Issuu

2 1 93 5

2 /2 0 1 6

811 7

SISÄLLYS PÄÄKIRJOITUS

S. 8

S. 3-4

PUHEENJOHTAJALTA

S. 4

TERVEISET HELSINGISTÄ

S. 5

GALLUP - MYÖHÄSTELIJÄT

S. 5

S. 7

VIESTIJÄN PÄIVÄ MEDIAN YMPÄRÖIMÄNÄ

S. 6

SOMETUTKA

S. 7

AIKAINEN LINTU VAI MYÖHÄINEN MATO?

S. 8

S. 17

PÄÄTOIMITTAJA

TOIMITUS

LAURA HELIN

INGA-MAARET AIKIONIEMI

TAITTAJA

INKA HEINISTÖ

ELINA RUOKARI

VEERA HJERPPE

JULKAISIJA COMEDIA RY VAASAN YLIOPISTON VIESTINTÄTIETEILIJÄT

SAIJA JANTUNEN NIKOLINA OJALAINEN JONNA PIETARINEN ELINA RUOKARI TUULI SAUKKONEN VIIVI SÄNKINIEMI ALEKSI TUOMINEN

YHTEYSTIEDOT WWW.CAMPLEHTI.COM CAMPLEHTI@GMAIL.COM

PRINTATTU TULEVAISUUS

S. 9-12

”ÞETTA REDDAST”

S.13-14

VIESTIJÄ FESTAREILLA

S.15

PALAUTEKYSELY 2016

S.16

S. 15

LANKESITKO TAAS KLIKKIOTSIKKOON?

S.17

HAASTATTELUSSA KAMPUKSEN KUULUISIN KELLO

S.18

S. 9-12

KOLUMNI - MIKSI MINÄ OLEN?

S.19

KYSYMYS TOIMITUKSELLE - LAPSUUDEN HAAVEAMMATTI?

INGA-MAARET AIKIONIEMI “Haaveilin lapsena poronaisen ammatista, koska omalla isällänikin oli poroja ja tuntui luontevalta tehdä itselle ammatti poronhoidosta. Enää en kyseistä työstä haaveile, sillä tajusin sen olevan enemmän elämäntapa kuin ammatti. Kuultuani Miljoonasateen Juri Gagarin –biisin haaveilin myös hetken astronauttina olemisesta, kunnes huomasin pelkääväni korkeita paikkoja.”

ALEKSI TUOMINEN “Toiveammattini lapsena oli matkaopas. Idea syntyi tv-ohjelmasta nimeltä Matkapassi, jossa oli niin hyvät musiikit ja sopivan sekopäinen juontaja. Haave unohtui siinä vaiheessa, kun vanhemmat eivät halunneet aavikolle tai Siperiaan reissaamaan, enkä ollut varma, pitäisinkö kuitenkaan aasialaisesta ruoasta. Toinen haaveeni oli olla kuulantyöntäjä. Todennäköisesti se olisi ampunut tähtiin, jos se kortti olisi loppuun asti katsottu.”

INKA HEINISTÖ “Minusta piti tulla isona elokuvaohjaaja, koska halusin herättää tarinani eloon ja käyttää mielikuvitusta käsikirjoittaessa. Inspiraationani toimivat Harry Potterit. Yhtenä haaveena oli olla myös eläinlääkäri. Haave jäi toteuttamatta, koska en halunnut olla vastuussa eläinten lopettamisesta.”

PÄÄKIRJOITUS L A U RA H E LI N A IKA . Erittäin abstrakti käsite, joka tuntuu olevan jollain tasolla koko ajan läsnä jokaisen elämässä. Tieteellisestä näkökulmasta aika on vain yksi fysiikan perussuureista, mutta käytännön elämässä ajan käsite on niin paljon enemmän. Uskallan väittää, että jokainen lukijamme on useammankin kerran kokenut olevansa tilanteessa, jossa aika vain loppuu kesken. Saman ongelman parissa on tuskailtu myös toimituksen penkeillä – vaikka aluksi aikaa tuntuisi riittävän ties miten pitkälle, alkaa uuden numeron julkaisupäivän lähestyessä itse kullakin stressikäyrät nousta ja jännitys hiipiä pintaan. Aikaa pitäisi oppia itse hallitsemaan, eikä antaa sen hallita omaa elämää liian tiukalla otteella. Tämä tosin tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta muistaa, kun kalenterin sivut täyttyvät merkinnöistä ja tyhjää tilaa löytyy ainoastaan pakollisia yöunia varten. Tällaisina hetkinä tulisi vaan vetää muutama syvä hengenveto, asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja ryhtyä töihin. Ei se aika ole kuitenkaan vielä kertaakaan maailmasta kesken loppunut, vaikka hyvin usein opiskelukiireiden keskellä siltä tuntuukin. Aikakäsitys vaihtelee kulttuurin ja sosiaalisen ympäristön mukaan erittäin paljon, kuten voimme tämänkin lehden artikkeleista huomata. Me suomalaiset olemme tottuneet kulkemaan kello ranteessa ja suunnittelemaan aikataulumme jämptisti ja selkeästi. Pienikin muutos päivän aikataulussa kiristää hermoja ja pistää meidät suunnittelemaan ohjelmaa uudestaan. Muissa kulttuureissa meidän tiukka aikakäsityksemme aiheuttaa välillä jopa kummastusta – onko se nyt niin justiinsa, jos kellon viisari ehtii värähtää muutaman ylimääräisen kerran ennen sovitun tapaamisen alkamista?

Olen nähnyt sosiaalisessa mediassa puhuttavan paljon hitaammasta elämäntyylistä, jossa ei turhia stressata vaan annetaan asioiden tapahtua omalla painollaan. Jostain syystä tämä aatemaailma ei ole rantautunut omaan pohjolaamme asti niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Aikatauluja on toki hyvä olla olemassa ja on vain kohteliasta kaikilta osapuolilta pitää niistä kiinni, mutta tätäkään asiaa ei kannattaisi viedä liiallisuuksiin. Itse voin myöntää olevani se ärsyttävä myöhästelijä ja eläväni osittain ehkä omanlaisessa aikakäsityksessäni, jossa maailmanloppu ei tule kohdalle kellon lyödessä hieman liikaa. Olen onnekas, kun minun elämäni tasapaino ja onnellisuus eivät ole muutamasta minuutista kiinni. Aika juoksee kuitenkin älytöntä vauhtia vuotuisella tasolla, ja joka kesä ja joulu olen saman ajatuksen edessä – mihin se aika jälleen kerran katosi? Jotkut asiat tuntuvat tapahtuneen vasta hetki sitten, kun todellisuudessa niistä saattaa olla kulunut jo useampi vuosi. Usein ajattelen, ettei minulla ole aikaa vain istua ja odotella asioiden tapahtumista. Silloin saa tarkat kalenteriin merkatut tunnit kyytiä, kun alan tekemään asioita kokonaan uuden aikataulun mukaisesti, ja usein myös täysin ilman suunniteltua ajoitusta. Miksi makoilla sängyssä selaamassa sitä iänikuista somea, kun samalla ajalla ja energialla voi tehdä myös paljon hyödyttävimpiäkin asioita? Miksi odottaa ja toivoa asioiden tapahtumista oman mielensä mukaisesti, kun tahtonsa läpisaamista voi myös edistää itse tekemällä töitä niiden eteen? Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Pahimman eksistentiaalikriisin iskiessä lohduttaudun ajatuksella, että nuoriahan tässä vielä ollaan ja lähes valmiissa maailmassa ei

4 lopultakaan ole mihinkään kiire. Kaikki kriisit, stressit ja murheet ehtii kokea vielä moneen kertaan myöhemminkin, joten tällä hetkellä tulisi vain elää siinä kuuluisassa hetkessä ja ottaa siitä kaikki irti. Kelloja kun tosiaan ei voi seisauttaa, niin on ehkä jopa sallittua pysähtyä satunnaisiin hetkiin fiilistelemään esimerkiksi kaunista auringonlaskua tai hetkellistä hyvänolontunnetta, joka syntyy yllättävänkin pienistä asioista. Sellaisiin pieniin, piristäviin hetkiin kannattaa aina olla aikaa, vaikka se olisikin jostain muusta pois.

elämästä onnellisempaa juuri nyt elettävässä hetkessä.

Aikaansa ei kannata tuhlata turhiin ajatuksiin ja epäröinteihin, sillä se yleensä tulee maksamaan enemmän kuin suoran toiminnan seuraukset. Elämässä tuskin saadaan toista näytöstä koskaan, joten on tärkeää priorisoida oma aikansa tässä mahdollisuudessa palvelemaan omaa onneaan. Kehotankin kaikkia keittiöpsykologian suomin valtuuksin pohtimaan omia ratkaisujaan tartu hetkeen -henkisessä ajatuksessa, ja tekemään hyvältä tuntuvia asioita mieluummin nyt kuin vasta huomenna. Mikä En ehkä aivan osaa päättää, olenko aikakäsitysten kanssa enemvoi olla pahin seuraus siitä, että teet oikeita asioita tässä män lintu vai kala. Ylimääräinen aikailu ja jahkaaminen ovat minusta vain turhauttavia tekijöitä, ja haluaisin tehdä hyvältä tuntuvia hetkessä sen sijaan, että pohtisit ja odottelisit ikuisuuksiin ja lopulta ehkä menetät tilaisuutesi? Ajasta täytyy ottaa asioita ilman sitä kuuluisaa ylimiettimistä, pelkästään tässä ajassa tähän hetkeen perustuen. Toisaalta en halua tehdä elämästäni liian itse kiinni ja muuttaa sitä itselleen sopivaan suuntaan, toki kiireistä ja aion pitää kiinni omasta ajastani, jolloin saan vain olla ja yleisesti hyväksyttävissä rajoissa. Ei anneta elämän valua hukkaan ajan juostessa karkuun, vaan päätetään itse oma hengittää. Uskon, että näitä asioita tulee pohdittua useammankin ihmisen ajatuksissa lähes päivittäin. Fakta on se, että yhteiskunnan suhteemme aikaan ja tehdään asioita sen hyväksi. Näiden sanojen, kuvien ja tunnelmien myötä toivotan kaikille määräämiin ajan puitteisiin on vain sopeuduttava, mutta oman kiireetöntä ja hyviä asioita aikaansaavaa kesän alkua! elämänsä aikakäsitystä on silti mahdollista hallita. Kaikkea ei tarvitse saada nyt ja heti, mutta loputtomiinkaan ei kannata odotella, koska silloin helposti hukkaa monta hyvää mahdollisuutta tehdä

PUHEENJOHTAJALTA E L I N A RU OKA R I H U HTIKU U N taitteessa comedialaiset kävivät taas tutustumassa alan työllistymismahdollisuuksiin jokavuotisella excursiolla. Kohteissa kuultiin paljon painavaa asiaa siitä, miksi alan jatkuvaan murrokseen ei loppua näy. Muutama päivä sen jälkeen CoMedian palautetilaisuudessa puolestaan käytiin kiivasta keskustelua tutkinnon työelämärelevanssista. Mitä viestinnän osaajalta vaaditaan työelämässä? Mitkä elementit pitäisi sisällyttää viestinnän korkeakoulututkintoon, jotta tutkinnon painoarvo ei romahtaisi? Tutkintomme muovaa meistä moniosaajia, jotka tarpeen mukaan taipuvat suuntaan tai toiseen viestinnän kentällä. Ainainen kiistelyn aihe onkin, kumpi on parempi, moniosaaja vai erikoistunut asiantuntija? Jos hypoteettisesti oletetaan, että sanomalehden kesätoimittajan paikkaa hakee kaksi ehdokasta, joista toinen opiskelee viestinnän monialaisessa maisteriohjelmassa Vaasassa, ja toinen taas journalistiikkaa Tampereella. Kumpi paikan todennäköisemmin saa? Excursion aikana kyselin kavereiltani mitä he haluavat tehdä valmistuttuaan. Yksi kertoi haluavansa urheilutoimittajaksi, toinen tietää unelmiensa toteutuvan radiotoimittajana ja kolmas haluaisi perehtyä organisaatioiden viestintään. Jokainen osasi mainita unelmiensa työnantajan ja mainitut tahot edustivat laajasti viestinnän kenttää. Onko tutkinto todellakin niin kattava, että valmistuttuamme voimme jalkautua alalla minne tahansa?

“Tutkintomme muovaa meistä moniosaajia, jotka tarpeen mukaan taipuvat suuntaan tai toiseen viestinnän kentällä. Ainainen kiistelyn aihe onkin, kumpi on parempi, moniosaaja vai erikoistunut asiantuntija?”

Ilokseni voin todeta, että vasta toisen vuoden opiskelijana olen saanut kuulla kiitettävästi palautetta työnhaussa siitä, kuinka monipuolisesti hallitsen viestinnän kenttää. Kokemuksen olen saanut opinnoistani. Olen oppinut käyttämään kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmia, olen päässyt jyvälle koodaamisen saloista, olen kirjoittanut artikkeleita, olen suunnitellut erilaisia markkinointikonsepteja ja kuvannut ja editoinut mainosvideota, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Näitä taitoja siellä työhaastatteluissakin on kyselty. Luettelemani litania kuulostaa kieltämättä ihan vakuuttavalta. Mutta faktahan on, ettei se riitä. Minne ikinä tulevaisuudessa sitten tähtäättekin, viestinnän alalla on tärkeääkin tärkeämpää opetella muodostamaan oma mielipide (lue: kaikesta) ja vielä uskaltaa sanoa se ääneenkin – ja joskus jopa oikeille ihmisille. Excursiolla minua välillä nolotti äärimmäisen paljon, etten saanut suustani ulos mitään järkevää sanottavaa. Yhtäkkiä kaikki mielipiteeni Ylen rahoituksesta tai vaihtoehtoismedioiden noususta olivat kadonneet. Ensi kerralla avaan suuni rohkeammin. Liikaa ei voi painottaa sitä, että monialainen tutkinto antaa kyllä vakaan pohjan tulevaisuuden unelmatyön jahtiin, mutta homma ei tule vain tipahtamaan taivaalta – olivat ne kokemukset sitten kuinka hyvät tahansa. Unelmien eteen täytyy tehdä itsekin jotain.

TERVEISET HELSINGISTÄ MEDIA RY TEK S T I JO N N A P I E T A R I N E N Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoita edustaa tänä vuonna 45 vuotta täyttävä Media Ry. Edunvalvontatehtävien lisäksi Media järjestää excursioita ja monipuolisia tapahtumia kunniakkaan ainejärjestön lailla. Esimerkiksi suositut 10-sitsit kokoavat 10.10. opiskelijoita ainejärjestöstä riippumatta legendaarisiin juhliin. Medialaisten lehti Groteski ilmestyy muutaman kerran vuodessa, ja sisältöä pääsee selailemaan sekä painettuna että verkkoversiona. Stadin viestijät ovat aktiivisia paitsi omilla kulmillaan, myös muualla Suomessa: Media on mm. järjestänyt yhteisbileitä Jyväskylässä Imagon kanssa ja vuosittaiseksi reissuksi on kaavailtu eri yliopistojen vappukarkeloihin tutustumista. Median naiset ja miehet ovatkin haluttuja kanssamatkustajia, joten ensi vuonna puhaltavat uudistuksen tuulet ja Media yhdistyy valtio-opin ainejärjestön kanssa. ”Me ollaan ihania.” Medialaisuuden saloja valotti hallituksen varapuheenjohtaja Sara Keinänen.

GALLUP -

O L ET K O MY Ö HÄ ST ELIJ Ä?

TEK S T I JA K UVA T VE E R A HJ E R P PE 1. Oletko myöhästelijä, aina ajoissa vai täsmälleen sovittuun aikaan paikalla? 2. Ärsyttääkö, jos joku on myöhässä? 3. Jos saat deadlinen, milloin aloitat valmistautumisen ja palautat työn?

M E E R I | 2 . V S K |E N GLANTI

LOTTA | 5 . V SK | V I EST I N T Ä

V EN L A | 2 . V SK | VI E S TI N TÄ

1. Yleensä aina olen ajoissa, ei tarvitse stressata. 2. Riippuu vähän kuinka myöhässä, paha myöhästely ärsyttää kyllä. Lisäksi, jos tietty tyyppi on aina myöhässä niin se kyllä ärsyttää myös. 3. Liian myöhään siten, että saan palautettua työn aina juuri ennen deadlinea. Tämä tietysti vaihtelee työn tärkeyden mukaan.

1. Joko ajoissa tai myöhässä, noin täsmällinen ei varmaan voi edes olla. Yritän noudattaa ala-asteopettajani ohjetta, että on parempi olla minuutti ajoissa kuin viisi myöhässä. 2. Ei, koska kaikki yrittää aina parhaansa ja sellaista se elämä on. 3. Aloitan henkisen valmistautumisen ja ajatustyön heti, kun tehtävä on jaettu. Pyörittelen sitä päässäni siihen asti, että deadlineen on pari päivää aikaa, jolloin istun koneelle ja kirjoitan homman kerralla valmiiksi. Palautan tehtävät aina noin kolme minuuttia ennen deadlinea.

1. Olen aina ajoissa, mieluiten jopa todella paljon etuajassa kuin yhtään myöhässä. 2. Ärsyttää tilanteesta riippuen, tosi paha myöhästely ottaa päähän. 3. Jos työ on vaivalloinen, niin aloitan ajoissa. Silti palautan työt aina suurin piirtein viimeisenä päivänä, vaikka olisinkin valmistautunut jo reilusti etukäteen.

VIESTIJÄN PÄIVÄ median ympäröimänä TEKSTI SAIJA JANTUNEN TSN:n tutkimuksen* mukaan 15-69-vuotias suomalainen käyttää keskimäärin 7,5 tuntia päivässä median parissa. Päätin selvittää, onko tutkimuksessa mitään perää. Vietänkö todella yli puolet hereilläoloajastani mediasisältöjä kuluttaen? Kirjasin ylös jokaisen kerran, kun selasin sosiaalista mediaa tai luin uutisia puhelimesta. HE R Ä TYS KE L L O S O I 6.45, tunti ennen kuin pitää lähteä polkemaan yliopistolle. Saatuani silmät auki ja torkutuksen pois päältä luen yön aikana tulleet WhatsApp-viestit. Pari kaveria on laittanut snäppiä ja Facebook herjaa uusista ilmoituksista. Heti herättyäni käytän kymmenen minuuttia ahkerimmin käytössä olevien some-kanavien läpikäymiseen. Instagramin täydelliset brunssikuvat saavat kahvihampaan kolottamaan. Aamupalaa syödessäni laitan tavalliseen tapaan radion päälle. Aamulypsy on jo täydessä vauhdissa. Läppäri on myös auki ja selaan nopeasti uudet blogipostaukset läpi. Unohdun naureskelemaan Jaajon ja Perälän jutuille. Havahdun, kun yliopistolle lähtö alkaa lähestyä. Laitan itseni valmiiksi ja tietysti snäppään vielä kaverille selfien Snapchatin uusilla filttereillä. Ennen kuin olen saanut päivää edes kunnolla käyntiin, olen käyttänyt jo 45 minuuttia median parissa, lähes koko hereilläoloaikani. LUEN N O IL L A ja myöhemmin iltapäivällä ystäväni luona selailen puhelinta vähän väliä. Sosiaalisen median lisäksi luentojen välissä luen Helsingin Sanomat yliopiston kahvilassa. Nopeasti laskettuna yliopistolla käytin eri medioihin aikaa noin kolme tuntia. Onneksi minä muiden ikätoverieni tavoin olen kehittynyt taitavaksi olemaan läsnä samaan aikaan mediassa ja kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, ainakin silloin tällöin. Laskutoimituksieni mukaan käytin koko päivästäni noin kahdeksan tuntia median parissa. Kuulostaa järkyttävältä. Suurin osa tästä on helpotuksekseni median simultaanikäyttöä. 19.30 katson tuttuun tapaan Salatut elämät ja tuntia myöhemmin Enbuske, Veitola & Salminen -keskusteluohjelman. Samaan aikaan oikeaan käteeni on liimautunut iPhone, joka varastaa vähän väliä huomioni television ruudusta. Kaikesta selittelystä huolimatta, on kahdeksan tuntia todella paljon aikaa. SUOS ITTE L E N jokaiselle oman median kulutuksen seuraamista. Harva enää lukee printtimediaa tai katselee televisiota tunteja päivässä. Sosiaalinen media ovat varmasti monelle meistä ajankäytöllisesti kaikkein tärkein media. En ainakaan itse ole tullut edes ajatelleeksi, että käytän todellakin kokonaiset seitsemän tuntia median parissa. Kun nopeasti selaa Instagramin kuvavirtaa tai lukee WhatsAppin ryhmäkeskusteluiden viestit läpi, ei välttämättä ajattele kuluttavansa tähän tunteja päivässä. Puhelin kulkee mukana minne ikinä mennäänkin, ja sen kaivaa taskustaan ilman tietoista ajattelua. Tarkasteltuani tiiviimmin median parissa kuluttamaani aikaa, alkoi ajatus tuntua huvittavalta. Opiskelemme alaa, jossa keskitytään paljon mediaan ja viestimiin. Samalla kulutamme lähes puolet päivästämme käyttämällä mediaa. Lienee perusteltua sanoa, että media tosiaankin hallitsee arkeamme, ainakin näin viestijän näkövinkkelistä katsottuna. *TNS Atlas intermedia-tutkimus tammi-kesä 2015 / TNS Gallup Oy

METUTKA TEKS TI I NGA-M AAR ET AI KI ONI EMI

N RO 1 K E SÄVAATTEET TULEV A T!

N R O 4 #V A L T T ER I M I N Ä PUUT UN

Varautukaa, sillä vaatekaupat kutsuvat kaikki tuhlaamaan opintotukiaan kesävaatteisiin. Instafeedini on täynnä eri vaatekauppojen ja bloggaajien vinkkejä kesätyyliin ja oikeanlaiseen festarilookkiin. Päivitä vaatekaappisi kesäkuntoon! Kesäkengät juuri sinulle! Päästä irti sisäinen rantapetosi! Bikinit ovat saapuneet! Olen hengästynyt. Vaatekaappini on tällä hetkellä täynnä muhkeita villapaitoja ja kenkähyllystä löytyy kaikkea muuta kuin sandaaleja espadrilloksia. Aika suunnata kaupungille, sillä kai minunkin on saatava Summer Essentials-pakettini.

Onneksi some ei sentään ole pelkkää koiraselfietä ja kesävaatetta. 11-vuotias Valtteri kertoi taannoin Ylen aamu-tv:ssä kohtaamastaan rasismista. Rohkean pojan ajatukset poikivat lukuisia tuenosoituksia aina valtiomme presidenttiä myöten. Somessa jaettiin Valtterin haastattelua ahkerasti. Tapahtuma synnytti lopulta myös oman hashtagin #valtteriminäpuutun, useimmiten varustettuna omakuvalla. Tägin ideana on osoittaa tukea Valtterille ja muille rasismia kohdanneille. Kuvan postaajat lupaavat puuttua rasistiseen tilanteeseen, jos sellaista huomaavat.

N RO 2 K O IR ASELFIET

N R O 5 ON N EA PI K K UL EI J ON A T !

Snapchat-filtterit ovat kuumaa kamaa. Viime kuussa somen valtasivat faceswapit, tässä kuussa jokainen itseään kunnioittava nainen lataa instatililleen koiraselfien. Koirannenän ja luppakorvien lisäksi tarvitset naamallesi vain tarpeeksi söpön ilmeen, hieman huolettoman kampauksen ja vuh, selfiesi on valmis. Älä unohda käyttää captionissasi koirahymiötä!

Pikkuleijonien voittaessa jääkiekon MM-kultaa nähtiin somessa ahkerasti myös onnitteluviestejä tulevaisuuden lupauksille. Eniten huomiota herättänyt onnittelu postattiin tällä kertaa ex-missin toimesta. Neiti julkaisi itsestään alusvaatekuvan, jonka yhteydessä onnitteli alaikäisiä jääkiekkoilijapoikia kullasta. Närkästystä herättäneen onnittelutavan vastineeksi moni julkkismies latasi itsestään epäeroottisen bokseriposeerauksen lähettäen omat toivotuksensa alle 18-vuotiaille poikasille. Hurmaavaa, eikö!

N RO 3 TUR N O N N OTIFICA TION S Paina yläkulmasta oikealta ”Turn on notifications”, niin näet postaukseni jatkossakin. Instagram ilmoitti päivittävänsä kuvien esiintymisjärjestyksen uuteen uskoon. Huhut kertovat, että kuvat ilmestyvät jatkossa kiinnostavuuden, eivät julkaisuajan mukaan. Varmaa tietoa päivityksen alka-misajankohdasta ei ole toistaiseksi herunut. Nopeimmat himoinstaajat ehtivät kuitenkin muistuttaa seuraajiaan lukuisilla ”Turn on notifications”-kuvilla (joissa osoitettiin kekseliäästi sormella ylänurkkaan).

N R O 6 @ PUM PK I N T HER A C C OON Ja jos kaipaatte maanantaimasennukseen lääkettä, niin vilkaiskaapa instatiliä @pumpkintheraccoon . Tilillä seikkailee mahdollisesti maailman söpöin lemmikkipesukarhu Pumpkin koirakavereidensa Oreon ja Toffeen kanssa. Ja ei, nimet eivät olleet lastensadusta.

A IK A IN EN L I NT U VA I M YÖ H Ä I N EN MA T O? TEKSTI JA KUVAT TUULI SAUKKONEN Miksi toinen on aina myöhässä ja toinen kaikkialla etuajassa? Mitä myöhästelijä ajattelee, ja eikö toisella tosiaan ole parempaa tekemistä kuin odottaa? Campin kohtauspaikalla myöhästymistä pohtivat viestintätieteilijät Elfi ja Viivi. Myöhästelen arkipäiväisissä asioissa ja poden siitä huonoa omatuntoa. Erityisen inhottavalta tuntuu se, että olen ystävien kohdalla toistuvasti myöhässä ja sitten vaikkapa töistä en koskaan. Ikään kuin kaverit olisivat vähäpätöisempiä. Kai siinä vaikuttavat esimerkiksi auktoriteetti ja myöhästymisen seuraukset. Kaverit voivat ymmärtää myöhästymisen paremmin, kun taas töistä myöhästyminen suorastaan pelottaa. Kuvittelen aina, että minulla on aikaa. Toistelen itselleni ehtiväni, mutta sitten en lopulta ehdikään. Vaikka varaisin paljon aikaa, jää tekeminen helposti viimeiseen varttiin. Suunnittelen siis ajankäyttöäni, mutta suunnitelmat eivät vain toteudu. Mietin paljon, miten muut kokevat myöhästelyni. En haluaisi, että kukaan ajattelee, etten arvosta toista. Päinvastoin – myöhästyessäni häpeän itseäni ja koen putoavani alimpaan pohjasakkaan. Myöhästelystä irti pääseminen on vaikeaa. Pitää olla aidosti pahoillaan ja löytää oikea motivaatio. Itsekin skarppaan hiljalleen. Välillä koen onnistumisia, välillä takapakkia, mutta kehityssuunta on kuitenkin ylöspäin. Odottelijoilta toivon ymmärrystä, ja sillä välin kehotan ottamaan eväät mukaan.

Ajoitan elämäni niin, että olen kaikkialla etuajassa. Saavun esimerkiksi luennoille aina vartin etukäteen, koska haluan jättää pelivaraa ja tehdä asiat rauhassa. Olen yleensä ensimmäinen sovituissa tapaamisissa ja täysin sujut sen kanssa, että joudun odottelemaan muita. Myöhästyminen on minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja parinkin minuutin myöhästyminen tuntuu pahalta, koska olen tottunut olemaan etuajassa. Muutkin suhtautuvat myöhästymiseeni eri tavalla, sillä minun odotetaan olevan aina ajoissa. On tilanteita, joissa etuajassa oleminen voi olla piinallista. Kerran esimerkiksi saavuin työhaastatteluun kahtakymmentä minuuttia ennen sovittua aikaa. Se oli jo vähän noloa. Pystyn ymmärtämään myöhästelijää, koska olen itsekin niin paljon etuajassa. En siis juurikaan ärsyynny siitä. Mutta jos joku on toistuvasti myöhässä ilman syytä, tekisi mieli sanoa, että skarppaa vähän. Paradoksaalisinta on käyttää jatkuvaa myöhästelyä selityksenä myöhästelylle. ”Mutta minähän olen kaikkialta myöhässä!” Ikään kuin se oikeuttaisi jotain?

PRINTATTU TULEVAISUUS TEKSTI JA KUVAT ALEKSI TUOMINEN

Sanomalehtityö ja tulevaisuus ovat ristiriitaisia ajatuksia ja värikkäitä tulkintoja herättävä sanapari. Onko nykyaikainen toimittaja konemaisen nopea näyttöpäätteen jatke, vai riittääkö taidokkaasti kirjoitetuille uutisille edelleen kysyntää? Maakuntalehti Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa vakuuttaa, että sosiaalisen median aikakaudella laadukas uutistyö ja rohkeus astua tuttujen polkujen ulkopuolelle palkitsevat.

Toni Viljanmaan mielestä hyvä ja selkeä uutisteksti erottuu verkossakin edukseen.

eikentynyt työllisyystilanne on langettanut pitkän varjonsa myös toimittajien niskaan. Samalla sanomalehtialan digitaalinen murros nostaa ilmaan sankoin joukoin kysymysmerkkejä perinteikkään ammatin tulevaisuudesta.

-Toisin kuin vielä kymmenen vuotta sitten ajateltiin, verkkomedia ei ole pelkästään ”nopeaa” tietoa. Itse asiassa verkossa julkaistaan varsin monipuolista sisältöä, kuten pitkiä ja lyhyitä juttuja sekä liikkuvaa ja stillkuvaa, Viljanmaa kartoittaa verkkojulkaisun monimuotoisuutta.

-Tämä ei ole helppo ala, varsinkaan kun koko yhteiskunta elää talousahdingossa. Hyvä asenne ja tietty palo journalistista työtä kohtaan mahdollistavat menestyksen. Käytännössä tämä tarkoittaa valmiutta tehdä töitä, toteaa työpisteelleen asettuva Toni Viljanmaa.

Myös uutisjuttujen rakenne ja uutiskriteerit ovat eläneet kehityksen mukana. Perinteisen uutisen kuolinilmoitusta Viljanmaa ei kuitenkaan lehteensä printtaisi.

Vuodesta 2014 Pohjalaisen päätoimittajana työskennellyt Viljanmaa kokee toimittajan menestyksen olevan ennen kaikkea asennekysymys. Parhaita pelikortteja aloittelevan toimittajan pakassa ovat myös yleissivistys ja ennakkoluulottomuus. Teknistä osaamistakaan ei sovi unohtaa, mutta erityistä kynnyskysymystä Viljanmaa ei siitä tee. -Monet asiat ovat nopeasti opittavissa. Sitä paitsi yksikään lehti ei ole vielä löytänyt täydellistä digitaalisen journalismin menestysreseptiä.

-En yhdy täysin väitteeseen siitä, että perinteinen uutisen rakenne olisi kuollut, mutta usein lukijat vaativat uutisen kärjen lisäksi myös analyyttista materiaalia ja tausta-aineistoa. Hyvin rakennettu teksti auttaa erottumaan blogeista ja muusta verkon amatöörisisällöstä. Pohjalainen tarjoaa verkossa sekä ilmaisuutisia että tilausta vaativia premium-uutisia. Viljanmaan mukaan juttujen päätymistä joko ilmais- tai premium-uutiseksi mietitään varsin paljon, ja tarpeet vaihtelevat päivittäin. -Mitään absoluuttista sääntöä ei tietenkään voi kivitauluun hakata. Periaatteena on, että enemmän Pohjalaisen omaa journalistista työtä vaativat uutiset näkyvät vain tilaajille.

Menestyksekästä toimintamallia etsitään alati yrityksen ja erehdyksen kautta. Viljanmaalla on taito kääntää mahdolliset haasteet motivaatiotekijöiksi.

EI S OM E S ANOM ALEHTEÄ KA ADA

-Murrosalalla työskentely on siinä mielessä kiehtovaa, että asioiden kehityskulkuihin voi myös itse vaikuttaa. Parhaimmassa tapauksessa voimme olla jopa edelläkävijöitä.

Sosiaalinen media on muokannut sanomalehtien elinympäristöä, eritoten viimeaikaisen maahanmuuttokeskustelun aikana. Maaliskuun alussa kotimaan uutisotsikoihin nousi yli kahdenkymmenen päätoimittajan allekirjoittama vetoomus luotettavan journalismin puolesta. Myös Viljanmaa signeerasi kannanoton.

MO NIP UO LIN E N J A MU K AU T U VA U UT INEN 2000-luvun alkuvuosina verkkouutisoinnin nopeuden hyvettä korostettiin yli kaiken. Vuonna 2016 verkkouutisointi on kuitenkin paljon muutakin kuin hektistä tiedon suoltamista.

- Maaliskuun vetoomus oli varsin poikkeuksellinen. Halusimme tehdä selkeän pesäeron propagandistiseen mediaan. Sosiaalisen median kaltaisessa kaikukammiossa tiedon lähteet usein hämärtyvät, ja sen takia vetoomuksen kaltainen rajanveto oli tarpeellinen, Viljanmaa selvittää.

Onko järkiperäinen ja kriittinen somekeskustelu sitten vain saavuttamattomissa oleva ihanne? Viljanmaa vastaa kysymykseen näkemyksellä, jonka mukaan elämme sosiaalisen median kanssa eräänlaista uutuudenviehätyksen aikaa.

”Räyhäämisen suhteen median ei pitäisi antaa hännän heiluttaa koiraa. Yksi median tehtävistä on osoittaa verkossa käydyn keskustelun relevanssi todellisuuden kanssa. Provosoituminen taas hyödyttää vain räyhääjiä itseään.”

KAMPUKSEN UUTISKÄSITYKS IÄ

1 . TI LAATKO JOTAKI N S ANOMALEH TEÄ P RINT T I- T AI DI GI MU ODOS SA? MI TÄ LEH TEÄ? 2 . MI LLAI NEN ON H Y V Ä U U TI S JU TTU ? 3 . LANKEATKO U SEI N KLI KKI OTS I KOI H I N? M IT Ä M IE LT Ä OLET NI I STÄ?

- Nähdäkseni olemme vielä varsin alkutaipaleella some-kanavien käytössä. Tilanne on samanlainen kuin uuden lelun kanssa – hetken aikaa riehutaan ja katsotaan mitä kaikkea sillä voi tehdä, kunnes ymmärretään, mihin se todellisuudessa soveltuu. Viljanmaa haluaa muistuttaa, että räyhääminen sosiaalisen median palstoilla on ylipäätään varsin marginaalisen ihmisryhmän toimintaa. -Räyhäämisen suhteen median ei pitäisi antaa hännän heiluttaa koiraa. Yksi median tehtävistä on osoittaa verkossa käydyn keskustelun relevanssi todellisuuden kanssa. Provosoituminen taas hyödyttää vain räyhääjiä itseään. Väärennetyn tiedon levittäminen ja mustamaalaaminen eivät muutenkaan ole uusia ilmiötä Suomessa. Aiemmin politiikan toimittajana työskennelleen Viljanmaan mukaan manipulointiyrityksiä oppii tunnistamaan kokemuksen karttuessa. -Propagandaa on levitetty läpi maailman historian, trollaajat tulivat tutuksi Ukrainan kriisin yhteydessä. Toimittajan on toki oltava varuillaan ja havaittava parhaansa mukaan tällaiset vaikuttamispyrkimykset.

MARKUS, VIESTINTÄ 1. Tällä hetkellä en itseasiassa tilaa. Niin paljon ajankohtaista sisältöä on tarjolla blogeissa ja muualla netissä, ettei ole erityistä tarvetta lehdelle. 2. Paikkansapitävyys on tärkeintä. Toinen minulle ehdoton asia on, että uutinen tulee luotettavasta lähteestä, sen alkuperä ei saa jäädä hämäräksi. 3. Toisinaan ne toimivat. Ymmärrän klikkiotsikoiden idean ja syyt niiden käyttöön, mutta lukijaa ne eivät kyllä palvele mitenkään. Huomion kalastelu ja jutun sisällön vääristely turhauttavat, eikä siitä mediakaan loputtomiin hyödy.

”Jatkuva ärsykkeiden tulva, tuli se sitten läppärin, padin tai kännykän näytöltä, tekee ihmisistä lyhytjännitteisempiä. Itsestäni ainakin tuntuu siltä. Näytön tuijottaminen on intensiivistä, siinä missä printtilehden lukeminen ja paperin hypistely rentouttaa. ”

PRINT T ILEH T I – T YYN E YD E N T YYS SIJA Paitsi että sisällön digitalisoituminen myllertää lehtien taloutta, vaikuttaa se myös lukijoiden arkeen. Humanistitaustaansa vedoten Viljanmaa ottaa etäisyyttä digielämäntyylin fyysisten seurausten arviointiin, mutta toteaa ihmisten kärsivällisyyden olevan koetuksella. - Jatkuva ärsykkeiden tulva, tuli se sitten läppärin, padin tai kännykän näytöltä, tekee ihmisistä lyhytjännitteisempiä. Itsestäni ainakin tuntuu siltä. Näytön tuijottaminen on intensiivistä, siinä missä printtilehden lukeminen ja paperin hypistely rentouttaa.

J U H A N A , E N G LA N T I 1. En pelkästään itselleni tilaa. Ilkkaa tulee enimmäkseen luettua, ja se löytyy hyvin netistä ilman tilaamistakin. 2. Ajankohtaisuus on ehkä tärkein piirre. Hyvä uutisjuttu on myös sellainen, joka voi sisällöllään ja aiheensa kautta vaikuttaa omaan elämään. Ei siis mitään turhaa. 3. Ennen lankesin. Vähitellen olen kuitenkin oppinut tunnistamaan ne otsikot, joiden takaa ei varmana mitään järkevää luettavaa löydy. Sellaiset ärsyttävät ja suuresti!

Ainutlaatuinen piirre printtilehdessä on myös sen yllätysmomentti, jota Viljanmaan mielestä hyödynnetään lehtityössä liian vähän. -Lehden sivua kääntäessään lukija ei tiedä, minkälainen uutinen häntä seuraavaksi odottaa. Tässä nousee esiin myös sanomalehden perimmäinen tehtävä: yhteiskunnan sivistäminen, Viljanmaa summaa päivän lehteä selatessaan.

”Nähdäkseni olemme vielä varsin alkutaipaleella some-kanavien käytössä. Tilanne on samanlainen kuin uuden lelun kanssa – hetken aikaa riehutaan ja katsotaan mitä kaikkea sillä voi tehdä, kunnes ymmärretään, mihin se todellisuudessa soveltuu.”

LA U R A , V I E S T I N T Ä 1. Viime aikoina ei ole tullut tilailtua kuin FIT-lehti, sekään nyt ei ihan sanomalehdestä mene. Pohjalaisen ilmaistilaus tuli viimeksi hyödynnettyä. 2. Ainakaan klikkiotsikkoa ei saa olla! Uutisen luotettavuus on tosi olennaista. Samoin se, että pystytään todistamaan, mistä lähteestä uutinen on saanut alkunsa. Turhia ja tyhjästä tekaistuja uutisia en arvosta. 3. Yritän vältellä niitä parhaani mukaan. Iltapäivälehdet kannattaa kiertää kaukaa.

”ÞE TTA REDDAST” TEKSTI INGA-MAARET AIKIONIEMI

eison luentosalin ulkopuolella ihmettelemässä islanninkielistä lappusta ovessa. Ymmärrän, että ”ekki” tarkoittaa ”ei” ja toinen sana jotain opiskeluun liittyvää. Ei luentoa, koska luennoitsija auto ei käynnistynyt? Ärsyttää. Minä kaikella vaivalla heräsin, puin, pesin hampaat ja kävelin yliopistolle kymmenen minuutin matkan nähdäkseni, että luento on viime tipassa peruttu. Miksi ärsyttää? Kaiken järjen mukaan olisin muutenkin herännyt, pukenut ja pessyt hampaat. Olisin ehkä myös kävellyt yliopistolle kahville joka tapauksessa. En oikeastaan menettänyt mitään, vaikka luento on peruttu. Teen päätöksen opetella spontaanimmaksi. Maassa maan tavalla, eikö? Spontaanisuuden vimmassa päätän laittaa itseni ultimaattiseen testiin: liftaan koko Islannin ympäri. Reissu tietää loputtomalta tuntuvaa odottelua tienvarressa, ajantajun kadotusta kännykän akun loputtua ja vaihtelevan sään armoilla olemista. Ennen lähtöä muistutan itselleni, etten välttämättä pääse määränpäähäni aikatauluni mukaisesti - ja se ei haittaa. Mottoni on islantilaisten suosima ”þetta reddast” eli kaikki kyllä järjestyy. Muutaman päivän päästä makoilen reppu tyynynäni tien varressa pikkukylässä. Aurinko paistaa ja kaikkialla on hiljaista. Olemme odottaneet kyytiä tunnin, mutta meillä ei ole kiire. Puoliunisena pohdin, ettei tämäkään oikeastaan hullumpaa ole. Liftausreissuni jälkeen olen sopinut tapaamisen tapaamani paikallisen kanssa. Meidän on tarkoitus mennä katsomaan karitsoja tytön kotifarmille. Hän on luvannut hakea minut 17.00. Menen paikalle odottelemaan vartin yli viisi. Puoli kuudelta tapaamista siirretään tunnilla. Lopulta hyppään auton kyytiin varttia vaille seitsemän. En ole edes ärsyyntynyt. Tyttö kertoo, että lammas alkoi juuri poikimaan, kun piti lähteä. Sattuuhan näitä. Illalla ymmärrän, että liftaus on tehnyt tehtävänsä. Aikakäsitykseni on muuttunut paikallisemmaksi. Suomeen palattuani sopeudun nopeasti takaisin vanhoihin tapoihin. Myöhässä ei sovi olla ja kalenteri on korvaamaton ystäväni. Suomeen eivät kuulu spontaanit liftausreissut, eivätkä turhat kaverin odottelut. Kukaan kaverini ei edes kehtaisi odotuttaa puoltatoista tuntia. Toisaalta, kaikkien deadlinien ja kalenterin uhkaavan täyttymisen keskellä kaipaan Islannin huolettomuutta suunnattomasti.

NAME: LACEY

NAME: HELI

FROM: USA

FROM: FINLAND

CURRENT LOCATION: FINLAND

CURRENT LOCATION: GERMANY

”Minulle on kerrottu, että ihmiset Suomessa ovat todella täsmällisiä. Ainakaan suomalaiset bussit täällä Vaasassa eivät ole täsmällisiä. Vaihtareille järjestetyissä tapahtumissa järjestäjä informoi tapahtuman alkavan useita tunteja oikeaa alkamisaikaa aiemmin, jotta ihmiset tulisivat ajoissa. Typerää, mutta yllättävän toimivaa. Aikakäsitykseni ei ole vaihdon aikana muuttunut.”

”Saksassa aika käsitetään ehkä vähän rajoittuneena: sunnuntai on ehdoton pyhäpäivä, jolloin kaupat, pienet kioskit ja jopa jotkut ravintolat ovat suljettu. Ajankäyttö vaikuttaa siis melko konservatiiviselta verrattuna Suomeen.”

NAME: CARMEN FROM: GERMANY CURRENT LOCATION: FINLAND ”Mielestäni Saksa ja Suomi ovat samanlaisia aikakäsityksissään, molemmissa maissa arvostetaan täsmällisyyttä. Teen suunnitelmia etukäteen, mutta en kuitenkaan koskaan päätä kahta viikkoa ennen osallistuvani tiettyihin bileisiin.”

NAME: IINA FROM: FINLAND CURRENT LOCATION: USA ”Vaihtokaupungissani Emporiassa kulkee taksibussi, jolla on tietty aikataulu tietylle reitille. Bussi ei kuitenkaan jää pysäkille odottamaan, jos se on etuajassa, ja kerran myöhästyin tämän takia.”

NAME: PAULIINA FROM: FINLAND CURRENT LOCATION: THAILAND

”Vaihdossa ollessani en suunnittele asioita niin tarkkaan kuin Suomessa. En oikein osaa tarkkaan sanoa, miten ihmiset suhtautuvat täällä aikaan. Ainakin rennommin kuin Suomessa. Töitä tehdään niin kauan kuin niitä on, eikä pillejä lyödä pussiin heti klo 16.00. Ulkomailla ollessa pystyy melko nopeasti sulautumaan paikalliseen aikakäsitykseen tai ajankäyttökulttuuriin.”

VIESTIJÄ

fe sta rei l l a TEKSTI NIKOLINA OJALAINEN | KUVA JULIUS TÖYRYLÄ Elina Virnala on toisen vuoden viestinnän opiskelija ja tällä hetkellä työharjoittelussa Provinssi-festivaalin henkilöstöhallinnon tehtävissä. Elinan virallinen työnimike on tuotantoassistentti, ja hän vastaa pääasiassa Provinssin talkootyön onnistumisesta 4,5 kuukautta kestävän harjoittelun aikana. Elinan viestinnälliset taidot ovat päivittäin ahkerassa käytössä, vaikka hän onkin henkilöstöpuolen harjoittelija. Työnkuvaan kuuluu myös paljon muuta, siispä kurkataan Elinan työpäivään!

9.00-9.30 Aamu alkaa sähköpostien käsittelyllä, joka vie suurimman osan ajasta. Sähköpostien jälkeen Elina käy läpi talkootyöntekijöiden Facebook-ryhmän pyyntöjä. Ryhmässä talkoolaiset saavat kysyä mieltä askarruttavista asioista ja jakaa kokemuksia edellisvuosilta.

9.30-10.45

15.30-15.45 Skype-palaveri helsinkiläisen yhteistyökumppanin kanssa. Skype on harvoin käytössä, mutta tällä kertaa sitä hyödynnetään poikkeuksellisesti VR-lakon takia, jonka vuoksi yhteistyökumppani ei päässyt paikan päälle.

15.45-17.00

Elina käsittelee talkoohakemuksia ja lajittelee hakijoita eri työpisteille. Tärkeintä on henkilön persoona, joka tulee helposti esiin hakemuksissa. Talkoolaisiksi valitaan vuosittain yli tuhat henkilöä, joten hakemuksia riittää.

Loppupäivän Elina päivittää talkooasioihin liittyviä Excel-taulukoita ja listoja. Taulukoihin merkitään esimerkiksi se, kuinka monta talkoolaista on hyväksytty millekin työpisteelle ja työpäivälle. Excel on tärkeimpiä välineitä hänen työpäivässään.

10.45-11.30

Elina on myös kevään mittaan muun muassa muokannut Provinssin nettisivuja, kirjoittanut erilaisia infokirjeitä sekä tehnyt avustavia tuotannon tehtäviä, kuten oheisohjelman ideointia. Provinssin lähestyessä hänen työnkuvansa laajenee ja hän tulee esimerkiksi kouluttamaan talkoopisteistä vastaavia henkilöitä.

Elina suuntaa pienellä työporukalla arvioimaan rakennusta, josta on tarkoitus tulla talkoolaisten vastaanottopiste Provinssin ajaksi. Kyseinen rakennus tulee olemaan yksi hänen työpisteistään festivaalin aikana.

11.30-12.15 Lounastauko

12.15-15.30 Lisää hakemusten käsittelyä.

Hyväntuulisessa ja avoimessa työympäristössä on huumorintaju kohdillaan, ja Elina onkin viihtynyt mainiosti. Hän suosittelee rohkeasti hakeutumaan harjoitteluun ja painottaa, että viestinnän opiskelijat voivat hakea muitakin kuin julkisen sektorin tarjoamia vaihtoehtoja.

PALAUTEKYSELY 2016 CoMedian vuotuinen palautekysely toteutettiin jälleen huhtikuussa. Kyselyn teemoina olivat tällä kertaa työelämälähtöisyys sekä opintojen joustavuus Lisäksi kandidaatin tutkielmalle ja maisteriopinnoille oli omat osuutensa. Kyselyn tulokset käytiin läpi yhdessä henkilökunnan kanssa huhtikuun aikana CoMedian palautetilaisuudessa sekä viestinnän oppiainekokouksessa. Vuoden opettajiksi palkittiin Maria Eronen-Valli sekä Olli Raatikainen. Onnea!

93% vastaajista on tyytyväisiä maisteriohjelmaansa

”Peruskurssit ovat rakentaneet yrityslähtöistä toimintapohjaa ja myös vierailijaluennoitsijoita on hyödynnetty. Tähän päälle on hyvä alkaa kasata muita työelämän taitoja.”

77%

vastaajista on sitä mieltä, etteivät opinnot tarjoa tarpeeksi työelämälähtöisyyttä

60% Vastaajien mukaan työelämälähtöisyyttä pitäisi parantaa mm. - yritysyhteistyöllä - projektitöillä - pakollisella harjoittelulla - vierailijaluennoilla

vastaajista on suorittanut verkko-opintoja, enimmäkseen kauppatieteiden puolelta

68%

vastaajista toivoisi enemmän mahdollisuuksia verkko-opintoihina

KYSELY VIIVI SÄNKINIEMI,

KOULUTUSPOLIITTINEN VASTAAVA, COMEDIA RY

HUOMIO! LANKESITKO TAAS KLIKKIOTSIKKOON?

TEKSTI ELINA RUOKARI Sosiaalisessa mediassa jaettuihin uutisiin, linkkeihin ja kuviin hukkuu. Tiedon saatavuus on kasvanut räjähdysmäisesti, emmekä enää jaksa lukea kaikkea sitä, mikä Facebookin uutisvirrassa tulee vastaan. Uutiset lähinnä vain selataan ja silmäillään läpi, ja aito kiinnostus herää vain murto-osaan. M ISTÄ ILMIÖ S S Ä O N K Y S E? Uutisten vaihtuvuus on myös aivan ennenkuulumatonta. Tieto saattaa vanhentua jopa muutamassa tunnissa. Haluamme jatkuvasti uutta ja tuoretta sisältöä. Saippuanliukas käsite huomiotalous edustaa kaikkea tätä. Jari Sarasvuota lainaten huomiotalous kuvastaa ”kaoottista suhdetta toistemme kollektiiviseen ja emotionaaliseen piilotajuntaan.” - Elämme läpikotaisin retorisessa kulttuurissa, jossa erilaiset tahot, niin yksilöt kuin organisaatiotkin, kilpailevat yleisönsä huomiosta. Kaikki viestintä on retoriikkaa. Ihmisiä kiinnostavat kuvat ja mielikuvat, toisinaan jopa sisältöjen kustannuksella, filosofian tohtori Maria Eronen-Valli selittää. On sanomattakin selvää, että kilpailu informaation tarjoajien kesken on kovaa. Huomiotaloudessa harrastetaan huomion- tai jopa skandaalinhakuista markkinointia, jossa sotaan ja rakkauteen rinnastaen kaikki keinot ovat sallittuja. - Taito herättää huomio mahdollisimman nopeasti korostuu erityisesti verkon kontekstissa, kuten sosiaalisessa mediassa. Kun esimerkiksi valistavan eliittilehdistön kaudella tieto oli harvinainen resurssi, sillä vain harvat osasivat lukea, nyt vastaava resurssi on yleisöjen huomio, Eronen-Valli konkretisoi. Huomiotalouden vaikuttaminen sisällön laatuun pohdituttaa paljon. Klikkiotsikointia voidaan pitää selkeänä esimerkkinä siitä, kuinka huomiotaloudella pilataan sisällöntuotannon perusajatus. Huonolle, epärelevantille nettiuutiselle keksitään messevä otsikko, joka huomionhakuisuudellaan kerää paljon klikkauksia, mutta ei saa lukijaa sitoutumaan. Huomiotalous voi haavoittaa pahastikin sisällöntuotannon ja hyvän journalismin periaatteita.

- Taitavasti toteutettu huomiotalous on osa kokonaisuutta, jossa sisällötkään eivät valehtele. Luotettava media ei sorru valehteluun klikkausten kalastamisen toivossa, Eronen-Valli esittää. - Joillekin huomiotalouden aika sisältää ehkä kiusauksen toimia väärin: tehdä asioita vain retoriikan vuoksi, vain yleisön miellyttämiseksi ja siten mainostajien kalastamiseksi. Verkkokontekstit ovat kuitenkin itseään valvovia: halpamaisesta huomion kalastamisesta sisältöjen kustannuksella jää äkkiä kiinni, mikä voi aiheuttaa negatiivisen huomion ryöpyn. MI KS I H U OMI OTALOU S ON P I NNALLA JU U RI NYT ? - Vaikuttamisen kenttä ainakin länsimaissa on laventunut, ja esimerkiksi perinteisen median rinnalla on noussut yksilötason vaikuttajia, kuten muotibloggareita, vastaa Eronen-Valli. - Internetin logiikka perustuu pitkälti assosiaatioyhteyksiin: täytyy osata luoda juuri tietynlainen tunnelma, jotta oma viesti etenisi mahdollisimman tehokkaasti yleisölle. Samat tekniset mahdollisuudet ovat käytössä niin perinteisellä mediainstituutiolla kuin muillakin toimijoilla – yksilöistä organisaatioihin, hän täydentää. Y KSI NKERTAI S ES TI : huomiotaloudessa halutaan saada kaikki irti kuluttajan ajasta. Se taho, joka pystyy haalimaan kuluttajat uskollisiksi seuraajikseen, voittaa.

“Luotettava media ei sorru valehteluun klikkausten kalastamisen toivossa.”

” S A A N US E IN KU U L L A O L EVA N I VÄ Ä R Ä S S Ä ” – HA A S T A T T E L U S S A K AMPU K S EN KUULUI S I N KELLO

Kampuksella on kello, joka poikkeaa muista. Ylioppilastalo Domus Bothnican kello näyttää aina poikkeavaa aikaa, eikä logiikkaa viisareiden liikkeelle tahdo löytyä. Mutta oletko koskaan miettinyt, mitä mieltä kello itse on? Camp sai ainutlaatuisen tilaisuuden haastatella tätä omalaatuista ajannäyttäjää.

ALOITETAAN SILLÄ PERINTEISELLÄ, MITÄ KELLO ON?

Kiitos kysymästä. Tuntiviisarini osoittaa lukua viisi ja minuuttiviisari on jossain kolmen paikkeilla. Olet myöhässä, mutta se ei haittaa, koska minulla on aikaa. OLETKOHAN NYT OIKEASSA?

Saan usein kuulla olevani väärässä. Itse näen sen niin, että teen sitä, mikä tuntuu itselleni oikealta, enkä alistu ulkoa tulevalle paineelle. Mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa, ajassakaan. Subjektiivisen kokemukseni mukaan en siis ole väärässäkään, joskin tiedostan sen mahdollisuuden. UTC+2 EI SIIS TUNNU OMALTA JUTULTA?

En ole koskaan tuntenut olevani kotona siinä. Nuorempana yritin ahtautua muottiin, mutta olen iloinen, että luovutin. Aina painotetaan, että pitäisi uskaltaa olla rohkeasti sellainen kuin on. Pluralistisen suhtautumisen sijaan teot ja puheet osoittavat kuitenkin todellisuuden, joka on hyvin yksiääninen ja jopa ahdasmielinen. MEITÄ OPISKELIJOITA KIINNOSTAISI KOVIN, OLETKO SUUNNITELLUT SIIRTYMISTÄ NS. OIKEAAN AIKAAN?

En juurikaan suunnittele tulevaa. Carpe diem on ainoa logiikka, jota noudatan. KELLOT SIIRTYIVÄT JUURI KESÄAIKAAN, MUISTITKO SINÄ?

Minä siirryn kesäaikaan, kun ensimmäiset sarvipöllöt palaavat etelästä. Viime keväänä se oli huhtikuun puolivälin tienoilla. TERVEISET OPISKELIJOILLE?

Olkaa rohkeasti sellaisia kuin olette. Kyseenalaistakaa kaikki, älkääkä ostako mitään valmiina. Se jos jokin kehittää omaa ajattelua.

SEURAA KELLOA MYÖS TWITTERISSÄ!

K O LU M N I I N KA H E I N I S T Ö

M IK SI M I N Ä O L E N ? Oletko koskaan tullut miettineeksi elämäsi tarkoitusta? Tai sitä, oletko edes olemassa? Ajattelen, siis olen, sanoi Descartes, mutta olenko sittenkään, vaikka ajattelen? Ihmismieli kaipaa ymmärrystä siitä, miksi elämä on ja asioita tapahtuu – tai on tapahtumatta. Eksistentiaalikriisi on tuntematon ja vähätelty käsite. Voin vannoa, että jokainen kamppailee kyseisen kriisin kanssa vähintään kerran elämässään, joka muuten on hyvin lyhyt aika eikä sekuntiakaan siitä saa takaisin. Jos kukaan siis on edes olemassa. Mikä on juuri minun elämäni tarkoitus, mitä varten minä olen olemassa? “Sosiaalinen media on avannut lukemattomia ovia niille, jotka osaavat nämä ovet löytää, ja se tarjoaa mitä mainioimpia kanavia itsensä markkinointiin.” Eksistentiaalikriisi ei rajoitu vain omiin mietteisiin. Sen kanssa tulee painittua myös sosiaalisessa mediassa. Millainen sisällöntuottaja olen? Mitä haluan viestiä? Mahdollisuuksia on rajattomasti. Aikaa rajallisesti. Jo valinnanvapaus ja vaihtoehtojen määrä hankaloittavat tilannetta entisestään. Niin kuin elämänkin, myös viestinnän tarkoituksen määrittelee viestijä itse. Sosiaalinen media on avannut lukemattomia ovia niille, jotka osaavat nämä ovet löytää, ja se tarjoaa mitä mainioimpia kanavia itsensä markkinointiin. Ensiksi pitäisi vain tietää, mitä elämältään haluaa. Ja sitten tavoitella sitä.

Oman paikkansa löytäminen maailmankaikkeudesta voi joskus tuntua sietämättömän vaikealta. Samoin voi tuntea sosiaalisessa mediassakin. Rooleja on paljon, mutta mikä niistä on minun? Helposti ajautuu kokeilemaan vähän kaikkea, ja tuloksena on pinnallinen sekametelisoppa. Mahdollisuuksien paljous ja ajan rajallisuus saavat kenet tahansa kyseenalaistamaan kaiken tämän olemassaolon tarkoituksen. Tässä elämänvaiheessa tulee mietittyä, mitä oikeasti haluan elämältäni. Sen tiedän, että minusta ei tule enää huippu-urheilijaa lajissa, jota en ole koskaan harrastanut. Minusta ei myöskään tule lapsitähteä. En myöskään voi enää koskaan olla yksi nuorimmista kirjailijoista, mikä oli salainen haaveeni vielä kymmenen vuotta sitten. Ne junat ovat jo menneet. “Tärkeintä on tarttua toimeen, oli oman elämän tarkoitus selvillä tai ei. Elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi miettimiseen ja jossitteluun.” Eksistentiaalikriisi on pakottanut katsomaan elämää erilaisesta näkökulmasta. Jos en tee asialle mitään, miten mitään voi tapahtua? Tärkeintä on tarttua toimeen, oli oman elämän tarkoitus selvillä tai ei. Elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi miettimiseen ja jossitteluun. Kokeilemalla selviää, mikä on juuri se oma juttu niin sosiaalisessa mediassa kuin maailmankaikkeudessakin.

K UUSI FA K T A A A J A S T A 1 2

A I KA E I O LE A I N A OLLUT OLE M A SSA Suhteellisuusteorian mukaan 13.7 miljoona vuotta sitten Big Bang synnytti universumin. Ennen sitä aikaa ei ollut.

O N KO A I KA T O DE LLI ST A ? Tutkijat ovat eri mieltä siitä, onko aika oikea osa universumia vai ainoastaan ihmisten itse luoma tapa ajatella ja verrata tapahtumia.

3 1 5 5 7 0 0 0 SE KUN T I A on yksi vuosi.

V UOROKAUSI PITENEE Dinosauruksien aikana vuorokausi kesti vain 23 tuntia. 140 miljoonan vuoden päästä vuorokauden keston arvioidaan olevan 25 tuntia.

0.0000000000000 000000000000000 000000000000001 SEKUNTIA on pienin olemassa oleva ajanjakso.

TI ESITKÖ .. . ...että voit tarkistaa paljonko kello on Suomessa juuri nyt, osoitteesta

w w w . ne it iaik a. c o m ...että paikallisen ajan missä tahansa päin maailmaa löydät osoitteesta

w w w . ke llo n aik a. f i ...että suomalaisen kalenterin liputus- ja nimipäivineen löydät osoitteesta

w w w . paiv y r i.f i ...että kansikuvassa näkyvä kello tikittää toimituksen mielestä erittäin kovaäänisesti? (Kyllä, kello on oikea.)

AIKA L OPPUU 4 biljoonan vuoden sisällä.

Lähteet www.did-you-knows.com, www.sciencekids.co.nz/sciencefacts/time.html, fi.wikipedia.org/wiki/Aika