No 39 & 2020 Kalenterimaailma on Helsingin yliopiston almanakkatoimiston tiedotuslehti, joka ilmestyy kerran vuodessa. Lue verkossa: almanakka.helsinki.fi/julkaisut/kalenterimaailma. Seuraa Almanakkatoimistoa Facebookissa: facebook.com/almanakkatoimisto
Koronavuoden näkymiä Keväällä koronapandemia yllätti suomalaiset ja mullisti monien yritysten ja yhdistysten elämän. Kalentereita tarvitaan kuitenkin aina. Monet yritykset ovat ajautuneet koronan vuoksi talousvaikeuksiin, mutta kalenteriaineistoja on tilattu Almanakkatoimistosta lähes entiseen tapaan. Kalenterien kustantajat luottavat siihen, että ajanhallinnan välineitä tarvitaan aina, myös vaikeina aikoina. Urheiluseurat ja muut yhdistykset julkaisevat samoin kuvakalentereita varainhankinnan tueksi, vaikka toiminta olisi muutoin hiljaisempaa.
tai inspiskalenteri by Mmiisas. Ne ovat varmasti syöneet perinteisten lukuvuosikalentereiden myyntiä. Muuten toplistoilla on koko lailla samat kalenterit vuodesta toiseen, kuten Wega vuosipaketti, Päivämuistio, Mappikalenteri, Sääpäiväkirja ja Yliopiston almanakka.” ALMANAKKATOIMISTO TEKI DIGILOIKAN Kun koronatilanne Suomessa paheni, Yliopiston almanakkatoimistokin siirtyi etätöihin. Työntekijät ovat 16.3.
lähtien tehneet töitä lähes yksinomaan kotona. Helsingin yliopiston etätyösuositus jatkuu näillä näkymin ainakin helmikuun 2021 loppuun asti. Etätyö on sopinut Almanakkatoimistolle yllättävän hyvin. Tilaukset ja tarjoukset sekä graafiset työt on voitu hoitaa mainiosti kotikoneillakin. Almanakkatoimiston palaverit pidetään etänä ja aineistot on viety verkkoon, jossa kaikkien on niitä helppo käyttää. Toimistossa ollaankin kiitollisia siitä, että korona pakotti tekemään digiloikan. Minna Saarelma-Paukkala
KIRJAKAUPOISSA TOIVEIKKUUTTA Suomalaiset ostavat yleensä kalenterinsa verkosta, marketista tai kirjakaupasta. Kalenterit ovat myymälöissä esillä koko syyskauden. Tänä vuonna kauppa kuitenkin käynnistyi tavanomaista hitaammin. ”Ihmiset eivät asioi kauppakeskuksissa ja töitä tehdään kotoa käsin”, Suomalaisen kirjakaupan kaupallinen johtaja Reetta-Liisa Pikkola toteaa. Pikkolan mukaan edellisten vuosien bujoilubuumi on hieman laantunut. ”Paperikalenteri kuitenkin pitää pintansa ja on tärkeä tuoteryhmä kaupoissamme. Uudehko ilmiö on somevaikuttajien kalenterit, kuten Sitan kalenteri
Suomalaisen kirjakaupan myymälässä Lahdessa on tänäkin vuonna runsas kalenteritarjonta.
Kansalliskirjaston Almanakat ja kalenterit 1670–1955 -kokoelma s. 2 Pohjolan keskiaikaiset kalenterit s. 3 • Kirja- ja kalenteriesittelyjä s. 4
2
2020
Almanakat tiennäyttäjinä arkistotutkijoille Suomessa julkaistavat almanakat kertyvät lakisääteisesti Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmaan suoraan kirjapainoilta tai kustantajilta. Lisäksi kirjaston kokoelmiin kuuluu lukuisia yksityisarkistoja, joissa on almanakkoja ja kalentereita. Tänä vuonna tutkijoiden käyttöön on saatettu myös erillinen Almanakat ja kalenterit -kokoelma vuosilta 1670–1955. Se koostuu lähes kuudestasadasta käsintehtyjä merkintöjä sisältävästä almanakasta ja kalenterista, joiden omistajista kahdeksankymmentä prosenttia on pystytty identifioimaan. Kokoelman vanhimmat kalenterit 1600- ja 1700-luvulta ovat yleensä kulkeutuneet Suomeen Pohjois-Saksasta sotilaiden ja kauppiaiden mukana. Tällainen on esimerkiksi preussilaisten sotavangiksi jääneen kenttävääpeli Ericus Johannes Taxellin (1729–1809) Pommernin sodan aikainen kalenteri. PAPPIEN ALMANAKAT 1800-luvun kalentereiden joukossa on runsaasti pappien almanakkoja. Kokoelmasta löytyvät mm. Kuopion hiippakunnan piispan R. F. Frosteruksen ja sukututkimuksen uranuurtajanakin kunnostautuneen Lapväärtin kirkkoherran Elias Robert Alceniuksen almanakat. Niihin on kirjattu saarnamatkat, tapaamiset, sadonkorjuu ja puutarhanhoito. Alueen pappien yhteiskäytössä olleita almanakkoja löytyy mm. Karkun emäseurakunnasta ja Kuhmalahdelta. ESIVALLAN, TILANOMISTAJIEN JA OPETTAJIEN MERKINTÖJÄ Maallistakaan esivaltaa ei ole unohdettu, esimerkkeinä laamanni Magnus Wilhelm Lavoniuksen (1800–1875) ja senaatin oikeusosaston jäsenen, salaneuvos Per Jonas Törnqvistin (1788– 1870) muistiinpanot. Joroisten Frugårdin omistajan, eversti Berndt Adolf Grotenfeltin (1769–1836)
Käsin kirjoitettuja merkintöjä Lapväärtin kirkkoherran Elias Robert Alceniuksen vuoden 1817 almanakassa. ja hänen poikansa hovioikeudenneuvos Nils Adolf Grotenfeltin (1797–1836) almanakkamerkinnät valaisevat niin tilanhoitoa torppareineen kuin heidän toimintaansa lainanantajina työväen ja armeijan suuntaan. Finlaysonin tehtaan 1800-luvulla omistaneen Nottbeck-suvun almanakoista Kansalliskirjaston hallussa on vain valokopiot. Opettajista mainittakoon Oulun triviaalikoulun apologista Mathias Arvolander (1712–1769), Kiskon pitäjänpedagogi Johan Lietzen (1749–1827), Turun yläalkeiskoulun apulaiskollega Robert Fredrik Wennerberg (1830– 1885) ja Meteorologisen keskuslaitoksen
johtaja Gustaf Melander (1861–1938). Arvolanderin merkinnät koskevat mm. koulunkäyntiä ja saarnoja, Lietzenin ehtoollisella käyntejä, käräjiä ja lukukokouksia. Melander on kirjannut almanakkoihinsa suoritettuja maksuja ja Wennerberg tietoja papeiksi vihityistä. Maamme itäosien rauhattomasta menneisyydestä johtuen kokoelmaan kuuluu enemmän almanakkoja läntisestä Suomesta. Niiden käsintehdyistä merkinnöistä saa varsin hyvän kuvan ihmisten jokapäiväisestä toiminnasta. Jari Tolvanen kirjastoamanuenssi, Kansalliskirjasto
3
2020
Pohjolan keskiaikaiset kalenterit Marko Halonen väitteli 31.8.2020 Helsingin yliopiston historian oppiaineesta aiheella Aspects of Medieval Nordic Calendars: A qualitative, quantitative and phylomemetic stydy. Tutkimuksessani kartoitin, kuinka paljon ja minkälaisia kalentereita keskiajalta (tässä 1000–1500 -luvut) on säilynyt nykyisten Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin alueelta. Analysoin kaikkiaan 236 kalenteria, joista yli puolet oli peräisin keskiajan Ruotsista, noin viidesosa keskiajan Tanskasta ja noin kuudesosa keskiajan Norjasta. Tutkin myös kalenterien välisiä yhteyksiä digitaalisten sukupuuohjelmistojen, ns. fylomemeettisten sovellusten avulla. KALENTERIN MONET MUODOT Tyypillisesti keskiaikainen kalenteri löytyy kirkollisen teoksen, kuten messukirjan, alusta. Esimerkiksi Turun hiippakunnan messukirjan, Missale Aboensen, alussa on kalenteri, jossa yksi kuukausi vie aina yhden sivun. Tutkimuksessani osoitan kuitenkin, että tämä vaihtoehto ei suinkaan ole ainoa. Keskiaikaisia kalentereita on säilynyt lukuisissa eri muodoissa, ja vaihte-
lu on suurta niin asettelun kuin koonkin puolesta. Joissakin kalentereissa on vain pari päivää sivulla (tilaa on jätetty muistiinpanoja varten), kun taas jotkin ovat pieniä mutta hyvin hauskoja taskukalentereita, joissa koko vuosi löytyy yhdeltä ja samalta kokoontaitettavalta pergamenttilehdeltä. Kalentereita löytyy paitsi kirkollisista teoksista, myös esimerkiksi lakikirjoista sekä tähtitiedettä käsittelevistä teoksista. VAIHTELEVIA SISÄLTÖJÄ Keskiaikaisia kalentereita on tutkittu aiemmin etenkin kirkkohistorian näkökulmasta, mutta minua kiinnosti selvittää, mitä muuta kuin pyhimyksiin liittyviä juhlapäiviä kalentereista löytyy. Oli kiinnostavaa huomata, että kalenterit sisältävät huomattavan paljon taivaankappaleiden liikkeisiin liittyvää tietoa, kuten päivän ja yön pituudet, vuodenaikojen alut, seisaus- ja tasauspäivät, kuun vaiheet ja horoskooppimerkit. Vuosisatojen ja alueiden välillä on myös havaittavissa toisaalta erottavia,
Ajasta allakkaan
Avoinna 29.8.2021 saakka!
Millä tavoin ajan kulkua on seurattu eri kulttuureissa? Millaisia olivat suomalaisten käyttämät riimusauvat ja vanhat almanakat? Helsingin observatorion ja Yliopiston almanakkatoimiston yhdessä toteuttama näyttely vie kiehtovalle retkelle ajanlaskun maailmaan. Helsingin observatorio, Kopernikuksentie 1 Avoinna to klo 12–20, pe klo 12–16 * Tarkista aukioloajat: observatorio.fi
Kuva: Linda Jokela
toisaalta yhdistäviä tekijöitä, mikä herättää kiinnostavia kysymyksiä kalenterien tekijöiden ja käyttäjien välisistä yhteyksistä. Aiheessa riittää tutkittavaa. Yleisesti voi todeta, että Pohjolan keskiaikaiset kalenterit eivät suinkaan ole hyvin vaatimattomia ja vähäisiä, vaan niitä on säilynyt runsaasti, ja ne ovat sisällöltään täysin vertailukelpoisia vaikkapa keskiajan Roomaan. Marko Halonen
Observatorion nimien ja kalenterien yö 14.1.2021 klo 17.00 Verkkotapahtuman ohjelmassa luennot: ∙ Etunimitrendit tänään ∙ Etunimiklinikka ∙ Ei pelkkiä pyhimyksiä – yllättävän monipuoliset keskiaikaiset kalenterit Tutustu & osallistu: www.tieteidenyo.fi
Osoitelähde: Yliopiston almanakkatoimiston asiakasrekisteri Paino: Unigrafia Oy, Helsinki 2020
Runoilijan elämää Toiveikkaita ajatuksia koko vuodelle Johan Ludvig Runeberg (1804–77) on yksi niistä seitsemästä suomalaisesta, jotka ovat saaneet oman merkkipäivän kalenteriin. Runebergin päivää vietetään 5. helmikuuta. Silloin liputetaan kansallisrunoilijan syntymäpäivän kunniaksi – ja syödään Fredrika-rouvan reseptin mukaisia torttuja. Panu Rajalan Kansallisrunoilija J. L. Runebergin elämä (Minerva 2020) on kattava elämäkerta, joka tarkastelee niin Runebergin uraa ja tuotantoa kuin hänen yksityiselämäänsä lukuisine rakkaussuhteineen. Valokeilaan nousee neiti Emilie Björkstén, jonka kanssa Runebergillä oli yli 20 vuotta kestänyt suhde. 1800-luvun Suomessa elettiin Venäjän vallan alla, mutta sivistyneistön suhde Ruotsiin oli tiivis. Samalla kansallisuusaate vahvistui ja innoitti taiteilijoita. Runeberg keskittyi historiallisiin aiheisiin, kuten Suomen sodan kuvaukseen. Maamme-laulun ja Vänrikki Stoolin tarinoiden luojasta tuli tärkeä kansallinen herättäjä. ”Kun hän täytti 62 vuotta 5. helmikuuta 1866, päivää vietettiin puhein, lauluin ja runonsäkein hänen kotonaan. Kukkia ja onnittelusähkeitä tulvehti taloon… Kun kuorot lauloivat kadulla hänen ikkunansa alla, hän astui esiin kuin itse Homeros”, Rajala kuvailee. Runebergin hautajaisista vuonna 1877 muodostui koko kansan surujuhla. Muistopuheen Porvoossa piti J. V. Snellman. ”Vain yksi puuttui, kaupungista kauan sitten pois muuttanut neiti Emilie Björkstén.” Minna Saarelma-Paukkala
Suorittava kansamme käyttää kalenteria helposti väärin: tunkee sen täyteen tehtäviä ja dead lineja ja jättää elintärkeät tauot väliin. Kolme mattalaminoitua, kukka- ja luontoaiheilla kuvitettua pehmeiden arvojen kalenteria vuodelle 2021 muistuttavat meidän kaikkien tarvitsemista hengähdyshetkistä. Hyvä vuosi -kalenterissa (Frida Steiner / Anno Fennica & Visualaddict) on joka kuukauden lopussa tilaa omille kiitollisuudenaiheille. Joka viikolle on oma valokuva ja mietelause: ”Ei voi löytää uusia valtameriä, jos ei uskalla jättää maata näkyvistä.” Ilon vuosi -kalenteri (Sanna Wikström / Otava & Hidasta elämää) keskittyy ilon huomaamiseen ja lisää-
ILOISTA JOULUA JA HYVÄÄ KALENTERIVUOTTA 2021! OLEMME TÄNÄKIN VUONNA TEHNEET LAHJOITUKSEN SUOMEN PUNAISEN RISTIN KATASTROFIRAHASTOON.
miseen elämässä. Jokaiselle kuukaudelle on oma iloon liittyvä teemansa ja jokaiselle viikolle pieni tehtävä tai ajatus: ”Kun näkee ilon toisen silmissä, tuntee ilon omassa sydämessä.” Lujasti lempeä -kalenteri (Maaret Kallio / WSOY) tarjoaa kaikille kuukausille oman mielen taitoja herättelevän teeman, johon terapeuttinen teksti johdattaa. Kuun lopussa pysähdytään vielä harjoituksen ja kuukauden aikana koetun äärelle. Viikoittainen ajatelma täydentää tätäkin kalenteria: ”Vahvinkin saa tarvita toisia.” Omille ajatuksille ja tunteille on joskus hankala löytää tilaa, mutta nämä kalenterit auttavat sen etsimisessä. Onerva Ollila
ISSN 2342-7116 (Painettu) ISSN 2342-7124 (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Minna Saarelma-Paukkala Taitto: Onerva Ollila Julkaisija: Helsingin yliopiston Kalenteripalvelut Oy, Yliopiston almanakkatoimisto Postiosoite: PL 14, 00014 Helsingin yliopisto Käyntiosoite: Kopernikuksentie 1, 00130 Helsinki Puhelin: 02941 22942
Yliopiston almanakkatoimisto Minna, Onerva ja Asko
Sähköposti: almanakka@helsinki.fi Internet: almanakka.helsinki.fi