Camp 1 valmis pdf uusi

1/2017

PÄÄKIRJOITUS LAURA HELIN

Ympäristö on Campin uuden numeron teema ja samalla niin moniulotteinen asia. Nimensäkin mukaisesti se ympäröi meitä joka hetki. Ympäristöään voi muuttaa vaihtamalla maisemaa, jolloin päätyy taas uudenlaiseen ympäristöön kohtaamaan uudenlaiset haasteet ja kokemukset.

Oma ympäristöni vaihtuu tiuhaan tahtiin. Neljä eri asuinmaata vuoden sisään takaavat sen, ettei minun tarvitse kyllästyä samojen maisemien tuijotteluun.

Alati vaihtuva ympäristö tuo mukanaan kuitenkin haasteita, joita tutussa ja turvallisessa ympäristössä ei kohtaa. Minne pitää soittaa, kun haluaa varata ajan englantia puhuvalle lääkärille? Mitä tehdä, kun hyppää väärässä kohdassa ulos illan viimeisestä bussista, ja on wifin ulottumattomissa eksyksissä?

Pienetkin arkiset asiat saattavat tuntua hyvinkin raskailta uudenlaisessa ympäristössä, jossa on vielä itselle vieraat toimintatavat. Hyppääminen uuteen ympäristöön kuitenkin kasvattaa, ja lopulta ne asiat vaan järjestyvät jollain tapaa. Vaikka ympäristön vaihtaminen on henkisesti kuluttavaa, antaa se myös lopulta palkintonsa sille, joka uskalsi irtautua vanhasta ja vaihtaa toisenlaisiin maisemiin. Enhän minäkään muuten pakkaisi taas omaisuuttani yhteen laukkuun ja lähtisi meren toiselle puolelle kehittämään itseäni.

2

Ympäristö antaa minulle mahdollisuuden nähdä upeita maisemia, hengittää raikasta ilmaa ja tuoksutella erilaisia nautinnollisia tuoksuja. Koska saan ympäristöltäni niin paljon, haluan myös ehdottomasti pyrkiä suojelemaan sitä kaikin tavoin ja estää sen tuhoutumista. En koe olevani oikeutettu tuhoamaan ympäristöäni, kuin pienillä teoilla voin myös olla tasapainossa sen kanssa. Jotkut kutsuvat tätä ituhippeilyksi, minä taas näen sen reiluutena – mikä oikeus minulla on saastuttaa ja pilata luontoa vain siksi, että satun olemaan ihminen? Ympäristöystävälliset valinnat ovat lopulta kovin helppoja tehdä, jos vain niin haluaa. Kaikkien ei tarvitse olla savimajoissa asuvia vegaaneja, vaan ympäristöstä ja luonnosta voi huolehtia vähemmän ääripäätäänkin olevilla tavoilla. Kuinka moni esimerkiksi ottaa Cafe Oskarissa istuessaan pahvisen take away -kupin muovikannella, vaikka nauttisi kahvinsa lähimmässä pöydässä ja voisi yhtä hyvin juoda uudelleenkäytettävästä ja luontoa säästävästä posliinimukista?

Pienistä asioista iso puro, joka lopulta laskee mereen. Me itse voimme päättää, onko se meri likainen ja saastunut, vai voimmeko päästää lapsemme sinne myös uimaan ilman pelkoa ihottumista ja tartunnoista.

En itsekään tässä asiassa ole täydellinen, synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, mutta pienille ympäristöystävällisille teoille on elämässäni aina tilaa.

Ja näin hieman radikaalisti sanottuna esimerkiksi lihansyönnin vähentämisellä voi ympäristön lisäksi säästää myös ihmishenkiä. Kehitysmaassa asuessani

tapasin ihmisiä, täysin meidän kaltaisiamme persoonia, joiden elämä todennäköisesti tulee päättymään pian ravinnon puutteesta johtuen. Kuunnellessani heidän tarinoitaan siitä, miten rahaa ei ole ruokaan sen hinnan noustessa pilviin, minua oksetti. Mietin niitä kaikkia pihvejä, jotka olivat samalla hetkellä Suomessa ihmisten lautasilla. Jotka olivat olleet eläviä sikoja, jotka olivat syöneet rehua, joka oli tuotu näiden heikossa kunnossa olevien ihmisten pelloilta ja niiden ihmisten sijaan syötetty sioille, jotta me saisimme syödä lihaa. Kun toinen vaihtoehto olisi se, että me Suomessa ja ne ihmiset kehitysmaassa söisivät suoraan soijaa, ja näin ollen vain se vankeudessa elävä ruoaksi kasvatettava sika jäisi ilman ruokaa, ei ihminen. Tämän ajatuksen ja kokemuksen jälkeen ei eläinperäisiä tuotteita paljon lautasellani näy.

Ympäristö on muutakin kuin pelkkää luontoa ja maisemia. Se sisällyttää myös ne ihmiset, jotka ovat elämässäsi läsnä, jotka ympäröivät sinut. Päivittäinen vuorovaikutus ympäristön kanssa on tärkeä osa sosiaalista elämää. Tuntemattomien kanssa vuorovaikuttaminen tuntuu kuitenkin olevan väillä hyvin vaikeaa, vaikka ne meille tuntemattomat ihmiset ympäröivät meitä suurimman osan ajasta. Kaupassa käydessäsikin törmäät pienemmällä todennäköisyydellä tuttuihin kuin täysin tuntemattomiin ihmisiin, joten montakaan kontaktia ei tule otettua pitkäsikään venähtäneiden ostostenkeruuhetkien aikana. Miksi toimimme näin? Eikö tuntemattomienkin kanssa voisi vaihtaa sanan tai pari jogurttihyllyllä tai suoda edes pari hymyä hyllyväleissä toisia ohittaessa. Sosiaaliset kontaktit ovat kuitenkin ihmisille tärkeitä, eikä pieni toisten huomioiminen edes katsekontaktilla vaadi todellakaan paljoa. Päinvastoin, usein ujolla hymyllä saattaa jopa piristää hetkellisesti molempien päivää.

Usein ihmiset ovat myös hyvin alttiita ympäristönsä vaikutuksille. Mielipiteisiin on helppo vaikuttaa tahtomattaankin, ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Siksi onkin tärkeää pysähtyä välillä miettimään, miten itse vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Hymyiletkö ihmisille ympärilläsi jakaen muillekin hyvää mieltä vai valitatko naama mutrussa kaikille luoden ympärillesi negatiivista ilmapiiriä? Kerrotko puolella korvalla kuulemasi juorun eteenpäin saaden muutkin uskomaan siihen, vaikka kukaan ei lopulta tiedä, mitä asioiden takana todellisuudessa on? Ympäristöönsä on kuitenkin helppo vaikuttaa myös positiivisesti. Jokainen varmasti tietää ne positiivisuutta säteilevät ihmiset, joiden kanssa jutellessa hymy tarttuu omaankin naamaan väkisin. Seuraavan kerran Cafe Oskarissa istuessasi kiinnitä huomiota siihen, miten vuorovaikutat ympäristösi kanssa. Ja valitse kahviasi varten se posliinikuppi.

PUHEENJOHTAJALTA ENNI MATIKAINEN Vuodenvaihteessa astuin suuriin saappaisiin ja otin vastaan todella tärkeän pestin. Alkuhulinasta selvittyäni olen monesti pysähtynyt miettimään yhteiskuntaa ja muuttuvaa yliopistoympäristöä ja todennut, että yhteistyö ja avoimuus ovat minulle ehkä tärkeimmät arvot ihan kaikessa.

Kielten luovutusliikkeen julkistamisesta saakka kampuksellamme on ollut muutosta ilmassa. Kuulopuheissa hersyvät erilaiset huhut ja mielipiteet, mikä on luonnollinen reaktio isoihin asioihin. Nyt edunvalvonta ja poikkitieteellinen yhteistyö tulevat entistä tärkeämmiksi erityisesti opiskelijoiden kesken. Tästä hyvä esimerkki on ainejärjestöjen yhteinen kannanotto avoimuuden puolesta, minkä myös henkilökohtaisesti allekirjoitan. Kannanoton taustalla on yliopiston strategian mukainen muutos yliopistorakenteeseen.

On tärkeää muistaa, että muutosta tapahtuu aina ja motiivina on usein kehitys.

Sotajalalla ei tarvitse olla eikä viestinnän tulevaisuudesta huolehtia, mutta kun pidämme yhdessä yhteisten asioidemme puolta ja uskallamme sanoa asiat ääneen, pärjäämme jo pitkälle. Edunvalvonta ei ole vain viestien viemistä eteenpäin, vaan myös tekoja ja kuuntelemista – sitä voi tehdä meistä jokainen. Opiskelijoiden hyvinvointi ja keskinäinen avoimuus onkin mielettömän tärkeää.

Tässä vaiheessa kevättä kiire on monella varmasti pahimmillaan ja opintojen suunta voi huolettaa. Muistakaa kuitenkin ottaa aikaa ja rentoutua. Ihanaa kevään odotusta kaikille!

3

Sisällys 2 PÄÄKIRJOITUS 3 PUHEENJOHTAJALTA 5 COMEDIA RY:N KANNANOTTO 6 GALLUP 7 LUONNOSTA VIERAANTUNEET 8 SYÖ LUONTOA SÄÄSTÄEN 9 TESTISSÄ RESQ 10 MATKAILU AVARTAA 12 13 14 16 18 19

SE KAIKKI OLI VAAN KUPLAA TULE MUKAAN TOIMINTAAN MAINOSMIES MUUTTAA MAAILMAA YMPÄRILLÄÄN KULUTUS KONTROLLIIN! VUOROVAIKUTUKSEN VAIKEUS KOLUMNI

JULKAISIJA COMEDIA RY VAASAN YLIOPISTON VIESTINTÄTIETELIJÄT YHTEYSTIEDOT WWW.CAMPLEHTI.COM CAMPLEHTI@GMAIL.COM

PÄÄTOIMITTAJA HELIN LAURA KANNEN KUVA HEINISTÖ INKA TAITTO HELIN LAURA

TOIMITUS HEINISTÖ INKA JANTUNEN SAIJA KEMPPAINEN EMILIA MÄKELÄ MILJA ORAVAMÄKI MIRA RUOKARI ELINA TOIKKONEN EVELIINA TOIVANEN ANNIINA VIERTOLA VILMA VIHTARI SATU VÄHÄSARJA TIA

KANNANOTTO: EHDOTAMME ARVOKSI AVOIMUUTTA

Yliopistomme on tiivis yhteisö, joka tukee opiskelijoita koko opiskelujen ajan.

Vaasan yliopisto markkinoi yliopistomme tarjoamaa koulutusta uusille hakijoille tällä lauseella ja se on kaikunut opiskelijoidemme puheessa kautta vuosien.

Ensimmäistä kertaa olemme siinä tilanteessa, että emme pysty täysin allekirjoittamaan tätä väitettä. Opiskelijat kokevat nykyisin, että yhteydenpito yliopiston sisällä ei täysin tavoita heitä, eivätkä he saa kaikkea tarvitsemaansa tietoa tehdessään ratkaisuja opintojensa ja erityisesti tulevaisuutensa suhteen.

Tämä kannanotto ei kritisoi muutosta, vaan yliopistomme toimintatapoja ja avoimuuden puutetta viestinnässä. Meidän mielestämme on tärkeää, että Vaasan yliopisto profiloituu, jotta yliopistomme tarjoama koulutus tekee meistä kilpailukykyisiä toimijoita työmarkkinoilla. Me haluamme muutosta ja pyrimme löytämään siitä uusia vahvuuksia ja tarjoamaan ideoita siihen, minkälaista tulevaisuutta nykyisille ja uusille opiskelijoille ja tutkijoille yliopistossamme tarjotaan.

Vaasan yliopistossa tapahtuu suuria muutoksia, jotka koskettavat henkilöstöä ja kaikkia opiskelijoita. Yliopiston ainejärjestöt ottavat kantaa CoMedia ry:n ja Hallinnoijat ry:n aloitteesta yliopiston hallinnon tapaan pitää tiedekuntauudistus suljettujen ovien takana. Tärkeistä asioista ja isoista päätöksistä tulee viestiä ajoissa ja mahdollisimman avoimesti.

Koemme, että yliopiston sisäinen viestintä ei tavoita riviopiskelijoita riittävän tehokkaasti. Heikko yhteinen viestintä saa aikaan epävarmuutta ja epäluottamusta yliopistoamme kohtaan, mikä on näkynyt opiskelijoiden palautteessa.

Avoimuus lisää muutosmyönteisyyttä ja helpottaa muutoksen läpivientiä kaikille osapuolille. Yliopistomme tarjoaman muutosjohtamisen ja -viestinnän johtavan koulutuksen tulisi näkyä myös yliopistomme harjoittamassa sisäisessä viestinnässä.

Me ainejärjestöt sitoudumme avoimuuden ja läpinäkyvyyden arvoon ja toivomme sitä myös yliopistoltamme.

CoMedia ry Giga ry Hallinnoijat ry Tutti ry Warrantti ry Övertäjät ry

5

TEKSTI JA KUVAT LAURA HELIN

Gallup

1. Kuinka paljon kierrätät?

2. Millaisia ympäristöystävällisiä valintoja teet?

3. Huolestuttaako ilmastonmuutos?

4. Missä ympäristönsuojeluasiassa haluaisit ryhdistäytyä?

1. Kierrätän tällä hetkellä lasin, metallit ja ongelmajätteen.

2. Käytän julkisia kulkuvälineitä enkä yksityisautoile Vaasassa. En myöskään osta kotiin lihatuotteita.

3. Kyllä.

4. Kierrätystä voisin lisätä. Voisin myös ruokaostoksissani suosia enemmän kotimaista ruokaa sekä luomua.

MARIA MELLANEN, VIESTINTÄ 2. VSK

1. Lajittelen bio- ja sekajätteen, sekä kierrätän lasit ja patterit.

2. Olen vähentänyt lihansyöntiä sekä kiinnitän huomiota sähkön kulutukseeni.

3. Joo. 4. Kotimaisuuden suosimisessa, kierrätyksessä sekä veden kulutuksen vähentämisessä.

SANNI VUORINEN, VIESTINTÄ 1. VSK

HANNA HUHTASAARI, VIMA 4. VSK JOHANNA KAUKOVAARA, VIESTINTÄ 2. VSK 1. Lajittelen biojätteen, sekä kierrätän lasit, metallin, lehdet sekä vanhat vaatteeni. Haluaisin kierrättää myös pahvit ja muovit, mutta kierrätyspisteet ovat niin kaukana, että niiden kierrättäminen on hankalaa.

2. Pyöräilen, käytän julkisia ja kierrätän. Seuraan ruoan alkuperää, suosin kotimaista ruokaa sekä rekopiiriä enkä syö lihaa. Yritän myös ostaa kestäviä vaatteita ja vain tarpeekseen.

3. Totta kai.

4. Sähkön ja veden kulutuksessa. Haluaisin tehdä myös jotain konkreettisempaa ja suurempaa kuin pelkät arjen pienet ympäristöteot.

6

1. Kierrätän lasit, patterit sekä ongelmajätteet. Kierrättämiseni on lisääntynyt huomattavasti muutettuani omaan kotiin, jolloin kierrätys on siirtynyt täysin omalle vastuulleni.

2. Käytän Bioska-pusseja muovipussien sijasta. Cafe Oskarissa valitsen pahvikupin sijaan nykyään posliinikupin, ja olen myös pyrkinyt vähentämään lihansyöntiä.

3. Kyllä, ehdottomasti.

4. Haluaisin vähentää turhan materiaalin hamstraamista!

Lisäksi voisin kierrättää vielä enemmän.

LUONNOSTA VIERAANTUNEET Pystytkö pidättämään henkeäsi tämän tekstin lukemisen ajan?

Kävellen aamuhämärässä loskaista tietä kohti yliopistoa. Jalkakäytävän viereisen ajokaistan asvalttiin on ilmestynyt pari koripallon mentävää kuoppaa. Auton ohi ajaessa hyytävä loska humahtaa kengän suusta sisään ja kastelee sukkani. Tulee ikävä korkeavartisia kumppareita.

Aamulla en ole vaivautunut avaamaan ulko-ovea ennen kenkien valitsemista, vaan olen katsonut sään puhelimestani. Tosin niin on tainnut katsoa edelläni kävelevä tyttökin kastuneista tennareistaan ja paljaista nilkoistaan päätellen. Ihminen on näköjään nykyaikana eristänyt itsensä luonnosta niin taitavasti, että selviytyäkseen on ennemmin otettava huomioon sosiaalisen ympäristön odotukset housu- ja kenkämuodin suhteen kuin päivän säätila.

Oskarin kahvijonossa edelläni olevat opiskelijat puhuvat Julkkisselviytyjien viimeisimmästä jaksosta.

Naurahdan puoliääneen. Onko nykypäivän julkkis tosiaan niin pihalla luonnosta, että siitä saa revittyä kokonaisen kauden tosi-tv-viihdettä? Tosiasiassa myös meidän tavistenkin selviytymisessä taitaisi olla koomisia aineksia.

Olen kiitollinen siitä, että jo lapsena opin liikkumaan metsässä ja merellä. Silti vierastan esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen toimintaan osallistumista, sillä usein luonnonsuojelusta puhuttaessa tuntuu, ettei metsää nähdä puilta. Stressataan viherpirtelön ainesosien ekologisuudesta, kun samaan aikaan viereinen tehdas tuottaa päivässä enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin pirtelön juoja koko elinaikanaan.

Suhteeni luontoon on hieman kuin suhtautuminen uskontoon monelle suomalaiselle: henkilökohtainen asia, josta en kuitenkaan haluaisi saarnata ääneen. Ajatus alkaa harmittaa. Oikeasti haluaisin, että luonnosta ilman paatosta puhuvat mattimeikäläiset voisivat tulla vihdoin kaapista ulos, ilman että leimaantuvat samalla sammalta puputtaviksi ituhipeiksi.

Illalla suuntaan kuntosalille, jonne päästäkseni minun on käytettävä hissiä tai liukuportaita. Suurin osa kanssatreenaajista näyttää saapuvan salille autolla. Monin keinoin tulee siis varmistettua, ettei kukaan vaan joudu tekemään turhaa lihastyötä ennen kuin pääsee perille – tekemään lihastyötä. Ja tästä tietysti maksan joka kuukausi tuntuvan summan.

Salilta päästyäni pyörähdän kaupan kautta. Ulkona luonnon elollisuudesta muistuttaa vain lumen alta paljastuvasta nurmikosta lähtevä mädäntyneen haju. Sisällä kaupassa sen sijaan silmilleni hyppää ensimmäisenä keoittain värikkäitä kasviksia ja mitä eksoottisempia hedelmiä, joista osan nimen joudun tarkistamaan hyllyn etiketistä.

Päivän päätteeksi päätän muistuttaa itseäni ja samalla tulevia kuntapäättäjiä: Aina, kun tekee mieli leimata puheet luonnosta ja sen suojelemisesta viherhippeilyksi, kannattaa kaivaa esiin ala-asteen biologian kirja ja kerrata yhteyttämisen kaavaa. Jos pelkän teorian avulla luonnon merkitys ei vielä mene perille, voi kokeilla myös, kuinka pitkään pystyy jatkamaan päivän askareita ilman happea. Ehkä päättäjätkin kiinnostuvat ilmastoasioista, ainakin hetkellisesti, kun tarpeeksi kauan ovat hengittämättä.

Taidankin huomenna luentojen jälkeen vaihtaa kamppeet ja suunnata metsään haukkaamaan happea, sillä onneksi kaupungeissakaan ei ole Suomessa pitkä matka lähimpään metsään. Ja happea riittää kaikille – vielä.

TEKSTI SATU VIHTARI

Avokadot ovat loppuneet, mikä sotkee harmittavasti kokkaussuunnitelmani. Olen tottunut siihen, että kaikkea on saatavilla vuoden ympäri. Samalla sekunnilla tunnen omantunnon pistoksen. Tämän vuoksi paikalliset tuottajat eivät saa kaiken järjen mukaan ekologisimpia lähellä tuotettuja vihanneksiaan ja elintarvikkeitaan markettien hyllyyn myyntiin, kun ne eivät pysty lupaamaan tuotteensa toimitusvarmuutta kilpailutettuun hintaan tammikuun pakkasissa. Onneksi aiheesta on pidetty sen verran ääntä viime vuosina, että ripaus satokausiajattelua ja järkeistämistä ruoan hankintaketjuissa lähiruoka-teemalla alkaa vihdoin olla havaittavissa tässäkin kaupassa.

7

SYÖ LUONTOA SÄÄSTÄEN TEKSTI ANNIINA TOIVANEN

Ruokateollisuus on monesta näkökulmasta katsottuna suuri ympäristöön vaikuttava tekijä. Sen vaikutuksia voi tutkia niin ilmastonmuutoksen, veden kulutuksen, metsän häviämisen, eläinten sukupuuton, kalavesien käyttöönottamisen, roskan määrän kuin maankäytönkin näkökulmista.

Koko maataloutta ajatellessa lihateollisuus vie vähintään 70% käytetystä maatalousmaasta. Laajemmalla mittakaavalla eläintalous kattaa 45 % maapallon pinta-alasta. Se on suuri luku otettaessa huomioon jo se, että arvioiden mukaan maailman väkiluku tulee kasvamaan seuraavan 35 vuoden aikana kahdella miljardilla. Pintaalaltaan näin suuren maaperäalueen käyttämisellä on loogisestikin suuria vaikutuksia ympäristöön. Karjankasvatuksen on väitetty tuottavan puolet maailman kasvihuonekaasuista ja ruokateollisuuden kokonaisuudessaan on sanottu aiheuttavan saman verran päästöjä kuin liikenne, mikä tarkoittaa viidesosaa kaikista päästöistä.

Lukemat eivät anna välttämättä kovin yhtenäistä kuvaa, mutta voidaan sanoa, että karjataloudella on todella suuri hiilijalanjälki ja se on yksi todella merkittävä ilmastonmuutosta kiihdyttävä tekijä.

Suurin osa eläintuotannon hiilijalanjäljestä syntyy juuri eläinten kasvatuksen ja rehun tuotannon seurauksena.

Kasvatetut eläimet tarvitsevat laidunmaan lisäksi syödäkseen paljon rehua ja rehunkasvatus puolestaan kuluttaa todella paljon maailman niukoista vesivarastoista. Vertailua helpottamaan USA:ssa kaikki kotitaloudet käyttävät 5% vesivarastosta kun taas karjankasvatukseen kuluu 55%. Yhden hampurilaisen tekeminen vastaa vedenkulutukseltaan kahden kuukauden suihkussa käyntiä. Maailmanlaajuisesti maatalous kuluttaa 70% kaikista ihmisten käyttövesivaroista.

Maatalous on myös suurena uhkana luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Luonnon elinympäristöjä häviää, kun esimerkiksi sademetsiä tuhotaan lihatuotannon tieltä. Samalla myös kolmasosa maailman maasta on aavikoitunut ruokateollisuuden vuoksi. Tuhotuista sademetsistä 80 prosenttia menee eläinten laidunmaaksi ja loput karjan rehujen viljelymaaksi. Eläintuotannon sanotaan olevan vastuussa 94 %:sti Amazonin tuhosta.

Elinympäristöjen häviäminen vaikuttaa puolestaan merkittävästi eläinten sukupuuttoon.

Maailman väkiluvun yhä kasvaessa on lihan kulutuksen käännyttävä teollisuusmaissa laskuun, jotta pystymme mahdollistamaan tasaisemman ravinnon jakautumisen kaikkialle maailmaan. WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula toteaa, ettei nykyinen maatalousjärjestelmä ole tehokas otettaessa huomioon ympäristön suojeleminen ja ihmisten ravitseminen. Samalla kun kolmasosa maailman ihmisistä kärsii jonkin asteen aliravitsemuksesta, menee ruoantuotannossa ja ruoan kuluttamisessa kolmasosa tuotetusta ruoasta roskiin. Esimerkiksi suomalaisissa luomukanaloissa lihaa menee tuhansia kiloja hukkaan, sillä luomukanat ovat tarkoitettu vain munintakanoiksi sen sijaan, että ne hyödynnettäisiin lihana.

Nikulan mukaan päästöjen vähentämisessä ei ole tällä hetkellä edistytty samalla tavalla kuin esimerkiksi energiatuotannon ja liikenteen kohdalla. Lihantuotannon ja -syönnin vähentäminen on vain yksi osa muutosta kohti kestävämpää ruokateollisuutta. Koko ruokajärjestelmää tuotannon tasolta ihmisten kulutukseen tulee muuttaa, mikä vaatii myös muutoksia niitä ohjaavassa politiikassa.

Lähteet: WWF: https://wwf.fi/vahemman-lihaa-lautaselle/ WFB: http://www1.wfp.org/zero-hunger Cowspiracy: http://www.cowspiracy.com/infographic FAO: http://www.fao.org/food-loss-and-food-waste/en/ YLE: http://yle.fi/uutiset/3-7254507

8

Ekologisuus on yksi tämän hetken suurimpia megatrendejä maailmalla, ja myös vegaanius ja kasvisruokapainotteisuus ovat yhä enemmän esillä. Monet tietävät lihateollisuuden olevan ympäristölle haitallista, mutta konkreettista tietoa voi olla vaikeaa löytää. Asiat eivät ole kovin läpinäkyviä ja keskustelu on usein värittynyttä sekä asettaa ihmiset vain vastakkain: eläinaktivistit vs. eläinteollisuus. Provosoivimmat kommentit kertovat, miten myös suurimmat ympäristöjärjestöt vaikenevat aiheesta, sillä heidän suurimmat rahoittajansa ovat juuri niitä, ketä heidän pitäisi vastustaa. En ota kantaa tämän oikeellisuuteen, mutta se on varmaa, että aiheesta puhutaan yhä ihan liian vähän.

Ryhtyäkseen kasvissyöjäksi tai vegaaniksi tarvitsee ohjeiden ja kannustuksen lisäksi usein myös perusteluja, konkreettisia faktoja ja kokemuksia. Ei useinkaan riitä, että vain tietää jonkin asian olevan haitaksi, vaan tarvitaan jotain vaikuttavampaa ja ehkä jopa henkilökohtaisempaa: jonkun hyvän syyn, mikä auttaa pääsemään alkuun. Olen itse katsonut Cowspiracy-dokumenttielokuvan, ja se herätti minussa ainakin niin vahvoja tunteita, että suosittelen sen katsomista kaikille. Lisäksi aiheen tiimoilta löytyy mielenkiintoista muutakin luettavaa ja katsottavaa, kuten esimerkiksi Syötäväksi kasvatetut -kirja sekä ilmastonmuutoksesta kertova dokumenttielokuva Before the flood. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan se rakentuu jokapäiväisistä valinnoista, joita omat asenteemme ohjailevat. ”Success is not always what you see” -lausahdus sopii hyvin kuvaamaan sitä vaikutusta, mikä omilla valinnoilla voikaan olla, vaikkei niitä konkreettisesti aina näekään.

RESQ RATKAISEE PÄIVÄLLISONGELMAT JA SÄÄSTÄÄ YMPÄRISTÖÄ Slush-tapahtumassa vuoden 2016 parhaaksi mobiilisovellukseksi valittu ResQ on hyvällä asialla. Ajatuksena viime vuonna lanseeratussa sovelluksessa on ravintoloiden ruokahävikin vähentäminen. Sovelluksen käyttäjät pelastavat ruoka-annoksia, jotka muuten menisivät hukkaan. Annoksia on helppo napata vaikka koulumatkalta mukaan, kun ei esimerkiksi pitkän päivän jälkeen millään jaksaisi alkaa laittamaan ruokaa. Pelastetut annokset ovat myös halvempia kuin normaalisti, joten ne sopivat hyvin myös opiskelijan kukkarolle.

Sovelluksen idea on melko simppeli. Lataat sovelluksen puhelimeesi tai seuraat tilannetta netin kautta.

Näin pystyt seuraamaan ylijäämäaterioiden tilannetta reaaliajassa. Kun tarjolle pongahtaa jotain mieleistä, nappaat aterian itsellesi. Maksu tapahtuu sovelluksen kautta korttitiedot syöttämällä. Kun maksu on suoritettu, voit noutaa aterian ravintolasta kertomalla nimesi. Aterioita ei onneksi tarvitse noutaa heti siltä istumalta, vaan sovelluksessa esitetyn aikarajan puitteissa, mikä riippuu ravintoloiden aukioloajoista.

ResQ:n kanssa yhteistyössä olevia ravintoloita on Vaasan alueella tällä hetkellä lähes 30 kappaletta. Sovellus on pelastanut jo monen vaasalaisen päivällispohdinnat, sillä ResQ:lla on Vaasassa noin 3 200 rekisteröityä käyttäjää ja annoksia on viimeisimmän yhdeksän kuukauden aikana pelastettu jo 8 000 kappaletta.

Sovelluksen tarjonta on monipuolista – löytyy niin

vegaanisia vaihtoehtoja kuin perinteikästä kotiruokaakin, ja jälkiruoaksi leivoksia tai vaikkapa vohveleita. Sovelluksessa parasta on se, että ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, ettei tänään jaksanut laittaa itse ruokaa. Aterian pelastaja nimittäin auttaa oman ruokatilanteensa lisäksi tietenkin luontoa ja paikallisia ravintolayrittäjiä. Laiskottelu ruoanlaiton suhteen onkin päivän hyvä teko.

Sovelluksen etuna on sen vaivattomuus. Ruoan pelastaminen on helppoa ja nopeaa, kun joka kerta ei tarvitse erikseen näppäillä esimerkiksi maksutietoja, vaan ne löytyvät sieltä valmiiksi. Sovelluksen käyttöä helpottaa myös siinä oleva kartta, josta näkee helposti, kuinka lähellä omaa sijaintia pelastettava ateria on.

Myös allergikot on huomioitu, sillä jokaisen aterian kohdalta löytyy erikoisruokavaliomerkinnät. Lounasajan jälkeen sovellukseen alkaa ilmestyä ylijäämäaterioita, jolloin kannattaa olla todella nopea. Annokset loppuvat usein suhteellisen nopeasti. Suositeltavaa siis olisi pitää sovelluksen ilmoitukset päällä, jolloin on ensimmäisten joukossa valmiina pelastushommiin.

ResQ on pelastanut monta sellaista päivää, kun kokkausinspiraatio on täysin hukassa. Hyvän ruoan kaupanpäälliseksi saa hyvän mielen, kun ajattelee, että tulipa taas säästettyä hiilidioksidipäästöjä ja kannatettua sitä lähikuppilan pienyrittäjää, jolta voi jatkossakin hakea ne hätävarapullat, kun yllätysvieraat saapuvat.

TEKSTI MIRA ORAVAMÄKI

9

MATKAILU AVAR TEKSTI JA KUVAT INKA HEINISTÖ

Matkailu on oiva tapa tutustua uusiin, täysin erilaisiin ympäristöihin. Mutta m saada kaikki irti uudesta ympäristöstä - ja mielellään vielä pikkurahalla? Näillä vinkeillä matkustat edullisemmin ja ekologisemmin sekä saat kaiken lisäksi ene män irti reissustasi!

Sohvasurffailulla paikallisia kontakteja Couchsurfing (couchsurfing.com) on sivusto, jonka kautta matkailijat voivat etsiä ilmaista majoitusta ja paikalliset tarjota majapaikkaa kodeistaan. Jos matkustat pienellä budjetilla ja/tai haluat tavata paikallisia, sohvasurffailulla yövyt ilmaiseksi ja pääset tutustumaan uusiin ihmisiin. Majoitustarjonnan lisäksi Couchsurfing järjestää sohvasurffaajille ilmaisia tapahtumia 200 000 kaupungissa ympäri maailman.

Jos haluat kuitenkin enemmän omaa rauhaa, Airbnb-sivusto listaa useita paikallisten tarjoamia yöpymismahdollisuuksia - usein hotelliyötä huokeampaan hintaan. Pikkurahalla pääset nauttimaan aidosta kohdemaassasi asumisesta ja tarpeen tullen voit kysyä neuvoa majoittajaltasi.

Kadut tutuiksi kierrellen Niin pienemmissä kuin isommissakin matkakohteissa järjestetään jos jonkinmoisia kiertoajeluita ja opastettuja kierroksia. Esimerkiksi Kööpenhaminassa kävelykierroksia järjestetään myös ilmaiseksi, tai jos kävely ei innosta, voi kaupunkia kiertää pyörän päälläkin.

Aina ei ole pakko käydä katsomassa tunnetuimpia nähtävyyksiä, vaan itsenäinen kiertely voi johdattaa kiinnostaviin paikkoihin ja tilanteisiin. Omatoimisella ympäristöön tutustumisella voi löytää sellaisiakin paikkoja, joita ei kaupunkioppaissa mainita, ja kiertokävelyn voi suunnitella omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

10

• Suosi suoria lent muodostuvat nousuj • Valitse lentämisen

• Suosi paikallista ni aktiviteettienkin val

• Vältä hotellissa p turhaa vaihtamista, tellin tarjoamia saip se.

• Juo hanavettä, jos en ostamisen sijaan.

RTAA

miten ä em-

toja. Suurimmat päästöt jen aikana. sijaan juna tai linja-auto.

iin ruoan, kauppojen kuin linnassa.

pyyhkeiden ja lakanoiden äläkä turhaan käytä hoppuoita, jos et niitä tarvit-

se on juotavaa, pullovesi.

Vaihda turistirysä autenttisuuteen Jos haluaa kokea maan oikeaa kulttuuria, ei paras vaihtoehto välttämättä ole matkustaa sen suosituimpiin kohteisiin. Pääkaupungit ja etenkin tietyt alueet kaupunkien sisällä voivat olla etääntyneet maan aidosta kulttuurista turismin kasvaessa tulolähteenä sekä maahan muualta muuttaneiden omien kulttuurien vaikutuksesta. Siispä aitoa ja alkuperäistä kannattaakin lähteä etsimään kestosuosikkien ulkopuolelta: usein hintataso alkaa laskea heti turistien suosiman alueen ulkopuolella ja tusinamatkamuistokauppojen sijasta katukuvaa värittävät paikalliset liikkeet.

Tutustu ruokakulttuuriin kokkaamalla Usein matkalla päätyy syömään ulkona, ja joskus ravintolaruokailu onkin hyvä tapa tutustua paikallisiin ruokalajeihin. Mutta jos majapaikassa on mahdollisuus kokata, kannattaa ravintolakäynnit skipata ja marssia paikallisten tapaan ruokakauppaan. Ruoanlaittaminen tulee useimmiten ulkona syömistä halvemmaksi, ja paikallisessa leipomossa tai viikoittaisella ruokatorilla pääsee sen lisäksi kokemaan sitä aitoa kulttuuria, jota hotellin viereisestä pizzeriasta ei välttämättä löydä.

Matkusta ympäristöstä huolehtien Matkustaminen ulkomaille ei aina ole niin ympäristöystävällistä kuin toivoisi. Esimerkiksi sveitsiläinen myclimate tai suomalainen Maan ystävät tarjoavat mahdollisuuden kompensaatiomaksulle, kun matkustat lentokoneella. Maan ystävät ehdottavat kompensaatiomaksuksi 10 % lentolipun hinnasta, myclimate puolestaan laskee hiilijalanjälkesi ja muuttaa sen rahasummaksi. Vaikka lennon aiheuttamia päästöjä ei kompensaatiomaksuilla saakaan hyvitettyä, maksuilla tuetaan erilaisia ilmaston suojelemiseen keskittyviä projekteja. Maan ystävien kautta lentomaksuilla on tuettu esimerkiksi Hiilivapaa Suomi -ilmastokampanjaa, ja myclimate tarjoaa useita vaihtoehtoja eri projektien ja kestävän kehityksen tukemiseen.

Myös muita tapoja vähentää matkustamisen ympäristökuormitusta on matkustustavan valinnasta kulutuskäyttäytymiseen kohteessa. Esimerkiksi Green Pearls -sivusto listaa ekologisia ja kestävän kehityksen hotelleja, joissa yöpyminen saattaa keventää matkustuspäästöjen synnyttämää huonoa omaatuntoa.

Lähde: http://www.kilroy.fi/tietoa-kilroysta/vastuullinenmatkailu

11

SE KAIKKI OLI VAAN KUPLAA vät ole kiinnostavia. Pelkkää upeutta ei valikoitu sisältö kuitenkaan ole, sillä valikoitu verkkosisältö voi kaventaa käyttäjän maailmankuvaa. Jos Facebookissa näkyy esimerkiksi vain omia mielipiteitä tukevia päivityksiä ja linkkejä, unohtuu helposti muiden eriävät mielipiteet.

Sama hakusana ei välttämättä tarjoa kahdelle erilaiselle yksilölle samoja hakutuloksia Googlessa, mikä taasen voi johtaa tiedonkulun epätasaisuuteen. Jos kaikki tieto ei olekaan yhtä lailla kaikkien saatavilla, voidaanko puhua jo epätasa-arvosta? Voiko myötämielinen verkSuomalaiset viettävät aikaansa sosiaalisessa medi- koyhteisö olla huono ympäristö sosiaaliselle vuorovaiassa keskimäärin noin neljä ja puoli tuntia viikossa. kutukselle? Onko some uhka vai mahdollisuus?

15–24-vuotiaat käyttävät somea keskimäärin lähes tuplamäärän eli lähemmäs kahdeksan tuntia viikossa. On aivan totta, että kaventuva näkemys maailmasta Puhutaan siis melko merkittävästä aikamäärästä, joka on huonompi homma. Yksimielisyys yhdessä ympäkäytetään selailuun, tykkäilyyn, jakamiseen, kommen- ristössä voi johtaa vihamielisyyteen, epäluuloisuuteen tointiin ja verkostojen luomiseen. Vuorovaikutus on tai epäuskoon eriävien näkemysten olemassaolosta. somen pääasiallinen tehtävä, joten verkkohengailu voi Yksipuoleisuus tekee sosiaalisesta kanssakäymisestä olla äärimmäisen tärkeä osa sosiaalisen ympäristön haastavaa silloin, kun ajatusmaailmat eivät kohtaakaan aivan täysin. Äärimmäisissä tapauksissa rauhallisesta kokonaisuutta. yhteiselosta tulee mahdottomuus. Joissakin tapauksisSomettajalta voi helposti unohtua feediä selatessa, jul- sa, kuten taannoin eduskuntavaalien yllätysjytkyssä, kaisuista tykkäillessä tai linkkejä jakaessa, että sosiaa- ihmetellään jälkikäteen, että mitenkäs tässä näin pääsi linen media on myös henkilökohtaista mediaa. Jokai- käymään. nen linkkaus tai tykkäys kertoo jotain käyttäjän mielen maailmasta. Jos somettajaa ei juurikaan kiinnosta mitä Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Algoritmeja kaukaisemman tädin kaktustarhalle kuuluu, ei hän rea- voi yllättää ja somefeedit on mahdollista pitää monigoi tämän päivityksiin oikean kosteustasapainon löy- puolisina. Vaikkapa Facebookissa voi huomioida omistämisestä. Pikkuhiljaa kyseisen tädin päivitykset jäävät ta tottumuksista poikkeavaa sisältöä tai muokata omaa feedissä taka-alalle. Toisaalta jos somettaja kommentoi toimintalokia yksityiseksi. Faktojen ja feikkiuutisten erityisen paljon jonkun käyttäjään päivityksiä maahan- erottaminen vähentää alttiutta joutua äärimmäiseen muuttoon liittyen, alkaa feedissä näkymään yhä enem- somekuplaan. Somealustojen ja verkkosivujen yksityisyysasetuksiin perehtyminen ei ole ehkä parhainta män poimintoja hänen sometoiminnastaan. ajanviettoa, mutta pienillä valinnoilla voi olla iso merMediakuplassa on siis kyse kaikessa yksinkertaisuu- kitys käyttäjän someympäristöön. dessaan siitä, että verkkosivustojen algoritmit ohjaavat sivuja toimimaan sillä perusteella, mitä verkkosivus- Kaikkein tärkeintä somekuplan posauttamisessa on tolla tiedetään käyttäjästä. Pohjatietoja ovat esimerkik- kuitenkin valmius kuunnella muita. Rasistisia linkkejä si käyttäjän sijainti, hakuhistoria ja klikkailuhistoria. jakavan Facebook-kaverin blokkaaminen omasta feeLisäksi esimerkiksi älypuhelimien äänihakupalvelut, distä rajaa nähtyä sisältöä. Ei kaverin kanssa tarvitse kuten Applen Siri, voivat tallentaa käyttäjiensä puhetta olla samaa mieltä, eikä kaverin näkemyksiä tarvitse ja siten kerätä tietoa. Kaiken irti saadun informaation edes hyväksyä, mutta näkemysten tiedostaminen on avulla määritellään sisältö, jonka verkkosivu luo aivan hyväksi. Ympyrä ei sulkeudu, jos välissä onkin joku henkilökohtaisesti jokaiselle yksittäiselle someilijalle poikkiteloin. Pelkästään se, että ilmiöstä puhutaan optimaalisen sisällön. Miellyttävä sisältö taasen antaa somekuplana antaa toivoa – kuplathan vaativat hatakaa mukavan somehetken, joka lisää someilun kiin- joamisekseen ainoastaan sen, että jokin lävistää sen.

Somettelua ei siis tarvitse lopettaa, eikä toivoa tulevainostavuutta ajanvietteenä. suudesta laajemman mediasisällön saamisesta tarvitse Tällainen valikoitu sisältö onkin hyvä juttu – eihän ku- heittää menemään. kaan halua käyttää aikaansa turhaan asioihin, jotka ei- TEKSTI VILMA VIERTOLA Yläkoulun luokkakaveri jakaa somessa kyseenalaisia uutislinkkejä ja rajuja mielipiteitään, minkä takia hänet haluaisi blokata omasta feedistä. Oma mielipide ei voisi olla kauempana entisen luokkatoverin näkemyksestä, eikä sellaisia sisältöjä halua katsella. Luokkatoverin blokkaamisella saattaa kuitenkin olla iso merkitys oman sosiaalisen kuplan luomisessa. Somekupla, filtterikupla, informaatiokupla. Monta nimeä yhdelle ilmiölle, mutta mistä oikeastaan on kyse?

12

CAMP ETSII UUSIA AKTIIVEJA! Oletko kiinnostunut lehden teosta? Haluaisitko olla itse osa lehden toimitusta?

Camp etsii uusia aktiivisia ja innokkaita opiskelijoita, jotka haluavat olla mukana lehden toimitustyöhön juttujen ideoinnista lehden julkaisuun asti. Campissa on mahdollisuus suunnitella juttuja, kirjoittaa niitä, valokuvata, taittaa lehteä, kirjoittaa nettiin lyhyempiä juttuja ja olla muuten antamassa panostaan viestintätieteilijöiden lehden kehittämiseksi. Camp ei etsi valmiita ammattilaisia, vaan lehtityöstä innostuneita opiskelijoita, joille tarjota mahdollisuus tutustua lehden tekemiseen opiskeluaikana.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä päätoimittajaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen camplehti(at)gmail.com tai Facebookissa. Campin Facebook-sivusta tykätessäsi näet myös ilmoitukset tulevista kokouksista, joihin kannattaa tulla paikalle.

Otathan siis yhteyttä ja tule mukaan kartuttamaan arvokasta kokemusta ja kehittämään Campin lisäksi myös omia viestinnän taitojasi!

13

MAINO

MUUTTAA MAAILM Mainostoimistoissa Community Managerit, Graphic Designerit ja Copy Writerit kiillottavat, hiovat ja muotoilevat työkseen. Kun innovaation seinien sisällä luodaan uutta, maailma ympärillä muuttuu.

Levikset jalassa ja Marimekon raidat viuhuen mainostoimiston väki singahtelee paikasta toiseen. Välillä hidastetaan tahtia ja nautitaan soijalattet tai käydään testaamassa uutta paikallista ravintolaa. Instagramiin ikuistetaan kauniit kulissit. Kaupungilla kuljetaan silmät ja korvat auki, ja inspiraatiota etsitään jokaisen nurkan takaa.

Tai näin sen itse kuvittelen. Minkälaista mainostoimistossa työskentely todellisuudessa on? Tätä kysyimme Vaasassa jo huipun maineeseen kivunneen mainostoimisto C2:n luovalta johtajalta Mikko Vartiaiselta.

Vartiainen on työskennellyt alalla jo reilu kymmenen vuotta. Alavalinta on aina ollut arvattavissa, kun lapsuuden haaveet arkeologin ammatista jäivät sikseen telkkarin mainoskatkojen muututtua päivien kohokohdiksi.

- Kun aloittelin uraani markkinoinnin parissa en olisi uskonut millään, että tulen tekemään tv-mainoksia, jotka koko kansa katsoo primetime-aikaan, tai että pääsen tuottamaan ja ohjaamaan reality-sarjaa, Vartiainen kertoo uransa kehittymisestä.

Ainainen palo mainoksia kohtaan Vartiaisella kuitenkin on ollut, hän jopa tituleeraisi itseään mainosdiggariksi. Tulevaisuus sinetöityi, kun opinnot Vaasan yliopistossa alkoivat. Markkinointia pääaineena opiskellut Vartiainen kiinnostui myös viestinnän opiskelusta, ja lukikin oppiainetta laajan sivuaineen verran.

Kohtuutonta kahvin kulutusta ja uuden keksimistä Mainostoimistossa yksikään päivä ei ole samanlainen – klisee, joka on pakko nostaa esiin. Asiakaskunta kattaa lähes toimialan kuin toimialankin, ja keikat vaihtelevat teknologiajättien mainoskampanjoista pienten pullapuotien ikkunateippauksiin. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy:

14

- Uuden keksiminen kuuluu tähän työhön. Jokapäiväistä kamaa on myös maileihin hukkuminen, isot määrät kahvia ja huono huumori – vai hyvä?, Vartiainen naurahtaa.

Mainostoimistoon suhtautu vista. Monet yritykset ajatte la ja mainonnalla vain kiillo kauniiksi. Vartiaisen mukaa ymmärrettävää, sillä pohjim tehtävänä on auttaa asiakas

- En silti suoraan osta väitet toimistot tekevät vain pääll Joskus kyllä paras tapa myy sen tarran länttääminen kai yhteiskunnan informaatiotu minen on ensimmäinen vai toimintaa, Vartainen täsme Ymmärrä ympäristöäsi

Luovan johtajan työtehtävii kaikkea suunnittelusta toteu tämä tarkoittaa lukuisia cas perään.

- Työssäni parasta on se, ku pääsee itse muuttumaan sen haastamisesta ja uuden kok masti hyötyä tässä työssä.

Mainostoimistossa täytyy o kaansa, joskus hyvinkin lyh tärkeimmistä taidoista, joita mukautuminen nopeasti uu kohderyhmää ei pysty puhu heidän maailmaansa.

OSMIES

MAA YMPÄRILLÄÄN

uminen ei ole aina positiielevat, että markkinoinnilotetaan kokonaisuus päältä an ajatusmaailma on mmiltaan mainostoimiston sta myymään.

ttä siitä, että mainosle liimattavia ratkaisuja. ynnin maksimoimiseen on ikkien nähtäville. Nykyulvassa huomion herättäihe, jotta saadaan haluttua entää.

in kuuluu lähestulkoon utukseen. Käytännössä se-töitä, asiakasta toisensa

un maailma kehittyy, ja n mukana. Nautin itseni keilemisesta, mistä on var-

oppia tuntemaan asiakhyessäkin ajassa. Yksi a alalla vaaditaan, on uteen ympäristöön. Oikeaa uttelemaan, jos ei sisäistä

- Mitä paremmin sen busineksen ja toimintalogiikan sisäistää, sitä parempaa markkinointia pystyy tekemään, Vartiainen summaa.

Mitä muita ominaisuuksia mainostoimistotyöstä haaveilevalta vaaditaan? Nykyajan trendi tuntuu olevan kaikesta kaiken tietäminen ja kaikesta kiinnostuminen. Kattavasta yleissivistyksestä ja jatkuvasta uteliaisuudesta tuskin on alalla kuin alallakaan haittaa.

- Markkinoinnissa tarvitaan nälkää tehdä koko ajan just sitä parasta, mitä itsestään irtoaa. Toinen tärkeä asia on mediakentän ymmärrys, sillä mainontaa voidaan tehdä parhaiten vain siellä, mistä kohderyhmäkin löytyy, Vartiainen päättää.

TEKSTI ELINA RUOKARI

KUKA? Mikko Vartiainen, 32-vuotias mainosdiggari TYÖ? Luova johtaja vaasalaisessa mainostoimistossa KOULUTUS? Valmistunut Vaasan yliopistosta, pääaineena markkinointi ja sivuaineena viestintä 15

KULUTUS KONTROLLIIN! Kertakäyttökulttuurin kasvaessa maailmassa ihmiset kuluttavat yhä enemmän tuotteita, kuten muovia, vaatteita ja kosmetiikkaa. Kolme toimittajaamme tutustui näiden tuotteiden kulutustottumuksiin tarkemmin ja selvitti, miten yksinkertaisilla keinoilla voitaisiin hillitä turhaa kulutusta.

Vaatteiden ostamisen kohdalla voidaan nykyään puhua jo lähestulkoon kulutushysteriasta. Vaatteita ostetaan reilusti yli oman tarpeen, kuten aina uusi asu johonkin tiettyyn tilaisuuteen, vaikka vanhat vaatteet olisivat vielä täysin käyttökelpoisia.

Ikinä ei tunnu löytyvän mitään päällepantavaa, vaikka kaappi pursuaa toinen toistaan hienompia vaatteita. Kun tila loppuu, kulahtaneita vaatteita heitetään roskiin, koska eihän niitä kukaan edes kirpparilla osta. Mutta minne vaatteet päätyvät omasta roskiksesta?

Suomalaiset yksityishenkilöt heittävät roskiin tekstiilijätettä yhteensä noin 55 miljoonaa kiloa joka vuosi. Roskiin heitetyt, kaatopaikalle päätyvät tekstiilijätteet muodostavat valtavia jätevuoria aiheuttaen suuria ongelmia jo pelkästään niiden viemän tilan kannalta. Mikä avuksi? Nykyään on nähtävillä monia dokumentteja vaateteollisuudesta ja sen aiheuttamista seurauksista vaateteollisuuden ytimessä, Aasiassa. Näistä dokumenteista saa aluksi jo hyvää pelottelua ja huonoa omaatuntoa aikaan, ja ne pistävät miettimään omia kulutustottumuksia. Ensi kerralla vaatekauppaan mennessä tulee myös mietittyä, tarvitseeko sitä seitsemättätoista tavallista mustaa toppia ihan oikeasti.

Helmikuun alussa uutisoitiin laajasti, kuinka Norjan rannikolle oli ajautunut sairas valas, joka jouduttiin lopettamaan. Valaan ruumiinavaus paljasti sen mahalaukun olevan täynnä muovia. Uutinen herätteli ihmisiä ympäri maailmaa miettimään omaa muovin kulutustaan. Suomessa jätteiden käsittely toimii onneksi melko hyvin, eikä Itämerellä ainakaan vielä kellu valtaisia muoviriuttoja.

Omaa muovin kulutusta ei tule miettineeksi joka päivä. Muovituotteiden käyttäminen alkaa usein heti aamusta. Hammasharja on muovia, leivän päälle levitetään voita muovirasiasta ja vaikka kahvilasta napattu kahvi

Jokainen voi uutta vaatetta himoitessaan tai kaappinsa sisältöä karsiessaan pysähtyä hetkeksi ja miettiä ensin muutamaa seikkaa: 1. Mitkä ovat vaatteen materiaalit, toisin sanoen kestääkö se jatkuvaa pesua tai pesua ollenkaan, nukkaantuuko se helposti, kutistuuko, entä vaihtaako väriä? Luonnonkuidut, kuten puuvilla, pellava ja juutti ovat tunnetusti kestävämpiä ja laadukkaampia ja ekologisempia, joten niitä kannattaa suosia. Eläinperäisten luonnonkuitujen, kuten villan ja silkin kanssa jokainen voi tehdä valintansa omien vakaumustensa mukaisesti.

Nekin materiaalit ovat kuitenkin kestäviä ja erityisesti hyvälaatuisia.

Synteettiset tekokuidut, kuten polyesteri, polyamidi ja akryyli ovat maaöljyn jalostuksessa syntyviä sivutuotteita, jolloin niiden valmistus on ympäristölle hyvin haitallista.

2. Onko vaate jonkin trendivillityksen tuotosta, vai onko sille oikeasti käyttöä vaikkapa vielä kahdenkin vuoden päästä? Ei ole järkevää ostaa vaatetta, jota tietää käyttävänsä parhaimmillaan kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen se onkin jo ”vanhentunut”.

3. Kotona jo olemassa olevien vaatekappaleiden kanssa kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja jo katoavia kättentaitoja; parsi sukissa olevat pienet reiät, ompele napit, poista nukat nukkaleikkurilla. Kaikkea ei tarvitse viskata saman tien roskiin jonkin vian ilmaantuessa, vaan pienellä vaivannäöllä vaatekappaleista saa pitkäkestoisempia tai jopa uudenveroisia. TEKSTI EVELIINA TOIKKONEN

kulkee pahvimukissa, on kansi yleensä muovia. Kauppareis-sustakaan tuskin selviää ilman muovia, sillä suurin osa elintarvikepakkauksista on muovia ja kotiin unohtunut kangaskassi korvataan helposti muovipussilla uuden kangaskassin sijaan.

Arkemme on siis kovin muovista.

Leikkuulaudat, hiusharjat, mehupurkkien korkit ja sham-poopullot ovat kaikki muovia, eikä niitä limsapullojen tapaan kierrätetä. Viime vuosina kau-punkeihin on kuitenkin ilmestynyt muovinkierrätyspisteitä, ja Vaa-

sastakin niitä löytyy kolme. Kaikkea muovia ei kuitenkaan voi kierrättää.

Kierrätyspisteiden kiellettyjen listalta löytyy PVC, eli kova muovi, likaiset muovipakkaukset ja yritysten muovipakkaukset. Vihreää valoa näytetään esimerkiksi jugurttipurkeille, pesuainepulloille, muovipusseille, -kääreille, ja -kanistereille.

Muovin aiheuttamaa ahdistusta voi helpottaa esimerkiksi vaihtamalla muoviset leikkuulaudat puisiin, ostamalla kaupasta täyttöpakkauksia, joihin on käytetty vähemmän muovia,

Luonnonkosmetiikan hippileima on viime vuosien aikana vaihtunut tiedostavuuteen ja jopa ylellisyyteen. Silti tuntuu, että jotkut ennakkoluulot pysyvät tiukassa. Myös siirtyminen ”tavallisesta” kosmetiikasta luomumpaan saattaa tuntua haastavalta.

Campin kysymyksiin aiheesta vastaa Linda Kalavainen, 26-vuotias kosmetologi ja sairaanhoitajaopiskelija. Hän on erikoistunut luonnonkosmetiikkaan, ja työskennellyt mm. Ruohonjuuren kauneushoitolassa ja kosmetiikkaosastolla.

Heti alkuun Kalavainen tyrmää ennakkoluulon kalliista ja huonosta luonnonkosmetiikasta auttamattoman vanhanaikaisena. ”Viimeisen 10 vuoden aikana kehitys on ollut hurjaa. Tuoksuja ja koostumuksia löytyy laidasta laitaan. Toki luonnonkosmetiikan raaka-aineet maksavat paljon enemmän kuin synteettisen, mutta eettiset ja ekologiset syyt mielestäni sen ansaitsevatkin. Edullisiakin vaihtoehtoja on.” Meikitkin ovat Kalavaisen mukaan ottaneet aimo harppauksen.

Miksi sitten oikeastaan kannattaisi käyttää luonnonkosmetiikkaa? Lista on pitkä, mutta syyt liittyvät sekä omaan että ympäristön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. ”Synteettinen kosmetiikka on valmistettu synteettisistä raaka-aineista, pahimmassa tapauksessa esimerkiksi muovista ja petrokemian tuotteista, joihin on lisätty pieniä määriä ihoa hoitavia ainesosia. Se tekee ihon pehmeän tuntuiseksi, muttei juuri ”ruoki” sitä. Raaka-aineet ovat halpoja ja kärjistäen maksat brändistä, purkista ja mielikuvista,” Kalavainen tykittää. ”Luonnonkosmetiikka taas koostuu pelkästään luonnosta peräisin olevista raaka-aineista, esimerkiksi kylmäpuristetuista kasviöljyistä tai vaikka kukkaisvesistä. Tuote on kokonaisuudessaan ihoa ravitsevaa tavaraa. Raaka-aineet on viljelty ympäristöystävällisesti. Tuotteet myös pakataan kierrätettyihin materiaaleihin ja turhaa pakkausmateriaalia pyritään välttämään.”

Eläin- ja ihmisoikeuksienkin kannalta valinta kannattaa: luonnonkosmetiikassa ei sallita eläinkokeita missään vaiheessa tuotteen valmistusta, ja työntekijöille mm. maksetaan kunnon palkkaa.

Kalavainen lisää yhdeksi syyksi vielä tuoksut. ”Nykyään yhä useammat herkistyvät hajuille. Monet hajusteyliherkät pystyvät käyttämään luonnonkosmetiikka ongelmitta ja nauttimaan luonnollisista kukkaistuoksuista ja eteerisistä öljyistä.”

Kalavaisen mukaan luonnonkosmetiikan pariin voi siirtyä pikku hiljaa, vaikka edellisen tuotteen loppuessa vaihtaa tilalle uusi luonnollinen. ”Itse valitsisin ensimmäisenä iholle jätettävät tuotteet, esimerkiksi kaikki voiteet sekä kasvovesi.

Myös suihku- ja käsisaippuat on helppo vaihtaa, eivätkä ne pese ihon omaa happovaippaa pois, kuten kaikki synteettiset tuotteet tekevät. Meikkaamisen ja kasvojen pudistuksen kohdalla kannattaa muistaa, että luonnonkosmetiikkalaatuinen kasvojen puhdistusaine ei irrota synteettistä meikkiä kunnolla.” TEKSTI TIA VÄHÄSARJA

Lindan vinkit aloittelijalle:

käyttä-mällä kangaskasseja ja vaihtamalla kahvimukit kestävämpiin versioihin. Muovittomuus vaatii kenties enemmän viitseliäisyyttä, mutta siitä eivät hyödy ainoastaan muoviroskan seassa uis-kentelevat valaat, vaan myös ihmiset. Mahamme eivät täyty muovipusseilla, mutta mikro-muovia kulkeutuu elimistöömme useampaakin reittiä.

Tämä on jo itsessään hyvä syy muovit-tomalle elämäntavalle, vaikka sen eteen joutuisikin tehdä enemmän työtä. TEKSTI EMILIA KEMPPAINEN

1. Jolie-box, kuukausittainen yllätysboksi. ”Loistava tapa tutustua luonnonkosmetiikan maailmaan.”

2. Vierailu Ruohonjuuren kosmetiikkaosastolla tai Jolien kaupassa Helsingissä. ”Asiantuntevat myyjät, jotka auttavat tutustumaan tuotteisiin.”

3. ”Hyvä ensiaskel voisi olla kasvovoiteen tai suihkutuotteiden vaihto.”

17

VUOROVAIKUTUKSEN VAIKEUS - miksi tuntemattomille puhuminen on niin haastavaa?

TEKSTI MILJA MÄKELÄ

Istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja puhelimesta loppuu akku. Ikävä tilanne, johon olisi onneksi helppo ratkaisu, ellei minun ja pistorasian välissä istuva nainen näyttäisi siltä, ettei häntä missään nimessä saa häiritä. Tyydyn siis istumaan hiljaa ja katselemaan ympärilleni. Aika pian huomaan, että lähes kaikilla matkustajilla on puhelimet kädessään ja vaunu melko hiljainen. Viisi minuuttia myöhemmin puhelimet ovat kadonneet, mutta puhetta ei silti kuulu. Osa syö, joku kutoo sukkaa tai lukee lehteä. Kaikki ovat täysin omassa maailmassaan aivan kuin irrallaan ympäristöstään.

Haastoin Hanna Huhtasaaren ja Petra Lähdemäen kanssani tarkoituksella kommunikoimaan ympäristönsä kanssa ja kertomaan, miltä se tuntuu. Kaupoilla asioidessani huomaan, että monesti asiakas ja myyjä eivät välttämättä edes katso toisiaan suoraan puhuessaan. Tästä rohkaistuneena varon laskemasta katsettani, etten varmasti menetä mahdollisuutta tervehtiä. On jännittävää nähdä miten eri lailla myyjä reagoi, kun katson häntä silmiin tervehtiessäni ja kiittäessäni. Ei tarvitse välttämättä edes hymyillä, vaan toinen osapuoli selkeästi rentoutuu jo pelkästä katsekontaktista. Pohdin, kuinka usein vain suoritan asioita täysin keskittyneenä omaan tekemiseeni ja miten tylyltä saatan täysin tarkoituksetta näyttää. Monesti omakin päivä tulee paremmaksi, kun koen toisen keskittyvän hetken ajan täysin kommunikointiin kanssani ja kuuntelevan, mitä minulla on sanottavana. Olipa sanottavana sitten kiitos tai hei.

Hanna Huhtasaari

Petra Lähdemäki

Arkisesta vuorovaikutuksesta tulee ensimmäisenä mieleen tavat, joilla huomioi vastaantulevat tuntemattomat kaupungilla, yliopistolla, kaupassa, missä vain. Helpoiten toteutus tapahtuu perinteisten katsekontaktin ja hymyilyn avulla. Ne ovat sellaisia sanattoman vuorovaikutuksen muotoja, jotka eivät vaadi paljoa vaivaa, mutta joilla voi olla suurikin merkitys. Jodelissakin aiheesta on ollut puhetta: jonkun #uvaihastus oli hymyillyt tälle ystävällisesti ja tästä raportoitiin kanavalle. Jodlaukseen tuli nopeasti vastaus: ”Mistä tiedän, ettei kirjoitus koske minua: en hymyile ystävällisesti”. Totta. Miten usein tosiaan vastaantulijoille tulee tietoisesti hymyiltyä? Se vaatii kieltämättä vähän keskittymistä ja oikean mielentilan.

Kokeilumielessä tuntemattomille hymyily ja siitä seuraavien reaktioiden tarkkailu on aika viehättävää. Kiinnitin kaupungilla huomiota siihen, miten eri ihmiset ottavat hymyn vastaan. Oli mukavaa huomata, miten moni silminnähden piristyi ja vastasi samalla mitalla. Jotkut vastasivat pokerinaamalla, yksi pieni lapsi otti saamastaan huomiosta kaiken irti ja esitti tanssin. Oli toinen osapuoli minkä ikäinen tahansa, kaupan kassa tai kuka vain kadulla, parin sekunnin mittainen yhteys ventovieraan kanssa jättää erikoisen hyvän mielen, toivottavasti molemmille. Hymyilemällä saa usein jotain aikaan, joko hämmennystä, hymyn takaisin tai sitten sen etsintäkuulutuksen Jodelissa.

Vuorovaikutuksessa oleminen on tuttua jo ihan työnkin puolesta. Asiakaspalvelijana täytyy ottaa rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin. On tervehdittävä, hymyiltävä ja jopa vähän rupateltava. Ei ole mahdollisuutta piiloutua puhelimen taakse tai laittaa kuulokkeita korville ja sulkea kaikkea pois. Monen vuoden kokemus on antanut minulle paljon itsevarmuutta, mutta tuo itsevarmuus tuntuu aina jäävän töihin. Tiskin takaa on helpompaa huikkia tuntemattomille tai kysellä kuulumisia. Kun tänä viikonloppuna lähdin töistä kuntosalia kohti, päätin tehdä jotain extremeä ja olla laittamatta kuulokkeita korville. Ensimmäisen vastaantulijan ottaessa katsekontaktia, pälyilin kiusaantuneena horisonttiin. Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja loput 50 metriä hymyilin kaikille vastaantulijoille. Tästä rohkaistuneena kehitin noin minuutin pituisen small talkin auringon paisteesta salin respatyöntekijän kanssa. Käteen jäi oikein hyvä mieli ja kysymys siitä, miksi ihmeessä jännitämme niin paljon kontaktin ottoa tuntemattomiin henkilöihin. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan.

TOIMITUS HAASTAA: Kiinnitä päivän aikana huomiota kommunikointiisi tuntemattomien kanssa ja päätä sanovasi ainakin yksi kohteliaisuus henkilölle, jota et tunne!

Kolumni SAIJA JANTUNEN

Vihreät arvot – hinnalla millä hyvänsä Vaatekauppaketjut H&M ja KappAhl tiedottavat kierrättävänsä puolestasi muovipussillisen vanhoja vaatteitasi ja saat vielä shoppailurahaa kaupan päälle. Tokmanni ilmoitti poistavansa kassoilta pienet pakastepussit muovin kulutuksen vähentämiseksi. Helen taas kampanjoi näkyvästi lämpölupauskampanjallaan pakkasten energiapiikkien estämiseksi.

Mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse? Organisaation mielikuvan parantamisesta vai aidosta halusta säästää luonnonvaroja tuleville sukupolville?

Kysymykseen on organisaatioiden ulkopuolelta vaikeaa vastata. Viestintätoimistojen, digitalisaation mielipidevaikuttajien ja Vaasan yliopiston organisaatioviestinnän maisteriopiskelijoiden puheissa toistuvat samat teemat. Vastuullinen ja läpinäkyvä viestintä ja toiminta ylipäätään ovat tällä hetkellä organisaatioille kaiken A ja O. Ympäristön ollessa ajankohtainen puheenaihe yritykset nostavat sen markkinointikampanjoissaan ja vaikuttajaviestinnässään keskeiseksi teemaksi.

Tehdäänkö vaikuttajaviestintää vain koska se näyttää hyvältä, vai pyritäänkö sillä oikeasti vaikuttamaan muuhunkin kuin kuluttajien mielikuviin? Onko julkkisten käyttö puhuttelevan lämpölupauskampanjan keulakuvina keino saada kuluttajat muistamaan yritys vai keino saada kuluttajat miettimään omaa sähkönkulutustaan?

Itse kallistun usein enemmän viherpesun puolelle. Uskon, että monessa yrityksessä keskitytään enemmän vihreän maineen haalimiseen, kuin niihin oikeisiin vihreisiin tekoihin. Tilanteenhan pitäisi olla päinvastainen. Internetin ja sosiaalisen median maailmassa oman toiminnan vastuullisuuden ja kestävien valintojen alleviivaaminen voi käydä liiankin helpoksi. Riittääkö oikeasti vastuullisen kuvan välittämiseen markkinointikampanja, pari tviittiä ja vastuullisuuden kirjaaminen osaksi arvoja?

Osa kuluttajista nielevät tämän ehkä pureskelematta. Kuluttajien onneksi sosiaalisen median myötä myös riski paljastua on kasvanut uusiin sfääreihin.

Juuri tässä vaiheessa läpinäkyvyys astuu valokeilaan. Sosiaalinen media vaatii läpinäkyvyyttä. Onnistunut mielikuvamarkkinointi sosiaalisessa mediassa ottaa huomioon myös teot päivitysten taustalla.

En yhtään ihmettele, miksi yritykset nostavat ekologisuuden ja vastuullisuuden arvojensa kärkeen.

Me kuluttajat saamme hyvän mielen ja puhtaan omatunnon, kun valitsemme palvelumme yritykseltä, joka sanoo kannattavansa kestävää ja vastuullista toimintaa. Mitä yritys saa? Ihmisillä on tapana ker-toa eteenpäin niistä vastuullisista ja kestävistä valinnoistaan. Kukaan ei ylpeile ostaneensa paitansa vaatekauppaketjulta, joka käyttää lapsityövoimaa ja kertakäyttömateriaaleja. Kuluttaja kertoo sen, että osti paidan rahoilla, jotka sai vietyään kaksi muovikassillista vanhoja vaatteitaan kierrätettäväksi tai lahjoittaneensa ostonsa yhteydessä kokonaisen euron avustusjärjestölle. Yritys saa siis näkyvyyttä. Kuluttajat alkavat katsoa yritystä vihreässä valossa.

19