Akavalainen 1/2010

Akavalainen 1 | 2010

Alueellistaminen siirsi työn ja kodin Pohjanmaalle Kannustus pidentää työuria – pakko ei Työyhteisöt harkiten sosiaaliseen mediaan

Akavalainen 1 | 2010

Ilman työtä työuraa on vaikea pidentää.

sivu 8

4 Lyhyet 7 Kunta-alalle virka- ja työehtosopimus 8 Edunvalvontajohtaja Minna Helle summaa työuraneuvottelujen onnistuneen

Plugi

10 Asiantuntijatyön erityispiirteet esille Akavan työelämän tavoitteissa Akava korostaa työelämän tavoitteissaan turvan ja tasapainon merkitystä asiantuntijatyössä.

14 Muuttajat Alueellistaminen vei työpaikan Seinäjoelle.

16 Työyhteisön ei kannata lähteä soitellen sosiaaliseen mediaan 19 Asian laita Jaakko Tötterström

Käytätkö sosiaalisen median työkaluja?

Katri Lietsala tutkii vuorovaikutusta sosiaalisen median verkostoissa.

20 Elämäntilanteet ja määräaikaisuudet pirstovat koulutettujen naisten työuria 21 LakiWoman 22 Omatoimisen työllistymisen yhdistys toimii tehokkaasti Pirkanmaalla

Helsingin yliopisto

23 Työolobarometri 2009 ei viesti pelkkää synkkyyttä työelämästä

Aikuisen työttömyysturva säilyy omaehtoisissa opinnoissa, jos TE-toimisto ne hyväksyy.

26 Aka-noita 27 Aluehallintouudistus vaikuttaa uusien aluetoimikuntien toimintaan 28 EU:n uusi perussopimus lisää työmarkkinajärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi

29 Direktiivi vaatii yksinkertaistamaan lupamuodollisuuksia, joita edellytetään palveluntarjoajilta EU-maissa

Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi

30 Tällainen on akavalainen

Toimitussihteeri Maria Salminen maria.salminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen tarja.paajonen@akava.fi Taitto Aija Aalto aija.aalto@elisanet.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263 Seuraava lehti ilmestyy 13.4.2010 Kannen kuva: Juha Harju Kuvassa: Kati Törmä

24 Aikuiskoulutukseen samantasoinen tuki työssä käyville ja työttömille

Akavalainen1 | 2010

32 Opiskelijoiden korkeakoulukiertue keskittyy opiskelijan oikeuksiin työelämässä 33 Tutkittua 34 Nimityksiä 35 Nytt från Akava

Pääkirjoitus

Mars, mars joutilaaksi!

H

ampaat irvessä pitää sinun vapaa-aikasi suorittaman. Tuoreen väitöskirjankin mukaan työelämän suorituspaineet ovat ujuttautuneet suomalaisten vapaaajanviettoon. Suorittajatyypeille liikunta, matkailu ja muutkin harrastukset ovat vain jatkoa työlle. Niihin voi mainiosti soveltaa töissä opittuja taitoja, kuten projektikalentereita, tavoitteiden asettamista ja mittarointia. Muutoinkin vapaa-aikaan on suhtauduttava vakavasti, koska se on vastapainoa työlle. Siitä on tietysti saatava kaikki hyöty irti.

Kesä- ja talvimökkeily on perisuomalainen tapa irrottautua työstä ja siksi oivallista vastapainona varsinkin henkiselle työlle. Mökillä kun saa tehdä töitä käsillään ja pääsee heti näkemään työnsä tulokset.

Tämä on kaunisteltu ilmaus erilaisille työleireille, joita järjestetään joko omalla tai muiden mökeillä.

Sivistynyt, koulutettu ihminen seuraa kulttuuria laaja-alaisesti. Lenkille tai kuntosalille on ehdittävä, jotta jaksaa paremmin töissä ja pysyy terveenä. Lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että perhe syö edes illallisen yhdessä – muuta laatuaikaa unohtamatta.

Aivotyöläisten pitäisi kuitenkin, vaikkei rentoutumisen, ainakin luovuuden nimissä osata olla jouten. Jos et ole jouten, et tuota hyviä ideoita töissä. Joutilaisuudestakin voi tulla yksi suoritus muiden joukossa. Kuka nyt ehtisi olla jouten, kun ensin pitää suorittaa entisetkin harrasteet?

Toiset ovat jouten pakosta. Toisille joutenolosta uhkaa tulla suorite.

Ai niin – onko muita, jotka aikovat viettää hiihtolomaa urheiluopistolla?

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Työuraneuvottelut maalissa – lupa tuulettaa

T

yöurien pidentämiskeinot ovat aivan turhaan saaneet epäilevän vastaanoton. Jos Ahtelan työryhmän ehdotukset toteutuvat, akavalaiset, muut palkansaajat, työnantajat ja koko yhteiskunta voittavat.

Työurien pidentämisessä huomion pitää olla työhyvinvoinnissa ja työterveyshuollossa. Työryhmä esittää, että sairauslomalaiset saisivat nopeutettua ja tehostettua sairaanhoitoa. Mitä pikemmin pääsee terveenä takaisin töihin, sitä parempi kaikille osapuolille.

Akavan pitkäaikainen vaatimus korkeakoulujen rahoituksen järkevöittämisestä on toteutumassa. Jatkossa korkeakoulujen rahoitus määräytyisi koulutusmäärien lisäksi myös sen perusteella, miten hyvin vastavalmistuneet pääsevät oman alansa töihin.

Suomella ei ole varaa siihen, että nuoret syrjäytyvät työelämästä. Siksi ehdotettu

nuorten koulutustakuu on aivan välttämätön.

Elinkeinoelämän keskusliitto piti eläkeneuvotteluissa hyvin pitkään kiinni vaatimuksestaan 40 vuoden työurasta ennen eläkkeelle pääsyä. Myös työeläkkeen karttuma ja osa-aikaeläkkeet olivat työnantajan leikkauslistalla. Nämä kaikki vaatimukset saatiin torjuttua.

Eläkejärjestelmään ei ollutkaan tarvetta puuttua, sillä se uudistettiin vasta viisi vuotta sitten. Jo nyt on nähty selvästi, että uudistus alkaa purra, sillä ihmiset ovat jatkaneet aiempaa pidempään töissä.

Työurien pidentämisessä olennaisinta kuitenkin on, että työnantajat pitävät ikääntyneet töissä. Toiseksi ihmisillä pitää olla tarvittava osaaminen ja työkyky myös ikääntyneinä. Jos nämä asiat ovat kunnossa, työurat pitenevät.

Matti Viljanen Akavalainen 1 | 2010

Lyhyet Lakot ja rajariidat työrauhatyöryhmän pohdittavana n Työmarkkinakeskusjärjestöt arvioivat parhaillaan sopimus- ja työrauhajärjestelmien kehittämistarpeita. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n johtajan Eeva-Liisa Inkeroisen vetämän työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi loppukeväällä.

Akava ja muut palkansaajajärjestöt haluaisivat kehittää paikallisen sopimustoiminnan pelisääntöjä. Pohtimista aiheuttaa muun

muassa, miten työrauhakysymykset hoidetaan paikallisen sopimisen tilanteessa.

EK katsoo, että työrauhalainsäädäntö on vanhentunut. Se haluaa korottaa laittomista työtaisteluista määrättäviä hyvityssakkoja. Myös vahingonkorvaukset on nostettu esille. Palkansaajat puolestaan ovat sitä mieltä, että työrauhajärjestelmä toimii hyvin.

Yksi osoitus siitä on, että viime

vuosina lakkoja on ollut huomattavan vähän.

Ratkaistavia pulmia ovat myös työehtosopimusjärjestelmän ristiriitatilanteet, kuten kilpailu siitä, mitä työehtosopimusta työntekijöihin sovelletaan. Työryhmä pohtii myös sitä, miten järjestöjen keskinäisiin rajariitoihin voitaisiin luoda pelisääntöjä.

Koulutuksen vientistrategian tähtäimessä vuosi 2015 n Suomalainen koulutusjärjestelmä on herättänyt maailmalla kiinnostusta hyvien PISA-tulosten ja muiden peruskoulutuksen tuloksellisuutta ja laatua mitanneiden

Rodeo

Akavalainen 1 | 2010

kansainvälisten tutkimusten ansiosta. Koulutuspalvelujen kaupan arvioidaan kasvavan nopeasti ja olevan nyt 3–4 prosenttia maailman koko palveluviennistä. Pääosa siitä on tutkintoon johtavan koulutuksen myyntiä, jossa suurmaita ovat USA, Australia, IsoBritannia ja Uusi-Seelanti.

Opetusministeriössä valmistellaan strategiaa suomalaisen koulutuksen viennille. Strategia etenee keväällä valtioneuvoston käsittelyyn. Tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä koulutusviennin osuus Suomen kokonaisviennistä on kasvanut huomattavasti.

Vuonna 2008 Suomen palvelujen vienti oli 16,4 miljardia euroa, josta koulutuspalveluita vietiin 4 miljoonan euron arvosta. Summasta kuitenkin puuttuu esimerkiksi opetusteknologian ja liikkeenjohdon konsultoinnin myynti sekä korkeakoulujen toiminta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän menestystekijöinä pidetään muun muassa sen avoimuutta ja tasalaatuisuutta, opettajien osaamista, pitkäjänteistä ja innovatiivista kehittämistyötä sekä työelämäyhteyksiä erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Korkeakoulumme ovat menestyneet vertailuissa, jotka painottavat kou-

lutuksen saatavuutta, kattavuutta, tehokkuutta ja yritysyhteistyötä.

Kiinnostus suomalaistutkintoja kohtaan on kasvanut omaa korkeakoulukapasiteettiaan rakentavissa kehitysmaissa ja nousevissa talouksissa.

Strategia muistuttaa, että viennin edellytyksenä on panostus toimivaan koulutusjärjestelmään kotimaassa. Julkisen alan osaamista koulutuksen ostamisessa täytyy parantaa. Toisena linjauksena on, että koulutusta pyritään tarjoamaan osana muiden alojen vientituotteita. Lisäksi on päätettävä, mihin maantieteellisiin alueisiin ja toimialoihin panostetaan.

Vientimenestys vaatii ennen kaikkea tuotteistamista, ja siihen suomalaiset tarvitsevat lisää osaamista ja resursseja. Koulutusalan vientitoimijoiden on oltava valmiita kantamaan myös taloudellista riskiä. Valtion tarjoama tuki on lähinnä asiantuntemusta ja apua markkinoille pääsyssä etenkin niissä maissa, joissa asiakkaana on julkisen sektorin edustaja.

Korkeakoulut ovat vientistrategian avainasemassa. Sen mukaan korkeakoulujen maksullisen toiminnan laajentaminen esimerkiksi lukukausimaksuin lisäisi koulutusviennin mahdollisuuksia ja toiminnan resursseja.

Lyhyet Uudet urat -työryhmän malli tukee rakennemuutoksessa n Uudet urat -työryhmä luovutti mietintönsä helmikuun alussa elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle Jyväskylässä. Sen tehtävänä oli valmistella nopeasti käyttöön otettavia liiketoimintamalleja ja -ratkaisuja sekä niitä tukevia koulutus- ja muita menettelyjä.

Jyväskylän seudulla on onnistuttu nopeasti käynnistämään toimenpiteitä seudun rakennemuutoksen hoitamiseksi. Seutua kohtasi rakennemuutos keväällä

2009, kun kaksi alueen merkittävää työllistäjää Nokia ja Metso supistivat toimintojaan. Työpaikat vähentyivät myös eri yritysten alihankkijaverkostoissa.

Uudet urat -työryhmän valmistelemilla toimenpiteillä voidaan tarjota työ- tai opiskelumahdollisuuksia korkeasti koulutetuille.

Lisäksi on panostettu uuden liiketoiminnan käynnistämiseen ja alihankkijatoiminnan vahvistamiseen. Alueelle on myös saatu uutta yritystoimintaa.

Uudet urat -työryhmä on varmistanut toimenpiteiden rahoituksen ja käynnistämisen sekä koonnut Jyväskylän kokemusten pohjalta käsikirjaluonteisen esityksen toimintamalliksi. Mallia voidaan käyttää hyväksi muilla kaupunkiseuduilla, joilla läpikäydään korkeasti koulutettuja koskevaa rakennemuutosta. Kokemuksia on jo alettu hyödyntää muun muassa Oulussa ja Turussa.

Yhteistoimintalain sisältö tunnetaan heikosti n Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus Uusi yhteistoimintalaki yrityksissä osoittaa, että yhteistoimintalain sisältö tunnetaan yrityksissä vielä melko heikosti. Työnantajista 67 prosenttia ja henkilöstöstä 64 prosenttia katsoi tuntevansa lain vain tyydyttävästi tai välttävästi.

Uusi yhteistoimintalaki tuli voimaan vuoden 2007 heinäkuussa. Se edellyttää, että yrityksissä käsitellään yhteistoimintamenettelyssä henkilöstösuunnitelma ja henkilöstön koulutustavoitteet.

Tämä toteutuu kuitenkin vain joka toisessa yrityksessä.

Henkilöstön edustajat olivat kohtuullisen tyytyväisiä yritystä koskevista asioista tiedottamiseen ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaa työtään koskeviin päätöksiin. Kriittisimmin suhtauduttiin mahdollisuuksiin vaikuttaa henkilöstön vähentämisratkaisuihin.

Vain noin kolmannes henkilöstöstä koki vaikutusmahdollisuutensa työvoiman vähentämistilanteissa hyväksi tai melko hyväksi. Työntekijäliittoon kuuluvat henkilös-

tön edustajat ovat kriittisempiä kuin järjestäytymättömät siihen, miten työnantaja täyttää yhteistoimintavelvoitteensa.

Tutkimus tehtiin Joensuun yliopiston (nykyisen Itä-Suomen yliopiston) oikeustieteiden laitoksella ja sitä varten haastateltiin puhelimitse 209 työnantajan ja 207 henkilöstön edustajaa.

Akava laatii hallitusohjelmatavoitteitaan n Akava valmistautuu vuoden 2011 eduskuntavaaleihin työstämällä tavoitteitaan maan seuraavan hallituksen hallitusohjelman sisällöksi. Hallitusohjelmasta on tullut keskeisin politiikan ohjausväline. Seuraavalla hallitusohjelmalla on poikkeuksellisen suuri merkitys myös siksi, että talouskriisin seurauksena työttömyys on kasvanut voimakkaasti ja julkisen sektorin rahoitusasema on oleellisesti heikentynyt. Samanaikaisesti

työikäisten määrän supistuminen on alkanut.

Valmistelu käynnistyi viime vuoden lopulla, jolloin noin tuhannelle akavalaiselle tehtiin kysely. Siinä kartoitettiin heidän näkemyksiään muun muassa taloudellisesta tilanteesta, julkisen talouden kohentamisesta, työllisyydestä, eläkeiästä ja aikuiskoulutustarpeista. Helmikuun alussa toteutettiin kysely, jossa Akavayhteisön vaikuttajilta ja kentän

toimijoilta pyydettiin kannanottoja poliittisesti keskeisiin kysymyksiin akavalaisten näkökulmasta. Kyselyjen tuloksista kerrotaan Akavalainen-lehden seuraavissa numeroissa.

Kevään mittaan hallitusohjelmatavoitteiden valmistelu etenee Akavan hallituksessa, toimikunnissa ja jäsenjärjestöissä. Valmiit hallitusohjelmatavoitteet esitellään Akavan hallitukselle kesäkuussa.

Akavalainen 1 | 2010

Lyhyet Työsuojeluhenkilöt TTK:n rekisteriin n Loppuvuonna pidetyissä työsuojeluvaaleissa yksityisen sektorin ja kunta-alan työpaikoilla valittiin työsuojeluvaltuutetut ja -varavaltuutetut, jotka tarttuivat toimeensa tammikuun alusta. Työsuojeluväen toimikausi on yleensä yksityisellä sektorilla kaksi- ja julkisella nelivuotinen.

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa valituksi tulleet työsuojeluhenkilörekisteriin, jota ylläpitää Työturvallisuuskeskus TTK. Rekisteriin pitää ilmoittaa seuraavien henkilöiden

yhteystiedot ja syntymäaika: työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutetut, työsuojeluvaravaltuutetut, työsuojelutoimikunnan tai vastaavan jäsenet sekä työsuojeluasiamiehet.

Lisäksi työnantajan on ilmoitettava työterveyshuoltopalvelujen tuottaja. Vaikka työsuojeluvaaleissa ei olisi tapahtunut henkilövaihdoksia, ilmoitukset on silti tehtävä.

Työsuojeluhenkilörekisterin kautta jaetaan tietoa työsuojelusta ja siihen liittyvästä koulutukses-

ta. Rekisterin tarkoitus on tukea työsuojelun työpaikkakohtaista valvontaa ja palvella työmarkkinajärjestöjä niiden järjestäessä työsuojelukoulutusta.

Ilmoituksen rekisteriin voi tehdä TTK:n verkkosivuilla: www.ttk.fi Valtion työpaikkojen työsuojeluhenkilöilmoitukset tehdään Valtiokonttoriin: www.valtiokonttori.fi

Rodeo

Aliarvostettu yksityinen kulutus n Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan, Tukuseton, raportin mukaan Suomen tuonti laski viime vuonna 25 prosenttia ja BKT 7,6 prosenttia. Talouspoliittisessa keskustelussa yksityisen kulutuksen merkitys on jäänyt liian vähälle huomiolle. Se oli kuitenkin viime vuonna yli puolet BKT:sta.

Työn tuottavuus laski viime vuonna 1,6 prosenttia, mikä kertoo siitä, että yritykset pitävät ihmisiä töissä, vaikka työn määrä on vähentynyt. Siten taloustilanteen kohentuessa työttömyys ei laske kovin nopeasti, sillä yrityksissä on reserviä. Tukuseto arvioi, että lievää positiivista talouskehitystä on näkyvissä.

Eurooppalaiset palkansaajat: myös työpaikat pelastettava – ei vain pankit n EU-maiden hallitusten on pidettävä kiinni yhteisestä elvytysohjelmasta, jossa sovittiin, että prosentti bruttokansantuotteesta ohjataan työllistäviin toimiin. EU tarvitsee ensisijaisesti täystyöllisyyteen tähtäävän strategian. Liian aikainen vetäytyminen elvytystoimista voi johtaa talouskriisin syventymiseen.

Nuorisotyöttömyyden ehkäiseminen, kansalaisten ostovoiman ylläpitäminen sekä investoinnit kestävään tuotantoon kaikilla

Akavalainen 1 | 2010

aloilla ja tutkimusrahoituksen suuntaaminen ympäristö- ja energiateknologiaan ovat keskeisiä tulevaisuutemme turvaajia. Lisäksi on panostettava yhteiskuntaa tasapainottaviin hyvinvointipalveluihin ja julkisiin palveluihin.

Uusien talouskriisien välttämiseksi rahamarkkinoiden valvontaa on tehostettava. Ylisuurista bonuksista pitää joko luopua tai niiden verotusta on tuntuvasti kiristettävä. Teollisuutta tulee tukea enemmän julkisin investoinnein.

Työaikadirektiivin ratkaisussa on huomioitava myös työntekijöiden tarpeet, ja ylipitkien työaikojen käyttöön on puututtava.

Pätkätöiden varassa elävien palkansaajien asemaa on erityisesti parannettava.

Palkansaajakeskusjärjestöt Akava, SAK ja STTK luovuttivat pääministerille helmikuun alussa kirjeen, jossa painotettiin elvytyksen ja työllisyyden edistämisen tärkeyttä EU-maissa.

Kunta-alalle sopimus Suuri joukko akavalaisia kuntasektorin palkansaajia on vastikään saanut neuvottelutuloksen uudesta virka- ja työehtosopimuksesta. Sen sijaan valtiosektorin neuvottelut jatkuivat lehden mennessä painoon. Yksityissektorilla yliopistojen henkilöstö on sopimuksettomassa tilassa. YTN on julistanut kemian alan ylemmille toimihenkilöille ylityö- ja matkustuskiellon.

JUKOn jäsenliittoihin kuuluvien palkansaajien määrä Työnantajat Kunnat ja kuntayhtymät Valtion virastot ja laitokset

Palkansaajien määrä

115 000

Kirkko

26 000

5 600

Yksityissektori, yliopistot

18 500

Palvelulaitosten työnantajayhdistys PTY

1 500

J

ulkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja Kunnallinen työmarkkinalaitos saavuttivat kuntasektorille 5.2. neuvottelutuloksen, joka koskee yhteensä noin 370 000 palkansaajaa.

Neuvottelutulokseen kuuluu kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES), opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus, teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus sekä tuntipalkkaisten työehtosopimus.

Lääkärien sopimuksesta saatiin 8.2. neuvottelutulos, jota Lääkäriliiton valtuuskunta ei ollut vielä käsitellyt lehden mennessä painoon.

– Tekstimuutoksia sopimuksessa on todella vähän. Luottamusmiesten asemaa parannettiin merkittävästi. Lisämausteensa neuvotteluihin toivat ns. Tehypöytäkirja ja yhdenvertaisuudesta käyty julkinen keskustelu. Näissä olosuhteissa neuvottelutulos on kohtuullinen, summaa neuvottelujohtaja Risto Kangas.

Sopimuskausi on 1.2.2010– 31.12.2011. Palkankorotukset on sovittu vain ensimmäiselle vuodelle. Vuoden 2011 korotuksista sovitaan vuoden 2011 alussa. Jos

tällöin ei päästä yksimielisyyteen, sopimus on irtisanottavissa päättymään 28.2.2011.

Vuoden 2010 palkankorotuksina ovat järjestelyerät samapalkkaisuuden ja tuloksellisuuden edistämiseksi. Järjestelyerään samapalkkaisuuden edistämiseksi, joka tuli voimaan 1.2.2010, käytetään 0,4–0,8 % sopimusalan palkkasummasta (KVTES 0,8 %).

Samapalkkaisuuserän mukaiset palkankorotukset vaihtelevat eri ammattiryhmien ja sopimusalojen kesken.

Tuloksellisuuden edistämiseen liittyvän järjestelyerän (0,7 %, 1.9.2010) käytöstä päätetään paikallisesti. Sen toteutuminen edellyttää tuloksellisuushankkeisiin osallistumista.

Valtiosektorin ja kirkon neuvottelut meneillään

JUKO jatkaa neuvotteluja valtiosektorin työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluista. Tavoitteena on saavuttaa neuvottelutulos 15.2. mennessä.

– Neuvottelut etenevät aikataulun mukaan, mutta vaikeimmat kysymykset ovat edessä. Työryhmät työskentelevät aktiivisesti, ja tuleva sopimuskokonaisuus al-

kaa hahmottua, kertoo JUKOn neuvottelupäällikkö Markku Nieminen.

Kirkon sektorilla on jätetty neuvottelutavoitteet ja neuvottelut ovat käynnissä. Kirkon sopimuksen ennakoidaan noudattavan samaa linjaa kuin julkisen sektorin.

Yliopistosektorilla sopimukseton tila

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO käy yliopistosektorin työehtosopimusneuvotteluja. Yliopistojen henkilöstö on sopimuksettomassa tilassa lehden mennessä painoon, ja järjestövalmiutta nostetaan.

– Neuvotteluja käydään hyvässä hengessä. Niissä on keskitytty teksteihin eikä palkankorotusraamista toistaiseksi ole keskusteltu.

Tavoitteena on saada uusi työehtosopimus 15.2. mennessä, toteaa neuvottelupäällikkö Arja Vehmas.

Kemian alan ylemmille toimihenkilöille tavoitteena työehtosopimus

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry on julistanut kemian alalle ylityöja vapaa-ajalla matkustuskiellon. Se koskee Kemianteollisuus KT ry:n jäsenyrityksissä työskenteleviä ylempiä toimihenkilöitä, joita on yhteensä 7 500. YTN pyrkii laajentamaan nykyisen palkkapöytäkirjan kattavaksi työehtosopimukseksi ylemmille toimihenkilöille.

Ajankohtaiset tiedot: www.akava.fi, www.juko.fi ja www.ytn.fi

Ritva Siikamäki Akavalainen 1 | 2010

Työurat pitenevät kannustaen, ei pakolla Työuraneuvottelut onnistuivat, sillä työelämän kehittämiseen löydettiin kattava valikoima keinoja.

Niiden arvioidaan pidentävän työuria tuntuvasti.

Eläketurvan heikennysesitykset saatiin torjuttua: osa-aikaeläke säilyy ja vanhuuseläkeiän alaraja on jatkossakin 63 vuotta.

Kolme neljästä akavalaisesta uskoo pysyvänsä työelämässä vähintään lakisääteiseen alimpaan eläkeikään asti.

Useimmiten kyseinen ikä on nykyisin 63 vuotta. Muista kuin akavalaisista 64 prosenttia arvioi jatkavansa työelämässä nykyiseen lakisääteiseen eläkeikään saakka.

P

alkansaajia on vaadittu työurien pidentämisen nimissä hyväksymään eläkeja työttömyysturvan leikkauksia.

Työuraneuvotteluissa palkansaajapuolen pääargumentti eläkeheikennyksiä vastaan on ollut se, etteivät työurat pitene pakolla.

Tärkeämpää on vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja saada työelämä niin houkuttelevaksi, että siellä jaksetaan 63 vuoteen saakka ja pidempäänkin. Li

Akavalainen 1 | 2010

säksi ikäsyrjintä on saatava kuriin ja työnantajat sitoutumaan ikääntyneiden työssä pitämiseen.

Eläkekeskustelussa on ollut myös hötkyilyn tuntua. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutukset ovat vasta tulossa näkyviin.

Tälle saatiin vahvistusta kreivin aikaan, kun Eläketurvakeskus (ETK) julkisti tuoreita tietoja vuodelta 2009 juuri ennen neuvottelujen määräajan päättymistä. Niiden mukaan suomalaisten

eläkkeellesiirtymisikä oli noussut 59,8 vuoteen – taantumasta ja työttömyydestä huolimatta.

Kyllä työhyvinvoinnille, ei heikennyksille

Työuraneuvottelujen työelämäryhmä, Ahtelan ryhmä, sai määräajassa aikaan mittavan ehdotuskokonaisuuden, jonka keskusjärjestöt arvioivat lykkäävän eläkkeellesiirtymisikää reilulla vuodella. Kun lisätään vuoden

2005 eläkeuudistuksen vaikutus ja noin vuosi sitten sosiaalitupossa tehtyjen ratkaisujen vaikutukset eläkkeellesiirtymiseen, kolmen vuoden tavoite on Akavan, SAK:n ja STTK:n mielestä kasassa.

Työnantajien EK on toista mieltä: se haikailee edelleen eläkejärjestelmän rakenteellisia uudistuksia – heikennyksiä ja kustannussäästöjä. Eläkeneuvottelut ovat kuitenkin tältä erää ohitse, eikä Rantalan eläketyöryhmä, joka jäi ilman lopputulosta, jatka työtään. Pääministeri Matti Vanhanen on lisäksi ilmoittanut, ettei hallitus ryhdy eläkeheikennyksiin.

Eläkekeskustelun olisi nyt syytä tyyntyä.

Ahtelan työryhmän reilut 20 esitystä ovat sen sijaan etenemässä toteutusvaiheeseen, kunhan maan hallitus on saanut oman arvionsa niistä valmiiksi helmikuun loppuun mennessä. Ehdotusten toimeenpano vaatii hallituksen sitoutumisen, sillä jatkotyö tapahtuu kolmikantaisessa valmistelussa pitkälle eri ministeriöiden vastuulla. Ehdotusten toimeenpano vaatii myös yhteensä useiden kymmenien miljoonien eurojen rahoituksen, jonka hallitus toivottavasti pystyy osoittamaan.

Pääministeri Vanhanen on lisäksi ilmoittanut, että ehdotusten sisältö ja riittävyys työurien pidentämisen kannalta menevät OECD:n tutkittaviksi.

Työkyvyttömyyseläkkeitä vähennettävä

Ahtelan ryhmän raportti sisältää Akavan kannalta tärkeitä asioita. Työurien alkuosaa koskevat ehdotukset sisältävät yhden Akavan pitkäaikaisen tavoitteen: korkeakoulujen rahoitus- ja ohjausjärjestelmän uudistamistyön.

Koulutuksen laatu ja laadullinen työllistyminen olisivat jatkossa rahoituksen kriteerejä. Näin päästäisiin ohjaamaan koulutusmääriä paremmin. Toinen tärkeä kirjaus on ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon kehittäminen: tulevaisuudessa

siinä otettaisiin käyttöön YTHSmalli.

Ahtelan ryhmä tavoittelee erityisesti työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämistä. Tämä edellyttää tehokkaampaa työterveyshuoltoa ja työhyvinvoinnin edistämistä. Varhainen puuttuminen mielenterveysongelmiin on erityistarkastelussa. Mikäli työkyvyttömyys uhkaa pitkittyä, tulisi työterveyshuollon ja työnantajan jatkossa tehdä selvitys jäljellä olevasta työkyvystä, työn järjestämismahdollisuuksista työpaikalla sekä tarvittavista tukitoimista. Selvitys olisi tehtävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mutta viimeistään ennen kuin 90 sairauspäivärahapäivää tulee täyteen. Työryhmä ehdottaa myös mm. parannuksia työterveyshuollon kattavuuteen, työterveyshuollon uudelleensuuntaamista ja työkykypalveluita työttömille.

Eläkkeet varastivat huomion

Akava on painottanut työssä jaksamista tukevia toimenpiteitä työurien pidentämiseksi. Julkisuudessa eläkekysymykset ovat kuitenkin saaneet leijonanosan huomiosta. Monille on saattanut syntyä se virhekäsitys, että eläkeleikkauksilla voitaisiin parhaiten pidentää työuraa. Palkansaajajärjestöjä on eläkeneuvottelujen kariuduttua jopa arvosteltu siitä, että ne eivät suostuneet heikentämään eläketurvaa.

Työuraneuvottelut käynnistyivät vajaa vuosi sitten, kun palkansaajakeskusjärjestöt torjuivat pääministeri Vanhasen esityksen vanhuuseläkeiän nostamisesta kahdella vuodella. Työmarkkinakeskusjärjestöt sitoutuivat tuolloin etsimään vaikuttavat keinot työurien pidentämiseksi kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteeksi asetettiin keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostaminen 62,4 vuoteen silloisesta 59,4 vuodesta.

On huomattava, että eläkeneuvottelujen kompastuskiveksi muodostuneella työttömyysputken poistamisella ei olisi merkittävää vaikutusta työurien pidentämiseen. Pääministeri Vanhasen esitys vanhuuseläkeiän nostamisesta taas pidentäisi työuria vain reilun puoli vuotta. Suomalaisen eläkejärjestelmän rahoitus on vakaalla pohjalla, ja mikäli työurat pitenevät, saadaan julkisen talouden kestävyysvajettakin pienennettyä.

Työttömyys on suuri ongelma: ilman työtä työuraa on vaikea pidentää. Sekin energia, jolla eläketurvan leikkauksia ajetaan, täytyy suunnata työttömyyden hoitoon.

Työttömyysputkea kehitettävä

Eläkeneuvottelujen kariutuminen ei tarkoita järjestöjen eläkeneuvottelujärjestelmän murentumista. Neuvottelusuhteet EK:n ja palkansaajakeskusjärjestöjen välillä ovat edelleen hyvät. Nyt ei syntynyt lopputulosta, mutta eläkekysymyksiä ratkotaan jatkossakin jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteella. Työttömyysputkesta neuvotellaan sosiaalitupon mukaisella aikataululla jo ensi vuonna. Tällöin tavoitteena on oltava nykyistä parempi järjestelmä, joka lisää työnantajan vastuuta ja tehostaa ikääntyneiden työllistymistä poistamatta heidän taloudellista turvaverkkoaan. Nykyinen järjestelmä on kehno, sillä se johtaa ikääntyneiden irtisanomiseen.

Tulevina vuosina on tarkasti seurattava vuoden 2005 eläkeuudistuksen ja nyt sovittujen toimien vaikutusta työurien pidentymiseen. Edelleenkään ei voida lepäillä laakereilla. Talousja työllisyystilanteen kehittyminen, kestävyysvaje ja huoltosuhteen heikkeneminen on otettava huomioon. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat sopineet, että työuraehdotusten vaikuttavuutta arvioidaan neljän vuoden välein.

Minna Helle edunvalvontajohtaja Akavalainen 1 | 2010

Korkeasti koulutettujen osaamista tarvitaan tekemään niitä uudistuksia ja innovaatioita, joita talous ja työelämä edellyttävät. Tuottavaa ja uutta luovaa toimintaa syntyy vain, mikäli työntekijät voivat hyvin työpaikoilla ja henkilöstön osaamista ja työolosuhteita kehitetään.

Asiantuntija tarvitsee työhönsä turvaa ja tasapainoa

A

kava on julkistanut työelämän kehittämistavoitteensa lähivuosille.

– Uskomme, että aito yhteistoiminta ja vuorovaikutuksellisuus ovat oikea tapa viedä asioita eteenpäin työelämässä. Haluamme nostaa esiin asiantuntijatyöhön liittyviä erityispiirteitä – niitä asioita, joita asiantuntijaorganisaation kehittämisessä ja johtamisessa sekä työelämän laatukysymyksissä pitää ottaa huomioon, Akavan lakimies Maria Löfgren tiivistää tavoiteasiakirjan ydinajatukset.

Hänen mukaansa lähtökohtana oli tarkastella sitä, miten voimakkaasti työelämän muutokset ja tekninen kehitys ovat vaikuttaneet asiantuntijatyöhön. Tässä yhteydessä asiantuntija-käsitteellä viitataan mahdollisimman laajasti sekä yksityisen että julkisen sektorin korkeasti koulutettuihin ammattiryhmiin.

10

Akavalainen 1 | 2010

Työelämän kehittämisen keskeisiä keinoja ovat kolmikantainen lainsäädännön uudistaminen, työehtosopimus- ja liittokohtaiset neuvottelut sekä paikallinen sopiminen.

– ”Kovien” keinojen rinnalle tarvitaan myös entistä enemmän asiantuntijatyöhön kohdistuvaa työelämän tutkimusta sekä työelämän laadullista kehittämistä työpaikoilla, toteaa työelämän tutkija Ulla Aitta Akavasta.

Hän sisällyttää keinoihin esimerkiksi esimiestyön ja johtamisen kehittämisen sekä työsuojelun ja työterveyshuollon ajanmukaistamisen. Ne ovat tarpeen, jotta asiantuntijatyön vaatimuksiin pystytään vastaamaan nykyistä paremmin.

Viisas varautuminen torjuu irtisanomisia

Työelämässä käytetään liian paljon määräaikaisia palvelussuhteita

riittämättömin perustein. Akavan mielestä on estettävä se, että määräaikaisuuksilla kierretään työntekijän irtisanomissuojaa. Koska nykyinen laki ei ole onnistunut kitkemään ongelmaa, on korostettava vakituisen palvelussuhteen hyötyjä työnantajalle. Tämä onnistuu kaventamalla sopimusvapautta määräaikaisissa palvelussuhteissa. Esimerkiksi mahdollisuutta sopia määräaikaisten ylityöjärjestelyistä voitaisiin rajoittaa.

– Määräaikaisuusongelmaan pureutuminen on varmasti vaikeaa, sillä se edellyttää suurta ajattelutavan muutosta työpaikoilla.

Työnantajien tulee paremmin tunnistaa tilanteet, joissa määräaikaisuuteen ei ole muita syitä kuin pyrkimys kiertää työntekijän irtisanomissuojaa, huomauttaa Löfgren.

Irtisanomisten tulee olla työpaikoilla ehdottomasti viimei-

Kuva: Comma

nen, äärimmäinen tapa reagoida huonoihin aikoihin. Työmäärän vaihteluihin pitää pystyä sopeutumaan ennakolta nykyistä paremmin. Pitkäjänteisellä henkilöstön kehittämis- ja koulutussuunnittelulla voidaan mitoittaa työvoimaja osaamistarpeet oikein.

Lainsäädännön tukea tarvitaan, jotta työpaikkojen yhteistoimintakulttuuriin saadaan lisää avoimuutta ja aitoa vuoropuhelua työnantajan ja työntekijöiden välille. On syytä harkita esimerkiksi verotuksellisia varauksia, joita voidaan tiukkoina aikoina purkaa ja käyttää henkilöstön koulutukseen.

– On selvää, että työmäärän ennakoiva sopeuttaminen ei yksin paranna palvelussuhdeturvaa.

Työnantajalle on kanavoitava lisää vastuuta siitä, että tuotannollis-taloudellisin syin irtisanottu työntekijä työllistyy uudelleen. Näillä perusteilla tehtyjen irtisanomis-

ten kustannuksia työnantajalle on syytä korottaa, Löfgren lisää.

Säännöksiä sopimisen tueksi

Asiantuntija onnistuu ja viihtyy työssään, jos työ on organisoitu hyvin. Eräs parhaista tavoista sitouttaa osaavaa henkilökuntaa on, että työaika- ja vapaajärjestelyissä kiinnitetään huomiota työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Ihannetapauksessa työnantaja ja työntekijä pystyvät sopimaan vapaaehtoisista, joustavista työaikajärjestelyistä. Näin ei kuitenkaan usein tapahdu, vaan työnantajan näkemykset jyräävät.

Työaikajoustojen organisoimista työpaikoilla on tuettava täydentämällä lakia täsmällisemmillä säännöksillä joustojärjestelyistä.

Niitä tulisi noudattaa silloin, kun työnantaja ja työntekijä eivät muuten pääse asiasta sopimukseen. Maria Löfgren arvioi, että

nämä toissijaissäännökset toisivat monesti tervetullutta apua työpaikan henkilöstöhallintoon sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta.

Määräaikaisissa työsuhteissa on tyypillistä, että niiden katkonaisuuden takia työntekijälle ei lainkaan tarjoudu mahdollisuutta pitää työn ohessa vuosilomaa.

Vuosilomalainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että se kohtelee yhdenvertaisesti erilaisissa palvelussuhteissa työskenteleviä. Myös pätkätyössä ansaittu loma on pystyttävä pitämään.

Asiantuntijatyössä edelleen suurimpana tasa-arvo-ongelmana ovat miesten ja naisten väliset perusteettomat palkkaerot. Tasa-arvolain keinot ovat osoittautuneet liian pehmeiksi varsinkin palkkakartoitusten osalta. Työpaikoille annettuja säännöksiä sukupuolten välisten palkkaerojen selvittämisestä on täsmennettävä, jotta Akavalainen 1 | 2010

11

kartoitukset tuottavat tietoa todellisesta palkkaustilanteesta.

Vanhempien oikeutta perhevapaisiin on kehitettävä. Isälle suunnattua isyysvapaaoikeutta on laajennettava heikentämättä äidin ja kummankin vanhemman käytettävissä olevia vapaita. Perhevapaalta työelämään palaavan työsuhdeturvaa on parannettava esimerkiksi siten, että irtisanominen välittömästi työhön paluun jälkeen kielletään.

Akavan jäsenet työskentelevät usein tehtävissä, joissa henkisen työsuojelun kysymykset ovat avainasemassa. Akavan työelämän tavoitteisiin sisältyy lukuisia toimenpide-ehdotuksia, joilla pyritään ottamaan paremmin huomioon ylikuormittumisen riskit asiantuntijatyössä.

– Henkistä ylikuormitusta työssä tulee ehkäistä työn oikealla suunnittelulla ja mitoituksella.

Psykososiaalisten riskien ennaltaehkäisy ja työhyvinvointi on otettava paremmin huomioon työsuojelussa ja sen valvonnassa.

Työsuojelun ja työsuojelun yhteistoiminnan velvoitteet tulee sisällyttää esimiesten koulutukseen ja perehdytykseen, Ulla Aitta sanoo.

Kaikenlaista epäasiallista käyttäytymistä kohtaan on työpaikoilla oltava nollatoleranssi. Työpaikkaväkivalta on säädettävä virallisen syytteen alaiseksi.

Esimiehetkin tarvitsevat linjajohdolta tukea työlleen. Lähiesimiehillä on työpaikoilla vastuu siitä, miten tulostavoitteet ja henkilöstön työssä jaksaminen sovitetaan yhteen.

Asiantunteva työelämän lainsäädäntö edellyttää kolmikantaa

– Tasapainoiset työelämän säännökset voidaan varmistaa vain työelämän kolmikantaisella lainvalmistelulla ja kehittämisellä.

Olipa tupojen kohtalo tulevaisuudessa mikä hyvänsä, on kaikkien työelämän säännösten valmistelun kolmikantaisuus turvattava jatkossakin, painottaa Maria Löfgren.

12

Akavalainen 1 | 2010

Uudeksi keinoksi työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen järjestöt tarvitsevat kanneoikeuden. Työoikeudellisissa riitatilanteissa työntekijä on alisteinen osapuoli, joka asettaa itsensä alttiiksi sekä henkisesti että taloudellisesti hyvin merkittävällä tavalla. Asiantuntijatyön luonne ja tulokset perustuvat erityisen vahvasti henkilön omaan persoonaan. Omien oikeuksien peräämiseen oikeusteitse liittyy suuri leimautumisen uhka. Jos työmarkkinajärjestöillä olisi oikeus ajaa jäsenistönsä puolesta yhteistä kannetta, useita oikeudenloukkauksia ratkaistaisiin samalla kertaa ja vaarantamatta yksilön asemaa. Myös työehtojen noudattaminen tehostuisi ja tietoiset väärinkäytökset vähenisivät.

Lainsäädännön valvonta vaatii kehittämistä etenkin virkasuhteissa, jotka tällä hetkellä ovat pelkän yleisen laillisuusvalvonnan piirissä. Myös virkasuhteisten oikeuksien valvojaksi tarvitaan erityinen viranomainen. Tämä on perusteltua jo siksi, että työ- ja virkasuhteet muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Sen vuoksi myös valvonnan on oltava yhtä kattavaa.

– Järjestöjen kanneoikeuden toteutuminen on haastava tavoite, mutta se on yksilön oikeussuojan kannalta välttämätön ja sinällään se istuu hyvin oikeusjärjestelmäämme. Kysymys on ainoastaan poliittisesta tahdosta. Hallitusohjelma, joka tähänkin asti on ollut merkittävä työelämän kehittämiskysymysten käynnistäjä, on tupon puuttuessa entistä tärkeämpi. Siihen vaikuttamiseen Akava käyttää reilusti ruutia, Löfgren ennakoi.

Maria Salminen

Turvaa ja tasapainoa työhön – Akavan työelämän tavoitteet -asiakirja: www.digipaper.fi/akava

Jukka Lehtinen

Mitä mieltä

A

kava ottaa työelämän tavoitteissaan esille monia asioita, jotka helposti unohtuvat yritysten tai työorganisaatioiden painottaessa vain lyhyen tähtäyksen tavoitteita. On totta, että esimerkiksi määräaikaisuus sopii huonosti pitkäjänteistä sitoutumista edellyttävään asiantuntijatyöhön. Valtionkin on syytä terästäytyä miettimään tuottavuutta ja tuloksellisuutta kestävällä tavalla.

Vuokratyötä ei pitäisi käyttää tilanteissa, joissa työnantaja on irtisanonut tai irtisanomassa työntekijöitään tuotannollisilla tai taloudellisilla syillä.

Ihmisten työkuorma on usein liiallinen. Ihminen ei ole kone.

Normaalin työsuorituksen pitää riittää, jotta virtaa riittää vapaaajallekin. Tämä edellyttää tietotyössä uudenlaista johtamisotetta, johon voisimme kolmikantaisesti tehdä ehdotuksia.

Työmarkkinaneuvos Pirjo Harjunen työ- ja elinkeinoministeriöstä arvioi Akavan työelämän kehittämiseen liittyviä tavoitteita. Hänen mielestään Akava on tehnyt hyvää työtä kiinnittäessään huomiota moniin sellaisiin asioihin, jotka helposti jäävät lyhyen tähtäimen tavoitteiden varjoon työpaikoilla.

Akavan työelämän tavoitteista?

Työn ja perheen yhteensovittamiseen pitää kiinnittää yhä enemmän huomiota. Nykynuoret arvottavat työpaikkoja sen mukaan, miten he voivat sovittaa työn osaksi elämäänsä. Työ ei enää ole nuorille itsetarkoitus. Tässä työnantajilla on oppimista, ja opit pitää nyt omaksua ennen kuin pula työvoimasta toden teolla alkaa.

Arvostan sitä, että Akava painottaa kannanotossaan kestävää kehitystä ja yhteiskuntavastuuta. Tähän kuuluu pitkäjänteinen henkilöstö- ja koulutussuunnittelu, jonka olisi oltava luonnollinen osa yrityksen ja työorganisaation strategista johtamista. Työorganisaatioiden on jatkossa otettava yhä enemmän vastuuta oman osaamisensa kehittämisestä ja varattava siihen resursseja. Julkiset resurssit jatkavat pienenemistään.

Uusi mielenkiintoinen avaus on peräänkuuluttaa yhteisesti

sovittuja pelisääntöjä siitä, miten luottamus ja avoimuus käytännössä kullakin työpaikalla hoidetaan.

Tämä vaatii sekä toimivia säädöksiä että toimivaa työyhteisöä.

Tässä mennään syvälle ihmisen arvoihin ja asenteisiin. Vihje yrityksille tai julkisille organisaatioille kilpailuvaltiksi, jolla houkutella osaajia työhön: luokaa yhteiskuntavastuulliset ja yhteisölliset arvot sekä noudattakaa niitä!

Akava ottaa tavoitteissaan huomioon lähiesimiesten aseman. Lähiesimies on kaikkein piinallisimmassa asemassa työorganisaatiossa ja tarvitsee tukea työssään. Samoin linjaorganisaatioiden esimiehet tarvitsevat usein lisää aikaa voidakseen paneutua alaistensa työtehtäviin.

On hyvä, että Akava muistuttaa kasvavasta tarpeesta saada avustavaa henkilöstöä, jotta aikaa asiantuntijatyöhön riittäisi.

Akava tunnistaa raportissaan monia keskeisiä kysymyksiä, joiden ratkaiseminen työelämässä on edellytys sille, että ihmiset pystyvät jatkamaan työuraansa pidempään. On yhteiskunnankin intressi, mitä työpaikoilla sovitaan.

Työpaikoilta kasvaa kansantalouden tuottavuuden virta, ja hyvät työpaikat turvaavat menestyksen.

On menetys, jos pitkään rakennettu kolmikantainen sopimusjärjestelmä on tiensä päässä.

Suomen vahvuuksia on ollut sosiaalinen pääoma, jonka merkittävä tekijä on ollut kolmikanta.

Toivon, että yhteistyö työelämän laadun kehittämiseksi jatkuu, koska siinä jokaiselle on muotoutunut oma luonteva roolinsa – niin palkansaajille, työnantajille kuin julkiselle vallallekin.

Pirjo Harjunen työmarkkinaneuvos työ- ja elinkeinoministeriö Akavalainen 1 | 2010

13

Muuttajat

Juha Harju

Vakituinen virka veti ylitarkastaja Kati Törmän Helsingistä Seinäjoelle.

Uusi paikkakunta alkaa jo tuntua kodilta.

M

aaseutuviraston ylitarkastaja Kati Törmä lähti mielellään Helsingistä Seinäjoelle. Pätkätöihin kyllästynyt filosofian maisteri sai muuton myötä uransa ensimmäisen vakituisen viran.

Hän arvostaa sitä, ettei työmatkoihin enää kulu kolmea tuntia vuorokaudessa. Kun mukava koti löytyi kaupungin keskustasta, hyvän arjen elementit olivat kasassa.

14

Akavalainen 1 | 2010

– Kävelen joka päivä töihin, eikä yhteen suuntaan mene enempää kuin varttitunti. Asun pienessä kerrostalossa ja nautin siitä, että kaikki palvelut löytyvät läheltä.

Monenlaista elämänlaatua

Noin 80 Maaseutuviraston eli Mavin paristasadasta työntekijästä on tähän mennessä siirtynyt Seinäjoen toimipisteeseen. Valtaosa työskentelee vielä Helsingissä, ja

mavilaisia on kaikkiaan 13 paikkakunnalla. Törmä antaa työnantajalleen hyvän arvosanan alueellistamisen toteutuksesta.

– Muuttaminen on vapaaehtoista ja tapahtuu vähitellen.

Tänne siirtyneet kollegat kommentoivat muuttoa enimmäkseen myönteisesti.

Väljä asuminen on yksi makoisa porkkana. Samalla rahalla, jolla Helsingistä saa kerrostalokol-

Tänä vuonna Akavalainen-lehti kertoo erilaisia muutoksia työssään kokeneista osaajista.

mion, rakentaa Seinäjoelle tuhdin talon. Elämänlaatua nostaa vielä se, ettei koskaan tarvitse jonottaa liikenneruuhkissa.

Törmä kiittelee myös uuden kotikaupunkinsa harrastusmahdollisuuksia. Hän itse käy kuntojumpassa ja elokuvissa.

– Kirjasto on kodin vieressä, mutta lukeminen on työkiireiden takia jäänyt taka-alalle.

Maaseutuviraston ylitarkastajalle alkuvuosi on erityisen kiireistä aikaa. Kevääksi on saatava valmiiksi viljelijätukien hakuoppaat.

– Monimutkaista lainsäädäntöä on pakko popularisoida, jotta tavallinen viljelijä osaa suunnistaa tukiviidakossa. Meillä kaikilla ylitarkastajilla on kirjoitusvastuu omilta asiantuntemusalueiltamme, Törmä kuvailee.

Sinkkumuuttajan haasteet

Sinkkuna elelevä 35-vuotias Törmä haluaa oikaista harhakäsityksen, jonka mukaan perheettömän on helpompi vaihtaa maisemaa kuin perheellisen.

– Aika monet ajattelevat, että helppohan yksineläjän on muuttaa. Ei kun kamat kapsäkkiin ja menoksi. Mutta ei se ole koko totuus.

Törmä muistuttaa, että me kaikki olemme rakentaneet kotipaikkakunnillemme verkoston, joka tukee arjen sujuvuutta ja hajoaa muuton takia. Arjen peruspilareita ovat esimerkiksi luotettava hammaslääkäri, taitava kampaaja, mukava lastenlääkäri, tuttu autonrenkaiden vaihtaja – ja monta muuta tahoa.

– Muuttohässäkän jälkeen katson peiliin ja huomaan, että hiukset pitäisi leikata. Mutta mistä kampaaja? Keneltä voin kysyä suosituksia, kun en tunne ketään, Törmä havainnollistaa.

Hän arvelee, että lapsiperheet pääsevät yksineläjää luontevammin mukaan paikallisiin verkostoihin.

– Kun vanhemmat osallistuvat koulun ja päiväkodin tilaisuuk-

siin, he tapaavat lastensa kavereiden vanhempia ja tutustuvat.

Lapsettomalla sinkkumuuttajalla ei ole tätä mahdollisuutta.

Tuikitärkeät tukiverkostot

Törmälle työkaverit ovat tällä hetkellä tärkein sosiaalinen yhteisö.

Hän tapaa Etelä-Suomessa asuvia kavereitaan ja sukulaisiaan lomilla, juhlapyhinä tai työmatkojen yhteydessä.

– Oman kokemukseni mukaan muuttamisen isoin murhe ei ole läheisistä ihmisistä luopuminen. Tärkeät ihmissuhteet jatkuvat etäisyydestä huolimatta.

Varsinainen haaste on arjen tukiverkoston rakentaminen uudella paikkakunnalla.

Miten Törmä itse on päässyt alkuun Seinäjoella?

– Olen kysellyt paikallisilta ihmisiltä rohkeasti. Nyt kyllä alkaa tuntua siltä, että avauslause pitäisi vaihtaa. Kun yli puoli vuotta on jo mennyt, en kai enää voi aloittaa keskustelua toteamalla: ”olen juuri tullut tänne, joten kertokaa minulle…”, Törmä nauraa. Älä turhia murehdi

Entä millaisia neuvoja hän haluaa antaa niille tuhansille valtion virkamiehille, jotka lähivuosina joutuvat puntaroimaan omaa alueellistamisratkaisuaan?

– Ennalta pelkääminen ja murehtiminen on turhaa. Yleensä käy niin, että todelliset ongelmat ovatkin ihan muita kuin on etukäteen kuvitellut.

Törmä uskoo, että muutosta selviää parhaiten avoin ja joustava ihminen, joka suostuu muuttamaan omia toimintamallejaan ja haluaa oppia uutta. Törmä kertoo arkisen esimerkin Maaseutuvirastosta.

– Enää ei kokoonnuta yhden neuvottelupöydän ympärille Pasilaan, vaan palaveriin osallistutaan eri paikkakunnilta videoyhteyden kautta. Tämä on uusi tapa toimia, eikä se ole välttämättä vanhaa tapaa yhtään huonompi.

Paula Launonen

Hallinto hajalleen maan eri osiin Valtionhallinnon alueellistamishanke on kestänyt kymmenen vuotta. Tavoitteena on 4 000–8 000 työpaikan siirtäminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle vuoteen 2015 mennessä.

Toteutettuja, päätettyjä ja suunniteltuja työpaikkojen siirtoja maakuntiin on tällä hetkellä reilut 4 000.

Alueellistamista perustellaan sillä, että työpaikkojen siirtäminen vahvistaa koko Suomen elinvoimaa.

Päätös koskee kaikkia hallinnonaloja.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta vaati viime marraskuussa, että hallituksen on luovuttava kokonaisten virastojen siirroista ja alueellistamisessa on keskityttävä tehtävien siirtoon. Valiokunta katsoi, että alueellistamisen toiminnallisiin, taloudellisiin ja henkilöstöön kohdistuviin seurauksiin ei ole kiinnitetty huomiota riittävästi.

Hallitus ei aio taipua tarkastusvaliokunnan tahtoon. Alueellistamista jatketaan ja uusien tehtäväsiirtojen mahdollisuudet maakuntiin selvitetään ministeriöissä lokakuun loppuun mennessä. Hallitus lupaa, että alueellistamisen eri vaikutukset huomioidaan jatkossa tarkemmin.

Valtiovarainministeriö antaa ohjeet vaikutusten arvioinnista ja seurannasta ennen kesäkuun alkua.

Maaseutuvirasto, joka irrotettiin maa- ja metsätalousministeriöstä, aloitti toimintansa toukokuussa 2007. Se on yksi suurimpia alueellistamishankkeita. Virastossa työskentelee 200 henkilöä, joiden tulee sijoittua vuoteen 2011 mennessä Seinäjoelle.

Maaseutuvirastoa alueellistetaan vaiheittain neljän vuoden aikana. Samalla kehitetään menetelmiä hajasijoituksen ongelmien vähentämiseksi. Esimerkiksi Mavin ja Aalto-yliopiston yhteishankkeessa tutkitaan hajautettua työtä ja mobiileja työtapoja.

Akavalainen 1 | 2010

15

Sosiaalinen media: ihmisten vuorovaikutusta verkossa Miten revetä sosiaaliseen mediaan, kun tosielämässä on tarpeeksi tekemistä? Turha kysymys, sillä sosiaalinen media on osa tämän päivän tosielämää.

S

osiaalisen median voittokulku on yksi verkkomaailman tuoreista ilmiöistä, jonka tekniseen alustaan ja sovelluksiin viitataan toisinaan web 2.0 -käsitteellä. Sosiaalinen media eli yhteisöllinen media on tullut voimalla muun muassa yhteydenpidon ja viihtymisen välineeksi. Se palvelee erilaisia yhteisöjä ja niiden välistä vuorovaikutusta.

Moni työnantaja ja työntekijäkin pohtii otsa kurtussa suhtautumista sosiaaliseen mediaan:

meneekö aikaa hukkaan vai taipuvatko uudet sovellukset työyhteisöjen hyötykäyttöön.

– Mikä tahansa uusi, iso asia tai muutos herättää hämmennystä ja epätietoisuutta. Nyt eletään vielä murrosvaihetta: sosiaalisen median välineissä luodaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä ja kuulua verkostoihin, kuvailee luova johtaja Katri Lietsala Gemilo Oy:stä.

Kun hän ryhtyi vuonna 2006 tutkimaan sosiaalista mediaa ja sen käytön motiiveja, ei ollut yhteisiä

käsitteitä tai määritelmiä tuoreelle ilmiölle, vaikka yhteisöllisiä sovelluksia käytettiin jo vilkkaasti.

Tutkimusprojekti osallistuvasta taloudesta Tampereen yliopistossa toi Lietsalalle innostavan työtilaisuuden, tietämystä ja yritysidean.

Nyt hän toimii sosiaalisen median ja verkkosovellusten konsulttina.

Alan yrityksiä on syntynyt Suomeen, samoin tutkimuskenttä on monipuolistunut.

Esimerkkejä sosiaalisen median sovellusalueista, käyttötavoista ja välineistä sisällön jakaminen ja järjestäminen

sisällön tuotanto ja julkaiseminen, itseilmaisu verkostosivustot yhteistyöpalvelut

mikroblogipalvelut virtuaalimaailmat

16

Akavalainen 1 | 2010

kirjanmerkkien jakopalvelu, sivustojen suosittelu kirjanmerkkien käyttö, sisällön organisoiminen uutisten jakaminen kuvien,videoiden ja esitysten jakaminen suosittelu- ja arviointipalvelut, palvelujen välittäminen blogit, blogihakemistot, videoblogit, podcastit ammatilliset ja muut sosiaaliset verkostot, yhteisölliset palvelut käyttäjien yhteistyöllä, ns. vertaistuotannolla rakennetut sisällöt ja palvelut tai tätä varten tehdyt alustat mikroblogit, pikaviestit verkkomaailmat, virtuaaliset maailmat

Delicious, Furl, Diigo, StumbleUpon Delicious, Google Bookmarks Digg, Reddit, Ampparit, StumbleUpon Flickr, YouTube, Kuvaboxi, Photobucket, Slideshare, Prezi Yelp, Eat.fi, RunToShop, Nextdoor.fi, Fruugo, StatusScan Blogger, WordPress, Technorati, Blogilista, Vuodatus, Omasana, Vimeo, Bambuser LinkedIn, Facebook, Bebo, MySpace, IRC-galleria Wikipedia, Ohmynews, Sometu, Wreckamovie, SharePoint, Confluence, Ning, Gemilo Social Twitter, Qaiku, TweetDeck, Seesmic, FriendFeed SecondLife, Habbo

Katri Lietsala painottaa sosiaalisen median merkitystä vuorovaikutuksen kenttänä.

Olivatpa lukemat mitkä tahansa, kasvavat joukot liikkuvat virtuaalisten yhteisöjen ja tiedonjakamisen kehittyvällä kentällä.

Jaakko Tötterström

Jokaiselle jotakin, tänään ja huomenna

Viidakossa tavataan ja viihdytään

Vaikka sosiaalinen media mielletään usein nuorten välineeksi, sitä käyttävät kaikki ikäluokat, tosin eri välineiden kohde- ja käyttäjäryhmät eroavat. Käytön yleistymisestä huolimatta sosiaalisen median käsite on julkisessa keskustelussa usein yhä hämärä. Toisaalta sosiaalisen median oletetaan usein olevan yhtä kuin Facebook, toisaalta monet keskustelevat eri

foorumeilla, ovat mukana postituslistoilla, hakevat tietoa Wikipediasta, tilaavat uutisia RSS-syötteillä ja soittavat Skype-puheluja tiedostamatta olevansa mukana sosiaalisessa mediassa.

Sosiaalisen median käyttäjämääristä Suomessa on arvioita, muttei tarkkoja lukuja: esimerkiksi Facebookia käyttää arviolta yli miljoona suomalaista, Twitteriä muutamia tuhansia, blogeja on yli kolmekymmentätuhatta.

– Sosiaalisen median työkaluja on tuhansia ja kenttä elää jatkuvasti.

Uusia sovelluksia ja ominaisuuksia tulee ja samalla jotain poistuu. Välineiden luokittelut auttavat hahmottamaan laajaa kenttää, vaikka eri välineiden ominaisuudet ja käyttötavat ovat osin päällekkäisiä, toteaa Lietsala.

Hänen mielestään tärkeä osa sosiaalisen median viehätystä on nopeus ja helppokäyttöisyys. Lisäksi siinä yhdistyy yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Lietsala kuvaa nykyistä verkkomaailmaa reheväksi viidakoksi, jossa monet kukat kukkivat, jotkut kuihtuvat.

Sosiaalisen median perusluonteeseen kuuluu, että käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa sekä tuottavat ja muovaavat sisältöjä verkkoympäristössä. Rajallisen tuottajajoukon sijaan kuka tahansa voi nykyään tuottaa ja julkaista aineistoa verkkoon. Sosiaalisen median työkalut ja käyttötavat nivoutuvat elämäntavan ja kulttuurin muutokseen sekä tekniikan kehitykseen: kannettavat laitteet, nopeat tietoliikenneyhteydet, helppokäyttöiset palvelut ja ohjelmistot ovat tuoneet verkonkäytön osaksi arkea ympäri vuorokauden.

Punnitse tarpeet ja hyödyt

Lietsala rohkaisee työyhteisöjä ja muita organisaatioita ottamaan selvää eri sovelluksista, suunnittelemaan ja tekemään strategisia linjauksia. Hän ehdottaa pienin askelin etenemistä, sillä liiassa innostuksessa piilee yliampumisen riski.

– Yksittäisen organisaation ja käyttäjien tarpeet ratkaisevat, Akavalainen 1 | 2010

17

mikä palvelee parhaiten. Pitää olla ensin tavoitteet, mitä halutaan tehdä, sitten arvioida omat resurssit ja sen jälkeen valita sopivat työkalut ja opastaa tekijät niiden käyttöön eikä mennä tekniikka edellä, sanoo Lietsala.

Sosiaalinen media soveltuu esimerkiksi nopeaan, tiiviiseen tiedottamiseen ja markkinointiin, vaikkapa kampanjoiden osaksi sekä keskustelun seuraamiseen ja herättelemiseen. Sen kautta voi hakea jatkuvaa, entistä laajempaa näkyvyyttä ja tunnettuutta sekä pyrkiä tavoittamaan uusia ryhmiä.

Sen sijaan yksittäisen asiakkaan tai jäsenen palvelu ei kaikistellen toimi verkossa yhtä hyvin kuin henkilökohtaisesti.

Jos teet, tee kunnolla

Jollei organisaatiolla ole resursseja ottaa todella haltuun työkaluja, se voi tyytyä seuraamaan valikoituja foorumeja.

– Jos lähtee mukaan, välineen ja osallistumistavan valinta on tärkeää. Jatkuvuus ja palvelun käyttövarmuus pitää varmistaa. Tee tietoinen valinta, milloin toimii ulkopuolisen omistama sivusto ja milloin tarvitaan sovellus, jonka omistaa itse, muistuttaa Lietsala.

Sosiaalisen median kentällä ei pidä unohtaa tekijänoikeuskysymyksiä eikä tietosuojaa. Ulkopuolinen, kansainvälinen palvelu ei välttämättä ole käytettävissä luotettavasti päivittäin, vuoden tai parin päästä ei ehkä lainkaan. Sen vuoksi työorganisaation keskeiset työkalut ja sisällöt on hyvä pitää omissa käsissä.

Oppimiseen varattava aikaa

Lietsalan mukaan ei kannata pelätä keskustelua, sillä asiakkaat ja jäsenet puhuvat joka tapauksessa. Mielipiteiden kartoittaminen antaa eväitä toiminnan kehittämiseen. Työyhteisön, työryhmän, järjestön tai sen toimielimen sisäinen keskustelu, työskentely tai ajatustenvaihto voidaan tarvittaessa rajata sen sisäiseksi. Mutta esimerkiksi blogia ei voi jättää ilman 18

Akavalainen 1 | 2010

Työyhteisö voi edetä pienin askelin ja totuttautua vähitellen sosiaalisen mediaan osana työtä.

kommentointimahdollisuutta tai tekee hallaa perusidealle.

Perinteiset työkalut kulkevat uusien välineiden rinnalla, mutta muuttuvassa roolissa. Entistä avoimempi ja yhteisöllisempi työtapa yleistyy. Lietsala ennakoi, että muistelemme pian huvittuneena, miten työprojektin tiedostot ja keskustelut joskus muinoin piileksivät yksittäisen ihmisen tietokoneella tai sähköpostissa.

Lietsala painottaa, että sosiaalisen median opiskelu vaatii aikaa. Vähemmän vakavakin käyttö totuttaa uusiin työkaluihin.

Työyhteisöjen pitää sopia sosiaalisen median käytön tavoitteista, tavoista ja vastuunjaosta. Työnantaja voi työnjohto-oikeuden perusteella joko sallia tai kieltää sosiaalisen median käytön työpaikalla. Ohjeistukset vähentävät epätietoisuutta. Esimerkiksi valtion hallinnon viestintäsuosituksen osaksi on tulossa sosiaalisen median ohjeistus, joka julkaistaan kohdakkoin.

Luovaa ja iloista työpanosta

Verkko on lähtökohtaisesti vuorovaikutuksellinen media, mutta nyt se on enemmän käyttäjien hallussa kuin koskaan ennen.

Tämä huolestuttaa monia, mutta Lietsala pitää esimerkiksi hallitsemattomuuden pelkoa osin liioiteltuina.

– Käyttäjä valitsee, mitä sisältöjä hän jakaa ja kenelle sekä mitä seuraa. Sosiaalisen median luonteeseen kuuluu sallivuus ja kohteliaisuus. Kanssakäyminen on

valtaosin asiallista ja rakentavaa, vaikka leimahduksia välillä sattuu.

Samat lainalaisuudet toimivat sosiaalisessa mediassa kuin muussa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, katsoo Lietsala.

– Yleensä syy on palvelussa tai tuotteessa, jota on vara parantaa eikä sosiaalisessa medissa, jos palaute ei olekaan ylistävää, Lietsala lisää.

Epäilevä tuomas voi nähdä yhteisöllisyyden korostamisessa ovelan kaupallisen juonen: luodaan kuluttajille tarve hankkia vimpaimia ja laitetaan heidät tuottamaan sisältöjä – vieläpä ilmaiseksi.

Lietsala ei kuitenkaan pidä kaupallisuutta peikkona. Hän arvostaa avoimen tuotekehityksen ja talkoistamisen käyttäjälähtöisyyttä esimerkiksi palvelujen ja tuotteiden kehityksessä.

– Harvalla on aikaa turhuuksiin, vaan sovelluksista täytyy olla iloa tai hyötyä. Yhteisöllisesti tuotettu StarWreck - In the Pirkinning- elokuva on loistava esimerkki tästä. Iso joukko oli tekemässä vuosikausia yhteistyötä ilmaiseksi.

Suurin osa osallistui, koska siitä oli iloa, korostaa Lietsala.

Lisätietoja Lietsala, Katri & Sirkkunen, Esa (2008): Social Media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampere: University of Tampere Hypermedia Laboratory Net Series 17 Janne Matikainen (2009): Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla.

Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009.

Ritva Siikamäki

Avainsanoja: sosiaalinen media, yhteisöllinen media, osallistuva talous, sosiaalinen kirjanmerkki, tägit, joukkoistaminen, talkoistaminen, käyttötuotanto, tuottajakuluttaja, vertaistuotanto, kansalaisjournalismi, vertaismedia, osallistuva media

Asian laita

Käytätkö sosiaalisen median työkaluja?

Yli puolet Akavan jäsenjärjestöjen puheenjohtajista vastasi Akavalainen-lehden kyselyyn ja yli puolet heistä ilmoitti käyttävänsä sosiaalista mediaa.

Siellähän on kaikki

Sosiaalista mediaa käyttävistä vastaajista moni painotti, että on tärkeää pysyä ajan tasalla sekä seurata keskustelua ja kiinnostavia asioita.

Sosiaalinen media hälventää etäisyyksien ja aikaerojen merkitystä.

Lisäksi se parantaa tavoitettavuutta. Kääntöpuolena on kiireen tunnun lisääntyminen.

Jotkut pitävät tiedon hakua ja keskustelun seuraamista olennaisimpana, osa arvostaa keskustelua ja sen herättelemistä esimerkiksi blogien avulla. Monet korostivat, että sosiaalinen media täydentää muuta viestintää.

Yhteydenpitoa jäseniin

Sosiaalisen median nostetta voi käyttää vauhdittamaan markkinointia ja viestintää. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki toteaa, että ammattijärjestön on oltava siellä, missä jäsenistö on. Aluksi epäröityään hän katsoo nyt sosiaalisen median olevan osa järjestöjohtajan työtä. KTK Tekniikan Asiantuntijat ry:n puheenjohtaja Keijo Houhala näkee sosiaalisen median tulevaisuuden vuorovaikutusväylänä. Hän huomauttaa kuitenkin, että toimintakulttuurin muutos vie aikaa sekä vaatii kokemuksen kerryttämistä ja tietoturvan omaksumista.

Sopii työ- ja yksityiskäyttöön

Ei ehdi opiskella, ei tunnu omalta, ei hyötyä

Osa käyttää sosiaalista mediaa toistaiseksi vain yksityishenkilönä, osa sekä työ- että yksityiselämässä. Kirkon Nuorisotyöntekijät ry:n puheenjohtaja Risto Luukkanen pitää esimerkiksi Facebook-ryhmiä hyvänä työvälineenä tapahtumien valmisteluun, tiedottamiseen, kuvien ja materiaalien jakeluun. Hän arvostaa rajausmahdollisuuksia, joka sallii eri ryhmien suljetun viestinnän ja keskustelun.

Valtaosa niistä, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa, ei ilmoittanut perustelua tälle linjaukselle.

Osa ei-käyttäjistä totesi muun muassa, että aika ei riitä asiaan perehtymiseen tai että väline ei tunnu ”omalta”. Tietoturva ja yksityisyys mietityttävät myös tätä joukkoa. Jotkut mieltävät sosiaalisen median kevyeksi ja viihteelliseksi välineeksi ja katsovat yleisenkin mielipiteen kallistuvan tähän. Sen vuoksi he pohtivat välineen soveltuvuutta työkäyttöön.

En 42%

Kyllä 58%

Nopeus ilahduttaa ja velvoittaa

Oma kanta vs. järjestön näkemys

Moni mainitsee sosiaalisen median etuina ilmaisen käytön ja nopeuden. Helppokäyttöisyys madaltaa kynnystä käyttää välineitä.

Pikaviestinten katsotaan soveltuvan erityisesti yksittäisten asioiden selvittämiseen pikaisesti. Nopeus tosin velvoittaa: esimerkiksi Messenger-viestiin pitää vastata heti, sen sijaan sähköposti on armeliaampi.

Pelkkää blogien lukemista ei luokitettu sosiaalisen median käytöksi. Yksi vastaaja, joka ilmoitti, ettei käytä sosiaalista mediaa, kertoi kuitenkin lukevansa blogeja ja arvostansa niitä keskustelun avaajana. Hän ei kommentoi tai kirjoita itse, sillä henkilökohtaiset mielipiteet voisivat sekoittua liiton virallisen kannan kanssa.

Akavalainen-lehti kysyi jäsenliittojen puheenjohtajilta, käyttävätkö he sosiaalista mediaa ja kartoitti heidän mielipiteitään sen käytöstä järjestötoiminnassa.

Kyselyyn vastasi 19 puheenjohtajaa, joten vastausprosentti oli 56.

Akavalainen 1 | 2010

19

korkeasti koulutetun naisen työuraa Määräaikaisuudet, perhevapaat ja kodin ulkopuoliset hoitovastuut ovat tyypillisiä naisen työuraa pätkiviä tekijöitä. Koulutetut naiset ovat vahvasti mukana työelämässä. He tasapainottelevat monenlaisten, elämäntilanteeseen tai työsuhteeseen liittyvien vaatimusten ja rajoitusten välillä.

P

uolet kaikista palkansaajista vuonna 2008 oli naisia. Ylemmistä toimihenkilöistä naisia oli 46 prosenttia.

Koulutetut naiset ovat vahvasti mukana työelämässä, vaikka työuran aloittaminen on usein mutkien takana, ja toisaalta ura kokonaisuudessaan saattaa olla varsin katkonainen. Työuraa pirstovat esimerkiksi työttömyys, vanhemmuuteen liittyvät katkokset, määräaikaiset palvelussuhteet, vuorottelu- tai opintovapaat, omaisten hoitaminen, työkyvyttömyys sekä osa-aikatyö tai osa-aikaeläke.

20

kouluopiskelijoista on vuosittain ollut 60 prosentin tienoilla ja sen yli. Työelämään siirryttäessä asetelma keikahtaa toisenlaiseksi.

Valmistuneiden nuorten naisten palkkataso on alempi kuin nuorten miesten ja heidän työuransa alkua leimaavat määräaikaiset palvelussuhteet. Määräaikaisuus puolestaan hidastaa palkkakehitystä entisestään. Yleisimpänä

Akavalaisista naisista 17 prosenttia eli 29 000 Akavan naisjäsen-

Korkeakouluissa naisenemmistö

tä

Nuoret naiset kunnostautuvat korkeakouluopinnoissa: 2000-luvun aikana naisten osuus korkea-

Heistä 81 prosenttia ei saanut py-

Akavalainen 1 | 2010

työskenteli

määräaikaisissa

palvelussuhteissa vuonna 2008. syvää työtä, vaikka olisi halunnut.

syynä naisten pätkätöihin ovat erilaiset sijaisuudet, miehillä taas projektit.

Koulutetuilla nuorilla naisilla on ratkaistavanaan vaikea yhtälö: milloin on uran aika, milloin perheen perustamisen? Määräaikaisista alle 35-vuotiaista palkansaajista sekä naiset että miehet ovat harvemmin perheellisiä kuin pysyvissä palvelussuhteissa työskentelevät. Kaikkein voimakkaimmin määräaikainen työ lykkää perheen perustamista ja rajoittaa lasten lukumäärää korkeasti koulutettujen naisten joukossa.

Asema työyhteisössä epävarma

Määräaikainen työ vaikuttaa työntekijän palkkakehityksen ja perheellisyyden lisäksi asemaan

Juha Tuomi/Rodeo

Katkonaisuus leimaa

työyhteisössä. Yli puolet määräaikaista työtä tekevistä korkeasti koulutetuista naisista sanoo, että arvioi työsuhteensa jatkumisen edellyttävän erittäin hyviä työsuorituksia. Lisäksi yli neljäsosan mielestä heiltä vaaditaan enemmän joustamista kuin vakinaisilta työtovereiltaan. Työttömyyden uhka määräaikaisuuden jälkeen painaa monen mieltä: 77 prosenttia kertoo kaipaavansa turvallisuuden tunnetta työssään.

Monenlaista hoitovastuuta

Omistautuminen vain työlle ei onnistu kaikissa elämäntilanteissa.

Naisen elämä on tyypillisesti hoitovastuun rytmittämää. Iän kart-

Määräaikaisissa työsuhteissa olevilla naisilla on heikompi palkkakehitys ja vähemmän lapsia.

tuessa hoitovastuu ulottuu yhä enemmän kodin ulkopuolisiin henkilöihin. Korkeasti koulutetut naiset ovat ryhmä, joka kokee kodin ulkopuolisten hoitovastuiden kuormittavan työn ja perheen yhteensovittamista eniten. Kokoaikatyössä käyvistä, korkeasti koulutetuista 50-vuotiaista naisista 56 prosenttia kantaa hoitovastuuta kodin ulkopuolisista. Heistä 15 prosenttia pitää sitä kuormittavana.

Korkeasti koulutetut naiset jatkavat työelämässä pidempään kuin kaikki naiset keskimäärin, mutta he kuitenkin jäävät eläkkeelle hieman nuorempina kuin korkeasti koulutetut miehet. Mielenterveyteen ja masennukseen liittyvät syyt varhaiseen työkyvyttömyyteen ovat yleistymässä.

Oleellisia keinoja korkeasti koulutettujen naisten työurien pidentämiseen ovat kiireen vähentäminen työpaikoilla, varmuus työpaikan säilymisestä, esimiestyön ja johtamisen parantaminen sekä työterveyshuollon kehittäminen.

Maria Salminen

Lähteet: Tilastokeskuksen työvoimatilasto, työvoimatutkimus ja työolotutkimus 2008.

Akavalainen 1 | 2010

21

Yhdistys auttaa työllistymään Omatoimisen työllistymisen yhdistykset ovat rekisteröityjä, itsenäisiä yhdistyksiä.

Pirkanmaan omatoimisen työllistymisen tuki eli PIOTTY edistää alueen yrityksistä irtisanottujen korkeasti koulutettujen työnhakuvalmiuksia. Vastaavaa toimintaa viritellään Oulun seudulla.

On opittu ennakoimaan

Pirkanmaan Otty on vastaus ongelmaan, jota Ylemmät Toimi-

22

Akavalainen 1 | 2010

henkilöt YTN ennakoi jo vuoden 2008 lopussa: myös ylemmät toimihenkilöt voivat joukoittain jäädä työttömiksi. Onni talouskurimuksessa on ollut se, että YTN on osannut varautua tähän taantumaan. YTN laati 2000-luvun alussa kriisisuunnitelman, jonka seurauksena vuoden 2004 tupoon saatiin muutosturvamalli. Muutosturva onkin toiminut hyvänä siltana työstä työhön.

Pirkanomaan Ottyn alueella oli viime joulukuussa noin 1 000– 1 200 yksityisen sektorin työtöntä akavalaista. Heidän joukossaan on esimerkiksi insinöörejä, diplomi-insinöörejä, ekonomeja ja tradenomeja.

Hanke sai viime vuodelle 35 000 euroa paikalliselta TEkeskukselta – nykyiseltä ELY-keskukselta. Sen lisäksi YTN maksoi noin 10 000 euron osuuden, jota viranomaisrahoitus edellyttää. Tuki kattaa henkilöstö- ja hallintokulut sekä jonkin verran toimintakuluja. Hanketta on sitouduttu hoitamaan 2,5 vuotta.

– Budjetti on tälle vuodelle 141 000 euroa, josta pääosa saadaan Pirkanmaan ELY-keskuksen työllisyysmäärärahoista. Omarahoitusosuutta on luvassa YTN:n insinöörijärjestöiltä, projektipäällikkö Eeva Erenius kertoo.

Koulutusta runsaasti

ELY-keskuksen rahoituspäätöksen tultua toiminta jatkuu entistä tiiviimmin. Vuoden aikana järjestetään noin 250 koulutuspäivää, joihin arvioidaan osallistuvan 360 henkilöä.

– Projektiin on suunniteltu palkattavaksi toinen työntekijä, koska koulutuspäiviä järjestetään viikoittain kuusi, kun niitä viime syksynä oli yksi tai kaksi viikossa, Erenius sanoo.

Pirkanmaan ohella toimintaa viritellään Oulun seudulla, missä on noin 1 500 työtöntä tai lomautettua ylempää toimihenkilöä. Pohjois-Pohjanmaan Omatoimisen työllistymisen tuen eli PPOTTYn hanke eroaa Pirkanmaan hankkeesta. Viranomaisrahoitus tulee Euroopan Sosiaalirahastolta, ESR:ltä. Omavastuuosuuden hoitavat Oulun kaupunki ja Oulun seudun TE-toimisto.

Hankkeen varapuheenjohtaja Jukka Orava kertoo, että kaikki rahoittajat ovat keskusteluissa näyttäneet vihreää valoa. Rahoituspäätöstä odotetaan maaliskuussa.

Lisätietoja PIOTTY-hankkeesta: www.pirkanmaanotty.fi Anitta Valtonen

Omatoimisen työllistymisen tukea tarvitaan, jotta tamperelaisinsinööri viettää arkeaan muuallakin kuin pilkkijäillä.

Kari Nieminen/Plugi

O

matoimisen työllistymisen yhdistys, Otty, järjestää tapaamisia ja koulutustilaisuuksia. Se auttaa verkostoitumaan ja tukee työttömien jaksamista työnhakuvaiheessa.

Otty-hankkeet ovat määräaikaisia, enintään parin vuoden pituisia. Nousukauden aikana ne ovat pöytälaatikossa, mutta taantuman tullen niistä voidaan tehdä kevyt organisaatio, joka miehitetään paikallisin voimin. Työttömien kohtaamispaikaksi tarvitaan toimitilat tietoteknisine laitteineen ja yhteyksineen. Tarvitaan myös työnhakuun perehtynyt vetäjä, joka pyritään palkkaamaan ylempien toimihenkilöiden joukosta.

Tarkoitus on, että työttömien tueksi perustettavat alueelliset yhdistykset käynnistetään omaaloitteisesti. Yhteistyökumppaneita ovat paikalliset ELY-keskukset, yritykset, oppilaitokset ja YTNjärjestöjen alueellinen tukiryhmä.

Tukea saa myös YTN-liittojen asiantuntijapankista, joka koostuu lakimiehistä sekä ura- ja rekrytointiasiantuntijoista.

Vuoden 2009 työolobarometrin tuloksia leimaa taloudellinen taantuma. Epävarmuus työpaikkojen säilymisestä on kasvanut. Toisaalta työelämän laadun ei katsota suuresti laskeneen.

T

yö- ja elinkeinoministeriön valtakunnallinen työolobarometri 2009 kuvaa palkansaajien näkemyksiä työelämän laadusta ja työoloista nyt ja lähitulevaisuudessa. Ministeriön julkistamien ennakkotietojen mukaan kokonaisarvosana laski hieman vuodesta 2008. Työpaikkojen varmuuteen luotetaan tällä hetkellä vähemmän.

Henkilöstöä oli edeltävän vuoden aikana vähennetty useamman kuin joka kolmannen palkansaajan työpaikalla. Synkin tilanne oli teollisuudessa, missä sekä irtisanottiin että jätettiin täyttämättä avoimia työpaikkoja ja määräaikaisuuksia kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2008. Luottamus ammattitaitoa vastaavan työn löytymiseen heikkeni eniten nuorilla. Myös niiden yli 54-vuotiaiden määrä kaksinkertaistui, jotka pelkäsivät irtisanomista tulevan vuoden aikana.

Työelämän laatu kärsi lievästi

Talouden ja työllisyyden synkistä näkymistä huolimatta palkansaajien käsitykset työolojen ja työelämän laadun muutoksista heikkenivät vain hivenen vuoden 2008 vastaavista keskiarvoista.

Työelämän laadun muutoksia mitattiin neljällä ulottuvuudella: •

• •

•

työntekijöiden tasapuolinen kohtelu varmuus työpaikan säilymisestä voimavarat suhteessa työn vaatimustasoon työyhteisön kannustavuus, innovatiivisuus ja keskinäinen luottamus.

Työelämän laadun koettiin heikentyneen useammin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Keskiarvojen taustalla oli tosin suurta vaihtelua. Kaikilla työnantajasektoreilla oli työpaikkoja, joiden työoloille työntekijät antoivat erinomaisia ja kiitettäviä arvosanoja. Toisaalta kaikilla sektoreilla oli myös työpaikkoja, jotka saivat työntekijöiltään pelkästään kielteisiä arvioita.

Toimialoilla erilaisia kehityssuuntia

Osa teollisuudessa koetusta kielteisestä kehityksestä on mahdollista yhdistää taloudelliseen laskusuhdanteeseen. Sen lisäksi että varmuus työpaikan säilymisestä heikkeni, myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun koettiin huonontuneen. Työn henkinen rasitus kasvoi. Silti teollisuuden aloilla koettiin myönteistäkin kehitystä. Henkilöstö suhtautui töiden uudelleen organisointiin aiempaa myönteisemmin. Avoin keskustelu työpaikoilla oli vastaajien mielestä lisääntynyt.

Kielteiseen suuntaan muuttuneita asioita oli enemmän yksityisillä palvelualoilla kuin teollisuudessa. Vuorovaikutuksen avoimuuden katsottiin vähentyneen ja työntekijöiden eriarvoisen kohtelun lisääntyneen. Myönteiset muutokset liittyivät töiden uudelleen organisointiin ja työpaikkojen uudistumiseen. Suhtautuminen henkilöstön ehdotuksiin oli muuttunut rakentavammaksi.

Kunnissa myönteisimmät asiat liittyivät varmuuteen työpai-

kan säilymisestä. Myös johdon ja henkilöstön väliset suhteet olivat parantuneet. Valtion henkilöstön arviot työpaikkojensa toimintatapojen muutoksista olivat muita sektoreita kielteisempiä. Myönteisin vuoden sisällä tapahtunut muutos liitettiin työsuhteen varmuuden parantumiseen. Kielteiseksi koettiin muun muassa, että henkilöstöresurssit suhteessa työtehtäviin olivat pienentyneet ja uusien asioiden oppimis- ja kokeilumahdollisuudet heikentyneet.

Monet avointa keskustelua vaativat asiat olivat jääneet piiloon.

Matti Sulanto/Rodeo

Lama vei työpaikkoja mutta ei työelämän laatua

Menestys ja laadukas työelämä kulkevat käsi kädessä

Työolobarometrillä on vuosittain mitattu muutoksia suomalaisten palkansaajien työpaikoilla vuodesta 1992 lähtien. Tulokset ovat toistuvasti osoittaneet, että työntekijöiden kokemalla työelämän laadulla ja työpaikan taloudellisella menestyksellä on keskinäinen yhteys. Tämä ilmenee kaikilla työnantajasektoreilla.

Ulla Aitta työelämän tutkija

Vuoden 2009 työolobarometrin tiedot perustuvat noin tuhannen työssäkäyvän palkansaajan puhelinhaastatteluun, jotka tehtiin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä syys–lokakuussa 2009.

Vastaajat olivat suomenkielisiä 18–64 -vuotiaita palkansaajia, joiden säännöllinen työaika oli vähintään 10 tuntia viikossa. Lopulliset työolobarometrin 2009 tiedot julkaistaan keväällä 2010.

Työolobarometrin ennakkotiedot 2009 -raportti on luettavissa osoitteesta www.tem.fi/julkaisut

Akavalainen 1 | 2010

23

Samantasoinen aikuiskoulutustuki

työssä käyville ja työttömille Aikuisten opiskelun aikainen toimeentuloturva uudistuu vuoden 2010 aikana, kun sekä työttömyysturvalla että aikuiskoulutustuella opiskelun ehdot muuttuvat. Jatkossa yli 25-vuotiaan työttömyysturva säilyy omaehtoisesti valitussa koulutuksessa, edellyttäen että TE-toimisto katsoo sen parantavan hänen asemiaan työmarkkinoilla.

A

ikuiskoulutustuki yksinkertaistuu siten, että jatkossa kahdeksan vuoden työhistorialla saavuttaa oikeuden enintään 18 kuukauden tukeen, jonka voi käyttää yhdessä tai useammassa osassa työuransa aikana.

Tuen taso vastaa työttömyyspäivärahaa, mikä parantaa tuen määrää erityisesti ylemmissä tuloluokissa. Lisäksi tukeen luodaan sovittelujärjestelmä osa-aikaisen tuen käytön mahdollistamiseksi. Soviteltu aikuiskoulutustuki lasketaan kuten nykyinen työvoimapoliittisen koulutuksen ajalta maksettava etuus.

Keskeytyneitä opintoja voi jatkaa työttömyysturvalla

Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen/Plugi

24

Akavalainen 1 | 2010

Työttömien koulutusaikaisten etuuksien muutos on suurempi, kun työttömän koulutuspäivärahajärjestelmä poistui vuoden alusta. Jatkossa koulutuksen ajalta maksetaan sitä etuutta, johon henkilöllä olisi työttömänä oikeus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulutukseen osallistuva aikuinen saa pääsääntöisesti työttömyyspäivärahaa. Se toki kuluttaa 500 päivän työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa, mutta toisaalta koulutuksen hyväksymisen ehdot ovat helpommat.

Omaehtoiseen korkeakoulutukseen hakeutuminen ei enää automaattisesti johda tulkintaan,

että henkilö on päätoiminen opiskelija eikä näin ollen olisi oikeutettu työttömyysturvaan. Kuitenkin työ- ja elinkeinotoimiston tulee edelleenkin hyväksyä koulutus tukeen oikeuttavaksi. Toisin sanoen henkilöllä todetaan olevan koulutustarve ja koulutuksesta sovitaan työllistymissuunnitelmassa.

Erityisen pulmallisessa tilanteessa ovat olleet ne työttömäksi jääneet, joilla korkeakoulututkinto on ollut kesken. Aiemmin heidän on ollut hyvin hankala päästä suorittamaan tutkintoaan loppuun, kun opinnot on pitänyt keskeyttää päästäkseen työttömyysturvan piiriin. Lisäksi monet on passitettu erilaisille työllisyyskursseille, jotka eivät ole välttämättä vastanneet heidän koulutustarvettaan. Eri TE-keskukset ovat hankkineet koulutuksia hyvin vaihtelevin käytännöin. Vastedes korkeakouluopintoja voi suorittaa työttömyysturvalla, mikäli ne ovat olleet todisteellisesti keskeytyksissä vähintään vuoden.

TE-toimistojen tulkinnat yhtenäisiksi

Uudistuksen yhteydessä on kuultu huolestuttavia tietoja, että monilla TE-toimistoilla on liian ahdas käsitys siitä, mikä on hyväksyttävissä omaehtoiseksi koulutukseksi.

Esimerkiksi pro gradun suoritta-

misen työttömyysturvalla ei aina ole katsottu parantavan henkilön työmarkkina-asemaa. On vaikea ymmärtää tällaista näkemystä.

TE-toimistot eivät saa rajoittaa keskenjääneiden tutkintojen suorittamista loppuun työttömyysturvalla.

Lisäksi on toisinaan evätty korkeakoulutettujen omaehtoinen työttömyysturvalla opiskelu sillä perusteella, ettei alueella ole avoimia työpaikkoja kyseisellä alalla.

On muistettava, että korkeakoulut kouluttavat opiskelijoitaan valtakunnallisille työmarkkinoille.

Esimerkiksi maisterin tutkinnon suorittamista ei voi tässä suhteessa verrata työvoimapoliittisena koulutuksena annettavaan lyhytaikaiseen koulutukseen.

Kaikkien TE-toimistojen on omaksuttava yhtenäiset kriteerit, joilla ne hyväksyvät omaehtoisia opintoja työttömyysturvaan oikeuttaviksi. Toivottavasti ohjeistus, jonka työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut TE-toimistoille, selkeyttää tilannetta.

Taustana AKKU

Työttömyysturvaa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuoden alusta; aikuiskoulutustuki uudistuu heinäkuun alusta.

Keskeinen uudistuksen tausta on ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus (AKKU). AKKU-hankkeen eräänä tavoitteena oli aikuisten opiskelun etuuksien yksinkertaistaminen. Hankkeen yhteydessä toiminut etuusryhmä pohti eri vaihtoehtoja ja päätyi esittämään, että työttömien ja työssäolevien opiskeluaikaiset tukimuodot pidetään erillisinä, mutta niiden taso pyritään saamaan lähelle toisiaan.

Tuen taso on jatkossa sama riippumatta henkilön työmarkkinaasemasta – määräytymisen muut ehdot toki vaihtelevat.

Simo Pöyhönen koulutuspoliittinen asiamies

TE-toimiston hyväksyntä vaaditaan Aikuisten opintomahdollisuudet työttömyysturvalla laajenevat, ja hyvä niin.

Akavalaisen työttömän näkökulmasta lakimuutos ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen juttu.

Pääsääntö on, että päätoimiselle opiskelijalle ei makseta päivärahaa. Korkeakouluopiskelijan on keskeytettävä todisteellisesti opinnot vähintään vuoden ajaksi, jotta päätoimisen opiskelijan status poistuu. Opintoja ei voi aloittaa uudestaan keskeytyksen aikana tai jos aloittaa, liikaa maksetut päivärahat peritään takaisin.

TE-toimisto voi hyväksyä aloitetut opinnot sivutoimisiksi, jos opiskeluaikaisen vakiintuneen työssäolon perusteella on ilmeistä, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Opintojen tulee edetä työn ohella.

25 vuotta täyttänyt työtön voi vuoden 2010 alusta lukien opiskella ansiopäivärahalla aikaisemmin aloitettuja ja vähintään vuoden keskeytyneinä olleita ylempiä tai alempia korkeakouluopintoja enintään 24 kuukautta.

Se vaatii sitä, että opinnot sisältyvät TE-toimistossa laadittavaan työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan, ja että TE-toimisto arvioi koulutuksen parantavan henkilön työllistymismahdollisuuksia avoimilla työmarkkinoilla. Rajoitus ei koske työssä aloitettuja opintoja. Erityisestä syystä voi opiskella myös muuntokoulutuksessa tai vanhentuneen ammattitutkinnon päivittämiseen tähtäävässä koulutuksessa.

Työttömyysetuudella ei voi opiskella lisensiaatin eikä tohtorin opintoja.

Työttömän henkilön opintooikeus ei ole subjektiivinen oikeus. TE-toimisto päättää opintooikeudesta työttömyysturvalla, eikä ratkaisusta voi valittaa.

Aloita opinnot viimeistään 200 päivää ennen päivärahakauden loppua Päivärahaa maksetaan enintään 500 päivältä, johon voi sisältyä koulutuksen ajalta maksettua korotettua ansiopäivärahaa enintään 200 päivältä. Jos opinnot alkavat päivärahakauden loppupuolella, hakija putoaa 500 maksetun päivän jälkeen enintään 180 päivän ajaksi toimeentulotuelle, jossa ei ole tarveharkintaa. Tämän jälkeen samassa taloudessa asuvan puolison tai vanhempien tulot vaikuttavat toimeentulotuen määrään.

Työssäoloehdon täyttyminen koulutuksen aikana Kun työttömyyden alkamisen jälkeen on ollut 34 viikkoa uudessa työssä 28 kuukauden aikana, niin sanottu paluuehto täyttyy. Se tarkoittaa, että työttömyysturvan hakijan päivärahaoikeus 500 päivään alkaa alusta. Valitettavasti koulutuksessa olevien laskuri ei nollaudu ennen kuin koulutus päättyy. Edessä voi siis olla tilanne, jossa opinnot pitää saattaa loppuun ilman yhteiskunnan tukea, vaikka paluuehto on täynnä. Tämä voi tuntua hakijasta käsittämättömältä.

Eero T. Anttila johtaja Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Akavalainen 1 | 2010

25

Aka-noita

Hölmöläisten tuolileikki

O

lipa Hölmölän kylään iskenyt paha nuorisotyöttömyys. Nuoria oli kylässä kymmenen, mutta rengin ja piian paikkoja oli taloissa vain kahdeksan.

Hölmöläiset miettimään, miten nuorisotyöttömyys taltutettaisiin. Yksi hölmöläisistä keksi: ”Luvataan muutama sata killinkiä jokaiselle, joka löytää töitä.”

Killingit menivät kahdeksalle nopeimmalle, mutta edelleen oli kaksi nuorta ilman töitä.

Sattuipa silloin paikalle Matti. Hölmöläisten puuhista kuultuaan Matti sanoi: ”Eihän se tässä ongelmana ole, kenelle ne kahdeksan paikkaa menevät.

Kaksi uutta paikkaa te tarvitsette. Kai täällä tekemistä on, vai oletteko ajatelleet, että Hölmölän tarina loppuu tähän. Ja jouduttehan te nuorenne kuitenkin elättämään.”

”No voihan veikkonen”, puuskahti isoimman hölmöläistalon isäntä ja löi otsaansa. ”Noinhan se juuri on. Mitäpä minäkin tässä rahojeni päällä istun, palkataan vaikka meille ne kaksi nuorta.”

Ei vaiskaan.

Matti oli ollut Hölmölässä jo iät ja ajat, kun nuorisotyöttömyys iski. Hölmöläiset työttömyyttä surkuttelemaan. Matti ehdotti: ”Luvatkaa muutama sata killinkiä jokaiselle, joka löytää töitä. Eiköhän se ole siinä.”

Killinkejä pantiin menemään, mutta kaksi nuorta jäi ilman töitä.

Hölmöläiset puhelivat keskenään: ”Jokin tässä on nyt taas vikana, mutta mikä. Ennen tuli aina Matti paikalle ja ratkaisi, mutta kun Matti on jo täällä ja vieläkin on kaksi nuorta toimettomana, niin kukas tänne nyt seuraavaksi tulee?”

Ja sitä he miettivät vielä tänäkin päivänä, jos eivät ole lakanneet miettimästä.

26

Akavalainen 1 | 2010

Aluetoimikunnat puolustavat työllisyyttä ja työelämän laatua Akavan aluetoimikuntien uusi kolmivuotiskausi on käynnistynyt. Noin 300 uutta toimijaa aloittaa työnsä Akavan aluetoimikunnissa eri puolilla maata.

Aluetoimijoilla riittää työsarkaa laman runtelemassa maassa. Lisävärinsä toimintaan tuo valtion aluehallintouudistus.

A

luetoimikuntien toimikauden alkaessa toimintaympäristö on murroksessa. Valtion aluehallintouudistus on muuttanut toimielinten rakennetta ja jossain määrin tehtäviäkin. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjaamat työ- ja elinkeinokeskukset (TE-keskus) muuttuivat vuoden alusta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiksi (ELYkeskus). ELY-keskukset tukevat oman alueensa yritystoimintaa ja tuottavat TE-toimistojen kautta työvoimapalveluja. Ne päättävät alueensa elinkeinotoiminnan ja työllistämistoimien kansallisesta rahoituksesta sekä EU:n alue- ja rakennepolitiikan mukaisten kehittämistoimien rahoituksesta.

On kiintoisaa nähdä, millaisiksi entisten TE-keskusten alaisuudessa toimivien yhteistyöelinten rooli ja merkitys jatkossa muodostuvat. Näitä ovat muun muassa neuvottelukunnat sekä työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ja aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen ennakointi- ja hankintatoimikunnat. Myös työmarkkinajärjestöillä on edustajansa näissä yhteistyöelimissä.

Työsuojeluhallinnon resurssit askarruttavat

Uusien aluehallintovirastojen (AVI) piiriin siirretyn työsuojelu-

toiminnan resurssit huolestuttavat. Kahdeksan työsuojelupiirin tilalle muodostettiin vuoden alussa ainoastaan viisi työsuojelun vastuualuetta, jotka toimivat maantieteellisesti paljon laajemmalla alueella. Tämä on ristiriidassa työolojen parantamisen ja muiden työelämän laatua edistävien tekijöiden kanssa. Valtionhallinnon tavoitteet ovat oikeansuuntaisia, mutta käytännön toimenpiteet eivät näytä tukevan niitä.

Rakenteiden muutokset eivät sinänsä ole keskeinen tai kielteinen asia. Olennaista on saada Akavan viestit perille. On tärkeää, että kansallista ja EU:n rahoitusta ohjataan korkeasti koulutetuille suunnattuun aikuiskoulutukseen ja muihin työllistämistä edistäviin toimenpiteisiin.

Aluetasolla tehostettava strategiatyötä

Yhä useampaa akavalaista kohtaava työttömyys ei johdu vain lamasta vaan kyse on pysyvämmästä, globaalin talouden tuomasta rakennemuutoksesta. Työllisyyskysymysten ohella on kiinnitettävä huomiota myös työelämän laatuun työurien pidentämiseksi.

Työurat eivät pitene pelkillä mahtikäskyillä ja lainsäädännöllä. Tarvitaan aivan uudenlaisia toimia pitämään kansantaloutta tasapai-

nossa, kun väestön elinajanodote nousee ja Suomella on edessään lähivuosina erityisen raju ikärakenteen muutos.

Näiden koko Akava-yhteisön huolenaiheiden ratkaisemiseen osallistuvat niin jäsenliitot, neuvottelujärjestöt kuin keskusjärjestö – kukin omalla foorumillaan.

Aluetoimikuntien koko toimikauden tehtävänä on akavalaisten työllistymisen edistäminen ja työelämän laadun parantaminen.

Akavalainen edunvalvontatyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen edellyttää yhteisen strategian mukaista työskentelyä kaikilta osapuolilta. Aluetoimikuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat kokoontuivat tammikuun puolivälissä kuulemaan toimintaan liittyvistä uudistuksista ja pohtimaan Akavan strategian entistä tehokkaampaa toteuttamista aluetasolla. Perehdytystä jatketaan aluetoimikuntien järjestäytymiskokousten yhteydessä.

Merja Fyhrberg järjestösihteeri

Akavalainen 1 | 2010

27

EU:n perussopimus tuo palkansaajille

vaikutusmahdollisuuksia Euroopan unionin uusi perussopimus, niin sanottu Lissabonin sopimus, luo uuden pohjan yhteisön toiminnalle. Se lisää EU:n toimintatehoa, avoimuutta ja vahvistaa perusoikeuksia. Parlamentin vallan kasvun myötä työmarkkinajärjestöt saavat lisää vaikutusmahdollisuuksia.

E

uroopan unioni sai uuden perustamissopimuksen joulukuussa. Siinä on kyse perustuslaista, jolla määritellään toimintatavat, valtasuhteet ja tehtävät unionille. Sopimuksen täysi toimeenpano vie vielä kauan, sillä se sisältää lukuisia uudistuksia – monet niistä merkittäviäkin.

Julkisuudessa on eniten näkynyt EU:n presidentin ja ulkoministerin valinta. Näiden vallanpitäjien linjauksilla on suuri merkitys. EU:n ulkoministerin Catherine Ashtonin ratkaistavana on muuan muassa kysymys työelämäasioiden asemasta EU:n globalisaatiopolitiikassa.

Perussopimuksessa on tärkeitä uudistuksia, jotka ovat saaneet vähemmän julkisuutta. Unionin perusoikeuskirja tulee oikeudellisesti sitovaksi. Se takaa esimerkiksi oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin sekä lakko- ja järjestäytymisoikeuden. Perusoikeuskirjaan voidaan jatkossa vedota EU:n päätöksien yhteydessä tai jäsenmaiden soveltaessa unionin oikeutta. Mikäli EU laajenee Turkkiin, on tällä myös miesten ja naisten tasa-arvon sisältävällä kirjalla vahva vaikutus.

Kansalaisaloite kiinnostaa palkansaajajärjestöjäkin

Uuteen perussopimukseen sisältyy merkittävä periaatteellinen avaus: kansalaisaloite. Miljoona EU-kansalaista useasta jäsenvaltiosta voi kehottaa komissiota 28

Akavalainen 1 | 2010

tekemään esimerkiksi direktiiviehdotuksen. Epäilemättä kansalaisjärjestöt ja eurooppalaiset ammattiyhdistykset alkavat pohtia aloitteen käyttöä. Eri järjestöjen kaavailuissa aloiteaiheet ulottuvat ympäristönsuojelusta julkisten palvelujen puolustamiseen.

Yhtä suurta läpimurtoa ei saavutettu mahdollisuudessa tehdä määräenemmistöpäätöksiä. Tosin 17 eri toiminta-alueella tämä onnistui. Esimerkiksi maasta toiseen muuttavien työntekijöiden sosiaaliturvasta päättäminen ei enää edellytä kaikkien maiden täyttä yksimielisyyttä. Suurin pettymys oli, että monissa työelämä- ja verotuskysymyksissä yksimielisyysvaatimus jäi edelleen voimaan.

Siksi EU:n on vaikea luoda esimerkiksi vääristynyttä kilpailua poistavia vähimmäisverotasoja tai yhtenäistää työntekijöiden irtisanomissäädöksiä, jotka vaihtelevat suuresti maasta toiseen.

Tärkeä harppaus oli, että Euroopan parlamentille annettiin rutkasti lisää valtaa. Parlamentti on kansanvaltainen, vaaleilla valittu elin, joten uudistus edistää avoimuutta. Lisäksi parlamentti on perinteisesti tukenut linjauksissaan palkansaajia, esimerkiksi työaikadirektiivissä. Se on myös vaatinut aktiivisuutta palkansaajille tärkeissä kysymyksissä. Komissio sen sijaan on ollut aloitteissaan laiskanpulskea, ja työministerit ovat jopa heikentäneet työntekijöiden asemaa.

EU:lta vähimmäisvaatimuksia julkisille palveluille?

Sopimuksen myötä unioni saa toimivaltaa uusilla alueilla. Näitä ovat esimerkiksi urheilu, energia ja yleishyödylliset palvelut. Viimemainittu saattaisi käytännössä tarkoittaa julkisten palvelujen vähimmäislaatutasojen luomista EU:ssa. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on väläyttänyt laatukehyksen luomista julkisille palveluille ja sosiaalipalveluille.

Muita muutoksia on esimerkiksi se, että kulttuuri, koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät unionin yksinomaiseen kauppapoliittiseen toimivaltaan.

Tämä ensi silmäyksellä hätkähdyttävältä vaikuttava asia on kuitenkin käytännössä lähinnä hallinnointia. Kyseisiä aloja ei olla myymässä millään kauppapoliittisilla markkinoilla. Asioista, jotka uhkaisivat muodostua vahingollisiksi, olisi päätettävä yksimielisesti. Lisäksi Euroopan parlamentti saa veto-oikeuden mahdollisiin kulttuuri-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveysalan kauppasopimuksiin.

Kaikkiaan uusi sopimus on edistysaskel. Se lisää EU:n toimintatehoa, avoimuutta ja vahvistaa perusoikeuksia. Parlamentin vallan kasvun myötä Akavan kaltaiset työmarkkinajärjestöt saavat lisää vaikutusmahdollisuuksia.

Puutteena sopimuksessa on, että jossain kohdin se on pienin yhteinen nimittäjä. Tämä näkyy esimerkiksi määräenemmistöpäätöksiin siirtymisissä tai vaillinaisessa talouspolitiikan yhteistyön vahvistamisessa.

EU on kuitenkin aina edennyt askel askeleelta. Tämäkin sopimus on nähtävä yhtenä askeleena eteenpäin.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

Palvelujen tarjoaminen toiseen maahan helpottuu Palveludirektiivi helpottaa palvelujen vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla. Työmarkkinajärjestöjen kannalta tärkeää on, ettei direktiivi vaikuta työoikeuteen. Se ei myöskään ulotu jäsenvaltioiden kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseen.

D

irektiivin soveltamisala on laaja. Siihen sisältyvät muun muassa lainopilliset palvelut sekä arkkitehti-, kiinteistö-, matkailu- ja ravintolapalvelut. Direktiivin ulkopuolelle on jätetty monia palveluita kuten työvoiman vuokraus, eräät sosiaalihuollon palvelut, rahoitusja vakuutuspalvelut, taksiliikenne, kuljetus- ja satamapalvelut, terveydenhuollon palvelut ja apteekit.

Palveludirektiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden lakisääteisiin tai sopimusperusteisiin työehtoihin, jotka koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta sekä työnantajien ja työntekijöiden välisiä suhteita.

Myös oikeudet neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia sekä ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin säilyvät ennallaan.

Byrokratiaa yksinkertaistettava

Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita arvioimaan niitä kansallisia menettelyjä ja muodollisuuksia, joita sovelletaan palvelutoiminnan aloittamiseen tai harjoittamiseen.

Mikäli ne eivät ole riittävän yksinkertaisia, jäsenvaltioiden on yksinkertaistettava niitä.

Hallinnon yksinkertaistamiseksi jäsenvaltioiden on järjestettävä keskitettyjä asiointipisteitä, joista on saatavilla tietoja palveluelinkeinoja koskevista luvista, ilmoituksista ja säännöksistä.

Tarkoituksena on helpottaa palvelualan yritysten perustamista ja

palvelujen tarjoamista maiden rajojen yli.

Suomen keskitettynä asiointipisteenä toimii Yritys-Suomi -verkkopalvelun osio, johon on koottu kaikki keskeinen tieto palvelualojen yritystoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta Suomessa. Verkkopalvelua tukee puhelinpalvelu. Varsinainen asiointi tapahtuu jatkossakin lupaviranomaisten kanssa. Sivustoilla on kattavasti palvelualoja koskevaa toimialakohtaista tietoa, neuvontaorgani-saatioiden yhteystietoja ja verkkopalveluun liitettyjä viranomaisten sähköisen asioinnin palveluja kuten lomakkeita. Verkkopalvelun kautta pääsee myös muiden EU/ETA-jäsenvaltioiden keskitettyihin asiointipisteisiin, joista palveluvientiä harkitsevat yritykset saavat tarvitsemaansa tietoa näiden maiden järjestelmistä.

Lisäksi palveludirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita kehittämään eurooppalaisten viranomaisten välistä yhteistyötä palveluelinkeinojen valvonnassa. Kuluttajavirastoon on perustettu hallinnollinen yhteyspiste koordinoimaan yhteistyötä. Tavoite on lisätä asioinnin sujuvuutta, poistaa päällekkäisiä vaatimuksia, lisätä luottamusta eri maiden viranomaisten kesken ja tehostaa valvontaa.

Teemu Jehkonen/Plugi

rektiivin tehokas toimeenpano edellyttää muutoksia myös erityislainsäädäntöön. Muutosten valmistelu on käynnissä.

Laki palvelun tarjoamisesta koskee joko pysyvästi tai tilapäisesti Suomessa toimivia toisesta EU-maasta peräisin olevia palveluntarjoajia. Suomessa tilapäisesti toimiva palveluntarjoaja ei useimmissa tapauksissa tarvitse erityistä lupaa tai hyväksyntää.

Kaikilla palveluntarjoajilla on lain mukaan velvollisuus antaa palvelun vastaanottajalle eräitä tietoja itsestään ja myymistään palveluista. Tämän tiedottamisvelvoitteen noudattamista valvoo kuluttajaasiamies.

Jaana Meklin lakimies

Direktiivi voimaan lailla palvelun tarjoamisesta

Suomen keskitetty asiointipiste

Direktiivi saatettiin Suomessa voimaan viime vuoden lopussa. Di-

http://www.yrityssuomi.fi/palveluyritykset

Yritys-Suomi -verkkopalvelussa:

Akavalainen 1 | 2010

29

Tietoa akavalaisis

P

uolet akavalaisista on naisia. Lähes kolmannes Akavan jäsenistä asuu pääkaupunkiseudulla. Keski-ikä on 42 vuotta.

Valtaosa akavalaisista, 80 prosenttia, on suorittanut vähintään alemman korkeakouluasteen tutkinnon.

Akavalaisten keskimääräinen viikkotyöaika on yli 40 tuntia.

Kokonaistulot päätoimesta olivat vuonna 2008 keskimäärin 3 920 euroa kuukaudessa. Arvio vuoden 2009 tuloista on 4 070 euroa kuukaudessa.

Akavalaiset ammattiryhmittäin

Ylityötä edelleen paljon

Akavalaiset tekevät enemmän ylitöitä kuin muut palkansaajat.

Noin neljännes akavalaisista ilmoitti tekevänsä ylitöitä keskimäärin yhden työpäivän verran viikossa. Akavalaisista 12 prosenttia ilmoitti tekevänsä yli 48-tuntista viikkoa. Lähes joka toinen ylitöitä tekevistä ilmoitti, ettei saa korvausta tehdystä ylityöstä.

Työttömyys ennätyslukemissa

Vuonna 2008 akavalaisten työttömyysaste oli noin 3 prosenttia, mutta viime vuonna tilanne

Akavalaisten sijoittuminen työmarkkinoille

muuttui: lokakuussa 2009 työttömänä oli enemmän ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneita kuin koskaan aiemmin.

Korkeasti koulutettujen työttömyys painottuu nuoriin ikäluokkiin, samoin viimeaikainen työttömyyden kasvu.

Korkeasti koulutettujen työllisyysaste on korkeampi ikääntyvien ikäryhmissä, sekä 55–59 -vuotiaiden (88 %) että 60–64 -vuotiaiden joukossa (60 %), kuin muun väestön joukossa (71 % ja 41 %).

Työolot ja jaksaminen ratkaisevia

Työssä jaksamiseen vaikuttavat nykyisin erityisesti varmuus työpaikan säilymisestä, kiireen vähentä-

Valtaosa kokoaikatyössä

Erityisasiantuntijat 34 % Opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat 26 % Johtajat ja ylimmät virkamiehet 20 % Asiantuntijat 15 % Muut tehtävät 5 % Noin puolet akavalaisista työskentelee yksityisellä sektorilla ja puolet julkisella sektorilla kuntien, valtion ja kirkon palveluksessa. Yrittäjänä tai ammatinharjoittajana toimii kolme prosenttia akavalaisista.

30

Akavalainen 1 | 2010

Kokoaikatyö 88 % Osa-aikatyö 6 % Työtön 3 % Yrittäjä 3 %

Suurimmalla osalla akavalaisista on kokoaikatyö. Määräaikaisissa työtai virkasuhteissa on 12 prosenttia kokoaikatyötä tekevistä. Suurin osa määräaikaista työtä tekevistä ei saanut pysyvää työtä, vaikka olisi halunnut. Määräaikaisuuksia käytetään edelleen valtio- ja kuntasektorilla enemmän kuin yksityisellä sektorilla.

Mitä korkeampi koulutusaste, sen yleisempiä määräaikaisuudet. Määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat lisäksi erityisesti nuoriin ja naisiin.

Akavaaka-tutkimuksen lähteet: muun muassa Tilastokeskus, työolotutkimus 2008 ja työvoimatutkimus 2008; Akavan hallitusohjelmakysely 11/2009 (TNS Gallup).

sta työmarkkinoilla minen, johtamisen ja esimiestyön sekä työympäristön parantaminen ja joustavammat työajat. Akavalaiset korostavat oman terveyden, elämäntilanteen ja oman työn mielekkyyden merkitystä enemmän kuin kaikki palkansaajat arvioidessaan työssä jaksamista 63 ikävuoden jälkeen. Suuremmalla eläkkeellä, joka karttuu työuran jatkamisesta, ei ole yhtä suurta merkitystä kuin muilla tekijöillä.

Kouluttautuminen tarpeellista

Puolet akavalaisista katsoo, että työnantajien tulisi panostaa enemmän työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Lähes puolet katsoo myös tarvitsevansa ammattitaitoa ylläpitävää koulutusta.

Ritva Siikamäki

Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja muissa Länsi-Euroopan maissa 2009 48

46,2

44 40

42,1 36,7

36

34,5

32 28

30,4 29,7 24,9

24 20

23,0

20 000

60 000

80 000

Verotus vaikuttaa ostovoimaan Korkeasti koulutettujen palkansaajien tuloveroaste oli Suomessa vuonna 2009 korkeampi kuin muualla Länsi-Euroopassa, sen sijaan matalammissa tuloluokissa alempi. Jos palkansaajan vuositulot ovat noin 53 000 euroa, veroaste Suomessa on 36,7 prosenttia, muissa Länsi-Euroopan maissa 34,5 prosenttia.

Akavalaisten suunnittelema eläkeikä

1997

61,2

2001

61,3

2004

62,0

2008

62,8

2009

63,5 58

Akavaaka-tutkimuskatsaus sisältää tietoja akavalaisten työmarkkinaasemasta, koulutuksesta, verotuksesta ja Akavan jäsenkunnan rakenteesta.

Kooste päivitetään puolivuosittain.

Se on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa www.akava.fi/tutkimukset

100 000

Suomi Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska; Viro ei mukana Yhden hengen talous

Eläkkeelle ei hoppua Akavalaisten suunnittelema eläkeikä on noussut viime vuosina. Vuonna 2009 akavalaiset uskoivat jäävänsä eläkkeelle keskimäärin 63,5-vuotiaana.

Kolme neljästä uskoi jatkavansa työelämässä vähintään 63-vuotiaaksi.

40 000

60

62

64

vuotta

• Kolme neljästä uskoo pysyvänsä työelämässä vähintään 63-vuotiaaksi.

• Vuoden 2005 työeläkejärjestelmäuudistus on tuottanut tavoitteena olleen muutoksen.

Akavalainen 1 | 2010

31

Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen/Plugi

Tänä vuonna kesätöitä hakevia on selvästi tavallista enemmän.

Koululaisten ja opiskelijoiden ohella kesätyöpaikkoja hakevat myös alle 25-vuotiaat työttömät sekä työnsä menettäneet tai lomautetut aikuiset. Palveluvaltaisella pääkaupunkiseudulla kesätyötilanne saattaa olla hieman parempi kuin muualla maassa.

Kohti parempaa työelämää Työnhaku on opiskelijalle ja vastavalmistuneelle näinä aikoina haastavaa, kun työpaikkoja on tarjolla aiempaa vähemmän.

Harjoittelu- ja kesätyöpaikoista käydään tiukkaa taistelua, ja valmistumassa olevat opiskelijat venyttävät opintojaan työtarjousten puuttuessa.

V

uotta 2009 leimasi Suomessa raju työttömyyden kasvu: marras–lokakuussa työttömyys oli kasvanut 40 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Pahimmin työttömyys kirpaisi nuoria. Viime vuoden kesätyötilanne oli hankala, eikä harjoittelupaikkojakaan ollut viime vuonna tarjolla vanhaan malliin.

32

vat halunneet edetä opinnoissaan.

Monet opiskelijat jäivät taloudellisesti tyhjän päälle.

Jotta tulevana kesänä tilanne olisi parempi, AOVA nostaa kesätyöt keskustelunaiheeksi järjestämällä Opiskelijan kesä 2010 -seminaarin yhteistyössä Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n kanssa. Maaliskuun 2. päivänä pidettävässä seminaarissa keskustellaan sekä kesätyöntekijöiden palkkaamisen että kesäopintojen tarjoamisen merkityksestä. Tarkoitus on muistuttaa, että korkeakouluopiskelija saa kesätyöstä arvokasta työkokemusta ja lisäansiota. Opiskelijoita palkkaavat organisaatiot puolestaan saavat kontakteja, jotka nousevat arvoonsa tulevien vuosien kovassa kilpailussa parhaista nuorista osaajista.

Kesätyötilanne huolestuttaa

Talkoohaaste työmarkkinakentälle

Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA on huolestunut korkeakouluopiskelijoiden kesätyötilanteesta ensi kesänä. Useimmille opiskelijoille kesätyötulot ovat välttämättömiä arjesta selviämisessä, sillä opintotukea ei saa kesäaikana, jollei suorita opintoja.

Kesällä 2009 useat korkeakoulut eivät kyenneet tarjoamaan opintomahdollisuuksia niille, jotka kesätyöpaikan puuttuessa olisi-

Opiskelijoiden ongelmat työelämässä ulottuvat ensi kesää pidemmälle ja syvemmälle. Opiskelijoita oli jo ennen maailmanlaajuista taloudellista takapakkia helppo kohdella kaltoin työmarkkinoilla.

Liian moni joutui oppimaan oikeutensa työntekijänä kantapään kautta ensimmäisellä työpaikallaan. Tämän epäkohdan poistaminen tulevaisuudessa on tärkeä tavoite.

Akavalainen 1 | 2010

Tämän kevään Opiskelijan työelämä -talkoot on Akavan korkeakoulukiertue, joka keskittyy opiskelijoiden oikeuksiin kesätyössä, työharjoittelussa sekä muussa opintojen ohessa tai valmistumisen jälkeen tehdyssä työssä. Kiertueella haastetaan koko työmarkkinakenttä talkoisiin helpottamaan korkeakouluopiskelijoiden siirtymistä työelämään.

Kiertue on jatkoa vuosina 2008 ja 2009 toteutetulle Harjoittelumanifesti-projektille, joka vaati harjoitteluolosuhteiden kohentamista suomalaisissa korkeakouluissa, yritysmaailmassa ja valtionhallinnossa.

Kiertueella ovat mukana Akava jäsenliittoineen ja yhteistyökumppani Työeläkevakuuttajat TELA ry. Yhteisenä tavoitteena on rakentaa opiskelijalle parempaa työelämää.

Kiertue vierailee noin kahdessakymmenessä korkeakoulussa sekä kahdessa messutapahtumassa helmikuun puolivälistä huhtikuun loppuun. Kiertueen infopisteissä korkeakouluopiskelija voi tavata oman akavalaisen liittonsa opiskelijatoiminnan edustajia sekä saada tukea ja vastauksia työelämäkysymyksiin.

Lisätietoa Akavan opiskelijatoiminnan sivuilta: www.akava.fi/tyoelamatalkoot Maria Ranta opiskelija-asiamies

Tutkittua Yhteistyö sopii yliopistoihinkin n Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella tarkastetussa väitöksessään Saara Repo tutki, miten yhteisöllisyys voi toimia yliopisto-opetuksen ja -oppimisen kehittämisen voimavarana. Yliopiston toimintakulttuuri on perinteisesti ollut yk-

silöllistä uraa ja yksilöiden välistä kilpailua suosivaa eivätkä esimerkiksi opetusmenetelmät yleensä tue opiskelijoiden välistä yhteistyötä.

Tutkimustulosten mukaan yhteistoiminnallisen oppimisen viitekehys ja työskentelymenetelmät

ovat käyttökelpoisia välineitä, kun kehitetään akateemista oppimis- ja opettamiskulttuuria. Niiden avulla voidaan edistää hyväntahtoisen ilmapiirin syntyä.

Yhteisön voimavaroja hyödyntäviksi työtavoiksi osoittautuivat muun mu-

assa yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä neuvottelu sekä yhteisen ja yksilöllisen vastuun tarkentaminen. Myös ristiriitojen käsittely kuuluu yhteisöllisen työskentelyn haasteisiin.

Perinteet vaikuttavat asiantuntijatyöhön n Arja Haapakorven tutkimuksen kohteena on asiantuntija-aseman rakentuminen työpaikoilla. Asiantuntijoiden on neuvoteltava jatkuvasti asemastaan asiantuntijakentällä yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muutoksessa.

Alakohtaisesti yksittäisten asiantuntijoiden asemaa määrittelevät edelleen muun muassa kulttuurinen ja etninen tausta sekä sukupuoli.

Lainsäädäntö vahvistaa julkisen sektorin asiantuntijatyötä myös organisaatioissa.

Uusilla, markkinoiden ehdoilla toimivilla asiantuntija-aloilla asiantuntijavaltuutus rakentuu löyhemmin ja edellyttää kentän kaikkien intressitahojen hyväksymistä.

Uusillakin asiantuntijaaloilla vedotaan vakiintuneisiin tieteenaloihin,

sillä ne ovat kaikkien tunnistettavissa ja tunnustettavissa.

Haapakorven väitös on tarkastettu Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedokunnassa.

Aluebarometritutkimus: odotukset varovaisen toiveikkaita n Työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton tilaama Aluebarometri-tutkimus osoittaa, että kuntien taloudellinen tilanne on edelleen kireä kaikilla alueilla. Kuntapäättäjät arvioivat kuitenkin verotulojen, investointihalukkuuden ja asuntorakentamisen tilanteen myönteisemmäksi kuin 1990-luvun alun lamajaksolla. Sen sijaan työttömyyden ja velanoton osalta ongelmia pidetään

vaikeampina kuin edeltävän laman aikana. Myönteiset kehitysnäkymät ovat hieman vahvistuneet kevään 2009 kyselyyn nähden sekä maakuntien keskusseuduilla että niiden ulkopuolella.

Maakuntien keskusalueiden ja reuna-alueiden talous- ja työllisyysnäkymien väliset alueelliset erot ovat kaventuneet. Parhaimmiksi yleiset kehitysnäkymät arvioidaan Lapin, Poh-

jois-Pohjanmaan, KeskiPohjanmaan ja VarsinaisSuomen maakunnissa.

Tulevien vuosien kehitykseen suhtaudutaan Helsingin metropolialueella varovaisemmin kuin muualla.

Arviot työllisyyden kehityksestä ovat jopa vuosien 1991 ja 2001 arvioita heikommat Helsingin metropolialueella, maakuntakeskuksissa ja muilla kaupunkiseuduilla. Työvoiman saatavuus

kuntasektorilla on jossain määrän helpottunut työttömyyden kasvun myötä.

Taantuman aiheuttamat ongelmat ja ilmeisesti kuntaliitokset kiristävät kuntien välistä yhteistyötä. Kriittisimmin kuntayhteistyötä arvioidaan maakuntien reuna-alueilla ja teollisilla kaupunkiseuduilla sekä Helsingin metropolialueella.

Aluebarometri 2009: www.tem.fi/julkaisut

Nuorten ja vanhempien uupumuksella on yhteys n Työuupumuksesta kärsivien vanhempien lapset kokevat koulu-uupumusta muita nuoria todennäköisemmin. Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tulokset osoittivat, että uupumuksen tunteet olivat perheissä jaettuja.

– Samaa sukupuolta oleva vanhempi näyttää toimivan roolimallina uupumuksen kehittymisessä, tutkimusta johtanut professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

Hänen mukaansa vanhemman uupumus voi näyttäytyä myös kieltei-

senä kasvatustyylinä ja alentuneena osallisuutena nuorten elämässä. Myös perheen taloudellinen tilanne vaikutti jaetun uupumuksen tasoon. Mitä enemmän perheessä oli taloudellisia huolia, sitä enemmän koettiin myös uupumusta.

Tutkimus on osa laajaa FinEdu-tutkimusta, joka on toteutettu Suomen Akatemian Oppimisen ja motivaation tutkimuksen huippuyksikössä.

Akavalainen 1 | 2010

33

Nimityksiä

Mauri Helenius

Johanna Hristov

Jouni Valkeeniemi

34

Akavalainen 1 | 2010

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Elina Havu on nimitetty Akavan opiskelijatoiminnan kenttäasiamieheksi 1.3. alkaen. Kenttäasiamies koordinoi akavalaista opiskelijatoimintaa. Toimenkuvaan sisältyy korkeakoulukierrosten suunnittelu ja toteutus, opiskelijatoiminnan messuosallistumisten organisointi ja Akavan jäsenjärjestöjen opiskelijatoimijaverkoston koordinointi.

Havu on toiminut Akava Keski-Suomen opiskelijajäsenenä sekä Akavan opiskelijavaltuuskunnan työjaoston jäsenenä. Lisäksi hän on ollut Suomen Valtiotieteitä Opiskelevien Liiton varapuheenjohtaja.

Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY ry:n puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle 2010–2011 valittiin Sirpa Jukarainen.

Mikkelissä asuva Jukarainen työskentelee Suomen Lähikauppa Oy:ssä aluepäällikkönä.

Hän on ollut YTYn hallituksen jäsen vuodesta 2006 ja varapuheenjohtaja vuosina 2008–2009.

Metsänhoitajaliiton uusi valtuusto on valinnut nelivuotiskaudelle 2010–2013 liiton puheenjohtajaksi metsänhoitaja Tuula Juskon. Hän työskentelee Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa Helsingissä ja on toiminut Metsänhoitajaliiton hallituksessa seitsemän vuoden ajan.

Suomen Farmasialiiton uudeksi puheenjohtajaksi kaudelle 2010–2013 on valittu proviisori Heidi Silvennoinen Espoosta.

Orionin palveluksessa työskentelevä Silvennoinen on Farmasialiiton jäsenyhdistyksen Proviisoriliiton jäsen. Hän on ollut Farmasialiiton hallituksessa opiskelijajäsenenä kolme vuotta.

Johanna Lampinen/Mikkelin Valokuvausliike Oy

Tuomas Meriniemi

Akavan uusi hallitus nimesi ensimmäisessä kokouksessaan Akavan varapuheenjohtajat ja muiden toimielinten jäsenet kaudelle 2010– 2011. Varapuheenjohtajiksi nimitettiin Erkki Kangasniemi (Opetusalan Ammattijärjestö OAJ), Salla Luomanmäki (Akavan Erityisalat), Pertti Porokari (Uusi Insinööriliitto UIL) ja Eeva Rantala (Tieteentekijöiden liitto). Erkki Kangasniemi toimii Akavan ensimmäisenä varapuheenjohtajana.

Tiedot Akavan työvaliokunnan jäsenistä, yleisvarajäsenistä sekä toimikuntien puheenjohtajista ja jäsenistä kaudella 2010–2011 ovat nähtävissä osoitteessa www.akava.fi/yleisesittely/organisaatio/toimielimet.

Pohjola-stipendi 2010 kouluhyvinvoinnin väitöstutkimukselle n Akavan hallitus on myöntänyt Pohjolan lahjoittaman tutkimusstipendin LTO, luokanopettaja, erityisopettaja Kirsi-Marja Janhuselle sosiaalipedagogiikan alan väitöstutkimuksesta Kouluhyvinvointi oppilaiden tulkitsemana.

Janhunen tarkastelee tutkimuksessaan oppilaiden näkemyksiä kouluhyvinvoinnista.

Siinä pyritään löytämään sellaisia kriittisiä pisteitä, jotka edistävät tai heikentävät oppilaiden hyvinvoinnin toteutumista koulussa. Tavoitteena on tuottaa kouluyhteisöjen käyttöön oppilaiden hyvinvointia mittaava kartoitusmenetelmä, jota voivat hyödyntää niin rehtorit, opettajat kuin oppilashuoltokin. Tutkimusaineisto koostuu 8. ja 9. vuosiluokkien oppilaiden kirjoittamista noin 500 aineesta.

Janhusen väitöskirja tarkastetaan Kuopion yliopiston Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Nytt från Akava Yrkesbanorna kan inte förlängas med tvång n Förhandlingarna om yrkesbanornas längd ledde till ett lyckat slutresultat. Arbetslivsgruppen, den så kallade Ahtela-gruppen, kunde inom utsatt tid presentera ett omfattande förslagspaket som enligt centralorganisationernas bedömning skjuter fram pensioneringen med ett drygt år.

När man dessutom beaktar den effekt som pensionsreformen 2005 och det socialpolitiska avtalet som ingicks för cirka ett år sedan har på pensioneringsåldern är målet på tre år nått enligt Akava, FFC och STTK. Ahtela-gruppen

lade fram drygt 20 förslag som kan verkställas så snart regeringen har färdigställt sin egen bedömning av dem före utgången av februari.

De förslag som gäller början av yrkesbanorna inkluderar Akavas långsiktiga mål: utbildningens kvalitet med tanke på sysselsättningen bör utgöra ett kriterium vid finansieringen av högskolorna. I förslagen betonas också vikten av att minska antalet invalidpensioner. Arbetsgruppen föreslår att mentala problem åtgärdas i ett tidigt skede, företagshälsovården

görs mer omfattande och inriktas på ett nytt sätt och att arbetslösa får tillgång till service som främjar arbetsförmågan.

Pensionsförhandlingarna strandade denna gång men behandlingen av pensionsfrågor fortsätter.

Enligt det socialpolitiska avtalet ska förhandlingar om den s.k. pensionsslussen föras redan nästa år. Målet bör då vara att skapa ett system som ökar arbetsgivarens ansvar och effektiviserar sysselsättningen av äldre utan att utplåna deras ekonomiska skyddsnät.

Trygghet och balans i arbetet n Akava har publicerat sina mål för utveckling av arbetslivet. De centrala verktyg som kan användas i utvecklingen av arbetslivet är reviderad lagstiftning, avtals- och förbundsvisa förhandlingar samt lokala avtal. Vid sidan av dessa ”hårda” metoder behövs också mer arbetslivsforskning med fokus på expertarbete samt kvalitativ utveckling av arbetslivet, vilket sker på arbetsplatserna.

Man bör förhindra att tidsbundna anställningar utnyttjas

som ett sätt att kringgå arbetstagarens uppsägningsskydd. Det är bra att framhäva den nytta som arbetsgivaren har av ordinarie anställningar.

För att samarbetskulturen på arbetsplatserna ska bli öppnare behövs stöd av lagstiftningen. De kostnader som åsamkas arbetsgivaren vid uppsägning av ekonomiska eller produktionsmässiga orsaker bör höjas.

I Akavamedlemmarnas arbete är det psykiska arbetarskyddet i

nyckelställning. Förpliktelserna inom arbetarskyddet och den därtill anslutna samarbetsverksamheten bör inkluderas i chefsutbildningen.

Organisationerna ska få rätt att väcka talan för att försvara arbetstagarnas rättigheter. Om arbetsmarknadsorganisationerna skulle ha rätt att på medlemskårens vägnar föra en gemensam talan kunde flera rättskränkningar avgöras på en gång utan att individens ställning hotas.

Förhandlingarna om yrkesbanorna i mål n De metoder för att förlänga yrkesbanorna som presenterats har alldeles i onödan mottagits med misstänksamhet. Om Ahtela-gruppens förslag genomförs vinner alla på det: akavamedlemmarna, de övriga löntagarna, arbetsgivarna och hela samhället.

Arbetshälsan och företagshälsovården bör stå i fokus när yrkesbanorna förlängs. Arbetsgruppen föreslår att sjukskrivna anställda ska få rätt till snabbare och effektivare sjukvård.

Ju snabbare en anställd blir frisk och kan återgå till arbetet, desto bättre för alla parter.

Akavas långvariga krav på att finansieringen av högskolorna måste bli förnuftigare håller på att realiseras. Finansieringen av högskolorna ska enligt planerna fastställas dels utifrån utbildningsvolymen, dels enligt hur de nyutexaminerade får arbete inom sin egen bransch.

Finland har inte råd att låta de unga slås ut från arbetslivet. Den utbildningsgaranti

Ordföranden

för unga som föreslagits är därför absolut nödvändig.

Under pensionsförhandlingarna höll Näringslivets centralförbund EK mycket länge fast vid sitt krav på en 40 år lång yrkesbana före pensioneringen. Bland de nedskärningar som EK föreslog fanns också intjäningsmodellen för arbetspension och deltidspensionerna. Alla dessa krav kunde avvärjas.

Det fanns heller inget behov av att ändra pensionssystemet eftersom det förnyades för bara fem år sedan. Redan nu står det klart att reformen ger resultat – man har börjat stanna längre kvar i arbetslivet.

När det gäller förlängningen av yrkesbanorna är det väsentligaste dock att arbetsgivarna håller kvar sina äldre anställda. Man måste också kunna behålla sin kompetens och arbetsförmåga även när man blir äldre. Yrkesbanorna kommer att bli längre om dessa faktorer är i skick.

Matti Viljanen Akavalainen 1 | 2010

35

www.a-lomat.fi

Katso Perhelomakohteet ja hae lomalle

Perheen kanssa kesälomalle A-lomien edullisilla perhelomilla riittää tekemistä isoille ja pienille lomalaisille. Tarjolla on monia hyviä lomakohteita kylpylöissä, hotelleissa, urheiluopistoilla ja lomakeskuksissa.

Haettavina ovat kesän lomaviikot ovat 22–34. Hakuaika päättyy 16.4.2010.

Lomille myönnetään lomatukea Ray-avustuksesta sosiaalisin ja taloudellisin perustein. :: Perhe- ja virkistyslomat: 180 euroa/aikuinen, lapset 6–16-vuotta 90 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta. :: Nuoret perheet -lomat: omavastuu 100 euroa/aikuinen, lapset 6–16-vuotiaat 80 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta. :: Koululaisperheiden ryhmäperheloma: omavastuu 120 euroa/aikuinen, lapset 6–16-vuotta 90 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta.

A-lomat ry | Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki | puh. 020 111 2770 (arkisin 9–12) | info@a-lomat.fi