Akavalainen 4/2010

Akavalainen 4 | 2010

Uusi asiamies tuo vahvistusta yhteistoiminnan valvontaan Laadukas koulutus edellyttää riittäviä voimavaroja Korkeasti koulutettujen työttömyys ennätyskorkea – asiantuntevaa tukea tarvitaan

Akavalainen 4 | 2010

Palkoista sovitaan Ruotsissa entistä enemmän työpaikoilla.

sivu 20

4 Lyhyet 7 Korkeasti koulutettujen työllisyystilanne yhä vaikeampi 8 Koulutuksen laadun turvaaminen kärkitavoitteena hallitusohjelmaan 18 Erkki Kangasniemi lopettelee työuraansa hyvillä mielin.

10 Suomen ensimmäisen yt-asiamiehen valvottavana laaja kenttä 11 Palkansaajat suunnittelevat jatkavansa työelämässä pidempään 13 Nordisk Akademikerforum koolla kolmen vuoden välein LakiWoman 14 Globalisaatio kannattaa kaikesta huolimatta 16 Kesän suurkokousten päähuomio globalisaation hallinnassa ja työllisyydessä

24 Jani Helviön vaihdos asiantuntijasta esimieheksi kysyi maalaisjärkeä ja substanssiosaamista.

17 Aka-noita 18 Korkeasti koulutetut tarvitsevat keskusjärjestön jatkossakin 20 Ruotsissa neuvottelutoiminnan painopiste vahvasti paikallisessa sopimisessa 22 Rahoituksen pirstaleisuus hidastaa tohtoriopintoja 23 Aivotyöläisen selviytymisvinkki: kofeiini 24 Muuttajat

26 Tutkimusprofessori Kiti Müller puhuu inhimillisen työn puolesta.

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Maria Salminen maria.salminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen tarja.paajonen@akava.fi Taitto Aija Aalto aija.aalto@elisanet.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263 Painos 11 000 Ilmestymispäivä: 24.9.2010 Seuraava lehti ilmestyy 3.12.2010 Kannen kuva: Jukka Lehtinen Kuvassa: Helena Lamponen

Akavalainen 4 | 2010

Taloushallinnon asiantuntijasta sukeutui mutkaton esimies.

26 Aivot tarvitsevat sopivasti työtä ja lepoa 28 Asian laita

Kannattaako Suomessa hankkia korkeakoulututkinto?

29 Akava-akatemiassa kiinnostavaa koulutustarjontaa 30 Paikallisesti sovitusta palkallisesta isäkuukaudesta hyvät kokemukset 32 Tutkittua 33 Akava Camp -kiertue tavoittaa tuhansia opiskelijoita

34 Ajankohtaista 35 Nytt från Akava

Pääkirjoitus

Taas treenataan

”F

ysiikkatreenit kaksi kertaa viikossa ja muuten tapaamiset koululla tiistai- ja torstai-iltaisin vuonna 1999 syntyneille.”

Tässäkö valmennetaan suomalaislapsia menestymään luonnontieteissä jopa fysiikkaolympialaisiin asti? Pääsevätkö nuoret tekemään tiedekerhossa kokeita sähkönjohtavuudella tai havainnoimaan valon taittumista prismasta? Eivät, sillä fysiikkatreeni tarkoittaa urheilua.

Harva meistä on tavannut nuoren, lahjakkaan matemaatikon tai geologin. Sen sijaan nuoria lupaavia urheilijoita tuntuu olevan vallan riittävästi.

Liikunnassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Kilpaurheilu on kuitenkin yliarvostettua. Meillä on nykyään urheiluministeri ja ennestään paljon uimamaistereita.

Lupaavimmat urheilijat ovat jo yläkoulu-

ikäisinä erityisvalmennuksessa, jota paikoin kutsutaan urheiluakatemiaksi. Meillä pääsee uimalla maisteriksi ja palloa potkimalla akatemiaan. Tässä käsitteiden sekamelskassa hikipinko ei viittaa kovaan juoksijaan, vaan lukuaineissa menestyvään koululaiseen.

Suomi juoksi itsensä maailmankartalle Tukholman olympialaisissa ollessaan vielä suuriruhtinaskunta. Siitä on pian sata vuotta. Nykyään olisi parempi päästä maailmankartalle tieteellisten viittausten tai vaikkapa patenttien määrällä kuin juoksuvauhdilla. Siinä kisassa taloudelliset voitot olisivat moninkertaiset ja ne lankeaisivat useammille suomalaisille kuin urheilussa. Sellaisilla saavutuksilla voidaan jopa luoda uusia työpaikkoja, myös entisille urheilijoille.

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Palkansaajien yhteistyötä tiivistettävä

T

yöehtosopimusneuvotteluja käydään parhaillaan useilla aloilla. Tuntuu siltä, että valtakunnassa on jatkuvasti jokin lähes kolmestasadasta työehtosopimuksesta raukeamassa. Se luo epävarmuutta työmarkkinoille ja kansantalouteen, sillä liittokierroksilla alat kilpailevat herkästi palkankorotusten suuruudesta. Se saattaa johtaa voimakkaaseen palkkapolarisaatioon. Ikävä kyllä hajautetuissa neuvotteluissa työelämän kehittäminen jää jalkoihin, sillä päähuomio on palkoissa.

Liittokierrokset vaativat enemmän voimaa, mikä synnyttää työtaisteluja akavalaiseenkin kenttään.

Nykyinen malli on Elinkeinoelämän keskusliiton, tai paremminkin Teknologiateollisuuden, aikaansaannos. Muutama globaali suuryritys ei kuitenkaan saa määrätä kaikkien suomalaisten palkankorotuksia.

Palkansaajajärjestöjen on ryhdyttävä koordinoimaan tavoitteitaan ja toimintaansa yli keskusjärjestörajojen aiempaa paremmin. Vaikka keskitetyn tulopolitiikan aika on ohi, esimerkiksi kilpailukyvystä, työllisyydestä, palkansaajien ostovoimasta ja työelämän kehittämisestä pitäisi voida keskustella jollain laajemmalla foorumilla.

Työmarkkinoita tarkasteltaisiin kansantalouden näkökulmasta siinä pöydässä. Pienessä maassa joistakin asioista on järkevää sopia yhdessä. Siten voimme parantaa työllisyyttä ja varmistaa yhteiskuntarauhan.

Keskustelua varten tulisi perustaa iso neuvottelukunta, joka koostuisi suurimpien liittojen, neuvottelujärjestöjen ja keskusjärjestöjen johtajista kaikilta sektoreilta.

Valmistelu olisi aloitettava heti.

Matti Viljanen

Akavalainen 4 | 2010

Maria Ramström/Gorilla

Lyhyet

Perhevapaajärjestelmän uudistuksella työelämään tasa-arvoa

Lehtikuva

n Kelan vastikään julkistamien tietojen mukaan äitien perhevapaan kesto on ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen noin 19 kuukautta. Isistä puolestaan noin 90 prosenttia jää kotiin vain noin kolmeksi viikoksi.

Pitkät perhevapaat heikentävät naisten palkka- ja urakehitystä.

Myös määräaikaisuudet kasautuvat etenkin nuorille perheenperustamisiässä oleville naisille.

Perhevapaajärjestelmä on uudistettava, jotta työelämän tasaarvo etenee. Edunvalvontajohtaja Minna Helle toteaa, että tehokkain keino muuttaa tilannetta on

Ennakkopäätös määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisesta johti lisäselvityksiin n Korkein oikeus katsoi viime helmikuussa ennakkopäätöksessään, että määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen vuosi toisensa jälkeen on sallittua, vaikka työnantajalla on tarjolla pysyvästi työtä. Päätös heikensi määräaikaisten työntekijöiden suojelua vakavasti. Lisäksi se hämärsi sitä vakiintunutta tulkintaa, ettei määräaikaisuutta voida perustella työn määrän ja työvoiman tarpeen voimakkaalla vaihtelulla, jos työtä on kuitenkin jatkuvasti tarjolla.

Akavalainen 4 | 2010

kohdistaa isille enemmän vapaita, jotka ovat vain heidän käytössään.

Uuden järjestelmän pohjaksi on otettava 6+6+6-malli, jossa kummallakin vanhemmalla on yksilöllinen kuuden kuukauden mittainen perhevapaajakso ja yksi kuuden kuukauden jakso on vanhempien vapaasti valittavissa.

Akava esittää, että perhevapaiden uudistaminen toteutetaan seuraavan hallituskauden aikana.

Uudistuksen kustannusvaikutuksia tasaa se, että samalla päivähoidon tarve vähenee.

Palkansaajakeskusjärjestöt ovat neuvotelleet ennakkopäätöksen seurauksista työministeri Anni Sinnemäen kanssa, minkä johdosta työministeri on käynnistänyt asiasta kolmikantaisen selvitystyön. Selvityksen tarkoituksena on analysoida oikeustapauksen vaikutuksia työmarkkinoilla. Lisäksi laaditaan esitys tarvittavista lainmuutoksista, jotta lainsäätäjän tahdosta poikkeava määräaikaisuuksien ketjuttamiskäytäntö ei pääsisi leviämään työmarkkinoilla.

Lyhyet

EWC-direktiivin tuomia lakimuutostarpeita pohdiskellaan tiossa vähintään 150 työntekijää kussakin. EWC-sopimus solmitaan yrityksen ja sen henkilöstön välillä.

Eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolilla on sangen laaja yhteisymmärrys direktiivin tarkoituksesta, eikä ole odotettavissa, että siitä poikettaisiin kansallises-

Vuokratyödirektiivi ei aiheuta suuria lakimuutoksia Suomessa n Vuonna 2008 voimaan tullut vuokratyödirektiivi parantaa vuokratyöntekijöiden suojelua EU-maissa. Direktiivin kansallinen voimaansaattaminen on alkamassa Suomessakin.

Vuokratyöntekijöiden asema Suomessa on sellaisella tasolla, ettei kansalliseen lainsäädäntööm-

ti. Keskustelua herättää silti varsinkin se, miltä osin kansallinen henkilöstön osallistumisoikeuksia koskeva lainsäädäntömme vastaa direktiivin sisältöä jo sellaisenaan ja miltä osin direktiivin vaatimukset edellyttävät sen muuttamista.

Lehtikuva

n Eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva EWC-direktiivi on parhaillaan kansallisessa käsittelyssä.

EWC-direktiivi koskee yhteistoiminnan järjestämistä sopimuksin ylikansallisissa yrityksissä ja konserneissa, joilla on vähintään 1000 työntekijää EU-jäsenvaltioissa ja vähintään kahdessa eri jäsenval-

me ole luvassa suuria muutoksia.

Lainsäädäntötarkastelussa keskitytään muun muassa suomalaisissa työehtosopimuksissa olevien vuokratyön rajoitusten käyttöön ja vuokratyöntekijöihin sovellettavien työehtosopimusten valintaan.

Sopimus- ja työrauhajärjestelmän uudistustyö käynnistymässä n Keskusjärjestöt neuvottelevat parhaillaan sopimus- ja työrauhajärjestelmää koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Työ on tarkoitus aloittaa kolmikantaisessa komiteassa heti, kun toimeksiannosta päästään yksimielisyyteen.

Tavoitteena on sopia uudistustyön laajuudesta ja rajauksista lokakuun loppuun mennessä.

Keskusjärjestöt ovat jo aloittaneet yleis- ja normaalisitovien työehtosopimusten välistä etusijajärjestystä koskevan kaksikantaisen selvitystyön. Lisäksi keskusjärjestöt ryhtyvät kartoittamaan neuvottelujärjestelmän kehittämistarpeita. Molempiin tehtäviin on nimetty työryhmä, jossa ovat edustettuna palkansaajakeskusjär-

jestöt Akava, STTK ja SAK sekä työnantajien EK, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Valtion työmarkkinalaitos sekä Kirkon sopimusvaltuuskunta.

Akavalainen 4 | 2010

Lyhyet

Tietoa työtapaturmavakuutuksesta viidellä kielellä myyntiä Itämeren alueella, edistää maahanmuuttajien järjestäytymistä ja sopeutumista työelämään, tiedottaa työvoiman liikkuvuuteen liittyvistä ongelmista ja haasteista ja vaikuttaa siihen, että työvoiman liikkuvuus tapahtuisi hallitusti.

Hankkeen myötä palkansaajakeskusjärjestöt ovat jo aiemmin julkaisseet oppaan suomalaisista ammattiliitoista suomeksi, englanniksi, venäjäksi ja viroksi.

Erikieliset versiot Ammattiyhdistysliikkeen ABC -oppaasta ovat saatavissa Akavan verkkosivujen Esitteet ja oppaat -osiosta: www. akava.fi/julkaisut

Lehtikuva

n Palkansaajakeskusjärjestöt ovat julkaisseet työtapaturmavakuutusta koskevan oppaan viidellä kielellä – suomeksi, englanniksi, venäjäksi, puolaksi ja viroksi.

Oppaat ovat osa Itämeren alueen työmarkkinayhteistyötä edistävää Baltic Sea Labour Network (BSLN) -hanketta.

Erikieliset versiot Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta -oppaasta ovat saatavissa tapaturmavakuutuslaitosten liiton verkkosivuilta: www.tvl.fi EU-rahoitteinen, kolmevuotinen BSLN-hanke käynnistyi vuonna 2008. Sen tarkoituksena on ehkäistä työvoiman polku-

Kasvuohjelma loppusuoralla n Hallituksen asettamaa kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmaa koskevat neuvottelut ovat loppusuoralla. Suurin osa kolmikantaisista työryhmistä on jo päässyt yksimieliseen lopputulokseen. Joitakin asioita on kuitenkin vielä auki, joten neuvottelut työn loppuunsaattamiseksi jatkuvat vielä. Työryhmien työn takarajaksi oli alun perin asetettu 15.9.2010. Ohjelman johtoryhmä, johon kuuluvat hallituspuolueiden vastuuministerit sekä työmarkkinakeskusjärjestöjen johtajat, kokoontuu arvioimaan lopputulosta 28.9.

Akavalainen 4 | 2010

Kuuden työryhmän aiheina ovat olleet talouskasvu, julkissektorin rakenteet, työllisyys, ostovoima, työurat ja työttömyysturvan rahoitus. Kolmikantaiset työryhmät aloittivat työnsä viime keväänä. Taustalla oli huoli julkisen talouden suurenevasta kestävyysvajeesta sekä tarve löytää eväät uudelle talouskasvulle ja uusien työpaikkojen synnylle. Työuria koskeva valmistelu on irrotettu muiden ryhmien aikataulusta.

Työuraryhmä, jonka tavoitteena on valmistella tulevan eläkeuudistuksen suuntaviivat, jättää työstään nyt väliraportin. Työuraryh-

män työn takaraja on käytännössä tulevana talvena.

Työ on sujunut kohtuullisen hyvin. Suurimmaksi kiistakapulaksi on muodostunut kysymys kuntasektorin tuottavuudesta.

Palkansaajajärjestöjen mielestä kuntasektorin tuottavuutta ei voida mitata numeerisin tuottavuustavoittein. Akava katsoo, että lähtökohdaksi tulisi ottaa palvelujen laatu ja sen toteutumisen mittaaminen.

Veikko Somerpuro/Helsingin yliopisto

Korkeasti koulutettuja työttömiä on ennätysmäärä Akava pitää korkeasti koulutettujen työllisyystilannetta vakavana. Uusimmat työttömyystilastot osoittavat, että tutkijakoulutettujen ja ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömien määrä on kaikkien aikojen huippulukemissa.

T

yö- ja elinkeinoministeriön julkaiseman, heinäkuun lopun tilannetta kuvaavan työnvälitystilaston mukaan työttömien työnhakijoiden lukumäärä Suomessa kasvaa edelleen. Työttömiä on kaikkiaan lähes 11 000 enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana ja noin 60 000 enemmän kuin taantuman alkaessa 2008. Viimeisen vuoden aikana avoimen työttömyyden kasvua hillitsi varsinkin se, että lomautettujen määrä nousi roimasti. Nyt lomautettuina olevien määrä on kuitenkin laskussa.

Korkeasti koulutettujen eli vähintään alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne on heikentynyt muuhun väestöön verrattuna vielä voimakkaammin. Työttöminä työnhakijoina on tällä hetkellä lähes tuhat tohtoria ja lisensiaattia – enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kaikkien aikojen ennätystasolla, melkein 17 000 henkilössä. Alemmallakin korkea-

kouluasteella on kirjattu uusi ennätyslukema: hieman alle 18 000 työtöntä.

Korkeakouluneuvojat takaisin kampuksille

– Työvoimapalveluilta odotetaan nyt erityisen ripeää ja ennakkoluulotonta toimintaa, jotta myös korkeasti koulutetut työttömät saavat asiantuntevaa tukea työllistymiseen. Aivan ensiksi tiedonkulku on saatava sujuvammaksi korkeakoulujen ja työvoimahallinnon välillä. Siksi työ- ja elinkeinotoimistojen toimipisteitä tarvitaan takaisin korkeakoulujen urapalveluiden yhteyteen, Akavan työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu painottaa.

Taulu toteaa, että näitä muutoksia on mahdollista toteuttaa henkilöresursseja kasvattamatta, mikä on valtionhallinnon tuottavuusohjelman oloissa välttämättömyys.

Akavan työttömyyskatsaus, heinäkuu 2010:

Parempi ennakointi välttämätöntä mutta vaativaa

Työvoima- ja koulutustarpeiden pitkän aikavälin ennakointi on keskeistä, kun määritellään tulevien vuosien työvoiman koulutusrakennetta. Merkittävää edistystä on jo tapahtunut suomalaisessa ennakointityössä, mutta vielä riittää tehtävää. Seuraava iso kehitysaskel on otettava keskittymällä osaamisen ennakoinnin suuntaan.

Myös alueellisen ennakointitiedon koordinoinnissa valtakunnallisen ennakoinnin kanssa on parantamisen varaa.

– Ennakoinnista saatava informaatio on käytettävä hyödyksi, kun suunnitellaan oppilaitosten aloituspaikkoja. Oppilaitoksia on kannustettava panostamaan koulutuksen sisältöön ja hyödyllisyyteen työllistymisen kannalta.

Sen vuoksi Akava korostaa, että korkeakoulujen rahoituksen pitää perustua myös laadulliseen tarkasteluun, Heikki Taulu sanoo.

Maria Salminen

www.akava.fi/tyottomyyskatsaus Akavalainen 4 | 2010

Rahaa koulutukseen – Suomi kukoistukseen

Akavan koulutuspoliittiset hallitusohjelmatavoitteet

Laatua läpi koulutusketjun Laadukkaan koulutuksen voimavarat on turvattava Suomessa jatkossakin, valtiontalouden kantokyvyn ongelmista huolimatta. Osaaminen on yksi hyvinvointimme ja kilpailukykymme tukipilareista. Jos siitä säästetään, jaettava kakku vain pienenee.

T

ämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nykyisessäkin koulutusjärjestelmässä olisi löydettävissä tehokkaampia toimintatapoja ja mahdollisuuksia parantaa tuloksellisuutta.

Koulutuksen laatu kohenee, kun siitä palkitaan

Akavan kärkitavoitteena on koulutuksen laadun turvaaminen.

Numeeriset mittarit esimerkiksi opettaja–opiskelijasuhdeluvusta tai korkeakoulujen määristä eivät sellaisenaan ole kaiken kattavia, vaan ne ovat vain eräitä indikaattoreita koulutuksen laadun turvaamiseksi.

Koulutuksen laadun kehittäminen vaatii resurssien lisäksi aitoa halua profiloitua niihin toimintoihin, joissa korkea laatu voidaan saavuttaa. Tästä työstä on pystyttävä palkitsemaan korkeakouluja nykyistä paremmin, mikä vaatii korkeakoulutuksen rahoitusmallin uudistamista.

Samalla korkeakouluverkon rakenteellista kehittämistä on jatkettava ja sitä on tuettava siten, että järjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Yksittäisiä koulu

Akavalainen 4 | 2010

tusjärjestelmän osia tai esimerkiksi korkeakoulutuksen toimipisteitä koskevat päätökset vaikuttavat koko järjestelmään, minkä vuoksi kehittämistyön pitää olla suunnitelmallista ja järjestelmällisesti johdettua. Luontevin johtajataho tähän kehittämistyöhön on opetus- ja kulttuuriministeriö.

Erityishuomiota aikuiskoulutukseen

Työurien pidentämistavoite vaikuttaa voimakkaasti myös koulutuksen kehittämiseen. Sekä koulutuksen nivelvaiheet että työuran aikainen lisä- ja täydennyskoulutus kaipaavat erityistä panostusta.

On kehitettävä opiskelijavalintoja ja joustavaa mahdollisuutta siirtyä oppialalta toiselle. Tarpeettomat välivuodet on saatava vähenemään, kun siirrytään toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutukseen. Myös opintojen aikaisen ohjauksen on oltava järjestelmällistä ja riittävää. Opintojärjestelyt on tehtävä sellaisiksi, että tutkinto on todella mahdollista suorittaa tavoiteajassa. Näin ei nykyisellään ole kaikissa tapauksissa.

Erityisen tärkeä on kuitenkin ajattelutavan muutos siinä,

ettei kaikkea tarvitse eikä pidä opettaa perustutkinnossa. Se tarkoittaa, että huomio suunnataan aikuiskoulutukseen nykyistä systemaattisemmin ja laajemmin.

Aikuiskoulutusmahdollisuudet on taattava kaikille kansalaisille heidän tarpeitaan vastaavalla tavalla.

Samalla on kannustettava yksilöitä, työnantajia ja koulutuksen tarjoajia elinikäiseen oppimiseen.

Eräitä keinoja tähän voisivat olla joko verovähennykset tai henkilökohtaiset, koulutukseen käytettävät rahastotilit, joiden kartuttamiseen osallistuisivat työnantajat, työntekijät ja julkinen valta.

Koordinointivastuullinen tutkinto- ja täydennyskoulutukseen

Viime vuonna voimaantulleessa uudessa yliopistolaissa yliopistojen tehtäväksi on säädetty elinikäisen oppimisen edistäminen.

Seuraavan hallituskauden haaste on konkretisoida tämä tehtävä, jotta yliopistot pystyvät toimimaan oikein elinikäisen oppimisen tukemiseksi. Tehtävän toteutumista on seurattava, ja sille on annettava painoarvoa yliopistojen rahoituksessa.

Jan Djenner/Gorilla

Täydennyskoulutustarjonta on nivottava yliopistojen vahvuusalueisiin ja nykyiseen opetustarjontaan. Kaikkeen ei tarvita kokonaan uutta koulutusta, vaan nykyistä tarjontaa voidaan hyödyntää täydennyskoulutuksessakin. Ongelmana on ollut koordinaation puuttuminen tältä osin.

Korkeakouluihin on nimettävä vastuutaho, jonka tehtävänä on yhdistää tutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen tarjonta ja tarpeet.

Työelämän tarpeita ennakoitava entistä enemmän

Myös koulutuksen suunnittelua pohjustava ennakointijärjestelmä vaatii kehittämistä. On parannet-

tava ennakoinnista vastaavien eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Järjestelmää on kehitettävä joustavammaksi siten, että kaavamaisesta tutkintojen ennakoinnista siirryttäisiin nykyistä paremmin ennakoimaan työelämän osaamistarpeita. Erityisesti korkeakouluissa tulisi valmentaa opiskelijoita enemmän työelämän taidoissa ja työssä jaksamiseen liittyvissä asioissa.

Akavan mielestä kansainvälisyys on niin olennainen osa korkeasti koulutetun elämää ja ammattitaitoa, että jokaiseen korkeakoulututkintoon on sisällytettävä kansainvälistymistaitojen kokonaisuus. Se voisi olla esimerkiksi kolmen kuukauden opiske-

lu- tai harjoittelujakso kansainvälisessä yhteisössä.

Huolenpitoa heti opintojen alusta

Syrjäytymistä ja työmarkkinoiden ulkopuolelle ajautumista ehkäistään tehokkaimmin työuran ja koulutuksen alkupäässä. Siksi on tärkeää, että yksilöistä huolehditaan jo peruskoulun päättyessä ja heidän jatko-opiskelumahdollisuutensa turvataan.

Tavoitteeksi on otettava, että koko ikäluokka suorittaisi vähintään toisen asteen ammatillisesti eriytyneen tutkinnon 30 vuoden ikään mennessä.

Simo Pöyhönen koulutuspoliittinen asiamies

Akavan koulutuspoliittiset hallitusohjelmatavoitteet n Korkeakoulujen rahoitusmalli uudistetaan painottamaan laatua ja sen parantamista. n Yliopistot toteuttavat elinikäisen oppimisen tehtävää. n Korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä jatketaan tarkastellen korkeakoulujärjestelmää kokonaisuutena. n Koulutuksen ennakoinnin tarkkuutta parannetaan. n Kansainvälistymisjakso sisällytetään osaksi kaikkia korkeakoulututkintoja.

Akavalainen 4 | 2010

Jukka Lehtinen

Uusi yhteistoimintaasiamies panostaa tietouden lisäämiseen, jotta yt-lain koko potentiaali osataan ottaa hyötykäyttöön yritysten arjessa.

Yhteistoiminta sai oman unilukkarin

S

uomen ensimmäinen ytasiamies Helena Lamponen aloitti tehtävässään syyskuun alussa. Pitkän linjan työmarkkinajuristi pitää uutta virkaa ammatillisesti erittäin innostavana.

– Yt-asiamiehen valvottavana olevassa lainsäädännössä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, jotka voivat hyödyttää sekä yrityksiä että henkilöstöä.

Toteamuksen taustalla on vankka asiantuntemus. Ennen nykyistä tehtäväänsä oikeustieteen tohtori Lamponen työskenteli Akavan Erityisalat ry:ssä palkka-asiamiehenä ja lakimiehenä vuodesta 1989 alkaen. Hän on perehtynyt työpaikkojen yhteistoiminta- ja osallistumisjärjestelmiä koskeviin kysymyksiin, joita hän tarkasteli myös osana väitöskirjaansa Työntekijän suojeluperiaate sulautumisessa ja liikkeenluovutuksessa.

Lamponen toimi palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisenä lakimiessihteerinä yt-lakikomiteassa, joka valmisteli yhteistoimintalain uudistuksen. Se tuli voimaan vai10

Akavalainen 4 | 2010

heittain vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa.

Tiedon välityksellä iso rooli

Yt-asiamies valvoo, että yrityksissä noudatetaan yt-lakia ja muita henkilöstön osallistumisjärjestelmiä koskevia lakeja. Lisäksi työsarkaan kuuluvat henkilöstörahastojen valvonta ja henkilöstörahastorekisterin ylläpitäminen.

Lamposen mukaan yt-asiamiehen tehtäväkenttä koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta. Toinen kokonaisuus tulee suoraan lainsäädännöstä, ja toisena päätehtävänä on vaikuttaminen. Yt-asiamies jakaa tietoa yhteistoimintaa ja osallistumisjärjestelmiä koskevasta lainsäädännöstä.

– Yt-lainsäädännön pitää arkipäiväistyä. Yhteistoiminta kuuluu luontevana ja erottamattomana osana yritystoimintaan ja sen kehittämiseen. Jotta tämä viesti kantautuu työpaikkojen arkeen asti, tueksi tarvitaan yt-asiamiehen lisäksi työmarkkinatoimijoiden, työnantajien ja työntekijöiden yhteispeliä.

Vuoropuhelun jatkuvuudella monipuolisia etuja

Uuden asiamiehen työpanokselle on selvästi kysyntää. Viime tammikuussa julkistetussa työ- ja elinkeinoministeriön arviointitutkimuksessa työnantajista 67 ja henkilöstöstä 64 prosenttia kertoi tuntevansa yt-lain vain tyydyttävästi tai välttävästi. Lain edellyttämä vuosittainen henkilöstösuunnitelma ja henkilöstön koulutustavoitteet oli laadittu yhteistoimintamenettelyllä vain joka toisessa yrityksessä. Yt-neuvottelut miellettiin yleisesti vain työvoiman vähentämistilanteissa käytäviksi irtisanomisneuvotteluiksi.

Yt-lain tarkoitus on edistää yrityksen ja henkilöstön vuorovaikutuksellisia yhteistoimintamenettelyjä. Niiden tavoitteena on, että henkilöstö saa oikea-aikaisesti riittävät tiedot yrityksen tilasta ja suunnitelmista. Neuvotteluissa on käsiteltävä asioita yhteistoiminnan hengessä yksimielisyyteen tähdäten. Neuvoteltiinpa mistä asiasta tahansa, neuvotteluissa on oltava mahdollisuus aitoon vuorovaikutukseen.

– Pidän ykköstavoitteena sitä, että yhteistoiminta saadaan toteutumaan työpaikkojen käytännöissä siten kuin laissa on tarkoitettu.

Perustana on vuoropuhelu yrityksen ja henkilöstön välillä. Yrityksessä pitää esimerkiksi tehdä vuosittain henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet sekä seurata niiden toteutumista, Lamponen korostaa.

Yrityksessä myös henkilöstöryhmän edustaja voi tehdä aloitteen yhteistoiminnan käynnistämiseksi. Kunhan yt-lain sisältö tulee paremmin tunnetuksi, Lamponen uskoo yritysten yleensäkin ryhtyvän hanakammin hyödyntämään yhteistoiminnan mahdollisuuksia.

– Yhteistoiminta hyödyttää yritystä ja henkilöstöä hyvin monipuolisesti. Se lisää työn tuottavuutta ja laatua sekä tukee osaamisen kehittämistä ja työhyvinvointia. Lisäksi se antaa keinoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä työvoiman käytön ennakointiin.

Neuvontatyö etusijalla

– Yt-asiamiehen ensisijainen tehtävä on ohjeistaa ja neuvoa yksittäistapauksissa, joista voivat kysyä Yhteistoiminta-asiamiehen valvottavana oleva kenttä on erittäin laaja. Se kattaa kaikki yritykset, joissa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää – mukaan luettuina myös säätiöt ja yhdistykset – siihen katsomatta, tavoittelevatko ne voittoa.

Valvonnan piirissä on noin 8 000 yritystä ja noin 800 000 palkansaajaa.

Yt-lain noudattamista sellaisten työnantajien osalta, jotka ovat velvollisia soveltamaan yleissitovia työehtosopimuksia, valvoo yhteistoiminta-asiamies.

Yt-asiamiehen lisäksi lakia valvovat työnantajien, työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhdistykset sellaisilla työpaikoilla, joissa valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan työehtosopimuslain mukaan.

joko työnantajan tai henkilöstön edustajat tai yksittäiset työntekijät. Myös itse havaitsemani epäkohta tai työsuojeluviranomaisen ilmoitus voi käynnistää toimenpiteet, Lamponen kuvaa.

Lisäksi yt-asiamies voi kehottaa korjaamaan lainvastaisen menettelyn tai estää sellaisen toistumisen.

Asiamiehellä on oikeus suorittaa tarkastus yrityksessä, jos hän epäilee laiminlyöntejä. Tarkastuksesta on ilmoitettava mahdollisuuksien mukaan ennalta. Hän voi myös viedä asian esitutkintaan, jos kyseessä on teko, johon liittyy sakkorangaistus. Jos henkilöstösuunnitelmaa tai koulutustavoitteita ei saada käsitellyiksi yt-menettelyissä, asiamies voi vaatia tuomioistuinta asettamaan uhkasakon.

Lamponen mainitsee, että vuoden 2007 yt-lakiuudistuksen jälkeen on toistaiseksi kertynyt hyvin vähän tietoa siitä, miten tehokkaasti sanktiot ovat lisänneet yhteistoimintaa yrityksissä.

– Oikeuskäytäntö on vielä varsin lyhyt, koska uudistunut lainsäädäntö on ollut voimassa vain kolme vuotta. Vie aikansa, ennen kuin asiat kiertyvät työpaikoilta esimerkiksi esitutkinnan kautta syyttäjältä käräjille ja tuomioksi.

Viiden vuoden pesti

Yt-asiamies toimii itsenäisesti työja elinkeinoministeriön yhteydessä. Kolmen hengen toimistossa asiamiehen lisäksi työskentelevät lakimies-esittelijä ja sihteeri. Toimikausi on viisivuotinen.

Lähitulevaisuudessa yt-asiamiehen tehtäväkenttään on jo luvassa muutos, kun henkilöstörahastolain uudistus tulee voimaan vuoden 2011 alussa. Valvonta on tähän saakka koskenut vähintään 30 työntekijän yrityksiä. Voittoa tuottamattomat yritykset, kunnat ja kuntayhtymät ovat olleet sen ulkopuolella.

– Ensi vuoden alusta alkaen henkilöstörahastolakia esitetään sovellettavaksi sekä kaikenlaisiin yrityksiin että valtion ja kunnan virastoihin ja laitoksiin, joissa henkilöstön määrä on vähintään

kymmenen henkeä. Soveltamisen piiriin tulevat myös Kansaneläkelaitos ja yliopistot, yt-asiamies Lamponen kertoo laajenevasta toimenkuvastaan.

Maria Salminen

Yt-asiamies vahvistaa yhteistoiminnan valvontaa oleellisesti Yhteistoimintalakien valvonta on tähän saakka ollut hyvin kevyellä pohjalla.

Asiamiehen ansiosta valvonnan voima kasvaa ja siihen saadaan osittain samoja välineitä kuin työsuojeluvalvonnassa.

Ilman niitä valvonta jäisi hampaattomaksi. On tärkeää, että asiamies heti alusta saakka puuttuu väärinkäytöksiin riittävin keinoin ja hankkii näin valvontaan tarvittavan vaikuttavuuden ja uskottavuuden.

Aito vuorovaikutuksellinen yhteistoiminta on työyhteisön kehittämisen monitoimityökalu. Henkilöstön tietämys oman työnsä kehittämismahdollisuuksista on yrityksen voimavara. Näitä keinoja ei työpaikoilla ole varaa jättää käyttämättä. Viestinviejän ja asenteiden muokkaajan roolissaan asiamies voi vaikuttaa siihen, että yhteistoiminnallinen suunnittelu ja ennakoiminen vakiinnuttavat asemansa työelämässä nykyistä paremmin.

Työmarkkinaosapuolet vaikuttavat yhteistoiminnan onnistumiseen tekemällä ja valvomalla työehtosopimusten yhteistoimintamääräyksiä sekä osallistumalla työyhteisöjen kehittämiseen.

Yhteistyö työmarkkinoiden eri toimijoiden kanssa on merkittävä tuki asiamiehen toiminnalle. On sääli, että tällainen yhteistyömuoto jää käytännössä asiamiehen oman aktiivisuuden ja työmarkkinaosapuolten hyvän tahdon varaan.

Yhteistyölle pitäisi nopeasti saada virallinenkin muoto.

Yt-asiamiehen toimivalta ei ulotu kuntien tai valtion yhteistoiminta-asioihin, henkilöstörahastoja lukuun ottamatta.

Tämä on suuri puute, joka pitäisi nopeasti korjata. Asiamiehellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että poliittiset päättäjät ottavat tämän epäkohdan vakavasti ja ymmärtävät korjata sen.

Maria Löfgren lakimies Akavalainen 4 | 2010

11

Varhaiseläkkeen vetovoima vähentynyt Palkansaajat ovat lykänneet eläkkeellejäämissuunnitelmiaan myöhäisemmiksi.

Keskimääräinen aiottu eläkkeellesiirtymisikä on noussut lähes vuodella. Valtaosa haluaa jatkaa työelämässä ainakin 63-vuotiaaksi saakka.

Muutoksen taustalla on ennen kaikkea varhaiseläkeaikomusten merkittävä väheneminen. Vuonna 2003 joka toinen kaavaili eläkkeelle jäämistä ennen 63 vuoden ikää. Vuonna 2008 tätä mieltä oli enää joka kolmas.

– Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa on kaikesta päätellen asetettu vanhuuseläkeiän alkamisikäraja oikeaan kohtaan, 63 vuoteen.

Varhaiseläkesuunnitelmien väheneminen kertoo siitä, että työssä jatkamista 63 vuoden ikään asti pidetään itselle mahdollisena, arvioi Akavan lakimies Jarmo Pätäri.

Matti Niemi/Gorilla

Työn mielekkyydellä ja työnantajan tuella eniten vaikutusta

T

iedot ilmenevät Eläketurvakeskuksen julkaisemasta laajasta selvityksestä, jossa tarkasteltiin 45–64 -vuotiaiden palkansaajien käsityksiä työoloista ja eläkeaikomuksista.

Aiottu eläkeikä on noussut kaikissa palkansaajaryhmissä. Keskimääräistä enemmän nousua on tapahtunut valtion palkansaajien, alempien toimihenkilöiden ja tutkijakoulutuksen saaneiden keskuudessa. Samoin on käynyt myös terveytensä huonoksi kokevien henkilöiden sekä määrä- tai osaaikaista työtä tekevien ryhmissä.

12

Akavalainen 4 | 2010

Sen sijaan palkansaajien kiinnostus työssä jatkamiseen 63 vuoden iän jälkeen ei ole lisääntynyt. Taloudellinen kannuste ei yksinään riitä työssä jatkamisen perusteeksi. Eläkkeelle jäämisen myöhentäminen ei houkuta pelkästään paremman eläke-edun takia, vaan oma terveys ja elämäntilanne sekä työn mielekkyys vaikuttavat päätökseen enemmän.

Eläkeaikomuksiin vaikuttaviin henkilökohtaisiin tekijöihin kuuluu terveydentilan lisäksi muun muassa koulutustaso. Korkeakoulututkinnon suorittaneilla on halukkuutta työssä jatkamiseen Eläketurvakeskuksen Työolot ja työssä jaksaminen -tutkimuksen aineistoina käytettiin Tilastokeskuksen Työolotutkimuksia vuosilta 2003 ja 2008.

Tutkimusjulkaisu: www.etk.fi

enemmän kuin alemman asteen tutkinnon suorittaneilla. Työntekijäasemassa olevilla ja alimman koulutustason palkansaajilla puolestaan on keskimääräistä vähemmän kiinnostusta jatkaa työssä pidempään.

– Myöhäisemmän eläköitymisen kannalta näyttää olevan ratkaisevaa se, että panostetaan työvoiman koulutustason nostamiseen sekä erityisesti työntekijäasemassa olevien terveyden seurantaan ja edistämiseen. Tämä todennäköisesti vähentäisi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, Pätäri katsoo.

Hän toteaa tutkimuksen jälleen vahvistavan monia aiempia havaintoja siitä, että työn mielekkyys ja työnantajan tuki työnteon jatkamiselle merkitsevät eniten, kun palkansaaja miettii eläkeaikomuksiaan.

Työpaikkojen arjessa voidaan edistää työssä pysymistä esimerkiksi järjestämällä työntekijöille mahdollisuuksia päästä ammattitaitoa kehittävään koulutukseen tai osa-aikatyöhön. Toimintakulttuurissa on parantamisen varaa, sillä 45–64 -vuotiaiden palkansaajien mukaan työssä pysymisen edes jonkinasteinen edistäminen työpaikoilla on edelleen enemmän poikkeus kuin sääntö.

Eläketurvakeskuksen mukaan palkansaajien eläkeaikomuksilla on seurantatutkimusten valossa hyvä ennustearvo. Viime kädessä eläkeaikomusten toteutuminen riippuu kuitenkin talous- ja työllisyystilanteesta. Suotuisa suhdannekehitys edistää työssä jatkamista tehokkaimmin.

Maria Salminen

Nordisk Akademikerforum keskusteli tietotyöstä ja yliopistojen roolista

P

ohjoismaiset korkeasti koulutettujen palkansaajajärjestöt kokoontuivat viime kesäkuussa Nordisk Akademikerforum -konferenssiin Norjassa. Pääteemoina olivat tietotyö ja sen johtaminen, yliopistojen rooli yhteiskunnassa, palkkausjärjestelmät pohjoismaisesta näkökulmasta sekä akateemisten ammattiryhmien työmarkkinat.

Yksi konferenssin pääpuhujista, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen, käsitteli

alustuksessaan aineettoman pääoman merkitystä tietoyhteiskunnassa. Lisäksi hän tarkasteli niitä uusia vaatimuksia, joita tieto- ja asiantuntijatyön johtamiseen liittyy.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna Rönnholm kertoi Akademikerforumille suomalaisen yliopistouudistuksen vaikutuksista yliopistojen opetusja tutkimushenkilöstön työn painopisteisiin ja ajankäyttöön.

Nordisk Akademikerforum -konferenssin kaikki alustukset

ovat luettavissa Norjan Akademikerne-järjestön verkkosivuilta: www.akademikerne.no Nordisk Akademikerforum kokoontuu joka kolmas vuosi, ja seuraava tapaaminen järjestetään Tanskassa vuonna 2013.

Ulla Aitta työelämän tutkija

D N O B M N L 3 L : F N E B L B B K : E : + )*)

Akavalainen 4 | 2010

13

Globalisaation

monet kasvot Globaalin kehityksen nykytilanne on vaikea, ja edelleen kärjistyviä ongelmia riittää monella alueella. Silti globalisaatiosta on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Menneitä sulkeutuneisuuden aikoja on turha tavoitella takaisin. Rajat ylittäviä yhteyksiä ja yhteistyötä tarvitaan pikemminkin lisää. Samalla tarvitaan parempaa globalisaation hallintaa.

G

lobalisaatio eli maapalloistuminen voimistuu jatkuvasti ja saa yhä uusia muotoja muun muassa tiedotusvälineiden ja tietotekniikan vaikutuksesta. Vuonna 1990 maailman rahoitustapahtumien arvo oli 15 kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote. Viime vuosina sama luku on ollut jo 70kertainen. Vuonna 1988 maailmassa oli 18 500 monikansallista yritystä, vuosituhannen vaihteessa 63 000 ja nykyisin niitä lienee toistasataatuhatta. Sähköisessä viestinnässä ja verkoissa ei tunneta rajoja.

Viime vuodet ovat olleet globalisaatiossa melkoista myllerrystä. Finanssikriisi vaivaa, maailman kauppajärjestö WTO:n neuvottelut ovat seisahtuneet ja ilmastopolitiikka on käymistilassa. Lisäksi Kiina, Intia ja Latinalainen Amerikka haastavat perinteiset länsimaat sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Suomi on tähän asti purjehtinut suhteellisen menestyksekkäästi maapalloistumisen vanavedessä ja osana Euroopan unionia. Vienti on luonut työpaikkoja ja tuonut verotuloja hyvinvointivaltiota rahoittamaan. Globalisaation kiristämä kansainvälinen kilpailu kuitenkin tuntuu yhä vahvemmin työntekijöiden, myös korkeasti koulutettujen, elämässä.

14

Akavalainen 4 | 2010

Nykyisellään globalisaatio perustuu kestävän kehityksen sijasta kestämättömään kulutukseen ja tuotantoon. Maailman luonnonvarat riittävät vain parille miljardille ihmiselle mutta maapallon väkiluku lähestyy kymmentä miljardia.

Pelisäännöt puuttuvat

Kaikista muutoksista ja haasteista huolimatta globaalin järjestelmän rakenteet ja toimintatavat eivät ole perustaltaan muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana.

Akava arvioi kesällä julkistetuissa globalisaatiolinjauksissaan, että maailmantason pelisäännöt ovat pikemminkin vajavaisia kuin toimivia. Korjausta tarvitaan monella alalla.

Talous- ja elinkeinopolitiikassa tärkeä tavoite on, että rahamarkkinat saadaan riittävän sääntelyn piiriin ja veroparatiisien toimintaan puututaan kovalla kädellä.

Tukikäytännöistä, jotka vääristävät kilpailua ja siirtävät työttömyyttä maasta toiseen, on päästävä eroon.

Esimerkiksi monen maan telakkatuet uhkaavat Suomen laivatuotantoa ja työllisyyttä. Veropara-

Uudet Akavan hallituksen hyväksymät globalisaatiolinjaukset: www.akava.fi/julkaisut

tiiseja ei ole saatu poistettua vielä edes EU:n alueelta. Tämä rapauttaa veropohjaa ja hyvinvointipalvelujen rahoitusta.

Uusia kansainvälisiä järjestöjä pitää perustaa vahvoin toimivaltuuksin aloille, joilla niitä ei vielä ole. Maailmantason kilpailuviranomainen kurittaisi kilpailua vääristäviä tukiaisjärjestelmiä.

Maailman ympäristöjärjestö jarruttaisi luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja ilmastonmuutosta.

Pitkällä aikavälillä YK:n tulisi vahvistua järjestelmäksi, joka toimisi kuin maailmantason Euroopan unioni. Ajatus voi kuulostaa tänä päivänä utopistiselta. Yhä useammissa kysymyksissä on kuitenkin globaali ulottuvuus, joten niitä ei voida ratkaista kansallisella tasolla. Löyhä hallitusten väliseen yhteistyöhön perustuva toimintamalli YK:n ja G20-ryhmän tapaan ei näissä oloissa ole enää kestävä ratkaisu.

Kansainväliset työurat kuntoon

Perusoikeuksien kunnioittaminen ja elämiseen riittävä palkka tulisi nostaa globalisaation kärkitavoitteiksi. Kiinan äskettäinen työntekijöiden liikehdintä lakko- ja itsemurha-aaltoineen osoittaa mihin joudutaan, jos työolosuhteet ovat pielessä eikä palkka riitä edes pe-

Comma

rustarpeisiin. Yhteiskuntavastuu esimerkiksi lapsityövoiman käytön estämiseksi vuotaa pahoin, kun tuotteen tai palvelun alihankinta- ja toimitusketjuja ei valvota.

Järjestäytymisvapauden ja neuvotteluoikeuden tulee toteutua kunnolla myös korkeasti koulutetuilla työntekijöillä. Tänä vuonna YK:n kansainvälinen työjärjestö ILO on joutunut käsittelemään kysymystä korkeasti koulutettujen palkansaajien oikeuksien rajoittamisesta jopa niinkin kehittyneessä maassa kuin Kanada.

Koulutustaso nousee roimasti koko maailmassa, ja korkeasta osaamisesta on tullut kilpailuvaltti lähes kaikkialla. Näin ollen väestön korkea koulutus- ja osaamistaso ei yksin riitä yleiseksi menestysreseptiksi. Vastaisuudessa odotetaan yhä enemmän kykyä erikoistua ja soveltaa uutta tietoa.

Akava haluaa, että maailmanlaajuista opiskelija-, opettaja- ja tutkijaliikkuvuutta lisätään huomattavasti. Lisäksi ammattipätevyyksien tunnustamista tulee

helpottaa työntekijöiden liikkuvuuden tukemiseksi.

Muuttoliikkeen pitää hyödyttää sekä koulutetun osaajan lähtöettä kohdemaata. Lisäksi muuttamisen tulee tukea työntekijän osaamisen kehittymistä. Kunnon mahdollisuudet työskentelyyn ulkomailla, kitkaton paluumuutto sekä perhe-elämän yhteensovittaminen kansainvälisen uran kanssa ovat monelle akavalaiselle avainkysymyksiä.

Globalisaatio kannattaa – kaikesta huolimatta

Globalisaation tuomiin ongelmiin tarjotaan usein ratkaisuna sen hylkäämistä. Mihin se johtaisi? Globalisaation ansiosta sadat miljoonat kehitysmaiden asukkaat ovat pystyneet nousemaan köyhyydestä. Teollisuusmaille se on luonut työtä ja toimeentuloa. Maailmanlaajuinen verkostoituminen on vahvistanut demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Pitäisikö meidän lopettaa Frasier’in katsominen ja ruotsalaisten dekkareiden lukeminen?

Olisiko jalkapallon MM-kisat Etelä-Afrikassa pitänyt peruuttaa? Onko Nightwishille ja Karita Mattilalle määrättävä poistumiskielto Suomesta? Myös nämä rajat ylittävät ilmiöt ja eri alojen huippunimet ovat osa globalisaatiota.

Globalisaation hylkääminen tarkoittaisi yhteyksien katkaisemista valtioiden, kansantalouksien ja kansalaisten välillä. Eristäytyneet yhteiskunnat eivät merkitse suurempaa hyvinvointia tai taloudellista menestystä, eivätkä ne ole ympäristöystävällisempiä. Monien maailmanlaajuisten suurongelmien syyt ovat muualla kuin globalisaatiossa.

Globalisaatio luo runsaasti mahdollisuuksia, eikä sen peruuttaminen poistaisi maapallon ongelmia. Päinvastoin. Toisaalta se toteutuu nykyisellään kaikkea muuta kuin ihanteellisesti. Tästä syystä tarvitaan enemmän, mutta parempaa globalisaatiota.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö Akavalainen 4 | 2010

15

Kansainvälisissä suurkokouksissa

Parempi globaali hallinta ja työllisyys saivat päähuomion Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC pohti kesäkuun kongressissaan talouskriisiä ja globaalin ammattiyhdistysliikkeen roolia. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työkonferenssi sitoutui painottamaan työllisyyttä, kun etsitään ratkaisuja talouskriisiin.

I

nternational Trade Union Confederation ITUC kokosi Kanadan Vancouveriin yli 1 400 kokousedustajaa ja monia korkean tason vieraita keskustelemaan siitä, millaiset talouskriisin ratkaisut hyödyttäisivät palkansaajia. Lisäksi arvioitiin ITUC:in tulevia näkymiä ja tavoitteita.

Maailman kauppajärjestö WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy totesi talouskriisin antaneen tärkeitä opetuksia. Hän vaati rahamarkkinoiden sääntelyä sekä yhtenäisyyttä kansallisen ja kansainvälisen politiikan kesken.

Lamyn mukaan kansainvälinen kauppa tarjoaa mahdollisuuksia köyhyyden vähentämiseen, mutta siihen tarvitaan oikeanlaista kansallista politiikkaa. Siinä ammat-

tiyhdistysliikkeellä on erityisen tärkeä rooli.

Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn kiitti vahvaa globaalia yhteistyötä IMF:n ja ammattiyhdistysliikkeen välillä. Hän muistutti, ettei kansantalouksien velkaantuminen johdu elvytyksestä, vaan taantumasta. Kriisistä päästään parhaiten yli kansainvälisellä yhteistyöllä. Tärkeintä on estää rahamarkkinoiden riskikäyttäytyminen ja saada rahoitusala maksamaan aiheuttamansa vahingot.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n varapääjohtaja Kari Tapiola korosti työttömyyden olevan edelleen suuri ongelma, jonka torjumiseen tarvitaan globaalia yhteispeliä. ILO ei voi katsoa ta-

louskriisin helpottuneen ennen kuin työttömyys vähenee.

Akava toi esiin koulutusnäkökulman

Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen puhui globaalin hallinnan parantamisen lisäksi koulutuksen ja sivistyksen merkityksestä ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Koulutus, terveydenhuolto ja laadukkaat julkiset palvelut lisättiin ensimmäistä kertaa ITUC:in toimintaprioriteetteihin.

Muita prioriteetteja ovat kunnon työ kaikille, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus työmarkkinoilla, säännellyt rahamarkkinat, kestävä matalahiilinen talous, uusi kehitysmalli ja globalisaation hallinta. Kansainvälinen valuutansiirtovero sai laajaa kannatusta, sillä se vähentäisi lyhytnäköistä spekulointia ja toisi tarvittavia varoja hyvinvoinnin turvaamiseen.

ITUC:in 312 jäsenjärjestöön kuuluu 176 miljoonaa maksavaa jäsentä. Kongressissa ITUC:in uudeksi pääsihteeriksi valittiin australialainen Sharan Burrow.

ILO käsitteli sopimustensa rikkomisia 26 maassa

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n vuotuisessa työkonferenssissa Genevessä oli edustettuna suurin osa maailman maista. ILO on YK:n vanhin järjestö ja ainoa kolmikanITUC-puheenvuorossaan Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen muistutti koulutuksen merkityksestä ihmisoikeuksien toteutumiselle.

16

Akavalainen 4 | 2010

tainen järjestö, jonka säätämä globaali työelämän normisto näkyy myös Suomen työlainsäädännössä.

Työkonferenssi myös valvoo sopimusten ja suositusten täytäntöönpanoa sekä kehittää kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Kaikilla jäsenmailla on velvollisuus raportoida täytäntöönpanosta vuosittain. Työmarkkinajärjestöt osallistuvat raportointiin ja tapausten käsittelyyn työkonferenssissa.

Kanadassa epäkohtana järjestäytymisvapauden rajoittaminen

Konferenssi tarkastelee ILO:n sopimusten rikkomuksia eri maissa.

Tänä vuonna oli taas esillä Burma, missä esiintyy laajalti pakkoja orjatyötä. ILO on saanut aikaan jonkin verran myönteistä kehitystä, mutta tilanne on yhä vakava.

Lisäksi käytiin läpi 25 muuta sopimusten rikkomistapausta eri

puolilta maailmaa. Esimerkiksi Kanadassa provinssit eivät aina noudata maan ratifioiman ILO:n järjestäytymisvapaussopimuksen periaatteita. Suuria korkeasti koulutettujen ryhmiä, kuten arkkitehdit, lääkärit ja lakimiehet, on useissa provinsseissa rajattu järjestäytymisvapauslainsäädännön ulkopuolelle. Kanadan korkein oikeus käsittelee useita tähän liittyviä tapauksia. Maan hallitus on luvannut tehdä parhaansa provinssien lakien muuttamiseksi.

Työllisyys politiikan prioriteetiksi

Työkonferenssi keskusteli ILO:n keskeisten työllisyyssopimusten ja -suositusten merkityksestä globaalissa työllisyyskriisissä. Vuonna 2009 työkonferenssin hyväksymä globaali työllisyyssopimus on ollut laajalti esillä esimerkiksi G20-kokouksissa. G20-ryhmä on

tilannut ILO:lta myös globaalin osaamisstrategian.

Lisäksi työkonferenssissa sitouduttiin kolmikantaisesti kiinnittämään huomiota työllisyyteen, kun etsitään ratkaisuja talouskriisiin.

Globaaleja normeja tekeillä

Työkonferenssin tehtävänä oli säätää ensimmäiset vähimmäistasot kotitalouksissa työskentelevien oikeuksien turvaamiseksi.

Sopimuksesta väännettiin kovasti kättä työnantajapuolen kanssa, ja sopimus viimeistellään ensi vuoden työkonferenssissa.

Lisäksi työkonferenssi hyväksyi lähes yksimielisesti uuden suosituksen, joka käsittelee kattavasti HIV-tartuntojen ennalta ehkäisyä ja tartunnan saaneiden oikeudenmukaista kohtelua työelämässä.

Liisa Folkersma kansainvälisten asioiden asiamies

Aka-noita

Rätinki

V

äinö Linnan tutut sotilaat harmittelivat, että jos jermu valittaa nälkäänsä, niin herrat lyövät eteen sellaisen rätingin, jossa todistetaan, ettei sulla voi olla nälkä.

Saman on nyt tehnyt Newsweek, jonka rätingin mukaan Suomi on maailman paras maa.

Tulos yllätti taaskin suomalaiset niin kuin talvi autoilijat. Meillä on ollut aivan toinen kuva. Jos vaikka katsomme koulutuspuolta, niin tiettävästihän kouluviihtyvyys on mutasarjaa, korkeakouluissa on opiskelijoita opettajaa kohti viisinkertainen määrä huippumaihin verrattuna ja opiskelijat elävät tarjousmakaronilla.

Irtisanominen on Keski-Eurooppaan verrattuna ilmaista, mutta palkkaamispäätöksiä tämä ei helpota, vaan työttömyys on silti kaksinkertainen Tanskaan ja Sveitsiin nähden. Kiusaaminen rehottaa, lasikatto torjuu naisjohtajat, työmatkat tehdään vapaa-ajalla, ja kaikesta tästä palkitaan vaatimatonta keskitasoa olevalla ostovoimalla.

Työnantajapuolikaan ei ole parhaudestamme rinta rottingilla. Työnantajan mukaan ihmiset pummaavat ehtimiseen pari viikkoa sairaslomaa, nuoriso valuu töihin puoliltapäivin jos on välivuosiltaan

työelämään ehtinyt ja yrittäjyyttä on vähemmän kuin missään. Huoltosuhde on ihan kohta maailman huonoin.

Kaikkien mielestä ilmapiiri on tunkkainen, keskustelematon ja ahdistava. Tappelu syntyy siitä, onko syynä Kekkosen aika vai jokin muu aika.

Jos Newsweek olisi mitannut Suomen maailman yksituumaisimmaksi maaksi, puoli Suomea olisi julistanut, että väite on pelkkää tilattua propagandaa. Toinen puoli olisi vastannut, että onpas yksituumainen, onpas, aina ollut! Ja jos ei täällä kelpaa olla, niin sopii häipyä!

Ajatus lentääkin nyt Etelä-Englantiin, minne sijoittuu tv:stä tuttu hotellifarssi Fawlty Towers. Kerran hotelliin majoittuu saksalaisia. Asiallisia sakuja riepotellaan pähkähullusta tilanteesta toiseen isännän uhotessa vähän väliä sodan voittamisesta. Lopulta henkilökunta painii keskenään aulan lattialla hämmentyneiden vieraiden edessä.

Jakso päättyy repliikkiin: ”How on earth could they win?”

Akavalainen 4 | 2010

17

Golf on ollut Erkki Kangasniemelle jo kauan mieluisa harrastus, mutta monena kesänä on ollut aikaa vain muutamaan kierrokseen kotikentällä Kirkkonummen Sarfvikissa. Vakaa aikomus on, että 20:n paikkeilla oleva tasoitus suuntaa piakkoin laskuun.

Jukka Lehtinen

Akavan pitkäaikainen 1. varapuheenjohtaja Erkki Kangasniemi jätti elokuussa paikkansa seuraajalleen, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtajalle Olli Luukkaiselle.

Takana on yli 35 vuotta päätoimista työtä työmarkkinatehtävissä ja korkeasti koulutettujen edunvalvonnan näköalapaikalla.

Kangasniemi odottaa Akavalta jatkossa entistä näkyvämpää toimintaa koulutettujen palkansaajien puolestapuhujana.

Koulutetut tarvitsevat oman keskusjärjestön jatkossakin

E

rkki Kangasniemen mielestä kolme palkansaajakeskusjärjestöä on turhaa byrokratiaa, mutta toisaalta yhden keskusjärjestön järjestelmä vaarantaisi korkeasti koulutettujen aseman. Se johtaisi samantyyppiseen solidaarisuuden puutteeseen kuin tulopoliittiset sopimukset huonoimmillaan olivat.

Kangasniemi katsoo, että Akavalla on palkansaajakeskusjärjestöistä parhaat menestymismahdollisuudet tulevaisuudessa. Hän korostaa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on saatava ääni kuulumaan entistä paremmin, jotta jäsenistön koulutus todella näkyisi sekä heidän palkkauksessaan että työasemassaan.

– Palkansaajien koulutustaso nousee yhä. Akavan järjestäytymisrakenne perustuu selvästi 18

Akavalainen 4 | 2010

koulutustaustaan, mikä on vahva valtti jäsenistölle. Jotta koulutuksen arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa varmistetaan ja jos keskusjärjestöjärjestelmä säilyy, niin toisen järjestön pitää puolustaa koulutusta.

Hän muistuttaa, että Akavan maksavien jäsenten määrä on yhtä suuri kuin Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n. Kasvun takana on toisaalta koulutustason nousu, toisaalta se, että STTK:sta on tullut sekä jäsenjärjestöjä Akavaan että yksittäisiä jäseniä akavalaisiin liittoihin.

Kangasniemi ei usko muutoksen tapahtuvan kahden keskusjärjestön yhtymisellä, vaan liittojen on oltava aktiivisia. Hän pitää epäonnistumisena sitä, jos Suomessa on kolme keskusjärjestöä vielä viiden vuoden kuluttua.

Kangasniemellä on vankka tuntuma suomalaiseen työmarkkinakenttään. Hän jätti OAJ:n puheenjohtajuuden kesällä pitkäaikaisimpana suomalaisena työmarkkinapuheenjohtajana. Kausi OAJ:n johdossa kesti yli 19 vuotta, ja yhtä kauan hän toimi Akavan 1. varapuheenjohtajana.

Kangasniemi on toiminut myös Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puheenjohtajana.

Palkka-ankkuri tyrkyllä tupojen tilalle

Viime työmarkkinavuosi oli lähtökohdiltaan hankala ja haastava.

Yksi syy on Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tiukka tupo-vastainen linja. Vaikeutensa toivat Suomen taloustilanne ja julkisen sektorin näkökulmasta Tehy-rat-

kaisun aiheuttamat paineet, kun samoista tehtävistä maksettiin järjestäytymisen mukaan eri palkkaa.

Kangasniemi näkee työnantajien kovemman linjan taustalla muun muassa Palvelutyönantajat PT:n ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton sulautumisen yhdeksi järjestöksi 2000-luvun puolivälissä.

– Työnantajaa voi syyttää monesta selkkauksesta kovan linjan takia. Toki myös työntekijäpuolella on syytä katsoa peiliin.

Kangasniemi arvelee, että työnantajapuoli on valmis vaarantamaan isoja asioita, koska on mielestään joutunut antamaan liikaa periksi konsensuksen alttarille.

– Työnantajille tapahtui arviointivirhe. Kun he päättivät, ettei tehdä tupoa, laskusuhdanne oli vasta edessä. Taloustilanteen vaikeuduttua ei enää olisi päätetty näin, mutta perääntyminen ei ole helppoa, kun tarpeeksi pitkälle menee.

Kangasniemi ei haikaile tupon perään, mutta vaatii, että työnantajankin pitää olla rehellinen.

– Tupo-aikaan sai keskustelemalla vaikuttaa palkkaratkaisuun.

Nyt se tehtäisiin työnantajan mielestä yhden tahon kanssa, ja muiden pitäisi vain toteuttaa sitä.

Riittävän iso liitto palvelee jäseniä

Korkeasti koulutettujen näkökulmasta tupo-ajan heikkoja puolia olivat ylisolidaariset palkkaratkaisut, joissa koulutetut eivät pärjänneet. Yksityissektorilla ratkaisuja on jonkin verran korjattu palkkaliukumilla, julkisella puolella sen sijaan ei.

– Suomessa on pienempi palkkahaitari kuin oikeastaan missään muualla. Koulutuksen vaikutus palkkaan on erittäin pieni – julkisella sektorilla vielä pienempi kuin yksityisellä.

Tupoilla saatiin paljon hyvää kuten työrauhaa ja monia työelämän laatuun liittyviä parannuksia. Kangasniemi pohtii, löytyykö tupottomassa tilanteessa solidaa-

risuutta riittävästi. Hän arvioi, että muutaman tuhannen jäsenen liitot eivät pysty hoitamaan edunvalvontaa. Hän kannustaa pienempiä akavalaisia liittoja yhdistämään varsinaisen edunvalvonnan Akavan vahvoihin neuvottelujärjestöihin. Identiteetti ja profiloituminen jäsenkuntaan nähden pystytään säilyttämään isommissakin kokonaisuuksissa.

– Yli 30 akavalaista järjestöä on liian suuri määrä toimimaan itsenäisinä edunvalvontajärjestöinä.

Työmarkkinat ja edunvalvonta murroksessa

Erkki Kangasniemen mukaan Akavan kasvu alkoi todenteolla vuonna 1976, jolloin ensimmäiset suuret ammattijärjestöt liittyivät keskusjärjestöön. Julkisen sektorin lakko vuonna 1984 vaikutti ratkaisevasti siihen, että Akavasta tuli varteenotettava sopijaosapuoli.

Pitkälti 2000-luvulle saakka keskusjärjestöjen ylivoimaisesti tärkeimpänä tehtävänä olivat tulopoliittiset neuvottelut. 2010luku merkitsee niille suuren muutoksen jatkumista.

Kangasniemi pitää mahdollisena, että neuvottelujärjestöjen rooli voi kasvaa vielä olennaisesti. Sekä keskusjärjestön että neuvottelujärjestöjen roolit eivät voi laajeta, sillä se on resurssikysymys.

– Kyse on jäsenkunnan rahoista. Jäsenistöltä pyydetään rahaa edunvalvontaan, eikä sitä saa laittaa turhaan byrokratiaan, hän painottaa.

Hänen mukaansa myös työmarkkinoilla on iso muutos edessä.

– Paine siirtää ratkaisuja paikallistasolle on niin kova, ettei sitä kokonaan pysty estämään. Luottamushenkilöiden tehtävät työpaikoilla ovat laajentuneet huomattavasti, ja heidän asemaansa on vahvistettava – muun muassa annettava enemmän aikaa tehtäviensä hoitamiseen.

Kangasniemi toteaa luottamusmiesten aseman vaihtelevan

valtavasti eri kuntien välillä: jossain luottamusmiehet ovat mukana kunnan johtoryhmätyöskentelyssä, toisaalla taas heidät nähdään välttämättömänä pahana, joka yritetään jättää kaiken keskustelun ulkopuolelle. Yhteistyön ja vuoropuhelun kulttuurin tulisi laajeta, sillä osapuolten keskinäinen ymmärtämys on yhteinen etu, joka parantaa sitoutumista ja työmotivaatiota koko kuntasektorilla.

Kirsi Tamminen, Uusi Insinööriliitto Maria Salminen

Elämänurana opettajien edunvalvonta Erkki Kangasniemi luotsasi OAJ:tä yli 19 vuotta. Hän tuli opettajajärjestöön neuvottelijaksi vuonna 1975.

– Tuolloin Suomessa oli 15 itsenäistä ja riitelevää opettajajärjestöä eri keskusjärjestöissä. Nykyään kaikki lastentarhanopettajista yliopistonlehtoreihin kuuluvat samaan järjestöön, maailman ensimmäisenä maana. OAJ on kaikin puolin vahvassa kunnossa, ja lopettelen palvelustani hyvillä mielin.

Kangasniemen mukaan matkan varrella olleista isoista ristiriidoista ja kulttuurieroista on selvitty hyvin.

Opettajien järjestäytymisaste on yli 95 prosenttia.

Eläkepäivien suunnittelulle Kangasniemi ei toistaiseksi ole juurikaan suonut ajatuksia.

– Tällä hetkellä en odota, että vihdoinkin pääsen toteuttamaan itseäni.

Vaikka olenkin työhullu, olen vuosittain ehtinyt muun muassa rullaluistella tuhat kilometriä ja hiihtää toiset tuhat kilometriä sekä pelata tennistä ja golfia.

Hän arvelee, ettei liikuntaa voi tuosta lisätä kovin paljon. Hän ei myöskään odota, että vihdoin pääsee matkoille, koska vapaaehtoisesti reissaaminen ei kiinnosta. Miten lienee kirjoittamissuunnitelmien laita?

– Missään nimessä en tee muistelmia. Tuskinpa sellaisilla on mitään muuta käyttöä kuin oma kehu. Pitkä työura on tehty, ja hyvä niin. Katson mieluummin eteenpäin.

Akavalainen 4 | 2010

19

Paikallinen sopiminen keskeistä Ruotsin työmarkkinoilla Ruotsin työmarkkinajärjestelmä perustuu entistä enemmän paikalliseen sopimiseen. Korkeasti koulutettujen palkkataso on noussut. Järjestelmän toimivuus edellyttää, että palkkaneuvottelua käyvällä esimiehellä on valtuudet sopia palkasta.

A

Ritva Siikamäki

jankohtainen työmarkkinatilanne, valtiopäivävaalit ja palkanmuodostus olivat pääteemoina Akavan toimittajaseminaarissa, joka pidettiin syyskuussa Ruotsin korkeakoulutettujen keskusjärjestössä Sacossa.

Puheenjohtaja Anna Ekström kertoi, että korkeasti koulutettujen työttömyys Ruotsissa on matala verrattuna maan yleiseen työttömyyteen. Taantuman vaikutukset Ruotsin työllisyyteen jäivät odotettua vaimeammiksi.

Alueellisia eroja työttömyydessä

Laman vaikutuksissa oli isoja eroja Ruotsin eri alueiden kesken.

Vientikysynnän hiipuminen koetteli rajusti suhdanneherkkiä teollisuudenaloja, erityisesti autoteollisuutta, joka on alihankkijoineen keskittynyt Länsi-Ruotsiin. Ne joutuivat syviin vaikeuksiin ja koviin leikkauksiin.

– Kun vuosi tai puolitoista vuotta sitten matkusti junalla Tukholmasta Göteborgiin, laman vaikutukset näkyivät selvästi. Kolmen tunnin matkalla siirtyi toiseen maailmaan ja aikaan, kuvailee Ekström.

Autoteollisuuden vaikeudet nostivat Göteborgin ja sen lähiseutujen työttömyyden korkeaksi, sen sijaan Tukholma lähistöineen ei joutunut pahasti kriisin kouriin. Ekström kiittelee Ruotsin insinöörijärjestön kovaa työtä, jonka ansiosta autoteollisuuden lippulaivoille Volvolle ja Saabille löytyi uusi omistaja.

Lamasta melko kuivin jaloin

Ekströmin mukaan laman vaikutukset näyttävät pysyneen nyt paremmin hallinnassa kuin 90Sacon puheenjohtaja Anna Ekstöm harmitteli laimeaa vaalitaistelua, jossa ideologiset avaukset ovat loistaneet poissaolollaan.

20

Akavalainen 4 | 2010

luvulla, eivätkä levinneet laajasti julkiselle sektorille. Edellinen lama vei Ruotsissa paljon työpaikkoja kuntasektorilta, jossa jouduttiin laajoihin irtisanomisiin ja rekrytointikieltoihin.

Esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstö tuntee työssään yhä kaikuja huonoista ajoista – lääkäri tai toimintaterapeutti hoitaa yhä monia sellaisia tehtäviä, jotka ennen lamaa olivat sairaala-apulaisen tai vahtimestarin vastuulla. Tämä lama ei onneksi ole pahentanut kuntasektorin tilannetta, koska valtio myönsi kunnille ja maakäräjille lisärahoitusta.

– Sacon jäsenten työllisyys on pysynyt parempana kuin oletimme, vaikka alueellista ja alakohtaista vaihtelua onkin. Työttömyyskassamme jäsenistä on työttömänä noin kaksi–kolme prosenttia, siis olennaisesti vähemmän kuin yleinen työttömyysaste, noin 9 prosenttia. Moni korkeasti koulutettu on ottanut työn, joka ei vastaa koulutusta. On toki ymmärrettävää, että työuran haluaa saada alkuun mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen. Mutta jos päätyy työhön, joka ei edellytä koulutusta, ei voi pitää koulutusta tuottavana sijoituksena – ei yksilölle eikä yhteiskunnalle, sanoo Ekström.

Nuorisotyöttömyyslukemat hipovat nyt Ruotsissa taivaita.

Taustalla on yhtenä tekijänä korkeakoulujen opiskelupaikkojen

Työehtosopimuksia ilman numeroita

Ekonomisti Lena Granqvist ja hänen kollegansa Håkan Regnér esittelivät sopimuskierroksen tilannetta ja paikallisen sopimisen käytäntöä sekä sen vaikutuksia korkeasti koulutettujen palkkaukseen. Ruotsissa on tällä neuvottelukierroksella neuvoteltavana 650 työehtosopimusta 60 ammattijärjestön ja 50 työnantajajärjestön välillä. Osa neuvotteluista päättyi keväällä, osa jatkuu parhaillaan.

Sopimusten piirissä on noin 90 % Sacon jäsenistöstä.

Yksilöllinen palkkaneuvottelu tuo paremman palkan

Kun neuvottelutoiminnan painopiste on Ruotsissa viidentoista viime vuoden aikana siirtynyt keskitetyistä ratkaisuista paikalliseen sopimiseen, nyt tehdään entistä enemmän työehtosopimuksia, joissa ei ole kiinteitä, keskitetysti määritettyjä palkankorotuksia.

Ne edellyttävät henkilökohtaisten palkkaneuvottelujen käymistä työpaikoilla. Granqvistin mukaan tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida meneillään olevan neu-

Ritva Siikamäki

vottelukierroksen tuloksia, sillä neuvotteluja käydään vielä muun muassa valtiosektorilla. Saco on todennut aiemmissa tutkimuksissaan, että yksilöllisen palkanmuodostuksen malli on nostanut palkkoja, mikäli esimiehellä on ollut valtuudet päättää palkasta.

– Mikäli työntekijä ei tiedä, onko esimiehellä valtuudet palkan määrittämiseen palkkaneuvottelussa, taustalla on monesti hankaluuksia työpaikalla. Silloin malli ei näytä tuottavan parempia palkkoja, huomautti Granqvist.

Uutta osaamista tarvitaan

Regnér korosti, että palkan muodostuminen on entistä yksilöllisempää. Samalla vastuu omasta palkanmuodostuksesta on pitkälti työntekijällä: hän voi vaikuttaa omaan palkkaansa työsuorituksellaan mutta myös itse palkkaneuvottelussa. Esimiehiltä sekä alaisilta vaaditaan nyt uudenlaista otetta ja osaamista.

– Yksittäisen työntekijän palkkakehitykselle on keskeistä, että esimies paneutuu alaistensa työhön ja tuloksiin. Kansantalouden näkökulmasta on tärkeää voida ennakoida, millaiseen suuntaan palkkojen kehitys kulkee, vaikka sopiminen on hajautettua nykyjärjestelmässä.

Granqvistin mukaan ammattiliittojen roolissa painottuu nyt neuvonta. Liitot toimivat enemmänkin valmentajina eivätkä ne määritä palkkoja jäsenten puolesta. Sacon liitot ovat tuottaneet Lönesök-verkkopalvelun, joka avustaa niiden jäseniä palkkaneuvotteluissa.

Regnér nosti lisäksi esiin talouden uudenlaisen jakautumisen. Hän katsoo, että enää ei voida puhua yhtenäisestä kansantaloudesta, vaan Ruotsissakin eri alueet ovat hyvin erilaisessa asemassa keskenään. Tällainen talouskehityksen alueellinen eriytyminen on tavallista myös muualla Euroopassa.

Tutkija Charlotta Kraft katsoo naisten aseman työmarkkinoilla kohentuneen muun muassa koska palkkaneuvottelut tekevät naisten työn ja sen merkityksen entistä näkyvämmäksi. Silti melko harva nainen etenee aivan huippujohtajaksi.

Ritva Siikamäki

voimakas lisäys 90-luvun laman jälkeen. Se kohdistui Ruotsissa valtion kannalta edullisiin aloihin, kuten humanistisiin aloihin ja valtiotieteisiin, jotka eivät nykyisessä taloustilanteessa tuo hyviä työllistymismahdollisuuksia.

Ekströmin mukaan mahdollinen muutos Ruotsin irtisanomissuojaa koskevan lakiin, joka määrittää irtisanomisjärjestyksen, tuskin toisi ratkaisua korkeaan nuorisotyöttömyyteen. Lakimuutos pikemminkin siirtäisi työllistymisongelman iäkkäämpiin ryhmiin, mikä olisi uusi yhteiskunnallinen ongelma. Tuotannollis-taloudellisin syin tehtävissä supistuksissa Ruotsin käytäntö eroaa suomalaisesta mallista, sillä lyhimmän aikaa työnantajan palveluksessa olleet irtisanotaan ensimmäisenä, pisimpään työssä olleet viimeisenä.

Ekonomistit Lena Granqvist ja Håkan Regnér kertovat, että Sacon jäsenet pitävät yksilöllistä palkkaneuvottelua ja palkanmuodostusta hyvänä käytäntönä. Mallin soveltaminen kuitenkin ontuu välillä.

Ritva Siikamäki Akavalainen 4 | 2010

21

Lehtikuva

Tohtoriksi valmistuneiden haastattelututkimus viittaa siihen, että väitteleminen avaa työmahdollisuuksia enimmäkseen muualla kuin tutkijanuralla tai johtotehtävissä. Uudet työllisyystilastot muistuttavat, että monella tohtorilla ura ei urkene ollenkaan.

Tohtorintutkinnollakaan ei valloiteta työmarkkinoita tuosta vain

Y

liopistojen ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto selvitti tohtorin tutkinnon suorittaneiden työllistymiskokemuksia. Kolmannes tutkimukseen vastanneista oli aloittanut jatko-opinnot heti ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen. Vastaajista 13 prosenttia kertoi aloittaneensa tohtoriopinnot, koska muuta työnsaantimahdollisuutta ei ollut.

jausta lisäämällä. Jatko-opintojen rahoittaminen täytyisi kanavoida tohtoriohjelmiin, joista voitaisiin rahoittaa yhdenjaksoisia, riittävän pitkiä kausia väitöskirjan tekemiseen.

Tohtorin tutkinnon suorittaminen vie keskimäärin 6 vuotta 4 kuukautta. Korkeintaan 31 vuo-

Rahoitus haalitaan monelta suunnalta

Aarresaari-verkosto selvitti yh-

Jatko-opintojen rahoitus oli ollut pirstaleista. Joka kuudes vastanneista ilmoitti väitelleensä neljästä eri lähteestä kerättyjen varojen turvin. Yli puolet oli ollut jatkoopintojen suorittamisen aikaan apurahalla ja joka kymmenes työttömänä.

Rahoituksen hajanaisuus hidastaa tohtoriopintoja. Tohtoriopintoja saadaan lyhennettyä riittävän pitkäjänteisellä rahoituksella ja oh-

riön kanssa vuosina 2006 ja 2007

dessä opetus- ja kulttuuriministetohtorin tutkinnon suorittaneiden työllistymistä ja mielipiteitä tohtorikoulutuksesta. Kesällä 2009 tehtyyn

tutkimukseen

vastasi

1 500 tohtoria 17 eri yliopistosta.

Vastausprosentti oli 52.

Tutkimusjulkaisu

Asiantunti-

jana työmarkkinoille – Vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja heidän mielipiteitään tohtorikou-

22

Akavalainen 4 | 2010

lutuksesta: www.aarresaari.net

den iässä tohtoriksi valmistuneita on 29 prosenttia.

Neljännes kokenut tutkinnon haitaksi työnhaussa

Vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneista 92 prosenttia oli töissä ja 2 prosenttia työttömänä. 13 prosenttia vastanneista oli ollut työttömänä tohtoriksi valmistumisen jälkeen. Kaikkiaan noin kolmasosalla oli ollut työllistymisvaikeuksia. Hankalinta työnsaanti oli ollut luonnontieteilijöillä ja yhteiskuntatieteilijöillä.

Vastaajista lähes neljännes ilmoitti tohtoritutkinnosta olleen haittaa työnhaussa. Tämä liittyy työnantajien asenteisiin ja käsityksiin tohtorintutkinnon suorittaneista kapea-alaisina ja ylikoulutettuina. Erityisesti yksityissektorin työnantajat arvostavat tietyissä tapauksissa enemmän ylempää korkeakoulututkintoa ja pidempää työkokemusta kuin tohtorin tutkintoa.

Reilu puolet tohtoreista vakituisessa työsuhteessa

Tohtorin tutkinnon suorittaneista 94 prosenttia katsoi hyödyntävänsä tutkinnossa opittuja asioita työssään jatkuvasti tai jonkin verran.

Tutkimuksessa arvioitiin, että 3–6 prosenttia työssä olevista tohtoreista toimii koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä.

Tutkimus oli pääasiallisena työtehtävänä vain 40 prosentilla tohtoreista. Johto- ja esimiestehtävissä oli neljäsosa töissä olleista vastaajista.

Kyselyhetkellä kolmannes tohtoreista työskenteli määräaikaisessa ja hieman yli puolet vakituisessa palvelussuhteessa. Nuorena väitelleet olivat työllistyneet yrityksiin

useammin kuin muut. Yksityiselle sektorille työllistyneiden tohtoreiden osuus näyttää olevan kasvussa.

Naistohtorin kuukausipalkka lähes 200 euroa pienempi

Tohtorien ilmoittaman bruttokuukausipalkan keskiarvo on 4 182 euroa. Suoraan maisteritutkinnosta tohtoriksi jatkaneilla keskiarvopalkka on 3 898 euroa.

Miestohtorien bruttokuukausiansio on lähes 200 euroa korkeampi kuin naistohtorien. Lääketieteen tohtorien ansiotaso on kaikkein korkein, ja matalin se on luonnontieteelliseltä koulutusalalta valmistuneilla.

Tarkkuutta tohtorikoulutuksen mitoitukseen

Viime heinäkuussa työttöminä työnhakijoina oli työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan 511 tohtoria. Määrä oli noussut 18 prosenttia edellisvuoden heinäkuusta. Kun tohtorikoulutusta mitoitetaan, tarvitaan alakohtaista arviointia.

Vaikein työllisyystilanne on ollut jo pitkään bio- ja ympäristötieteiden tohtoreilla. On ilmeistä, että näillä aloilla on rajoitettava tohtorikoulutusta. Myös eräillä luonnontieteen aloilla on syytä harkita rajoituksia.

Eeva Rantala toiminnanjohtaja Tieteentekijöiden liitto

Aivotyöläisen selviytymisvinkki 1

Huijaa aivot pirteiksi kofeiinilla ole tehty kovin luotettavia tutkimuksia.

– Periaatteessa Suomessa on koko ajan menossa suuri ihmiskoe. Meiltä kuitenkin puuttuu sopiva vertailuryhmä eli ne, jotka eivät juo kahvia. Jo pelkästään unikokeisiin on vaikea löytää ihmisiä, jotka jaksavat olla koko seuranta-ajan ilman kofeiinia. Kahvi on selvästikin addiktiivinen aine.

Stenbergin oma kofeiininkäyttö rajoittuu yhteen teekupilliseen aamiaisella.

– Kun nukkuu riittävästi yöllä, pysyy hyvin vireänä päivällä.

Selvän teki. Mutta kun kahvia kuitenkin juodaan, sillä saavutettava hetkellinen vireystila kannattaa ainakin ajoittaa optimaalisesti. Monissa palavereissa on turha kiihdyttää aivotoimintaa, kun tarpeen on lähinnä istua hiljaa ja nyökytellä. Sähkö-

postin selauskin hoituu rutiinilla.

Itse työtehtäviä ahertaessa sen sijaan aivojen stimulointi kahvilla voi pullauttaa esiin uusia, kirkkaita ajatuksia ja flow-olotilan.

Samuli Siirala

Kahvikupillinen virkistää, mutta miksi?

– Kun aivot saavat kofeiinia, se on kuin painaisi kaasua. Jotta voi ymmärtää kofeiinia, pitää ymmärtää adenosiinia, sanoo dosentti Tarja Stenberg Helsingin yliopiston biolääketieteen laitokselta.

Adenosiini on välittäjäaine, joka hidastaa hermosolujen toimintaa. Se ilmoittaa hermostolle, että energiat ovat vähissä ja hermotoiminnan olisi syytä hidastua.

Kofeiini taas estää adenosiinia välittämästä hermostolle tietoa väsymyksestä.

Unitutkijan näkökulmasta kofeiini on huijausta. Sitä käytetään, jotta voi valvoa kauemmin kuin aivot sallisivat. Jos aivosolut ovat väsyneitä, aivokapasiteetti nousee vain tilapäisesti.

Kahvinjuonnin pitkäaikaisista vaikutuksista aivotoimintaan ei

Viisasten juoma Parasta olisi nukkua tarpeeksi, jotta ei tarvitsisi kofeiinia lainkaan.

Jos kuitenkin juot kahvia tai teetä työpäivinä, optimoi sen virkistävä vaikutus. Nauti päivän ensimmäinen kofeiinikupillinen vasta työpaikallasi. Muuten haaskaat vireimmän hetkesi maisemien tuijottamiseen bussissa. Keskitä kahvinjuonti luovuutta vaativiin työtehtäviin, kuten uuden tekstin kirjoittamiseen.

Antti Kivimäki Akavalainen 4 | 2010

23

Muuttajat

Taloushallinnon asiantuntija hyppäsi ketterästi esimiehen saappaisiin. Johtamisopeista

Juha Tanhua

tärkein on maalaisjärki.

Mutkaton pomo

pysyy asialinjalla

J

ani Helviö, 36, nauraa kumoon pari ennakkoluuloa.

Ei, kirjanpitäjät eivät todellakaan ole hiljaisia tosikkoja, eikä nuorella päälliköllä ole vaikeuksia itseään iäkkäämpien alaistensa kanssa.

Kun kauppatieteiden maisteri Helviö syksyllä 2008 aloitti Levypyörä Oy:n talouspäällikkönä, maailmantalous kävi kuumana ja nastolalaisen metallipajan tilauskirjat paukkuivat. Kului vain muutama kuukausi, ja 50-vuotiaassa yrityksessä mietittiin keinoja taantumasta selviytymiseksi.

Lauri ja Reino Lemettisen vuonna 1955 perustama Levypyörä valmistaa Nastolassa maatalouskoneiden, perävaunujen, traktoreiden ja muiden raskaiden työkoneiden vanteita. Merkittävä osa tuotannosta menee vientiin.

– Kiitos pitkien perinteiden, tiiviiden asiakassuhteiden, vahvan talouden ja ripeiden ratkaisujen, aallonpohjasta selvittiin kuiville.

24

Akavalainen 4 | 2010

Erittäin myönteistä oli, että lamavuonna 2009 saimme myös uusia asiakkaita, Helviö kertoo.

Vastuu kannustaa

Toimintaympäristön yllättävä syöksylasku antoi oman mausteensa Helviön alkuvaiheisiin metallialan yrityksen johtoryhmän jäsenenä.

Vastuu ei kuitenkaan pelottanut, kun taustalla oli laaja kokemus kirjanpitäjänä, taloushallinnon järjestelmäasiantuntijana, talouspäällikkönä ja yrittäjänä.

Alkuperäiseltä koulutukseltaan Helviö on tradenomi. Akateemisesta tutkinnosta hän innostui työskennellessään Suomen Pankissa rahoitustarkastuksessa tarkastusavustajan äitiyslomasijaisena. Kauppatieteen maisteriksi hän valmistui vuonna 2006.

Varsinaiseksi yritystalouden korkeakoulukseen Helviö mainitsee Levypyörää edeltäneet kolme vuotta kansainvälisen tilintarkastusyhteisö KPMG:n palveluksessa.

– Haluan kokonaisvastuuta ja tehdä pitkän tähtäimen päätöksiä. Se on tämän työn suola. Ainoa pieni miinus on se, että olen johtoryhmässä yrityksemme ainoa talousihminen.

Energinen verkottuja

Silloin kun Helviö kaipaa kollegiaalista sparrausta, hän saa apua opiskeluvuosina ja työuran aikana muodostuneista verkostoistaan.

Keskeinen yhteisö ja tietolähde on Suomen Ekonomiliitto SEFE. Työ- ja perhekiireiden vuoksi Helviö luopui viime vuoden vaihteessa luottamustehtävistään Lahden Seudun Ekonomien sihteerinä ja rahastonhoitajana. Mahdollisuuksiensa mukaan hän kuitenkin osallistuu rientoihin.

– Paikalliset tapahtumat tarjoavat tilaisuuden verkottumiseen, joka on kullanarvoista pääomaa työuran eri vaiheissa.

Helviölle hartiapankkihenkinen yhdessä tekeminen on aina

ollut toinen luonto. Parikymppisenä tradenomiopiskelijana hän otti vastuuta opiskelijajärjestössä ja sama meno jatkui myöhemmin Jyväskylän yliopistossa ainejärjestön varapuheenjohtajana.

– Myös yrittäjäkokemukseni liittyy opiskeluvuosiin. Tradenomiopiskelijana perustin yhdessä ystäväni kanssa tapahtumajärjestelyihin ja henkilöstövuokraukseen erikoistuneen yrityksen ja Jyväskylässä toimin Firmamessut-tapahtuman projektipäällikkönä.

Vatsanpohjaa kutitti

Talouspäällikkönä Helviö huolehtii Levypyörän vakavaraisuudesta, riskienhallinnasta, budjetoinnista sekä hallinnon ja raportoinnin kehittämisestä.

Pelkkää strategisten numeroiden pyörittelyä työ ei kuitenkaan ole – vastuulla on myös viisihenkisen ryhmän vetäminen. Tiimiin kuuluvat kirjanpitäjä, palkanlaskija, atk-vastaava, myyntisihteeri ja järjestelmäkehittäjä. Ryhmä vastaa 125 henkilöä työllistävän yrityksen konttoritoiminnoista.

– Kyllä esimiesvastuu aluksi kieltämättä jännitti, Helviö tunnustaa.

Aiemmissa tehtävissä Helviöllä ei ole ollut suoria alaisia. Uudessa tehtävässään hän sai kerralla alaisikseen neljä konkaria, jotka kaiken lisäksi ovat vähintään kymmenen vuotta pomoaan vanhempia. Johtamisen teorioista hän tiesi sen, mitä maisterintutkintoon sisältyvällä kurssilla oli kerrottu. Ei ihme, että vatsanpohjaa vähän kutitti.

Elämä kouluttaa

– Päätin ottaa haasteen vastaan maalaisjärjellä ja substanssiosaamisella, avoimin mielin. Olen alusta asti yrittänyt kuunnella ihmisiä ja pysyä asialinjalla. Havaitsin tulleeni helppoon porukkaan, joka paiskii töitä osaavasti, energisesti ja joustavasti.

Parhaat eväät esimiestyöhön Helviö kertoo saaneensa omilta mainioilta pomoiltaan pitkän ja vaihtelevan työuransa aikana.

Toki joukkoon mahtuu myös pari ikävämpää tapausta, joilta hän on oppinut, miten ei pidä toimia.

– Hyödynnän tosielämän kokemuksia ja hyviksi havaitsemiani malleja. Mihinkään ismeihin tai guruihin en usko. Kyselen ja selvitän missä mennään, ja sen jälkeen katsotaan yhdessä, miten hommia pitäisi kehittää. Näin yksinkertaista se on, Helviö linjaa.

Oikeassa ympäristössä

Helviö on tyytyväinen urakehitykseensä asiantuntijasta päälliköksi.

Hän sanoo nauttivansa isoista kokonaisuuksista ja vaikuttamisesta.

Räätälöityjen pyörien piensarjoihin ja keskiraskaisiin teräsrakennekomponentteihin erikoistuneessa Levypyörässä hän uskoo haasteita löytyvän useiksi vuosiksi eteenpäin.

– Saan jatkuvasti perehtyä uusiin asioihin. Jotta voin parhaalla tavalla palvella yritystä talousasioissa, minun on syvällisesti ymmärrettävä tämän alan liiketoimintaa ja tuotantoprosesseja.

Tunnen juuri nyt olevani oikealla alalla ja oikeassa ympäristössä.

Viideksi kotiin

Perhe, johon kuuluu vaimo ja kaksi alle kouluikäistä tytärtä, pitää osaltaan huolen, ettei työ kuitenkaan nappaa liian isoa lohkoa elämästä.

– Pääsääntöisesti menen kotiin viideksi. Tämänhetkiseen perhetilanteeseen sopii mainiosti myös se, ettei työni edellytä matkustamista.

Viime kesänä perhe nautiskeli isän perhevapaista ja vuosilomasta kaikkiaan pari kuukautta.

– Kiireetöntä yhdessäoloa, sukulointia ja pihahommia, Helviö summaa hellekesän saldon.

Hänen omia harrastuksiaan ovat moottoripyöräily, sulkapallo ja sähly.

Hyvä fyysinen kunto ja syntymälahjana saadut unenlahjat auttavat pitämään paineet aisoissa kiperimmissäkin paikoissa.

Akavalaisilla joko asiantuntija- tai esimiesasema Akavalaiset työskentelevät asiantuntija-, opetus- ja johtotehtävissä, ja heistä yli 80 prosenttia on suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon.

Johtajina ja ylimpinä virkamiehinä työskentelee 22 prosenttia akavalaisista, ja keskimääräinen kokonaisansio tällä ryhmällä on 5 400 euroa kuukaudessa. Heidän viikkotyöaikansa on keskimäärin 42,6 tuntia. Vähintään 48-tuntista työviikkoa tekee 22 prosenttia akavalaisista johtajista ja ylimmistä virkamiehistä. Määräaikaisesti johtotehtäviä hoitaa kolme prosenttia akavalaisista.

Asiantuntijatehtävissä toimivat akavalaiset jakaantuvat erityisasiantuntijoihin (34 prosenttia), opettajiin ja opetusalan erityisasiantuntijoihin (26 prosenttia) ja muihin asiantuntijoihin (13 prosenttia).

Keskiarvo erityisasiantuntijoiden kokonaisansiosta on 4 300 euroa kuukaudessa ja viikkotyöajasta 39,8 tuntia. Erityisasiantuntijoista 11 prosenttia työskentelee vähintään 48 tuntia viikossa. Määräaikainen palvelussuhde on 13 prosentilla akavalaisista erityisasiantuntijoista.

Opettajilla ja opetusalan erityisasiantuntijoilla kokonaisansio on keskimäärin 3 300 euroa kuukaudessa ja työaika 38,2 tuntia viikossa. Tästä ryhmästä kuusi prosenttia työskentelee vähintään 48 tuntia viikossa, ja määräaikaisia puolestaan on 16 prosenttia.

Muut akavalaiset asiantuntijat ansaitsevat keskimäärin 3 400 euroa kuukaudessa ja tekevät 40,3 tunnin työviikkoa. Ainakin 48 tuntia viikossa tekeviä tästä joukosta on 9 prosenttia. Tässä ryhmässä 12 prosenttia on määräaikaisessa palvelussuhteessa.

Maria Salminen

Paula Launonen Akavalainen 4 | 2010

25

Aivojen toiminta ja kuormitus ovat entistä ajankohtaisempia tutkimusaiheita, kun työelämä vaatii entistä enemmän. Miten voidaan varjella aivojen hyvinvointia ja toimintakykyä työelämässä?

Inhimillinen työ suojaa aivojen toimintakykyä

T

utkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitokselta katsoo, että työelämän vaatimukset alkavat olla osin ylimitoitettuja. Työelämä ei päästä ketään helpolla, sillä tietotyö on yleistynyt ja tekniikka on läsnä joka tehtävässä. Tiedon määrä on valtava ja aina on opittava uutta. Päivän mittaan on siirryttävä nopeasti tehtävästä toiseen ja keskeytykset ovat tavallisia. Organisaatiomuutokset myllertävät toimenkuvia ja työyhteisöjä vähän väliä.

Aivojen toiminnan soveltavaa tutkimusta

Müller johtaa Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskusta, joka hakee vastauksia siihen, miten pää kestää tätä menoa.

Keskus tekee soveltavaa aivotutkimusta, neuroergonomiaa ja kehittää aivotutkimusmenetelmiä työelämän tarpeisiin. Tavoitteena on tuottaa uusia lähestymistapoja siihen, miten aivojen toimintakykyä voidaan mitata ja tutkia yhdistämällä ihmisen tiedonkäsittelyn eli kognition ja aivojen fysiologian tutkimus tiiviisti toisiinsa. Tutkimuskeskus selvittää muun muassa työn henkisten ja älyllisten vaatimusten vaihtelun vaikutusta aivojen jaksamiseen ja ihmisten palautumista univajeesta tai työn kuormitushuipuista sekä uusimpien tietoteknisten sovel26

Akavalainen 4 | 2010

lusten käytettävyyttä ja neuroergonomiaa.

kehittyy työssään, painottaa Müller.

Tietotyön luonne ratkaisevaa työurien kannalta

Riittävästi aikaa palautumiseen

Müller iloitsee, että tärkeä tutkimusalue on vastikään saanut virallista tunnustusta. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvylle ja työurien pidentämiselle on keskeistä, miten tietotyössä voidaan säilyttää kyky ideoida ja luoda uutta. Sen olennaiset piirteet tulisi tunnustaa työpaikkojen arjessa. Virallisessa puheessa henkilöstö toki on yritysten ja yhteisöjen tärkein voimavara, mutta työpaikan arki on usein kuormittavuudessaan ja vaatimuksissaan jotain muuta.

– Ihanteellista olisi, että eriikäiset ihmiset voivat tehdä työtä yhteistyössä ja omien resurssiensa mukaan. Työnteon tavoissa ja rytmissä on yksilöllistä vaihtelua, samoin kuormituksen sietokyvyssä, stressaantumisessa ja palautumisessa. Työn pitää olla sopivasti haastavaa, jotta ihminen viihtyy ja

Aivot pitävät rasituksesta, mutta liika on liikaa. On huolehdittava riittävästä palautumisesta ja työn tauottamisesta, jotta aivojen toimintakyky säilyy.

– Moni asiantuntija työskentelee niin innostuneesti, että tauot unohtuvat tai lykkääntyvät liikaa.

Inspiraation katoamista ei tarvitse pelätä. Tauonkin jälkeen pääsee työn imuun takaisin.

Aivot ovat ongelmallisella tavalla poikkeava osa ihmisen elimistöstä, kun ne eivät välttämättä ilmoita ylikuormituksesta. Lihakset menevät maitohapoille ja kipeytyvät kovassa rasituksessa, mutta aivot sopeutuvat ja ihminen voi pitkään ylikuormittaa aivojaan huomaamattaan. Aivot sopeutuvat uuteen vauhtiin, kuormitukseen tottuu eikä väsymyksen merkkejä tunnisteta ajoissa.

– Univajeen sietokyky vaihtelee yksilöstä toiseen, ja ikäkin vaikuttaa palautumiseen. Ylikuormitus vaikuttaa aivojen sähkökemialliseen toimintaan, ja lisäksi se nakertaa vastustuskykyä ja häiritsee sokeriaineenvaihduntaa. Aistien toiminta muuttuu univajeen takia, toteaa Müller.

Muistihäiriöitä tulee kaikenikäisille ylikuormituksen takia.

Sosiaali- ja terveysministeriö luovutti kesäkuussa työympäristötyön erityisansiomitalin tutkimusprofessori Kiti Müllerille ja professori Mikko Härmälle tunnustuksena ansiokkaasta työstä työympäristön hyväksi.

Tutkimusprofessori Kiti Müller kannustaa käyttämään ja lepuuttamaan aivoja sopivasti.

tymistä, kiikutetaan kotiin. Järjestyksenpitoa, toimistorutiineja ja muita ns. tukitoimintoja pitäisi arvostaa, koska ne ovat välttämättömiä ja vaativat omaa osaamista.

Yleinen nuhjuisuus vähentää viihtyvyyttä sekä aiheuttaa turhauttavaa etsiskelyä ja ajanhukkaa.

Ritva Siikamäki

Inhimillinen työ on ihmisen mittaista

Ne ovat usein hälytyssignaaleja siitä, että jatkuva stressi, liiallinen kuormittuminen ja univaje ovat jatkuneet liian pitkään.

Yksilöllisyyttä työhön

Müller korostaa, että työntekijöiden jaksamista voi ja pitää suojella, jotta työyhteisö ja sen tulokset eivät kärsi. Työtehtäviä ei voi vain lisätä ottamatta jotain pois. Yksilöiden erilaiset osaamisprofiilit ja kiinnostukset on syytä ottaa huomioon.

– Tietotyöläinen siirtää osaamisensa uuteen osoitteeseen, jos työ alkaa turhauttaa. Näin käy, jos työolot kuormittavat liikaa

tai liian vähän. Ulkoistamisessa on menty liiallisuuksiin, mikä kuormittaa asiantuntijoita ja vie heidän työaikaansa erilaiseen oheistoimintaan enemmän kuin osaamisen näkökulmasta olisi järkevää. Välittäminen ja yhteisöllisyys katoavat herkästi, kun työpaikalla pyörii niin kutsutun oman porukan lisäksi alati vaihtuvaa ulkoisen palvelutuottajan väkeä, vaikkapa toimisto- tai IT-alan töissä, kuvailee Müller.

Harmaa ylityö lisääntyy huolestuttavasti, kun työpäivä kuluu hallinnollisen ja toimistotyön parissa. Varsinaiset asiantuntijatyöt, jotka vaativat ajattelua ja keskit-

Müllerin mielestä välittämisen kulttuuri on katoamassa työelämästä, mikä lisää työnteon kuormittavuutta yhdessä kiivaan työja muutostahdin kanssa.

– Ylikuormittuminen voi johtaa uupumukseen ilman, että työympäristö huomaa merkkejä siitä.

Työyhteisöistä on tullut niin varovaisia sopivaisuuden suhteen, ettei alaiselta tai työkaverilta enää hevin kysytä, miten hän voi. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja edellyttää toisten tuntemista edes jossain määrin. Esimiehillä on oltava osaamista, kiinnostusta ja rohkeutta pitää yllä yhteyttä alaisiinsa.

Työasiat ja yksityiselämä kulkevat väistämättä rinnakkain, eikä yksityiselämää voi jättää kokonaan taakseen tullessaan töihin. Työasioihin nivoutuu kauskantoisiakin tunnekokemuksia.

– Jos on kokenut työssään voimakasta arvostuksen puutetta, se ei heti unohdu, vaan voi näkyä vetäytymisenä ja varovaisuutena kannustavassakin työyhteisössä, Müller huomauttaa.

Paljon mahdollisuuksia

– Vaikka työelämän ongelmat korostuvat usein julkisessa keskustelussa, noin puolet suomalaisista on tyytyväisiä työhönsä Työ ja terveys 2009 -tutkimuksen tulosten mukaan. Työ on usein eheyttävää vaikeassa elämäntilanteessa.

Työelämässä on paljon kehitettävää, mutta paljon hyvääkin. Meillä tarvitaan aktiivista arvokeskustelua työelämästä, huomauttaa Müller.

Ritva Siikamäki Akavalainen 4 | 2010

27

Asian laita

Kannattaako Suomessa hankkia korkeakoulututkinto?

Suhdanteet tulevat ja menevät, kouluttautuminen kannattaa aina. Akava-yhteisön koulutuspoliittiset toimijat liputtavat vankkumatta korkean koulutuksen puolesta huolestuttavien työllisyystilastojen aikoinakin.

Työttömyystilastot heinäkuulta 2010 kertovat, että vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita on työttömänä ennennäkemättömän paljon. Korkeasti koulutetuilla riski joutua työttömäksi on lisääntynyt nopeammin kuin koko väestössä.

Korkean koulutuksen hankkiminen on merkittävä, pitkäaikaista sitoutumista vaativa investointi sekä opiskelijalle itselleen että yhteiskunnalle. Kuitenkin sen merkitys työnhaun kilpailuvalttina on jatkuvasti pienentynyt. Yhä useampi maisteri tai jopa tohtori ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä.

Akavan työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu sanoo, että koulutus kyllä kannattaa edelleen, mutta ei enää niin hyvin kuin takavuosina.

enää kannata motivoida itseään korkeakouluopintoihin paremman työllistymisen tai isomman palkan odotuksin. Pikemminkin on punnittava sitä, pääseekö korkeakoulututkinnon avulla tekemään kiinnostavaa ja mielekästä työtä. Jos oma juttu löytyy ilman korkeakoulututkintoa, ei sen hankkimisella ole juuri merkitystä.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mielestä työpaikoista voi kilpailla vain osaamisella, koska sitä vaaditaan työelämässä yhä enemmän.

– Kyllä korkeatasoinen koulutus luo perustan, joka lisää yksilön mahdollisuuksia liikkua työmarkkinoilla, uskoo Luukkainen.

Vastaajat ehdottavat, että mietittäisiin tarkoin, onko maisteritasoinen tutkinto tarpeen kaikille korkeasti koulutetuille. Nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmä olisi saatava toimimaan entistä paremmin. Tarvitaan erilaisia mahdolli-

Kyllä 100%

Tutkinnolla työuraan mielekkyyttä ja liikkumismahdollisuuksia

Samoilla linjoilla ovat kaikki kyselyymme vastanneet. Eräs heistä arvioi, että yksilön ei välttämättä

suuksia täydentää omaa osaamista myöhemminkin työuran aikana, joko seuraavan portaan tutkinnolla tai täydennyskoulutuksella.

Suomi kilpailee asiantuntijuudella ja ammattitaidolla

Moni vastaaja perustelee mielipidettään laajentamalla näkökulmaa koulutuksen merkityksestä yksilötasolta yleisemmäksi. Korkealla koulutuksella on suuri arvo koko yhteiskunnalle.

– Tulevaisuuden Suomi rakentuu sivistykselle ja nuoren sukupolven korkealle osaamiselle, toteaa Tuomas Telkkä, joka edustaa Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAssa Tekniikan Akateemisten Liitto TEKiä.

Vastaajat muistuttavat, että korkeakoulututkinnon kannattavuus vaihtelee suuresti koulutusaloittain. Koulutettavien määrät on mitoitettava alakohtaisten koulutustarpeiden mukaisesti.

Eräs vastaaja korostaa, että koulutuksen laatuun ja mitoitukseen sekä työuran alkuun pääsemiseen on panostettava. Sen jälkeen yksilön työllistyminen korkeaa koulutustaan vastaaviin tehtäviin olisi huomattavasti vähemmän kiven takana.

Akavalainen-lehti kysyi, mitä mieltä Akavan koulutus- ja työvoimapoliittisen toimikunnan jäsenet sekä Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn jäsenet ovat korkean koulutuksen kannattavuudesta.

Kyselyyn saatiin 18 vastausta.

28

Akavalainen 4 | 2010

Akava-akatemiassa

opitaan yhdessä uutta Akava-akatemian toinen lukuvuosi on käynnistynyt. Työmarkkinataitoja ja akavalaisia teemoja luotaavia koulutustilaisuuksia järjestetään taas pitkin syksyä ja ensi talvea. Tiedon rautaisannokset ovat kaikkien Akava-yhteisössä työskentelevien ja akavalaisten liittojen hallinnossa vaikuttavien ulottuvilla.

A

kavan järjestöyksikön johtaja Risto Kauppinen toteaa tyytyväisenä, että Akava-akatemia löysi jo ensimmäisenä toimintavuotenaan akavalaisten toimijoiden kohdeyleisönsä hyvin.

– Koulutustarjonnasta saatu kiittävä palaute kannustaa jatkamaan. Syksyn ensimmäisten ilmoittautumisten perusteella näyttää siltä, että kysyntää ja kiinnostusta koulutusta kohtaan on yhä enemmän.

Akava-akatemian syventävien opintojen viime keväänä tehdyssä palautekyselyssä kursseja kiitettiin

muun muassa monipuolisuudesta ja asiantuntevuudesta. Vastaajat olivat tyytyväisiä puolen päivän mittaisiin syventäviin kursseihin.

Tilaisuuksien vuorovaikutteisuutta arvostettiin, ja ne nähtiin konkreettisiksi panostuksiksi akavalaisen yhteisöllisyyden hyväksi.

– On mukavaa ja motivoivaa nähdä muiden liittojen toimijoita ja kuulla ajankohtaisia asioita.

Kurssi antoi vaihtelua arkiseen

Akava-akatemian syventävien kurssien koulutuskalenteri 2010–2011

työhön ja näkymiä oman toimiston ulkopuolellekin, eräs osallistuja kommentoi palautteessaan.

Tiedot Akava-akatemian tarjoamista peruskursseista, syventävistä kursseista ja akavalaisen tietotaitopakin kursseista sekä ilmoittautumisohjeet ovat saatavilla Akaverkosta: www.akava.fi/akaverkko/akava-akatemia

KALENTERIPALVELU VALMISTAA AKAVAN LIITTOKALENTERIT LUOTETTAVASTI KOTIMAASSA.

n Akava työelämän lainsäädännön kehittäjänä 21.10. 2010 klo 9–12 n Akava jäsenen asialla 11.11.2010 klo 9–12 n Akava eläke- ja sosiaalipolitiikan vaikuttajana 18.11.2010 klo 9–12 n Osaaminen ja kannustavuus hyvinvoinnin rahoituksen turvaajana 9.12.2010 klo 8.30–12

TUTUSTU MYÖS TYÖPISTEKALENTEREIHIMME OSOITTEESSA

WWW.KALENTERI.FI

n Menestystä ja turvaa yhdessä 13.1.2011 klo 9–11.30 n Tehokasta akavalaista viestintää 17.2.2011 klo 8.30–12.15 n Akava koulutus- ja työllisyyspolitiikan vaikuttajana 24.3.2011 klo 8.45–12.15 n Kansainvälinen ulottuvuus Akavan toiminnassa 15.4.2011 klo 9–12 n Elinkeinopolitiikkaa akavalaisin silmin

CC kalenterit

19.5.2011 klo 8.45–12 Akavalainen 4 | 2010

Siemensin isäkuukausi kelpaa malliksi muillekin Lapsen syntymän jälkeen pidetyn isyysvapaan lisäksi isä voi pitää lapsensa kanssa isäkuukauden, johon Kela myöntää tueksi vanhempain- ja isyysrahaa. Siemens Osakeyhtiössä on sovittu paikallisesti, että työnantaja maksaa isäkuukaudelta täyden palkan, jos työntekijä on jo käyttänyt lain salliman 18 arkipäivän isyysvapaansa. Käytäntö on havaittu hyväksi yrityksessä.

Tuet Kelasta, loput työnantajalta

Palkallisen isäkuukauden lisäehtona Siemensillä on, että Kela maksaa isälle vanhempain- ja isyysrahaa isäkuukauden ajalta.

Silloin loput maksaa työnantaja.

Isän tulee myös ilmoittaa aiotusta vapaastaan työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen sen alkamista. Samalla hän ilmoittaa vapaan pituudesta.

30

Akavalainen 4 | 2010

Kristiina Kontoniemi/Gorilla

S

iemensillä työskentelevä Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n luottamushenkilö Tommi Grönholm pitää tätä paikallista järjestelyä vastaiskuna väittämälle, että naisten ura- ja palkkakehitys pysähtyy tai ainakin hidastuu äitiys- ja hoitovapaiden aikana.

Hän ei ole kuullut, että missään muussa toimialan työpaikassa olisi sovellettu vastaavaa. Sen sijaan hän on saanut vastailla moniin asiaa koskeviin kyselyihin ja kertoa siitä myönteisiä kokemuksia.

Nykyaikaisille miehille on useimmiten itsestään selvää, että he haluavat hoitaa lapsiaan kotona kun nämä ovat vauva- ja leikki-iässä.

– Työelämässä viivytään 30– 40 vuotta. Perheeseen syntyy keskimäärin kaksi lasta, jotka ovat näistä vuosista pieniä vain tovin, suhteellistaa Grönholm nykyajan kiireitä ja urapaineita.

Isäkuukausi on lisäksi pidettävä yhtäjaksoisena.

Tällä tavalla halutaan myös kannustaa vanhempia tasaamaan perhevapaitten kuluja työnantajille. Suomen Siemensin työntekijöistä 75 prosenttia on miehiä.

– Jo nyt Siemensille on kertynyt tietoa, että vanhemmat voivat jopa puolittaa perhevapaat. Miehillä ei ole ainakaan täällä leimautumisen pelkoa siitä, että jää joksikin aikaa kotiin hoitamaan lapsia, Grönholm arvioi.

Siemens on tyypillinen asiantuntijaorganisaatio, jossa tehdään itsenäisesti monia tehtäviä. Kun perhevelvollisuudet kutsuvat, on mahdollista tehdä myös etätyötä.

Samoin sairaan lapsen hoitoon saa

työnantajalta apua, mutta ensisijaisesti vanhempi saa itse hoitaa sairasta lastaan kotona.

Tommi Grönholm itsekin on jakanut lastenhoitovelvollisuudet vaimon kanssa. Tämä on ollut paitsi mieluisaa, myös jotenkin itsestään selvää yhteisen ammattitaustan takia: molemmat ovat insinöörejä.

– Kyllä kotonaolo antaa ihan toisen näkökulman siihen, mitä arki lasten kanssa on: työtä, mutta ihanaa. Asioitten tärkeysjärjestykset muuttuvat nopeasti. Oppii myös ymmärtämään paremmin, miksi toiselle on niin tärkeää raportoida pyykinpesusta tai kotikommelluksista puolison saapuessa töistä.

Akavan mielestä on tärkeää työelämän

yhdenvertaisuuden

tasa-arvon

edistämiseksi,

käynnistetään

ohjelma,

ja että

jossa

seurataan sukupuolten urakehitystä ja asemaa. Perhevapaajärjestelmää on kehitettävä siten, että vain isille kohdistetut vapaat lisääntyvät. Lisäksi perhevapaalta palaaville pitää säätää vähintään kuusi kuukautta kestävä jälkisuoja irtisanomista vastaan. Perhevapailta saatavia etuuksia ei tule leikata tulotason mukaan.

Perhe pitää käynnissä ja lapset ovat kunnia-asia

Siemensillä tehtiin vuonna 2007 tasa-arvosuunnitelma ja siihen kuuluva palkkakartoitus. Kun mitään suurempia palkkaeroja ei paljastunut, ryhdyttiin miettimään, mitä ylipäänsä voitaisiin tehdä tasa-arvon eteen. Syntyi ajatus palkallisesta isäkuukaudesta.

– Palkallinen isäkuukausi on eräs tapa viestiä henkilöstölle siitä, että työnantaja ymmärtää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaativuuden, mutta myös perheen

energiaa antavan, suuren merkityksen työntekijän hyvinvoinnille, sanoo Siemensin henkilöstöjohtaja Katja Fernández.

Hänen mukaansa tämä hyvinvointi heijastuu myönteisesti työelämänkin puolelle.

– Jos työnantaja pystyy palkallistamalla isäkuukauden omalta pieneltä osaltaan tukemaan nuorta perhettä tasapainoisen yhteiselämän alkuun, niin mikä sen hienompaa – ja pitkällä tähtäimellä myös työnantajan kannalta hyödyllisempää, Fernández täsmentää.

Hän toteaa, että nykyisät eivät suostu jäämään lastensa elämässä sivustakatsojiksi. Siemensin insinöörivaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa isäkuukauden viettäminen näyttää hänestä olevan suorastaan kunnia-asia.

– Moni nuori isä on sanonut, että suhde lapseen on saanut isäkuukauden aikana aivan uudenlaista syvyyttä. Esimiehetkin suhtautuvat asiaan kannustavasti, enkä ole kertaakaan kuullut keneltäkään kommenttia, että työasioita olisi ollut jotenkin vaikea järjestellä poissaolon aikana. Nämä ovat vain järjestelykysymyksiä, kun tahtoa on.

Anne Hyvönen

Anne Hyvönen

Luottamushenkilö Tommi Grönholm ja henkilöstöjohtaja Katja Fernández pohtivat, pitäisikö Siemensille perustaa isäkerho, jossa voisi tuulettaa ja vaihtaa kasvatuskuulumisia.

Korkeasti koulutetut suosivat vanhempainvapaita Kun työntekijöiden erilaisia elämäntilanteita otetaan huomioon työpaikkojen työaikakäytännöissä, parannetaan samalla työssä jaksamista.

Moni hyödyntää vanhempainvapaajärjestelmää, kun työn pitää joustaa perhetilanteen vuoksi. Perhevapaiden pitäisi jakaantua tasapuolisemmin kummallekin vanhemmalle. Siksi perhevapaista aiheutuvat kustannukset on jaettava tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken.

Vuonna 2009 vanhempainpäivärahoja lähes 160 000:lle Kelan tietojen mukaan viime vuonna vanhempainpäivärahoja sai kaikkiaan lähes 160 000 henkilöä. Isyysrahojen saajia tästä joukosta oli yli 54 000.

Isien oikeus erilliseen isyysvapaaseen säädettiin 1990-luvulla. Vuodesta 2001 lähtien isät ovat voineet pitää koko isyysloman milloin tahansa äitiysja vanhempainrahakaudella, enintään neljässä erässä. Vanhempainpäivärahoja ovat äitiysraha ja erityisäitiysraha, isyysraha sekä vanhempainraha.

Kun isä käyttää vanhempainrahakaudesta vähintään 12 viimeistä arkipäivää, hän saa sen jatkoksi 1–12 ylimääräistä arkipäivää vapaata. Tätä jaksoa kutsutaan isäkuukaudeksi. Isäkuukauden voi siirtää pidettäväksi puolen vuoden sisällä.

Tänä vuonna isäkuukausi piteni 13– 36 arkipäivään niillä perheillä, joilla oikeus vanhempainpäivärahaan on alkanut tämän vuoden puolella.

Vanhempainvapaat kiinnostavat koulutettuja uraihmisiä Kelan tilastot vuosilta 1994–2008 osoittavat, että yhä suurempi osa vanhempainrahaa saavista äideistä ja isistä sijoittuu ammattiluokkiin, joissa korkeasti koulutettujen osuus on suuri. Tieteellistä ja teknistä työtä tekevien naisten osuus vanhempainrahan saajista on kasvanut 15,5 prosentista 24,2 prosenttiin viimeisten 15 vuoden aikana.

Vastaavasti isien joukossa teknisen, tieteellisen, lainopillisen, humanistisen ja taiteellisen työn tekijöiden osuus on kasvanut 20,4 prosentista 25,2 prosenttiin.

Akavalainen 4 | 2010

31

Tutkittua Ulkomailla tutkinnon suorittaneet tyytyväisiä valintaansa n Kelan julkistamassa yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa ilmeni, että suomalaiset ja tanskalaiset palaavat muita pohjoismaalaisia harvemmin kotimaahansa ulkomailla opiskelun jälkeen.

Ulkomailla tutkinnon suorittaneista suomalaisista 40 % asuu tutkimuksen mukaan yhä ul-

komailla, ja useimmilla heistä on ulkomaalainen puoliso.

Ulkomailla tutkinnon suorittaneilla on Suomessa enemmän työllistymisongelmia kuin kotimaassa opiskelleilla. He työskentelevät useammin kansainvälisissä tehtävissä kuin kotimaassa opiskelleet, myös Suomessa asu-

essaan. Kaiken kaikkiaan ulkomailla tutkintonsa suorittaneet olivat tyytyväisiä valintoihinsa.

Eri Pohjoismaista kotoisin olevien ja ulkomailla tutkinnon suorittaneiden taustat ovat sikäli yhtäläisiä, että ulkomailla tutkinnon suorittaneilla on useammin korkeasti koulutetut van-

hemmat kuin kotimaassa opiskelleilla.

Julkinen opintotukijärjestelmä on tärkein ulkomaisten opintojen rahoitusmuoto. Norjassa opintotuen osuus opintojen rahoituksesta on suurin (76 %) ja Suomessa pienin (52 %).

Työväkivaltariski suurin terveydenhuolto-, sosiaali- ja vartiointityössä n Työväkivallan riskiammattien kärkijoukkoon kuuluvat terveyden- ja sairaanhoitotyö, sosiaalialan hoitotyö sekä vartiointi- ja suojelutyö.

Työväkivalta kohdistuu yleensä naisiin, mutta sosiaalialalla miehet ko-

kevat väkivaltaa naisia useammin. Tämä johtuu siitä, että alalla työskenteleville miehille kertyy kontrollitehtäviä, joissa väkivaltariski on suurin.

Tiedot ilmenevät Työturvallisuuskeskuksen selvityksestä, jos-

sa tarkasteltiin 15–74 -vuotiaiden ikäryhmiin kuuluvien yli 16 000 suomalaisen työväkivaltakokemuksia vuonna 2007.

Työturvallisuuskeskus korostaa, että työväkivallan ehkäisemiseksi on

ensisijaisen tärkeää antaa työntekijöille jo ennakolta riittävä valmius kohdata uhka- ja väkivaltatilanteita työssään.

Työväkivallan riskiammatit -tutkimusraportti: www.ttk.fi

Työurat eivät pitene pakottamalla n – Pidemmät työurat, osaamisen vahvistaminen ja työhyvinvointi eivät tapahdu itsestään eivätkä pakottamalla, toteaa Salme Mahlakaarto tutkimuksessaan.

Hänen mukaansa työntekijät tarvitsevat tukea ja valmiutta itsensä kehittämiseen, jotta he selviytyisivät kovissa työelämän muutoksissa.

Mahlakaarto toteutti tutkimuksensa valmennusohjelmana, johon osallistui 19 terveydenhuollon ammattilaista.

Siinä keskityttiin työntekijöiden persoonan ja työn, työyhteisön ja organisaation välisen suhteen selkiyttämiseen sekä osallistujien psyykkisten voimavarojen lisäämiseen.

Työn luonne on muuttunut yhä yrittäjämäisemmäksi ja projektinomaisemmaksi. Perinteiset ammattiroolit ovat murtuneet. Osalla työntekijöistä on vaarana joutua työelämän marionetiksi, jolloin työ uhkaa sisäistä turvallisuudentunnetta ja vie voimat.

– Organisaatioiden haasteena on löytää sekä

työyhteisöjä että yksilöitä tukevia ja hyvinvointia lisääviä keinoja.

Työelämän muutoksessa tarvitaan myös panostusta riittävän pitkiin ohjaus- ja tukiprosesseihin, Mahlakaarto painottaa.

Aikuiskasvatustieteen alaan kuuluva Mahlakaarron väitöstyö tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa.

Korkeasti koulutetut liikkuvat aktiivisimmin n Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt suomalaisten liikuntatottumusten muutoksia vuosina 1972–2002 sekä liikuntaharrastuksiin vaikuttavia sosioekonomisia eroja.

Tutkimuksen mukaan korkeampi koulutus, tu32

Akavalainen 4 | 2010

lot ja ammattiasema ennustavat suurempaa aktiivisuutta vapaa-ajan liikunnassa sekä työmatka- tai kuntoliikunnassa.

Pienituloisten miesten ja naisten todettiin olleen passiivisia sekä vapaa-ajallaan että työmatkalla. Matalassa ammattiasemassa

työskentelevät naiset puolestaan olivat aktiivisia työmatkaliikkujia.

Vähiten liikuntaa harrastaviin ryhmiin kuuluvat matalan sosioekonomisen aseman aikuiset ja heidän lapsensa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mainitsee

tutkimusta esittelevässä tiedotteessaan, että koulut ovat tärkeä koko perheen terveiden elintapojen ja liikuntatottumusten tuki.

Akava Camp rakentaa parempaa työelämää opiskelijoille Hymyileviä ihmisiä, työelämätietoutta ja iloista menoa – siinä Akava Camp kiertueen ainekset. Suomen suurin ja kaunein korkeakoulukiertue vierailee jo neljättä syksyä peräkkäin opiskelukaupunkien kampuksilla.

Se tavoittaa tuhansia opiskelijoita.

K

iertue tarjoaa opiskelijoille tietoa työelämästä ja järjestäytymisestä. Tarkoitus on viestittää, että ammattiliiton jäsenyys merkitsee ennen kaikkea tukea ja turvaa läpi työelämän mutta myös hyödyllistä verkostoitumista. Ammattijärjestöön kannattaa liittyä jo opiskeluaikana.

Akava Camp vierailee syyskuun ja joulukuun välillä 28 korkeakoulussa ja kahdessa messutapahtumassa. Kiertueen infopisteissä opiskelijat voivat tavata akavalaisten liittojen opiskelijatoimijoita ja saada heiltä tietoa työelämäasioista.

Kiertueella ovat mukana Akava jäsenliittoineen sekä yhteistyökumppanit If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ja Työeläkevakuuttajat TELA ry.

Aina kehtaa kysyä

Kiertuetapahtumien rinnalla Akava Camp näkyy ja palvelee verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Tällä kiertueella todellakin kehtaa kysyä, sillä opiskelijat voivat esittää työelämäaiheisia kysymyksiä oppilaitoksensa Akava Camp -infopisteessä tai kiertueen omilla verkkosivuilla. Lisäksi keskusteluun voi osallistua kiertueen Facebook-sivuilla. Infopisteessä esitettyjä työelämäkysymyksiä kuvataan, ja kysymykset ovat katsottavissa vastausten kera sosiaalisessa

Akava Camp vieraili Oulun yliopistossa syyskuun alussa.

mediassa. Kiertueen blogi välittää uusimmat kuulumiset.

Kiertueella otetaan myös selvää, millä korkeakoulupaikkakunnalla on Suomen Campein meininki. Kaupungille, joka kerää eniten osallistujia Facebooktapahtumaan, myönnetään ”Suomen Campein kaupunki” -titteli.

Palkinnoksi kaupungin opiskelija- ja ylioppilaskunta voittavat paitsi mainetta ja kunniaa, myös opiskelijatoiminnan kehittämiseen tarkoitetun 500 euron avustuksen kumpikin.

Kiertueen iltaohjelmana on Kreisi-illaksi nimetty keskustelutilaisuus, joka kokoaa yhteen kunkin kiertuepaikkakunnan opiskelijavaikuttajat keskustelemaan opiskelijajärjestöjen yhteisistä tavoitteista. Tilaisuuksissa on mukana myös Työeläkevakuuttajat TELA ry.

Lisätiedot kiertueesta sekä linkit Facebookiin ovat osoitteessa www.akavacamp.fi Elina Havu opiskelijatoiminnan kenttäasiamies Akavalainen 4 | 2010

33

Työmarkkina-avain nyt ruotsiksi ja englanniksi verkossa n Työmarkkina-avain -verkkopalvelu antaa helppolukuisen vastauksen työelämän keskeisiin kysymyksiin. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat tuottaneet yhteistyössä Työmarkkina-avain

-sivuston, josta on nyt julkaistu myös ruotsin- ja englanninkielisenä versio. Työmarkkina-avaimen sisällön ovat tuottaneet palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöt yhteistyössä. Työmark-

kina-avain ja sen kieliversiot ovat osoitteessa: www.tyomarkkina-avain.fi www.arbetsmarknadsnyckeln.fi www.guidetoworkinginfinland.fi

Petri Artturi Asikainen/Gorilla

Reilu Peli -työhyvinvointiaineiston ja -koulutusten tuella parempaa työn tekemisen kulttuuria n TJS Opintokeskus on julkaissut yhdessä ammattijärjestöjen kanssa Reilu Peli -aineiston ja se järjestää myös koulutuksia aiheesta. Se tarjoaa konkreettisia toimintamalleja ja tehtäviä, joiden avulla on mahdollista ennaltaehkäistä epäasiallista kohtelua ja kehittää henkistä työsuojelua sekä selvittää työpaikan ristiriitoja ja tukea hyvää työn tekemisen kulttuuria.

Työpaikan ristiriidat ja epäasiallinen käyttäytyminen eivät ole kohtalon oikkuja eivätkä salaperäistä henkilökemiaa. Ne johtuvat usein epäselvistä toimintatavoista työpaikalla, jotka eivät tue työn tekemistä. Epäasiallista käyttäytymistä voidaan ennaltaehkäistä ja ristiriitoja selvittää työnantajan ja

henkilöstön välisellä yhteistyöllä.

Reilu Peli -aineisto nostaa esiin malleja työyhteisöjen kehittämiselle esimerkkitilanteiden kautta, joissa Esimies Essi ja Työsuojeluvaltuutettu Vertti toimivat. Tehtävät auttavat oppien siirtämisessä työpaikalle.

Reilu Peli -aineisto on tarkoitettu erityisesti henkilöstön edustajille eli luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille sekä esimiehille ja työyhteisöjen kehittäjille. Kansiota myydään hintaan 22 euroa, yli 20 kappaleen tilauksista 20 % alennus. Tilaukset www.tjs-opintokeskus.fi/aineistot tai toimistosta toimisto@tjs-opintokeskus.fi

Paras kesätyönantaja -kilpailu meneillään n Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA järjestää Suomen paras kesätyönantaja -kilpailun tänä vuonna kolmatta kertaa. AOVA haluaa kilpailulla kiinnittää huomiota työpaikkojen hyviin käytäntöihin

sekä välittää opiskelijoille tietoa työelämään liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

Sekä kesätyöntekijät että -työnantajat voivat vielä jättää ehdotuksia vuoden 2010 Suomen

parhaaksi kesätyönantajaksi. Sähköiset lomakkeet ovat osoitteessa www.paraskesatyonantaja.fi

Ehdota Vuoden Välkkyä n Toimihenkilöjärjestöjen sivistysliitto TJS jakaa joka vuosi Vuoden Välkky -palkinnon sellaisesta ammattiyhdistyksen toiminnasta tai ideasta, joka on ollut esimerkillistä jäsenpalvelua tai edistänyt yhdistyksen kehittymistä ja vaikuttavuutta.

34

Akavalainen 4 | 2010

Palkinnolla halutaan osoittaa arvostusta Akavan ja STTK:n yhdistysten toimijoille ja toiminnalle sekä tiedottaa uusista ideoista ja toimintamalleista. Palkinto luovutetaan 7. joulukuuta. Palkinnonsaajan valitsee Toimihenkilöjärjestöjen sivistysliitto TJS:n

liittohallitus. TJS:n jäseniä ovat Akava ja STTK. Palkinnonsaajaehdotuksen perusteluineen voi lähettää 30.9. mennessä sähköpostitse inka. ukkola@tjs-opintokeskus.fi tai postitse TJS Opintokeskus, Inka Ukkola, Ratamestarinkatu 11 A, 00520 Helsinki.

Nytt från Akava Hela utbildningskedjan ska genomsyras av kvalitet n Akava betonar i sina mål för regeringsprogrammet att förutsättningarna för högklassig utbildning i Finland ska säkerställas. Detta kräver resurser och vilja att arbeta för högre kvalitet. Vi måste belöna högskolorna bättre för detta arbete och därför ska sysselsättning inkluderas som en finansieringsgrund för högskoleutbildningen.

Den strukturella utvecklingen av högskolenätverket ska i fortsättningen ske ur ett helhetsperspektiv.

Målet att förlänga arbetskarriärer-

na inverkar kraftigt på utvecklingen av utbildningen och kräver särskilda satsningar både i mellanstadierna mellan olika utbildningar och i tilläggsutbildningen och fortbildningen i arbetet.

Det gäller att skapa fler alternativ för studerande och möjligheter att flexibelt övergå från en utbildning till en annan. Handledningen under studierna ska vara systematisk och tillräcklig. Vuxenutbildningen kräver större och mer metodiska satsningar. Varje högskola

ska utse en ansvarig instans med uppgift att förena utbudet och efterfrågan inom examensutbildningen och fortbildningen.

Systemet för förutseendet av utbildningsbehov som ligger till grund för planeringen av utbildningen måste utvecklas. Varje högskoleexamen ska inkludera en helhet av globaliseringsfärdigheter.

Målet ska vara att alla inom samma åldersklass har avlagt åtminstone en yrkesexamen på andra stadiet innan de fyllt 30 år.

Tillsynen över samarbetsförfarandet har effektiviserats n Finlands första samarbetsombudsman Helena Lamponen har inlett sin fem år långa mandatperiod. Hennes huvudmål är att påverka och öka medvetenheten kring samarbetsförfarandet i företag så att företagen kan utnyttja samarbetslagen till fullo i sin dagliga verksamhet.

Samarbetsombudsmannen övervakar efterlevnaden av samarbetslagen och andra lagar om personalens medverkan i företag.

Dessutom övervakar ombudsmannen personalfonderna och för ett

register över dessa. Ombudsmannens ansvarsområde omfattar 8 000 företag och 800 000 löntagare.

Samarbetsombudsmannens främsta uppgift är att ge anvisningar och råd i enskilda fall till arbetsgivarens eller personalens företrädare eller enskilda arbetstagare. Också missförhållanden som ombudsmannen upptäcker själv eller anmälningar från arbetarskyddsmyndigheterna kan leda till åtgärder.

Ombudsmannen har rätt att utföra inspektioner i företag där

hon misstänker försummelser. Om parterna inte kan nå överenskommelse om personalplaner eller utbildningsmål genom samarbetsförfarandet kan ombudsmannen yrka att vite utdöms av en domstol.

Enligt Akava är samarbetsombudsmannen ett välkommet inslag i tillsynen över samarbetslagarna. Förhoppningsvis kommer ombudsmannens befogenheter att utvidgas även till kommunala och statliga samarbetsärenden.

Samarbetet mellan löntagarna bör intensifieras n För närvarande pågår kollektivavtalsförhandlingar i många branscher. Det känns som att vi ständigt står inför förhandlingar kring något av de närmare 300 kollektivavtalen i vårt land. Detta skapar osäkerhet på arbetsmarknaden och inom samhällsekonomin eftersom det lätt händer att branscherna under förbundsomgångarna börjar tävla om vem som får de största löneförhöjningarna. Detta leder inte sällan till en kraftig lönepolarisering, som tyvärr ofta bidrar till att utvecklingen av arbetslivet faller i skymundan i de spridda förhandlingarna. Förbundsomgångarna är i allmänhet mycket intensiva och har också inom Akava resulterat i arbetskonflikter.

Den nuvarande modellen har åstadkommits av Finlands näringsliv, eller snarare Teknologiindustrin rf. Det är dock fel att ett fåtal globala storföretag ska få bestämma över alla medborgares löneförhöjningar i Finland.

Ordföranden

Löntagarorganisationerna måste i högre grad börja koordinera sina mål och sin verksamhet över centralorganisationernas gränser. Även om den centraliserade inkomstpolitikens tid är förbi måste vi kunna diskutera t.ex. konkurrens, sysselsättning, löntagarnas köpkraft och utvecklingen av arbetslivet inom ett bredare forum. Där kan också arbetsmarknaderna granskas ur ett samhällsekonomiskt perspektiv. I ett litet land som Finland är det klokt att fatta vissa beslut tillsammans. På så vis kan vi förbättra sysselsättningen och säkerställa samhällsfreden.

För att åstadkomma ett sådant forum vore det skäl att tillsätta en stor delegation bestående av ledarna för de största förbunden, förhandlingsorganisationerna och centralorganisationerna från alla sektorer. Förberedelser inför detta bör inledas omedelbart.

Matti Viljanen

Akavalainen 4 | 2010

35

Tietoa työelämästä Akava jäsenliittoineen esittäytyy ja jakaa tietoa työelämästä Akava Camp -kiertueella eri korkeakoulupaikkakunnilla syksyn aikana.

Lisätietoa kiertueesta

www.akavacamp.fi

Tule mukaan!

Yhteistyökumppaneina:

Akava Camp -kiertuepaikkakunnat

28.–29.9. Joensuu 30.9. Mikkeli 5.–6.10. Kuopio 7.10. Kajaani 19.–21.10. Turku 26.–27.10. Jyväskylä

2.11. Vantaa 3.11. Järvenpää 4.11. Vantaa 9.–11.11. Helsinki 16.–18.11. Tampere 1.–2.12. Helsinki