Issuu

Kattava valikoima myös muita pikatestejä. Ota yhteyttä ja kysy lisää! Triolab Oy | p. +358 201 226 600 | info@triolab.fi | www.triolab.fi

TÄSSÄ LEHDESSÄ Bioanalyytikko 1, 2018 | Helmikuu

Pidät kädessäsi vuoden 2018 ensimmäistä Bioanalyytikko-lehteä. Tuhdin lukupaketin tematiikka pyörii pitkälti liiton 60-vuotisessa taipaleessa, jota juhlistettiin tammikuisena lauantaina Finlandia-talolla. Lämmin kiitos osallistumisestasi, mikäli juhlit kanssamme. Mikäli et ollut paikalla, pääset juhlien tunnelmaan tämän lehden sivulta 28 alkaen.

Vuosikokousasiaa 9 Alueyhdistysten vuosikokoukset ovat jälleen ajankohtaisia. Merkitse oman alueesi kokousaika kalenteriisi ja ilmesty paikalle!

Historian havinaa 20 Ennen oli ennen, ja nyt on nyt. Tutustu kattavaan kuvakoosteeseen eri vuosikymmeniltä, laboratoriotyön tiimellyksestä.

Mitä pohtivat puheenjohtajat? 37 Mitä ajatuksia omasta pj-kaudesta, ammatin nykytilasta ja tulevaisuudesta on liiton entisillä puheenjohtajilla? Äänessä Pirjo Erätuli, Marja-Kaarina Koskinen, Paula Oja, Lea Salomaa, Eija Kaila ja Mika Paldanius.

Laboratoriotyön 100 vuotta 44 Laboratoriotyön sata vuotta kattaa niin huuhteluhuoneen perukat kuin automaatiolinjastonkin. Lue Lea Salomaan kattava kuvaus sivulta 44 alkaen.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

PUHEENJOHTAJALTA

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYSSANAT

Liiton 60-vuotisjuhlat, Finlandia-talo 20.01.2018

Liittomme 60-vuotisjuhlaa vietetään Suomessa, jonka 100-vuotisjuhlaa juhlittiin juuri viime vuonna. Pienen Suomen historiassa ja pärjäämisessä on monia samanlaisia piirteitä kuin pienen ammatillisen järjestömme 60-vuoden aikana koetut hetket. Erilaisia vastoinkäymisiä kohdattaessa tai toimintaa kehitettäessä on esille noussut yhteistyön merkitys. Yhteistyötä on tarvittu mm. koulutuksen järjestäjien, eri viranomaisten, työnantajien ja muiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten ja järjestöjen kanssa. Unohtaa ei pidä myöskään hyviä kansainvälisiä suhteita, joista varsinkin muiden Pohjoismaiden kanssa tavataan säännöllisesti. Viime vuonna liitollamme oli kunnia vuorollamme järjestää pohjoismaiden kongressi täällä Helsingissä. Kongressi päätti kahden vuoden mittaisen, kerran kymmenessä vuodessa hallinnoitavan, Pohjoismaisia bioanalyytikoita edustavan NML:n puheenjohtajuuskautemme. Vaikka tänään juhlistammekin ammatillisen järjestömme 60-vuotista olemassaoloa, on syytä samalla kunnioittaa ammattimme kehitystaivalta sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömänä osatekijänä. Ammatillisuus ja ammatti-identiteetti yhdistävät nopeasti saman alan opiskelijoita ja myöhemmin samalla alalla työskenteleviä. Jokainen voi sen varmaan itse tuntea kokeneensa. Kollegoiden kanssa voidaan puhua jopa kielellä, mitä ihan kaikki eivät välttämättä ymmärrä. Välillä kollegojen kanssa nauretaan jopa parhaimmat naurut tai muistellaan kaiholla niitä vanhoja aikoja. Silloin tulee tunne, että vain toinen laboratoriohoitaja tai bioanalyytikko voi ajatuksiini samaistua samalla lailla. Myös tarvittaessa asiantuntijuutta omalta alalta osaamme argumentoida asioilla, joita muiden alojen ammattilaiset eivät edes helposti tunnista tai tule ajatelleeksi. Siitä syntyy tarve saada asiansa kuulluksi ja vaikuttaa yhteisvoimin asioihin. Juuri siinä on ammatillisen järjestötyön ydin. Tähän tulokseen olivat tulleet myös ne joensuulaiset laboratorioteknilliset apulaiset, jotka loppuvuonna 1957 tekivät aloitteen oman järjestön perustamisesta. Silloin järjestön perustamisen tarve liittyi vahvasti myös taloudelliseen edunvalvontaan.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Liiton nimi ja tutkintonimike ovat aina eläneet ajassa noudatellen kulloinkin muuttunutta tilannetta. Laboratorioalan voimakas ja jatkuva kehittyminen on vuosien aikana tuonut työelämään uusia ja erilaisia vaatimuksia, joihin koulutuksen järjestäjät ovat vastanneet. Viimeiset parikymmentä vuotta ammattiin on valmistuttu ammattikorkeakoulusta bioanalyytikoina, ammattirekisteriin rekisteröityinä laillistettuina laboratoriohoitajina. Liiton voimassa olevan strategian mukaisesti visiomme on olla yhteisö, johon kaikki bioanalyytikot ja laboratoriohoitajat haluavat kuulua. Olemme ammatillisesti asiantunteva järjestö. Toiminta-ajatuksena on yhdistää jäseniä, ennakoida ja edistää ammatin ja koulutuksen kehittymistä ja arvostusta yhteistyössä työelämän ja koulutusta tarjoavien – sekä muiden yhteistyötahojen kanssa. Liiton tavoitteena on pitää bioanalyytikon ammatti vetovoimaisena, arvostettuna ja että se vastaa hyvin työelämän tarpeisiin. Bioanalyytikko toimii osana terveyspalveluita ja hallitsee koko laboratoriotyön prosessin. Liiton arvoja ovat asiantuntijuus, yhteisöllisyys, vastuullisuus ja kollegiaalisuus. Miten jakselee 60-kymppinen liittomme? Liitto oli yksi Tehyn perustajäsenistä 80-luvun alkupuolella. Silloin ajatuksena oli, että Tehy hoitaa jäsentemme taloudellisen edunvalvonnan ja yhteistyöjäsenjärjestöille (joiksi perustajayhdistyksiä on kutsuttu) jää lähinnä ammatillisten asioiden edunvalvonta. Työelämä ja työn tekeminen on muuttunut viime vuosikymmeninä valtavasti ja tulevaisuuteen maalaillaan edelleen työelämän murrosta robotisaation ja digitalisaation myötä. Tämä on vaatinut myös uudelleen arviointia yhteistyön tekemisessä. On itsestään selvää, että näitä kahta asiaa, taloudellista ja ammatillista edunvalvontaa, on vietävä rinnakkain. Jokaisessa ammatissa on omia erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon myös taloudellisessa edunvalvonnassa. Tähän ollaan nyt viimeisen kahden vuoden aikana luotu uusia yhteistyön toimintamalleja. Suomen Bioanalyytikkoliitto pitää tärkeänä jäsenpalvelun muotona laadukkaan täydennyskoulutuk-

sen järjestämistä jäsenilleen. Tätä toteutetaan yhteistyössä muiden laboratorioalan ammattiryhmien kanssa ja alueyhdistysten paikallisena opintopäivätoimintana. Yli kaksi vuosikymmentä on järjestetty yhteistyössä Koulabin kanssa valtakunnalliset opintopäivät kooten laajasti eri erikoisalan asiantuntijat luennoimaan ajankohtaisista asioista. Samassa yhteydessä toteutettava laboratorioalan näyttely on kerännyt laajuudestaan jopa kansainvälistä huomiota. Viimeisen, parisen vuotta sitten tehdyn, jäsenkyselyn perusteella jäsenet kannattavat edelleen omaa lehteä. Se koetaan konkreettisesti omaksi kanavaksi ja näin ollen tärkeäksi. Lehti toimitetaan pitkälti omin voimin käyttäen kuitenkin taittamiseen ja päätoimittamiseen ulkoistettua palvelua, tosin tällä hetkellä siinäkin työssä myös bioanalyytikon osaamista ja substanssitietämystä taustalla. Sähköiset mahdollisuudet viestimiseen ovat tulleet toisaalta helpottamaan viestintää, mutta toisaalta aiheuttaneet pirstaloitumista. Tänä päivänä pitää viestiä hyvin monella eri viestintäkanavalla ottaen huomioon erilaiset käyttäjät. Tarvitaan sähköistä lehteä, nettisivuja, uutiskirjettä sähköpostilla, facebookia, twitteriä, instagramia – ja puhelinta. Liiton ainoan kokopäiväisen järjestösihteerin työhön kuuluu yhtenä osana näiden kaikkien päivittämistä ja seuraamista yhteistyössä hallituksen jäsenten kanssa. Viime vuosina on myös huomattu ns .kriisiviestinnän tarpeellisuus ja nopea reagointi tilanteissa, joissa ammattialaamme on kohdannut jokin kohu ja oikean tiedon levittämisellä on suuri tarve. Myös median kiinnostus ja yhteydenotot ovat lisääntyneet. Jäsentä lähellä on liiton alueyhdistysten toiminta. Ilman tätä konkreettista paikallista työtä jäisi yksittäisen jäsenen kokemus liitosta kovin ohueksi. Alueilla tehtävä jäsenhankinta, jäsenhuolto, koulutustoiminta ja paikallinen vaikuttaminen tapahtuu täysin harrastuspohjalta -voisi sanoa, rakkaudesta lajiin. Innostusta, motivaatiota, omistautumista ja halua vaikuttaa on tarvittu aina myös liiton hallinnossa. Onneksi liiton historiassa on aina löytynyt vastuunkantajia, jotka tunteja laskematta ovat antaneet omaa vapaa-aikaansa yhteiseksi hyväksi. Tästä nöyrä kiitos kaikille aikaisemmille vaikuttajille koko ammattikuntamme puolesta. Myös nuoria on saatu innostumaan mukaan toimintaan niin alueyhdistyksiin kuin liiton hallitukseenkin. Järjestökentässä ammattijärjestöämme voi pitää kooltaan pienenä, kokonaisjäsenmäärän ollessa tällä hetkellä hieman päälle

neljä tuhatta. Näistä noin viisi sataa on opiskelijajäseniä ja toinen viisisataa eläkejäseniä. Jäsenpotentiaalia löytyy työpaikoilta, joten jäsenrekrytointi on jatkuvaa työtä. Sillä ilman jäseniä ei ole liittoakaan. Toisaalta aktiivinen toiminta on parasta jäsenhankintaa. Tiivis yhteistyö muiden terveydenhuoltoalan järjestöjen, sekä varsinkin kattojärjestömme Tehyn kanssa, antaa pienelle järjestölle ja ammattikunnalle sateenvarjon, jonka alla saa tietoa, tukea ja turvaa erilaisia ongelmia ratkottaessa. Myös taloudelliset reaaliteetit huomioonotettuna Tehyltä saatava konsultaatioapu on merkittävää. Lopuksi lainaus Laboratoriotyön muistoja -kirjasta: ”Olen vakuuttunut ihmisen perimässä olevan laboratoriogeenin olemassaolosta. Se määrittää osan meistä ihmisistä samaan lajiin kuuluviksi joko kokonaan tai osittain. Olen aina pitänyt erilaisten kokeiden teosta ja rakastanut vanhoja kuvauksia laboratoriotöistä. Erilaisten kemikaalien tuoksu villitsee laboratorioihmisen mielikuvitusta siinä missä muiden kuolevaisten meno ei häiriinny nimeksikään. Syvällisen laboratorioihmisen sielu keskittyy kaiken olemassa olevan näkymättömiin ihmeisiin”.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

AV ORDFÖRANDEN

ORDFÖRANDES HÄLSNINGSTAL Bioanalytikerförbundets 60-årsfest, Finlandia huset 20.1.2018

Förbundets 60-årsfest firas i Finland, som firade nyligen sin 100-årsfest förra året. Finlands historia och rå har flera likheter med det som vår lilla yrkesförening har genomgått under de senaste 60 åren. Mötta motgångar eller utveckling av verksamheten har visat betydelsen av samarbete. Samarbete har behövts b.la. med utbildningsarrangörer, myndigheter, arbetsgivare, föreningar och professionella aktörer inom hälsovårdsektorn. Goda internationella relationer bör inte heller glömmas. Speciellt de nordiska länderna som vi träffar regelbundet. Förra året hade vår förening äran att organisera nordiska konferensen här i Helsingfors. Konferensen avslutade det två åriga mandatet som ordförande för nordiska bioanalytiker representanten NML. En tjänst som administreras en gång per tio år. Även om vi firar vår yrkesförenings 60- års tillvaro, är det skäl att högakta vårt yrke och dess utveckling som en essentiell aspekt av social – och hälsovårdssektorn. Professionalitet och yrkesidentitet förenar studerande snabbt inom samma fackområde och senare arbetare inom samma bransch. Ett fenomen, som säkert var och en av oss kan medge ha upplevt. Vi talar till och med ett eget språk, som alla eventuellt inte ens förstår. Ibland skrattar vi hjärtligt med kollegor och minns tillbaka till gamla tider. I dessa situationer känner man att endast en annan laboratorieskötare eller bioanalytiker kan identifiera sig med ens tankar. Vi kan med vår yrkeskunskap argumentera för faktorer, som experter från andra områden inte eventuellt känner igen eller föreställer. I dessa situationer uppstår behovet för att få vår röst hörd och påverka kollektivt, vilket är kärnan i föreningsarbete. Samma slutsats drogs av laboratorietekniska assistenter i Joensuu, då de i slutet av 1957 gjorde förslaget att grunda en egen förening. Då var behovet för en förening starkt förknippat med ekonomisk intressebevakning. Föreningens namn och examensbenämning har

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

levt med tiden och efterföljit växlande omständigheter. Laboratoriebranschen kraftiga och fortsatt utveckling genom åren har ställt krav på nya och diverse fordran för arbetslivet, vilka har mötts av utbildningsarrangören. Under de senaste tjugotals åren har examen tagits ur yrkeshögskolor som bioanalytiker, i yrkesrättsregistret registrerade laboratorieskötare. Enligt vår föreningsstrategi har vi visionen om att vara en förening vart alla bioanalytiker och laboratorieskötare vill höra. Vi är en yrkesmässigt kompetent förening. Vår verksamhetsidé är att förena medlemmar, förutse och främja yrkets och utbildningens utveckling och uppskattning tillsammans med näringslivet och utbildningsarrangören – samt andra samarbetsparter. Föreningens målsättning är att upprätthålla bioanalytikers yrke attraktivt och uppskattat samtidigt som yrket möter näringslivets krav. Bioanalytikern är en del av hälsovårdstjänsten och hanterar hela laboratoriearbetsprocessen. Föreningens värden är expertis, gemenskap och kollegialitet. Hur mår vår 60 åriga förening? Föreningen var en av grundarna för Tehy i början av 80-talet. Då var tanken att Tehy sköter medlemmarnas ekonomiska intressebevakning och samarbetsföreningen (som grundarföreningarna kallades) skötte yrkesmässiga ärenden. Arbetslivet och arbetet har ändrats drastiskt under de senaste årtionden samtidigt som framtiden förutspås hämta nya brytningar i form av robotik och digitalisation, vilket ställer krav för utvärderingen av samarbete. Det är obestritt att dessa två, ekonomisk och yrkesmässig intressebevakning, bör skötas jämsides. Varje profession har sina särdrag som bör tas i beaktande i ekonomisk intressebevakning. Detta krav har mötts under senaste två åren genom att skapa nya modeller för samarbete. Finlands Bioanalytikerförbund anser komplementerande utbildning som en viktig form av medlems-

tjänst för sina medlemmar. Detta genomförs genom samarbete med andra professioner inom laboratoriebranschen och via regionsföreningars lokala studiedagsverksamhet. I över två årtionden har studiedagar ordnats i samarbete med Koulab, var en mängd experter från diverse specialområden har samlats för att föreläsa om aktuella teman. Laboratorieutställningen, som ordnas under samma sammanhang, har väckt internationellt intresse. Enligt medlemsförfrågan, som utfördes några år sedan, anser medlemmarna att en egen tidning behövs. Tidiningen anses vara en konkret kanal och är därmed viktig. Tidningen redigeras huvudsakligen inom föreningen, även om layouten och huvudredaktionen sköts av utomstående, som dock har kunskapen som bioanalytiker och substanskunskap från branschen. Elektroniska möjligheter inom kommunikation har i och för sig underlättat informerande, men i sin tur har orsakat splittring. I dag kommuniceras via en mängd medier i beaktandet till olika användare. Vi behöver e-tidningar, websidor, nyhetsbrev via e-post, Facebook, Twitter, Instagram och telefon. Föreningens enda heltidsanställda föreningssekreterares arbetsuppgifter innefattar dagligt uppehåll och övervakning av dessa i samarbete med styrelsemedlemmarna. Under senaste åren har s.k. kriskommunikation och snabb reaktion visat sig vara viktigt i situationer var vår yrkesbransch mött uppseende. Då har spridningen av korrekt information varit i stort behov. Även intresse och kontaktmängden från Media har ökat. Regionsföreningsaktivitet ligger medlemmens hjärta nära. Utan konkret regionalt arbete skulle den enskilda medlemmens uppfattning av föreningen bli svag. Regional medlemsanskaffning, medlemsvård, utbildningsverksamhet och regional påverkan sker på hobby eller intressenivå. Man kan tala om kärleken för sporten. Entusiasm, motivation, dedikation och vilja att påverka har alltid behövts, även som de behövs i föreningens styrelse. Som tur har föreningen genom historian funnit ansvarsfulla personer som gett sin fritid för föreningens bästa, utan att räkna timmar som gått åt arbetet. För detta vill vi, hela yrkeskåren, ödmjukt tacka alla tidigare påverkare. Även unga har blivits inspirerade att delta i regionsverksamheten och i föreningens styrelsearbete. I föreningsfältet kan vår yrkesförening ansens vara liten i storlek. Vår sammanlagda medlemsstyrka för till fället är lite över fyra tusen personer. Av dessa är ca fem hundra

studerandemedlemmar och motsvarande mängd är pensionärsmedlemmar. Medlemspotential kan finnas på arbetsplatserana, vilket betyder att medlemsrekrytering är ett kontinuerligt arbete. Ett förbund existerar inte utan dess medlemmar. Å andra sidan är aktiv verksamhet det bästa sättet att få nya medlemmar. Intensivt samarbete med andra hälsovårdsföreningar, speciellt med takorganisationen Tehy, ger en liten förening och yrkeskår ett paraply, under vilken man får information, stöd samt trygghet i problemlösning. Även i beaktandet till ekonomiska omständigheter är konsultationen från Tehy betydelsefullt. Till slut ett citat från boken – Laboratoriearbetets minnen: ”Jag är övertygad av existensen av laborantgenens tillvaro i den mänskliga arvsmassan. Den definierar en mängd av oss att tillhöra samma art, delvist eller till sin helhet. Jag har alltid tyckt om att laborera och älskat gamla beskrivningar av laboratoriearbete. Doften av olika kemikalier uppeggar laborantens fantasi, då andra dödligas intressen inte påverkas ett dugg. Djupsinniga laboranters själ fokuserar fullständigt till det existerande osynligas under”.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SISÄLTÖ Puheenjohtajan tervehdyssanat Liiton 60-vuotisjuhlat, Finlandia-talo 4 Alueyhdistyksiltä 9 Vuosikokousilmoitukset ja alueiden yhteystiedot Lyhyet 12 Ajankohtaista asiaa Opintopäiviltä 19 Katsaus bioanalytiikan arkipäivään ja tulevaisuuteen Historian havinaa 20

Kuvakollaasi ammattilehtemme annista eri vuosikymmeniltä

SBL 60 vuotta 28 ”Laboratoriogeenien kantajat” juhlistivat 60-vuotiasta Bioanalyytikkoliittoa -Kuvakollaasi juhlista -Suomen sairaalalaboranttien matka taloudellisen edunvalvonnan järjestönä Suomen Bioanalyytikkoliitoksi; katsaus vuosilta 1958 - 2017 -Puheenjohtajien mietteitä ammatin kehittymisestä, nykytilasta ja tulevaisuudesta Salomaa Huuhteluhuoneen perukoilta automaatiolinjastolle laboratoriotyön sata vuotta 44 Lumme, Liikanen, Mähönen, Paldanius, Penttinen Ylempi AMK-tutkinto bioanalyytikon osaamisen kehittämisessä 50 Paldanius, Savolainen Oulun ammattikorkeakoulussa uusi mahdollisuus bioanalyytikoille ylempään amk-tutkintoon 54 Penttinen, Antus, Ribacka I Vasa fungerar samarbetet mellan utbildning och arbetsliv 56

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

ALUEYHDISTYKSILTÄ KESKI-SUOMEN BIOANALYYTIKOT RY

LAKEUDEN BIOANALYYTIKOT, LABIT RY

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

keskiviikkona 11.4.2018 klo 18:00

tiistaina 13.3.2018 klo 18:00 Pizzeria Bella Roma (Kauppakatu 41, Jyväskylä) Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kokouksen jälkeen ruokailu.

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

Hotelli Sorsanpesä, Seinäjoki Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat, muun muassa viime vuoden toimintakertomus sekä toimintasuunnitelma tälle vuodelle. Esityslista jaetaan osallistujille kokouksessa.

Ilmoittautumiset viimeistään perjantaina 2.3.2018 http://keski-suomi.bioanalyytikkoliitto.fi/

Sitova ilmoittautuminen ruokailun vuoksi 28.3.2018 mennessä nettisivuillamme www.lakeus.bioanalyytikkoliitto.fi.

TERVETULOA!

POHJOIS-KARJALAN BIOANALYYTIKOT RY

POHJOIS-SUOMEN BIOANALYYTIKOT RY

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

torstaina 22.3.2018 klo 18:00

tiistaina 20.3.2018 klo 18:00

Tehyn aluetoimisto (Siltakatu 12 A 2, 80100 Joensuu)

Tehyn toimitiloissa (Torikatu 23, 2 krs., 90100 OULU)

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat, valitaan liittokokousedustajat ja käsitellään yhdistyksen sääntömuutosta.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat ja valitaan liittokokousedustajat sekä päätetään yhdistyksen sääntöjen päivittämisestä.

Tarjoilun vuoksi ilmoittautuminen viimeistään 16.3.2018 alueyhdistyksen kotisivujen ilmoittautumislomakkeella.

Vuosikokouksessa tarjotaan pientä iltapalaa!

TERVETULOA! PIRKANMAAN BIOANALYYTIKOT RY

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

Toivomme tarjoilujen vuoksi, että ilmoitatte tulostanne vuosikokoukseen 13.3.2018 mennessä puheenjohtaja Mika Paldaniukselle mikapalda@gmail.com. Annamme ilmaisen elokuvalipun vuosikokouksen osallistujille.

TERVETULOA!

lauantaina 24.3.2018 klo 15:30 Finn-Medi Delta, PG-Sali Arvo Ylpönkatu 4 (ent. Biokatu), Tampere Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Ennen kokousta kahvitarjoilu alkaen klo 15:00.

TERVETULOA! HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

ALUEYHDISTYKSILTÄ

POHJOIS-SAVON BIOANALYYTIKOT RY

PÄIJÄT-HÄMEEN BIOANALYYTIKOT RY

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

keskiviikkona 21.3.2018 klo 18:00 Pieni-Neulamäki (Pioneerinkatu 6, Kuopio) Kokous pidetään yritysvierailun merkeissä, terveysteknologian Bittium Biosignals -yrityksen tiloissa. Toimitusjohtaja Arto Remes pitää esittelyn yrityksestä. Tämän jälkeen käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Ilmoittautuminen 14.3.2018 mennessä www.pohjois-savo.bioanalyytikkoliitto.fi. Osallistujille elokuvalippu.

torstaina 15.3.2018 klo 18:00 Lahden kaupunginsairaalan kabinetti 3 (Harjukatu 48, 15100 Lahti) Kokoontuminen pääaulassa klo 17:45. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja valitaan liittokokousedustajat. Tarjoilua ja tutustuminen laboratorion uusiin tiloihin. Ilmoittautumiset ja tieto mahdollisesta erityisruokavaliosta Satu Rinteelle 2.3.2018 mennessä satu.rinne@phhyky.fi.

TERVETULOA!

VARSINAIS-SUOMEN BIOANALYYTIKOT RY SATAKUNNAN BIOANALYYTIKOT RY

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

tiistaina 20.3.2018 klo 18:00 Tehyn Porin aluetoimisto (Yrjönkatu 7A4, 28100 Pori) Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat ja valitaan Satakunnan Bioanalyytikot ry:n hallituksen edustajat erovuoroisten tilalle. Ohjelmassa kokouksen lisäksi katsaus laboratoriotyön historiaan ja nykypäivään.

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

tiistaina 27.2.2018 klo 18:00 Tehyn Turun aluetoimisto (Eerikinkatu 17 C, Turku) Esillä sääntöjen määräämät asiat, mm. hallituksen puheenjohtajan ja jäsenten valinta sekä liittokokousedustajien valinta. Tarjoilujen vuoksi ilmoittautumiset viimeistään 22.2. mennessä sähköpostilla bioanalyytikot@gmail.com.

TERVETULOA! Ruokatarjoiluna pizza-buffet.

TERVETULOA!

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

ALUEYHDISTYKSILTÄ

KYMEN BIOANALYYTIKOT RY

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS

keskiviikkona 7.3 klo 15.30

Yhteydenotto puheenjohtajiin tapahtuu sähköpostitse. Vuoden aikana tapahtuvat mahdolliset puheenjohtajamuutokset päivitetään liiton nettisivuille www.bioanalyytikkoliitto.fi.

Etelä-Karjalan Bioanalyytikot ry Jonne Laaksonen (tarvis87@hotmail.com)

KOKS:n kliinisen kemian kokoushuoneessa.

TERVETULOA!

Kanta-Hämeen Bioanalyytikot ry Marjo Anttila (kantahameenbioanalyytikot@gmail.com)

Keski-Suomen Bioanalyytikot ry Kati Pylvänäinen (kati.pylvanainen@gmail.com)

Kymen Bioanalyytikot ry VAASAN SEUDUN BIOANALYYTIKOT RY VASANEJDENS BIOANALYTIKER RF

Jaana Pyykkönen (jaana.pyykkonen@hus.fi)

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS / STADGEENLIGA ÅRSMÖTE

Maija-Kaisa Laitinen (lakeudenbioanalyytikot@gmail.com)

lauantaina 10.3.2018 klo 15:30 lördagen 10.3.2018 kl 15:30

Lakeuden Bioanalyytikot LaBit ry

Pirkanmaan Bioanalyytikot ry Suvi Koskinen (pirkanmaanbioanalyytikot@gmail.com)

Pohjois-Karjalan Bioanalyytikot ry Elina Hirvonen (elina.ko@hotmail.com)

Sokos Hotel Kaarle (Kauppatori 4, Kokkola / (Salutorget 4, Karleby))

Pohjois-Savon Bioanalyytikot ry P-S Ba ry Tero Hongisto (tehohit@gmail.com)

Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kokous pidetään opintopäivämme päätteeksi. Stadgeenliga ärenden behandlas. Mötet hålls direkt efter vår skolningsdag. Opintopäivän ohjelma toimitetaan jäsenille ja alueyhdistyksille sähköpostitse sekä se löytyy myös yhdistyksemme verkkosivuilta. Programmet för skolningsdagen sänds ut via e-post till medlemmar och regionföreningar, samt finns på vår förenings hemsida.

Pohjois-Suomen Bioanalyytikot PoSBit ry Mika Paldanius (mikapalda@gmail.com)

Päijät-Hämeen Bioanalyytikot ry Markus Kajaste (markus.kajaste@phhyky.fi)

Satakunnan Bioanalyytikot ry Katri Tunttunen (katri.tunttunen@satadiag.fi)

Uudenmaan Bioanalyytikot ry Sanna Virtala (ubi.puheenjohtaja@gmail.com)

TERVETULOA! VÄLKOMMEN!

Vaasan Seudun Bioanalyytikot ry, Vasanejdens Bioanalytiker rf Anne Hynynen (annetuulikki@hotmail.com)

Varsinais-Suomen Bioanalyytikot ry Pipsa Allén (pipsa.allen@tehy.fi)

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Tiesithän, että Bioanalyytikkoliiton jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen.

LYHYET BIOANALYTIIKAN VERKKO-OPINNOT OSANA YAMK-TUTKINTOA Syksyllä 2018 toteutetaan bioanalyytikoille suunnatut 20 opintopisteen verkko-opinnot osana YAMKtutkinto-ohjelmia (esim. kliininen asiantuntija). Metropolia Ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia järjestävät bioanalytiikan opinnot yhteisenä verkkototeutuksena syksystä 2018 alkaen.

Opintoihin hakeutuminen Opintoihin haetaan kevään 2018 hauissa 14.3-28.3.2018 ja valinta tapahtuu YAMK-tutkintoohjelmien valintaperusteiden mukaisesti. Kukin ammattikorkeakoulu suorittaa opiskelijavalinnat itse.

Opintojen sisältö Tutkinto-ohjelmaan on mahdollista valita verkostossa toteutettavia bioanalytiikan opintoja 20 op = 20 ects. Bioanalytiikan opinnot sisältävät kolme opintojaksoa: 1. Continuous Quality Improvement in the Clinical Laboratory 5 ects 2. Expertise in Clinical Laboratory Work 10 ects 3. New Methods in the Clinical Laboratory 5 ects Bioanalytiikan opintojen materiaali on pääosin englanninkielistä. Oppimistehtävät voi tehdä myös suomen kielellä.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Tiedot opinnoista ja opiskelijavalinnoista löytyvät ammattikorkeakoulujen verkkosivuilta.

Yhteystiedot

Metropolia Ammattikorkeakoulu www.metropolia.fi Riitta Lumme riitta.lumme@metropolia.fi Oulun ammattikorkeakoulu www.oamk.fi Mika Paldanius mika.pald@omak.fi, annikki.savolainen @oamk.fi Savonia-ammattikorkeakoulu www.savonia.fi Anssi Mähönen anssi.mahonen@savonia.fi Tampereen ammattikorkeakoulu www.tamk.fi Eeva Liikanen eeva.liikanen@tamk.fi Yrkeshögskolan Novia www.novia. fi Ulla Penttinen ulla.penttinen@novia.fi

LYHYET

PIRKANMAAN BIOANALYYTIKOT RY:N

KOULUTUSPÄIVÄ LAUANTAINA 24.3.2018 FINN-MEDI DELTA, PG-SALI, ARVO YLPÖN KATU 4 (ENT. BIOKATU) TAMPERE Ohjelma 08:45—9:50

Ilmoittautuminen, aamukahvi ja näyttely

09:50—10:00

Päivän avaus — Suvi Koskinen, pj, Pirkanmaan Bioanalyytikot Ry

10:00—10:45

Uudet ja uusvanhat infektiotaudit — Janne Aittoniemi, Fimlab

10:45—11:30

Mikrobiresistenssi — Risto Vuento, Fimlab

11:30—12:45

Lounas ja näyttely

12:45—13:00

Syksyllä alkavat YAMK-opinnot — Eeva Liikanen, TAMK

13:00—13:30

Työskentely eläinlaboratoriossa — Helena Lehtimäki

13:30—14:00

Preanalytiikka mikrobiologialla — Päivi Valtonen, Fimlab

14:00—15:00

Tutustumiskäynti Fimlabin mikrobiologian laboratoriossa

15:00

Koulutuspäivän päätös ja kahvit

Osallistumismaksu 60 €, opiskelijat 20 €, eläkeläiset 35 €. Ilmoittautumiset yhdistyksen nettisivujen kautta www.pirkanmaa.bioanalyytikkoliitto.fi tai tekstiviestinä Suville p. 050 301 6586 viimeistään keskiviikkona 7.3. Ilmainen osallistumisen peruutus 11.3 asti. Tämän jälkeen veloitamme osallistumismaksun. Ilmoitathan peruutuksen tekstiviestillä Suville.

TERVETULOA!

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

LYHYET

ERITYISPÄTEVYYSJÄRJESTELMÄ

VUODEN BIOANALYYTIKKO

Ammatillisen erityispätevyyden haku on jatkuva. Lisätietoa www.bioanalyytikkoliitto.fi.

Ovatko Vuoden Bioanalyytikon valintakriteerit Sinulle selvät? Löytyykö lähipiiristäsi kliinisen laboratorioalan rautainen ammattilainen, joka täyttää valintakriteerit? Tutustu kriteereihin www.bioanalyytikkoliitto.fi ja ehdota Vuoden Bioanalyytikkoa! Haku alkaa toukokuussa, lisätietoa seuraavassa numerossa.

4.-5.10.2018 MARINA CONGRESS CENTER, HELSINKI

BIOANALYYTIKKOLIITON SENIOREIDEN KEVÄTOHJELMAA ”Älä pukeudu päivälliselle” Areena-teatterissa Lauantaina 7. huhtikuuta 2018 klo 13.00 Hämeentie 2, 00530 Helsinki ”Älä pukeudu päivälliselle” on hillittömiä selityksiä ja läheltä piti -tilanteita mahan täydeltä tarjoava valoakin nopeampi farssi, jossa mikään muu ei ole varmaa kuin väärinkäsitykset. Rooleissa: Sanna-June Hyde, Jonna Järnefelt, Katja Kuttner, Pekka Strang, Pertti Sveholm ja Joachim Wigelius. Liput 43 €. Sitovat ilmoittautumiset liiton toimistoon ja maksut 28.2.2018 mennessä ilmoittautumisen yhteydessä annetulle tilille.

Kevätretki ”Forssasta poijaat ollaa...” tiistaina 22. toukokuuta 2018 lähtö klo 8.30 Kiasmalta Ohjelma: kahvitus Taidehallissa, tutustutaan Forssan Tyykikylän historiaan ja nykypäivään, vieraillaan Forssan museossa. Käydään Tammelan kivikirkossa, lounasta nautitaan Hämeen pirtillä. Kotimatkalle lähdetään Hämeen härkätietä pitkin ja kuullaan sen historiaa. Paluu Helsinkiin noin klo 17.30. Hinta: 43 €. Sitovat ilmoittautumiset 4.5.2018 mennessä Liiton toimistoon ja maksut ilmoittautumisen yhteydessä annetulle tilille. TERVETULOA! Huom! Jos peruutat retken ilmoittautumisajan päätyttyä, niin retkimaksuja ei voida palauttaa, sillä kohteet perivät maksut ilmoitetun lukumäärän mukaan.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

LYHYET KANSAINVÄLINEN BIOANALYYTIKKOPÄIVÄ 15.4.2018 Kansainvälistä Bioanalyytikkopäivää vietetään 15. huhtikuuta 2018. Päivän teemana tänäkin vuonna antibioottiresistenssiys ja suomenkielisenä sloganina ”Antibioottiresistenssi maailmanlaajuisena uhkana”. Seuraa ilmoittelua liiton ja alueyhdistyksien nettisivuilta sekä somesta!

JÄSENMAKSUKAMPANJA 2018 Vuoden 2018 jäsenmaksu on 37 €. Eläkeläisten jäsenmaksu on 15 €, osa-aikaeläkeläiset maksavat täyden jäsenmaksun. Jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen (tieto menee automaattisesti verottajalle). Kunniajäsenet ja kokopäivätoimisesti bioanalyytikon perustutkintoa suorittavat opiskelijat ovat vapautettuja jäsenmaksusta. Jäsenmaksun suuruus määräytyy jäsenmaksuajopäivänä (31.1.2018) olevan jäsentiedon mukaan. Maksamalla jäsenmaksunne eräpäivään (28.2.2018) mennessä varmistatte jäsenyytenne omassa alueyhdistyksessänne ja sitä kautta liitossa. Eräpäivään mennessä maksaneiden kesken arvomme yhdelle jäsenelle yhden Holiday Club:n lomaosakeviikon. Voittaja saa valita omaan käyttöönsä seuraavista lomaosakeviikoistamme haluamansa viikon: • • • • • •

26/2018 27/2018 31/2018 38/2018 43/2018 12/2019

LAITA KALENTERIIN!

Laita kalenteriin: • Koulutuksen ja työelämän yhteistyöpäivä, 31.8.2018, Helsinki. • Laboratoriolääketiede ja näyttely 2018, 4.-5.10.2018, Helsinki. • Valtakunnallinen Bioanalyytikoiden Opintopäivä, 17.11.18, Helsinki. • Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n liittokokous, 18.11.18, Helsinki Käy myös alueyhdistyksesi nettisivuilta katsomassa alueesi koulutuspäivät!

ILMIANNA PARAS JUTTU! Mikä oli tämän lehden paras juttu? käy ilmianna valintasi liiton nettisivuilla www.bioanalyytikkoliitto.fi!

JÄSENEDUT VUODELLE 2018 Bioanalyytikkoliiton jäsenedut vuodelle 2018 on päivitetty liiton nettisivuille. Käy kurkkaamassa: www.bioanalyytikkoliitto.fi/keita-me-olemme/jasenyys/jasenedut/

Pääpalkinnon lisäksi arvomme kaksi pienempää palkintoa. Voittajille ilmoitamme henkilökohtaisesti arvonnan suorituksen jälkeen.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Tervetuloa syksyn 2018 mielenkiintoiseen laboratorioalan kongressiin:

Laboratoriolääketiedepäivät ja näyttely 2018 4.-5.10.2018 Marina Congress Center, Helsinki

Kongressi on tarkoitettu laboratorioalan ammattilaisille: bioanalyytikoille, laboratoriohoitajille, lääkäreille, kemisteille, mikrobiologeille, solubiologeille, geneetikoille, opiskelijoille sekä alan tuotteiden maahantuojille ja valmistajille.

Kongressissa mm. seuraavia aiheita: Hematologia molekyyligenetiikan viidakossa – osaanko, ymmärränkö? Rautaista tietoa raudasta, verisolujen tunnistusta Naisen hormonitulosten kliininen merkitys Miehen hormonit ja merkkiaineet Henkilökohtainen lääketiede, missä mennään? Miten maksa ja sydän jaksavat? Työhyvinvointia vai hyvinvointia työstä Näytteenotto – Parannetaan asiakaspalvelua Preanalytiikan onnistumisen edellytyksiä Vieritutkimukset päivystyksessä Gynesytologian ABC Sytologian laboratorion salaisuudet: tekniikat Virtsan sakan partikkeleiden tunnistus- ja oppimistyöpaja Ja vielä: genetiikkaa, patologian histologiaa, täydennyskoulutusta, mikrobiologiaa, immunologiaa ja kliinistä fysiologiaa

Kirmo Wartiovaaran yhteisluento "Geenisaksillako terveyttä?"

Valmistaudu osallistumaan tapahtumaan

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

- lisää informaatiota löydät kotisivuiltamme keväällä 2018!

LYHYET

HOLIDAY CLUB KATINKULLAN VIIKKO-OSAKKEET Suomen Bioanalyytikkoliitto ry tarjoaa jäsenilleen jäsenetuna Holiday Club Katinkullan lomaviikkoja (viikot 26, 27, 31, 38, 43). Viikoille haetaan liiton jäsensivuilla olevalla hakulomakkeella. Valinnat suoritetaan arpomalla. Hakuaika 1.1.2018 -3 1.3.2018.

Hyödynnä mainio jäsenetu ja lähde lomalle! Kaikissa Golfharjun huoneistoissa on kaksi huonetta, keittiö, sauna, parveke tai terassi. Katinkullan Kylpylän käyttö ei sisälly hintaan. Vaihtopäivä on aina maanantai.

Lisätietoja • Lomaviikkojen hakeminen, arvonta, käyttämättömien viikkojen kysyminen ym: järjestösihteeri Jaanika Saloranta, toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi, p. 050 302 6504 • Lisätietoja huoneistoista, alueesta jne: Holiday Club Katinkulta, p. 030 686 3000, www.holidayclubresorts.com/ fi/Kohteet/Katinkulta/

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Bioanalyytikkolehden lukijatyytyväisyyskysely On jälleen Bioanalyytikkolehden lukijatyytyväisyyskyselyn aika! Osallistu kyselyyn liiton kotisivuilla www.bioanalyytikkoliitto.fi 15.3.2018 mennessä. Yhteystietosi jättämällä osallistut arvontaan. Lukijatyytyväisyyskyselyn vastaukset käydään läpi Bioanalyytikko-lehden seuraavassa numerossa.

KUVA 123Rf

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

OPINTOPÄIVILTÄ

KATSAUS BIOANALYTIIKAN ARKIPÄIVÄÄN JA TULEVAISUUTEEN Poimintoja Jyväskylän valtakunnallisesta bioanalyytikkopäivästä TEKSTI Mika Paldanius, dosentti, yliopettaja, Oamk

Veriviljelyä ja käsihygieniaa Veriviljelyllä selvitetään ensisijaisesti vaikeasti sairastuneen, infektioepäilyn potilaan taudin etiologiaa sekä sitä, millaista mikrobilääkehoitoa potilas tarvitsee. Antibioottihoidon aloittaminen ei ole este veriviljelyn ottamiselle, mutta bakteerilääkkeellä voi olla heikentävä vaikutus löydöksiin. Empiirisen lääkehoidon vuoksi veriviljelynäytteet x 2 pitää ottaa mahdollisimman nopeasti, kun epäily septisestä infektioista on todettu. Verta täytyy saada riittävästi 2 x 10ml + 2 x 10ml, mutta lapsilla riittää vähempi määrä 2 x 3m + 2x 3 ml. Näytteenoton ajankohdalla ei ole väliä hoidon kannalta, vaikka veren bakteerimäärä vaihtelee. Veriviljelynäytteen ottamisessa on tärkeää ihon huolellinen desinfektio käyttämällä joko pelkää etanolia 70% tai klorheksidiini (0.5%) spriitä. Kaksi veriviljelypulloa otetaan joko yhdellä tai kahdella pistolla. Kliinisesti merkitsevät bakteerit kasvavat useimmiten vuorokaudessa. Normaali viljelyaika on n. 5-6 vrk, mutta yksittäisissä tapauksissa voidaan kasvatusaikaa pidentää esim. mykobakteeria epäiltäessä. Positiivisia näytteitä saadaan joka kymmenestä veriviljelystä, kun potilaat on valittu oikein kriteerein tutkimuksiin. Potilasaineiston iällä, perustaudeilla ja hoitavalla osastolla on merkittävä vaikutus positiivisten tulosten määrään.

Veriviljelytutkimusten laaduntarkkailussa huomioidaan kontaminaatioiden suhteellinen osuus (1-3%) ja otettujen verimäärien/ pullojen seuranta. Toistaiseksi veriviljelynäytteet pysyvät diagnostisena välineenä, koska geenimonistus- ja sekventointitestien herkkyysarvot jäävät vielä heikoksi (60-80%). Antibioottiresistentit mikrobit sietävät hyvin perinteisiä infektioiden hoitoon tarkoitettuja mikrobilääkkeitä. Terveydenhuollon henkilökunnan käsihygienialla vaikutetaan antibioottiresistenttien mikrobien leviämiseen. Moniresistenttien bakteerien torjunnassa mikrobilääkkeiden asianmukainen käyttö ja hoitohenkilökunnan käsihygienia ovat avainasemassa. Katsaus kliiniseen rasituskokeeseen Kliinisen rasituskokeen menetelminä voidaan käyttää polkupyöräergometria, juoksumattoa tai käsikampiergometria. Kun potilaalla on rintakipua, rytmihäiriöitä, sepelvaltimotautia tai läppävikoja, on lääkärin lähdettävä selvittämään sairauden syitä kliinisen rasituskokeen avulla. Kliinistä rasituskoetta käytetään myös leikkausten ja työkyvyn arvioinneissa sekä synnynnäisten sydänvikojen seurannassa. Potilaan tahtoa pitää kunnioittaa aina rasituskoetta tehtäessä. Motivoinnilla on suuri merkitys

rasituskokeen onnistumisessa. Tavoitteena on lähes maksimaalinen suoritus, jolloin syketaso on n. 85-90% iänmukaisesta maksimisykkeestä. Rasitustason kasvaessa normaalisti syke ja systolinen paine nousevat johdonmukaisesti niin, että loppupuolella hengitystaajuus nousee. Tampereen yliopistollisen sairaalan viitearvot ovat suomalaisia 6-8 vuotiailla, eurooppalaisia 8-18-vuotialla, suomalaisia 18-56-vuotialla sekä 58-78-vuotialla. Tulevaisuuden sairaalaa Keski-Suomessa Keski-Suomessa ollaan rakentamassa uutta sairaala Novaa. Vuonna 2011 kartoitettiin Työterveyslaitoksen kanssa nykyisen Keski-Suomen sairaalan tilat. Selvityksessä todettiin, että n. 60% sairaalan tiloista ovat peruskorjauksen tarpeessa. Uuden sairaalan suunnittelun lähtökohtina olivat asiakaslupaus potilas ensin, tilojen käytön tehokkuus ja joustavuus sekä potilastilojen sijoittaminen yhteen rakennukseen. Novan rakentajaksi valittiin suomalainen rakennusyhtiö SRV. Lisäksi tavoitteena oli säästää 10% käyttökustannuksista ja tulevien tilojen piti täyttää terve-talo kriteerit. Potilaille tehdään Novaan tilavat yhden hengen huoneet. Vuonna 2020 valmistuva sairaala rakennetaan huomioimalla potilaan tarpeet ja uuden teknologian tuomat mahdollisuudet.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

HISTORIAN HAVINAA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

“LABORATORIOGEENIN KANTAJAT” JUHLISTIVAT 60-VUOTIASTA BIOANALYYTIKKOLIITTOA

TEKSTI Katri Särkikoski

Talvisena lauantaina 20.1.2018, lähes 60-vuotta liittomme ensiaskelten ottamisen jälkeen lähes 200 laboratoriohoitajaa ja bioanalyytikkoa kokoontui juhlimaan 60-vuotiasta liittoa Helsingin Finlandia-taloon. Juhlaväen otti vastaan puheenjohtaja Pipsa Allén ja varapuheenjohtaja Jenni Kalliomäki. Ennen varsinaista ohjelmaa taustamusiikkia soitti Sibelius-lukion jousikvartetti, joka esiintyi myös puheiden välissä. Liiton puheenjohtaja Pipsa Allén vertasi tervehdyssanoissaan liiton vaiheita 100-vuotiaan Suomen historiaan. Kuten Suomea on rakennettu, myös laboratoriossa työtä tehdään yhdessä. Toisinaan omalla kielellä, jota muut eivät välttämättä ymmärrä. Laboratoriohoitajaa tai bioanalyytikkoa ymmärtää parhaiten toinen samanlainen. Allénin tervehdyssanat voit lukea tämän lehden alusta. Värikkäällä juhlapuheellaan yleisöä viihdytti ja kosketti liiton kunniajäsen, opetusneuvos Marja-Kaarina Koskinen. Hän kertasi puheessaan liiton historiaa aina alkuvaiheiden kiertokirjeistä, vaaterahan saamisen kautta Tehyn perustamiseen ja nykypäivän haasteisiin; Onko koulutus palaamassa 1950-luvun ”sairaalakoului-

hin”, joissa opetetaan läheisen sairaalan tavoille? Miten turvata jatko- ja täydennyskoulutus? Kuka tekee työmme tulevaisuudessa? Tehyn onnittelut toi puheenjohtaja Millariikka Rytkönen. Rytkönen kertoi ensimmäisistä laboratoriomuistoistaan Hyvinkäältä 5-vuotiaana, jossa lapsen silmiin avautui sairaalan ja sairaanhoidon ihmetystä heräävä maailma. Myöhemmin kliinisessä työssä kätilönä hän on ollut tekemisissä laboratorion henkilökunnan kanssa päivittäin. Puheessaan Rytkönen vertasi laboratoriohoitajia ja bioanalyytikoihin salapoliiseihin, jotka ovat mukana selvittämässä potilaan sairauden taustoja. Kerttu Irjala, toimitusjohtaja Koulab Oy, Kristina Hotakainen, Laboratoriolääketiedepäivien ohjelmatoimikunnan ja Suomen kliinisen kemian yhdistyksen puheenjohtaja, Mehiläinen ja Eeva-Riitta Savolainen, Nordlab onnittelivat 60-vuotista liittoamme. Irjala kertoi, kuinka opiskeluaikanaan lääketieteellisessä briljeerasi näytteenotto-osaamisellaan, jota hän oli kerryttänyt Tyksin keskuslaboratoriossa. Laboratoriohoitajien, bioanalyytikoiden ja laboratoriolääkärien yhteistyö on kuin avioliitto, johon Irjala on

ollut tyytyväinen. Bioanalyytikoiden osaamiseen ja tukeen on voinut aina luottaa laboratoriomaailman myllerryksessä. Liittoa onnitteli myös Kliinisen fysiologian hoitajat ry:sta Kalle Koskinen ja Sanna Virtala. Koskinen muistutti yhdistysten koostuvan kaikista laboratoriohoitaja- ja bioanalyytikkojäsenistään, työpaikasta ja erikoistumisesta riippumatta. Hän kertoi myös kokemuksistaan Tshernobylin ydinvoimalakatastrofin jälkeisestä ajasta, jolloin hän työskenteli Venäjällä. Kokemus oli kuin aikamatka 1980-luvulta monta vuosikymmentä taaksepäin. Finlandiatalossa saimme nauttia puheiden ja musiikin lisäksi ruuasta ja erityisesti toistemme seurasta. Päivän aikana oli monta iloista jälleennäkemistä, kokemusten ja muistojen vaihtoa sukupolvien välillä ja erityisesti yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Laboratoriogeeni ei häviä tulevaisuudessakaan. Kliinisen laboratorion ammattilaisten tulee pitää entistä enemmän yhtä ammattimme tunnettavuuden ja arvostuksen ylläpitämiseksi sekä säilyttämiseksi. Tässä onnistuaksemme olkaamme aktiivisia ja pitäkäämme mielessä Suomen 100-vuotisjuhlan teema ”Yhdessä”.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

Buffet

20.1.20

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

SBL 60 VUOTTA

SUOMEN SAIRAALALABORANTTIEN MATKA TALOUDELLISEN EDUNVALVONNAN JÄRJESTÖNÄ SUOMEN BIOANALYYTIKKOLIITOKSI; KATSAUS VUOSILTA 1958 - 2017 TEKSTI Marja-Kaarina Koskinen Bsc BMS, Opetusneuvos, Suomen Bioanalyytikkoliiton kunniajäsen

Kirjoitus on rytmitetty historian alkutaipaleelta eri puheenjohtajien viitoittamalla tiellä sekä taloudellisen- ja järjestöllisen edunvalvonnan virstanpylväisiin ja rakenteisiin. Kaikilla puheenjohtajilla tärkein voimavara ovat olleet sitoutuneet hallituksen- ja työryhmien jäsenet. Kukaan ei saa yksin mitään aikaiseksi, vaan aina tarvitaan se joukko, jonka edessä ja edestä on helppo toimia. Suomen Bioanalyytikkoliiton historia on dokumentoitu hyvin. Liisa Jouttimäen tuottama julkaisu liiton toiminnan 30 vuotisesta taipaleesta, Kliinistä Laboratoriotyötä ammattitaidolla, on erinomainen katsaus sekä liiton toiminnan kehittymisestä että ammatin muutoksista. Jouttimäen julkaisun tulisi olla jokaisessa koulutusorganisaatiossa pakollinen teos osana opetuskokonaisuutta. Toinen oivallinen kirja on liiton 50 vuotisen taipaleen kunniaksi toimitettu kirja

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Laboratoriotyön muistoja. Kirjan on toimittanut Pekka Hako ja merkittävänä priimusmoottorina kirjan syntymiselle oli silloinen varapuheenjohtaja Seija Tuokko. Tässä teoksessa näkyy Seijan vahva kädenjälki ja laaja osaaminen. Järjestön toiminta perustamisesta 1958 vuoteen 1971 asti oli neljän vahvan naisen aikakautta, Anna-Liisa Pylvänen (myöh. Scharf), Auli Salmi, Leila Hyytiäinen ja Irja Sammalkorpi. On hyvä muistaa, että ensimmäinen yksivuotinen laboratorioteknillisten apulaisten kurssi valmistui Helsingistä 1954 ja Turussa 1956. Jo lokakuussa 1957 joensuulaiset, Pohjois-Karjalan lääninsairaalan laboratorioteknilliset apulaiset tekivät aloitteen oman järjestön perustamisesta. Lähestyttiin kollegoita kirjeitse kaikkiin suurimpiin sairaaloihin ja esiteltiin asiaa. Heti joulukuussa laitettiin kiertokirje kaikille niille, joiden osoitteet olivat saatavina kurssien toimistoista. Tuolloin ei taidettu

tuntea yksityisyyden suojaa eikä tietosuojavaltuutettuja tainnut lainkaan olla vielä olemassa. Järjestöä perustamassa oli 44 laboratorioteknillistä apulaista sekä Helsingin ja Turun kurssien johtajattaret. Yhteistyön ansiosta Suomen Sairaalalaborantit perustettiin 18.1.1958. Perustetun yhdistyksen toiminnan strategisiksi linjauksiksi nousivat seuraavat teemat: laboratorioteknillisen apulaisen nimikkeen muuttaminen sairaalalaborantiksi, pukurahan maksaminen koskemaan myös sairaalalaboranttien ammattikuntaa, palkkauksen parantaminen sekä järjestäytyminen neuvotteluoikeudet omaavaan keskusjärjestöön. Uutta ammattiryhmää varten ei yhteiskunnassa ollut olemassa mitään rakenteita. Rohkeasti hallituksen edustajat lähestyivät Lääkintöhallituksen- ja Valtion virkamiesasioiden neuvottelukunnan virkamiehiä nimikeasiassa. Nimikkeellä oli merkittävä vaikutus ta-

loudelliseen edunvalvontaan sekä asemaan työyhteisössä. Samoin lähestyttiin HYKSin hallitusta koskien sairaalalaborantti-nimikkeen käyttöönottoa. Syksyllä 1959 tuli lopulta vastaus Lääkintöhallituksesta, joka vastasi koulutuksesta ja kursseista, että ”kurssit ovat laboratorioapulaisten kursseja kunnes toisin ilmoitetaan”. Tässä taidettiin mennä ehkä ojasta allikkoon, mutta ei juurikaan siihen suuntaan mihin oli pyritty. Sana ”apulainen” ei edesauttanut myöskään palkkaneuvotteluja. Pukurahan eteen tehtiin paljon töitä. Muilla terveydenhuollossa toimivilla oli pukuraha, mutta tämä uusi ammatti oli vielä tuntematon ja päättäjät eivät vähälukuiseen joukkoon suhtautuneet mitenkään positiivisesti, ajatellen kukkaron nyörien avaamista. Silloin ei tunnettu käsitettä tasapuolisuus. Palkkausasiaa hoidettiin yhdessä Suomen Röntgenlaboranttien kanssa. Tehtiin selvitystä mahdollisuudesta liittyä neuvottelujärjestöön. Ongelmaksi nousi myös se, että sairaalalaboranttia ei mainittu laeissa, asetuksissa, eläkesäännöissä eikä virkasäännöissä. Tältä osin oli näkyvissä vuorenkokoinen järkäle töitä, joita hallituksen jäsenet työstivät eteenpäin. Yhdistys aloitti Sairaalalaborantti-lehden julkaisun syksyllä 1959. Lehti toimi jäsenien yhteydenpito- ja tiedotusväylänä ja oli merkittävä apu jäsenhankinnassa. Järjestölliset aktiviteetit painottuivat jäsenhankintaan ja kattavan yhdysjäsenverkoston luomiseen valtakunnallisesti. Sairaalalaborantti-lehti ilmestyi 1961-1968 neljä kertaa vuodessa. Yhdistys oli tehnyt jo heti perustavassa kokouksessa päätöksen liittyä alan kansainväliseen järjestöön. Tämä tapahtui helmikuussa 1958. Kansainvälinen järjestö oli perustettu 1954, joten yhdistys oli mukana IAMLT:n toiminnassa melkein sen alkumetreiltä. Tämä

oli uskomattoman upea päätös pienelle suomalaiselle upouudelle ammattikunnalle, joka aikojen saatossa on avannut ammattikunnalle monia näkökulmia ja perusteita ja tukea ammatin kehittämisessä ja asemassa työelämässä. Edunvalvonta ja keskusjärjestöjen valinta oli yhdistyksen toiminnan keskiössä. TVK, eli Toimi- ja Virkamiesjärjestöjen keskusliitto, jolla oli neuvotteluoikeudet, ei halunnut ottaa näin pientä joukkoa jäsenjärjestökseen. TVK:sta neuvottiin yhdistyksen jäseniä liittymään henkilöjäseninä Kunnallisvirkamiesliittoon, KVL:oon, joka hoiti TVK:n sisällä taloudellisen edunvalvonnan tehtäväalueen. KVL:ään kuuluivat myös röntgenlaborantit, apuhoitajat ja sosiaaliohjaajat. Vuonna 1969 ilmestyneessä Terveydenhuoltohenkilökunnan palkkaperustetoimikunnan mietinnössä koulutettu terveydenhuoltohenkilöstö on jaettu opisto- ja koulutasoiseen. Laboratoriohoitajakoulutus katsottiin opistoasteiseksi. Palkkausta esitettiin samaksi kuin sairaanhoitajilla, ja erityisesti laboratoriosairaanhoitajilla: sama työ ja vastuu, sama palkka. Samana vuonna saatiin pukuraha ja työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut verovähennyskelpoisiksi. Edelleen laboratoriohoitajat puuttuivat laista sairaanhoitotoimen harjoittajista. Tämän asian hoitamiseksi tehtiin paljon töitä. Tällä oli vaikutusta niin työn sisältöön, asemaan työyhteisöissä kuin myös tehtäviin eläkeratkaisuihin. Vasta vuonna 1978 laboratoriohoitajat liitettiin asetuksella lakiin sairaanhoitotoimen harjoittajista. Toiminta laajeni ja kehittyi 1971–1983. Puheenjohtajina toimivat Pirjo Erätuli ja Marja-Leena Knüpfer. Aluksi yhdistykseen palkattiin puolipäiväinen toimistohenkilö ja myöhemmin 70-luvulla puheenjohtajasta tuli kokopäivätoiminen. Tässä aika-

periodissa Suomen Laboratoriohoitajayhdistyksestä tuli aidosti edunvalvontajärjestö kovalla taloudellisen edunvalvonnan saralla. Tästä on suuri kiitos Pirjo Erätulelle, joka oli tässä työssä vahva suunnannäyttäjä ja tekijä. Yhdistys oli vihdoinkin kasvanut jäsenmäärältään niin suureksi, että se oli ns. salonkikelpoinen. Mikään keskusjärjestö ei ollut itsestään selvä valinta, vaan neuvotteluja käytiin SAKn, AKAVAn ja TVKn kanssa. Järjestön ylimääräisessä kokouksessa 13.10.74, 600 laboratoriohoitajan voimin päätettiin liittyä TVK:hon. Tämä oli merkittävä harppaus ja edunvalvonta sai uuden tason, merkityksen ja kasvot. Suurin osa muistakin terveydenhuoltoalan hoitohenkilöstöstä kuului TVK:hon, joten sekin yhteistyö entisestään tiivistyi. Vuonna 1976 perustettiin TNJ, terveydenhuoltoalan neuvottelujärjestö, joka oli merkittävä edistys hoitohenkilöstön edunvalvonnassa. Yhdistyksen järjestöllinen rakenne puhutti jäsenmäärän kasvaessa. Valtakunnallisen yhdysjäsenverkoston ympärille oli rakennettu ns. laboratoriohoitajakerhoja, joista sitten tehtiin alaosastoja. Alaosastot kattoivat koko maan ja ne rekisteröitiin alueellisiksi yhdistyksiksi 1970-luvun loppuun mennessä. Tämä alueellinen yhdistystoiminta edellytti pohdittavaksi valtakunnallisen yhdistyksen rakenteellista muotoa ja mahdollista muutosta liitoksi. Yhdistyksen kokouksessa 1975 tehtiin periaatepäätös liittomuotoon siirtymisestä. Valtakunnallinen yhdistys kutsui ylimääräisen kokouksen 29.10.1977, jossa äänestettiin liittomuotoon siirtymisestä ja nykyisen yhdistyksen lakkauttamisesta. Tämä päätös edellytti kolmeneljäsosa- enemmistön, jota ei saavutettu. Toimimaan siis jäi valtakunnallinen yhdistys ja 17 alueellista yhdistystä. Suurena epäkohtana koettiin

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

yhdistyksen sääntöjen mahdollistama valtakirjalla osallistuminen liiton kokoukseen. Esimerkisi Rovaniemellä vuonna 1978 oli paikalla yhdistyksen jäseniä 109 ja valtakirjalla 1050. Valtakirjoilla pelattiin monenlaisia kuvioita, joissa sana demokratia ei ollut ihan ensimmäisenä. Tämä vuosikymmen oli myös vahvaa politisoitumisen aikaa Slabyssä. Oli selkeä demarisiipi ja oikeistosiipi. Näissä poliittisissa leikeissä kyllä opittiin yhtä jos toista, ei aina ihan reilun pelin periaatteella, mutta se oli loistavaa oppia Tehyn perustamisen aikoina. Sellaista poliittista peliä ei Tehyssä edes osattu pelata, jossa Slabyssa jo oltiin mestareita. Täytyy kuitenkin todeta, että politiikan tulee olla vain väline, ei toimintaa ohjaava doktriini. TNJ oli looginen alku Tehylle. Neuvotteluja oli käyty jo useita vuosia. Tehyn perustaminen edellytti kaikkien osapuolten joustamista, kompromisseja ja lujaa uskoa tulevaan. Slabyn puheenjohtaja Pirjo Erätuli ja järjestösihteeri Jukka Vainio sekä toimiston Raija siirtyivät työntekijöiksi Tehyyn. Slaby-lehti lakkautettiin. Mitä Slabylle tapahtui? Kaikki omaisuus oli luovutettu Tehylle. Piti luoda kokonaan uudet rakenteet toiminnalle, selkiyttää ydintehtävät, käydä debatti Tehyn kanssa käsitteestä ammatillinen edunvalvonta, pohtia taloudelliset toimintaedellytykset ja löytää motivoituneet toimijat luottamustehtäviin, jotka olivat valmiita panostamaan vapaa-aikansa. Huoli oli myös jäsenten säilymisestä, opiskelijoista ja tuhansista muista asioista. Marja-Leena Knüpfer oli erinomainen, asiakeskeinen henkilö viemään toimintaa tämän yhden vuoden puheenjohtajakauden. Hänellä oli takanaan useamman vuoden hallitusvastuu ja varapuheenjohtajan pesti Pirjo Erätulen työparina.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Tehyn jälkeen 1984-1996, uudet urat ja ammatin kehittäminen Tässä ajanjaksossa toimi vain yksi puheenjohtaja, Marja-Kaarina Koskinen. Järjestötoiminnassa kaikkein haastavinta oli sopeuttaa liiton toiminta uusille uomille juuri perustetun Tehyn yhteistyöjäsenjärjestönä. Huoli oli taloudesta ja jäsenien pysymisestä myös SLabyn (Suomen Laboratoriohoitajayhdistys ry, sittemmin Suomen Laboratoriohoitajaliitto ry) jäseninä Tehyn ohella. Tässä yhteistyössä hiottiin kaikenlaisia teräviä kulmia pyöreiksi puolin ja toisin. Järjestöllisestä näkökulmasta tämä oli raskasta aikaa, kun kaikki työ tehtiin vapaaehtoisesti hallituksen jäsenten ja työryhmien töinä. Tämä edellytti osaamista ja pyyteetöntä sitoutumista. Liiton oma lehti lakkautettiin Tehyyn liittymisen johdosta ja päädyttiin yhteen vuosittain ilmestyvään Ammatilliseen vuosijulkaisuun vuonna 1985. Oman lehden lakkauttaminen oli selkeästi virheellinen päätös ja niinpä lehti aloitettiin uudelleen 1991. Kansainvälinen toiminta vahvistui ja yhdistystä kuunneltiin kansainvälisissä järjestöissämme. Yhdistys oli aloitteellinen ja esim. maailmanjärjestön eettiset säännöt tehtiin Slabyn aloitteesta. Ammatillisen edunvalvonnan rintamalla ei haasteita puuttunut. Tehystä huolimatta aika usein yhdistys jäi yksin perustelemaan asioita laboratoriohoitajien näkökulmasta viranomaisille ja ministeriön virkamiehille. Poliittinen vaikuttaminen ja valmistelevien virkamiesten tapaamiset olivat arkeen kuuluvia ja välttämättömiä. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) ja siihen liittyvä asetus (564/1994) sai koko terveydenhuollon kuohuksiin. Käytiin säälimätön ja keinoja kaihtamaton kilpajuoksu laillistetuiksi terveydenhuollon ammattihen-

kilöiksi lain valmistelun aikana. Kaikki olisivat tietysti halunneet olla laillistettuja ja pelkkä nimikesuojaus tuntui suurelta tappiolta. Tämän valmistelun aikana punnittiin tarkasti ne ammatit, joilla on suorat potilaskontaktit ja vaikutus potilasturvallisuuteen. Laboratoriossa toimivat muut ammattiryhmät vastustivat jyrkästi ja moniäänisesti laboratoriohoitajien laillistamista, samoin myös jotkut muut ryhmät hoitohenkilöstöstä. Näillä päätöksillä on suuri merkitys taloudellisen edunvalvonnan saralla. Slaby ja Bioanalyytikkoliitto 1997 – 2017 Tässä ajanjaksossa ovat puheenjohtajina toimineet Heidi Toivio, Paula Oja, Lea Salomaa, Eija Kaila, Mika Paldanius ja Pipsa Allen. Bioanalyytikkoliiton toiminta oli vakiintuneella pohjalla, ammatillisen edunvalvonnan saralla. Taloudellinen edunvalvonta on Tehyn vakaissa käsissä. Miten tulevaisuus näyttäytyy Erilaisten selvitysten ja tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että terveydenhuoltohenkilöstön tärkeimmiksi kokemat asiat ovat seuraavia; työyhteisölliset asiat kuten työhyvinvointi, heti seuraavana nousee työtehtävien mielekkyys ja työautonomia ja vasta kolmantena (tai joissakin tutkimuksissa vasta viidentenä) tulee esille palkkaus. On itsestään selvää, että työyhteisöt ja työ muuttuvat, biolaboratoriolääketiede menee eteenpäin. Haasteena esittäisin niille laboratoriohoitajille ja bioanalyytikoille, jotka ovat Tehyn päättävissä elimissä tekemässä päätöksiä taloudellisen edunvalvonnan suunnasta, että tehkää päätöksiä tutkitun tiedon pohjalta. Valintojen keskiössä tulee olla jäsenen, asiakkaan tarpeet, ei organisaatiolähtöiset sisäiset valinnat. Jäsenten ääni tulee saada kuuluvaksi teidän kauttanne.

SBL 60 VUOTTA

PUHEENJOHTAJIEN MIETTEITÄ AMMATIN KEHITTYMISESTÄ, NYKYTILASTA JA TULEVAISUUDESTA

Juhlavuoden kunniaksi pyysimme liiton entisiä puheenjohtajia kertomaan näkemyksensä ammatin kehittymisestä, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kokosimme vapaamuotoiset vastaukset alle ja seuraaville sivuille. Vastaukset on esitetty kronologisessa järjestyksessä alkaen aikaisimmasta puheenjohtajakaudesta, josta vastauksia oli saatavilla.

PIRJO ERÄTULI Toimin 8 vuotta laboratoriohoitajien päätoimisena puheenjohtajana. Tuo aika oli mielestäni suurten muutosten aikaa, sillä valtavaa kehitystä tapahtui sekä ammatillisesti, edunvalvonnallisesti että järjestöllisesti. Laboratoriohoitajat olivat erittäin aktiivisia ja osallistuivat vahvasti sekä Suomen Laboratoriohoitajayhdistyksen (Slaby) että sen paikallistason toimintaan. Teimme hyvää yhteistyötä noina vuosina hallituksen kanssa ja saimme vuosittain vahvan kannatuksen toiminnallemme vuosikokouksissa. Tuolloin kaikilla halukkailla laboratoriohoitajilla oli suora mahdollisuus osallistua järjestön toimintaan! Silloin myös osallistuttiin ja äänestettiin vuosittain sekä puheenjohtajasta että hallituksen jäsenistä. Halukkuutta osallistua järjestön toimintaan esiintyi erittäin kiitettävästi! Yhteistyössä aktiivisten ja osaavien hallitusten jäsenien kanssa kannoimme vastuuta koko järjestön kehityksestä ja eteenpäin menosta niin edunvalvonta- , järjestöllisissä- , ammatillisissa- kuin kansainvälisissäkin asioissa! Lisäksi olimme hyvin valveutuneita yhteiskunnallisesti, joka toi

myös omat haasteensa toiminnalle. Yhtenä esimerkkinä haasteista kaikkina noina vuosina aktiivisesti toiminut ja valtaan pyrkinyt oppositio, joka esti mm. Slabyn liittomuotoon siirtymisen. Palkkauksen jälkeenjääneisyys, huutava työvoimapula ja laboratoriohoitajien jaksaminen kovan työpaineen alla, sekä ammattikunnan laillistaminen olivat heti alusta alkaen keskeisinä haasteina johtamalleni hallituksen toiminnalle. Näistä syistä edunvalvontakysymykset nostetiin Slabyn toiminnan keskipisteiksi! Haluan nostaa esille muutamia mielestäni tärkeitä asioita noilta vuosilta: Ammatillisesti Suurin ja vaativin ammatillinen haaste oli laboratoriohoitajien ammatin merkintä sairaanhoitotoimen harjoittajista annettuun lakiin (ammatin laillistaminen) ja ammatin vakiinnuttaminen terveydenhuollossa. Tavoitteessamme onnistuimme kovan työn ja vaikuttamisen kautta viranomaisiin, eduskuntaan sekä maan hallituksen ministereihin. Laillistamisen ja aktiivisten kentän toimijoiden kautta laboratoriohoitajien asema työpaikoilla ja

työnantajien arvostus ammattia kohtaan koheni paljon. Noina vuosina tapahtui myös suuri keskiasteen koulutusuudistus, jolloin olimme mukana aktiivisesti vaikuttamassa koulutusuudistusta valmistelevassa komiteassa sekä useammassa työryhmässä. Tuolloin aloitettiin myös erikoislaboratoriohoitajakoulutus. Meillä oli toiminnassa ja hallituksessa mukana erinomaisia ja osaavia koulutuksen ammattilaisia, jotka vaikuttivat myös laboratoriohoitajien koulutusväylien avaamiseen yliopistoihin. Edunvalvonta Puheenjohtajakauteni alussa Slaby kuului yhdityksenä Kunnallisvirkamiesliittoon, eikä meillä ollut suoria vaikutusmahdollisuuksia edunvalvontaan. Aktiivisen työn ja vaikuttamisen kautta kävimme neuvotteluja kaikkien keskusjärjestöjen kanssa neuvotteluasemamme vahvistamiseksi. Lopullisen päätöksen keskusjärjestöön TVK:hon liittymisestä teki vuosikokouksemme äänestyksen jälkeen. Keskusjärjestövalinnan jälkeen liityimme myös TVK-V:n jäseniksi. Meillä oli myös hallituspaikat

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

neuvottelu- sekä keskusjärjestössä ja useampi paikka TVK:n valtuustossa. Samoihin aikoihin jäsenistömme hakeutui aktiivisesti mm. luottamusmies- ja työsuojelukoulutukseen sekä pitkille ay-toiminnan kursseille. 1970-luvun loppupuolella työllisyystilanne muuttui ja perustimme yhdessä hammashoitajien kanssa oman työttömyyskassan. Liityimme Tehyn neuvottelukuntaan, jonka kautta yhteistyössä vaikutimme laajasti terveydenhuoltoalan ammattilaisten edunvalvontaan sekä julkisella että yksityissektorilla. Olimme mukana alusta alkaen vaikuttamassa Tehyn perustamiseen. Edustajamme osallistuivat jokaiseen perustamiseen liittyvään työryhmään. Tehyn perustaminen vaati paljon työtä useiden vuosien ajan. Ensimmäinen yhteinen ponnistus oli Tehy-lehti ja

Tehyn perustaminen sitten 1982! Tuolloin edunvalvonta siirrettiin Tehylle ja ammatillinen toiminta siirtyi yhteistyöjäsenille. Noista vuosista olen erittäin ylpeä, sillä laboratoriohoitajat olivat yhtenä pienemmistä terveydenhuollon ammattikunnista aktiivisesti vaikuttamassa sekä Tehyn keskus- että paikallistasolla. Suhteutettuna jäsenkunnan määrään laboratoriohoitajat näkyivät ja olivat vahvasti edustettuina Tehyn eri päätöksentekotasoilla. Naiset työmarkkinahistoriaa tekemässä Näkemykseni ammatin muutoksesta: Vuosien varrella laboratoriohoitajien ammatti on muuttunut. Siihen on mielestäni vaikuttanut mm. valtava automatisointi. Valmistuttuani 1970 laboratoriohoitajaksi ja työskenneltyäni mm. Töölön sairaalan laboratori-

ossa muutamia vuosia, teimme itse alusta loppuun monia tutkimuksia ja arvostimme sitä, että saimme itse ottaa oikeaoppisesti näytteet potilaista. Jo muutaman vuoden kuluttua tuosta laitteet, joita käytimme näytteitä analysoidessamme, toimitettiin kehitysapuna kehitysmaihin. Tilalle tulivat suuret ja monia analyysejä tekevät laitteet, puhumattakaan tämän päivän tilanteesta. Keskustelu hoitaja-nimikkeestä, sekä näytteenoton kuulumisesta laboratoriohoitajan työhön aloitettiin jo kauan sitten, joka lienee osaltaan johtanut sitten nimikkeen muuttamiseen bioanalyytikoksi. Nyt muut ammattiryhmät ovat omimassa laboratoriohoitajan/ bioanalyytikon töitä, esim. näytteenoton! Onkohan ammattikunta omalla toiminnallaan vaikuttanut tilanteeseen?

MARJA-KAARINA KOSKINEN

lituksen jäsenten ja työryhmien töinä. Tämä edellytti osaamista ja pyyteetöntä sitoutumista. Liiton oma lehti lakkautettiin Tehyyn liittymisen johdosta ja päädyttiin yhteen vuosittain ilmestyvään Ammatilliseen vuosijulkaisuun vuonna 1985. Oman lehden lakkauttaminen oli selkeästi virheellinen päätös ja niin lehti aloitettiin uudelleen 1991. Kansainvälinen toiminta vahvistui ja meitä kuunneltiin kansainvälisissä järjestöissämme. Olimme aloitteellisia ja esim. maailmanjärjestön eettiset säännöt on tehty meidän aloitteestamme. Ammatillisen edunvalvonnan rintamalla ei haasteita puuttunut. Tehystä huolimatta aika usein jäätiin yksin perustelemaan asioita laboratoriohoitajien näkökulmasta viranomaisille ja ministeriön virkamiehille. Loputonta keskus-

telua ja pohdintaa käytiin hoitotyön käsitteen ympärillä. Tuntuu, että osalle joukkoa tuo käsitesisältö ei ole vieläkään kirkastunut. Ammattikorkeakoulujen kokeiluun mukaan pääseminen ja ylipäätänsä korkeakouluasteelle siirtyminen osattiin kyseenalaistaa useiden muiden ammattiryhmien ja virkamiesten toimesta. Poliittinen vaikuttaminen ja valmistelevien virkamiesten tapaamiset olivat arkeen kuuluvia ja välttämättömiä. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) ja siihen liittyvä asetus (564/1994) sai koko terveydenhuollon kuohuksiin. Alkoi säälimätön ja keinoja kaihtamaton kilpajuoksu laillistetuiksi terveydenhuollon ammattihenkilöiksi lain valmistelun aikana. Kaikki olisivat tietysti halunneet olla laillistettuja ja pelkkä nimikesuojaus tuntui suu-

Päivän polttava aihe puheenjohtajuuteni aikana. Noihin 12 vuoteen mahtuu runsaasti sellaisia asioita, jotka olivat varsin kriittisiä ammattiryhmän kannalta. Niiden osalta tehdyt päätökset, jotka usein saavutettiin kovalla työllä, näkyvät vielä tässäkin päivässä. Järjestötoiminnassa kaikkein haastavinta oli sopeuttaa liiton toiminta uusille uomille juuri perustetun Tehyn yhteistyöjäsenjärjestönä. Huoli oli taloudesta ja jäsenien pysymisestä myös SLabyn (Suomen Laboratoriohoitajayhdistys ry, sittemmin Suomen Laboratoriohoitajaliitto ry) jäseninä Tehyn ohella. Tässä yhteistyössä hiottiin kaikenlaisia teräviä kulmia pyöreiksi puolin ja toisin. Järjestöllisestä näkökulmasta tämä oli raskasta aikaa, sillä kaikki työ tehtiin vapaaehtoisesti hal-

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

relta tappiolta. Tämän valmistelun aikana punnittiin tarkasti ne ammatit, joilla on suorat potilaskontaktit ja vaikutus potilasturvallisuuteen. Laboratoriossa toimivat muut ammattiryhmät vastustivat jyrkästi ja moniäänisesti laboratoriohoitajien laillistamista, samoin myös jotkut muut ryhmät hoitohenkilöstöstä. Tämä oli puheenjohtajakauteni kovin ”vääntö”, jossa kilpajuoksijat ministeriön käytävillä ja kuulemistilaisuuksissa kävivät jopa fyysisesti käsiksi. Nappeja sitten keräiltiin siellä käytävillä, mutta tärkein saavutettiin, eli laboratoriohoitajista tuli laillistettuja ammattihenkilöitä. Laboratoriolääketiede ja näyttelytapahtuma neuvoteltiin yhdeksi yhteiseksi laboratorioalan tapahtumaksi 1995. Tästä tuli erityisen paljon negatiivista palautetta opettajilta, mutta eteenpäin katsoen se oli todella tarpeellista, niin sisällön kuin taloudenkin näkökulmasta. Ja viimeisenä puheenjohtajavuotenani saatiin valmiiksi bioanalyytikko nimike, vastaamaan paremmin koulutuksen tasoa ja kansainvälisiä käytänteitä. Puheenjohtajakauteni tärkein voimavara olivat sitoutuneet hallituksen- ja työryhmien jäsenet. Kukaan ei saa yksin mitään aikaiseksi, vaan tarvitaan se joukko, jonka edessä ja edestä on helppo toimia. Ammatin kehitys. Ammatin kehitys kulkee mielestäni tällä

hetkellä omia aikojaan moneen suuntaan. Koulutuksen järjestäjät näkevät ammatissa toimimisen ja työelämän tarpeet toinen toisistaan poikkeavalla tavalla. Kukaan ei kouluta valtakunnallisiin tarpeisiin, kaikki kumartavat sitä viereistä keskussairaalaa, jolloin voisi jo puhua ”sairaalakouluista”. Ammatin suunta koulutuksen antamien valmiuksien valossa ei ole kovinkaan ruusuinen. Tuntuu, että palaudutaan takaisin vuoden 1950 tapaan toimia (ei ihan suora analogia, mutta esimerkki työnjaosta), eli vierianalytiikka sairaanhoitajille ja näytteenotto lähihoitajille ja loppu työvoimapoliittiseen koulutukseen ihan kenelle vaan. Mitä siitä jää sitten bioanalyytikolle? Missä menee esim. sairaalakemistin kanssa työnjaon ja tehtäväsiirtojen raja? Millaiset valmiudet bioanalyytikoilla on ottaa vastuuta analyysien laadusta ja toiminnan kokonaisvaltaisesta laadunohjauksesta? Tuotammeko osaajia mikrobiologiaan ja patologiaan? Työelämän odotukset ja opetussuunnitelmien sisällöt eivät juurikaan kohtaa. Tällä tavoin edetessä ovat bioanalyytikot pelattu pois perusterveydenhuollosta ja tarve erikoissairaanhoidon maailmassa on jatkossa varmaankin vähäinen, koska siellä on jo muuta osaavampaa joukkoa tekemässä pitkälle erikoistuneita työkokonaisuuksia. Tässä sitä

työsarkaa olisi Bioanalyytikkoliitolle. Näiden asioiden parissa tulisi olla useita työryhmiä ja julkilausumia ja liiton strategiset linjaukset toimenpiteineen jäsenistön nähtävissä. Ammatin muuttuminen. On itsestään selvää, että ammatit muuttuvat. Omasta valmistumisestani on 50 vuotta ja tällä ajanjaksolla on ollut monenlaista muutosta. Koko biolaboratoriolääketieteen kehitys ja potilaiden hoitomenetelmät ovat merkittävästi muokanneet ja muuttaneet ammattitoiminnan sisältöä sekä ammattilaisten asemaa työelämässä. Ammatin muutoksissa oleellinen asia on muutoksen hallinta, eli me itse olemme vaikuttamassa muutoksen suuntaan ja omaan asemaamme. Monesti tuntuu, että ollaan ajelehtimassa muutoksen mukana, mutta ei ole tartuttu aktiivisesti muutoksen suuntaan. En ole nähnyt yhtään kannanottoa bioanalyytikkojen asemasta, työ- ja tehtäväjaosta meneillään olevassa sote-sopassa. Tähän olisi pitänyt tarttua äänekkäästi ja näkyvästi jo joitakin vuosia sitten. Ei Tehy tätä ammatin muutokseen liittyvää problematiikkaa hoida, se on meidän itsemme tehtävä. Me olemme oman ammattiryhmämme ammatillisen edunvalvonnan parhaat asiantuntijat. Meillä on sitä varten oma liitto, jonka tehtäväsarkaan tämä kuuluu.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

PAULA OJA Päivän polttava aihe puheenjohtajuuteni aikana. Minut valittiin Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n puheenjohtajaksi v. 1998. Toimin puheenjohtajana neljä vuotta. Näiden vuosien aikana merkittävimmät aiheet olivat Bioanalyytikkoliiton talouden tasapainottaminen, laboratoriohoitajien ja bioanalyytikkojen yliopistokoulutusmahdollisuuksien edistäminen ja asiantuntijalausuntojen laatiminen ammattikunnan koulutukseen ja työhön liittyvissä asioissa. Johtamani liittohallitukset sitoutuivat saattamaan liiton talouden vakaalle perustalle. Se tarkoitti kovia säästötoimenpiteitä. Me sitouduimme hoitamaan liiton taloutta vastuullisesti myös pitkällä tähtäimellä, jotta uusien liittohallitusten ei tarvitse heti vierailla jäsenten rahakukkaroilla. Me etsimme yhteistyökumppaneita, jotka näkisivät sen, että kliinisissä laboratorioissa tarvitaan myös yliopistossa maisterin tutkinnon suorittaneita laboratoriohoitajia ja bioanalyytikkoja. Keskeinen tuki tälle asialle saatiin yliopistosairaaloiden laboratorioiden johtajilta. He nimesivät työtehtäviä, joissa maisterin tutkinnon suorittanut laboratoriohoitaja tai bioanalyytikko voisi antaa lisäarvoa organisaatiolle sen perustehtävän suorittamisessa. Vieraillessaan Suomessa professori Karin Karni (USA) ja tohtori Bodil

LEA SALOMAA

Päivän polttava aihe puheenjohtajuuteni aikana. Puheenjohtajakauteni aikana alkoivat isot laboratorioliikelaitokset ja yhtiöt muodostua. Niiden aiheuttama työnkuvan muutos pienissä laboratorioissa oli jatkuvasti esillä. Monet pienet terveyskeskuslaboratoriot jäivät näytteenottopisteiksi,

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Persson (Ruotsi) antoivat tukensa em. koulutukselle. Vuosituhannen vaihteessa ajankohtaisia asioita olivat myös terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointi ja suunnitelmat ammatinharjoittamislainsäädännön uudistamisesta. Näissä asioissa annoimme lausuntoja yhteistyössä Tehy ry:n kanssa. Ammatin kehitys ja muuttuminen. Keskeiset globaalit muutostrendit ovat automaatio ja robotisaatio sekä digitalisaatio ja tekoälyohjelmat. Teknologian keittymisen myötä työtä poistuu ja samalla syntyy uutta työtä. Tämä muutos koskee myös laboratoriohoitajia. Pelkästään sanomalehtiä lukemalla huomaa esimerkiksi sen, että potilaiden itsediagnostiikkaa ja itsenäytteenottoa kehitetään. Uusien teknologioiden käyttöönotto edellyttää uudenlaista osaamista, jota tulee hankkia nykyisen osaamisen tilalle tai oheen. Niinpä, ennakoin laboratoriotyön moniammatillistuvan nykyisestä. Kun laboratoriotyön sisältöön tulee merkittäviä muutoksia, niin myös työntekijöiden koulutukset muuttuvat, samoin kuin tutkinto-, ammatti- ja tehtävänimikkeet. Sosiaali- ja terveyspalveluja uudistetaan parhaillaan. Sote-uudistuksen tavoitteena ovat nykyistä yhdenvertaisemmat ja terveyseroja vähentävät palvelut. Paremmat palvelut saadaan aikaan ot-

tamalla käyttöön vaikuttavampia toiminta- ja työtapoja (1). Mitä tehottomia toiminta- ja työtapoja sinun laboratoriossasi on? Jo 1900–luvun alkupuolella sairaanhoitajattaret erikoistuivat laboratoriotyöhön. Ammattikuntamme tutkintoja/tai ammattinimikkeet ovat muuttuneet 1940–luvulta alkaen: laboratorioteknillinen apulainen, laboratorioapulainen, sairaalalaborantti, laboratoriohoitaja, erikoislaboratoriohoitaja ja bioanalyytikko. Myös laboratorioapuhoitajien koulutusta suunniteltiin 1950–luvun tienoolla (2). Historia osoittaa, että emme ole ennenkään olleet staattisessa tilassa laboratoriotyötä tekevien nimikkeiden osalta. Toivon, että terveydenhuollon suurissa muutoksissa ammattikunnallamme säilyy päällimmäisenä terveydenhuollon yhteinen arvopohja, jonka mukaan toiminnallamme tulee olla mahdollisimman hyvä vaikutus potilaan terveyteen ja elämään.

kun analytiikka siirtyi isoihin yksiköihin. Se aiheutti alueellista työvoimapulaa, kun esim. eläköitymistilanteissa pitkään alalla olleet laboratoriohoitajat siirtyivät eläkkeelle, eikä pieniin yksiköihin saatu enää laboratoriohoitajia muuttuneen työnkuvan vuoksi. Siitä alkoi koko puheenjohtajuuskauteni ajan kestänyt ja ilmeisesti

edelleenkin jatkuva keskustelu näytteenoton siirtämisestä muille ammattiryhmille. Jatkuvasti nousi esiin tapauksia, joissa näytteenotto oli siirretty täysin siihen kouluttamattomille henkilöille. Liittona ja yhdessä Tehyn kanssa teimme monta kannanottoa sen puolesta, että näytteenottajiksi ei koulutettaisi muita ammattiryh-

Lähteet 1. Mitä on sote -uudistus? <http://alueuudistus. fi/mika-on-sote-uudistus>11.1.2018. 2. Saara Makkonen (2008). Teknillisestä apulaisesta laboratoriohoitajaksi. Acta Universitatis Ouluensis. D Medica 971. Oulun yliopisto.

miä. Toinen lieveilmiö oli se, että näytteenoton arvostus laski oman ammattikunnan keskuudessa jossain vaiheessa, kunnes koulutuksessa alettiin kiinnittää siihen huomiota. Ammatin kehitys. Bioanalyytikon ammatin kehitys on ollut hyvä ainakin kliinisen kemian ja hematologian alueella. Pienet erikoisalat kärsivät substanssiosaamista hallitsevien opettajien puutteesta ja se näkyy koulutuksessa ja rekrytoinneissa. Perehtyminen erikoisalueisiin tapahtuu

pääosin työpaikoilla ja osaajista on pulaa. Bioanalyytikon työ on kehittynyt mielestäni suuntaan, jossa sen eri osa-alueilla tarvitaan yhä syvempää osaamista. Automaatio tuo mukanaan omat osaamisvaatimuksensa, ei riitä, että painelee nappeja. Pitää ymmärtää mitä tekee. Molekyyligenetiikka on varmaan tulevaisuuden suuri mahdollisuus ja tulee yhä lähemmäs tavallista laboratoriotyötä. Ammatin muuttuminen. Bioanalyytikon ammatti on muut-

tunut yhä enemmän asiantuntijarooliksi. Vieritestit ovat yleistyneet ja varmaan jopa jo ihan lähitulevaisuudessa analytiikka sillä alueella lisääntyy. Toisaalta isot automaatiolinjastot kehittyvät myös. Missä vaiheessa tulevat mikrosirut, joista voidaan lukea kaikki arvot suoraan? Diabeteksen hoidossahan sitä jo käytetään. Uskon, että perinteinen verinäytteenotto ym. tulee tulevaisuudessa muuttumaan ja työnkuva sen kautta vielä enemmän vaihtuu asiantuntijuudeksi.

EIJA KAILA

koulutuksella lähihoitajia, jotka käyttävät laboratoriolähihoitajanimikettä, nimikettä jota terveydenhuollon ammattirekisteri ei tunnista. Tämä asia kokonaisuudessaan oli yhtenä Tehyn järjestämän Valviran edustajan tapaamisen aiheena joulukuussa 2009. Loppuvuodesta 2009 liittohallitusta työllisti myös viestit laboratoriohoitajien irtisanomisista toimintojen uudelleen organisoinnin sekä laboratorioiden yhdistymisten seurauksena. Paitsi näytteiden ottoa myös laboratoriotutkimuksia oli siirretty mm. sairaanhoitajille. Hallituksen taholta käytiin asiasta neuvotteluja mm. Tehyn ja Valviran edustajien kanssa, jätettiin monia kannanottoja ja lähestyttiin myös niitä organisaatioita, joissa nämä olivat tapahtuneet. Ongelmaksi koettiin se, että liitto saa kentän ongelmista usein tietoa vasta sen jälkeen kun päätökset on tehty eikä niiden valmisteluvaiheessa, jolloin asioihin olisi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston teki päätöksen kliinisen laboratoriotieteen ja radiografian tieteenalaohjelmien lakkauttamisesta 3.11.2009. Asetuksen mu-

kaan oikeus em. tieteenalaohjelmien koulutustarjontaan oli vain Oulun yliopistolla. Liitto pyrki vaikuttamaan tiedekuntaneuvoston jäseniin, jotta päätöksestä pidättäydyttäisiin. Marraskuussa 2009 liittokokous teki asiasta julkilausuman lehdistölle. Liittohallitus pyrki aktiivisesti hakemaan uutta sijoituspaikkaa yliopistokoulutukselle käymällä keskusteluja poliittisten päättäjien ja opetusministeriön edustajien kanssa. Liittokokouksen (2010) päätöksen mukaan varattiin 30 000 euroa kliinisen laboratoriotieteen professuuria varten. Tämän asian eteenpäin vieminen jäi seuraavan hallituksen tehtäväksi. Avoimen yliopiston opintojen toteutusta jatkettiin yhteistyössä Oulun yliopiston avoimen yliopiston kanssa vuosina 2009 - 2010. Vuonna 2010 perustettiin verkosto liiton, kouluttajien ja työelämän yhteisenä hankkeena, tavoitteena bioanalyytikon ammatin ja koulutuksen kehittäminen ja verkostoyhteistyön organisointi. Erityispätevyysjärjestelmä herätti kiinnosta. Vuonna 2009 yhteydenottoja oli toistakymmmentä, kolme jätti hakemuksensa. Samaan aikaan eräs ammattikorkeakoulu mainosti, että heidän

Päivän polttava aihe puheenjohtajuuteni aikana. Liittohallituksen toimintaa ohjasi vuosina 2009-2010 liiton strategia, jossa tavoitteiksi oli asetettu 1) korkea jäsentyytyväisyys ja vahva sitoutuminen, 2) jäsenten ammattitaidon arvostus ja kilpailukyky työmarkkinoilla, 3) riittävä, muuttuvia työelämän tarpeita vastaava kansalliset ja kansainväliset laatuvaatimukset täyttävä koulutustarjonta, 4) jäsenten hyvinvointi kehittyvässä työelämässä ja työsuhteen ehtojen turvaaminen yhteistyössä sidosryhmien kanssa, 5) arvostettu ammatti ja liitto, 6) osaaminen ja uudistuskyky, 7) toimiva kansainvälinen verkosto, 8) vakaa talous. Heti toimikautensa alussa hallitus joutui ottamaan kantaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Laboratorio- ja apteekkiliikelaitoksen suunnitelmaan koskien laboratoriohoitajan toimien muuttamista osa-aikaiseksi laboratoriolähihoitajan toimiksi. Asiaan pyrittiin vaikuttamaan myös yhteistyössä Tehyn kanssa. Kaikesta huolimatta päätös pantiin toimeen, tosin suunniteltua pienemmällä määrällä. Tehtäviin palkattiin ja toimipaikkakoulutettiin lyhyellä

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

toteuttamansa lähinnä lähihoitajille tarkoitettu oppisopimustyyppinen näytteenottajakoulutus tuottaisi erityispätevyyden. Liiton puututtua asiaan, tämä maininta kuitenkin poistettiin opetussuunnitelmasta ja koulutusta koskevista ilmoituksista. Vuonna 2010 hyväksyttiin neljä erityispätevyyttä. Liitolla oli edustajat NML-kongressissa ja EPBS-kokouksessa vuosina 2009 ja 2010 sekä IFBLS:än kokouksessa 2010. Oslossa (2009) hyväksyttiin EPBS:n koulutuspoliittinen ohjelma (Policy of Education for Biomedical Science). Kokouksessa hyväksyttiin myös EPBS’s Policy Statement of Point of Care testing (POCT) sekä tehtyjen korjausten jälkeen CPD-suositus. Liiton edustajat kirjoittivat kokouksten tapahtumista ja tärkeimmistä päätöksistä raportin Bianalyytikkolehteen. Koulutusasiat olivat esillä kaikissa liiton kansainvälisissä foorumeissa: NML, EPBS ja IFBLS. EPBSin kokouksessa vuonna 2010 liiton edustajat ilmoittivat Suomen olevan halukas osallistumaan Erasmus-maisterikoulutushankkeeseen. Kelalta saatiin hyväksyntä liiton tekemälle anomukselle toteuttaa bioanalyytikoille/laboratoriohoitajille suunnattu ryh-

mämuotoinen työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennuskurssi (Tyk-ryhmä). Vuosi 2009 päätettiin Bioanalyytikkolehden 50-vuotisjuhlalla. Näytteenoton hyvät käytännöt -suosituksen laatiminen aloitettiin 2010 yhteistyötahojen kanssa. Projektin tavoite oli laatia näytteenoton kansallinen suositus. Vuonna 2010 toteutettiin myös jäsenkysely ”Mielikuvia Suomen Bioanalyytikkoliitosta ja näkemyksiä toiminnan kehittämiseksi”. Vastausten perusteella liiton tärkeimpiä tehtäviä tulevaisuudessa ovat ammatin tunnetuksi tekeminen, bioanalyytikkokoulutukseen vaikuttaminen, ammatillisen täydennyskoulutuksen edistäminen, ammatillinen edunvalvonta, tiedottamien ja erikoistumisopintojen edistäminen ja järjestäminen. Avoimuutta jäsenistöä kohtaan parannettiin julkaisemalla liiton tekemät kannanotot Bioanalytiikkoliiton kotisivuilla. Alueyhdistyksille toimitettiin hallituksen kokousten pöytäkirjat. Yhteistyötä pyrittiin parantamaan kutsumalla hallituksen kokouksiin alueyhdistyksen edustaja. Liittohallituksen toimikauden 2009-2010 talous oli tasapainossa.

Toiminta oli talousarvion mukaista, talousseurannan avoimuutta parannettiin liittohallituksen jäsenille. Liiton tilinpäätös oli ylijäämäinen vuosina 2009-2010. Liittokokouksessa 2009 hallitukselle annettiin valtuudet myydä Pankkotupa-asunto-osake. Joulukuussa 2010 asunto-osake myytiin. Ammatin kehitys. Osaaminen on muuttunut. Bioanalyytikoilta vaaditaan enemmän digitaalista osaamista ja suurten analysaattoreiden hallintaa. Vanhat erikoisalat ovat kokeneet muutoksen. Ammattitaidon säilyttäminen vaatii jatkuvaa oppimista. Näytteenotto on edelleen ammattikuntaa jakava osaamisalue. Tehtävän siirroissa on haastetta, bioanalyytikoiden osaamista pitäisi hyödyntää enemmän esimerkiksi diagnostiikassa. Ammatin muuttuminen. Olen aika huolissani ammatin tulevaisuudesta. Se on edelleen aika näkymätön. Pelkään, että ammattikunta jää SOTE-uudistuksen jalkoihin. Liitolla on mielestäni tärkeä rooli edelleen ammatillisessa edunvalvonnassa, joista tärkein on koulutus, sen seuraamisen ja yhteistyö kolutusta tarjoavien tahojen kanssa.

MIKA PALDANIUS

päättyessä nykyisen, äitiyslomalle olevan järjestösihteerin. Totesimme, että meidän toimistossa työskentelevällä pitää olla alamme pohjakoulutus. Olen tyytyväinen, että saimme Näytteenottosuositus-työryhmän toiminnan kunnolla käyntiin puheenjohtajakautenani. Suositus toki julkaistiin vasta puheenjohtajakauteni jälkeen. Taloudellisesti menestyimme erinomaisesti, mutta hallitus joutui tekemään tavallista enemmän työtä käytännön hallinnollisten asioiden hoitamisessa. Kan-

nanottojen tekemiset kuuluivat puheenjohtajakauteeni. Näytteenottoon liittyvän koulutuksen määrään ja se, mitkä ammattiryhmät voivat toimia käytännön näytteenottotyössä olivat asioita, joihin otimme kantaa. Ammatin kehitys. Ammatti on kehittynyt koulutuksen ja menetelmien kehittymisen kautta. Ammattikunnassamme on aktiivisia henkilöitä, jotka tehneet ammattiamme tunnetuksi. Bioanalyytikoiden koulutus antaa monipuoliset mahdollisuudet

Päivän polttava aihe puheenjohtajuuteni aikana. Puheenjohtajakautenani vaihtui useasti toimisto- ja järjestösihteerit. Meillä oli erilaisia väliaikaisia ratkaisua hallinnossa ja hoidin lehden päätoimittajuutta myös väliaikaisesti puheenjohtajuuden rinnalla. Olimme joissain vaiheessa useamman kuukauden ilman työntekijää. Yksi hallituksemme jäsenistä siirtyi lopulta liiton palkkalistoille ennen uuden henkilön rekrytointia. Saimme rekrytoitua kauteni

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

sijoittua työelämään. Yliopistokoulutuksen puutetta meidän kannattaa lähteä paikkaamaan ylemmän ammattikorkeakoulun kautta. Meidän pitäisi näkyä enemmän asiantuntijoina moniammatillisissa ja monialaisissa

tiimeissä erilaissa työyhteisössä. Ammatin muuttuminen. Ammatissamme näkyy digitaalisuus ja IT-osaaminen yhä enemmän. Jatkossa ammattiimme tulee uusia asiantuntijapolkuja mm. tehtävänsiirtojen kautta (lääkärien,

k in Vaihtelevat sujuvat t e e t n la i t ö ty assa saumattom e. tiimissämm

HUS on Suomen suurin erikoissairaanhoidon toimija ja työnantaja. Vahvuutemme on osaava ja työssään viihtyvä henkilökunta, joka arvostaa avoimuutta ja yhdenvertaisuutta. Työmme tavoitteena on korkea laatu ja korostamme potilaan parasta. Tervetuloa työkaveriksemme!

Margit, hoitaja laboratorio

Laboratoriohoitaja HUSLAB on Suomen suurin julkinen kliinisten laboratoriopalveluiden tuottaja. Huolehdimme sairaaloiden ja perusterveydenhuollon yksiköiden tarvitsemien laboratoriopalveluiden tuottamisesta HUS:n ja Carean alueilla. Edustamme viittä erikoisalaa: kliinistä kemiaa, kliinistä mikrobiologiaa, patologiaa, genetiikkaa ja kliinistä farmakologiaa. Tarjoamme näytteenottopalveluja yli 90 toimipisteessä.

mikrobiologien ja kemistien töitä). Meidän alamme osaajia, joilla on erilaisia jatkokoulutuksia esim. ylemmän ammattikorkeakoulun tai yliopiston kautta, pitäisi hyödyntää enemmän tehtävänsiirtoja ja kehittämistöitä suunniteltaessa.

Etsimme ammattitaitoisia laboratoriohoitajia eripituisiin työsuhteisiin HUSLAB Jorvin sairaalan laboratorioon, kolmivuorotyöhön. Laboratoriossamme tehdään kemian ja hematologian perustutkimuksia, verikaasututkimuksia, hyytymisanalytiikkaa, virtsa- ja eriteanalytiikkaa, mikrobiologiaa ja lisäksi verikeskustoiminta on vilkasta. Laboratorio palvelee Jorvin sairaalan osastoja, Espoon sairaalan osastoja ja päivystystä, ja siellä analysoidaan myös Espoon perusterveydenhuollon näytteitä. Laboratoriossa on uusi laitekanta. Tarjoamme Sinulle mielenkiintoista, monipuolista ja vaihtelevaa työtä, sisältäen analytiikkaa ja näytteenottoa. Henkilökunnan ikäjakautuma on vastavalmistuneista kokeneisiin ja työhön annetaan perusteellinen perehdytys. Hyvien kulkuyhteyksien varrella sijaitsevassa Jorvin laboratoriossa tehdään laajaa kehittämistyötä ja työyhteisöllä on erinomainen yhteishenki. Työsuhdeasunto on mahdollinen. Toivomme Sinulta hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kykyä moniammatilliseen yhteistyöhön sekä itsenäiseen työskentelyyn ja kehittävään työotteeseen. Kelpoisuusehdot: Laillistettu laboratoriohoitaja. Laboratoriohoitajan tehtävä edellyttää laboratoriohoitajan/bioanalyytikon tutkintoa ja Valviran todistusta ammattipätevyyden tunnustamisesta.

Lisätietoja: osastonhoitaja Maija-Liisa Hautajärvi, p. 050 428 4769 tai apulaisosastonhoitaja Anne Nummela, p. 050 428 4330 www.hus.fi/tyopaikat

HUS on savuton.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

TEKSTI Lea Salomaa KUVAT Dreamstime

Huuhteluhuoneen perukoilta automaatiolinjastolle laboratoriotyรถn sata vuotta

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Aika ennen sotia Sata vuotta sitten olivat sairaalalaboratoriot Suomessa hyvin alkeellisia. Niissä työskenteli kouluttamatonta henkilökuntaa joko pienissä kopperoissa tai jossain erillisessä osastosta erotetuissa tiloissa, joissa esim. vahtimestarit saattoivat tehdä laboratoriotutkimuksia omien töidensä ohella. Marian sairaalaan perustettiin 1930-luvulla Suomen ensimmäinen sairaalalaboratorio, jossa siirryttiin visuaalisista määritysmenetelmistä spektrofotometrisiin. Niitä tekemään tarvittiin henkilökuntaa, joka oli perehtynyt näihin uusiin menetelmiin ja alkuaikoina he olivat sairaanhoitajia. Viime vuosisadan alussa oli käytössä oppipoikajärjestelmä, jossa lääkärit kouluttivat osastoilta hoitajia laboratoriotutkimusten tekoon. Minkäänlaista teoriakoulutusta ei ollut, mutta jotkut sairaalat lähettivät työntekijöitään ulkomaille oppiin. Laki sairaanhoitajattarien koulutuksesta säädettiin 1929. Koulutus oli kolmivuotinen ja siitä viimeisen puoli vuotta saattoi erikoistua laboratoriotyöhön. Kukin oppilaitos laati opetusohjelmat vastaamaan sen laitoksen tarpeita, jonka yhteydessä oppilaitos oli. Ensimmäinen suomenkielinen laboratoriokäsikirja ilmestyi 1935.

Sodan jälkeinen aika – koulutus alkaa Jo sodan aikana ja sen jälkeen laboratoriot kehittyivät ja työ monipuolistui. Koulutusjärjestelmä ei vastannut tarpeisiin ja vuonna 1943 tehtiin ehdotus laboratorioassistenttien koulutuksesta. Vasta kolme vuotta myöhemmin päätettiin aloittaa sairaanhoitajien puolivuotinen koulutus pieniä laboratorioita varten. Suuria laboratorioita varten koulutettiin erityisiä laboratorioapulaisia. Siihen aikaan sairaanhoitajan koulutus nähtiin välttämättömäksi pohjakoulutukseksi näytteiden

ottoon. Vuonna 1949 aloitettiin apuhoitajien perehdyttäminen laboratoriotyöhön. Tämäkään ei ratkaissut laboratorioiden työvoimapulaa. Vuonna 1951 asetettiin työryhmä pohtimaan laboratorioiden työvoimatarvetta sekä suunnittelemaan koulutusta. Työryhmä teki esityksiä koulutuksen aloittamisesta mahdollisimman pian, sillä työryhmä ymmärsi laboratoriotyön merkityksen potilaan hoidossa. Ensimmäiset kurssit suunniteltiin kaksivuotisiksi Saksan mallin mukaan, mutta lääkintöhallitus supisti koulutuksen määrärahojen puutteessa vuoden pituiseksi. Ensimmäiset yksivuotisen laboratorioteknillisen apulaisen kurssin suorittaneet valmistuivat 1954. Tätä voidaan pitää laboratoriohoitajien ammattikunnan alkuna. Suomen Sairaalalaborantit ry lähettivät keväällä 1958 lääkintöhallitukselle anomuksen laboratorioteknillisen apulaisen ammattinimikkeen muuttamisesta ”sairaalalaborantiksi”. Lääkintöhallitus hyväksyi sen, mutta valtion virkamiesneuvottelukunta ei ja yllättäen 1959 nimike muutettiin laboratorioapulaiseksi. Virallisesti nimike muutettiin sairaalalaborantiksi vasta vuonna 1965. Vuonna 1966 nimike muuttui jo laboratoriohoitajaksi ja silloin alkoivat myös lisäkoulutukset, joissa laboratorioteknilliset apulaiset pätevöitettiin laboratoriohoitajiksi. Opettajina oli sairaanhoidon opettajia, jotka korostivat sitä, että laboratorioteknilliset apulaiset olivat sairaanhoitajien epäpäteviä apulaisia. Poikkeuksen teki Sirkka Särkkä, joka valoi ammatillista ylpeyttä opiskelijoihin. Koulutus alkoi Säätytalolla, joka ei ollut sopiva paikka alan opetukseen, mutta luennoitsijat olivat korkeatasoisia ja se korvasi käytännön opetuksen puutteen. Käytännön laboratoriotyöhön opeteltiin eri laboratorioissa Helsingissä.

Sirkka Särkkä ohjasi rautaisella otteella opiskelijoita ja halusi saada hyvin koulutettua väkeä laboratorioiden virkoihin. Hän muistutteli opiskelijoita, että yksikin huonosti menestyvä opiskelija voisi pilata uuden ja pienen ammattikunnan maineen. Sirkka Särkkä oli legendaarinen opettaja, joka ei kuvia kumarrellut, kun hän joutui perustelemaan ammatin tärkeyttä korkeillekin tahoille. 1950-luvulla opiskelijoita ei juurikaan ohjattu työn alkuun, vaan he saattoivat kohdata jopa ilkeilyä ja välinpitämättömyyttä. Jos kysyi jotain, vastaus saattoi olla: ”ohjeet ovat tuolla laatikossa”. Sirkka Särkän kerrotaan sanoneen harjoitteluun lähteville opiskelijoille: ”Teidän asemanne on sama kuin kirkonrotilla lattianrajassa”. Toki suhtautuminen opiskelijoihin vaihteli sairaaloittain ja tietysti henkilöittäin. Joissain paikoissa opetus oli hyvää ja asiallista, mutta oli paikkoja, joissa annettiin ohje käteen ja sanottiin: ”ala tehdä”.

Laboratorioteknillisestä apulaisesta laboratoriohoitajaksi Vuonna 1968 annettiin uusi laki ammattikasvatushallituksesta. Sen myötä sairaanhoitoalan opetusasiat siirtyivät lääkintöhallitukselta ammattikasvatushallitukselle. Vuoden 1971 lopulla laboratoriohoitajia valmistavia oppilaitoksia oli kuusi, joista yksi oli ruotsinkielinen. Samana vuonna neljä lukukautta kestänyt laboratoriohoitajakoulutus muuttui viiden lukukauden mittaiseksi. Tutkimusmäärien ja –valikoimien lisääntyminen oli aiheuttanut tarpeen kehittää koulutusta ja lisätä täydennyskoulutusta. Samaan aikaan alkoi kaksi lukukautta kestävä erikoistumiskoulutus. Näin laboratoriohoitajakoulutus muuttui sairaanhoitajakoulutusta vastaavaksi opistoasteen koulutukseksi. Laboratoriohoitajan työ nähtiin 1970-luvulla hyvin teknisenä ja

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

erillään muusta hoitotyöstä olevana työnä. Tämä johti siihen, että isoihin laboratorioihin aloitettiin tutkimusapulaisten koulutus. Heidän ajateltiin pelkästään käyttävän erilaisia laitteita. Joissakin laboratorioissa jopa koulutettiin työntekijöitä, joilla ei ollut mitään alan koulutusta hoitamaan yhtä laitetta tai työvaihetta. Se aiheutti ongelmia päivystysajan työvuorojen kohdalla, koska näillä kouluttamattomilla henkilöillä ei ollut oikeutta tehdä päivystystyötä. Vasta 1980-luvulla laboratoriohoitajan työhön tuli mukaan hoidollinen ajattelu ja potilas nähtiin kokonaisuutena. Laboratoriohoitajan asema hoitoyhteisössä vakiintui ja 1980-luku oli voimakasta ammatin kehittämisen aikaa. Laboratoriohoitajan koulutus siirtyi vuodesta 1992 alkaen ammattikorkeakouluihin ja muuttui korkeakoulutasoiseksi portaittain vuosina 1992-1997. Koulutus alkoi kokeiluna, mutta vakiintui myöhemmin. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994 oli tärkeä virstanpylväs ammattikunnalle, sillä laboratoriohoitajan ammatti kuului sen jälkeen terveydenhuollon laillistettuihin

ammatteihin. Samoihin aikoihin tuli mahdolliseksi suorittaa Oulun yliopistossa terveydenhuollon koulutusohjelmassa yhtenä suuntautumisvaihtoehtona kliinisen laboratoriotieteen korkeakouluopinnot. Vuosituhannen vaihteessa Oulun yliopistoon tuli omana tieteenalaohjelmana kliininen laboratoriotiede, joka 2000-luvun puolella kuitenkin lakkautettiin.

Bioanalyytikko Vuonna 1998 bioanalyytikkokoulutukselle tuli ammattikorkeakouluissa oma koulutusohjelma ja tutkintonimikkeeksi muutettiin bioanalyytikko. Koulutusohjelma oli seitsemässä ammattikorkeakoulussa. Samaan aikaan liitossa tehtiin aloite ammattinimikkeen muuttamisesta bioanalyytikoksi tutkintonimikkeen mukaisesti. Perusteluna oli uuden nimikkeen parempi vastaavuus koulutukseen ja kansainväliseen nimikkeeseen. Se aiheutti paljon keskustelua ja kuohuntaa ja vastustustakin. Vasta aivan viime vuosina nimike on hyväksytty ja nuoret vasta valmistuneet eivät ymmärrä, miksi heidät rekisteröidään Valviraan laboratoriohoita-

janimikkeellä. Tämä johtuu siitä, että ammatinharjoittamislakiin nimikettä ei ole vielä saatu muutettua. 2000-luvulla tuli bioanalyytikoille myös mahdollisuus suorittaa ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

Työ laboratorioissa ennen sotia Tutkimusvalikoima oli sangen suppea. Tubi oli hankala sairaus, jota tutkittiin, kuppaa ja lavantautia esiintyi. Hematologisia tutkimuksia tehtiin, mutta kemialliset tutkimukset alkoivat yleistyä vasta spektrofotometristen menetelmien myötä. Siihen asti arvioitiin visuaalisesti erilaisten reaktioiden värisävyjä tai erilaisilla laimennussarjoilla sakan muodostumista, kuten esim. amylaasia tutkittaessa. Laboratorioissa tehtiin paljon erilaisia liuoksia ja mikrobiologian laboratorio teki elatusmaljat alusta alkaen itse aloittamalla työn teurastamolta. Sieltä haettiin maljoihin tarvittava veri hevosista ja lampaista. Välineet olivat alkeellisia. Neulat ja lansetit olivat monikäyttöisiä ja ne pestiin ja steriloitiin laboratorioissa. Aika ajoin ne lähetettiin teroitettavaksi tekniselle osastolle. Laitteina oli parhaimmissa laboratorioissa spektrofotometri, polariskooppi ja mikroskooppi, joka sekin saattoi olla monokulaarinen.

Ammatin ja työn kehittyminen sodan jälkeen Sairaanhoito kehittyi voimakkaasti 1950- ja 1960-luvuilla. Sen myötä tarve laboratoriotutkimuksiin lisääntyi. Laboratorioissa olisi tarvittu osaavaa henkilökuntaa ja varsinkin 1970-luvulla laboratoriohoitajista oli valtava pula. Ammatti oli nuori ja haki vielä paikkaansa terveydenhuollon ammattien joukossa. Laboratorio oli oma erillinen maailmansa sairaalassa ja sitä pidettiin enemmänkin teknisenä työnä kuin potilaan hoitoketjuun olennaisesti

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

liittyvänä osana. Vasta 1980-luvulla alkoi hoidollinen näkökulma tulla mukaan ja samaan aikaan alkoi myös keskustelu siitä, kuuluuko laboratoriotyö hoitotieteen vai kliinisen laboratoriotieteen piiriin. Keskustelu laantui vasta sen jälkeen, kun bioanalytiikka tuli omaksi koulutusohjelmaksi ammattikorkeakouluihin. Laboratoriohoitajan työ oli 1960- ja 1970-luvun alussa vielä hyvin pitkälti käsityötä. Analyysit tehtiin erillisinä ja kuhunkin tutkimukseen tarvittiin paljon näytettä. Näytteet otettiin joko 10 ml tai 7 ml lasiputkiin, kuhunkin tutkimukseen oma putkensa. Ei ollut harvinaista, että potilaasta joutui ottamaan 10-15 putkea verta. Nimet kirjoitettiin alkuaikoina putkiin rasvakynällä ja myöhemmin käytettiin käsin kirjoitettuja tarroja. Syntymäaikoja, puhumattakaan sosiaaliturvatunnuksia ei välttämättä käytetty. Hematologisiin tutkimuksiin tarvittiin monia erilaisia putkia, joissa oli antikoagulanttia hyytymisen estämiseksi. Kapillaarinäytteitä käytettiin paljon ja verisolut laskettiin käsin lasisissa kammioissa. Kukin analyysi tehtiin erikseen. Kattilassa keiteltiin verensokeriputkia Hultmanin menetelmällä ja pikriinihappoa käytettiin kreatiniinin osoittamisessa. Vastaukset tutkimuksista valmistuivat joskus päivässä, kaksi kertaa viikossa tai kerran viikossa. Jos potilas oli osastolla, hän odotti vastauksia siellä. Pipetointia oli paljon ja siihen käytettiin lasisia mitta- tai pallopipettejä. Happoja ja muita vaarallisia aineita pipetoitaessa olisi tietysti pitänyt käyttää pumpettia, mutta suurin osa laboratoriohoitajista ”oikaisi” tässä vaiheessa, koska sen käyttö koettiin hankalaksi ja erinäiset ovat ne aineet, joita suuhun on sen vuoksi vahingossa imetty. Senkat imettiin lasipipetteihin ja laitettiin telineeseen tunniksi seisomaan.

Myös tässä olisi kuulunut käyttää pumpettia, mutta kymmenien pipettien imeminen sen avulla olisi ollut liian hidasta ja sen vuoksi suulla sen kaikki tekivät. Jokaisen laboratoriohoitajan vakiovarusteisiin kuului ohut suukappaleella varustettu kumiletku, jota käytettiin pipetoitaessa Carlsbergin ja Ellermanin tarkkuuspipeteillä. Letku säilytettiin taskussa, eikä suukappaletta vaihdettu kovin usein. Patologian laboratoriossa näytepalat valettiin pienten puupalojen päälle. Niiden ympärille oli tehty muotti voipaperista ja se repäistiin irti, kun parafiini oli jähmettynyt. Mikrotomin veitset olivat teroitettavia veitsiä, joiden kanssa työskentely oli erittäin vaarallista. Kudosten käsittely tehtiin käsin siirtämällä kudospaloja nesteestä toiseen. Vetokaappeja oli vähän ja formaliinin sekä muiden liuottimien katku oli voimakas. Työturvallisuudesta ei puhuttu eikä ymmärretty erilaisten myrkkyjen vaaroja niin kuin nykyisin. Laboratorioiden tilat olivat 1960- ja 1970-luvulla usein hyvin ahtaat. Samassa tilassa saatettiin tehdä monia tutkimuksia ja ottaa näytteitä. Laboratoriotutkimuspyynnöt tulivat joko erillisillä paperilapuilla tai vihkoissa ja vastaukset merkittiin samoihin papereihin tai vihkoihin ja toimitettiin osastolle. Ei ollut mitään erillisiä laboratoriolähetteitä. Seuraava vaihe oli laboratoriolähete, johon oli merkitty halutut tutkimukset ja suuri edistysaskel oli tarrakirjoittimet, joita alussa vastustettiin voimakkaasti. Automaation ja laboratorion tietojärjestelmien kehittyessä laboratoriopyynnöt alkoivat tulostua valmiina tarroina näytteenottajille. Paperisista lähetteistä voitiin luopua kokonaan. Patologian laboratorioissa oli 1980-luvulla käytössä potilaspapereiden ”patologian lehti”, jolle

pyynnöt ja vastaukset kirjoitettiin. Laboratorioon tulleet näytteet kirjattiin vihkoon, johon joka vuosi aloitettiin numerointi ykkösestä ja kaikki laboratorioon tulleet näytteet saivat numeron, joka kirjoitettiin patologian lehdelle sekä purkkiin. Vasta 2000-luvun alkupuolella tuli käyttöön QPati-patologian tietojärjestelmä, johon lähetteet kirjattiin alussa patologian laboratoriossa ja vähitellen näytteitä lähettävät osastot tekivät lähetteet suoraan järjestelmään. Tällä hetkellä järjestelmä tulostaa suoraan viivakooditarran näytepurkkiin ja sen avulla näyte identifioidaan koko sen prosessin ajan. Käsin kirjoittamisesta on päästy lähes kokonaan eroon, kun viivakoodin avulla tulostetaan tarvittavat kudoskasetit ja objektilasit. Tämä on parantanut potilasturvallisuutta virheitä vähentämällä. Laadunvarmistus oli vielä 1970-luvulla satunnaista. Kaupallisia kontrolleja ei ollut ja kontrolleiksi kerättiin ”pooliseerumia”, josta määritettiin arvot ja sitä käytettiin sitten sarjan mukana ”kontrollina”. Vasta vuosikymmenen loppupuolella alkoivat kaupalliset kontrollit yleistyä ja 1980-luvulla alkoivat ulkoiset laaduntarkkailukierrokset. Näytteenotto tapahtui 1960-luvulla vielä useimmissa paikoissa monikäyttöisillä avoneuloilla. Myös lansetit olivat monikäyttöisiä. Seuraavalla vuosikymmenellä kertakäyttöneulat yleistyivät, mutta vakuuminäytteenotto vakiintui 1980-luvulla. Näytteenottotilat olivat vielä 1980-luvulla yleisesti isoja huoneita, joissa oli työpiste useille hoitajille, mutta useinkaan ei ollut mahdollisuutta eristää näytteenottopaikkaa mitenkään. Pienissä laboratorioissa näytteenotto saattoi tapahtua samassa tilassa, missä käsiteltiin näytteet ja tehtiin tutkimukset. 1980-luvulla alettiin kiinnittää huomiota asiakkaiden intimiteet-

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

tisuojaan ja erilliset näytteenottotilat yleistyivät vähitellen. 1980-luku oli laboratoriohoitajan ammatille voimakasta kehittymisen aikaa. Silloin rakennettiin paljon uusia sairaaloita, joihin tuli myös uudet tilat laboratorioille. Menetelmät kehittyivät, laitekanta lisääntyi samalla, kun automaatiokin lisääntyi. ATK:n käyttö alkoi isoimmissa laboratorioissa, mutta alkuaikoina sekin oli enemmänkin puoliautomaattista, sillä työjonot tehtiin käsin laitteille ja vastaavasti käsin syötettiin tulokset niiden valmistuttua laboratorion tietojärjestelmään. Laitteet ja tietojärjestelmät eivät vielä suoraan olleet yhteydessä. Ensimmäiset monikanava-analysaattorit toivat mukanaan suuren murroksen kemiallisiin analyyseihin. Näytettä tarvittiin vain yksi putkellinen ja siitä saatiin jopa kymmeniä erilaisia analyysejä. Näissä analysaattoreissa oli omat kaupalliset reagenssit ja liuosten tekeminen vähentyi huomattavasti. Hematologian puolella yleistyivät solulaskurit, jotka tekivät pienen verenkuvan lisäksi trombosyytit ja jopa erittelylaskennankin. Ainoastaan, mikäli siinä oli havaittavissa poikkeavaa, näytteestä vedettiin diffi ja se katsottiin perinteisesti mikroskoopilla. Laboratoriotyön prosessin eri vaiheet alkoivat tulla tietoisuuteen 1990-luvulla. Preanalyyttisten tekijöiden merkitys selveni sitä mukaa, kun analytiikan laadunvarmistus parani. Analysaattoreiden toiminta varmistettiin moninkertaisesti erilaisilla kontrolleilla ja niiden antamat tulokset olivat luotettavia. Näytteenoton, näytteidenkäsittelyn ja jopa potilaan valmistelun tutkimukseen ymmärrettiin olevan ensiarvoisen tärkeää, jotta tulokset ovat luotettavia. Kuten eräs tanskalainen lääkäri totesi, että on turha olla huolissaan vastauksen sadas- tai tuhannesosien tarkkuudesta, jos näyte on

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

otettu väärin tai se on pilattu sen jälkeen.

Suuret muutokset 2000-luvulla Muutosten tuulet alkoivat puhaltaa laboratoriotoiminnassa 2000-luvulla. Automaation kehittyessä laboratoriotoimintaa haluttiin keskittää isoihin yksiköihin ja alkoi kunnallisten laboratorioliikelaitosten muodostaminen. Isoihin keskuslaboratorioihin tuli linjastot, jotka käsittelivät ja analysoivat näytteet ja vastaukset menivät suoraan pyytäviin yksiköihin. Linjastot pystyivät käsittelemään valtavat määrät näytteitä. Bioanalyytikon työnkuva alkoi muuttua. Pienistä laboratorioista tuli näytteenottopisteitä, kun analytiikka siirrettiin keskuslaboratorioihin. Se aiheutti paljon tyytymättömyyttä työnkuvan yksipuolistumisen vuoksi. Varsinkin pienillä paikkakunnilla ja pienillä terveysasemilla alkoi olla hankaluuksia saada bioanalyytikoita näytteenottoon. Työnantajat reagoivat siihen palkkaamalla näytteenottoon muita terveydenhuollon henkilöitä. Näytteenoton arvostus oli myös oman ammattikunnan keskuudessa näihin aikoihin matalalla ja osa valmistuneista bioanalyytikoista ei halunnut tehdä näytteenottoa lainkaan. Koulutuksessa ryhdyttiin kiinnittämään huomiota näytteenoton arvostuksen lisäämiseen ja myös Suomen Bioanalyytikkoliitto otti voimakkaasti kantaa näytteenoton arvostuksen puolesta 2000-luvun alussa. Vieritestilaitteet alkoivat yleistyä hoitotyössä. Alkuaikoina laitekanta oli kirjavaa, eikä yhteistä linjaa ollut kovinkaan monessa paikassa. Laitteiden huolto ja kalibrointi oli hyvin sattumanvaraista. Vähitellen vieritestaukseen saatiin yleistymään yhteneväiset käytännöt. Laboratorioihin perustettiin vieritestikoordinaattoreiden tai vastuuhenkilöiden toimia.

Näiden tehtävänä oli koordinoida alueellaan vieritestaus toimintaa sekä kouluttaa työntekijöitä. Bioanalyytikon asiantuntijuus tuli vihdoin hyväksytyksi.

Missä ollaan nyt? Bioanalyytikon työ ja työympäristöt ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana. On isoja automaatiolinjastoja, joissa näytteet käsitellään ja tutkitaan ilman, että bioanalyytikon tarvitsee koskea näytteeseen muutoin, kun linjastolle ladattaessa. Työ on laitteen kalibrointia, toiminnan seurantaa ja päivittäistä huoltoa ehkä hieman yksinkertaistetusti sanottuna. Vaativaa työtä, mutta täysin erilaista kuin kemian laboratoriossa 1970-luvulla. Myös hematologian laboratoriossa ja verikeskuksissa automaatio on valtaamassa alaa. Verisolujen laskentaan käytetyt lasiset kammiot ovat historiaa ja veriryhmämäärityksiäkään ei tehdä kuoppalevyillä. Erikoislaboratoriot, kuten patologia, mikrobiologia ja genetiikka ovat osalle valmistuvista bioanalyytikoista mielenkiintoisia paikkoja, koska siellä on vielä hieman enemmän perinteistä laboratoriotyötä. Automaatio on lisääntynyt sielläkin. Kehitys on tapahtunut laitteiden ominaisuuksissa, ei niinkään koko prosessin automatisoinnissa. Kliininen fysiologia ja neurofysiologia on aina poikennut joukosta, koska siellä tehdään potilastutkimuksia. Nämä laboratoriot ovat yleensä ihan omia erillisiä yksiköitään eivätkä välttämättä kuulu isoihin laboratorioliikelaitoksiin tai osakeyhtiöihin. Vielä 1980-luvulla kaikki eri laboratoriot saattoivat olla samoissa tiloissa ja henkilökunta saattoi olla yhteistä. Hoitajat kiersivät eri laboratorioissa ja hallitsivat monta erikoisalaa. Vähitellen laboratoriot ovat eriytyneet ja jokaisessa laboratoriossa on oma henkilökunta. Isommissa organisaatioissa on

joiltain osilta palattu vanhoihin käytäntöihin, kun näytteenottajista alkoi olla pula aamukierroilla. Joissain organisaatioissa myös näistä erikoislaboratorioista käydään aamukierrolla eli toimitaan kuten vuosikymmeniä tehtiin ennen vuosituhannen vaihdetta. Näytteenottotoimintaa on muuttanut pula bioanalyytikoista, jotka haluaisivat työskennellä näytteenottopisteissä. Alueittain on suurta vaihtelua, kuinka paljon näytteenottajista on bioanalyytikoita, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla valtaosa näytteenottajista edustaa muita ammattiryhmiä. Asiakaskunta on muuttunut vaativammaksi ja potilasaineisto on vaikeampihoitoista. Huonokuntoiset potilaat ja päihteidenkäyttäjät tuovat haastetta työhön. 1980-luvulla tarvitsi harvoin pelätä potilaiden väkivaltaisuutta, mutta nykypäivänä näytteenottaja saa olla varuillaan koko ajan. Kielitaitoa ja eri kulttuureiden ymmärtämistä tarvitaan, kun asiakkaissa on myös monista eri maista ja kulttuureista tulleita ihmisiä. Näytteenottajan pitää hallita oikeat näytteenottotekniikat, oikeat välineet ja joidenkin näytteiden erikoisvaatimukset sekä kirjata kaikki poikkeavuudet laatujärjestelmään. Tällä hetkellä koulutuksesta valmistuvilla bioanalyytikoilla on hyvät valmiudet lähteä työskentelemään eri laboratorioissa. Koulutuksessa on harjoittelujakso jokaisessa laboratoriossa, mitä ei 1970- ja 1980-luvulla vielä välttämättä ollut. Perehdyttäminen varsinaiseen työhön kestää kauan. Esimerkiksi patologian laboratorion eri työpisteiden perehdytys kestää noin vuoden ja esitarkastajaksi opettelu kestää noin viisi vuotta. Tällä hetkellä on harvoin mahdollisuuksia suorittaa pitempikestoisia erikoiskoulutuksia, joista saisi syvempää tietoa kullekin erikoisalalle. Perehtyminen tapahtuu työssä ja on jo-

kaisesta itsestä kiinni, miten hän tietoa hankkii. Vanhamuotoisten erikoistumisopintojen loputtua 2000-luvun alkupuolella oli vielä tarjolla erilaisia pitempikestoisia, 10-20 opintopisteen eri aloille suuntautuvia koulutuksia, kuten histologiaan ja sytologiaan, geeniteknologiaan, hematologiaan ja automaatioon, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana tällaisia koulutuksia ei ole juurikaan ollut tarjolla. Silloin työntekijät kävivät näissä koulutuksissa usein omalla ajalla ja jopa omalla kustannuksella. Koulutuksiin osallistujat halusivat kehittää omaa ammattitaitoaan ja edetä siten työssään. Tällä hetkellä osallistutaan lähinnä lyhytkestoisille opintopäiville, jotka työnantajat maksavat. Suomen Bioanalyytikkoliitto on mukana järjestämässä vuosittain Laboratoriolääketiede ja näyttely -tapahtumaa, johon osallistuu satoja bioanalyytikoita joka vuosi. Pienet ammatilliset yhdistykset järjestävät myös omia opintopäiviä, joilla on mahdollisuus lisätä ammatillista osaamista, mutta laajemmat opiskelumahdollisuudet ovat vähäisiä. Syynä lienee koulutuksessa tehdyt kustannussäästöt, jonka johdosta resursseja on niukennettu. Muutokset jatkuvat varmasti tulevaisuudessa. Automaatio li-

sääntyy edelleen ja varmaan sellaisetkin työt, joista nyt sanotaan, ettei sitä mikään laite pysty tekemään, tulevat kokemaan sen. Tietotekniikka edistyy ja siihenhän nykyisillä valmistuvilla bioanalyytikoilla on hyvät valmiudet, koska he jo melkein äidinmaidossa imevät ne taidot ja opetuksessa digitalisaatio on arkipäivää. Joitakin vuosia sitten eräässä tapahtumassa esitettiin hurjia visioita ihmisiin asennettavista mikrosiruista, joista voisi lukea kaikki tiedot terveydentilasta. Se tuntui utopialta, mutta diabeetikoiden hoidossahan se on jo nyt mahdollista ja käytössä. Ilman jatkuvaa pistelyä voidaan sokeriarvot lukea ihon alle asennettavasta anturista. Utopia on siis käymässä toteen. Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja voidakseen sanoa saman kehityksen jatkuvan muunkin analytiikan kohdalla. Nähtäväksi jää, kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä siihen menee. Tähän kirjoitukseen olen hakenut paljon tietoa Suomen Bioanalyytikkoliiton 50-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistusta Laboratoriotyön muistoja kirjasta, jonka Pekka Hako toimitti muistitiedon keruukilpailuun tulleista kirjoituksista. Kiitos myös Eila Rantsille, Sirpa Kaipalalle ja Annikki Savolaiselle heiltä saamistani tiedoista.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

TEKSTI Riitta Lumme, Eeva Liikanen, Anssi Mähönen, Mika Paldanius, Ulla Penttinen KUVA 123RF

YLEMPI AMK-TUTKINTO BIOANALYYTIKON OSAAMISEN KEHITTÄMISESSÄ

Ensimmäiset 20 opintopisteen laajuiset bioanalytiikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon verkko-opinnot toteutettiin syksyn 2016 ja vuoden 2017 aikana. Opinnot ovat osana ammattikorkeakoulujen YAMK-tutkintoja ja niiden järjestämiseen osallistui viisi bioanalyytikkoja kouluttavaa ammattikorkeakoulua. Opintojen suunnitteluvaiheessa päätettiin, että opintoja järjestettäisiin tulevaisuudessa joka toinen vuosi. Seuraava toteutus käynnistyy syksyllä 2018. Koulutukseen haku on 14.-28.3.2018, johon hakuohjeet löytyvät ammattikorkeakoulujen verkkosivuilta ja tässä lehdessä olevasta ilmoituksesta. Artikkelissa tarkastellaan ensimmäistä bioanalytiikan YAMK-opintojen toteutusta, siitä saatuja palautteita ja niiden perusteella tehtäviä kehittämistoimenpiteitä sekä YAMK-tutkintojen merkitystä työelämässä. Bioanalyytikoille ei ole tällä hetkellä omaa yliopistollista koulutusväylää, joten ylemmän tutkinnon suorittaminen ammattikorkeakoulussa tarjoaa vaihtoehdon perustutkinnon jälkeiseen koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Bioanalytiikan YAMK-opinnot verkossa Bioanalytiikan 20 opintopisteen (20 ects) YAMK-opintojen toteutus sisälsi kolme opintojaksoa: Continuous Quality Improvement in the Clinical Laboratory (5 ects), New Methods in the Clinical Laboratory (5 ects) ja Expertise in Clinical Laboratory Work (10 ects). Ensimmäisen jakson tavoitteena oli arvioida ja kehittää kliinistä laboratoriotoimintaa hyödyntämällä kansallisia ja kansainvälisiä laatusuosituksia, standardeja sekä näyttöön perustuvaa tietoa. Toisessa jaksossa tarkasteltiin kliinisen laboratoriotyön menetelmien käyttöönottoa ja kehittämistä sekä perehdyttiin uusiin laboratoriomenetelmiin. Kolmas opintojakso sisälsi preanalytiikkaa ja asiakasprosesseja. Lisäksi opiskelija valitsi kliinisen laboratoriotyön asiantuntijuusalueen, jolla hän halusi syventää osaamistaan ja laati aiheesta katsausartikkelin. Verkkokoulutuksen materiaali oli englanninkielistä, mutta oppimistehtävät, keskustelu ja ohjaus tapahtuivat suomeksi. Oppimisalustana toimi Metropolian Moodle. Ohjaukseen ja luento-opetuksen toteuttamiseen käytettiin Adoben Connect Funet tai Skype for Business -ympäristöjä. Näiden välineiden ja ohjelmistojen käyttö ei ollut kaikille opiskelijoille tuttua. Opintojen alussa on tärkeätä varmistaa, että kaikkiin käytössä oleviin sähköisiin ohjelmistoihin ja ympäristöihin on saatavissa riittävästi tukea. Yleisarvosanaksi koulutukseen osallistujat (n=8) antoivat palautekyselyssä 3,25 (5-portainen asteikko). Koulutukseen osallistui 12-16 opiskelijaa opintojaksosta riippuen. Verkossa tapahtuvaa opiskelua pidettiin hyvänä vaihtoehtona. Luentotallenteisiin saattoi palata jälkikäteen. Opiskelijat kokivat oppineensa hyödyntämään erittäin hyvin näyttöön perustuvaa tietoa. Opintojen tekeminen

yksilöllisen aikataulun mukaan koettiin myönteisenä, samoin ryhmässä tapahtuva opiskelu. Opintojaksoissa opiskelijat antoivat vertaispalautteita toisilleen. Opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus ja toisilta oppiminen ovat opiskelijatyytyväisyyden kannalta merkityksellisiä tekijöitä (Martínez-Caro & Campuzano-Bolarín, 2011). Omaan asiantuntijuusalueeseen keskittymistä pidettiin onnistuneena ratkaisuna. Myös sen pohtiminen, kuinka opintoja voi soveltaa käytäntöön, koettiin toimivaksi. Opiskelijapalautteen perusteella kehittämiskohteina seuraavassa verkkototeutuksessa ovat opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutuksen lisääminen sekä opettajien välisten vastuiden ja työnjaon täsmentäminen. Lisäksi opintojaksojen huolellinen ohjeistus, opintojen sisältörelevanssin varmistaminen ja riittävän ohjauksen sekä tuen tarjoaminen verkkoympäristössä koettiin opiskelijapalautteen perusteella kehitettäviksi asioiksi. Verkossa opiskelu mielletään ajasta ja paikasta riippumattomaksi tavaksi opiskella, mutta pelkästään omaehtoisen työskentelyn varaan rakentuvan opiskelun oppimistulokset ovat heikompia kuin vuorovaikutusta sisältävät opinnot (Means, Toyama, Murphy & Bakia 2013, Means, Toyama, Murhpy, Bakia & Jones 2010). Syksyllä 2018 käynnistyvässä toisessa toteutuksessa opinnot rakentuvat pääsääntöisesti samoin kuin ensimmäisessä toteutuksessa. Teemat ovat jatkuva laadun parantaminen, laboratoriotyön menetelmät ja kliinisen laboratoriotyön asiantuntijuuden syventäminen. Opintojaksot sisältävät luettavaa materiaalia, kehittämistehtäviä, vertaistyöskentelyä ja oman osaamisen kehittymisen arviointia. Haasteen opintojen sisältövalinnoille ja toteutukselle asettaa opintoihin osallistuvien

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

opiskelijoiden erilainen tausta. Osa sisällöstä on kaikille bioanalyytikoille tarkoitettuja, mutta on tärkeätä, että opiskelijat kokevat oppivansa uutta myös omalta erikoisalaltaan ja voivat hyödyntää oppimaansa. Työkokemus ja työtehtävät, joissa opiskelijat opiskelunsa aikana toimivat, vaihtelevat melko paljon. Opintojen aikana suoritettavat kehittämistehtävät on tarkoitus suunnata oman työpaikan tarpeisiin tai alueille, joilla opiskelija haluaa vahvistaa omaa osaamistaan. Työelämän nykyistä tiiviimpi osallistuminen opintojen toteutukseen voisi parhaimmillaan tarjota oivallisen kehittämisympäristön ja maaperän yhteistyössä tapahtuvaan kehittämiseen.

YAMK-tutkinto vs. maisteritutkinto Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot vakinaistettiin vuonna 2005. Tutkinnon suorittaneita on jo yli 10 000 ja määräkasvaa edelleen. OKM on asettanut vuotuiseksi tavoitteeksi 4500 tutkintoa. Pääsyvaatimuksena koulutukseen on ammattikorkeakoulututkinto ja vähintään kolmen vuoden työkokemus. Työkokemusvaatimusta on pidetty suomalaisen master-tason koulutuksen erityispiirteenä (Arene 2016). Suurin osa opiskelijoista tekee tutkintonsa työn ohella puolessatoista tai kahdessa vuodessa. YAMK-opintoihin hakeutumisen yleisimmät syyt ovat osaamisen ja itsensä kehittäminen (Ojala 2017). Työelämässä ylempää amk-tutkintoa on pidetty tarpeellisena osaamisen kehittämisen väylänä. Se on tarjonnut käytäntöläheistä työelämäosaamista. Korkeakoulujärjestelmässä YAMK-tutkinto rinnastetaan yliopistossa suoritettavaan maisteritutkintoon. Kaikkien ylemmän tutkinnon suorittaneiden kokemus kilpailukyvystään työmarkkinoilla ei kuitenkaan aina tue

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

sitä, että nämä tutkinnot olisivat rinnasteisia. Myöskään kaikki työnantajat eivät koe ylemmän amk-tutkinnon vastaavan yliopistossa suoritettua maisteritutkintoa. Ojalan (2017) väitöstutkimuksen mukaan ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet kokevat jäävänsä maisteritutkinnon suorittaneiden jalkoihin, vaikka ylemmät amk-tutkinnot ovat profiililtaan työelämä- ja käytäntöläheisiä ja niiden tuottama osaaminen vastaa työelämän tarpeisiin. Tutkinnon tunnettavuutta ja arvostusta halutaan lisätä. Kliinisen asiantuntijakoulutuksen hyötyjä esim. tehtäväsiirtoja ja laajennettuja tehtäväkuvia ei osata vielä tarpeeksi hyödyntää työelämässä. Niiden asema työelämässä on jäänyt osittain epäselväksi. Yliopistollisten maisteritutkintojen arvioidaan sisältävän sellaisia ominaisuuksia, joita YAMK-tutkinnoilla ei vielä ole (Ojala 2017). Toisaalta työelämälähtöisiin ja kehittämiseen keskittyvien YAMK-tutkintojen kautta voidaan kouluttaa asiantuntijoita hyvinkin spesifeihin työtehtäviin joustavasti työn ohella opiskellen. Yliopistotutkinnon suorittaneet esimiehet palkkaavat mieluummin saman tutkinnon suorittaneita. Työkokemus ja vahva asiaosaaminen voivat kuitenkin nostaa YAMK-tutkinnon suorittaneiden asemaa (Ojala & Isopahkala-Bouret 2015). Sosiaali- ja terveysalalla maistereita on suosittu rekrytointitilanteissa (Ojala & Isopahkala-Bouret 2015, 104) haettaessa työntekijöitä johto-, esimies- ja opetustehtäviin (Rantanen & Järveläinen 2010, 129-150). Tulevaisuudessa tilanne todennäköisesti muuttuu. Parhaillaan käydään keskustelua korkeakoulujen toimipisteverkostosta, päällekkäisyyksien karsimisesta ja kahden korkeakoulujärjestelmän (duaalimalli) tarpeellisuudesta. Eri puolella Suomea on käynnissä yhteistyö-

hankkeita ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kesken (esim Tampere3 -hanke, LUT-konserni), jotka luovat suuntaa tulevaan korkeakoulujärjestelmään ja vaikuttanevat myös maisteri- ja YAMK-tutkintojen asemaan.

Bioanalyytikko (YAMK) - minkälaisiin tehtäviin työelämässä YAMK-tutkinto on yksi vaihtoehto bioanalyytikon asiantuntijuuden vahvistamiseen. Opintojen aikana laaditut oppimistehtävät ja opinnäytetyö suunnattuina omiin kehittymistarpeisiin ja alan kehittämiseen ovat keinoja, jotka tuottavat relevanttia tietoa ja osaamista. YAMK-tutkinnon suorittaneiden bioanalyytikoiden sijoittumisesta työelämään ei ole tällä hetkellä saatavissa kattavaa tietoa. Savonia-ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkinnon opiskelija on tekemässä aiheesta opinnäytetyötä yhdessä Suomen Bioanalyytikkoliiton kanssa. Kliiniset laboratoriot ovat tarjonneet YAMK-tutkinnon suorittaneille bioanalyytikoille erilaisia vastuu- ja asiantuntijatehtäviä. Keväällä 2017 Moodissa julkaistussa artikkelissa laboratorioiden esimiehet pitivät YAMK-tutkintoväylää tärkeänä esimies- ja asiantuntijatehtäviin (Lumme ym. 2017). YAMK-tutkinnon suorittaneet voivat hakeutua myös opetustehtäviin ammattikorkeakoulussa suoritettuaan pedagogiset opinnot. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto julkaisi esityksen (Arene 2016), jossa tarkastellaan YAMK-tutkintoja yksilön, työelämän ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta. Yksilön kannalta tutkinto on urakehitystä edistävä ja työllistävä, joka perustuu kehittämisosaamiseen, tieteelliseen tietoon ja työelämäläheisyyteen. Koulutuksen toteutustavat ovat joustavia ja verkostoitumista vahvistavia.

Työelämälähtöiset kehittämistehtävät varmistavat relevanttia osaamista. Työelämän kannalta YAMK-tutkinnon suorittaneet maisterit uudistavat ja kehittävät työelämää ja työyhteisöjä. Arenen mukaan YAMK-tutkinnot ovat suomalainen koulutusinnovaatio, joka vastaa työelämän kehittämistarpeisiin. Arenen asettamat tavoitteet ovat kunnianhimoisia. YAMK-tutkintoja koskevat tutkimustiedot osoittavat, että YAMK-tutkinnon tunnettavuutta tulisi lisätä ja sen profiili kaipaa selkiyttämistä. Samaan aikaan kun keskustellaan YAMK-tutkinnon ja yliopiston maisteritutkinnon rinnasteisuudesta, hakeutuu eri alojen maistereiksi valmistuneita bioanalyytikkokoulutukseen heikon työllisyystilanteen vuoksi. Viime vuosina erityisesti luonnontieteiden maisteri- ja tohtoritutkinnon suorittaneet ovat kouluttautuneet bioanalyytikoiksi.

Lopuksi Suomessa ei ole tällä hetkellä bioanalyytikoille omaa yliopistollista koulutusta. Ammattikorkeakoulujen YAMK-tutkinto on vaihtoehto oman osaamisen vahvistamiseen ja jatkokoulutukseen. Koulutuksen kehittäminen edellyttää työelämän ja koulutuksessa opiskelevien sekä sieltä valmistuvien tiivistä yhteistyötä. Vain siten koulutuksesta saadaan työelämän osaamistarpeita palveleva. Valmistuvien on omalla toiminnallaan osoitettava, että osaaminen on riittävää ja sitä kannattaa hyödyntää työpaikoilla. Tarvitaan myös työelämän ja ammattikorkeakoulujen tiivistä yhteistyötä, jotta koulutus sisällöllisesti ja tasoltaan tuottaa vaadittavaa osaamista. Käynnissä oleva sote-uudistus haastaa henkilöstön osaamisen kehittämiseen niin, että se vastaa muuttuviin palveluihin. Miten bioanalyytikot osallistuvat

moniammatilliseen ja -alaiseen rajoja ylittävään yhteistyöhön tai esittävät vaihtoehtoisia toimintamalleja sosiaaliala- ja terveyspalvelujärjestelmään, joka toimii etäpalveluiden, digitalisoinnin, tekoälyn ja robottien avulla? Suunnitteilla olevissa palveluohjaajien (case manager) ja laajennettujen tehtäväkuvien esityksissä myös bioanalyytikoilla voisi olla uudenlaisia asiantuntijarooleja. YAMK-tutkinnot voisivat tarjota väylän näihin tehtäviin, mutta se edellyttää, että bioanalyytikot sidosryhmineen osallistuvat sote-uudistuksesta käytävään keskusteluun, valmistelutyöhön ja päätöksentekoon.

Lähteet: 1. ARENE 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto. Arenen ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. http:// www.arene.fi. 2. Lumme, R., Halimaa, S-L., Liikanen, E., Paldanius, M. & Penttinen, U. 2017. Bioanalytiikan YAMK-opinnot verkossa. Moodi, (2), 48-49. 3. Martínez-Caro, E. & Campuzano-Bolarín, F. 2011. Factors affecting students’ satisfaction in engineering disciplines: traditional vs. Blended approaches. European Journal of Engineering Education, 36 (5), 473-483. 4. Means, B., Toyama, Y., Murphy, R. & Bakia, M. 2013. The Effectiveness of Online and Blended Learning: A Meta-Analysis of the Empirical Literature. Teachers College Record Volume 115. 5. Means, B., Toyama, Y., Murphy, R., Bakia, M., & Jones, K. 2010.

Evaluation of evidence-based practices in online learning: A meta-analysis and review of online learning studies. DC: Washington: U.S. Department of Education. Ojala, K. 2017. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla ja korkeakoulujärjestelmässä. Turun yliopiston julkaisuja sarja C, 437. Turku: Scripta Lingua Fennica Edita. Ojala, K. & Isopahkala-Bouret, U. 2015. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja maisterin tutkinnon suorittaneet työmarkkinoilla – tutkintojen statuserot, työkokemus ja työtehtävien eriytyminen kilpailuasetelman määrittäjinä. Teoksessa H. Aittola & J. Ursin (toim.) Eriarvoistuva korkeakoulutus? Artikkelikokoelma Korkeakoulututkimuksen XII kansallisesta symposiumista 19.-20.8.2014. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto, 89-110. Rantanen, T. & Järveläinen, E 2010, Ylempi AMK-tutkinto työelämän kehittämistutkintona. Teoksessa T. Rantanen & U. Isopahkala-Bouret (toim.) Näkökulmia ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuottamaan osaamiseen sosiaali-ja terveysalalla. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja A 71, 129-150.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

TEKSTI Mika Paldanius, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu & Annikki Savolainen, Koulutus- ja TKI-johtaja, Oulun ammattikorkeakoulu

Oulun ammattikorkeakoulussa uusi mahdollisuus bioanalyytikoille ylempään amk-tutkintoon

Kevään yhteishaussa Oulun ammattikorkeakoululla (Oamk) on tarjolla bioanalyytikoille entistä laajempia mahdollisuuksia kehittää asiantuntijaosaamistaan. Bioanalyytikot voivat suorittaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (master-tutkinto) kahden eri tutkinto-ohjelman kautta sisällyttäen opintoihinsa eri ammattikorkeakoulujen tuottamat yhteiset bioanalytiikan opinnot (10-20 op riippuen ohjelmasta). Uudessa Terveyspalveluiden asiantuntija ja uudistaja -tutkinto-ohjelmassa (90 op) tarjotaan bioanalyytikoille oman alan syventävien opintojen lisäksi monialaisia ja moniammatillisia vaihtoehtoisia opintojaksoja tutkintokohtaisten pakollisten opintojaksojen lisäksi. Oamkin tavoitteena on antaa syventävien YAMK-opintojen kautta lisävalmiuksia mm. projektien johtamiseen, tutkimus- ja kehittämistyöhön sekä sosiaalisiin taitoihin. Uudessa tutkinto-ohjelmassa on pakollisia opintoja 15 op. Tutkintokohtaisen opintokokonai-

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

suuden kautta bioanalyytikot voivat valita kokonaisuudessaan valtakunnallisesti järjestettävän bioanalytiikan syventävät opinnot, joihin kuuluvat jatkuva laadun parantaminen kliinisessä laboratoriossa (5 op), kliinisen laboratoriotyön asiantuntijuuden syventäminen (10 op) sekä laboratoriomenetelmät kehittyvässä kliinisessä laboratoriossa (5 op). Bioanalytiikan lisäksi monialaiset opinnot tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja oman opintopolun rakentamiseen. Opiskelijat voivat kartuttaa liiketoimintaosaamistaan, johtamisosaamistaan ja tutkimus-kehittämisosaamistaan haluamallaan tavalla. Keväällä 2017 julkaistussa väitöskirjassa Ojala tutki vuonna 2012 suunnatussa kyselyssä YAMK-tutkinnon suorittaneiden (N=1274) ja heidän työnantajansa (N=78) näkemyksiä YAMK-tutkinnon merkityksellisyydestä, työmarkkinahyödystä ja kyvystä syventää osaamista. YAMK-tutkinnot suorittaneet kokivat osaamisen ja yleensä itsensä kehittämi-

sen tärkeimmiksi syiksi suorittaa tutkinto. Valmistuneet hyötyivät opinnoistaan omassa asiantuntijatyössään. He saivat valmiuksia YAMK-tutkintojen kautta elinikäiseen oppimiseen ja täysin uuden osaamisen oivaltamiseen (Ojala 2017). Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelman kautta bioanalyytikot voivat syventää johtamis- ja kehittämistaitojaan. Tähän master-tutkintoon bioanalyytikot voivat liittää 10 op:n bioanalytiikan opinnot. Oamkin Sosiaali-ja terveysalan YAMK-tutkintoihin vaaditaan Suomessa tai ulkomailla suoritettu korkeakoulututkinto ja vähintään kolmen vuoden työkokemus alalta. Valinta tehdään ennakkotehtävän (essee, maksimipistemäärä 70) ja aikaisemman tutkinnon opinnäytetyön arvosanan perusteella (maksimipistemäärä 30). Terveyspalveluiden asiantuntija ja uudistaja -tutkinto-ohjelmassa on aloituspaikkoja kevään haussa 20 ja Sosiaali- ja terveysalan johtamisessa ja kehittämisessä 45.

Bioanalytiikan opintoja (20 tai 10 op) suorittavien määrä on rajattu. Opiskelu on hyvin joustavaa YAMK-tutkintoihin tähtäävissä opinnoissa. Opiskelu tapahtuu pääasiassa verkossa ja lähipäiviä on n. kerran kuukaudessa. Lähipäiviinkin osallistuminen on mahdollista verkon kautta. Asiantuntijaosaamista voi kartuttaa myös avoimen opintojen kautta. Avoimen opinnoissa voi suorittaa esimerkiksi bioanalytiikan 20 opintopisteen kokonaisuuden, joka voidaan myöhemmin huomioida tutkintoon johtavissa

opinnoissa. Avoimen opintojen koko lukuvuosi maksaa 300 euroa ja yksi opintopiste 15 euroa tänä lukuvuotena. Hakuaika YAMk-tutkintoihin on kevään yhteishaussa 14.-28.3. Lisätietoja Oamkin verkkosivuilta.

Lähteet 1. Ojala, Kristiina: Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla ja korkeakoulujärjestelmässä. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden

laitos, väitöskirja, 214 s., 11 liit., toukokuu 2017 https:// w w w. d o r i a . f i / b i t s t r e a m / handle/10024/134665/AnnalesC437Ojala.pdf?sequence=2 2. h t t p : / / w w w . o a m k . f i / f i / koulutus/yamk-tutkintoon-johtava-koulutus/terveyspalveluiden-asiantuntija-ja-uudistaja-ylempi-amk/ 3. http://www.oamk.fi/fi/koulutus/yamk-tutkintoon-johtava-koulutus/sosiaali-ja-terveysalan-ylempi-amk/ 4. http://www.oamk.fi/fi/koulutus/avoin-amk

Tervetuloa yhteen vuoden 2018 mielenkiintoisimmista laboratorioalan kongresseista:

Laboratoriolääketiedepäivät ja näyttely 2018 4.-5.10.2018 Marina Congress Center, Helsinki Laboratoriolääketiedepäivät ja näyttely 2018 on suunnattu laboratorioalan ammattilaisille: bioanalyytikoille, laboratoriohoitajille, lääkäreille, kemisteille, mikrobiologeille, solubiologeille, geneetikoille, opiskelijoille sekä alan tuotteiden maahantuojille ja valmistajille. Valmistaudu osallistumaan tapahtumaan - lisää informaatiota löydät kotisivuiltamme keväällä 2018!

www.lablt.fi

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

TEXT Ulla Penttinen, Margaret Antus och Camilla Ribacka

I Vasa fungerar samarbetet mellan utbildning och arbetsliv Yrkeshögskolan Novia i Vasa är den enda högskolan i Finland som utbildar bioanalytiker på svenska. Utbildningen har på olika utbildningsstadier funnits sedan 1975. Nya studerande antas vartannat år. I vår erbjuds denna möjlighet och till hösten påbörjar grupp BA18 sina studier i bioanalytik. De som söker till utbildningen är intresserade av människor, människans biologi, sjukdomar och laboratorieundersökningar

Torget vid lärcentret Alere.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

som görs för att påvisa människans tillstånd.

Från Roparnäs till Alere på Brändö I början av året 2017 flyttade Novias utbildningar för socialoch hälsovård från Seriegatan i Roparnäs till lärcentret Alere på Wolffskavägen på Brändö i Vasa. Utrymmena i Alere delas med de motsvarande finska utbildningarna på Vaasan ammattikorkeakou-

lu. Vaasan ammattikorkeakoulu utbildar inte bioanalytiker. Utrymmena på Alere är enastående, vilket uppskattas särskilt av studerande. Närheten till Novias teknikutbildningar och de övriga högskolorna i Vasa ger en känsla av gemenskap både för studerande och personal. Vackert vid havet ligger vetenskapsbiblioteket Tritonia, som likaså är ett resultat av samarbetet mellan de olika högskolorna i Vasa. Laborationer

i bioanalytik görs i Technobothnia, som är högskolornas gemensamma undervisnings- och forskningslaboratorium och är beläget på andra sidan Wolffskavägen.

Finlands minsta bioanalytikerutbildning Yrkeshögskolan Novias utbildning är den minsta bioanalytikerutbildningen i Finland. Novia har tre lärare som undervisar inom bioanalytik, Margareta Antus, Ulla Penttinen och Camilla Ribacka. Samtliga lärare har en stor del undervisning också inom övriga vårdutbildningar. En liten utbildning klarar sig inte utan hjälp och utbildningens existens är inte en självklarhet. Bioanalytikerutbildningen har under alla dessa år fått draghjälp främst av Vasa centralsjukhus, men också av alla övriga kliniska laboratorier i Österbotten. Stödet från de olika laboratorierna har varit stort och ett gediget samarbete fungerar på alla plan och med olika yrkesgrupper. Samarbetet kan gälla examensarbeten eller planering av kursinne-

håll, att ställa upp för diskussioner eller konsultation och att erbjuda ändamålsenliga praktikperioder för studerande. Laboratoriet för klinisk mikrobiologi vid Vasa centralsjukhus har därutöver i flera år ansvarat för kursen i mikrobiologisk metodik, ett unikt samarbete mellan utbildning och arbetsliv. Det kliniska laboratoriet vid Vasa centralsjukhus har också medverkat i högre yrkeshögskoleutbildningen för bioanalytiker, särskilt i

kursen kring preanalytik.

Sysselsättningen god Gruppen som påbörjade studierna hösten 2014 utdimitterades till julen. Övergången till arbetslivet har skett smidigt eftersom sysselsättningen för bioanalytiker är god. De flesta av de nyutbildade bioanalytikerna är sysselsatta i Österbotten. Några har även sökt sig till södra Finland eller övriga Norden.

Laboratorieskötarna Nancy Ljung-Lahtinen och Cecilia Häggård handleder studerande.

Laboratorieskötare Nancy Ljung-Lahtinen med studerande som undersöker sina skålar.

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO

Finlandia-talossa 25.10.2018

syksyn Huipputilaisuus! Seuraa aikaasi muiden kanssa Mukana eri sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset – johtajat, päättäjät, opiskelijat ja muut asiasta kiinnostuneet Uutta ja innostavaa nähtävää ja opittavaa

Hinnat (sis. alv 24 %): Norm. 69 € • Opiskelijat 48 € Ryhmäalennukset yli 30 hlön ryhmille. Hinta sisältää koulutukset, näyttelyn ja iltapäiväkahvin.

Luennoitsijoina mm. tutkimusprofessori, geriatri ja lääketieteen tohtori Harriet Finne-Soveri, professori ja filosofi Juha T. Hakala ja suuri joukko muita tunnettuja asiantuntijoita. Verkostoidu, vaikuta – otetaan uusi suunta Ajankohtaisia katsauksia ja työnäytöksiä Alan ammatillinen näyttely ja tietoiskuja Postereita, suullisia esityksiä, palkitsemisia Tätä tilaisuutta ei kannata ohittaa! Ilmoittaudu mukaan pian – edullinen koulutuspäivä kaikille!

Mukana Arman Alizad

HaluatkO näyTTeilleASeTTAJAkSi? Tarjolla pöytä- ja osastopaikkoja. kySy liSää

tervetuloa!

Pekka kokko puh. 040 500 4645 pekka.kokko@globex.fi Riitta Saurén puh. 050 577 1468 riitta.sauren@globex.fi

www.parastaaikaa.fi

Jarmo Siekkinen puh. 040 595 0106 jarmo.siekkinen@globex.fi

Lehden julkaisija Suomen Bioanalyytikkoliitto ry Finlands Bioanalytikerförbund rf Postiosoite; PL 110, 00060 TEHY Käyntiosoite: Asemamiehenkatu 4, 3. kerros 00520 HELSINKI p. 050 302 6504 toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi Järjestösihteeri: Jaanika Saloranta

Puheenjohtaja Pipsa Allén p. 044 046 7747 pipsa.allen@tehy.fi

Päätoimittaja & ilmoitusmyynti Jenni Tikka p. 050 3247 646 jenni@jiistyle.fi

Toimittajat Jenni Kalliomäki Mika Paldanius Lea Salomaa Jaanika Saloranta Roosa-Maaria Sjösten Katri Särkikoski

Ilmoitushinnat Ilmoitushinnat www. bioanalyytikkoliitto.fi

Julkaisuaikataulu ja aineiston viimeinen jättöpäivä v. 2018 Ilmoitukset ja teksti Nro 1 19.1.2018 Nro 2 20.4.2018 Nro 3 10.8.2018 Nro 4 2.11.2018

Postituspäivä 16.2.2018 18.5.2018 7.9.2018 5.12.2018

Lehden tekniset tiedot Koko A4 (210 x 297 mm), palstamäärä 3, painatus 4-väri (CMYK)

Ulkoasu ja taitto JiiStyle Jenni Tikka p. 050 3247 646 jenni@jiistyle.fi

Painopaikka ForssaPrint Oy, Forssa Esko Aaltosen katu 2 30100 Forssa p. 03 42 351

Teksti- ja ilmoitusaineiston toimittaminen Teksti- ja ilmoitusaineistot toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen jenni@jiistyle.fi. Ilmoitusten tulee olla tehty ammattiohjelmalla, joka tukee nelivärisarjaa. Aineisto toimitetaan tulostusvalmiina pdf-tiedostona.

Toimitusvastuu Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä (esimerkiksi lakko) tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista määräajassa, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Korvaus ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen tai ilmoituksen julkaisemiseen uudelleen seuraavassa lehdessä. Muistutukset on tehtävä 14 vuorokauden kuluessa lehden ilmestymisestä. Kannen kuva: Dreamstime ISSN 1239-8985 Painosmäärä: 3900 kpl

HELMIKUU | BIOANALYYTIKKO