6 minute read
Suututtaako naapuri?
Suututtaako naapuri? Asianajaja Marina Furuhjelm tietää kaiken naapureiden huonoista väleistä, mutta hän tietää myös, miten lähekkäin asumisesta voi tehdä kaikille mukavampaa.
Teksti LAURA RANTANEN Kuvat NINA KAVERINEN, 123RF
Advertisement
Taloyhtiö halusi kieltää lasten leikkiäänet pihalla. Alakerran iäkkäämpi rouva meni soittamaan ylemmässä kerroksessa asuvan miehen ovikelloa ja neuvoi, miten tehdä tarpeensa niin, ettei pissaamisesta kuulu lorisevaa ääntä.
Kuulostaako uskomattomalta? Nämä ovat tositarinoita suomalaisista asunto-osakeyhtiöistä. Kohtaukset ovat tapahtuneet asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden riita-asioihin erikoistuneen asianajaja Marina Furuhjelmin asiakkaille, kuten myös seuraava tapaus.
”Yksi asiakkaistani sai taloyhtiön hallitukselta varoituksen. Hänen naapurinsa oli valittanut häiritsevistä äänistä, eli siitä, kun asiakkaani lämmitti illalla ruokaa mikroaaltouunissa. Se, että hän sai varoituksen mikron pling-äänestä oli hänelle todella iso järkytys”, Furuhjelm sanoo.
Asiakasta pelotti, voiko hän joutua muut tamaan, ja hän otti yhteyttä Furuhjelmiin.
”Taloyhtiön ei missään nimessä olisi pitä nyt antaa hänelle varoitusta. Heidän olisi pitänyt sen sijaan sanoa valittajalle, että tämä on normaalia asumista. Näen työssäni, miten paljon naapurit riitelevät aivan turhista. Yllättävän monen on vaikea hyväksyä, että naapurista kuuluu väkisinkin ääniä”, Furuhjelm sanoo.
Naapureiden äänet ovat Suomessa hyvin yleinen ärsytyksen aihe. Ei ole ääntä, joka ei ärsyttäisi jotain suomalaista. Yksi meitä eniten suututtava ääni on, kun naapurissa harrastetaan seksiä. Muita raivoa herättäviä ääniä ovat lasten leikkiäänet.
”Teen töitä naapuririitojen kanssa, joten mietin näitä kysymyksiä päivittäin. Milloin on Airbnb naapurissa ja milloin yläkerran naapurin askelten äänet häiritsevät. Nykyään saatetaan häiriintyä hyvin pienestä”, Furuhjelm sanoo.
Katajainen kansa
Aikaisemmin Furuhjelm on tutustunut yhdessä asumisen haasteisiin eri näkökulmista, kun hän työskenteli esimerkiksi Suomen Isännöintiliitossa, Varsinais-Suomen Kiinteistöyhdistyksessä ja Suomen Vuokranantajilla. Hän piti Pihaparlamentti-blogia, jossa hän käsitteli myös naapurien riitoja. Nykyään tekstit löytyvät Kotitalo-lehden blogin alta.
”Olen miettinyt paljon sitä, miksi nykyään tapellaan niin paljon naapureiden kanssa ja kaikki ärsyttää. Onko se meidän historias tamme johtuvaa, kun asuimme aikaisemmin maaseudulla ja lähin naapuri oli kilometrien päässä”, Furuhjelm miettii. ”Ehkä totuimme silloin siihen, ettei naapureita näy eikä kuulu, emmekä ole vieläkään sopeutuneet yhteisölliseen asumiseen”, Furuhjelm sanoo.
Hänen kokemuksensa mukaan moni odottaa, että kerrostalossakin pitäisi kaikkien olla hiirenhiljaa. Ihmiset laittavat ärsyyntyessään lippulappusia porraskäytävään, kun naapurin ovelle pelottaa mennä. Ennen vanhaan soitettiin ovikelloa, nykyään ei uskalleta.
Omassa lapsuudessaan Furuhjelm asui Itä-Helsingissä kerrostalossa. Talkookulttuuri eli voimakkaana maalla ja kaupungissa.
”Silloin oli tärkeää järjestää naapureiden kesken jotain yhdessä. Pihan siivous oli si vuseikka, haluttiin olla porukalla. Nyt se on kääntynyt enemmän siihen, että jos talkoot järjestetään, niin yhdessä tekemällä halutaan säästää rahaa, ei niinkään viettää aikaa naapureiden kanssa.”
Furuhjelm muistelee, miten tunsi lapsuu tensa taloyhtiössä kaikki naapurit. Se oli tavallista. Sokeria lainattiin ja kuulumisia vaihdettiin. Hän kertoo, etteivät ihmiset nykyään tunne monissa kerrostaloyhtiöissä naapureitaan enää samalla tavalla.
”Nykyään kynnys lähestyä naapuria on korkeampi. Mitä vähemmän olet tekemisissä muiden kanssa ja mitä huonommin tunnet heidät, sitä helpommin tulee ongelmia.”
Wiener-leikkeen tapaus
Furuhjelmilla on itselläänkin omakohtainen kokemus valittavasta naapurista. Opiskeluaikoinaan hän asui Itä-Helsingissä kumppaninsa kanssa. Alakerrassa asui vanhempi pariskunta.
”Heitä ärsytti kaikki, mitä teimme. Kerran teimme illalla wiener-leikkeitä ja nuijimme niitä. Alakerran pariskunta tuli huutamaan, että noin ei saa tehdä. Mieheni meni sitten ulos nuijimaan leikkeleitä”, Furuhjelm muistelee. Nyt silloin kiusallinen välikohtaus jo naurattaa häntä.
”Kun mieheni salibandy-laukku osui rap pukäytävässä porraskaiteeseen niin samat naapurit raivosivat, ettei mies saa tulla ko tiin illalla kymmenen jälkeen, kun ääni häiritsee heitä”, Furuhjelm muistelee.
Furuhjelm oli heti wiener-leikevälikohtauksen jälkeen yhteydessä taloyhtiön hallitukseen ja isännöitsijään ja kertoi rehellisesti tilanteen. Että nyt täällä alakerran naapurit soittavat ovikelloa ja huutavat, emmekä ole tehneet mitään väärin.
”Ratkaisimme tilanteen lopulta muuttamalla pois. Meille ei ikinä tullut lämmintä suhdetta alakerran naapurin kanssa. Jos sinuun kohdistuu perättömiä valituksia kannattaa olla proaktiivinen ja olla yhteydessä itse taloyhtiön hallitukseen ja kertoa tilanteesta”, Furuhjelm sanoo.
Mikä on häiritsevää asumista?
Häiritsevän elämän tilanteita joudutaan taloyhtiössä punnitsemaan aina tapauskohtaisesti. Tilanteet etenevät niin, että häiriötä kokeva asukas on yhteydessä isännöitsijään ja tekee valituksen häiriöstä. Taloyhtiön hallitus pohtii sitten, miten he puuttuvat asiaan. Käyttäytyminen voi olla häiritsevää esimerkiksi silloin, kun se on toistuvaa ja poikkeaa siitä, mikä yleisesti kuuluu tavalliseen asumiseen.
”Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos asukkaat tutustuisivat toisiinsa, säästyttäisiin monelta valitukselta. Tavallisesti ihmiset tietävät maalaisjärjellä, mikä on tavanomaista asumista ja mikä on poikkeavaa.”
Näin ei kuitenkaan aina ole. Eräässä Furuhjelmin tuntemassa tapauksessa naapurit alkoivat hakata pattereita, koska heidän mielestään naapuri käveli kodissaan liian äänekkäästi. Toisessa taloyhtiössä soitettiin poliisit paikalle naapurin häiriköinnin takia. Häiriköinniksi paljastui mahakipujaan itkevä pikkuvauva.
”Moni kysyy minulta, että missä menee se raja, mikä on häiritsevää asumista? Näihin asioihin ei kuitenkaan löydy pykälää tai sääntöä, joka sen määrittelee. Nämä kysymykset ovat jonkin verran filosofista pohdiskelua.”
Tilanteet, joissa taloyhtiön on edettävä, ovat esimerkiksi humalaisten juhlintaa ja tappeluita. Niissä kynnys häiritsevästä elämästä ylittyy selkeästi. Jos kyse on väkivallasta, on kyseessä poliisiasia, mutta toistuvasta metelöinnistä kannattaa olla yhteydessä isännöitsijään.
Jotkut taloyhtiöt ovat edenneet myös esi merkiksi koirien jatkuvan haukkumisen kanssa. Nämä ovat pitkään jatkuessaan aidosti muiden asukkaiden elämää häiritseviä ääniä.
Asianajaja Marina Furuhjelm ratkoo työkseen naapureiden välisiä riitoja, mutta hän on omassakin elämässään kokenut jännitteitä naapurustossa.
Nina Kaverinen
Furuhjelm toteaa, että on sekin varmasti häiritsevää, jos naapurin vauva itkee tai pikkulapset alkavat leikkiä aamulla puoli seitsemältä, kun itse haluaisi nukkua.
”Tietyllä tavalla ymmärrän sen, että joku voi häiriintyä siitä, että naapurissa on lapsia, jos itsellä ei ole. Mutta kun puhutaan normaaleista elämisen äänistä, ne on pakko hyväksyä. Taloyhtiö on myös lapsia varten. Täyttä hiljaisuutta ei voi vaatia”.
Joskus tilanteet äityvät hyvinkin inhottaviksi. Furuhjelmilla on ollut pari tapausta, joissa naapurit ovat huutaneet ja valittaneet jollekin talon asukkaalle aina, kun ovat kohdanneet hänet. Siitä on seurannut tilanteita, joissa raivon kohde ei ole uskaltanut lähteä asunnosta tai tulla kotiinsa, kun on alkanut pelätä hyökkäyksiä.
”Kyllä kodin ja taloyhtiön pitäisi olla paikkoja, jossa taloyhtiö ohjeistaa sitä raivoavaa naapuria, että tämä ei ole oikea tapa hoitaa asiaa. Joskus olisi hyvä myös miettiä, että onko tämä nyt todella suurin ongelma elämässä? Jos suurin ongelma on se, että naapurin mikro kilahtaa, niin ei ole paljon ongelmia.”
Lapset ja lemmikit
Furuhjelmin kokemuksen mukaan kaiken häiriintymisen taustalla on kyse siitä, etteivät talon asukkaat tunne toisiaan. Jos naapurissa asuu Matti, joka on se kivasti moikkaava tyyppi rappukäytävässä, ja Matti pitää bileet, niin kynnys häiriintyä tai mennä sanomaan asiasta on pienempi.
”Lainaa vähän useammin sokeria myös naapurilta. Sillä oli oikeasti merkitystä, että ennen vanhaan hoidettiin naapureiden lap sia ja lemmikkejä. On oikeasti aika erikoista, että itsekin pyydän toisella puolella kaupunkia asuvaa äitiäni ruokkimaan kissojani, vaikka naapurit olisivat ihan siinä vieressä ja heidän olisi paljon helpompi auttaa”, Furuhjelm miettii.
”Jos naapuri kysyisi minua ruokkimaan heidän kissojaan, se sopisi aivan loistavasti.”
Taloyhtiössä ajatuksena on ajatella taloyhtiön etua, eli kaikkien asukkaiden etua. Asukkaat ovat väkisin keskenään erilaisia ja eri elämäntilanteissa.
”Toisinaan ’minä minä minä ja minun oi keuteni’ nousevat liian voimakkaiksi ja siksi homma ei toimi. Haluaisin, että jokainen miettisi yhteistä asumista, ei vain itsensä vaan kaikkien asukkaiden kannalta”, Furuhjelm sanoo.
”Jos taloyhtiössä asuu henkilöitä, jotka ajavat voimakkaasti vain omaa etuaan, syntyy yhteentörmäys. Veikkaan, että hyvä henki taloyhtiössä vaatii sitä, että jokainen meistä on valmis vähän luopumaan meidän omista periaatteistamme ja oikeuksistamme.”
Taloyhtiömaailmassa kannattaa Furuhjelmin mukaan ehdottomasti kokeilla riitatilanteissa sovittelua. Jos naapurin kanssa pitäisi jatkossakin pystyä elämään rinnak kain, niin sovittelu on kestävämpi ratkaisu kuin varoitukset ja oikeuskäsittelyt.
”Hyvä sovinto on sellainen, jossa kaikki vähän häviävät. Se, että molemmat vähän voittavat ja molemmat häviävät on parempi kuin tuomio, jossa toinen voittaa ja toinen häviää. Jos toinen on sovinnossa tosi tyytyväinen ja toinen ei, silloin se ei ole sovinto, silloin toinen voitti.”
Furuhjelm muistuttaa, että vaikka isännöitsijä johtaa yhtiötä, hän ei voi vaikuttaa siihen millainen yhtiö on. Se on kaikista asukkaista kiinni. ”Jos olet ihminen, joka haluaa täyden hiljaisuuden ja rauhan, muuta omakotitaloon. Yhteisöasumisessa on aina askel oikeaan suuntaan alkaa miettiä yhteistä etua. Suosittelen myös käymään yhtiökokouksissa ja puhumaan naapureille.”
