Camp 2/22

ISSN 2670-2487

Camp 2/22

JÄLKI

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä.

Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta.

Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi vai Campi LÄVIS T YS

21%

Tatuoi n ti

79%

S A NAT

7%

TE OT

Päätoimittaja

93%

Venla Rouhiainen

Taittajat

Julia Lehtinen, Veera Niskanen, Katri Pulkkinen & Venla Rouhiainen

Etukannen kuva

ka ja ri

33%

Veera Niskanen

Tämän numeron toimitus Venla Aalto, Elli Erkkilä, Ronja Juola, Jenna Laine, Teea Lampila, Julia Lehtinen, Emmi Liuski, Veera Niskanen, Katri Pulkkinen, Aino Rouhiainen, Katriina Soukka, Justina Uusitalo & Eino Viitamies

Editoijat

Veera Niskanen & Venla Rouhiainen

Julkaisija

kuul okke e t

67%

sade

15%

CoMedia ry

Yhteystiedot

camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

auri n ko

85%

Sisällys xxx

Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan tervehdys 5 Iltavuorot vai illanvietot? Koulun ohella töissä 6-7 Suomineidot vai natsineidot? 8-9

xxx Yhteisöllisyys ≠ alkoholi 10-12 Kolumni 13 Kokkikoulu: Mustikkapiirakka 15

xxx Trauman pitkät jäljet 16-19 Astrologiaa aiheesta täysin tietämättömälle 20-21 Ikuistettu 22-29

xxx Ilmassa roikkuvia kuolemattomia ideoita 30-33 Pesso - 33. Numerologiaa. Namedroppailua. Sanottuja sanoja ja sanomattomia merkityksiä. 34-39 Musatutka: Festarikesä tulee, oletko valmis? 40-41 Yötön yö, merituuli ja lokit 42-43 pins.ku - Henkilökohtaisen universuminsa tulkki 44-49

xxx

KUVA JONNA KAREKIVI

Pääkirjoitus

jäljetöntä ei olekaan Mustetta ihon alla. Huoneenlämpöistä punaviiniä kaatuneena valkoiselle matolle. Diskopallosta heijastuvat valonjuovat vastamaalatulla seinällä. Usein jäljistä puhuttaessa huomio keskittyy jälkiin, jotka voimme konkreettisesti nähdä. On olemassa myös paljon jälkiä, joita emme paljaalla silmällä huomaa, vaikka näkisimmekin ensireaktion, ja sitä seuraavan tunteen. Loukkaus, jonka olisi voinut jättää sanomatta. Isän kostuvat silmät, kun hän taluttaa käsikynkässä morsianta alttarille. Luopumisen tuska, kun sielunkumppaniksi kuviteltu päättää suhteen.

Henkisiä jälkiä, joiden käsittely ja korjaaminen vievät paljon enemmän aikaa kuin maton vieminen pesulaan.

Huomio keskittyy usein siihen, minkälaisia jälkiä me jätämme muihin, mutta entä jäljet, joita muista jää meihin. Osa jäljistä on pysyviä, osa väliaikaisia ja suurinta osaa niistä voi onneksi työstää. Erotilanteet ovat aina olleet itselleni kaikista riipivimpiä, koska minun on vaikea luopua ja päästää irti.

Jälkiin liittyy usein negatiivinen kaiku, vaikka myös iloiset asiat tuottavat muistoja. Mielestäni ne kuitenkin ovat laskettavissa jäljiksi. Kipeät asiat tosin jättävät syvempiä arpia ja haavoja, jotka voivat repeytyä auki vielä pitkienkin aikojen päästä.

Se, mitä pinnan alla tapahtuu, ei kuitenkaan välttämättä näy ulospäin. Nykyään voi onneksi hakeutua YTHS:n kautta terapiaan, kunhan on vain valmis odottamaan kärsivällisesti.

Omia muista jääneitä jälkiä kannattaa joskus pysähtyä pohtimaan ihan ajan kanssa. Niitä on luultavasti enemmän kuin uskoisikaan, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Varmasti lähes jokaisesta merkityksellisestä kanssakäymisestä tai elämäntapahtumasta jää jonkinlainen merkki itseen. Ja nämä ovat useimmmiten niitä jälkiä, jotka eivät näy konkreettisesti ulospäin. Tosin käytöksestä ja reagointitavoista voi päätellä paljon. Kaikenlaista kohtelua ei kuulu eikä tarvitse sietää. Ei ole järkevää olla muille maalitauluna ja ottaa vastaan kaikkia mahdollisia jälkiä.

Rajojen asettaminen on tärkeää. Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja jälkiä, joten niistä kommunikoiminen on tärkeää. Kukaan ei ole jälkiensä kanssa yksin. Apua jälkien käsittelyyn voi saada esimerkiksi pesulan tädiltä tai terapeutilta.

Päätoimittaja Venla Rouhiainen

4

KUVA ELMO NIKULA

Puheenjohtajan tervehdys

ME JÄTETÄÄN JÄLKI Meistä jokainen jättää jälkensä paikkoihin, joissa vietämme aikaa. Eskariin, peruskouluun, lukioon tai amikseen, yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.

Jäljen voi jättää harrastuksiin, ihmisiin, asioihin ja paikkoihin. Se voi näkyä jopa maapallossamme ja luonnossa. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millainen jättämämme jälki on ja mistä haluamme meidät muistettavan. Työpaikalla tai koulussa se voi olla jättämämme merkki yhteisöön tekojemme tai olemuksemme kautta. Ihmisessä taas se, miten olemme vaikuttaneet heidän sieluunsa.

On vaikeaa arvioida, ketkä meistä muistetaan täällä vuosien päästä ja mistä. Onko se ennennäkemättömästä kandista tai gradusta, vai kenties omasta persoonasta. Vuosien päästä suurin osa meistä on todennäköisesti unohdettu, mutta väistämätöntä on se jälki, jonka jätämme toisiimme. Sanamme ja tekomme voi merkitä suuresti jopa niille, joista sitä vähiten odotamme. Se miten kirjoitamme Campissa julkaistavassa artikkelissa voi mullistaa toisen kyvyn katsoa ympäröivää maailmaa.

Opiskelijana ympäristöystävälliset valinnat tulevat yleensä automaattisesti. Kuljemme pyörillä, julkisilla ja jalan paikasta toiseen sekä asumme usein keskustan lähettyvillä. Syömme harvoin ulkona ja palautamme tyhjiä pulloja pienentämään kauppalaskua. Oman hiilijalanjäljen suuruus on silti tärkeää huomioida aktiivisesti. Jo pienillä valinnoilla on mahdollista vaikuttaa: suosi autottumuutta myös silloin, kun kyse ei ole rahasta ja ota sen verran ruokaa, kuin jaksat syödä. Ruuantähteiden pakastaminen, juustopaketin jämien heittäminen pastaan sekä kirpputorien suosiminen säästää rahaa sekä maailmaa. Kun huomiota kiinnittää omaan päivittäiseen käyttäytymiseen, voi tuloksena olla niin ympäristöystävällisempi, kuin terveellisempi elämäntyyli.

Jäljen voi jättää koko maailmaan ja ympäristöön.

Jokaisen kulutus jättää hiilijalanjäljen, joka kertoo omasta kyvystä elää ympäristöystävällisesti. Vaikka opiskelijoina synnyttämämme taakka ympäristölle on yleensä suhteellisen pieni, on tärkeää pohtia sitä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää tuleville sukupolville. Ympäristöystävällisyydessä ei ole kyse luopumisesta, vaan harkitumpien kulutuspäätösten tekemisestä, joka on yleensä myös kukkarolle ystävällisempää.

Puheenjohtaja Sara Güven

5

TEKSTI EMMI LIUSKI KUVAT PIETARI SÄNISALMI & SIGFRIDA MOILANEN

Iltavuorot vai illanvietot?

Koulun ohella töissä

Moni opiskelija tekee työvuoroja koulun ohella – rahan tai kokemuksen perässä. Omantunnon pohjalta on punnittava, onko tärkeämpää nauttia opiskelijaelämästä keräten ikuisia muistoja vai panostaa tulevaan työelämään.

Joskus valinta ei ole omissa käsissä, kun pankkitilin summa lähentelee nollaa.

Helsinkiläinen Kip Ahonen (yllä) opiskelee puuteollisuuden perustutkintoa Vallilassa työskennellen samalla K-Marketissa iltavastaavana. Hän on oppinut tasapainottelemaan koulun ja töiden välillä, mutta viime aikoina opiskelu on jäänyt selkeästi taka-alalle.

“On todella rankkaa tehdä töitä koulun ohella.

Ei sitä jaksa. Viikonloppuisin tai kerran viikossa vielä jaksaa, mutta useampi iltavuoro viikossa käy liian raskaaksi”, kertoo Ahonen.

“Jos menee aamulla kahdeksalta kouluun, joutuu lähtemään etuajassa ehtiäkseen iltavuoroon. Kun kotona on vasta iltakymmenen jälkeen, on se sanomattakin rankkaa.”

Koulun ja työn välisessä kamppailussa on selvää, kumpi jää toiseksi. Työvuoroa ei voi siirtää tehtäväksi myöhemmin, toisin kuin esseen kirjoittamisen.

Ahonen pohtii, kuinka suurena motivaationa työnteolle on raha. Hänen mukaansa raha ei ole ainoa motivaation lähde, mutta se auttaa – tukien varassa sinnittely on kuormittavaa.

6

Kolme työpäivää viikossa nostattaa huomattavasti kuukausituloja. Myös työnteon hauskuus motivoi. Töitä tehdessä kunto pysyy hyvänä, ja kalatiskillä touhuaminen saa ajan kulumaan mukavasti. Ahosella on taskussaan merkonomin tutkinto. Ruokakaupassa työskentely ei siis ole vain rahan perässä tehty valinta.

Opintoja ajatellen olisi hyödyllistä työskennellä omalla alalla työkokemusta keräten. Se ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertaista.

“Se on hyvin alakohtaista. Kauppaan olisin päässyt töihin ilman koulutustakin, mutta en usko löytäväni puuverstaalta töitä, vaikka haluaisinkin”, toteaa Ahonen.

“Kaikki riippuu yksilöllisistä päätöksistä ja siitä, mihin aikansa ja jaksamisensa kuluttaa.”

“Koulun ohella töiden tekeminen on pitkälti priorisointikysymys”, sanoo viestintää Vaasassa opiskeleva Sigfrida Moilanen (alla).

“Täytyy itse pohtia, kuinka paljon aikaa käyttää opiskeluun ja kuinka aktiivisesti haluaa olla mukana koulun järjestötehtävissä ja tapahtumissa. Jos niiden lisäksi käy vielä töissä, vaatii se melkoista ajanhallintataitoa ja jaksamista.”

Koulun ohel

“Yliopistoaika on niin ainutkertaista aikaa elämässämme, joten haluan nauttia siitä ilman työnteon stressiä.”

Moilanen pohtii myös, olisiko työskentely kannattavaa, jos töitä olisi tarjolla viestinnän alalta. Oman alan töistä kertyy rahan lisäksi myös kokemusta ja varmuutta tulevaisuuden urasuunnasta. Kokemuksen kerääminen on niin arvokasta, että työskentely ei silloin haittaa opintoja – päinvastoin.

“Ensimmäinen kouluvuosi on mennyt uuteen arkeen sopeutuessa, enkä ole vielä harkinnut oman alan töitä. Kesän jälkeen aion miettiä, olisiko töitä mahdollista tehdä opintojen ohella.”

Moilanen kertoo työskennelleensä lukioaikana melkein joka viikonloppu. Se oli rankkaa, koska vapaapäiviä oli harvoin. Työkokemuksen lisäksi kasvoi kuitenkin myös työmoraali.

Työskentelyn etuna Moilanen näkee palkan, joka vähentää arjen stressiä raha-asioista.

“Jos tarjolla olisi unelmien työpaikka, ehkä valmistumisen pitkittäminen ei tuntuisi niin huonolta vaihtoehdolta”, toteaa Moilanen.

“Koulun ja työn välisessä kamppailussa on selvää, kumpi jää toiseksi.”

“Kaikki riippuu yksilöllisistä päätöksistä ja siitä, mihin aikansa ja jaksamisensa kuluttaa.”

7

Suomineidot vai natsineidot?

TEKSTI RONJA JUOLA KUVITUS JULIA LEHTINEN

White Lives Matter. Nämä sanat täyttävät TV-ruudun ensimmäisillä sekunneilla Ylen uuden dokumenttisarjan Suomineidot avausjaksossa. Jo ensimmäisten minuuttien aikana sukelletaan syvälle etnonationalismin ja äärioikeistolaisen ajatusmallin maailmaan, puhutaan arvokonservatismista ja heitetään ilmoille termejä, kuten ”natsipakastin”. Ylen mukaan dokumenttisarja kertoo kansallismielisistä naisista ja näyttää, minkälaista arki on monikulttuurisuuden vastustamisen näkökulmasta. Onko kuitenkaan eettistä esittää valtamediassa avoimesti rasistista materiaalia? Ylen luovien sisältöjen ja median vastaavan tuottajan mukaan vaikeista asioista ei voi vaieta, mutta olisiko tällaisten näkemysten esiin tuomisessa parempiakin keinoja? Tai oikeastaan, tarvitseeko niitä tuoda esiin laisinkaan?

Yle sai dokumenttisarjan jälkeen runsaasti kritiikkiä ohjelman sisällöstä ja tuotannosta. Kaikista räikeintä dokumenttisarjan julkaisussa oli sen todella kömpelösti valittu julkaisuajankohta; dokumenttisarja julkaistiin Rasisminvastaisella viikolla.

Ylen suoratoistopalvelu Areena on Suomen kattavin, sillä se on ilmainen ja helposti saavutettavissa.

Dokumenttisarjan levikki on siis laaja. Sarjan olisi voinut toteuttaa lukuisin eri keinoin ja näkemyksin.

Toisen ihmisarvoa loukkaavissa tapauksissa näkemysten haastaminen olisi tärkeää. Voi vain ihmetellä dokumenttisarjan nimeksi valikoitunutta termiä ”suomineidot”; haluaako Yle todella esittää kaikki suomalaiset naiset vastaavina etnonationalisteina?

Suomineito- termi representoi kuitenkin vahvasti suomalaisia naisia, joita on Suomessa 2,8 miljoonaa – jokainen heistä on oma erilainen yksilönsä.

Kenties Ylen tarkoitus oli houkutella liberaalin ajatusmallin sisällön pariin äärioikeistolaisia katsojia?

Oli miten oli, dokumenttisarja normalisoi rasismia ikävällä tavalla valtamediassa, jossa Ylellä on suuri rooli.

Mistä etnonationalismissa ja äärioikeistolaisessa liikkeessä sitten oikein on kyse? Globaalistikin nousussa oleva ilmiö äärioikeistolaisten liikkeiden suosiosta näkyy myös Suomessa. Poliittiset puolueet kuten Perussuomalaiset, Sinimusta liike ja Valta kuuluu kansalle ovat osoittaneet Suomessa äärioi-

keistolaisia piirteitä poliittisessa suuntauksessaan. Äärioikeiston kasvava uhka näkyy erityisesti länsimaissa (Suojelupoliisi, 2022). Erilaisia terrori-iskuja ja hankkeita niiden taustalla on perusteltu äärioikeistolaiseen tyyliin sopivalla etnonationalistisella ajattelulla. Etnonationalismilla viitataan äärimmäiseen nationalismin muotoon, jossa kansakunnat halutaan määritellä yhteisen etnisen perimän kautta. Etnisellä perimällä puolestaan viitataan siihen, että kansakunnan kaikki jäsenet näyttävät samalta, puhuvat samaa kieltä ja uskovat samaan yhteiseen jumalaan. Toisin sanoen, näkemys on puhtaasti rasistinen.

Etnonationalismia puolustellaan käyttämällä sanaa kansallismielinen rasistin sijaan. Onko kansallismielisyys siis rasismia ja mitä sanalla todellisuudessa tarkoitetaan? Voiko olla kansallismielinen ilman, että on rasisti? Vaikea sanoa, mutta ainakin sana on vahvasti identifioitunut äärioikeiston käyttöön. Jos nyt unohdetaan suomineidot ja ajatellaan suomalaisuutta ihmisyyden ja realismin kautta; kansallispukua voi käyttää kuka tahansa suomalaiseksi identifioituva ihonväristä tai uskonnosta riippumatta. Sama pätee suomen kielen puhumiseen. Parastahan on juuri se, että ihonväri ja kulttuuri eivät sulje toisiaan pois samasta yhtälöstä samoin kuin suvaitsevaisuus tai suomalaisuus. Kysynpähän vain, onko kansallismielistä poseerata natsismiin liittyvä paita päällä ja kutsua itseään kansallismieliseksi?

Dokumenttisarjaa katsoessa mieleen nousee myös käsite suvaitsevaisuusparadoksista. Mitä kaikkea tulisi suvaita ja missä ylitetään raja? Kun suvaitsee omaan arvomaailmaan sopivia ajatuksia, hylkää ulkopuolelle toisenlaiset näkemykset. Mutta tulisiko meidän suvaita rasistiset näkemykset, kun nämä suomineidot eivät selkeästi hyväksy muita näkemyksiä kuin omansa? Totuushan on, että maailma ei koskaan voi olla samaa mieltä kaikesta. Suvaitsevaisuus on avarakatseisuutta. Minä elän omaa elämääni ja annan muiden elää vapaasti oman näköistä elämäänsä.

Kuten Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi: ”Omaa itseään ei voi korottaa muita painamalla”.

9

Y hteisöllisyys ≠ Alkoholi

TEKSTI KATRIINA SOUKKA KUVA KATRI YLINEN

”Ei haittaa, vaikka et juo.

Tule kuitenkin katsomaan millainen meno siellä on.”

Alkoholittomana opiskelijana tätä lausetta saa kuulla usein. Vaikka toisaalta tiedostaa olevansa tervetullut, kynnys lähteä baariin tai bileisiin selvinpäin tuntuu usein pelottavalta – etenkin opintojen alussa. Sober curious -ilmiön suosion noustessa on hyvä hetki tarttua aiheeseen ja pohtia erityisesti alkoholikulttuuria yliopistoissa. Sober curious tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan kiinnostusta alkoholin vähentämiseen tai sen poisjättämiseen kokonaan.

Hartwallin vuonna 2021 tekemän asennetutkimuksen mukaan 31 prosenttia vastanneista on vähentänyt alkoholin kulutustaan viimeisen kahden vuoden aikana.

Aiheesta myös puhutaan eri alustoilla aiempaa enemmän, ja alkoholittomuutta käsitteleviä podcasteja löytyy useita. Yksi näistä on Yle Areenassa julkaistava Darravapaana-podcast, jota juontavat Laura Wathén sekä Katri Ylinen. Wathén on lopettanut alkoholin käytön jo 11 vuotta sitten ja on edelleen tyytyväinen päätökseensä. Hän jännitti valtiotieteiden opintojensa alussa opiskelun lisäksi myös muiden suhtautumista alkoholittomuuteen.

Tarinoita riehakkaasta ja alkoholinhuuruisesta yliopistoelämästä kuulee jo lukiossa. Erityisesti vappujuhlinta vahvistaa tätä mielikuvaa. Myös Wathén oli kuullut näitä tarinoita, mikä lisäsi opiskeluun liittyvää jännitystä. Hänen ratkaisunsa tähän oli kertoa opiskelutovereille sekä tutoreille heti opintojen alussa alkoholittomuudestaan.

“Ehkä mua jännitti, että joku voisi kiusata tai jättää ulkopuolelle, jos en kertoisi. Halusin ottaa asian omiin käsiini, koska en halunnut

tilanteeseen, jossa joku kyselee miksi en juo.

Käsitykseni opiskelijakulttuurista ei muuttunut. Koin sen olevan edelleen tosi kosteaa.

Se mikä muuttui, oli kokemus siitä, että voi osallistua myös juomatta.”

Tapahtumiin osallistuminen alkoholittomana on täysin ok. Etenkin tapahtumapaikat voisivat panostaa alkoholittomaan tarjoiluun vielä aiempaa enemmän tukien täten juomistottumusten kirjoa. Vielä tänäkin päivänä kuulee aivan liian usein tarinoita alkoholittomia juomia tilaavien kokemasta huonosta asiakaspalvelusta. Myös Wathénilla on kokemusta tapahtumista, joissa ainoa alkoholiton vaihtoehto on ollut vesi. Hän toivoisikin muutosta asenteisiin alkoholittomien juomien tilaamista kohtaan – alkoholittoman juoman tilaamisen tulisi olla aivan yhtä normaalia kuin alkoholillisenkin. Alkoholittoman valinnan ei kuuluisi herättää kummastusta.

Eniten Wathén kuitenkin toivoo muutosta yhteisöllisyyden rakentamiseen, mikä tällä hetkellä pyörii edelleen vahvasti alkoholin ympärillä, niin työyhteisöissä kuin opiskelijayhteisöissä.

“Toivoisin, että yhteisöllisyyden rakentaminen ei olisi riippuvaista alkoholista. Yhteisöllisyys muodostuu ihmisistä. Jos hyvät bileet tarkoittavat kännien vetämistä, sulkee se ulos paljon ihmisiä.”

Alkoholittomuutta harkitsevalle hän antaa neuvoksi muotoilla ajatusmallit uusiksi ennen kuin alkoholia sisältävä tilanne tulee eteen. Ennen ulos lähtemistä voi miettiä,

11

miksi ei halua juoda tai mitä alkoholitonta juomaa haluaisi tilata. Tällöin ei tule turvauduttua tuttuun ja turvalliseen. Halutessaan voi myös kertoa tapahtumaan osallistuvalle tutulle aikomuksesta olla juomatta ja pyytää tältä tukea. Opintojen aloittamista jännittävää alkoholitonta opiskelijaa hän rohkaisee osallistumaan tapahtumiin jännityksestä huolimatta. Wathén myös muistuttaa turvallisuuden tunteen tärkeydestä. Epämiellyttäviä tilanteita, kuten painostusta tai häirintää kohdatessa kannattaa olla yhteydessä tutoriin, ainejärjestöhallitukseen tai ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöön.

myös hauskan illan jälkeen.

“Se hetken huuma, ei ollut kaiken sen pahan olon arvoista.”

Wathén koki jatkuvaa ahdistusta alkoholinkäytön seurauksena. Alkoholin jättämisen jälkeen hän on kohdannut ja käsitellyt myös vaikeita tunteita.

“Vaikka välillä olisikin mukavaa paeta omia tunteitaan alkoholiin, valitsen silti ehdottomasti alkoholittomuuden.”

Parhaaksi asiaksi alkoholin jättämisessä Wathén kokee viikonloppujen vapautumisen. Aiemmin viikonloput rakentuivat alkoholin ympärille ja niitä seurasi paha olo

Aiheesta kiinnostuneille: ◦ Darravapaana–podcast / Yle Areena ◦ Selvinpäin–podcast / Spotify ◦ Tarinoita juomisesta –podcast / Spotify

12

KOLUMNI

Kiltti tyttö TEKSTI JA KUVA ELLI ERKKILÄ

Olen omaksunut kiltin tytön leiman, joka on vaikuttanut minuun paljon elämäni aikana. Leiman saaneelta oletetaan tunnollista ja rauhallista käytöstä – kiltti tyttö ei aiheuta konflikteja. Koen, että olen saanut leiman jo lapsuudessa perheeni, sukulaisteni ja ystävieni toimesta, koska olen ollut ujo ja hiljainen. Olen omaksunut sen myös itse. Usein se ohjaa omaa käsitystäni itsestäni ja kyvyistäni.

“Vaikka pidänkin itseäni kilttinä ja kunnollisena, se ärsyttää, jos joku muu olettaa niin.”

Saatan jättää joitain asioita tekemättä tai sanomatta, koska “olen liian ujo”. Ympärilläni olevat ihmiset saattavat järkyttyä, jos en toimikaan leimaan kuuluvalla tavalla. Minua ei välttämättä uskota, jos uskallankin sanoa toiselle vastaan. Minulta pyydetään usein myös palveluksia, koska suostumustani pidetään itsestäänselvänä.

Huomaan usein ärsyyntyväni ”kiltistä tyttöydestä”. Siitä, että minulla on tämä leima. Vaikka pidänkin itseäni kilttinä ja kunnollisena, se ärsyttää, jos joku muu olettaa niin. Minut on saatettu jättää ulkopuolelle esimerkiksi joistain tilanteista, koska ”olen niin kunnollinen”. Olen halunnut päästä hiljalleen eroon leimasta, koska koen olevani paljon muutakin. En halua vain kilttinä pidettyjen piirteiden määrittävän minua ihmisenä.

Aikuistuessani olen päässyt eroon liiasta ujoudesta ja myöntyväisyydestä. Koen uusien tuttujen ja ystävien pitävän minua enemmän menevänä ja sosiaalisena. Välillä huomaan edelleen sulkeutuvani hiljaisen tytön rooliin ja jääväni tossun alle, mutta se ei enää hallitse minua niin kuin ennen.

Uskon vahvasti lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneiden uskomusten olevan muutettavissa, jos niin vain haluaa. Nuorena muodostuneen leiman ei tarvitse antaa hallita itseä tai tulevaisuutta.

13

Y

L

R LOCA U O

TRADE

MARK

W W W. C A R L I N G S . C O M

J

EA

NS ST

CoMedian jäsenyyden todistamalla saat -15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä. Carlings Vaasan löydät kauppakeskus Espenistä.

E R O

Hyvä viestinnän opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

Perinteinen mustikkapiirakka Tämä herkullinen ja kuohkea mustikkapiirakka valmistuu erittäin nopeasti ja helposti.

Pelliksi kannattaa valita uunipeltiä pienempi vuoka, jotta taikina kohoaa korkeaksi.

Piirakka kannattaa tarjoilla vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

2 1,5 dl 1 dl 1 dl 3 dl 2 tl 1 tl 1,5 dl

kananmunaa sokeria maitoa sulatettua voita vehnäjauhoja leivinjauhetta vaniljasokeria jäisiä mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sen jälkeen sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää ne pikkuhiljaa taikinan sekaan välillä sekoittaen.

Seuraavaksi lisää vuorotellen maito ja voi.

Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun n. 20 cm x 30 cm vuokaan.

Ripottele pinnalle jäiset mustikat.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15 min.

TEKSTI & KUVAT TEEA LAMPILA

15

TRAUMAN PITKÄT JÄLJET TEKSTI JENNA LAINE KUVITUS JULIA LEHTINEN

Hikoavat kädet ja kiiht y ny t pu l s s i . Tai s t el e, paken e , la ma a n nu . Voimakkaan äänen, t u o k s u n t ai keh o l l i s e n tun teen synnyttämä ah di s t u s j a s u o ranai nen i nho tun t u vat lamaannu t t av an epäm i el l y t t äv äl t ä.

Ylivoimainen, henkisen sietokyvyn ylittävä tapahtuma viittaa traumaan, jonka taustalla voi olla mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne. Trauma aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita.

Jokaisen taakankantajan tarina on ainutlaatuinen ja siten erilainen. Trauman kantaja voi tuntea syntyneensä tähän maailmaan häpeän ja syyllisyyden taakka mukanaan, tietämättä edes trauman alkuperää.

Psyykkinen trauma on pitkäaikainen, mielenterveyteen vaikuttava haitta, joka on syntynyt traumaattisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen.

Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksiaan. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, jonka aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka ruumiillista koskemattomuutta tai henkeä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet turvattomalle tilalle.

Traumaattiset tapahtumat mielikuvineen liukuvat sukupolvesta toiseen, jos niitä ei kohdata. Traumaa on vaikea paeta ja niin kauan kuin käsittelemättömät murheet kuplivat pelolla hiljennetyn pinnan alla, trauma valuu henkilöltä toiselle. Ylisukupolvi-

sista traumoista puhuttaessa esiin nousee ‘taakkasiirtymän’ käsite, jolla tarkoitetaan sukupolvelta toiselle kulkeutuvia ongelmia ja tunnetiloja. Kyseessä eivät ole mitkä tahansa elämän haasteet. Erityislaatuisiksi ne tekee pitkään jatkunut vaikeneminen. Puhumattomuuden kulttuuri pakottaa työntämään epämieluisat tapahtumat pois mielestä, jolloin niiden kohtaaminen, saatikka käsitteleminen osoittautuu mahdottomaksi. Lienevätkö traumataakat näin ollen perisyy maassamme ilmenevälle laajalle psyykkiselle pahoinvoinnille?

Psykoanalyytikko ja psykiatri Matti Siirala kiteytti taakkasiirtymän käsitteen 1960-luvulla seuraavasti: ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi.” Niin kuin edellä mainittiin, samalla ilmiöllä viitataan nykyisin ylisukupolvisiin traumoihin.

Tiedostamattomatkin asiat vaikuttavat osaltaan ihmisen identiteettiin – niin ulkoiseen kuin sisäiseen käsitykseen itsestä. Taakkasiirtymät koskettavat sekä yksilöitä että yhteisöjä ja niitä voivat synnyttää yhteiskuntaan kohdistuvat myllerrykset, kuten luonnonkatastrofit, sodat ja erilaiset taloudelliset ahdingot.

Sukupolvitraumat eli sukupolvien väliset traumat ovat ilmiö, joihin perustuva tutkimusala on vielä suhteellisen uusi.

17

Tutkijoilla on paljon selvitettävää sukupolvien välisten traumojen vaikutuksista ja siitä, miten ne ilmenevät traumoista kärsivillä ihmisillä. Sukupolvitraumoista tiedetään kuitenkin, että ne ovat sanansa mukaisia. Perinteiseen trauman käsitteeseen eron tekee nimittäin kokemuksen yhteisöllinen luonne, jolloin traumaa ei koe vain yksi henkilö.

Traumojen synnyttämät tunteet voivat nousta pintaan tiettyjen vivahteiden kautta koko ihmisen elämän ajan. Yleisessä tiedossa on, että varhaisissa ikävaiheissa koetut hetket vaikuttavat meihin, halusimme tai emme. Näin käy myös traumaattisten kokemusten kohdalla. Tutkimusten mukaan lapset ovat kuin ovatkin herkempiä mielenterveyden häiriöille, jos he kantavat ylipolvista traumaa ja joutuvat itse stressitilaan elämässään. Vanhemmat voivat siirtää jälkikasvulleen geneettisiä haavoittuvuuksia, jotka johtuvat heidän omaamistaan traumaattisista kokemuksistaan. Lapsena vakavasti traumatisoituneineen suurimpana traumanlaukaisijana voi toimija asianomaisen oma lapsi, joka laukaisee tahtomattaan lapsuuteen liittyvät tunnereaktiot. Lapsen itku ja luontainen hätä voivat herättää oman varhaisen tarvitsevuuden tunteen, eikä vanhempi osaa vastata lapsen tarpeisiin. Trauman uudelleen eläminen lapsen tai muun ulkopuolisen ihmisen kautta estää sen, että kohdehenkilö tulisi kokemuksineen täysin ymmärretyksi.

18

Vanhemmuuteen liittyvät traumat ovatkin omiaan jatkamaan matkaansa useankin sukupolven yli, jolloin emotionaalisia kiintymyssuhteita ei synny tai liitokset tuntuvat hatarilta. Sukupolvien välisiä traumoja käsittelevissä keskusteluissa esiin nousevat usein niin sanotut sotatraumat, joita suomalainen kansakunta kantaa yhä harteillaan. Väkivalta trauman hallitsemattomana purkautumiskeinona periytyy helposti, mikä johtaa siihen, että periytynyt trauma ilmenee kyvyttömyytenä tuottaa turvaa lapselle. Sodan todelliset kasvot nähnyt henkilö saattaa kärsiä loppuelämänsä jopa harmittomien ilotulitusten laukaisemasta, aidon aseellisen tulituksen tunteesta.

Kollektiiviset kokemukset piirtyvät kunkin yksilön mieleen omalla tavallaan. Ylisukupolvisesta traumatisoitumisesta puhuttaessa käytetään suoran ja epäsuoran siirtymän käsitteitä. Suora siirtymä liitetään niin sanottuihin first hand -kokemuksiin, joissa traumatisoitunut henkilö käyttäytyy ei-toivotulla tavalla esimerkiksi perheenjäseniään kohtaan. Epäsuorasta trauman siirtymästä kärsivät tämän jälkeen toisen ja kolmannen sukupolven edustajat, joilla on väkivaltakokemuksia.

Näiden trauman kantajien oireilu saattaa paljastaa ylisukupolvisen trauman olemassaolon, jonka juurisyiden selvittäminen on välttämätöntä jatkumon katkaisemiseksi.

Rasismi, köyhyys, väkivalta ja erinäiset hyväksikäytön muodot altistavat näitä asioita kokeneet ihmiset traumoille, joiden juuret ovat syvällä ihmisluonnossa. Kaikki ihmiset ovat alttiita sukupolvitraumoille, mutta on tiettyjä väestöryhmiä, jotka ovat erityisen haavoittuvia historiansa vuoksi.

Edellä mainitut vääryydet ovat kaikessa traumaattisuudessaan niin vahvoja, että ne voivat aiheuttaa jopa geneettisiä muutoksia kantajissaan. Trauma vaikuttaakin toden teolla mikroglioihin, aivojen immuunijärjestelmään. Mikroglian ollessa äärimmäisen traumareaktiivisessa tilassa, se syö hermopäätteitä sen sijaan, että tehostaisi niiden kasvua ja poistaisi vaurioita. Tämä aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja dementiaa. Geneettisten muutosten kautta traumat periytyvät seuraaviin sukupolviin. Traumat edesauttavat myös immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä, jotka voivat johtaa niin edelleen autoimmuunisairauksiin tai suurentuneeseen taipumukseen sairastua.

Monet meistä kantavat historiallisten traumojen jälkiä mukanaan – osa täysin tiedostamatta. Kun käsittelemme asioita ja ymmärrämme niitä, voimme löytää varteenotettavia selviytymiskeinoja. Sukupolvitrauman sammuttaminen vaatii tuekseen rohkaisua, jossa terapia näyttelee merkittävää roolia. Ylisukupolvinen traumatisoituminen voi estää trauman kantajaa tarjoamasta hyvää elämää omille lapsilleen, vaikkakin traumaperintö on mahdollista hyväksyä osaksi omaa historiaansa. Omassa olossa piilevät, käsittelemättömät asiat kasvattavat alttiutta sille, että traumat jatkavat uuvuttavaa matkaansa jälleen seuraavalle sukupolvelle.

Keskitysleireillä olleiden jälkeläiset reagoivat moniin asioihin kauhulla ja stressioireilla – ikään kuin traumaattinen asia tapahtuisi tässä ja nyt. Lienee selvää, että myös perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat tekoja, jotka voivat aiheuttaa sukupolvitraumoja. Jatkuvassa ylivalppauden tilassa oleminen yhdistettynä epäluottamukseen ja ahdistuneisuuteen johtaa väistämättä traumaperäiseen oireiluun, josta paniikkikohtaukset, masennus ja painajaiset viimeistelevät noidankehän.

LÄHTEET TUNNE & MIELI, TEHY-LEHTI, HIDASTA ELÄMÄÄ & HEALTH.COM

19

Astrologiaa aiheesta täysin tietämättömälle “Mikä on sun Big Three?

Milloin olet syntynyt?

Onko sun horoskooppi skorpiooni?

Sä oot varmasti kalat!”

TEKSTI JUSTINA UUSITALO KUVITUS VEERA NISKANEN

Olen juuri se tyyppi, joka kääntää keskustelun horoskooppeihin ja astrologiaan tilanteessa kuin tilanteessa. Astrologia on minulle harrastus ja vapaa-ajan viete – en ole aiheen asiantuntija.

Wikipedian mukaan astrologia on näennäistiedettä. Tässä artikkelissa väitetyt asiat eivät siis perustu tieteelliseen tutkimukseen. Suurin osa informaatiosta tulee pääni sisältä ja se perustuu TikTokin ihmeelliseen maailmaan. Olen siis itsejulistautunut TikTok-oppinut astrologiharrastaja. Minulta saa kysyä, kunhan ei ota mitään sanomaani liian todesta. Lupaan, että en tuomitse ketään vain horoskooppimerkin perusteella.

Big Three tarkoittaa astrologisen karttasi kolmea tärkeintä elementtiä. Sen muodostavat aurinko- ja kuuhoroskooppi sekä nouseva merkki.

Nämä kolme pääelementtiä ovat olemuksesi tärkeimmät tekijät. Aurinkohoroskooppi, se horoskooppimerkki jonka luultavasti tiedät, on linssi, jonka läpi kaikkia muita merkkejä katsotaan.

Kuuhoroskooppisi on kaikkein sisin olemuksesi – se määrää miten tunnet ja ilmaiset tunteitasi. Joku joskus sanoi kuumerkkisi olevan eniten läsnä silloin, kun olet yksin omassa huoneessasi vain ajatustesi kanssa. Aschendant, eli nouseva horoskooppimerkki, on kaikkein uloin kuoresi.

Nouseva merkki tulee esille silloin, kun tapaat uuden ihmisen ensimmäistä kertaa. Näiden elementtien merkitys minuuteen voidaan ajatella esimerkiksi seuraavasti: aurinkomerkkisi on se, mitä haluaisit olla, nouseva merkki on se, mitä muut haluavat sinun olevan ja kuumerkkisi kuvaa todellista, sisintä minuuttasi.

Merkkejä on yhteensä 12, yksi jokaiselle vuoden kuunkierrolle. Merkit voidaan jakaa esimerkiksi neljän elementin mukaan. Vesihoroskooppeja ovat rapu, skorpiooni ja kalat, maahoroskooppeja härkä, kauris ja neitsyt, ilmahoroskooppeja kaksonen, vesimies ja vaaka sekä tulihoroskooppeja leijona, jousimies ja oinas. Jokaiseen elementtiin liittyy omia piirteitä. Tulihoroskooppiin liitetään usein intohimoisuutta ja räväkkyyttä, kun taas maahoroskoopit arvostavat älykkyyttä ja menestystä muita enemmän.

Mitä nämä merkit sitten merkitsevät? Horoskooppimerkit kuvaavat taivaan elementtien asentoa syntymähetkelläsi. Jokaisella merkillä on määräävä taivaankappale. Ravun on kuu, leijonan aurinko, vaa’an venus ja niin edelleen.

Horoskooppisi määräytyy sen mukaan, miten mikäkin taivaankappale on syntymähetkelläsi sijoittunut taivaalle. Kuulostanee monimutkaiselta ja sitä se onkin. Astrologit osaavat varmaankin kertoa, mitä merkitystä saturnusmerkkisi asennolla on toukokuun ensimmäisenä päivänä ja miten se vaikuttaa mielialaasi. En itse ole vielä uppoutunut aivan näin syvälle astrologian maailmaan.

Kiinnostavaa on lähinnä miten eri horoskooppimerkit vaikuttavat tapaamieni ihmisten luonteenpiirteisiin ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi vesihoroskooppimerkit rapu, skorpiooni ja kalat ovat usein herkempiä aistimaan ympärillä olevien ihmisten tunteita ja ottamaan ne huomioon. Oma lempimerkkini kauris on ahkera ja määrätietoinen uransa ja itselleen tärkeiden asioiden suhteen. Kauriit usein saavuttavat tavoitteensa päättäväisyytensä ja itsepäisyytensä ansiosta helpommin kuin muut merkit. Rapu taas huolehtii, että kaikilla on aina hyvä olla tilanteessa kuin tilanteessa. Nämä ovat kaikkein stereotyyppisimmät kuvaukset kyseisistä merkeistä ja kirjoa on paljon.

Itse uskon, että kaikki merkit täsmäisivät kaikkiin ihmisiin, jos analysoisi tarpeeksi syvällisesti. On mielenkiintoista, kuinka kaikki tapaamani kauriit ovat tähän mennessä sopineet tuohon kuvaukseen täydellisesti: moni tapaamani vaaka taas ei. On hauska arvuutella uusien tuttavuuksien astrologista karttaa, kunhan ei ota asiaa liian todesta.

Tähän loppuun annan hieman ilmaista mainostilaa applikaatiolle, jota käytän lähes päivittäin lukeakseni päivän horoskoopin. CoStar on kevyt ja hauska horoskooppisovellus, jossa pystyt vertailemaan horoskooppimerkkejäsi ystäviesi kanssa. CoStarissa voit helposti selvittää yhteensopivuutesi kontaktiesi kanssa. Sovellus kertoo myös ilmoituksilla kuratoituja mietelauseita päivittäin. Minusta on hauska lukea ystävieni kanssa toistemme mietelauseita ja pohtia, mitä ne tarkoittavat. Sovellus tuo horoskoopit osaksi jokaista päivääni, olematta kuitenkaan liian vakava tai ahdistava. Tänään sovellus kertoi minulle, että en voi tehdä omelettia rikkomatta muutamaa kananmunaa ensin – mitä tuo sitten tarkoittanee.

21

ikuis TEKSTI, KUVAT JA TAITTO VEERA NISKANEN

tettu Tatuoinnit ovat kuin iholla olevia taidenäyttelyitä. Tässä jutussa viestinnän opiskelijat raottavat ovia omiin gallerioihinsa.

”Tottakai pienenä halusin ottaa jonkun yksisarvisen sateenkaaren väreissä. Vasta vanhempana aloin tutustumaan eri tatuointityyleihin”, kuvailee 17-vuotiaana ensimmäisen tatuointinsa ottanut Aino Rouhiainen.

konaisuuden, joka tuo eri taiteilijoita yhteen. Ne ovat osa laajempaa kuvaa, joka muodostuu myös kehollisen ilmaisun ja liikkeen kautta.

Koneilla tehtävien teosten lisäksi taiteilijat voivat tatuoida niin sanotulla stick and poke -tekniikalla. Stick and poke -tekniikalla toteutettavat, usein kevyet ja selkeälinjaiset tatuoinnit tehdään käsin yksittäisellä steriilillä neulalla. Rouhiaisen tatuoinneista suurin osa on tehty studiossa koneella, mutta poikkeuksiakin on.

”Tykkään niistä, koska ne ovat näkyvillä. Ne kertovat ehkä enemmän musta ihmisenä.”

”Koen, että kannan ihollani muiden tekemää taidetta. Toisaalta kehoni edustaa myös jonkinlaista Tatuoinneista nuorena innostuneen Rouhiaisen taiteenmuotoa itsessään. Iho ja sille tehtävä taide mukaan tekijällä ja studiolla on merkitystä. Miljöö on aina uniikkia. Itse kävelevä taideteos siis!” Rourakentaa yhdessä tatuoijan kanssa tunnelmaa, hiainen naurahtaa. joka saattaa parhaassa tapauksessa lievittää jopa Omista tatuoinneistaan Rouhiainen puhuu miekipua. lellään. Merkityksellisiä teoksia ovat hänen mu”Kun olen löytänyt hyvän tekijän, käyn mieluusti kaansa esimerkiksi sisko- ja kaveritatuoinnit, jotsamassa paikassa useammin. Myös se, että tatu- ka muistuttavat sekä tärkeistä ihmissuhteista että oija soittaa hyvää musiikkia tai tarjoilee vaikka taiteen kantajan persoonasta. Tämän hetken suoteetä vaikuttaa positiivisesti kokemukseen”, Rou- sikeikseen Rouhiainen nostaa kädessä olevan Artekin tuolin sekä kämmenistä löytyvät tatuoinnit. hiainen toteaa.

Myös tatuoimistilanteisiin liittyy usein muistoja, jotka ovat Rouhiaisen mukaan tärkeitä.

”Pidän myös jalassani olevasta tatuoinnista, jonka kaverini teki. Se onnistui ensimmäisellä yrit”Pari tatuointia on tehty kaverin toimesta stick tämällä ja vielä niin hyvin, että oltiin molemmat tosi innoissaan. Se kertoo myös mun asenteesta and pokena.” ja arvoista: GRLPWR!” Rouhiaisen mukaan tatuoinnit muodostavat koRouhiainen haluaa korostaa tatuointien yksilöllisyyttä ja niiden roolia kunkin omassa minuudessa. Jos hänen tatuointinsa pääsisivät ääneen, olisi niiden sanoma selkeä: ”Näiden taideteosten kantaja on rohkea, oman tiensä kulkija, joka ei pelkää muiden katseita ja kohahduksia erilaisesta ulkonäöstä.”

24

E

ssi Erkkilä päätti 13-vuotiaana haluavansa old school -tyylisen full-sleeven. Kiinnostus tatuointeja kohtaan heräsi jo varhain kuulokkeissa soineen musiikin ja sen kautta tehdyn identiteettityön myötä. Artistit, kuten P!nk ja Hayley Williams, inspiroivat omalla taiteellaan.

toi. Kokkolassa kasvaneiden ajatusmaailmat kohtasivat. ”Olen pysynyt Nooran tatuointipenkissä ja olen iloinen siitä, että pystyn tukemaan paikallista naisyrittäjää”, Erkkilä toteaa.

Miehisenä pidetty ala elää jatkuvassa murroksessa, mistä myös ”He edustivat uudenlaista, hie- Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva man rebel-tyyppistä naishah- tatuointistudio Kvart toimii loistavana esimerkkinä. Ainoastaan moa”, Erkkilä kertaa. naisista koostuvan kollektiivin Erilaisten ihmisten näkyvyys eri tavoitteena on muokata vallalla tieteen ja taiteen aloilla on tuonut olevia ajatusmalleja tatuointitärkeää kuvastoa roolimalleista taiteesta ja korostaa tatuointien myös myöhemmällä iällä ensim- merkitystä taiteenmuotona. Stumäisten tatuointien hankkimisen dion juuri lanseeraama tapahtujälkeen. makonsepti ”CONNECT” through KVART yhdistelee paikan päällä ”Esimerkiksi Natalia Salmela tapahtuvia tatuointiperformansja Jenni Puoliväli-Oksala ovat seja, musiikkia ja visuaalista tailuoneet tärkeää uutta represen- detta. taatiota, jossa menestynyt asiantuntijanainen voi olla runsaasti Vaikka Erkkilä kokeekin ihollaan tatuoitu ja silti uskottava.” olevat teokset lähtökohtaisesti tatuoijan taiteeksi, korostaa myös Erkkilä on halunnut jatkaa samaa hän niiden merkitystä taiteelliseajatusta tatuointiprosessiin. Oma na itseilmaisun keinona. luottotaiteilija löytyi nopeasti vanhasta lukiotutusta, Noora ”Tatuoinnit kertovat tarinaa miSärkiniemestä, jonka taide kieh- nusta.Yhdessä ne muodostavat

kokonaisuuden, joka kertoo laajemmin jotain minusta ihmisenä ja persoonana.”

Tatuointeihin liittyviä ennakkoluuloja Erkkilä ei ole juuri joutunut kokemaan. Hän kuitenkin alleviivaa kunkin oikeutta koskemattomuuteen. ”Joskus humalaiset ihmiset tulevat lupaa kysymättä koskettelemaan tatuointejani. Jos jonkin vinkin voisin antaa, niin älkää koskaan toimiko näin! Tatuoinneista voi kysyä ja keskustella, mutta luvatta koskeminen ei ole koskaan ok.”

13-vuotiaan Essin ilmoille heittämä unelma on nyt totta ja kehoa koristaa käsivarrellinen kuvia, joiden lukumäärästä edes Erkkilä itse ei ole enää varma. ”Tatuoinnit eivät ole ikuisia, kuten emme me ihmisetkään. Ne katoavat lopulta mukanamme jonnekin ajan tuolle puolen, ja siksi rohkaisenkin jokaista tatuoinneista haaveilevaa rikkomaan tämän ajatuskierteen: hitto vie, jos harkitset tatuointia, tee se!”

25

T

eini-iässä tatuoijan ammatista haaveillut Julia Lehtinen on kasvanut tatuointien äärellä. Kasvuympäristö ja läheiset ovat tarjonneet tilan, jossa iholle tehtävään taiteeseen on ollut luonnollista tutustua. Ensimmäisen kerran Lehtinen vieraili tatuointistudiossa isänsä kanssa 5-vuotiaana. ”Vielä nykyäänkin isäni saattaa tulla mukaan tatuointistudioon jutustelemaan tatuoijan kanssa, kun otan uutta kuvaa.”

Ensimmäisen tatuointinsa Lehtinen otti lähes 10 vuotta sitten heti täysi-ikäistyttyään. Pitkään idean tasolla ollut kuva siirtyi lopulta paperilta rintakehän iholle. ”Piirsin haluamani kuvan ja pidin sitä seinällä puolen vuoden ajan. Ajattelin, että mikäli en siihen kyllästy seinälläni niin tuskin kyllästyn ihollakaan. Ainakin toistaiseksi teoria on toiminut ja tatuointi on suosikkikoruni edelleen!” Lehtinen hymyilee.

Itseilmaisu piirtämisen ja tatuointitaiteen kautta elävät Lehtisen arjessa käsi kädessä. Tatuoinneista puhuttaessa kanvaasina toimii iho, kynänä muste sekä neula. Valtaosa Lehtisen tatuoinneista pohjautuu hänen omiin piirroksiinsa, mutta tatuoimishetkessä taiteilijoiden visiot fuusioituvat yhdeksi. Konkreettinen lopputulos näkyy iholla, johon tatuoija lisää oman visionsa väreillä. ”Tatuoinneissa näkyy vahvasti taiteeni ja piirustustyylini kehittyminen.”

Tämänhetkinen taidekokoelma muodostuu niin pienistä sormitatuoinnesta kuin etureiden peittävistä kuvista. Suuret kokonaisuudet miellyttävät Lehtistä: vasemmasta kädestä löytyy lähes täysi hiha ja molempien jalkojen nilkoista yläreiteen ylettyvät ruusutatuoinnit. ”Seuraava tavoitteeni olisi saada jalat jossain määrin täyteen”, Lehtinen sanoo.

Tatuoinneilla ei Lehtisen mukaan tarvitse olla syvempää merkitystä. Ne liittyvät muistoihin, kokemuksiin ja ihmisiin. Tatuointistudiolla suoritettuun työharjoitteluun ja lasillisen jälkeen suunniteltuihin sisarustatuointeihin. Hetkiin, joihin voi palata myöhemmin, kunhan muistaa katsoa tarpeeksi lähelle. ”Nuo muistot ovat merkittävin juttu tatuoinneissani. Itse suunnittelemani kuvat ovat erityisen rakkaita, mutta myös tatuoijiin liittyvä arvostus on tärkeää.”

26

Ihoni kuvat

kertovat

W

iktoria Ripatti inspiroitui aikanaan isänsä tatuoinneista.

Hieman koholla olleet tekstit ja kuviot kiehtoivat – mitä nämä kauniit, musteella maalatut kuvat ovat?

lopulta muodostuvat. Hänen mukaansa kenenkään ei tarvitse avata omien tatuointiensa symboliikkaa. Jokainen saa itse päättää, mitä taiteestaan haluaa jakaa.

”Piirsin pienenä isäni tatuointien ääriviivoja sormella yhdessä siskoni kanssa. Tiesin jo silloin, että haluan samanlaisia itselleni”, Ripatti kertoo.

”En välttämättä edes osaisi selittää auki omiani. Niillä on merkityksiä sekä sisällön että estetiikan näkökulmasta.

Selässäni on esimerkiksi kolmen kuvan muodostama sarja, joka rakentaa Ripatilla on yhteensä seitsemän ta- omanlaistaan narratiivia.” tuointia, joita yhdistää muun muassa one line -tyyli ja toistuvat teemat. Vas- Omissa tatuoinneissaan Ripatti pitää takohdat, naishahmot, pääkallot ja ku- eniten niiden näyttävyydestä ja räväkkat. Enkelit ja paholaiset. Hyvä ja paha. kyydestä. Siitä, että kuvat ja kuvallinen Hänen mukaansa niiden merkitykset ilmaisu ovat läsnä arjessa päivittäin. rakentuvat eri asioiden kautta. Osa kuvista kietoutuu syvemmin elämän ”Tatuoinnit ovat yksi tärkeimmistä keiympärille, osa löytää merkityksensä noista ilmaista itseäni. Ne ovat kuvamyöhemmin. taidetta siinä missä muukin.” ”Mielestäni on hassu ajatus, että tatuointia ottaessa sillä pitäisi olla jo valmiiksi merkitys. Kun elää kuvan kanssa, se saa syvyyttä ja siitä tulee osa itseä.”

Ripatti korostaa kuviensa visuaalisuuden lisäksi niiden hetkellisyyttä. Iholle tehtävä taide on lopulta kuin päiväkirja, jota voi lukea aina kun haluaa.

”Jokainen tatuointi on omakuva siltä Ripatti korostaa tatuointien kykyä luo- ajalta, kun olen sen suunnitellut ja otda denotaatioita ja konnotaatioita, eri- tanut. Ne luovat jatkuvaa muistijälkeä laisia mielikuvia ja yhteyksiä, jotka tai- ja aikajanaa itsestäni iholle.” teen kantaja tuo eloon. On yksilöllistä kuinka henkilökohtaiseksi tatuoinnit

Jutussa esiintyvien tatuoijia: @kvart.studios, @sofaknows.tatt, @jonna_havenink, @hujutattoo, @inuk.tattoo, @hiiidn, @sampoharjula, @ruusurebe, @tomatomush, @syystakki, @lesoink ja @janapadar

29

TEKSTI, KUVITUS, JUTUN TAITTO & KUVA KATRI PULKKINEN

i lmassa roi kkuvia

kuole ma i deoita Varikko. Ylläpitoon, huoltoon, varastointiin ja jakeluun keskittynyt yksikkö tai laitos. Bussi-, juna- ja metrovarikot.

Autourheilun kilpa-autojen huoltopaikka. Seinäjoella VR:n entiseen veturitalliin on perustettu idyllinen taidegalleria ja työtiloja taiteilijoille. Siellä varikko saa aivan uudenlaisen merkityksen.

Varikko ry on seinäjokelainen yleishyödyllinen yhdistys, joka on toiminut vanhalla junien ajovarikolla jo 21 vuotta. Aikoinaan se sai alkunsa ammattitaiteilijoiden työhuonepulasta.

Varikolle onkin vuosien saatossa muodostunut vakiintunut asema Seinäjoen kulttuurikentässä. Vaihtuvat näyttelyt jättävät uniikkeja jälkiä kävijöihin.

30

Maalis-huhtikuussa gallerian seinät täyttivät 13 taiteilijaa taiteellaan, jotka pohtivat omaa näkemystään jälki-teemasta. Niin visuaaliset, kokeelliset kuin audioteoksetkin koristavat vanhan tiilitalon sisustaa.

Kuvataitelija Janne Raappanalle jälki tarkoittaa visuaalista kuvaa, jossa on liikettä roiskeena, tussattuna, pensselin jälkinä tai pintojen naarmuina. Toisaalta hän näkee sen muutoksena.

“Sen jättäminen, kokeminen ja pois pyyhkiytyminen on sykkivä sykli. Kun jälkiä on päällekkäin, syntyy kokonaisuus. Jäljen sisällä on koettava katoava nykytila, jota ei koskaan voi saada täy-

attom ia

dellisesti kiinni. Täydellistä jälkeä ei koskaan voi tehdä – se on heti pilalla, kun se on valmis.”

Katoavaa jälkeä hän luo näyttelyyn teoksellaan, joka on luotu uutisrunon muotoon. Robotti lausuu psykedeelisen uutisalkumusiikin jälkeen katoavan jäljen muodostavan runon. Raappana näkee

taideteokset pieninä hetkinä, ajan kuvina.

“Taideteos on eloton jälki, jota tulkitaan muun muassa kokijasta ja ajasta riippuen eri tavoin. Täten jälki eli taideteos on villi, vapaa ja vailla kontrollia, ilmassa roikkuva kuolematon idea, jolla on ääretön määrä päämääriä. Mer-

31

kitys on kuitenkin hetkellisesti elävien biologisten robottien eli ihmisolentojen jättämässä jäljessä, eikä niiden tuottamissa leijuvissa ideoissa.”

Katoavaisuus on taiteen keskiössä myös kangasalalaiselle kuvataiteilija Leena Vainiolle. Hän kuvaa ja värittää haavoittuvuutta ja kauneuden kaipuuta. Päällekkäiset jäljet, kerrokset, luovat Vainion taiteesta kokonaisuuksia. Hän käyttää sekatekniikoita ja kevyitä materiaaleja tehdäkseen maalauksia ja installaatioita. Työskentelyn ytimessä on kuitenkin haavoittuvuus.

“Pohdin traumaa sekä surun ja luopumisen tunteita. Minua kiehtoo nostalgia,

kaipuu menetettyyn. Se on katkeransuloista ja kaunista.”

Vainio kertoo, että osa teoksista kuitenkin tulee tiensä päähän, on pilalla. Se kuuluu työskentelyyn. Hän saattaa työstää samanaikaisesti monia teoksia ja jäädä pohtimaan, mitä ne saattaisivat vielä tarvita.

“Olen tarkka siitä millaisen jäljen itse haluan jättää. Mielelläni hauraan, mutta vahvan jäljen, joka kunnioittaa elämää ja kauneutta.”

Vainiolle taide on yksi tapa tämän toteuttamiseen. Se on hänelle tapa elää, käsitellä vaikeitakin asioita. Taiteen resonointi sitä kokevissa ihmisissä on palkitsevaa.

Taide on hänessä ja hän on siinä.

”

Täydellistä jälkeä ei koskaan voi tehdä, se on heti pilalla, kun se on valmis.”

Mikkeliläinen monimateriaalinen kuvataiteilija Kirke Muhonen jättää jälkeään maailmaan maalausten lisäksi muun muassa digitaiteen ja valokuvauksen muodossa. Ihmisyys ja sen kokemukset ovat myös hänen taiteensa keskiössä.

“Teoksien tekemisen fyysisyydellä on yhteys meditatiiviseen läsnäoloon, ja ne kutsuvat pysähtymiseen ja mietiskelyyn. Abstraktit akryylimaalaukseni kertovat elämän herkkyydestä, haavoittuvuudesta ja eheytymisestä. Ne ovat symbolisia viittauksia sellaisiin fyysisiin ja emotionaalisiin tiloihin, joi“Teokseni ovat visuaalisia fragmentte- hin voi toisinaan jumittua. Niissä katja, jälkiä eletystä ja koetusta. Kaootti- sotaan sekä sisään että ulos päin, olesen maailman vastapainona tavoittelen vasta menneeseen ja tulevaan.” taiteellisessa työssäni usein selkeyttä, etsin merkityksiä, joille annan pelkiste- Jälki assosioidaan usein muistiin ja tyn muodon. Yksinkertainen voi puhu- muistettavuuteen. Se kokoaa elämän tella olematta yksiselitteinen.” tärkeimmät asiat yhteen kysymykseen; mistä haluaisit, että sinut muistettaiAika muodostuu toistuvaksi jäljen siin? Vainiolle rakkaudesta muistamimerkityksen keskiöksi haastatteluissa. nen on tärkeää. Muhosen muistijälki Muhonen tutkii näyttelyssä esillä ol- koostuisi luovuudesta, taiteesta ja eläleessa teoksessa juuri immateriaalista mänasenteesta. Raappanan tarkoitukajatusta, kokemusta tai tunteita, joi- sena ei kuitenkaan ole tulla muistetukden pohjalta syntyy visuaalinen narra- si liikaa. tiivi. Tätä kuvastaa myös teoksen nimi, AJAN HENKI. Muhoselle taiteen luomi- “Maapallo kuulemma putoaa aurinnen liittyy vahvasti kuitenkin tunteisiin. koon muutenkin”, toteaa hän lopuksi.

33

PESSO PESSO PESSO

Numerologiaa. Namedroppailua. Sanottuja sanoja ja sanomattomia m

Ruudulle ilmestyvät hymyilevät kasvot, joita kehystävät ruskeat kiharat. Miika Pesso, joka käyttää musiikkia tehdessään vain sukunimeään Pesso, istuu kahvilassa.

Artistin uusin pitkäsoitto kantaa nimeä 33 ja se julkaistiin maaliskuun kolmantena päivänä. Levy on saanut vaikutteita 2000-luvun alun r&b:stä ja hiphopista sekä ajan poikabändimusiikista.

”Mulla on aina ollut jotenkin jännä suhde sellaiseen Backstreet Boysin musiikkiin, mikä on aika softia. Musiikissa ei peitellä pehmeyttä.”

Levylle on tietoisesti tehty juustoisia kappaleita, kuten I<3U, joka on perinteisempi rakkauslaulu. Kappaletta artisti kuvailee suoraksi ja höpsöksi. Biiseihin eksyy usein asioita, joilla peitellään sitä, mitä oikeasti haluttaisiin sanoa tai vaihtoehtoisesti jotain, mitä ei uskalleta sanoa.

Poikabändit ja 2000-luvun alun estetiikkaan nojaava musiikki edustavat Pessolle tietynlaista musiikillista kulta-aikaa. Backstreet Boys ja kumppanit osuivat ala- ja yläasteen taitteeseen, jolloin artisti alkoi fanittaa ”Jossain vaiheessa oli sellainen ajatus, että biisissä täymusiikkia aiempaa enemmän. tyy olla jotain ironista, jotta siinä olisi sisältöä.” ”Musa on jotenkin kolissut kovempaa, eikä nykyään välttämättä saa samanlaisia säväreitä.”

Räppäri-tuottajan oma kädenjälki näkyy albumilla vahvasti, mutta myös vierailevien artistien ja tuottaja Supboen merkitys on kiistaton. I<3U -kappale Artisti halusi albumillaan palata menneeseen aikaan, oli alun perin kokonaan artistin itsensä laulama. Biisi mutta hän kokee kuitenkin, että musiikki elää aina mu- kuitenkin koostuu eri osista, ja kyllästyessään omaan kana. Pesson mukaan vaikutteet päätyivät albumille ääneensä Pesso halusi erotella ne toisistaan eri äänten vahingossa, mutta niihin alettiin kiinnittää tietoisesti avulla. Roolit vaihtuvat lähinnä sen mukaan, onko viehuomiota. Seuraavia kappaleita alettiin työstää sa- raileva artisti kirjoittanut säkeistönsä itse, vai laulaako maan suuntaan. tämä valmiita lyriikoita.

Pessolla on nuoresta saakka ollut mieltymys poikabän- ”Se tuo enemmän sisältöä, kun joku muu laulaa lyriikat dimusiikkiin, mutta siitä tykkääminen leimattiin ka- ja liittää ne itseensä sopiviksi. Kappaleisiin tulee uutta veripiireissä noloksi. Nykyään artisti haluaa pyrkiä syvyyttä.” olemaan rehellisesti ja aidosti niin pehmo kuin miltä hänestä tuntuu. Erilaisten tunteiden hyväksyminen on vienyt aikaa.

merkityksiä.

33 35

Kappaleiden tarinat muuttuvat ja esimerkiksi naisäänen lisääminen tuo uuden näkökulman luoden dialogia.

Osa levyn kappaleista kaipasi artistin mielestä perinteisempiä räppibiittejä.

33 ”BON IVER” - kappaleelta löytyy villiksi kortiksikin luonnehdittava ruotsinkielinen osuus. Ihan täysin tyhjästä kielenvaihto ei kuitenkaan tule, sillä kappaleen tarina on liitettävissä Tukholmaan. Träkillä feattaavat pyy, Mattis sekä Ek, joista kaksi jälkimmäistä tekee musiikkia ruotsiksi. Pesso kertoo, että yhteistyö oli käytännössä vahinko. Artisti tutustui Mattikseen sattumalta tämän managerin ollessa Suomessa vaihto-opiskelijana. ”Molemmilla oli ajatus siitä, että olisi siistiä, jos pohjoismaiset artistit tekisivät enemmän yhteistyötä.”

Uuden aallon artisteista esimerkiksi Cledos on tehnyt musiikkia ruotsalaisen A36:n kanssa. Tienraivaajiksi voidaan kutsua esimerkiksi Kapa-

siteettiyksikköä ja Fintelligensiä, joiden kappaleilta on löytynyt pohjoismaisia featteja jo 2000-luvun alussa. ”Se on kornia, mutta siistiä. Jollain tapaa edustetaan kuitenkin tällaista tiettyä aluetta täällä ja yhteistä historiaakin löytyy. Suomi on kaksikielinen maa, mutta kielialueet ovat kuitenkin selkeästi rajautuneita. Suomessakin on varmasti jengiä, joka haluaa kuulla musaa omalla äidinkielellään.”

7

7X 7 37

Miks et sä oo niinku kaikki muut?

Pesso kertoo pitäneensä aina pinnoista, joissa näoli soundimaailman ja tuotannon puolesta jo ai- kyy kerrostumia. Valokuvat ja videot ovat Nick empaa pehmeämpi ja siinä oli vähemmän selkeitä Tulisen käsialaa, ja niissä näkyy samaa kerrosräppibiittejä. Uusimmalla pitkäsoitolla on kuiten- teisuutta kuin albumilla muutenkin. Tapa tehdä kin enemmän erilaisia jippoja ja tekstuuria. Pesso biisejä on tehnyt kappaleista moniulotteisia ja inkertookin yrittäneensä luoda musiikkia, jossa on formaatiota saattaa ajoittain olla jopa häiritsevän enemmän kerroksia. Hän mainitsee, että uusin paljon. Tämä on kuitenkin artistin mukaan ollut tiealbumi muistuttaa enemmän hänen ensimmäistä toinen valinta. kuin toista levyään. Toiseen levyyn verrattuna 33 saattaa olla kuuntelijalle haastavampi. Biiseissä ”Isoäitini on vienyt isää ja isän veljeä pienestä asti käytetään pop-sävellyksiä ja tarttuvia kertosäkei- kuuntelemaan klassista musiikkia ja kehottanut tä, mutta toisaalta niissä on myös erilaisia vokaa- heitä kiinnittämään huomiota siihen, miltä kokolisampleja ja muutettua ääntä – kikkailua, joka naisuus näyttää. Tämän jälkeen isoäiti on pyytänyt saattaa luoda kappaleista vaikeamman vaikutel- keskittymään yhteen soittimeen ja kuuntelemaan, mitä yksittäinen orkesterin jäsen soittaa. Tämä ajaman. tus kiehtoo.” ”Monille tokaa levyä fiilistelleille tämä saattaa olla paljon vaikeampi levy, sillä edellinen oli aika Koronan puhjetessa artistin mielessä ei juurikaan suoraviivainen ja simppeli. Olin alun perin yllät- vieraillut ajatus siitä, että levyä pitäisi mahdollitynyt, kun soitin demoja levy-yhtiölle ja sieltäkin sesti esittää myös livenä. Levyä alettiin tekemään heti, kun edelliseen levyyn liittyvät keikat lähtivät sanottiin, ettei kyseessä ole helppo levy.” alta. Artisti kertoo, että tuoreinta levyä on haasPesso kertoo myös, että albumien tekoprosessit tavaa esittää ilman taustanauhoja. Keikoille kuinäkyvät ja kuuluvat ulospäin. Uusinta levyä on tenkin tuodaan elementtejä, jotka elävöittävät live-esiintymistä. Yksi levyn taustalla vaikuttaneista työstetty osissa ja kerroksittain. albumeista on Tyler The Creatorin IGOR, jota esitetään usein myös taustanauhojen päälle rä”Se oli vähän kuin maalaisi öljyväriteosta. Jos tulee joku virhe, niin sen voi korjata tai sen päälle pättynä. Se, että albumi toimii paremmin suoravoi maalata. Kerrostuma-ajattelu on koko albumin toistopalvelusta kuunneltuna kuin livenä, ei kuitenkaan vähennä sen musiikillista arvoa. perusta”, artisti kuvailee.

Samuli Lindbergin visuaaliset ja graafiset teokset pohjautuvat graffiteihin, joita Pesso kertoo nuorena harrastaneensa. Inspiraatiota on saatu niiden tekotavasta. ”Ensin on tyhjä sähkökaappi ja joku tägää siihen ja niin edelleen. Sitten se putsataan välissä ja tägätään taas.”

1-1800-HOMEALONE 1-1800-HOMEALONE

”Välillä itse kaipaa levyjä, joita joutuu kuuntelemaan monta kertaa, sillä niistä saa niin paljon irti.

Tyler The Creatorin albumikin tuntui aluksi siltä, että onpa aikamoinen soppa ja loppujen lopuksi siitä on tullut mulle sen onnistunein albumi.”

Keikkojen puute on aiheuttanut Pessolle myös ajatuksia unohdettavuudesta. Artisti toivoo, että ihmiset muistavat ja pitävät hänen tekojaan niin merkittävinä, että musiikista jäisi kuulijoihin jälki. Musiikki kulkee myös ihmisten mukana läpi elämän, eikä se oikeastaan vanhene koskaan.

tyyppinä, joka jää tai jätetään ulkopuolelle. Usein se on kuitenkin itse tehty tietoinen päätös.

Albumin mielenmaisemaa Pesso kuvailee yksinäiseksi.

Omalta albumiltaan Pesso haluaa Artisti kuitenkin toivoo, että levylnostaa esiin etenkin kaksi biisiä, jot- tä kuuluu tietynlainen toiveikkuus. ka toivoisi ihmisten kuuntelevan.

Laulujen kautta yksinäinen nurkassa kyyhöttävä tyyppi rukoilee tulevan“5 PAIKKAA AUTOS MUT MEIT sa huomatuksi.

ON 6 ja 1:33. Molemmat kappaleet edustavat sitä maailmaa, mistä Pesso kaipaa omaa tilaa, mutta velevy lähti liikkeelle. Alun perin kaik- täytyy kuitenkin harvoin yksinäisyyki demot kuulostivat enemmän tai teen. Hän ei halua olla yksin, mutta vähemmän niiltä. Kappaleissa on tarvitsee itsenäisyyttä. Moni pyskiteytettynä myös sanoituksellinen tyy varmasti samaistumaan artistin puoli – albumi lähti yksinäisyyden mietteisiin ja mahdollisesti vaikeakkokemuksesta.” sikin koettu levy kätkee sisäänsä paljon helposti lähestyttäviä ja tär5 PAIKKAA AUTOS MUT MEIT ON keitä teemoja. Jokainen voi löytää 6 käsittelee tarpeetonta ulkopuolel- sieltä samaistumispintaa, tahtoen le jättäytymistä. Artisti kertoo au- tai tahtomatta. tomaattisesti ajattelevansa itseään

TEKSTI VENLA ROUHIAINEN KUVAT NICK TULINEN TAITTO VEERA NISKANEN

”Mun mielestä siinä kuuluu se, että on paennut omaan nurkkaukseen tekemään albumia ja ehkä myös ”Yksi pari pyysi mua esiintymään käsittelemään yksinäisyydestä heidän häihinsä, koska mun musiik- nousseita tunteita. Olen levyllä käyki on ollut niin isossa roolissa hei- nyt läpi vaikeita tunteita siitä, että dän parisuhteensa alkutaipaleella. tuntuu sisäisesti, että on aina yksiOnhan se hienoa.” näinen, vaikkei sitä olisikaan.”

39

F e s Festarit a r i kesä k e s ä tulee, t u oletko l e e , valmis? oletko MUSATUTKA:

TEKSTI VENLA AALTO KUVITUS JULIA LEHTINEN

Kun ikuisuudelta tuntunut talvi, takatalvi ja takatalven toinen comeback alkavat hiljalleen väistyä kevään tieltä, ryhtyy myös mieli halajamaan niin auringon lämpöä kuin myös sulosävelien tanssahtelua korvanlehdillä taivasalla.

On aika terästäytyä kesää varten – ja valmistautua sen musiikilliselle ilolle.

Ajatusta festarikesästä 2022 on elvytetty toiveikkain mielin, ja sen moninaista antia on julkistettu eri tapahtumajärjestäjien tahoilta viime kuukausina ahkerasti. Tuttujen nimien keskelle on valikoitunut myös esiintyjiä, joita ei ole Suomen festivaalilavoilla aiemmin nähty. Esiintyjiä, joiden esilläolo musiikkikentällä ei ehkä ole tavoittanut kaikkia potentiaalisia kuuntelijoita. Raikas ja monigenreinen tarjonta on siis taattua, ja soittolistat odottavat jo päivittämistä.

Virittäydy kohti kesää 2022 – aloita vaikka näistä: YOLA Pori Jazz Festival Heinäkuista Kirjurinluotoa tähdittää tänä kesänä kuusi Grammy -ehdokkuutta saavuttanut brittiläinen artisti Yola. Hänen musiikkinsa edustaa pitkälti americana-genreä, jossa yhdistellään elementtejä useista eri tyylilajeista.

Americana-genressä country, soul, folk, gospel, jazz, blues ja R&B ovat hallitsevia tyylilajeja, jotka kietoutuvat Yolan musiikissa klassiseen poppiin. Pureva syväsävyinen ääni, kitara ja melodinen groovy tempaisevat mukaansa genreen jo tottuneen kuin tottumattomankin.

Fred again..

Flow Festival Fred Gibson, taiteilijanimeltään Fred again.., on menestynyt eritoten tuottajana, mutta on viime vuosina nostanut tunnettavuuttaan myös omalla artistiurallaan. Fredin oma tuotanto perustuu vahvasti ääninäytteistä rakentamiseen, eli samplaamiseen, jossa nauhoitettua äänipätkää käytetään osana musiikkiteosta. Elektroniseen dance-poppiin orientoitunut Fred again.. hyö-

dyntää kappaleissaan äänitallenteita, joita hän on napannut videopätkistä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta sekä FaceTime-puheluista. ”Arkisen” äänimaailman nerokas integrointi musiikkiin tuo tietynlaista syvyyttä ja intensiivisyyttä teoksiin – ja myös erottaa Fredin muista genrensä edustajista.

Don Broco Provinssi Juhannuksen jälkeen Törnävänsaaren puistoalueella kajahtaa pitkän linjan alternative rock bändi Don Broco suoraan Britannian Bedfordista – ja sen myös kuulee. Don Broco julkaisi viime syksynä neljännen studioalbuminsa, joka saavutti kärkipaikan brittien albumilistoilla.

Menestystä siis riittää. Musiikillaan he revittelevät ja kokeilevat rockin rajoja anteeksipyytelemättä. Don Broco vie taiteensa aggressiivisesta pehmeämpään päätyyn tarjoten niin rehellistä rockia kuin myös pop-tyylisempää soundia.

Pambikallio Kesärauha Suomalaisen musiikin tuoreimpiin tulokkaisiin kuuluva Pambikallio on saanut myönteisen vastaanoton jo heti uransa alussa. Pambikallio julkaisi debyyttialbuminsa maaliskuussa, mutta jo vuoden 2021 julkaistut singlet saavuttivat suuren yleisön suosion. Indie-poppia tekevän bändin raikas ja uniikki äänimaailma vie kotimaisen musiikin uusiin sfääreihin ja tasapainottelee taidokkaasti uneliaisuuden rajamailla. Pambikallio vangitsee suurien tunteiden myllerryksen hempein, mutta rytmikkäin efektein. Yhtye luo keijumaisen kepeää tunnelmaa käsitellen kuitenkin lyriikoissaan myös mieltä painavia mörrimöykkyjä.

41

Yötön yö, merituuli ja lokit

i

TEKSTI JA KUVA AINO ROUHIAINEN

Oletko kuullut Hailuodosta?

On kesäinen ilta. Aurinko paistaa ja lämmin merituuli hivelee kasvoja. Ensimmäiset basson sävelet pärähtävät käyntiin, kun lavalle nousee Ruusut. Aurinko ei ole vielä laskenut, eikä se tulisi laskemaan koko yönä. Oulun yötön yö. Ihmiset ovat iloisia, kaikki laulavat mukana ja hytkyvät vähän. Lokit kirkuvat ja meri kuohuu lavan takana. Tämä on ensimmäinen kerta, kun osallistun kyseisille festivaaleille.

Miksi en ennen tiennyt moisesta yhteisöstä, joka näillä festivaaleilla liikkuu? Siinä hetkessä päätin, että tästedes haluan osallistua jok’ikinen kesä Bättre Folkiin.

Bättre Folk -festivaali järjestetään heinäkuussa Oulun Hailuodossa. Kyseessä on hyvin pienet festarit, joihin lippuja myydään vain noin 2000–3000 kappaletta. Useina vuosina tapahtuma on ollut loppuunmyyty, mikä osoittaa sen kasvaneesta suosiosta. Itse kutsun Bättre Folkia ”villapaitafestivaaliksi”, sillä poiketen muista isoista festivaaleista, täällä voit kasuaalisti pukeutua villapaitaan ja kumisaappaisiin herättämättä sen suurempaa ihmetystä. Rakastan sitä, että Bättre Folk on konseptiltaan ihan omanlaisensa ja keskittyy suurien lipputulojen tai nimekkäiden artistien haalimisen sijaan siihen, että koko tapahtuma on elämys itsessään.

Parasta Bättre Folkissa on sen puitteet. Sijainti ihan Hailuodon päässä, meren ympäröimänä luo tunnelmaa rennosta ja turvallisesta ympäristöstä. Festivaalialueella pääsee ruoan, juoman ja musiikin lisäksi nauttimaan saunomisesta, paljuilusta ja vain olemisesta! Kuinka usein pääset katsomaan keikkaa suoraan paljusta, viinilasi kädessä samalla, kun pyydät tapahtuman vapaaehtoista työntekijää kaatamaan kylmempää merivettä hieman liian kuumaan paljuun?

Ihannoin myös sitä, kuinka rauhassa ihmiset saavat festivaalia viettää. Ketään ei hetkauta, kun Vesta kävelee vastaan leirintäalueen bajamajoilla tai kun Pariisin Kevään laulaja, Arto Tuunela, kuuntelee meneillään olevaa spoken word -esiintyjää muiden kävijöiden joukossa. Bättressä kaikki ovat samalla viivalla, eikä kukaan halua pilata toisen kokemusta. Sitä saattaa löytää itsensä laulamasta leirintäalueella parin muun kitaraa omistavan festarivierailijan kanssa tai auttamasta kokoamaan ventovieraan telttaa, jonka telttakeppi on katkennut. Kukaan ei valita, jos soitat musiikkia hieman kovalla tai järjestät telttasi luona myöhäiset keikkojen jälkeiset jatkot. Artistien fiilistely, tunnelman luominen sekä yhteisöllisyys ovat asioita, joihin rakastuin Bättre Folk -festivaaleilla.

43

Henkilökohtaisen universuminsa tulkki.

Tietokoneen edessä istuu hieman tyylistään poiketen pelkkään mustaan Haastattelussa Pins.ku,taidepopin joka tyhjensinouseva Youtube-kanahuppariinesikois-ep:nsä pukeutunutjulkaissut suomalaisen tähti.

Karismaattinen, iloinen ja silminnähden innoissaan oleva pins.ku.

vansa ja laulaa synkistä aiheista.

TEKSTI EINO VIITAMIES KUVAT HELMI PADATSU TAITTO VEERA NISKANEN

45

pins.ku on nuoresta iästään huolimatta poptähden alku, joka on jo uransa alkutaipaleella jättänyt jälkensä suomalaiseen musiikkikenttään. Suurista visuaaleistaan, räväkästä tyylistään, unenomaisista melodioistaan sekä esoteerisistä ja koskettavista lyriikoistaan tunnettu artisti julkaisi esikoisalbuminsa Auringonpimennys vuoden 2021 syksyllä.

“Kirjoittaminen on mun vahvuus ja se, mistä mä nautin eniten. Mulla on myös tapana nähdä kaikki visuaalisesti, niin ehkä kutsuisin itseäni visuaaliseksi käsikirjoittajaksi.

Kirjoitan biisit ja videot yhtäaikaisesti eli visuaalisuus nousee esiin samaan aikaan, kuin kappaleen lyriikatkin.”

Vahvasti visuaalisuudesta ja musiikkivideoista kiinnostunut artisti kokee, että videoiden avulla hän pystyy avaamaan kirjoittamisprosessiaan ja luomaan kokonaisia tarinoita.

“Mulle ei riitä pelkkä ääni, se kertoo vaan puolet tarinasta. Mä oon lapsesta asti nähnyt kaiken musiikin visuaalisesti. Mulle itseasiassa valkeni vasta tosi myöhään, että kaikki eivät näe sitä.”

Artisti toteaa tarinankerronnan olevan tärkein elementti musiikissa ja taiteessa. Hän kokee luovansa maailmoja, joiden sisään kuuntelija voi matkustaa. Kokea ne omista näkökulmistaan.

“Kyllä mä annan sen suunnan ja avaan sen oman maailman, että mitä tässä tapahtuu. Toisaalta totta kai: kaikki on tulkinnanvaraista. En

46

halua antaa täyttä kontrollia kuu- on tosi mielenkiintoinen konseplijalle.” ti. Voisinko tulevaisuudessa tehdä ihan eri genren albumin ja sanoa Kirjoittaminen on pins.ku:lle kaikis- vain, että tää on mun alter egon ta rakkain tapa toteuttaa itseään. proggis? Taiteessa kun ei oikeasti Sen vuoksi hän haluaa pitää omat ole minkäänlaisia rajoja. Mua kiinlyriikkansa ja niiden tarkoituksen nostaa, että mitä jos tekisin biisin omissa käsissään. Samaan aikaan väärin päin ja se alkaisi suoraan tulkinnallisuus tuo artistille myös c-osasta.“ mielenkiintoisia kohtaamisia ja kokemuksia. pins.ku on silminnähden innoissaan puhuessaan taiteilijoista, jot“Korjaamon keikalla esittäessäni ka ovat jättäneet häneen jäljen.

Kuu-biisiä näin, että yleisössä joku Erilaisuus on kiinnostanut nuoresta itki. Mua alkoi myös itkettää. Sa- lähtien. Artisti toteaa, että massasmalla tajusin, että me molemmat ta erottuvat taiteilijat, joita hän on itketään, muttei kumpikaan tiedä seurannut läpi elämänsä, ovat vaimiksi.” kuttaneet hänen omaan rohkeuteensa. pins.ku kertoo säveltävänsä ja sanoittavansa kaiken ensisijaisesti Keskustelun edetessä artistista piirlive-esityksiään varten. Vaikka esi- tyy kuva erittäin luovana omaa tystilanteet saattavatkin välillä jän- tietään kulkevana taiteilijana. nittää, kokee hän olevansa lavalla Omalaatuisuus ja oman polun löyaidoimmillaan. täminen ovat olleet kantavia teemoja läpi hänen elämänsä.

“Vaikka kirjoittaminen onkin mulle tosi rakas asia, niin esiintyminen on “Yläasteella menin Lady Gase, missä oon hyvä. Siinä ne biisit gaksi pukeutuneena kouluun. herää oikeasti vasta eloon.”

Joo, ihmiset katsoivat tosi pahasti.

Se oli ehkä 13-vuotiaalle sellainen Tyylillisesti Auringonpimennys suojakuori, että pukeudun omituisekä artistin aiempi tuotanto no- sesti ja laitan hiukset pystyyn, jottei jaavat 70- ja 80-lukujen taittee- kukaan sano mulle mitään ikävää. seen. Kappaleissa voi huomata Olihan se samaan aikaan pelottavahvaa syntentisaattorin käyttöä, vaa ja paradoksaalisesti sain myös fade outteja sekä muita näiltä vuo- kuulla siitä. Päätin laittaa kaiken sikymmeniltä tuttuja tyylillisiä kei- peliin. Ei mulla ollut mitään hävitnoja. Inspiraatiosta ja vaikutteista tävää. Sen jälkeen olen ollut ankysyttäessä esiin nousee legen- teeksipyytelemättä oma itseni. Se daarisia artisteja, kuten David on johtanut siihen, että ne samat Bowie sekä Bee Gees. Bowien ihmiset kehuu ja tulee kertomaan, kohdalla keskustelu siirtyy nopeas- kuinka hiton siistiä toi on.” ti alter egoihin, erilaisuuteen sekä taiteen rajattomuuteen.

Artisti kokee rajojen rikkomisen Ar“Bowien alter egojen leikittely tisti kokee rajojen rikkom isen

Artisti kokee rajojen rikkomisen tärkeänä osana rooliaan ja paikkaansa musiikin kentällä. Tämä ei kuitenkaan rajoita häntä, vaan päin vastoin johtaa laatikon ulkopuolisiin ratkaisuihin. pins.ku kokee asemansa mahdollistavan muiden rohkaisemisen sekä taiteellisesti että yhteiskunnallisesti. Hän haluaa ennemmin kääntää spottivalon taiteeseen kuin itseensä.

Kappaleiden kohdalla pins.ku kertoo kaiken lähtevän tarpeesta luoda. Tarpeesta tuoda omat kokemukset ja tuntemukset esiin. Hän myös huomauttaa unohtavansa, että ihmiset kuuntelevat julkaistua musiikkia.

“Mulle realisoituu se, että joku muu kuuntelee mun musiikkia vasta, kun se on Spotifyssä. Tottakai mä “Yksittäisiä henkilöitä ei pitäisi painottaa niin paljoa. tiedostan sen alitajuntaisesti, mutta tajuan sen konkEi mun nimi kiinnosta siellä biisin alla, vaan se, että reettisesti vasta silloin.” se biisi on tehty ja kuunneltavissa.”

Albumeita ja kappaleita työstetään pienellä muutaKirjoittamista jo pienestä pitäen rakastanut artisti man ihmisen porukalla. Kaikista tärkeimpänä taiteeltuottaa tekstinsä yksin. Tekstit ovat sekoitus artistille lisena apurina ja toteuttajana hän mainitsee tuottatapahtuneita asioita sekä tapahtumattomia fiktiivisiä jansa Kashwell:in. todellisuuksia, tarinoita tai ajatuksia.

“Meillä on Kashwell:in kanssa sellanen oma kupla, “Mulle on nuoresta lähtien huomautettu, että elän missä me ollaan. Mä en tiedä, mikä saakelin enkeli jossain omassa maailmassa. Kai mä sit elän. En mä mulla on ollut kattelemassa, että mä oon saanut sen sitä ite välttämättä tajua. Ei oo parempaa. Enkä to- tuottajakseni. Kalle on tosi hyvä siinä, mitä se tekee. dellakaan vaihtaisi tätä mihinkään. Tietty mun omas- Se ymmärtää mun tapaa puhua, ja me ollaan tosi sa mielessä kaikki on mahdollista ja oikeassa maail- samalla aaltopituudella. Se osaa myös olla sellainen järjen ääni, että mitä me voidaan toteuttaa.” massa välttämättä ei.”

47

Melkein yksinoikeudella kaiken tuottanut Kashwell tulee olemaan mukana myös pins.kun tulevalla albumilla. Varovasti paljastaen artisti kertoo albumin sijoittuvan aika tarkalleen vuoden 1979 äänimaailmoihin.

Omalaatuista ja itsensä näköistä musiikkia sekä visuaaleja luovan artistin matka tähän pisteeseen ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Omat vaikeutensa taiteen luomiseen ovat tuoneet rakenteet ja alan miespainotteisuus.

“Oli tosi vaikeaa lähteä tekemään esimerkiksi ohjaajan duuneja.

Oon tosi nuori ja mä tiedän, että mun sukupuoli vaikuttaa siihen myös.

Suurin ongelma on, että mua ei oteta tosissaan. Ehkä myös siksi, että mä oon näyttävän näkönen. Porukka varmaan ajattelee, että toi on päästänsä vialla. Voi olla, että mä oon, mutta sen ei pitäisi olla kenellekään mikään ongelma. Kyllä siihen kyseenalaistamiseen ja seksismiin pitää aina varautua. Ennen se pelotti, mutta nykyään se vaan vituttaa mua.”

“Mä toivon, että vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä tällä alalla ei todellakaan mietittäisi sukupuolta tai ikää. Ne eivät ole taiteessa millään tavalla relevantteja tekijöitä.”

Vaikka feminismi, me too -liike ja varsinkin miesten tekemät vääryydet on nostettu julkisuudessa pöydälle, ei yhteiskuntamme ole todellakaan valmis.

“Toivoisin, että ihmiset eivät tappaisi eläimiä ja kuuntelisivat hyvää musiikkia.”

vie mut pois 48

Auringonpimennys

49

JÄLKI JÄLKI JÄLKI JÄLKI JÄLKI