Skip to main content

Camp 1/22

Page 1

Camp ISSN 2670-2487

1/22

Int oh i mo / Pa k k omi e l le


Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä! Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi vai Campi ä ä n ik ir ja

30%

fyysi n e n ki rj a

70%

pä ik k ä r it

55%

kofe i i n i

Päätoimittaja

45%

Venla Rouhiainen

Taittajat

Daniel Rasela, Venla Rouhiainen & Oona Salminen

Etukannen kuva

r e e ls

26%

Julia Lehtinen

tik to k

74%

Tämän numeron toimitus

Elli Erkkilä, Viivi Hinssa, Jenna Laine, Teea Lampila, Julia Lehtinen, Aino Leveälahti, Emmi Liuski, Otte Mäkipää, Veera Niskanen, Katri Pulkkinen, Aino Sadeniemi, Oona Salminen, Katriina Soukka, Jenni Tiainen & Veera Väisänen

Julkaisija

imu r o in t i

53%

CoMedia ry

Yhteystiedot camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

ti ska am i n e n

47%


Sisällys AJANKOHTAISTA Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan tervehdys 5 Vaalit? Ei kiinnosta 6 Urheilu ja liikunta psyykkisenä voimavarana koronapandemian aikana 7

OPINNOT & TYÖELÄMÄ Huijarisyndrooma ruokkimassa suorituskeskeistä ilmapiiriä 8 Meemit uran ponnistuslautana – Onko Instagram uusi LinkedIn? 9 Hetken huumaa nopealla dopamiinilla 10-12

MIELIPIDE Kolumni 14 Sometutka 15 Itku pitkästä ilosta 16-17 Cruuna vai claava: The old me can`t come to the phone right now 18-19

ILMIÖ Eurovision, euroviisut, viisut – Rakkaalla lapsella on monta nimeä 20 Aleksanteri Hakaniemi – Ehkä joskus tiedän miksi 22-27 Sanaselitystä 28-29 Kokkikoulu: Passion-mango smoothie bowl 30-31 Turvaa tai intohimoa – vai molempia? 32-33 Kuolema, syntymä ja kaikki siltä väliltä – Nykyajan inspiroima visuaalinen runotili 34-36


KUVA JONNA KAREKIVI

Pääkirjoitus

Matka vai lopputulos? Intohimo ja pakkomielle. Missä meneekään niiden välinen, välillä hyvinkin häilyvä, raja. Kysymykseen on tuskin yksiselitteistä vastausta, mutta itse pidin hyvin paljon siitä, mitä Aleksanteri Hakaniemi sanoi minulle, kun haastattelin häntä lehteä varten. Hän sanoi, että intohimosta tulee pakkomielle, kun se tehdään hyvinvoinnin kustannuksella. Olen suhtautunut intohimoisesti moniin asioihin elämäni aikana, kuten varmasti lähes kaikki. Minulle nämä intohimot ovat kuitenkin usein aiheuttaneet painetta ja stressiä, sillä olen valitettavan suorituskeskeinen ihminen ja yksilö. Haluan aina tehdä kaiken mahdollisimman hy-

vin. En tässä tietenkään ole mikään uniikki lumihiutale, mutta toivon ainakin, että useampi tekee asiat intohimolla eikä pakkomielteisesti. Itse asetun usein tähän jälkimmäiseen kategoriaan, tai johonkin näiden kahden väliin. Olen pakkomielteinen lopputuloksesta, mutta suhtaudun intohimoisesti matkaan. En tiedä onko siinä suoranaisesti järkeä, mutta itse koen asian näin. Olen lukenut alkuvuodesta paljon kirjoja. Rakastan lukemista ja kirjallisuutta, ja ihailen suuresti verbaalista lahjakkuutta. Se, että suhtaudun intohimoisesti lukemiseen, muuttaa kuitenkin nopeasti tapaani lukea. Minä suoritan. Tarinoista tulee vain tarinoita tarinoiden perään. Kirja on aina kirja siinä missä muutkin aiemmat, mutta nyt minulla on ainakin yksi kirja enemmän luettujen kirjojen hyllyssä. Nautin kyllä lukemisesta, mutta nautin myös siitä, että voin kertoa lukeneeni mahdollisimman paljon. Kuulostaa pakkomielteiseltä minulle. Hyvinvointiin, ja siihen miksi asioita tehdään, pitäisi alkaa kiinnittää enemmän huomiota. Haluaisin päästä edes vähän etäämmälle omasta suorituskeskeisyydestäni ja antaa tilaa omille intohimoilleni ja asioille, joihin suhtaudun palavasti. Pyrkimykseni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, johon en kuitenkaan koskaan ole tyytyväinen, laskee oikeasti potentiaaliani eikä lisää sitä. Pakkomielteisyyteni lopputuloksia kohtaan täytyisikin siis loppua, jotta voisin aidosti nauttia omista intohimoistani.

Päätoimittaja Venla Rouhiainen

4


KUVA KATRI PULKKINEN

Puheenjohtajan tervehdys

Saaksä tosta opintopisteitä? Aloitin järjestötoiminnassa ollessani 14-vuotias, melkein kymmenen vuotta sitten. Yläasteeni aulassa muutama aikuinen markkinoi nuorisovaltuustotoimintaa, joka oli tarkoitus aloittaa ensimmäistä kertaa kotipaikkakunnallani. Olin myyty heti. Ajatus nuorten oikeuksien puolustamisesta ja kotikuntani asioihin puuttumisesta huusi nimeäni. Tämä oli se, mitä minut oli tarkoitettu tekemään. Tunne on kulkenut kanssani lähestulkoon siitä asti, aina lukiosta välivuodelle ja lopulta myös yliopistoon. Voisinkin kutsua järjestötoimintaa intohimokseni ja siitä on kasvanut vuosien saatossa myös pysyvä osa identiteettiäni. Loppujen lopuksi olen vain yksi niistä monista, joille kuvailemani kertomus on sattunut. Monet ovat löytäneet järjestötoiminnan ja hullaantuneet siihen. Kavereita, kivaa, vaikuttamista ja hauskaa. Näin monet sitä kuvailisivat. Toiminnasta saattaa tulla miltei elämäntapa ja siitä voi olla vaikea päästää irti. Usein eniten hullaantuneiden voi olla hankala ymmärtää, miksei joku toinen halua uhrata elämäänsä rakastamalleen järjestölle. Intohimosta voi olla lyhyt matka pakkomielteeseen.

söön sekä ainejärjestön tapauksessa elintärkeän edunvalvonnan. Järjestötoiminnalla ei saa polttaa itseään loppuun. Se on vain yksi osa elämäämme opintojen, harrastusten ja sosiaalisten suhteiden keskellä. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin elämiemme osa-alueisiin. Harrastusten ja vapaaehtoistoiminnan tulee olla mukava lisä elämässä. Siinä on kyse ryhmädynamiikasta ja muiden kanssa toimimisesta. Tämän vuoksi toimiakseen ryhmässä on tärkeää huomioida myös muiden tilanteet ja tavoitteet omalle toiminnalle, sillä ne saattavat erota suurestikin omista. Muistetaan pitää itsestämme huolta ja tunnistetaan omat rajat ja rajallisuutemme. Vaikka intohimon voimalla on mahdollista kannatella itseään pitkälle, on tärkeä muistaa että toiminta ei koskaan ole riippuvainen yhdestä ihmisestä.

Järjestötoiminnan tarkoituksena on tarjota elämää rikastuttavia kokemuksia ja mahdollisuus vaikuttaa itseään ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä pätee myös yliopistossamme toimiviin järjestöihin ja niiden toimijoihin. Toiminta on tärkeää ja se mahdollistaa monille opiskelijaelämän parhaimmat kokemukset, uusien kavereiden tapaamisen, integraation ihanaan vaasalaiseen opiskelijayhtei-

Puheenjohtaja Sara Güven

5


TEKSTI OTTE MÄKIPÄÄ

VAALIT? ei kiinnosta

Tammikuun aluevaalien tulosiltana äänestysprosentiksi ilmoitettiin 47,5 (Yle), mikä kertoo äänestysinnon olevan edelleen laskussa. Tilastokeskus ilmoittaa nuorten aikuisten (alle 35-vuotiaat) käyttävän äänioikeuttaan kaikkein vähiten. Miksi nuoret eivät äänestä? Helsingin yliopiston äänestyskäyttäytymisen väitöskirjatutkija Theodora Helimäki kertoo, että nuoria kyllä kiinnostaa poliittinen osallistuminen, mutta vaalien kautta vaikuttaminen tuntuu hitaalta ja tehottomalta. Helimäki kertoo syitä nuorten äänestysinnon puutteeseen olevan useita: tiedotuksen ja koulutuksen puutteellisuus, omien vanhempien äänestyskäyttäytyminen sekä median ja poliitikkojen tapa jättää nuorille tärkeät teemat vähemmälle huomiolle. Poliitikot keskittyvät kampanjoinnissaan vetoamaan vilkkaimpiin äänestäjäryhmiin. He eivät puhuttele nuoria äänestäjiä, koska nuorista vain pieni osa käyttää äänioikeuttaan (Tilastokeskus). Nuoret taas eivät äänestä, koska poliitikot eivät käsittele heitä koskevia asioita. Syntyy äänestysintoa laskeva kierre. ”Nuoret osallistuvat politiikkaan mieluummin toisin, suoremmin keinoin” huomauttaa Helimäki. Hän nostaa esimerkiksi Elokapina-liikkeen. ”Nuoret osallistuivat siihen aktiivisesti, koska näkivät aiheen itselleen tärkeänä ja pystyivät suoremmin osoittamaan oman kantansa”. Äänestäminen olisi kuitenkin tärkeää demokraattisen päätöksenteon toteutumisen kannalta. Mikäli nuoret äänestävät jatkossakin

6

”

Nuoret taas eivät äänestä, koska poliitikot eivät käsittele heitä koskevia asioita.

suhteessa vähemmän kuin toiset ikäryhmät, ovat nuoret aikuiset valtuustoissa aliedustettuina. Tällöin nuorille tärkeitä asioita ajetaan valtuustoissa suhteessa liian vähän. Miten sitten innostua vaaleista? Vaalikoneet (esimerkiksi Yle, Helsingin Sanomat ja Iltalehti) auttavat löytämään sopivan puolueen ja ehdokkaan. Vaalikone tekee ehdotukset juuri vastaajalle tärkeiden asioiden ja arvojen perusteella. Tämä auttaa suodattamaan valtavasta ehdokasmäärästä muutaman, joihin tutustua tarkemmin. Helimäen tutkimus osoittaa, että suomalaiset luottavatkin vaalikoneiden ehdotuksiin yhä enemmän. Ongelma ei ole siis siinä, etteikö politiikka kiinnostaisi nuoria aikuisia. Koska esimerkiksi Elokapina-liikkeen tavoitteena on yhteiskunnallinen muutos, nuorten olisi hyvä ymmärtää myös heillä olevan päätösvaltaa siitä, ketkä näitä yhteiskunnallisia päätöksiä tekevät. Äänestäminen ei ole tehotonta suoraan vaikuttamiseen verrattuna, vaan tärkeä osa yhteiskunnallista osallistumista.


TEKSTI OONA SALMINEN

Urheilu ja liikunta psyykkisenä voimavarana koronapandemian aikana Liikunta ja urheilu ovat monen ihmisen hyvinvoinnin perusta ja usealle intohimon kohde. Urheilu lisää mielihyvähormonien, kuten endorfiinin, dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa, mikä vaikuttaa olennaisesti koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Vähäinen liikunta arjessa vaikuttaa fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkiseen hyvinvointiin. Koronapandemian myötä monen suomalaisen urheilu- ja liikuntatottumukset ovat kokeneet muutoksen. Etäopiskelu ja -työskentely ovat vähentäneet arkiliikkumista, ja mahdollisuudet urheiluun ovat ajoittain olleet hyvinkin rajalliset koronarajoitusten myötä. Joulukuun 2021 lopulla osassa Suomea astui voimaan rajoitukset, joiden myötä monet kuntosalit sekä muut urheiluun käytettävät sisätilat joutuivat laittamaan toimintansa jälleen kerran tauolle. Pandemian alusta alkaen rajoitukset ovat vaikuttaneet erityisesti sisätiloissa tapahtuvaan liikuntaan. Monella arjen fyysinen aktiivisuus on voinut vähentyä merkittävästi pandemian aikana.

demia-aikana urheiluharrastuksiin liittyvät sosiaaliset kontaktit ovat psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeässä asemassa. Kun harrastusja urheilutoiminta ovat tauolla, ja liikuntatilat suljettuina, jäävät näiden myötä ylläpidetyt sosiaaliset kontaktit sekä arjen kohtaamiset pois. Sosiaalisten kontaktien vähäinen määrä yhdistettynä vähäiseen liikkumiseen voi osaltaan pahentaa muun muassa masennus- ja ahdistusoireilua. THL:n tutkimuksen mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii masennus- ja ahdistusoireista. Taustalla vaikuttavia tekijöitä voivat olla muun muassa etäopiskelu ja vähäinen liikunta. Mitä pidemmäksi tauko urheiluharrastuksesta venyy, sitä isommaksi kynnys harrastuksen pariin palaamisesta voi kasvaa. Passivoitumisesta koituvilla terveyshaitoilla voi olla merkittäviä seurauksia yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Liikuntaa ja urheilua koskevat koronarajoitukset voivat helpottaa pandemiatilannetta hetkellisesti, mutta mitkä ovat rajoitusten tuomat kauaskantoiset seuraukset?

Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemiseen. Erityisesti pan-

LÄHTEINÄ KÄYTETTY KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN TERVEYS- JA HYVINVOINTITUTKIMUS (KOTT) & THL.FI

7


TEKSTI TEEA LAMPILA

Huijarisyndrooma ruokkimassa suorituskeskeistä ilmapiiriä Oletko joskus yllättynyt erinomaisesta palautteesta jotain työtäsi kohtaan, vaikka uskoit palautteesta täysin päinvastaista? Tai luuletko, että muut ryhmässä ovat paljon ammattitaitoisempia ja pätevämpiä kuin sinä?

Huijarisyndrooma tai huijari-ilmiö tarkoittaa sitä, kun täysin pätevä ja osaava ihminen kokee perusteetonta huonommuuden tunnetta omasta osaamisestaan. Tällainen ihminen ihmettelee, miten on mahdollista ’’huijata’’ muita niin perustavanlaatuisesti, etteivät toiset edes huomaa sitä. Ilmiöön liittyy vahvasti itsensä vertaileminen muihin sekä epäselvyys omasta todellisesta osaamisestaan. On todettu, että jopa 70 % kaikista ihmisistä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä tästä ajatusvääristymästä - muutama prosentti erittäin vakavalla tasolla. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan huijarisyndrooman alkutekijät juontavat juurensa usein lapsuuteen, jossa on koettu ristiriitaisia tuntemuksia omaan osaamiseen liittyen.

Vanhemmalla iällä huijari-ilmiön voi laukaista työskentely abstraktien asioiden äärellä joko opinnoissa tai työelämässä. Tämä voi johtua abstraktien tehtävien vaikeasta mitattavuudesta, jolloin omaa osaamisen tasoa on vaikeaa hahmottaa konkreettisesti. Psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekmanin mukaan myös tietynlaiset persoonallisuuspiirteet, kuten esimerkiksi perfektionismi ja suorituskeskeisyys, voivat altistaa huijari-ilmiölle.

8

Huijarisyndrooma saa ihmisen usein ylisuoriutumaan, sillä ajatusvääristymää kokeva ei halua missään nimessä paljastua huonoksi muiden silmissä. Tällöin hän haalii esimerkiksi liikaa tehtäviä peitelläkseen sitä, että on omasta mielestään epäpätevä tai huono.

Vaarana on työn ja vapaa-ajan rajojen venyminen, mikä voi johtaa jopa loppuunpalamiseen. Läheisten rooli on merkittävässä osassa huijarisyndrooman tunnistamista. Ekmanin mukaan omista tuntemuksistaan kannattaa aina puhua toiselle ääneen, jolloin myös omat ajatukset saattavat kirkastua. Tämänkaltainen itsetutkiskelu auttaa hahmottamaan todellisuutta selkeämmin ja se on myös keino oppia itsestä paljon uutta. Mikäli huijarisyndrooman ajattelutavoista haluaisi päästä eroon, olisi tärkeää pysähtyä asian äärelle kunnolla. Ekmanin mukaan huijarisyndroomaa ilmiönä kannattaa tarkastella ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Asiaa olisi hyvä käsitellä pikemminkin kylmänä faktana kuin itseensä tiiviisti liittyvänä osana. Myös kollegoiden tai opiskelukavereiden palautteiden käsitteleminen ​ mahdollisimman realistisesti saattaa auttaa ymmärtämään uusia näkökulmia, mikä taas lisää ammatillista itsevarmuutta. Huijarisyndrooman käsitteleminen vaatii aikaa, ymmärrystä ja valtavasti itsetutkiskelua.


Meemit uran ponnistuslautana – Onko Instagram uusi LinkedIn?

TEKSTI KATRIINA SOUKKA

LinkedIniin kuuluisi postailla paljon ja usein. Olla aktiivinen, mutta samalla ammattimainen ja asiallinen. Se tuntuu olevan nuorten keskuudessa vähän sama kuin Facebook: siellä on vain vanhoja ihmisiä. Useat kokevat LinkedInin asiallisuuden ja muodollisuuden liian jäykkänä, eivätkä tiedä mitä sinne voi tai saa postata. Vaikka LinkedIn onkin Facebookiin tai Instagramiin verrattuna asiallisempi ja ammattimaisempi alusta, se ei tunnu nuorille kovin luonnolliselta. Instagramiin julkaistaan kaikkea maan ja taivaan väliltä – harrastuksille, meemeille ja lemmikeille luodaan omia tilejä. Instagramissa tuntuu olevan omat kirjoittamattomat sääntönsä. Se on alusta, jolla voi vapaasti ilmaista itseään ja tuoda esiin esimerkiksi yhteiskunnan epäkohtia. Siellä avataan tabuksi koettuja aiheita ja herätellään keskustelua. Eri osioihin tuotetaan erilaista sisältöä: on stoorit, postaukset ja reelsit. Voisiko Instagramiin siis luoda oman tilin työnhakua varten, tai hyödyntää jo olemassa olevaa tiliä, jonka voi LinkedInin sijasta linkata työhakemukseen. @Denssimami eli Kashmeera Lokuge on esimerkki ihmisestä, jonka tili ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ovat poikineet hänelle työpaikan. Lokuge ylläpitää Instagramissa meemitiliä @Denssimami, jonne hän postaa muun muassa nettideittailua, monikulttuurisuutta sekä seksuaalisuutta käsitteleviä meemejä. Lokuge on muuttanut Suomeen lapsena, mutta hänen juurensa ovat Sri Lankassa. Kuvateksteissä hän yhdistelee hauskasti eri kieliä, mikä kiinnitti myös Yle Draaman tuottajan ja kirjailija Hyppe Salmen huomion. Lokuge päätyi kirjoittamaan

Salmen kanssa Ilmatilaa-romaanin, joka toteutettiin Lokugen puhetyyliä mukaillen. Lokugen kokemuksesta voimme todeta, ettei tarvitse olla somevaikuttaja tai tubettaja saadakseen töitä somen kautta. Toki vaikuttajat tekevät sosiaalista mediaa työkseen, mutta miksei somea voisi soveltaa omana aktiivisena CV:nä. Samalla tavalla kuin vaikuttaja tuo omaa visiotaan ja taitojaan esille somessa, voivat meemit tuoda esille huumorintajua ja luovuutta. Kyky yhdistää kuvia samaistuttaviin tilanteisiin on merkki mielikuvituksellisuudesta. Samoin harrastukselle tai lemmikille luotu tili voi tuoda esiin uniikkeja piirteitä ja samalla antaa kuvan taidoista sekä ihmisestä itsestään. Edes anonymiteetti ei ole este, kun oma persoona näkyy postauksissa tarpeeksi vahvasti. Voiko siis meemien ja somen avulla luoda uraa? Meemitilin ylläpitäminen ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että työtarjouksia alkaa sadella tasaiseen tahtiin. Se voi kuitenkin lisätä mahdollisuuksia itsesi näköisen työn löytämiseen ja työnhaussa erottautumiseen. Lokugen meemitili ja rohkeus lähteä Salmen mukaan kirjoitusprojektiin olivat osana mahdollistamassa kirjailijauran alkua. Haasteet kannattaa ottaa rohkeasti vastaan eikä itsensä ylittämistä kannata pelätä. Sosiaalisen median tilit voivat aiheesta riippumatta olla eduksi työnhaussa. Tilin kautta voi osoittaa konkreettista osaamista sosiaalisen median hyödyntämisestä ja tuoda samalla esiin omaa persoonaa. Henkilökohtaiset sosiaalisen median tilit voivat todellakin toimia uran ponnistuslautana.

9


Hetken huumaa nopealla dopamiinilla


Lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta kiehtoo mielihyvää havittelevaa ihmisluontoa. Mielihyvähormoneihin lukeutuva aivokemikaali, dopamiininakin tunnettu välittäjäaine, tarjoaa vastinetta haluillemme. Keskushermoston välittäjäaineena toimiva hormoni vaikuttaa dopamiinireseptoreihin ja antaessasi sille pikkusormen, saattaa dopamiini viedä koko käden. Mielihyvän tavoittelun tarkoitus on ohjata meitä selviämisen kannalta hyödylliseen toimintaan – joten kun teemme jotakin, joka on evoluutiomme kannalta tärkeää, dopamiini palkitsee meitä. Mutta miksi palkkiontunteen synnyttävää hyvän olon tunnetta välttelisi, jos itsensä kerran tuntee onnelliseksi ja voimaantuneeksi, ainakin hetkellisesti?

Algoritmien ohjaamalla sosiaalisen median palvelulla on jo yli miljardi kuukausittaista käyttäjää ja sen kautta leviävät tanssi- ja laulutrendit jäävät epäilemättä historiaan. Nerokkaat, vaikkakin pahamaineiset algoritmit ovat eräänlainen sääntöjoukko, joka määrittää sen, mitä sisältöä kullekin käyttäjälle näytetään tai suositellaan. Algoritmien perimmäisenä tarkoituksena lienee saada käyttäjä koukkuunsa ja kasvattaa näin katsojamääriä. Useiden suosituimpien sosiaalisen median palveluiden tapaan, TikTok optimoi rankalla kädellä käyttäjilleen näytettävää sisältöä. Onnistuessaan todennäköisyydet sille, että kuluttajat palaavat sovellukseen ja viettävät enemmän aikaa sen parissa, kasvavat kasvamistaan ja noidankehä on valmis.

Useiden tutkimusten mukaan nykypäivän ihmiskunta kuluttaa enenevissä määrin nopeaa viihdettä, jolloin aivot saavat kaipaamaansa ärsykettä esimerkiksi lyhyistä videoista. Tällaisten videoiden jakamiseen tarkoitettu mobiilisovellus, TikTok, sulkeutuu lukemattomien älypuhelinten näytöillä auringon laskiessa ja avautuu jälleen aamun sarastaessa. Lähes automatisoitunut peukalon liike vaihtaa videota puhelimen näytöllä lisäten onnellisuushormoniksikin kutsutun dopamiinin tuotantoa aivoissa.

Nopean dopamiinin pimeä puoli valkenee monelle vasta sen jälkeen, kun aivokemikaali on jo saanut meidät haluamaan jatkuvasti lisää. Mielihyvä ei synny siitä, mitä meillä jo on, vaan siitä, että haluamme jotakin. Ennen kuin huomaammekaan, olemme swaippailleet menemään hyvän tovin. Tekemällä aina vähän enemmän ja vähän paremmin, näkeminen tuskin kuitenkaan loppuu. Toimintatapa on kohtalokkaalla tavalla erilaisten riippuvuuksien taustalla, mutta jonka tunnistaminen on esimerkiksi päihderiippuvuuksia vaikeampaa.

TEKSTI JENNA LAINE KUVITUS JULIA LEHTINEN

11


Pakkomielle mitä tahansa asiaa kohtaan saa meidät sivuuttamaan jopa moraalin, eikä pakonomainen nopean mielihyvän tavoittelu tee tähän poikkeusta. Sukupolvi sukupolvelta älylaitteisiinsa addiktoituneemmat vanhemmat antavat itkevän lapsen kouraan esineen täynnä rajatonta viihdettä. Edes teini-ikäisen palkitsemisjärjestelmä ei ole vielä valmis, minkä kautta kysymykset liittyen aivojen normaaliin kehitykseen nousevat varsin relevanteiksi. Silmissä vilisevien videoiden maailmaan juurtunut nuori alkaa helposti kärsiä univajeesta, joka vaikuttaa nopeasti vireystilaan ja niin edelleen koulussa jaksamiseen. Kotitehtäviä tehtäessä keskittyminen herpaantuu käden hakeutuessa puhelimelle. Tylsistyessään harva meistä tarttuu kirjaan, jos älylaite palvelee aivotonta ajanviettoa paremmin. Siinä hetkessä helpoin vaihtoehto tuskin hyödyttää meitä pitkällä tähtäimellä, mutta emme tule ajatelleeksi sitä useinkaan.

Tekeillä olevaan asiaan ei tarvitse enää keskittyä niin paljon kuin aiemmin, koska mielihyvää tuottava tekeminen on huomattavasti huomaamattomampaa. Euforian tunne on kulunut loppuun nopeammin kuin selaamamme videosyöte, mutta silti jatkamme katselua odottaen toistaan parempaa sisältöä. Moni nettishoppailua kokeillut tietää sen jännityksen ja innostuksen tunteen, kun ostoskoriin tipahtelee uusia ja kiinnostavia tuotteita. Näiden katselu ruudulta saa inspiraation virtaamaan ja tietynlainen vallan tunne kehkeytyy. Tuntuu ylitsepääsemättömältä poistaa tuotteita korista, emmekä malta odottaa, että saisimme ne jo käsiimme. Ostosten vihdoin saapuessa kotiovelle, on suurin mielihyvän tunne koettu jo päiviä, jopa viikkoja sitten.

12

Odottamatta tai yllätyksenä tullut palkkio saa puolestaan aikaan dopamiiniryöpyn ja sen synnyttämän mielihyvän tunteen. Tätä selittää dopamiinin poikkeuksellisen suuri määrä suhteessa odotetun ja todellisen palkkion väliseen erotukseen, mikä konkretisoituu jälleen nopean viihteen kuluttajalle. Kun muutamien sekuntien pituinen liikkuva kuva tulee päätökseen, ei katsoja tiedä, mitä seuraava tuo tullessaan. Jännityksen intensiteetti jatkaa kasvamistaan niin kauan kuin videoita riittää – käytännössä ikuisesti. Edellä mainittu “palkkion ennustamisvirheteoria” on kuin luotu TikTokin kaltaisille ajanviettotavoille. Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, että sosiaalisen median käyttöön kohdistuva riippuvuus vaatii keinoja, joiden avulla pakonomaisuus voidaan palauttaa entiseen. Niin sanotussa dopamiinipaastossa pidetään taukoa kaikesta, mikä tavallisesti tuottaa mielihyvää ja uhkaa aiheuttaa riippuvuutta. Onko yhteiskuntamme niin perinpohjaisen pakkomielteinen nopean dopamiinin saannin suhteen, että vieroitusoireiden kaltaisen käytöksen katkaisemiseksi tarvitaan totaalikieltäytyminen kaikesta mukavasta? Dopamiinipaaston todellisista vaikutuksista ei ole tarpeeksi näyttöä tieteellisellä kentällä, mutta yksi asia on varmaa – dopamiinin eritys hidastuu iän myötä. Haluammeko täten ahmia itsemme täyteen hetken huumaa, jonka vaikutus kestää silmänräpäyksen, jos sitäkään?

LÄHTEINÄ KÄYTETTY AIVOLIITTO.FI & TIEDE.FI


Y

L

L OC R U A O

TRADE

MARK

W W W. C A R L I N G S . C O M

J

EA

NS ST

CoMedian jäsenyyden todistamalla saat -15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä. Carlings Vaasan löydät Espen -kauppakeskuksesta.

E R O

Hyvä viestinnän opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan? Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin. • Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa. • Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon. • Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi. Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot. Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!


Kolumni

Koukussa lopputulokseen Olen alkanut virkata todella paljon. Niin paljon, että jouduin pitämään tauon, koska vaivakseni tuli tenniskyynärpää. Kyllä, tenniskyynärpää virkkaamisesta. Myös Instagram ja muut sovellukset, joihin olen myös jäänyt koukkuun, ovat täynnä virkkaamista. Isoäidinneliöitä, pipoja, toppeja ja lisää isoäidinneliöitä. Näen mielessäni valmiita tuotoksia, jotka haluan mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Kun olen salilla, haluan virkata. Kun katson luentoa, mietin, tämän ajan voisin käyttää myös virkkaamiseen. Olenko koukussa vai pahasti virkkuukoukussa?

luimmin keskittyä siihen, että virkatessani kehityn ja opin koko ajan lisää. Onko koukkuun jäämisellä, intohimolla, motivaatiolla ja pakkomielteellä oikeasti kovin suurta eroa loppujen lopuksi? Vaikka ne eivät käsitteinä olekaan toistensa synonyymejä, ei tietyssä vaiheessa sanat merkitse mitään. Kun intohimo menee överiksi, määritelmällä silloin ei ole enää väliä. Jatkan virkkaamista tervehdyttyäni tai en, kunhan saan peittoni valmiiksi. Ylivoimainen intohimo vie usein voiton.

Palava intohimo on arveluttava ja jopa vaarallinen, silloin kun se iskee pahemman kerran. Sen iskiessä ei oikein tiedä miten päin olisi. Tai usein kyllä tietäisi, mutta ei ole vielä mahdollisuutta olla sellainen kuin intohimo haluaisi. Motivaatio on näissä tilanteissa todellisuutta suurempi. Haluaisin todella saada valmiiksi isoäidinneliöistä koottavan peiton, mutta vuorokaudesta ei riitä tunnit eikä kädestäni voimat, jotta se olisi mahdollista. Ja se vasta turhauttaakin. Tästä suuresta tunteesta paistaa ulos se, että motivaatio eteenpäin kulkemisesta on oikeastaan jo pakkomiellettä. Pakko saada asiat valmiiksi. Pakkomielteeseen liittyy vahvasti käsite vastuuntunteesta ja kirjaimellisesti pakosta. Se, mistä nämä ajatukset intohimon kohdetta kohtaan syntyvät, ovat jokaisen yksilön omakohtainen palapeli. Joka tapauksessa yksilöt tekevät haluamistaan tavoitteista itselleen niin motivoivia ja tärkeitä, että loppujen lopuksi itse merkitys unohtuu pakon tieltä. Tällaisissa tilanteissa tähdellistä olisi miettiä, onko lopputulos matkaa tärkeämpi. Pakkomielteisellä käytöksellä on nimittäin tapana keskittyä valmiiseen tuotokseen, minun kohdallani siihen täydelliseen isoäidinneliöpeittoon. Ehkä minun kannattaisi mie-

14

TEKSTI VIIVI HINSSA KUVA KATRI PULKKINEN


Sometutka Nro. 1 Klangi Musiikkimaailman ajankohtaisimmat tapahtumat ammattimaisella otteella. Media nostaa nerokkaan visuaalisella ja yhtenäisellä tavalla mielenkiintoisimmat sisällöt helposti kulutettavaksi Instagramissaan @klangimedia. Vaikkakin laajemmat artikkelit löytyvät heidän nettisivuiltaan, pelkkien Instagram-nostojen perusteella pysyt kärryillä musa-alan tapahtumista sen hektisyydestä huolimatta. Nro. 2 suhde² Yle Areenasta löytyvä suhde² saa kyseenalaistamaan oletuksia suhdemuodoista ja avaa syvällisemmin yleisimpiä suhdemuotoja. Keskusteleva ja visuaalinen kokonaisuus vähentää kuilua suhdemuoto-oletusten välillä ja stigmaa, mikä niihin saattaa liittyä. Toimittaja Essi Lamppu tuo esiin yleisimpiä ajatusmalleja ja pohdintoja sekä käy merkityksellisiä keskusteluja. Nro. 3 @ArtEdGuru Taiteilija, opettaja, gallerian omistaja ja kirjoittaja Ed jakaa vankan taidekokemuksen pohjalta ajatuksiaan taiteesta ja sen monipuolisuudesta TikTokissa @ArtEdGuru. Uusien taidemuotojen, toteutustapojen ja tekniikoiden kuplivaa ja rentoa analysointia humoristisella otteella. Jos haluat oppia taiteesta ja sen mahdollisuuksista enemmän, ota ehdottomasti tämä tili seurantaan. Nro. 4 @realdepressionproject Informatiivista, vuorovaikutteista ja empaattista mielenterveyssisältöä visuaalisesti saavutettavalla tavalla Instagramissa @realdepressionproject. Tili jakaa tärkeää informaatiota erilaisista mielenterveyden häiriöistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä, mutta toimii samalla ikään kuin tukihenkilönä seuraajilleen. Tili auttaa ymmärtämään itsensä lisäksi myös muiden kokemaa kärsimystä ja antaa avaimia auttamiseen.

TEKSTI KATRI PULKKINEN

15


Itku pitkästä ilosta


Olin 16-vuotias, kun kävimme perheeni kanssa elokuvateatterissa katsomassa La La Landin. Elokuvaa oli hehkutettu lehtien arvosteluissa ja se oli kahminut menestyksekkäästi ehdokkuuksia erilaisissa palkintogaaloissa. Vaikka elokuvaan oli ladattu odotuksia, kävelin teatteriin epävarmoin askelin. En ollut aikaisemmin innostunut romanttisista draamakomedioista enkä sen kummemmin välittänyt Ryan Goslinista. Elokuvan loputtua lähdin teatterista kuitenkin itkien. La La Land on Damien Chazellen ohjaama kassamenestys, jonka päärooleissa ovat Emma Stone ja Ryan Gosling. Se kertoo Los Angelesissa asuvasta Miasta, joka halaajaa näyttelijäksi ja Sebastianista, jonka haaveena on perustaa oma jazz-klubi. Heidän välilleen kehkeytyy romanssi. Elokuvan juoni on hyvin perinteinen eikä se ole kaikkien makuun. Minuun se kuitenkin iski ja upposi ja menin katsomaan La La Landin uudestaan jo seuraavalla viikolla. Kesälomalla pakotin isäni ajamaan minut lähimpään Prismaan, jotta voisin ostaa elokuvan DVD-levyn samana päivänä, kun se ilmestyi. Laskujeni mukaan katsoin elokuvan kuukauden aikana 22 kertaa.

audiovisuaalisista keinoista ja juonen merkityksestä. Aloin etsiä tietoa myös muista elokuvista, ja nykypäivänä uskallankin kutsua itseäni elokuvafriikiksi. Otan selvää ohjaajista ja heidän ohjaustyyleistään, herään joka vuosi katsomaan Oscar-gaalaa reaaliajassa ja keräilen kirpputoreilta lempielokuvieni dvd-levyjä, jotta voin katsoa ne uudestaan ja uudestaan. Ennen kaikkea tutkin elokuvia uudella perspektiivillä – ja voin jaaritella aiheesta tuntikausia. La La Land oli siis “hyvälaatuinen” pakkomielle, jonka seurauksena minulla on nyt uusi harrastus. Nykypäivänä elokuvamakuni on ronskimpi, mutta La La Land on säilyttänyt paikkansa suosikkieni kärjessä. En tiedä mikä elokuvassa edelleen iskee. Ehkä se on juonen toiveikkuus tai se, että musikaalit ovat heikko kohtani. Muistan hetken, kun kävelimme perheeni kanssa teatterista kotiin ja taivas oli teeman mukaisesti vaaleanpunainen. En itkenyt La La Landin surullista loppuratkaisua vaan sitä, kuinka kaunis elokuva oli. Se että elokuvat voivat herättää niin voimakkaita tunteita on syy, miksi niitä rakastan.

Innostukseni La La Landia kohtaan hiipui kesän myötä, mutta se oli herättänyt minussa uudenlaisen mielenkiinnon elokuvan maailmaa kohtaan. Olin kesällä tutkinut videoanalyysejä La La Landin väriteemasta,

TEKSTI VEERA VÄISÄNEN KUVITUS JULIA LEHTINEN

17


Cruuna vai claava: The old me can’t come to the phone right now


Revenge body, kostokroppa, revenge glow up. Fyysisiä muutoksia omassa ulkonäössä, jotka puetaan voimaannuttaviksi ja itsen uudelle tasolle nostaviksi, mutta joiden takana piilee halu kostaa eksälle ja näyttää, mistä hän jää eron myötä paitsi. Revenge bodyn ja glow upin ihannoinnista on luotu sosiaalisen median trendejä, joissa ylistetään muutosta ja omaksi itseksi tulemista eron jälkeen. Näissä trendeissä ei myöskään unohdeta kertoa, että glow upin motivaationa toimii entinen kumppani – ja kommenteissakin juhlitaan sitä, kuinka hän varmasti katuu nyt.

miseen kuuluisikin tulla sisältä päin, on toisaalta olemassa huonompiakin tapoja kanavoida myllertäviä tunteita. Usein eron jälkeen olisi helpompi jäädä sänkyyn makaamaan ja vellomaan surussa, tai bilettää hankalat tunteet unholaan. Jos sen sijaan eroa käsittelee painoja nostamalla tai uusia meikkityylejä opettelemalla, ei suunta ole ainakaan haitallisimmasta päästä – niin kauan, kun revenge bodysta ja glow upista ei muodostu pakkomielle. Omien rutiinien ja ulkonäön muuttaminen voi olla myös puhdistava kokemus ja tapa päästää vanhasta irti.

Kostokropan ja glow upin tuoma muutos voi olla suuri tai pieni, kuten hiusten muodonmuutos, uusi ihonhoitorutiini tai kehoa muokkaamaan pyrkivä treeniohjelma. Tarkoituksena on kuitenkin näyttää jollain tavalla erilaiselta ja paremmalta kuin ennen. Tämä ajatusmalli voi olla hyvinkin epäterve. Siihen liittyy usein ajatus suhteen aikaisesta riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta. Jotain itsessä pitäisi siis muuttaa, jotta eksä katuisi eroa. Silloin hyväksyntää haetaan sellaiselta henkilöltä, joka olisi tarkoitus jättää menneisyyteen.

Itsensä muuttamisessa eron jälkeen ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan muutoksesta pitää itse aidosti ja ajan myötä motivaatio siirtyy entisen kumppanin katumuksesta sisäiseksi motivaatioksi. Revenge bodyn ja glow upin tavoittelu ei todennäköisesti edistä irti päästämistä, sillä eksällä on edelleen hallitseva rooli elämässä. Toisaalta harva kykeneekään heti eron jälkeen kääntämään täysin uutta sivua, johon eksällä ei ole minkäänlaista vaikutusta.

Suhteen päätyttyä tunteet ovat usein pinnassa ja ne ovat voimakkaan negatiivisia. Vaikka tahdon itsensä muuttaTEKSTI JENNI TIAINEN

19


TEKSTI EMMI LIUSKI

Eurovision, euroviisut, viisut rakkaalla lapsella on monta nimeä

Eurovision-laulukilpailu vuosimallia 2022 lähestyy ja vuosittaisen kilpailun uskolliset fanit täyttävät sosiaalisen median ja sen eri alustat. Euroviisujen yhtenä sääntönä on olla ottamatta poliittisesti kantaa. Viime vuonna Iso-Britannia ei kuitenkaan saanut yhtäkään pistettä raadilta tai kansalaisilta, minkä arveltiin johtuvan Brexitistä. Ironista on myös se, että Australia on mukana Eurooppaa yhdistävässä laulukilpailussa, vaikka kyseinen maa ei yllä edes päiväntasaajan pohjoispuolelle. Suurina rahoittajina toimivat maat, kuten Ranska ja Espanja, pääsevät suoraan viisufinaaleihin. Onko tämä reilua, kun tavoitteena on yhteisöllisyyden ja tasa-arvon luominen? Vuonna 2021 Euroviisujen voittajaksi julistettiin italialainen rockyhtye Måneskin. Bändi erottui edukseen rohkealla ja rajoja rikkovalla tyylillään muiden osallistujien joukosta. Esitys vetosi erityisesti nuoreen kuulijakuntaan. Tämän seurauksena Måneskin jätti taakseen rauhalliset ranskankieliset kappaleet, jotka olivat ammattiraadin suosiossa. Voiton jälkeen bändin suosio ulottui jopa Yhdysvaltoihin asti, ja italian kielen opiskelu nousi räjähdysmäisesti.

20

On hienoa, että Euroviisuissa nähdään monenlaisia esityksiä. Viisulavoille päätyvät kappaleet poikkeavat usein valtavirrasta. Viimeistään Lordin voittaessa erilaisuus ja omaperäisyys alettiin nähdä valttikorttina. Mitä yllättävämpi, sen parempi. Mukaansatempaavalla rytmillä ja katseenvangitsevalla lavaperformanssilla saadaan luotua kokonaisuus, joka saa katsojat äänestämään: edes kielimuuri ei ole ylitsepääsemätön. Aiemmin maat halusivat piilotella viisuesityksiään, jotta yllätyksellisyys säilyisi h-hetkeen asti. Salamyhkäisyys kiehtoo. Nykyään biisit julkaistaan jo kuukausia aikaisemmin. Vaikka finaalia katsottaessa ennakkosuosikit ovat usein jo tiedossa, äänestystuloksia ja voittajan julistusta odotetaan silti jännityksellä. Tähän päivään asti Euroviisujen pääteemana on pysynyt musiikillisen ilon jakaminen ja yhteisöllisyyden kehittäminen. Musiikki toimii yhdistävänä tekijänä, mitä Euroviisut tahollaan edistää. Ihmiset kokoontuvat yhteen nauttimaan toistensa seurasta – ja Euroviisuista. Finaali järjestetään 14. toukokuuta.

To r i n o s s a


@boomcity_appro

@Boom City Appro 2022

boom city appro perjantaina

8.4.2022 jatkoilla sexmane & friends Vuodesta 2016 järjestetty Boom City Appro on Pohjanmaan suurin poikkitieteellinen approtapahtuma! Tapahtuma aloitetaan ennalta määrätystä lähtöpisteestä jonka jälkeen osallistujien on tarkoitus kiertää approkierros ja kerätä suoritusleimoja haluamansa tutkinnon verran. Rasteja kiertämällä saat suoritusleimoja appropassiin ja kerättyjen leimojen määrä määrittää saamasi tutkinnon. Jokainen rasti on mahdollista suorittaa myös alkoholittomana. Approkierrosta seuraa viralliset approjen jatkobileet, jossa appropassit vaihdetaan suoritusleimoja vastaavaan tutkintoon ja haalarimerkkiin! Jatkot järjestetään ensimmäistä kertaa kauppakeskus Rewellissä, aivan Vaasan ydinkeskustassa. Jatkot ovat tapahtuman historian suurimmat ja jatkobileiden aikana lavalle nousevat esiintymään kotimaisen musiikkikentän kiinnostavimmat artistit. Jatkojen ensimmäinen artistijulkaisu on ainutlaatuinen erikoisesitys Sexmane & Friends! Approlipulla pääset osallistumaan itse approkierrokselle sekä jatkoille. Liput voi ostaa Kide.app -sovelluksesta. Ota varaslähtö vappuun osallistumalla yksiin Vaasan ikimuistoisimmista opiskelijatapahtumista, osta lippusi Kide.appista, kerää kaveriporukkasi kasaan ja lähde yhdessä ystäviesi kanssa haastamaan Vaasan approrasteja!


ALEKSA

TEKSTI VENLA ROUHIAINEN KUVAT TERO AHONEN


ANTERI HAKANIEMI

EHKÄ JOSKUS TIEDÄN MIKSI

rakkaus, rakastuminen, intohimo & itsensä hyväksyminen.


On kolmas päivä helmikuuta. Aleksanteri Hakaniemen mieli on levollinen. Aiemmin samat tilanteet aiheuttivat paniikinomaisia tunteita, mutta nyt päällimmäinen fiilis on rauha. Hänen tuorein, ja kolmas, folkia huokuva pitkäsoittonsa Ehkä joskus tiedän miksi julkaistaan keskiyöllä.

kivijalka, jolle hänen musiikillinen uransa vastedes rakentuu. Albumi on huolella, ajatuksella ja sydämellä rakennettu kokonaisuus. Jokaisella biisillä on oma paikkansa, mutta ne kaikki osuvat tarkoituksenhakemisen yläotsikkoon.

’’Tunne oli sellainen, että tekee jotain oikeista lähtökohdista, eikä tulos ole ratkaisevin asia. Uuden albumin tarinat kertovat muista, mutta Syy miksi tehdään ja miten tehdään, on vihdoin levy kertoo kokonaisuutena kuitenkin enemmän oikea, mikä tuo rauhallista oloa’’, Hakaniemi Hakaniemestä itsestään. kertoo. ’’Levyt ovat tästä lähtien elämän mittaisia ja tä’’Se oli päällimmäisin julkaisemisesta ylipäätään mänhetkisen minun silmin kuvaus maailmasta, mieleen jäänyt asia.’’ ja siitä miten sen tällä hetkellä näkee.’’ Fiilis oli aiempia albumeita positiivisempi. Haka- Biiseihin päätyvät huomiot kertovat siis lopniemi kuvailee fiilistään varmaksi, ei kuitenkaan pupeleissä paljonkin artistista itsestään. hittivarmaksi, vaan varmaksi siitä, että hän seisoo albuminsa takana. Hän sanoo levyn olevan

Voiko rakkaudesta kirjoittaa loputtomasti? Haka- ’’On kiehtovaa aina kirjoittaa sellaisesta mikä ei niemen mukaan voi. ole niin perinteistä kuin esimerkiksi rakastuminen ja eroaminen.’’ ’’Kulmia on loputtomasti, vaikka aihe on sama. Kuinka sanoa -kulmia on loputtomasti, vaikka sa- Näkökulmien löytäminen on haastavaa, mutta palnottava asia pysyykin ehkä samana.’’ kitsevaa. Hakaniemi kertoo tarkastelleensa lähiaikoina esimerkiksi pidempiä suhteita keski-ikäisen Ehkä joskus tiedän miksi ei pidä sisällään juurikaan naisen silmin. Puheäänenä keski-ikäinen nainen ei varsinaisia rakkauslauluja. ole ehkä se kaikista perinteisin, mitä tulee nuorten miesten kirjoittamaan ja laulamaan musiikkiin. ’’Se tuli luonnostaan, eikä asiaa tarvinnut edes Näkökulma auttaa kuitenkin ymmärtämään muita miettiä.’’ ja asettumaan muiden saappaisiin. Hakaniemen mukaan tulisista tilanteista on kuitenkin aina helPäiväkirjamaiset rakkauslaulut eivät tuntuneet poin kirjoittaa, koska tällöin ollaan usein joko tutässä hetkessä oleellisilta ja Hakaniemi päätyikin lossa tai menossa pois. Nämä ovat niitä kaikista albumillaan kommentoimaan enemmän yhteis- repivimpiä tilanteita. kunnallisia asioita. Perhe ja rakkaus kuitenkin vierailevat levyllä, mutta romanttista rakkautta albu- Mikä on hulluinta mitä olet koskaan tehnyt rakmi ei juurikaan pidä sisällään. kauden tai ihastuksen takia? Ensimmäisenä mieleen muistuu IRC-galleria-ihastus Sara. HakanieRomanttisesta rakkaudesta puhuttaessa Haka- mi oli 15-vuotias ja taskussa oli tuore mopokortti, niemen on vaikea sanoa lempinäkökulmaa. jonka kanssa hän lähti ajamaan kohti Kouvolan Kuusankoskea skootteri allaan. Aikanaan kartta-

24


sovellukset ja puhelimet eivät olleet vielä kehityk- juhlissa, ystävänä, koska hän on niin hyvä kuuntesessä samalla tasolla kuin nykyään, ja Hakaniemen lija. täytyikin luottaa suuntavaistoonsa. ’’Se oli riipivää teinirakkautta. Oli suuri uhraus läh’’Tein semmosen yhen pitstopin R-kioskille ja ostin teä pimeässä syksyssä Kuusankoskelle etsimään ihsiitä mansikkajenkkiä.’’ mistä ja purkkaa. Jota ei sitten kuitenkaan tarvittu.’’ Mielessään hän alkoi rakentamaan skenaariota tulevasta romanttisesta hetkestä. Hakaniemi ajoi puistoon ja jäi istumaan skootterinsa päälle, pohtien samalla minkälainen asento olisi kaikista coolein. Tyttö saapui paikalle ja he istuivat yhdessä puistonpenkille. Deitti kertoi monta kertaa olevansa kylmissään, mutta Hakaniemi ei uskaltanut tehdä mitään, ei tarjota edes takkia. Seuraavalla viikolla Sara alkoi seurustella Lassin kanssa. Kuukautta myöhemmin Hakaniemi oli tytön rippi-

Suhteen päättyessä tulee aina fiilis, että tietääkö tästä rakkaudesta nyt yhtään mitään. Eikö toinen taaskaan ollut se oikea, koska ollaan taas yksin. Hakaniemi kertoo analysoivansa asioita helposti. Hän ihastuu helposti, mutta alkaa myös huomaamaan ihastuksenkohteissaan piirteitä, joihin uskoo mahdollisten suhteiden päättyvän.

’’ 25


Intohimoista ja pakkomielteisyydestä puhuttaessa tulee nopeasti ilmi, että musiikki on aina ollut Hakaniemelle intohimo. Artistiudesta tuli aikanaan kuitenkin pakkomielle. Onnistumisen halu oli niin kova, että unelmat haluttiin saavuttaa keinolla millä hyvänsä. Lähtökohdat ja kouvolalaisuus ovat toimineet sekä voimavarana että pakonomaisena haluna näyttää muille. Ajoittain oli liian suuri tarve todistella omaa kykeneväisyyttä muille, sillä mikään ei tullut ilmaiseksi ja kontakteja alalle ei ollut valmiina. Pakkomielteisyys näkyi siinä, että otteen löysääminen oli vaikeaa ja jatkuvasti oli pakonomainen tarve suorittaa.

ten voi enää kajota. Kirjallisuuden kautta taas saattaa löytyä esimerkiksi yksi lause, jonka ympärille omaa tarinaa on helppo lähteä rakentamaan. Onko muutos pakollista? ’’Luulen, että muutos on aika luontevaa ihmisissä ylipäätään.’’

Hakaniemi kertoo, että hän kuulee nykyisin paljon siitä, kuinka Aleksanteri Hakaniemi on muuttunut. Hän kuitenkin sanoo, että on täysin normaalia olla kahdenkympin alkupuolella erilainen kuin sen loppupuolella. Aikuistuminen ja tietynlainen havahtuminen kuuluvat asiaan. Joskus itsensä virkeänä Miten tapa kirjoittaa biisejä on pitämiseksi on hyvä luoda toinen muuttunut vuosien saatossa? Kai- kulma tai vaihtaa ympäristöä, josken pohjana toimii oma kiinnos- sa työskentelee. tus, mutta Hakaniemi kertoo saaneensa hyvää tukea ja apua Pekka ’’Yleensä, kun tehdään joku muuRuuskalta jo noin puolentoista tos, niin muutetaan myös kaikki vuoden ajan. Hakaniemi on pys- ympärillä. Lähdin kuitenkin enemtynyt syventymään laulujen teke- mänkin siitä, että se muutos tamiseen ja saanut kiinni tekstien pahtuu omassa päässä, eivätkä kirjoittamisen tekniikasta. omat mietteet ole ympärillä olevien syy.’’ ’’Aiemmin on vain koittanut kirjoittaa jotain mikä suuhun sopii’’, Hakaniemi päätyikin tekemään hän kertoo. kolmannen levyn samojen ihmisten kanssa kuin myös aiemmat Entä mikä Hakaniemeä inspiroi? kaksi, vaikka ajatus muutoksesta olisikin ollut luonteva. Hän mainitsee heti ensimmäisenä muut ihmiset ja myöntää pitävän- Mietitkö muutosprosessin aikana sä jatkuvasti sensoreita päällä. usein sitä, kuinka ihmiset suhtautuvat siihen, kun palaat takaisin? ’’Tekstillisesti muiden ihmisten elämät. Olen varmaan pelottava, ’’Olen päässyt sellaiseen hyvään mutta kuuntelen joka paikassa tilaan, jossa olen itselleni selvä. kaikkia ihmisiä.’’ Olen tällainen ja näillä mennään. Ja yrittänyt päästä sellaiseen mieHän kertoo ottavansa enemmän lentilaan, etten pysty vaikuttavaikutteita ja inspiraatiota kirjalli- maan siihen mitä muut ajattelevat suudesta kuin muiden kappaleis- musta.’’ ta. Muiden lyriikat tuntuvat siltä, että ne on tehty jo, eikä niihin tä-

26


Hakaniemi kertoo yrittäneensä aiemmin muuttaa muiden mielissä olevaa mielikuvaa hänestä itsestään, mutta myöntää sen myös olevan mahdotonta. Hän mainitsee naurahtaen, että sosiaalisen median pariin palaaminen tauon jälkeen aiheutti hänessä enemmän paniikinomaisia tunteita kuin uuden musiikin julkaiseminen. Tauko sosiaalisesta mediasta auttoi kuitenkin Hakaniemeä keskittymään itseensä ja kehittymään esimerkiksi laulujen kirjoittajana.

kuitenkaan olla sellainen, minkälaiseksi hän oli itsensä muiden silmissä luonut. Luotu artisti-imago oli kuitenkin Hakaniemen itsensä käsialaa, eikä levy-yhtiöllä vasten yleisiä luuloja ollut näppejä pelissä. ’’Ihan harkittua ja vilpitöntä, kova yritys oli sillä nuoruuden vimmalla. Kaikki mitä pystyy’’, hän kuvailee mennyttä aikaa. Raja lavaminän kanssa tuli kuitenkin nopeasti vastaan.

Kuulumattomuuden tunne on yleinen ongelma ja Hakaniemi kertoo itsekin kärsineensä siitä. Hän mainitsee kokeneensa samaistumista lukiessaan ’’Kun ekojen sinkkujen kulta- ja platinalevyt kävin Flean kirjaa Happoa lapsille. Flea kertoo kirjassa hakemassa levy-yhtiön toimistosta, niin samalla siitä, ettei hän ole koskaan kuulunut mihinkään. hain ne mielialalääkkeet sairaalasta.’’

Hakaniemi mietti vain, että ’’Joo, toi on se mun fiilis’’. Mieltä vaivasi aivosumu ja työkalut puuttuivat. Bileissä käyminen ja alkoholilla läträäminen eivät Hän kertoo, että etsii ihmissuhteista yleensä syvem- auttaneet asiaan, sillä niillä haettiin vain kuulupää yhteyttä, eikä ole aina kokenut sitä esimerkiksi vuuden tunnetta. Nykyisin Hakaniemellä menee nuoruuden kaveriporukoissa. Muilla on ollut yhteys kuitenkin paremmin. keskenään, mutta Hakaniemi ei kokenut olevansa yksi heistä. ’’Nyt on helppo olla vähän itsekseen, koska mielestäni edustan semmoista genreä, jota ei ihan hirveäs’’En värise ihan samalla taajuudella. Se on ollut sel- ti edusteta, ainakaan mun oman ikäiset ei tee tota. lainen kantava teema, johon on ollut helppo jää- Siinä mielessä se on myös helppoa: ei tääl oo ketään dä. Mä oon tämmöinen, joka ei kuulu mihinkään muita, niin nää on hyvät bileet.’’ ja sitten vähän niin kuin uskottelee sitä itselleen.’’ Aiemmin Hakaniemellä oli enemmän paineita, kosTunne ruokkii myös itse itseään, mutta Hakaniemi ka musiikkia tehtiin Spotify-kuunteluiden ja menesmuistuttaa myös, ettei poikkeavuudessa tai oman tyksen takia. Tauolla hän halusi myös luoda nahtilan tarpeessa ole mitään vikaa. Hän on kokenut kansa uudestaan, eikä kuunnellut ollenkaan uutta tunteen kuulumattomuudesta myös vaikeaksi, sil- musiikkia. Mitä vähemmän vaikutteita ja vertailua lä on ihmiselle tyypillistä haluta kuulua johonkin muiden kanssa sen parempi. ja olla osa jotain. Aika auttaa kuitenkin ymmärtämään itseään ja se opettaa myös tunnistamaan Intohimon ja pakkomielteen raja menee Hakaniemen paremmin ne ihmiset, joita ympärilleen kaipaa. sanoin hyvinvoinnissa. Introverttinä hän on kokenut myös kateutta ekstroverttejä kohtaan. ’’Siinä vaiheessa, kun intohimo tehdään hyvinvoinnin kustannuksella, se muuttuu helposti pakkoHakaniemi kuitenkin mainitsee, että itselleen pitää mielteeksi.’’ olla rehellinen: ’’Mä en ole sellainen ihminen, joka edes haluaa tai tarvitsee kaikkea pöhinää.’’ Rakkaus ja intohimo musiikkia kohtaan näkyvät jopa ajoittain lavatanssiviboja huokuvalta levyltä Tämä on auttanut häntä löytämään myös paikkaansa selkeästi, ja uusi albumi onkin kokoelma musiikin ja omaa lokeroa. iloa. Ja se kuuluu. Niin kuin sen pitääkin. Vuosien 2016–2020 artisti-imago oli hyvin räväkkä, minkä Hakaniemi koki loppupeleissä repiväksi. Lavaminää piti ylläpitää myös sosiaalisessa mediassa ja keikkojen ulkopuolella. Kotona hän ei halunnut

27


Sanat ovat merkityksiä. Merkityksellinen ajattelun väline. Tapa kanavoida ja jäsennellä todellisuutta. Jakaa hetkiä. Haastaa riitaa ja sopia. Kutsua keskusteluun. Tunnustaa tunteita. Avata mieltä. Niillä voi satuttaa, hajottaa. On painavia ja kevyitä sanoja. On sanahelinää. On metaforia, aforismeja, idiomeja, akronyymejä ja synonyymejä. Edellä mainittu ekvivalentti samaa tarkoittavalle sanalle, mutta tietääkö kukaan oikeasti koskaan mitä sanoja todella tarkoittaa? Paljon sanoja varastossa. Sanavarastossa. Kaikki tuntemukset ja ajatukset. Kaikki siellä jossain odottamassa kuulijaa, kuuntelijaa. Välillä tuntuu, että varasto on lukossa. Kuten minäkin. Joskus haluaisin avautua ja avata itseäni. Löydänkö oikeita sanoja? Mietin, pohdin ja ajattelen. Ajattelen kaikkea, mitä haluaisin sinullekin sanoa. Haluaisin pukea kaiken sanoiksi, mutta en tiedä osaanko. En tiedä osaanko sanoa asioita oikein. Toisaalta kuka edes on kertomaan, mitkä ne oikeat sanat ovat? Kun sanat löytyvät, tunnen helpotusta. Tällekin tunteelle tai ajatukselle on varta vasten laadittu sana. Kirjaimia eri järjestyksessä. Sanapainoja ja -pareja. Aina sanoja ei kuitenkaan tarvita. Pelkkä hetki voi riittää. Joskus sanat eivät edes riitä. Sanoinkuvailematonta. Silloin saatan piirtää kuvan, maalata maiseman. Mielenmaiseman, joka ehkä avautuu tai on avautumatta muille. Välillä en edes löydä sanoja. Jokin on vetänyt minut sanattomaksi. Olen sanaton. Speechless. Speak less. Ei. Se, kuinka paljon tai vähän sanon ei määrittele minua. Eikä sinua. Saatan olla joidenkin silmissä hiljainen, mutta minullakin on sanottavaa. He eivät tunne minua ja sitä paitsi hiljaisuuttakin tulee kuunnella. Oletus siitä, että sanoistaan harvempi ei voisi sanoittaa ajatuksiaan ilman, että kyseessä olisi suuri uskallusta vaativa koitos, tuntuu kummalliselta. Kyse ei ole uskaltamisesta, vaan sanojen löytämisestä. Eikä niidenkään tarvitse olla oikeita. Ehkä se kertoo ihmisestä itsestään enemmän. Vaikka kuinka joku yrittäisi laittaa sanoja suuhuni, pidän pintani. Tunnustan. Pidän sanoista. Haluan kuunnella sanoja, niiden lausujia. Haluan itse sanoa asioita. Ei se aina helppoa ole, kaukana siitä, mutta yritän silti. Tiedän, että minuunkin tarvitsisi välillä tekstitykset, vähintäänkin sanakirjan. Haluan sanoa asioita, kun siihen pystyn. Haluaisin, että useampi tekisi niin. Haluaisin, että ihmiset sanoisivat, mitä tarkoittavat. Tarkoittaisivat, mitä sanovat. Teot, jos mitkä puhuvat. Ei siis tyhjiä sanoja, jooko?

TEKSTI & KUVITUS VEERA NISKANEN

29


Passionmango smoothie bowl

TEKSTI & KUVA ELLI ERKKILÄ


Välillä aamu-, väli- tai iltapaloihin kaipaa vaihtelua perinteisen leivän tai puuron sijaan. Nauttimalla smoothie bowlin aamupalaksi, saat lisättyä helposti hedelmiä ja siemeniä päivääsi. Smoothie bowliin tulevia hedelmiä ei tarvitse pilkkoa, vaan ainekset voi heitellä suoraan kulhoon tai tehosekoittimeen. Passionhedelmä tuo ihanaa kirpeyttä ja eksoottista makua tähän reseptiin. Tästä passion-mango smoothie bowlista saat varmasti intohimoa ja energiaa arjen rutiineihin!

Smoothieen: -kaksi passionhedelmää -yksi banaani -100g pakastemangoa -150g kreikkalaista jogurttia Päälle: -yksi passionhedelmä -chia-siemeniä -kurpitsansiemeniä -hunajaa

Soseuta kaikki ainekset keskenään tehosekoittimella tasaiseksi. Asettele yksi passionhedelmä ja siemenet smoothie bowlin päälle koristeiksi. Viimeistele pienellä määrällä juoksevaa hunajaa. 31


Turvaa tai intohimoa?

Tiina Svensk on kirjailija, joogaopettaja sekä tuleva seksuaalikasvattaja. Svenskin esikoisteos on Ensimmäinen ero – Selvitymisopas. Lisäksi hän juontaa Deiteillä -podcastia yhdessä Reeta Rautavirran kanssa.

- vai molempia?

TEKSTI AINO LEVEÄLAHTI KUVA REETA RAUTAVIRTA


Ihastumista voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta: biologisesta ja kulttuurisesta. Biologisesta näkökulmasta ihastuminen on reaktio, jolla testataan kumppanin sopivuutta lisääntymisen kannalta. Kulttuuriseen näkökulmaan kuuluu taas kaikki normit, mitä ihastumiseen liittyy: mitä ihastumisen tunne on, miten ihastuneena käyttäydytään, keneen saa ihastua. ”Käytännössä kyseessä on kemikaalicocktail, josta seuraa ihastumisen tunne”, Tiina Svensk kuvailee. Ihastuneena voi tuntua, ettei pysty ajattelemaan muuta kuin ihastuksen kohdetta. Tämä johtuu eri hormonien myllerryksestä, ja on aivan normaalia. Ihastuksesta voi kuitenkin tulla myös pakkomielle. Kun huomaa olevansa pakkomielteisesti ihastunut toiseen, on hyvä tarkastella omaa suhdettaan ihastumisen tunteeseen. Jos kykenee tarkastelemaan omaa ihastustaan ulkopuolisen näkökulmasta, pystyy analysoimaan, mitä tarpeita itsellä on. Näitä tarpeita on siten myös helpompi kommunikoida toiselle, jos tilanne ihastuksen kanssa etenee. Joskus ihastumisen tunne voi jäädä vaikkei saisikaan tunteilleen vastakaikua. On tärkeää kunnioittaa toisen rajoja ja surra, ettei onnistunut. Ihastuksen kohteen ei tarvitse perustella kieltävää vastaustaan. Tästä ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon. Maailma on täynnä ihmisiä, joihin ihastua. ”Ihastumisen taustalta löytyy arvokasta tietoa siitä, mitä kaipaa, tarvitsee sekä mistä unelmoi. Näiden asioiden hakeminen pakkomielteisesti toisesta ihmisestä ei kuitenkaan ole tervettä”, Svensk kertoo. Ihastumisen usein mielletään tuntuvan perhosilta vatsassa. ”Perhoset vatsassa on hermostollinen reaktio jännittämisen tunteeseen. Miksi pidämme jännitystä ihastumisen merkkinä?”, Svensk pohtii. ”Jos ihastuminen olisikin täydellinen turvallisuuden tunne?”

Kaikkialla ympärillämme on rakkauskuvastoa, jossa intohimo kulkee käsikädessä suurten ja dramaattisten rakkaudentunteiden ympärillä. Mustasukkaisuus, draama ja jahtaaminen nähdään intohimona ja rakkaudenosoituksena. Moni pitääkin intohimon olevan riippuvainen näistä suurista ja dramaattisista tunteista sekä uskoo turvallisuuden ja intohimon olevan ristiriidassa keskenään. ”Voisiko intohimon pohjalla olla pakkomielteen sijasta rauha?”, Svensk kysyy. Jos rakentaisimme intohimon ihmisten väliselle turvalle ja luottamukselle, loisimme samalla pohjan kulttuurin normien purkamiselle. Ajatuksemme läheisyydestä, rakkaudesta ja seksistä perustuvat käsikirjoituksiin televisiosta, mediasta ja pornosta. Samalla seksuaalikasvatuksestamme uupuu tarvittavia tunnetaitoja, minkä vuoksi emme osaa myöskään puhua näistä asioista. ”Meillä on tosi huonot eväät asioista kommunikoimiseen. Meillä on myös tosi paljon ulkoa tulevia, hirvittävän vanhoja malleja siitä, mitä ja miten saa olla.” Turvallisessa ihmissuhteessa on helppo kommunikoida omista haluista ja tarpeista. Uskomme usein olevamme varmoja siitä, mistä nautimme kuitenkaan tutkimatta mahdollisuuksia. Rauhaan ja turvaan pohjautuvassa ihmissuhteessa on mahdollista avartaa käsityksiään nautinnosta sekä jatkuvasti oppia lisää. Moni kuitenkin päätyy valitsemaan kumppaninsa vatsassa lentelevien perhosten perusteella yksinkertaisesti siitä syystä, ettei osaa muutakaan. Rakkauden kaipuu on pohjimmiltaan inhimillinen tarve. ”Meihin ihmisiin on sisäänrakennettu rakkauden ja läheisyyden kaipuu, ollaanhan me ihmiset laumaeläimiä”, Svensk sanoo. ”Turvallisuuden tunnetta ei kuitenkaan kannata kiinnittää toiseen ihmiseen, vaan johonkin kestävämpään lähteeseen.”

33


Kuolema, syntymä ja kaikki siltä väliltä – Nykyajan inspiroima visuaalinen runotili @liamleinonen

“Mummi kostutti aina täytekakut viinalla, mä istuin sen olohuoneessa ja kuiskin levyn kannesta sanoja kissanpennun korvaan” – nämä sanat saattelevat uudet seuraajat Instagram-tilille @liamleinonen. Tiliä seuraa jo reilu 8 000 käyttäjää.

Runojen teemat keskittyvät muun muassa ihmissuhteisiin, tunteisiin sekä yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Useimmat runoista saavat alkunsa spontaanisti, niitä ei sen enempää ylianalysoida. Ne lähtevät lauseesta, jonka pohjalta Leinonen alkaa rakentamaan runoa.

Tilin ensimmäinen runo on vuoden 2018 heinäkuulta. “Ois kiva jos soittaisit mulle joskus selvin päin. rakastan sua silti”, ensimmäisen runon kuvateksti tiivistää tunnelman. Runot on puettu visuaalisesti esteettiseen asuun teemaan sopivilla kuvilla ja kuvateksteillä.

“Kirjoitan useimmiten alitajunnasta, enkä juurikaan editoi. Useimmat runot on siis just sellaisia kuin ne oli, kun ne tuli mun kynästä.”

Joskus Leinonen saattaa puhua runot nauhuriin, jonka jälkeen hän kirjoittaa ajatukset paperille. Runokokonaisuuksissa on aina tekstin lisäksi Eräänä kesäyönä Leinonen sai idean runojen kuva. Kaikki tilin kuvat ovat hänen omiaan. Leivisuaalisesta julkaisutavasta. Runoja hän on nonen onkin aina pitänyt valokuvaamisesta. kirjoittanut jo useita vuosia. “Kuvaan, mitä näen tai mikä herättää mun huo“Siitä se lähti. Se oli oikeestaan tosi spontaani mion. Siinä ei siis ole mitään suunniteltua prohetki. Koin, että nyt on oikea aika julkaista näitä sessia. Kuvaan, kun joku on mielestäni kuvatmyös muille, eikä vaan pöytälaatikkoon.” tavan arvoinen. En suunnittele, että lähdenpäs tästä nyt kuvaamaan, että saa laitettua jotain Leinonen ei koskaan etsimällä etsi inspiraatiota. Instaan vaan ne on satunnaisia hetkiä.” Hän kirjoittaa siitä, mikä häntä liikuttaa, koskettaa tai herättää ajatuksia. Leinosen mieles- Tilin tavoitteena on julkaista tekstejä ihmisille. tä inspiraatiota voi oikeastaan löytää kaikesta, Ei sen suurempaa. Jos joku sattuu niistä pitäkunhan vain pitää silmät ja korvat auki. mään, on se Leinosen mielestä vain iso plussa. Ja tällä hetkellä se riittää. Tulevaisuudessa hän kui“Tylsä vastaus ehkä, mutta elämä itsessään inspi- tenkin unelmoi omasta kirjasta. Kyselyitä kirjan roi. Ihmiset inspiroi. Nykyaika inspiroi. Kuolema perään onkin kertynyt jo useita, mutta Leinonen ja syntymä ja kaikki siltä väliltä inspiroi.” ei halua kirjoittaa kirjaa vain siksi, että julkaisisi jotain.

34

TEKSTI KATRI PULKKINEN & AINO SADENIEMI KUVA & RUNO @LIAMLEINONEN


“Sen täytyy olla jotain enemmän. Lupaan, että se tulee jossain vaiheessa.” Suosion kasvu ei ole kuitenkaan luonut paineita Leinoselle tai vaikuttanut runojen luomisprosessiin. Hän on kiitollinen, että tekstit kiinnostavat ihmisiä, eikä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Sitä, kuka Liam Leinonen on oikeasti, ei tiedetä. Tili on anonyymi ja tavoitteena on myös pitää siitä kiinni. “Mun mielestä nykyaikana ratsastetaan paljon ulkoisilla asioilla; naamalla, nimillä tai sillä, ketä tuntee. Sitten ne asiat määrittävät ootko hyvä tai hyväksyttävä. Haluan, että ihmiset seuraa mua mun tekstien takia, ei sen takia että kuka oon tai miltä näytän tai ketkä on mun tuttuja.” Leinonen ei juurikaan näe haittapuolia anonymiteetissä. Teksti edellä julkaiseminen on alusta asti ollut hänelle tärkeintä. “Tykkään siitä, että asiat voi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi, ei turhia kiemurteluja.” Leinonen haluaa kiittää seuraajiaan kaikista viesteistä ja kommenteista. “Ne merkitsee mulle paljon.”

35


i n t o p a k k o i n t o pa k k o m i e l pakkomielle i n t o p a k k o i n t o p a k k o i n t o p a k k o i n t o p a k k o i n t o p a k k o

h

i m o m i e l l e h i m o leintohimo intohimo h i m o m i e l l e h i m o m i e l l e h i m o m i e l l e h i m o m i e l l e h i m o m i e l l e


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Camp 1/22 by Camp - Issuu