Robin Saastamoisen tarina

Haasteiden kautta kettujen maalitykiksi.

Aloitin jalkapallon isoveljeni Tonyn vanavedessä Mäntsälän Urheilijoissa kaksi vuotta vanhempien joukkueessa. En muista, olinko silloin jo koulussa vai en. Ala-asteen lopulla lähdin Lahteen FC Reippaan junioreihin, taas vähän Tonyn perässä. Lahteen kuljettiin vanhempien kyydillä ja 2006 eteenpäin junallakin, kun Mäntsälään saatiin junarata.

FC Reippaassa aloitin omassa ikäluokassani, mutta siirryin A-junioreihin vuoden aiemmin ja ehdin pelata siinä ikäluokassa kolme vuotta. SM-hopeaa tuli sekä B- että A-junioreissa vuosina 2009 ja 2011. A-ikäisenä pääsin mukaan FC Lahden treeneihin ja 2012 tein sinne sopimuksen. Lahden mukana ei lopulta tullut kuin muutama peli ja pelasin lähinnä lainalla FC Lahti Akatemiassa.

2013 tammikuussa astuin asepalvelukseen Hennalan varuskuntaan. Sitä vuotta leimasi jo lukion lopulla alkanut oikean polven oireilu ja pitkät tunnit sotilaspoliisina vahtien Hennalan portteja. Siellä opin juomaan kahvia. Oikean polven eturistiside repesi osittain keväällä 2013. Se kuntoutettiin konservatiivisesti ja talvella olin treenikunnossa, mutta 2014 alkuvuodesta FC Lahden treeneissä ristiside katkesi suunnanvaihdossa ilman kontaktia. Leikkaukseen jouduin jonottamaan useamman kuukauden ja kausi 2014 meni siinä. Syksyllä olin kuitenkin jo juoksukunnossa ja kävin puolisoni ja hänen opiskelukavereidensa mukaansa houkuttelemana kokeilemassa Vaarojen Maratonilla, miten pitkältä 43 km tuntuu.

Kaudet 2015-2017 kuluivat FC Lahti Akatemiassa ja Hartwallilla töitä tehden. Kaudella 2018 kävin testeissä Kajaanissa ja Kotkassa, mutta mikään ei oikein edennyt ja pelaamisesta tuli pientä taukoakin. Lukion jälkeen hain joka vuosi yhteishaussa Jyväskylän yliopistoon liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Kaipasin piristysruisketta futisuralleni ja Jyväskylä tuntui ainoalta vaihtoehdolta, jossa mielekkäästi saisi yhdistettyä opiskelun ja urheilun. Lopulta kuudennella hakukerralla 2018 pääsin terveystieteille. Noiden vuosien aikana olisi voinut usko kouluun pääsyyn ja jalkapalloonkin loppua.

Sen ja kaiken muunkin suhteen saan kiittää tuesta vaimoani Piiaa. Hän ei ollut katsonut ainoatakaan jalkapallopeliä, ei livenä eikä telkkarista, ennen kuin aloimme seurustella. Ensimmäinen kesämme oli sen suhteen aika shokkihoitoa, mutta hyvällä asenteella Piia seurasi A-junioreiden SM-sarjaa siinä missä Etelä-Afrikan MM-kisatkin. Alusta asti hän on ollut katsomassa kaikki mahdolliset pelit, mihin on järkevästi päässyt, ensin usein vanhempieni ja nykyään 3-vuotiaan Reiman ja vuoden ikäisen Vienan kanssa. Kotikotoa olen myös saanut vahvan tuen harrastamiseen, ja vanhempani tulevat edelleen Mäntsälästä tänne Jyväskylään katsomaan useamman pelin kaudessa.

Syksyllä 2018 siis muuttokuorma, neljä akitaamme ja minä tulimme Lahdesta Jyväskylään. Piia jäi vielä viideksi kuukaudeksi Järvenpäähän töihin, asui Mäntsälässä veljensä saunan pukuhuoneessa viikot ja ajoi viikonlopuksi kotiin Jyväskylään. Häätkin juhlittiin kolme viikkoa muuton jälkeen Mäntsälässä. Isojen muutosten ja tunteiden aikaa siis syksy 2018. Odotukset olivat kovat ja pettymys, epäusko ja epävarmuus isoja, kun kauden päätteeksi JJK putosi Kakkoseen, laajemmat vaikeudet taustalla paljastuivat ja seuran konkurssin jälkeen tulevaksi sarjatasoksi varmistui Kolmonen. Miettimisen paikka oli kieltämättä ja tuntui, että omilta toiveilta ja tavoitteita vedettiin matto alta. Kuitenkin näin, että JJK:ssa oli vahva tahto takaisin ylöspäin, ja tuolloin tein päätöksen sitoutua seuraan ja sen nousutavoitteeseen. Basamin ja Saken kanssa lähdettiin aluksi keräämään joukkueen repaleista uutta nousua. Heille iso kiitos, että jäivät myös karikolle ajautuneen joukkueen luotseiksi! Kuluneella kaudella treeneissä on polkaistu vielä isompaa vaihdetta silmään ja harjoittelu on ollut johdonmukaista, ammattimaista ja tavoite selvänä jokaisen mielessä. Tonin valmennuksessa harjoituksia siivittää huumori, ja hän ottaa valmentajana huomioon pelaajan itsensä lisäksi elämäntilanteet ja resurssit.

Ei ole aina ollut yksinkertaista yhdistää aikaa vievää harrastusta, pikkulapsi- ja koiraperheen elämää ja liikuntabiologian opiskelua. Viime vuosina lisähaastetta on tuonut kaiken päälle selästä löytynyt rasitusmurtuman esiaste ja sen kuntoutus sekä maailmalla riehuva pandemia.

Kesän ja syksyn mittaan olen päässyt pelaamaan nousujohteisesti ja kivuttomasti, mutta kuntoutus jatkuu yhä. Tiivistä yhteistyötä on selän tiimoilta tehty JJK:n lääkäri Oskarin, fysioterapeutti J-P:n ja Jyväskylän kiropraktiikka- ja hyvinvointiklinikan kiropraktikko ja fysioterapeutti Tuomo Pietin kanssa. Heille suuret kiitokset!

Tässä neljän vuoden aikana Jyväskylästä on tullut koti ja koko perheemme viihtyy täällä erinomaisesti. Tällä hetkellä opiskelu jatkuu maisterivaiheessa pääaineena liikuntafysiologia. Perheenä olemme taas hieman uuden edessä, kun Piia on aloittanut vanhempainvapaiden jälkeen työt Jämsässä fysioterapeuttina ja lapset aloittaneet päiväkodin. Aikatauluja saa suunnitella ja läpsystä vaihtoja tulee, mutta näillä kotijoukoilla hommat saadaan aina hoitumaan. Innolla ja mielenkiinnolla odotamme, mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Harjulla tavataan!

Robin Saastamoinen