Ajelua Pirkanmaalla II

Omalla kohdallani ensimmäinen Volvo kerhon kesätapahtumaan osallistuminen on alkamassa. Eletään lauantaita, ja matka Jyväskylästä kohti Ruovettä alkaa. Aurinko lämmitti kivasti, ja Duetti vei matkalaista läpi mitä hienoimpien harjumaisemien.

Haapamäki

Minut on aikoinaan aivopesty Volvoihin jo 70-luvulla. Perheestä ei ole koskaan löytynyt muita autoja kuin Volvoja. Siis jotenkaan ei yhtään jännittänyt tutustua uuteen jengiin, kun oli vahva idea siitä, mistä tämä porukka oli tehty. Ja johan sieltä tunsi pari ihmistä, Ekosen perheen. Paikalla oltiinkin jo jakamassa autokuntia kahteen eri tutustumiskohteeseen. Koska tehtaan reissu oli jo täynnä, oli Haapamäen veturipuisto siis minun kohteeni. Siellä olen joskus piipahtanutkin omatoimisesti, eikun autot jonoon ja baanalle.

Maalari maalasi Volvoja, sinistä ja punaista.

Ainoa säilynyt lajinsa edustaja – siis veturi HV680 ”Heikki”.

Autot saatiin siististi parkkiin Häyryveturipuiston pysäköintialueelle, riviin mahtuu monenikäistä Volvoa.

Kiva ruisailla kesäisiä pikku teitä, ja kuunnella vanhaa kotimaista mustavalkoista musiikkia. Eikä yhtään latistanut tunnelmaa, kun edestä ja takaa löytyi astetta hienompia oikeita Volvoja.

Väkeä riitti kauniina kesäpäivänä vetureita ihailemassa.

Jos on vetureista kiinnostunut, täällä riittää nähtävää useammallakin raiteella.Tk2 419 eli Satikka on hyvässä maalissa. Ohjaamosta puuttuvat varustimet ja sisustus.

Perille kun saavuttiin, saatiin autot hienosti riviin ja ihmiset puistoon. Monelta jäi varmaan huomaamatta lipunmyynti tilassa olleen myynnissä paljon myös tuliaisia kotiin vietäviksi. Niistähän kotiväki aina tykkää.

Puistohan on maailman suurin höyryveturipuisto Keuruun Haapamäellä. Sieltä löytyy 12 erilaista höyryveturityyppiä yli sadan vuoden ajalta. Erikoisuuksista voi mainita Tasavallan Presidentin veturin, Kurikan onnettomuusveturin ja halkaistun Ukko-Pekan. Näyttäviä laitteita kaikki.

Opas, nimeä en nyt muista, otti yleisön hyvin haltuun. Mielenkiintoista tarinaa riitti vaikka kuinka paljon. Villekin osasi heittää hyviä kommentteja silloin tällöin oppaalle, esim. raideleveyksistä Venäjän ja Suomen välillä.

Olihan sitä itsekin muutamaan veturiin kiivettävä katselemaan maisemia Kauno Saarion silmin. Onneksi on saanut elää sitä aikaa, kun niitä näki liikenteessä ja ne vielä muistaa. Taidan olla kyllä aikas vanha.

Päivä puistossa vierähti kuin siivillä ja kohta olikin evästä ravintolavaunussa tarjolla. Mulle vaunu oli vähän liian kuuma ja kävin pikkasen kylillä pyörähtämässä, sekä hakemassa kaupasta pikku purtavaa ja jäätelön.

Takaisin puistoon, mistä osa ihmisistä oli lähtenyt jo omille teilleen, mutta muutaman auton voimin saatiin pikku letka aikaiseksi kohti leirintäaluetta.

Harjulla pysähdyttiin hetkeksi ihmettelemään hienoja bilikoita ja jutustelemaan mukavia. Kiirehän on tyhmää.

Illalla saunan ja ruuan jälkeen oli aika kotiutua ja kiittää koko jengiä mukavasta päivästä. Paljon tuli uusia tuttuja ja nähtyä upeita autoja. Kokonaisuudessaan erittäin mukava päivä. Näihin tapahtumiin osallistutaan toistekin.

Teksti ja kuvat MIKA KAJALA

Monelta jäi huomaamatta myyntipisteen hienot tuliaiset kotiin vietäviksi.