Camp 5/20

Cumpi vai campi

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Joulupäivänä...

9%

juhlimaan

9%

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintää, järjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

91%

kotiin

91%

Marmeladi 6%

6%

PÄÄTOIMITTAJA Viivi Hinssa

94%

TAITTAJA

Konvehdit

Jonna Laitila

ETUKANNEN KUVA Sara Alasuutari

94%

ETUKANNEN MALLI

Jouluvalot 27%

Sini Brusin

27%

TAKAKANNEN KUVA Katri Pulkkinen

TÄMÄN NUMERON TOIMITUS

73%

Kynttelikkö

Sara Alasuutari, Sara Güven, Milla Heininen, Laura Helin,Tiia Jyrkkä, Jonna Karekivi, Sanna Keltanen, Maija Lammela, Mikko Lankila, Aino Lassila, Aino Leveälahti, Anette Lintilä, Ida Makkonen, Miia Mattila, Veera Niskanen, Antti Orava, Katri Pulkkinen, Wiktoria Ripatti, Aino Sadeniemi, Rosa Savela, Veera Väisänen

73%

Rakkauslaulut 28%

28%

JULKAISIJA CoMedia ry

YHTEYSTIEDOT

Joululaulut

www.comediary.com/camplehti camp@comediary.com Instagram @camplehti

72%

2

72%

Sisällys Ajankohtaista

Opinnot & työelämä

Mielipide

4

Pääkirjoitus

5

Puheenjohtajan ajatukset

6

Vapaa Cana

7

Terveiset tulevalta päätoimittajalta

8

Meidän yhteinen CoMedia ry

10

Viestijät muuttivat muille maille

12

Reportaasi: CoMedia ry:n syyskokous

13

Kirje valmistuvalta

14

Hyvästi hyväksikäyttö työelämässä

16

Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveyden asialla

18 Kolumni 19 Tunteisiin

Ilmiö

20

Joululeffojen arvostelu

22

"Swipe no more" - sinkkuuden brändäys

24

Tavoitteena maailman onnellisin kaupunki

28

Opiskelijan jouluateria

29

Kertomuksia kotirintamalta

30

Toimitus testaa: Vaasan luontopolut

32

Ei koskaan uhrin syy - #eimeidänhäpeä kampanja

34

Kissojen asialla: Vaasan kissatalo

36

5 aineetonta lahjaa

37

Kokkikoulu: Jouluinen britakakku

3

PÄÄKIRJOITUS

M

Missä ikinä menemmekään

arraskuun lopussa pudotin lapsuudenkotini avaimet käsistäni. Hei hei koti! Nyt ollaan sitten ihan omillaan. Vaikka kliseisesti sanottuna ”koti on siellä, missä sydän on”, silti tuntuu, että sydämestä on haukattu aika iso pala pois. Asuin koko lapsuuteni samassa osoitteessa, ja äitini menettämisen jälkeen siitä talosta on tullut itselleni rakkaiden muistojen museo. Nyt ne museossa olleet arvoesineet ovat pakattuina muovilaatikoihin ja sullottuna pieneen häkkivarastooni. Vaikka eivät ne rakkaat muistot ole hävinneet mihinkään, tuntuu niiden säilyttäminen pölyisissä nurkissa pahalta.

Vaikka mennyt vuosi on ollut aika outo, niin se on samalla erikoisella tavalla ollut yksi parhaista. Ehkä se johtuu siitä, että tänä vuonna uusia muistoja on syntynyt todella paljon. Samalla, kun olen menettänyt paljon, olen saanut ja kokenut ehkä enemmän kuin koskaan.

Olen löytänyt paljon uusia kavereita, jopa ystäviä, ja minusta tuli tänä vuonna ensimmäistä kertaa täti. Onnekseni muutin myös uuteen asuntoon, jossa on kauan kaipaamani parkettilattia ja ihana näkymä ulos. Elämässäni vallitsevimpia tekijöitä ovat olleet tietenkin myös CoMedia, rakkaat hallitustoverini ja Camp-lehden toimitus. Muistoja, muistoja ja muistoja.

Usein on vaikeaa arvioida, elääkö rakkaus enemmän muistoissa, tavaroissa vai missä ihmeessä. Haluan uskoa siihen, ettemme rakasta vain tavaroita ja ole niin sidoksissa materiaan. Vaikka omat kotikotini lelut, barbini ja nukkeni, ovat minulle rakkaita esineitä, niissä tärkeämpänä elää muistot leikeistä ja lapsuudestani.

Vaikka uuden asuntoni parketti tuntuukin kivalta jalkojeni alla, kodissani usein muistelen enemmänkin siellä vietettyjä kämppäapproja ja muita illanviettoja.

Kuva: Sara Alasuutari

Jos ihan filosofiksi ryhtyy, niin elääkö rakkaus missään?

Voiko sitä nähdä tai havaita? Vai olisiko kuitenkin niin, että rakkaus elää meissä itsessämme ja muissa ihmisissä? Ystävissämme, sukulaisissamme – kaikissa rakkaissamme. Tämän huomaa varsinkin näin joulun alla, kun nyt “aikuisena” odottaa joululahjojen sijasta eniten sitä, että kaikki rakkaat kokoontuvat yhteen. Tällaiseen rakkauteen minä ainakin haluaisin uskoa.

Mahtipontisesti voisi siis ajatella, että vaikka kaikki materia häviäisi ympäriltämme, on meillä lopulta ainakin toisemme. Olimme sitten yhdessä tai erikseen, rakkaus on siellä, missä ikinä menemmekään.

4

Campin päätoimittaja Viivi Hinssa

PUHEENJOHTAJAN AJATUKSIA

Ihana, kamala 2020

K

uten aina vuoden vaihtuessa, myös viime tammikuussa odotukset tulevalle vuodelle olivat korkealla. Vuosikymmenen vaihtuminen lisäsi uuteen vuoteen liittyvää jännitystä ja odotuksia entisestään, ja niin minä kuin monet muutkin odotimme innolla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

No, isoi juttui oli tulos, mutta ehkä hieman erilaisia kuin osasimme odottaa. Tähän vuoteen on mahtunut paljon valtavia asioita, joita pienen ihmismielen on vaikea ymmärtää: metsäpalot, levottomuudet ja maailmanlaajuinen pandemia ovat varmasti aiheuttaneet ahdistusta meille kaikille. Kulunut vuosi on herättänyt ajattelemaan maailmaa täysin eri tavalla kuin ennen, enkä usko, että entiseen on enää paluuta. Ja hyvä niin, sillä minusta jokaisen pitäisi ajatella niin sitä, kuinka kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti kuin sitäkin, aivasteleeko pöpöjään mihin sattuu.

Vaikka vuoteen on mahtunut paljon haasteita ja negatiivisia tunteita, on poikkeuksellinen vuosi tarjonnut myös mahdollisuuksia. En ole koskaan liikkunut luonnossa yhtä paljon kuin tänä vuonna, saati sitten neulonut tai harjoitellut päälläseisontaa olohuoneen lattialla niin paljon kuin loppukeväästä. Kotoilu on pakottanut opettelemaan nauttimaan yksinolosta ja tekemään omasta arjesta mielekästä.

Kuva: Maija Lammela

Myös CoMedialle vuosi 2020 on ollut kehityksen vuosi.

Vaikka monet hauskat tapahtumat ovat jääneet järjestämättä, ja se harmittaa valtavasti, on aikaa jäänyt muun toiminnan kehittämiseen. Yhteistyökumppaniemme määrä on kaksinkertaistunut, Kide.app on otettu haltuun, hallitushakumalli uudistettu ja ties mitä muuta.

Vaikka vuotta 2020 on siivittänyt ajoittain melkoisen ikävä tunnelma, on vuosi kuitenkin tuonut tullessaan myös paljon hyvää.

Jos elämä olisi vuosi toisensa jälkeen pelkkää nousukiitoa, olisi jossain vaiheessa haastava enää parantaa. Ensi vuonna luksusta voi olla jo se, ettei tarvitse miettiä, voiko viettää aikaa koko kaveriporukalla tai uskaltaako mennä kuntosalille. Ei siis muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

CoMedia ry:n puheenjohtaja Sara Alasuutari

5

Ärsyttääkö?

Mikä painaa mieltä? Onko elämä ihanaa? Nyt cana on vapaa!

Campin lukijat ovat jakaneet huolensa ja ilonsa muille lukijoille anonyymisti.

VAPAA CANA ► Itkettää ja ahdistaa. On ikävä Fonaa terveisin Fonakansis ► Ruusuja päätoimittajalle! Tämän vuoden lehdet ovat olleet priimaa. Tsemppiä tulevaan ihanalle Viiville! Camp will miss you <3 ► Vau mitä kuvituksia tänä vuonna lehdessä on ollut! ► tsemppihalit kaikille ketkä suoritti mediatutkimuksen teorian, toivottavasti selvitään viel joskus näist traumoista :-) ► Pelottaa että anoppi kutsuu jouluksi kylään, se on jouluhullu. Enkä tiedä mitä ostaa sille lahjaksi.

Nyt koitan vältellä kaikkia kontakteja, ettei tarvitse keksiä hätävalheita kutsusta kieltäytymiseksi. terveisin: epäkelpo vävy ► Jos kuulen vielä kerrankin ”Nyt sydämeeni joulun teen” tai ”Varpunen jouluaamuna” niin halkean. ► Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun VYYN jouluhaaste edellytti julkista instagram -tiliä. Olisin voinut luikahtaa vaikka DM:n kautta osallistumaan. Meillä kaikilla on omat syymme yksityisyyteen.

2020 sus ► Vaikka etäopetukseen alkaa olla jo turtunut, ottaahan se päähän, että opettajien mielestä kymmenkertainen työ normaalitilanteesen nähden on täysin ok. Hyvää joululomaa ja silleen.

6

Tervehdys tulevalta päätoimittajalta

Heipsun!

Ensinnäkin ihanaa joulunaikaa ja alkavaa uutta vuotta! Odotankin jo innolla, että päästään yhdessä tekemään uutta Camppia. Vähän jännittää, mutta hyvä tästä tulee. Ajattelin, että voisin vähän enemmän vielä esittäytyä toimitukselle, niin tässä tulee nyt 5 random faktaa musta.

1. Oon kotoisin Suomen ensimmäisestä ja ainoasta oikeasta pääkaupungista, Turusta.

Tän välillä saattaa myös kuulla mun puheesta.

2. Oon vähän addiktoitunut viherkasveihin. Omistan täl hetkellä viisi eri viherkasvia.

Lisääkin haluisin, mutta mun pieneen yksiöön ei taida enää mahtua yhtäkään enempää.

3. Oon maailman huonoin ruuanlaittaja. Vinkkejä saa laittaa tulemaan!

4. Oon kuvannu tänä vuonna joka päivä 1-3 sekunnin videopätkän jostain kohtaa mun päivästä. Teen niistä sitten vuoden loputtua yhden koosteen. Sanotaanko vaikka niin, että siitä ei tule ihan semmosta kun alkuvuodesta kuvittelin.

5. Mun motoksi tän vuoden aikana on tullut: ”Kyllä me selevitään!”.

Katri Pulkkinen

7

■ TEKSTI ANTTI ORAVA KUVA ALEKSI TUOMINEN

M e i d ä n y h te i n e n

CoMedia ry

8

Kohta astutaan pitkääkin pitemmältä tuntuneen vuoden jälkeen CoMedia ry:n juhlavuoteen, sillä vuonna 2021 järjestö täyttää pyöreitä, nimittäin kokonaiset kolmekymmentä vuotta!

Ainejärjestön historiaan mahtuu monille paljon ihania muistoja sekä ajan kultaamia hetkiä.

Kuinka moni vielä muistaa ainejärjestölehti ComPostin, entäpä CoMedian peli-illat El Gringossa tai sen yhden yhteisen excursion johtamisen pääainekerho Bossen kanssa? Tai sitten kaikki ne Cololla nautitut kahvit, lukemattomat Ahventien approkierrokset ja C-Sählyjen poikkitieteelliset säbämittelöt? Kaiken tämän lisäksi CoMedia on näkynyt järjestön jäsenten elämässä myös muilla tavoin esimerkiksi aktiivisen edunvalvonnan muodossa. Aktiivinen järjestö on koskettanut ja yhdistänyt opiskelijoita eri tavoin ja tämän vuoksi halusin kuulla muiden jäsenten mietteitä CoMedian toiminnasta: Ida, 5. vuoden opiskelija (VIMA organisaatioiden viestintä)

Ida-Maria, 4. vuoden opiskelija (VIMA digitaalinen media)

- Mikä oli ensikosketuksesi järjestön toimintaan?

- Kuinka tutustuit CoMedian toimintaan?

”Ihan ensimmäinen muistoni CoMediasta liittyy fuksikirjeeseen. Omana fuksivuonnani fuksikirje tuli vielä fyysisenä kirjeenä postilaatikkoon ja sitä kautta pääsi tutustumaan etukäteen ainejärjestön toimintaan.”

”Ensikosketus CoMedia ry:n toimintaan oli varmastikin ensimmäisten orientaatiopäivien aikana. Silloin tietysti ihan kaikki oli uutta ja jännittävää, joten mitään varsinaista hetkeä ei ole jäänyt kunnolla mieleen. Ehkä päällimmäisenä vain hyvä, rento ja tervetullut fiilis, jonka erityisesti silloinen Callitus onnistui välittämään!”

- Mikä CoMedian toiminnassa sai sinut hakemaan hallitukseen? ”Kuulin kivoja kokemuksia hallitustoiminnasta opiskelukavereiltani, jotka olivat jo mukana järjestötoiminnassa. Silloin ajattelin, että olisi kiva päästä itsekin mukaan toimintaan!

Lämpimimmät muistoni liittyvät tietysti meidän koko hallitusporukkaan, mutta muistelen myös erityisellä lämmöllä CoMedian 27-vuotiscocktail-juhlia. Muistan, että juhlien järjestäminen oli hauskaa ja illan aikana vallitsi juhlava tunnelma!”

Roope 2. vuoden opiskelija (VIEK)

- Onko CoMedian toiminta ollut oleellisessa osassa opiskeluaikaasi? ”Toivon, että voisin vastata tähän, että kyllä ehdottomasti!

Mutta en ole ollut itse kovinkaan paljon kosketuksissa järjestötoiminnan kanssa, mikä tässä opiskeluiden loppusuoralla vähän harmittaa. Jostakin syystä en koskaan innostunut hakemaan esimerkiksi Callitukseen, mutta jos voisin nyt tehdä toisin, harkitsisin tätä ehdottomasti.

”Ensimmäiset muistoni CoMediasta ovat kesältä juuri ennen fuksisyksyn alkua! Silloin aloin seuraamaan Instagramissa CoMedian tiliä ja siitä tutustuin hallitukseen ja CoMedian tekemisiin.”

Yritysvierailut täytyy kyllä mainita ehdottoman positiivisena asiana, ja vastaavia tapahtumia olisi voinut olla vaikka kuinka paljon enemmänkin! Erityisesti viime kevään Amsterdamin excursiolle osallistuminen olisi ollut mieletöntä, jos vain oma aikataulu olisi siihen taipunut. Muut muistot rajoittuvat lähinnä fuksivuoden tapahtumiin, joista varmaan päällimmäisenä on jäänyt mieleen Viestijäiset.”

- Aloitit opinnot puoli vuotta ennen korona-aikaa, oletko tästä huolimatta ehtinyt osallistua järjestön tapahtumiin?

- Koetko, että olet opiskeluaikanasi saanut CoMedian toiminnasta jotain konkreettista hyötyä?

”CoMedian tapahtumat ovat olleet isossa osassa opiskeluaikanani! Juhlat, kahvittelut ja muutenkin ylipäätäinen hengailu CoMedian hallituksen ja muiden jäsenten kanssa on ollut erittäin mukavaa! Ensimmäiset sitsini olivat CoMedian järjestämät Paluu juurille -sitsit lokakuussa 2019! Ne on jäänyt tosi hyvin mieleen ja silloin oli erittäin hauskaa! Samalla linjalla ovat CoMedian viime joulukuiset pikkujoulusitsit! Niissä oli hupaisa ja rento meno! ”

”CoMedia ry:n toiminnasta saatu konkreettinen hyöty liittyy yhteisöllisyyden tunteeseen, yritysvierailujen kautta saatuihin kontakteihin ja oivalluksiin sekä joihinkin Vaasan paikallisten ravintoloiden alennuksiin. Olisi tosi kiva, jos CoMedia ry ottaisi aktiivisempaa otetta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa erityisesti nyt, kun kaikki tapahtuu etänä! Vaasan yliopistolla vallitseva upea yhteisöllisyys ja viestijäylpeys eivät saa kadota, vaikka ollaankin fyysisesti etäällä!”

- Mikä on ensimmäinen muistosi CoMediasta?:

9

■ TEKSTI LAURA HELIN KUVAT MIKKO LANKILA JA LAURA HELIN

Viestijät muuttivat muille maille

MEREN TOISELLA PUOLEN

J

uon kahvia aamupalapöydässä ja katselen ikkunasta ulkona siintävää pilvenpiirtäjää. Muutaman minuutin välein kuulen vaimeaa, sadetta muistuttavaa ääntä, kun metro kiitää hiljaa kotini ohi. Vaikka arki tuntuu arjelta joka paikassa, saa näky minut hymyilemään. Arki Tukholmassa asuen on aika kivaa.

Päivät Tukholmassa koostuvat töistä, levosta ja kaupungin ihmettelystä. Koska kaupungissa asuu lähes miljoona ihmistä, ovat ruuhkat sen mukaisia. Tiedän sopeutuneeni ympäristöön, kun työmatkalla tönin muita metroasemalla ehtiäkseni kyytiin ja manailen hitaasti kulkevia ihmisiä. Toisinaan aamuruuhkassa tiensä julkisiin kulkuneuvoihin saa taistella kyynärpäitä käyttäen, sillä kaikki eivät mahdu kyytiin ja vähemmän röyhkeät jäävät laiturille nuolemaan näppejään.

Muutin Tukholmaan poikaystäväni kanssa kesken maisteriopintojeni ja suoritan loppuja kursseja etäopintoina. Meneillään oleva maailmantilanne on mahdollistanut sen, ettei kaikkia opintoja tarvitse suorittaa yliopistolla. Sain unelmieni työpaikan Sveriges Radion suomenkieliseltä kanavalta. Työskentelen kahdella kielellä ja teen töitä, jotta virallinen vähemmistö, eli suomalaiset, saisivat seurata Ruotsin tapahtumia omalla äidinkielellään.

Kaksikielinen arki aiheuttaa sen, etten aina tiedä, kummalla kielellä ajattelen. Kieli vaihtuu kesken lauseen ja joskus suusta tulee ulos asia eri kielellä, millä se muodostui aivoissa. Viralliset asiat hoidan ruotsiksi tai englanniksi.

Pohjoismaisen yhteistyön sanotaan helpottavan asioita, mutta seison silti pitkissä jonoissa Suomen passini kanssa yhdessä muiden maahanmuuttajien kanssa.

Muutamia kertoja olen tuskastunut vaikeaan byrokratiaan, jonka vuoksi minulla on hankaluuksia saada sairaanhoitoa kummastakaan maasta ja jonka vuoksi sain ensimmäisen palkkani shekkinä tilisiirron sijaan.

10

Vapaapäivinä kiertelen lempipaikoissani. Gamla Stanin korkeat ja kapeat polut imaisevat minut sisäänsä useiksi tunneiksi ihmettelemään vanhan kaupungin upeutta. Kungsträdgårdenin laidalla kävellessäni näen veneitä, vanhoja ja arvokkaita rakennuksia, matkustajia kuljettavan pendelbåtin. Näen sen Tukholman, jota rakastan. Odotan innolla maailmantilanteen tasaantumista, jotta pääsen nauttimaan niin Tukholman museotarjonnasta kuin junayhteyksistä Keski-Eurooppaan.

Joskus kaupungilla kulkiessani nautin siitä, että olen ulkomaalainen. Voin halutessani sulkea korvani ruotsin ymmärtämiseltä ja uppoutua omaan maailmaani.

Vetäydyn välillä hiljaisen suomikuoreni sisälle ja nautin sieltä käsin maailman tarkkailusta. Useimmiten kuitenkin olen kuin muutkin – vähän sosiaalisempi, vähän rohkeampi ja jollain tapaa enemmän elämästä nauttiva. Siihen tiivistyy mielestäni ruotsalaisen ja suomalaisen tyypillinen ero. Täällä puolella Itämerta on niin laaja kirjo erilaisia ihmisiä, ettei kukaan erotu negatiivisesti joukosta. Yleinen ilmapiiri on hyväksyvämpi ja sen myötä positiivisempi. Pidän siitä, ja huomaan hyväntuulisuuden tarttuvan itseenikin.

Arki osuu kasvoihin Ruotsissakin, mutta suurkaupungissa hengittäminen on vapaampaa. Arkea kannattaa elää siellä, missä se tuntuu hyvältä – eikä Tukholma ole siihen lainkaan hassumpi paikka.

Lauran seikkailuja Tukholmassa voi seurata myös osoitteessa www.lauralinnea.fi tai Instagramissa nimellä @laurahelini.

11

CoMedia ryn syyskokous 2020 § 1 Kokouksen avaaminen Päätös: Avattiin kokous ajassa 17.11. § 2, 3, 4 ja 5 Kokouksen järjestäytyminen Päätös: Kokouksessa oli läsnä yhteensä 70 jäsentä. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi, sillä se on kutsuttu koolle sääntöjen edellyttämillä tavoilla ja esityslista hyväksyttiin työjärjestykseksi.

§7 Ilmoitus- ja ajankohtaiset asiat Päätös: CoMedia on hankkinut kuusi (6) uutta yhteistyökumppania, jotka ovat Hierontapalvelu Esa Holkko, Lähitapiola Pohjanmaa, Pooli, Promleri, Social Burger Joint ja Wasa Move.

§8 Edunvalvonta Päätös: Merkittiin tiedoksi edunvalvonnan ajankohtainen tilanne, ensimmäinen ulkomaan excursio Amsterdamiin, alumnitoiminnan käynnistäminen sekä opintoihin liittyvä edunvalvonta, kuten VIEK-ohjelman rakenneuudistus.

§9 ja 10 Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2021 Päätös: Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2021.

§12 ja 13 Hallituksen valinta vuodelle 2021 Päätös: Vuoden 2021 puheenjohtajaksi valittiin Anna Nikkanen. Hallitukseen valittiin Anette Lintilä (yrityssuhdevastaava), Elina Latvala (koulutuspoliittinen v.), Emilia Närhi ja Jasmin Koskela (projektiv.), Katri Pulkkinen (Campin päätoimittaja), Maija Lammela (sihteeri), Sara Güven (tiedottaja), Sini Brusin (työelämä- ja hyvinvointiv.), Viivi Hinssa (somev.) ja Viivi Myllykoski (talousv.).

§15 Muut asiat Merkittiin tiedoksi Suomen Journalistiliiton opiskelijalähettilään haku.

Kokousvirkailijoiden valinta, läsnäolijoiden toteaminen, kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä esityslistan hyväksyminen työjärjestykseksi ovat välttämättömiä, jotta kokous sujuu ja on laillinen.

Tässä kohdassa kuka tahansa voi ilmoittaa esimerkiksi järjestön jäseniin tai toimintaan liittyviä asioita, jotka eivät välttämättä vaadi päätöksiä.

CoMedian tärkein tehtävä on huolehtia jäsentensä eduista.

Nämä kaksi asiakirjaa ohjaavat CoMedian hallituksen toimintaa ensi vuonna, mutta eivät velvoita hallitusta tekemään mitään tiettyä.

Kaikista pesteistä äänestettiin. Onnittelut kaikille valituille!

Tässä kohdassa voi ilmoittaa asioista, jotka eivät ole tulleet esille muissa kohdissa. Tässä kohdassa ei tehdä enää päätöksiä.

§16 Kokouksen päättäminen Päätös: Päätettiin kokous ajassa 20.55.

Olen Vaasassa 29.11.2020 tarkastanut tämän reportaasin ja todennut sen kokouksen kulkua vastaavaksi.

Wiktoria Ripatti

12

Lue pöytäkirja kokounaisuudessaan osoitteesta comediary.com/poytakirjat !

■ KUVAT JA TEKSTI MIIA MATTILA

Kirje valmistuvalta

P

akettiauto on täynnä tavaraa ja kun ovet paukautetaan kiinni, on suuntana se kuuluisa ”iso kirkko”, eli Helsinki. Tunteet ovat hyvinkin ristiriitaiset; vaikka muutankin takaisin sinne mistä tulinkin, on Vaasasta pois muuttaminen hyvin haikeaa, surullista ja ehkä hieman pelottavaa.

Se kertoo kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, että onnistuin luomaan Vaasasta itselleni kodin, jota tulee ikävä. Onnistuin luomaan itselleni niin tärkeitä ja onnellisia muistoja, että niistä otettuja kuvia tulee vielä vuosienkin päästä katsomaan hymyillen ja ehkä hieman kaihoisasti. Onnistuin myös luomaan kestäviä ja eteenpäin vieviä ihmissuhteita, jotka onneksi eivät ole sidonnaisia opiskelupaikkaan. Toisin sanoen, eivät nämä melkein viisi vuotta mikään turha reissu ollut. Onneksi tuli tehtyä.

Vaikka hyviä muistoja ja kokemuksia on reppu ja taskut pullollaan, on opintojen loppuminen iso muutos, joka valitettavasti ”vähän” ahdistaa. Koronatilanne ei ainakaan helpota tilannetta vaan päinvastoin tuntuu, että kaikki loppuu liian lyhyeen ja ihan yhtäkkiä. Toive viimeisestä yhteisestä kunnon opiskelijavapusta ei tunnu enää kovinkaan todennäköiseltä.

Onneksi fuksivuodesta asti mukana kulkeneet ystävät ovat samassa tilanteessa ja vertaistukea on saatavilla. Kyselinkin kavereiltani vähän fiiliksiä, ja esimerkiksi Emmi-Elina Heikuran ajatukset ovat hyvin samankaltaisia kuin omanikin: ”Ahdistaa ja harmittaa että opinnot ja opiskelijaelämä loppuu. Myös ajatus oravanpyörään hyppäämisestä pelottaa”. Omassa mielessä pyörii myös paniikkia aiheuttavia kysymyksiä, kuten ”apua, pitääkö mun muka tietää nyt kaikki?” ja ”mitä mä ihmettä teen seuraavaksi?”. Onneksi kumpaankaan kysymykseen ei tarvitse olla vastausta nyt tai edes viiden vuoden päästä. Kukaan ei ole ottamassa kellon kanssa aikaa suorituksistamme, vaan meillä on mahdollisuus elää elämää juuri siihen tahtiin, kuin itse haluamme.

Opin sen, että ei opiskelijavuosia turhaan sanota ”elämän parhaiksi vuosiksi”. Omasta mielestäni tämä kuvailu osuu aivan nappiin, mutta onneksi tässä kohtaa on vielä koko elämä edessä, joten parhaitakin vuosia varmasti vielä tulee esimerkiksi tulevassa työelämässä. Rakasta ystävääni Emmi-Elinaa vielä lainaten; ”Olen iloinen siitä, että olen saanut sellaisia ystäviä, joita en olisi ehkä muualla tavannut. Tiedän myös sen, että he tulevat jäämään mun elämään”. Ainoa ero opiskeluvuosilta on se, että ”Nähdäänkö luennon jälkeen madden aulassa” - viestit vaihtuvat vain ”Nähdäänkö Tampereella tammikuun ekalla viikolla?”- viesteihin. Ihmiset ja kokemukset pysyvät kuitenkin samoina ja se helpottaa valmistumisen pelkoa suuresti.

13

■ TEKSTI JA KUVITUS KATRI PULKKINEN

Hyvästi hyväksikäyttö työelämässä Palkattomaan vai palkalliseen harkkaan? Paljonko sitä nyt kehtaa pyytää tutun tutulta levyn kansikuvasta? Ei sitä aina jaksa heittäytyä hankalaksi ja täyttää sopimuksia ja laatia ehtoja. Ehkä menen sittenkin palkattomaan harkkaan, kun ei kerta muutakaan ole tarjolla ja kokemusta pitäisi jotenkin kartuttaa. Usein tällaiset ajatukset pyörivät päässä, kun pitäisi tehdä päätöksiä. Miten sitä sitten oikein pitäisi toimia?

N

uorten ja aloittelevien osaajien tietämättömyys usein kostautuu, kun pyritään ensimmäisiä kertoja tekemään alan töitä. Luovan alan työntekoa ei välttämättä arvosteta niin paljon kuin pitäisi ja huonolla kokemuksella ei edes osata pyytää tarpeeksi suuria palkkoja. Ottaako sitten riski, korottaa hintoja vai olla työttömänä sen aikaa, että löytyy palkallisia harjoitteluja? Ehkä sitä pitäisi.

27.11.2020 Duunitorissa ja Te-palveluiden sivuilla avoimena oli yhteensä 19 viestinnän alan harjoittelupaikkaa. Näistä palkattomia oli enemmistö. Palkallisia oli kahdeksan ja palkattomia 11. Palkattomista seitsemässä vedottiin suureen määrään muita etuja, jotka mahdollisesti houkuttelisivat hakijoita. Faktahan on, etteivät ne ilmaiset kaffet ja työmatkat sitä vuokraa maksa tai tuo ruokaa pöytään. Työpaikat olivat jakautuneet koko Suomen alueelle, joten maantieteellisesti esimerkiksi Vaasassa ei tainnut olla yhtään avointa paikkaa.

Kokemusta pitäisi saada, mutta mitä jos tarjolla on vain palkattomia vaihtoehtoja? Itse neuvoisin valitsemaan palkattoman harjoituksen vain silloin, kun tiedät kyseisen paikan tuovan sinua itseäsi kiinnostavaa työkokemusta ja tulevaisuuden kannalta keskeisiä kontakteja tai mahdollisesti poikivan jopa vakituisen työpaikan.

Järjestötoiminnan ja erilaisten tapahtumatiimienkin kautta pystyy kasvattamaan omaa osaamistaan työelämää lähestyttäessä, mikä saattaa jopa olla anteliaampi vaihtoehto palkattomalle harjoittelulle.

Työelämätaitojen kehittäminen voi tuntua haastavalta ilman harjoittelupaikkaa. Kokemusta voi kuitenkin kartuttaa muillakin tavoin. Vertaillessa viestinnän alan harjoitushakujen työnkuvausta esiin nousi kolme asiaa: Adoben ohjelmiston taitaminen tai perusteet, Wordpressin perusteet sekä valo- sekä videokuvauksen tai-

taminen. Jos tuntuu siltä, että omalta paikkakunnalta ei löydy harjoitteluita, voi näitä taitoja kehittämällä nostaa heti todennäköisyyttä päästä haluamaansa harjoitteluun, jos sellainen mahdollisuus joskus suodaan. Adoben ohjelmiston saa opiskelijana 60% alennuksella ja Wordpressiä pääsee harjoittelemaan ilmaiseksi. Valo- ja videokuvaustaitoja voi kehittää vaikka omaa puhelinta käyttämällä. Ja vaikka ei olisikaan mitään näistä työkaluista saatavilla, Youtubesta voi opiskella näitä kaikkia ilmaiseksi. Canva ja Skillshare.com ovat myös oivallisia työkaluja perusosaamisen kartuttamiseen. Kehitä siis näitä taitoja, jos siltä tuntuu, että tulisit tarvitsemaan niitä tulevassa unelmaduunissasi.

Pitää myös muistaa, että usein olemme paljon taitavampia kuin itse ajattelemme. Huijarisyndroomasta on saattanut tulla kansantauti viestijöiden keskuudessa. Kuvituksia tai vaikka albumien kansia tehdessä pitää muistaa, että teet vaativaa ja uniikkia työtä, mitä ei mistään muualta kukaan saisi. Tilaaja kuitenkin maksaa sinun tekemästäsi taiteesta. Pitäisi siis pitää omista oikeuksista ja työn arvosta kiinni kynsin ja hampain.

Mutta entä, jos en saakaan enää yhtään uusia tilauksia, jos heittäydyn hankalaksi? Et heittäydy hankalaksi, jos teet sopimuksen jokaisesta työstä, toimit nimenomaan oikein. Jos kaikki toimisivat näin, ei ehkä luovan alan taiteilijoita ja tekijöitä välttämättä käytettäisi niin paljon hyväksi. Sama pätee harjoittelupaikkoihin.

Jos kukaan ei suostu enää palkattomiin harjoitteluihin, ei niitä kohta enää ole ja tilanne paranee koko alan osalta. Nyt sitä pokkaa vähän lisää ja itseluottamusta kasaan niin eiköhän meistä tule hyviä viestinnän ammattilaisia.

Viisi vinkkiä luovan työn tekijälle

1 2 3

4 5

Sovi aina kirjallisesti työn hinnasta tai sen syntymisen kriteereistä.

Sovi kirjallisesti, mitä työhön sisältyy, esimerkiksi mitkä kaikki tiedostomuodot tilaaja haluaa.

Suhteuta hinnoittelu omiin kuluihisi ja henkilökohtaiseen työpanokseen. Älä tee työtä ilman voittoa.

Pidä omista oikeuksistasi kiinni. Lisätietoja löydät esimerkiksi osoitteesta Kuvittajat.fi

Luo sopimukseen kohta tilauksen perumisesta ja sen ehdoista.

15

■ TEKSTI ANETTE LINTILÄ KUVA NYYTI.FI

Nyyti on opiskelijoiden mielenterveyden asialla Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveyttä ja opiskelukykyä edistävä järjestö, joka on perustettu vuonna 1984. Sen tarkoituksena on tarjota opiskelijoille ja opiskeluyhteisöille tietoa, tukea ja monipuolista toimintaa mielen hyvinvointiin ja opiskeluissa jaksamiseen. Järjestön tärkeä tavoite on pyrkiä normalisoimaan mielenterveysongelmia ja poistamaan stigmaa niiden ympäriltä.

K

ulunut vuosi on ollut monella tapaa myös opiskelijoille erityisen raskas – etäopiskelusta on tullut uusi normaali, ja opiskelijabileiden tilalle on tullut sosiaalisten kontaktien vältteleminen ja epätietoisuus tulevasta. On normaalia, että muutos aiheuttaa alakuloisuutta, surua ja jopa pelkoa. Nyyti ry haluaakin toiminnallaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että opiskelijoilla olisi myös näinä aikoina mahdollisimman hyvä olla. Esimerkiksi yksinäisyys ja jaksaminen arjessa ovat opiskelijoiden keskuudessa teemoja, jotka aiheuttavat huolta.

Nyytille on merkityksellistä, että opiskelijoiden mielenterveys nähdään yhteiskunnan voimavarana. Keskeisiä arvoja ovat muun muassa yhdenvertaisuus ja rohkeus, joita Nyyti toiminnassaan myös aktiivisesti korostaa. Järjestö ylläpitää omaa chattia, jossa voi anonyymisti jutella erilaisista opiskelijan arkea ja elämää koskettavista aiheista työntekijöiden tai muiden vapaaehtoisten kanssa. Nyytillä on myös oma podcast, jossa puhutaan mielenterveyteen ja opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvistä aiheista. Alkuvuoden

2021 aiheita ovat muun muassa vihapuhe sekä päämäärättömyys.

Järjestö tukee opiskelijoita vahvistamaan omia mielenterveystaitojaan sekä auttaa jokaista tarvittaessa löytämään oman polkunsa. Monia saattaa esimerkiksi askarruttaa se, onko oma alavalinta oikea tai eteneekö opinnoissaan riittävästi. Epävarmuuden ja jatkuvan muutoksen aikana voi olla välillä vaikea jaksaa tsempata eteenpäin, ja tässä Nyyti pyrkii auttamaan tukemalla opiskelijoiden muutosjoustavuutta samalla vahvistaen luottamusta tulevaan. Nyytin nettisivuilta on löydettävissä opiskelijoiden omia tarinoita, jotka toimivat parhaimmillaan loistavana vertaistukena. Nyyti tarjoaa myös monipuolisesti vinkkejä opiskelijoiden ongelmiin, oli kyse jännittämisestä, ajanhallinnasta tai vaikkapa itsetuntoon liittyvistä asioista. Korona-aikana tärkeää on pyrkiä olemaan itselleen armollinen. Mikäli elämä tuntuu hetkittäin vaikealta, on tärkeää uskaltaa pyytää apua. Nyyti ry:n nettisivuilta onkin erillinen löydä apua -osio, jonne on listattu laajasti auttavia tahoja eri tilanteissa.

16

VENN VAASA

COMEDIA ry

tankkiviinit 4,00 € /12cl

#vennvaasa #comediary

R LOCA U O

Comedian jäsentarraa näyttämällä saat

L

Y

REWELL CENTER, VAASA

TRADE

MARK

-15%

kaikista tuotteista Vaasan Carlings-myymälässä!

W W W. C A R L I N G S . C O M

J

EA

NS ST

E R O

Carlings Vaasan löydät Espenkauppakeskuksesta Vaasan keskustasta.

■ TEKSTI SANNA KELTANEN KUVA JULIANA HULKKONEN

Rakkaus lähtee itsestä

M

itä rakkaus on? Rakkaus on se lämmin tunne, joka väreilee ympäri kehoa ja saa hymyn huulille. Kun tarkemmin alkaa miettimään, ei löydy montaa hittibiisiä, jotka eivät kertoisi rakkaudesta. Lähes kaikissa elokuvissa ja tv-ohjelmissakin tärkeässä osassa on päähenkilön rakkauselämä. Taidan olla viime aikoina päntännyt liikaa viestinnän opintoja, kun tästäkin alan pohtimaan millaista rakkauden diskurssia populaarikulttuuri luo. Noh, ainakin voin sanoa, että minulta löytyy rakkautta opiskelualaamme kohtaan. Kertoivatpa laulut ja elokuvat sitten palavasta rakastumisen tunteesta tai myrkyllisestä suhteesta, rakkaus määritellään paljolti romanttisessa mielessä toiseen henkilöön.

Itserakkaus. Lähinnä negatiivisia tuntemuksia herättävä sana, joka yhdistetään jopa ylimielisyyteen ja narsismiin. Itsensä rakastaminen on kuitenkin todella tärkeää, koska eihän elämässä joudu viettämään niin paljon aikaa kenenkään muun kanssa. Miten sitten erottaa terve itserakkaus ylimielisyydestä? Ensinnäkin täytyy muistaa, että oma itserakkaus ei voi koskaan toimia muiden kustannuksella. Tarkoitan siis sitä, että itseään ei tulisi pitää muita ylempiarvoisena eikä muita tulisi polkea alaspäin itserakkauden varjolla. Toisekseen itserakkauteen kuuluu itsensä jatkuva kehittäminen. En nyt tarkoita, että viikossa pitäisi opetella 12 uutta taitoa vaan oman epätäydellisyyden ymmärtäminen ja hyväksyminen on tärkeää. Kukaan ei pysty olemaan aina oikeassa eikä tietämään kaikesta kaikkea.

Varsinkin tämän vuoden aikana on ollut tärkeää korostaa rakkauden merkitystä. Kukaan ei ole yksin, vaikka välillä fyysisesti siltä saattaakin tuntua. Itserakkautta on myös olla itselleen armollinen ja hyväksyä, ettei aina jaksa olla positiivinen ja pirteä oma itsensä. Nykyään mielenterveydestä on onneksi alettu puhua enemmän ja avoimemmin. Vaikka mielenterveysongelmat voivat vaikeuttaa itsensä rakastamista, niistä puhuminen ja niiden eteen työtä tekeminen on askel parempaan suuntaan. Itserakkauden puute heijastuu myös sosiaalisiin suhteisiin esimerkiksi huomion kerjäämisellä, vertailulla ja hyväksynnän epätoivoisella tavoittelulla, jolloin muiden mielipiteet voivat vaikuttaa liikaakin omiin tekemisiin.

Mitä rakkaus sitten merkitsee minulle? Rakkautta on loppumaton nauru ystävien kanssa, oman perheen tuki, auringonsäteen tartuttama energia, oman paikkansa löytäminen viestinnän opinnoissa, hymy naapurin mummolta, suussa sulava suklaaleivos, tyytyväisyys itseensä sekä muut arjen pienet ilot.

18

■ TEKSTI AINO LEVEÄLAHTI

Tunteisiin

O

lin 17-vuotias, kun lukion terveydenhoitaja varasi minulle ajan terveyskeskukseen lääkärille saatuani masennustestistä melkein täydet pisteet. Lääkäri totesi viiden minuutin jälkeen, että uupumukseni johtuu puhelimesta. Minä siinä sitten yritin sönköttää, että ei se nyt ihan niinkään taida olla, mutta tuntui ettei se lääkäri millään halunnut uskoa, että olin oikeasti masentunut. Sain lopulta matkamuistoksi masennuslääkereseptin ja puhelinnumeron lähimpään mielenterveyskeskukseen, joka oli 50 kilometrin päässä.

Tämä matka alkoi kuitenkin jo vuonna 2014, kun sain ensimmäisen masennusdiagnoosin. Tähän päivään mennessä minulla on ollut melkein kymmenen hoitosuhdetta, joista pisin kesti jopa puoli vuotta. On ollut kaikenlaisia ammattilaisia kuraattoreista psykiatreihin. Kaikkien kanssa ei tietenkään ole kemiat kohdanneet, mutta olen silti sitä mieltä, että (melkein) jokainen, jonka puheilla olen käynyt, on ollut aidosti kiinnostunut minun voinnistani, ja yrittänyt parhaansa mukaan auttaa, mutta järjestelmä ei ole sitä mahdollistanut, kun en ole ollut tarpeeksi masentunut enkä siten kuulunut erityissairaanhoidon piiriin. Yksi vuosi vierähti myös odotellessa, että meidän lukioomme tulisi uusi koulupsykologi vanhan tilalle.

Kaikista uskomattominta tässä kaikessa on kuitenkin se, että mun tilanne on paljon parempi kuin monella muulla. Masennus ei tee musta täysin työkyvytöntä, vaikka välillä onkin vaikeita päiviä. Olen itsenäinen eikä esimerkiksi ajanvaraaminen puhelimitse aiheuta ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Mulla on myös harvinaisen hyvä sairauskuluvakuutus, joka on mahdollistanut mm. yksityisellä psykiatrilla käymisen eikä minun tarvinnut odottaa montaa kuukautta päästäkseni julkisella psykiatrin puheille.

On naurettavaa, kuinka vaikeaa Suomessa on saada apua mielenterveysongelmiin. Mielenterveyspalveluiden tulisi olla matalan kynnyksen palveluita, joita terveyskeskus tarjoaisi.

Näin säästettäisiin rahaa ja aikaa, kun apua tarvitsevat saisivat apua heti. Kaikki ansaitsevat apua eikä avun hakeminen ole häpeän aihe.

19

■ TEKSTI MAIJA LAMMELA JA AINO LASSILA KUVAT NETFLIX

►►►►►

Elokuva-arvostelu:

Netflixin uudet, romanttiset elokuvat Onko kaikki joulun klassikkoelokuvat kulutettu jo loppuun monen monta kertaa? Eikö edes Love Actually saa sinua tuntemaan samoja perhosia vatsassa kuin ennen? Haluatko uskoa uudelleen joulun taikaan ja rakkauteen?

Toimitus testasi kolme Netflixin uutta, romanttista jouluelokuvaa. Nykyään joululeffoja tuotetaan sarjatuotannolla, joten näiden arvostelujen avulla voit valita juuri itsellesi sopivan. Käperry siis kultasi tai ystäviesi kanssa sohvalle viltin alle ja heittäydy mukaan rakkaudentäyteiseen joulurekeen!

◄◄◄◄◄ 20

Holidate

῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭

Juoni: Kyllästyttyään pyhäpäiviin ilman avecia sinkkukaksikko lupautuu toistensa seuralaisiksi koko vuodeksi, mutta pikkuhiljaa tunteet alkavat sotkea platonista järjestelyä (Netflix).

Näyttelijäsuoritus: Rakkaussuhde oli uskottava ja lempi leiskui pääparin välillä.

Joulufiilis: Elokuvassa on juhlan tuntua, mutta joulu ei ole tässä romanttisessa komediassa pääosassa.

Kenelle: Henkilölle, joka haluaa varovasti virittäytyä joulun tunnelmaan.

Arvosana: 4/5. Hyvin tehty, nokkela, ennalta-arvattava mukavalla twistillä.

Joulufiilis ei kuitenkaan kantanut koko elokuvan läpi.

Christmas made to order

῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭

Juoni: Kiireinen arkkitehti saa suvun joulunvieton hoidettavakseen ja palkkaa avukseen juhlasuunnittelijan. Nainen tuo arkkitehdin elämään vähän muutakin kuin joulukoristeita. (Netflix) Näyttelijäsuoritus: Näyttely toisinaan hyvin kömpelöä ja jopa kiusallista.

Pääparin välillä joulun tuoma romantiikka ei ollut kovin näkyvää ja heidän rakkauteen oli toisinaan yhtä vaikea uskoa kuin valkoiseen jouluun.

Joulufiilis: Romantiikan puutetta kompensoitiin ylenpalttisella joulufiilistelyllä. Ainakin joulukoristeisiin ja -aktiviteetteihin saa tästä elokuvasta inspiraatiota.

Kenelle: Pikkujouluillan jälkeiselle aamulle, kavereiden kanssa aivot narikkaan -katsottavaksi.

Arvosana: 1,5/5

Kuninkaallinen vaihtokauppa – uusi vaihto (osa 2)

῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭῭

Juoni: Margaretin rakkauselämä mutkistuu jouluksi suunniteltujen kruunajaisten vuoksi, joten kaksoisolento Stacy tulee hätiin. Mutta pilaako kolmas samannäköinen kaiken? (Netflix) Näyttelijäsuoritus: Näyttelijöiden valinnassa oli turvauduttu takuuvarmaan valintaan, kun Vanessa Hudgens näytteli nyt myös kolmatta hahmoa. Kuitenkin näyttelijöiden kemiat toimivat ja uskoimme parien väliseen rakkauteen.

Joulufiilis: Joulun tunnelma oli käsin kosketeltavaa, mutta ei ehkä yltänyt samoihin sfääreihin kuin ensimmäinen osa.

Kenelle: Joululeffojen konkarille, joka kuluttaa jokaisen jouluelokuva sekä niiden jatko-osat uudelleen ja uudelleen.

Arvosana: 3/5. Elokuvassa jännitys ja romantiikka kietoutuvat yhteen, ja katsoja saa jännittää saavatko rakastavaiset lopulta toisensa. Toisaalta elokuva toisti ensimmäistä osaa: kaksoisolentojen sijaan olisi voinut keksiä jotain uutta twistiä juoneen.

21

■ TEKSTI IDA MAKKONEN KUVA VIIVI HINSSA

”SWIPE NO MORE ” Sinkkuuden määritelmän evoluutio hyljeksityistä rassukoista itsenäisiksi ja vahvoiksi yksineläjiksi

S

inkkuäidille sulhanen, Tinder, Ensitreffit alttarilla, Maajussille morsian, Bumble, Love Island, Ginder… Pariton pyrkii pariutumaan, sillä parisuhteessa ollaan onnellisia ja sinkkuna onnettomia. Eheän ja onnellisen elämän ytimessä tuntuu olevan sen ”oikean” löytäminen. Ikään kuin poikkeamaton sääntö olisi se, että sinkku kuumeisesti etsii potentiaalista parempaa puoliskoa. Epätoivoinen sinkku on kiitollinen, kun ystävät, sukulaiset ja kumminkaimat ottavat osaa pariutumispyrkimyksiin. Erityisen huomaavaista on tiedustella sinkun rakkauselämää säännöllisin väliajoin — sinkku on voinut unohtaa surkean elämäntilanteensa ja löysätä etsintöjä. Onnekas on se, joka Tinderin koluamisen lopputuloksena päätyy parisuhteeseen.

Sinkkuudesta on tyypillisesti totuttu puhumaan, kirjoittamaan ja postaamaan varsin negatiiviseen sävyyn; ikään kuin sinkkuus itsessään olisi ongelma ja parisuhde puolestaan ratkaisu. Sinkkuna elämistä on kenties brändätty tavalla, jossa siihen yhdistetään armottomasti epätoivo, kolkko yksinäisyyden tunne ja yhden illan jutut, joita kadutaan aamulla. Henkilössä, joka ei vain onnistu löytämään pysyvää kumppania rinnalleen, on oltava jotakin vialla.

Eheän ja onnellisen elämän ytimessä tuntuu olevan sen ”oikean” löytäminen.

Nykyään onneksi tämänkaltaisten rinnastusten vastavoimana erilaiset podcastit, kirjat ja kolumnit yhä enenevässä määrin brändäävät sinkkuutta valintana, itsenäisen ihmisen tapana olla ja elää. Henriikka Rönkkösen teos Bikinirajatapaus ruotii roisilla tavalla erilaisia sinkkuuteen liittyviä teemoja. Jo seitsemän sinkkuvuoden läpi purjehtinutta päähenkilöä ei suinkaan kuvata yksinäisyyden ja epätoivon ilmentymänä. Teoksessa esitetään nainen, jonka aikuiselämä on vapauden, elämyksien, ”määmatkojen” ja itsensä hyväksymisen summa.

Aloilleen asettumattomuus voikin olla seurausta juuri elämyshakuisuudesta ja siitä, että pysyvyys koetaan tylsäksi. Rönkkösen päähenkilön mietteet kuvaavat tätä ajatusta osuvalla tavalla: ”Kun nykyään alkaa kiristää, ei avata nappia ja pieraista, vaan mennään Tinderiin ja otetaan uusi, koska se kutkuttavan ihana ensiviestitte-

ly vie voiton - -”. Olisiko siis perusteltua otaksua, että tulevaisuudessa sinkkuutta tullaan brändäämään yhä enemmän kokemuksia pursuavana, kihelmöivänä muoti-ilmiönä?

Vuosittain 11.11. vietetään kansainvälistä sinkkujen päivää, joka on hiljalleen rantaunut myös Suomeen. Päivämäärän ykköset kuvastavat yksineläviä, ja siksi kyseinen ajankohta vakiintui sinkkujen juhlapäiväksi. Marraskuun 11. päivänä myymälät houkuttelevat parittomia ostoksille erilaisin alennuksin ja eduin. Juuri sinkuille brändätty ostojuhla ylistää sinkkuutta ja tapahtumaa mainostetaan pilke silmäkulmassa, positiiviseen sävyyn.

Suuri osa mainonnasta kohdennetaan kuitenkin edelleen pariskunnille ja ydinperheille. Ikea brändää itseään perhekeskeisenä yrityksenä leikkipaikkoineen ja family-kortteineen, automainoksessa ollaan totuttu näkemään viisihenkinen perhe, joka pääsee turvallisesti perille, ja kylpylälomille sekä etelänmatkoille houkutellaan niin ikään juuri pariskuntia ja perheitä. Sinkku on väliinputoaja, jonka tarpeet sivuutetaan usein mainonnassa, vaikka tänä päivänä joka neljäs suomalainen elää yksin.

Sinkkujen osuus Suomen väestöstä onkin aikaisempaa suurempi ja yhä useampi valitsee itsenäisyyden parisuhteen sijaan. Eikö siis olisi aika lakata säälimästä ja surkuttelemasta sinkkua? Pariton voi kokea elämänsä täydellisen kokonaiseksi ja tyydyttäväksi ilman kumppania, eikä jatkuva muistuttelu parisuhteen uupumisesta (ei silti) ole tarpeen. Sinkkua ei tule häissä istuttaa lastenpöytään, poissulkea pariskuntien illanvietosta tai väen väkisin parittaa vain siksi, että itse viihtyy parisuhteessa.

Sinkku, naimaton, yksineläjä, vanhapiika, pariton... Kenties olisi hyvä hetki lakata lokeroimasta ihmisiä parisuhdestatuksen perusteella. Pariutuminen on monien lajien elinehto, mutta meille on suotu vapaus tehdä valinta sinkkuuden ja parisuhteen välillä, ja elää itsemme näköistä elämää – joutumatta perustelemaan valintaamme muille. Yhteiskunnassa vallitsevan parisuhdenormin murtaminen on riippuvainen siitä, miten sinkkuudesta puhumme. Sinkkuutta ei tulisi yhdistää epätoivoon, yksinäisyyteen ja epäonnistumiseen, vaan brändätä sitä itsenäisen ja kykenevän ihmisen valintana. Sääli ja surkuttelu liitettäköön jatkossa hylättyihin kissanpentuihin ja kehittyvien maiden köyhyyteen, ei siihen, että joku rohkea asettaa omat tarpeensa etusijalle ja valitsee olla sinkku.

23

■ TEKSTI TIIA JYRKKÄ KUVAT VAASA.FI

Tavoitteena maa onnellisin kaup

Campus festival. Vaasan kaupunki / Mikael Matikainen

24

ailman punki Vaasan kaupunki on valinnut itselleen tänä vuonna todella kunnianhimoisen tavoitteen. Pyrkimys maailman onnellisimmaksi kaupungiksi on kirjattu jopa kaupungin strategiaan. Lisäksi tavoitteen etenemistä on tarkoitus seurata vuosittaisten onnellisuustutkimusten avulla. Kyseessä ei siis ole vain ohimenevä kampanja, vaan Vaasan kaupunki suhtautuu uuteen tavoitteeseensa todella intohimoisesti.

K

aikki sai alkunsa siitä, kun viime keväänä Suomi valittiin jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Vaasan kaupungin johtajan Tomas Häyryn mukaan Vaasalla on elinvoimaisuutensa vuoksi täydet mahdollisuudet olla onnellisin kaupunki onnellisimmassa maassa. Kaupunkimme onnellisuutta on lähdetty vahvistamaan pienillä konkreettisilla teoilla ja muistutuksilla. Lisäksi tavoitteen kannalta merkittävä satsaus on onnellisuustutkija Markku Ojasen palkkaaminen projektin keulakuvaksi.

25

Red sky and harbour. Visit Vaasa / Ann-Britt Pada

Kolme vinkkiä onneen Vaasalaisten onnellisuutta tavoitellaan pienten arkipäiväisten onnen vinkkien avulla, joiden tarkoituksena on muovata vaasalaisista oman onnensa asiantuntijoita. Onnen vinkkien keskeisin viesti “Pidä itsestäsi huolta, tee muille hyvää ja käytä palveluita” tuntuu erityisesti tällä hetkellä ajankohtaiselta ja merkittävältä. Vinkkejä on siis tällä hetkellä kolme, joista jokaisen alle on puolestaan koottu pienempiä konkreettisia neuvoja, joita jokainen vaasalainen voisi noudattaa arjessaan.

Jo näiden neuvojen lukeminen saa hymyn huulille. Omia suosikkejani ovat erityisesti ”Tervehdi hymyillen kaupassa ennestään outoa ihmistä” ja ”Osta lähileipomon leipä lauantaiaamiaiselle”. Nämä kaksi neuvoa liittyvät palvelujen käyttämiseen ja hyvän tekemiseen muille. Erittäin tärkeitä ovat myös itsestä huolehtimiseen liittyvät neuvot, kuten ”Käy vartin kävelyllä päivittäin” ja ”Suhtaudu tyynesti tehokkuuspuheisiin. Tee työsi hyvin, se riittää”.

Vaasalle oma ”onnellisuuden personal trainer” Keskeisessä osassa tavoitteen asettamisessa on ollut psykologian emeritusprofessori ja onnellisuustutkija Markku Ojasen palkkaaminen Vaasan kaupungin ”onnellisuuden personal traineriksi”. Ojanen muun muassa kirjoittaa artikkeleita aiheeseen liittyen, tuottaa onnen vinkkejä sekä järjestää ilmaisia onnellisuusluentoja Vaasan kaupunkilaisille. Tehtävään on valittu alan merkittävä asiantuntija, mikä osaltaan kertoo Vaasan kaupungin vakavasta ja intohimoisesta suhtautumisesta tavoitteeseen. Jään mielenkiinnolla odottamaan monien muiden vaasalaisten tavoin, mitä Ojasen toteuttamista onnellisuustutkimuksista tulee lopulta selviämään. Onko vaasalaisten onnellisuus kenties todella lisääntynyt muun muassa onnen vinkkien avulla?

26

Vaasan kaupunki. vaasa.fi

Onko oikea aika tavoitella onnellisuutta?

Tavoitteen asettamisen ajankohta on herättänyt eriäviä mielipiteitä vaasalaisten keskuudessa. Valitettavasti juuri samalla hetkellä tavoitteen julkistamisen kanssa, Vaasa saavutti toisen ei niinkään tavoitellun tittelin Suomen koronapääkaupunkina. Onnellisuustutkijan palkkaaminen on saattanut tuntua monista kaupunkilaisista epäreilulta, kun samaan aikaan kaupungin työntekijöitä on jouduttu lomauttamaan haastavan tautitilanteen vuoksi. Lisäksi karanteenissa oleville vaasalaisille postiluukusta kilahtaneet onnen vinkit ovat voineet tuntua tilanteeseen nähden todella epäsopivilta.

Todellisuudessa tavoite oli kuitenkin asetettu jo ennen koronatilanteen nopeaa kiihtymistä, ja näiden kahden samanaikainen ajoitus oli vain huonoa tuuria. Vaikka tavoitteen esittelyn ajankohta oli ongelmallinen, on Vaasan kaupunki mielestäni onnistunut luomaan onnellisuuden tavoittelusta todella toimivan konseptin, joka parhaimmillaan voi jopa edistää vaasalaisten hyvinvointia. Huomionarvoista on se, että tavoitetta tuodaan laajasti ilmi Vaasan kaupungin viestinnässä. Esimerkiksi suuri osa kaupungin verkkosivujen artikkeleista ei välttämättä suoranaisesti käsittele onnellisuutta, mutta monet niistä on kuitenkin kirjoitettu onnellisuuden näkökulmasta. Lisäksi onnen vinkkejä on jaettu vaasalaisille niin kaupungin verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa kuin katukuvassakin. Niitä on toimitettu asukkaille jopa postitse, joten tavoite on onnistuttu välittämään mahdollisimman monen kaupunkilaisen tietoisuuteen.

Vaikka onnellisuuden tavoittelu on saanut osakseen myös kritiikkiä, on se mielestäni tässä maailmatilanteessa juuri se, mitä vaasalaiset tarvitsevat. Tavoitetta on myös selkeästi pyritty edistämään tautitilanteen ehdoilla. Onnen vinkit ovat toteutettavissa koronarajoitusten puitteissa, ja esimerkiksi ilmaisia yleisöluentoja onnellisuudesta pystyy seuramaan netin välityksellä. Ojasen mukaan onnellisuudessa on kyse siitä, että pidämme huolta itsestämme ja toinen toisistamme. Sen tavoittelulle taitaa olla juuri nyt sopiva hetki.

27

■ TEKSTI SARA GÜVEN KUVA VIIVI HINSSA

Opiskelijan joulusta on moneksi

M

onesti ajatellaan, että jouluaterian tulisi sisältää kaikki herkut; kinkkua, rosollia, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikkoa (ehkä myös maksalaatikkoa) ja jälkkäriksi tietenkin torttuja luumuhillolla sekä suun kostukkeeksi glögiä. Yksin tai kaksin ruokaillessa tämä kuitenkin on harvoin mahdollista, sillä kukapa nyt oikeasti edes pitäisi jokaisesta laatikosta? Opiskelijan jouluateriaa kannattaakin lähteä rakentamaan ympäristöystävällisin mielin, mikä sopii myös jo liiankin kevyelle kukkarolle. Älä lähdekään turhaan ostamaan kaikkia joulupöydän perinteisiä antimia vain siksi, että niin on aina ollut. Rakenna opiskelijan joulusta täysin omannäköisesi ja täytä lautanen ruualla, josta olet haaveillut koko pitkän kuuman kesän sekä sateisin syksyn!

Silloin kun jouluaterian syönnistä vastaa vain muutama ihminen, tulee ruoka olemaan todennäköisesti peräisin kaupan eineshyllyltä. Ei kuitenkaan hätää, sillä kuka opiskelija nyt edes ehtisikään tähän vuodenaikaan tehdä itse laatikoita kymmenen deadlinen hengittäessä niskaan? Ja eiväthän ne varmaan edes tulisi syödyksi, vaan jäisivät odottamaan pakkaslaatikon perälle tammikuun kotiinpaluuta, jolloin kukaan ei niihin enää halua koskea. Kinkkuakaan ei kannata lähteä ostamaan kokonaisena,

vaan on hyvä luottaa valmiisiin leikkeisiin, joiden kanssa operointi on myös helppoa. Jos kinkku ei maistu ja ylimääräistä rahaa löytyy, on lohi pettämätön valinta. Se saa arjen tuntumaan luksukselta ja piristää opiskelijan jouluateriaa yllättävän hyvin. Opiskelijan jouluateriasta todennäköisesti tulee puuttumaan täysin joulupöydän tuttu vierailija, rosolli, ellei joku siitä oikeasti pidä.

Rosollin voikin vaikka korvata ihanalla ja maittavalla perinteikäällä salaatti-tomaatti-kurkku-paprika sekoituksella!

Tärkeintä jouluaterian valmistuksessa on itsensä huomioiminen. Nyt on aika miellyttää vain itseään eikä ketään muuta. Jos pöydän haluaa täyttää erikoisimmilla ja moderneimmilla antimilla, on se täysin sallittua, jopa toivottua!

Nyt on se hetki, jolloin voi kokeilla uutta ja testata, sopiiko kukkakaali-wingsit joulupöytään sekä maistella kumpi on parempaa, julmust vai kotikalja. Kukaan ei ole kysymässä ja kyseenalaistamassa sitä, mikset kasvissyöjänä halua maistaa kinkkua, vaan pitäydyt mielummin itse valmistamassasi seitanissa. Et myöskään saa osaksesi oudoksuvia katseita, kun kysyt voitaisiinko tänä vuonna perunalaatikon sijasta tehdä bataattilaatikkoa. Nyt on opiskelijan aika loistaa!

28

■ TEKSTI JA KUVAT VEERA VÄISÄNEN

J

oulu on lempijuhlapyhäni. Rakastan joulun odotusta. Kuukauden ajan saa luukuttaa tuttuja joululauluja, juoda glögiä ilman muiden vieroksuvia katseita, tai koristella kotia jouluvaloilla. Itse joulupäivänä monissa perheissä mennään sukulaisille kylään ja juhlitaan joulua yhdessä perinteisin menoin. Ystäväni ovat kertoneet tiukoista aikatauluista, jotka toteutetaan joka joulu uudestaan. Näin ei ole aina ollut meidän perheessä. Äitini on ammatiltaan laulaja ja joulukuu on muusikoilla kiireistä aikaa. Silloin keikkakalenteri buukataan täyteen, eikä joulusiivoukseen riitä aikaa. Äidilläni on monesti ollut keikkoja myös jouluaattona vieraalla paikkakunnalla. Kannustavana perheenä olemme koko joukko lähteneet keikkamatkalle mukaan. Näin ollen olemme viettäneet monet joulut hotelleissa.

Samaan aikaan, kun muissa perheissä haetaan joulukuusta, me olemme menneet jouluna vaikkapa keilaamaan. Joulusaunaamme on kuulunut pulikointi kloorivedessä eikä sauna ole kaikista yksityisin. Päivän aikana olemme makoilleet sohvalla television ääressä, koska mitään muutakaan tekemistä ei oikeastaan jouluna ole ollut. Päivän on kruunannut äidin keikka. Vaikka tämä kaikki kuulostaa varmasti mukavalta, pienenä olisin tehnyt mitä vain kokeakseni perinteisen kotijoulun. Joulutunnelma on kaukana siinä vaiheessa, kun joulupöydän ympärillä on vain tuntemattomia lapsiperheitä.

10-vuotiaana sain lopulta kotijoulun. Aamuun kuului kuusenkoristelu ja joulusauna. Iltapäivällä syötiin jouluruoka juhlavaatteisiin pukeutuneina ja avattiin lahjat. Yhdestä paketista paljastui Harry Potter -kirja, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Illalla katsottiin Samu Sirkan joulutervehdys ja tutkittiin uusia lahjoja. Ympärillä ei ollut muita perheitä häiritsemässä, ei kiirettä keikalle tai soundcheckiin. Vain minä ja perheeni, sekä sen tuoma rauha.

Vuosien varrella olen ymmärtänyt, että molemmissa jouluissa on puolensa. Joskus on kiva astua valmiiseen joulupöytään ja joskus taas mukava kattaa se yhdessä. Tänä vuonna perheemme viettää jälleen kotijoulun Helsingissä. Keikkapaikkana toimii oma olohuone ja keikan kruunaa se, että olemme kaikki yhdessä.

29

■ TEKSTI JA KUVAT JONNA KAREKIVI JA SARA ALASUUTARI TOIMITUS TESTAA

Vaasan luontopolut

1

4

2

3

Erityisesti korona-aikana olemme huomanneet ulkoilun nousseen lähestulkoon trendiksi. Instagram on täyttynyt upeista retkeilykuvista ja ihmiset suuntaavat viettämään vapaapäiviään luontoon. Testasimme muutamia Vaasan alueen luontopolkuja, ja listasimme alle suosikkimme. Yleisenä huomiona voimme sanoa, että näin talviaikaan reitit olivat varsin märkiä, joten suosittelemme vedenpitäviä kenkiä.

Pitkospuut monissa paikoissa olivat liukkaita lumen ja jään takia.

5

30

Svedjehamn

1

Yksi Vaasan tunnetuimmista ulkoilukohteista lienee Svedjehamnin luontopolku Raippaluodossa. Svedjehamnin maisemiin on Vaasan keskustasta noin 45 minuutin ajomatka, joten reissuun kannattaa varata kunnolla aikaa. Kohde on kuitenkin loistava valinta esimerkiksi aurinkoisen vapaapäivän viettoa varten ja matkan varrella pääsee ihastelemaan myös Suomen pisimmän sillan maisemia. Itse luontopolku löytyy netistä nimellä Bodvattnetin kierto. Parkkipaikalta lintutornille voi valita alle kilometrin mittaisen kävelyn soratietä pitkin tai kiertää itse luontopolun, jonka pituus on noin 4 kilometriä. Lintutornin huipulta avautuu upea näkymä Merenkurkun saaristoon, joten kannattaa pitää silmällä myös retkipäivän säätä. Myös tulentekopaikka löytyy aivan lintutornin juurelta. +upeat maisemat -kaukana keskustasta

Pilvilampi

2

Pilvilammen luontopolku sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Vaasan keskustasta. Luontopolku on noin kolmen kilometrin mittainen ja se on metsämaastoa. Polulta löytyy pitkospuita, ja matkan varrella on ohjetauluja eläimistä ja kasveista. Reitin loppupuolella on itse Pilvilampi, jonka äärellä on vasta rakennettu, melko iso katettu tulentekopaikka. Pilvilammen nuotiopaikka on ehdottomasti paras testaamiemme reittien taukopaikoista. Luontopolku itsessään sisältää monipuolista reittiä aina metsäpolusta pitkospuihin ja soratiehen. +loistava nuotiopaikka + pilvilampi kivan näköinen varsinkin ruskan ja aamu-usvan aikaan

Risö

3

Risö on metsäalue Vanhan Vaasan suunnalla. Reitti paikan päälle oli hieman mutkikas, mutta kuitenkin vaivattomasti löydettävissä esimerkiksi luontoon.fi-sivuston ohjeiden avulla. Risön luontopolku kulkee suurimmaksi osaksi perinteisen metsämaaston läpi. Lisäksi reitin varrella on varsin kuvauksellinen ruovikko alue, jonka läpi kulkee pitkospuut.

Kyseisestä kohteesta löytyy lintutorneja kaksin kappalein, minkä lisäksi toisen tornin juurella on myös nuotiopaikka.

Reitin pituus on noin viisi kilometriä ja polku on pitkospuita lukuun ottamatta helppokulkuista ja leveää, joten myös maastopyöräily onnistuu.

-reitti ei ole yhtenäinen kierros +lintutorneista hienot maisemat +ruovikko tuo vaihtelua maastoon

Öjen

4

Öjenin luontopolun pysäköintialue sijaitsee Vaasasta Sundomiin kulkevan tien varrella, oikealla puolella Vaasasta päin tultaessa. Parkkipaikka on muutaman kilometrin päässä Vaasan keskustasta ja sen tunnistaa ilmoitustaulusta.

Reitti on vanhaa metsää, mutta matkalle mahtuu myös suoaluetta. Marraskuussa kävely muuttui paikoittain jopa kahlaamiseksi, joten tämä reitti kannattaa mieluummin kiertää kesäaikaan. Maasto on lammikoita lukuun ottamatta helppokulkuista ja luontopolun pituus on 4,5 kilometriä. +hyvä perusreitti + suomaisema kivaa vaihtelua -toisaalta suo-osuus lainehti loppusyksystä

Öjberget

5

Öjbergetin luontopolku sijaitsee hiihtokeskuksessa, josta löytyy myös kuntoportaat. Matkaa keskustasta tulee noin kymmenen kilometriä. Reitti oli mukavan vaihtelevaa maastoa, ja mäen huipulle kiertävällä polulla oli jopa pieniä nousuja. Reitin alkuosa kiertää lähinnä hiihtokeskuksen parkkipaikan ja latujen aloituspaikan tuntumassa, mikä hieman vaikuttaa retkeilytunnelmaan, mutta polun suunnatessa syvemmälle metsään polku on mukavan vaihtelevaa.

2,5 kilometrin luontopolku kulkee parkkipaikalta mäen huipulle, ja retken pituutta voi säädellä valitsemalla alastuloreitin esimerkiksi luontopolun ja kuntoportaiden väliltä.

-hiihtoladut ja rakennukset +vaihteleva maasto +huipulta upeat maisemat

31

■ TEKSTI AINO SADENIEMI KUVITUS KATRI PULKKINEN

EI KOSKAAN UHRIN SYY

K

ampanja #eimeidänhäpeä haluaa murtaa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhrien kokemaa häpeää. Kampanjan perustaja Nea Lundström kertoo oman tarinansa ja toivoo, ettei seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tarvitsisi kantaa häpeää. ”Häpeä ei kuulu meille” kuuluu kampanjan slogan. Kampanja toteutettiin 31.10 – 8.11.2020.

Häpeän tunne on monimutkainen. Häpeä ja syyllisyys estävät meitä vahingoittamasta muita, mutta nämä tunteet kääntyvät helposti meitä vastaan.

Saatamme syyttää itseämme myös niissä hetkissä, kun meitä kohtaan on tehty väärin. Häpeän tunne voi vaikeuttaa avun ja oikeuden hakemista. Jokainen väkivallan uhri ansaitsee tietää, että teko on aina tekijän vastuulla. Siksi #eimeidänhäpeä -kampanja on tärkeä.

Seuraavalla viikolla virallisen kampanjaviikon päättymisestä Keskusrikospoliisi julkaisi TikTok-tilillään videon. Lyhyellä videolla havainnollistetaan kuvitteellinen tilanne piirretyn kuvan avulla, jossa henkilö on lähettänyt ”tiedät varmaan millaisen” kuvan kaverilleen. Kuva lähtee vastoin lähettäjän tahtoa leviämään niin, että sen saaminen pois internetistä on mahdotonta. Video pikakelataan alkuun, ja kertoja sanoo: ”No mitä tästä opin? Ei olisi pitänyt lähettää tätä kuvaa alunperinkään yhtään kenellekään, ja vielä parempi olisi ollut, jos en olisi edes ottanut sitä kuvaa.” Video päättyy.

Monet ovat kokeneet poliisin vähättelevän ja syyllistävän uhria väkivallasta, eikä tämän kaltainen viestintä todista toisin. Emme tarvitse poliisilta jossittelua tai syyllistämistä, tarvitsemme inhimillistä kohtaamista ja oikeutta. Tosielämässä aikaa ei voi kelata taaksepäin ja toisen kuvien levittäminen on rikos. Kuten #eimeidänhäpeä -kampanja korosti,

moni uhri kokee jo valmiiksi aiheetonta häpeää.

Yhteiskunnan instituutioiden syyllistävä viestintä nostaa kynnystä kertoa tapahtuneesta entisestään.

Väkivalta ei ole koskaan uhrin syytä.

Keskusrikospoliisin tekemä TikTok-video on surullinen esimerkki pieleen menneestä viestinnästä.

On selvää, että intiimikuvia lähettäessä täytyy olla suostumus vastaanottajalta, mutta luottamus ei ole rikos. KRP:n videota kritisoitiin ankarasti ja sen seurauksena videon loppuun lisättiin selvennys siitä, että toisten kuvien levittäminen eteenpäin on rikos.

Se ei kuitenkaan poista videosta uhria syyllistävää sävyä.

Väkivalta on vahvasti sukupuolistunutta ja Suomessa lähes joka toinen nainen on kokenut elämänsä aikana väkivaltaa (Ihmisoikeusliitto). Ja ihan kuin tämä jo itsessään ei olisi tarpeeksi hälyttävää, naisiin kohdistuvassa väkivallassa tapahtumapaikkana korostuu koti ja työpaikka. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen lisää väkivallan riskiä entisestään. (EU:n perusoikeusvirasto, 2020) Vaikka väkivallan uhreiksi joutuneita on paljon, ei poliisin työkalut uhrien kohtaamiseen selvästi ole tarvittavalla tasolla. #eimeidänhäpeä kaltaisia kampanjoita tarvitaan niin kauan, kun patriarkaaliset asenteet ja naisviha elävät ja hengittävät yhteiskuntamme valtarakenteissa. Olemme kaikki sisäistäneet tahtomattamme naisvihaisia asenteita, ja rakkauden nimissä on velvollisuutemme myös taistella niitä vastaan. Viestinnän opiskelijoina meillä on mahdollisuus, ja minun nähdäkseni myös velvollisuus, lähteä murtamaan näitä vallitsevia asenteita. Sillä mikä olisikaan parempi rakkauden osoitus hyvinvointivaltiotamme kohtaan, kuin patriarkaatin murtaminen.

32

"Häpeän tunne on monimutkainen. Häpeä ja syyllisyys estävät meitä vahingoittamasta muita, mutta nämä tunteet kääntyvät helposti meitä vastaan. Saatamme syyttää itseämme myös niissä hetkissä, kun meitä kohtaan on tehty väärin."

33

■ TEKSTI MILLA HEININEN KUVITUS VEERA NISKANEN KUVAT VIIVI HINSSA

Kissojen asialla:

Vaasan kissatalo

Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa. Heidän mukaansa kyse ei ole pelkästään kesäkissaongelmasta, vaan ympärivuotisesta kissakriisistä.

Varsinkin maaseudulla vapaana vaeltelevat kissat ovat tuttu näky. Mikä saa ihmiset hylkäämään lemmikkinsä?

Miten hylättyjä kissoja voi auttaa? Tutustuimme Vaasassa ja sen lähialueilla toimivaan Vaasan kissataloon ja selvitimme, miten myös sinä voit auttaa Pohjanmaan kodittomia kissoja.

Tutustu lisää! www.vaasankissatalo.fi Facebook: Vaasan kissatalo Instagram: @vaasankissatalo

34

P

alosaarella, aivan yliopiston naapurissa, sijaitsee keltainen rakennus, jonka seinässä on kissakyltti. Siinä rakennuksessa toimii Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry:n täysin vapaaehtoisvoimin ylläpitämä Vaasan kissatalo. Se on turvapaikka niille kissoille, joilla ei ole kotia. Kissatalo tarjoaa suojaa ensisijaisesti kulku- ja löytökissoille.

— Myös kodinvaihtajia otetaan vastaan, jos joku joutuu luopumaan kissastaan, mutta niitä otetaan harkinnan mukaan, kertoo Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry:n hallituksen sihteeri Iiris Kakkuri.

Vaasan kissatalo on Vaasan alueen suurin kissojen löytöeläintoimija, ja sen kautta uuden kodin löytää vuosittain noin 250– 300 kissaa. Kerrallaan talossa on kuitenkin vähemmän asukkeja. Kakkurin mukaan nykyinen kissatilanne talossa on hyvä.

— Tällä hetkellä talossa on noin kolmekymmentä kissaa, ja kotihoidossa suunnilleen saman verran. Pahimmillaan talossa on ollut kerrallaan sellaiset 120 kissaa.

Myös Korkeamäellä toimiva sisarkissatalo ottaa vastaan löytöeläimiä. Korkeamäen kissatalossa on tällä hetkellä Kakkurin mukaan noin 16 kissaa.

Kissataloon kissat kulkeutuvat erilaisia reittejä pitkin. Kakkurin mukaan paljon kissoja tulee maaseuduilta isoista populaatioista, joita pyritään hajauttamaan. Myös ulkoa harhailemasta löydettyjä eläimiä, joiden omistajasta ei ole tietoa, otetaan vastaan. Niiden kodit pyritään ensisijaisesti löytämään, mutta joskus kissa jää kissataloon kirjoille. Kakkurin mukaan uutena ilmiönä heille tulee kissoja myös vanhuksilta, jotka vanhainkotiin muuttaessaan eivät voi enää pitää lemmikkiään.

Vaasan kissatalo on Vaasan alueen suurin kissojen löytöeläintoimija, ja sen kautta uuden kodin löytää vuosittain noin 250–300 kissaa.

Kaikki kissat eivät kuitenkaan aina löydä loppuelämän kotia kissatalon kautta. Kakkurin mukaan etenkin arat ja aggressiiviset kissat jäävät syrjään, sillä harva haluaa tai pystyy ottamaan hankalaa lemmikkiä. Jotkut kissat ovat olleet löytöeläinkodissa kymmenenkin vuotta. Ne kuitenkin saavat jatkaa asumistaan siellä, sillä terveitä kissoja kissatalossa ei lopeteta. Joskus kissoja myös palaa takaisin taloon, sillä syystä tai toisesta omistaja ei ole voinut pitää kissaa. Kissatalosta luovutettuja eläimiä ei Kakkurin mukaan saa antaa eteenpäin, vaan ne tulee luovuttaa takaisin talolle.

Koska kissatalo on toiminut kotina jo niin monelle, on se myös kokenut kovia. Käytön jäljet alkavat näkyä, ja yhdistys etsiikin koko ajan uutta potentiaalista taloa kissoille. Kakkurin mukaan sijainnin ja koon puolesta täydellinen vaihtoehto on jo löytynyt, mutta naapurien tekemien valitusten takia on vielä odotettava hallinto-oikeuden päätöstä talon ostosta.

— Sen puolesta pidetään peukkuja pystyssä, että saataisiin se.

Koska kissataloa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin, on apu enemmän kuin tervetullutta. Kissatalon nettisivuilla on listattuna tapoja, joilla toimintaa voi tukea. Rahallisesti kissataloa voi auttaa esimerkiksi tekemällä lahjoituksen tai liittymällä yhdistyksen jäseneksi. Kissatalolle voi myös viedä konkreettisia lahjoituksia, esimerkiksi ruokaa, pyyhkeitä tai pesuaineita.

Lisäksi talolla voi tehdä vapaaehtoistyötä kissojen parissa.

Vaikka rakennus uhkaa hiljalleen lahota käsiin ja ajoittain kädet ovat täynnä työtä, saa jokin silti jatkamaan vapaaehtoistyötä tilanteesta riippumatta. Mikä talolaisia inspiroi jatkamaan työtään? Kakkurin vastaus kysymykseen on selvä: — Kyllä ne ovat ne kissat. Vaikka mitä olisi eikä joskus millään jaksaisi lähteä tänne, niin kun miettii näitä kissoja, niin muistaa, kuinka tärkeää tämä työ on.

Saapuessaan Palosaarelle kissat asustavat ensin muutaman viikon kissatalon yläkerrassa karanteenissa, jonka aikana ne rokotetaan ja leikataan. Samalla tarkistetaan myös, tarvitseeko kissa lääkitystä tai muuta hoitoa. Sen jälkeen ne pääsevät kissatalon alakertaan liikkumaan vapaasti. Joskus kissoja pyritään laittamaan myös kotihoitoon, jonne Kakkurin mukaan menevät sairastumisriskin vuoksi esimerkiksi kissanpennut.

Kun kissat on rokotettu, leikattu, madotettu ja sirutettu, ne ovat valmiita uusiin koteihin. Pentuja ei kuitenkaan voi leikata luovutusikäisinä, joten ne kutsutaan toimenpiteeseen luovuttamisen jälkeen. Uuden kodin valinnassa huomioon otetaan ennen kaikkea kissan turvallisuus.

— Ensin potentiaalisia uusia omistajia haastatellaan. Kysytään vähän, millainen asumisjärjestely heillä on ja että ottavathan he kissan varmasti sisäkissaksi. Sitten kysellään myös perusasioita, että onko ollut ennen kissoja ja muistaahan olla varovainen ikkunoiden kanssa, Kakkuri kertoo.

35

■ TEKSTI ROSA SAVELA KUVITUS JONNA LAITILA

5 AINEETONTA LAHJAA Lahjaideoiden miettiminen voi olla todella vaikeaa.

Tässä lahjoja niille läheisille, jotka kysyttäessä vastaavat ”no emmä oikeen tarvi mitään”. Lahjoja niille läheisille, jotka ovat jo viime vuonna konmarittaneet asuntonsa tyhjäksi, joten et halua antaa heille lisää turhaa tavaraa pölyttymään heidän nurkkiinsa. Joululahjojen shoppailu on normaalitilanteissakin stressaavaa, joten näitä lahjoja ei tarvitse mennä ostamaan ruuhkaisiin ostoskeskuksiin, jota tänä vuonna on hyvä idea välttää.

Kirjoita läheisellesi runo, laulu tai tarina, jos sinulla riittää luovuutta. Itsetehty lahja lämmittää aina, mutta se voi olla myös muuta kuin itse kudotut villasukat. Vaihtoehtoisesti voit myös tehdä läheisellesi Spotify-soittolistan, joka on hieman modernimpi versio kasettien tekemisestä ihastukselle. Tämä on myös ihan ilmaista!

Tarjoa läheisellesi elämyksiä ja hemmottelua. Tämän ei välttämättä tarvitse olla kalliita kylpylälahjakortteja tai hotelliöitä. Voit myös luvata kokata itse läheisellesi kolmen ruokalajin aterian, jota voi soveltaa moneen budjettiin! Muita ideoita voisi olla liput konserttiin tai teatteriin, tai vaikkapa panostaa ikimuistoiseen Netflix-leffailtaan.

Anna läheisellesi mahdollisuus oppia jotain uutta. Jokaisessa kaupungissa on erilaisia kursseja savenvalannasta kielikursseihin. Jos nämä tuntuvat liian kalliilta, voit myös itse opettaa tai opetella yhdessä uutta läheisesi kanssa, ja vaikkapa tarjoutua läheisesi kanssa maalaamaan Bob Rossin maalausvideoiden avulla.

Maksa läheisellesi jokin suoratoistopalvelu. Näitä löytyy laidasta laitaan: Disney+, Amazon Prime, Spotify… Tämä tulee varmasti olemaan jotain, jota läheisesi tulee käyttämään. Jos läheisesi ei innostu leffoista tai musiikista (tai hänellä on jo tarpeeksi näitä), hyvä vaihtoehto voisi olla äänikirjapalvelu.

Eikö läheisesi todellakaan halua mitään itselleen? Lahjoita läheisesi puolesta jotain hyväntekeväisyyteen. Jokaisella on varmasti jokin asia, joka on lähellä heidän sydäntä, oli se sitten ympäristö tai ihmisoikeudet. Samalla saat itsekin hyvän mielen auttamisesta.

36

■ TEKSTI JA KUVAT JONNA KAREKIVI

Kokkikoulu: Jouluinen britakakku Britakakkua pidetään usein kesäisenä herkkuna, mutta onneksi siitä on mahdollista tehdä myös talvisempi versio! Tämä kakku on oiva valinta niin joulupöytään, kuin muihinkin talven herkutteluhetkiin. Tämä resepti on hieman muokattu versio alkuperäisestä ohjeesta, joka on peräisin Valion sivuilta ja löytyy sieltä nimellä joulubrita.

Ainekset Pohja 200 g voita 1 ½ dl sokeria 3 keltuaista 2 ¼ dl vehnäjauhoja 3 rkl kaakaojauhetta 2 tl leivinjauhetta 1 ½ dl maitoa Marenki 3 valkuaista 2 dl sokeria n. 2 riviä tummaa suklaata 1 dl (50 g) kuorellisia mantelilastuja Täytteet 5 dl kinuskikermaa (Valio) tai tavallista kermaa 200 g mustaherukoita 2 rkl sokeria 1 tl kardemummaa

Ohje 1. Ensin tehdään kakun pohja. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Erottele

kananmunista keltuaiset ja siirrä valkuaiset talteen marengin tekoa varten. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon samalla vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa kuivat ainekset keskenään.

Lisää kuivien aineiden seos ja maito vuorotellen muiden joukkoon. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille. Pellin ei tarvitse täyttyä kokonaan.

2. Seuraavaksi tehdään marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sen jälkeen sokeri samalla vatkaten. Vaahdosta on tarkoitus tulla jämäkkää ja kiiltävää. Lusikoi marenki pellillä olevan pohjan päälle. Lisää päälle sulatettu suklaa ja ripottele mantelilastuja. Paista 15 minuuttia 170 asteessa, jonka jälkeen anna jäähtyä hyvin.

3. Laita osa mustaherukoista kattilaan ja keitä niitä ja sokeria noin 10 minuuttia. Jätä osa mustaherukoista koristelua varten. Lisää soseeseen vielä kardemumma ja anna jäähtyä. Vaahdota kinuskikerma.

4. Lopuksi kasataan kakku. Leikkaa pohja kahteen osaan. Siirrä toinen osa varovasti tarjoiluastialle. Koska kakku on melko iso, kannattaa sille varata tarpeeksi suuri astia. Lisää puolet kinuskikermasta ja koko mustaherukkasose pohjan päälle. Nosta tämän jälkeen toinen puoli pohjasta sen päälle ja lisää loput kinuski kermasta. Koristele vielä lopuilla mustaherukoilla, mantelilastuilla ja tomusokerilla.

37