Akavalainen 2/2006

Akavalainen Tiedotuslehti akavalaisille vaikuttajille

2|2006

AKAVAssa osataan liittoutua Edessä tiukka neuvottelukevät Työsuojeluvaltuutettu nostaa kissan pöydälle

Pääkirjoitus

Akavalainen 2 |2006

4 6 8 9 10 12 14 15 16 18 20 21 22 23 24 25 26 28 29 30 32 33 34

AKAVAn järjestöt liittoutuneet tehokkaasti Edessä tiukka neuvottelukevät Viisi visaista: Miten työeläkejärjestelmän uudistus sujuu?

Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta uudistuu Työsuojeluvaltuutettu nostaa kissan pöydälle PARAS hakee muotoaan Pitkä matka paikalliseen neuvottelukulttuuriin Heikki Liede eläkkeelle Korkeasti koulutetuilla naisilla vähemmän lapsia Osa-aikainen sairauspäiväraha helpottamaan työhön paluuta Käppyrä kertoo: Vaihtotase Ostovoima kasvoi arvioitua enemmän Työvoiman vuokraukselle pelisääntöjä Korkeasti koulutetut hakeutuvat työvoimakoulutukseen Kirja-arvio: Luovan luokan esiinmarssi Pohjola-stipendi Asenteet jarruttavat vammaisten työllistymistä Alueiden menestys pohjaa osaajiin Pohjois-Savo vuoden aluetoimikunta Opiskelijat Tutkittua Nimityksiä Nytt från AKAVA

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 http://www.akava.fi Tiedotus faksi (09) 148 1140 Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Tarja Jantunen tarja.jantunen@akava.fi Toimituksen sihteeri ja taitto Tarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fi Käännökset Mona Hemmer

2

Akavalainen 2| 2006

Käyttöikää pidentämään

Astianpesukone teki tenän. Kun korjaaja oli jo tilattu, tuttu kotitalousopettaja tokaisi, ettei yli viisi vuotta vanhaa tiskikonetta enää kannata korjata. Samaan hintaan saisi uuden, ja toisekseen juonikkaat valmistajat rakentavat vempaimensa tarkoituksella sellaisiksi, etteivät ne kestä viittä vuotta pitempään. Päätimme kuitenkin kiusallammekin korjauttaa koneen.

Palkansaajan käyttöikä voi nousta yli 40 vuoteen. Reilun vuoden ikäisen eläkeuudistuksen tarkoituksena on pidentää sitä edelleen. Tarjolla on nyt joustava 63–68 vuoden eläköitymisikä. Uudistus tuntuu ainakin toistaiseksi pidentävän käyntiaikaa, sillä vain joka neljäs käytti uudistuksen suomaa mahdollisuutta siirtyä eläkkeelle 63-vuotiaana. Suurempi eläkekarttuma 63 ikävuoden jälkeen varmaankin houkuttaa monia.

Pelkkä raha tuskin kuitenkaan motivoi pitkittämään työuraa, sillä iän myötä jaksamisongelmat lisääntyvät. Ainakin akavalaisista halukkaimpia eläköityjiä ovat ne, joilla on vaikeuksia jaksaa työssään. He toivovat eläkkeelle pääsyä alle 60-vuotiaina.

Uupuneita eivät eläkkeen superkarttuma tai edes pidemmät lomat houkuta pysyttelemään töissä.

Työuupumusta vastaan on siis taisteltava. Yli viisikymppiset akavalaiset arvioivat, että paras keino siihen on työkykyä ylläpitävä kuntoutus sekä johtamisen ja esimiestyön kehittäminen.

Nykyisen työmäärän vähentäminen ja avustavan henkilöstön lisääminen helpottaisi niin ikään akavalaisia pakertamaan lisävuosia työelämässä.

Jos työuraa halutaan pidentää, ikääntyvien tiedot ja taidot on pidettävä ajan tasalla. Ammoin opituilla taidoilla ei millään pärjää työelämässä eläkeikään saakka, saati sitten pinnistele yli 63-vuotiaaksi. Korjattavaa riittää vielä.

Ilmoitusmyynti AcaCom Media Oy, Myyntipäällikkö Osmo Ignatius gsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909 Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Uusimaa Oy ISSN 1795-8822 Seuraava lehti ilmestyy 13.4.2006 Kannen kuva: Kuvatoimisto Gorilla

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Ammattikunnat ovat vahvuutemme

Yleinen järjestäytyminen on laskenut hälyttävästi viimeiset kymmenen vuotta. Vain akavalaiset järjestöt muodostavat poikkeuksen, sillä niiden jäsenmäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Se osoittaa luottamusta akavalaisten liittojen toimintaan.

Uskon, että akavalaisten liittojen jäsenkasvusta voi kiittää ennen kaikkea ammattikuntapohjaista järjestäytymistä.

Akavalaiset liitot nivovat palkkoihin ja veroihin liittyvään edunvalvontaan ammatillisen edunvalvonnan.

Ammattikuntapohjaiset liitot voivat seistä jäsenen tukena aina opiskeluajoista eläkeikään asti, kaikissa työuran vaiheissa. Liittojen keskeinen tehtävä on edesauttaa jäseniään kehittymään ammatillisesti. Siksi akavalaiset liitot tarjoavat jäsenilleen mm. täydennyskoulutusta, uraohjausta ja työnvälitystä sekä julkaisevat ammattilehtiä ja -kirjallisuutta. Kukapa ei nykyään tarvitsisi myös kollegoiden tukea edistyäkseen ammatissa ja jaksaakseen työssä. Liitot pitävät myös yllä ammattikunnan tunnettavuutta ja nostavat oman alansa arvostusta.

Ammattikuntapohjaisten liittojen vahvuus on juuri niiden jäsenläheisyys.

Oma liitto tuntee jäsenen ammatin haasteet ja keinot niistä selviämiseen.

Työ ja työmarkkinat ovat voimakkaassa muutoksessa. Viime viikkoina on taas

aloitettu useita irtisanomisiin tähtääviä yt-neuvotteluja. Niiltä eivät ole säästyneet akavalaisetkaan. Muutamilla akavalaisilla aloilla vastavalmistuneet joutuvat koulutusta vastaamattomiin töihin tai pätkätöiden puristuksiin.

Ammatillinen järjestäytyminen antaa onneksi turvaa maailman myllerryksissä. Meidän on tehtävä tämä tiettäväksi myös uusille työelämään astuville sukupolville. Nuoret eivät ehkä tiedä, että monet työehtojen ja muiden etujen parannukset ovat palkansaajaliikkeen ansiota. Haasteenamme on saada korkeakouluista valmistuneet järjestäytymään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Opiskelijatoiminta on tärkeä osa koko akavalaisen edunvalvonnan kokonaisuutta. On tärkeää, että opiskelijat saavat työelämätietoa jo ennen työelämään siirtymistään. Meidän pitää tavoittaa myös nämä ihmiset.

Työelämän haasteet ovat kovat. Niihin vastaaminen edellyttää liitoilta jatkuvaa uudistumista, mutta myös voimien yhdistämistä. Toivon ainakin, että liittojen keskinäinen yhteistyö olisi vielä nykyistä tiiviimpää. Keskiössä pitää kuitenkin aina olla yksittäisen jäsenen mahdollisimman tehokas etujen hoitaminen. Liittojen palvelut ja niillä aikaansaadut tulokset ovat keskeisiä asioita, kun liiton jäsenyyttä harkitaan.

Risto Piekka

Akavalainen 2 | 2006

3

AKAVAn järjestöt verkostuneet tehokkaasti

Akavalaiset 31 liittoa ovat hakeneet toisiltaan vetoapua edunvalvontaan ja liittoutuneet useiksi alliansseiksi. Ryhmittymien muodostuminen on täysin jäsenlähtöistä, eikä kirjoituspöydän takana voikaan piirtää keskusjärjestön organisaatiokuvaa, johtaja Jarmo Nurmio toteaa.

Leena Seretin toimittaja

4

Akavalainen 2 | 2006

Uusin koalitio on Akavan Kirkolliset ammattiliitot AKI, jonka Suomen kanttoriurkuriliitto ja Suomen kirkon pappisliitto perustivat viime vuonna. Epävirallista seurustelua oli jatkunut jo pitkään, kunnes yhteistyö oli kypsä sopimukseen ja viimein yhteiseen kattojärjestöön. Nyt papit ja kanttorit kuuluvat AKAVAan AKIn kautta.

Toiminnanjohtaja Esko Jossas sanoo jäsenten identifioituneen edelleen omiin liittoihinsa, mutta edunvalvonta, henkilökunta, tiedotus ja Crux-lehti ovat yhteisiä kaikille. Työ- ja virkaehtosopimukset tehdään Jukon suojissa.

– Papit ja kanttorit tekevät työpaikoillaan yhteistyötä, ja nyt järjestörakenne vastaa jäsenten arkipäivän tilannetta. Tämä tuntuu toimivalta ratkaisulta, Jossas sanoo.

Niin pitkälle ei kuitenkaan pidä mennä, että akavalaiset julkisalan liitot löisivät hynttyyt yhteen ja perustaisivat yhden liiton.

– Akavalaisessa maailmassa ammattiasiat ovat niin keskeisiä ja tärkeitä, enkä näe yhteistä liittoa järkeväksi.

Se olisi AKAVAn perusideaa vastaan, mutta muutkin läheiset ammattialat voisi miettiä saman tyyppistä ratkaisua kuin me olemme tehneet.

Verkottuminen on tätä päivää myös ay-liikkeessä. AKI on löytänyt yhteistyökumppaninsa STTK:laisesta Seurakuntien viran- ja toimenhaltijain liitosta SVTL:stä.

Demokraattisesti VAKAVAssa Mikä yhdistää metsänhoitajan, upseerin, papin, psykologin, luonnontieteilijän, professorin ja tutkijan? VAKAVA. Se on kolmentoista liiton rypäs AKAVAn sisällä tärkeimpänä tehtävänään välittää toisilleen tietoa ja varmistaa keskusjärjestön ja neuvottelujärjestöjen hallinnossa pienten ja keskisuurten liittojen edustus.

– Pienemmät liitot eivät millään ehtisi juosta joka paikassa, eikä joka liiton edustajaa kaikkiin toimielimiin voi käytännön syistä ottaakaan, VAKAVAn ja Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen sanoo.

VAKAVAn vetovastuu kiertää vuoron perään liitolta toiselle ja henkilöt AKAVAn ja neuvottelujärjestöjen hallitukseen, työryhmiin ja toimikuntiin valitaan superdemokraattisesti, kuten Tikkanen asian ilmaisee. Hän on tyytyväinen järjestelyyn.

– Tuemme toisiamme, varmistamme että äänemme kuuluu ja tieto kulkee.

Vakava ei suuntaudu lainkaan ulospäin, vaan liitot ottavat itse kantaa ja esiintyvät julkisuudessa. Tikkanen arvelee, etteivät kaikki jäsenet edes tiedä VAKAVAn olemassaolosta, koska se on täysin AKAVAn sisäinen asia.

– Jäsenille on tärkeä oma liitto.

Koulutuksen lisääntymisen myötä ihmiset järjestäytyvät yhä enemmän koulutuksen tuoman ammatti-identiteetin perusteella. Kun katsotaan, mitkä järjestöt kasvavat ja joissa järjestäytymisaste on korkea, ne ovat juuri niitä jotka eivät tarjoa vain pelkkää kylmää edunvalvontaa, vaan antavat elinikäisiä palveluja opiskeluvaiheesta senioriikään. Ihmisiä ei kiinnosta viipaloitu elämä, Tikkanen luonnehtii.

Kaikkien suomalaisten palkansaajien järjestäytymisen aste on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana 85

Esko Jossas

Tuomo Tikkanen

prosentista 75 prosenttiin.. Saman aikaisesti AKAVAn jäsenmäärä on kasvanut 38 prosenttia ja jäseniä on nyt 450 000.

Yhteistyötä toimialoittain Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN on saavuttanut vankan aseman niin akavalaisissa sisäpiireissä kuin neuvottelupöydissä laajemminkin.

YTN:n statusta nostaa se, että se tekee työehtosopimuksia ja sillä on yritysyhdistys- ja luottamusmiesverkosto.

YTN:n jäseniä ovat kaikki akavalaiset liitot, joilla on ylempiä toimihenkilöitä jäseninä.

– YTN:n ilman muuta tärkein funktio on hoitaa ylempien toimihenkilöiden edunvalvontaa niin teollisuudessa kuin palvelualoilla, huolehtia kentän organisoinnista, kouluttaa luottamusmiehiä ja tehdä sopimustoimintaa tukevaa tutkimusta, pääsihteeri Aleksei Solovjew luettelee.

Aleksei Solovjew

YTN ei ole linnoittautunut AKAVAn raamien sisään, vaan tekee edunvalvonta- ja sopimusyhteistyötä muun muassa STTK:laisten Suoran ja Toimihenkilöunionin sekä eräiden SAK:laisten liittojen kanssa.

– Työpaikoilla on arkipäivää, että toimialakohtaista yhteistyötä tehdään henkilöstöryhmien kesken.

Elinkeinoelämänä Keskusliiton EK:n syntyminen ja sisäinen remontti karsia liittoja vähentää työehtosopimuksia ei Solovjewin mukaan aiheuta siivoustarpeita YTN:ssä.

– Olemme miettineet asian niin, että tällä hetkellä YTN toimii oikein hyvin, eivätkä EK:n toimet aiheuta meillä sisäisiä järjestelyjä. Jos EK:ssa syntyy uusia kokoonpanoja ja liittoja, me pystymme vastaamaan uuteen tilanteeseen, Solovjew sanoo ja hymähtää, että YTN taisi olla kaukaa viisas luodessaan organisaationsa.

Jarmo Nurmio

Vahva koheesio AKAVAn sisäinen koheesio on vahva.

Ihmiset mieltävät usein itsensä ensin akavalaisiksi, sitten vasta oman liittonsa jäseneksi vähän samaan tapaan kuin SAK:laisetkin. Johtaja Jarmo Nurmio ei voi kuin olla tyytyväinen tilanteeseen.

– Sisäiset, vapaaehtoisuuteen perustuvat yhteistyökuviot liittojen kesken toimivat, eivätkä hajota AKAVAa. Olisikin mahdotonta laatia kirjoituspöydän takana malli akavalaiselle organisaatiolle. Kyllä aloite täytyy olla jäsenillä ja liitoilla. Tiiviimpi jäsenrakenne toisi tehokkuutta yhteiseen toimintaan, mutta jäsenten ehdoilla mennään.

Nurmion mielestä nykyinen malli on toimiva. Juko ja YTN hoitavat sopimuspolitiikkaa, kattojärjestöllä on selkeä tehtävä tupoissa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Akavan sisällä jäsenjärjestöt liittotuvat vapaaehtoisesti vaaliliitoiksi ja vaalirenkaaksi varmistaakseen edustuksen keskusjärjestön hallinnossa.

– Vallankäytön näkökulmasta eletään aika tasapainoisessa tilassa. Edunvalvontapolitiikan sisältökysymyksissä järjestöjen koolla on toki merkitystä, eivätkä kaikki järjestöt pääse hallintoon.

On selvää, että OAJ:lla suurena liittona on erittäin suuri painoarvo.

– Liittojen vapaaehtoinen yhteistyö tarkoittaa kuitenkin sitä, että sisäistä valtaa voidaan kanavoida vuorotellen, Nurmio sanoo.

Akavalainen 2 | 2006

5

Edessä tiukka neuvottelukevät

Palkansaajien neuvotteluvoima joutuu koetukselle, kun kevään aikana haetaan ratkaisua yhteistoimintalain uudistamiseen, harmaaseen talouteen ja tilaajan vastuuseen sekä henkilöstön edustajien toimintaedellytyksiin.

Tälle keväälle on kasautunut poikkeuksellisen paljon neuvoteltavia työelämäasioita. Niistä on kaavailtu jopa minitupoa. Asiat ovat kuitenkin keskenään erilaisia ja toisistaan riippumattomia, eikä niitä tule linkittää toisiinsa.

Palkansaajapuolella tavoitteet ovat korkealla ja niitä on paljon. Tuposopimuksen ollessa voimassa neuvottelupaineen kasaaminen vaatii kuitenkin enemmän työtä.

Uudistuksia tarvitaan. Irtisanomislaiksi parjattu yt-laki ei ole pystynyt takaamaan työntekijöille aitoja neuvotteluoikeuksia. Työnantaja tuo asiat neuvottelupöytään usein vasta sitten, kun ratkaisut on tosiasiallisesti jo tehty, jos silloinkaan. Harmaan talouden ongelmat rehottavat etenkin rakennusalalla.

Paikallisen sopimisen lisäämisestä taas on turha aloittaa todellisia keskusteluja, ennen kuin kaikilla aloilla on luottamusmies, jonka toimintaedellytykset ovat kunnossa.

KUVATOIMISTO GORILLA

Minna Helle neuvottelupäällikkö

Työpaikkojen neuvottelukulttuuriin haetaan parannusta yhteistoimintalain uudistuksella.

6

Akavalainen 2 | 2006

Yt-laki saatava toimivaksi Yhteistoimintalain uudistukselta odotetaan paljon. Sen tulisi loihtia työpaikoille parempi neuvottelukulttuuri, joka perustuu aitoon vuorovaikutukseen ja riittävään, oikea-aikaiseen tietoon. Lisäksi tulisi parantaa yt-lain käyttöä työpaikan kehittämisen välineenä.

Myös sanktioita pidetään palkansaajapuolella liian suppeina ja 30 hengen soveltamisalarajaa liian korkeana.

Suurimpana haasteena tulee olemaan lain sisällön todellinen uudistuminen ja kehittyminen. AKAVA ei ole valmis tyytymään pelkkään tekniseen uudelleenkirjoittamiseen, kuten vuosilomalain kohdalla tapahtui.

Lain kokonaisuudistusta on valmistellut jo kahden vuoden ajan työministeriön kolmikantainen komitea, jossa AKAVAlla on oma edustajansa.

Komitean alkuperäinen määräaika ylittyi tämän vuoden tammikuun lopus-

sa, mutta se sai määräaikaansa pidennystä toukokuun puoleenväliin saakka.

Tällä kertaa ajan loppuminen johtui ainakin osittain väliintulleista toimeksiannoista, mm. muutosturvalainsäädännön valmistelusta.

Lakiuudistus on saatava valmiiksi tämän kevään kuluessa, jos se aiotaan viedä eduskuntakäsittelyyn vielä istuvan hallituksen aikana. Tämä on hallituksen tavoitteena, onhan kyseessä hallitusohjelmaan kirjattu hanke. Komitea on päässyt toistaiseksi yhteisymmärrykseen vasta uuden lain rakenteesta, joten uudenkin aikataulun pitäminen tulee vaatimaan kovaa venymistä.

Henkilöstön edustajien asema kuntoon Kevään toinen iso neuvottelukysymys on henkilöstön edustajien toimintaedellytysten parantaminen, jota valmistellaan työmarkkinakeskusjärjestöjen välisessä tupo-työryhmässä. AKAVAn

kentässä paineet henkilöstön edustajien aseman kuntoonsaamiseksi ovat kovat, etenkin yksityisellä sektorilla.

Ratkaisuun pääseminen on palkansaajapuolelle ennakkoehto, jotta se suostuu yhteen työnantajien keskeisimmistä tavoitteista - paikallisen sopimisen lisäämiseen.

Tupossa sovitut paikallisen sopimisen edistämiseen tähtäävät sopimusalakohtaiset neuvottelut tuskin liikahtavat mihinkään, ennen kuin toimintaedellytyksistä saadaan aikaiseksi minimisisältö tietojensaanteineen, korvauksineen, ajankäyttöineen jne. Tämän pitäisi saada myös työnantajiin vauhtia, sillä EK:n on turha haikailla paikallisen sopimisen lisäämisen perään, ellei tupo-työryhmä pääse ratkaisuun.

Pallo on työnantajien sylissä, vaikka he syyttävät palkansaajia paikallisen sopimisen jarruttamisesta.

Tupo-työryhmän työn piti olla valmiina jo viime syksynä. Luottamusmiesten tietojensaannin osalta neuvottelutulos oli hyvin lähellä. Yhteisymmärrys oli saavutettu esimerkiksi palkkatietojen antamisen vähimmäissisällöstä.

Neuvottelutuloksen syntyminen jäi kiinni lähinnä ulkopuolisen työvoiman määrittelystä – joka on auki myös ytkomiteassa – sekä eräistä tilastollisista yksityiskohdista.

Tupo-työryhmä tyytyi syksyllä väliraporttiin ja pyysi lisäaikaa. Valmista pitäisi saada 30.4. mennessä, minkä jälkeen sopimusosapuolilla on aikaa lokakuun puoliväliin saattaa keskusjärjes-

tösopimukset ja alakohtaiset sopimukset vähintään sovitulle tasolle.

Työryhmän tehtäväsarka on laaja, sillä sen tulee luottamusmiesten tietojensaannin vähimmäissisällön lisäksi uudistaa kaikki henkilöstön edustajia koskevat keskusjärjestöjen sopimusmääräykset. Perattavana ovat siten luottamusmiesten lisäksi myös työsuojeluvaltuutettujen ja yt-edustajien oikeudet. Palkansaajien tavoitteena on mm. poistaa perusteettomat erot luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen aseman välillä.

Tilaajan vastuulle sisältö Tilaajan vastuu on kevään neuvottelukysymyksistä sikäli vaativin, että kyse on kokonaan uudesta asiasta. Harmaan talouden ongelmat ovat tiedossa, mutta valmista mallia niihin puuttumiseksi ei ole. Asiasta käytävä keskustelu onkin ollut kaavamaista: tilaajan vastuusta on tullut hokema, jota toiset kiivaasti kannattavat ja toiset yhtä kiivaasti vastustavat. Yhteistä näkemystä siitä, mistä tilaajan vastuussa oikeastaan on kyse, ei ole muodostunut.

Sellaista yritetään nyt rutistaa kasaan työministeriön kolmikantaisessa ULTEVA 2 –työryhmässä 10.3. mennessä. Sen tehtävänä on luoda edellytykset sille, että alihankintaa käyttävät työnantajat ja muut tahot tekevät sopimuksia vain laillisesti toimivien alihankkijoiden kanssa, olipa alihankkija sitten ulko- tai kotimainen. Työryhmän on keksittävä, miten tämä järkevästi ta-

pahtuu ja missä tilanteissa tilaaja voisi joutua vastuuseen siitä, ettei alihankkija toimi laillisesti – esimerkiksi maksa vähintään tessin mukaisia minimipalkkoja tai eläkemaksuja. Pohdittava on myös vastuun sisältö eli mitä laiminlyönneistä tilaajalle seuraa.

Tehtävä on vaikea, mutta ei mahdoton. Työnantajilla ja palkansaajilla on yhteinen intressi: estää laittomia työehtoja ja maksamattomia veroja hyväksikäyttäen tapahtuva kilpailu yritysten välillä. Pelkästään rakennusalalla harmaan talouden arvoksi on arvioitu 700 miljoonaa euroa. Pimeän työvoiman määräksi on arvioitu 15 000 – 20 000 henkilötyövuotta.

Ratkaisun saaminen tilaajan vastuusta on kytketty silloin tällöin EU:n uusien jäsenmaiden työntekijöille asetettuun siirtymäsäännökseen. Työntekijöiden tuloa uusista jäsenmaista Suomen työmarkkinoille on väliaikaisesti rajoitettu, mutta siirtymälainsäädännön voimassaolo lakkaa 30.4.

AKAVA pitää hyvänä, ettei rajoituksia jatketa. Siirtymälaki on rajoittanut suomalaista työnantajaa palkkaamasta henkilöä suoraan omille palkkalistoilleen. Sen sijaan vuokratyövoiman tuloa ei ole rajoitettu. Järjestelmä on saanut osakseen aiheellista kritiikkiä, koska se on ohjannut esimerkiksi virolaista työvoimaa Suomeen vuokratyövoiman kautta.

Akavalainen 2 | 2006

7

Viisi visaista

Miten työeläkejärjestelmän uudistus sujuu?

Uusi työeläkejärjestelmä otettiin käyttöön vuoden 2005 alussa. Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu Uusitalo arvioi, miten uudistuksessa on onnistuttu.

tain tapahtunut eläkejärjestelmän anteliaisuudesta nipistämällä, mutta ei mielestäni kohtuuttomasti.

ELÄKETURVAKESKUS/ARKISTO

Uudistusta suunniteltaessa sen korostettiin olevan kustannusneutraali eli eläkemenot eivät kasvaisi eivätkä toisaalta pienenisi. Nyt tämä on unohdettu ja puhutaan vain säästöistä, joita uudistuksella saatiin aikaan. Miksi?

Hannu Uusitalo Ennen uudistuksen tekemistä oli vahvaa uskoa siihen, että vanha työeläkejärjestelmä kestää, mikäli bkt kasvaa vähintään 1,5 prosenttia vuodessa. Oliko eläkeuudistus varmasti tarpeen?

Suomessa herättiin jo varhain siihen, että väestön ikääntyminen vaatii muutoksia eläkejärjestelmään, jotta eläkeläisten ja työssäkäyvien määrän suhde ei muuttuisi aivan niin rajusti, kuin väestöennusteet antoivat aiheen olettaa.

Vuosikymmenien ajan työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat olleet suuremmat kuin sieltä poistuvat ikäluokat. Nyt olemme siirtymässä vuosikymmeniä jatkuvaan päinvastaiseen tilanteeseen, jossa eläkkeelle siirtyminen on suurempaa kuin työmarkkinoille tulo.

Tämä muutos luo kysyntää myös varttuneemmalle väelle, ja eläkeuudistus puolestaan luo mahdollisuuksia ja antaa myös taloudellisia kannusteita jatkaa työelämässä pidempään.

Tästä toivotaan helpotusta näköpiirissä olevaan työvoimapulaan. Eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys tässä ikääntymisen paineessa on nyt huomattavasti paremmalla tolalla kuin ilman tehtyjä uudistuksia. Tämä on osit-

8

Akavalainen 2 | 2006

Totta on, että vuosituhannen vaihteessa käydyssä keskustelussa kustannusneutraalisuus oli vahvasti esillä. Eläkemenoja ja -maksuja alentavaan ratkaisuun kuitenkin päädyttiin. Vuoden 2005 uudistuksesta päättävät olivat hyvin tietoisia siitä, että tehtyjen arvioiden mukaan eläkemenot ja -maksut pienenevät uudistuksen takia. Hallituksen esityksessä myös mainitaan yhtenä uudistuksen perusteluna, että se hillitsee työeläkemaksujen nousupainetta. Valmisteluvaiheessa oli esillä myös malleja, jotka olivat kustannusneutraalimpeja kuin lopulta hyväksytty malli.

Nyt työssä olevien yli 50-vuotiaiden odote-

taan siirtyvän eläkkeelle yli 61-vuotiaina. Kuitenkin 25-vuotiaiden eläkeiän odote on vain hieman yli 59 vuotta? Mistä tämä ero johtuu?

25-vuotiaiden eläkkeellesiirtymisiän odote kertoo, minkä ikäisenä 25-vuotiaiden työssä olevien odotetaan keskimäärin jäävän eläkkeelle, jos tämä ikäluokka jää eläkkeelle 26-, 27-, ...

69-vuoden iässä samassa suhteessa kuin sitä vanhemmat ikäluokat ovat jääneet. Toisin sanoen odote lasketaan olettaen, että eläkealkavuudet (eläkkeelle siirtyneet iässä x / työeläkevakuutetut iässä x) säilyvät muuttumattomina. Näin päädytään lukuun 59,1 vuotta vuonna 2005.

50-vuotiaiden eläkkeelle siirtymisiän odote on 61,1 vuotta. Se on korkeampi kuin 25 vuotiaan odote siitä syystä, että hän on pysynyt työssä 50-vuoden ikään saakka. Jotkut tu-

levat valitettavasti työkyvyttömiksi 25 ja 50 ikävuoden välillä, ja tämä odotteiden kahden vuoden ero kuvastaa siten alle 50 vuoden iässä alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden vaikutusta eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen.

Mistä kansalaiset ovat antaneet kiitosta?

Kyllä kai monet ovat vielä hyvin odottavalla kannalla. Tieto uudistuksesta on aikaisempaa paremmalla tasolla, mutta työtä on vielä paljon. Väestön keskuudessa on vielä paljon hämmennystä ja epävarmuutta uudistuksen sisällöstä ja sen vaikutuksesta omaan eläkkeeseen.

Kunhan tietojärjestelmät saadaan rakennettua, voimme tarjota kansalaisille entistä parempaa tietoa ansaitusta eläketurvasta ja arvioita tulevan eläkkeen suuruudesta.

Tuoreet tilastot kertovat, että odotettua harvempi jäi vanhuuseläkkeelle 63 vuotta täytettyään. Uudistus näyttää siis purevan. Mikä voisi muuttaa kehityksen suunnan?

Yli 50 vuotiaiden työllisyysasteet ovat Suomessa olleet jo pitkään vahvassa nousussa. Tämä trendi jatkui myös viime vuonna ja myös 6364-vuotiaiden joukossa, joilla oli mahdollisuus käyttää hyväkseen joustavaa eläkeikää. Uskon eläkkeellesiirtymisiän odotteen nousevan jatkossa. Sen voisi katkaista nopeasti huononeva yleinen työllisyystilanne, joka aiheuttaisi paineita siirtyä eläkkeelle. Työelämän laadun kohentaminen, varttuneen työvoiman entistä parempi huomioonottaminen ja työkyvystä ja kuntoutuksesta huolehtiminen voivat puolestaan tukea työssä jatkamista.

Toisaalta täytyy pitää mielessä, että eläkeuudistusten vaikutus tulee näkyviin asteittain ja vuosien saatossa. Tämän vuosikymmenen lopulla voidaan esittää perustellumpi arvio siitä, miten uudistuksen tavoitteet toteutuvat.

Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan uudistus keventää eläkemaksuja Työeläkeyhtiöiden sijoitusten jakautuminen vuosina 1980–2005

Työeläkemaksut saattava pienentyä, kun Puron ryhmän esitykset astuvat voimaan.

Takaisinlainat

Suomen valtio

100

Osakkeet, eurojvk:t

80

Markku Lemmetty johtaja

60 40 20 0

04

02

Esityksen mukaan osakkeisiin sijoittamista voidaan lisätä nykyisestä 25 prosentista 35 prosenttiin viiden vuoden kuluessa. Ehdotukset antavat eri eläkevakuuttajille mahdollisuudet itsenäiseen sijoituspolitiikkaan. Osakesijoittamisen laajentaminen lisää myös tervettä kilpailua, kun nykyisestä joukkovelkakirjapainotteisesta (noin 60 % kaikista sijoituksista eli 47,6 mrd. euroa) toiminnasta voidaan siirtyä esimerkiksi osakkeisiin tai kehittää yritysten takaisinlainausmahdollisuuksia. Osakesijoitukset jakautuvat tällä hetkellä varsin laajasti: Suomeen on sijoitettu noin 9,2 miljardia euroa, euroalueelle 8,2 miljardia ja euroalueen ulkopuolisiin maihin 17,8 miljardia. Yritysten takaisinlainausta ei ole juuri lainkaan.

Työllisyyden ja kansantaloutemme kannalta on tärkeää, että Suomeen sijoittamismahdollisuuksia kehitetään.

Puron ryhmä korostaa valtion toimenpiteiden merkitystä sijoitusympäristön ja yritysten toimintaedellytysten kehityksessä. Ryhmä toteaa myös kritiikkinä yritysverouudistukseen, että käyttöön otettu osinkojen ketjuverotus haittaa sijoituksia kotimaisiin osakkei-

00

Osakesijoitus laajenee

98

Lähde: TELA

96

Vuodet 1980–1996 kirjanpitoarvoilla, 1997–1998 siirtymä, 1999 alkaen markkina-arvot

94

92

90

88

86

84

82

80

Työmarkkinakeskusjärjestöt pyysivät puolitoista vuotta sitten eläkeneuvotteluryhmää selvittämään, miten työeläkevarojen sijoitustoimintaa voitaisiin kehittää, jotta sijoituksille saataisiin entistä parempi tuotto. Nk. Puron ryhmän tehtävänä oli myös selvittää mahdollisuuksia sijoittaa enemmän varoja Suomeen työllisyyttä edistävästi. Selvitystyö valmistui tammikuun lopussa ja ryhmän esitykset tullaan viemään lainvalmisteluun sosiaali- ja terveysministeriöön, joka on jo suhtautunut esityksiin myönteisesti.

Puron ryhmän yksimielisillä esityksillä on suuri merkitys kehitettäessä työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa.

Pitkällä tähtäimellä uudistukset voivat merkitä useiden prosenttiyksiköiden alennuksia tuleviin eläkemaksuihin.

Myös mahdollisuudet sijoittaa eläkevaroja Suomeen lisääntyvät. Kansantalouden kannalta on kysymys keskeisistä toiminnoista, sillä lakisääteisissä järjestelmissä olevat työeläkevarat vastasivat vuoden 2005 lopussa noin kahta kolmasosaa Suomen bkt:stä. Kaikkien työeläkeyhtiöiden markkina-arvo on noin 90 miljardia euroa.

AKAVAn tavoitteena neuvotteluissa oli, että työeläkevarat sijoitetaan turvaavasti ja tuottavasti siten, että paineet eläkemaksujen korotuksiin hillitään ja tulevat eläkkeet maksetaan sovitulla tasolla. Eläkevaroille on saatavissa mahdollisimman korkea odotettu tuotto kuitenkin järjestelmäriskit halliten. Tämä tarkoittaa sekä jokaisen eläkeyhtiön vastuuta omista sijoituksistaan että koko järjestelmän vastuuta kestävästä eläketurvasta.

Takaisinlainat Muut korkoinstrumentit Osakkeet Kiinteistöt

siin ja vaatii ketjuverotuksen poistamista.

AKAVA on esittänyt, että voitaisiin kehittää instrumentteja, joilla edistetään yksityishenkilöiden mahdollisuuksia sijoittaa osakkeisiin tai aloittaviin yrityksiin tätä tarkoitusta varten perustettavien rahastojen kautta. Tällaista sijoittamista tulee lisätä soveltuvilla verokannusteilla.

Suomen työeläkejärjestelmää on kehitetty työmarkkinoiden keskusjärjestöjen neuvotteluin ja yhteistyöllä eläkelaitosten ja viranomaisten kanssa.

Tätä linjaa on syytä jatkaa, kun etuuksien, rahoituksen ja hallinnon kehittämiseen liittyvät asiat ratkaistaan.

Valmisteluun tulevat tel-yhtiöiden lainsäädännön ja kate- ja vakavaraisuuslainsäädännön uudistaminen. Tarkoituksena on, että hallituksen lakiesitykset saadaan eduskunnan käsittelyyn kevään kuluessa ja että uudistukset asuisivat voimaan jo vuoden 2007 alussa.

Taustaraportti, jossa lisätietoa mm. riskisijoittamisesta osoitteessa www.tela.fi Kirjoittaja edusti AKAVAa Puron työryhmässä.

Akavalainen 2 | 2006

9

Työsuojeluvaltuutettu nostaa kissan pöydälle

Moni on tullut työsuojeluvaltuutetuksi puolivahingossa. Mutta ei kajaanilainen Leena Lerssi. Tukea uuteen tehtäväänsä hän haki yhteistoiminnan neuvottelupäivillä Helsingissä. Hyväksi sparraajaksi osoittautui rovaniemeläinen Kari Ketola.

JUKOn, OAJ:n ja TJS Opintokeskuksen yhteistoiminnan neuvottelupäiville tammikuun puolivälissä kokoontui lähes 60 työsuojeluaktiivia. Sosiaali- ja terveysalan lehtori Leena Lerssi on työsuojeluvaltuutettuna kolmatta päivää.

Koulutukseltaan Lerssi on terveydenhuollon maisteri. Hän on työskennellyt Kajaanin ammattikorkeakoulussa vuodesta 1990. Terveydenhoidon ja kasvatuksen lehtorina hän on opettanut työsuojelua, mutta rooli työsuojeluvaltuutettuna on uusi.

– Valtuutettuna olen yksinäinen susi.

Tulin hakemaan tietoa ja luomaan verkostoja.

Vastuulla satoja ihmisiä Kari Ketola Rovaniemen koulutuskuntayhtymästä ryhtyi työsuojeluvaltuutetuksi vuonna 1995. Aluksi hänen kontollaan oli henkinen työsuojelu, vuoden 2006 alusta hän toimii lähes päätoimisena valtuutettuna.

Koulutukseltaan hän on psykiatrinen sairaanhoitaja, sittemmin sairaanhoidon opettaja, kasvatustieteen maisteri ja opintojen ohjaaja. Työsuojeluvaltuutettuna hänen vastuullaan on 850 toisen asteen ja ammattikorkeakoulun työntekijää ja 8000 opiskelijaa.

Leena Lerssin vastuulla ovat peruskoulun ja ammattikorkeakoulun, päiväkotien, kansalaisopiston, museon, kirjaston, Kajaanin kaupunginteatterin ja nuorisotoimen työntekijät. Yhteensä noin 600 henkeä.

10

Akavalainen 2 | 2006

- Työsuojelussa -pitäisi satsata ennaltaehkäisevään työhön. Se olisi hyvää johtamista ja lisäisi työhyvinvointia, Leena Lerssi ja Kari Ketola painottavat.

ANITTA VALTONEN

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Mitä lait tarkoittavat käytännössä?

Ketola ja Lerssi pitävät piakkoin voimaan tulevaa työsuojelun yhteistoimintalakia hyvänä.

– Lakiin on kirjattu käytänteet, joita on jo sovellettu ja joista on puhuttu, ja sanktiointi on selkeämpi kuin ennen, Kari Ketola sanoo.

Hyvää on kummankin mielestä se, että lakiin on kirjattu henkinen ja sosiaalinen työsuojelu. – Ne ovat oleellisia työhyvinvoinnin kannalta.

Luonteeltaan työsuojelulaki on puitelaki, jonka vuoksi ratkaisut käytännön ongelmiin on haettava korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

– Mitä on esimerkiksi riittävä ilmanvaihto? Tai milloin on kyse kiusaamisesta? Kiusaamisesta ei ole yhtään KHO:n ennakkopäätöstä. Tällaisiin ky-

symyksiin haen kollegoilta apua, Leena Lerssi kertoo.

– Päivien keskeinen anti onkin toisten työsuojeluvaltuutettujen kanssa keskustelu, sillä työmme on yksinäistä. Täällä meillä on asiantunteva vertaisryhmä, jossa ymmärrämme toisiamme, kertoo Ketola, joka on osallistunut vastaaviin kokouksiin kahdeksan vuoden ajan.

Pilliin puhaltaja ja sovittelija Onnistuakseen työssään työsuojeluvaltuutetun on kyettävä toimimaan työntekijän ja työnantajan välissä. Hänen on oltava selventäjä, sovittelija ja pilliin puhaltaja. Oleellista on saada kummankin osapuolen luottamus. On selvitettävä, mistä ollaan eri mieltä.

– Enää en usko kaikkea heti ensi kuulemalla, Ketola kertoo kymmenen

vuoden kokemuksella.

Lerssi toteaa. – Tänne tullessani kuulin lentokoneessa täsmälleen saman viestin.

Ketola jatkaa. – Kuuntelen ja käytän aikaa selvittääkseni, miten asiat ovat. Kutsun paikalle kaikki asianosaiset. Juttelemme koko porukalla ja sovimme, miten keskustelua jatketaan.

Hän kertoo esimerkin. – Meillä yhdistettiin kaksi koulua, joissa oli eri käytäntöjä. Kutsuin koolle 80 ihmistä neljäksi tunniksi. Lopuksi lyötiin kättä päälle. Kävi ilmi, että vain asiat riitelivät.

Lisääntyvä sälä uuvuttaa Kari Ketola listaa opetusalan kipupisteitä.

– Fyysisellä puolella hiirikäden vaivat ja niska-hartiavaivat ovat lisääntyneet. Niiden vuoksi mennään työterveyshuoltoon. Henkisellä puolella kitkaa aiheuttavat resurssien leikkaus, määräaikaisuudet ja työn luonteen muuttuminen.

Leena Lerssi täydentää listaa projekteilla ja pätkätöillä.

– Ihmiset kyllästyvät siihen, että aina tulee uusia projekteja. Uutta pitää ruveta järjestämään, kun entinen on vielä kesken. Päällekkäin on puolitoista työtä.

Ketola toteaa, että tätä oravan pyörää jaksaa muutaman vuoden.

– Ylityöllistetyn opettajan luovuus muuttuu mekaaniseksi työksi, jolloin työn mielekkyys vähenee, sillä

perustehtävä on luova opettaminen.

Hän on havainnut, että johtajuus on koulumaailmassa kriisissä.

– Liikemaailman säännöillä toimiminen ei sovi kouluihin. Ihmisten johtamista pitäisi korostaa asiajohtamisen sijasta. Euro on huono konsultti.

– Opettajan perustehtävä on opettaa. Sitä jaksaa, mutta lisääntynyt sälä uuvuttaa. Sälää ovat opetussuunnitelmat, tiimit ja jatkuva kehittäminen. Kasvattamisen osuus lisääntyy. Nuorimmat toisen asteen opiskelijat ovat 15-vuotiaita. Kun opettajat ovat 50–60-vuotiaita, oppilaiden ja opettajien maailmat ovat kaukana toisistaan. Entiset metodit eivät tepsi. Opiskelijoita, joilla on oppimisvaikeuksia, saattaa olla jopa puoli luokkaa. Tämä vaatii yksittäiseltä opettajalta erityisopetuksen tietoja ja taitoja. Sen myötä tulee kalvava riittämättömyyden tunne. Itsetunto laskee, kun omasta työstä ei saa onnistumisen kokemuksia, Ketola analysoi.

Leena Lerssi pyytää kuulijaa miettimään: Miten sinua arvostetaan työpaikalla: suorituksen perusteella vai ihmisenä?

Hyviä käytäntöjä kollegalta – Monet vanhemmat opettajat sanovat, etteivät he enää uskalla mennä opettamaan, koska opiskelijat tietävät

opettajien parityöskentelystä.

– Et usko, miten mukavaa se oli.

Opettajat voivat vertailla työtapojaan.

Se voi olla jaksamisen väline.

– Toisen opettajan tulo tunnille voi myös rasittaa, Ketola ja Lerssi toteavat.

Ketola kertoo itse jaksavansa muun muassa siksi, että on mahdollisimman laiska.

– Olen tällöin luova ja löydän ongelmiin ratkaisuja. Jaksamistani lisää toimenkuvani monipuolisuus. Välillä työskentelen nuorten, välillä aikuisten kanssa, vuoroin eri alojen oppilaitoksissa.

– Työ ei saa olla koko elämä, Leena Lerssi muistuttaa.

Tutustumiskierrokselle Lerssi on innoissaan uudesta tehtävästään. – Aluksi lähden tutustumaan työpaikkoihin. Esimerkiksi teatteri ja päiväkodit ovat listalla. Lisäksi on tutustuttava organisaatioihin, jotka tekevät päätöksiä.

Hän kertoo, että Kajaanissa on menossa työilmapiirikysely.

– Analysoimme tulokset ja niiden perusteella ryhdymme tarpeellisiin toimiin. Tehtäväni on saada päättäjät vakuuttuneiksi siitä, mitä työsuojelun parantamiseksi kannattaa tehdä.

enemmän esimerkiksi tietotekniikasta, Kari Ketola kertoo.

Auttaisiko yhteistyö kollegan kanssa?

Lerssillä on innostava kokemus

Akavalainen 2 | 2006

11

PARAS hakee muotoaan

Kunta- ja palvelurakenneuudistus eli PARAS-hanke etenee kuin luotijuna, vaikkei kukaan tiedä, mihin päädytään.

Asiaa koskeva puitelakiesitys annettaneen eduskunnalle touko-kesäkuussa. Säädösmuutosten on tarkoitus astua voimaan vuoden 2007 alusta.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Suomen on ratkaistava hankala yhtälö: väestö ikääntyy, eläköityy ja tarvitsee enemmän palveluja. Vuonna 2030 meillä on yli 65-vuotiaita 600 000 enemmän ja työikäisiä 400 000 vähemmän kuin nyt. Muutos lisää palvelujen tarvetta samalla, kun niiden järjestämiseen riittää nykyistä vähemmän väkeä.

Jotta kunta- ja palvelurakenneuudistus voidaan toteuttaa tehokkaasti, eri osapuolten on hyväksyttävä sen linjaukset. Tässä vaiheessa moni kysymys askarruttaa hankkeen osapuolia.

Valmistelu monella tasolla Kuntien palvelurakenteita uudistettaessa työnjako on akavalaisittain on se, että Akavan alueelliset toimijat vaikuttavat tavoiteltaviin kuntarakenteisiin.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO keskittyy siihen, miten uudistus vaikuttaa henkilöstön asemaan ja palvelussuhteen ehtoihin. Akavan kuntasektorin järjestöt, kuten OAJ, Lääkäriliitto ja Talentia vaikuttavat hankkeen etenemiseen omalla toimialallaan.

Hankkeeseen kuuluu neljä valtakunnallista valmisteluryhmää, joissa on pääsopijajärjestöjen edustus. Edustajia on neljä, ja kukin heistä edustaa omassa valmisteluryhmässään kaikkia pääsopijajärjestöjä.

Esimerkiksi opetusministeriön valmisteluryhmässä JUKOn edustajana toimii johtaja Liisa Souri OAJ:stä. Ryhmä on arvioinut opetus- ja kulttuuripalvelujen järjestämismahdollisuuksia eri malleissa ja valmistellut ammattikorkeakoulujen ylläpitojärjestelmän mahdol-

12

Akavalainen 2 | 2006

? lista muuttamista. Ryhmä on juuri saanut ammattikorkeakoulujen osalta jatkovalmistelutehtävän. Muilta osin sen työ jatkunee sen jälkeen, kun alueiden palautteet ovat 15.2. mennessä tulleet.

Veturimalli selkein JUKOn neuvottelujohtaja Pekka Hemmilän mielestä henkilöstölle olisi selkeintä, että isoon kuntaan liittyy pienempiä kuntia. Tällaisessa veturi- tai kasvukeskusmallissa kokonaisuus laajenee pienten kuntien yhdistyessä keskuskuntaan.

– Silloin ovat tiedossa neuvotteluosapuolet, on luottamusmiesjärjestelmä ja työnantaja, jolla on palvelu- ja

henkilöstöstrategia. Uusi kuntayksikkö alkaa noudattaa emokunnan palkka- ja henkilöstöpolitiikkaa.

– Tämän rakenteen hankaluus on se, että eri tehtävät vaativat erilaisen asukaspohjan. Esimerkiksi erityissairaanhoito vaatii erilaisen asukaspohjan kuin perusopetus.

– Mikäli rakennetaan kokonaan uusi kuntayksikkö, on odotettavissa paljon sekaannuksia ja juridisia ongelmia. Mikä palkkausjärjestelmä otetaan käyttöön? Miten määritellään tehtävien vaativuustaso ja tehtäväkohtaiset palkat? Entä henkilökohtaisen suorituksen osuus? Lisäksi on tuhansia paikallisia sopimuksia, jotka tuovat lisää kir-

joa, Hemmilä luettelee.

– Valittavasta mallista riippumatta syntyy palvelussuhteen ehtojen harmonisoinnin tarve. Alkuvaiheessa on maksettava enemmän niille, joiden palkka on pienempi. Yhdistymisen hyödyt näkyvät vasta myöhemmin.

Odotettavissa on myös muutoksia työntekijöiden asemaan. Virkoja tarvitaan vain silloin kun tehtäviin liittyy julkisen vallan käyttöä. Muut kunnan työntekijät ovat pääasiassa työsuhteisia. Hemmilän mielestä tämä selkeyttää ja joustavoittaa käytäntöä.

Seuraavalla sopimuskierroksella on odotettavissa kovaa vääntöä siitä, miten lisäkustannukset katetaan. Työnantaja vaatii, että otetaan käyttöön liittotai järjestelyeriä. Palkansaajien mielestä ekstrarahat pitää laittaa tuporaamin päälle.

Mitä tapahtuu esimiehille?

Kuntia yhdistettäessä esimiesryhmät joutuvat liipasimelle. Uudessa isossa kunnassa ei tarvita esimerkiksi seitsemää kunnanjohtajaa tai seitsemää koulutoimenjohtajaa. Miten ylimääräisten käy? Irtisanomisilta ei ehkä voida välttyä. Siksi kuntarakenneuudistus lisää epävarmuutta ja motivaatio-ongelmia.

Ja siksi varsinkin pienet kunnat usein vastustavat kuntien yhdistämistä. Ei ole intressiä lähteä tekemään henkilöstöstrategiaa, jos oma palli heiluu.

– Jos tätä ei osata taiten hoitaa, menetykset ovat hirveitä, Pekka Hemmilä toteaa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KT haluaa uudet kuntarakenteet käyttöön mahdollisimman pian ja mahdollisimman pienillä siirtymäajan kustannuksilla. Tähän mennessä tehtyihin kuntaliitoksiin on sisältynyt siirtymäsäännöksiä. Ne ovat turvanneet henkilöstön aseman viideksi vuodeksi. Ne ovat olleet porkkanoita, joilla kuntaliitoksia on vauhditettu.

Hemmilä ei usko, että viiden vuoden siirtymäsopimuksia tehdään jatkossa.

– Valtiollakaan ei ole varaa maksaa entiseen tapaan porkkanarahoja.

Kaikki on vielä auki Tässä vaiheessa on selvää vain se, että kuntien palvelurakenne muuttuu. Epäselvää on se, miten muutokset toteutuvat eri puolilla maata.

– Voi tapahtua vaikka minkälaisia rakennemuutoksia. Vauhti on kova, eikä kukaan tiedä, mihin ollaan menossa, Hemmilä toteaa.

Hemmilä arvioi epävarmuuden aiheuttavan joissakin kunnissa ”antaa mennä” -käyttäytymistä. Ennen yhdistymistä rakennetaan kaikkea kivaa, jonka uuden ison kunnan veronmaksajat sitten maksavat.

Hemmilä pyrkii saamaan aikaa ratkaisuja, jotka lisäisivät ihmisten turvallisuudentunnetta.

– Kuntia yhdistettäessä pitää noudattaa liikkeenluovutusperiaatetta. Tällöin koko henkilöstö siirtyy uuden kunnan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Jatkossa katsotaan, mitä kukin tekee.

PARAS – kunta- ja palvelurakenneuudistus

Tavoite on, että nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Rakenteita uudistettaessa on otettava huomioon palvelujen laatu ja vaikuttavuus, niiden saavutettavuus ja tehokkuus. Huomiota on kiinnitettävä palvelujen monipuoliseen tuottamiseen, tilaaja–tuottaja -ajattelun lisäämiseen, tietotekniikan hyödyntämiseen sekä palveluyrittäjyyden edistämiseen.

Uudistuksia tehtäessä on otettava käyttöön palvelujen järjestämisja tuottamistapojen parhaat käytännöt.

Muutos edellyttää riittävän vahvaa rakenteellista ja taloudellista perustaa palvelujen järjestämiseen. Sen saavuttamiseksi on tarkasteltava kuntien yhdistämismahdollisuuksia sekä kuntarajat ylittävää yhteistyötä.

On arvioitava valtion ja kuntien tehtävien ja kustannusten jako ja tehtävä tarpeelliset lakimuutokset. www.intermin.fi/kuntajapalvelurakenne AKAVAn kannanotto kunta- ja palvelurakenneuudistukseen www.akava.fi - Tutkimukset ja julkaisut – Edunvalvonta-asiakirjat

Akavalainen 2 | 2006

13

Pitkä matka paikalliseen neuvottelukulttuuriin

Vuosi on kulunut siitä, kun teknologiateollisuudessa solmittiin työehtosopimus. Vuosi on osoittanut, ettei työnantaja tosissaan halua edistää ylempiä toimihenkilöitä piinaavia kysymyksiä: korvauksia vapaa-aikana tehtävistä työmatkoista ja ylityökorvauksia.

Se, ettei 98 prosenttia teknologiaalan yrityksistä ole sopinut asioista ylempien kanssa, osoittaa, mikä on työnantajan halu neuvotella paikallisesti, Insinööriliiton asiamies Pertti Porokari toteaa.

KIRSTI LEVANDER

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Vuosi sitten oli hilkulla, etteivät teknologiateollisuuden ylemmät toimihenkilöt ryhtyneet työtaisteluun. Saatiin aikaan työehtosopimus, johon kirjattiin ylempien ajamia parannuksia. Tärkeimmät ovat vapaa-aikana tapahtuvan matka-ajan korvaaminen ja ylityökorvaukset työaikalain mukaan.

Uutta oli myös ratkaisulautakunta. Se toimii perälautana vapaa-ajan matkustuskorvauksissa, elleivät asiat paikallisesti tai liittotasolla etene. Kumpikin osapuoli voi viedä lautakunnan käsiteltäviksi matka-aikakiistat, joista ei muuten päästä sopimukseen. Asioiden käsittelylle on tiukat aikarajat.

Vuoden aikana ratkaisulautakunta ei ole kokoontunut kertaakaan. Neuvottelijat ovat toistaiseksi yrittäneet saada aikaan sopimuksia paikallisesti.

14

Akavalainen 2 | 2006

Eikö paikallinenkaan kelpaa?

Työnantajat ovat vuosia rummuttaneet paikallisten sopimusten puolesta, koska työpaikoilla asiat tunnetaan paremmin kuin liittotasolla.

– Ok, jos asiat näin hoituvat, YTN:n teknologiateollisuuden vastuullinen asiamies Pertti Porokari toteaa.

Käytännössä asiat harvemmin hoituvat.

– Yksityisen sektorin luottamusmiehillä ei ole eväitä tasavertaiseen neuvotteluun. Heillä ei ole tarpeeksi tietoja neuvottelun pohjaksi eikä aikaa paneutua asioihin. Heidän asemansa pitäisi saada samalle tasolle kuin muiden palkansaajaryhmien.

– Entä työrauha? Olisiko sekin paikallisesti sovittavissa, jos paikallisuutta niin halutaan? Porokari kysyy. Työnantajien kanta on arvattavissa: se ei käy.

– Tessiin on nyt kirjattu, että matka-ajan korvauksesta sovitaan paikallisesti. Se miten ne korvataan, on kirjavaa. Osa yrityksistä maksaa ylemmille korvaukset samoin kuin muille palkansaajille, mutta monessa yrityksessä korvauksista riidellään. Ilmapiiri on kireä, koska asiat eivät etene. Tilanne alkaa vaikuttaa jo matkustuskäyttäytymiseen, Porokari kertoo.

Myönteistä hänen mielestään on se, että tessissä sovitut ylityökorvaukset ovat purkaneet laittomuuksia. Silti niitä edelleen esiintyy.

Jos sopimussaldo ei kasva Sopimuskaudesta on kulunut vuosi.

Teknologiateollisuudessa on noin 1200 työnantajaliiton jäsenyritystä ja villit päälle. Toimialalla työskentelee 52000 ylempää toimihenkilöä. Sopimus on saatu aikaan 25. yrityksessä, siis alle kahdessa prosentissa.

Heikki Liede jää eläkkeelle

Edunvalvoja tarttuu kirveeseen 30 vuotta edunvalvontaa on opettanut koulutus- ja työvoimapolittinen sihteeri Heikki Lieteelle pitkäjänteisyyttä.

- Vaikka välillä tuntuu siltä, ettei asia etene yhtään, kyllä se sieltä kumpujen yöstä tulee uudelleen. Ei pidä lannistua.

Tarja Jantunen tiedottaja

Liede on ollut mukana vaikuttamassa suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen aina 70-luvun puolivälistä alkaen. Maahan on luotu alueellinen korkeakoulujärjestelmä ja ammattikorkeakoulut. Nyt kehityksen suunta on kuitenkin muuttumassa.

Uuden luomisesta on siirrytty vanhan karsimiseen.

– Koulutuspolitiikassa keskityttiin laajentumiseen ja kasvuun aivan viime vuosiin saakka. Edunvalvonta oli paljon helpompaa kuin nyt, kun joudutaan supistamaan ja sopeuttamaan.

Vuodet ovat osoittaneet, että koulutuspolitiikka on monen tekijän summa. Alueilla ja oppilaitoksilla on omat intressinsä, työntekijä- ja työnantajajärjestöillä omansa. Useimmiten lopputulos ei ole minkään yksittäisen toimijan tahdon mukainen.

– Moni kuvittelee, että on olemassa kahva, jota kääntämällä koulutuspolitiikassa saadaan muutoksia aikaan. Esimerkiksi nyt ajatellaan, että aloituspaikkamääriä saadaan vähennettyä noin vain.

Koulutuspolitiikan lisäksi Lieteen vastuulla AKAVAssa on ollut työvoimapolitiikka. Vielä 70-luvulla korkeasti koulutetut pääsivät tarkoituksenmukaisen työuran alkuun, kunhan saivat jalan työpaikan oven väliin.

– Tämä ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Vaikka korkeasti koulutettu saa töitä, ei se aina tarkoita, että hän pääsee odotusten arvoiselle työuralle.

Erityisesti laman jälkeen korkeasti koulutettujen työllistyminen heikkeni.

Liede oli ja on edelleen huolissaan siitä, että lamasukupolvi on jäänyt huo-

KARI RISSA

–

Heikki Liede on koko 30-vuotisen uransa ajan kantanut huolta siitä, että korkeasti koulutetut saavat valmistuttuaan koulutustaan vastaavia töitä. Kun mies itse tuli AKAVAan vuonna 1976, osuivat omat opinnot ja uusi työ ”harvinaisen hyvin kohdalleen”.

noon asemaan - ja seuraavat ikäluokat ovat jo ajaneet ohi.

– Työmarkkinat ovat julmia. Siellä ei vuoronumeroja jaeta.

Liede korostaa, että koulutus- ja työvoimapolitiikat pitäisi nähdä kokonaisuutena.

– Koulutuksen suunnittelussa työelämänäkökulma saisi painaa nykyistä enemmän. Nyt koulutuspolitiikkaa tehdään liikaa ”koulutus kannattaa aina” tyyppisten sloganien kautta. Myös kriittistä keskustelua saisi olla enemmän.

Nyt leimataan helposti koulutusvihamieliseksi tai oppilaitosvastaiseksi, jos ilmaisee epäilevän kantansa johonkin asiaan.

Akavalaisen edunvalvonnan luonne on jäsenmäärän kasvaessa kokenut suuria muutoksia. Yhden asian liikkeestä on tullut lähes valtiohoitajapuolue.

Nyt ei enää riitä, että muistutetaan puheissa korkeasti koulutettujen etujen huomioon ottamisesta.

– On tehtävä esitys, perusteltava se ja ajettava asiaa eteenpäin monella eri foorumilla. Jotta edunvalvontatyös-

sä saa jotain aikaiseksi, pitää olla laajat verkostot ja vahvat perustelut omalle asialleen.

Peräänantamattomuus näkyy myös Lieteen työn tuloksissa. Hän oli 70-luvulla käynnistämässä pohjoismaista yhteistyötä psyykkisen työsuojelun edistämiseksi. Arbetsmiljö-ajattelun tuominen Suomeen soveltui erityisesti akavalaisille aloille. Seuraavalla vuosikymmenellä Liede lähti mukaan kehittämään työaikapankkia ja vuorotteluvapaajärjestelmää. 90-luvulla Liedettä työllisti muun edunvalvonnan ohessa korkeasti koulutettujen työllistymisen parantamiseen tähtäävän KEKO-koulutuksen käynnistäminen.

Kun Akavatalo maaliskuun lopussa jää taakse, on Lieteen seuraava projekti jo täydessä vauhdissa. Oman talon rakennustyömaalla tuore eläkeläinen pääsee hyödyntämään myös kirvesmiehen ammattitutkintoaan.

– Kesällä teemme perustukset, kaivot ja muun tarvittavan infrastruktuurin. Vuoden päästä alkaa sitten pystytys, suunnittelee Liede.

Akavalainen 2 | 2006

15

Korkeasti koulutetuilla naisilla vähemmän lapsia

Työ vai perhe - perhe vaiko työ? Kysymys askarruttaa erityisesti perheenperustamisikäisiä korkeasti koulutettuja nuoria. Monet miettivät pitkään ja perusteellisesti perheellistymisen optimaalista ajoittamista, ensimmäisen ja mahdollisesti tätä seuraavien lasten hankintaa.

Ulla Aitta työelämän tutkija

16

Akavalainen 2 | 2006

Kun perhe vihdoin on perustettu, ‘hamlettimainen’ kysymys ei jätä rauhaan. Se pyörii edelleen mielissä niillä, jotka tasapainoilevat työn ja perheen välisessä nuorallatanssissa ja punnitsevat päivittäin, kuinka jakaa aika perheen ja työn kesken.

Työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa painivat ennen kaikkea nuoret akateemisesti koulutetut naiset. Ongelmasta kielii muun muassa se, että korkea koulutus vähentää naisten synnyttämien lasten lukumäärää. Korkeasti koulutettujen miesten perheissä keskimääräinen lasten lukumäärä on hivenen suurempi kuin muilla miehillä.

Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä viralliseen väestörekisteriin yhdistetyt tiedot vuodelta 2002 kertovat, että ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneet naiset ovat kaikissa ikäryhmissä muita naisia useammin kokonaan lapsettomia. Erot eri koulutusasteita edustavien naisten synnyttämien lasten lukumäärässä ovat erityisen suuria nuoremmissa ikäluokissa.

Alle kolmekymppiset vain perusasteen koulutuksen suorittaneet naiset ovat jo ehtineet synnyttää keskimäärin 1,2 lasta. Samaan ikäluokkaan kuuluvilla akateemisesti koulutetuilla naisilla lasten lukumäärä on keskimäärin 0,3 lasta. Alle 35-vuotiailla vastaavat luvut ovat 1,7 lasta ja 0,9 lasta.

Näiden ikäluokkien lopullista lasten lukumäärää ei tämän päivän tilastoista luonnollisestikaan voida vielä ennustaa.

Aiemmat tutkimukset, joissa on selvitetty jo hedelmällisyysiän ohittaneiden

Toimiaseman tai työtehtävien vaikutus työn ja perheen yhteensovittamiseen Miehet

Naiset

Rajoittanut haluamaansa lasten lukumäärää työhön liittyvistä syistä Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Työntekijät

11

4 4 3

8 6

Lykännyt lasten hankintaa työhön liittyvistä syistä Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Työntekijät

20

8 10

5 6

3

Siirtänyt lasten hankintaa työsuhteen määräaikaisuuden vuoksi Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Työntekijät

17

37 36

6 28

30 Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimus 2003

naisten synnyttämien lasten kokonaismäärää, osoittavat, että akateemisesti koulutetuilla naisilla luku on jäänyt muita naisia alhaisemmaksi.

Pitkä koulutus siirtää lasten hankintaa Eroja syntyvyysluvuissa selittää muun muassa se, että akateemisten tutkintojen vaatimat pitkät koulutusajat siirtävät naisten perheellistymistä ja lasten hankintaa myöhemmäksi. Ensisynnyttäjien ikä onkin noussut nimenomaan korkeasti koulutettujen naisten ryhmässä. Lääketieteen näkökulmasta ensisynnyttäjien keski-iän nousua ei pidetä laisinkaan suotuisana kehityksenä.

Kun ensimmäisen lapsen synnyttäminen naisella siirtyy reilusti yli kolmenkymmenen ikävuoden, jää useam-

man lapsen hankintaan selvästi lyhyempi aikajänne. Korkeasti koulutettujen naisten perheellistymisen siirtymiseen vaikuttavat varmasti myös heidän omat ammatilliset tavoitteensa. Vastavalmistuneet haluavat hankkia työkokemusta omalta alaltaan ja saada tukevan jalansijan työelämässä ennen vetäytymistään äitiys- ja vanhempainlomille. Myös tähän elämänvaiheeseen ajoittuvilla opintolainojen takaisinmaksuilla ja asunnon hankintaan liittyvällä velkaantumisella on varmasti oma merkityksensä tilanteissa, joissa nuoret akateemiset perheet pohtivat lasten hankintaan liittyviä taloudellisia seuraamuksia.

Muiden paineiden lisäksi näihin ruuhkavuosien vyyhteihin sotkeutuvat nuoriin naisiin kohdistuvat määräaikaiset palvelussuhteet. Voidaan pikem-

KUVATOIMISTO GORILLA

Nuorten korkeasti koulutettujen naisten perheen perustamista lykkäävät muun muassa pätkätyöt.

minkin pitää ihmeenä sitä, että korkeasti koulutetuilla nuorilla ylipäänsä riittää optimismia ja rohkeutta perustaa perheitä näinkin vaativissa elämänvaiheissa.

Muutetaan työelämää - ei naisia eikä miehiä Monesti kysytään sitä, miksi korkeasti koulutettujen naisten tulisi synnyttää yhtä paljon lapsia kuin muidenkin naisten. Koulutettujen naisten hedelmällisyyslukujen kohoaminen ei toki tarjoa ratkaisua Suomen väestöongelmiin. Kyse on enemmänkin eri väestöryhmien tasavertaisuudesta ja yksilön oikeuksista.

Tilastokeskuksen uusimman Työolotutkimuksen (2003) tulosten valossa näyttää siltä, että nimenomaan koulutetut naiset muita ryhmiä useammin katsovat, että juuri he ovat joutuneet rajoittamaan haluamaansa lasten lukumäärää työhön liittyvistä syistä. Joka viides tästä ryhmästä sanoo lisäksi, että on joutunut siirtämään lasten hankin-

väestöpolitiikassa lähdetty siitä, että kaikilla väestöryhmillä on oikeus ja mahdollisuus synnyttää ja kasvattaa lapsia. Tämä edellyttää sitä, että työmarkkinat ja lainsäädäntö toimivat niin, että myös perheellisillä työntekijöillä on mahdollisuus yhdistää työ ja perhe.

AKAVA on työelämän kehittämisen tavoitteissaan vaatinut määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäytön ehkäisyä, ylipitkien työaikojen rajoittamista ja työaikajoustojen lisäämistä esimerkiksi työaikapankkien avulla. Kaikki nämä ovat keinoja, jotka auttavat parantamaan myös lapsiperheiden arkea ja elämisen laatua.

taa tuonnemmaksi työhön liittyvistä syistä.

Useampi kuin joka kolmas niistä naisista, jotka ovat siirtäneet lasten hankintaa, liittävät syyn palvelussuhteen määräaikaisuuteen.

Monissa Etelä-Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa, syntyvyys on laskenut erityisesti koulutettujen naisten kohdalla. Näissä maissa naisten on hyvin usein tehtävä toisensa poissulkevia valintoja - joko työ tai perhe. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on perhe- ja

Lapsettomien naisten osuus (%) naisen iän ja koulutusasteen mukaan % 100 80

80 Ylempi korkeakouluaste

60

46 40 28

39 20 0 25–29

26

22

21 19 Ei perusasteen jälkeistä koulutusta 30–34

35–39

40–44

22 17 45–49

23

24

14

12

50–54

55–59 Ikä

Lähde: Tilastokeskus, väestörekisteri ja tutkintorekisteri 2002

Akavalainen 2 | 2006

17

Osa-aikainen sairauspäiväraha helpottamaan työhön paluuta

Hallitus esittää osa-aikaisen sairauspäivärahan käyttöönottoa. Tavoitteena on tukea vakuutetun oma-aloitteista työhön paluuta pitkähkön, vähintään 60 sairaspäivärahapäivää kestäneen työkyvyttömyyden jälkeen. Esitys tukisi myös eläkepoliittista tavoitetta työurien pidentämisestä.

Jarmo Pätäri lakimies

Uudistuksen tarkoituksena ei ole heikentää vakuutetun työkyvyttömyyden aikaista toimeentuloturvaa, tiukentaa työkyvyttömyyden määritelmää eikä vaikeuttaa sairauslomalle pääsyä. Tavoitteena on tukea vakuutetun omaa pyrkimystä palata työhön jo ennen varsinaisen sairauslomansa päättymistä silloin, kun terveydelliset edellytykset siihen ovat olemassa ja osa-aikatyö järjestyy.

Osapäivärahaan on mahdollisuus sekä palkansaajalla että yrittäjällä.

Käytössä muissa Pohjoismaissa Nykyisen sairausvakuutuslain mukainen sairauspäiväraha on tarkoitettu korvaamaan lyhytaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Se mahdollistaa työkyvyn säilymisen kannalta tarpeellisen hoidon ja toipumisen sekä työhön paluun. Sairausvakuutuslain mukaisessa työkyvyttömyydessä on kyse vakuutetun toimintakyvyn ja sairauden välisestä syy-yhteydestä eli siitä, mikä on yksilön kyky tehdä tavallista tai siihen verrattavaa työtään mahdollisesta viasta, vammasta tai sairaudesta huolimatta.

Henkilö on nykyisen lain mukaan joko työkykyinen tai täysin työkyvytön eli lakiin ei sisälly mahdollisuutta maksaa sairauspäivärahaa osalta päivää.

Osittainen työskentely sairauslomalla saattaisi kuitenkin edesauttaa vakuutetun kuntoutumista ja nopeuttaa hänen toimintakykynsä palautumista. Ruotsis

18

Akavalainen 2 | 2006

sa, Norjassa ja Tanskassa on voimassa osapäiväraha/osa-aikatyöjärjestelmä.

Edellytyksenä osa-aikatyö Oikeus osapäivärahaan muodostuu kaksitahoisesti. Ensinnäkin henkilön on oltava työkyvytön ja hänen on pitänyt saada sairausvakuutuspäivärahaa vähintään 60 päivältä eli omavastuuaikoineen noin kolmen kuukauden ajalta.

Lisäksi työkyvyttömyyden on jatkuttava koko osasairaspäivärahakauden.

Toisaalta henkilön on tänä aikana oltava osa-aikatyössä eli osapäivärahaa haluavan on sovittava työnantajansa kanssa työnsä tekemisestä osa-aikaisesti. Osa-aikatyössä työajan ja palkan oli si vähennyttävä 40–60 prosenttiin aiemmasta.

Osa-aikatyötä koskeva sopimus olisi määräaikainen ja sitä voitaisiin muuttaa kesken sopimuskauden uudella sopimuksella. Osa-aikaisen sairaspäivärahakauden jälkeen henkilöllä on oikeus palata tekemään omaa aiempaa kokoaikatyötään.

Ennen osa-aikatyön aloittamista on varmistettava, ettei työhönpaluu vaaranna vakuutetun terveydentilaa eikä muiden työntekijöiden turvallisuutta.

Osasairauspäivärahaa maksetaan enintään 72 arkipäivältä. Se voidaan maksaa yhtäjaksoisesti tai vähintään 12 arkipäivän jaksoissa. Sitä maksetaan sai rauspäivärahan päättymistä seuraavasta arkipäivästä ja se on määrältään puo-

let sitä välittömästi edeltävän sairauspäivärahan määrästä.

Osapäiväraha on sairauspäivärahasta erillinen etuus, joten sen maksaminen ei vaikuta sairauspäivärahan enimmäis- eikä ensisijaisuusaikaan.

Poikkeustilanteet huomioidaan Mikäli vakuutettu ei osasairauspäivärahalta kokoaikatyöhön palattuaan kykenekään terveydentilansa vuoksi suoriutumaan kokoaikatyöstään, olisi hänellä mahdollisuus tietyin edellytyksin enimmäisaikojen salliessa palata takaisin osapäivärahalle. Tällöin ei vaadittaisi edeltävää 60 sairaspäivärahapäivää. Osapäivärahan enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki osasairauspäivärahapäivät kahden edeltäneen vuoden ajalta.

Vakuutetulla on myös oikeus siirtyä takaisin sairauspäivärahalle, jos hänen osa-aikainen työnsä päättyy tai hän ei enää terveydentilansa vuoksi selviydy osa-aikatyöstään. Jos taas vakuutettu tulee osa-aikatyössä tilapäisesti työkyvyttömäksi esimerkiksi nuhakuumeen takia, on hänellä oikeus sairaslomaan osa-aikaisen työsuhteen muutoin jatkuessa.

Voimaan 2007 Lakiesitys valmisteltiin kolmikantaisesti sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä. Julkissektorilla vastaava etuus on tarkoitus toteuttaa kunnan viranhaltijoiden osalta kunnallisia viranhaltijoita koskevaan lakiin. Valtion

virkamiehille muutokset toteutettaisiin virkaehtosopimuksin. Uudistus on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2007 alussa.

Osapäivärahalle asetettujen tavoitteiden toteutumista arvioidaan seurannan avulla. Siinä on selvitettävä osasairauslomaa käyttäneiden työntekijöiden ja heidän työnantajiensa sekä yrittäjien näkemyksiä järjestelmän toimivuudesta.

Kansaneläkelaitos seuraa mm. osasairauspäivärahan käyttöastetta, etuuden saajien työkyvyttömyyden perusteena olevia diagnooseja, etuuden saajien työalaa sekä osasairauspäivärahaa edeltäneen työkyvyttömyyden kestoa.

Työterveyslaitos osallistuu seurantaan tutkimuksella, jolla selvitetään järjestelmän vaikutusta työterveyteen, työssä jatkamiseen ja jaksamiseen, työilmapiiriin ja työyhteisöjen toimintaan sekä työterveyshuollon toimintoihin, esimerkiksi työpaikkakäynteihin ja terveystarkastuksiin.

AKAVA myönteinen AKAVA on suhtautunut periaatteessa myönteisesti hallituksen esitykseen osapäivärahasta. Ehdotettu järjestelmä tukee henkilön työhönpaluuta pitkähkön sairausloman jälkeen. Oleellista on vapaaehtoisuus ja henkilön oma-aloitteinen hakeutuminen osa-aikatöihin ja osapäivärahalle. Kuntoutussäätiön asiasta tekemän tutkimuskyselyn mukaan kolme neljästä kyselyyn osallistuneista suhtautui periaatteessa myönteisesti kevennettyyn työhönpaluuseen sairausloman jälkeen.

Lakitekstien osalta esitys on yksimielinen. Esityksen perusteluihin, joista peistä taitettiin valmistelun yhteydessä hartaimmin, ei AKAVA ollut kaikilta osin tyytyväinen ja asia jäi erimieliseksi.

Työsopimuslain muutoksen perustelujen erimielinen kohta koskee työnantajan mahdollisuutta ottaa suoraan sairaslomalla olevaan työntekijäänsä yhteyttä ja ehdottaa osa-aikatyöhön palaamista ennen sairasloman varsinaista päättymistä.

AKAVA piti parempana, että yhteydenotto työntekijään tulisi aina työterveyshuollosta, jolle työnantaja voi ilmoittaa osa-aikatyömahdollisuudesta. Tällä haluttiin välttää tilanteita, joissa työntekijä esimerkiksi säilyttääkseen työnsä ja asemansa yrityksessä palaa työnantajan painostuksesta vajaakuntoisena työhön.

Työnantaja haluaa jatkossa laajentaa osasairauspäivärahan käyttömahdollisuutta työkyvyttömyyden alkuun. Lisäksi työnantaja esittää työntekijän osasairauspäivärahaan ja osa-aikatyöhön liitettäväksi jonkinasteista velvoittavuutta. Tällöin sairausvakuutuksen työkyvyttömyyskäsitettäkin jouduttaneen muuttamaan – ja ollaan jo kokolailla eri tilanteessa kuin nyt.

Perinteisestä sairauslomaoikeudesta ei jää paljon jäljelle, jos listaan lisätään vielä ns. korvaava työ. Sillä tarkoitetaan omaan työhönsä työkyvyttömälle tarjottua muuta työtä sen sijaan, että henkilö jäisi sairauslomalle. Tämän vuoksi asiassa on jatkossa edettävä korostetun harkitusti.

Saadessaan sairaus- tai osasairauspäivärahaa vakuutetulla ei ole oikeutta työttömyysetuuksiin. Osa-aikatyö ei myöskään tällöin kartuta työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa, mutta ei toisaalta heikennä työttömyyspäivärahan määrää, jos vakuutettu jää työttömäksi kokoaikatyöhön palattuaan. Uuden etuuden vaikutuksista eläke-etuuksiin säädetään myöhemmin erikseen.

Akavalainen 2 | 2006

19

Käppyrä kertoo

Vaihtotase Vaihtotase kuvaa ulkomaisten taloustoimien kuten tavaroiden ja palveluiden ulkomaankaupan vaikutusta kansantuloon ja kansantalouden säästämisen ja investointien väliseen tasapainoon.

Negatiivinen vai positiivinen?

Mikä on vaihtotaseen merkitys kansantaloudelle? Positiivinen vaihtotase tarkoittaa, että kansantaloudessa tulot ylittävät kulutuksen ja investoinnit, eli kansantalous kokonaisuudessaan säästää. Kansantalouden tasolla olevan säästön voi sijoittaa vain ulkomaille.

Negatiivinen vaihtotase tarkoittaa,

20

Akavalainen 2 | 2006

miljardia euroa Tavarat 10,30 Palvelut –1,91 Tuotannontekijäkorvaukset 0,13 Tulonsiirrot –0,85 Vaihtotase 7,67

Vaihtotase, osuus BKT:sta, 1975–2004 % 10

5

0

että koko kansantalouden tasolla kulutus ja investoinnit ylittävät tulot – tällöin kansantalous joko purkaa aikaisempia säästöä eli myy ulkomaisia sijoituksia tai velkaantuu ulkomaille. Velkaantuminen tarkoittaa ulkomaisten lainojen lisäksi sitä, että ulkomaalaiset investoivat suomalaisiin yrityksiin enemmän rahaa kuin mitä suomalaiset investoivat ulkomaisiin yrityksiin.

90-luvun puoleen väliin asti vaihtotaseen vaje oli Suomen kohdalla lähes jatkuva. Sittemmin se kääntyi vahvasti ylijäämäiseksi ja on pysynyt selvästi ylijäämäisenä jo yli kymmenen vuotta.

Rakenteellisen vaihtotaseen ylijäämän myötä Suomen nettovelka ulkomaille onkin sulanut pois ja Suomen Pankin mukaan ilman oman pääoman eriä laskettuna Suomella on nykyisin enemmän ulkomaisia saamisia kuin velkoja. Väestön vanhenemisen ja siihen liittyvien menopaineiden kannalta vaihtotaseen ylijäämää voidaan pitää hyvänä asiana. Toisaalta vaihtotaseen ylijäämä tarkoittaa

2004

2002

2000

1998

1996

1994

1992

1990

1988

1986

1984

1982

–10

1980

–5 1978

Vaihtotaseella on neljä erää. Niistä keskeisin on kauppatase, eli tavaraviennin tulojen ja menojen erotus. Palvelutase puolestaan kuvaa palvelujen ja kuljetuksen viennistä saatuja tuloja ja vastaavanlaisten palvelujen tuonnista aiheutuneita menoja. Vaihtotaseeseen lisätään ulkomailta saadut palkat, korot ja muut ns. tuotannontekijäkorvaukset. Vastaavasti siitä vähennetään ulkomaille maksetut tuotannontekijäkorvaukset.

Vaihtotase sisältää myös ulkomailta saatujen ja ulkomaille maksettujen tulonsiirtojen ja pääomasiirtojen erotuksen.

Tulonsiirtoja ovat mm. kehitysapu, EU:lle tilitettävät verot ja EU:lta saadut tuet.

Vuonna 2004 Suomen vaihtotase oli 7,67 miljardia euroa positiivinen. Tämä selittyy vahvalla tavaroiden kauppataseella – tavaroiden viennistä saadut tulot ovat yli 10 miljardia euroa suuremmat kuin tavaroiden tuonnista aiheutuneet menot.

Palvelukaupan osalta Suomi on alijäämäinen – palveluita tuotiin noin kahden miljardin euron edestä enemmän kuin mitä vietiin. Tuotannontekijäkorvausten saldolla on hyvin vähäinen merkitys maksutaseen ylijäämässä. Suomen maksamat tulonsiirrot ulkomaille ylittävät Suomelle maksetut tuet ja avustukset ulkomailla.

1976

Eugen Koev tutkimuspäällikkö

Vaihtotase vuonna 2004

Lähde: Suomen Pankki ja Tilastokeskus.

suomalaisten investointien kasvua ulkomaille.

Ovatko investoinnit ulkomaille syrjäyttäneet investoinnit Suomeen? Jos näin on, voidaan kyseenalaistaa tulopolitiikassa harjoitettu palkkamaltti, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijat Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo esittävät. Palkkamaltin keskeisimpiä perusteluja on ollut se, että yritysten hyvä kannattavuus lisää investointeja Suomeen ja sitä kautta talouskasvu vauhdittuu ja työllisyys paranee.

Toistaiseksi vallitseva näkemys kuitenkin lienee, että kasvaneet suomalaiset investoinnit ulkomaille ovat luonnollinen seuraus elinkeinoelämämme kansainvälistymistä ja että ne edistävät myös suomalaista elinkeinoelämää ja työllisyyttä.

Näkemystä tukee esimerkiksi Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen tutkimus.

Ostovoima kasvoi arvioitua enemmän

Palkansaajien ostovoima kasvoi viime vuonna kolmella prosentilla, mitä voidaan pitää positiivisena yllätyksenä.

Pekka Immeli johtaja

Lähinnä odotettua hitaamman inflaation vuoksi nousu on suurempi kuin tulopoliittista sopimusta solmittaessa arvioitiin. Tänä vuonna ostovoiman arvioidaan kohoavan suunnilleen saman verran.

Myös akavalaisten ansiot ja ostovoima (nettoreaaliansiot) nousivat vuoden 2003 viimeisestä neljänneksestä vuoden 2004 viimeiseen neljännekseen samoin kuin muilla palkansaajilla. Tulopoliittisen sopimuksen palkankorotusten rakenteen ja veroperusteiden muutosten perusteella saman kehityksen voidaan arvioida jatkuvan myös vuosina 2005 ja 2006.

Sopimuspalkkaindeksin arvioitiin kohoavan vuoden 2005 aikana yhteensä 2,6 prosenttia ja palkkaliukumista

sekä rakenteellisista tekijöistä aiheutuvan ansiotason nousun jäävän 0,9 prosenttiin. Ansiotasoindeksin arvioitiin kohoavan vuoden 2005 aikana 3,5 prosenttia. Vuoden 2006 aikana ansioiden nousu hidastuu arviolta 2,5 prosenttiin.

Inflaatio odotettua hitaampaa Inflaatio kiihtyi vuoden 2005 maaliskuussa, kun vuoden takainen vertailutaso alkoholijuomien hintojen laskun vuoksi aleni. Vuoden aikana raakaöljyn maailmanmarkkinahinnat kohosivat tuntuvasti korkeammalle kuin tulopoliittista sopimusta laadittaessa oletettiin. Raakaöljyn hintakehityksestä huolimatta inflaatio on jäänyt arvioitua hitaammaksi ja pysynyt selvästi euroalueen keskiarvon alapuolella.

Tähän on vaikuttanut mm. kireä kilpailu, joka on laskenut erityisesti viestinnän ja tietotekniikan hintoja sekä maksuja. Myös korkotaso aleni. Kuluttajahintaindeksi kohosi vuonna 2004 arviolta runsaan prosentin ja vuonna 2005 keskimäärin vajaan prosentin.

Kuluvana vuonna kuluttajahintojen nousun odotetaan pysyvän suunnilleen ennallaan. Vuosikeskiarvonousu saattaa kuitenkin kohota hieman tämänvuotista korkeammalle.

Tiedot perustuvat tulopoliittisen selvitystoimikunnan joulukuussa laatimaan arvioon ansioiden, hintojen, ostovoiman ja hintakilpailukyvyn kehityksestä vuonna 2005. Selvitystoimikunta hahmotteli myös ensi vuoden tilannetta.

Ansiokehitys vuosina 2003–2005 Keskimäärin edellisestä vuodesta 2003 2004 2005

Edellisen vuoden viimeisestä neljänneksestä IV/03 IV/04 IV/05*

muutos % Sopimuspalkkaindeksi Liukuma ja rakenteelliset tekijät Ansiotasoindeksi (2000=100)

2,9 1,1 4,0

2,4 1,4 3,8

2,5 1,1 3,6

3,0 1,1 4,1

2,2 1,7 3,9

2,6 0,9 3,5

Yksityinen sektori – liukuma yms. tekijät

4,0 1,2

3,7 1,3

3,5 1,0

4,2 1,3

3,8 1,6

3,4 0,8

Teollisuustyöntekijät – liukuma yms. tekijät

3,7 1,0

3,2 0,8

3,1 0,7

3,7 0,9

3,4 1,2

3,3 0,7

Valtio – liukuma yms. tekijät

4,3 1,5

4,0 1,6

3,5 1,0

4,0 1,1

4,0 1,7

3,4 0,9

Kunnat – liukuma yms. tekijät

3,7 0,6

4,0 1,7

4,0 1,4

3,8 0,6

4,2 2,0

4,1 1,2

* Tupo-sopimuksen 2,5 tarkastuslausekkeen mukainen ajanjakso.

Lähde: TUPO 9.12.2005

Toimikunta kokoontuu uudelleen toukokuussa 2006. Jos joku tulopoliittisen sopimuksen osapuolista katsoo, että sen jonkin sektori- tai sopimusalan osalta ei ole päästy sopimuksen tarkoittamaan lopputulokseen, voi asianomainen sopijaosapuoli vaatia ansiokehitystarkastelun siirtämistä tätä varten perustettavaan ratkaisulautakuntaan. Pyyntö asian siirtämisestä ratkaisulautakuntaan on tehtävä viimeistään 18.8. ja päätös tulee tehdä viimeistään 29.9.

Akavalainen 2 | 2006

21

Työvoiman vuokraukselle pelisääntöjä

Työmarkkinoiden toimivuutta halutaan parantaa helpottamalla työvoiman vuokrausta. Asiaa valmistellut tupotyöryhmä esittää lisäksi työnhaun aktivointia ja liikkuvuuden lisäämistä.

Heikki Liede koulutus- ja työvoimapoliittinen sihteeri

Työvoiman vuokrausta on palkansaajajärjestöissä katseltu aiemmin pitkin hampain, osin vieläkin. Vuokrayritykset eivät ole aina noudattaneet lakeja ja sopimuksia ja työsuhde-etuuksista on tingitty.

Nyt vuokrauksessa nähdään myös hyviä puolia; se soveltuu monien elämäntilanteeseen, on työttömyyttä parempi vaihtoehto, lisää työkokemusta ja toimii väylänä myös vakituiseen työsuhteeseen.

Vuokratyösuhteita solmittiin viime vuonna yli 300 000, vuokrauspalveluja käytti 14 000 yritystä. Vuokratyövoiman osuus koko työvoimasta kokoaikaisiksi työsuhteiksi muutettuna on noin 0,6 prosenttia. Vuokratyön käyttö on vuosi vuodelta lisääntynyt ja kasvun oletetaan jatkuvan. Myös yhä useampi akavalainen on työsuhteessa henkilöstöpalveluyritykseen, joka antaa työpanoksensa käyttäjäyritykselle.

Vuokratyölle on ominaista, että työvoimaa tarvitaan pikaisesti ja väliaikaisesti. Ilman vuokratyötä työt saatettaisiin teettää ylityönä tai jättää kokonaan tekemättä. Työntekijä hakeutuu vuokratyöntekijäksi usein siksi, ettei vakituista työtä ole saatavilla tai sen haku on hankalaa, elämäntilanne soveltuu vain lyhytaikaisiin työsuhteisiin tai kokemusta halutaan erilaisista työpaikoista.

Yhteistyömalli haussa Hallituksen työllisyysohjelman ohjelmajohtaja Harri Skogin johdolla toiminut tulopoliittiseen sopimukseen perustunut työryhmä esittää, että viranomai

22

Akavalainen 2 | 2006

sen ja yksityisten työvoimavuokrauspalvelujen yhteistyönä kehitetään säännöllinen ja pysyvä yhteistyömalli. Sen avulla alennettaisiin työnhakijoiden työllistymiskynnystä, nopeutettaisiin työllistymistä ja ratkaistaisiin henkilöstöpalveluyritysten ja niiden toimeksiantajien työvoimatarpeita. Pyrkimyksenä on myös helpottaa työllistymistä pysyviin työsuhteisiin.

Vähimmäisvaatimuksena pidetään sitä, että työvoimaa vuokraava yritys noudattaa säädettyjä työnantajavelvoitteita. Yhteistyössä pyritään hakemaan käytäntöjä, joilla voidaan edistää vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyritysten työntekijöiden yhdenvertaista asemaa työyhteisössä. Lisäksi ehdotetaan palkkatuen myöntämistä henkilöpalveluyritykselle vaikeasti työllistyvien sijoittumiseksi työhön vuokratyön avulla.

Väyliä työhön Kolmikantainen työryhmä esittää yksimielisesti myös, että työmarkkinoiden toimivuutta parannetaan työttömyysjaksoja lyhentämällä, työnhakua aktivoimalla, liikkuvuutta parantamalla, palveluita ja koulutusta tehostamalla.

Taustalla on edelleen korkeana jatkuva virta pitkäaikaistyöttömyyteen ja monilla aloilla paheneva pula osaavasta työvoimasta.

Ehdotuksen mukaan tarvitaan toimenpiteitä, joilla lisätään yksilöityjen työhönosoitusten käyttöä, ulotetaan aktiivinen työnhaku ja työn tarjoaminen nykyisiä työssäkäyntialueita laajemmalle ja parannetaan työnhakusuunnitelmien yksilöintiä, laatua ja seurantaa.

Palkkatuen ehtona olevaa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen vaatimusta esitetään lievennettäväksi.

Työllistäminen määräaikaiseenkin työsuhteeseen olisi ehdotuksen mukaan mahdollista kuuden työttömyyskuukauden jälkeen. Tuki toimisi rekrytointitukena ja kohdistuisi muutoin vaikeasti työllistyviin.

Vaikeimmin työllistyville esitetään välityömarkkinoita, jotka parantaisivat pitkäaikaiseen työttömyyteen liittyvää toimintakyvyn heikkenemistä ja loisivat edellytyksiä myös siirtymiselle avoimille työmarkkinoille. Toiminta voisi perustua esimerkiksi pienimuotoiseen palveluiden myynti- ja kierrätystoimintaan, joilla ei kuitenkaan heikennetä yritysten kilpailu- ja toimintaedellytyksiä.

Työryhmä asettaa yrityslähtöisen koulutuksen keskeiseen asemaan työmarkkinoiden toimivuuden kannalta.

Sen edistämiseksi esitetään arvion tekemistä siitä, voitaisiinko työttömyysvakuutusrahaston varoin osallistua sellaiseen työvoiman osaamisen parantamiseen, joka perustuu nykyistä paremmin yritysten ja työvoiman tarpeisiin.

Tupotyöryhmän ehdotusten toteuttaminen vaatii 48 miljoonan euron määrärahan, josta lisämäärärahan osuus olisi 30 miljoonaa euroa. Ehdotusten toteuttaminen tapahtuisi vuosien 20062007 aikana. Työryhmä pitää tarpeellisena, että ehdotusten jatkovalmistelu käynnistyy välittömästi. Mahdollisena pidetään myös sitä, että osa ehdotusten toteuttamisesta siirtyy seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Kirjoittaja oli tupotyöryhmän jäsen.

Tuhannet korkeasti koulutetut hakeutuvat työvoimakoulutukseen

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä työvoimakoulutukseen osallistuneista on kasvanut. Tämä kertoo akateemisessa työttömyydessä tapahtuneista muutoksista ja työvoimakoulutuksen tarjonnan laajentumisesta korkeakoulututkintoihin.

Tarja Jantunen tiedottaja

– Laman jälkihoitoaikana 90-luvun puolivälissä korkeakoulututkinnon suorittaneita osallistui työvoimakoulutukseen reilusti yli 5 000 vuosittain. Vuosituhannen taitteessa määrä laski noin tuhannella. Nyt liikutaan ennätyslukemissa, sillä akateemisesti koulutettujen määrä kipusi vuonna 2004 yli 7 000 henkilön, kertoo työministeriön ylitarkastaja Heikki Ravantti.

AKAVAn koulutus- ja työvoimapoliittinen sihteeri Heikki Liede korostaa, että kasvu kertoo akateemisten työttömyydessä tapahtuneista muutoksista.

– Korkeasti koulutettujen työttömyys lähti nousuun vuonna 2001. Nyt

Työvoimakoulutuksen tehtävänä on kehittää ja ylläpitää aikuisten ammatillista osaamista. Se on suunniteltu ensisijaisesti työttömille työnhakijoille ja työttömyyden uhkaamille. Tarjolla on ammatillista, korkeakoulututkintoon johtavaa sekä valmentavaa työvoimakoulutusta.

työttömien määrässä ollaan samalla tasolla kuin lamavuosina. On kuitenkin muistettava, että samaan aikaan akateemisia on tullut lisää työmarkkinoille.

Työttömyys kohdistuu erityisesti teknillisten ja kaupallisten alojen koulutettuihin. Verrattuna laman jälkeiseen aikaan julkisella sektorilla menee hyvin - pätkätöitä lukuun ottamatta.

Työvoimakoulutukseen hakeudutaan Lieteen mukaan myös siksi, että se on monelle ainoa tapa Työvoimakoulutuksen aloittaneet osallistua vähänkin pidempikesaikaisemman koulutuksen mukaan vuosina 1995–2004 toiseen täydennyskoulutukseen.

8 000 – Koulutuksesta aiheutuvien Yhteensä 7 500 kustannusten takia siihen ei vali5 144 5 574 5 128 4 424 5 589 7 128 7 000 4 156 tettavasti ole läheskään aina riit6 500 täviä mahdollisuuksia osallistua 6 000 työn ohella. AKAVAn tavoittee5 500 2 240 3 224 na on laajentaa yhteishankintana 5 000 2 110 2 161 toteutettava työvoimapoliittista 4 500 1 935 koulutusta, jolloin kustannukset 4 000 3 500 jaetaan työhallinnon ja yrityksen 3 198 3 000 kesken.

2 958 2 815 2 836 2 500 Kaikkiaan työvoimakoulutukseen 2 341 2 249 2 000 osallistui vuonna 2004 noin 1 500 70 000 henkilöä. Eniten koulutuk1 000 sen hakeutui keskiasteen ja perus500 76 136 152 158 116 136 asteen tutkinnon suorittaneita.

0 1995 1996 1998 2000 2002 2004 Joka viidennellä aloittaneella oli korkea-asteen tutkinto. KoulutukLähde: Työvoimakoulutuksen Alempi korkeakoulututkinto vuositilastot 1995–2004/ TM seen pääsee noin 40 prosenttia Ylempi korkeakoulututkinto hakijoista.

Tutkijakoulutus

Paluu työelämään nopeutuu Korkeasti koulutetut osallistuvat Ravantin mukaan eniten oman alansa täydennyskoulutukseen sekä opettajan pätevyyden suorittamiseen. Myös ammatinharjoittamisoikeuksien edellyttämällä täydennyskoulutuksella on kysyntää, erityisesti lääkärien ja hammaslääkärien maahanmuuttajille suunnatuilla pätevöitymiskoulutuksilla.

Vuodesta 2003 työttömät tai työttömyysuhan alaiset ovat voineet suorittaa kesken jääneen ylemmän korkeakoulututkintonsa loppuun yliopistossa työvoimapoliittisena koulutuksena. Vuoden 2005 lopussa korkeakoulututkintoon tähtäävässä koulutukseen osallistui 1 500 opiskelijaa, joista 500 opiskeli yliopistotutkintoa ja noin 1 000 AMK-tutkintoa.

– Yksiselitteistä tilastotietoa työvoimakoulutuksen jälkeisestä työllistymisestä ei ole, mutta yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneet työllistyvät nopeammin ja varmemmin kuin alemman asteen tutkinnon suorittaneet, sanoo Ravantti.

Vuonna 2004 ammatillisen koulutuksen suorittaneista 47 prosenttia oli sijoittunut työhön kaksi kuukautta koulutuksen päätyttyä.

Akavalainen 2 | 2006

23

Kirja-arvio

Luovan luokan esiinmarssi

Yhdysvaltalaisen yliopistoprofessori Richard Floridan kirja Luovan luokan esiinmarssi on yksi tämän vuosituhannen puhutuimmista yhteiskunnallisista kirjoista. Sisältöä ei voi kuvata vähäpätöiseksi: se lupaa uuden luokkajako-opin, reseptit taloudelliseen menestykseen sekä selvityksen siitä minkälaisista aineksista työpaikkamme ja asuinympäristömme pitäisi rakentaa.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

24

Akavalainen 2 | 2005

Richard Floridan mukaan nykyajan ihmiset voidaan jakaa kolme luokkaan: luovaan ja palvelevaan sekä työväenluokkaan. Luovan luokan ytimessä ovat tieteen, tekniikan, tutkimuksen, opetuksen, taiteen ja arkkitehtuurin edustajat.

Siihen kuuluvat myös liike-elämän, terveydenhoidon ja lakialojen ammattilaiset. Pääosin siis akavalaiset.

Palvelevan luokan ja työväenluokan tehtävä on yhteiskunnan ja talouden ylläpito. Luova luokka vie yhteiskuntaa eteenpäin ja kehittää sitä. Pitkän aikavälin talouskasvu Yhdysvaltain ja Suomen kaltaisissa maissa on sen varassa. Näin tulevaisuus on luovan luokan käsissä.

Kaiken avain on luovuus: kyky luoda uusia ja uudenlaisia ratkaisuja.

Richard Floridalle luovuus parhaimmillaan on protestanttisen työetiikan ja boheemiuden risteytymässä. Jälkimmäinen tuo mukaan yksilöllisyyttä, nykyratkaisujen kyseenalaistamista sekä erilaisuuden hyväksymistä.

Kirjan avainkäsite on 3T (talent, tolerance, technology). Pitää olla kykyä ja osaamista, suvaitsevuutta omintakeisuudelle sekä teknologiaa. Luovien työpaikkojen lisäksi asuinympäristön pitää olla virikkeellinen ja erityisesti kulttuurisesti kukoistava. Ilman tätä kokonaisuutta ei synny vuorovaikutusta, ja parhaatkin uudet ajatukset voivat jäädä hyödyntämättä.

Näiden ajatusten perusteella Florida on selvittänyt USA:n eri alueiden taloudellista menestystä ja luonut esimerkiksi boheemi-indeksin. Kustakin kaupungista on laskettu kirjailijoiden,

muusikoiden sekä taiteilijoiden määrä ja verrattu tätä menestykseen. Yhteys on hämmästyttävän vahva. Yhdysvaltojen indeksikärjen San Franciscon, Bostonin ja Seattlen ohella Florida mainitsee Euroopasta Lontoon, Helsingin ja Dublinin.

Richard Florida korostaa sitä, että luovat yksilöt ja osaajat vetävät puoleensa toisiaan. Näin syntyy myönteinen kierre joillekin paikkakunnille, mutta yhtälailla yrityksille ja korkeakouluille.

Luovat yksilöt ja osaajat vetävät toisiaan puoleensa Florida painottaa yliopistojen ja korkean osaamisen välttämättömyyttä luovuuden aikaansaamisessa. Kirjaa lukiessa alkaakin yhä enemmän ihmetellä Suomen valtionhallinnon tuottavuusohjelman sisältämää yliopistojen kurittamista.

Perusteilla oleva pääkaupunkiseudun innovaatioyliopisto taideteollisen korkeakoulun, kauppakorkeakoulun ja teknillisen korkeakoulun pohjalta on sen sijaan suoraan Floridan opeista. Taiteilijat, liike-elämä ja teknologit lyödään yhteen.

Lisäksi luovuus edellyttää vapautta ja joustavuutta työntekijöille. Se kun ei ole sidottu kelloon eikä sitä voi määrätä. Kellokortit ja pukeutumisohjeet luoville ovat menneestä maailmasta.

Toisaalta luovuuden vaatimus on tehnyt työpaikoista äärimmäisen stressaa-

via. On tuotettava koko ajan uusia ajatuksia, työ on ulottunut kotiin ja vapaa-ajalle eikä muodollisista työajoista ole helppo pitää kiinni.

Kirjassa pohditaan, että kovapalkkainen ja säännöllistä työaikaa tekevä työväen luokan edustaja olisi parhaassa asemassa työelämässä. Tässä tilanne saattaa olla muuttunut globalisaation lyötyä voimalla niin USAn autoteollisuuteen kuin Suomen paperitehtaisiin.

Työntekijöiden asema on heikentynyt.

Kirjan suurinta antia on menestyksen eri osatekijöiden riippuvuussuhteen painottaminen sekä ei-taloudellisten tekijöiden olennaisen roolin valaiseminen.

Erityisesti kirjan onkin mainittu sopivan tekniikan ja liike-elämän edustajille luovuuden ja sen vaatiman kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Sitä kun ei voi synnyttää laskelmilla, tehonapista eikä ilman ”boheemiutta”.

Richard Florida ei ole myöskään mikään puhdasverinen luokkaoppien viljelijä, kuten saattaisi tuntua. Hän huomauttaa, että palvelu- ja työväen tehtävissä on yhä enemmän luovaa osuutta.

Yhdessä asiassa Florida on erehtynyt. Hän väittää, että luovan luokan jäsenten yksilöllisyyden vuoksi on mahdotonta perustaa heille työntekijäjärjestöä. AKAVA on osoittanut asian olevan toisin.

lyhyet Tekniikan aloille muodostumassa suurliitto

Pohjola-stipendi YTT Jarkko Tirroselle

Akavalainen Insinööriliitto IL ry ja STTK:lainen Kuntien Tekniset KTK ry ovat hyväksyneet aiesopimuksen järjestöjen yhdistämiseksi ja jäsenistön edunvalvonnan tehostamiseksi. Yhdistymisen myötä syntyy noin 74 000 jäsenen liitto, joka perustetaan kuluvan vuoden aikana. Tavoitteena on organisaatio, joka takaa entistä vahvemman edunvalvonnan ilman järjestörajaongelmia.

Järjestöjen jäsenistö koostuu insinööreistä ja muista tekniikan alan erityiskoulutetuista. Nykyisellä koulutusjärjestelmällä jäsenpohjana tulee olemaan korkeakoulututkinto. Jäsenistön järjestäytymisperusteet eivät muutu. Jäsenistö jakautuu kaikille työnantajasektoreille: teollisuuteen, palveluihin ja kunnille sekä valtiolle. Mukana on myös ammatinharjoittajia. Yksittäinen jäsen kuuluu uuteen liittoon työnantajasektorista riippumatta.

AKAVA myönsi vakuutusyhtiö Pohjolan vuosittain lahjoittaman 4 000 euron suuruisen tutkimusstipendin tänä vuonna yhteiskuntatieteiden tohtori Jarkko Tirroselle väitöskirjatyöstä. Stipendi luovutettiin Tirroselle AKAVAn hallituksen kokouksen yhteydessä tiistaina 10.1.2006.

YTT Jarkko Tirronen tuo väitöskirjassaan ”Modernin yliopistokoulutuksen lähtökohdat ja sivistyskäsitys” ansiokkaasti esille yliopiston kolmatta tehtävää työelämälähtöisyyttä ja siihen liittyvää problematiikkaa. Se sivuaa vahvasti myös akavalaista intressikenttää.

Jarkko Tirronen on toiminut opiskeluaikanaan aktiivisesti työelämään ja opiskelumaailmaan liittyvien kysymysten parissa ja pyrkinyt lähentämään niitä toisiinsa.

Tutkija Jarkko Tirronen työskentelee Kuopion yliopistossa, jossa hän väitteli vuonna 2005.

AKAVA ja vakuutusyhtiö Pohjola jakavat vuosittain tutkimusstipendin akavalaisittain arvokkaan tutkimustyön tekijälle tai tekijöille. Stipendin rahoittaa Pohjola.

UPJ häämöttää yliopistosektorilla

TARJA JANTUNEN

Vasemmalta: Markkinointipäällikkö Aarne Salokoski Myyntijohtaja Maija Vatanen Takana oikealla: Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton toiminnanjohtaja Urpo Hakala Istumassa: Tutkija, YTT Jarkko Tirronen, Pohjola-stipendin saaja.

Yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä on saavutettu alustava neuvottelutulos. Sen mukaan yliopistoihin tulee kaksi järjestelmää: opetus- ja tutkimushenkilökunnan sekä muun henkilökunnan palkkausjärjestelmät. Molemmat koostuvat tehtävien vaativuuden osasta ja henkilökohtaisen suoriutumisen osasta. Henkilökohtaista arviointia koskevat neuvottelut ovat vielä kesken, mutta tuloksia odotetaan 15.4. mennessä, jolloin lopullisen neuvottelutuloksen on valmistuttava.

Myös sopimuksen soveltaminen ulkopuolisen rahoituksen piirissä oleviin määräaikaisiin on auki.

– Yliopistot ovat leimautuneet määräaikaisten palvelussuhteiden käytössä muuta valtionhallintoa enemmän, ja siksi toivoisi, ettei palkkausjärjestelmän soveltamisessa tapahtuisi eriarvoistamista vakinaisen ja määräaikaisen henkilöstön suhteen, sanoo Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön neuvottelupäällikkö Arja Vehmas.

Akavalainen 3 | 2005

25

Asenteet jarruttavat vammaisten työllistymistä

Asenneilmasto on edelleen suurin este vammaisten työllistymiselle, arvelee vammaisasiamies, lakimies Elina Akaan-Penttilä Invalidiliitosta.

Elina Akaan-Penttilälle ei ollut aikanaan itsestään selvää, että hän opiskelee lakimieheksi, mutta sen hän tiesi, että jotain ”korvienvälityötä” hän tulee tekemään. Synnynnäinen lihassairaus ohjasi ammatinvalintaa. Elina liikkuu pyörätuolilla ja tarvitsee henkilökohtaisen avustajan myös työssään.

Elina on ollut koulutustaan vastaavassa työssä kahdeksan vuotta, nykyisessä toimessaan kaksi vuotta.

Ennen Invalidiliiton vammaisasiamiehen tehtävää Elina haki monia työpaikkoja muun muassa julkisesta hallinnosta.

– Kun menin pyörätuolissani työhaastatteluun, näin jo rekrytoijan ilmeestä, että ei minua palkata. Joihinkin tehtäviin olin selkeästi pätevin ja kerran sanottiin, että miksi haen työtä, johon olen ilmiselvästi ylikoulutettu, Elina kertoo.

Juristin työhön hän on täysin työkykyinen, ja Invalidiliitolla on ollut tarjota monipuolinen työnkuva.

– Tässä työssä pystyn yhdistämään erityisasiantuntemukseni käytännön tieto- ja kokemuspohjaan. Osaamisalueitani ovat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuolto ja kaikki vammaisuutta jollain tapaa liippaavat oikeusturvakysymykset. Konsultoin asiakkaita, annan lausuntoja, käyn esiintymässä ja kouluttamassa. Työ on hyvin vaihtelevaa, Elina kuvaa.

Syrjinnästä ei jää jälkiä Elinan vammaiset juristikollegat ovat yleensä työllistyneet vammaisjärjestöihin.

26

Akavalainen 2 | 2006

Liian heppoisin perustein ajatellaan, ettei vammaisella ole antaa panosta yhteiskunnalle.

Se ei pidä ollenkaan paikkansa, vammaisasiamies Elina Akaan-Penttilä sanoo.

Tukitoimet ja työ tasapainoon Elina Akaan-Penttilä korostaa, että vajaakuntoisuus ja vammaisuus ovat kaksi eri asiaa ja siksi työllistämistoimetkin ovat erilaisia. Vammaisuus on pysyvä tila ja vajaakuntoisuutta vakavampi toimintakyvyn kannalta.

– Ammatinvalinta ja koulutus täy-

TARJA JANTUNEN

Leena Seretin toimittaja

Tiedän vammaisia, jotka ovat työllistyneet myös yrityksiin. Kun on saanut jalan tai pyörän oven väliin ja näyttänyt kykynsä, vammaisuudella ei ole merkitystä.

– Ne, jotka ovat työllistyneet, ovat varmasti keskimääräistä motivoituneempia kuin ns. terveet, koska vammainen tietää, ettei elämässä kaikki ole itsestään selvää tai annettua. Onnistuminen työssä edellyttää tietysti, että ympäristö on esteetön ja työ sopivassa suhteessa vammaan.

Invalidiliiton vammaisasiamiehellä ei ole juurikaan kerrottavana tarinoita siitä, kuinka vammaisiin suhtaudutaan työelämässä, sillä useimpien työelämäkokemukset päätyvät jo työnhakuun.

– Monesti on vahvat epäilyt, että henkilöä ei rekrytoitu vamman vuoksi, vaikka vamma ei olisi vaikuttanut työkykyyn. Yhdenvertaisuuslakia ei ole päästy vielä testaamaan oikeusasteissa.

Millä tavoin näytät toteen ihmisen syrjivän asenteen? Syrjivästä käytöksestä kun ei yleensä jää minkäänlaista jälkeä, Elina sanoo.

”Tietotekniikka apuvälineineen on lisännyt huomattavasti vammaisten työ- ja opiskelumahdollisuuksia. Suurin jarru työllistyä on edelleen asenneilmasto.”

tyy valita harkiten ja pitkällä sihdillä, jotta rahkeet riittävät työelämässä.

Vammainen saattaa tarvita työssään tukitoimia, ja ne on sovitettava yhteen työn kanssa. Itse en pääsisi aamulla töihin ilman avustajaa ja kuljetusta, vaikka olisin työkykyinen.

Työkseen Elina joutuu myös miettimään asiakkaidensa toimeentuloa: kannattaako työtä ottaa vastaan, jos menettää kaikki vammaisuuteen liittyvät tuet? Entä jos työ tuntuukin puolen vuoden päästä liian raskaalta?

– Vaikeavammaisella saattaa mennä päivittäiseen toimintaan energiaa niin paljon, että osa-aikatyö voi olla paras ratkaisu. Työnantajilta toivoisinkin joustavia ratkaisua työajan ja työmenetelmien järjestämiseen, Elina sanoo.

Tietotekniikka apuvälineineen on hänen mielestään lisännyt huomattavasti vammaisten työ- ja opiskelumahdollisuuksia. Suurin jarru työllistyä on edelleen asenneilmasto.

– Joillakin suurilla työnantajilla voi olla myös pelko, että vammainen jää eläkkeelle aiemmin kuin muut työntekijät, ja työnantajalle realisoituu ns. viimeisen työnantajan eläkevastuu. Tämä sinällään ymmärrettävä lähtökohta johtaa käytännössä helposti siihen, että vammaiset työntekijät joutuvat välillisesti epäedulliseen asemaan suhteessa muihin. Vastuun jakaantumisessa tulisikin tehdä jotain, Elina Akaan-Penttilä aprikoi.

Työehtosopimukset eivät aina tue vajaatyökykyisten työllistymistä Vaikka työmarkkinoilla on vajaatyökykyisille sopivia tehtäviä, työehtosopimusten toimenkuvat ja palkkaluokittelut eivät aina tue vajaatyökykyisten työllistymistä. Toimenkuvat eivät aina ole sellaisia, että vajaatyökykyiset tai vammaiset työntekijät voivat selviytyä täysipainoisesti niiden mukaisista työtehtävistä.

Tällaisia johtopäätöksiä voi vetää Jaana Paanetojan ja Ilkka Ruposen tutkimuksesta Vajaakuntoisten ja vammaisten asema työehtosopimusmääräysten näkökulmasta. Tutkimuksen toteutti VATES-säätiö Työsuojelurahaston tuella.

Tutkimuksessa selvitettiin vajaakuntoisten ja vammaisten työsuhteen ehtoja tarkastelemalla millaisia ja kuinka paljon työehtosopimuksissa on vajaakuntoisten ja vammaisten työsuhteen ehtoihin vaikuttavia ehtoja.

Sanamuotonsa perusteella 47 työehtosopimuksessa oli vaikutuksia juuri vajaakuntoisten ja vammaisten työsuhteisiin. Tarkastelu rajoitettiin yleissitoviin työehtosopimuksiin.

Kaikkiaan käytiin läpi 146 sopimusta.

Kolmessa työehtosopimuksessa oli työsopimuksen soveltamisala kokonaisuudessaan rajattu ”täysin työkykyisiin työntekijöihin”. Kymmenessä sopimuksessa oli työehtosopimuksen palkkamääräysten soveltamisala rajattu ”täysin työkykyisiin työntekijöihin”. Lisäksi oli luonnehdittu, mitä

täydellä työkyvyllä tai sen negaatiolla tarkoitetaan sekä täsmennetty miten tai millaiseksi täyden työnkyvyn kriteeriä täyttämättömän työntekijän palkkaus voidaan sopia.

34 työehtosopimuksessa oli palkkausmääräysten soveltamisala rajattu ”täysin työkykyisiin työntekijöihin” ilman täsmennyksiä siitä, mitä täydellä työkyvyllä tarkoitetaan tai miten tai millaiseksi soveltamisalan ulkopuolelle jäävän työntekijän palkka voidaan sopia.

Tutkimuksen mukaan vajaakuntoisten ja vammaisten työllistäminen edellyttää entistä laajamittaisempaa tiedotus- ja valistustoimintaa. Työvalmentajan toimintamallin tunnettavuutta tulee lisätä sekä toteuttaa tiedotuskampanja työnantajille ja työnantajajärjestöille. Samalla olisi hyvä antaa tietoa vammojen aiheuttamista rajoitteista, jotta saataisiin realistinen kuva eri vammaisryhmiin kuuluvien työkyvystä.

Heikki Manninen tiedottaja VATES-säätiö

Akavalainen 2 | 2006

27

Alueiden menestys pohjaa akateemiseen osaamiseen ja osaajiin

AKAVA on julkistanut keskustelualoitteen alueiden elinkeinopoliittisista linjauksista. Alueiden menestys nyt ja tulevaisuudessa on suorassa yhteydessä erityisesti akavalaisen työvoiman ja korkeasti koulutettujen yrittäjien elinolosuhteisiin, viihtyvyyteen sekä arvostukseen.

Outi Ervasti elinkeinopoliittinen asiamies

Alueiden kehittämistyö edellyttää laajaalaista ja akateemista osaamista sekä virkamiehiltä että päättäjiltä. On tärkeää, että jatkossa niukkenevilla EUvaroilla luodaan osaamisen rinnalla edellytyksiä ennen kaikkea pysyvien työpaikkojen synnylle. Siksi EU-ohjelmien hallinnointiin liittyviä ja yleensä akateemista koulutusta edellyttäviä ja varsin haasteellisia viranomaistehtäviä ei tulisi jättää EU-tuella rahoitettavaksi.

Nämä alueiden kehittämisen avaintehtävät tulisi vakinaistaa ensi ohjelmakauden 2007–2013 alussa.

Samalla on varmistettava, että akateeminen osaaminen ja AKAVAn rooli työmarkkinajärjestönä vahvistuu maakunnan yhteistyöryhmissä sekä muissa kansallisen ja alueellisen elinkeinopoliittisen kehittämistyön päättävissä elimissä.

Lisää kasvuyrittäjyyttä Valtaosa uusista työpaikoista syntyy pkyrityksiin, missä osaamisen ja innovatiivisuuden taso on muita yrityksiä korkeampi. Menestyäkseen ja edesauttaakseen uusien työpaikkojen syntymistä alueiden on houkuteltava tätä ns. kasvuhakuista yrittäjyyttä sekä edesautettava uuden yrittäjyyden syntyä.

Esimerkiksi uudentyyppisten akateemisten liike-elämän ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yritysten kysyntä kasvaa kaiken aikaa.

Keskeisessä asemassa yrittäjyyden edistämisessä onkin mm. TE-keskusten, seutukunnallisten sekä muiden julkisten yrityspalveluiden osaaminen ja kyky palvella ennakoivasti näitä uusia palve-

28

Akavalainen 2 | 2006

Suomen kansallinen ja kansainvälinen menestyminen perustuu maakuntien omaehtoiseen, omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien pohjalta lähtevään elinvoimaisuuteen ja innovatiivisuuteen. Keskeistä alueiden kehitykselle ovat työpaikat ja yritykset, missä tarvitaan korkeasti koulutettua työvoimaa.

luyrittäjyyden aloja. Tämä edellyttää työnjaon selkeyttämistä julkisten ja yksityisten yrityspalveluiden välillä siten, että ne eivät ainakaan kilpaile keskenään samoista yritysasiakkaista.

Innovaatioketjut toimiviksi Kattavan, hyvin hoidetun ja laadukkaan koulutuksen ja korkean osaamisen rinnalla elinkeinoelämän menestys pohjautuu toimijoiden, yritysten, viranomaisten, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten väliseen yhteistyöhön. Erityisesti innovaatioketjun toimivuuden kannalta on keskeistä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä ja rooleja selkeytetään niiden kolmannessa tehtävässä, eli alueellisen kehittämisen edistämisessä. Julkisten yrityspalveluiden uudistuksessa niille olisikin määriteltävä selkeä ja aloitteellinen vastuu innovaatiotoiminnan vahvistamisesta yhteistyössä yritysten kanssa.

Palveluihin laatua Työn rinnalla korkeasti koulutetusta työvoimasta sekä yrityksistä kilpaillaan alueilla koulutus-, terveys- ja muiden

sosiaalipalveluiden saatavuudella sekä asumisen ja elämisen laadulla. Asuinviihtyvyyden kannalta tärkeitä ovat myös kattavat kulttuuripalvelut. Samalla myös riittävät tietoliikenneyhteydet koko maassa lisäävät alueellista tasaarvoisuutta ja edistävät elinkeinoelämän kilpailukykyä sekä etätyön yleistymistä.

Kannanoton valmistelusta on vastannut AKAVAn elinkeinopoliittinen toimikunta yhteistyössä aluetoimikuntien kanssa. Kannanotto löytyy kokonaisuudessaan www.akava.fi./ Edunvalvonta valikosta ja sieltä elinkeinopolitiikka.

Pohjois-Savo vuoden 2005 aluetoimikunta

Pohjois-Savon aluetoimikunta koki viime vuonna melkoisen myllerryksen, kun yli puolet aluetoimikunnan ja sen työvaliokunnan jäsenistä vaihtui. Muutos onnistuttiin kuitenkin kääntämään voitoksi.

Tarja Jantunen tiedottaja

Pohjois-Savon Matti Hukkanen (keskellä) vastaanotti AKAVAn kiertopalkinnon marraskuussa.

Vuoden 2005 aluetoimikunta saakin kiitosta vahvasta noususta. Se on hypännyt aimo harppauksen eteenpäin ja lähtenyt kehittämään määrätietoisesti omaa toimintaansa palvelemaan ja tukemaan AKAVA-yhteisön yhteiskunnallista ja työmarkkinaedunvalvontaa.

Aluetoimikunta joutui viime vuonna uuden tilanteen eteen, kun Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n aluesihteerin työpanos jäi pois. Kun säilytyspaikkaa asiakirjoille ja muulle materiaalille ei enää ollut, turvautui aluetoimikunta internettiin.

– Koko kevättalvi meni järjestelmän rakentamiseen, mutta nyt se pyörii hyvin. Yhteistyökumppaneilta saamme kokoustiloja ja muuten toimitaan sähköisesti, kertoo aluetoimikunnan puheenjohtaja Matti Hukkanen.

Kaikki pöytäkirjat ja kokouskutsut sekä muu toiminnan kannalta tärkeä materiaali löytyy aluetoimikunnan

omilta nettisivuilta. Sähköisestä toimintaympäristöstä on apua myös maantieteellisesti ison alueen toiminnassa.

– Aluetoimikunnassa on jäseniä aina Iisalmesta Varkauteen. Vaikka käytännön toiminta on Kuopio-keskeistä, on alueellinen edustavuus silti hyvä, korostaa Hukkanen.

Uutta ja vanhaa Aluetoimikunta järjesti syksyllä 2005 koulutusseminaarin, missä käytiin läpi aluetoimikunnan ja sen työryhmien toimintaa sekä tavoitteita. Samalla linjattiin kuluvan vuoden toimintasuunnitelma.

Tavoitteena on edistää alueen akavalaisten järjestäytymistä ja yhteenkuuluvuutta. Jäsenhankintaan on Hukkasen mukaan värvätty opiskelijat mukaan.

– Kun alueen ammattikorkeakouluissa tai yliopistossa on isompi opis-

kelijatapahtuma, siellä on aina paikalla AKAVAn tiski. Myös liitot hoitavat jäsenhankintaa.

Lisäksi Pohjois-Savossa halutaan lisätä näkyvyyttä ja tehostaa tiedonkulkua. Hukkasen mukaan erityisesti alueella toimivien akavalaisten liittojen jäsenten yhteydenpitoa voisi parantaa. Se vahvistaisi akavalaista edunvalvontaa kokonaisuudessaan.

– Alueella toimivat akavalaiset järjestöt voisivat antaa AKAVAn aluetoimikunnalle omien jäsenyhdistystensä yhteystiedot, jotta tiedonkulku tehostuu.

Vaikka organisaatio meni uusiksi, pidetään Pohjois-Savossa silti perinteistä kiinni. Jo 19 vuoden ajan on joka kevät järjestetty kevätkonsertti, johon kokoontuu lähes tuhat alueen akavalaista. Viime vuonna konsertti tosin siirtyi syksyyn ja muuttui matkalla oopperaksi, mutta suosio oli silti taattu.

Vuodelle 2006 on perinteisten tapahtumien lisäksi suunnitteilla iso työelämän tapahtuma, joka käsittelee työssä jaksamista ja työajan hallintaa.

Toiminnassa ovat aktiivisesti mukana vakituiset yhteistyökumppanit, Nordea ja Kuopion Osuuspankki.

Pohjois-Savon aluetoimikunnan puheenjohtajana viime vuoden alussa aloittanut Hukkanen on konkari aluetoiminnan työssä. Takana on jo toistakymmentä vuotta edunvalvontaa. - Edunvalvontatoiminnasta on tullut harrastus, naurahtaa Hukkanen.

Akavalainen 2 | 2006

29

Opiskelijat

AOVAn huolena pätkätyöt sekä opiskelun ja työelämän yhteensovittaminen Markus Söderlund opiskelijaasiamies

AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVAa työllistävät tänäkin vuonna monet opiskelijoita koskevat edunvalvontakysymykset. AOVA pohtii myös, miten nuorten ja opiskelijoiden järjestäytymisastetta saataisiin nostettua.

Vuoden 2006 edunvalvonnassa korostuvat jo viime vuonna AOVAn voimakkaasti esille nostamat teemat. Näitä ovat pätkätyöongelma, vastavalmistuneiden laadullinen työllistyminen sekä opiskelun ja työnteon yhteensovittaminen.

AOVAn tavoitteena on korkeakouluopiskelijoiden - erityisesti valmistuvien sekä vastavalmistuneiden – järjestäytymisasteen nostaminen. Opiskelijajäsenten määrä on AKAVA-yhteisössä kasvanut jatkuvasti ja kehityksen uskotaan jatkuvan edelleen.

Lisää työelämätietoutta ja opintotukea Opiskelijatoiminnan yksi tärkeimmistä tavoitteista on opiskelijoiden työelämätietouden lisääminen. Työelämän pelisääntöjen omaksuminen jo ennen työelämään siirtymistä on tärkeää. Monelle asiat tulevat tutuiksi opiskeluaikana työskennellessä. Tällöin kohdataan kuitenkin myös ensimmäiset pulmatilanteet.

Opiskelijoille halutaan viedä tietoa palkkauksesta, määräaikaisista työsuhteista sekä tasa-arvokysymyksistä. Työelämäasiat ovat keskeisesti esillä AKAVAn ja liittojen korkeakoulukierrosten yhteydessä. Laajempi korkeakoulukierros ajoittuu syksylle, mutta myös keväällä näytään ja kuulutaan yliopistoilla ja ammattikorkeakouluissa. Kierrosten tavoitteena on luonnollisesti myös saada uusia jäseniä akavalaisiin ammattiliittoihin.

Opintotuki-vaikuttaminen jatkuu AOVA on jo pitkään ollut aktiivinen kannanottaja opintotukiasioissa. Tavoitteena on edelleen vapaan vuositulon rajan korottaminen 20 prosentilla. Opiskeluaikainen työnteko ja erityisesti oman alan työkokemuksen hankkiminen on työllistymisen kannalta erittäin tärkeää. Nykyään lähes kaikki opiskelijat tekevät töitä opiskeluaikanaan. Samalla kuitenkin opintotuen vapaan vuositulon tulorajat ovat pysyneet ennallaan. AOVA on vaatinut tilanteen korjaamista mahdollisimman pian.

AOVA haluaa lisätä keskustelua nopean valmistumisen vaatimuksista sekä opintojen aikaisen työnteon merkityksestä opiskelijan tulevaisuuden kannalta. Työkokemus edistää huomattavasti valmistumisen jälkeisen koulutusta vastaavan työpaikan löytämistä. Myös korkeakouluverkon kehittäminen sekä vuoden 2007 eduskuntavaalit puhuttanevat opiskelijoita vuoden aikana.

AOVAn toimintaa johtaa puheenjohtaja apunaan 8-henkinen työjaosto: Puheenjohtaja Antti Lehtoranta (SEFE) 1. varapuheenjohtaja Jenni Tanner (OAJ) 2. varapuheenjohtaja Ville-Veikko Rantamaula (TRAL) Sanni Grahn (SVAL) Markku Harmaala (TEK) Mira Kokkonen (Talentia) Sanna Kyllönen (SLML) Maria Saarikoski (SEFE).

AOVA: Tehokkuusvaatimukset heikentävät opiskelijan asemaa AOVA on huolissaan korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksista hankkia riittävästi työkokemusta ennen valmistumistaan. Korkeakoulujen ja työnantajien tulee pitää huolta siitä, että opiskelijoille on tarjolla riittävästi tarkoituksenmukaisia harjoittelupaikkoja. AOVA muistuttaa, että opintojensa ohella työskentelevä ei kuluta yhteiskunnan varoja, vaan myös kartuttaa valtion kassaa.

Korkeakoulusta valmistuneiden työllistyminen ei ole enää itsestäänselvyys. Yksi syy tähän on se, ettei työnhakijoilla ole riittävää työkokemusta. Toisaalta opiskelijamäärien kasvaessa korkeasti koulutettujen työnhakijoiden määrä on kasvanut ja yhä suurempi joukko kilpailee samoista työpaikoista. Samalla koulutusjärjestelmässä pyritään entistä tehokkaampaan opiskeluun ja nopeampiin valmistumisaikoihin.

Myöskään opetusresurssit eivät ole kasvaneet samassa suh-

30

Akavalainen 2 | 2006

teessa opiskelijamäärien kanssa. Opiskelijan kannalta tilanne on sietämätön.

Yhteiskunnan on tunnustettava opiskeluaikaisen työnteon ja yhteisöllisen toiminnan hyöty. Opintojen aikainen oman alan työnteko tukee hyvin opintoja ja asiantuntijuuden kehittymistä. Kosketus työelämään motivoi myös nopeampaan valmistumiseen. Korkeakoulujen tulee joustaa opiskelijan hyväksi pidättäytymällä tiukasta opintoaikojen rajaamisesta. Opintotukijärjestelmä ei saa rankaista opiskelijaa työkokemuksen hankkimisesta. Työkokemuksen hankkiminen on tärkeää myös siksi, että useissa koulutusohjelmissa on vähennetty pakollista työharjoittelua lisääntyneiden tehokkuusvaatimusten ja riittämättömien resurssien vuoksi.

Antti Lehtorannasta AOVAn uusi puheenjohtaja

26-vuotias kauppatieteiden ylioppilas Antti Lehtoranta valittiin AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVAn puheenjohtajaksi viime joulukuussa. Antti haluaa olla vaikuttamassa siihen, että AOVA on jatkossakin näkyvä ja kuuluva opiskelijoiden edunvalvoja AKAVA-yhteisössä ja sen ulkopuolella.

Mikä rooli AOVAlla on mielestäsi AKAVA-yhteisössä?

– AOVA on koko akavalaisen opiskelijayhteisön kohtaamispaikka ja AKAVAn opiskelijaasiantuntija. Uskon myös, että opiskelijat pystyvät uusina toimijoina, tuoreilla ajatuksilla ja liittorajat ylittävällä yhteistyöllä tarjoamaan koko yhteisölle uusia näkökulmia.

Mitkä ovat mielestäsi opiskelijatoiminnan tärkeimpiä kysymyksiä juuri nyt?

– Ensinnäkin opintotukea on muutettava niin, että opiskelijan on nykyistä helpompi yhdistää opinnot, työnteko ja työharjoittelu. Toinen tärkeä asia on vanhemmuuden kustannusten jakaminen. Varsinkin juuri valmistuneiden naisten työllistymistä haittaa työnantajien pelko vanhemmuuden kustannuksista. Koko yhteiskunnan kannalta on kohtuutonta, jos osaa työvoimasta syrjitään rekrytoinnissa ja palkkauksessa.

Mitä AKAVA ja sen jäsenliitot voisivat tehdä opiskelijoiden hyväksi?

– Suuri osa AKAVAn jäsenistöstä on opiskelijoita. Tämän tulee näkyä myös edunvalvonnassa. Minusta AKAVA-yhteisön tulee voimakkaammin kantaa huolta koulutuksen määrästä ja laadusta. Tällä tavoin viestitetään, että opiskelijat ovat osa AKAVAa. Edunvalvonnan ja opiskelijoiden keskuuteen jalkautumisen resursoinnin on vastattava opiskelijoiden määrän kasvua.

Entä mitä kuuluu AKAVAn opiskelijavaltuuskunnalle tällä hetkellä?

– AOVAlla menee hyvin! Siellä käydään hyvää ja rakentavaa keskustelua asioista. AOVAn linjauksia on saatu myös hyvin esille niin paikallisissa kuin valtakunnallisissa medioissa. Suurena haasteena on nuorten järjestäytyminen.

Antti toimi aiemmin AOVAssa ja sen työjaostossa Suomen Ekonomiliitto SEFEn edustajana. Hän työskentelee tällä hetkellä assistenttina Helsingin Kauppakorkeakoulussa ja valmistelee graduaan. Savossa syntynyt mutta nykyään Helsingissä asuva Antti on toiminut aiemmin mm. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana.

“Näin selvisin työpaikkakiusaamisesta” Kerro kokemuksistasi Työpaikkakiusaaminen on yleistä ja siitä on puhuttu ja kirjoitettu paljon.

Nyt on aika mennä eteenpäin ja selvittää, miten siitä pääsee eroon: Miten työpaikoilla on puututtu kiusaamiseen? Kuka on puuttunut ja mitä on tehty tilanteen selvittämiseksi? Mitä kiusattu itse on tehnyt lopettaakseen kiusaamisen? Millaisia tuloksia on saatu aikaan?

TJS Opintokeskus, Työterveyslaitos, Johtamistaidon Opisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräävät kiusattujen omakohtaisia kokemuksia

ja selviytymistarinoita. Kertomusten pohjalta etsitään hyviä toimintamalleja työpaikkakiusaamisen ratkaisemiseksi.

Toimintamalleja hyödynnetään käytännössä esimerkiksi esimiesten ja luottamusmiesten koulutuksessa.

Kertomuksista tai niiden pohjalta julkaistaan myös kirja. Kirjoittajalta pyydetään lupa, jos kertomus tai otteita siitä julkaistaan. Kirjoituksia kerätään 9.1.-30.6.2006.

Kirjoitusohjeet löytyvät TJS Opintokeskuksen sivuilta osoitteesta www.tjs-opintokeskus.fi.

Akavalainen 2 | 2006

31

Tu t k i t t u a

Työtön hyötyy määräaikaisesta työstä

Yritysten ikäasenteet muuttuvat hitaasti

Määräaikaisen työn tekeminen lisää keskimääräistä todennäköisyyttä työllistyä myöhemmin pysyvään työsuhteeseen ja vähentää osin työttömyysriskiä. Tämä käy ilmi Merja Kauhasen artikkelista ”Pätkätöillä kiinni pysyvään työllisyyteen”.

Esimerkiksi vuonna 1998 määräaikaisessa työssä olleella työttömällä oli tilastollisesti keskimäärin 14,8 prosenttiyksikköä suurempi todennäköisyys olla seuraavana vuonna pysyvässä työsuhteessa, kuin työttömänä pysyneellä.

Kahden vuoden kuluttua vaikutus oli 21,2 prosenttiyksikköä. Määräaikaisella työllä oli posi-

Yli 50-vuotiaita työntekijöitä rekrytoidaan vain erikoistapauksissa. Vaikka yrityksissä on nähtävissä merkkejä ikäasenteiden muutoksesta, ikäkäytäntöjen uudistaminen pitkiä työuria suosivaksi on kuitenkin vasta aluillaan.

Raija Julkusen ja Anna Pärnäsen kirja Uusi ikäsopimus kertoo, että rekrytoinnissa viisikymmentä vuotta täyttäneitä harkittiin vain poikkeustapauksessa. Saneeraustilanteissa ikäperusteisista irtisanomisista oli helpoin saavuttaa sopu johdon ja ammattiosaston välillä.

Kuusikymppiset työssäolevat eivät kokeneet varsinaista ikäsyrjintää. Silti työyhteisöissä väreili odotus, että kuusikymppisten olisi jo aika lähteä eläkkeelle.

Yhdessäkään tutkimukseen osallistuneista kymmenestä organisaatiosta ei ollut työvoiman vanhenemiseen varautuvaa tai työurien pidentämiseen sitoutuvaa ikäpolitiikkaa eikä erityisiä ikämyönteisiä käytäntöjä tai innovaatioita.

Esimerkiksi heikkenevän työkyvyn vaatima uudelleensijoittelu oli ongelmallista, eikä missään ollut räätälöity ikääntyvien työkyvyn luonnetta vastaavia erityisiä työnkuvia. Yrityksillä ei ollut tarjota keinoja, kun työntekijä tulee sanomaan, ettei jaksa enää. Osa-aikaeläke näytti olevan niitä harvoja asioita, joilla ikääntyvien pidempiä työuria pystyttiin tukemaan.

tiivinen vaikutus myös henkilön myöhempään palkkaan. Lisäksi riski joutua työttömäksi myöhemmin työuralla näyttää pienenevän.

Kauhasen artikkeli on julkaistu Kari Hämäläisen, Heikki Taimion ja Roope Uusitalon toimittamassa kirjassa “Työttömyys – taloustieteellisiä puheenvuoroja”. Kirja kokoaa yhteen viimeaikaisia tutkimuksia työttömyyden syistä ja seurauksista. Lisätietoa: www.labour.fi – Tutkimusjulkaisut

Korkeakouluihin hakevilla heikosti tietoa koulutuksen sisällöstä Ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin pyrkivät nuoret tekevät usein hakupäätöksensä riittämättömin tiedoin. Tiedonpuute koulutusten sisällöistä voi johtaa vääriin koulutusvalintoihin. Tulokset käyvät ilmi Päivi Vuorisen tutkimuksesta, joka on julkaistu Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa.

Omasta koulutuksesta ennakkoon saatuihin tietoihin oli tyytyväisiä 87 % opiskelijoista.

Kun hakijoita pyydettiin arvioimaan hakuvaiheen tiedot uudelleen opintojen alettua, opiskelijat katsoivat olleensa hyvin selvillä ainoastaan opintojen kestoajasta. 59 % oli sitä mieltä, että heillä oli hakuvaiheessa epäselvä käsitys koulutussisällöistä.

Opiskelijat kaipasivat enemmän tietoa myös siitä, millaisiin työtehtäviin tai ammatteihin he voisivat sijoittua koulutuksen jälkeen.

Ammattikorkeakouluihin hakeneista 23 % ja yliopistoon pyrkineistä 15 % ei hakuvaiheessa tiennyt lainkaan, millaisiin töihin tutkinto pätevöittää.

Vuorisen mukaan lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opinto-ohjaus ei näytä täyttäneen tehtäväänsä. Ammattikorkeakoulujen tiedottamisessaan käyttämä markkinahenkinen imagojen ja brändien luominen on saattanut jättää sisältöasiat vähemmälle huomiolle.

Ammattikorkeakoulua tavoitellumpi vaihtoehto on edelleen yliopisto, johon pää-

32

Akavalainen 2 | 2006

syä hakijat ovat valmiita yrittämään uudestaan.

Kolmannes niistä AMK-paikan saaneista, jotka olivat tähdänneet yliopistoon, yritti sinne uudelleen heti seuraavana vuonna. Kahden vuoden päästä uudelleen yrittäviä oli viidennes.

Vielä tämän jälkeen aikoi hakea yli puolet, monet jo AMK-tutkinnon suoritettuaan. Vuosia jatkuva yliopistoon yrittäminen hidastaa nuorten sijoittumista korkeakoulutukseen.

Opiskelijoiden yleisin tyytyväisyyden aihe oli opiskelun sisältöjen kiinnostavuus ja sopivaksi osoittautunut koulutusvalinta. Eniten tyytymättömyyttä herättivät opetuksen puutteet. Ongelmana pidettiin joidenkin opettajien heikkoa opetustaitoa ja pedagogisen osaamisen riittämättömyyttä.

Yliopisto-opiskelijoiden mukaan joidenkin opettajien opetuksesta näki, että se oli heille virkaan kuuluva velvoite. Nämä opettajat olivat motivoituneempia tärkeämpänä pitämäänsä tutkimustyöhön kuin opetukseen.

AMK:ssa opiskelevat kokivat, että osalla opettajista oli puutteita asiantuntemuksessa tai heidän tietonsa olivat jäljessä alan nykykäytännöistä. Myös opettajien vähäinen työelämäkokemus sai kritiikkiä.

Lisätietoa: ktl.jyu.fi/ktl

Hoikat naiset ansaitsevat enemmän Johtavissa asemissa toimivien naisten kuukausiansiot ovat jopa 20 prosenttia korkeammat kuin samoissa tehtävissä toimivilla lihavilla ja ylipainoisilla naisilla. Tutkimusprofessori Kaisa Kauppisen tutkimuksen mukaan hoikkuudella oli merkitystä silloin, kun nainen työskenteli johtajana, erityisasiantuntijana tai ylempänä virkamiehenä. Alemmilla ammattiryhmillä selkeää yhteyttä tulotason ja painoindeksin välillä ei löytynyt.

Suurempaa palkkaa selittävät myös pitkä työaika, esimiesrooli sekä koettu kotiasioiden laiminlyönti ansiotyön vuoksi. Hyviin tuloihin ja nousujohteiseen uraan tähtäävät naiset kohtaavatkin työelämässä muita useammin erilaisia ja keskenään ristiriitaisia vaatimuksia.

Nimityksiä AKAVAn koulutuspoliittiseksi asiamieheksi on valittu yhteiskuntatieteiden kandidaatti Simo Pöyhönen, 29. Hän tulee AKAVAan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerin paikalta. Pöyhönen on Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton valtuuston jäsen ja hallituksen varajäsen.

Hänellä on laaja kokemus opiskelijapolitiikasta. Pöyhönen aloittaa AKAVAssa maaliskuun alussa.

Työvoimapoliittiseksi asiamieheksi on valittu yhteiskuntatieteiden maisteri Heikki Taulu, 32. Hänen vastuualueenaan on työllisyys- ja työvoimapolitiikka ja siihen liittyvä tutkimus-, neuvottelu- ja edunvalvontatoiminta. Taulu siirtyy AKAVAan Kuntien eläkevakuutuksesta. Työmarkkinakokemusta hänellä on tutkijan tehtävästä Tekniikan Akateemisten Liiton palveluksessa. Hän aloitti työt AKAVAssa 13.2.

Heikki Taulu

Nimityksiä liitoissa Westerlund johtamaan Upseeriliittoa Upseeriliiton liittokokous valitsi marraskuussa puheenjohtajaksi majuri Harri Westerlundin, 39. Liiton pääsihteerinä toimiva Westerlund aloittaa työnsä vuoden 2006 alusta, kun 12 vuotta puheenjohtajana toiminut Pekka Kouri jää eläkkeelle. Westerlund valittiin ensimmäisellä kierroksella.

Diakoniatyöntekijöiden Liiton puheenjohtajaksi Kaisa Rauma Turkulainen diakonissa Kaisa Rauma, 47, on valittu Diakoniatyöntekijöiden Liiton uudeksi puheenjohtajaksi kaudelle 2006-2007. Hän on toiminut viimeiset neljä vuotta liiton varapuheenjohtajana. Uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin diakoni Seppo Laakso, 49, Nurmijärveltä.

Pirkko Gröönroos Hammaslääkärien johtoon Suomen Hammaslääkäriliiton valtuusto valitsi liiton uudeksi puheenjohtajaksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi Pirkko Grönroosin Tammisaaresta. Pirkko Grönroosilla on yksityisvastaanotto Karjaalla ja hän on Tammisaaren kaupunginvaltuutettu sekä kaupunginhallituksen nykyinen puheenjohtaja.

Työterveyshoitajien puheenjohtajaksi Leila Rautjärvi Suomen Työterveyshoitajaliitto on valinnut työterveyshoitaja, terveystieteiden maisteri Leila Rautjärven uudeksi puheenjohtajaksi. Tamperelainen Rautjärvi seuraa puheenjohtajana 12 vuotta toiminutta nastolalaista Birgitta Tarvaista.

Tuomo Tikkanen jatkaa Psykologiliiton johdossa Psykologiliiton valtuusto on valinnut Tuomo Tikkasen jatkamaan Psykologiliiton puheenjohtajana. Uusi kausi on Tikkasen seitsemäs kaksivuotinen kausi liiton johdossa. Tuomo Tikkanen on myös Akavan puheenjohtajiston jäsen ja Euroopan psykologiliittojen järjestön EFPA:n puheenjohtaja.

Metsänhoitaja Mauri Hyytiä uudelle nelivuotiskaudelle Metsänhoitajaliiton hallituksen puheenjohtaja Mauri Hyytiä on valittu uudelle nelivuotiskaudelle. Hyytiä työskentelee Metsäkeskus Etelä-Pohjanmaan piiripäällikkönä Seinäjoella. Hän on valmistunut metsänhoitajaksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1980.

Akavalainen 2 | 2006

33

nytt från AKAVA

Högutbildade kvinnor har färre barn Arbete eller familj- familj eller arbete? Frågan berör i synnerhet högutbildade unga som är i den åldern då man brukar bilda familj. Många funderar länge och grundligt över familjebildandets optimala tidpunkt, den bästa tidpunkten för att skaffa det första och eventuellt flera barn.

Ulla Aitta forskare

Statistiken utvisar att kvinnor som avlagt examen på högsta högskolnivå oftare än andra kvinnor är helt barnlösa.

Detta gäller i alla åldersgrupper, men skillnaderna är speciellt stora i de yngre åldersgrupperna. Kvinnor under trettio år, som enbart genomgått grundskola, har i medeltal redan hunnit förda 1,2 barn. Akademiskt utbildade kvinnor i samma ålderskategori har i genomsnitt 0,3 barn. För kvinnor under 35 år är motsvarande tal 1,7 barn och 0, 9 barn.

Skillnaderna i nativitetstalen förklaras bland annat av det faktum att de långa studietider som krävs för akade-

miska examina skjuter fram kvinnornas familjebildning och barnafödande.

Då det fösta barnets födsel skjuts upp tills kvinnan är drygt trettio år, blir det en betydligt kortare tidsperiod för att skaffa flera barn. De högutbildade kvinnornas egna professionella mål påverkar säkert också framskjutandet av familjebildningen. De nyexaminerade vill skaffa sig arbetserfarenhet från sitt eget område och få ett stadigt fotfäste i arbetslivet, innan de drar sig tillbaka på moderskaps- eller familjeledighet.

Förutom alla annat som anhopar sig under dessa intensiva år drabbas

unga kvinnor av visstidsanställningar.

Man kan snarast förundra sig över att högutbildade unga överhuvud taget vågar vara optimistiska och modiga nog att grunda familj i ett sådant krävande levnadsskede.

AKAVA har i sina mål för arbetslivets utveckling krävt åtgärder mot missbruk av visstidsanställningar, begränsningar av överlånga arbetstider och ökad flexibilitet i arbetstiderna till exempel med hjälp av arbetstidsbanker. Allt detta är medel som hjälper till att förbättra även barnfamiljernas vardag och livskvalitet.

Frivilliga grupperingar inom AKAVA De 31 förbunden inom AKAVA har i intressebevakningen sökt draghjälp av varandra och bildat olika allianser.

Grupperingarna har uppstått på medlemmarnas initiativ , för man kan inte sitta vid sitt skrivbord och rita upp en organisationsbild för centralorganisationen , konstaterar organisationschef Jarmo Nurmio.

Leena Seretin journalist

34

Akavalainen 2 | 2006

AKAVA har en stark inre kohesion.

Folk uppfattar sig ofta i första hand som akavamedlem, och först i andra hand som medlem av sitt eget förbund.

Ungefär på samma sätt som FFC:arna.

Jarmo Nurmio är tillfredställd med detta.

– Interna, frivilliga samarbetsformer mellan förbunden fungerar , och splittrar inte AKAVA. Man kan omöjligt sitta bakom sitt skrivbord och rita upp en modell för AKAVAs organisation. Initiativet bör ligga hos medlemmarna och förbunden. En tätare medlemsstruktur skulle effektivisera den gemensamma verksamheten, men vi kör på medlemmarnas villkor.

Enligt Nurmio fungerar den nuvarande modellen. Förhandlingsorganisationerna för offentliga sektorns utbildade FOSU och för de högre tjänste-

männen FHT sköter förhandlingspolitiken. Takorganisationen sköter om samhällspåverkan vid de inkomstpolitiska förhandlingarna. Inom AKAVA sammansluter sig medlemsförbunden frivilligt till valförbund och valringar för att säkra sin representation i centralorganisationens administration.

En ny koalition är Kyrkliga fackförbund inom Akava, AKI, som senaste år grundades av Finlands kyrkas prästförbund och Finlands kantor - organistförbund. Det inofficiella sällskapandet hade pågått en lång tid, tills samarbetet var moget för ett avtal och slutligen en gemensam takorganisation.

Nu är prästerna och kantorerna anslutna till AKAVA via AKI.

Demokratiskt i VAKAVA Vad förenar en forstmästare, officer, präst, psykolog, naturvetare, professor

och forskare? VAKAVA. Det är ett konglomerat av tretton förbund inom AKAVA och har som sin viktigaste uppgift att sinsemellan förmedla information och säkra små och medelstora förbunds representation i centralorganisationens och förhandlingsorganisationernas administration.

– De mindre förbunden har inte tid att springa på alla ställen, och av praktiska skäl kan man inte heller välja in representanter för alla förbund i alla organ, säger Tuomo Tikkanen som är ordförande för VAKAVA och Psykologförbundet.

VAKAVA leds av förbunden i tur och ordning och representanterna i AKAVAs och förhandlingsorganisationernas styrelser, arbetsgrupper och kommittéer väljs superdemokratiskt, förklarar Tikkanen.

En svår förhandlingsvår väntar Löntagarnas förhandlingsstyrka kommer att prövas då man under vårens lopp försöker uppnå lösningar gällande reformen av samarbetslagen, verksamhetsförutsättningarna för personalens representanter, samt den grå ekonomin och beställarens ansvar.

Minna Helle

Samarbetslagen måste bli funktionsduglig

Personalrepresentanternas ställning i skick

Förväntningarna på reformen av samarbetslagen är höga. Den borde på arbetsplatserna leda till en bättre förhandlingskultur, som baserar sig på en reell växelverkan och tillräcklig med information i rätt tid. Dessutom borde samarbetslagen bli ett bättre redskap för att utveckla arbetsplatsen. Arbetstagarsidan anser också att sanktionerna är för obetydliga och gränsen med 30 personer för hög. Den största utmaningen blir att reellt reformera och utveckla lagens innehåll. AKAVA är inte berett att nöja sig med en enbart teknisk reform, i likhet med vad som hände med semesterlagen.

Lagreformen bör bli färdig redan under denna vår, ifall man ämnar föra den till riksdagsbehandling under den sittande regeringens mandatperiod.

Detta är regeringens mål, för det gäller ju ett projekt som är inskrivet i regeringsprogrammet. Hittills har kommittén endast uppnått enighet om lagens struktur, så det kommer att bli svårt att hålla tidtabellen.

Vårens andra stora förhandlingsfråga gäller förbättrade verksamhetsförutsättningar för personalens representanter. Frågan bereds i en inpo grupp sammansatt av arbetsmarknadens parter.

Inom AKAVAs fält, speciellt inom den privata sektorn, finns det ett hårda krav på att få personalrepresentanternas ställning i skick. En lösning i denna fråga är ett förhandsvillkor för att löntagarsidan skall gå med på ett av arbetsgivarnas viktigaste mål – ökade lokala förhandlingar.

Arbetsgruppens arbete skulle ha varit slutfört redan senaste höst. Då det gäller informationen till förtroendemännen var man mycket nära ett förhandlingsresultat. Man hade till exempel uppnått enighet om minimiinnehållet i löneuppgifterna. Förhandlingsresultatet strandade främst på definitionen av utomstående arbetskraft - en fråga som även är öppen i förhandlingarna om samarbetslagen - samt endel statistiska detaljer.

Den nya mandattiden löper ut den 30 april. Därefter har avtalsparter-

na tid fram till mitten oktober att sluta centrala avtal och branschavtal på åtminstone den avtalade nivån.

Innehållet i beställarens ansvar Beställarens ansvar är den mest krävande av vårens förhandlingsfrågor därför att det gäller en helt ny sak. Man känner till problemen i den grå ekonomin, men det finns ingen färdig modell för att lösa dem.

Nu försöker man ta fram problemlösningar i arbetsministeriets treparts arbetsgrupp ULTEVA 2. Dess uppgift är att skapa förutsättningar för att de arbetsgivare och andra som använder sig av underleverantörer endast sluter avtal med lagligt verkande inhemska eller utländska underleverantörer.

Arbetsgruppen bör utröna hur detta kan ske på ett förnuftigt sätt och i vilka situationer beställaren kan ställas till svars för att underleverantören inte verkar lagenligt - till exempel underlåter att betala minst kollektivavtalsenliga minimilöner eller pensionsavgifter. Man bör också utröna ansvarets innehåll, det vill säga konsekvenserna för en beställare som bryter mot gällande regler.

KUVATOIMISTO GORILLA

förhandlingschef

Akavalainen 2 | 2006

35

Osallistu naisjohtajuus-seminaariin!

Mitä Suomessa tai Euroopan tasolla voidaan tehdä naisten uralla etenemisen edistämiseksi?

Mitä tutkimus kertoo naisjohtajista?

Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan vastauksia AKAVAn järjestämässä Naisista johtajia - Suomessa ja Euroopassa –seminaarissa 21.4.2006 klo 9 – 12 Akavatalon valopihalla.

Alustava seminaariohjelma löytyy osoitteesta www.akava.fi - tapahtumat.

Seminaaria tukevat Eurocadres ja EU. Ilmoittautuminen Sally Ovaskaiselle sähköpostilla sally.ovaskainen@akava.fi tai puhelimitse 020 7489 404.