Camp 2/23

Camp

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden

ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja

Aino Rouhiainen

Taittajat

Aino Rouhiainen

+ Jukka Peltonen, Elli Erkkilä, Emmi Liuski, Mia Klinga, Elina Antila, Julia Lehtinen & Tinja Toukomaa

Etukannen kuva

Aino Rouhiainen

Tämän numeron toimitus

Aino Rouhiainen, Aino Leveälahti, Emmi Natri, Sara Güven, Otte Mäkipää, Essi Rankinen, Helmi Hakala, Viivi Hinssa, Jonna Karekivi, Olivia Nummi, Katriina Soukka, Emmi Liuski, Lassi Ojanperä, Mia Klinga, Elli Erkkilä, Tinja Toukomaa, Jukka Peltonen, Julia Lehtinen & Elina Antila

Editoija

Julkaisija

Cumpi vai Campi

Sisällys

Pääkirjoitus 4

Puheenjohtajan tervehdys 5

AJANKOHTAISTA

Positiivisia uutisia vuodelta 2023 6-7

Kierrätyksen iloa kirpputorilta 8-10

Poliittinen analyysi, eduskuntavaalit 2023: Miksi meillä on väliä?

11-13

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

Työtön toukokuu 14-15

Fuksivuiden kasvukivut 16-17

MIELIPIDE

Australia, I´ll be back! 18-22

Kolumni 23

Nuorena naisena Saudi-Arabiassa 24-26

Arppa - Valeria: Peiliin vilkaisuja ja takaa-ajoja 27

CoMedian Wapputapahtumat 2023 28-29

Kokkikoulu: Monikäyttöinen pesto 31

Tunnistatko tunnelukkosi? 32-33

Pääkirjoitus

Kertooko heijastukset elämästä vain kauniista asioista?

Kun pohdin heijastuksia omasta elämästäni, ensimmäisenä mieleen tulee asiat ja teot, jotka heijastavat omaa hyvinvointiani. Lapsuusmuistot, nykyhetki ja tulevaisuus olivat ensimmäisenä mielessä, kun pohdin juttuideoita teeman pohjalta. Mielestäni sana “heijastuksia” on itsessään kaunis ja jättää kirjoittajalle tulkinnanvaraisuutta siinä määrin, mitä se kenellekin tarkoittaa. Kertooko se kenties kauniista asioista, kuten lasiesineistä, jotka heijastavat sateenkaaren värejä vai traumaattisista lapsuusmuistoista, jotka heijastavat nykyään omaa käyttäytymistään ja mielenterveyttä.

Tässä lehdessä halusinkin teemalla nostaa

esille sekä näitä vakavampia aiheita mielenterveyden sekä vasta pidettyjen eduskuntavaalien osalta että kevyempiä mielipiteisiin liittyviä, omaan elämään heijastuneita tapahtumia tai ajatuksia. Olin häkeltynyt, kuinka mukaansatempaavia, ajatuksia herättäviä ja kertakaikkiaan ihania tekstejä sainkaan. Jokainen oli tulkinnut teeman eri tavoin, niin kuin olin ajatellutkin. Tykkään kehitellä juuri sellaisia teemoja, jotka herättävät ajatuksia sekä ovat tulkinnanvaraisia, jolloin lehdestä ei tule vain minun visioideni keskinäistä itsepuhelua vaan monipuolinen ja vuoropuheleva lehti.

Nyt kun toinen vuosi yliopiston kandivaihetta on takana ja vuoden toinen lehti saatu ulos, voin huokaista helpotuksesta. Kevät on ollut hyvin vaihderikas ja toisinaan myös hyvin raskas. Koska olen ihminen, joka haalii itselleen niin paljon tekemistä, ettei tylsää hetkeä ehdi tulemaan, huomaan polttavani itseni välillä loppuun. Huomaan kuitenkin saavani energiani juuri kaikesta opiskelun ohella tapahtuvasta oheistoiminnasta, kuten juuri päätoimittajuudesta että esimerkiksi erilaisista projekteista. Siksi oikeastaan odotan jo enemmän tulevaa syksyä kuin kesää, sillä odotan kaikkia niitä tapahtumarikkaita viikkoja, kun pääsee osallistumaan niin tutorprojektiin vuosimallia 2023, suunnittelemaan kevään 2024 vaihtoa että jatkamaan hallitushommia. Vähemmän odotettu asia on kandin kirjoittaminen ja viimeisten kurssien paketoiminen, mutta toisaalta odotan myös sitä, että saan konkreettisesti opiskelujani pikkuhiljaa purkkiin

Nautitaan kesästä ja lämpimistä kesäilloista!

Päätoimittaja

Aino Rouhiainen

Puheenjohtajan tervehdys

opiskelijahaalarit osana kehopositiivisuutta

Lauantaina 6.5. vietettiin Älä laihduta -päivää, jonka tarkoituksena on tuoda esille yhteiskuntamme laihdutuskulttuurin haitallisuutta. Opin jo pienenä, miten ylimääräiset ihopoimut istuessa olivat huono asia, sekä liikunnan roolin kehon muokkaajana ja kehon koon itsearvon mittarin.

Olen yrittänyt tuoda takaisin lapsenomaisen suhteen syömiseen ja liikuntaan: ruokaa tulee syödä, jotta jaksaa leikkiä sekä kasvaa. Olen käynyt peilissä näkyvän heijastuksen kanssa monen monta taistelua. Nykyään pystyn kuitenkin katsomaan tuota heijastusta ilman, että haluaisin murskata sen palasiksi. Olen oppimassa liikkumisen iloa.

Yksi merkittävä, mutta hieman yllättävä asia, joka auttoi minua päästämään irti liiallisesta itsekriittisyydestä oli opiskelijahaalarit. Kun fuksivuonna sain haalarit jalkaan aloin viettämään entistä vähemmän aikaa peilin edessä virheitä etsiessäni. Muihin vertailu oli vaikeampaa, kun kaikilla ympärilläni oli miltein sama asu. Samalla tunsin kuuluvani joukkoon aivan eri tavalla kuin ennen.

Nyt haalareitani koristaa haalarimerkit, jotka kertovat minusta ja minun opiskelijavuosistani vaikka mitä. Haalarini kruunaa muut esineet kuten Roosa- ja Mieli -nauhat sekä upouusi CoMedia -vyö, enkä voisi kokea oloani paremmaksi. Tuntuu, että olen osa yhteisöä, jota haalarit heijastavat niin yhteisön sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Tätä tunnetta vaalin ja haluan omalla toiminnallani puheenjohtajana tuoda tämän tunteen mahdollisimman monen ulottuviin.

Pitkän kaksiviikkoisen haalarirupeaman jäljiltä olen uupunut, mutta onnellinen. Viimeiset kaksi viikkoa sisälsi monen monta tanssittua biisiä Fontanan ysärillä, useampi soijatortilla-ateria ja sekä kipeitä poskipäitä kaikesta nauramisesta ja hymyilystä. Näistä parista viikosta jäi käteen mitä mahtavampia muistoja, lisää nurmikkotahroja vaatteisiin Hoviskalta sekä kasan ompelemattomia merkkejä, mutta onneksi niillä ei ole kiire. Nyt pitää taas totutella housujen valitsemisen vaikeuteen aamuisin.

Ruokarauhaa ja levollista kesää toivottaen!

POSITIIVISIA UUTISIA VUODELTA 2023

POSITIIVISIA UUTISIA VUODELTA 2023

POSITIIVISIA UUTISIA VUODELTA 2023

POSITIIVISIA UUTISIA VUODELTA 2023

Negatiivisen uutisoinnin on osoitettu vaikuttavan ihmisen mielen hyvinvointiin heikentävällä tavalla. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka säännöllinen altistuminen negatiivisuuden ympäröiville tapahtumaketjuille voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti psyykkiseen hyvinvointiimme. Pahimmassa tapauksessa se voi esimerkiksi aiheuttaa traumareaktioita. On kuitenkin tärkeä muistaa, että negatiivinen uutisointi on merkittävä osa uutismediaa, ja ajankohtainen tietämys maailman tapahtumista on valttia. Mielestäni silti kurjuutta janoavan ja pessimistissävytteisen uutisvirran seasta olisi tärkeää löytyä myös positiivisuutta ja ennen kaikkea toivoa. Toivo on loppujen lopuksi kuitenkin se, mikä kannattelee ihmiskuntaamme vaikeinakin ajanjaksoina.

Valtavirtamedioita selatessani kuitenkin huomasin, kuinka vaikeaa yksittäisen positiivisen uutisen löytäminen on. Uutisvirta on pullollaan niin sodan tapahtumia, inflaation vaikutuksia, luontokadon kiihtymistä kuin koulutuksen heikentymistä. Ei siis ihme, että nykyisin puhutaan niin sanotusta uutisähkystä ja sen seurauksista. Lohdullista on ollut kuitenkin huomata, kuinka uutisvirran seasta voi aina toisinaan löytää positiivisiakin uutistapahtumia.

Alla positiviisia uutisnostoja vuodelta 2023:

Helsingit Sanomat uutisoi (10.1.2023) Helsingin Myllypuroon perustetusta ikäihmisten omasta balettiryhmästä, jossa tavoitteena on puhdas liikunnan ilo sekä taiteen kauneus. ”Elämä on liian lyhyt. Ei pidä sanoa ei millekään itseä kiinnostavalle”, kertoo viime keväänä elämänsä ensimmäiselle balettitunnille uskaltautunut Seija Heiman, 79v. Artikkelissa tiivistyi nimenomaisesti tanssin ja taiteen hienous - sitä voi toteuttaa kuka vain ja milloin vain. Toimittaja Maija Aallon mukaan baletin aloittaminen on ollut osalle ryhmäläisistä vuosikymmenten mittainen unelma, mutta toteutus on jäänyt luokkaerojen tai kehoahdistuksen johdosta. Nyt ryhmän yhteinen periaate onkin, että tanssin kauneus ei kumpua edellä mainituista seikoista, vaan yhteistyön ilosta ja ennen kaikkea sydämestä. Mielestäni ryhmän hienous piilee siinä ajatuksessa, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa omia unelmiaan.

Yksi tämän vuoden positiivista uutisista, toisin sanoen voitoista, on ollut uuden translain läpimeneminen eduskunnassa. Yle uutisoi (1.2.2023) sukupuolivähemmistöjen etuja ajavasta aktivisti Kasper Kivistöstä ja hänen tuntemuksistaan lakiuudistusta kohtaan. Kivistö kertoi purskahtaneensa liikutuksen kyyneliin lain mennessä läpi. Vuosien aktivistityön jälkeen olo oli epätodellinen. “Kuin olisi olympiakultaa saanut”, Kivistö kuvailee. Tietysti silkan hurraamisen sijaan voidaan huokaista; vihdoin! Vihdoin vuosien työn ja aktivismin tulos palkittiin. Toki todettakoon, että työtä nykyistäkin parempien sukupuolivähemmistöjen etujen eteen on edelleen nähtävä. Mutta tämä voidaan nähdä jo alkuvoittona kohti parempaa, tasa-arvoista huomista.

Suomi valittiin jo kuudetta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, uutisoi Helsingin Sanomat 20.3.2023. Onnellisuus on kompleksinen käsite, joka tarvitsee monenlaisia mittareita osoittamaan mistä se oikeasti koostuu. Suomi on osoittanut, että onnellisuus liittyy moniin tekijöihin, kuten tasa-arvoon, luontoon, koulutukseen sekä terveydenhuoltoon. Maamme on onnistunut turvaamaan kansalaisille turvallisen ympäristön, jossa on mahdollisuus nauttia elämästä.

Vaikka Suomi on näiden speksien mukaisesti maailman onnellisin maa, on tärkeää muistaa, että tämä saavutus ei ole itsestään selvä. Onnellisuus vaatii jatkuvaa työtä ja investointeja yhteiskunnan kehittämiseen. Edelleen valtiollamme on rutkasti tehtävää esimerkiksi mielenterveystyön edistämiseksi, sillä loppujen lopuksi siitähän sen onnellisuuden tulisi koostua – kansalaistemme hyvinvoinnista.

Lähteet:

Helsingin Sanomat, Vain kauneuden tähden, 10.1.2023

Yle, Aktivisti Kasper Kivistölle tuli itku, kun translaki meni läpi: ”Aika hurja fiilis, kuin olisi olympiakultaa saanut”, 1.2.2023

Helsingin Sanomat, Raportti: Suomi on jälleen maailman onnellisin maa, 18.3.2023

KIERRÄTYKSEN ILOA KIRPPUTORILTA

Kirpputorit ovat mahtavia, rakastan niitä! Niissä parasta on se, ettei ikinä tiedä, mitä sitä voikaan löytää. Välillä löytää ehkä yhden ostettavan, joskus koko korillisen. Jutun juju minulle on juuri yllätyksellisyydessä sekä kierrätyksessä. Ja toki halpuus on iso plussa.

Olen kiertänyt kirpputoreja ihan lapsesta saakka, pienempänä toki äidin kanssa. Kotoa opittu tapa siis. Ostan miltei kaiken käytettynä ja myyn tavaroitani myös itse kirpputoreilla eteenpäin. Suurin osa ostoksistani on vaatteita sekä kenkiä, ja maksan niistä yleensä 1–4€. Kallein kirpputoriostokse-

ni on Marimekon sadetakki, josta maksoin 40€. Pikamuoti on pahasta, mutta kirpputoreilla se näkyy muodikkaina vaatteina, joita käyttää useampi kuin yksi kuluttaja. On myös ihan turhaa heittää käypää ja ehjää tavaraa roskiin vain, kun ei itse sitä enää tarvitse. Toisen roska on toisen aarre. Kierrätys on onneksi ollut jo pitkään in ja kirpputoreja onkin joka kaupungissa. Monissa useita. Vaasassa Combo ja Comboliina ovat isoja hyviä kirppiksiä, joista Comboliinaan pääsee opiskelijatkin helposti ilman autoa. Vaasassa on ollut myös muita kirppiksiä, mutta ne vähän tulevat ja menevät.

”

KIRPPUTORILTA

Pidän ohjenuorana sekä myydessä että ostaessa, että tuotteen hinta olisi maksimissaan 1/4 alkuperäisestä hinnasta, mikäli tuotteen ostaisi uutena kaupasta. Vaikka tuotteessa olisi hintalappu kiinni, eli se olisi käyttämätön ja uusi, on tuotteen oltava huomattavasti halvempi kuin kaupassa. Ostan vaatteita enimmäkseen 1–4€ hinnalla. Jos tuote on yli 4€ pitää sen olla merkkituote, erittäin hyvässä kunnossa, istuvuus täysi kymppi tai tarve suuri. Toki myyjä voi laittaa tuotteensa hinnan korkealle, mikäli tuote on ollut ostaessa arvokas.

Tai jos tuotteesta voisi luopua vain, jos siitä saisi paljon rahaa. Hinnoittelen tuotteeni myydessä alakanttiin, koska haluan myydä paljon halvalla, en vähän kalliilla. Koska suurin osa tuotteistani on jo kertaalleen ostettu kirpputorilta, ei hintakaan saa olla suuri.

Pidin pääsiäisen ajan kirpputoria eli myin muuton alta vanhaa pois, ja kerron nyt siitä kokemuksesta. Jos siis olet miettinyt, millaista kirpputorilla on myyjän näkökulmasta, niin jatka lukemista. Tällä kertaa mulla oli pöytä vuokrattuna 7 päivää riihimäkeläisellä kirpputorilla, Femmatorilla. Pääsin jo ensimmäisenä päivänä plussalle, eli myin tuotteita yli pöytävuokran sekä hintalappukulujen. Femmatorilla 7 päivän pöytävuokra on 31€ tai 36€ ja näistä vaihtoehdoista otin tuon isomman pöydän suuren tavaramäärän takia. No, tavallinen pöytä olisi kyllä riittänyt.

Hinnoittelen tuotteeni myydessä alakanttiin, koska haluan myydä paljon halvalla, en vähän kalliilla.

Kuvista näkyy, kuinka tyhjäksi itse pöytäni jäi. Vein aluksi tavaraa 2 suurta matkalaukullista. Bussit ovat tässä oiva apu! Vein tavaraa lisää pienemmissä erissä sitä mukaa, kun tavaraa myi. Vein vaatteita, kenkiä, pelejä ja jotain sekalaista tavaraa. Kaiken kaikkiaan käytin 118 hintalappua ja pöytävuokran päätyttyä toin kotiin 14 tuotetta. Melkein kaikki siis meni kaupaksi. Uskomattoman hyvä tulos! Voittoa tein 133,25€.

Aiempina kertoina olen saanut kirppispöydistä tuottoa noin 75–400€ riippuen myytävistä tuotteista ja niiden määrästä, vuodenajasta, paikkakunnasta ja kirppiksen sijainnista. Pöytä on ollut 1–2 viikkoa kerrallaan. Kerran minulla oli pöytä Combossa ja pääsin tulokseen 0€. Eli tuotteita myin juuri vain pöytävuokran verran. Silloin Combo oli tosi tyhjä ja asiakkaita vähän, joten ajankohta oli epäonnistu-

nut. Parhaita myyntiaikoja on vaikea arvioida niin kuin myös tulevia tuottoja. Yleensä tuotto on lähempänä 100€ kuin 400€, mutta tosiaan kerran jäin nollille. Pöytä on siis aina pieni riski. Kannattaa ottaa pöytä kaverien kanssa, jos myytävää ei ole paljon. Tällöin myös vuokran osuus henkilöä kohden pienenee. Sanoisin, että yhteen pöytään saa 3–4 Ikea-kassillista tavaraa. Tuotteita pitää viedä lisää sitä mukaa kun edelliset myy, aluksi 2 kassillista täyttää pöydän. Liian täyteen ei pöytää kannata ahtaa, sillä silloin ostaja ei saa kuvasta kunnollista mielikuvaa. Ostajat ohittavat liian täydet pöydät, koska kukaan ei jaksa penkoa epämääräistä vaate- tai tavarakasaa.

Kirpputoreilla sekä ostajat että myyjät voittavat. Tavarat vaihtavat omistajaa ja hävikiltä säästytään. Anna siis kirpputoreille mahdollisuus, mikäli et vielä ole löytänyt niiden iloa.

”

” Parhaita myyntiaikoja on vaikea arvioida niin kuin myös tulevia tuottoja.

Poliittinen analyysi, eduskuntavaalit 2023:

Miksi meillä on väliä?

elsingin Sanomat uutisoi huhtikuun puolessa välissä uuden eduskunnan sukupuoli- ja ikäjakaumasta. Vuosien 2023-2027 eduskunnassa istuu näillä näkymin 108 miestä ja 92 naista. Puolestaan vuoden 2019 vaaleissa valittiin ennätykselliset 94 naiskansanedustajaa. Tätä ennätystä ei siis rikottu näissä vaaleissa. Alle 30-vuotiaita valittiin seitsemän tänä vuonna, kun vuonna 2019 valittiin vastaavasti kahdeksan. Suurin ikäryhmä vuoden

2023 vaaleissa oli 30-59-vuotiaat, joita eduskunnassa istuu tästä eteenpäin 167 kappaletta. Nuorin edustaja on 23-vuotias Olga Oinas-Panuma (kesk.) ja vanhin

71-vuotias Kimmo Kiljunen (sd.) Vähemmistöjen valinnasta eduskunnan osalta ei löydy tilastoja, mutta nopealla katsauksella eduskunta näyttää myös seuraavat neljä vuotta suhteellisen heterogeeniseltä. Vaikka maailma muuttuu, on muutos vähäistä. Miksi näillä luvuilla on väliä?

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa nähtiin uudenlainen sosiaalisen median, erityisesti TikTokin, nousu juuri nuorten keskuudessa. Pirkanmaan vaalipiiristä perussuomalaisten listoilta valituksi tulleet 27-vuotias

Miko Bergbom ja 26-vuotias Joakim Vigelius nousivat suosioon juuri videoillaan TikTokissa ja keräsivät kumpikin huimat yli 10 000 äänen saaliit. Vertailun vuoksi pitkän linjan kansanedustaja ja ministeri Pekka Haavisto (vihr.) keräsi Helsingin vaalipiirissä noin 8 000 ääntä. Vigelius on myös Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja. Valituksi tuli myös Uudenmaan vaalipiiristä Demarinuorten puheenjohtaja

Pinja Perholehto. Myös monet muut ehdokkaat tekivät vaalejaan juuri TikTokissa, kuten kansanedustaja Sofia Virta (vihr.), joka valittiin jatkokaudelle. Tammikuussa

Ilta-Sanomat uutisoi Bergbomin ja Virran olevan TikTokin suosituimmat poliitikot.

Kaikista eniten TikTok seuraajia on kuitenkin Sebastian Tynkkysellä (ps.), jonka huomio jäi kaikesta huolimatta näissä vaaleissa median osalta vähäisemmäksi kuin aiemmissa.

Tutkimuksen kentällä tulemme varmasti törmäämään tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin TikTokin ja poliittisen näkyvyyden tutkimukseen, varsinkin nuorten vaikuttajien osalta. Robert Sundmanin

Helsingin Sanomiin kirjoittaman analyysin mukaan TikTokissa muovataan juuri nyt niin maailmalla kuin Suomessa sitä, miltä poliittinen keskustelu vaikuttaa. Monet väittävät arkikeskusteluissa tätä tapaa käydä dialogia populistiseksi, varsinkin poliitikkojen osalta. Toisaalta monet uutismediat, kuten Yle ja Ilta-Sanomat ovat siirtyneet kyseiselle videoalustalle luomaan yleistajuistettua, mutta informatiivista sisältöä varsinkin vaalien alla. Todennäköisesti tämä sisältö voi myös tavoittaa suuremman yleisön juuri nuoria aikuisia ja samalla tuoda politiikan lähemmäksi katveeseen jäänyttä sukupolvea.

Tutkimuksen kentällä tulemme var-

Hintojen nousu, energiakriisi, koronan jälkipuinti, Ukrainan sota, Nato ja ulkoisten uhkien mahdollisuus. Nämä kaikki tulevat edelleen vaikuttamaan tulevalla istuntokaudella. Nuoret edustajat puoluepoliittisesti suunnastaan huolimatta edustavat tämän edustajiston uutta polvea sekä sen näkemyksiä.

Allianssi ry:n julkaiseman tiedotteen mukaan on huomion omaista, että juuri valittujen nuorten määrä on laskussa, sillä nuorten ääni kuuluu jo hälyttävän heikosti yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Vielä emme tiedä, kuinka moni nuorista äänesti näissä vaaleissa, mutta totuttuun tapaan luku on ollut heikko aiemmin ja äänestysaktiivisuus näkyy juuri valittujen ikäjakaumassa. Vuoden 2019 vaaleissa vain 55 prosenttia alle 25-vuotiaista käytti äänioikeutensa, kun taas 25-34-vuotiaista 63 prosenttia kävi äänestämässä. Toisaalta on syytä huomauttaa, että korkeakouluopiskelijat eivät yleensä ole niitä, joiden äänestysaktiivisuuteen olisi syytä puuttua.

Kysymys siitä, onko yhdellä äänellä väliä, on yleinen.

Miksi nuoret eivät äänestä? Yleisimmiten aktiviisuuteen nähdään Allianssin mukaan vaikuttavan usko oman äänen merkitykseen. Kysymys siitä, onko yhdellä äänellä väliä, on yleinen. Toisaalta myös tiedontulva ja vaikeus löytää oma ehdokas tai puolue. Myöskään oman ikäisiä ehdokkaita ei ole yleensä vaaleissa tarjolla paljoakaan. Päätöksenteko voi olla myös vaikeaa hahmottaa. Tämä korostuu varsinkin pienemmissä vaaleissa, kuten alue- ja europarlamenttivaaleissa, joissa äänestysaktiivisuus jää niin nuorten kuin koko väestön osalta huomattavan alhaiseksi. Jokaisella äänellä on kuitenkin väliä ja se on suora keino vaikuttaa nuorten ja opiskelijoiden tulevaisuuteen sekä hyvinvointiin niin suorasti kuin epäsuorasti.

Eduskunnassa päätetään monista varsinkin opiskelijoita koskevista teemoista, kuten toimeentulosta, YTHS:n rahoituksesta sekä koulutuksen rahoituksesta. Tulevalla kaudella näiden merkitys korostuu ja niitä koskevat päätökset tulevat olemaan tapetilla, kun maailman tilanne muuttuu nopeaa vauhtia. Nuoret edustajat ovat avain asemassa siinä, kuinka myös näitä teemoja käsitellään, sillä usein samaan ikäryhmään kuuluvaan edustajaan on helpompi vedota oman ryhmän oikeuksien ajamisessa. Onko TikTokilla roolia tässä? Kuka tietää. Seuraavalla kaudella pääsemme varmasti huomaamaan, kuinka itse politiikan, eikä vain vaalikampanjan toteutusta voidaan esittää sosiaalisen median alustalla.

Lähteet:

Hilla Körkkö & Simo Löytömäki, Helsingin Sanomat 2.4.2021. “Valtaosa tulevista kansanedustajista jälleen miehiä, nuorin läpimenijä 23-vuotias keskustalainen”.

Robert Sundman, Helsingin Sanomat 21.3.2023, “Eduskuntakeskustelut alkoivat kuulostaa Twitteriltä”.

Iida Hallikainen, Ilta-Sanomat 31.1.2023, “He ovat TikTokin suosituimmat poliitikot”. Jaakko Olander-Turja, Allianssi ry 30.3.2021. “Miksi nuoret eivät äänestä?”

Silja Uusikangas & Paiju Pajunen, Allianssi ry 3.4.2023. “Eduskuntaan valittiin 7 nuorta kansanedustajaa”.

Kesätöiden hakuprosessin alussa vallitsee innostus tulevasta kesästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Visio vuotuisesti tavoittelusta unelmien kesästä piirtyy kaikkien mieleen ja To-Do-lista täyttyy lukemattomista haaveista ja toiveista. Festarisuunnitelmat ja tapahtumarikkaat kesäpäivät voidaan kuitenkin työttömän toukokuun lähestyessä pyyhkiä pois suunnitelmista. Tammikuussa ellei jo aikaisemminkin alkaa jokaiselle opiskelijalle ja nuorelle tuttu kesätöiden hakuprosessi. Monelle kevät näyttäytyy tästä syytä stressaavana ja epätoivon täyteisenä ajankohtana, jolloin sähköposti täyttyy lukuisista ”valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun” viesteistä. Toukokuun lähestyessä uhkaavasti ahdinko omasta taloudellisesta tilanteesta kasvaa ja lista kesätyöpestin kriteereistä ammottaa tyhjyyttään.

Kesätöiden hakuprosessit ovat yhä monivaiheisempia ja edellyttävät hakijoilta entistä enemmän osaamista sekä kykyä erottautua muista. Työpaikoista kilpailee kymmeniä, ellei jopa satoja muita nuoria. Valmiita vastauksia tai oikoreittejä ei ole tarjolla ja avaimet onnistumiseen on jokaisen löydettävä itse. Etenkin juuri muista työnhakijoista erottautuminen nousee työnhaun olennaisimpana, mutta samalla haasteellisimpana osa-alueena. Ainakin oman kesätyönhakuni lomassa synonyymit. fi on selaushistoriani perusteella käytetyimpiä sivustoja Duunitorin rinnalla, kun yritän auttamattomasti löytää vastineita sanoille positiivinen, tehokas ja luova. Synonyymien hallitseminen ei kuitenkaan yksinään riitä erottautumaan satojen muiden myötämielisten, aikaansaavien ja innovatiivisten hakijoiden seasta. Oman osaamisen sekä kelpoisuuden markkinoiminen on haastavaa ja vaatii hakijalta muista erottautuvia luovia ratkaisuja.

Yhteen hakukohteeseen tai edes vain muutamaan hakuprosessiin paneutuminen päämäärätietoisesti on näillä kesätyömarkkinoilla lähes lottoamisen veroista hakuammuntaa. Paikkoja on haettava useampia, jotta mahdollisuudet työllistymisestä kasvaa. On miltei mahdotonta syventyä kuhunkin hakukohteeseen perinpohjaisesti sekä vakuuttaa mo-

tivoituneisuudestaan juuri kyseistä tehtävää kohtaan kymmenien muiden hakukohteiden rinnalla. Lähestulkoon jokainen työpaikka vaatii kuitenkin heidän tarpeitaan ja ominaisuuksiaan varten kustomoidun hakemuksen, jossa hakija osoittaa täyden kiinnostuksensa kyseistä työtehtävää kohtaan. Yhden hakemuksen luomiseen kuluu paljon aikaa ja vaivannäköä, mikä valuu mitä todennäköisimmin hukkaan, kun sähköpostiin kilahtaa jälleen tutuksi muodostunut ”valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun” viesti. Toki osa yrityksistä tarjoaa anteliaasti palautetta vastaanottamastaan hakemuksesta. Palaute ei kuitenkaan useimmiten ole miltään osin kehittävää, vaan sen sijaan kuvailee, kuinka jälleen erinomaisuudestani huolimatta en kuitenkaan ole riittävän erinomainen heidän tarpeisiinsa nähden.

Kun kesätyönhaku ei tuota tulosta yrittämisestä huolimatta, saattaa motivaatio ja usko omaan osaamiseen olla vaakalaudalla. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei määrittele itseään ja omaa kyvykkyyttään kielteisten vastausten kautta. Kesätyöpaikoista käydään kovaa kilpailua ja erinomaisten hakijoiden joukosta ulkopuolelle jääminen ei viittaa suoraan omaan taitamattomuuteen. Etenkin ensimmäisen vuoden opiskelija on saattanut maalata todellisuutta ruusuisemman mielikuvan ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisestä kesästä. Usko ja toivo oman alan kesätöistä voi olla monella epärealistisen korkealla. Toki on hyvä olla tavoitteellinen ja motivoitunut, mutta todellisuuden iskiessä vasten kasvoja romuttuvat mielikuvat trendikkäästä ja kiinnostavasta kesätyöstä pahemman kerran.

Merkittävinä tekijöinä etenkin oman alan kesätyönhaussa korostuu verkostojen tärkeys sekä aiempi kokemus. Kuinka kerryttää kokemusta saatikka luoda verkostoja, mikäli työpaikat eivät tue ensiaskelien ottajia? Tässä kohtaa työnhakuprosessia tuntee usein joutuneensa umpikujaan. Kokemuksen kerryttäminen sekä oman osaamisen sanoittaminen vaatii opiskelijalta luovia ratkaisuja sekä monipuolista harrastuneisuutta alan parissa. Etenkin viestinnän alasta puhuttaessa voidaan nähdäkseni todeta, etteivät korkeakouluopinnot yksinään välttämättä riitä takaamaan työllistymistä alan kesätöihin.

Fuksivuoden kasvukivut

yhteydessä myös monien mielenterveyteen. Vaikka Zoom-aikojen voidaan todeta olevan jo takanapäin, fuksit kohtaavat edelleen ryhmäytymisen luoman ahdistuksen osana syksyn ja koulun aloittamisen tuntemuksia.

Epävarmuus samanhenkisten ihmisten löytämisestä ympärilleen mietityttää fuksina varmasti useita ja kiire oman porukan löytämisestä saa monet ahdistumaan. Ryhmäytyminen kannattaisi kuitenkin ajatella positiivisena verkostoitumis mahdollisuutena, joka voi kantaa pitkällekin elämässä.

Poikkitieteellisyys Vaasan yliopiston tapahtumissa mahdollisti uusien tuttavuuksien tavoittamisen myös muilta aloilta, mikä oli ainakin fuksin näkökulmasta positiivista. Oma kaveripiirini laajentui helposti poikkitieteellisten tapahtumien myötä. Juhlista tuttuja kasvoja saattoi myös moikata koulun käytävillä.

Monella fuksilla välivuosien tai esimerkiksi armeijan aiheuttamien taukojen takia viimeisimmästä koulun alkamispäivästä on saattanut vierähtää tovi. Ensimmäisenä päivänä vatsan pohjassa saattaa sen vuoksi tuntua perhosia, vaikka kuinka uskottelisi itselleen kaikkien olevan samassa tilanteessa opintojen alkaessa. Edessä on mahdollisesti kokonaan vieras kaupunki, uusi arki ja ihmiset. Uuden elämän rakentaminen voi vähintäänkin tuntua epämukavalta, sillä samat tutut kaavat eivät enää päde uudessa ympäristössä.

Sosiaalinen kuormitus on kenelle tahansa varmasti tuttua jossain vaiheessa syksyä. Kuormitusta ei välttämättä edes ymmärrä ennen kuin ensimmäisistä viikoista on selvinnyt ja uusi arki on alkanut rullaamaan. Isona kuormittavana tekijänä on yksilön itse luomat paineet ryhmäytymisestä. Paineisiin vaikuttaa

Mutta entä jos ei ole ketään kenen kanssa olisi lopulta muodostunut syvempää yhteyttä? Kenen kanssa silloin pitäisi olla? Täytyy muistaa, että uusien ihmisten kanssa pelkkä tuttavuussuhteiden muodostaminen ei ole paha asia, sillä sen seurauksena näin tiiviissä yliopistoyhteisössä on vähintään joku kehen tukeutua. Näiden niin sanottujen tuttavuuksien kanssa ajautuu helposti yhteisiin projekteihin koulutöiden parissa tai muuten vain viettämään aikaa tapahtumissa.

Nämä ovat ihmisiä, joiden kanssa saatat työskennellä myös yliopiston ulkopuolella työelämässä tulevaisuudessakin. Siitä syystä ei pidä aliarvioida näitä tuttavuussuhteita, vaan päinvastoin niitä kannattaa vaalia tulevaisuuden kannalta. Hyviä matalan kynnyksen tutustumispaikkoja ovat oman ainejärjestön toiminta ja erilaiset kerhot. Voin näin fuksina sanoa, että

"Täytyy muistaa, että uusien ihmisten kanssa pelkkä tuttavuussuhteiden muodostaminen ei ole paha asia, sillä sen seurauksena näin tiiviissä yliopistoyhteisössä on vähintään joku, kehen tukeutua."

Teksti Helmi Hakala Taitto Julia Lehtinen

tapahtuman Staffina toimiminen avarsi itselleni uusia verkostoitumismahdollisuuksia ja kehottaisin jokaista ehdottomasti hakemaan isojen konseptien henkilökunnaksi, vaikkei se oma paras ystäväsi olisikaan tulossa.

Miten tämä ryhmäytyminen, sosiaalinen kuormittuminen ja ylipäätään uuteen arkeen totuttelu lopulta vaikuttaa omaan hyvinvointiin? Vaikka hyvät ihmissuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen lisäävät mielen hyvinvointia, täytyy kuitenkin muistaa pitää omista rajoistaan kiinni. ”Kerran sitä ollaan fukseja” -lausahdus kuuluu useammankin suusta syksyn aikana mutta ei kuitenkaan pidä lähteä rikkomaan omia rajojaan hyvinvoinnin kustannuksella vain tästä syystä.

naan. Kouluyhteisössä ja yhteiskunnassamme ylipäätään ihannoidaan ylisuorittamista, joka heijastuu myös korkeakoulukulttuuriin.

Yksi suurimpia haasteita näin fuksina on ollut todeta, että jokainen määrittää oman tahtinsa ja olemme täällä vain nimenomaan itseämme varten. Se vaatii niin sanotusti pään pitämistä kylmänä esimerkiksi tilanteissa, joissa taipuu vertailemaan omia ja muiden suorituksia toisiinsa. Mielen hyvinvoinnin kannalta moni ajautuu fuksisyksyn kierteissä ahdistuksen ja muiden ongelmien saralle, jolloin tasapainon löytäminen koulun ja yliopiston muun toiminnan välillä voi osoittautua haasteelliseksi.

Opiskelijoiden alkoholikulttuuri puhututtaa erityisesti sosiaalisen median puolella, sillä alkoholikulttuuri juontaa ja laukaisee ongelmia, eikä ole mielenterveydelle erityisen hyväksi. Uusi fuksi voi kokea, että yhteys uusien ystävien kanssa saattaa ajatuksen tasolla jäädä vajaaksi, jos ei osallistu esimerkiksi tapahtumiin, joissa alkoholi on läsnä. Fuksiviikkojen tapahtumakirjo voi räjähtää käsiin, sillä alkoholia sisältäviä tapahtumia on listattu melkein joka päivälle. Miten sitten välttää se kyseinen fomo, jos haluaisi viettää illan selvänä?

Onneksemme opiskelijoiden alkoholikulttuurista ja siihen liitoksissa olevaan mielenterveyteen tunnutaan kiinnittävän yhä enemmän huomiota sosiaalisessa mediassa. TikTok paljasti ainakin näin fuksin näkökulmasta sen, kuinka moni on voinut henkisesti huonoiten yliopistoaikanaan alkoholin liikakäytön seurauksena. Onneksi monet postaavat someen myös niin sanottua “sober curious” -sisältöä, jonka pointtina on antaa vinkkejä osallistumaan alkoholivaltaisiin tapahtumiin selvänä. Vaikuttajat puhuvat omista kokemuksistaan ja näyttävät esimerkillään, kuinka tällaisiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti mennä, vaikka ei käyttäisikään alkoholia.

Ahdistus uudesta yhteisöstä ja oman paikkansa löytämisestä voi pistää monen mielenterveyden vaakalaudalle, puhumattakaan alkoholikulttuurin laukaisemista ongelmista ja opiskelun tuomista paineista. Fuksisyksy tuo mukanaan helposti puhumattomia paineita yksilölle, mikä voi osaltaan laukaista aiempia mielenterveyden ongelmia ja jättää avun hakemisen vajaaksi tai koko-

Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun esimerkiksi alkoholipainotteiset tapahtumat alkavat verottamaan muusta arjesta. Moni päätyy vähättelemään omia kokemuksiaan ja yhä useampi ei osaa vaatia omien oikeuksien mukaista hoitoa itselleen. Hoitoon hakeutumiseen ei ole myöskään tarpeeksi matalaa kynnystä, jolloin syntyy ikuinen kierre, jossa apua tarvitsevien ongelmat ehtivät eskaloitua. Lopulta he altistuvat ääripään ongelmille ennen avun saamista.

Mielenterveys puhututtaa hetki sitten olleiden eduskuntavaalienkin osalta. Aihe on synnyttänyt paljon keskustelua ja juuri alkanut vaalikausi tulee olemaan mielenkiintoinen nuorten mielenterveyden edistämisen kannalta. Nuoret ovat tulevaisuus, eikä yhteiskunnassamme ole varaa siihen, että yhä useampi jää jälkeen opinnoistaan mielenterveysongelmien takia.

Opiskelijaelämä tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia, mutta itseään ei kannata ainakaan näin fuksin näkökulmasta vetää aivan hermoromahduksen partaalle kaiken edellä mainitun takia. Mitä ryhmäytymiseen tulee, fuksina kannattaa muistaa, ettei sydänystäviä tarvitse olla kokonaista koulukuntaa.

Verkostoituminen on kuitenkin vahvasti kytköksissä mielen hyvinvointiin, joten on tärkeää osata ajatella pidemmälle tulevaisuuteen ihmissuhteidenkin osalta. Ihmissuhteet, jotka muodostat fuksiviikoilla ja ylipäätään yliopistourallasi, kantavat varmasti pitkälle elämässä.

"Opiskelijaelämä tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia, mutta itseään ei kannata ainakaan näin fuksin näkökulmasta vetää aivan hermoromahduksen partaalle kaiken edellä mainitun takia."

”Yksi suurimpia haasteita näin fuksina on ollut todeta, että jokainen määrittää oman tahtinsa ja olemme täällä vain nimenomaan itseämme varten."

TEKSTI JA KUVAT KATRIINA SOUKKA TAITTO JUKKA PELTONEN

AUSTRALIA, I’LL BE BACK!

Viimeisen vuoden aikana olen vaihtanut maisemaa tiheään. Välillä Suomen sisällä ja välillä Suomen rajojen ulkopuolelle. Olen pakannut elämäni niin laatikoihin kuin matkalaukkuihin, jättäen aina jotain jälkeeni. Vain vuoden aikana olen ehtinyt muuttaa kahdesti Suomen kaupunkien välillä, vierailla neljässä eri kaupungissa Australiassa ja muuttaa Espanjaan. Pian on taas edessä tavaroiden kerääminen ja Suomi, jossa valmistaudun muuttamaan taas kerran uuteen paikkaan. Vaikka olenkin tällä hetkellä ulkomailla, ei tämä tunnu samalla tavalla reissaamiselta kuin aiemmat matkani. Täällä minulla on tukikohta, johon palaan päivän päätteeksi. Viikonloppuretkien jälkeen on

aina ihanaa palata kotiin ja omaan sänkyyn. Silti aina paikoilleen asettuessa alkaa kaipaamaan reissuelämää, eikä asiaa auta reissusta muistuttavat kuvat ja muistot. Tuttu kappale soi radios ta ja muistan elävästi, kuinka lauloimme sen mukana linja-autossa matkalla vesipu toukselle. Snapchatin muistot esittelevät vuoden takaisia tallennuksia rannoista ja valasbongailuista. Matkapäiväkirjaa luki essa taas miettii, että olisinpa kirjoittanut useammin, mutta samalla arvostaa mah dollisuutta palata takaisin reissufiiliksiin.

23. Heinäkuuta 2022 Cairns, Australia

G’day!

Tuntuu älyttömän hyvältä olla koronan jälkeen taas reissussa. Niin hyvältä, että kaks ekaa viik koa on menny fiilistellessä. En voi vieläkään oikeen uskoa, että oon täällä. Ihan hurjasti on ehtiny tapahtua, unelmia on toteutunu ja uusia muodostunut.

Eka viikko meni kaupunkia tutkiessa ja shoppaillessa. Käytiin heti mun saavuttua myös varaamassa sukellusretki Isolle valliriutalle, jonne mentiin tiistaina. Siellä pääsin toteuttamaan lapsuuden unelmani laitesukeltamisesta koralliriutalla. Se oli kaikkea sitä mitä olin haaveillu ja enemmän! Vaikka oli surullista, että ko rallit oli kuolleita ja värittömiä, on kuitenkin hyvä, että turisteja ei viedä vielä eläville valliriutoille. Korallien värittömyyttä korvas kaikki värikkäät ja erikoiset kalat. Näin siellä muun muassa jättiläissimpukan, nemoja, doryja, sateenkaaren värisiä kaloja ja muuten vaan jätti-isoja kaloja. Laitesukelluksen jälkeen saatiin snorklailla muilla stopeilla ja onnistuttiin bongaamaan rausku ja riuttahai. Su kellusreissua lukuun ottamatta eläimiä ei oo paljoo näkyny. Lintuja täällä tosin on paljon, ja piknikillä voi kuunnella papukaijojen kirkumista ja ihailla

Saatiin Uber-kuskilta vinkki käyä Uncle Brian’s vesiputousretkellä, joten varattiin semmonen hostellin aspasta. Aikasin aamulla Cousin Pauly haki meijät hostellilta minibussilla ja lähettiin matkaan. Pauly oli älyttömän hauska tyyppi ja se kerto koko matkan kuivia faijavitsejä, soitti musiikkia ja laitto kaikki retkeläiset pelaamaan seurapelejä keskenään. Kohteissa se otti kaikista kuvia vanhalla digipokkarilla, joita sai ladata Facebook-ryhmästä. Totta puhuen ne kuvat oli aika kauheita, mutta niistä jäi hauskoja muistoja.

Vesiputousten, uimisen, kaakaon ja muffinien jälkeen meillä jäi vielä ylimäärästä aikaa, joten mentiin vielä bongailemaan vesinokkaeläimiä JA NÄHTIIN YKS!!! En voi vieläkään uskoa, että oon todistanu niiden olemassaolon. Ne oli yllättävän pieniä. Nähtiin siellä kans myrkkykäärme, myrkkyhämähäkki, tuhatjalkanen, puukenguru (kyllä, semmonenki on olemassa), kookaburra ja mikä tärkeintä, lehmiä. Vaikka tää retki oli aika extempore, oli se yks Cairnsin kohokohdista. Oli ihanaa uiskennella upeissa maisemissa ja laulaa paluumatkalla karaokea uusien tuttavuuksien kans!

26. Heinäkuuta 2022

Cairns -> Gold Coast, Australia

Tällä hetkellä ollaan matkalla kohti Gold Coastia. Cairns oli upea paikka ja voisin kuvitella itteni asumassa siellä. Ennen lähtöä tehtiin vielä päiväretki Palm Cove rannalle, jossa ei ollu yhtäkään lokkia, mutta varotettiin krokotiileista. Käytiin kuitenkin kastautumassa, eikä onneksi nähty yhtäkään krokoa tai meduusaa. Viihdyttiin iltaan asti ja saatiin ihastella hämärtyvää iltaa ja sen mukanaan tuomia pastellinsävyjä. Rannalta lähettiin taskut täynnä kauniita kiviä ja simpukoita. Tähän asti on ollut unohtumaton reissunpuolikas enkä malta oottaa mitä seuraavat kohteet tuo tullessaan.

Gold Coast, Australia

Gold Coast oli uskomaton ja majotuttiin sai raan hienossa airbnb-kämpässä, josta aukes parveke merelle. Vietettiin meidän neljä päi vää lähinnä rentoutuessa ja rannalla käveles kellessä. Totesin taas, että mun kuuluis asua valtameren äärellä. Päättelin, että oon ehkä edellisessä asunu lähellä valtamerta, koska se tuntuu niin oikealta, ihan ku kuuluisin sinne. En oo missään kokenut samanlaista rauhaa kuin pauhaavan meren äärellä. Suomessakin meri tuntuu rauhottavalta, mutta siitä ei sil tikään tuu samanlaista tunnetta kuin valta meren äärettömyydestä ja levottomuudesta. Ehkä mun täytyykin muuttaa tänne.

Täällä kävi myös hieman vastoinkäymisiä, kun mun puhelin putos hostellin laattalattialle ja lakkas toimimasta. Päästiin myös life guardien hoiviin ja sieltä ensiapuun paikattavaksi, kun yks meistä sai haavan jalkaan. Meijän huoneeseen myös pyrki jatkuvasti val tavan iso torakka, jonka meidän uudet australialaiset hostellikamut lopulta heitti pihalle.

Kaikesta tästä huolimatta oli taas unohtumaton kohde, jossa oli älyttömän kauniita rantoja ja upeeta luontoa. Yks reissun kohokohdista oli se, kun mentiin rannalle kattomaan auringonlaskua ja surffareita JA päädyttiin näkemään muuttoa tekeviä valaita. Oltiin aiemmin kuultu paikalliselta mieheltä, että valaat muuttaa Noosan ohi ja ne ei oo vielä tehny sitä. Ei kuitenkaan uskottu, että onnistuttais to distamaan se. Taas yks unelma toteutu!

10. Elokuuta 2022

Brisbane, Australia

Brisbane oli kohteena tylsin, ihan vaan, koska se oli aika perus suurkaupunki. Se oli reissun viimeinen etappi ja majotuttiin sen kunniaksi hienossa airbnb-asunnossa Brisbanen kattojen yllä. Siellä oli lämmitetty kattouima-allas ja sauna, joita en kuitenkaan päässy uuden tatuoinnin takia kokeilemaan, jonka otin reissumuistoksi. Ajankuluksi käytiin Lone Pine Koala Sanctuary:ssa, koska en ollu onnistunu luonnossa näkemään yhtäkään kengurua tai koalaa (käsittämätöntä, I know). Saatiin siellä syöttää ja rapsutella kenguruita ja vallabeja. Se paikka oli nimensä mukaan eläinten suojelualue, joten oli surullista nähdä etenkin lintuja tosi pienissä häkeissä, vaikka siellä samaan aikaan kerrottiin heidän tekevän paljon tutkimus- ja suojelutyötä. Jäi vähän ristiriitaset fiilikset.

Reissulta jäi kaiken kaikkiaan upeita, kerran elämässä -kokemuksia, muistoja ja ennen kaikkea rakkaus Australiaa kohtaan ja halu nähdä lisää.

Australia, kiitos kaikesta, I’ll be back!

Kolumni: Heijastuksia vai kangastuksia?

”Nyt

jotkut joskus pyytävät. Tämä herättää ajatuksen siitä, mitä sieltä peilistä tulisi edes näkyä. Ehkä sieltä pitäisi heijastua jotain parempaa, jota tällä hetkellä on. Ehkä pitäisi yrittää vielä paremmin. Vai onko sen paremman heijastuminen edes mahdollista?

Rimojen asettaminen ylettyy omasta arjesta uran suunnitteluun ja tulevaisuuteenkin. Mitä korkeammalle haluaa, sitä parempi. Itse asiassa, voisi yrittää vieläkin korkeammalle. Olen löytänyt itseni ajatuksesta, jossa koen itseni hyvin pieneksi ja turhaksi, kun omat tavoitteeni eivät ole yhtä valloittavia tai korkeita kuin muiden. Epäonnistunut.

Niin tavoitteita kuin toiveitakin saa olla, mutta tarvitseeko elämän olla silti aina suurta ja mahtavaa. Se kun ei kuitenkaan ole elämään tyytymistä tai riman asettamista liian alas, jos on tyytyväinen perusasioihin. Senhän täytyisi olla itsestäänselvyys, mutta nykyisen suorittajakulttuurin keskellä perinteiset elämänarvot voivat kuulostaa latteilta.

Tyytyväisyys elämän peruspilareihin ei lue pois sitä, ettei voisi olla suuria unelmia ja tavoitteita, tietenkään. Joskus vain korkeat rimat ja suuret toiveet sokaisevat ihmisen niin, ettei omaa heijastusta peilistä enää muistakaan. Juhannuksenakin toivottomat romantikot toivovat oman elämän rakkauden heijastuksen näkyvän veden pinnassa. Keskitytään siihen, mitä vedestä voisi heijastua, ei mitä hyvää heijastuksessa jo näkyy.

Haluaisin, että elämässä opittaisiin antamaan itselle useammin mahdollisuus iloita pienistä asioista, jotka saattavat tuntua joillekin ehkä mitättömiltä. Sängystä nouseminen, lempparipaita tuolin nojalla tai iltapalan syöminen. Iloitsemisen riman laskeminen auttaisi varmasti siihen, ettei kaikelta vaadittaisi niin paljoa, varsinkaan itseltään. Haluaisin oppia tämän itsekin, koska monissa tilanteissa löydän mieleni anelemassa koko ajan enemmän. Aina peilistä pitäisi näkyä parempi versio.

Heijastuksista voikin herkästi tulla kangastuksia: se, mitä kuvittelet näkeväsi ei ole oikeasti totta. Siinä voi pieni ihminen nopeasti kadottaa itsensä. Mitä sinä haluaisit nähdä peilikuvasta? Onko se kuviteltu juhannusheila veden pinnassa juuri se, mitä kaipaat? Vai olisiko tärkeämpää katsoa tyyppiä, jonka kanssa vietät elämää oman pääsi sisällä?

Tavoittele unelmia, mutta muista, että juuri nytkin, on tosi hyvä. Sillä ei ole merkitystä, miten muut yrittävät rimansa asettaa tai sinut näkevät. Peilistä heijastuu vain sinä, eikä sen tarvitse olla mitään parempaa.

on peiliin katsomisen paikka!”,

NUORENA NAISENA SAUDI-ARABIASSA

”Minun oli erittäin helppo samaistua hahmojen tunteisiin.

Kun ne kumpusivat ongelmista, joita en itse länsimaalaisena naisena joudu kohtaamaan, lukukokemukseni oli höystetty epätoivolla ja avuttomuudella.”

Teksti Olivia Nummi Taitto Julia Lehtinen

Kirjojen avulla ihmisen on mahdollista asettua kenen tahansa saappaisiin ja ikäänkuin kokea asioita, jotka muutoin olisivat saavuttamattomissa. Sain tästä muistutuksen lukiessani Rajaa Alsanean teoksen Girls of Riyadh, joka kertoo elämästä Saudi-Arabiassa ikäisteni nuorten naisten näkökulmasta. Romaanin keskeisinä teemoina toimi ihmissuhteet, päähenkilöiden kokemukset saudiarabialaisesta kulttuurista, erityisesti avioliiton ympärillä sekä kulttuuriset erot länsimaiden ja itämaiden välillä.

Kirjaa ei alunperin ollut tarkoitus kääntää englanniksi länsimaalaisille markkinoille, vaan se oli tavallinen saudiarabialainen romaani neljän nuoren naisen kasvutarinasta. Tästä syystä siinä esiintyvät itämaisen kulttuurin piirteet tulivat esiin tarinan lomassa luonnollisina nyansseina ja siksi omasta ympäristöstä poikkeavat piirteet tuntuivatkin ajoittain niin käsittämättömiltä.

Individualistisessa kulttuurissa kasvaneena oli mieltä avartava kokemus sukeltaa kollektivismin ytimeen ikäisteni tyttöjen näkökulmasta. Lukukokemus sai minut tuntemaan ikään kuin olisin ollut kärpäsenä katossa päähenkilöille tuikitavallisissa tilanteissa, kuten järjestetyn avioliiton sopimuksenteko tilaisuudessa.

Kulttuurille ominainen naisen heikko, itsenäinen asema näyttäytyi minulle yhden päähenkilöistä, Gamrahin tarinan myötä. Hänen erottuaan joutui hän muuttamaan takaisin perheensä luokse, jossa hän taisteli itsenäisyydestään työskentelyluvan saamiseen asti.

Naisena luin Gamrahin ahdingosta pelonsekaisin tuntein pyrkiessäni kuvittelemaan itseäni tilanteeseen, jossa minulla ei olisi valtaa päättää omasta elämästäni, edes aikuisena. Samasta iästä huolimatta minun ja Gamrahin kontrasti korostui, kun luin tarinaa omassa yksiössäni. Omalla kohdallani oli itsestäänselvää muuttaa mihin tahansa opiskelemaan valitsemaani alaa, joten lukiessani tunsin huolta muiden ikäisteni naisten puolesta, joiden mahdollisuudet itsenäiseen elämään ovat rajatut.

Kollektivismissä kasvaneina päähenkilöiden tekojen ja valintojen primäärimotiivit luonnollisesti juurtuivat aika ajoin lujemmin heidän sosiaaliseen ympäristöönsä omien toiveidensa sijaan. Teos sai minut arvioimaan omien valintojeni taustalla selittäviä tekijöitä ja sitä, kuinka realistisesti pystyn muuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa minuun lapsesta saakka istutettuja arvoja ja oletuksia.

Kulttuurissamme pidetään koulutusta ja itsenäisyyttä korkeassa arvossa. Nuoresta asti olenkin tehnyt muun muassa kesätöitä ansaitakseni omaa rahaa ja päästäkseni esimerkiksi matkustamaan ystävieni kanssa.

”Teos avarsi maailmankuvaani, lisäsi kiinnostustani koko maailmasta

oman kuplani ympäriltä sekä kasvatti huoltani naisten asemaan liittyvistä ongelmista.”

Kirjassa taas nuorten naisten kaikki matkat olivat heidän vanhempiensa heille järjestämiään halusivat he sitä tai eivät. Heidän ei esimerkiksi annettu yöpyä muualla, kuin sukulaistensa luona.

Itsenäisenä nuorena aikuisena arvostan jokaista maailmankuvaani avartavaa kokemusta, johon vanhempanikin ovat minua aina kannustaneet. Ymmärsin, että minulla on etuoikeus tutustua maailmaan sellaisena, kuin se on. Kirjan päähenkilöiden suljettu ympäristö puolestaan ei tarjoa heille samaa mahdollisuutta.

Kirja sai minut tarkastelemaan sosiaalisen ympäristöni merkitystä omassa elämässäni uudessa valossa. Päähenkilöt toimivat toisilleen henkireikinä toimintaa tiukkaan säätelevässä kulttuurissa, jossa jokainen tahollaan tunsi painetta suoriutua kulttuurinormien mukaisella tavalla. Länsimaalaiseen normeihin peilattuna naiset joutuivat suoriutumaan korkealla tasolla sekä avioliiton, että koulutuksen saralla samanaikaisesti jo varhain.

Päähenkilöt kävivät kirjassa kukin tahollaan sekä äärimmäisen iloisia, että suunnatonta surua aiheuttavia kokemuksia aina esikoisen syntymästä ja valmistumisesta läheisen kuolemaan ja vapauden riistämiseen. Pienistä erimielisyyksistä ja riidoista huolimatta he olivat aina toistensa tukena tilanteessa kuin tilanteessa.

Epätoivon, pettymyksen ja ahdingon hetkinä tytöt kokoontuivat ja auttoivat toinen toisiaan. Heidän väliset ihmissuhteensa kuvattiin ulottuvan syvälle ja kirjassa tuotiin esiin jopa sisarussuhteita heijastavia piirteitä ystävien välillä tavassa, jolla he ilmaisivat erimielisyyksiään ja luottamustaan.

Tämä seikka puolestaan sai minut tunnistamaan samankaltaisuuksia omassa elämässäni.

Huolimatta ongelmasta, pystyn tukeutumaan ystäviini myötätunnon tai neuvojen toivossa.

Valitsemani ystävät kulkevat mukanani päivästä toiseen välittäen minusta.

Kuten kirjan naiset, kohdatessani suurta mielipahaa tiedän, että intuitiivisesti soittaisin parhaille ystävilleni ja jakaisin raa’at tunteeni heidän kanssaan. Tämä havainto kasvatti kiitollisuuttani ystäviäni kohtaan.

Lukukokemus avarsi maailmankuvaani ja lisäsi ymmärrystä saudiarabialaisesta sekä muista vahvasti islaminuskoisista kulttuureista, missä Suomesta poiketen uskonto näkyy kaikessa kansalaisten arjessa.

Arvostukseni omaa itsenäisyyttäni kohtaan kasvoi, mutta samanaikaisesti teos herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Vaikka kirjan myötä kiinnostuin itämaisesta kuttuurista ja sen kiehtovista piirteistä, minun oli hankala käsitellä monia protagonistien asemaan ja itsenäisyyteen liittyviä ongelmia.

Romaanin kerrontatyylin vuoksi minun oli erittäin helppo samaistua hahmojen tunteisiin. Kun ne kumpusivat ongelmista, joita en itse länsimaalaisena naisena joudu kohtaamaan, lukukokemukseni oli höystetty epätoivolla ja avuttomuudella.

Koin oloni pieneksi, sillä minun ei ole mahdollista saattaa itsenäistä päätäntävaltaa itämaisten naisten elämän oletusarvoksi, vaikka romaanin hahmot sitä selkeästi ajoittain kaipasivat.

Teos avarsi maailmankuvaani, lisäsi kiinnostustani koko maailmasta oman kuplani ympäriltä sekä kasvatti huoltani naisten asemaan liittyvistä ongelmista.

Nämä ovat mielestäni tärkeitä teemoja joiden pohtiminen kehittää minua nuorena aikuisena. Tämän vuoksi Girls of Riyadh muutti elämääni.

havainto

kasvatti kiitollisuuttani ystäviäni kohtaan.

Wapputapahtumat CoMedian 2023

CoMedia oli tänä vuonna mukana yhteensä neljässä

wapputapahtumassa. Tässä

Kirja sai minut tarkastelemaan sosiaalisen ympäristöni merkitystä omassa elämässäni uudessa valossa. Päähenkilöt toimivat toisilleen henkireikinä toimintaa tiukkaan säätelevässä kulttuurissa, jossa jokainen tahollaan tunsi painetta suoriutua kulttuurinormien mukaisella tavalla. Länsimaalaiseen normeihin peilattuna naiset joutuivat suoriutumaan korkealla tasolla sekä avioliiton, että koulutuksen saralla samanaikaisesti jo varhain.

katsaus kyseisiin tapahtumiin, jos ne jäivät sinulta välistä!

Munkkibaari

Päähenkilöt kävivät kirjassa kukin tahollaan sekä äärimmäisen iloisia, että suunnatonta surua aiheuttavia kokemuksia aina esikoisen syntymästä ja valmistumisesta läheisen kuolemaan ja vapauden riistämiseen. Pienistä erimielisyyksistä ja riidoista huolimatta he olivat aina toistensa tukena tilanteessa kuin tilanteessa. Epätoivon, pettymyksen ja ahdingon hetkinä tytöt kokoontuivat ja auttoivat toinen toisiaan. Heidän väliset ihmissuhteensa kuvattiin ulottuvan syvälle ja kirjassa tuotiin esiin jopa sisarussuhteita heijastavia piirteitä ystävien välillä tavassa, jolla he ilmaisivat erimielisyyksiään ja luottamustaan.

Tämä seikka puolestaan sai minut tunnistamaan samankaltaisuuksia omassa elämässäni. Huolimatta ongelmasta, pystyn tukeutumaan ystäviini myötätunnon tai neuvojen toivossa. Valitsemani ystävät kulkevat mukanani päivästä toiseen välittäen minusta. Kuten kirjan naiset, kohdatessani suurta mielipahaa tiedän, että intuitiivisesti soittaisin parhaille ystävilleni ja jakaisin raa’at tunteeni heidän kanssaan. Tämä havainto kasvatti kiitollisuuttani ystäviäni kohtaan.

CoMedian ja Tutin työhyvinvointivastaavat järjestivät yhdessä munkkibaarin kampuksella. Tarjolla oli ilmaiseksi munkkia ja juotavaa, joista pystyi nauttimaan sohvalla aurinkoisessa kelissä. Kävijöitä oli useampi sata ja kaikki munkit menivät ennen tapahtuman loppumista!

Lukukokemus avarsi maailmankuvaani ja lisäsi ymmärrystä saudiarabialaisesta sekä muista vahvasti islaminuskoisista kulttuureista, missä Suomesta poiketen uskonto näkyy kaikessa kansalaisten arjessa. Arvostukseni omaa itsenäisyyttäni kohtaan kasvoi, mutta samanaikaisesti teos herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Vaikka kirjan myötä kiinnostuin itämaisesta kuttuurista ja sen kiehtovista piirteistä, minun oli hankala käsitellä monia protagonistien asemaan ja itsenäisyyteen liittyviä ongelmia. Romaanin kerrontatyylin vuoksi minun oli erittäin helppo samaistua hahmojen tunteisiin. Kun ne kumpusivat ongelmista, joita en itse länsimaalaisena naisena joudu kohtaamaan, lukukokemukseni oli höystetty epätoivolla ja avuttomuudella. Koin oloni pieneksi, sillä minun ei ole mahdollista saattaa itsenäistä päätäntävaltaa itämaisten naisten elämän oletusarvoksi, vaikka romaanin hahmot sitä selkeästi ajoittain kaipasivat. Teos avarsi maailmankuvaani, lisäsi kiinnostustani koko maailmasta oman kuplani ympäriltä sekä kasvatti huoltani naisten asemaan liittyvistä ongelmista. Nämä ovat mielestäni tärkeitä teemoja joiden pohtiminen kehittää minua nuorena aikuisena. Tämän vuoksi Girls of Riyadh muutti elämääni.

On hienoa, että ainejärjestöt järjestävät yhdessä tapahtumia, joissa toisiin opiskelijoihin tutustuminen poikkitieteellisesti on helppoa ja yhteishenki kasvaa tiiviimmäksi. Myös alkoholittomien tapahtumien merkitys on kasvanut viime vuosina, ja tämä tapahtuma oli yksi esimerkki sellaisesta.

CoMedia catselee

CoMedian ainoa oma tapahtuma järjestettiin kulttuuritalo Fannyssa katsoen elokuvaa Mamma Mia! Tarjolla oli leffaherkuksi suolaista ja makeaa, ja mukaan suositeltiin ottamaan omaa vilttiä ja patjaa, minkä moni toteuttikin. Kyseinen elokuva päätettiin yleisöäänestyksellä ja paljastui erinomaiseksi valinnaksi lauluineen ja vitseineen.

Tämä tapahtuma oli hyvää tasapainoa muulle vappuhulinalle, ja viiden euron elokuvalippu ei tuntunut pahalta kukkarossa.

Puistoapprot & vappusunnarit

Puistoapprot olivat kokonaan uusi tapahtuma, jossa CoMedia, Tutti, Hallinnoijat ja Warrantti kokoontuivat yhdessä järjestämään tapahtuman, jossa osallistujat kiersivät Vaasan puistoja vuorotellen. Jokaisessa puistossa oli tietty ainejärjestö, joka oli järjestänyt erilaista toimintaa ja tarjoiluja,

Ainoa vastoinkäyminen oli se, että koko päivän satoi räntää ja lopuksi lunta. Se ei kuitenkaan estänyt sinnikkäimpiä osallistujia kiertämästä rasteja. Jatkot eli vappusunnarit järjestettiin Fontanassa, joka taisi olla monen ensimmäinen #SuFo.

Wild west -sitsit

CoMedia ja Hallinnoijat järjestivät yhdessä Villi länsi-teemaiset sitsit. Kyseisten ainejärjestöjen yhteissitsit ovat jo vappuperinne, joten näitä sitsejä ei voinut jättää välistä. Sitsipöydissä näkyi suurin joukoin niin cowboy-hattuja kuin ihmisiä, joiden mielestä teema koski ennemminkin Länsi-Suomea.

Vapputunnelma huokui sitsilauluista ja aktiivisesta osallistumisesta, sitsilauluja laulettiin monta putkeen ja jatkot juhlittiin Fontanassa!

CoMedian jäsenille

Mocktail 5,50€/7,20€

Hanajuomat 5,50€ (olut 0,4l, siideri ja lonkero 0,3l)

Talonviinikannu 22€ (0,75l)

+ muut opiskelija-alennukset

Hyvä viestinnän opiskelija,

Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa

• Pressikortin

• Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen

• Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme

• Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme

• Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea

• Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan

joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

Monikäyttöinen pesto

Pesto on helppo ja nopea valmistaa Se sopii esimerkiksi uunijuuresten

mausteeksi, pastakastikkeeseen tai täytettyihin leipiin Valmistukseen tarvitset ainesosien lisäksi vain sauvasekoittim

A i n e s o s a t

40 g

40 g

1 iso rk

1-2 kpl

0 5-1 dl

Cashewpähkinöitä

Parmesan juustoa

Basilikaa

Valkosipulinkynttä

Oliiviöljyä

Mustapippuria ja suolaa

V a l m i s t u s o h j e

Lisää astiaan cashewpähkinät, parmesaani ja basilikan

lehdet Lisää myös oman maun mukaan valkosipulin

kynnet ja muut mausteet Sekoita ainesosat yhteen

blenderillä samalla oliiviöljyä lisäten, kunnes pesto

saavuttaa haluamasi koostumuksen

V i n k k i !

Voit myös lisätä pestoon tuoretta pinaattia tai

sitruunamehua Peston voi myös pakastaa esimerkiksi

jääpalamuotissa, jolloin se säilyy käyttövalmiina pidempään

T U N N I S T A T K O

TUNNELUKKOSI?

T u n n e l u k o t o v a t i h m i s e l l e l a p s u u d e n a i k a n a k e h i t t y n e i t ä h a i t a l l i s i a s e l v i y t y m i s k e i n o j a j a k ä y t t ä y t y m i s m a l l e j a . N ä m ä s e l v i y t y m i s k e i n o t k e h i t t y v ä t , k u n l a p s e n j o k i n e m o t i o n a a l i n e n t a r v e j ä ä v a n h e m m i l t a t a i h u o l t a j i l t a t o i s t u v a s t i h u o m i o i m a t t a T u n n e l u k k o j a v o i m y ö s k e h i t t y ä u s e a m p i , j o s l a p s i k o k e e u s e i d e n h e n k i s t e n t a r p e i d e n j ä ä v ä n t y y d y t t y m ä t t ä . H e n k i s i ä t a r p e i t a o v a t e s i m e r k i k s i l a p s e n t a r p e e t t u l l a h y v ä k s y t y k s i , h o i v a t u k s i t a i h u o m i o i d u k s i . H u o l t a j i e n v a s t u u l l a o n h u o m i o i d a j a t y y d y t t ä ä l a p s e n e m o t i o n a a l i s i a j a f y y s i s i ä t a r p e i t a p a r h a a n s a m u k a a n T u n n e l u k k o j a s i i s s y n t y y , j o s h u o l t a j a t e i v ä t k y k e n e t ä y t t ä m ä ä n y h t ä t a i u s e a m p a a l a p s e n e m o t i o n a a l i s t a t a r v e t t a .

T u n n e l u k o t s y n t y v ä t l a p s u u d e s s a v u o r o v a i k u t u k s e s s a h u o l t a j i e n t a i e s i m e r k i k s i s i s a r u s t e n k a n s s a . N ä m ä l a p s u u d e n v u o r o v a i k u t u s s u h t e i s s a o p i t u t k ä y t ö s m a l l i t t o i s t u v a t u s e i n a i k u i s u u d e n i h m i s s u h t e i s s a H a i t a l l i s e t t u n n e l u k o t v o i v a t a i k u i s u u d e s s a n ä y t t ä y t y ä e s i m e r k i k s i o n g e l m i n a p a r i s u h t e i s s a . I h m i n e n s i i s t o i s t a a a i k u i s u u d e n i h m i s s u h t e i s s a a n n i i t ä t a p o j a , j o i t a o n o p p i n u t h u o l t a j i e n s a k a n s s a l a p s e n a L a p s u u d e s s a s y n t y n y t h y l k ä ä m i s e n t u n n e l u k k o v o i e s i m e r k i k s i n ä k y ä a i k u i s u u d e n p a r i s u h t e i s s a m u u n m u a s s a

k u m p p a n i i n t a k e r t u m i s e n a t a i e p ä v a r m u u t e n a k u m p p a n i n p y s y v y y d e s t ä H y l k ä ä m i s e n t u n n e l u k k o v o i s y n t y ä l a p s u u d e n h y l k ä ä m i s k o k e m u k s i s t a , e s i m e r k i k s i v a n h e m m a n o l l e s s a p a l j o n p o i s s a k o t o a

T u n n e l u k k o j a o n t u n n i s t e t t u y h t e e n s ä k a h d e k s a n t o i s t a e r i l a i s t a . E s i m e r k i k s i e m o t i o n a a l i s e n e s t y n e i s y y d e n t u n n e l u k k o v o i s y n t y ä , j o s l a p s e n h u o l t a j a t o v a t k y v y t t ö m i ä i l m a i s e m a a n t u n t e i t a a n t a i k o d i n i l m a p i i r i o n m u u t e n t u n t e i t a t u k a h d u t t a v a . T ä l l ö i n l a p s i o p p i i s e l v i y t y m ä ä n p a r h a i t e n , j o s e i i l m a i s e k a i k k i a t u n t e i t a a n a v o i m e s t i

T u n n e l u k o i s s a o n m u u t e n k i n k y s e l a p s u u d e s s a o p i t u i s t a t o i m i n t a t a v o i s t a , j o i l l a l a p s i s e l v i y t y y h e l p o i t e n l a p s u u d e n k o t i n s a e r i l a i s i s t a t i l a n t e i s t a E s i m e r k i k s i a l i s t u m i s e n t u n n e l u k k o v o i s y n t y ä , j o s l a p s u u d e s s a o n s a a n u t h y v ä k s y n t ä ä j a r a k k a u t t a h u o l t a j i l t a a i n o a s t a a n a l i s t u m a l l a h e i d ä n t a h t o o n s a . A l i s t u m i s e n t u n n e l u k k o o n l i i t t y y m y ö s u s e i n h y l k ä ä m i s e n t u n n e l u k k o , j o l l o i n m u i d e n t a h t o o n a l i s t u t a a n h y l k ä ä m i s e n p e l o s s a . L a p s i s e l v i y t y y s i i s h e l p o i t e n a r j e s t a a n a l i s t u m a l l a h u o l t a j i e n s a m i e l i p i t e i s i i n j a t o i v e i s i i n

T u n n e l u k k o j e n m u o d o s t u m i s e e n v a i k u t t a a s i i s e n i t e n l a p s u u d e n h u o l t a j i e n k ä y t ö s j a s e , k u i n k a h e v a s t a a v a t l a p s e n e m o t i o n a a l i s i i n t a r p e i s i i n T u n n e l u k k o j e n v a h v u u t t a v o i t e s t a t a t u n n e l u k k o t e s t i n a v u l l a A l k u p e r ä i n e n t u n n e l u k k o t e s t i o n t u n n e l u k k o k o n s e p t i n l u o j a n p s y k o l o g i J e f f r e y E . Y o u n g i n k e h i t t ä m ä 2 3 2 v ä i t t e e n p i t u i n e n t e s t i , m u t t a n e t i s t ä l ö y t y y t ä s t ä m y ö s l y h y e m p i ä v e r s i o i t a , j o i l l a v o i t u t k i a o m i a t u n n e l u k k o j a a n J o k a i s e l t a i h m i s e l t ä l ö y t y y v ä h i n t ä ä n h e i k k o j a t u n n e l u k k o j a , j o t k a e i v ä t j u u r i k a a n h a i t t a a e l ä m ä ä M o n e l l a i h m i s e l l ä o n n ä i d e n l i s ä k s i k u i t e n k i n m y ö s v a h v o j a t a i k e s k i v a h v o j a t u n n e l u k k o j a , j o t k a v o i v a t h a i t a t a e l ä m ä ä j a i h m i s s u h t e i t a

V a h v o j a t u n n e l u k k o j a a i h e u t t a v a t e r i t y i s e s t i l a p s u u d e n t r a u m a a t t i s e t k o k e m u k s e t . E s i m e r k i k s i k a l t o i n k o h t e l u n t u n n e l u k k o v o i s y n t y ä l a p s u u d e n k a l t o i n k o h t e l u s t a . T ä l l ö i n i h m i n e n u s k o o a i k u i s u u d e s s a k i n y m p ä r i l l ä o l e v i e n i h m i s t e n p o i k k e u k s e t t a p e t t ä v ä n j a s a t u t t a v a n h ä n t ä . T u n n e l u k k o t y ö s k e n t e l y s -

s ä o n t ä m ä n t a k i a t ä r k e i n t ä t u t k i a l a p s u u d e n t a p a h t u m i a j a s u h d e t t a o m i i n h u o l t a j i i n S k e e m a t e r a p e u t t i K i m m o T a k a n e n o n k i r j o i t t a n u t u s e i t a k i r j o j a s u o m e k s i t u n n e l u k k o i h i n j a n i i d e n t y ö s t ä m i s e e n l i i t t y e n K i r j a t v o i v a t a u t t a a y m m ä r t ä m ä ä n o m i a t u n n e l u k k o j a s e k ä n i i d e n t a u s t a l l a o l e v i a s y i t ä j a t a p a h t u m i a . V a h v o j a t u n n e l u k k o j a v o i m y ö s t y ö s t ä ä t e r a p e u t i n t a i p s y k o l o g i n a v u s t u k s e l l a O m i e n t u n n e l u k k o j e n y m m ä r t ä m i n e n j a a v a a m i n e n v o i p a r h a i m m i l l a a n p a r a n t a a a i k u i s u u d e n i h m i s s u h t e i d e n l a a t u a j a o m a a h y v i n v o i n t i a

18 tunnelukkoa

H y l k ä ä m i s e n t u n n e l u k k o

K a l t o i n k o h t e l u n t u n n e l u k k o

V a j a v u u d e n t u n n e l u k k o

U l k o p u o l i s u u d e n t u n n e l u k k o

T u n n e v a j e t u n n e l u k k o

R i i p p u v u u d e n t u n n e l u k k o

K i e t o u t u n e i s u u d e n t u n n e l u k k o

S u o j a a m a t t o m u u d e n t u n n e l u k k o

E p ä o n n i s t u m i s e n t u n n e l u k k o

O i k e u t u k s e n t u n n e l u k k o

R i i t t ä m ä t ö n i t s e k o n t r o l l i t u n n e l u k k o

A l i s t u m i s e n t u n n e l u k o s s a

U h r a u t u m i s e n t u n n e l u k k o

H y v ä k s y n n ä n h a u n t u n n e l u k o n

P e s s i m i s t i s y y d e n t u n n e l u k k o

E m o t i o n a a l i s e n e s t y n e i s y y d e n t u n n e l u k k o

V a a t i v u u d e n t u n n e l u k k o

R a n k a i s e v u u d e n t u n n e l u k k o