Akavalainen 3/2013

Akavalainen 3 | 2013

Ostovoima on turvattava Akavalainen siirtyy verkkoon

Pätkätyöntekijä elää projekti kerrallaan

Akavalainen 3| 2013 ”Perinteinen näkemys on, että julkisella sektorilla työskentelevien leipä on kapea, mutta pitkä. Kapea se on edelleen, mutta pituus vaihtelee.”

JUKOn neuvottelujohtaja Risto Kangas

12

22

4

Jaksaako pätkää pitkään?

6

Ei kasvua ilman ostovoimaa

7

Kolme vastausta

8

Lyhyet

10

Reaalipalkat on turvattava yleiskorotuksella

12

Akavan uusi ilme yhdistää perinteitä ja muutosta

13

LakiWoman

14

Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon

16

Tyhmentääkö työ?

18

Vastavalmistuneiden työttömyyden kasvu seis

19

Kolumni: Valmistuvalle

20

Pidä huolta tekijänoikeuksista

22

Ryhtiä hommiin, kokousväki!

24

Vaihto-oppilaana omassa työpaikassa

26

Johtaja, katse budjetista asiakkaaseen

28

Eurooppa tarvitsee yhteiset työelämän pelisäännöt

29

”Menestymme yhdessä tai emme ollenkaan”

30

Huomenta, olet Euroopassa

31

Alueiden Akava on yhteinen ponnistus

32

Paras kesäduuni ikinä

34

Tutkittua

35

Nytt från Akava

Luku

11

1%

Palkansaajien ostovoima laskee ensi vuonna prosentin, kun laskelmissa otetaan huomioon kunnallisverotuksen kiristyminen ja eläkemaksujen korotus.

24 Akavalainen Järjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kpl Lehti verkkojulkaisuna: www.akavalainen.fi

Akavalainen 3 | 2013

Lue lisää ostovoiman kehityksestä sivulla 6.

Julkaisija ja kustantaja Akava ry Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 etunimi.sukunimi@akava.fi www.akava.fi

Päätoimittaja Marjo Ollikainen Toimituspäällikkö Jaana Parkkola Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen Taitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu) ISSN 2242-0983 (verkkolehti) Ilmestymispäivä: 7.6.2013 Kuvaaja: Laura Vesa Kuvassa: Wilhelmina Karikko

Puheenjohtajalta

Päätoimittajalta

Jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin sinistä

Ay-liikkeen on siirryttävä 2030-luvulle

Olin toukokuisena lauantaina lähes satavuotiaan kyläkoulun päätösjuhlassa. Appeni on opettanut kahden joen risteyksessä seisovassa keltaisessa puutalossa 37 vuotta ja mieheni siskoineen käyneet siellä koulua. Nyt koulu lakkautetaan.

Ammattiyhdistysliikettä arvostellaan nykyään vasemmalta ja oikealta. Yhteiskuntakriitikot syyttävät työttömyyden lisäämisestä, media demokratiavajeesta ja nuoret ryöstömentaliteetista. Meteli yltyy ja järjestäytymisaste laskee.

Minun ala-asteeni on Suomi-neidon vastakkaisella kyljellä, radan varrella ja yhä uhmakkaana. Silti tuona toukokuun iltana tarvittiin vain suvivirsi ja itkin suloisen kyläkoulun puolesta kuin vesiputous.

Ay-liikkeen arvostelu menee jo kohtuuttomuuksiin. Mutta ei aivan aiheetta. Me emme ole saaneet siirrettyä ay-liikettä ketterästi edes 2000-luvulle, kun valmiina pitäisi jo olla strategia 2020-luvun palkansaajaliikkeelle.

Mekin lakkautamme nyt jotakin perinteikästä ja arvokasta. Sinulla on kädessäsi viimeinen painotuotteena julkaistava Akavalainen. Lehtemme alkoi toukokuun lopulla ilmestyä verkkolehtenä, osana Akavan verkkopalvelua.

Pohjoismaisen ay-liikkeen saavutukset 1900-luvulla ovat upeita, mutta emme voi enää paistatella niiden lämmössä.

Meidän on ymmärrettävä globalisaation ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan haasteet paremmin ja otettava huomioon, millaisen maailman rakennamme tuleville sukupolville.

Nykyaika on muutosta. Uskon, että Akavalainen-lehden siirtyminen verkkoon on hyvää muutosta. Vapaudumme painoaikatauluista ja saamme kerrottua Akavan ja työelämän ajankohtaisista asioista liittojen jäsenille ja aktiiveille saman tien.

Taustoittavat ja syventävät artikkelimme ovat helpommin median, mahdollisten uusien jäsenten tai muuten vain uteliaiden luettavissa. Avaamme lukijoille mahdollisuuden ideoida ja keskustella Akavalaisen artikkeleista reaaliajassa.

Lisäksi Akava on uudistanut logonsa, visuaalisen ilmeensä ja verkkopalvelunsa. Sininen logomme palaa juurilleen, tuttuun seppele–pylväs-kuvioon. Uusi ilme perustuu ajatukseen, että meillä akavalaisilla on sekä rohkeutta uudistua että rohkeutta kunnioittaa niitä perinteitä, jotka olemme hyviksi havainneet.

Kaikki muuttuu. Ay-liikkeen on muututtava mukana. Turhautumisen hetkinä vilkaisu uuteen logoon muistuttaa, että me akavalaiset haluamme olla aktiivisia yhteiskunnan uudistajia, mutta ajoittain on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä on syytä uudistaa ja mitä säilyttää.

Kohta pysähdymme keräämään energiaa ensi talvea varten.

Toivotan kaikille suloista ja rentouttavaa kesää.

On uskallettava kyseenalaistaa järjestelmiä ja lainsäädäntöä, joita on tehty teollisuusyhteiskunnan aikana. Meidän pitää tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä sekä liittojen että keskusjärjestöjen tasolla ja uudistaa rakenteita niin, että kaikki järjestöt ovat tasavertaisia.

Miksi olen näin jyrkkä? Siksi, että palkansaajat tarvitsevat turvaa, hyviä työehtoja, ostovoimaa, työn ja perheen yhteensovittamista sekä hyvää työllisyyttä vielä 2030-luvullakin. He tarvitsevat vahvaa ja yhtenäistä ay-liikettä.

Ei riitä, että vain ay-liike uudistuu. Myös työnantajaliikkeen ja erityisesti ruohonjuuritason työnantajien on uudistuttava.

Työllisyyden lisääntyminen edellyttää pitkäjänteistä ja sitoutunutta työnantaja-ajattelua, eikä vain taloudellisen hyödyn maksimointia.

On eräs asia, jota ay-liikkeen historiasta ei ole syytä muuttaa: solidaarisuus. Solidaarisuus on sitä, että kaverillakin on töitä, nyt ja tulevaisuudessa. Sinun ja minun on osattava sanoa ”me”.

Sture Fjäder

Marjo Ollikainen

Akavalainen 3 | 2013

Wilhelmina Karikko on projektityön ammattilainen.

Jaksaako pätkää pitkään?

Pätkätyöntekijä elää usein projekti kerrallaan.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Laura Vesa

W

ilhelmina Karikon, 32, erityisosaamisalueeksi voisi nimetä liikkuvaan junaan hyppäämisen.

Karikko on kolmen viime vuoden aikana työskennellyt määräaikaisena kolmessa eri projektissa Tampereen kaupungilla.

– Projektityön tekeminen vaatii heittäytymistä ja päättäväisyyttä. On osattava tarttua heti toimeen ja unohtaa edellinen projekti. Turhia liikkeitä ei sallita, muuten aikataulu menee uusiksi, Karikko kertoo.

Tällä hetkellä Karikko työskentelee projektisuunnittelijana Tampereen Ikäkaste-hankkeessa. Hänen työhönsä kuuluu kaksi kokonaisuutta: ikäihmis-

Akavalainen 3 | 2013

ten perhehoitoa koskevan palvelumallin suunnitteleminen ja Ikäkampuspilotti, jossa kehitetään ikäihmisten palveluita.

Lisäksi Karikko muun muassa järjestelee seminaareja, tiedottaa sekä laatii toimintaohjeita ja sopimuksia.

Kuulostaa valtavalta työmaalta. Miten Tampereen kaupunki voi pärjätä ilman Karikkoa, kun hänen työnsä lokakuussa loppuu?

– Projektityöntekijän tavoite on tehdä itsestään tarpeeton siihen mennessä, kun projekti loppuu. Olenkin projektin alusta asti kirjoittanut itseäni siitä ulos.

Kun projekti päättyy, sen tuottama prosessi siirtyy osaksi kaupungin normaalia toimintaa, Karikko kuvaa.

Elämän suunnittelu vaikeaa Epävarmuus ja tulevaisuudesta huolehtiminen ovat pätkätyöläisen arkea. Määräaikaisen on haettava aktiivisesti töitä ennen työsuhteen päättymistä.

– Työttömänä työn hakeminen on aina vaikeampaa, Karikko toteaa.

Kun tulevaisuudesta ei ole varmuutta, on elämän suunnittelu hankalaa. Edes sitä, missä asuu, ei voi suunnitella etukäteen.

– Se ei ole perheellisenä enää mitenkään jännittävää, sanoo pienen pojan äiti.

Lisäksi esimerkiksi lomat on pidettävä pois ennen projektin loppumista.

– Aina lomia ei ehdi pitämään tai niitä on pidettävä ihmeellisiin aikoihin, mikä voi olla joskus lapsiperheelle hankalaa.

Epäilyttävä kolmekymppinen Karikko valmistui vuonna 2010 Lapin yliopistosta naistutkimuksen maisteriohjelmasta. Perheenlisäystä tuli vuonna 2008, kun molemmat vanhemmat olivat vielä opiskelijoita.

– Lapsen saaminen opiskeluaikana toimi hyvin, koska molemmilla oli mahdollisuus hoitaa lasta.

Entä miten Karikko kokee äitiyden vaikuttavan nyt työnsaantiin?

– Naistutkijana ei voi olla ajattelematta, miltä naimisissa oleminen ja yksi lapsi näyttävät työnantajan silmissä. Lisäksi kun ikää on 30 ja risat, saatan olla jonkun silmissä varsin epäilyttävä hakija, Karikko naurahtaa.

– Joskus perheen lisäyssuunnitelmista on työhaastattelussa kysyttykin, vaikkei saisi.

Takataskussa monipuolista osaamista Määräaikaisuuksissa on Karikon mielestä ollut paljon myös myönteisiä puolia.

– Olen saanut projekteista monipuolista työkokemusta ja kerryttänyt osaamista. Lisäksi kaupungin määräaikaisuuksissa on se hyvä puoli, että uutta työtä voi hakea sisäisiltä markkinoilta.

Karikko on päässyt Tampereen kaupungilla kehittämään itseään monipuolisesti määräaikaisista tehtävistään huolimatta. Hän on suorittanut muun muassa projektipäällikkökoulutuksen ja kahden viikon harjoittelun Brysselissä Tampere Pirkanmaan EUtoimistossa.

Karikko ei sulje uuden projektityön mahdollisuutta pois. Mutta.

– Projektityötä olisi vielä mielekkäämpää tehdä, jos projektin jälkeen olisi vakituinen paikka mihin palata.

Vakituiset paikat ovat kuitenkin ison kiven alla. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla auki olleen vakituisen suunnittelijan paikkaa haki 142 hakijaa.

20 vuotta pätkätöissä Petteri Suominen, 49, on työskennellyt määräaikaisissa virka- ja työsuhteissa koko työuransa eli noin 20 vuotta.

Hän valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 1995 pääaineenaan valtiooppi.

– Määräaikaisuudet pitävät pään virkeänä, kun yhteen hommaan ei ehdi

turtumaan. On ollut pakko luovia ja pysähtyä välillä miettimään, mitä haluaa tehdä, Suominen kertoo.

Suominen työskentelee parhaillaan Asumispalvelusäätiö APSAssa viisivuotisessa projektissa, joka päättyy 2016.

Sen jälkeistä elämää Suominen ei ole vielä miettinyt tarkemmin.

Suominen myöntää määräaikaisten töiden haitanneen oman talouden suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi vuoden 2010 aluehallintouudistus murskasi Suomisen omakotitalosuunnitelmat.

– Työskentelin silloin sijaisena lääninhallituksen poliisiosastolla. Sijaistamani henkilö irtisanoutui, mutta en voinut hakea paikkaa, koska uudistuksen takia määräaikaisia työntekijöitä ei saanut vakinaistaa. Enkä ollut ainoa määräaikainen, joka koki uudistuksen yhteydessä saman kohtalon.

Ketjutukset maan tapa Sekä Karikko että Suominen ovat Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen jäseniä. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen toiminnanjohtajan Simo Pöyhösen mukaan määräaikaisuuksilla on joskus myös sijansa, mutta perusteettomista määräaikaisuuksista on tullut muun muassa julkishallinnossa ikävä tapa.

– Erityisesti nuoria naisia palkataan määräaikaisiin palvelussuhteisiin perhevapaakustannusten pelossa ja ketjutettavien sijaisuuksien takia. Määräaikaisuudet hankaloittavat perheen perustamista ja esimerkiksi asunnon hankintaa, Pöyhönen huomauttaa.

Hänen mielestään perusteettomat määräaikaisuudet ovat muodostuneet vääristyneen henkilöstöpolitiikan välineeksi, jolloin työuransa alkuvaiheessa olevat toimivat henkilöstöpolitiikan joustonvarana.

– Määräaikaisuus on kätevä keino pidentää koeaikaa, se on helppo tapa päästä työntekijästä irti, sitä käytettäessä saa harrastaa lyhyen tähtäyksen henkilöstösuunnittelua ja sen avulla pidetään työntekijä nöyränä, Pöyhönen summaa.

Liitto on vienyt ilmitulleet tapaukset usein oikeuteen asti, jolloin ne on todettu laittomiksi.

– Valitettavan usein tapaukset ovat olleet julkisella sektorilla, ja jotkut virastot ovatkin niiden myötä vakinaistaneet henkilöstöään. Paljon on vielä tehtävää, vaikka esimerkiksi luottamusmiesten tiedonsaantioikeus henkilöstön määräaikaisuuksista on parantunut.

Jatkuvat pätkät uhka terveydelle ja tasa-arvolle TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki väitteli korkeasti koulutettujen pätkätöistä vuonna 2009. Leinikin mielestä viime vuoden tilastot osoittavat, että työmarkkinoilta otetaan nyt löysät pois.

– Osa-aikainen työ on romahtanut ja määräaikaiset työt lisääntyneet. Lisäksi vuokratyötä esiintyy yrityksissä, joissa on päällä yt:t, Leinikki sanoo.

Ennen määräaikaisuudet olivat Leinikin mukaan pidempiä. Nyt ne ovat lyhentyneet ja niiltä odotetaan enemmän. Vaatimukset ovat kasvaneet.

– Työnantajan ei tarvitse kantaa taloudellista vastuuta projektien välisestä ajasta.

Vastuun kantaa pätkätyöntekijä itse.

Leinikki muistuttaa, että pitkään jatkuneet määräaikaisuudet aiheuttavat tutkimusten mukaan terveysongelmia.

– Kannattaa miettiä, mitä jatkuvat pätkät tekevät omalle terveydelle ja jaksamiselle.

Julkisella sektorilla on säästötalkoot ja virkojen täyttökiellot, jolloin lakisääteisiä tehtäviä tekemään tarvitaan määräaikaisia. Yleensä he ovat naisia, jotka lykkäävät määräaikaisuuksien takia perheen perustamista.

– Määräaikaisuudet kohdistuvat edelleen tiettyyn sukupuoleen ja ikäryhmään. Suurin epäkohta on se, että määräaikaisuudet syventävät epätasa-arvoa naisten ja miesten välillä.

Puolet määräaikaisista työsuhteista ketjutettuja 48 prosenttia akavalaisista määräaikaisista tekee työtään ketjutetussa määräaikaisessa työsuhteessa, kertoo Akavan tuore jäsenkysely. Keskimäärin vastaajat olivat toisessa peräkkäisessä määräaikaisuudessaan, mutta pahimmillaan peräkkäisiä pätkäsuhteita oli kertynyt useiden vuosien ajalta kymmeniä.

Lue lisää: www.akava.fi/akavalaiset_ tyoelamassa

Akavalainen 3 | 2013

Ei kasvua ilman ostovoimaa Ostovoiman ja työllisyyden turvaamiseksi tarvitaan maltillinen palkkaratkaisu, jota on tuettava ansiotuloveron kevennyksellä. Yhteisöveroalennus vaikuttaa myönteisesti Suomen talouteen, mutta ei riittävän nopeasti.

Teksti n Jaana Parkkola

V

aara ohi vai pahin edessä?

Suomen talous on kamppaillut lamaa vastaan jo viisi vuotta. Akavan pääekonomistin Eugen Koevin mielestä talouskriisistä on selvitty suhteellisen hyvin 1990-luvun mustiin vuosiin verrattuna – tähän saakka.

– Työttömyys ei ole räjähtänyt käsiin, vaikka teollisuudella ja viennillä on mennyt heikosti useamman vuoden ajan, Koev sanoo.

Teollisuudesta on hävinnyt työpaikkoja ja uutta työtä on syntynyt erilaisissa liike-elämän palveluissa. Koev muistuttaa, että palvelusektorille ei synny uusia työpaikkoja, ellei suomalaisten ostovoimasta huolehdita.

– Suomen talous on pyörinyt viime vuosiin asti lähinnä siksi, että kotimainen kulutus on kasvanut. 56 prosenttia bruttokansantuotteesta tulee yksityisestä kulutuksesta. Sen merkitys on lisääntynyt sitä mukaa, kun perinteisen teollisuuden merkitys on pienentynyt.

Yksityisen kulutuksen kasvu on kuitenkin tänä vuonna loppunut ja vienti on sakannut. Koevin mukaan kotimaisen kysynnän lasku jatkuu todennäköisesti ensi vuonna ja muuttuu jyrkemmäksi.

– Tässä tilanteessa olisi tärkeintä tukea suomalaisten ostovoimaa.

Ostovoima pohjalukemissa Palkkojen ostovoimaa kuvaavat tilastot ovat karua luettavaa. Vaikka yleinen ansiotaso nouseekin ensi vuonna valtiovarainministeriönisteriön arvion mu-

Akavalainen 3 | 2013

kaan 2,4 prosenttia, käteen jää vähemmän euroja kuin aiemmin.

– Palkkojen ostovoima laskee tänä vuonna ensimmäistä kertaa 90-luvun laman jälkeen. Ansiotason kehityksestä huolimatta ostovoima laskee 0,5 prosenttia. Ensi vuonna ostovoiman syvenee näillä näkymin entisestään.

Jos laskelmissa huomioidaan kunnallisverotus ja eläkemaksujen korotus, ostovoima laskee prosentin, Koev ynnää.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verojen ja hintojen muutosten jälkeen keskivertopalkalla saa tänä ja ensi vuonna vähemmän tavaroita ja palveluja kuin viime vuonna. Tällä ei kotimaista kysyntää lisätä. Mikä neuvoksi?

Koevin mukaan ilmassa on monta kysymysmerkkiä, joista yksi on ensi syksyn palkkaratkaisut.

– Suomen teollisuuden, vientisektorin ja työllisyyden parantamiseksi olisi tärkeää, että ratkaisu olisi maltillinen. Se ei kuitenkaan edistä ostovoimaa, ellei verotusta samaan aikaan kevennetä.

Palkkojen ostovoima laskee tänä vuonna ensimmäistä kertaa 1990-luvun laman jälkeen.

– Ostovoimaa edistävä ratkaisu eli tuntuvat palkankorotukset puolestaan vaikeuttavat teollisuuden kilpailukykyä. Tämä kuvastaa, kuinka vaikea tilanne on.

Ansiotuloverotukseen inflaatiotarkistus Syksyn neuvotteluista odotetaan tiukkoja. Maltilliset palkankorotukset eivät lämmitä palkansaajaa, kun inflaatio, eläkemaksut ja veronkiritykset vievät ostovoiman pakkaselle.

– Jos halutaan sekä ostovoimaa että työllisyyttä vahvistava palkkaratkaisu, sitä on tuettava ansiotuloveron alentamisella. Akava esittääkin ansiotuloverotukseen 2,5 prosentin inflaatiotarkistusta, Koev sanoo.

Toinen lääke on eläkemaksujen kompensoiminen.

– Työmarkkinaosapuolet sopivat ensi syksynä ensi vuoden eläkemaksuista. Jos työntekijöiden eläkemaksut nousevat, ne on kompensoitava aiempien vuosien tapaan ansiotuloverotuksessa.

Yhteisöveropäätöksellä hitaat vaikutukset Hallituksen yhteisöveropäätöstä Koe kuvailee kaiken kaikkiaan myönteiseksi asiaksi, jossa palkansaajat kuitenkin unohdettiin tyystin. Samalla hallitus muutti verolinjaa, johon aiempina vuosina on totuttu.

– Suomessa on 15 viime vuotta elvytetty matalasuhdanteissa nimen-

omaan ostovoimaa vahvistamalla. Istuva hallitus muutti veropoliittisen linjan kerralla, kun se alensi yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksikköä. Päätös parantaa tuntuvasti yritysten kannattavuutta. Ansiotulo- ja kulutusverojen kiristykset sen sijaan nakertavat ostovoimaa.

Koevin mukaan yhteisöveroalennus näkyy Suomen taloudessa myöhemmin, kun taloustilanne Euroopassa paranee.

– Suhdannepoliittisesti olisi ollut fiksumpaa alentaa ansiotuloverotusta, jolla olisi lisätty kotimaista kysyntää. Yhteisöveropäätöksellä ei ole välittömiä talouden elvytysvaikutuksia tai ne ovat hyvin vähäisiä. Ja toisaalta kustannukset näkyvät heti valtion kassassa, Koev huomauttaa.

Akavan ehdotus ostovoiman turvaamiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi: n 2,5 prosentin inflaatiotarkistus ansiotuloverotukseen n Työntekijöiden mahdollisten eläkemaksujen korotusten kompensoiminen ansiotuloverotuksessa n Maltilliset palkankorotukset

Miten nopeasti yhteisöveroleikkaukset kasvattavat työllisyyttä?

Jutta Urpilainen, valtiovarainministeri

Vähitellen, kun yritykset alkavat investoida halukkaammin ja ovat valmiimpia ottamaan riskejä. Verokannan alentamisella voidaan vauhdittaa uusien innovaatioiden keksimistä ja edistää talouden rakennemuutosta, joiden seurauksena syntyy uusia työpaikkoja. Työllisyyden kannalta kaikkein tärkeintä on, että kansainvälinen ja kotimainen kysyntä elpyvät. Yhdessä nämä tekijät voivat kasvattaa työllisyyttä nopeastikin.

BKT:n muutos ja siihen vaikuttavat kysyntäerät % 8 6 4 2 0

Jussi Mustonen, johtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto

-2 -4 Yksityinen kulutus Investoinnit Nettovienti Muu kotimainen kysyntä BKT

-6 -8 -10

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Lähde: Tilastokeskus, valtiovarainministeriö, Akavan omat laskelmat

Arvioita palkkojen ostovoiman kehityksestä Bruttopalkka 2012 e/kk

1 500

2 000

2 500

3 000

3 500

4 000

4 500

5 000

5 500

6 000

7 000

9 000

2013 2014 a) 2014 b) Nettoreaalipalkan muutos, %, edellisestä vuodesta -0,2 -0,2 -0,7 -0,1 -0,2 -0,7 -0,4 -0,5 -0,9 -0,4 -0,5 -0,9 -0,5 -0,5 -1,0 -0,4 -0,5 -1,0 -0,4 -0,4 -1,0 -0,4 -0,4 -0,9 -0,3 -0,4 -0,9 -0,5 -0,7 -1,1 -0,6 -0,6 -1,1 -0,7 -0,5 -1,1

Vuodelle 2014 on laskettu kaksi vaihtoehtoa a) ansiotuloverotukseen vaikuttavat vain hallituksen tekemät päätökset b) lisäksi työntekijän eläkemaksun korotus 0,4 % ja kunnallisverotuksen kiristys keskimäärin 0,1 %

Työllisyys kääntyy kasvuun, jos kykenemme hyödyntämään vientimarkkinoidemme aikanaan vahvistuvan imun. Kasvumahdollisuuksien auetessa yhteisöveron alentaminen kiihdyttää investointeja välittömästi ja lisää siten työllisyyttä heti – alkuun varovaisesti, mutta jatkossa kasvavasti investointien sekä näiden kotimarkkinoille suuntautuvien kerrannaisvaikutusten tahdissa.

Seppo Kari, tutkimusjohtaja, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Vaikutusten vähänkään luotettavampi arvioiminen vaatisi hyvää makromallia, jossa otettaisiin huomioon työmarkkinat, verotuksen vaikutukset investointipäätöksiin ja pääoman kansainvälinen liikkuvuus. Kun sellaista ei ole, voi enintään todeta, että yhteisöveroleikkaukset näkyvät työllisyydessä vasta vuosien päästä, investointien kasvun seurauksena. Verokannan alentamisella on toki myös nopeampia vaikutuksia, jotka voivat näkyä yhteisöverotuotossa jo lähivuosina.

Akavalainen 3 | 2013

Lyhyet TJS aloittaa kielikoulutukset TJS Opintokeskus laajentaa koulutustarjontaansa kielikoulutuksiin. TJS tarjoaa syksystä lähtien neljä ammattiliittojen tarpeisiin räätälöityä koulutusta: Viestintävalmiuksia kansainvälisiin kokouksiin (englanti), Viestintävalmiuksia pohjoismaisiin kokouksiin (ruotsi) sekä Sujuvuutta vieraskieliseen jäsenpalveluun englanniksi ja ruotsiksi. Koulutukset toteutetaan yhteistyössä Delingua Oy:n kanssa.

Koulutukset on suunnattu liittojen henkilöstölle ja henkilöstön edustajille, mutta ne sopivat myös yhdistysaktiiveille – erityisesti jos yhdistyksen jäsenhankintaa tai edunvalvontaa tehdään muulla kielellä kuin suomeksi.

Jiri Halttunen]

Lisätietoa: www.tjs-opintokeskus.fi/koulutus n

Syysloma 1. askeleen tahdissa?

Syksyn 1.askel-jaksoille voi jo ilmoittautua. Kurssit on tarkoitettu kaikille akavalaisille ja heidän perheilleen. Jaksoille kannattaa ilmoittautua ajoissa, sillä esimerkiksi kesän jaksoille eivät kaikki halukkaat päässeet mukaan. 1.askel-jaksolla on mahdollista muun muassa tutustua uusiin lajeihin.

Lisätietoa: www.pht.fi n

Ay-liikkeen syyllisyysoikeudenkäynti SuomiAreenalla Akava on jälleen heinäkuussa mukana Porin SuomiAreenalla. Tervetuloa seuraamaan Akavan perjantaiproduktiota 19.7. kello 14.00–15.15 Porin teatterin kahvioon.

Akavan tilaisuuden otsikko on “Ay-liikkeen syyllisyysoikeudenkäynti”. Mukana oikeudenkäynnissä ovat varatuomari Seppo Riski, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Jouni Markkanen sekä Akavan johtajat Pekka Piispanen ja Maria Löfgren. Tilaisuuden juontaja-tuomarina toimii vapaa kirjailija Kaarina Hazard. n

Lainattua ”Miksi lakimies nauraa niin harvoin?”

Kysymys LakimiesUutisissa 3/2013

Linkki www.minna.fi

”Lääketieteen tabuista on hyvä keskustella” Otsikko Lääkärilehdessä 20/2013 ”Jäsenemme on palkattu tekemään työtä kunnassa, talkoot on eri asia.”

Simo Kekki, Yhteenveto-lehti 2/2013

Akavalainen 3 | 2013

Tasa-arvotiedon keskus Minna kokoaa ja välittää tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta. Verkkopalvelussa on muun muassa tutkimus- ja hankeuutisia, ajankohtaista tasa-arvotietoa sekä puheenvuoroja alan asiantuntijoilta ja vaikuttajilta.

Lyhyet Osallistu keskusteluun: Millainen on hyvä työelämä vuonna 2020?

Millainen on hyvä työelämä vuonna 2020? Mikä saa sinut viihtymään ja pysymään töissä? Kerro oma mielipiteesi Facebookissa tai otakantaa.fi-verkkosivustolla. Keskustelu on avoinna kaikille 16.6.2013 saakka.

Työelämä koskettaa jokaista suomalaista jollakin tavalla. Suomen hallitus sekä kaikki keskeiset suomalaiset työelämätoimijat haluavat tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Ne tarjoavat osaamistaan ja palveluitaan, mutta muutoksen tekevät työpaikat. Tavoitteen saavuttamiseksi halutaan herättää keskustelua Suomen työelämän arvoista. Tarkoitus on kirkastaa, mihin arvoihin Euroopan parhaan työelämän tulisi perustua vuonna 2020.

Tietoa hankkeesta: www.tem.fi/tyoelama2020 Facebookissa: www.facebook.com/SuomenTyoelamanArvot2020 n

Yrittäjyys uravaihtoehtona!

Koulutusta yrittäjyyttä suunnittelevalle

Oletko harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä?

Oletko siirtymässä palkansaajasta yrittäjäksi?

Oletko yrittäjä, mutta mietit vielä miten parhaiten toteutat ideasi?

perjantaina 13.9.2013 klo 14 Rake-sali (Erottajankatu 4 C, Helsinki)

Koulutus on suunnattu Akavan liittojen jäsenille, asiantuntijoille, jotka pohtivat yrittäjyyttä osana uraansa ja ovat yrittäjyyden alkutaipaleella.

Ilmoittaudu viimeistään perjantaina 30.8.2013 osoitteessa: www.akava.fi/yrittajakoulutus2013

Akavalainen 2013 koulutus yrittäjille_ 94x132 mm Yrittäjyys uravaihtoehtona.indd 1

5/28/2013 12:18:48 PM

Kenelle Akavan yrittäjäpalkinto tänä vuonna?

Kesätyöntekijöiden oikeudet kuntoon SAK:n, STTK:n ja Akavan Kesäduunari-info palvelee jälleen tänä kesänä nuoria kesätyöntekijöitä. Maksuton palvelu auttaa nuorten työsuhteisiin liittyvissä asioissa jo yhdeksättä kertaa.

Vuosien kuluessa palvelussa on vastattu tuhansien nuorten, heidän vanhempiensa ja työnantajien kysymyksiin. Kysyntä on kasvanut: viime kesänä yhteydenottoja oli lähes 530, yli sata enemmän kuin vuonna 2011.

Tutustu tarkemmin ja tee oma ehdotuksesi 20.9.2013 mennessä

www.akava.fi/yrittajapalkinto

Palvelu neuvoo muun muassa työsopimuksen tekemiseen, palkkoihin ja työvuoroihin liittyvissä asioissa.

Kesäduunari-info palvelee 23.8. asti numerossa 0800 179 279 ja osoitteessa www.kesaduunari.fi. Keskustelua käydään myös Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/kesaduunari.

Puhelinpalvelu on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9–15. Neuvontaa saa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Palveluun voi soittaa nimettömänä. n Yrittäjäpalkintoilmoitus_Akavalainen3_2013.indd 1

Akavalainen 3 | 2013 5/22/2013 7:36:39 AM

Reaalipalkat on turvattava yleiskorotuksella Akavan neuvottelujärjestöt valmistautuvat syksyllä liittokierrokselle. Jos vastoin odotuksia päädytään keskitettyyn ratkaisuun, sekin kelpaa, jos sisältö on riittävä.

Suurin huoli on, ettei korkeasti koulutettuja huomioida palkankorotuksissa.

Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu n Kuva: Ida Pimenoff

T

uleva palkkaratkaisu voi akavalaisten neuvottelujärjestöjen mukaan sisältää sekä prosentti- että europohjaisia korotuksia. Reaalipalkat pitää neuvottelujärjestöjen mukaan ainakin taata, toisin sanoen korotusten pitää pysyä inflaation tahdissa.

Sen sijaan paikallinen sopiminen palkoista jakaa mielipiteet.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestöllä JUKOlla on pitkä kokemus paikallisesta sopimisesta kuntasektorilla. Ylemmät Toimihenkilöt YTN sekä Tekniikka ja Terveys KTN katsovat, että palkoista voisi yksityisellä sektorilla sopia ilman paikallisia eriä.

YTN lähtee tavoittelemaan kaikille ostovoiman kehittymisen takaavaa yleiskorotusta.

– Paikallisesti neuvotellut palkkaerät eivät sovi korkeasti koulutetuille.

Kun jaettavaa on vähän ja sekin paloitellaan, voi käydä niin, että joidenkin reaalipalkat laskevat. Se aiheuttaa luonnollisesti närää työpaikoilla, YTN:n ja Uuden Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari muistuttaa.

– YTN:läiset menevät töihin yleensä sopimuspalkoilla. Uran edetessä referenssit ja osaaminen kasvavat, joten palkkojenkin pitäisi nousta.

Tällöin työnantaja vetoaa siihen, ettei paikallisten erien jälkeen jää rahaa henkilökohtaisten palkkojen korottamiseen. Porokari muistuttaa, että uran alkupalkat eivät vastaa työmäärää ja vastuuta.

10

Akavalainen 3 | 2013

Kanneoikeus hyödyttäisi työnantajaakin.

Työajat ja liittokanne solmukohtia Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tavoitteena on pitäytyä mahdollisimman alhaisessa palkkaratkaisussa ja jättää asiakysymykset sikseen. YTN haluaa työaikapankit käyttöön laajasti. Sen mukaan työajoissa, niiden seurannassa ja ylitöissä on noudatettava lakia ja työajan ylitykset tulee voida tallettaa pankkiin.

Toinen merkittävä hanke on ammattiliittojen kanneoikeus, jota teollisuusliitot ajavat yhdessä yli keskusjärjestörajojen.

Porokari muistuttaa, että liittojen kanneoikeus on jo käytössä esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa.

– Se ehkäisisi työnantajan väärinkäytöksiä ja suoranaisia laittomuuksia sekä vähentäisi siten palkansaajapuolen mielenilmauksia, Porokari perustelee.

– Lisäksi se estäisi epäreilua kilpailua työehdoilla. Kanneoikeus hyödyttäisi työnantajaakin.

Teollisuuden palkansaajien neuvottelukoordinaatio pelasi jo viime

kierroksella SAK:laisen Metalliliiton, STTK:laisen Ammattiliitto Pron ja akavalaisen Uuden Insinööriliiton välillä.

– Yhteistyö toimi hyvin, vaikka meillä oli vain vähän aikaa valmisteluihin. Nyt tavoitteita ja neuvottelutaktiikkaa on ehditty valmistella paremmin, Porokari kertoo.

Kolmen päivän koulutusvapaasta jäi kuitenkin hapan maku. Ensin työnantajapuoli vesitti oikeuden vain koulutukseksi.

– Sitten verottaja yrittää vielä venkoilla asian kanssa. On se kumma, että tätä ei ole vieläkään saatu valmiiksi.

Koulutuspaketin toivoisi olevan jo sivuasia.

Porokarin mukaan neuvottelukuviot pysyvät selkeinä. Teollisuuden palkansaajilla ja YTN:llä on omat roolinsa. YTN:n teollisuusliitot hakevat TP-yhteistyöstä sivustatukea vaatimuksilleen.

KTN: “Nollalinja on huijausta” Neuvottelujärjestö Tekniikka ja Terveys KTN:n puheenjohtaja Keijo Houhala muistuttaa, että työnantajapuolen puheet nollalinjasta esitetään hämäyksen vuoksi.

– Tosiasiassa työnantajan esittämä nollalinja merkitsisi palkkojen ostovoiman leikkaamista. Jos korotus olisi vähintään inflaation verran, voitaisiin puhua nollalinjasta.

Ostovoiman leikkaaminen poikisi vain lisää työttömyyttä palvelualoil-

– Kuntapuolen sopimukset umpeutuvat vasta helmikuun lopussa ja yliopiston puolella maaliskuun lopussa.

Katsotaan ensin hallituksen elokuun budjettiriihi ja mitä sieltä tulee.

Kangas muistuttaa, että keväällä yrityksille annettu yhteisöverohelpotus auttaa työnantajia, mutta palkansaajille ei tullut mitään.

Liittokierroksesta voi hänen mukaansa tulla varsin työläs. Palkkakilpailu voi äityä hankalaksi.

– Liitoilla on aina alakohtaisia kysymyksiä ratkaistavana, patoutumia on myös aiemmilta kierroksilta. Ne voivat vaikeuttaa tilannetta.

Kangas huomauttaa, että työnantaja pyrkii koordinoimaan sopimustoimintaa, mutta liittokierroksella se ei ole helppoa.

– Lisäksi sopimukset päättyvät hyvin eriaikaisesti.

Korkeasti koulutetut naisvaltaiset alat tarvitsisivat JUKOn mukaan erilliskorotuksen.

Esimerkiksi lastentarhanopettajat ovat jääneet yleisessä palkkakehityksessä jälkeen.

le ja lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Siihen ei Houhalan mukaan pidä suostua.

Nollalinja-mielikuvilla yritetään pehmittää palkansaajapuolta säästötalkoisiin. Kuntapuolella työnantajien esittämä kolmen prosentin säästö henkilöstömenoissa tekee neuvotteluista Houhalan mukaan todella vaikeat.

Palkankorotusten ohella KTN haluaa edetä myös asiakysymyksissä.

Palkkausjärjestelmissä on paljon parannettavaa.

– Teknisten sopimuksen palkkausjärjestelmän kehittämistä pitää jatkaa siten, että eri elementit ja kannustavuustekijät huomioidaan. Lisäksi terveydenhoitajien palkkahinnoitteluliitteessä on kehitettävää.

Usko raamisopimuksen jatkoon tai uuteen raamiin on Houhalan mukaan olematon.

– Aloitteen pitäisi tulla työnantajapuolelta. Maaliskuussa palkansaaja-

puolen esitys ei poikinut tulosta, joten pallo on työnantajalla.

“Ei hoppua uusiin sopimuksiin” Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn neuvottelujohtajan Risto Kankaan mukaan neuvottelukierrosta tuskin kiirehditään, vaikka valtiovallalta onkin tullut sellaisia toiveita.

Nollalinja ei tule kysymykseen.

JUKO hakee uutta palkkaohjelmaa JUKOn sisällä on erilaisia palkkapaineita. Korkeasti koulutetut naisvaltaiset alat tarvitsisivat Kankaan mukaan erilliskorotuksen. Esimerkiksi museoja kirjastoala, lastentarhan- ja luokanopettajat sekä sosiaalityöntekijät ovat jääneet yleisessä palkkakehityksessä jälkeen.

– Asian korjaamiseksi on vaikea löytää palkansaajapuolelta riittävää yksimielisyyttä. Naisvaltaisille aloille osoitetut korotukset ovat hyödyntäneet suhteellisesti enemmän heikosti koulutettuja matalapalkka-aloja.

Kuntasektorille tarvittaisiin uusi palkkaohjelma. Edellinen auttoi sen verran, etteivät alan palkat jääneet muista enempää jälkeen.

– Nollalinja ei tule kysymykseen.

Yleiskorotus on oltava.

Jos rahaa jaetaan paikallisesti, erän pitää Kankaan mukaan olla riittävän suuri, jotta sillä voidaan saada jotain aikaan.

– Kannattaa miettiä koko paikallisen sopimisen mielekkyyttä, jos jaettavaa on vain prosentin kymmenys. Se ei motivoi paikalliseen neuvottelutoimintaan, Kangas painottaa.

– Perinteinen näkemys on, että julkisella sektorilla työskentelevien leipä on kapea, mutta pitkä. Kapea se on edelleen, mutta pituus vaihtelee.

Lomautukset ja irtisanomisuhat ovat arkipäivää julkisellakin sektorilla.

– Palkkojen pitää olla kunnolliset, jotta voidaan kilpailla koulutetusta ja osaavasta työvoimasta, Kangas sanoo.

Akavalainen 3 | 2013

11

Akavan uusi ilme yhdistää perinteitä ja muutosta Puolen vuoden suuri urakka on nyt valmis.

Julkistimme toukokuun lopulla Akavan uuden logon ja ilmeen.

Teksti n Marjo Ollikainen

A

kavan toissa vuonna hyväksytyssä strategiassa lukee, että olemme aloitteellinen uudistaja. Nyt sen näkee myös Akavan ilmeestä. Vaikka muokkasimme tunnuksen uuteen uskoon, palasimme samalla juurillemme, kuljettuamme pitkän matkan kiehkuran kautta tuttuun ja turvalliseen pylväs– seppele-kuvioon.

Uudistus perustuu ajatukseen, että Akavalla on sekä rohkeutta uudistua että rohkeutta kunnioittaa niitä perinteitä, jotka on hyväksi havaittu.

Otimme uudistuksessa mallia pitkästä ja arvokkaasta perinteestä, jota toimme nykyaikaan sopivaksi. Uusi ilme viestii tavoitteistamme, joiden mukaan Akava on nykyaikainen ja aktiivinen vaikuttaja sekä aloitteellinen uudistaja. Ilme muistuttaa siitä, että uudistumisen ohella akavalaiset jatka-

vat perinteitään asiantuntijoina ja vastuunkantajina.

Konstailematon ja helposti lähestyttävä Akavan uuden ilmeen suunnittelu lähti liikkeelle ennen joulua. Vanha ilme alkoi olla käytännön työssä hankala, koska se oli suunniteltu käytettäväksi lähinnä paperilla. Lisäksi olimme päättäneet uudistaa verkkosivut, joten ilmettä oli uudistettava joka tapauksessa.

Koska ilmettä ei kannata uusia kovin usein, Akavan hallitus päätti, että myös logo laitetaan työn alle.

Hallitus siunasi hankkeen joulukuun kokouksessaan, ja tapasimme kilpailutuksemme voittaneen graafisen suunnittelutoimiston Nimiön saman tien. Oli aika pukea sanoiksi, mitä kaikkea Akava on.

Näiden sanojen pohjalta Nimiön graafiset muotoilijat Annukka Saikkonen ja Matti Uronen ryhtyivät suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmettä.

Akavassa hankkeen pääurakoitsijana toimi tiedottaja Jaana Parkkola.

– Meille tuli yllätyksenä, kuinka arkisten asioiden eteen Akavassa tehdään töitä. Samaa suoraviivaisuutta halusimme ilmeeseen: se on konstailematon ja helposti lähestyttävä. Nostimme ilmeen keskiöön Akavan tavoitteet, jotka tuodaan esiin selkeällä ja vahvalla typografialla, Annukka Saikkonen kertoo.

Suunnittelussa lähdettiin liikkeelle Akavan liittojen jäsenistä. Yhteinen merkki ja vahva värinkäyttö tuovat yhteen Akavan, Akavan opiskelijat ja niiden julkaisumateriaalin.

Akavan uusi logo muodostuu seppeleestä ja doorilaisesta pylväästä. Yhteinen merkki tuo yhteen Akavan, Akavan opiskelijoiden ja Akavalainen-verkkolehden tunnukset.

Akavan logo palaa juurilleen pylväs–seppele-kuvioon. Aiemmin käytössä ollut kiehkuralogo poistuu käytöstä.

Akavan uusi pääviesti on ”Hyvä arki on tehtävä”. Esitteissä, markkinoinnissa ja esitysaineistoissa käytetään lisäksi lauseita ”Työstä hyvää elämää” ja ”Ajatuksenvoimasta tekoihin”.

12

Akavalainen 3 | 2013

Hyvä arki on tehtävä Akavan strategian missio on yhä ”Menestystä ja turvaa yhdessä”. Erilaisissa julkaisuissa käytössä on uusi pääviesti ”Hyvä arki on tehtävä”.

Pääviesti kertoo kahdesta asiasta.

Se kuvastaa Akavan sitoutumista hyvän työn ja arjen kehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä arki on tehtävä, joka pitää tehdä. Lisäksi pääviesti heijastaa aktiivista asennetta: hyvä työ ei synny itsestään, vaan se on tehtävä.

Tämän lisäksi esitteissä, markkinoinnissa ja esitysaineistoissa käytetään nostoina lauseita ”Työstä hyvää elämää”, ”Ajatuksenvoimasta tekoihin” sekä Akavan opiskelijoilla ”Työstä hyvä tulevaisuus”. Lauseet ovat copywriter Jonathan Manderin käsialaa.

Lähemmäs liittoja ja jäseniä verkossa Osana ilmeuudistusta julkaistiin uusi Akavan verkkopalvelu. Sen ansiosta

Akava ja Akavan jäsenliitot pääsevät näkyville entistä paremmin. Verkkosivut haluttiin tuoda lähemmäksi jäseniä, mediaa, mahdollisia uusia jäseniä ja muita kiinnostuneita.

Akavalainen-lehti ilmestyy jatkossa verkkolehtenä osana Akavan verkkopalvelua. Viisi kertaa vuodessa ilmestyneen painotuotteen sijaan Akava pystyy nyt kertomaan akavalaiset uutiset ja ajankohtaiset ilmiöt saman tien.

Yhteistyökumppanina verkkopalvelun kehittämisessä ja toteuttamisessa toimii yhä Poutapilvi Web Design, joka on myös suunnitellut sivuston ulkoasun. Verkkotiedottaja Ritva Siikamäki toimi Akavassa laajan hankkeen projektipäällikkönä.

Akavan ilmekokonaisuus ja sen sovellukset on suunniteltu elämään ajassa siten, että seuraavaa uudistushanketta ei tarvitse laittaa käyntiin muutaman vuoden kuluttua. Nyt meillä on erinomaiset työkalut Akavan tavoitteista ja uusista avauksista viestimiseen.

Aina kohti ratkaisua

Akavalaisen yhteistoiminnan periaatteet 1

Akavan julkaisuille on suunniteltu yhtenäiset julkaisupohjat, joita hyödynnetään Akavan sisäisissä ja ulkoisissa julkaisuissa.

Akavalainen 3 | 2013

13

Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon Akavalainen-lehti ja sen edeltäjät ovat sitoneet akavalaiset aktiivit yhteen vuosikymmenien ajan. Verkkoaika antaa yhteisöllisyydelle uudenlaiset mahdollisuudet.

Teksti n Jaana Parkkola

T

ämä numero on viimeinen painotuotteena julkaistava Akavalainen-lehti. Akavalainen ilmestyy jatkossa verkkolehtenä osana Akavan verkkopalvelua osoitteessa www.akavalainen.fi.

Verkkoon siirtyminen antaa meille mahdollisuuden kertoa Akavaan ja

akavalaisiin liittyvistä uutisista sekä ajankohtaisista ilmiöistä saman tien.

Toivomme myös saavamme heti palautetta lukijoiltamme. Keskustelulle on avattu verkkolehdessä oma osionsa.

Käy tutustumassa!

Kuulemme mielellämme lukijoidemme mielipiteitä ja ajatuksia uudis-

tuksesta. Voit kertoa palautetta verkko-Akavalaisen Mielipiteet-osiossa.

Voit antaa samalla juttuideoita, mistä haluaisit lukea Akavalaisen sivuilla.

1962

1972

1976

Akavan lehden virstanpylväät n 1957 Ensimmäinen Akateeminen-lehti ilmestyy. n 1976 Lehden nimi vaihtuu Akavaksi. n 1994 Akava-lehti lakkautetaan vuoden lopussa. n 1995 Akava-uutiset-tiedotuslehti alkaa ilmestyä vuoden alussa. n 2005 Lehti alkaa ilmestyä uudelleen. Nyt nimenä on Akavalainen. n 2013 Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon.

14

Akavalainen 3 | 2013

Ollaan yhteydessä!

Tuleeko sinulle Akavan uutiskirje?

Välitämme Akavalaisen juttuja sidosryhmillemme jatkossa uutiskirjeenä.

Jos et vielä saa Akavan uutiskirjettä, voit tilata sen osoitteesta www.akava.fi/uutishuone

1983

2002

2007

Äänestä paras kansi Kokosimme tälle aukeamalle Akavalaisen kansia vuosien varrelta. Voit äänestää omaa kansisuosikkiasi Mielipiteetsivulla osoitteessa www.akavalainen.fi Arvomme osallistujien kesken kesäyllätyksen.

Käy äänestämässä suosikkiasi 18.6. mennessä!

1990

1991

2010

2004

2012 Akavalainen 3 | 2013

15

– Sekä työelämään että opintoihin liittyy mielenkiintoisia ja älyllisyyttä vaativia juttuja. Molempiin kuuluu myös tylsiä, helppoja ja älyttömiä juttuja. Kyllä mä kävin yliopistolla joskus vain syömässä ja lukemassa lehdet, paljastaa historiaa opiskellut Eero Salmio.

Tyhmentääkö työ?

Yliopistosta valmistuneet kertovat, mitä hyötyä opinnoista on ollut heidän työssään.

Teksti: Ville Pekkanen n Kuva: Sakari Kiuru

Y

liopistoista valmistuu maistereita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Työelämä ja yliopisto näyttävät kuitenkin kulkevan vähän eri latuja, sillä maisterit tuntuvat olevan samaan aikaan sekä yli- että alikouluttautuneita. Mistä he kaikki saavat koulutustaan vastaavaa työtä?

Kysyimme neljältä yliopistosta valmistuneelta, mitä hyötyä opinnoista on ollut heidän työssään ja mitä yllätyksiä työelämä on heidän eteen tuonut.

Museotutkija taistelee hometta vastaan Akateeminen työttömyys sekä työn ja opintojen välinen epäsuhta ovat muita

16

Akavalainen 3 | 2013

aloja yleisempiä niin sanotuilla generalisteilla, jotka eivät ole valmistuneet mihinkään tiettyyn ammattiin. Tyypillisiä generalisteja ovat humanistisesta ja

Platonit ja Francis Baconit eivät paljon auta, jos museon katto vuotaa ja seinät ovat homeessa.

yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnista valmistuneet.

Eero Salmio, 34, luki yliopistossa pääaineenaan aate- ja oppihistoriaa sekä sivuaineina muun muassa filosofiaa ja yhteiskuntahistoriaa. Lisäksi hän opiskeli museologian perusopinnot työn ohessa. Nyt Salmio työskentelee maakuntamuseotutkijana Helsingin kaupunginmuseossa.

Salmion mielestä historian opiskelu ohjaa ajattelemaan menneestä tietyllä tavalla ja ymmärtämään asioiden yhteyksiä.

– Esimerkiksi seminaarityö, esseet ja gradun tekeminen valmistavat pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen työhön. Sen myllyn läpikäyneen pitäisi kyllä osata tuottaa järkevää, ytimekäs-

tä tekstiä ja kyetä hahmottamaan tekemistään laajemmin kuin vain siinä hetkessä, Salmio summaa.

Hänen työnsä on hyvin kirjavaa nettisivujen suunnittelusta museoalan käytännön neuvontatyöhön, kuten avustushakemuksien tekemiseen.

Salmiolta kysytään esimerkiksi, miten tietyn kokoelman esinetiedot pitäisi siirtää sähköiseen muotoon tai millaista valaistusta museossa kannattaisi käyttää.

– Ympäristöfilosofian tai 1600-luvun eurooppalaisen tieteellisen maailmankuvan muovautumisen opiskelulla on harvoin suoraa yhteyttä alueellisen maakuntamuseon arkeen. Platonit ja Francis Baconit eivät paljon auta, jos museon katto vuotaa ja seinät ovat homeessa.

Musiikkitieteilijä taipuu moneksi Maiju Lempinen, 27, joka on valmistunut musiikkitieteestä ja lukenut sivuaineinaan muun muassa musiikin hallintoa ja tuotantoa sekä taloustieteitä, ansaitsee elantonsa nykytanssiryhmä Tero Saarinen Companyn tuotantopäällikkönä.

– Työssäni olen joutunut opettelemaan paljon uutta muun muassa matkustussäännöistä ja asiakirjoista sekä työehtosopimuslaeista ja verotuksesta.

Tämä on hyvin konkreettista ongelmanratkaisutyötä, joka on kovin erilaista yliopisto-opintoihini verrattuna, Lempinen kertoo.

Hän vastaa tanssiryhmän koti- ja ulkomaiden kiertuejärjestelyistä sekä taloushallinnosta. Sointuanalyysillä ja perinnemusiikin tuntemuksella ei ole siis juuri tekemistä jokapäiväisen työn kanssa.

– Suurimmat muutokset ovat liittyneet kiireiseen työtahtiin, joka poikkeaa huomattavasti yliopistoajan opintoaikataulusta. Mutta eipä tuo syventäviä opintoja suorittavan humanistin elämä kolmetuntintisine työpäivineen ehkä ihan realistista ollutkaan, Lempinen naurahtaa.

Filosofia erityisluokanopettajan vahvuutena Noin joka kolmas humanisteista ja suuri osa yhteiskuntatieteilijöistä valmistuu aineenopettajaksi. Valtteri Ristilä, 32, toimii erityisluokanopettajana vantaalaisessa yläkoulussa.

– Ensimmäiset kaksi tuntia sujuvat yleensä oppilaiden kanssa suhteellisen rauhallisesti opiskeltavaan asiaan

keskittyen. Ensimmäisen välitunnin jälkeen kyky keskittyä opiskeltavaan asiaan on 10–15 minuuttia. Muu aika menee huutelemisessa ja vaeltelussa ympäri luokkaa. Oppituntien lisäksi aikaa kuluu paljon yhteydenpitoon vanhempien kanssa, kokouksissa, oppimissuunnitelmien laatimisessa sekä byrokraattisessa paperinpyörityksessä, Ristilä kertaa arkirutiiniaan.

Koulutusalaluokittelussa hänet voitaisiin määritellä puoliprofessioluokkaan, sillä varsinaista erityisopettajan pätevyyttä hänellä ei ole. Ristilä suoritti aineenopettajan pedagogiset opinnot, mutta pääaine oli filosofia ja sivuaineina muun muassa psykologia ja elämänkatsomustieto.

– Psykologian opintoni ovat auttaneet ymmärtämään erityislasten kehitystä, mutta erilaisiin diagnooseihin olen perehtynyt paremmin vasta työn lomassa. Olen painottanut filosofian opinnoissani ihmistutkimusta ja yhteiskuntafilosofiaa. Siitä ei ole ollut ainakaan haittaa tässä työssä, jossa ollaan alati ihmisenä olemisen problematiikan äärellä, Ristilä sanoo.

Suuria kysymyksiä pohdittaessa ei tarvitse välittää yrityksen brändistä.

Viestinnän osaaminen hankitaan töissä Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan viestintäpäällikkönä työskentelevä Liisa Kairesalo, 31, valmistui Vaasan yliopistosta pääaineenaan viestintä. Sivuaineina hän luki nykysuomea ja kansainvälistä markkinointia.

Kairesalo toimii työssään muun muassa avustustoiminnan asiakaslehden toimituspäällikkönä, hoitaa yhteydenpidon mediaan sekä suunnittelee viestintäkampanjoita ja avustusohjelmia, joihin RAY:n tuotot ohjataan.

Hän kokee oppineensa viestinnän ja tiedottajan ammattitaidon nimenomaan työssä, ei koulun penkillä.

– Suuntauduin opinnoissani mediatutkimukseen, jossa käydään läpi median toimintaa yhteiskunnassa teoreettisella ja jopa korkealentoisella tavalla. Opinnot ovat toki auttaneet ymmärtämään median roolia laajemmin, mutta suoraa yhteyttä niillä ei ole työtehtävääni ollut, Kairesalo pohtii.

Katoaako tietopääoma töissä?

Salmion, Lempisen, Ristilän ja Kairesalon kokemukset ovat linjassa aihetta käsitelleiden tutkimusten kanssa. Niiden mukaan valmistuneet näyttävät työllistyvän ammatteihin, joissa oppiaineiden erityisten tietojen hallinnalla on harvoin merkitystä.

– Tunnen oman alani varmasti paljon huonommin nyt kuin esimerkiksi gradua tehdessäni. Tiedonsaanti omasta alastani on nykyisin kirjastosta satunnaisesti lainaamieni kirjojen ja opiskelukaverieni kanssa käymieni keskustelujen varassa, historiaa opiskellut Salmio arvioi.

Samaa mieltä on filosofiasta valmistunut Ristilä.

– Varsinkin yksityiskohtainen tietämys hiljalleen unohtuu – vain suuret linjat pysyvät mielessä.

Musiikkitieteilijä Lempinen pitää opintokokonaisuutta ratkaisevampana kuin esimerkiksi yksittäisen aineen opintoja.

– Musiikkitiede on itsessään hyvin teoreettinen aine, mutta tutkintoa pystyi räätälöimään sivuaineiden avulla hyvin oman kiinnostuksensa mukaan.

Työelämä on tarjonnut mahdollisuuden uusien asioiden oppimiseen, Kairesalo muistuttaa.

– Viestinnän teoriaa en varmasti hallitse niin hyvin kuin opintojen aikana, mutta sen tilalle on tullut runsaasti käytännön ammattitaitoa.

Tyhmentääkö siis työelämä? Luultavasti ei, koska töihin päästyämme näemme vihdoin oikeasti ja käytännössä, miten yhteiskunta toimii.

Opimme tulemaan toimeen eriikäisten, eritaustaisten ja erilaisten intressien ohjaamien ihmisten kanssa.

Jokin osa ajattelustamme kuitenkin kuihtuu vääjäämättä. Yliopistossa opiskellut teoriat eivät ole todellisuudesta vieraantuneita abstrakteja ajatuskulkuja. Ennemminkin niillä pyritään kertomaan mahdollisimman tarkasti, millainen todellisuus on. Suuria kysymyksiä pohdittaessa ei tarvitse välittää yrityksen brändistä, projektin deadlinesta tai tilaajan tarpeiden tyydyttämisestä.

Akavalainen 3 | 2013

17

Vastavalmistuneiden työttömyyden kasvu on pysäytettävä Nuorisotakuun toimet on räätälöitävä korkeasti koulutettujen tarpeisiin.

Teksti n Jaana Parkkola

V

astavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömyys kasvaa hälyttävällä vauhdilla.

Huhtikuussa kasvua vuoden takaisesta tilanteesta oli 35 prosenttia.

Vuoden alussa voimaan tulleesta nuorisotakuusta ei ole ollut apua korkeasti koulutetuille.

– Nuorisotakuun piiriin kuuluvista 25–29-vuotiaista noin 60 prosentilla on korkeakoulututkinto, mutta heidän tilanteensa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Edistysaskelia on toki otettu, mutta työllistämistoimista puuttuvat yhä korkeasti koulutetuille räätälöidyt palvelut, sanoo Akavan asiantuntija Miika Sahamies.

Hän pitää erityisen huolestuttavana ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyyttä, joka on lisääntynyt vuodessa 45 prosentilla.

– On sanomattakin selvää, etteivät peruskoulun päättäneen 16-vuotiaan nuoren ja yliopistosta valmistuneen 29-vuotiaan aikuisen uraohjauspalvelut voi olla samanlaisia.

Nuorisotakuu lupaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Tästä huolimatta nuorisotakuun palveluvalikoimasta ei löydy riittävästi työkaluja nuorten korkeasti koulutettujen työllistämiseksi.

Akavan asiantuntijan Ida Mielityisen mukaan yksi olennaisimmista epäkohdista ovat TE-toimistojen heikot palvelut korkeasti koulutetuille.

– TE-toimistoissa korkeasti koulutettujen työmarkkinoita ja erilaisia työllistymismahdollisuuksia tunnetaan huonosti. Lisäksi korkeasti koulutetuille räätälöityjä työvoimapalveluja on vähennetty, esimerkiksi Helsingistä Kluuvin palvelupiste lakkautettiin, Mielityinen huomauttaa.

Opinto- ja uraohjaukseen resursseja Työttömyys kohtelee eri aloja kovin eri tavoin.

– Työttömyyden korkea taso tietyillä koulutusaloilla suhdanteista riip-

18

Akavalainen 3 | 2013

pumatta kertoo siitä, että koulutusmääriä tulee näillä aloilla maltillisesti vähentää ja huolehtia sisäänotettujen mahdollisimman laadukkaasta koulutuksesta ja ohjauksesta.

Korkeakouluilla pitäisi Mielityisen mielestä olla enemmän vastuuta kasvateistaan. Opiskelijoiden siirtyminen työelämään helpottuisi huomattavasti, jos korkeakoulut ja TE-toimistot tekisivät tiiviimpää yhteistyötä.

– Opinto- ja uraohjauksen pitäisi limittyä toisiinsa läpi opintojen. Ammatti-identiteetin kehittyminen on hi-

das prosessi ja sitä tulee tukea tavoitteellisesti opintojen ensimetreistä asti.

Korkeakouluopintojen tavoite on aina päästä työmarkkinoille hyödyntämään tietoja, taitoja ja sivistystä.

Sen sijaan erityisesti opintojen loppupuolella ura- ja rekrypalveluiden sekä työvoimatoimiston palveluiden pitäisi Mielityisen mukaan linkittyä saumattomasti toisiinsa.

– Uran alkuvaihe ja työmarkkinoille kiinnittyminen on kriittinen kohta koko työuran kannalta. Vastavalmistuneiden työttömyyteen on tarttuva

Vastavalmistuneiden työttömien määrä 2012 ja 2013 Vastavalmistuneet Perusaste Keskiaste Alin korkea-aste Korkeasti koulutetut: Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Tutkijakoulutus Korkeasti koulutetut yhteensä Kaikki työttömät yhteensä

2012/4 556 6 777 246

2013/4 582 8 587 275

Muutos, lkm 26 1 810 29

Muutos % 4,7 26,7 11,8

1 457 881 56 2 394 10 098

1 883 1 281 66 3 230 12 836

426 400 10 836 2 738

29,2 45,4 17,9 34,9 27,1

*) Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön tilastot 21.5.2013

Työttömien osuus työvoimasta tutkinnoittain Kaikki työttömät Taideaineet (ylempi korkea koul.tutk.)

Ekonomi, alempi kk Humanististen tieteiden kand.

Filosofian maist. (hum.)

Luonnontieteiden kand.

Filosofian maist. (luonnont.ala) Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Insinööri (ml.amk&rak.arkkitehdit) Valtiot./yhteiskuntatiet. maist.

Ekonomi, ylempi kk Lisensiaatti Tradenomi Arkkitehti Agronomi, maa- ja metsä. maist.

Diplomi-insinööri Teologian koulutus (yl. korkeakoul.tutk.)

Sosionomi, sosiaalialan AMK Kasvatustieteiden maist.

Tohtori Oikeustieteiden kand.

Lastentarhanopettaja Farmaseutti Lääkäri Hammaslääkäri % 0 *) Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön tilastot 23.4.2013

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

kaikin mahdollisin keinoin erityisesti nyt, kun työvoiman kokonaiskysyntä laskee, Mielityinen sanoo.

Koulutuksen tarjottava työllistymisen eväät Vastavalmistuneiden työllisyyteen voidaan Mielityisen mukaan vaikuttaa kustannustehokkaasti ja nopeasti kehittämällä opintoja, opetusta ja opiskeluympäristöjä.

– Korkeakoulutuksen on reagoitava voimakkaammin siihen kehitykseen, että tulevaisuudessa suuri osa korkeasti koulutettujen työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vastavalmistuneet tarvitsevat työllistyäkseen erilaisia valmiuksia kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Mielityisen mielestä suomalaisopiskelijat kiinnittyvät työmarkkinoille hyvin jo opiskeluaikana pitkälti omaehtoisen työssäkäynnin ansiosta.

– Tosin tätä halutaan hiukan suitsia, jotta opiskelijat keskittyisivät enemmän opiskeluun ja opintoajat lyhentyisivät. Lyhyemmät opiskeluajat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että vastavalmistuneiden työllisyys heikkenee. Silloin joudumme ojasta allikkoon. Opintoja ja koulutusta kehittämällä voidaan ratkaista tätä yhtälöä.

Kehitystyöhön tarvitaan kuitenkin enemmän resursseja ja sitä on arvostettava enemmän korkeakouluissa.

Yrittäjävalmiuksia korkeakoulun penkiltä Yhä useampi tarvitsee työllistyäkseen yrittäjämäistä asennetta tai muita yrittäjävalmiuksia. Tämä on otettava huomioon korkeakouluopintojen sisällössä.

Mielityinen ei sysäisi vastuuta yleisten työelämävalmiuksien, työelämätietouden ja yrittäjyystaitojen lisäämisestä erillisille kursseille.

– Jok’ikisellä kurssilla on oltava omat tavoitteensa ja menetelmänsä. Jokaiseen korkeakoulututkintoon on lisäksi kuuluttava hyvin ohjattu, tavoitteellinen ja laadukas työelämäjakso.

Korkeakouluissa on jo nyt Mielityisen mukaan lukuisia hyviä käytänteitä, asenteita ja osaamista näiden valmiuksien edistämiseksi.

– Tällaisia ovat esimerkiksi projektipohjaiset opetussuunnitelmat, työelämän toimijoiden haastattelut, työelämässä olevien vierailut, tavoitteelliset ja monipuolista ryhmätyöskentelyt, sosiaalisen median käytännöt sekä yritysten tai muiden alojen opiskelijoiden kanssa yhteistyössä toteutetut kurssit.

Kolumni Kaarina Hazard

Valmistuvalle Työ. Että miten sen lapsilles esittelet. Joskushan se oli helppoa: Se on se paikka, jonne joka aamu samaan aikaan menet, samat ihmiset tapaat, samoja tekoja päivän teet, ja josta sitten iltapäivällä samaan aikaan aina lähdet pois.

Ja loppuaika, se on sitten sinun. Ikävaiheestas riippuen joko kujertelet elokuvissa, menet baariin, haet lapset tarhasta tai suuntaat työväenopistoon.

Semmoista on elämä. Helppoahan se tuolloin oli. Että panosta koulutukseen.

Mieti etukäteen mitä haluat tehdä, koska sitä sinä sitten lopun aikaa teetkin.

Nauti nuoruudesta, koska siihen se nauttiminen sitten jääkin. Jos oikein jää työstäsi ylimäärää, ehkä pädet Lionseissa tai kuka tietää, alat junnuja jossakin lajissa valmentaa. Valokuvat sinun vuosistasi otetaan samoilla pihoilla, samassa metsikössä, jossa vain mäntyjen ja hiusrajasi korkeus kertoo kuluneesta ajasta. Muutoin on kaikki samaa. Jos ei tule luonnonmullistusta, jos ei Neuvostoliitto hajoa, jos ei ydinsota ala. Tämmöistä se silloin oli. Ja nyt sitten.

En minä arvostele. Tätä nykyaikaa. Ai että näin sanomalla just arvostelen?

No pakkohan se on myöntää, että vähän leikiltä tämä tuntuu. Mutta samalla kuitenkin sanon, että voi olla hyväkin asia, että ihmisten elämä on muuttunut leikiksi. Ehkä se onkin elämän tarkoitus. Mutta tuosta rahasta kun kysyit, en kyllä osaa sanoa. Katsos, ei sitä enää millään logiikalla makseta. Sitä tulee miten sattuu.

Keksi peli. Se kai olis se varma neuvo. Kuka tietää, miljoonat voi oottaa. Tai hyvä hokema, jonka pystyy johonkin tarraan ja karkkipaperiin laittamaan, niin se voi olla kassahuolet ohi kerralla. Mutta muista kuitenkin, että jollakin voi aina olla koreammat powerpointit ja noin se suhahtaa kovaa ja oikealta ohi, ja oikein räväkästi kun se teesinsä latoo, niin se voi mennä täydestä ihan silkan ällistyksen takia.

Että älä sitten mihinkään järkees tässä laske. Laske tuurin varaan, lykyn. Onnen. Tilannetajun ja ajoituksen. Varminta tietenkin olis, että osuisit paikalle oikeaan aikaan, että jollakin olis kamera, ja kohta sinut kaikki haluaisivat kilvan tuntea ja pyytäisivät: tule meille, me maksetaan. Aika lailla tässä ne minun neuvoni olivat.

Sen verran ehkä uskallan arvata, että vesi ja sähkö, niistä tuskin heti luovutaan. Putket rikkoutuu ja ihmiset haluavat edelleenkin siirrellä lamppujensa paikkoja, että näihin jos keskityt, aika varma ja tasainen bisnes, voisin uumoilla. Tai sitten ryhdyt kakuntekoon. Makea miellyttää ja koreus tulee aina muotiin. Ja mitä täältä minun muinaisuudestani voisit mukaasi ottaa, niin polkupyöräily, sanoisin että hyvä tapa. Uimahallissa käyminen kannattaa. Ja jos oikein ymmälläs oot, kirjaston tädit tietää.

Kaarina Hazard toimii vapaana kirjoittajana. Hän juontaa Akavan tilaisuuden “Ay-liikkeen syyllisyysoikeudenkäynti” SuomiAreenalla 19. heinäkuuta.

Akavalainen 3 | 2013

19

Pidä huolta tekijänoikeuksista Iso osa tekijänoikeuksien väärinkäytöksistä johtuu siitä, ettei oikeuksista tiedetä riittävän hyvin.

Teksti: Ville-Veikko Järvilehto n Kuva: Lehtikuva

T

ekijänoikeus syntyy sille, joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Tavallisia tekijänoikeussuojaa nauttivia teoksia ovat muun muassa kaunokirjallisuus, visuaaliset taideteokset, musiikki ja liikkuva kuva.

Tekijänoikeussuojan vaatimuksena on teoksen alkuperäisyys ja omaperäisyys. Teoksen tulee siis olla uusi ja sellainen, mihin kukaan muu samaan työhön ryhtyessään ei olisi päätynyt.

Tekijänoikeus on voimassa Suomen lain nojalla 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, ja se antaa teosten tekijöille mahdollisuuden hyötyä työstään taloudellisesti. Tekijä voi siirtää oikeutensa eteenpäin joko kokonaan tai osittain.

Pääsääntöisesti oikeudet eivät kuitenkaan siirry automaattisesti.

Tekijänoikeuksista on sovittava Tekijänoikeuksien siirron laajuudesta tulee sopia erikseen mahdollisimman tarkasti ja yksiselitteisesti. Joissakin tilanteissa tietyt oikeudet voivat siirtyä ilman sopimusta työnantajalle tai työn tilaajalle, mikäli tämä on olosuhteista selvästi pääteltävissä. Esimerkiksi työnantajalla katsotaan olevan oikeus käyttää työntekijän työn lopputulosta oman normaalin toimintansa edellyttämässä laajuudessa.

Luovan työn tekijä joutuu nykypäivänä usein tilanteisiin, joissa hänen tekijänoikeutensa ovat koetuksella.

Teoksia kopioidaan ja käytetään luvatta. Lisäksi töiden hinnoittelussa ja

20

Akavalainen 3 | 2013

luovan työn tekijän neuvotteluasemassa on ongelmia. Tekijänoikeuksien lisäksi työn teettämisen tavat ja muodot ovat muuttuneet monilla aloilla. Työtä teetään lyhyemmissä pätkissä, mikä aiheuttaa luovan työn tekijöille epävarmuutta.

Tietoa kaivataan lisää Tekijänoikeuksiin liittyviä haasteita tutkittiin osana TJS Opintokeskuksen ja STTK:n toteuttamaa Unelmia uudesta työstä -hanketta. Tutkimuksessa selvitettiin luovan työn tekijän tekijänoikeudellisia ongelmia sekä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Selvitystä varten haastateltiin luovan työn tekijöitä eri aloilta: valokuvaajia, graafisia suunnittelijoita, laulajalauluntekijää, säveltäjää, av-kääntäjää sekä arkkitehtiä.

Tutkimuksen perusteella tekijänoikeuksien loukkaukset ovat tyypillisiä etenkin valokuvaajien ja muiden digitaalisten sisällöntuottajien työssä. Luovan työn tekijöiden mielestä tekijänoikeuksista on tiedotettava kuluttajille nykyistä paremmin, jotta tietämättömyyden ja väärinkäsitysten aiheuttamat tekijänoikeuden loukkaukset saataisiin karsittua. Esimerkiksi valokuvia levitetään verkossa ilman oikeudenhaltijan lupaa. Lisäksi erilaiset kuvapankit hämärtävät rajaa laillisen ja laittoman kuvan hankkimisen välillä.

Joissakin tilanteissa tekijä voi itse ennaltaehkäistä tekijänoikeuksiensa loukkauksia kertomalla selkeästi omi-

en teostensa käyttöoikeuksista työn tilaajalle ja sisältöjen käyttäjille. Verkkoympäristössä oikeuksia on kuitenkin usein lähes mahdotonta valvoa.

Erikoistumalla enemmän vaihtoehtoja Suuriin toimijoihin verrattuna yksittäisillä luovan työn tekijöillä on heikko neuvotteluasema. Muun muassa lehtitalojen avustajia ja av-kääntäjiä vaaditaan allekirjoittamaan heidän epäreiluiksi katsomiaan sopimuksia.

Työpaikan menettämisen pelko on todellinen, kun tekijöitä on enemmän kuin vapaita työpaikkoja. Tekijänoikeuslain tunteminen ja taito tuotteistaa omaa luovuutta auttavat tekijöitä neuvottelemaan käyttöoikeuksista ja korvauksen suuruudesta.

Itsensä työllistävä luovan työn tekijä voi parantaa neuvotteluasemaansa erikoistumalla. Tällöin hän erottuu ja kilpailee pienemmän tekijäjoukon kanssa toimeksiannoista. Joissakin tilanteissa luovan työn tekijä joutuu kuitenkin ottamaan vastaan töitä ydinosaamisensa ulkopuolelta, mikä vie keskittymistä muualle ja häiritsee luovuutta.

Ammattiliitot luovan työn tukena Oman työn hinnoittelu on usein hankalaa luovan työn tekijälle. On vaikea arvioida, mistä työn vaiheista asiakasta voi laskuttaa.

Tekijäjärjestöt osoittivat mieltään Sanoma Newsin free-sopimusta vastaan toukokuussa 2009.

Ammattiliitoilta odotetaankin tuotteiden ja palveluiden yhdenmukaistamista edistäviä raameja, kuten minimipalkkioita. Toisaalta liian alhaiseksi koettu ammattiliiton määrittämä minimipalkkio voi vaikeuttaa neuvotteluita, kun tilaaja vetoaa siihen palkkiosta sovittaessa.

Parhaimmillaan ammattiliitot parantavat luovan työn tekijän neuvotteluasemaa merkittävästi. Esimerkiksi radio- ja tv-työn freelancereiden minimipalkat määrittelevä Yhtyneet-sopimus antaa työntekijöille tukea neuvotteluihin, ja alan yhteiset pelisäännöt auttavat muun muassa av-kääntäjiä neuvottelemaan palkkioista ulkomaisten käännöstoimistojen kanssa.

Osa ammattiliitoista myös valvoo jäsentensä tekijänoikeuksia. Lisäksi ammattiliitot voivat tukea luovan työn tekijää tarjoamalla heille tekijänoikeuskoulutusta tai tekijänoikeusneuvontaa.

Vertaistuki luovan työn tekijöiden kesken on tärkeää, jotta tekijä on tietoinen alansa yleisistä käytännöistä.

Järjestäytyneinä tekijöillä on myös paremmat edellytykset huolehtia omista eduistaan ja oikeuksistaan. Esimerkiksi av-kääntäjillä on verkossa oma keskustelupalsta, jonka avulla he voivat keskustella muun muassa työnantajiin,

tekijänoikeuksiin ja hinnoitteluun liittyvistä asioista.

Omia oikeuksia on valvottava Tekijänoikeusosaaminen ja tekijänoikeuksien hallinta ovat keskeisiä luovan työn tekijän menestymiselle. Tämän on tunnettava tekijänoikeuslaki, ymmärrettävä yrittäjyyden periaatteet ja osattava tuotteistaa luovuutensa, jotta hän kykenee muodostamaan toimintakustannuksiin nähden riittävän määrän säännöllistä tuloa.

Lisäksi luovan työn tekijän on kyettävä valvomaan oikeuksiaan. Luovan työn tekijän on tiedettävä ja tunnistettava, mistä kanavista raha tulee, jotta hän osaa tehdä oikeita valintoja sen suhteen, miten käyttää teoksiinsa syntynyttä tekijänoikeutta. Hänen on sopeutettava oma toimintansa toimintaympäristön muutoksiin tinkimättä taiteellisesta kunnianhimostaan. Luovan työn tekijän haasteena on omaksua tämä ajatusmalli ja toteuttaa sitä menestyksekkäästi.

Luovan työn tekijä, muista nämä, kun teet työsopimusta: n Tekijänoikeus ei siirry työnantajalle

automaattisesti.

n Työnantaja saa käyttää työtehtävissä syntyneitä teoksia normaalissa toiminnassaan. Pyri neuvottelemaan palkka sen mukaisesti.

n Työsopimuksessa voidaan tarvittaessa

määritellä laajempi tekijänoikeuksien siirtyminen. Lue sopimus tarkasti.

Mitä oikeuksia luovutat? Mille ajalle?

Mihin käyttöön? Saatko riittävän korvauksen?

n Sovi mahdollisimman tarkasti ja kirjallisesti tekijänoikeuksista välttyäksesi epäselvyyksiltä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja työskentelee tekijänoikeuskouluttajana ja -tutkijana sekä tutki tekijänoikeuksia TJS Opintokeskuksen hankkeessa vuonna 2012.

Akavalainen 3 | 2013

21

Ryhtiä hommiin, kokousväki!

Kehnot ja turhat kokoukset syövät kallisarvoista työaikaa.

Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuva: Juha Saari

S

iellä se taas pitää yksinpuhelua – ja etupäässä asian vierestä. Ei ihme, että kaikki näpräävät kännyköitään.” ”Jaahas, meillä ei ole asialistaa. Eipä silti, ei kukaan näytä edes valmistautuneen mitenkään.” ”Miksi me olemme täällä, vaikka kenelläkään ei ole mitään asiaa?

Ja juuri nyt, kun olisi sata deadlinea päällä!”

22

Akavalainen 3 | 2013

Kuulostaako tutulta? Mietteitä kokouksissa, kenties?

Huonot kokouskäytännöt nousivat esiin Jyväskylän yliopiston vararehtorin, professori Kaisa Miettisen Jyväskylän yliopiston rehtoraattiblogissa.

Hänen mukaansa kehnoja kokouksia ei tarvitse sietää, eikä kallisarvoista työaikaa pidä uhrata kaikkiin mahdollisiin kokouksiin. Miettisen kirjoitus herätti huomiota.

– On tullut palautetta, että onko siinä mitään järkeä, kun on kokouksia kokousten perään niin, ettei ehditä edes muistiota tehdä, Miettinen kertoo.

Muka-kokoustaminen pannaan Miettinen vaatii kokoustamiseen jämäkkyyttä. Kokous on valmisteltava huolella ja materiaalin on tultava ajois-

sa osallistujille. Jos ei tule, kokous perutaan. Osallistujille on tehtävä selväksi päätetäänkö kokouksessa jotain vai onko tarkoitus vain vaihtaa näkökantoja. Osallistujienkin on valmistauduttava. Lisäksi heidän on ennen kaikkea oltava varmoja, että kokous on oikeasti heitä varten. Ettei tule kesken kaiken tarvetta näprätä kännykkää tai tablettitietokonetta.

– Moinen muka-kokoukseen osallistuminen pitäisi laittaa mielestäni pannaan. Jos kokous ei kiinnosta ketään, miksi se pidetään? Miettinen kysyy.

Kun kaikki ennakkovalmistelut on tehty huolella, on keskityttävä itse kokouksen sujuvuuteen. Puheenjohtajan on vietävä keskustelua eteenpäin ja pidettävä puhujat aiheessa. Hän kokoaa asiat selkeästi yhteen. Kokousta ei pidä pitkittää tarpeettomasti. On tärkeää sopia miten päätöksiä seurataan ja miten ne käytännössä toteutetaan.

Kokouksen jälkeen laaditaan pöytäkirja. Muuten saattaa käydä niin, että samat asiat ovat esillä uudestaan seuraavassa kokouksessa.

– Se, että kerrasta toiseen puhutaan samoista asioista, on epämotivoivaa, eikä mikään kunnolla kehity, Miettinen sanoo.

Hän on joutunut urallaan ajoittain huonoihin kokouksiin. Ne voivat yllättää milloin vain.

– Kun olin aikanaan opiskelijajäsenenä laitosneuvoston kokouksissa, pöytäkirjasta piti lukea jälkikäteen, mitä kokouksessa päätettiin. Vilkasta keskustelua ei mitenkään vedetty yhteen.

Monesti olen poistunut kokouksesta miettien, että ajan olisi voinut käyttää paljon paremmin. Suurella joukolla on pähkäilty asiaa, joka olisi etukäteisvalmistelulla ollut helposti hoidettavissa, Miettinen kertoo.

Työryhmiin tehokkuutta Miettinen arvelee ahkeran, mutta tehottoman kokoustamisen olevan ajan henki. Kokouksista tulee illuusio, että jotain oikeasti syntyisi, mutta tosiasiassa kaikki vaan turhautuvat. Työajan hukkaaminen kokouksissa istumiseen on myös kallista. Miettinen ihmettelee, miten aikana, jolloin yliopistojen pitää karsia kuluja, isopalkkaisia professorejakin on varaa istuttaa kokouksissa, joissa ei synny mitään hyödyllistä.

Hallintoon liittyvät pakolliset kokoukset ovat yliopistomaailmassa Miettisen mukaan vähentyneet viime vuosina, kun esimerkiksi laitosneuvostot on lakkautettu. Tilalle on tullut

Jos kokous ei kiinnosta ketään, miksi se pidetään?

lukematon määrä erilaisia työryhmiä kokouksineen ja tapaamisineen. Viedäänkö työryhmien työtä loppuun vai jääkö asia vain loppuraporttiin?

– Toisinaan vaikeat asiat poistetaan päiväjärjestyksestä ainakin hetkeksi nimeämällä työryhmä pohtimaan niitä. Aina ei muisteta palata työryhmän tuloksiin, vaan asia ikään kuin haudataan työryhmän nimeämisen jälkeen.

Työryhmä ei välttämättä edes kokoonnu ja saattaa kestää aikansa ennen kuin se huomataan, Miettinen sanoo.

Turhaa näennäisdemokratiaa Turhia kokouksia järjestetään monesta syystä, motiivina voi olla esimerkiksi näennäisdemokratia. Tällöin asiat on käytännössä jo päätetty, mutta kokouksella osallistujille annetaan näennäinen tilaisuus vaikuttaa. Mitään palautetta ei kuitenkaan oikeasti oteta vastaan.

Kokouksissa turhautuminen voi Miettisen mukaan olla osaltaan kulttuurinen ongelma. Kokouksissa saattaa istua eritaustaisia ihmisiä, eikä toisen tapa kommunikoida ja työskennellä tunnu luontevalta. Miettinen on matemaatikko, ja nämä ovat hänen mukaansa luonnostaan napakoita.

Asioiden hoitaminen pitkällisten keskustelujen kautta saattaa tuntua heistä turhalta.

Miten tällaisen hölmöilyn sitten saisi loppumaan? Mitä pitää tehdä, että joutava istuminen turhissa kokouksissa loppuisi?

– Jos kukaan ei mene huonosti valmisteltuun kokoukseen, luulisi sillä olevan jotakin vaikutusta. Työmotivaatio on tärkeää. Kokoukset voivat olla antoisia ja hyödyllisiä tilaisuuksia, jolloin niihin osallistuu mielellään. En siis julista pannaan kokouksia vaan huonot kokoukset, Miettinen painottaa.

Saa tapella Sisäministeriön ylitarkastaja Panu Artemjeff on ahkera kokoustaja. Hänellä kuluu kokouksissa joka työpäivä kahdesta kolmeen tuntiin.

– Kokousten muoto vaihtelee. Paljon on sellaisia kokouksia, joissa työs-

tetään yhdessä jotain prosessia, kuten tekstiä, Artemjeff kertoo.

Kehnojakin kokouksia sattuu kohdalle. Artemjeff mietiskelee erilaisia esimerkkejä.

– Jos kokouksen syy on vain muodollinen, sillä ei ole relevanttia tarvetta.

Tai jos käsiteltävien asioiden määrää ei ole osattu hahmottaa, jolloin niitä on liikaa tai liian vähän.

Kokouksen ei tarvitse aina olla tiukka ja päämäärätietoinen. Artemjeff huomauttaa, että työnteolla on sosiaalinenkin puoli. Ihmisten on pystyttävä vaihtamaan ajatuksia keskenään, ja kokous mahdollistaa dialogin.

Menestyvä kokouskulttuuri voi olla monen muotoista. Artemjeff kertoo esimerkin Kosovosta, jossa hän oli hiljattain työmatkalla.

– He kutsuvat yhteiskuntaansa ”macchiato societyksi”, nimitys viittaa kahviin. Kun väki tulee työpaikalle, se lähtee usein saman tien kahville. Epämuodollisissa kahvilatiloissa voi puhua suoraan, siellä asiat päätetään.

Artemjeffin määritelmä huonosta kokouksesta on myös sellainen, jossa ihmiset eivät keskustele. Hyvässä kokouksessa ihmiset vaikka suuttuvat asiansa puolesta.

– Jos kokouksessa oikein tapellaan, asia on tosi merkityksellinen. En kuitenkaan kannata tappelua. Ja jos ihmiset puhuvat kokouksessa koko ajan asian ohi, puheenjohtaja on epäonnistunut tehtävässään.

Hyvän kokouksen tuntomerkit n Materiaali ajoissa. n Tarkoitus on ilmaistava – päätetäänkö vai keskustellaanko.

n Paikalle, jos läsnäolo on tarpeellinen. n Kaikki osallistujat valmistautuvat hyvin.

n Alkamis- ja päättymisaika ilmoitettava. Ei liian pitkä.

n Puheenjohtaja on tärkeä – hän johtaa keskustelua, pitää kokouksen asiassa ja tekee yhteenvedot.

n Lopuksi sovitaan jatkotoimenpiteistä. n Tehdään pöytäkirja.

Huonoa kokousta ei tarvitse tiivistää.

Sen kyllä huomaa ja tuntee nahoissaan.

Akavalainen 3 | 2013

23

Vaihto-oppilaana omassa työpaikassa VR Groupin työntekijät tutustuvat konserninsa sisällä toistensa työhön vaihtooppilasohjelman avulla. Vaihtokokemus vahvistaa kokonaiskuvaa työpaikasta ja lisää kunnioitusta toisten työtä kohtaan.

Teksti n Mia Hemming

M

Kirsi Tuura/Alma360

iten käy viestintäasiantuntijalta junien liikenneohjaajan työ? Muun muassa ulkoisen viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta vastaava VR:n viestintäasiantuntija Tiina Rytky pääsi tutustumaan liikenneohjaajan tehtäviin ollessaan mukana VR: n vaihto-oppilasohjelmassa. Vaihto-ohjelma kuljetti hänet Helsingin pääkonttorista Ouluun.

– Nyt ymmärrän paremmin esimerkiksi junien myöhästymisten taustoja. Noin 90 prosenttia Suomen rataverkosta on yksiraiteista. Jos juna jää jossakin kohdassa jumiin, sillä saattaa olla huomattavat heijastusvaikutukset lähes koko junaliikenteeseen, Rytky selvittää.

Rytky aloitti työt VR:llä maaliskuun loppupuolella. Hän on mieles-

24

tään vielä perehdytysvaiheessa ja tarttui siksi heti mahdollisuuteen päästä katsomaan työpaikkaansa eri näkökulmasta.

– Minun on tärkeä ymmärtää konsernimme liiketoimintaa. Junaliikenteen ohjauspalvelut ovat siirtyneet uuden Finrail Oy:n hoidettavaksi, joka kuuluu VR:ään vielä hetken. Yhtiö irrotetaan myöhemmin valtion omistajaohjauksen alaiseksi yhtiöksi. Tämä taitekohta tarjosikin minulle hyvän mahdollisuuden päästä tutustumaan VR:n bisnekseen.

Ajan ja vaivan väärti Liikenneohjaajan tehtävissä Rytky muun muassa näki, miten routa laittaa junien aikataulut uusiksi. Kun Pendolino ajaa routarajoituksissa viittäkymp-

piä, se laittaa junien aikataulut sekaisin.

Liikenneohjaajan koulutus kestää tavallisesti noin seitsemän kuukautta.

– Sain jo toisena Oulun päivänäni antaa junille kulkulupia. Pääsin keskustelemaan perehdyttäjäni kanssa muun muassa ratatekniikasta ja liikenteen ohjausjärjestelmästä. Mitä enemmän tiedän näistä asioista, sitä helpompi minun on esimerkiksi tiedottaa medialle junien kulkua koskevista häiriötilanteista.

Lisäksi Rytky seurasi, kuinka radan parannustyöt vaikuttavat junaliikenteeseen ja toisinpäin. Parannustöitä tekeville myönnetään työskentelylupia radoille silloin, kun junien kulussa oli riittävän pitkä tauko. Junaliikennettä reaaliajassa kuvaava näyttölaite oli Rytkyn mielestä aiemmin näyttänyt vain sekavalta. Kahden päivän jälkeen se osoittautui loogiseksi ja ymmärrettäväksi.

– Viehän perehdytys opastajalta aikaa. Mutta jos toisen työn kunnioitus sekä syy–seuraus-suhteiden ymmärtäminen kasvaa, on vaihto vain hyväksi, Rytky huomauttaa.

– Olen lisäksi työskennellyt koko työurani päivätöissä ja liikenteen ohjaus on kolmivuorotyötä. Minun työssäni työni odottavat minua, kun taas vuorotyössä seuraava jatkaa siitä, mihin edellinen jäi.

Rytky pääsee pian näkemään vaihto-ohjelmaa myös toiselta puolelta, koska vaihto-oppilas tulee tutustumaan viestintäasiantuntijan tehtäviin.

Tiina Rytky halusi vaihtoon tehtäviin, joissa saisi mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan VR:n perustehtävistä.

Akavalainen 3 | 2013

Soile Laaksonen/VR Group

Työkiertoa kannattaa kokeilla

VR-Yhtymän henkilöstöjohtaja Timo Koskinen kokeili viime vuonna sähköasentajan tehtäviä.

Paljon myönteistä palautetta Yli 200 VR:n vaihto-oppilasta on valinnut vaihtopaikat mielensä mukaan.

VR-Yhtymän henkilöstöjohtaja Timo Koskinen kertoo, että halu päästä tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja ihmisiin perustellaan monista eri lähtökohdista.

– Jotkut haluavat hyötyä kokemuksesta ammatillisesti. He esimerkiksi hakeutuvat tehtävään, jonka kanssa ovat jatkuvasti tekemisissä, mutta jota eivät ole käytännössä kokeneet. Toiset taas haluavat tehtävään, jolla ei ole mitään tekemistä oman työnsä kanssa, Koskinen kuvailee.

Vaihtopaikat ovat eri puolilta konsernia ja sijaitsevat eri pisteissä ympäri Suomea. Vaihtokohteita on niin matkustajaliikenteessä, logistiikassa kuin konsernipalveluissakin.

– Kohteet on valittu niin, että vaihtoehdot olisivat mahdollisimman monipuoliset sekä maantieteellisesti että liiketoiminnallisesti. Joukkoon on valittu sellaisia tehtäviä, joiden on ajateltu kiinnostavan muita.

– Vaihtomahdollisuus koskee kaikkia työntekijöitä. Vaihdossa on ollut myös johtoryhmän jäseniä, itseni lisäksi esimerkiksi toimitusjohtaja Mikael Aro, Koskinen kertoo.

Ohjelma on saanut paljon myönteistä palautetta vaihto-oppilailta, isänniltä ja työpareilta. Osallisilta kerätään kokemuksen herättämiä ajatuksia.

– Viime vuonna kaikille vaihtoon osallistuneille järjestettiin yhteinen tilaisuus kokemusten purkamiseksi ja jäsentämiseksi. Yhteenveto tilaisuudesta jaettiin koko henkilöstölle.

Työhyvinvointi on parantunut Tänä vuonna vaihto-oppilasohjelmaan oli yli 400 hakijaa, joista 70 valittiin vaihto-oppilaiksi arvalla. Koskinen kertoo, että vaihto-oppilasohjelma toteutettiin ensimmäisen kerran viime vuonna VR:n 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

– Sitä edelsi muutama aika raskas vuosi. Toteutettiin iso muutosohjelma, oli peräkkäisiä runsaslumisia talvia, ongelmia junaliikenteessä ja siten paljon kielteistä julkisuutta. Ryhdyimme hakemaan uudenlaisia tapoja ilmapiirin kohottamiseksi ja me-hengen palauttamiseksi, Koskinen selvittää.

VR:llä on edelleen haasteita henkilöstökulujen leikkaamiseksi, mutta usko tulevaisuuteen on Koskisen mukaan vahvistunut henkilökunnan keskuudessa. Erilaiset työhyvinvointimittarit ovat antaneet lupaavia tuloksia.

– Onnistuimme tänä vuonna erittäin hyvin lumisesta talvesta huolimatta ja pystyimme täyttämään asiakkaiden odotukset. Median huomio ei näin ollen ole ollut yhtä kielteistä kuin aiempina vuosina.

– Työhyvinvointi on parantunut huomattavasti, Koskinen summaa.

Tradenomiliitto TRAL ry:n asiamies Johanna Tuovinen pitää VR:n vaihtooppilasohjelman kaltaisia käytäntöjä hyvinä mahdollisuuksina kehittää omaa osaamista ja tutustua työympäristöön kokonaisvaltaisemmin.

– Kokemus antaa mahdollisuuden tarkastella omaa työtä toisesta näkökulmasta ja tarjoaahan se toki piristävää vaihteluakin, Tuovinen miettii.

Hänen mielestään VR:n vaihto-oppilasohjelma on hyvä keino tukea myönteistä työnantajakuvaa. Hän kiittelee myös ohjelman laajuutta.

– Ohjelma vaikuttaa hyvältä välineeltä saada tuntumaa koko organisaatioon ja siihen, miten kaikki ovat kytköksissä toisiinsa.

Henkilöstökulujen leikkaamispuheiden takia VR:llä onkin syytä kiinnittää huomiota yhteispelin parantamiseen.

Huono yhteishenki näkyisi esimerkiksi asiakaspalvelussa.

– Toivomme, että VR:llä etsitään yhdessä henkilöstön kanssa vastuulliset ratkaisut henkilöstövähennyksien toteuttamiseen.

Tuovinen muistuttaa, etteivät vaihto-ohjelmat automaattisesti kehitä osallistujaa työntekijänä. Jotta osaaminen karttuisi, täytyy kokemusta tarkastella esimerkiksi kollegoiden tai esimiehen kanssa.

– Vaihto olisi hyvä suunnitella osallistujien asiantuntemuksen kehittämiseksi ja niin, että toteutus olisi oikeudenmukainen.

Kaiken kaikkiaan Tuovinen pitää vaihtoohjelmia hyvinä välineinä tutustuttaa työntekijöitä työpaikan eri ammatteihin tai tehtäviin. Samalla kontaktit työpaikan muihin työntekijöihin lisääntyvät.

– Osaamisen kehittäminen tukee työntekijän hyvinvointia, mikä vahvistaa työssä viihtymistä ja työpaikkaan sitoutumista.

Akavalainen 3 | 2013

25

Johtaja, katse budjetista asiakkaaseen Kuluja kyttäävä johtaja on mennyttä maailmaa. Vai onko?

Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuva: Lehtikuva

O

rganisaatioita ei voi johtaa niin, että vain talous määrää tahdin. Tätä mieltä on brittiläinen johdon konsultti ja psykologi John Seddon, jonka mukaan vain taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys voi keskittyä kulujen minimoimiseen.

Perinteinen tapa budjetoida on Seddonin mukaan melko hyödytön apuväline. Budjetti on mittari, joka katsoo taaksepäin. Se kertoo mitä on tapahtunut ja miten taloudenpito on sujunut.

Johtamisen pitäisi perustua eteenpäin

26

Akavalainen 3 | 2013

katsoviin mittareihin, jotka perustuvat asiakkaiden tarpeisiin. Lisäksi johtajan olisi tärkeää ymmärtää organisaatiossaan tehtävää työtä. Organisaatio tu-

Budjetti on mittari, joka katsoo taaksepäin.

lisi nähdä kokonaisuutena, eikä vain yksittäisinä toimintoina.

Suuri osa nykyjohtajista toimii Seddonin mukaan väärin. He johtavat organisaatioitaan käskyttämisen ja kontrolloimisen kautta. Heidän johtamisessaan keskeistä ovat numerot, talous kulkee edellä ja johtaminen keskittyy kulujen karsimiseen.

– He tietävät miten tämä tehdään, mutta heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mikä siinä on pielessä. Jos heidän näkemyksiään haastaa, he pitävät sinua hulluna, Seddon sanoo.

Onko Seddonin puheissa perää?

Voisiko tosiaan olla niin, että yritys voi menestyä ilman tiukkaa kulukuria?

Suomalaiset asiantuntijat ovat Seddonin kanssa hieman eri linjoilla.

Johtaja tasapainoilee Aalto-yliopiston johtamisen professorin Janne Tienarin mukaan johtaminen on tasapainoilua.

– Toisessa vaakakupissa on työn tekemisen mielekkyys, ja toisessa kupissa ovat omistajien ja analyytikkojen vaatimukset. He katsovat menestystä numeroiden kautta. Tasapainon löytäminen on haaste, Tienari sanoo.

Seddonin mukaan organisaation systeemin suunnittelu ja varsinaiseen työhön keskittyminen tuovat lopulta kustannuksetkin matalammalle kuin jos johtajan ensisijaisena tehtävänä olisi kulujen karsiminen. Eikö tällainen voisi lepyttää osakkaat ja analyytikotkin?

Tienarin mielestä ajatus kuulostaa hyvältä, mutta hän epäilee, voiko sitä yleistää jokaiseen organisaatioon ja jokaiseen tilanteeseen.

– Yleisten väitteiden aika on ohi.

Niin monet asiat kuitenkin vaikuttavat kokonaisuuteen.

Seddon sanoo johtajien keskittyvän koviin lukuihin, ja jossain määrin tämä on ollut todellisuutta Suomessakin. Tienarin mukaan Suomessa on ollut pitkään vallalla teknokraattinen johtaminen, mutta tämä on muuttunut viime vuosikymmeninä. Aikaisemmin johtajiksi edettiin useimmiten teknisen koulutuksen kautta ja monet johtajista olivat diplomi-insinöörejä.

– Ulkomaisten omistajien merkitys on lisääntynyt, minkä ansiosta jotkut johtajien erityispiirteet ovat hioutuneet. Nykyään on enemmän ammattijohtajia, Tienari sanoo.

Maailma on hankala ennustettava Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen maailmasta on tullut niin hankala ennustettava, että budjetti ei voi enää ohjata toimintaa, sanoo konsulttiyritys Psyconin toimitusjohtaja Tapani Haavisto.

– Yritysten pitää nykyään reagoida mahdollisimman nopeasti, ja budjetoinnin merkitys on pienentynyt.

Perinteinen budjetti on useimmissa yrityksissä korvattu rullaavalla ennustamisella, Haavisto sanoo.

Hänen mukaansa pelkästään kuluja kyttäävä johtaja on mennyttä maa-

ilmaa. Tämän päivän palveluorganisaatio rakentuu asiakkaiden varaan.

Yritysten täytyy olla selvillä asiakkaan tilanteesta, tarpeista ja tulevista muutostrendeistä, jotta ne kykenevät tuottamaan asiakkaalle sopivia ratkaisuja.

Taloudellisia laskelmia toki tarvitaan, että voidaan analysoida liiketoiminnan kannattavuutta ja palvelujen hinnoittelua. Talouden on oltava tasapainossa.

– Kulut ovat aina suhteessa johonkin eli pystytäänkö palvelua tai tuotetta tuottamaan niin, että siinä on kannattavan liiketoiminnan edellytykset.

Jos kysyntä putoaa, kuluja joudutaan karsimaan.

Haaviston mukaan kustannuksista puhuminen on tälle ajalle ominainen piirre. Talouden alavireisyys tuo painetta kustannusten karsintaan. Tämä näkyy vahvasti julkisessa keskustelussa.

– Kulujen karsinta on arkea, kun kysyntä romahtaa ja tilanteeseen yritetään reagoida mahdollisimman nopeasti.

Asiantuntija hallitsemaan kokonaisuutta Seddon painottaa, että johtajien on hallittava organisaationsa varsinainen työ. Haaviston mukaan tämä on nykyisin yleinen käsitys. Nykyjohtajalla on erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa oltava vankka tuntemus toimialasta ja toimialan logiikasta.

– Toisaalta, ei aivokirurgeja johtamaan tarvita aivokirurgia, Haavisto huomauttaa.

Syvä asiantuntemus ei aina tue kokonaisuutta, vaan saattaa saada aikaan sen, että johtaja ei näe kokonaisuutta ja hän korostaa jotain kohtaa liikaa.

– Jos johtaja tietää paremmin kuin muut, hän ei käytä porukan asiantuntemusta riittävästi, eikä osaa tehdä ratkaisuja, joita häneltä odotetaan.

Tulevaisuuden johtaja on vastuullinen Ekonomiliiton toiminnanjohtajan Aija Bärlundin mukaan tulevaisuuden johtaja johtaa yritystään vastuullisesti, kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Bärlund on hiljattain kirjoittanut Sitran tutkijan Susanna Perkon kanssa kirjan ”Kestävä johtajuus”, joka tarkastelee kestävää kehitystä liiketoiminnan arvonluonnin näkökulmasta.

Bärlundin mukaan Suomessa ollaan tällä hetkellä heräämässä vastuulliseen johtamiseen. Kaikkialla se ei vielä näy.

– Saneeraminen tuntuu olevan johtajien ydinosaamista. He oikein kilpailevat sillä, kuka saneeraa rankimmin. Se on hirveän lyhytnäköistä.

Bärlund peräänkuuluttaa vastuullisuutta yritysten koko toimintaan.

– Palkansaajat maksavat veronsa Suomeen, mutta yritykset eivät. Yritykset eivät osallistu yhteiskunnan ylläpitoon ja kehittämiseen. Kovin aggressiivinen verosuunnittelu voi vaarantaa yrityksen maineen.

Vaikka Suomessa ollaankin nykyään ongelmissa talouden kanssa, muutamat yritykset ovat osanneet kääntää tilanteen edukseen. Ne ovat muuttaneet koko ansaintalogiikkaansa kestävämmäksi. Bärlund toteaa menestystarinoiden poikivan muutosta muuallakin.

– Johtajat oppivat toisiltaan, kun he kertovat toisilleen menestystarinoitaan.

Bärlund mainitsee menestyneinä yrityksinä muun muassa Outotecin, jonka toimitusjohtaja on Pertti Korhonen sekä Konecranesin, jonka toimitusjohtajana toimii Pekka Lundmark. Lisäksi hän mainitsee perheyritykset.

– Perheyritysten kvartaali on 25 vuotta.

He voivat pitää työntekijöistään kiinni, vaikka menisi hetkittäin huonomminkin.

Ei aivokirurgeja johtamaan tarvita aivokirurgia.

Akavalainen 3 | 2013

27

Eurooppa tarvitsee yhteiset työelämän pelisäännöt Talous- ja rahaliiton sosiaalista ulottuvuutta on terästettävä.

Teksti n Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö

EU-maiden pääministerit kokoontuvat kesäkuussa huippukokoukseen keskustelemaan talous- ja rahaliiton sosiaalisesta ulottuvuudesta. Viime vuosina unionissa on pakostakin keskitytty talouteen, mutta nyt työmarkkina- ja sosiaaliset kysymykset ovat nousseet talousasioiden rinnalle. Akava on yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa tehnyt esitykset siitä, mitä huippukokouksessa pitäisi tehdä talous- ja rahaliiton eli EMU:n vahvistamiseksi.

Työelämäaloitteita pöytään Euroopan unioni on yhtenäinen työmarkkina-alue ja EMU:n vaikutukset ulottuvat kaikkialle. Siksi yhteiset eurooppalaiset työelämän pelisäännöt ovat välttämättömiä. Niiden puute johtaa sisämarkkinoiden kilpailun vääristymiseen. Osana talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista tulee vahvistaa perusoikeuksia. Sosiaalisia oikeuksia ei saa alistaa sisämarkkinoiden talouskysymyksille.

Yksimielistä EU-päätöksentekoa vaativat työelämän asiat tulee siirtää määräenemmistöpäätöksentekoon, kuten esimerkiksi työntekijöiden suojelu työsopimuksen päättymisen yhteydessä. Kaikkien jäsenmaiden tulee hyväksyä unionin perusoikeusasiakirja. Se koskee myös Iso-Britanniaa ja Puolaa.

Komission aloiteoikeuden käyttö sosiaalisen ulottuvuuden asioissa on ollut viime vuosina vähäistä. Komissi-

28

Akavalainen 3 | 2013

on tuleekin antaa esityksiä esimerkiksi työsuojelustrategiasta, ay-järjestöjen joukkokanteesta sekä uusi työaikadirektiivi Euroopan parlamentin aiempien linjausten pohjalta. Parlamentti on ottanut kantaa muun muassa direktiivin ylempiä toimihenkilöitä koskevan porsaanreiän poistamiseksi.

Verotus syyniin Talous, hyvinvointivaltio ja verotus ovat tiiviissä kytköksissä toisiinsa. Täten EMU:n sosiaalista ulottuvuutta voidaan edistää poistamalla veroparatiisit, jotka rapauttavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa, sekä puuttumalla harmaaseen talouteen ja vääristävään verokilpailuun EU:n alueella.

Toiseksi verotus on siirrettävä EUmääräenemmistöpäätöksentekoon ja verotusta koskevaa jäsenmaiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on lisättävä. Lisäksi on tärkeää, että sisämarkkinoiden toimintaa lähellä oleviin ve-

Sosiaalisia oikeuksia ei saa alistaa sisämarkkinoiden talouskysymyksille.

rotusmuotoihin, kuten yritysveroon, saadaan vähimmäisprosenttitasot.

Kun rahamarkkina- eli transaktioverosta on saatu aikaiseksi jonkinlainen malli, siitä on laadittava vaikutusarvio Suomen näkökulmasta.

Veromallia kehitetään parhaillaan ja siitä käydään kovia kiistoja Suomessakin. Vasta kun jokin malli on laadittu, voidaan kunnolla laskea sen vaikutukset työllisyyteen.

Suljetut päätöskammarit auki Työelämän ja verotuksen lisäksi talousja rahaliittoa tulee tehdä avoimemmaksi. EU kuuntelee työmarkkinajärjestöjä työelämän kysymyksissä, mutta talouspolitiikan puolella kuuntelu on ollut puutteellista. Työmarkkinajärjestöjä olisi kuultava kaikissa talouspolitiikan asioissa, joissa on työmarkkinakytkentä.

Euroopan palkansaajien keskusjärjestön ETUCin laatiman selvityksen mukaan sen jäsenjärjestöjä ei ollut juuri kuultu koulutus- ja tutkimustavoitteita käsittelevän Eurooppa 2020 -prosessin tai talouspolitiikan yhteydessä.

Kuulemista ja avoimuutta tulee parantaa yhtä lailla kansallisella tasolla – Suomessakin. Valtioneuvoston kanslia ei ole pitänyt pariin vuoteen yhtäkään huippukokousten valmistelukokousta työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä toimivaksi osoittautunut menettely on palautettava.

”Menestymme yhdessä tai emme ollenkaan” Nuoret luottavat Euroopan unionin tulevaisuuteen.

Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Ida Pimenoff

E

urooppa kärsii yhä finanssikriisistä, juopa Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä syvenee, EU:n päätöksenteko kärsii demokratiavajeesta ja populismi kasvaa miltei samaa vauhtia nuorisotyöttömyyden kanssa. Mitä pitäisi tehdä?

Eurooppaministeri Alexander Stubb kokosi Nuorisoyhteistyö Allianssin avulla 26 nuoren ryhmän pohtimaan EU:n tulevaisuuden visioita.

Akavan opiskelijoiden entinen puheenjohtaja Ted Apter oli yksi ryhmän jäsenistä, jotka visioivat eurooppalaisen sukupolven näkemyksiä EU:sta 18 vuotta Suomen EU-kansanäänestyksen jälkeen.

Ted Apter, mitä ovat ryhmänne näkemykset EU:n tulevaisuudesta?

EU:ta on kehitettävä demokraattisemmaksi ja sosiaalisemmaksi sekä integraatiota on syvennettävä. Talous- ja rahaliiton vahvistumisen myötä syntyy pankki- ja verounioni. Samalla poliittisen unionin toiminta muuttuu. Mukaan tulee aiempaa enemmän sosiaalisia kysymyksiä. Integraation syveneminen edellyttää, että verotusta yhtenäistetään jossain määrin jäsenvaltioiden kesken.

Pohjoismaista hyvinvointimallia pidetään tavoiteltavana kehityskulkuna.

Kansalaisten hyvinvoinnin merkitys päätöksenteossa korostuu. Esitämme BKT-mittarin rinnalle uusia mittareita, jotka kertovat kestävän kehityksen, ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin sekä onnellisuuden edistymisestä.

EU:n päätöksenteon on ulotuttava aikaisempaa enemmän koulutukseen ja työllisyyskysymyksiin. Korkean kilpailukyvyn perusta on korkea osaaminen. Harmaantuvan Euroopan on panostettava nuoriin ja koulutukseen.

Eurooppalaisista tutkinnoista on tehtävä lähtökohtaisesti yhteismitallisia ja julkisen sektorin on katettava koulutusmenot.

Millaista roolia esitätte Suomelle EU:ssa?

EU ei ole vain Brysselissä, se on myös Porvoossa, Porissa ja Posiolla. Siksi on siirryttävä pois poliittisesta retoriikasta, jossa EU on epäonnistumisten syntipukki ja kansalliset poliitikot onnistumisten aikaansaajia. Menestymme yhdessä tai emme ollenkaan. Esitämmekin, että Suomi täysi-ikäisen EUjäsenyytensä myötä jättäisi teiniajan uhmaiän taakseen ja siirtyisi EU-päätöksenteon aallon harjalle rakentamaan EU:ta.

Aikoinaan nykymuotoisen EU:n edeltäjä Euroopan talousyhteisö yhdisti Saksan ja Ranskan taloudelliset intressit niin, että kyseisten valtioiden ei kannattanut tehdä naapurimaastaan pahinta uhkakuvaansa. Samaa mentaliteettia kaivataan nyt yhdistämään EU:n jäsenvaltiot saman katon alle ja pelaamaan yhtenä joukkueena.

Onko olemassa eurooppalaista identiteettiä?

On ehdottomasti, eikä se ole päällekkäin kansallisen identiteetin kanssa.

Kyseinen identiteetti on ryhmämme mielestä nykynuorilla vaihto-ohjelmien, lisääntyneen matkustamisen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä vahvempi kuin aiemmilla sukupolvilla. Tämä muutos vahvistuu jatkossakin, jos linjauksemme esimerkiksi siitä, että kouluissa EU-aiheet ulottuvat kaikkiin oppiaineisiin, ottavat tuulta alleen.

Eurooppalainen identiteetti ja arvoperusta näkyvät siinä, miten EU:ssa tehdään päätöksiä. EU:n sisäis-

Akavan opiskelijoiden entinen puheenjohtaja Ted Apter oli mukana EU:n tulevaisuutta pohtivassa työryhmässä.

tä ihmisoikeus- ja oikeusvaltiotilanteen kehittymistä varten on luotava erillinen oikeusvaltiodirektiivi. Globaalilla tasolla EU:n on nostettava aktiivisesti ihmisoikeuskysymykset esiin ja toimittava reiluna kumppanina kehitysyhteistyössä sekä kauppapolitiikassa.

Työelämän syrjintäsäännöksiä on vahvistettava niin, että osatyökykyisten työllistyminen helpottuu.

Julkaisu ”Mikä EU:sta tulee isona?

Nuorten näkemys EU:n tulevaisuudesta” on luettavissa valtioneuvoston kanslian verkkosivuilla: www.vnk.fi/julkaisut

Akavalainen 3 | 2013

29

Huomenta, olet Euroopassa Eurovaalit lähestyvät. Onko nyt eurojytkyn vuoro?

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuva: Lehtikuva

K

unnallisvaalit eivät aiheuttaneet jytkyn kaltaista mullistusta. Silti Suomessa totutellaan yhä uuteen, neljän suuren puolueen muodostamaan poliittiseen todellisuuteen. Taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia karttoja piirrellään uusiksi koko maanosassa.

Britannian populistinen itsenäisyyspuolue putsasi pöydän paikallisvaaleissa. Italiassa koomikko Beppe Grillon protestiryhmä sai lähes vaa’ankieliaseman parlamenttivaaleissa.

Ranskassa äärioikeistolaisena pidetyn kansallispuolueen nokkanainen Marine Le Pen peittoaa istuvan presidentin François Hollanden gallupeissa mennen tullen.

Muutos jossain määrin ahdistaa asemansa vakiinnuttaneita puolueita.

Eurovaaleihin on vuosi aikaa. Monen mielestä tulevat vaalit ovat ratkaisevan tärkeät. Kotimaassa äänestys viitoittaa tietä valtiopäivävaaleille. EU: ssa vaalit viitoittavat tietä koko maanosalle.

Koska Suomi ei ole saari, Suomen ja Euroopan mantereen kohtalot kietoutuvat yhteen. Avaa päivän Hesari.

Kuinka monessa pääkirjoituksessa viitataan EU:hun? Avaa Akavan strategia. Menestystekijät ovat pitkälti samat kuin EU:n 2020-tavoitteissa.

Avaa ikkuna tai mikä tahansa räppänä ja hengitä eurooppalaista ilmaa.

30

Akavalainen 3 | 2013

Avaa silmäsi ja katso ympärillesi: Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut se 1990-luvun sisäänpäinkääntynyt maa, jota nykyään tapaa lähinnä Kaurismäen elokuvissa.

EU ei ole tuolla jossain. EU on sisäpolitiikkaa.

Populismin pelko on pöllöyden alku Unioni hakee suuntaansa. Jos kulunut ilmaisu sallitaan, nyt tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua.

Ongelmana etenkin EU-keskusteluissa on polarisoituminen. EU:n kannattajat keskittyvät toistamaan kuinka EU on hyvä, kaunis ja tärkeä. Hyvin harva haluaa antautua minkäänlaiseen kriittiseen keskusteluun pelätessään, että EU-vastustajat saisivat lisää vettä myllyynsä.

Kahtiajakautunut keskustelu johtuu perspektiiviharhasta. Kuvitellaan, että EU:n vastustajat ovat valtaisa joukkio, jotka pienimmästäkin yllykkeestä rynnivät päätöksenteon kammareihin, kaappaavat vallan ja irrottavat Suomen EU:sta. Populismin pelko on ajanut poliittisen eliitin nurkkaan.

Turhaan.

EU:lla on edelleen kansalaisten vahva tuki. Eurobarometrin mukaan suomalaista 79 prosenttia katsoo, että ihmisten vapaa liikkuvuus tuo etuja maamme taloudelle.

Yhteistä liittovaltiota suomalaiset eivät kuitenkaan taida olla rakentamassa: vain joka kolmas haluaisi nähdä ehdokaslistoilla muiden EU-maiden kansalaisia äänestysintoa siivittämässä.

Suomalaisia eivät myöskään kiinnosta Eurooppa-puolueet tai komission tuleva puheenjohtaja.

Tärkeimmäksi äänestysinnon nostattajaksi suomalaiset mainitsevat paremman tiedonsaannin eurovaaleista ja EU:n vaikutuksista kansalaisten elämään.

EU-keskustelun aika Eurojytkyäkö tässä odotellaan? No ei.

Nyt on korkea aika vastata kansalaisten toiveisiin ja aloittaa EU-keskustelu, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. EU ei ole autuaaksi tekevä hyvä tai äärimmäinen paha, mutta äärimmäisen tärkeä se Suomelle on.

Mustavalkoisesta jänkkäyksestä pitää päästä eteenpäin, konkretiaan. Pitää osoittaa sormella ja sanoa, että tämä ei ole hyvä. Seuraavassa hengenvedossa pitää kertoa, miten asia korjataan.

Akavassa valmistellaan parhaillaan EUvaalitavoitteita. SAK, Akava ja STTK julkaisivat keväällä Sampo vai kuiva kaivo -keskusteluasiakirjan EU:n kehityksestä. Se on luettavissa Akavan verkkosivuilla: www.akava.fi/keskusteluasiakirjat

Alueiden Akava on yhteinen ponnistus Elina Moisio aloitti Akavassa aluevaikuttamisen asiantuntijana.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Ida Pimenoff

Sinulla on nyt alle kaksi kuukautta Akavassa takana. Miten työt ovat lähteneet käyntiin?

Hyvällä energialla. On ollut hienoa huomata, miten paljon asiastaan innostuneita ja aktiivisia akavalaisia ihmisiä on joka puolella Suomea ja täällä keskustoimistolla.

Mitä työnkuvaasi kuuluu?

Vastaan Akavassa aluevaikuttamisesta.

Uudet aluejohtoryhmät aloittivat tänä vuonna työnsä ja suunnittelen yhdessä heidän kanssaan, miten Akava näkyy ja kuuluu eri puolilla Suomea. Lisäksi vastuulleni kuuluu aluepolitiikan ja ympäristöpolitiikan, yritysten yhteiskuntavastuun sekä kuluttajapoliittisia kysymyksiä.

Miten voit hyödyntää aiempaa työkokemustasi nykyisessä pestissäsi?

Toimin Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen puheenjohtajana monta vuotta, joten Akava on tullut tutuksi sitäkin kautta. Viimeisin pestini vihreän ministeriryhmän erityisavustajana syvensi tuntemustani politiikan, valtionhallinnon ja ministeriöiden toimintatavoista.

Siitä on ehdottomasti hyötyä, kun lähden viemään Akavan tavoitteita eteenpäin.

Politiikan kiemurat tulivat tutuiksi myös toimiessani työministerin erityisavustajana. Työ Työterveyslaitoksen tutkijana kartutti puolestaan näkemystäni työn ja perheen yhteensovittamisen tavoista sekä työelämän tulevaisuudesta. Opiskelijatoiminta on ollut aina lähellä sydäntäni, sillä toimin opiskeluvuosina muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana.

Mitä olet opiskellut?

Olen valmistunut kansantaloustieteestä, Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Tein graduni työmarkkinoiden eriytymisestä naisten ja miesten töihin.

Kerro Akavan aluetoiminnan uudistuksesta.

Akavan aluevaikuttaminen uudistui tänä vuonna. Aluejohtoryhmät ja liittojen verkosto antavat kasvot Akavavaikuttamiselle koko Suomessa. Vaikutamme yhdessä näiden toimijoiden kanssa Akavalle ja erityisesti alueen akavalaisille tärkeissä asioissa. Aluejohtoryhmissä on teemavastaavia, jotka pitävät silmällä oman alueensa uudistuksia tärkeissä kysymyksissä kuten koulutuksessa, elinkeinopolitiikassa, työelämän laadussa ja palveluissa.

Miten uudistus on edennyt?

Alkuvuosi on mennyt uudistuksen käynnistämiseen. Pääsääntöisesti palaute alueilta on hyvää, ihmiset ovat miettineet yhdessä, mitä uusi toimintatapa tarkoittaa. Monet pohtivat, millaisin toimin he voisivat lisätä näkyvyyttään. Moni asia mietityttää kuitenkin vielä. Millaiseksi liittojen verkostojen toiminta muodostuu? Miten vaikutetaan tehokkaasti? Miten oman alueen ongelmat saadaan tunnistettua ja niihin puututtua ajoissa? Onneksi Akavan keskustoimistolla on eri alojen asiantuntijoita, jotka pystyvät auttamaan näissä kysymyksissä.

Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteesi aluetoiminnassa tällä hetkellä?

Toivottavasti osaan tukea ja auttaa aluetoimijoita oikealla tavalla. Yritämme aluksi vakiinnuttaa toimintamallin ja sitten voimme miettiä sen kehittämistä. Toiminnan pitää olla oman alueen näköistä ja viedä samalla Akavan yhteisiä tavoitteita eteenpäin.

Miten palaudut töistä?

Perhe auttaa siinä, että iltaisin ei paljon ehdi työasioita pohtimaan. Harrastan kunnallispolitiikkaa ja aina kun on aikaa, luen massoittain kirjoja.

Akava-päivien teemana ”Työhön!”

Akava-päivät kiertävät Suomea jälleen ensi syksynä. Sateenvarjoteemana on ”Työhön!”. Päivien aikana käsitellään työllistymistä, työelämän laatua, työelämän rakenteita, työssä jaksamista ja työyhteisöjen tarpeita.

Syksyn Akava-päivien aikataulu: n 2.9. Häme, Hämeenlinna n 24.9. Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki n 3.10. Uusimaa n 30.10 Etelä-Savo, Mikkeli n 31.10 Kaakkois-Suomi, Lappeenranta n 28.11 Pirkanmaa, Tampere n 29.11. Pohjoisen puolen Suomen seminaari, Oulu

Akavalainen 3 | 2013

31

Paras kesäduuni ikinä – vai miten se nyt meni Akavan ja liittojen toimiston väki on joskus kiertänyt muutakin kuin kenttää. Akavalaisten johtajien ja asiantuntijoiden ansioluettelot voisivat saada merkittävän lisän traktorilla ajelusta, siivoamisesta ja sirkkelöinnistä. Heidän ikimuistoisimmissa kesätöissään oli hauskaa, kamalaa, omituista ja opettavaistakin – mutta vain kaksi soveltui alalle.

Teksti n Marjo Ollikainen

Sture Fjäder, Akavan puheenjohtaja: ”Olin 17- ja 18-vuotiaana Hangon kaupungin teknisessä virastossa puisto-osastolla, jossa hoidin vierasvenesatamien ja puistojen roskalaatikoiden ja roskapönttöjen tyhjennyksiä arkipäivinä ja viikonloppuisin. Hoidimme myös vierasvenesatamien Baja-majat ja niiden tyhjennykset.

Ajelimme traktorilla ympäri kaupunkia. Me työmiehet istuimme avolavalla (huom. työturvallisuus) pelkät shortsit jalassa. Likaisen työn lisän sekä lauantai- ja sunnuntailisien ansioista tienasin aika hyvin. Niinpä viikonloppuisin tuli bailattua, mutta aina jaksoimme hoitaa duunit. Onneksi tyhjennykset olivat viikonloppuisin vasta 12:n jälkeen.

Tietenkin traktorinlavalta tiirailtiin kaikki hyvännäköiset typykät. Tyhjensimme uimarantojen roskapöntöt erityisen tarkasti ja monta kertaa viikossa, varmaan jokunen ylimääräinenkin rundi tuli tehtyä.

Ne kesät olivat iloista ja antoisaa aikaa. Tutustuin ja ystävystyin ihmisiin,

32

Akavalainen 3 | 2013

työnjohtajamme Hausdamen partio tarkasti päivittäin rivissä seisovien Zimmermädchenien työn jäljen.

Päivät olivat pitkiä, aamuseitsemästä neljään, vain lyhyt ruokatauko välissä. Niinpä menin keskustelemaan päivän tauottomuudesta hotellin esimiehen kanssa ja esittelemään, kuinka Suomessa työoloissa on sitä ja tätä.

Minulle todettiin, että ’maassa maan tavalla’.

Kuukausipalkan lisäksi tuloa tuli usein suuristakin tipeistä. Hotellin henkilökunnan silmissä suomalainen opiskelija ei kuitenkaan ollut kovin arvostettava, vaan koin usein olevani Gastarbeiter. Sain tiukan arvioinnin tuloksena työtodistuksen, jonka mukaan olin täsmällinen ja ahkera. Tämä kesä olosuhteineen oli hauskin, hirvein, paras ja omituisin kesätyöni.”

Partio tarkasti päivittäin Zimmermädchenin työn jäljen Salla Luomanmäki, Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja: ”Olin 23-vuotiaana, kesällä 1986, Garmisch-Partenkirchenissä Baijerissa Zimmermädcheninä. Päädyin hakemaan kesätöitä ulkomailta, kun silloinen työministeriö käynnisti opiskelijoille kansainvälistä työharjoittelua.

Hain kuitenkin työpaikan omia teitäni, koska palkka oli merkittävästi parempi.

Lakossa olleelta äidiltäni ei herunut matka-avustusta, mutta pääsin työharjoitteluun, hienoon Hotel Obermühleen Zimmermädchenin työhön.

Syyskuun loppuun saakka kestäneessä työssä lakaisin, raahasin pyykkisäkkejä, tein tehosiivouksia ja leppeämmässä iltavuorossa jaoin suklaata.

Hotellin omistajaperheen rouvan ja

Ida Pimenoff

Bikinirannan roskapöntöt tyhjennettiin erityisen huolellisesti

Veikko Somerpuro

Ida Pimenoff

jotka ovat vieläkin duunareina teknisessä virastossa. Saan tietenkin kuulla, että onko maisteri vieläkin paskaduunissa. Olen sanonut, että edunvalvontahommissakin on asioita, jotka pitää siivota – aina välillä.”

Hampurilaistyöntekijä kiillotti kynnykset hammasta purren Kristiina Kokko, Akavan asiantuntija: ”Elettiin laman jälkimaininkeja vuonna 1994. Olin 16-vuotias lukiolainen Munkkiniemen yhteiskoulussa ja sain sadan hakijan joukosta kesätyön Variston McDonaldsilta Vantaalta.

AJ Savolainen

Miesten töitä naisten tuntipalkalla

Osa-aikainen talonmies, joka ei osannut mitään Simo Pöyhönen, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen toiminnanjohtaja: ”Olin 22-vuotiaana, toisena opiskeluvuotena, Jyväskylän yliopiston kampuksella osa-aikaisena talonmiehenä.

Työhön kuului könttäpalkkio ja ruoka alennetulla hinnalla. Osa-aikaisuus ja koko kesätyö johtui siitä, että olin tullut valituksi ylioppilaskuntaan sosiaalisihteeriksi, mutta sillä ei ollut varaa maksaa yhden kuukauden ekstrapalkkaa. Olin sitten talonmies ja sivutoiminen sosiaaliasioissa neuvoja.

Toimenkuvaan kuului muun muassa kylmiöiden lämpötilojen mittaamista ja jäähdytyslaitteistojen tarkistamista. En ymmärtänyt niistä mitään. Lisäksi minun kuului kuitata vikai-lmoitukset eri talotekniikan laitteista. Yhtä vähän ymmärsin niistäkin, vaikka olin sentään saanut työhön noin kolmen minuutin koulutuksen.

Sovelluin alalle erinomaisesti, koska vaikka mitään en mistään tajunnut, talo ei hajonnut. Opin kyllä pohja-

Simo Kekki, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn järjestöpäällikkö: ”Menin ’vieraan töihin’ ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana, kesällä 1970. Kotikylässäni Launosella Lopen kunnassa oli H.G.Paloheimon Santamäen tiilitehdas.

Työnjohtaja ilmoitti, että koska en ole 18-vuotias, tuntipalkkani on naisten tuntipalkka, 3,92 markkaa. Miesten palkka olisi ollut 4,40 markkaa.

Koska en ollut 18, en myöskään voisi työskennellä koneella enkä urakkatyössä.

Ensimmäinen työtehtäväni odotti tehtaasta parinsadan metrin päässä sijaitsevassa halkokatoksessa, jossa sirkkelöin viikon ajan klapeja metrihaloista. Yksin.

Loppukesän tein töitä tehtaan koneiden ääressä, miesten tuntipalkalla.

Sain myös urakkatöitä. Tienestit olivat siis huomattavasti luvattua suuremmat.

Tunsin itseni ihan oikeaksi duunariksi ja sain ilmeisesti arvostusta siitäkin, että en vinkunut, vaikka muutaman kerran tein kaksi työvuoroa peräkkäin.

Pari vuotta kesätyöni jälkeen tehdas lopetti toimintansa ja koneet lähetettiin Angolaan kehitysapuna. Lienevät siellä vieläkin käytössä. Tilalle tuli kissanhiekkatehdas.”

Kai Widell

piirustuksen ulkoa, mistä oli hyötyä myöhemmissä töissä, joita tein samassa talossa.”

Tuulikki Holopainen

Työ oli hirvittävän kiireistä, tauot kellotettiin sekuntikellolla ja harjoittelijoista otettiin kaikki irti. Lähiesimiehet kyykyttivät, puhuivat törkeästi ja naureskelivat kaikille.

Kuumasta rasvasta tuli monta palovammaa. Kerran oli hiljaisempaa, ja sain heti määräyksen kiillottaa kynnyksiä.

Hammasta purren jatkoin kesän loppuun. En soveltunut työkulttuuriin tai alalle. Minua pyydettiin jatkamaan, mutta oli ihanaa kieltäytyä.”

Alliongelma vei ay-uralle Lotta Savinko, Suomen Ekonomiliiton SEFEn edunvalvontajohtaja: ”Työskentelin 80-luvulla kolmena kesänä kassahenkilönä Kansallis-OsakePankki-vainaan Kokkolan konttorissa.

Kunniatehtävänä oli laskea Kokkolan Anttilan yösäiliölippaat ruttuisine seteleineen. Pankissa ei ollut seteleille laskijaa, vaan rahat piti omin käsin silitellä ja sen jälkeen laskea sadan kappaleen nippuihin. Kolikkolaskijakin oli enemmän rikki kuin kunnossa, joten aika kului rattoisasti laskentahommissa.

Asiakaskunta oli melko monenkirjavaa. Kun tilinumeron naputteli koneeseen, sieltä tuli monenlaisia ohjeita, kuten: Ei Sepolle rahaa, jos humalassa tai Raimon kanssa. Humalatilan pystyi jotenkin havainnoimaan, mutta pirustako tiesin oliko kaveri Raimo?

Toki asiakaskunta tuli tutuksi ajan mittaan.

Kerran minulle vilautettiin puukkoakin, kun asiakasryhmä epäili rotusyrjintää. Tilanne onneksi laukesi, kun kävi ilmi, että asiakkailla olikin tili Postipankissa.

Uskoin soveltuvani pankkialalle. Ala tuntui houkuttelevalta, koska naisvirkailijat saivat käydä kampaajalla työajalla. Tosin kesäkollegan kanssa kauhistelimme sitä, jos allit olisivat niin vetelät, että ne heiluisivat rahoja tiskiin latoessa. Ajauduinkin sitten ayliikkeeseen.”

Akavalainen 3 | 2013

33

Tutkittua Unettomuus ja stressi lisääntyivät 20 vuodessa

Lehtikuva

Psyykkisen oireilun sosioekonomiset erot eivät ole muuttuneet vuosien 1979–2002 välillä, osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastettu valtiotieteen maisterin Kirsi Talalan väitös.

Masennus ja stressi olivat lisääntyneet kaikissa väestöryhmissä. Miehistä 14 prosenttia ja naisista 18 prosenttia kertoi kärsivänsä masennuksesta. Unettomuutta oli 18–19 prosentilla vastaajista ja stressiä koki 19 prosenttia miehistä ja 16 prosenttia naisista.

Työttömillä ja alle 65-vuotiailla eläkeläisillä oli enemmän masentuneisuutta, unettomuutta ja stressiä kuin työssäkäyvillä. Lisäksi miehet ja naiset olivat alimmassa tuloryhmässä masentuneempia ja stressaantuneempia kuin muissa tuloryhmissä.

Stressi oli yleisempää korkeasti koulutetuilla kuin vähemmän koulutusta saaneilla, mutta äärimmäisen kova stressi oli yleisempää alemmin koulutetuilla. Tuloihin suhteutettuna vähiten stressiä oli keskituloisilla.

Väestön terveyden kannalta merkittävää oli havaittu unettomuuden ja stressin kasvu, ja tästä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Väitöskirjan voi hakea sivuilta www.julkari.fi n

Hyvä henkilöstöjohtaminen lisää innovatiivisuutta Tutkimuksen mukaan henkilöstöjohtaja tietää, että yrityksen työntekijöillä on varteenotettavia näkemyksiä, mutta johto ja henkilöstö elävät niin eri maailmoissa, että eivät ymmärrä toistensa kieltä. Liikkeenjohto ei koe arkisen aherruksen maailmaa tarpeeksi merkittäväksi. Innovatiivisuus ei juuri lisäänny, koska johto ei tiedosta ongelmaa, eikä siksi näe tarvetta satsata henkilöstöjohtamisen kehittämiseen.

JTO-Palvelut Oy:n tutkijat ällistyivät saamastaan tutkimustuloksesta, koska työntekijät kohtaavat asiakkaat, joiden tarpeita organisaatiot on rakennettu palvelemaan.

Tutkimus on valmistunut Management Institute on Finland MIF Oy:n nimissä. Se on Palje-ryhmän hanke, jota auttoivat kumppanuusorganisaatioina Henkilöstöjohdon ryhmä Henry ry ja Palvelualojen ammattiliitto PAM. Tutkimusraportti on saatavissa MIF:stä.

Tutkimuksen mukaan henkilöstöjohtamisen kehittyneisyydellä ja sen tasolla, oikeudenmukaisuudella ja organisaation sosiaalisella pääomalla on selvä yhteys organisaation innovatiivisuuteen. n

34

Akavalainen 3 | 2013

Työkyvyttömyyden ehkäisy olennaisinta työurien pidentämisessä Työoloissa on tapahtunut myönteistä kehitystä monissa asioissa, mutta huoli oman työpaikan säilymisestä on lisääntynyt ja ammattien väliset terveyserot ovat yhä suuria, kertoo Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa 2012 -katsaus.

Katsauksen on koonnut dosentti Timo Kauppinen yhdessä 70 asiantuntijan kanssa.

Yhä useampi on halukas pidentämään työuraansa, jos vain jaksamista ja terveyttä riittää. Selvityksen mukaan työurien pituuden kannalta keskeistä on työkyvyttömyyden mahdollisimman tehokas ehkäisy. Työn ja työyhteisöjen sirpaloituminen kuitenkin vaikeuttaa tuen saamista.

Uudeksi työn uhkatekijäksi saattaakin nousta ihmisten sosiaalisen kiinnittymisen heikkous, kun työntekijöiden mahdollisuudet sitoutua ja kiinnittyä työnantajaan pitkäjänteisesti ovat vähentyneet merkittävästi. Nämä tekijät voivat selvityksen mukaan aiheuttaa työntekijöille muun muassa ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.

Katsauksen tekijöiden mukaan puutteelliseen työhyvinvointiin liittyvät kustannukset ovat yli 40 miljardia euroa vuodessa. Summa koostuu sairauspoissaoloista, ennenaikaisista eläkkeistä, työtapaturmista, sairaana töissä olemisesta sekä terveyden- ja sairaanhoidon kuluista. n

Nytt från Akava

Ordföranden

Hälften av visstidsanställningarna är rullande anställningar Hela 48 procent av de akavamedlemmar som har visstidsanställning arbetar i rullande anställningar, visar en medlemsenkät som Akava har gjort. När enkäten gjordes pågick minst deras tredje anställning i en kedja av rullande visstidsanställningar hos samma arbetsgivare. I genomsnitt hade de som svarade sin andra rullande visstidsanställning, men i värsta fall hade det under flere år hunnit bli tiotals korttidsjobb.

– När det i praktiken följer minst tre visstidsanställningar på varandra pekar det på att arbetskraftsbehovet är fortlöpande. Då bör grunderna för visstidsanställningen ses över. Om det inte finns godtagbara grunder för korttidsjobb bör anställningen ingås tillsvidare, påpekar forskare Joonas Miettinen.

Enligt enkäten förefaller det som om hela 40 procent av akavalöntagarnas visstidsanställningar inte har grund i lag.

– Dessutom varar korttidsjobbet för hälften av dem 1–3 år, säger Miettinen.

Den ekonomiska recessionen kan locka arbetsgivarna till allt fler olagliga visstidsanställningar. Löntagarna konkurrerar om de få arbetsplatserna och har inte möjlighet att kämpa mot de olagliga anställningarna. Akava kräver att de visstidsanställda ges ett bättre förhandlingsläge när arbetsvillkoren avtalas. n

Akavas nya grafiska profil förenar tradition och förändring Akava har förnyat sin logotyp och visuella profil. Den nya profilen utgår från tanken att Akava har mod att både förnya sig och att värna om de principer som har visat sig vara bra.

Den nya logotypen består av en krans och en dorisk pelare.

– Logotypen är helt annorlunda än den förra, men går tillbaka till de ursprungliga rötterna. Vi vill genom vår nya profil kommunicera våra mål enligt vilka Akava är en modern och aktiv påverkare och initiativkraftig nydanare. Den nya logotypen påminner oss om att Akavas medlemmar vid sidan av förnyelse fortsätter att bära upp traditionen som experter och ansvarstagare, beskriver kommunikationsdirektör Marjo Ollikainen.

Det gemensamma märket och de starka färgerna knyter ihop Akava, Akavas studerande och Akavas publikationsmaterial.

Akava tar i bruk en ny slogan, som används bland annat på kuvert och roll-ups.

– Vår slogan ”En bra vardag är vårt uppdrag” består av två element. För det första att Akavas medlemmar är framtidsbyggare som tar emot en viktig och utmanande uppgift.

För det andra att Akavas strävan är att göra finländarnas vardag ännu bättre när det gäller studier, arbete, familjeliv och fritid, berättar Ollikainen.

Som ett led i den nya profilen öppnas en ny webbtjänst för Akava där även tidningen Akavalainen kommer att ingå som e-tidning. n

Fackföreningsrörelsen måste ta steget in i 2030-talet Fackföreningsrörelsen kritiseras numera från både vänster och höger. Samhällskritiker anklagar rörelsen för den ökade arbetslösheten, medierna anklagar den för demokratiunderskott och de unga för plundringsmentalitet. Rabaldret blir allt värre och organiseringsgraden sjunker.

Kritiken mot fackföreningsrörelsen går redan till osakligheter.

Men den är inte helt utan grund. Det har inte varit lätt att få fackföreningsrörelsen att anpassa sig ens till 2000-talet, när vi redan borde ha en färdig strategi för 2020-talets löntagare.

Den nordiska fackföreningsrörelsen fick fantastiska resultat till stånd på 1900-talet, men vi kan inte längre sola oss i strålglansen från dessa. Vi måste få en bättre förståelse av de utmaningar som globaliseringen och det nordiska välfärdssamhället medför och ta i beaktande vilken slags värld vi bygger för kommande generationer.

Man måste våga ifrågasätta system och lagstiftning som skapats under industrisamhällets tid. Vi måste bedriva ett närmare samarbete på både förbunds- och centralorganisationsnivå och förnya strukturerna så att alla organisationer är jämbördiga.

Varför är jag så drastisk? Därför att löntagarna även på 2030-talet behöver trygghet, goda arbetsvillkor, köpkraft, möjlighet att sammanjämka arbete och familj samt hög sysselsättningsgrad.

De behöver en stark och enad fackföreningsrörelse.

Det räcker inte att enbart fackföreningsrörelsen förnyar sig.

Också arbetsgivarrörelsen och i synnerhet arbetsgivarna på gräsrotsnivå måste förnya sig. För att öka sysselsättningen krävs ett långsiktigt och engagerat tänkesätt hos arbetsgivarna och inte bara en strävan efter att maximera den ekonomiska nyttan.

Det finns en sak i fackföreningsrörelsens historia som vi bör bevara: solidariteten. Solidaritet innebär att även kamraten har arbete – nu och i framtiden. Du och jag måste kunna säga ”vi”.

Sture Fjäde

Akavalainen 3 | 2013

35

Pankki- ja vakuutusasiat?

Kun kysyimme ihmisiltä pankki- ja vakuutusasioista, selvisi, että monella ne ovat kuin kuuluisat Ellun kanat – missä sattuu ja siellä täällä sekaisin. Kannattaakin tarkistaa bonuslaskurista, kuinka paljon sinä hyötyisit, jos ne löytäisivät tiensä saman katon alle. op.fi/bonuslaskuri