Issuu

PÄÄTOIMITTAJA

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Viivi Hinssa

TAITTAJA Jonna Laitila

ETUKANNEN KUVA

Sara Alasuutari

TÄMÄN NUMERON TOIMITUS

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintää, järjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Sara Alasuutari, Sara Güven , Laura Hakala, Milla Heininen, Erica Heljo, Tiia Jyrkkä, Jonna Karekivi, Sanna Keltanen, Jasmin Koskela, Maija Lammela, Aino Lassila, Lotta Mikkilä, Viivi Myllykoski, Petri Nikitin, Veera Niskanen, Katri Pulkkinen, Wiktoria Ripatti, Veera Röyttä, Rosa Savela, Emma Takalo

JULKAISIJA CoMedia ry

YHTEYSTIEDOT

www.comediary.com/camplehti camp@comediary.com Instagram @camplehti

Cumpi vai campi?

Netflix 31%

Disney+ 69%

Virkkaus 22%

Netflix 31%

Virkkaus 22%

Disney+ 69%

Neulominen 78%

Big Brother 37% Makkara

Vaahtokarkit 56%

Makkara 44% 44%

Tempparit 63%

Neulominen 78%

Big Brother 37%

Sisällys Ajankohtaista

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan ajatukset

Terveiset toiselta ainejärjestöltä

7 Sometutka Opinnot & työelämä

Mielipide

Kurkistus kampushankkeeseen

Itsensä pomo

Viestinnän viisi kuolemansyntiä

Fuksi vuonna 2020

19 Kolumni 20 Kirja-arvostelu 21 Tunteisiin

Ilmiö

Toimitus testaa: Käsidesit

Kertomuksia kotirintamalta

Vinkit laiskotteluun

Ylpeys asiakasviestinnässä: Case nopeet

28 Mininovelli 30

Aina ei jaksa

Me kateudessa kasvaneet

Fuksi-gallup

Kokkikoulu: Bataattimuffinssit

AJANKOHTAISTA

Pääkirjoitus Elämämme kuolemansynteinä Jos olisin kuolemansynti, olisin aivan varmasti laiskuus. Laiskuuteni yksi multihuipentumista on se, että menen mieluummin nälkäisenä nukkumaan kuin tekisin ruokaa itselleni. Humanistilakki viimeistelee söpön asuni, koska en ole vaivautunut kampaamaan tukkaani. Kuvittelen banaanikärpästen olevan keijukaisia, koska en jaksa tehdä heidän olemassaolon lopettamisen eteen mitään. Voisin olla laiskuuden perikuva, ja varmasti kuudelle muulle kuolemansynnille löytyisi myös opiskelija nimensä kantajaksi. Laiskuus, ahneus, ylensyönti, ylpeys, kateus, viha ja himo – kaikki seitsemän kuolemansyntiä opiskelijoiden kehoissa. Ahneus ja ylensyönti kulkevat usein käsikädessä, mutta joskus nämä molemmat synnit voi löytää samasta ihmisestä. Ahneus vie Mathildan salaattibuffetista kaikki sitrushedelmäpalat, ja ylensyönti taas syö itsensä ähkyyn niistä. Syömisesimerkin lisäksi nämä kaksi kuolemansyntiä voi tunnistaa myös kurssivalinnoistaan. Molemmat heistä täyttävät kalenterinsa aivan täyteen, miettimättä, että voisi sitä ajatella esimerkiksi omaa hyvinvointiaan tai jaksamista. Ylpeydenkin voi liittää helposti opiskeluun ja varsinkin Moodle-alustansa esittelemiseen. Ai että, kun ihmiset kehuskelevat vitosillaan tai niillä yksisarvisilla. Pöyhkeilee siinä kaikella tietotaidollaan, ihan muiden silmien alla. Kateus on taas sitten se opiskelijakollega, esimerkiksi minä, joka ei halua olla iloinen näistä muiden onnistumisista. Varsinkaan, kun tämä kateus juuri ja juuri on saanut oman alansa kurssilta kauhealla työllä sen neljänneksi parhaan arvosanan. Ikäväksi olemme joutuneet huomaamaan, että vaikka vihaisia ihmisiä löytyy myös opiskelijoista, me haalarikansalaiset olemme saaneet muilta ihmisiltä osaksemme äärettömän julmaa kohtelua. Sanoisin siis, että kuolemansynneistä viha löytyy ehdottomasti Facebookin keskusteluiden kommenttikentistä. Siellä meidät kuvaillaan himon kaltaisiksi tyypeiksi, jotka eivät voi haluilleen mitään, oli sitten kyse viinasta tai muusta. Kuitenkin maailmantilanteessa, jossa elämme, asiat eivät hoidu niin, että syyttelemme toisiamme tehdyistä synneistä pitkän aikaa. Ehkä meidän kannattaisi elää kuolemansyntiemme kanssa sulassa sovussa, niin hyvin kuin tässä tilanteessamme voimme.

Viivi Hinssa

AJANKOHTAISTA

Puheenjohtajan ajatuksia ”No mitäs teille kuuluu?” kysyi eräs opettaja perinteisesti Zoom-luennon alussa. Joku vastaa, että hyvin menee. Itsekin totean kaiken olevan poikkeustilaan nähden oikein mukavasti. Pienen hiljaisuuden jälkeen kolmas kurssilla oleva opiskelija toteaa, että vähän kyllä ahdistaa, ja opiskelumotivaatio meinaa olla hukassa. Kandia pitäisi kirjoittaa ja muita kursseja suorittaa samalla, kun yrittää pitää edes jonkinlaisesta rytmistä kiinni. Mikään ei oikein onnistu ja pienet asiat tuntuvat vaikeilta. Tämän lyhyen, mutta rehellisen avautumisen jälkeen kurssikaverit kertovat yksi toisensa jälkeen samaistuvansa näihin ajatuksiin. Jollekin on vaikeaa työskennellä pienessä yksiössä, toinen kaipaa sosiaalisia kontakteja ja joku luentojen tuomaa rytmiä päiväänsä. Ymmärrän samaistuvani oikeastaan kaikkien kurssikavereiden tuntemuksiin, vaikka joitakin niistä en ollut edes tiedostanut aikaisemmin. Etäopiskelu ja poikkeusolot ovat monelle opiskelijalle äärettömän raskaita. Päiviin on vaikea saada rytmiä, kun kouluhommat, vapaa-aika ja lepo jakautuvat lähinnä pienen yksiön eri nurkkiin. Kalenteri täyttyy deadlineistä, ja sosiaaliset kontaktit rajoittuvat lähinnä Zoomin pätkivien yhteyksien varaan. Tuhannet vaasalaisopiskelijat ovat samassa tilanteessa, mutta silti olo on yksinäinen. Ahdistaa epätietoisuus siitä, kauanko tätä vielä oikein jatkuu. Toisaalta, onko oikein valittaa, kun tiedän, että jollakin muulla asiat ovat huonommin kuin minulla? Tänä vuonna Maailman mielenterveyspäivän teemana oli kuunteleminen. Etenkin poikkeusoloissa moni kantaa huolta läheisistään. On tärkeää kysyä muilta, mitä heille kuuluu. Yhtä tärkeää on kuitenkin kuunnella välillä myös itseään. Usein ”mitä kuuluu?” -kysymykseen vastaa melkein itsestään, että eipä tässä kummempia. Ystäväni avautuminen Zoom-luennolla laittoi pohtimaan omia tunteita ja ajatuksia. Vaikka tiedän, että jollakin muulla voi olla enemmän aihetta pahaan oloon kuin minulla, ei se tarkoita, että minulla ei olisi oikeutta tunteisiini. Lähtökohtia on yhtä monta, kuin tässä tilanteessa olevia ihmisiäkin, mutta lopulta olemme kaikki siinä kuuluisassa samassa veneessä. Vaikka tiesin, että en varmasti ole ainoa, jolle koulutehtävien aikaansaaminen ja tiskivuoren selättäminen on voinut tuntua vaikealta, kun elämä pyörii neljän seinän sisällä, oli lohduttavaa kuulla se suoraa muilta opiskelijoilta. Tai no, oikeastaan sen hieman temppuilevan Zoom-yhteyden välityksellä, mutta paremmasta en juuri nyt osaa edes haaveilla.

Sara Alasuutari

AJANKOHTAISTA

Terveiset toiselta ainejärjestöltä

Terveisiä Suomen Ateenasta! Ylpeys.

Iloisempana ylpeyden muotona monet viestijät ovat varmasti kuulleet ammattiylpeydestä, jonka olennaisena osana on viestijäidentiteetin vaaliminen. Viestinnän alan arvostus kasvaa yhä ja viestinnän merkitystä tähdennetään erityisesti työelämässä sekä yritysmaailman eri sektoreilla. Kuitenkin meille kaikille on tuttua, kuinka viestinnän ammattilaiselta odotetaan jos jonkinmoisia taitoja liittyen niin markkinointiin, someen, kuin myös vaikkapa henkilöpuolen osaamiseen. Tämä saattaa luoda tuleville viestijöille painetta ja epävarmuuden tunnetta siitä, mihin työhön oma opiskeluala oikeastaan valmistaa. Epävarmuuden hetkillä on tärkeää muistaa olla ylpeä omasta viestijäidentiteetistään ja arvostaa saamaansa koulutusta nimenomaan viestijänä.

ante listaa Jumalaisessa näytelmässään seitsemän kuoleman syntiä, joista pahin on ylpeys. Ylpeydellä on kuitenkin kaksi puolta: ylpeydellä voidaan tarkoittaa kerskailua ja pöyhkeilyä, niin sanotusti ”ylpeilyä”, mutta toisaalta ylpeys on ihmiselle luontainen tunne, joka kumpuaa tyytyväisyydestä omiin onnistumisiin tai ominaisuuksiin. Jokaiselle meistä on varmasti tuttuja Danten tarkoittamat ylpeyden negatiiviset konnotaatiot. Joskus saattaa ärsyttää kaverin kehuskellessa vitosen tentillään, kun itse hädin tuskin olet päässyt tentistä läpi, tai kun kaveri ei lopeta paasausta saamastaan unelmien harkkapaikasta, samalla kun sinua kutsuu jälleen tänäkin kesänä kaupungin hautausmaan puutarhurointi. Näissä tapauksissa kaverin vilpitön into saattaa tuntua ylpeilyltä, mutta tällöin on syytä miettiä, sortuuko itse synneistä toiseksi pahimpaan: kateuteen.

Kuten varmasti monet tämän lehden lukijat, myös me Parkussa olemme ylpeästi viestijöitä, jopa kuoleman uhalla. Lisäksi olemme ylpeitä ja kiitollisia mahdollisuudesta päästä vierailemaan näin syntisen upeassa lehdessä!

Ylpeyden ja turhamaisuuden ristiriita vallitsee alati nykymaailmassa. Toisaalta ylenpalttista kehuskelua pidetään turhamaisuutena, mutta samalla meille kaikille on tuttu sosiaalisessa mediassa elävä paine, joka suorastaan vaatii meitä ylpeänä esittelemään elämäämme Instagramissa ja raapimaan LinkedIniin mahdollisimman paljon inspiroivaa sisältöä.

Parku toivottaa kaikille Campin lukijoille synnin täyteistä lukuvuotta.

SOMETUTKA Teksti Rosa Savela Kuvitus Veera Niskanen

osiaalinen media ja eri sovellukset ovat täynnä houkutuksia, jotka tuovat helposti paheet esiin. Oli se sitten TikTokin selaaminen kun esseen palautuspäivä on huomenna, Wolttaaminen kun ei ole rahaa tilillä, tai kateellisuus, kun seuraa muiden täydelliseltä vaikuttavaa elämää Instagramissa. Suurin osa meistä varmasti osaa tunnistaa itsensä joistain näistä. Esittelen seuraavaksi kolme tällaista enemmän tai vähemmän paheellista ilmiötä, jotka puhuttavat puolin ja toisin.

NRO 1. Cancel-kulttuuri Melkein viikoittain Twitterissä kuumin puheenaihe on joku somevaikuttaja tai julkkis, joka on tehnyt jotain väärää. Varsinkin kesän aikana Cancel-kulttuuri on ollut esillä paljon myös perinteisessä mediassa. Cancel-kulttuurilla on takanaan hyvä tarkoitus. On tärkeää pitää ihmisiä vastuussa teoistaan. Joissain tilanteissa tämä hyvä tarkoitus muuttuu todella rumaksi, ja ihmiset ovat vihaisia vain ollakseen vihaisia. Cancel-kulttuuri voi kannustaa todella mustavalkoiseen ajatteluun, eikä ole hyvä asia pitää kaikkia virheitä yhtä vakavana. NRO 2. Mitä tahansa klikkien vuoksi On ihan ok käyttää 20 minuuttia siihen, että järjestelee kaikki mansikat ja banaanit sen smoothiekulhon päälle, että saisi tykkäyksiä Instagramissa. Myös klikkiotsikot ovat pääosin harmittomia, ja joskus jopa huvittavaa luettavaa. Joskus myös saa kuulla entistä typerimmistä viraaleista haasteista, jotka ovat jopa vaarallisia. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuosien takainen kanelihaaste ja hieman tuoreempi Tide Pod -haaste. Shokeeraavan sisällön jakaminen on oikotie julkisuuteen, ainakin jos katsoo esimerkiksi Jake ja Logan Paulia tai Trisha Paytasia, joiden teot herättävät usein draamaa Twitterissä. NRO 3. Sisällön ahmiminen Meidän ikäpolveamme syytetään usein siitä, että olemme liian kiinni puhelimessa. Kun puhelin jatkuvasti syöttää ilmoituksia eri sovelluksista, on vaikea vastustaa kiusausta ja olla katsomatta mitä somessa oikein tapahtuu. Tämä ilmiö ulottuu myös muuhun mediaan. Kun suoratoistopalvelut kuten Netflix julkaisevat sarjansa koko kausi kerrallaan, on kaikki jaksot katsottava yhdeltä istumalta ellei halua tulla spoilatuksi somessa. Kun Netflixissä julkaistaan uusi sarja, täyttyy netti meemeistä siihen liittyen, kunnes netti siirtyy seuraavan tuoreimpaan sarjaan. Kun kulutettavaa sisältöä on loputtomiin, on liian helppoa jumittua sen ääreen.

AJANKOHTAISTA

”

Opiskelijoita ei olla siis heittämässä kampuksen pimeimpiin nurkkiin

”

Teksti ja kuvat Laura Hakala

Kurkistus kampuskehityshankkeeeseen Paljon puhuttu kampuskehityshanke on pyörähtänyt käyntiin ja se on varmasti puhututtanut monia opiskelijoita. Projekti alkoi, kun Vaasan yliopisto ja Vaasan kaupunki ostivat kampuksen rakennukset keväällä 2019. Tässä useamman vuoden kestävässä projektissa tarkoituksena on uudistaa yliopiston tiloja vastaamaan sekä nykypäivän että tulevaisuuden opiskelumahdollisuuksia. Tavoitteena on luoda innovatiivisia sekä viihtyisiä tiloja kaikille kampuksen käyttäjille. Mutta mitä kampusuudistuksessa oikeastaan tarkalleen ottaen on tarkoitus tehdä ja missä vaiheessa projekti tällä hetkellä on? Muun muassa näitä kysymyksiä toimituksemme lähti selvittämään tähän uudistushankkeeseen liittyen.

ampuskehityshankkeen takana on usean hengen työryhmiä, joissa on mukana myös opiskelijoiden edustajia. Vilma Viertola on yksi heistä. Hän edustaa opiskelijoita Uudet tilaratkaisut -työryhmässä, jossa suunnitellaan uusia tiloja sekä niiden toiminnallisuuteen liittyviä asioita.

(Uudet tilaratkaisut), TOSI (Toimintojen sijoittuminen) ja MUTU (Muutoksen tuki). Tilatyöryhmissä UTI ja TOSI on molemmissa mukana kaksi pysyvää opiskelijaedustajaa, jotka on valittu viime syksynä hakemusten perusteella. MUTU -ryhmässä on mukana VYY:n pääsihteeri.

- Koska tämä on iso projekti, on tässä myös mukana paljon ihmisiä ja melkoinen hallintohimmeli. Käytännössä tilauudistus on rehtorin alaisuudessa ja toimintaa ohjaa ohjausryhmä. Suunnittelussa ja ideoinnissa on mukana kolme tilatyöryhmää UTI

- Näiden lisäksi ad hoc -ryhmissä, kuten auditorioryhmä, kirjastoryhmä ja ravintolapalveluryhmä on mukana opiskelijaedustajia. Kaikissa ad hoc -ryhmissä ei opiskelijoita ole, kuten esimerkiksi taiteen sijoittumista pohtivassa ryhmässä. 8

AJANKOHTAISTA

Kampuksen tiloja halutaan uudistaa nyt, sillä niiden ei nähdä enää täysin vastaavan nykyaikaisen opiskelun tarpeita. Uudistuksessa halutaankin ottaa huomioon tulevaisuuden opiskelumahdollisuudet. Myös viihtyvyyteen sekä tilojen tehokkaaseen käyttöön halutaan Viertolan mukaan panostaa. - Jos ajatellaan vaikka massaluentoa: mietitkö ennen luentoa, minne menet istumaan, jotta saat tietokoneen lataukseen? Oletko nähnyt vielä piirtoheittimiä viime vuosituhannelta? Harmittaako joskus, että yliopistolta pääsee vain hikijunaan kello 19 jälkeen? - Tulemme tulevaisuudessa tarvitsemaan myös muokattavia tiloja, joissa on miellyttävää työskennellä. Opiskelijalle kampuksen tulisi olla kuin toinen koti, koska siellä pitäisi olla palveluita ja tiloja, jotka palvelevat tarpeitamme. Kampusuudistuksen myötä olisi tarkoitus saada tilat tehokkaaseen käyttöön, mikä tarkoittaa esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn ja ympärivuorokautiseen opiskeluun parempia mahdollisuuksia. Vaikka kampushanke on jo käynnissä, osa projektin suunnitelmista on vielä suunnittelupöydällä, eikä kaikkea ole vielä lyöty täysin lukkoon. Viertola kuitenkin avaa meille hieman tämänhetkisiä suunnitelmia, joita hanke mahdollisesti tuo tullessaan sekä projektin nykytilaa. - Tällä hetkellä on aloitettu joitakin uudistuksia, mutta vielä on paljon suunnitteluvaiheen töitä. Ensimmäiset remonttikohteet, Tritonian tutkijatorninakin tunnettu osa sekä isot auditoriot Lèvon ja Wolff valmistuvat nyt syksyllä. Projektissa on kuitenkin paljon liikkuvia osia: mihin ja millaisiin tiloihin henkilökunta sijoitetaan, millaisia oppimisympäristöjä tarvitsemme enemmän tulevaisuudessa ja miten tilat palvelevat opiskelijoita mahdollisimman hyvin. Keskustelemme projektissa paljon siitä, miten kampuksesta luodaan niin houkutteleva ja toimiva ympäristö, että yliopistolaisten lisäksi yritykset ja kaupunkilaiset haluaisivat tulla kampukselle. - Suuret luentosalit ja pääosa opetuksesta keskittyy tulevaisuudessa Tervahoviin. Fabriikki-rakennus on Vaasan kaupungin hallinnoima, joten F362A:ssa tuskin tullaan enää istumaan luennoilla tulevaisuudessa. - Kampukselle halutaan myös enemmän yritysmaailman edustajia, kulttuuritoimintaa ja muuta kiinnostavaa tekemistä. Olisihan se mukavaa, ettei kauppaan tarvitsisi lähteä erikseen kampukselta ja olisi esimerkiksi siistiä osallistua kampuksella yritysten tai ideahautomoiden toimintaan. Tulevaisuuden kampukselle olisi tavoitteena lisäksi saada vielä enemmän elämää ympäri vuoden. 9

AJANKOHTAISTA Erityisesti tiedekirjasto Tritonian kohtalo on puhututtanut opiskelijoita, eikä syyttä, sillä se on monen opiskelijan yksi tärkeimmistä paikoista kampuksella. Monia on saattanut myös mietityttää se, mihin kirjastopalvelut sijoittuvat tulevaisuudessa.

Jos kiinnostus hanketta kohtaan heräsi, on kampushankkeeseen mahdollista vielä päästä vaikuttamaan. Vaikuttaa voi, vaikka ei olisikaan mukana opiskelijaedustajana tilatyöryhmissä. - Yliopistolla on oma sähköposti kampushanke@ univaasa.fi, jonne voi laittaa ehdotuksia ja kyselyitä eteenpäin. Yliopistolla on myös oma projektisivu https://sites.univaasa.fi/kampushanke/, jonne kerätään kampushankkeeseen liittyviä uutisia. Lisäksi mietityttävissä asioissa voi olla aina yhteydessä ylioppilaskuntaan, jonka kautta tieto kulkee eteenpäin. Erilaisia pop-up -vaikuttamismahdollisuuksia on myös ollut suunnitteilla, mutta katsotaan miten ne toteutuvat.

- Suunnitteilla on ainakin osittain Tritoniassa ja Luotsissa toimivien palveluiden vaihtaminen päikseen: kirjastopalveluita on suunniteltu siirrettäväksi Luotsiin ja vastaavasti opintopalveluja siirretään todennäköisesti Tritoniaan tai Tervahoviin. Myös nykyinen Tritonia-kirjastoyhteistyö, jossa ovat olleet mukana kaikki Vaasassa toimivat korkeakoulut, on hiljalleen purkautumassa.

- Tritoniaan ollaan siis todennäköisemmin sijoittamassa kaikille avoimia työskentelytiloja ja ravinto- - Omia ideoita voi siis lähettää yliopistolle ja ylioplapalveluita. Lisäksi Tritonian torniin ollaan sijoitta- pilaskunnalle. Lisäksi meille tilatyöryhmäläisille voi massa jotakin hallinnon osia ja juhlatiloja. heittää ideoita, joita voimme tuoda esiin työryhmissä. Opiskelijoita ei olla siis heittämässä kampuksen pimeimpiin nurkkiin, vaikka se saattaakin välillä pien- Viertola haluaa vielä korostaa opiskelijoiden omaa ten infojen perusteella siltä tuntua. Parhaimmassa aktiivisuutta ja toivoo, että opiskelijoilta riittäisi tapauksessa kulku kampuksella tuntuu helpolta, myös tarvittaessa ymmärrystä ja joustavuutta proeikä nykyisten tilojen rakennuksesta toiseen sahaa- jektia kohtaan. mista ole niin paljoa, Viertola kertoo. - Näin ison skaalan muutos meidän nykyisten ja tuKoska projektin on määrä kestää useamman vuo- levien opiskelijoiden päivittäiseen elämään ei tule den, monet kampuksen käyttäjät varmasti pohtivat tapahtumaan nopeasti. Se ei silti tarkoita, etteikö myös sitä, miten remontit vaikuttavat opiskeluun projektissa voisi olla aktiivisesti mukana. Opiskelikampuksella. joiden tehtävänä on nyt antaa palautetta, ideoida, kysyä epäselvistä asioista ja vaatia enemmän. Toi- Remontteja pyritään suunnittelemaan siten, että saalta muutos vaatii meiltä kaikilta joustavuutta ja niistä on mahdollisimman vähän vaivaa opiskelijoil- irti päästämistä. Aktiivisuus ja ymmärtäväisyys ovat le. Esimerkiksi suuret auditoriot remontoitiin kesäl- tässä hommassa avainasemassa, Viertola summaa. lä, jolloin opetusta ei ollut. Kampuksellamme on myös mahdollista tehostaa tilankäyttöä tarvittaessa niin, että jonkin rakennuksen toiminnot voidaan remontin ajaksi siirtää toisiin tiloihin.

VENN VAASA

COMEDIA ry

tankkiviinit 4,00 € /12cl

#vennvaasa #comediary

R LOCA U O

Comedian jäsentarraa näyttämällä saat

REWELL CENTER, VAASA

TRADE

MARK

-15%

kaikista tuotteista Vaasan Carlings-myymälässä! W W W. C A R L I N G S . C O M

NS ST

E R O

Carlings Vaasan löydät Espenkauppakeskuksesta Vaasan keskustasta.

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

ITSENSÄ POMO Teksti Tiia Jyrkkä

Kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan kasvaa jatkuvasti. Yhä useampi haluaisi tulevaisuuden työelämässä johtaa itseään ja päättää omasta työstään. Samaan aikaan yhä useammalla alalla yrittäjyys voi olla lähestulkoon edellytys alalla toimimiselle. Hyvää yritysideaa on mahdollista kokeilla halutessaan jo opiskelujen aikana.

Kaksi uutta viestinnän opiskelijaa kertovat, miten he ovat aloittaneet matkansa yrittäjinä.

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

”Tarkoituksena ei ollut tehdä bisnestä” H

etan tie yrittäjäksi alkoi valokuvausharrastuksesta, jonka parissa hän on viettänyt aikaa jo pienestä asti. Omien sanojensa mukaan hän ajautuikin yrittäjäksi vahingossa. Hänen ollessa noin 15-vuotias, ihmiset alkoivat lähettää viestejä kuvauspyyntöihin liittyen. Aluksi Hetalla oli apunaan Ukko.fi -laskutuspalvelu, mutta viime tammikuussa hän päätti perustaa oman toiminimen. - Tein sitä, mistä tykkäsin ja halusin laskuttaa siitä, Heta summaa yrittäjyytensä alkumetrejä. Heta kuvaa oivaltavasti, miten parasta yrittäjyydessä on määrittää itse oman osaamisensa arvo. Yrittäjänä voi hänen mukaansa valita, kuinka arvokkaaksi oman työnsä hinnoittelee. Lisäksi aikataulutus on helppoa, Hetalle siirtyminen yrittäjäksi on tapahtunut luontevasti rakkaan harrastuksen eli valokuvauksen myötä. kun työajat voi pitkälti valita itse. Toisaalta Kuva: Jonna Karekivi varjopuolena on vaikeus irrottautua työstä edes vapaa-ajalla. - Olen joka päivä lähes kellon ympäri yrittäjä, Heta kuvaa yrittäjyyden haasteita. Sosiaalisen median päivittäminen ja sähköposteihin vastaaminen vie paljon aikaa, ja yrittäjyys vaatii jatkuvasti nopeaa reagointia. Heta toteaakin, että kilpailu alalla on kovaa. Asiakas on saattanut löytää jo uuden kuvaajan, mikäli viesteihin ei reagoi tarpeeksi nopeasti. 13

OPINNOT & TYÖELÄMÄ Iidan yritystoiminta koostuu pääasiassa valokuvauksesta, jonka lisäksi hän tekee myös sisällöntuotantoa. Kuva Lilja Kangassalo Editointi Iida Kulhua

”Ajattelin aiemmin, etten ikinä halua yrittäjäksi” Iida päätyi yrittäjäksi valokuvausopintojensa jälkeen.

olla oma juttu, sillä se mahdollistaa keskittymisen itselle merkityksellisiin asioihin.

- Lähes kaikki alalla toimivat yrittäjänä, Iida toteaa.

Myös Iidan mielestä joustavat työajat ovat ehdottomasti työn hyvä puoli. Tästä huolimatta yrittäjyys voi olla ajoittain todella aikaa vievää.

Valokuvauksen lisäksi hän tekee jonkin verran myös sisällöntuotantoa, kuten kaupallisia yhteistöitä Instagramiin. Aluksi hänen suhtautumisensa yrittäjyyteen oli jopa skeptinen. - Ajattelin, että on paljon kivempaa olla palkkaduunissa, jossa on säännölliset tulot. Duunit voi jättää sinne, kun lähtee kotiin, Iida kuvailee aiempia ajatuksiaan yrittäjyydestä. Erityisesti kirjanpitoon liittyvät asiat sekä vastuu omista tuloista mietityttivät häntä. Suhtautuminen yrittäjyyteen on kuitenkin muuttunut täysin yrityksen perustamisen jälkeen. Tänä päivänä Iida ajattelee, että yrittäjyys voisi tulevaisuudessakin

- Olen itse itseni markkinointipäällikkö, sometiimi ja sihteeri, Iida selventää yrittäjän työn moninaisuutta. Lisäksi joillekin voi olla vaikeaa ymmärtää valokuvaajan työn kuormittavuutta ja ajan käyttöä. - Ihmiset eivät välillä ymmärrä, mistä se hinta koostuu. Oikeasti niitä valokuvia ei saa ilmaiseksi tehtyä, Iida selittää. Itse kuvaamisen lisäksi aikaa kuluu muun muassa kuvien valikointiin ja editointiin.

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

Laskutuspalvelut helpottavat yrittäjän arkea Heta ja Iida ovat molemmat samaa mieltä siitä, että itselle rakaskin työ voi käydä stressaavaksi, ja töitä saattaa ahnehtia liikaa. Molemmat korostavat laskutuspalveluiden ja kirjanpidon ulkoistamisen tärkeyttä, jotta yrittäjyydestä ei tulisi liian kuormittavaa. Laskutuspalveluita tarjoavat yritykset tukevat uusia yrittäjiä monin tavoin, esimerkiksi vastaamalla kysymyksiin ja lähettämällä yrittäjyyttä tukevaa materiaalia. - Saat keskittyä siihen itse tekemiseen, Heta toteaa. Yksi laskutuspalveluita tarjoava yritys on CoMedian uusi yhteistyökumppani Pooli, jonka palvelut soveltuvat erityisen hyvin yrittäjyyttä aloitteleville opiskelijoille.

Pooli

Heta ja Iida suosittelevat vertailemaan laskutuspalveluja tarjoavien yritysten eroja. Kevytyrittäjyys termiä käytetään heidän mukaansa usein markkinointitarkoituksessa. Tämän vuoksi on tärkeää aluksi selvittää, haluaako perustaa oman toiminimen vai ainoastaan palkansaajana laskuttaa lisätöistä.

- Laskutuspalvelu, joka ei vaadi yrityksen perustamista - Rekisteröityminen on täysin ilmaista - CoMedia ry:n jäsenet saavat Poolilta liittymiskoodin rekisteröitymiseen, joka oikeuttaa 15€ alennukseen koskien ensimmäistä laskutusta - Lisäksi Pooli tarjoaa mahdollisuuden maksuttomaan konsultointiin yrittä jyydestä haaveileville

Iida ja Heta kehottavat myös muita opiskelijoita kokeilemaan rohkeasti omaa yritysideaansa. Iida korostaa, että toiminnan voi aluksi aloittaa aivan pienesti opintojen ohella. - Kukaan ei ole valmis yrittäjä, Iida kehottaa muistamaan. Heta puolestaan toteaa, että virheitä sattuu aluksi, ja asiat opitaan usein kantapään kautta. Molemmat korostavat, että yrittäjyyttä ei kannata pelätä. - Jos vaan löytyy semmoinen asia, mitä haluat tehdä, niin kyllä yrittäjyys silloin kannattaa, Heta kannustaa.

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

Viestinnän viisi

kuolemansyntiä Teksti Veera Röyttä Kuvitus Veera Niskanen

Kaikessa viestinnässä tapahtuu jatkuvasti mokia, olipa kyse sitten arkisesta sähköpostittelusta tai suuren kokoluokan mainoskampanjoista. Tyypillisimpiä virheitä voidaan kutsua kuolemansynneiksi, sillä ne ovat useimmiten syypäitä viestinnän epäonnistumiseen, ja niihin on jokaisen helppo sortua. Viestintätieteiden yliopisto-opettajan Suvi Isohellan mukaan syntien tekeminen johtuu usein tietämättömyydestä ja huolimattomuudesta. Avainasemassa on myös vastaanottajan huomiointi: on hyvä pysähtyä hetkeksi viestin äärelle ja pohtia, mitä ollaan tekemässä ja kenelle. Nykymaailman jatkuvassa kiireessä tämä jää usein toissijaiseksi, ja siksi synteihin syyllistytään yhä useammin.

1. Kieli- ja kirjoitusvirheet

4. Suunnittelemattomuus

Jos viestin laatija pitää sisältöä tärkeämpänä kuin esitystapaa, on kieliasu usein se, joka jää liian vähäiselle huomiolle. Todellisuudessa juuri kirjoitusvirheet kuitenkin vievät huomion pois sisällöstä, samalla kun kirjoittajan uskottavuus kärsii. Myös kiireessä teksti voi jäädä tarkistamatta, jolloin virheitä ei tule korjattua. Isohella pitää syntiä vakavana siinä tapauksessa, että vastaanottaja joutuu pinnistelemään ymmärtääkseen tekstiä. Epäselvä kieli voi myös aiheuttaa väärinymmärryksiä, joilla saattaa olla konkreettisiakin seurauksia. Isohellan kokemuksien mukaan viestintätieteiden opiskelijoilla tämä synti on harvinainen, sillä usein kieli on jo lähtökohtaisesti kiinnostuksen kohde, jolloin oikeinkirjoitus sujuu luonnostaan.

Ilman suunnitelmaa viestinnässä on helppo sortua synteihin. Suunnittelemattomuus onkin siksi muiden kuolemansyntien lähtökohta ja perusta. Isohellan mukaan suunnitelman puute johtaa siihen, ettei tiedetä, kenelle viestitään. Tärkeää olisikin aina asettua vastaanottajan asemaan ja miettiä, mitä hän haluaa tietää ja millä tavalla asia kannattaisi hänelle esittää. Jos viestinnällä halutaan lisäksi päästä johonkin tavoitteeseen, on suunnitelma välttämätön. Usein suunnitteleminen unohtuu, kun kiireessä ryhdytään toteuttamaan viestintää ajatuksella ”nopeasti alta pois”. Tavallista sähköpostiviestiäkin kirjoittaessa olisi hyvä hetken miettiä, miten asia kannattaisi ilmaista.

5. Puutteellisuus

2. Tyly sävy

Isohellan mukaan viestinnän puutteellisuus on kuolemansynneistä yleisin ja vakavin. Kyse ei ole pelkästään yritysten tai organisaatioiden ongelmasta, vaan se on nähtävissä myös yksittäisten ihmisten välisessä arkipäiväisessä viestinnässä. Usein sorrutaan ajattelemaan, että täytyisi olla jotakin erityisen painavaa tai tärkeää sanottavaa lähettääkseen viestin. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Isohellan mielestä pelkkä viestintä itsessään on jo tarpeeksi hyvä syy sen toteuttamiseksi. Sisällön lisäksi sillä on nimittäin toinenkin tärkeä tehtävä: kertoa vastaanottajalle, että hänet on huomioitu.

Viestinnän sävyllä on yhä suurempi merkitys nykyään, kun teknologiavälitteisyys yleistyy viestintämuotona. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ilmeet ja eleet ovat sanojen tukena, mutta kirjoittaessa sävyyn täytyy kiinnittää erikseen huomiota. Helposti käy niin, että viesti kuulostaakin vastaanottajasta tylyltä. Isohella uskoo, että tämän synnin taustalla on usein tietämättömyys siitä, miltä viesti kuulostaa painettuna: ei joko tiedosteta tai hoksata, että pienilläkin muutoksilla tekstin sävy voi muuttua kokonaan toiseksi. Ystävällisellä sävyllä taas on helppo paikata muita syntejä, jos niitä on sattunut käymään. - Viestinnässä pääsee pitkälle sillä, että ajattelee toisista hyvää, Isohella muistuttaa.

Miten synneistä selviää?

Huolellisuus on tärkein työkalu syntien pitämiseksi loitolla. Jos viestinnässä on ajatus mukana, monet synnit on helppo huomata ajoissa ja välttää kokonaan. Isohella muistuttaa, että on tärkeää itse haluta kehittyä, perehtyä vaikeilta tuntuviin asioihin ja uskaltaa ottaa palautetta vastaan. Syntejä Isohella on tehnyt itsekin, ja niitä tulee varmasti tulevaisuudessa myös lisää. - Pahimmat tunnustetaan, jatketaan eteenpäin ja unohdetaan, hän ohjeistaa. Ongelmat korjautuvat siis tietysti juuri viestinnällä: asiat järjestyvät aina, kun uskaltaa myöntää erehtyneensä.

3. Rakenneongelmat

Kaikessa viestinnässä on syytä kiinnittää huomiota sekä viestin sisäiseen että ulkoiseen rakenteeseen. Aloitus, lopetus, kappalejako ja muotoilu ovat yhtä tärkeitä niin esitelmissä kuin somepostauksissakin. Isohellan mukaan syntiin on helppo langeta, jos ei huomaa ajatella asiaa vastaanottajan näkökulmasta. Esimerkiksi koukeroinen fontti saattaa näyttää kirjoittajasta hyvältä, mutta haitata tekstin lukemista. Sisällöllisesti viestin tulisi olla jäsennelty niin, että asiat etenevät selkeässä järjestyksessä. Pitkässä viestissä asiakokonaisuudet tulisi olla selkeästi eroteltu toisistaan kappalejaolla. Yhteen pötköön kirjoitettu, rönsyilevä teksti estää lukijaa löytämästä pointtia.

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

Fuksi vuonna 2020 Teksti Petri Nikitin Kuvitus Katri Pulkkinen

uosi 2020 on varmasti poikkeuksellisin vuosi olla uusi yliopisto-opiskelija maamme lähihistoriassa. Paras? Ehkä ei. Jännittävin? Kuka tietää. Mutta erilaista se on kuin kellään muulla opiskelijalla on hetkeen ollut. Valtaosa siitä, mitä olimme fuksisyksystä ja opiskelun alusta yleensäkin kuulleet, arvelleet, pelänneet tai toivoneet jouti romukoppaan sattuneesta syystä. Nimittäin aikaisemmin keväällä roihahtaneen koronapandemian takia on otettu käyttöön turvatoimenpiteet, jotka pistivät viime vuosikymmenten aikana hiotut perinteet täysin uusiksi. Jokaisella fuksilla oli varmasti omia mielikuviaan yliopisto-opiskelusta ennen sen varsinaista alkua, ja etäopiskelulla aloittaminen tuskin oli monen toivelistalla ensimmäisenä. Suomen kaunein kampus jää kaukaiseksi haavekuvaksi, kun opiskeluympäristönä toimii oma yksiö ja opiskelijatoverit ovat Zoomin mustia ruutuja. Vaivatonta se kuitenkin on, sitä ei käy kiistäminen. Luennoille kun voi osallistua lihastakaan liikuttamatta kotoa käsin, ja materiaali tallennetaan usein nettiinkin, joten läsnäolo ei aina ole edes pakollista. Tällainen ajasta ja paikasta riippumaton opiskelumalli on toki kätevä, mutta fuksin näkökannalta opiskelun sosiaalinen ulottuvuus on täysin tiessään, ja kampusalueen palveluiden rajatut käyttömahdollisuudet aiheuttavat päänvaivaa. Opiskelu, vaikka se onkin yliopiston varsinainen tarkoitus, on kuitenkin fuksisyksyä ajatellen toissijaista. Vaikka opiskelun yhteydessä emme voi toisiamme nähdä, niin mitä tulee syk-

syn tärkeimpään ohjelmaan eli erilaisiin ilta-aktiviteetteihin? Poikkeusolojen vuoksi niidenkin suhteen jouduttiin vähän säätämään, ja vaikka omanlaistansa kitkaa oli tapahtumissa havaittavissa, sujui kaikki pääosin ongelmitta. Baareihin tai muihin ei tietenkään saanut mennä, mutta asia ratkesi ajamalla fuksit ulos tuuleen ja sateeseen. Aktiivinen turvavälien huomiointi, käsidesin varsin runsas annostelu sekä ankara segregaatio eri tieteenalojen sekä rykelmien välillä piti huolen siitä, ettei virus pääsisisi leviämään. Ja kuten arvata saattaa, viikon kuluttua opiskelun alkamisesta kampus suljettiin tartunnan takia. Tilanne, jossa jouduimme opintomme aloittamaan on ollut kerrassaan harmillinen. Ei vain meidän, mutta myös tutorien, opettajien ja muun kouluhenkilökunnan kannalta. Olemme kuitenkin selvinneet, ja opiskelu on jo täydessä käynnissä. Talvi on tulossa, ja ehkä sen myötä tilanteen salliessa kampuskin kaikessa loistossaan avaa porttinsa meille. Mutta sen näkee sitten, ja siihen asti voimme vain odottaa, opiskella ja pysyä terveinä. Niin siis tehkäämme. Antoisaa ja poikkeuksellista lukuvuotta kaikille.

MIELIPIDE

KOLUMNI

Ahneus onkin positiivinen asia

Ahneus yhdistetään usein myös itsensä palkitsemiseen ja hemmotteluun. Jos nautit useamman kakkupalan tai oluen, olet ahne ja vailla itsehillintää. Huomaan edelleen tuntevani syyllisyyttä, kun herkuttelen suunniteltua enemmän. Lapsesta saakka kuullut ”älä ahnehdi” -kommentit kummittelevat Teksti Viivi Myllykoski edelleen taustalla, mutta aikuinen ihminen saa halutessaan syödä kymmenen mokkapalaa kerralla. eille on pienestä pitäen opetettu, että ahneus Kaikki kiva ei ole kiellettyä. on pahasta. Ahneutta kritisoidaan esimerkiksi saduissa ja myyteissä: Hannu ja Kerttu joutuvat Moni sellainen asia, joka todellisuudessa palkitsee pinteeseen karkkien ahnehtimisesta ja Midaksen ja motivoi meitä eteenpäin, voidaan tulkita ahneukullanhimo koituu hänen kohtalokseen. Näissä tarideksi. Mielihyvän sekä kunnian tavoittelu on kuinoissa ahneus johtaa aina ongelmiin tai ikävyyksiin tenkin tervettä ja luonnollista. Liika nöyrtyminen ei ja on kaiken kaikkiaan toksinen ominaisuus, joka hyödytä sinua itseäsi eikä ympärilläsi olevia ihmisiä. usein yhdistetään juuri tarinoiden ilkimyksiin ja viMuistetaan nauttia elämästä ja ahnehtia silloin, kun hollisiin. se palkitsee meitä.

Tosielämässä ahneus ei kuitenkaan välttämättä johda perikatoon, vaan voi olla parhaimmillaan jopa positiivinen piirre. Tervettä, hyvää ahneutta ilmenee esimerkiksi työelämässä. Ammatillisen menestyksen sekä vastuun havittelua voidaan pitää ahneutena, kun valta ja palkkiot houkuttelevat ja innostavat ihmistä tekemään mahdollisesti itsekkäitäkin valintoja. Usein kuuleekin puhuttavan, että korkeissa asemissa toimivat henkilöt ovat vallanahneita röyhkeitä persoonia, jotka tavoittelevat itsekkäästi omaa etuaan. Menestyäkseen elämässä on toisinaan oltava hieman ahne. Jos jokaisen päätöksen perustaa sille, että nallekarkit menisivät kaikille tasan, jää helposti kilpailijoiden jalkoihin. On tärkeää uskaltaa tavoitella niin suurempia kuin arkipäiväisempiäkin unelmia. Halu menestyä ja saavuttaa suuria asioita elämässään ei tee ihmisestä noita-akkaa tai hirviötä.

MIELIPIDE

Sosiaalisen median moniosaajan rohkea kaunokirjallinen avaus Sita Salmisen eroottiset novellit puhuvat seksipositiivisuuden puolesta. Kokoelman kutkuttavat tarinat vievät lukijan niin hierojan käsittelyyn kuin joogasalin saunaan ja illantummaan neukkariin. Kertomukset kuvaavat, miten seksi on muutakin kuin yhdyntää, ja miten joskus parasta on hellyys, toisinaan kovemmat otteet, mutta ehkä kaikkein seksikkäintä on antaa ja saada lupa. Sita Salminen on rovaniemeläislähtöinen somepersoona, jonka kahdella YouTube-kanavalla on yhteensä yli 350 000 tilaajaa. Hän lähti Oulun yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä koska halusi kirjailijaksi. Nyt hänen esikoiskirjansa näyttää, että jokaisella on lupa nauttia.

Sita Salminen Lupa, 2019 Kosmos Arvio: ***

Huhhuh mikä kirja, voin sanoa, että tuntui lähes väärältä kuunnella tätä kirjaa kaupassa käydessä. Salmisen teoksessa on yksitoista eroottista novellia, jotka kuvaavat seksiä, läheisyyttä ja ihmissuhteita kauniin realistisesti, ja mikä tärkeintä, asioiden oikeilla nimillä. Teoksessa esiintyy yllättävänkin monipuolisesti eri seksuaalisuuksia, seksin harrastamisen tapoja sekä eri elämäntilanteita. Liikuntarajoitteisuus, perhe-elämän haluttomuus ja villi avoin suhde toimikoon esimerkkinä. Novellikokoelmassa vaiettuja ja jopa häpeiltyjä aiheita, kuten menkat, ein sanominen, kortsun käyttäminen ja selluliitti, on normalisoitu ja ne on riisuttu niiden ympärillä olevista stigmoista arkisiksi asioiksi. Novellien juonet kuitenkin tuntuvat enemmän fantasioilta kuin mahdollisilta skenaarioilta. Kaikki tapahtuu hiukan liian nopeasti ja liian helposti todellisuuteen verrattuna, vaikka toisaalta eroottisen novellin ei aina realistisuuteen tarvitsekaan pyrkiä. Tarinoiden mielikuvituksellisuudesta huolimatta itse akti novelleissa on kuitenkin kilteimmästä päästä. Salmisen lukijakunta painottuu nuoriin aikuisiin, joten kirjan painottamalla seksipositiivisuudella voi olla suuri merkitys lukijoille. Nuoret tarvitsevat esimerkkejä ja hyväksyntää omalle seksuaalisuudelleen, mieltymyksilleen ja erityisesti suostumuksen antamiselle. Mielestäni siinä tämä teos onnistui, vaikka nimenmukaista luvan antamista käsiteltiin vain ohimennen. Pintapuolisesta kerronnasta, epätodennäköisistä juonenkäänteistä ja lyhyistä kohtauksista huolimatta suurin osa novelleista onnistui nopeuttamaan sykettä miellyttävästi.

Teksti Wiktoria Ripatti 20

MIELIPIDE

Tunteisiin Kuvitus Emma Takalo

Typerys, olet taas jättänyt kaikki palautettavat koulutyöt viimeiseen iltaan. Miltäs nyt tuntuu? No suoraan sanottuna ottaa päähän, kirjaimellisesti. Liian myöhäisen valmistautumisen takia yöunista on karsittu ja tietokoneen ruutua tuijotettu sellaisia tuntimääriä, että aivosolujen kutistumisen voi oikein tuntea. Erityisesti otsalohkoa jomottaa. Aivan, ja ketä voitkaan syyttää koulutehtävien viivästymisestä? Kaikki johtuu etäopetuksesta! Koulu alkoi kuin yllättäen, enkä ollut siihen vielä valmis. Miten minun olisi pitänyt ymmärtää, että pari Zoom-luentoa ja ruhtinaallisesti vapaa-aikaa olikin vain optinen harha? Havahduin todellisuuteen liian myöhään. Taustalla kummittelivat koko ajan kurssit, joiden suoritus tapahtuisi kokonaan itsenäisesti ja täysin verkossa. Lisäksi pelkkä Zoom-luennoilla läsnäolo ja koe eivät riitä opintopisteisiin. Pitää tehdä Moodlen ”välitenttejä”, kirjoittaa esseitä ja palauttaa oppimispäiväkirjoja. Vain siihen, että pysyy kartalla, tuntuu valuvan tajuttomasti energiaa. Ei viiden opintopisteen suorittaminen tuntunut näin työläältä viime syksynä. Mutta onko koulutehtävien viivästyminen etäopetuksen syy? No oikeastaan pohjimmiltaan syy on tiedät-kai-kenen, jonka takia etäopetukseen jouduttiin. Se-joka-jääköön-nimeämättä on vaikuttanut koulunkäynnin ohella aivan kaikkeen. Lisäksi tiedät-kai-mikä- vilkku vilkutti ensimmäisen kerran 11 päivää sitten. Yritä nyt sitten tässä kaiken keskellä vielä muuttaa, kun et saisi käydä edes huonekalukaupassa. Ja vaikka pääsisitkin huonekalukauppaan, on toimitusaika lähes jokaiseen tuotteeseen 2-3 viikkoa. Siellä se kämppä nyt seisoo viikkotolkulla tyhjillään, ja vuokra juoksee. Onko ihme, jos ottaa päähän? Aivan, ja kenelle sitä nyt oikeastaan saakaan olla vihainen? Harmi etteivät huonekalufirmat muistuttaneet sinua toimitusajoista. Olisit kerennyt katsomaan huonekalut valmiiksi ennen tiedät-kai-kenen ilmaantumista. No okei, itsellenihän minä tässä vihainen olen. Olen vihainen, etten ottanut asioista aiemmin selvää. Olen vihainen, etten pysynyt sinä yhtenä viikonloppuna kotona, vaikka tiesin ottavani riskin. Ja olen erityisen vihainen siitä, että märehdin itsesäälissä mieluummin, kuin otan hommat haltuun. Hyvä, ota nyt kuppi kahvia ja käytä tämä sama energialataus johonkin produktiiviseen. Kaikki kääntyy vielä parhain päin. Nimimerkki: vihainenoptimisti

Teksti Milla Heininen ja Sara Güven Kuvat Sara Güven

Toimitus testaa:

Käsidesit Korona on tuonut kauppoihin valtavan määrän erilaisia käsidesejä, joilla mahdolliset pöpöt ja taudit on tarkoitus saada kuriin. Monille tästä koitunut valinnan vaikeus aiheuttaa loputonta päänvaivaa, kun pitäisi pystyä arvioimaan, onko kyseinen käsihuuhde käyttökelpoinen vai odottaako purkissa pahanhajuinen yllätys. Me Campin toimituksessa päätimme helpottaa tätä koronavuoden aiheuttamaa ahdinkoa testaamalla kaupasta löytyviä käsidesejä! Arvioimme jokaisen tuotteen kohdalla niiden hinta-laatusuhdetta, hajua, kokoa ja koostumusta asteikolla 1-5. Näiden perusteella annoimme jokaiselle tuotteelle loppuarvosanan.

LV Käsidesinfiointi, 100ml

Hinta kaupassa: 2,49€/kpl, 21,10€/l * Kompakti pakkaus, helposti mukaan otettava. Koostumus on sopivan juokseva, mutta jättää kädet hieman tahmaisiksi. Mieto tuoksu, ei jätä kuivuttuaan käsiin mitään hajua. Soveltuu herkälle iholle, eikä sisällä hajusteita tai väriaineita. Lisäpisteitä vegaaniudesta. Hinta: 4 Haju: 4,5 Koko ja kuljetettavuus: 5 Koostumus: 3,5 Kokonaisarvosana: 4,25 22

MIELIPIDE

Erisan - Desinfiktioaine käsille, 300ml Hinta kaupassa: 4,95€/kpl, 16,50€/l *

Levittyy hyvin ja helposti. Hiukan tunkkainen haju levittäessä, mutta ei jää leijailemaan. Ei sovellu hyvin mukaan kannettavaksi, koska pullo saattaa avautua herkästi laukussa. Sopii myös herkälle iholle. Toimi hyvin pienempien pullojen täyttöpullona. Hinta: 5 Haju: 3,5 Koko ja kuljetettavuus: 4 Koostumus: 5 Kokonaisarvosana: 4,4

Medi Soft - Desinfioiva käsihuuhde, 300ml Hinta kaupassa: 8,90€, 29,67€/l **

Ei kuivu hirveän nopeasti ja hiukan liian juoksevaa. Kädet jäävät tahmeiksi käytön jälkeen. Haisee todella vahvasti viinalta, mutta hajussa ei ole havaittavissa tunkkaisuutta tai etikkaa. Pumpattavuus helpottaa käyttöä, mutta hankalampi ottaa mukaan. Pumppu on mahdollista lukita. Hinta: 3 Haju: 4 Koko ja kuljetettavuus: 3 Koostumus: 2,5 Kokonaisarvosana: 3,1

Hand Disinfection Gel - Desinfektiohuuhde käsille, 100ml Ostettu Lidlistä ja maksanut arviolta 3€/100ml

Pienikokoinen ja helposti mukaan otettava. Haju tuotteessa on hyvin mieto. Sopii täydellisesti herkästä hajuaistista kärsiville. Ei tahmaa käsiä ja levittyy myös helposti. Hinta: 3,5 (tarkka hinta ei tiedossa) Haju: 5 Koko ja kuljetettavuus: 5 Koostumus: 4 Kokonaisarvosana: 4,4 *Hinta K-Citymarket Kivihaka ** Hinta tarkastettu Kärkkäinen.fi

ILMIÖ

Kertomuksia kotirintamalta

Teksti ja kuvat Sara Güven

juoksin 5-vuotiaana ympäri Orimattilan Tiimaria itkien ja huutaen. Nämä muistot symboloivat minulle aikaa, jolloin en vielä halajannut isomman kaupungin humuun, vaan pieni Lahden kupeessa nököttävä pikkukaupunki tarjosi minulle kaiken tarvittavan. Olihan minulla pihallamme asustava koditon Roomeo-niminen maatiaiskissa, lähellä oleva Tarmon Lähikauppa, josta sai ostettua 20 sentillä pahoja karkkeja ja samasta pihapiiristä Olin pienestä pitäen hyvin vilkas ja löydetyt elinikäiset ystävät. energinen lapsi, joka oli valmiina naapuruston lasten valloittamaan maailmaa sekä ot- Olimme tamaan kaikki eteen tulevat haas- kanssa onnekkaita, sillä lähellä teet vastaan. Tämän lisäksi tiesin sijaitseva leikkipuisto tarjosi lophyvin tarkkaan, mitä halusin, mil- pumattomia seikkailuja, ja jonka velvollisuudeksemme loin halusin ja miten sen halusin. koimme Isoveljeäni lainatakseni, kaiken piti valloittaa kerta toisensa jälkeen. mennä aina niin kuin Sara haluaa. Joskus olimme hahmoja Harry Jos jokin ei mennyt kuin halusin, Potterista, toiste Winx-sarjan keiiski känkkäränkkä, kuten Mikko juja ja välillä tyydyimme perinteiAlatalon suositussa lastenlaulussa. sempiin leikkeihin. Vaikka vuosien Itkupotkuraivarit tulivatkin muun varrella ikää onkin kertynyt näiden muassa silloin, kun en saanut kau- esikouluaikaisten valloitustehtäpassa karkkia tai haluamiani leluja, vien jälkeen, on päiväkodin viesilloin kun isoveljeni vietiin Orimat- ressä kasvava leikkipuisto säilynyt tilan uimahalliin uimaan kaverei- sydämissämme. Nykyään tosin densa kanssa ilman minua ja silloin kiipeilytelineissä kiikkuminen ja kun en saanut mennä yksin lähei- lastenohjelmien larppaaminen on vaihtunut jalkapallon pelailuun ja seen puistoon leikkimään. piknikeihin. Vaikka itse muutinkin Nykyään känkkäränkkäilyni lä- jo useampi vuosi sitten pois Orihinnä huvittavat niin minua kuin mattilasta, kaipaan silti rakkaaperhettäni. Välillä känkkäränk- seen kasvattikaupunkiini jatkuvaskä nostaa vieläkin päätään esiin, ti, ja niihin vuosiin, jolloin kaikki oli ja muistuttaa minua siitä kuinka huoletonta. mat lapsuusmuistoni sijoittuvat pitkälti 2000-luvun alun Orimattilaan. Opin tuntemaan Orimattilan varhain pienikokoisena kaupunkina, jossa oli kaikki mitä pienikokoinen ihminen tarvitsi. Elämäni rakentui pitkälti perheestäni, samalla tiellä asuvista kavereista, läheisestä leikkipuistosta ja kotitalomme mahtavasta pihasta. Minulla oli siis kaikki, mitä pystyin mahdollisesti tarvitsemaan.

Vinkit laiskotteluun Teksti Aino Lassila ja Maija Lammela Kuvitus Veera Niskanen

tkö saa päivien aikana mitään aikaiseksi ja kasaantuvatko deadlinet? Haluaisitko päästä ikuisesta laiskottelun kierteestä eroon? Hyvä, emme mekään! Nykyään on paljon puhetta siitä, kuinka itseään pitäisi jatkuvasti kehittää ja onneksi sitä voi soveltaa myös laiskotteluun. Toimitus kokosi parhaat vinkit laiskottelun viiden tähden suoritukseen. Laiskottelun voisi nähdä nykyään kuolemansynnin sijasta hyveenä. Tämän päivän trendinä voi jopa nähdä kiireisen ja hektisen elämäntavan, jossa kalenterin joka päivä on täyteen buukattu ja eteenpäin viiletetään valonnopeudella. Anna itsellesi hetki aikaa levähtää – deadlinet ja vastuut odottavat sinua kyllä vielä huomennakin. Ei myöskään haittaa, jos laiskottelun ABC on sinulla jo hallussa ja sille on joka päivä kalenterissasi varattuna tunti jos toinenkin. Sinua ei tuomita tästä – annamme sinulle synninpäästön.

ILMIÖ 1. Kun valmistaudut laiskotteluun, varmista, että sinulla on mukana kaikki tarvittavat välineet, jotta laiskottelusi ei keskeydy turhaan liikuntaan. Ota siis mukaasi esimerkiksi vesilasi, laturi sekä pue päällesi mukavat ja pehmoiset vaatteet. Jos haluat viedä laiskottelusi täysin uudelle tasolle, lisää ostoslistallesi minijääkaappi, jolloin kaikki lempiherkkusi ovat käden ulottuvilla.

4. Laiskotella voi myös aktiivisesti. Jos tavoitteenasi oli saada viisi uutta sivua kandiisi, kirjoita viiden sijasta yksi. Juoksulenkinkin voi hyvin vaihtaa rauhalliseen kävelyyn tai laahustamiseen. 6. Jos olet kilpailuhenkinen, ota kaverien kanssa haaste siinä, kenelle tulee vähiten askelia päivän tai tietyn ajan sisällä. Vähiten kävellyt palkitaan Vuoden laiskottelija -tittelillä.

2. Älä puhu laiskottelusta vaan keksi sille uusi sana. Voit esimerkiksi sanoa pitäväsi luovan tauon tai antavasi aivoillesi lepohetken

3. Luota ammattilaiseen: tilaa ruoka Woltilla, hyödynnä kauppakassipalvelua tai tilaa siivoja kotiisi. Älä tunne syyllisyyttä arkea helpottavista palveluista, jotka vapauttavat aikaa muihin kivoihin asioihin.

5. Heitä aivot narikkaan ja tee jotain täysin tyhjänpäiväistä. Pelaa Sakarin villapaitapeliä. Etsi itsellesi koukuttava hömppäsarja. Mene kaverisi sohvalle röhnöttämään.

7. Sivistä itseäsi laiskottelemalla ja kuuntele äänikirjoja tai artikkeleita esimerkiksi Helsingin Sanomien sovelluksesta.

Case nopeet Ylpeys

asiakasviestinnässä:

ustin Bieber, Billie Eilish, Charlie Puth: listaa voisi jatkaa loputtomiin. Turkulaisyritys Nopeet on niittänyt järisyttävää suosiotaan kansainvälisellä tasolla – kyseisiä designlaseja on nähty myös lukuisten suomalaisjulkimoidenkin nenillä. Yrityksen myyntiluvut puhuvat myös puolestaan, eikä 950 000 euron liikevaihto jätä faktaa arvailujen varaan. Nopeiden toimitusjohtaja ja perustaja Ville Wendelin sekä edelleen anonyyminä pysyttelevä “K” ovat tehneet vuonna 2015 perustetun yrityksen tunnetuksi provokatiivisella asiakasviestinnällään. Huolimatta useista kohuista, Nopeiden viimeisin kohu koskien asiakaspalautteen julkistamista sosiaalisessa mediassa sai monet kiristelemään hampaitaan. Nyt yritys on julistanut sivuillaan konkurssimyynnin, ja laseja myydään hulppein alennuksin. Toimitus otti selvää Nopeiden nykytilanteesta, ja yrityksen taustalla toimiva Wormhole Oy on näyttänyt tahkoavan vuosittain melko hyvää tulosta – liekö kyseisen kohutun konkurssimyynnin taustalla juuri menetetyn suosion takaisin kalastelu?

Teksti Jasmin Koskela ja Erica Heljo Kuva Cheyenne Järvinen Kuvitus Veera Niskanen

ILMIÖ

Suosiosta kohumyrskyihin Turhamaisuus ja ylpeys ovat nousseet hetkessä Nopeiden tunnusmerkiksi viestinnällisen tyylinsä kautta. Etenkin kotimaisessa mediassa yritys on jakanut asiakaspalautteitaan omalla Instagram-tilillään, mikä on kerännyt paljon huomiota niin julkisuuden henkilöiltä kuin tavallisilta kuluttajiltakin. Asiakaspalautteet ovat koskeneet Nopeiden uutiskirjeitä, joissa toistuvat sanat “äidinnussija” sekä “rakas juutalainen” herättävät monenlaisia tuntemuksia. Yritys ei ole myöskään piilottanut palautteenantajien nimiä, mikä on aiheuttanut yrityksen lanseeraamien t-paitojenkin mukaisesti ”pahaa mieltä”. Onko tällainen viestintä ja julkisuus sitten hyväksi Nopeille? Nopeet ovat pyrkineet pääsemään eroon tasapaksuudesta, jolla yrityksen perustaja Ville Wendelin kuvaa monien yritysten asiakasviestintää (Helsingin Sanomat, 21.7.2020). Sosiaalisesta mediasta sekä reality- ohjelmista tuttu Cheyenne Järvinen on yksi näistä julkisuudenhenkilöistä, joka on kokenut tyytymättömyyttä yrityksen uutiskirjeisiin. Tapaukseen liittyvä yrityksen Instagram-tilillään jakama uutiskirje alkaakin sanoin: “Äidin haluaminen on jotain mistä olet hieman häpeissäsi”. Somevaikuttaja Cheyenne Järvinen kiinnitti huomiota Nopeiden viimeisimpään markkinointiviestiin. Onneksemme tavoitimmekin Järvisen Instagramissa, tiedustellen lisää kyseisen yrityksen tavasta käsitellä asiakaspalautetta. Mikä on mielipiteesi Nopeiden toiminnasta palautettasi koskien, ja mikä alun perin sai sinut laittamaan palautetta? Järvinen: Nopeiden toiminta on ollut käsittämättömän törkeää – vaikea uskoa, että yritystä pyörittää 30-vuotiaat miehet. Laitoin alun perin palautetta, koska koin heidän uutiskirjeensä mauttomaksi. Olen myös aiemmin mainostanut heidän tuotteitaan, joten ajattelin yrityksen arvostavan palautetta tai käsittelevän sen asiallisesti. Miten neuvoisit muita asiakkaita toimimaan yrityksen menetellessä näin? Järvinen: Neuvoisin pitämään oikeuksistaan kiinni ja tekemään asiasta rikosilmoituksen. Otin yhteyttä myös tietosuojavaltuutettuun ja sen lisäksi sain sosiaalisessa mediassa paljon tukea. Asiasta kannattaa ehdottomasti puhua ja tarpeen mukaan viedä asia eteenpäin viranomaistaholle.

@missccheyenne Mitä haluaisit sanoa niille asiakkaille, jotka ovat mahdollisesti saaneet osakseen tällaista epäasiallista kohtelua? Järvinen: Olen todella pahoillani, että olette joutuneet kokemaan vastaavanlaista epäasiallista kohtelua. Se on todella väärin – vika on itse yrityksessä.

Kotimaa vs. ulkomaat Onkin ilmiselvää, että kyseenalaisella markkinointiviestinnällä yritys saa näkyvyyttä – niin hyvässä kuin pahassa. Uutiskirjeitä on lähetetty niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jossa yrityksen suurimmat markkinat sijaitsevat. Kotimaassa uutiskirjeet ovat kuitenkin johtaneet jopa rikosilmoituksen laatimiseen. Lieneekö syynä suomen kieli, joka saattaa kuulostaa huomattavasti kankeammalta kuin englanti. Yrityksen englanninkielisille heitoille on lähinnä vain naureskeltu. Designlasiyritys onkin maininnut halunsa tarjota läpinäkyvyyttä tuotteitaan koskevia palautteita kohtaan, mutta yrityksen kansainvälinen Instagram-tili sen sijaan huutaa tyhjyyttään tällaisen läpinäkyvyyden tarjoamisen sijasta – voidaanko tästä siis päätellä, että ylpeys kansainvälisistä markkinoista on liian kallis vaarannettavaksi? Perustaja Wendelin mainitsee Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei yrityksen tarkoitus ole miellyttää kaikkia. Jotkut pystyvät nauramaan yrityksen heitoille, toiset eivät ymmärrä sitten alkuunkaan. Se kuuluu asiaan. Eri kohut sosiaalisessa mediassa ovatkin Wendelinin mukaan olleet yritykselle hyviä oppitunteja, ja kohuista huolimatta Nopeet haluavat jatkossakin erottua joukosta sekä synnyttää keskustelua eri kanavissa.

# # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # #

Mininovelli:

Vuosikymmenet

Teksti Wiktoria Ripatti Kuvitus Katri Pulkkinen

ILMIÖ

�

uistan, kun silloin torstai-iltana istuimme yhdessä pienessä yksiössäni ja kuuntelimme isäni vanhoja vinyylejä. Tuuli riepotti katulamppuja, jotka heittivät varjoja seinilleni. Juoksutin sormiani päiväkirjani sivuilla ja piirsin yksinkertaisia kukkasia sivujen reunaan. Vinyylilevyjen reunoista jo hapertuneissa kansikuvissa komeilivat Black Sabbathin ja Metallican tapaisten ennen 2000-lukua elinvoimissaan olleiden bändien logot. En yleensä kuunnellut niitä levyjä kenenkään kanssa. Säästin niitä vihaisiin iltoihin, kun maailma tuntui kohtelevan kaltoin, ja turhauttaviin aamupäiviin, kun tiskivuoresta oli selviydyttävä ja jääkaapin tyhjyys sai aamupalalla haaveilemaan ylensyönnistä. Nirvanan Heart-Shaped Box oli juuri loppunut, kun rikoit pitkään jatkuneen hiljaisuuden: - Taisin syntyä väärällä vuosikymmenellä. Pysäytin pehmeästi liukuvalla mustalla lempikynälläni päiväkirjaan rustaamisen ja katsoin sinuun kysyvästi. Puhuit usein asioita, joiden ajatuksesta ei ihan saanut kiinni. Mitä vikaa nykyhetkessä muka oli. - Kuinka niin? Kysyin ja hörppäsin punaviiniä kahvimukista. Tapasi mukaan huokaisit kevyesti ennen monologiasi. Kerroit ahneesti vuosikymmenestä, jolloin heroiini- ja kokaiinipäissä riehuvia ja riutuvia grundge-yhtyeiden laulajia palvottiin jumalina. Kerroit ajasta, jolloin ihmiset vastasivat käsin kirjoitettuihin kirjeisiin ja maailmalta lähetettyihin postikortteihin muuten, kuin “Kiitos kortista!” -tekstiviestillä. Ihaillen kuvailit vuosikymmentä, jonka aikana kansa rakastui ja suri Prinsessa Dianan kuolemaa. Jätin viininpunakantisen, pistesivuisen päiväkirjani lattialle, kun siirryin ikkunan viereen tuijottamaan rajusti heiluvia katulamppuja. Sipaisin poskeasi matkalla. Et reagoinut. Kuulin sinä päivänä sinulta ainoastaan glamorisoidun kertomuksen sanomalehtien ja tupakoinnin aikakaudesta, jolloin kaikki oli niin helvetin coolia ja hienoa ja kaikin tavoin parempaa kuin nykyään. - En kuulu tänne kännyköiden ja tanssipopin aikaan, sinä puuskahdit – ennen kaikki oli paremmin. Muistan ajatelleeni silloin, että vau, kuinka oikeassa olit, kuinka kuvittelin meidät kaksi hassuissa vaatteissa ja käsi kädessä aamupalapöydässä yhdeksänkymmentäluvulla. Nyt ajatus hävettää. - Jos olisit elänyt silloin, meitä ei olisi olemassa, totesin hetken hiljaisuuden jälkeen. Et vastannut siihen mitään. Käännyin katsomaan sinua, ja kohautit olkapäitäsi hajamielisesti. Se oli ensimmäinen kerta, kun loukkasit minua syvemmin kuin tajusitkaan. Seuraavalla kerralla, muistan, kuinka vihaisena huusit, kun sain selville, että olit pettänyt minua. Syytit minua kateudesta, sillä vika oli tietty minussa. Olin liian laiska, kun en halunnut seksiä, ja liian ylpeä, kun en myöntänyt sinun virheittesi olevan meidän yhteisiä. Koska tietysti sinun himosi ja kykenemättömyytesi pitää näppejä irti muista, oli myös minun vikani. Olin kuullut asiasta ystävältäni, joka oli nähnyt sinut ensin suutelemassa baarin terassilla aamuyöllä. Toisella kerralla näin teidät syömässä jäätelöä puiston penkillä keskellä kirkasta päivää. Olin jo kävellyt lähemmäs ja valmiina moikkaamaan, kun aitiopaikalta näin sinun tunkevan kielesi sen kurkkuun. Samana iltana sitten demonstroit elämäni tuhoamista heittämällä maljakkoni lattialle, kun olin haukkunut sinua pettäjäksi. Sain lasinsiruista haavoja sormiini, kun keräsin niitä seuraavana aamuna yksin. Silti jäin luoksesi. Jäin luoksesi, koska sanoit, että muuten tulen olemaan loppuelämäni yksin, ja koska luulin todella rakastavani sinua. Jäin luoksesi, vaikka pelkäsin kuollakseni sitä, millaiseksi olit minua muuttamassa. Pelkäsin, että muuttuisin välinpitämättömäksi ja ilkeäksi niin kuin sinä. Pelkäsin, että joutuisin ikuisesti kuuntelemaan niitä saatanan monologejasi ja myötäilemään typeriä ajatuksiasi politiikasta. Silloin minua harmitti, että olin liian nuori ja liian viaton uskomaan itseeni. Nyt minua harmittaa, että olen liian katkera sinulle pystyäkseni elämään ilman vihaa. W

AINA EI

JAKSA

Teksti ja kuvitus Katri Pulkkinen

ILMIÖ

uorena opiskelijana pitäisi olla aikaa nauttia elämästä ja olla stressaamatta liikaa velvollisuuksista. Ylipäätään nuorten aikuisten elämää ohjaa vielä tuntematon tulevaisuus ja vapaus tehdä oikeastaan ihan mitä vain. Mitään ei ole pakko tehdä ja suuria vastuita ei ole. Extempore maailmanympärysmatkakaan ei ole kovinkaan kaukana mahdollisesta toteutuksesta. Saattaa kuulostaa helpolta ja kivalta, mutta surullinen totuus nuorten aikuisten stressitilanteesta on aivan toinen. Niin moni milleniaali on jo burnoutin partaalla, että siitä on tullut uusi klisee. Mutta miksi näin on? Mielestäni kysymykseen vastaus löytyy sanasta pitäisi. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta silti pitäisi. Eihän tänne olla tultu luovuttamaan. Toisaalta nuorilta myös oletetaan jatkuvaa jaksamista juuri oletuksen takia, että nuoren aikuisen elämä on huoletonta ja helppoa. Eikä muuten ole. Samaan aikaan pitäisi suorittaa lukuisia kursseja ja niiden verkkoluentoja, esseitä, ryhmätöitä ja harjoitustöitä. Samalla pitäisi syödä terveellisesti ja jaksaa ylipäätään tehdä ruokaa. Jos vielä laittaa paremmaksi niin vetää vegaanista ruokaa ja ostaa vain kotimaisia tuotteita. Vielä parempi olisi, jos jaksaisi meal prepata. Kaikki nämä pitäisi tehdä ja samalla kokeilla siipiään työelämässä. Pitäisi perustaa toiminimi tai alkaa kevytyrittäjäksi. Pitäisi perustaa nettisivut ja luoda siisti fresh brändi.

Kohta mikään ei kiinnosta, koska kaiken pitäisi kiinnostaa. Pitäisi samalla harrastaa liikuntaa, melkein joka päivä. Pitäisi pitää aktiivisesti yhteyttä kavereihin ja tuttuihin. Vähän käydä kommentoimassa Instagramissa onnitteluja uusista saavutuksista. Pitäisi pitää perheeseen yhteyttä ja käydä vähintään kerran kuukaudessa käymässä. Pitäisi pitää heidät ylpeinä. Pitäisi soitella isovanhemmille ja vastata mökiltä tulleisiin kalastusvideoihin. Pitäisi ehkä löytää joku kenen kainaloon käpertyä tämän kaiken keskellä. Pitäisi pitää koti siistinä ja tiskata tiskit. Pitäisi rampata lääkärissä ja yrittää parantua. Pitäisi pitää viherkasvit hengissä. Pitäisi pitää kalenteri hallinnassa. Pitäisi syödä vitamiinit. Pitäisi maksaa laskut. Pitäisi olla

syömättä liikaa herkkuja. Jossain välissä pitäisi ehkä vähän nukkuakin. Joskus ehkä pitäisi ottaa vähän omaakin aikaa, katsoa yksi jakso lempparisarjaa. Ja kaiken tämän kanssa samanaikaisesti pitäisi ylläpitää jaksamista ja mielenterveyttä. Pitäisi hakeutua terapiaan. Ei kyllä mikään ihme, että nuoria aikuisia vähitellen tippuu yhteiskunnan rakoihin. Tätä menoa huolettomasta ja helposta nuoren aikuisen elämästä ei ole jäljellä enää murustakaan. Yhteiskunnan luomat paineet tehdä ja ylläpitää kaikkea ovat aivan järkyttävät. Vähemmästäkin alkaa aivot muuttua sumuisiksi, ja motivaatio hiipua kesken kaiken. Kohta mikään ei kiinnosta, koska kaiken pitäisi kiinnostaa. Burnouttia voi olla vaikeaa ehkäistä, jos sen lähestymistä ei edes rekisteröi. Aina vain pitäisi jaksaa, missä menee raja? Helsingin Sanomien 4.4.2019 julkaiseman Katri Kallionpään kirjoittaman nuorten naisten uupumusta käsittelevän artikkelin mukaan nuoret naiset uupuvat helpommin sosiaalisen median luomien paineiden sekä lisääntyneiden työelämän vaatimusten vuoksi. Kuitenkaan tiettyä syytä on vaikeaa erotella. Yleisenä ajatuksena on, että kaikessa pitäisi olla täydellinen ja suoriutua kunnolla. Itse ainakin syyllistyn tähän huomattavan useasti. Ei pitäisi olla niin ankara itseään kohtaan. Artikkelin mukaan mielenterveysongelmat ovat kirkkaasti suurin syy nuorten aikuisten sairauspoissaoloihin. Eikä tämä tule yllätyksenä. Onneksi nykyään avun hakeminen on helpompaa ja mielenterveysongelmien ympärillä pyörivä stigma ei ole niin paha kuin ennen. Aina on kuitenkin parannettavaa, niin ironista kuin se onkin tässä yhteydessä. Mielenterveysongelmiin hoidon hakeminen ei kuitenkaan ole prosesseista se helpoin. Prosessi on pitkä ja apua voi olla vaikeaa saada. Yritä siinä sitten masentuneena tai työuupumuksen keskellä täyttää lomakkeita ja rampata psykiatrilla. Pitäisi itse hoitaa kaikki. Ei kuitenkaan kannata jäädä yksin ongelmien kanssa. Opiskelijoina meillä on onneksi etuoikeus saada nopeasti ja helposti apua esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä. Kaikkea ei saa, eikä pidä aina jaksaa.

ILMIÖ Teksti ja kuvat Lotta Mikkilä

Me kateudessa kasvaneet “En mä oo sillai kateellinen ihminen”, kirjoitan kaveriporukan WhatsApp-ryhmään ikään kuin puolustellakseni, ettei äskettäinen ääniviestillä purkamani huono fiilis johtuisi kateudesta. Sisimmässäni olen suorastaan kateudesta vihreä. Miksi sitä on niin vaikea myöntää? Miksi tämä tunne ei mene ohitse? Olenko itsekeskeinen narsisti? Olemme kasvaneet siihen ajatukseen, että kateus on jotain ikävää ja vältettävää. “Kateus ei kannata.” “Ei saa verrata itseään muihin.” “Kadehtiminen on turhaa.” Nämä fraasit olemme varmasti kaikki kuulleet jossain vaiheessa elämää. Kun koulukaverin perhe lähti syyslomalla etelänlomalle, ja itse jäi keskelle Suomen lokakuista harmautta, äiti sanoi, että se ei ole sinulta pois. Nyt vanhemmalla iällä luemme asiantuntijahaastatteluista ja self help -oppaista neuvoja, kuinka päästä irti kateuden kierteestä parisuhteissa ja työelämässä. Vaasan yliopiston soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen muistuttaa, että kateuden tunnetta on lähes mahdotonta välttää, mutta tunteen tiedostaminen voi auttaa hillitsemään sen näivettävää vaikutusta. voidaan Lehtosen mukaan siihen liittyviä kykyjä tai edellytyksiä pitää myös lähtökohtaisesti hyvinä ihmisominaisuuksina. Näitä ovat esimerkiksi kyky verrata itseään muihin sekä itsetietoisuus.

– Pahinta mitä voi tehdä, on kieltää tai tukahduttaa omat tunteet väkisin, hän sanoo.

Kateuden alkujuurilla

– On tavallaan hyvä osata verrata itseään muihin ja olla itsetietoinen. Kateellisella ihmisellä itsetietoisuus menee kuitenkin vähän överiksi siten, että tunteesta tulee itsekeskeisyyttä. Tällöinnihminen suhtautuu todellisuuteen ja muihin ihmisiin liian vahvasti itsensä kautta. Kateuden taustalla voi olla myös vilkas mielikuvitus, mikä sekin on Lehtosen mukaan jossain määrin ihan hyvä asia.

Kateus on luonnollinen tunne, jonka juuret yhdistetään usein psykoanalyytikko Freudin oidipuskompleksiin. Tällöin pieni lapsi havaitsee vanhempiensa välillä jotakin, mistä hän jää ulkopuolelle. Myös omien sisarusten kadehtiminen on monille tuttua varhaislapsuudesta: nuoremman sisaruksen kastetilaisuudessa tai ensimmäisissä synttärijuhlissa ei yhtäkkiä ollutkaan itse se huomion keskipiste.

– Luulen, että kateuden tunteessa mielikuvitus alkaa laukkaamaan vähän liikaakin. Henkilö saattaa paisutella omaa huonouttaan ja muiden erinomaisuutta. Jos jatkuvasti piehtaroi kateuden tunteessa, se näivettää ihmistä.

Kateuteen tutkivia psyko-sosiologisia teorioita on paljon. Freudin oidipuskompleksiakin voidaan kritisoida tänä päivänä lukemattomista syistä. Teorioita yhdistää kuitenkin ajatus siitä, että kateus kohdistuu usein läheisiin ihmisiin.

Kateuden kaksi haaraa

– Harva meistä on kateellinen Bill Gatesille. Yleensä olemme kateellisia ihmisille, jotka ovat meidän kanssamme ikään kuin samalla tasolla, Lehtonen toteaa.

Lehtonen kertoo kateuden tutkimukseen liittyvästä mielenkiintoisesta jaottelusta: amerikkalaisesta ja venäläisestä kateudesta. Jaottelua ei pidä professorin mukaan ottaa liian kirjaimellisesti, vaan kyseessä on enemmänkin valaiseva tapa ymmärtää kateutta kulttuurierojen avulla.

Vaikka kateus nähdään pääosin vältettävänä tunteena,

ILMIÖ

Kolme vinkkiä: Näin olet tiedostavasti kateellinen Soveltavan filosofian professori Lehtonen kertoo kolme ajattelutapaa, joiden avulla voi hillitä omaa kateuden tunnettaan. 1. Suhteuta asiat – Kun opiskelija huomaa, että on kateellinen toiselle vaikkapa hyvästä harjoittelupaikasta, olisi viisasta suhteellistaa asiat. Monella muulla on paljon huonommin asiat: minä olen vaikkapa terve, asiat ovat oikeastaan ihan hyvin ja ehkä sillä toisella on muita murheita elämässään. Pitää osata kaivella niitä hyviä asioita, joita itsellä on. 2. Hyväksy, että olet kateellinen – Joskus täytyy vain hyväksyä olevansa kateellinen ja yrittää suunnata energiansa johonkin muihin, myönteisimpiin asioihin. Olisiko joitain sellaisia asioita, mitä minä voisin tehdä? Kiinnostavia, miellyttäviä ja jollain tavalla auttavia asioita, joihin pystyisin nyt suuntaamaan tarmon ja mielenkiintoni? 3. Ajattele kokonaisuutta – Jos jotenkin kykenisi ajattelemaan kokonaisuuden kannalta, että kaikki ihmiset eivät vaan voi olla samassa paikassa. Töiden pitää jakautua jotenkin. Minä en saanut tätä työtä, mutta joku toinen sai sen. Kokonaisuuden kannalta asioiden täytyy mennä niin, että ne jakautuvat. Kateellisena voi toki olla vaikeaa nähdä tätä kokonaisuuden näkökulmaa, mutta jos siihen kykenee, niin hyvä.

Amerikkalainen kateus on kateutta, joka saa ihmiset ponnistelemaan entistä enemmän saavutuksiensa eteen. Tätä voidaan Lehtosen mukaan kutsua myös kapitalistiseksi kateudeksi. – Tällainen kateus ikään kuin motivoi vaikkapa hankkimaan yhtä hienon auton tai yhtä paljon rahaa kuin naapurilla. Venäläisellä kateudella tarkoitetaan niin sanottua tuhoavaa kateutta, joka kannustaa ottamaan pois sen, mitä itsellä ei ole. – Tämä on poliittisessa mielessä kiinnostavaa, kun mietitään, että onko tällä yhteyttä johonkin neuvostoliittokateuteen tai kommunismiin. Onko kommunismin taustalla tuhoava kateus? Oliko Neuvostoliitto tuhoavan kateuden järjestelmiä? Liittyvätkö yhteiskuntajärjestelmät vastakohtina tähän amerikkalais- ja venäläistyylisen kateuden eroon?

ILMIÖ

Millaiset fiilikset on fuksisyksystä? Fuksi-gallup

Odotin, että koronan takia olisi vähemmän aktiviteetteja ja olen positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin juttuja on saatu järjestettyä. Harmi, ettei saatu normaalia fuksisyksyä, mutta toisaalta ei tämä niin paha ole ollut. On kuitenkin päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin.

Korona on tehnyt syksystä erilaisen, mutta tämä on ensimmäinen ja ainoa fuksisyksy, joten en osaa toisaalta edes ajatella minkään muunlaista kokemusta. On kiva, että jotain on kuitenkin onnistuttu järjestämään! Justina Uusitalo

Tässä erityistilanteessa helpottaa se ajatus, että kaikki ovat samassa veneessä, eikä itse ole ainoa. Onhan tämä uniikki tilanne, mutta ajatus siitä, että joskus vielä palataan normaalin tilaan auttaa! Oona Myller

Riina Hynönen

Teksti ja kuvat Jonna Karekivi 34

ILMIÖ

Olen viihtynyt Vaasassa ja yliopiston kampus on kaunis. Syksy on ollut mukava, mutta on tietysti sääli, ettei kaikkia tapahtumia ole voitu järjestää. Myöskään uusiin ihmisiin ei ole voinut tutustua yhtä hyvin, kuin normaalitilanteessa. Zoom-tapaamisissa on hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta on helppoa, kun voi työskennellä kotona ja myös silloin kuin itselle sopii. Iida Kulhua

Syksy on ollut jo muutenkin täynnä kaikkea uutta ja erilaista, ja korona on tehnyt siitä vielä poikkeavamman. Fiilikset yliopistosta on hyvät, vaikka on ollut hieman vaikea päästä arkeen kiinni. On kuitenkin kiva, että koronasta huolimatta on pystytty rjestämään joitain tapahtumia ja jonkin verran lähiopetusta. Marge Ollila

ILMIÖ

Kokkikoulu

Bataattimuffinssit Syksyn kestosuosikki bataatista tulee ensimmäisenä mieleen bataattikeitto, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain uutta. Makean persona halusin yhdistää bataatin johonkin leivonnaiseen, ja hetken pohdiskeltuani mieleeni juolahtivat muffinssit. Täydellistä valmista reseptiä en Internetin ihmeellisestä maailmasta löytänyt. Monissa valmiissa resepteissä oli liikaa tai liian erikoisia ainesosia opiskelijan budjetille. Päätinkin ottaa riskin ja käyttää luovuuttani yhdistelemällä eri reseptejä, ystävieni allergeenit huomioiden. Lopputuloksesta tulikin todella helppo ja herkullinen resepti, kenties tämän syksyn seuraava hitti! AINEKSET (8-12 kpl, kananmunaton) Muffinssit: - 100g margariinia - 1 dl sokeria - 125g bataattisosetta (esim. Pirkka Luomu Bataatti piltti 4kk) - 2 dl vehnäjauhoja - 1 tl leivinjauhetta - 1 rkl kanelia - Ripaus suolaa Kuorrutus: - 180g maustamatonta tuorejuustoa - 1-2 dl tomusokeria - 1 tl vanilliinisokeria Lisäksi: - muffinssivuokia - nonparellia

Vinkki! Jos kuorrutus tuntuu valmistusvaiheessa liian juoksevalta, lisää tomusokeria. Lisäksi valmiit muffinssit voit laittaa jääkaappiin jähmettymään ja odottamaan vieraiden tuloa. Nämä muffinssit maistuvat herkullisilta jääkaappikylminä!

VALMISTUSOHJE: 1. Vaahdota margariini ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 2. Vatkaa joukkoon huoneenlämpöinen bataattisose. 3. Lisää kuivat aineet joukkoon. 4. Lusikoi taikina muffinssivuokiin, ja paista 200°C uunissa n. 15 minuuttia. 5. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään 6. Pursota tai levitä lusikalla kuorrutus kypsien ja jäähtynei den muffinssien päälle. 7. Koristele muffinssit halutessasi esimerkiksi nonparelleilla.

Teksti ja kuvat Sanna Keltanen