6.1 Esiselvitys

Suunnitteluasiakirjojen tarkasteleminen ja kohteen silmämääräinen yleistarkastus muodostavat esiselvitysvaiheen, jossa saatujen tietojen avulla pyritään arvioimaan kohteen rakennetyyppien vaurioalttiutta, näkyvien vaurioiden määrää ja sijaintia sekä kohteen rasitustasoa. Näiden lähtötietojen avulla määritetään tutkimuksen tutkimussuunnitelma ja kenttätutkimusten sisältö.

Tyypillisiä esiselvitysvaiheen tehtäviä ovat • kohteen alkuperäisten ja mahdollisten muutossuunnitelmien läpikäynti • korjaus- ja kuntotutkimushistorian selvitys • rakennejärjestelmän ominaisuuksien selvitys • silmämääräinen kartoitus • kohteen huoltohenkilöstön haastattelu • tutkimussuunnitelman laatiminen.

Esiselvitysvaiheen laajuus voi vaihdella, mutta esiselvityksen tulee olla vähintään niin laaja, että sen avulla tutkija voi laatia kohteen tutkimussuunnitelman. Laaja esiselvitysvaihe antaa parhaat lähtökohdat kenttätutkimusten toteutukselle ja muun muassa näytteenottokohtien valinnalle mahdollisimman hyvin rakennetta ja vaurioastetta edustavasti. Erityisesti laaja esiselvitys on tehtävä silloin, kun yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy: • Tutkittava rakennus on kulttuurihistoriallisesti tai kaupunkikuvallisesti arvokas. • Rakennuksesta ei ole saatavilla selkeitä lähtötietoja. • Rakennetyypit ja rakenteen toimintatapa eivät ole selvillä. • Rakennus tai rakenneratkaisut ovat monimuotoisia. • Rakennuksessa on tehty laajoja muutos- tai korjaustöitä useassa vaiheessa.

Muurattujen ja rapattujen julkisivujen esiselvitysvaiheessa on suositeltavaa, että kuntotutkija tutustuu tutkimuskohteeseen kohdekäynnillä ennen kenttätutkimusten toteutusta. Kohdekäynnillä varmistetaan, että julkisivupinta/-järjestelmä on todellisuudessa tarjouspyynnössä esitetyn mukainen. Lisäksi voidaan varmistaa esiselvitysvaiheessa tunnistetut tutkimustarpeet sekä kenttätutkimusten toteutusmahdollisuudet.