Camp syksy final3

4/2016

SISÄLLYS PÄ ÄK IRJOITU S S . 3- 4

S. 7-8

PUHEENJOHTAJ AL TA S. 4 T ERVEISET TAM P E R E E L TA S. 5 YLIOPISTOAK TI I VI VAI O M I E N POLK UJEN KU L K I J A? S. 6

S. 1 8 S. 6

GALLUP - LE M P I ÄÄNE T S . 7- 8 O NK O AINA P AK K O O L L A S AA V UT ETTAVISSA? S . 9- 10 Ä Ä NI ON VAL TTI A S . 11- 14

PÄÄ T OI M IT T A J A

T O I M ITU S

LAU RA H ELI N

I N G A -M AAR ET AI K I ONI EM I

TAIT T A J A P AU LIIN A A I N A SO J A JULK A I S IJ A CO M ED IA RY VAA S A N Y LI O PI S T O N VIES T I N T Ä T IE T E L I J ÄT

MI I A M ATTI LA NI K OLI NA OJ ALAI NEN L E O PÖNTI NEN E L I N A R UOKAR I V I I V I S ÄNKI NI EM I ANNI TAI PALUS E L L I TER V O V I L MA V I ER TOLA J U L I A WI HUR I

YHTEYSTIEDOT WWW. CA M PLEHT I.C OM C AMPL EHTI@GMAI L . C O M

S. 2 1

S . 11 - 14

B LOG G A A M A LLA Ä Ä N T Ä K U U L U V I I N S . 15 -1 6 M I K Ä ON V A A S A N ET W OR K? S. 1 7 S OM ETU TKA S. 1 8 V U JU JÄ N N Ä I SKE E S. 1 9

1

HA E COM EDI A N HA LLI T U KSE E N S. 2 0 NO PE A LOI K K A U S PODCA S T I EN M A A I LM AAN S. 2 1 KOLU M N I - M U S I I K K I V I E S T I N V Ä LI T T ÄJ ÄNÄ S. 2 2

KYSYMYS TOIMITUKSELLE: SUOSIKKIKAUPUNKISI EUROOPASSA?

JULIA WIHURI

LEO PÖNTINEN

ELLI TERVO

‘’Kööpenhamina on ihana: ei niin tavallinen kuin Helsinki, eikä niin erikoinen kuin Berliini, vaan juuri sopivan rento ja kotoisa. Naapurit kokoontuvat katukirppikselle sunnuntaiaamuisin, maailman hyggeimmät kahvilat kutsuvat istuskelemaan ja puuroravintola on yhtä pop kuin sivukadun pienpanimo. Kaikki pyöräilevät bisnesmiehetkin viilettävät töihin puvuntakki heiluen. Taidegalleriassa on bileet perjantaisin, ja lähijunalla pääsee puistoon ihmettelemään peuroja. Olin vaihtarina Kööpenhaminassa pari vuotta sitten, ja ihastuin kaupunkiin niin, että palaan visiitille aina kun voin.’’

‘’Bédoin on pieni maalaismainen kylä Etelä-Ranskassa. Se sijaitsee Mont Ventouxin kupeessa, jota kutsutaan Provencen jättiläiseksi.

Ranskalaiseksi kyläksi Bédoinin asukkaat ovat hämmästyttävän lämminhenkisiä ja suhtautuvat turisteihin vieraanvaraisesti. Kylän tunnelma eroaa suuresti Välimeren rannikon turistikohteista. Bédoin on täydellinen kohde päästä tutustumaan ranskalaisuuteen. Torilta pääsee ostamaan paikallisten käsityöläisten ja viljelijöiden tuotteita.’’

‘’Suosikkikaupunkini Euroopassa on Pariisi. Viini on halpaa ja ruoka hyvää, ja kolmen ruokalajin illallisen viineineen voi saada 20e hintaan - ei paha ollenkaan. Pariisissa on myös sellaista tunnelmaa, jota ei voi sanoin kuvailla: romanttista ja samalla kaihoisaa. Kun kuuntelet vanhan papan soittavan haitaria Seinen rannalla toivot ajan pysähtyvän voidaksesi jäädä ikuisesti siihen hetkeen. Ja miten voisin unohtaa macaronsit ja crepesit! Pariisi on ainakin hyvää ruokaa arvostavan matkailijan ykköskohde.’’

3

PÄÄK IRJOITUS LAURA HELIN

ÄÄNI. Se voi olla hädin tuskin kuuluva, pieni ja vaatimaton tai päin-

vastoin koko tilan täyttävä mahtipontinen melu, joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Ääntä voidaan mitata desibeleillä, mutta äänen vaikutus on vaikeammin punnittavissa. On miltei mahdotonta olla kuulematta yhtään mitään ääniä useamman aikayksikön ajan, sillä äänet ovat läsnä elämämme jokaisena minuuttina. Musiikki, ohi ajavien autojen äänet, hampaiden narskuttelu, lämpöpatterin humina – ulkoiset äänet tavoittavat meidät joka hetki, vaikkemme niitä tajuntaamme asti laskisikaan.

Omassa normaalissa arjessani aamuni alkavat lumikkimaisesti linnunlaululla, sillä sellainen ääni kuuluu omasta herätysvempeleestäni. Yksi aamun suosikkiäänistäni on kahvinkeittimestä kuuluva napsahdus, joka kertoo päivän ensimmäisen kofeiiniannoksen olevan valmis. Pidän äänistä, jotka saavat minussa aikaan positiivisia tunteita. Askeleita rytmittävä musiikki, kynän rapina paperia vasten nopeasti kirjoitettaessa, koskemattoman lumen narina kengän alla, toisesta henkilöstä kuuluva pinnallinen hengitys jotain jännittävää televisio-ohjelmaa katsottaessa.

Näitä ääniä minä pysähdyn kuuntelemaan ja hymyilen mielessäni, kun huomaan niinkin pienen seikan kuin äänen aiheuttavan harmonista mielihyvää. Yritän myös kääntää kaikki ärsyttävät äänet positiivisiksi kokemuksiksi keskittymällä siihen hetkeen, kun se auton varashälytin tai ambulanssin sireenin ääni lakkaa, ja pienen hetken hiljaisuus tuntuu astetta voimakkaammalta. Minullakin tosin on yksi ääni, jota en kerta kaikkiaan voi sietää tai positiiviseksi muokata – nimittäin toisen ihmisen kuorsaus.

Ääni on yksi tärkeimmistä kommunikaation välineistä. Puheeseen tarvitaan ääntä, ja vaikka kommunikaatioon ei aina tarvita puhetta, helpottaa se usein merkittävästi viestin perille saamista oikeassa muodossa. Puheen selkeys vaikuttaa paljon viestin ymmärrettävyyteen, kun taas äänenvoimakkuudella voi säädellä viestin painopistettä. Vakuuttavaa puhetta pidettäessä äänen tulisi olla selkeä ja tarpeeksi kuuluva, kun taas iltasatua kerrottaessa ääntä kannattaa rauhallisesti ja tasaisesti. Myös viestinnän ammattilaisen on tärkeää osata käyttää ääntään oikein. Luonnollisesti alamme työhön sisältyy viestin välittämistä suuntaan jos toiseenkin, jolloin on ensiarvoisen tärkeää, että viesti tallentuu kuulijan mieleen tarkoitusta palvelevassa muodossa. Jos äänenkäyttö on heikkoa tai tilanteeseen sopimatonta, saattaa viestin sisältö muuttaa muotoaan vastaanottajan mielessä ja luoda näin vääränlaisia mielikuvia tilanteesta, jolloin viestijä on epäonnistunut työssään. Ei ole siis millään tavalla turha asia korostaa esimerkiksi hyviä puheviestinnän taitoja alalla, jossa myös kirjoitettu tai graafisesti esitetty viesti tulee jossain vaiheessa työprosessia sanoa ääneen idean läpisaamiseksi.

Maailman mennessä yhä sanavapaampaan muotoon voi yhdellä ihmisellä olla vaikeuksia saada oma äänensä kuuluviin. Internet suorastaan pursuaa erilaisia ääniä, jotka haluaisivat sanoa sanottavansa mahdollisimman monelle ihmiselle. Iltapäivälehtien kommenttiboksit, sosiaalisen median profiilien tekstikentät, sanomalehtien kolumnit… Mielipiteitä tulvii joka suunnasta, ja vain osa näistä äänistä pääsee raivaamaan tiensä muiden äänien läpi sinne, missä sen kuulee useampi ihminen kuin ne

4 samaan kahvipöytäseurueeseen kuuluvat vakiokasvot. Miten sinne maagiseen paikkaan, josta pystyy kuuluttamaan omat sanansa suurelle yleisölle ja saada jotain vaikutusta aikaan päivittäisillä höpinöillään, oikein pääsee?

Vakioneuvot on olla lahjakas, erottua joukosta, markkinoida itseään, asetella sanansa oikein, omata vahvoja mielipiteitä ja olla kiinnostava. Mielestäni aika pitkä ja vaikeasti saavutettava lista, joka vahvistaa sen, ettei oikotietä onneen ole. Itse nostaisin tärkeimmiksi etenemiskeinoiksi persoonallisuuden ja töiden tekemisen, sekä myös ripauksen tuuria, joka puhaltaa sinut oikeaan suuntaan. Listan haltuun saaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta – ainahan joku onnistuu nostamaan itsensä pinnalle ja saamaan äänensä kuuluviin niiden miljoonien muiden kaikujen keskeltä.

Yksi eniten vaikutusvaltaa omaavista äänistä ei itseasiassa ikinä ole yleisesti kuultavissa, vaan se puhuu ainoastaan yhdelle ihmiselle. Tarkoitan nyt tietenkin sitä oman pään sisällä kuuluvaa ääntä, jonka jokainen ihminen kuulee – toiset kuulee näitä ääniä jopa hulluuteen asti ja useampi vain normaalissa mittakaavassa omien ajatustensa kertojana. Tämä ääni on vaarallisin ja vaikutusvaltaisin, koska se on kirjaimellisesti päässyt ihmisen pään sisälle. Muiden ääneen lausumat kommentit niin hyvässä kuin pahassakin voi torjua ja estää niitä hetkauttamasta itseään, mutta jo valmiiksi oman päänsä sisältä kuuluvat lausahdukset ovat liian lähellä mieltä, jotta kukaan ihminen pystyisi niitä täysin sivuuttamaan.

Se päänsisäinen ääni on pieni pirulainen, joka soimaa sinua siitä ylimääräisesti kahvipullasta ja opiskelutehtävien lykkäämisestä. Se on kaikista pahin koulukiusaaja, joka muistuttaa jokaisesta epäonnistumisesta ja latelee inhottavia sanoja ulkonäöstäsi. Mutta sama ääni on myös paras tsemppaajasi, joka voi hokea sinulle päivittäin olevasi hyvä ja onnistuvasi kaikessa,

kunhan vain jaksat yrittää. Sillä äänellä on mahdollisuus antaa sinulle enemmän kehuja ja kauniita sanoja kuin yhdelläkään ihmisellä. Sillä äänellä on rajaton voima muuttaa mieltäsi ja asenteitasi itseäsi kohtaan, ja tehdä omilla sanoillaan sinusta sen säteilevimmän tyypin, joka on sinut itsensä kanssa. Ja mikä parasta, tätä ääntä voit itse säädellä. Et voi hiljentää sitä täysin, et voi loputtomiin olla antamatta sen vaikuttaa sinuun, mutta voit omalla tahdonvoimallasi kääntää sen sanomaan vain positiivisia ja energiaa tuovia sanoja. Voit siis saada päivittäin monta kourallista hyvää sanottavaa itsestäsi sen ainoan ihmisen taholta, jonka mielipiteillä on viime kädessä väliä – eli itseltäsi.

Aika mahtavaa, eikö?

Tämän lehden luettuasi kehotan sinua hengittämään syvään ja kuuntelemaan hetken ääniä, jotka ympäröivät sinut niin ulkoa kuin sisältäkin päin. Kuuntele ja tunnustele mielessäsi äänien aiheuttamaa vaikutusta mielialaasi. Ovatko tuntemukset positiivisia? Jos eivät ole, mieti, mitä asialle voisi tehdä. Lopulta vaihda pään sisällä oleva latistava äänesi pienen teräsmummelin ääneen, joka potkii sinua elämässäsi eteenpäin tsempaten ja säännöllisin väliajoin kehuja viljellen. Miksi? Koska kaiken maailmassa tapahtuvan keskellä kannattaa omaan arkeensa ottaa mukaan kaikki positiivinen, minkä elämästä irti saa.

PUHEENJOHTAJALTA ELINA RUOKARI

VIESTI ry:n slogan kuuluu ”Kaikki viestivät – harva on ammattilainen”. Olen täysin samaa mieltä. Viestinnän osaamista vaaditaan joka paikassa. Jopa pankin kesähessun hakuilmoituksessa luetellaan, kuinka viestintätaidot ovat plussaa. Mutta kuka sitten määrittelee viestintätaidot? Jos sometan joka päivä ja minulla on 500 seuraajaa Snapchatissa, olenko sosiaalisen median asiantuntija? Jos uskallan puhua yleisön edessä, olenko siis puheviestinnän ammattilainen? En usko.

Miksi annamme jatkuvasti muiden määritellä puolestamme viestijän ammatti-identiteettiä? Yhteiskunnassa vallitsee kummallinen olettamus, että kuka tahansa voi olla asiantuntija, kun kyseessä on viestintä. En kiistä, etteikö esimerkiksi lääkäriksi opiskelevien pitäisi tuntea enemmän tieteellistä tutkimusta tai hallita teoriaa käytännössä. Emmehän me lue tenttikirjasta, kuinka hyvä tviitti kriisiviestintätilanteessa kirjoitetaan tai mitä ihmettä sen #-merkin jälkeen pitäisi laittaa – saatikka sitten seuraa ammattilaisten suoritusta operaatiosta muistiinpanovälineiden kanssa.

Viestintä on luonteeltaan erilainen tieteenala. Sitä on turha verratakaan mainitsemaani lääketieteeseen. Ammattitaito, jota viestijältä vaaditaan, on kuitenkin arvostettavaa taitoa ja ymmärrystä alasta, jonka korkeakoulussa opiskelemalla saa. Viestintä sanana voidaan avata yksinkertaisesti sanomien siirtämiseksi ja merkityksien tuottamiseksi. Organisaatioiden maailmassa viestintä kattaa tänä päivänä kuitenkin paljon muuta.

Esimerkiksi ennakointi on merkittävä osa viestinnän ammattiosaamista. Wiioa lainatakseni, viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa. Siksi kai muotisanat kriisi- ja muutosviestintä ovat kaikkien huulilla. Hallitseeko se pankin kesähessu nämäkin?

Viestintä on tehokas johtamisen työkalu, eikä mikään näkemys siitä, minkälaisia filttereitä Instagramissa kannattaa käyttää.

Comedialainen, sinä olet (tuleva) viestinnän ammattilainen. Tämän ei pitäisi olla epäselvää. Ei varsinkaan itsellesi, mutta ei myöskään kenellekään muulle.

5

TERVEISET TAMPEREELTA REETTORIT RY TEKSTI ELINA RUOKARI

Tampereen yliopiston puheviestinnän, logopedian ja vokologian ainejärjestö Reettorit ry juhlistaa tänä vuonna 35-vuotista taivaltaan. Comedialaiset toivotetaankin lämpimästi tervetulleeksi vuosijuhliin – tai ihan muuten vain Tampereen vierailulle. Tapahtumien järjestäminen on tämänkin ainejärjestön syvintä osaamista ja tällä hetkellä valmisteilla on muun muassa ulkomaan excursio Budapestiin. Pohdinnassa on vielä, minkälaisen hyvän teon reettorit voisivat toteuttaa tänä syksynä.

MIKÄ IHMEEN PUHEVIESTINTÄ?

- Puheviestintä on vuorovaikutuksellisuutta, viestintäprosesseja ja esiintymistaitoa, vastaa täsmällisesti Reettorit ry:n hallituksen puheenjohtaja Janina Javanainen. Puheviestintää voi opiskella Tampereen lisäksi myös Jyväskylän yliopistossa. Siellä puheviestijät tunnetaan myös kettuina, kerrotaan ainejärjestö Parku ry:n verkkosivuilla.

Puheviestinnällä, logopedialla ja vokologialla on luonnollinen yhdistävä tekijä, nimittäin ääni. Kun reettorit kulkevat kampuksella, Puhe on olennainen osa vuorovaikutusta ja se on vahva vaikuttaei heitä voi olla huomaamatta: reettori tunnetaan usein kovaäänimisen väline. Puheviestinnän tutkimuksen keskiössä on nimenomaan syydestään. ihmisten välinen vuorovaikutus. Sen tutkimukseen kuuluu erilaisia lähestymistasoja viestintään aina kahden henkilön välisestä vuorovai”Olemme vahvoja vaikuttajia ja jokapaikanhöyliä, teemme paljon ja täydellä kutuksesta organisaatioviestinnän kautta joukkoviestintään ja jopa sydämellä!” Reettoreiden sisimpään olemukseen meitä johdatteli hallituksen kulttuurienväliseen kommunikaatioon. puheenjohtaja Janina Javanainen.

Minkälaista puheviestinnän opiskelu sitten on?

- Avartavaa, koukuttavaa ja hauskaa!

6

YLIOPISTOAKTIIVI VAI OMIEN POLKUJEN KULKIJA? TEKSTI JA KUVA JULIA WIHURI Miksi toinen on kaikessa mukana ja toinen käy yliopistolla vain opiskelemassa?

Miten vaikuttajan aika riittää kaikkeen, entä miten toinen käyttää vapaa-aikansa?

Campin kohtauspaikalla aktiivisuutta pohtivat viestintätieteilijät Enni ja Iida.

ENNI MATIKAINEN

IIDA HYYRYLÄINEN

Olen aina ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, ja fuksisyksynä minut houkuteltiinkin heti mukaan VYY:n edustajistoon. Nyt olen monessa mukana: toimin tiedekuntaneuvoston opiskelijaedustajana ja toista kautta edarin varajäsenenä. Olen vaikuttanut myös CoMedian hallituksessa, Vaasan ylioppilasteatteri Rampin johtokunnassa, tuutorina ja vuosijuhlatiimissä.

En ole yliopistoaktiivi, koska aikani ei vain riittäisi sellaisiin rooleihin.

Jo ennen kuin tulin yliopistolle olin sitoutunut Vaasan ylioppilasteatteri Ramppiin, joten edelleenkin käytän mielelläni ylimääräisen ajan rakkaan teatteriharrastuksen parissa. Useat samanaikaiset produktiot ovat aikaa vieviä: eilenkin maalasimme seinää keskiyöhön asti. Olen opintojen ohella myös yrittäjä, mikä vie oman aikansa sekin.

Voisi sanoa, että melkeinpä asun yliopistolla. Päivät täyttyvät opiskelusta ja palavereista. Lounaat ystävien kanssa venähtävät monesti parin tunnin pituisiksi, minkä jälkeen juttu jatkuu Cafe Oskarissa.

Yliopistolla käytän aikani tehokkaasti opiskellen ja luennoilla istuen. En erityisemmin vietä aikaa kampuksella, koska yleensä minulla on jonnekin kiire.

Yliopistoaktiivin arki vaatii hyvää ajanhallintataitoa. On osattava priorisoida, sillä en voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Tänä vuonna en onneksi ole yhtä kiireinen kuin viime vuonna, jolloin kandidaatin tutkielma ja vastuutehtävät hallituksissa täyttivät kalenterin.

En koe itseäni sellaiseksi, joka viihtyisi hallituksissa tai vastaavissa vaikuttajarooleissa. Olen luonteeltani ennemminkin luova haahuilija, ja pyrin vaikuttamaan muilla keinoin – esimerkiksi taiteen avulla.

Alun perinkin asenteeni on ollut se, että haluan ottaa kaiken irti opiskeluajasta. Uskon, että opiskeluajan vastuutehtävistä on hyötyä myös työelämässä. Järjestötoiminnassa parasta on se, että tutustuu ihmisiin ja verkostoituu. Yliopistolla käydessä törmää aina tuttuihin, ja on virkistävää, kun aina löytyy joku, jonka kanssa voi jutella edes viisi minuuttia.

Kun en käytä kaikkea aikaani yliopistolla, on minulla mahdollisuus keskittyä sellaiseen tekemiseen, mikä on itselleni korvaamattoman tärkeää. On myös mukavaa saada vastapainoa opiskelulle.

7

GA L L UP 1. Lempiäänesi arkisin?

2. Entä viikonloppuisin?

M IKÄ O N L E M P IÄ Ä NESI?

TEKSTI JA KUVAT NIKOLINA OJALAINEN

3. Mikä ääni ottaa helposti päähän?

4. Millaisia ääniä kampuksella kuulee useimmiten?

JOHANNA VIERIMAA VIESTINTÄ 3. VSK

ELINA VIRNALA VIESTINTÄ 3. VSK

1. Kahvinkeittimen porina.

1. Blenderin hurina. Toiset saavat päivänsä käyntiin kahvilla, minä smoothiella.

2. Viikonloppuisin paras ääni on se pulputus, mikä kuuluu viinipullosta, kun kaataa lasillista.

3. En voi sietää meidän kerrostalossa tapahtuvan työmaan ääniä!

Siellä kuulee jatkuvaa porausta. Kerran heräsin räjähdyksen ääneen ja siihen, että koko talo vavahteli.

4. Kampuksella kuulee jatkuvasti kiitosta ja ole hyvää kun porukka avaa toisilleen ovia.

2. Niitä on kaksi: ystävieni nauru sekä musiikki.

3. Hyttysen ininä tuli ensimmäisenä mieleen. En kuulu hyttysten faniklubiin.

4. Tietokoneen näppäimistön naputusta ja puheensorinaa. Myös tuulen humina on Vaasassa melko tuttua.

8

HANNA-LEENA SAAVALAINEN

NYKYSUOMI 3. VSK

JASMINKA MASINOVIC VIMA 5. VSK

1. Kun herää aamulla ja kuulee, että kämppis on jo ehtinyt keittiöön ja laittanut kahvin tippumaan.

1. Varmaan WhatsAppin viestiääni, ainakin silloin kun on istunut Tritoniassa liian pitkään.

2. Jos lähtee reissuun viikonloppuna, niin lempiääneni on jonkun kauempana asuvan ystävän ääni, jonka kuulee pitkästä aikaa.

2. Meren kohina silloin kun on oikeasti aikaa mennä lenkille, sekä Fonan portsarin aina yhtä iloinen tervehdys.

3. Ei oikeastaan mikään tietty yksittäinen ääni, mutta silloin ottaa päähän jos on liian kova yleistaustahälinä.

3. Liian aikaisin soiva herätyskello.

4. Kun tieto siirtyy oppikirjoista ja luentodioista akateemisena ajatuksenvirtana opiskelijoiden muistin tallelokeroihin.

4. Puheensorinaa ja turhautuneita huokauksia Tritoniassa.

9

O NKO A IN A PA K K O O LLA SA A VUTETT A V I SS A ?

TEKSTI INGA-MAARET AIKIONIEMI

10

N

äen unta, jossa olen kahvilla ystäväni kanssa. Hän valitsee kahvin, korvapuustin ja vaniljajäätelön. Minä pähkäilen valintaani: kakkupala vai suolainen piirakka. Juuri kun alan tehdä tilaustani kahvilan ikkunasta lentää läpi kasa jousipyssyn nuolia.

Kuulen niiden osumat selkäni takaa, käännyn ja herään. Vilkaisen puhelinta, johon on tullut aamun alkajaisiksi kolme viestiä kaveriltani, jolla on tapana kirjoittaa WhatsApp-viestit monessa osassa. Minun viestiääneni muistuttaa nuolen osumista maalitauluun. Tämä on päiväni ensimmäinen ääni.

Silmiä availlessa korvan vierestä alkaa kuulua vaimea kiihdyttävien autojen ääni. Poikaystäväni on napsauttanut heti ensimmäisenä puhelimestaan päälle formuloiden suoran lähetyksen. Sopivasti myös automaattinen herätyskello pärähtää päälle omassa puhelimessani. Rauhallinen herääminen aamuun on enää kaukainen haave, parempi vain nousta ylös.

Olen luonteeltani ihminen, joka vihaa ääniä ja puhetta aamuisin. Kaikista mieluiten olisin ihan hiljaa ensimmäiset kaksi tuntia heräämisestä. Tällaisia aamuja on kuitenkin vain harvoin. Miksi en laita puhelinta yksinkertaisesti äänettömälle? Herätyskello toimii, vaikka viestiäänet vaimentaisi. Ehkä minulla on sama salainen tunne kuin muillakin: mitä jos aivan yhtäkkiä saankin maailman tärkeimmän viestin ja jos en heti siihen tartu, niin jään jostakin paitsi?

Päiväni jatkuu erilaisten äänien rytmittämänä. Jousipyssyäänen lisäksi puhelimessa kilahtaa toisenlainen viestiääni: ryhmäkeskusteluiden ääni on erilainen. Facebook huutaa ahkerasti ja huomaan useammin kuin kerran pohtivani, miksi en vieläkään ole muistanut vaihtaa ilmoitusasetuksia. Kyytipörssi-ilmoitukset kavereilta, tapahtumiaan päivittävät järjestöt, tämän päivän muisto; mikään ei mene minulta sivu suun. Välissä puhelimen näytölle heilahtaa kilahduksen saattelemana myös Messenger-pallo; vaihtokaverini siellä laittaa joukon reissukuvia.

Huomioimatta eivät jää myöskään kalenterimerkinnät. Niillekin on oma ääni: vislaus. Muista tehdä tämä, tuo ja tänä iltana on viisi tapahtumaa. Koska aina unohdan kaiken, on minulla myös tuplamuistutuksia. Puhelin vislailee kuin kohtelias herrasmies kaduilla naisten perään. Totta kai minulla on myös tavallinen kalenteri täynnä merkintöjä, mutta kuka sitä muistaa päivittäin katsoa.

Avaan tietokoneen aikeenani tehdä muutama koulutyö. Samalla avaan Facebookin ja kysäisen pari asiaa kaverilta. Some jää auki selaimeen ja pian alkaa järjetön piippailu. Ryhmäkeskustelu on herännyt henkiin, tapaamisaikaa sovitaan viiden ihmisen voimin. Ääniä en tietenkään voi laittaa pois, sillä tykkään kuunnella musiikkia samalla kun opiskelen. Kaiken lisäksi puhelinkin soi, äiti haluaa kysellä viestinnällistä mielipidettäni tekstinpätkäänsä.

Alkaa kuulostaa siltä, että päiväni on kaoottisen äänisekamelskan täyttämä. Normaalisti en edes kokisi asiaa niin, mutta asiaa seuratessa fiilis on hieman eri. Kuinka monta kertaa toimeni keskeytyvät puhelimen kilahduksiin? Kuinka usein ajatukseni katkeavat, kun alan lukea vastaanotettua viestiä? Mitä kaikkea saisin aikaan, jos en olisi koko ajan saavutettavissa? Onko minulla edes oikeutta olla saavuttamaton? Samana iltana juttelen sattumalta aiheesta ystäväni kanssa. Mietimme, kuinka ärsyttävää on, ettei joku vastaa heti ja toisaalta kuinka inhottava on tunne siitä, että pitäisi itse vastata saman tien.

Päivän äänisekamelskaa seurailtuani olen tehnyt hankintoja. Kaupasta mukaan tarttui kaksi herätyskelloa ja puhelimet ovat jääneet yöksi makuuhuoneen ulkopuolelle äänettömälle. Ainakin aamuni alkavat kaivatulla hiljaisuudella. Kaiken lisäksi voin kertoa salaisuuden: yhtenäkään yönä elämäni tilaisuus ei ole mennyt nukkuessa ohi. Facebookin ilmoitusasetukset on vihdoinkin säädetty kuntoon, vain tärkeimmät asiat ilmestyvät puhelimen näytölle. Vielä on keksittävä, kuinka oppia muistamaan kaikki asiat ilman tuplahälytyksiä. Entä miltä kuulostaisi puhelimen laittaminen lentotilaan tai kiinni pariksi tunniksi keskellä päivää? Niin rohkea en ole, mutta ehkä vielä joku päivä.

11

ÄÄNI ON VALTTIA –

TARKKAAN HARKITTUNA JA HETKESSÄ ELÄESSÄ TEKSTI ELLI TERVO Radiotoimittajan työ on luovaa työtä, jossa ääni on juontajan tärkein työkalu. Radio on edelleen vakaa media, joka tavoittaa 3,7 miljoonaa suomalaista päivittäin keskimäärin kolmen tunnin ajan. Kuuntelijoiden kanavauskollisuus on vahvaa, ja persoonallisen äänen sekä mielenkiintoisten juttujen avulla kuuntelija pysyy kanavalla.

12

13

Miia Roivainen kertoo kuuntelijoiden hyvän palautteen ilmenevän usein keskusteluun osallistumisena.

KUVA JULIA SIEPPI

K

uulokkeet päähän, silmä sekuntikellossa ja tunnusmusiikki soimaan sekunnilleen oikeaan aikaan. Iltapäivälähetys alkaa Yle Radio Suomen Kajaanin radioaalloilla joka arkipäivä klo 15.05 ja lähetystä juontaa 23-vuotias Miia Roivainen. Yle Kajaanilla reilu kaksi vuotta töissä ollut Roivainen on jo iltapäivän tuttu radioääni, joka on radiojuontajan töiden lisäksi tehnyt myös toimittajan ja online-toimittajan töitä.

-Vapaus olla rehellisesti oma itseni on parasta työssäni, Roivainen kertoo.

-Myös mahdollisuus herättää ajatuksia ja keskustelua, sekä tunteiden välittäminen ja mielen avartaminen ovat syitä, jonka vuoksi pidän työstäni.

Harvoin monikaan tietää, minkä näköinen henkilö studiossa istuu puhumassa. Ääni voi herättää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, mutta juontajan mieleen jää useimmiten kuuntelijoiden positiiviset palautteet. Usein hyvä palaute kuuntelijoilta on se, kun he lähtevät mukaan keskusteluun, jota olen viemässä lähetyksessä eteenpäin, Roivainen sanoo.

-Kerran eräs 90-vuotiaaksi esittäytynyt nainen kertoi puhelimessa nuortuvansa kuunnellessaan minua. Se oli ehkä paras palaute, mitä olen koskaan saanut.

RADIOÄÄNI EETTERIN TAKAA Äänen ollessa radiojuontajan tärkein työkalu, on myös sen persoonallisuus tärkeää. Roivainen uskookin, että tunnistettava ääni

on jollain tapaa valtti radiossa.

-Ääntä voi kehittää jatkuvasti, ja se on ehkä vielä tärkeämpää kuin persoonallinen ääni – että osaa ja uskaltaa pohtia myös omaa ääntään, kuten vaikkapa äänenpainoja.

Radiojuontajan työ on kaikille avointa, sillä viikoittain radio tavoittaa 95% suomalaisista. Huonosti nukuttu yö tai omassa elämässä tapahtuvat henkilökohtaiset ongelmat eivät juurikaan saisi kuulua radion toiseen päähän, mutta niistäkin voi kehittää jotain tuottavaa.

-Huonona päivänä vähän ikävämpi olo voi tuoda särmää lähetykseen. Sitä pitää vaan osata hyödyntää oikein.

Oman huonon päivän peittäminen kuuntelijoilta on osa ammattitaitoa, joka kehittyy työn edetessä. Kun kello lyö 15.05 ja lähetykseni alkaa, en ole enää Miia, vaan radio-Miia, Roivainen kertoo. Radiossa on tietynlainen ammatillinen rooli päällä, mutta pohjimmiltani olen aina oma itseni, hän jatkaa.

-Tuo ”rooli” vie kaikki negatiiviset ajatukset pois, ja itse asiassa huomaan lähetyksen jälkeen huonon fiiliksen kadonneen.

HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY, MUTTA SPONTAANIUS KANNATTAA Radiotoimittajan työpäivä Yle Kajaanilla alkaa aamulla klo 10.15 suoraan aamupalaverilla, jossa käsitellään jo huomisen ja tulevien päivien asioita. Suuressa avokonttorissa ja toimittajien ja kuvaajien vilskeessä aamupalaveri voi olla päivän ainut hetki, jolloin kaikki ovat saman pöydän ääressä keskustelemassa tulevien päivien juttuaiheista.

Aamupalaverin jälkeen radiojuontajat kokoontuvat keskustele-

14

NOPEA REAGOINTI JA YHTEISTYÖ KANTAVAT PITKÄLLE

maan siitä, mitä aamun lähetyksessä on puhuttu ja mitä tulevassa päivälähetyksessä käsitellään, Roivainen valottaa. Näin vältytään samojen aiheiden läpikäymiseltä tai jonkin puheenaiheen käsittelyltä samasta näkökulmasta.

Puheajat myös vaihtelevat joka päivä, ja on tärkeää ottaa selvää, paljonko puheaikaa on eri vaiheissa lähetystä, Roivainen sanoo. Päivästä riippuen ajan määrä voi olla ilahdus tai huojennus.

-On tietenkin päiviä, jolloin ei ole luovimmillaan ja puhuttavaa lähetykseen voi olla vaikeaa keksiä. Onneksi meidän toimituksessamme on aina keskustelukavereita, ja parhaat ideat tulevatkin usein työkavereiden kanssa käydyistä keskusteluista.

Radiotoimittajan lähetyksen sisältö lähdetään yleensä koostamaan päivän pääaiheesta, jota käsitellään muissakin välineissä pitkin päivää.

Sisältö ei kuitenkaan koskaan tule tarkkaan rajatulta alueelta, vaan koko maailma on hyödynnettävissä.

-Käytössäni on kaikki mitä koen ja näen, joten vaikkapa lounaalla voi kokea jotain kertomisen arvoista. Arkiset asiat osuvat usein kuuntelijaa lähelle.

-Yle tekee laajasti sisältöä verkkoon, joten hienoja ilmiöitä löytyy käsiteltäväksi muutamalla klikkauksella, Roivainen toteaa.

KUVA ELLI TERVO

Radiojuontajan on oltava ajan hermolla, sillä sen etuna on tarjota kuuntelijoille laadukasta journalismia ja uutisten taustoja nopeasti.

Tavalliseen työpäivään kuuluu siksi myös päivän lehtien selaaminen sekä konkreettisesti että verkossa, sosiaalisen median seuraaminen pitkin päivää ja oman aluetoimituksen tekemien verkkojuttujen lukeminen, Roivainen kertoo.

Radiojuontajan on hyvä tietää tulevien päivien juttuaiheita jo etukäteen, jotta omaa juontoa voi ennakoida hyvissä ajoin. Silloin lähetykseen voi sisällyttää pätkiä toimittajien tekemistä haastatteluista tai kokonaisen haastattelun, tai sopia aiheeseen sopivia studiovieraita tuleville päiville.

-Keskustelen myös päivittäin kenttätoimittajan kanssa – mitä hän on tekemässä tänään, tai onko jostain päin Kainuuta tulossa suoraa lähetystä radioon.

Ennen lähetyksen alkamista sen suunnittelu on pääosassa, mutta Roivainen tekee myös itse juttuja vielä silloin tällöin.

-Päivällä saatan käydä myös itse tekemässä haastatteluja tai kirjoittaa nettijuttuja oman ehtimiseni mukaan, Roivainen summaa. Moniosaaminen on nykyään valttia myös radiojuontajan työssä, ja sosiaalinen media on tärkeässä osassa yhä useammalla radiokanavalla, kuten myös Ylellä. Yle täyttää tänä vuonna 90 vuotta, ja vanha organisaatio on pysynyt kehityksen mukana hyvin – sitä edesauttavat muun muassa tuoreet nuorten äänet radioaalloilla, jotka luovat keskustelua kansan ja valtakunnan median välillä.

15

BLOGGAAMALLA ÄÄNTÄ KUULUVIIN-

MITEN S I I N Ä ONN IST U T AA N ?

TEKSTI LEO PÖNTINEN KUVAT MINNA SOMERO Nykyään monen nuoren haave on perustaa oma blogi ja hankkia sillä elantonsa, mutta lopulta harvempi kuitenkaan onnistuu siinä. Mitä sitten tarvitaan menestyvään blogiin ja siihen, että saa äänensä kuuluviin internetin hälyssä? Lähdimme ottamaan selvää asiasta istuutumalla kahville ammattibloggaaja Minna Someron kanssa.

Nykyään monen nuoren haave on perustaa oma blogi ja hankkia sillä elantonsa, mutta lopulta harvempi kuitenkaan onnistuu siinä. Mitä sitten tarvitaan menestyvään blogiin ja siihen, että saa äänensä kuuluviin internetin hälyssä? Lähdimme ottamaan selvää asiasta istuutumalla kahville ammattibloggaaja Minna Someron kanssa.

Minna on kirjoittanut blogia Ellen nettisivuilla lähes vuoden. Tie tähtiin eli suuren naistenlehden bloggaajaksi on ollut yllättävän nopea, muttei suinkaan ruusuinen. Minna aloitti bloggaamisen elokuussa 2014 ja tahti on sen jälkeen ollut päätä huimaavaa. Kuten moni muukin, hän aloitti bloggaamisen ilmaisella Blogger-alustalla ja kirjoitti blogiaan siellä muutaman kuukauden. Pian tarjoutui mahdollisuus Cosmopolitanista kuukauden tähtibloggaajana, mikä käytännössä tarkoitti työharjoittelua.

Cosmopolitanista matka jatkui nopeasti Elleen, missä blogin kanssa puuhaa on riittänyt yllin kyllin. Blogi keskittyy muotiin ja lifestyleen.

Mutta miten Minna on saanut äänensä kuuluviin internetin hälinästä ja nostanut bloginsa yhdelle Suomen näkyvimmistä paikoista? Minna vastaa yksioikoisen vakavasti, että kovalla työllä ja tarkalla suunnittelulla. Yleisen käsityksen vastaisesti blogin pitäminen on kokopäiväistä työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Idea blogiin kypsyi hiljalleen vaihtoehtoisena ajatuksena tanssijan työlle, johon Minnalla on koulutus. Lopulta Instagram-seuraajat innostivat Minnan perustamaan blogin. Instagramissa seuraajia oli kertynyt suhteellisen suuri määrä verrattuna keskivertoihmiseen ja he toivoivat, että Minna alkaisi kirjoittamaan blogia.

16

N INNA LUE M IA BLOG SA TTEES OSOI E

/MIN LLE.FI

NASO

MERO

Lukiosta valmistuttuaan Minna osti itselleen ensimmäisen järjestelmäkameransa, jonka kanssa hän opetteli kuvaamista oma-aloitteisesti. Kuvaaminen oli alkanut jo aikaisemmin pokkarin kanssa, mutta järjestelmäkamera toi harrastukseen uuden ulottuvuuden.

Kuvaamisesta muodostui tärkeä harrastus, ja Instagramiin ladatut kuvat alkoivat keräämään yhä enemmän tykkäyksiä ja profiilin seuraajia.

Minnan kuviin syntyi persoonallinen ilme ja monet kertovatkin tunnistavansa ne välittömästi muiden kuvien joukosta. Kuvat huokuvat valoa, joka tuo niihin kevyen ja pirteän tunnelman. Valoisat kuvat tekevät myös blogin ulkoasusta modernin.

Kuvien laadulla on oltava korkeat standardit. Jopa Instagramissa voi harjaantunut silmä huomata helposti eron puhelimella ja järjestelmäkameralla otettujen kuvien välillä. Minna kertoo, että oman persoonan ohella hyvälaatuiset kuvat ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä kasvatettaessa omaa seuraajakuntaa.

-Sosiaalisessa mediassa on oltava aito ja rehellinen. Ihmisten on helpompaa samaistua aitoihin persooniin ja teeskentelijä tunnistetaan nopeasti. Oman persoonan korostaminen ja esille tuonti on luontainen tapa erottua joukosta.

Bloggaamisessa ei siis ole suoranaista oikotietä huipulle. Minna kertoo tavoitteenaan olleen aloittaa huipulta, mikä onkin sinänsä käynyt toteen, mutta taustalla on ollut paljon pitkään jatkunutta kovaa työtä. Kirjoittamista ja kuvaamista on harjoiteltava paljon. Lisäksi on tarkkaan mietittävä, millaista sisältöä tuottaa blogiin. Sisällön suunnittelu vie vähintään yhtä paljon aikaa kuin sen tuottaminen; täydellisen kuvan nappaamista voi välillä joutua odottamaan pitkään, jotta aurinko loisi halutun valon.

-Itse kuvien oton lisäksi myös kuvien muokkaamiseen uppoaa huomattavasti aikaa. Muokkaamalla kuviin saadaan kuitenkin tuotua yhä enemmän omaa persoonallisuutta näkyville.

DIASSA ALISESSA ME IA S O S N II V UULU OMA ÄÄNI K EILLÄ: NÄILLÄ VINK sille. persoonasi e o tu ja si se it 1. Ole oma aasi sillä valitsem y tä y it sk e k ja 2. Fokusoidu aiheeseen. ä pyrkiä nossa on hyv n ta o tu n llö sä 3. Kaikessa si isuuteen. ammattima oinen.

4. Ole intohim

ajia ltö tuo seura sä si n e lin o u a ja monip esi!

5. Kiinnostav ähdä paikoill m jä is si lä ä –

Mutta millaista on elämä Suomen bloggausmaailman huipulla? Päivät täyttyvät kuvauksista, postausten kirjoittamisesta ja kokouksissa käymisestä. Lisäksi hieman satunnaisemmat promootiotilaisuudet vievät aikaa päivisin ja myös iltaisin. Työasiat kulkevat jatkuvasti mukana; sisältöjä ideoidaan blogiin ja sosiaaliseen mediaan sekä sähköposteihin vastataan. Toisaalta työn luonne mahdollistaa suhteellisen vapaat työajat, mutta vaatii itsekuria, jotta työt tulevat tehdyksi. Luova työ voi olla luonteeltaan välillä stressaavaa, ja siviilissä tehtävä toinen työ onkin ollut hyvä tapa saada ajatuksia irti bloggaamisesta.

Kunnianhimo on ollut Minnalle kannustava tekijä ja se on auttanut pääsemään uralla eteenpäin. Myös perfektionismi, jonka Minna kertoo olevan yksi hänen luonteenpiirteistään, kulkee sopivasti käsi kädessä kunnianhimon kanssa. Yhdessä nämä tuovat lisää energiaa ylittää itsensä ja ponnistella uralla eteenpäin.

Bloggaamista Minna pitää hyvänä ponnahduslautana toimittajan uralle ja mahdollisesti myös yhtenä askeleena kohti lehden päätoimittajaksi päätymistä.

17

MIKÄ ON VAASA NETWORK?

TEKSTI VIIVI SÄNKINIEMI

CoMedia ry teetti keväällä 2016 palautekyselyn, josta nousi esille yhtenä merkittävänä teemana työelämälähtöisyys. Monet opiskelijat kokivat, ettei kursseista saa täyttä hyötyä niiden teoreettisuuden vuoksi, ja yritysyhteistyötä toivottiin lisää. Vaikka yliopistossa opiskelu perustuu teoreettisuuteen, nähdään verkostoituminen tärkeänä tekijänä tulevaa työllistymistä ajatellen. Nyt, vain puoli vuotta myöhemmin, opiskelijan ääni on kuultu.

Petri Tuomela on Vaasan yliopistosta International business -linjalta valmistunut yrittäjä, joka huomasi opiskeluaikanaan kavereidensa työllistymisvaikeudet. Hän keksi, että lisäämällä työelämäyhteistyötä korkeakoulujen kursseilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus luoda kontakteja työelämään, sekä kehittää omia työelämävalmiuksia oikeissa projekteissa. Tästä lähti idea oman yrityksen perustamiseen, ja tänä syksynä myös Vaasan yliopistossa päästään kokeilemaan uutta tapaa luoda yritysyhteistyötä kurssiprojektien kautta.

Vaasa Network on digitaalinen yhteistyöalusta, joka helpottaa yrityksiä, opiskelijoita ja opettajia kommunikoimaan ja löytämään toisensa entistä helpommin. Alustan kautta yritykset voivat selata opiskelijoiden profiileita ja tarjota heille työ-, projektityö-, harjoittelu-, sekä lopputyömahdollisuuksia. Tuomela kertoo, että selvitysten mukaan 70% työpaikoista ei koskaan tule julkiseen hakuun, joten verkostojen merkitys työllistymisessä on erittäin tärkeää.

Kun ajatus verkkoalustasta syntyi, ei ideaa jääty pyörittelemään, vaan sitä lähdettiin luomaan nopealla aikataululla. Tuomelan mukaan Vaasa Net-

work syntyi kuukaudessa. ”Oli hienoa nähdä miten korkeakoulut, kaupunki, opiskelijat ja yritykset sitoutuivat alustan käyttöönottoon.”

Vaasan yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat ensimmäiset korkeakoulut, joissa lähdetään käyttöönottamaan ja kehittämään digitaalista yhteistyöalustaa. Tuomelan mukaan käyttöönotto tulee viemään aikaa, ja paljon on työtä vielä edessä. Suunta on kuitenkin oikea. Koska Vaasa Network on yhteistyöalusta, jonka arvo kasvaa käyttäjien myötä, on tärkeää varsinkin alkuvaiheessa tehdä verkkoalustaa tunnetuksi ja saada sille käyttäjiä.

Tuomela kertoo, että yhdessä yhteistyökumppaneiden ja ainejärjestöjen kanssa on onnistuttu tekemään upeaa työtä verkoston rakentamiseksi. ”Meidän kaikkien tulee olla aktiivisia myös jatkossa, jotta palvelun käyttö yleistyy ja palvelun käytöstä muodostuisi työnantajille yleinen tapa tehdä yhteistyötä opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja alumnien kanssa.” Vaasa Networkin verkkosivujen mukaan läheinen yhteistyö korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välillä vahvistaa korkeakoulujen vaikuttavuutta ja Vaasan talousalueen kasvua. Tavoitteena onkin tarjota alustan avulla opiskelijoille mahdollisuus työllistyä Vaasan seudulle.

18

S

M E T U T K A TEKSTI VILMA VIERTOLA

NRO 1. PPAP

NRO 4. SYKSY ON TAAS

Somessa on tapana säännöllisin väliajoin putkahtaa esiin musiikkivideo, jossa yhdistyvät tarttuva poppibiisi ja mielenkiintoinen visuaalinen näkemys. PPAP eli Pen Pineapple Apple Pen on japanilaisen koomikon Kosaka Daimaoh’n luova hedelmä, jonka yksinkertaiset sanat painuvat helposti mieleen jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Videon yksinkertainen valkoinen tausta yhdistettynä laulajan vaatteiden ronskeihin eläinprintteihin tuovat elävästi mieleen ysärin. PPAP muistuttaa myös toisesta aasialaisesta viraali-ihmeestä Gangnam Stylestä, joka viihdytti väkeä vuonna 2012. Kaiken kaikkiaan nostalgista settiä.

Sään kylmetessä somefeedit alkavat täyttymään kuvista, joissa näkyy keltaisia lehtiä, paksuja kaulahuiveja, nahkakenkiä ja tyyliteltyjä kahvikuppiotoksia, joiden taustalta kurkkaa tenttikirja. Kaikista hurjimmat somettajat päivittelevät Facebookissa lämpötilan kylmyyttä, sillä onhan ulkona jo miinusasteita. Syksy on siis vihdoin tullut! Ota siis sinäkin pakollinen instakuva tuikusta ja teemukista ja fiilistele syksyä, onhan seuraavaan vielä vuosi.

NRO 2. @DARRALOOKS Jos jostain syystä koet torstaiaamuna jonkinlaista heikotusta, käy instassa katsomassa @darralooks. Tililtä löytyy suomalaisten sympaattisia tyylinäytteitä dagen efteriltä, joista voi etsiä inspiraatiota omaan palautumispäivän vaatetukseen. Ainakin saa varmistuksen, ettei ehkä itse näytäkään niin pahalta kuin alun perin herätessä kuvitteli.

NRO 3. TRUMP VS. CLINTON Presidentinvaalikampanjat vetävät loppukiriään Atlantin tuolla puolen, ja marraskuussa valitaankin jo seuraaja Barack Obamalle. Jos huomiotta jätetään epätodennäköiset vaihtoehdot pikkupuolueista, on Yhdysvaltojen seuraava presidentti joko republikaanien diilimies Donald Trump tai demokraattien ex-first lady Hillary Clinton. Kummallakin on vahva ja kiihkeä kannattajakunta, joka sotii toisiaan vastaan meemeillä esimerkiksi Twitterissä. Kyllähän vaalitietämystä näinkin voi kartoittaa.

NRO 5. ÄÄNENMUUTTAJAFILTTERIT Snapchatin filtterikirjon kasvaessa koirafiltterin haastajaksi ovat nousseet monipuoliset äänenmuuttajafiltterit. Toisin kuin koirafiltteri, äänenmuuttajat vaihtuvat satunnaisin väliajoin ja vaihtoehtoja löytyy aina kimeistä ja söpöistä eläimistä möriseviin papparaisiin. Tavallisen hupaisan filtterikuvan lisäksi äänenmuuttajat antavat siten mukavan lisähöystön videosnäppeihin. Mikäs sen parempaa kuin valittaa tulevista deadlineista bambisilmäisenä ja oravaäänisenä?

19

VUJU JÄNNÄ ISKEE TEKSTI LAURA HELIN

C

oMedia ry järjestää vuosijuhlat joka viides vuosi, ja tänä vuonna saammekin juhlistaa vujujen merkeissä 25 vuotta täyttävää ainejärjestöämme.

Vujut ovat arkisia sitsejä paljon juhlavammat ja muodollisemmat pöytäjuhlat, jotka sisältävät useita etikettisääntöjä. Naiset saapuvat paikalle pitkissä iltapuvuissa ja miehet frakeissa. Vuosijuhlien ohjelmaan kuuluu muun muassa ansioituneiden comedialaisten palkitsemista, hieno illallinen sekä paljon juhlajuotavaa. Pääjuhlaa ennen järjestetään cocktail-tilaisuus, ja pääjuhlan jälkeen taas päästään etiketiltään vapaammille jatkoille. Vuosijuhlat kruunaa seuraavana aamuna järjestettävä silliaamiainen eli sillis, jossa syödään lisää, juodaan lisää ja podetaan mahdollisia heikohkoja olotiloja yhdessä muiden vujuilijoiden kanssa.

Itselleni nämä vuosijuhlat tulevat olemaan koko opiskeluaikani ensimmäiset, joten näin muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa alkaa yleisesti lanseerattu termi vujujännä näkyä minunkin päivissäni. Verkkokauppojen alennusmyynnit on selattu läpi lukemattoman monena iltana juuri sitä oikeaa the vujumekkoa metsästäessä. Kaupoissa on hypistelty koruja, tulevaan kampaukseen haettu inspiraatiota sosiaalisesta mediasta ja painittu ikuisen kenkäongelman äärellä – hienot ja pituutta tuovat korkkarit vai käytännölliset balleriinat? On niin paljon suunniteltavaa ja halutessaan myös stressattavaa, mutta kuitenkin myös niin paljon kivaa ja jännittävää odotettavaa ensimmäisiltä vuosijuhliltani.

Miltä sitten tuntuu järjestää tämän kokoluokan juhlia, jonne vieraita on tulossa Vaasan ulkopuoleltakin? CoMedian koulutuspoliittinen vastaava Viivi Sänkiniemi kertoo vuosijuhlien järjestämisen olevan suurimman osan ajasta hauskaa hommaa. Vaikka juhlien järjestäjät on jaettu vastuutiimeihin, tehdään lopulliset päätökset yhdessä. Myös vujujen ympärillä käyvä kuhina tuntuu järjestäjän näkökulmasta hyvältä.

-Vujuja järjestäessä pääsee enemmän sisälle itse juhlaan kuin vain vieraana ollessa. On siistiä päästä vaikuttamaan itse juhlan sisältöön, ja samalla kokea vujujännä vielä voimakkaampana.

Viivin mielestä yllättävintä vuosijuhlien järjestämisessä on ollut se, kuinka ajoissa juhliin pitää oikeasti alkaa valmistautumaan. Juhlapaikka tulee varata monta kuukautta etukäteen ja budjetti suunnitella valmiiksi jo kauan ennen varsinaista juhlaa. Vujujen järjestämisessä suuri apu on kuitenkin

löytynyt vujutiimistä, jossa ihmiset auttavat vapaaehtoisesti järjestämään juhlia, joihin eivät itse edes välttämättä osallistu.

-On hienoa nähdä, miten kaikki tekevät tasapuolisesti töitä sen eteen, että saadaan pidettyä hienot juhlat. Vujutiimiläiset ovat tarjoutuneet auttamaan käytännön järjestelyissä, mikä helpottaa huomattavasti hallituksen työtä.

Vaikka CoMedian vuosijuhlat järjestetäänkin vain viiden vuoden välein, on muita vujuja tarjolla pilvin pimein. Vuoden aikana kerkeää kiertämään useatkin vuosijuhlat läpi halutessaan. Viestintää neljättä vuotta lukeva Essi Ervasti on ehtinyt juhlimaan opiskeluaikanaan kahdet akateemiset ja reilusti useammat muut vuosijuhlat.

-Parasta vujuissa on ehdottomasti niiden ainutlaatuinen ja superhauska tunnelma, joka kestää koko vujuviikonlopun. Tähän tunnelmaan toki vaikuttavat uudet ja vanhat tuttavuudet, lempimekko, hyvä ruoka ja juoma sekä juhlissa sattuneet kommellukset, joita muistellaan perinteisesti yhdessä sunnuntai-illan jatkojen jatkoilla.

Ensikertalaisena itse jännitän hieman vujujen etikettisääntöjä ja sitä, jos vahingossa päädyin jotain kohtaa rikkomaan. Millaisia vinkkejä Essillä on antaa tällaisten pelkojen varalle?

-Etikettimokat eivät haittaa mitään, ei niitä kukaan kuitenkaan muista tai välttämättä edes tiedä! Tärkeintä on nauttia illasta ja ottaa kaikki ilo irti juhlasta, sillä vuosijuhlat ovat ihmisen parasta aikaa!

Essin vinkki hamekansalle on panostaa laadukkaisiin ja mukaviin juhlatamineisiin, jottei huonosti istuvat sukkahousut tai puristavat kengät pilaisi loistavaksi tarkoitettua iltaa.

Juhlien järjestämisessä mukana olevan sekä kokeneen vujukonkarin puheita kuunnellessa alkaa omakin vujujännä kasvaa potenssiin sata ja vähän enemmän. CoMedian vuosijuhlat osuvat samaan aikaan oman vaihtojaksoni kanssa, joten juhlapaikkana toimivaan Centraliin pääseminen edellyttää paikallisliikenteen lisäksi myös muutamaa lentomatkaa. Kokemuksesta tulee siis varmasti aivan erityinen, enkä millään malttaisi odottaa itse pääpäivää.

Onhan kerran opiskeluaikaan osuvat oman ainejärjestön vuosijuhlat nyt sellainen juttu, ettei luvassa voi olla muuta kuin unohtumaton viikonloppu!

HAE COMEDIAN HALLITUKSEEN!

Kiinnostaako ainejärjestötoiminta ja ote vallan kahvoissa?

CoMedia ry:n hallitushaku aukeaa 1.11.2016 maanantaina ja päättyy 15.11.2016. Uusi hallitus kaudelle 2017 valitaan sääntömääräisessä syyskokouksessa 29.11.2016.

HAKUOHJEET:

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi sähköpostitse osoitteeseen callitus@uwasa.fi. Voit hakea useampaa pestiä, eikä järjestötoiminnasta vaadita mitään aiempaa kokemusta. Kutsumme hakeneet haastatteluihin viikoilla 46 ja 47.

Lisätietoja CoMedian blogista osoitteesta www.comediary.com/blogi

20

21

NOPEA LOIKKAUS PODCASTIEN MAAILMAAN

TEKSTI JA KUVA MIIA MATTILA

Podcastit ovat siis tavallaan kuin uutislähetysten ja radiokanavien ”spin-offeja”, jolloin ajankohtaisista asioista puhutaan paljon yksityiskohtaisemmin kuin esimerkiksi päivän radiolähetyksessä. Tämä saattaa houkutella kuulijoita radiokanavien äärestä podcastien pariin, sillä mielenkiintoisista aiheista on helppo tuottaa hyvinkin syventävää ja kirjavaa sisältöä, jota ei välttämättä radiolähetyksessä ehdi käsitellä. Lisäksi myös tietyn juontajan puhetta haluavan kuulijan on helppo valita luureihinsa vain kyseisen henSiinä missä radion kuuntelu saatetaan joltain osin nähdä vain taustahälinänä kilön tuottamia pätkiä. autoa ajaessa tai töitä tehdessä, podcast kiinnittää kuuntelijan huomion juuri siksi, että kuuntelija voi itse päättää minkälaista sisältöä hän haluaa kuun- Podcastit ovat mainio tapa pysyä ajan tasalla ajankohtaisista asioista sekä nella. Podcasteja voi nimittäin etsitä kategorioiden ja avainsanojen avulla, parantaa omaa yleissivistystään, sillä vaikka kuulija ei ehtisikään radion tai aivan niin kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Kuunneltavia kokonai- television ääreen juuri iltauutisten aikaan, voi podcasteja kuunnella milloin suuksia on maailmassa lukemattomia määriä viihteestä asialähetyksiin, ja vain itse haluaa. Podcastit voi myös applikaation avulla laittaa jonoon, jolSuomessakin monet suuret radiokanavat, kuten Yle, tarjoavat podcasteja. loin ei tarvitse itse tehdä muuta kuin kuunnella puheosuuksien pyöriessä Tällä hetkellä pinnalla olevia podcasteja ovat esimerkiksi Jari Sarasvuon, itsestään.

Radio Suomipopin ja TEDtalksin tuottamat lähetykset. Aiheet saattavat yksittäisenkin kanavan sisällä vaihdella politiikasta arkipäivän aiheisiin, mikä tuo kuunteluun mukavaa vaihtelua.

TOP 3 VINKKIÄ TOP 3 VINKKIÄ KOLME VINKKIÄ PODCASTIEN KÄYTTÖÖN TILAA Yhden napin painalluksella saat kaikki sinua kiinnostavat podcast-lähetykset etusivullesi LATAA IOS-käyttöjärjestelmän puhelimissa on podcast-applikaatio, joka antaa mahdolliKUUNTELE Koska podcastit ovat vain puhelimen suuden helppoon ja tehokkaaseen lähetyspäässä, voit kuunnella lähetyksiä missä vain! ten kuunteluun. Jos applikaatiota ei valmiiksi Tämä on yhtä helppoa kuin esimerkiksi Youpuhelimessa ole, sen voi ladata appstoresta tai Tuben käyttö, mutta sinun ei tarvitse keskittyä play-kaupasta, josta avautuu tuhansien ilmaiskatsomiseen – vain kuunteluun. ten lähetysten kirjasto.

Radiolähetykset ovat vanha ja tuttu juttu lähes jokaiselle ihmiselle, mutta harvempi on tutustunut radion sivutuotteena syntyneeseen palveluun, nimittäin podcasteihin. Näissä internetistä ja eri sovelluksista löytyvissä kuunnelmissa yhdistyvät kuuntelun helppous sekä radiolähetysten ajankohtaisuus, joiden vuoksi podcastit miellyttävät monia radiokanavien puheosuuksien ystäviä.

1.

2.

3.

22

KOLUMNI ANNI TAIPALUS

M U S I I K K I VI E S T I N VÄLITTÄJÄNÄ ”Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa. Missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan.” Paula Vesalan esitys antaa rutkasti tulkittavaa. Verbaliikassa kohtaan omat ajatukseni. Myös kanssakuuntelijani ovat lyriikoihin samaistuneita tanssimuuveista, energiasta ja aplodeista päätellen. Seinäjoen Rytmikorjaamo on flown valtaama. Esitys, tilanne ja ympäristö konkretisoivat yksinkertaisen ideologian ajatuksiini: viestintätilanne on täyttä tulkintaa. Tuolla naisella on meille asiaa, jota hän viestii lyriikoiden ja sävelten avulla, armahtaen mieltämme ja silitellen samalla sävelillään. Mikä on tämän biisin viesti?

Paula Vesalan keikka on siis viestintätilanne kaikessa täydellisyydessään. Vesala tulkitsee omaa tekstiään, yleisö tulkitsee sitä peilaten omaan elämäänsä ja tilanne ohjaa kaikkien tulkintaa johonkin suuntaan.

Eleet, ilmeet ja sanat ovat tärkeitä aineksia tässä ainutlaatuisessa tilanteessa. Se kaikista tärkein on kuitenkin se, joka tekee kaiken tulkintamme tässä tilanteessa mahdolliseksi, Paula Vesalan työkalu; hänen äänensä. Ääni välittää meille kaikki ainekset avaamaan sielunmaisemaamme musiikin avulla.

Miten tehokasta viestiminen mahtaa olla musiikin ja äänen avulla? Kun käytän ideologiaa viestinnän tulkinnallisesta olemuksesta, mieleeni tulee se mahdollisuuksien kirjo: kaikki ne useat tulkinnat.

Meneekö viesti ikinä perille halutulla tavalla? Ainakin huomio ja läsnäolo kaikilta vuorovaikutukseen osallistuvilta osapuolilta ovat olennaisessa osassa. Reagoinnin avulla vuorovaikutuksen täysi potentiaali toteutuu, mikä on tehokasta. Mielestäni parasta mitä voimme antaa kommunikaatiossa on täysi huomiomme. Keikalla se toimii.

Miten yksi nainen voi saada näin hyvän mahdollisuuden viestiä? Karisman ja retoriikan taitavan käytön yhteistyö saa aikaan huiman vaikutusvallan. Paula laulaa, yleisö laulaa mukana. Mitä hän sanoo, sanomme sen perässä ja pohdimme merkitystä. Otamme kappaleen sanoman syliimme. Musiikki ja laulut eivät ole vain taivaanrannan maalausta, vaan niillä on oiva tapa ottaa kantaa poliittisesti. Tuoreessa runoteoksessaan Post Alfa Paperi T ottaa rohkeasti kantaa mielessään pyöriviin teemoihin: mitä ovat rakkaus, tyhjyys ja miehisyys? Kun universaaleja ja ajankohtaisia aiheita pohtii avoimesti omasta näkökulmastaan, ei voi mennä vikaan. Aitoudella onnistuu aina. Olemmehan kaikki ihmisiä.

Synnyitkö sinäkin siellä missä tytöt ei soita kitaraa? Mikä sellainen paikka on? Mitä tämä kappale nyt sitten viestii? Ulkopuolisuutta ja lähtökohtia vai yhteiskunnallisia asemia? Musiikin viesti on yltänyt tarkoitukseensa, analysointiin. Viestinnän sanoma, olkoon se mikä tahansa, syntyy aina viestin vastaanottajan tulkinnassa. Kaikessa tässä on kyse merkityksenannosta. Mielestäni tämä tulkinnan kenttä on mainio areena viesteille. Siellä tulkintamme ja vastaanottokykymme ovat viestin valtaa.