Akavalainen 1/2013

Akavalainen 1 | 2013

Akava vaatii rakenteiden uudistamista Työajat kuriin

Jyri Häkämies luottaa kolmikantaan

Akavalainen 1| 2013 ”Jokainen voi itse parhaiten vaikuttaa oman työmatkansa turvallisuuteen.”

Tapaturmavakuutusten liiton työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho

8

16

4

Kolmikanta maistuu yhä EK:lle

6

Lyhyet

8

Akava on valmis rakenteellisiin uudistuksiin

11

Akavalainen elinkeinopolitiikka katsoo tulevaan

12

Å andra sidan: Miten Ruotsin työn linja on toiminut?

13

LakiWoman

14

Tolkkua akavalaisten työaikoihin

16

Perhevapaalta palaavalle joustoa ja tukea

18

Patentointiin halutaan kannustaa verotuksella

19

Kolumni: Työ alkoi, mutta työura ei?

20

Haamu seuraa johtajaa

22

Korkeasti koulutettujen työvoimapalvelua uudistettava

23

Varoitus: Maaliskuussa rytisee

24

Työn perässä toiseen pohjoismaahan

26

EU-talouskuri kaipaa rinnalleen demokratiaa

27

FinUnions valvoo suomalaisten palkansaajien etua Brysselissä

28

Ay-maailman uusjako

30

Koettelemus nimeltä Kiina

32

Muutunko minä työelämän mukana?

33

Työura, älä karkaa!

34

Tutkittua

35

Nytt från Akava

Luku

32 Akavalainen Järjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kpl Lehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

Akavalainen 1 | 2013

23

42

Akavalaisten osuus palkansaajien maksamista valtion verotuloista on 42 prosenttia. Kokoaikatyössä olevista palkansaajista 20 prosenttia on akavalaisia.

Lähde: Akavaaka, syksy 2012

Julkaisija ja kustantaja Akava ry Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 etunimi.sukunimi@akava.fi www.akava.fi

Päätoimittaja Marjo Ollikainen Toimituspäällikkö Jaana Parkkola Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen Taitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu) ISSN 2242-0983 (verkkolehti) Ilmestymispäivä: 15.2.2013 Seuraava lehti ilmestyy: 12.4.2013 Kannen kuva: Johanna Kannasmaa Kuvassa: Jyri Häkämies

Puheenjohtajalta

Päätoimittajalta

Tyttöjä, äitejä ja työntekijöitä

Akava on valmis muutokseen

Minulla on käynyt työurallani mieletön onni. Olen nainen, äiti ja vieläpä johtaja, mutta koen joutuneeni tikun nokkaan sukupuoleni takia vain kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tuli eteeni, kun haastattelemani kenraali vastasi kohteliaaseen esittäytymiseeni: ”Ai, teillä on täällä vaan tyttötoimittajia.” Muutamaa vuotta myöhemmin uunituore pomomies kysyi, olenko aikeissa tehdä lapsia.

Akavan hallitus otti rohkean askeleen hyväksyessään Suomen työn linja 2019 -keskusteluasiakirjan. Samalla se toteutti strategiaa, jonka mukaan ”Akava on aloitteellinen uudistaja, jonka näkemykset johtavat yhteiskunnalliseen kehitykseen ja muutoksiin”.

Näistä typeryksistä huolimatta en koe, että kykyäni työntekijänä tai esimiehenä olisi työurallani koskaan kyseenalaistettu sukupuoleni vuoksi. Työnantajani eivät ole ahdistelleet minua pohtimaan, voinko olla sekä äiti että hyvä työssäni. Äitien työssäkäynti ja johtajuus on kuitenkin pysynyt yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheena. Siksi minäkin olen puntaroinut jo pelkästään mahdollisuutta äitiyteen. Onhan joka kolmas alle 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen määräaikaisessa työsuhteessa. Heidän arkeaan leimaa pysyvä pelko oman työmarkkina-aseman sekä toivotun lapsen hyvinvoinnin puolesta.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio ja työmarkkinajärjestöt ovat jo vuosikymmeniä tasoittaneet työmaata naisten eduksi. Kuitenkin vielä 2000-luvun Suomessa nainen kantaa yhä päävastuun lasten hoidosta, ja siksi hänen osaamisensa ja työkykynsä kyseenalaistetaan. Kannustaako se sitten pidentämään työuraa?

Kotihoidontukea käyttää viitisen prosenttia miehistä. Olisipa kiinnostavaa lukea tutkimus siitä, millaisin miettein ja kokemuksin he palaavat työelämään. Kun äidit pohtivat töihin paluuta, painavat vaakakupissa tutkimusten mukaan eniten huoli perheen hyvinvoinnista ja perheen taloudellinen tilanne. Tähän on helppo ratkaisu: nykyistä joustavammat työajat.

Keskusteluasiakirjassaan Akava linjaa vaihtoehdot työurien pidentämiseksi ja työn tarjonnan lisäämiseksi. Kevään aikana Akava tekee vielä ehdotuksia siitä, miten verotus pidetään kilpailukykyisenä ja kuinka veropohjaa saadaan laajennettua, millaisin toimin saamme uutta yritystoimintaa Suomeen ja miten sukupolvien välinen yhteisymmärrys turvataan kestävällä eläkepolitiikalla.

Suomi on nyt suurten muutosten edessä. Väestö vanhenee vinhaa vauhtia ja työpaikkoja siirtyy jatkuvasti vientiteollisuudesta palveluihin. Tämä haastaa suomalaisen yhteiskunnan rahoituksen ja kansalaisten hyvinvoinnin. Emme voi kieltäytyä näkemästä tätä kehitystä, vaan on ryhdyttävä varautumaan siihen viipymättä.

Joudumme tekemään rajuja rakenteellisia ratkaisuja, jotka koskevat ihmisen koko elinkaarta. Sama koskee kuntien tehtäviä. Nyt kunnilla on yli viisisataa lakisääteistä tehtävää. On selvää, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta olisi vietävä nopeasti eteenpäin ja lakisääteisiä tehtäviä karsittava.

Akava haluaa, että nykyinen hyvinvointiyhteiskunnan idea säilyy tulevaisuudessa, vaikka sen olemus ja muoto muuttuvatkin. Edellä mainituilla ohjelmilla Akava osoittaa, että se haluaa kantaa vastuunsa ja olla mukana varmistamassa, että tulevaisuuden yhteiskunta on kestävällä pohjalla, sitä pystytään rahoittamaan ja se on oikeudenmukainen kaikille ikäryhmille. Onnistuminen vaatii kuitenkin kaikilta muutosvalmiutta.

Marjo Ollikainen Sture Fjäder

Akavalainen 1 | 2013

Kolmikanta maistuu yhä EK:lle Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) uusi toimitusjohtaja Jyri Häkämies vakuuttaa työnantajien yhä sitoutuvan kolmikantaan. Suomen kilpailukyvystä puhuttaessa hän luottaa ennen kaikkea korkeaan osaamiseen ja kykyyn innovoida uusia tuotteita sekä kasvavien yritysten mahdollisuuksiin palkita näitä osaajia.

Teksti: Mika Peltonen, UP-uutispalvelu n Kuva: Johanna Kannasmaa

J

ulkisuudessa on viime aikoina epäilty EK:n sitoutumista kolmikantaan ja järjestöjen välillä tehtyihin sopimuksiin. Epäily on turhaa, vakuuttaa Jyri Häkämies.

Hänen mukaansa kolmikanta kelpaa edelleen EK:lle.

– Se on realiteetti. Olemme sitoutuneita siihen, mutta tarvitaan myös joustavuutta. Maailma muuttuu nopeasti. Tarvitaan kykyä reagoida, Häkämies vaatii.

– Kolmikannan arvo mitataan sopimisella, päätöksillä ja tuloksilla.

Työllisyys yhteiseksi tavoitteeksi Häkämies on huolissaan siitä, että Suomi menettää koko ajan työpaikkoja, mutta uusia ei synny. Hänen mielestään hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen päätösten yhteisen nimittäjän pitäisi olla työllisyyden parantaminen.

– Menetetyn kilpailukyvyn kiinni kurominen edellyttäisi työmarkkinoille useampivuotista, käytännössä nollasopimusta.

Palkansaajat ovat ilmoittaneet, että nollasopimuksia on turha haikailla.

– Näin on ilmoitettu. Työttömyyden kasvu pitäisi kuitenkin katkaista, Häkämies puolustautuu.

Hänen mukaansa työttömyys ei kasva ikääntymisen takia, mutta kuluja siitä on tulossa.

– Hoivakulut tulevat joka tapauksessa nousemaan ikääntymisen takia, vaikka tuottavuus nousisi ja kuntarakennetta kuinka uudistettaisiin.

Akavalainen 1 | 2013

Häkämies kuvaa harjoitusta vaativaksi.

– Taloutta pitäisi pystyä sopeuttamaan. Kaikki ekonomistit ovat sitä mieltä, että sitä ei pidä kuristaa kuoliaaksi, vaan pitäisi pystyä tukemaan kasvua.

Kasvuyrityksillä parempi palkanmaksuvara Työmarkkinoilla tehdyt nollaratkaisut tuskin kannustaisivat korkeasti koulutettuja osaajia.

– Totta kai on edelleen yrityksiä, joissa tuottavuuden kasvua on. Niissä on edellytyksiä myös toisen tyyppisiin palkkaratkaisuihin, Häkämies lupaa.

Hän painottaa, että takavuosien tuottavuuden kasvu on romahtanut.

– Se on romahtanut pitkälti elektroniikkateollisuuden takia.

Suomalaisten työtuntien määrät olivat vuoteen 2010 tasaisia, mutta tuottavuus nousi silti rajusti.

– Sitten tulivat Nokian kuviot.

Nokia ja tuottavuus korreloivat keskenään.

Suomen kilpailukyky koostuu Häkämiehen mielestä työpanoksesta ja tuottavuudesta.

– Tuottavuuden merkitys on määräävämpi.

Uusia tuotteita syntyy innovaatioista ja korkeasta osaamisesta, Häkämies huomauttaa.

– Tieto- ja televiestintä on jo säteillyt muille aloille.

Suomen tulevaisuus on Häkämiehen mielestä entistä enemmän tie-

toteknisen osaamisen soveltamista, esimerkiksi terveydenhuollossa ja energiapuolella.

Ostovoima pidettävä kunnossa Häkämies pitää myös ostovoimaa tärkeänä mittarina.

– Viime vuodethan ovat olleet kotimarkkinavetoisia. Kotimarkkinoiden ostovoima on ollut keskeistä kasvulle ja työllisyydelle. Tälle vuodelle verotusta kiristetään, eli ostovoima heikkenee, mikä tietenkin huolettaa.

Veronkiristykset tiukentavat erityisesti asiantuntijatehtävissä työskentelevien kukkaronnyörejä.

– Yli 100 000 euroa ansaitsevien tuleva ylimääräinen vero kohdistuu varmasti akavalaisiin. Nyt on kuulunut jopa esityksiä, että sitä pitäisi korottaa.

Häkämies pitää uusia veronkorotuksia huonona asiana.

– Näen tulevaisuudessa realiteettina, että veronkevennysten painopiste on pienituloisissa. Se tukee myös työn ensisijaisuutta.

Vienti ei vedä takavuosien tapaan ja kotimarkkinoitakin kiristetään. Häkämies pohtii, mistä kasvua voitaisiin saada.

– Kysymys kuuluu, syntyykö hallituksen tuella päätöksiä, jotka tukisivat kasvua. Ja syntyykö työmarkkinapäätöksillä tarvittavia työuraan liittyviä sopimuksia.

Häkämies ehdottaa työeläkemaksun väliaikaista alentamista. Se ja verotus turvaisivat, ettei ostovoima ainakaan enää vuonna 2014 heikkenisi.

Häkämiehen mielestä Suomen tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten erityisesti tietoteknistä osaamista osataan soveltaa esimerkiksi terveydenhuollossa ja energiapuolella.

Koulutuksesta ei saa säästää Koulutus ei voi olla säästön kohde, Häkämies linjaa.

Koska korkea osaaminen siis on EK:n johdon mielestä tärkeää, mikä on työnantajien vastuu henkilöstön täydennyskoulutuksesta?

– Jatkokoulutus on yrityksen ja työntekijän yhteinen etu. Kyllä koulutukseen panostetaan.

Jo kertaalleen sovittu kolmen päivän koulutusoikeus ei kuitenkaan EK:lle ole kelvannut.

– Asia on saanut tässä taloudellisessa tilanteessa suhteettoman suuren tilan. Työllisyyden kehitys ja koulutusoikeus eivät ole mitenkään yhteismitallisia, Häkämies sanoo.

Ikääntyvät pidettävä mukana Häkämies pitää tärkeänä, että yritykset pitäisivät myös yli 55-vuotiaat työssä – lisäämässä tuottavuutta.

– Tämä on tärkeä aihe. Berner sai juuri työelämäpalkinnon hyvästä ikääntyneiden työhyvinvoinnin ja työllistymisedellytysten hoitamisesta.

Se osoitti, että kun asialle annetaan painoa, saadaan myös tuloksia.

Häkämiehen mukaan EK:ssa tehdään paljon töitä yritysten kans-

sa, jotta ikääntyvätkin pidettäisiin töissä.

– Nyt pitää pystyä levittämään näitä hyviä kokemuksia ja osoittamaan, mikä etu se on.

Häkämies viittaa myös Suomen eläkejärjestelmää hiljattain arvioineeseen kansainväliseen selvitykseen.

– Sen johtopäätös oli, että virallinen eläkeikä vaikuttaa ihmisen mieleen, niin työntekijä- kuin yrityspuolellakin. Jos eläkeikä on aikaisempi, odotus alkaa aikaisemmin. Se rupeaa näkymään.

Työhön löydettävä luovuutta ja iloa Työn henkinen kuormittavuus ja ylipitkät työajat ovat erityisesti akavalaisten ongelma. Miten EK:n toi-

Suhteet punnitaan, kun tilanne on vakava.

mitusjohtaja parantaisi henkistä työsuojelua?

– On tärkeää, että pääsee vaikuttamaan työnsä sisältöön, työaikoihin ja työtapoihin. Tekemisen ja vastuun pitää olla yhteismitalliset.

Jos työ kuormittaa liikaa, yhteismitallisuus Häkämiehen mukaan tuskin toteutuu.

– Ei se toteudu, jos työ on pakonomaista. Monilla on varmasti huolta huomisesta ja siksi tehdään ylipitkiä päiviä. Myös yritykset ovat tiukoissa tilanteissa.

Häkämies pitää kuormittavuutta niin isona asiana, ettei löydä siihen patenttilääkettä.

– Meillä puhutaan paljon luovuudesta. Mehän olemme vahva insinöörikansa, mutta sen ohelle pitäisi saada myös sitä luovuutta ja työn iloa.

Paineita työssä lisäävät myös henkilöstön ja työnantajien toisinaan huonot välit ja luottamuksen puute. Häkämies ei usko luottamusongelmiin.

– Ainakin toivon, että ei olisi epäluottamusta. Kyllä kai se niin on, että suhteet punnitaan, kun tilanne on vakava. Pitäisi löytää yhdessä keinot mennä taantuman yli.

Akavalainen 1 | 2013

Lyhyet Seuraa Tuumaamo-blogia!

Akavan asiantuntijat vuorottelevat tammikuussa käynnistyneen Tuumaamo-blogin kirjoittajina. He nostavat pohdittavaksi erilaisia näkökulmia, ajatuksia ja mietteitä. Blogissa on kirjoittajina myös muutamia vierailijoita. Uusi blogiteksti julkaistaan kerran viikossa. Poikkeuksena on heinäkuu, jolloin blogipalsta ja sen kirjoittajat vetävät henkeä. Lue, jaa ja kommentoi osoitteessa www.akava.fi/tuumaamo!

Lisäksi asiantuntija Jenni Karjalaisen Ytimessä-blogi tarjoaa näkymiä kansainväliseen edunvalvontaan osoitteessa www.akava.fi/ytimessa n

Kansalaisten teemavuosi Vuosi 2013 on Euroopan kansalaisten teemavuosi, joka nostaa esiin kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Samalla juhlistetaan Euroopan unionin kansalaisoikeuksien 20vuotiasta taivalta. Teemavuoden tunnuslauseena on Kyse on EU:sta, kyse on sinusta.

Teemavuoden viestintäkampanja ja toimet kytkeytyvät kevään 2014 Euroopan parlamentin vaaleihin. Tavoitteena on lisätä aktiivista kansalaisvaikuttamista ja demokraattista osallistumista. EU-kansalaisten oikeuksia ovat muun muassa oikeus matkustaa ja asua vapaasti EU:n sisällä, osallistua asuinpaikan kunnallis- ja eurovaaleihin sekä opiskella muissa EU-maissa samoilla oikeuksilla kuin kohdemaan kansalaiset.

Eurooppalainen Suomi ry koordinoi Suomessa teemavuoden toimia. Akava osallistuu teemavuoden toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vapaa liikkuvuus Euroopassa sekä työelämän perusoikeuksien edistäminen ja turvaaminen ovat akavalaisille tärkeitä teemoja.

Tiedot Suomen tapahtumista osoitteessa www.eurooppalainensuomi.fi/kansalaiset2013 n

Lainattua ”Olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että enemmistö maailman ihmisistä on aina kusipäitä.”

Vesa Nevalainen, Psykologi-lehti 8/2012 ”Insinööriä voidaan joskus pitää kylmänä olentona, mutta kyllä pehmeillekin arvoille löytyy sijaa.”

Sami Tissari, Uusi Insinööri -lehti 8/2012 ”Luonnon yölliset palvelut” Otsikko Ympäristöasiantuntija-lehdessä 4/2012

Akavalainen 1 | 2013

Kampanja puhtaan veden puolesta Vesi on perusoikeus -kampanja muistuttaa, että puhdas vesi on elämän perusedellytys. Kampanja kokoaa eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen allekirjoituksia kaikissa EU-maissa. Suomessa kampanjan taustalla ovat Suomen julkisen alan ammattiliittojen EU-yhdistys FIPSU ry:n jäsenliitot. Palkansaajakeskusjärjestöt tukevat hanketta.

Kampanja haluaa pitää vesihuollon julkisena palveluna ja huomauttaa, että vesihuollon tarkoitus ei ole tuottaa voittoa.

Euroopan unionin kansalaisaloitteeseen pitää saada vähintään miljoona allekirjoitusta, joitta EU-komissio sitoutuu ottamaan aloitteen käsittelyyn. Lisäksi seitsemässä EU-maassa on saatava täyteen kansallinen vähimmäismäärä allekirjoituksia. Suomen vähimmäismäärä on 9 750 allekirjoitusta.

Kampanjasivut ovat osoitteessa vesionperusoikeus.fi n

Linkki tyopiste.ttl.fi Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti tarjoaa mielenkiintoisia lukupaloja työelämän arjesta ja tutkimuksesta.

Lyhyet Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategia Ehdotus Suomen maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaksi on valmistunut vastikään. Ehdotuksessa käsitellään maahanmuuton historiaa ja nykytilaa sekä luodaan katsaus tulevaisuuteen. ekonomistin Heikki Taulun mielestä keskeisin sisältö on strateginen osa, jossa hahmotellaan Suomen maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat ja suhtautuminen kansainväliseen liikkuvuuteen. Toimenpide-ehdotukset on jaoteltu kolmen suuntaviivan alle.

1. Suomi on turvallisesti avoin.

Liikkuvuus nähdään Suomessa mahdollisuutena, josta hyötyvät sekä maahanmuuttajat että kantaväestö. Suomen vanheneva ja vähenevä työvoima saa vahvistusta ulkomaisista, työhaluisista ja osaavista maahanmuuttajista. Taulun mukaan Suomessa täytyy huolehtia siitä, että yhteisesti sovittuja työsuhteiden ehtoja noudatetaan siihen katsomatta, mistä maasta työntekijä on kotoisin. Erityisen tärkeää on varmistaa laadukkaalla kielikoulutuksella, että kansainväliset tutkinto-opiskelijat voivat työllistyä Suomessa opintojen jälkeen koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Kesän 1. askel -perhepaketti kannattaa varata jo nyt!

Tule hakemaan hyvää oloa aikuisten 1.askel-hyvinvointijaksoilta! Kevään viimeisiin jaksoihin ehtii vielä hakea.

Kevätaurinko ja hyvinvointijaksojen liikunnallinen ohjelma antavat piristysruiskeen ja kannustavat sinua pitämään huolta itsestäsi ja terveydestäsi. Lisäksi kesän 1.askel-perhejaksoille kannattaa ilmoittautua jo nyt. Kesä-, heinäja elokuun perhejaksoille on haettava 31.3.2013 mennessä. Kohteet, ajankohdat ja hakuajat ovat nähtävillä osoitteessa www.pht.fi n

2. Jokainen löytää paikkansa.

Suurimpana Suomeen kotoutumisen esteenä pidetään riittävän kielitaidon omaksumista. Kielitaidon lisäksi arkisten yhteiskunnallisten taitojen omaksumisen täytyy olla kotoutumisessa keskeisessä asemassa. Kotoutuminen edistyy koulutuksen lisäksi työn, koulutuksen, harrastusten, järjestötoiminnan ja jokapäiväisen kanssakäymisen kautta. Taulu huomauttaa, että maahanmuuttajien osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on keskeistä heidän työllistymisensä kannalta. Jokainen voi yrittää vaikuttaa työpaikkojen asenneilmapiiriin vähintään omalla työpaikallaan.

3. Moninaisuus on arkea.

Maahanmuuttajien määrät ovat olleet jatkuvassa kasvussa ja kehitys jatkuu tulevinakin vuosina. Suomessa täytyy estää eri asuinalueiden eriytymiskehitys esimerkiksi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen alueellisesti tasapainoisella tarjonnalla. Taulu muistuttaa, että maahanmuuttokeskustelun täytyy perustua oikeaan tietoon. Sen vuoksi esimerkiksi maahanmuuttoa koskevan tilastotiedon luotettavuuteen, kattavuuteen ja saatavuuteen pitää panostaa. n

AHA-kysely alkoholiasioiden kartoitukseen Alkoholihaittojen hallinta työpaikoilla ontuu pahasti. Haitat näkyvät työelämän arjessa, mutta niistä vaietaan. Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyössä hyödynnetään työpaikkaselvityksiä ja riskien kartoitusta, mutta tieto työpaikan alkoholihaitoista ei ole kuulunut näihin selvityksiin. Työterveyslaitoksen tekemä Alkoholihaitat hallintaan (AHA) -lyhytkysely tuo työpaikkaselvitykseen siitä tähän ratkaisun. Kyselyä voidaan käyttää jokaisen työpaikan alkoholiasioiden kartoittamiseen ja ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämiseen. n

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö 40 vuotta Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (European Trade Union Confederation ETUC) on toiminut 40 vuotta eurooppalaisen ay-liikkeen yhteistyöelimenä. Juhlaa vietettiin tammikuun lopulla järjestön konferenssin yhteydessä Madridissa.

EAY:n uusi ilme julkistettiin kokouksen yhteydessä.

Vaikka talouskurimus koettelee EU-maita ja Euroopassa on 26 miljoonaa työtöntä, EAY puolustaa sosiaalista Eurooppaa. Sen mukaan Euroopan unionissa ei voida tyytyä vain talouden edistämiseen, vaan sosiaaliset näkökulmat on nostettava entistä tärkeämpään asemaan. n

Akavalainen 1 | 2013

Akava on valmis rakenteellisiin uudistuksiin Akava valitsee mieluimmin rakenteellisia uudistuksia kuin lisäleikkauksia tutkimuksesta, opetuksen valtionosuuksista ja välttämättömistä sosiaali- ja terveyspalveluista.

Teksti: Mats Nyman, yhteiskunta-asioiden päällikkö n Kuvitus: Juha Saari

V

altioneuvoston valmistautuessa maaliskuun kehysriiheen on julkisessa keskustelussa nostettu esille yhä synkempiä talousennusteita. Valtion velanotto ei näytä pienentyvän, mahdollinen talouskasvu siirtyy tulevaisuuteen ja yksityisen sektorin irtisanomiset ovat kasvaneet kohtuuttomiksi.

Pääministeri Jyrki Kataisen viesti työmarkkinajärjestöille viime vuoden lopussa oli selvä: lisäleikkaukset ja veronkorotukset voidaan välttää vain rakenteellisilla uudistuksilla. Hänen viestissään oli myös toivoa: hallituksen ei tarvitse toteuttaa lyhyellä aikavälillä suunniteltuja rajuja, noin miljardin euron leikkauksia, jos pitkän aikavälin 5–7 miljardin euron kestävyysvajetta pystytään alentamaan muilla keinoin.

Kestävyysvaje johtuu muun muassa työvoiman pienenemisestä.

Akavan työvaliokunta tarttui haasteeseen ja työsti kannanoton, jolla halutaan lisätä työn tarjontaa, saada työllisyysaste nousemaan ja saada lisää verotettavia työtunteja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Akavalainen 1 | 2013

Nuoret aikaisemmin työelämään Nuorten syrjäytyminen ja putoaminen koulutuksesta perusasteen jälkeen on laaja yhteiskunnallinen ongelma, johon meillä ei ole varaa. Valtiovallalla ja kunnilla on velvollisuus järjestää koulutusta, mutta lopullinen vastuunjako on käytännössä epäselvä. Oppivelvollisuusiän päättyminen osuu usein huonoon hetkeen erityisesti hitaammin kypsyvillä pojilla. Akava ehdottaa oppivelvolli-

suuden nostamista 18 ikävuoteen asti, jolloin kunta kantaisi vastuun siitä, että jokainen nuori saa toisen asteen koulutuksen esimerkiksi oppisopimuksilla.

Kuntien lisävastuu tulee huomioida tulevassa valtionosuusuudistuksessa.

Työuria lyhentää myös se, että korkeakouluopiskelijat aloittavat nykyisin opiskelun myöhään. Tähän vaikuttavat osaltaan

vaikeudet hakea koulutuspaikkaa varusmiespalvelun aikana. Varusmiespalvelu ei saisi hankaloittaa opiskelun aloittamista. Lisäksi opinnot kestävät liian kauan. Kahdeksassa vuodessa valmistuu alle puolet ja tavoiteajassa alasta riippuen 10–30 prosenttia opiskelijoista.

Tavoitteena on oltava, että kaikista korkeakouluopiskelijoista 80 prosenttia valmistuu tavoiteajassa. Tämä edellyttää opintotuen täydellistä uudistusta. Opintotuen tulee mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu. Akavan opintotukimallissa opintorahan osuus kokonaistuesta olisi suurempi opiskelun alkuvaiheessa ja lainanosuus suurempi opiskelun loppuvaiheessa. Määräajassa valmistunut opiskelija saisi osan lainastaan ”anteeksi” ja opintotuen tulorajat olisivat huomattavasti nykyistä korkeammat.

Lisäksi korkeasti koulutetuilla on oltava vuosittain mahdollisuus päästä täydennyskoulutukseen ammattitaidon ylläpitämiseksi.

Työn vastaanottamisen kynnykset poistettava Akavan lähtökohta on, että työnteon tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla sosiaaliturvalla elämiseen verrattuna taloudellisesti kannattavampaa. Tämä varmistetaan parhaiten huolehtimalla, että ansiotuloverotuksen taso kannustaa työn vastaanottamiseen.

Työttömyysturvaa on kehitettävä edelleen aktiivisempaan suuntaan.

Akava haluaa vahvistaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että niin sanotuista taitteista luovutaan, jolloin akavalaisten työttömyysturvan taso nousee.

Asumistuki heikentää työn vastaanottamisen houkuttelevuutta, mikä nousee esiin aina, kun keskustellaan kannustinloukuista. Asumistuen tulosidonnaisuutta pitää kehittää siten, että osan tuesta saisi pitää työllistymisen jälkeen. Yksinhuoltajien ja naisten kannustinloukkuja voidaan purkaa kehittämällä verotusta niin, että työtulovähennys porrastetaan valtion verotuksessa huollettavien lasten lukumäärän

mukaan, ja korotettua vähennystä saisi pienempituloinen puoliso.

Akava pitää työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista yhtenä tärkeimmistä alueista, jossa työn tarjontaa voidaan lisätä ja samalla vahvistaa nuorten koulutettujen naisten asemaa työmarkkinoilla.

Siksi Akava esittää vanhempainvapaajärjestelmän joustavoittamista ja uudistamista siten, että äidille ja isälle on molemmille korvamerkitty kuuden kuukauden vapaa yhteisen kuuden

kuukauden vapaan lisäksi, eli niin sanottu 6+6+6-malli. Mikäli vanhempainvapaajärjestelmää uudistetaan, Akava on valmis keskustelemaan kotihoidontuen uudistamisesta.

Vanhempainvapaajärjestelmä yhtenä kokonaisuutena mahdollistaisi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen nykyistä paremmin. Uudistus edellyttää päivähoitomaksujen kehittämistä siten, että osapäivähoidon maksut kannustavat osa-aikaisen työn tekemiseen.

Akavan keskeisimpiä ehdotuksia rakenteellisiksi toimenpiteiksi n Oppivelvollisuus on pidennettävä 18 ikävuoteen asti. n Opintotuki on uudistettava täydellisesti. n Ansiotuloveroa on laskettava edelleen. n Työttömyysturvan rakennettava on kehitettävä. n Kannustinloukkuja on purettava muun muassa muuttamalla asumistukea ja työtulovähennystä lasten lukumäärän mukaan. n Perhevapaajärjestelmää on uudistettava. n Painopiste pitkäaikaistyöttömien tukitoimista on siirrettävä työttömyyden alkupuolelle. n Ammattiliitoille on saatava kanneoikeus. n Tuotannollisten irtisanomisten kriteerejä on tiukennettava lainsäädännössä.

Lisätietoa: www.akava.fi/suomentyonlinja

Akavalainen 1 | 2013

Ikääntyneet myöhemmin ja turvallisesti eläkkeelle Pohjoismaisessa vertailussa Suomi erottuu 60 vuotta täyttäneiden alhaisella työllisyysasteella. Irtisanominen on nykyään sekä liian helppoa että liian halpaa. Voittoa tuottavilla yrityksillä on mahdollisuus irtisanoa väkeä, ja irtisanomiset voidaan kohdistaa myös taloudellisesti kannattavassa toiminnassa työskenteleviin.

Työsopimuslain irtisanomiskriteereitä on tiukennettava, ja samalla yhteistoimintalakia on vahvistettava. Lisäksi voitaisiin ajatella valtiolle maksettavaa korvausta, jos voittoa tekevä yritys irtisanoo tuotannollisilla syillä. Korvauksilla rahoitettaisiin irtisanottujen muutosturvaa ja koulutusta. Ikääntyneiden työntekijöiden suojan parantamiseksi voidaan harkita työnantajan omavastuun korottamista ikääntyneiden tuotannollis-taloudellisissa irtisanomisissa.

Työmarkkinoiden toimivuutta koettelee se, ettei työlainsäädäntöä noudateta täysimääräisesti. Siksi Akava ajaa palkansaajajärjestöille kanneoikeutta.

Ikääntyneiden työurien pidentämiseksi tarvitaan yksilöllistä työurasuunnittelua. Jokaisen vähintään 58–60 vuotta täyttäneen työntekijän kanssa on käytävä henkilökohtainen kehityskeskustelu, jossa sovitaan työuraa pidentävistä toimista.

Työntekijän mahdollisuuksia tehdä lyhennettyä työaikaa viimeisten työvuosien aikana täydellä palkalla voitaisiin kompensoida esimerkiksi työnantajamaksuja alentamalla.

Akavan yhteiskuntavisio 2019 -ohjelmatyö on käynnistynyt Akava panostaa vuosina 2013 ja 2014 ohjelmatyön vahvistamiseen. Akavan yhteiskuntavisio 2019 -hankkeen ensimmäiset alakohtaiset ohjelmat hyväksytään ennen valtioneuvoston hallitusohjelman välitarkastusta maaliskuussa. Tavoitteena on, että kaikista teemaohjelmista voidaan koota kattavat hallitusohjelmatavoitteet kesällä 2014.

Akavan yhteiskuntavisio 2019 koostuu muun muassa seuraavista ohjelmista: n Suomen työn linja 2019. Kannanotto työvoimamarkkinoiden rakenteellisista muutoksista hyväksyttiin hallituksessa tammikuussa. n Akavan elinkeinopoliittinen ohjelma käsitellään hallituksessa helmikuussa. n Akavan veropoliittinen ohjelma käsitellään hallituksessa helmikuussa. n Terveyspoliittinen ohjelma käsitellään hallituksessa keväällä. n Eläkepoliittinen ohjelma käsitellään syksyllä 2013.

10

Akavalainen 1 | 2013

Akavalainen elinkeinopolitiikka katsoo tulevaan Tuotannon siirtyminen pois Suomesta, palvelujen digitalisaatio ja ympäristötietoisuus sanelevat maamme tulevaisuuden suunnan.

Kumman kaa kehysriiheen – rakenteellisia uudistuksia vai menoleikkauksia?

Teksti n Vesa Vuorenkoski, asiantuntija

M

iten voimme parantaa edellytyksiä työn tekemiselle ja sen teettämiselle siten, että työvoiman kysyntä ja kansantalous kasvaisivat? Laajasti katsottuna elinkeinopolitiikassa on kyse nimenomaan tästä: työllistymisen ja talouskasvun lähteistä.

Akavan hallituksen pöydällä on luonnos Akavan elinkeinopoliittiseksi ohjelmaksi. Hallitus käsittelee sitä seuraavan kerran kokouksessaan helmikuun lopussa. Elinkeinopolitiikassa Akava on perinteisesti painottanut korkeakoulutuksen merkitystä, tutkimusmäärärahoja ja innovaatioita. Tässä ajassa on kuitenkin monia työllisyyden lisäyksen ja talouskasvun esteitä, jotka on otettava huomioon, kun pohditaan mitä asioita ja tavoitteita ohjelmaan kirjataan.

Ensinnäkin globaalin talouden murroksen seurauksena monet tuotannolliset tehtävät ovat siirtyneet pois Suomesta. Elinkeinopolitiikassa on käynnissä voimakas rakennemuutos. Osin siinä on kyse siirtymästä kohti asiakkaita, mutta monessa tapauksessa kyse on myös kustannustasosta. Yhä useammat palvelut ja tuotteet, joita on tarjottu pelkästään kotimarkkinoilla, ovat muuttuneet ja muuttuvat kansainvälisen kaupan kilpailun kohteiksi.

Toiseksi yhä suurempi osa maailmankaupasta koskee aineettomia palveluita ja tuotteita. Digitalisaatio on muuttanut tuotantoa ja palveluita siten, että ne ovat entistä useammin kokonaan sähköisessä muodossa tai hyödyntävät merkittäviltä osin sähköisiä elementtejä. Kestävän kilpailuedun saavuttaminen uudessa taloudessa edellyttää sekä uusia toiminta- ja tuotantotapoja että jatkuvaa innovaatiotyötä.

Vesa Vihriälä,

Kolmas suuri murros globaaleissa tuotantotavoissa ja kysynnässä liittyy kasvaviin ympäristöongelmiin ja luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön.

Nämä näkyvät hiilineutraalien energiaratkaisujen ja energiatehokkuuden sekä yleisemmin puhtaan teknologian kysynnän kasvuna. Tämä tarkoittaa suuria haasteita ja mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle ja sen uudistamiselle.

Innovaatiotoimintaan on panostettava Globaalitalouden murros on otettava huomioon suomalaisessa elinkeinopolitiikassa. Innovaatiotoimintaan kannustaminen on nostettava entistä selvemmin suomalaisen yhteiskunnan peruspilariksi. Vaikka Suomi on menestynyt kansainvälisessä kilpailussa ja rakentanut yhden maailman parhaista innovointijärjestelmistä, uusien työpaikkojen ja kasvuyritysten luomisessa on yhä vaikeuksia. Panostukset korkeatasoiseen tutkimukseen synnyttävät uutta tietoa, josta kumpuaa uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja.

Politiikkatoimet, jotka tukevat kansantalouden kasvulähteitä, on asetettava etusijalle tulevaisuuden investoinneissa. Yksi tärkeimpiä tavoitteita on, että elinkeinopolitiikkaa uudistetaan, jotta se tukee paremmin innovaatioihin perustuvaa yritystoimintaa.

Suomen pitkän aikavälin tavoitteeksi on otettava panostus osaamisintensiivisiin yrityksiin.

Osaaminen muodostuu peruskoulutuksesta, tutkimukseen perustuvasta innovaatiotoiminnasta ja uusien ideoiden tuottamisesta. Tulevaisuudessa elinkeinopolitiikan on oltava laajaalaisesti korkeaa osaamista painottavaa ja sen on tuettava yrittäjyyttä ja markkinaehtoisuutta.

toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

Hallituksen tulisi painottaa rakenteellisia uudistuksia, jotka kasvattavat tuottavuutta, nostavat työllisyysastetta ja hillitsevät julkisten menojen kasvupaineita. Jos riittävän isoista rakenneuudistuksista saadaan päätettyä, menojen lisäleikkauksiin ja verotuksen lisäkiristykseen ei ole välttämätöntä tarvetta. Tämä olisi hyväksi lähiaikojen kasvulle ja työllisyydelle.

Juhana Vartiainen, ylijohtaja, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Työssäkäyntiä lisäävät rakenteelliset uudistukset ovat ylivoimaisesti parempia.

Mitä enemmän niitä, sitä vähemmän tarvitaan menoleikkauksia.

Seija Ilmakunnas, johtaja, Palkansaajien tutkimuslaitos

Parhailla rakenneuudistuksilla vähennetään sekä julkisten menojen kasvupaineita että vahvistetaan talouskasvua. Esimerkiksi kuntauudistus on tärkeä myös järkevän maankäytön kannalta. Nyt tarvittaisiinkin uutta puhtia kuntaja sote-uudistuksiin. Koska hallituksen aiemmin päättämistä menoleikkauksista iso osa tulee voimaan vasta tulevina vuosina, isot lisäkiristykset eivät ole mahdollisia. Leikkaukset osaamiseen ja tutkimukseen tulisi jättää väliin.

Akavalainen 1 | 2013

11

Å andra sidan: Miten Ruotsin työn linja on toiminut?

Suomalaiset talousvaikuttajat hehkuttavat, että työn taloudellisia kannustimia parantaneet uudistukset ovat Ruotsissa toimineet työpaikkoja luovana taikavoimana.

Maan työttömyys on kuitenkin kasvanut uudistuksista huolimatta.

Teksti: Markku Vuorio n Kuva: Lehtikuva

A

hkerimmin viestiä Ruotsin ”työpolitiikan” hyvistä tuloksista on kertonut ekonomisti Juhana Vartiainen, joka siirtyi Ruotsin Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtajan paikalta Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtajaksi viime keväänä.

Hänen mielestään Suomen kannattaisi ottaa esimerkkiä Ruotsin sosiaaliturva- ja verouudistuksista, joiden tavoitteena on olut parantaa työnteon taloudellisia kannustimia ja tehdä sosiaalitukien varassa eläminen vähemmän houkuttelevaksi.

Työllisyystilastojen valossa Vartiaisen markkinoima kannustinloukkojen poisto-ohjelma ei sellaisenaan näytä-

12

Akavalainen 1 | 2013

kään kopioimisen arvoiselta menestyskonseptilta. Ruotsissakin työttömyysaste on noussut kahdeksan prosentin tuntumaan.

Kannustinpolitiikan palikat Pääministeri Fredrik Reinfeldtin hallitusten uudistuspolitiikka rakentui näkemykselle, jonka mukaan Ruotsiin 1990-luvun laman jälkeen pysyväksi jäänyt suurtyöttömyys ei johtunut vain työpaikkojen puutteesta vaan liian vähäisestä työn tarjonnasta. Se puolestaan johtui anteliaasta sosiaaliturvasta ja ylikireästä verotuksesta.

Tämän analyysin pohjalta työllisyyden kasvun esteitä on pyritty pur-

kamaan virittämällä sosiaaliturvaa ja verotusta paremmin työntekoa palkitsevaksi.

Valitun strategian keskeisinä elementteinä ovat olleet työttömyys- ja sairausvakuutuksen päivärahojen leikkaaminen ja niiden saantiehtojen kiristäminen. Tarkoituksena on ollut patistaa työttömät ja pitkäaikaissairaat nopeammin takaisin työmarkkinoille.

Samalla ansiotulojen verotusta on kevennetty useaan otteeseen, jotta työn tekemisestä tulisi joutenoloon verrattuna entistä kannattavampi vaihtoehto kaikille.

Nyt kun Ruotsikin on ajautunut matalasuhdanteeseen, järjestelmän haasteet ovat nousseet esiin.

Työttömyysturvan saantiehtojen kiristäminen on lisännyt pelkän toimeentulotuen ja läheisten taloudellisen avun varassa elävien työttömien määrää.

Työttömyyspäivärahan kattoa ei ole nostettu yli kymmeneen vuoteen, minkä johdosta keskipalkkainen ruotsalainen menettää työttömäksi joutuessaan noin puolet aikaisemmista työtuloistaan.

Syökö ansioturva työpaikkoja?

Reinfeldtin hallitus muistuttaa kuitenkin työn linjan tuloksista. Vuoden 2006 jälkeen syrjäytymisvaarassa olevien määrä on vähentynyt 220 000 henkilöllä ja työllisten määrä on noussut 210 000 henkilöllä. Tuloksiin on päästy panostamalla työllistymispalveluihin pitkäaikaistyöttömille, maahanmuuttajataustaisille ja nuorille, joilla ei koulutusta.

Työttömyyspäivärahan kattoa ei ole nostettu yli kymmeneen vuoteen.

Ruotsin toimihenkilöiden ja virkamiesten keskusjärjestö TCO:n tammikuun lopussa julkaiseman raportin mukaan Reinfeldtin hallitusten työpolitiikka on kuitenkin rakennettu hataralle pohjalle. Pääekonomisti Göran Zettergrenin tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että väitteet hyvän työttömyysturvan kielteisistä työllisyysvaikutuksista perustuvat toteen näyttämättömille teoreettisille oletuksille.

Työttömyysvakuutuksen idea hukassa Akavan sisarjärjestö SACO:n yhteiskuntapolitiikan johtaja Gunnar Wetterberg pitää työttömyysvakuutuksen ansiosidonnaisuuden rapautumista ongelmallisena.

Wetterberg muistuttaa, että työttömyysvakuutuksen ideana on, ettei työttömäksi joutuneiden tarvitsisi tinkiä kohtuuttomasti elintasostaan uuden työpaikan löytymiseen kuluvana aikana.

Hän uskoo, päivärahaan on tulossa korotus jo ennen vuonna 2015 järjestettäviä valtiopäivävaaleja, koska kaikki puolueet maltillista kokoomusta lukuun ottamatta kannattavat sitä.

Hänen mielestään kokoomus tekisi typerästi, jos se antaisi työttömyysturvan nousta vaalien keskeiseksi kiistakysymykseksi.

K U V I T U S : S A M U L I S I I R A L A © 2 013

Akavalainen 1 | 2013

13

Tolkkua akavalaisten työaikoihin Työturvallisuuslain muutos auttaa pelastamaan akavalaisen työaikakulttuurin rappiolta.

Teksti: Tarja Arkio, asiantuntija n Kuva: Lehtikuva

H

ei, olen lomalla. Minut tavoittaa puhelimitse tai sähköpostilla. Rentoa kesää!”

Yhä useampi akavalainen on aina töissä. Työsuhdekännykkä ja -läppäri kuljettavat työt paikkaan kuin paikkaan, tehtäväksi mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Illat kuluvat raportteja viimeistellessä tai seminaariesitelmien valmistelussa. Viikonloppuisin lennetään työn takia valtamerten taakse. Lomilla hoidetaan ”isommat” rästityöt.

Johtajat ja johtavassa asemassa olevat toimivat näin työnsä puolesta. Suurin osa akavalaisista kuitenkin siksi, että työtä on liikaa normaalin työajan puitteissa tehtäväksi tai koska työnantaja edellyttää jatkuvaa tavoitettavissa oloa.

Kun työntekijä ei pääse irtautumaan työstään ja palautumaan, seuraukset ovat tutkitusti haitallista. Aivotyöläisenkin tapaturmariski kasvaa, muistihäiriöt ja -katkokset yleistyvät ja unihäiriöt lisääntyvät. Työn tuottavuus laskee ja luova ote katoaa. Ääriesimerkki pitkään jatkuvasta työaikakuormituksesta on työkyvyn menetys ja sitä seuraava ennenaikainen eläköityminen.

Työaikojen villi länsi Työaikasuojelu on monen akavalaisen kohdalla puutteellista. Työnantaja kik-

14

Akavalainen 1 | 2013

kailee työaikalailla ja rajaa työntekijöitä sen soveltamisalan ulkopuolelle tehtävänimikkeillä. Työhön liittyvät matkat teetetään omalla ajalla ilman korvausta, koska lain mukaan matka-aika ei ole työaikaa. Työpaikoilla työajan seuranta on puutteellista tai sitä ei ole.

Ongelman vakavuutta lisää se, että jatkuvasta työnteosta on tullut vallitseva normi. Työpaikalla saattaa olla kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan liukuman päätyttyä leimataan ulos, mutta jatketaan työn tekemistä. Päivän rästityöt tehdään loppuun illalla kotona, eikä tunteja kirjata ylös.

Usein ylitöiden todellista syytä, liian suurta työmäärää, ei uskalleta

Laki velvoittaa työnantajat selvittämään ja tunnistamaan työajoista aiheutuvat vaaratekijät.

tuoda esiin työpaikan tai uramahdollisuuksien menettämisen pelossa. Jos uskalletaan, esimiehillä ei ole valtuuksia järjestellä töitä uusiksi tai palkata lisäresursseja.

Työaika on työturvallisuusasia Tilanteeseen on kuitenkin tulossa parannus, kunhan eduskunta hyväksyy työturvallisuuslakiin Akavan aloitteesta tehdyn muutoksen. Työturvallisuuslakia muutetaan siten, että työajat kirjataan lakiin työhön, työtilaan, muuhun työympäristöön ja työolosuhteisiin verrattavaksi haitta- ja vaaratekijäksi.

Laki velvoittaa jatkossa työnantajat selvittämään ja tunnistamaan työajoista aiheutuvat vaaratekijät ja arvioimaan niiden vaikutusta työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

Työturvallisuuslain soveltamisala on työaikalakia laajempi, ja myös esimiesja johtotehtävissä toimivat kuuluvat sen piiriin.

Työajoista aiheutuvat vaaratekijät on lain mukaan ymmärrettävä laajasti.

Akavalaisittain on oleellista, että lain perusteluissa vaaratekijäksi katsotaan työnantajan aloitteesta työntekijän työhön sidottuna oleva aika. Tätä on esimerkiksi matkustaminen, jonka ei pääsääntöisesti katsota kuuluvaan työaikaan ja ne tilanteet, joissa työnantaja edellyttää työntekijän vastaavan puhe-

YTN kampanjoi harmaata ylityötä vastaan Ylemmät Toimihenkilöt YTN muistuttaa kevään aikana 8 tuntia -kampanjassaan harmaan eli korvauksettoman ylityön haitoista ja riskeistä. YTN haluaa nollatoleranssin äärettömälle työajalle ja korvauksettomalle ylityölle.

Kampanja, joka näkyy julkisuudessa 13.3. alkaen, nostaa esiin yksityissektorin työaikaongelmat ja niiden seuraukset sekä pyrkii vaikuttamaan asenteisiin. Kampanja painottuu sähköiseen mediaan. Voit osallistua itsekin esimerkiksi jakamalla aineistoa ja vastustamalla ääretöntä työaikaa omalla kohdallasi.

Lisätietoa: www.8tuntia.fi (sivut avautuvat maaliskuussa)

Liian moni akavalainen tekee töitä ja työhön liittyviä matkoja korvauksetta omalla ajallaan.

limeen tai sähköposteihin varsinaisen työaikansa ulkopuolella.

Vaarojen arvioinnissa on otettava huomioon myös työpäivien pituus, työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta, kokonaistyöaika, ylityöt ja niiden määrä, työn suorittamisajankohta, työaikojen ennakoitavuus, työhön sidonnaisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus sekä työntekijöiden mahdollisuus riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja niiden välillä.

Työpaikoilla tarvitaan ryhtiliike Akavalaisille työsuojeluvaltuutetuille, luottamusmiehille ja muille edustajille lakimuutos tuo työkaluja työpaikkatason työaikakulttuurin muuttamiseksi.

Tämä edellyttää, että oman työpaikan terveyttä vaarantavat työaikakäytännöt selvitetään ja niihin puututaan.

Työntekijöidenkin on oltava aktiivisia ja valmiita puuttumaan työpaikan haitallisiin työaikakäytäntöihin.

Oman jaksamisen ja oikeuksien eteen kannattaa tehdä töitä paitsi pidemmän

elämän, myös suurempien tulojen toivossa. Seitsemän tunnin viikoittainen palkaton ylityö aiheuttaa vuositasolla tuhansien eurojen ansionmenetyksen, ja lisäksi valtiolta jää verotuloja saamatta. Käytännössä palkattomilla ylitöillä ruokitaan harmaata taloutta.

Työturvallisuuslain muutos on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Sen arvioidaan astuvan voimaan kevään aikana. Ylemmät Toimihenkilöt YTN ottaa asian esiin kevään 8 tuntia -kampanjassaan.

Akavalainen 1 | 2013

15

Perhevapaalta palaavalle on tarjottava joustoa ja tukea Huoli toimeentulosta ja oman osaamisen vanhenemisesta ovat monen korkeasti koulutetun äidin työhön paluun taustalla.

Teksti: Jaana Parkkola, Akava n Kuva: Lehtikuva

P

Moni palaa töihin melko pian vanhempainvapaan jälkeen, mutta tekee lyhyempää työviikkoa. Näin on helpompi pysyä muutoksessa mukana, Arkio kuvailee.

Osaamisen vanheneminen huolestuttaa Akavan asiantuntija Tarja Arkio pitää taloudellisia syitä myös akavalaisille tärkeänä motiivina perhevapaalta töihin paluulle.

– Monella on esimerkiksi asuntolaina maksettavana, joka edellyttää sitä, että perheessä useampi tuo leivän pöytään.

Lisäksi korkeasti koulutetut ovat huolissaan osaamisensa vanhenemisesta, jos poissaolo työstä venyy. Tutkimuksen mukaan korkeasti koulutettujen naisten mielestä useamman vuoden perhevapaa tuntuu usein jopa mahdottomalta ajatukselta.

– Jäsenliitoista saamiemme viestien perusteella akavalaiset kokevat työelämän muutostahdin niin nopeaksi, ettei pitkä poissaolo houkuttele.

Joustot helpottavat töihin paluuta Joustavia työaikaratkaisuja tulisikin luoda, jotta työn ja hoivan yhdistäminen olisi mahdollista lapsen ollessa pieni, huomauttaa yksi tutkimuksen tekijöistä, vanhempi tutkija Kaisa Kauppinen Työterveyslaitoksesta.

– Työpaikat ovat tärkeässä asemassa kehittäessään perheystävällisiä käytäntöjä. Ne vahvistaisivat työhön palaavien äitien sitoutumista myös pidemmällä aikavälillä, Kauppinen sanoo.

Kauppinen muistuttaa, että työhön paluun ajankohdalla on vaikutuksia nuorten naisten työurien kehittymiseen ja palkkaukseen.

– Vaikutukset näkyvät yksilötason lisäksi koko yhteiskunnassa. Kyse on sukupuolten tasa-arvosta ja työnjaosta.

Pitkittynyt poissaolo työstä voi Kauppisen mukaan muodostua joillekin naisille loukuksi, joka nostaa työhön paluun kynnystä ja lisää ammattitaidon ruostumisen ja syrjäytymisen riskiä.

– Viime aikoina on laskettu, kuinka pitkät kotihoidontukijaksot vaikuttavat kielteisesti naisten eläkkeisiin.

Nuorten naisten ajatusmaailmassa eläkekertymät voivat tuntua etäisiltä.

Urakehitykseen tulisi kuitenkin suhtautua pitkäjänteisemmin.

Työterveyslaitoksen ja UKK-instituutin tutkimusraportissa tode-

erheen taloudellinen tilanne ja hyvinvointi vaikuttavat keskeisesti siihen, milloin naiset palaavat töihin perhevapaiden jälkeen. Muut tärkeimmät motiivit liittyvät työn sisältöön, työpaikan ilmapiiriin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Tulokset käyvät ilmi Työterveyslaitoksen ja UKK-instituutin tekemästä Perhevapaalta takaisin työelämään tutkimuksesta, jossa selvitettiin äitien perhevapaalta paluuseen liittyviä ratkaisuja. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin työhön paluuta tukevia ja jarruttavia tekijöitä sekä etsittiin keinoja, joilla paluuta voidaan tukea erilaisissa perhe- ja elämäntilanteissa.

Perhevapaalta paluu koskettaa vuosittain noin 60 000 naisen lisäksi heidän perheitään, työnantajiaan ja työyhteisöjään.

16

Akavalainen 1 | 2013

taankin, että kotihoidontukea tulisi kehittää lisäämällä osa-aikatyön mahdollisuuksia. Lisäksi isät tulisi ottaa vanhempainvapaiden ja kotihoidontuen kehittämisessä paremmin huomioon, jotta perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin vanhempien kesken.

Akavan Arkio on raportin kanssa samoilla linjoilla.

– Akava ajaa perhevapaiden nykyistä tasaisempaa jakamista. Esittämässämme 6+6+6-mallissa vanhempien yhteinen kuuden kuukauden jakso tulisi voida käyttää niin, että osa-aikatyötä tekeville vanhemmille maksettaisiin vanhempainrahaa selvästi nykyistä pidempään, Arkio esittää.

Yhteydenpitoa perhevapaan aikana kehitettävä Tutkimuksen mukaan vuoropuhelu perhevapaalla olevien äitien ja työpaikkojen välillä on vähäistä jopa niiden osalta, joilla oli vakituinen työsuhde ja jotka suunnittelivat töihin paluuta.

Työpaikoilla tapahtuu usein muutoksia, jotka vaikuttavat äidin työtehtäviin ja rooliin työyhteisössä. Työ saattaa perhevapaan aikana muuttua tai loppua, ja moni joutui rakentamaan työuransa uudelleen.

– Yhteydenpitoa työpaikkojen ja perhevapaalla olevien äitien välillä tulisi kehittää. Tämä vähentäisi työhön palaajien epätietoisuutta ja vahvistaisi heidän motivaatiotaan palata takaisin töihin, Koskinen painottaa.

– Työnantajalla on myös vastuu perehdyttää perhevapaalta palaava ja saattaa tämä ajan tasalle organisaatiossa tapahtuneista muutoksista.

Erilaiset työaikajoustot ja liukuva työaika mahdollistavat äideille pehmeän laskun työelämään.

Äitien kolme tapaa palata perhevapaalta töihin Perhevapaalta takaisin työelämään -tutkimus kuvaa kolme erilaista strategiaa, joilla äidit suunnittelevat onnistunutta siirtymää perhevapaalta takaisin töihin – Suhde työhön määrittää sitä, minkä strategian äiti ottaa käyttöön. Monille tilanne on ristiriitainen, kun sekä työ että koti vetävät puoleensa ja palkitsevat, sanoo tutkija Aino Luotonen.

Pehmeän laskun strategialla äidit pyrkivät siihen, että siirtymävaihe perhevapaalta töihin ei olisi liian raskas tai äkkinäinen. Paluuta loivennetaan esimerkiksi tekemällä satunnaisia keikkatöitä jo perhevapaan aikana.

Moni haluaa tehdä myös lyhyempää työviikkoa. Erilaiset työaikajoustot ja liukuva työaika mahdollistavat niin ikään pehmeän laskun. Etätyöpäivät helpottavat arkea, mutta johtavat toisinaan siihen, että sairaan lapsen kanssa kotiin jäävä äiti kokee velvollisuudekseen saada työt hoidettua kotoa käsin.

Asennemuutosstrategiassa sekä työ että koti innostavat paljon, ja äiti joutuu ratkaisemaan ristiriidan asenteitaan muokkaamalla.

– Työlle ei enää haluta uhrata yhtä paljon. Opetellaan sanomaan ei ylitöille ja joustamiselle työpäivän päätteeksi, Luotonen kuvailee.

Asennemuutoksen toteuttaminen Luotosen mukaan on vaikeinta niille, jotka tuntevat sekä työn imua että voimakasta vetoa kotiin.

Erityisesti korkeasti koulutetut, työstään tykkäävät toimihenkilöt joutuivat ratkomaan näitä ristiriitoja.

Paluu lapsen ehdoilla -strategiassa marssijärjestys on puolestaan selvä: työ on selvä kakkonen.

– Suhtautuminen työhön voi lapsen saamisen jälkeen muuttua niin voimakkaasti, että jotkut irtisanoutuvat vakituisesta, korkeakoulutusta vastaavasta työpaikasta. Tämä on kuitenkin äärimmäinen ratkaisu työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmiin, Luotonen huomauttaa.

Äitien hyvinvoinnissa parantamisen varaa Vain puolet tutkimuksessa mukana olleista äideistä koki voivansa riittävän hyvin yhdistääkseen työn ja perhe-elämän. Lähes joka viides äiti oli kokenut vähintään lieviä masennusoireita synnytyksen jälkeen. Masennusoireiden lisäksi pienten lasten äitien itse kokema työkyky oli hieman alempi muuhun väestöön verrattuna.

– Äitien työhön paluuta voitaisiin helpottaa järjestämällä palaajan odotuksia ja toivomuksia koskeva kehityskeskustelu. Lisäksi neuvoloissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota työhön palaavien äitien masennusoireisiin, hyvinvointiin ja liikunnallisen aktiivisuuden lisäämiseen, ehdottaa dosentti, UKK-instituutin tutkimusjohtaja Riitta Luoto.

Luodon mielestä perhevapaasta ei saisi tulla väestön terveyseroja lisäävä elämänvaihe.

– Äitiyshuollon, neuvoloiden, työpaikan ja työterveyden sekä työhön hakeutumista tukevien järjestelmien yhteistyö kaipaa kehittämistä, jotta työhön palaaville äideille voidaan tarjota nykyistä parempaa tukea, Luoto korostaa.

Työ voidaan kokea niin stressaavaksi, että paluuta siihen pidetään suurena uhkana sekä omalle että lapsen hyvinvoinnille. Vaihtoehto voi olla esimerkiksi jokin muu osa-aikatyö, alan vaihto tai työviikon jakaminen puolison kanssa.

Jotkut eivät koe paluuta ongelmalliseksi eivätkä toteuta mitään strategiaa.

– Osa kaipaa töihin palatessaan vaativia haasteita eikä pehmennyksiä. Tilanteet ovat yksilöllisiä, eivätkä kaikki äidit halua samoja asioita. Esimies voi keskustella työntekijän kanssa siitä, miten tämän suunnitelmat ja toiveet ovat sovitettavissa työpaikan tarpeisiin ja käytäntöihin.

Tuure Hurme

Alkuperäinen juttu on julkaistu Työpiste-verkkolehdessä osoitteessa työpiste.ttl.fi

Akavalainen 1 | 2013

17

Suomi vastaa kansainväliseen kilpailuun antamalla verokannustimia aineettomille oikeuksille.

Tulevaisuudessa esimerkiksi suomalaiset it-yritykset voisivat saada verohelpotuksen patentteihin ja tekijänoikeuksiin perustuviin tuloihin.

Patentointiin halutaan kannustaa verotuksella Teksti: Mika Peltonen, UP-uutispalvelu n Kuva: Lehtikuva

M

inisteriön kaavailemassa aineettomien oikeuksien verokannustimessa on kyse verokilpailusta, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön elinkeino- ja innovaatio-osaston päällikkö Petri Peltonen.

– Kilpailua ei tarvitse hakea kovinkaan kaukaa. Vastaavia hyvinkin voimakkaita malleja on käytössä esimerkiksi Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa ja Sveitsissä. Britannia on ottanut omansa käyttöön tämän vuoden alussa.

Suomen malli on Peltosen mukaan moniin muihin maihin verrattuna kapeasti määritelty.

– Muissakin maissa puhutaan patenteista, tavaramerkeistä ja ohjelmistolisenssituloista, mutta niissä on mukana myös muita aineettomasta omaisuudesta saatuja tuloja.

Kannustin laajasti hyödynnettävissä Suomessa verokannustin koskisi Peltosen mukaan juuri patentteja, tavaramerkkejä ja ohjelmistojen lisenssituloja.

Toteutuessaan se kohdistuisi erityisesti ohjelmistoliiketoimintaa tekeviin yrityksiin.

18

Akavalainen 1 | 2013

Patentit ovat Suomessa olleet perinteisesti valmistajan, erityisesti teknologiateollisuuden, tapa suojata tuotteitaan. Myös lääketeollisuus patentoi.

– Suomalaiseen teollisuusrakenteeseen nähden verokannustin olisi hyödynnettävissä aika laajasti. Ohjelmia ei voi suojata patenteilla, mutta niihin liittyvät rojaltitivirrat olisivat tässä mukana.

Peltonen ei suostu kertomaan, onko verokannustin TEM:n tavoitteena kehysriihessä.

– Se on ihan poliittisissa näpeissä, millaisella esityksellä mennään.

– Se määrittelee, voidaanko tietyille markkinoille mennä ja onko kyseisestä toiminnasta olemassa riittävästi patentteja.

Patenttisalkku toimii Vuorenkosken mukaan suojana esimerkiksi Euroopan tai Yhdysvaltain markkinoille siirryttäessä. Kiinassa patentteja ei tunnusteta niin laajasti.

– Tässä pelissä on kaksi raidetta.

Yhtäältä pitäisi luoda kannustimia tällaiselle kasvulle. Toisaalta niillä toimialoilla, joilla patenteilla on merkitystä, yritysten pitäisi Suomessa ruveta vahvemmin hyödyntämään niitä.

Tulevaisuudessa kilpaillaan patenttisalkuilla Akavan asiantuntijan Vesa Vuorenkosken mukaan Suomessa hyödynnetään patentointia ja aineettomia oikeuksia vähemmän kuin kilpailijamaissa.

– Näitä oikeuksia pitäisi rekisteröidä herkemmin ja liittää yrityksen toimintaan. Tulevaisuus näyttää siltä, että kilpailua käydään entistä enemmän siitä, kenellä on se suurin patenttisalkku.

Patenttisalkun koko vaikuttaa yrityksen konkreettisiin liiketoiminnan mahdollisuuksiin.

Digitaalinen vallankumous vaatii osaamista Vuorenkosken mukaan Suomen menestymiseksi tarvitaan voimakasta kasvua liiketoiminnoissa, joissa hyödynnetään korkeaa osaamista.

– Tämä ilmenee aineettomissa oikeuksissa, esimerkiksi patentteina, hyödyllisyysmallioikeuksina ja tavaramerkkeinä. Suomen kansantalouden kasvusta entistä suurempi osa saadaan tästä toiminnasta.

Vuorenkosken mukaan globaalissa talouden murroksessa länsitaloudet ovat siirtyneet hitaamman kasvun vai-

heeseen. Paljon tuotannollista ja teollista toimintaa on siirtynyt muualle, osin asiakkaiden perässä ja osin kustannusten takia.

– On tullut digitaalinen vallankumous. Kaikenlaiset palvelut ovat digitalisoituneet yhä enemmän. Tarvitsemme entistä enemmän sellaista kasvua, joka perustuu korkeaan osaamiseen. Aineettomat oikeudet ovat siinä yksi näkyvä elementti.

Kannustimesta hyötyvät kaikki Vuorenkosken mukaan aineettomien oikeuksien verokannustimesta olisi hyötyä palkansaajillekin. Hänen mukaansa pääkysymys ei kuitenkaan ole se, onko tässä jotakin meille.

– Tämä on enemmän kansantalouden kysymys, eli mistä Suomen kasvu tulevaisuudessa syntyy. On keinotekoista ajatella, että jos yritys menestyy, työntekijät eivät hyötyisi siitä yhtään mitään.

Vuorenkosken mukaan yhteisöveron kevennyksessä on aina olemassa kannustinvaikutus, joka voi saada omistajan investoimaan rahaa takaisin Suomeen.

Aineettomien oikeuksien verokannustimesta olisi hyötyä palkansaajillekin.

50 prosentin verokannustin n Työ- ja elinkeinoministeriön esittämä aineettomien oikeuksien verokannustin kohdistuisi rekisteröityihin aineettomiin oikeuksiin kuten patentteihin ja tavaramerkkeihin sekä ohjelmistojen tekijänoikeuksiin.

n Verohuojennus olisi puolet aineettoman oikeuden lisensiointituloista.

n Yli puolella EU-maista ja lähes 70 prosentilla OECD-maista on käytössään t&k-toimintaan liittyviä verokannustimia.

Kolumni Marina Lampinen

Työ alkoi, mutta työura ei? ”Hanki työkokemusta! Älä työskentele opintojen ohella! Opiskele nopeammin!

Hanki monipuolista osaamista! Tee töitä ainakin 70-vuotiaaksi!

Työurat, hyvinvointivaltion säilyminen ja kestävyysvajeen ratkaiseminen ovat sinun harteillasi.”

Nuoren ja opiskelijan kohtaamat vaatimukset ovat usein vähintäänkin ristiriitaisia. Kun opiskelupaikka toivotulla alalla vihdoin aukeaa, täytyisi innostumisen sijaan jo miettiä valmistumista. Työura kutsuu kansakunnan pelastajia, mielellään niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Julkisuudessa kehotetaan toistuvasti lopettamaan arvokkaiden verotulojen pihtaaminen ja valmistumaan äkkiä.

Tulee syyllinen olo. En ole valmistunut, enkä ihan heti valmistukaan.

Samalla alkaa epäilyttää. Eurobarometrin mukaan 92 prosenttia suomalaisista työnantajista edellyttää uusilta työntekijöiltä työkokemusta. Kaverit kertovat, että saadakseen edes harjoittelupaikan pitää opintoja olla maisterin tutkinnon verran. Työnteko opiskeluaikana ei ehkä olekaan vastuuttomin ratkaisu, jonka opiskelija voi tehdä.

Minähän itse asiassa käyn jo töissä, maksan veroja ja rakennan työuraa. Vai enkö sittenkään?

On paradoksaalista, että työuran lasketaan meillä alkavan siitä, kun saadaan paperit käteen. Valmistuminen kohottaa tietysti ansiotuloja, ja hyvä niin. Toisaalta on tutkittu tosiasia, että valmistumista seuraava ensimmäinen työpaikka määrittää keskeisesti tulevan työuran kulkua. Tämä tarkoittaa myös palkkakehitystä ja palkasta maksettuja veroja.

Eikö keskeistä olekaan se, että hankin kokemusta ja työllistyn osaamistani vastaaviin tehtäviin?

Me nuoret työllistymme valmistumisen jälkeen nopeasti ja ennen kaikkea laadukkaasti. Tästä on pitkälti kiittäminen opiskeluaikana hankittua työkokemusta.

Onhan työssäkäyvistä opiskelijoista jopa 65 prosenttia johto- ja asiantuntijatehtävissä. Uskallan vetää johtopäätöksen, että työura siis alkaa jo opiskeluaikana.

Ajatus työpaikasta jo ennen valmistumista tuntuu turvalliselta.

Työuria on tarpeen pidentää, ja me nuoret osallistumme näihin talkoisiin mielellämme. Onhan kyseessä maamme tulevaisuus. Yhteiskunnan, jossa me joskus vanhenemme ja kasvatamme omat lapsemme. Olisiko kuitenkin syytä antaa nuorille tilaisuus osallistua tähän työhön itse, ilman ulkopuolelta asetettuja reunaehtoja ja vaatimuksia?

En halua olla vain toimenpiteiden kohde, kun kyseessä on oma tulevaisuuteni.

Sukupolvet ennen meitä ovat rakentaneet osaltaan tätä yhteiskuntaa. Antakaa meillekin tilaisuus. Uskon, että yllätytte positiivisesti.

Kirjoittaja toimii Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana vuonna 2013.

n Suomessa kannustin voitaisiin ministeriön selvityksen mukaan ottaa asteittain käyttöön vuodesta 2014 alkaen.

Akavalainen 1 | 2013

19

Haamu seuraa johtajaa Johtaja on elävä ihminen työpaikalla, mutta hän on olemassa myös keskustelun tasolla, sanoo tutkija Tommi Auvinen.

Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuvitus: Juha Saari

J

ohtaja on muutakin kuin ihminen työyhteisössä. Hän on olemassa myös tarinoissa, joita hänestä yhteisössä kerrotaan.

Lisäksi johtaja määritellään suhteessa edellisiin johtajiin sekä johtajien tuttuihin arkkityyppeihin.

Tutkija Tommi Auvinen on hiljattain Jyväskylässä tarkastetussa väitöskirjassaan tarkastellut sitä, miten johtajuus elää tarinoissa.

20

Akavalainen 1 | 2013

Johtajuus on vuorovaikutusprosessi, ja johtajuuteen liittyvät merkitykset, arvot ja uskomukset rakentuvat kielenkäytössä.

– Ihminen on pohjimmiltaan tarinoita kertova eläin, Auvinen toteaa.

Auvinen lanseeraa tutkimuksessaan haamujohtajan käsitteen. Hän huomasi ilmiön tutkiessaan suurta suomalaista teknologiayritystä, jonne

oli tulossa uusi johtaja noin sadan hengen yksikköön.

– Yleensä oletetaan, että uusi johtaja aloittaa tyhjältä pöydältä. Huomasin, että johtaja oli olemassa merkityksellisenä toimijana jo ennen kuin hän oli edes astunut ovesta sisään, Auvinen kertoo.

Hän haastatteli uuden johtajan alaisia ja kollegoita ennen johtajan saapumista. Osa tunsi uuden johtajan, osa

ei, mutta silti kaikki kertoivat hänestä tarinoita. Auvinen toteaa, että jos uusi johtaja on tunnettu henkilö, tarinoita riittää. Jos johtaja on tuntematon, sitten niitä sepitetään.

Haamujen ote on tiukassa Auvinen haastatteli tutkimansa teknologiayrityksen uuden johtajan neljää alaista myös tämän ensimmäisen strategiapalaverin jälkeen.

– Heillä oli johtajan puheesta neljä erilaista tulkintaa, kaksi heistä ymmärsi uuden johtajan esittämät luvutkin aivan väärin. Kaikki riippui siitä, mitä he olivat ennen kuulleet ja millaisen käsityksen he olivat omaksuneet johtajasta.

Auvinen palasi yritykseen, kun johtaja oli ollut talossa jo vuoden. Haamut vaikuttivat johtajan työhön edelleen.

Johtaja oli vuoden aikana muuttanut täysin kantaansa siitä, mitä yksikössä tulisi tehdä. Silti alaiset suhtautuivat häneen sen mukaan, millainen hän oli ollut aikaisemmin. Johtaja ei siis ollut paikalla pelkästään reaaliajassa.

– Menneisyyden haamu kulkee mukana kertomuksissa, Auvinen toteaa.

Auvisen tutkima johtaja kohtasi työssään muitakin haamuja. Kun Auvinen kysyi johtajalta muutaman vuoden työssäolon jälkeen tämän menestyksestä, johtaja kertoi, että uudistukset eivät olleet menneet läpi työyhteisössä. Syynä oli vanhojen työntekijöiden vastarinta.

Samasta vanhojen vastustuksesta kertoivat muutkin työntekijät. Asiaa ihmeteltyään Auvinen lopulta tiukkasi johtajalta, keitä nämä uudistuksia vastustavat oikein olivat.

– Kävi ilmi, ettei heitä enää oikeastaan ollut työpaikalla. Ainoa vastustava vanha työntekijä oli eläkkeelle siirtyvä, alkoholisoitunut ja mielenterveysongelmainen henkilö.

Vanha työntekijä oli johtajalle helppo syntipukki, jonka syyksi takkuavat uudistukset voi laittaa. Samaten muutkin työyhteisön jäsenet saattoivat sälyttää oman kytevän vastarintansa kuvitellun hahmon harteille.

Kolmannen kerran Auvinen kävi yrityksessä haastattelukierroksella, kun johtaja oli jo poistunut talosta.

Hän huomasi kahden haastattelemansa johtajan entisen alaisen edelleen puhuvan projekteistaan poistuneen johta-

jan kautta, luetellen tämän asettamia tavoitteita.

Tarinan vangiksi ei pidä jäädä – Isossa organisaatiossa on monenlaista tarinankertojaa. Tarinat muotoutuvat sen mukaan, kuka kertoo ja mistä kohtaa organisaatiota tarinaa kertova ryhmä tulee, kertoo Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikön johtaja Juha Suoranta.

Suorannan omien kokemuksien mukaan uudesta johtajasta kerrottaviin tarinoihin vaikuttaa merkittävästi se, mistä johtaja tulee ja mitä hän on aiemmin tehnyt.

– Voi olla, että nämä tarinat eivät koskaan muutu.

Johtajasta kerrotut tarinat voivat olla taakka tai voimavara. Suoranta sanoo, että hänen kohdallaan on todennäköisesti ollut molempia. Hän on toiminut yksikönjohtajana kaksi vuotta.

Tampereen yliopistossa johtajat ovat siinä mielessä ammattijohtajia, ettei heillä ole opetus- tai tutkimusvelvoitetta ja heidät valitsee yliopiston hallitus.

Yliopistomaailmassa johtajaa määrittää usein se, mitä tutkimusta hän on aiemmin tehnyt ja minkälaista tutkimusta muut työyhteisön jäsenet tekevät.

– Sitä voi olla sankari tai punainen vaate, jos ei osata nähdä johtajaa tutkimustyöstä erillään, Suoranta sanoo.

Teollisuuden kunnossapito- ja käyttöpalveluja toimittavan Maintpartnerin henkilöstöjohtaja Jari Syrjälä tunnistaa tapaukset, joissa uudet johtajat ovat itse luoneet haamuja itselleen.

– Rekrytointivaiheessa, haastatteluissa ja vielä psykologisissa testeissäkin hakija on pärjännyt hyvin ja antanut ymmärtää, että hänellä on määrättyjä valmiuksia. Työssä sitten näkyykin nopeasti, että ei näin olekaan. Tällaisissa tilanteissa korttitalo kaatuu nopeasti, Syrjälä huomauttaa.

Lisäksi Syrjälä tunnistaa tilanteet, joissa poistuvan johtajan vaikutus jää yritykseen. Hän ei kutsu tätä vanhan johtajan haamuksi, vaan johtamiskulttuuriksi, joka jää, vaikka johtaja on poistunut.

– Johtamistapa jää elämään, mutta ei yksilöiden kautta, vaan kulttuurin kautta, Syrjälä sanoo.

Uuden johtajan omat tarinat Dialogi työpaikoilla ei suju niin, että johtaja sanoo asiansa ja muut ymmärtävät viestin heti ja juuri niin kuin johtaja on tarkoittanut.

– Vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtäminen johtajan työssä on tärkeää, sanoo Suomen Ekonomiliiton kehitysjohtaja Anja Uljas.

Uljaan mukaan uusi johtaja tuo organisaatioon oman tarinansa, ja erilaisia tarinoita on karkeasti jaoteltuna kolme. Tarina kuvaa sitä, miten uusi johtaja suhtautuu työyhteisöön.

– Yksi johtajatyyppi tuo mahdollisimman nopeasti oman näkemyksensä organisaatioon. Näitä oman näkemyksensä tuojia pidetään vahvoina johtajina ja heitä usein halutaan tekemään nopea muutos. Organisaatiolle tämä voi olla raastavaa, Uljas sanoo.

Toinen tyyppi on kuuntelevampi, johtajuutta rakennetaan yhdessä organisaation kanssa. Kuunteleva johtaja saattaa mahdollisuuksien mukaan keskustella erikseen vaikka jokaisen työyhteisön jäsenen kanssa.

– Kolmas tyyppi on surullisin. Johtajalle ei vanha kelpaa, mutta hänellä ei ole tuoda mitään uutta tilalle, eikä hänellä ole kykyä kuunnella. Näitä kyllä kohtaa työpaikkojen arjessa, Uljas kertoo.

Uljaan mielestä on hyvin ymmärrettävää, että tarinat vaikuttavat näkemyksiin johtajasta sekä tämän työstä. Teemme tulkintoja ympäristöstämme oman ymmärryksemme perusteella. Näkemämme, kuulemamme ja kokemamme vaikuttavat tulkintoihimme.

Johtajasta tehdään paljon päätelmiä, jotka perustuvat stereotypioihin ja epämääräisyyksiin. Uljas toteaa esimerkiksi johtajan koulutustaustan vaikuttavan siihen, miten yhteisö häneen suhtautuu.

– Ajattelemme sitä, miten koulutus vaikuttaa ihmiseen ja minkälaisia ihmisiä tiettyyn koulutukseen hakeutuu.

Akavalainen 1 | 2013

21

Korkeasti koulutettujen työvoimapalvelua on uudistettava Akava vaatii työhallinnolta parempaa ja asiantuntevampaa työttömien työnhakijoiden ja työttömyysuhanalaisten palvelua.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Lehtikuva

T

22

yöhallinto uudistuu taas perusteellisesti, kun uusi työvoimapalvelulaki tuli vuoden alussa voimaan.

– Erityisesti paukkuja pitäisi panna korkeasti koulutettujen työttömien koulutustarjontaan, koska työvoimakoulutuksen hankinta keskittyy tällä hetkellä lähinnä alhaisemman pohjakoulutuksen omaavien tarpeisiin, sanoo Akavan asiantuntija Ida Mielityinen.

Panostukset on siirretty nyt nuorisotakuun toteuttamiseen, jossa korkeasti koulutetut vastavalmistuneet näyttävät Akavan mielestä jäävän syrjään.

– Työvoimaneuvojien – uusilta nimikkeiltään asiantuntijoiden – on tunnettava nykyistä paremmin korkeakoulutuksen erityispiirteet ja heidän työmarkkinansa, Mielityinen painottaa.

Työttömän työnhakijan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että TEtoimiston työntekijä ilmoittaa viipymättä, mikäli hän ei puolla työttömän opiskelusuunnitelmaa. Työttömän on tiedettävä riittävän ajoissa ja sitovasti opiskelumahdollisuuksistaan työttömyysturvaa menettämättä.

Palveluiden on vastattava tätä päivää Suomessa on tällä hetkellä noin 30 000 korkeasti koulutettua työtöntä, eivätkä korkeakoulutettujen massairtisanomiset ole enää poikkeuksellisia.

– Työhallinnon on seurattava aikaansa ja löydettävä uudenlaisia keinoja ja ajattelutapoja, Mielityinen vaatii.

Akava on huolestunut siitä, että työvoimaneuvojien henkilökohtaiset kokemukset ja näkemykset vaikuttavat liikaa työttömän opiskeluoikeutta koskeviin päätöksiin. Lisäksi linja vaihtelee maassa luvattoman paljon.

Työhallinnon on seurattava aikaansa.

Akavalainen 1 | 2013

Yksityisiä työnvälityspalveluja tarvitaan lisää TE-toimistot voivat nykyäänkin hankkia työnvälityspalveluja ostopalveluina. Akavan mielestä ostopalveluiden eli ulkopuolisten palvelun-

tarjoajien osuutta tulee kasvattaa.

Esimerkiksi korkeasti koulutetuille työttömille on tarjolla liian vähän räätälöityjä palveluja.

– Ostopalveluilla voitaisiin tarjota pienten erityisalojen osaajille riittävän asiantuntevaa palvelua, sanoo Akavan ekonomisti Heikki Taulu.

Akavan mielestä yhteistyötä oppilaitosten, ammattiliittojen ja yksityisten työnvälityspalvelujen välillä tulee tehostaa.

– On äärimmäisen harmillista, että työvoimapalveluita on siirretty uudistusten yhteydessä pois korkeakoulukampuksilta, sillä vastavalmistuneidenkin työttömyys kasvaa jatkuvasti, Mielityinen huomauttaa.

Palkkatuen rahoitus on turvattava Vuoden alussa astui voimaan uusi laki, jonka myötä työmarkkinatuettu harjoittelu työpaikoilla lopetetaan ja palkkatuen käyttöä lisätään. Työnantajat voivat saada tukea työttömän työnhakijan palkkaamiseen.

– Huolena on, miten yritykset saadaan tähän mukaan ja tarjoamaan paikkoja myös korkeasti koulutetuille työttömille. Lisäksi palkkatuen rahoitus on turvattava, Taulu painottaa.

Varoitus: Maaliskuussa rytisee Palkansaajien työmatkatapaturmissa on maaliskuussa selvä piikki.

Teksti n Jaana Parkkola

M

aaliskuussa kannattaa olla erityisen varovainen, ainakin jos on Tapaturmavakuutusten liiton TVL:n tilastoihin uskominen.

Työmatkatapaturmista suurin osa on liukastumis- ja kaatumistapaturmia, joita tapahtuu yleisimmin niinä arkipäivinä, kun keli on suurissa kaupungeissa erittäin liukas.

– Yksittäiset päivät vaikuttavat tilastoihin todella paljon. Riskialttiita päiviä sattuu yleensä juuri maaliskuuhun, jolloin kelit ovat liukkaita pintojen sulamisen ja jäätymisen takia, sanoo TVL:n työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho. Jalankulkijat riskiryhmä Selvästi eniten eli yli puolet tapaturmista tapahtuu jalankulkijoille. Seuraavaksi riskialtein ryhmä ovat pyöräilijät, sitten autoilijat.

– Tapaturmia tapahtuu eniten naisille, koska he liikkuvat keskimäärin enemmän jalkaisin töihin. Naisvaltaiset työpaikat sijaitsevat usein kaupunkien keskuksissa, joissa töihin käveleminen on yleisempää, Sysi-Aho kertoo.

Jos tuloksia tulkitsisi kirjaimellisesti, töihin kannattaisi ajaa aina autolla, ovelta ovelle. Mutta asia ei taida olla näin yksinkertainen?

– Työmatkaliikunnan hyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat, sekä kansantaloudellisesti että yksilötasolla, Sysi-Aho korjaa harhaluulot.

– Työmatkojen turvallisuus kuuluu monelle eri taholle. TVL esimerkiksi kerää tilastot työmatkatapaturmista ja on tehnyt tutkimusyhteistyötä muun muassa Työturvallisuuskeskuksen, Työterveyslaitoksen, Ilmatieteiden laitoksen ja Helsingin kaupungin kanssa.

Sysi-Ahon mielestä yhteistyötä tarvitaan, koska kukaan ei voi poistaa tapaturmariskiä yksinään.

– Jokainen vaikuttaa kuitenkin itse parhaiten oman työmatkansa turvallisuuteen, Sysi-Aho muistuttaa.

Maltti, reittivalinnat, tilannenopeus, kelinmukaiset jalkineet, heijastin ja pyöräilykypärä. Siinä muutamia tekijöitä, joilla työntekijä voi vaikuttaa oman liikkumisen turvallisuuteen.

– Lisäksi ennakointi on tärkeää.

Säätiedotuksen katsominen edellisenä

iltana auttaa kummasti oikeiden valintojen tekemisessä, Sysi-Aho lisää.

Sysi-Aho kannustaa keskustelemaan työpaikoilla siitä, miten työmatkaturvallisuutta voidaan parantaa yhteisillä pelisäännöillä. Työnantaja voi esimerkiksi antaa työajoissa joustoja keliolosuhteiden mukaan. Lisäksi työnantaja voi vaikuttaa työpaikan ja sen pihamaan turvallisuuteen valaistuksella, hiekoituksella ja lumitöillä.

– Esimerkiksi liukkaudentorjuntaan voi jokainen osallistua. Ei kannata odottaa, että jotain ikävää tapahtuu ensin. Työpaikalla voidaan jättää esimerkiksi hiekoitusämpäri kaikkien saataville.

Paras apu on arkijärki.

Lähde: TVL:n työmatkatapaturmien tilastokooste, www.tvl.fi

Palkansaajien työmatkatapaturmat 2008–2011 liikkumistavan mukaan

polkupyörällä 22%

henkilöautolla 15%

linja- tai kuorma-autolla, kiskoilla 2% moottoripyörällä 1%

Arkijärki on paras suoja Työmatkoilla tapahtuu vuosittain paljon pitkän työkyvyttömyyden aiheuttavia tapaturmia. Kenellä on vastuu tästä?

jalan 58%

mopedilla 1% muut liikkumistavat yhteensä 1%

Akavalainen 1 | 2013

23

Vihreää valoa liikkuvuudelle! Työtekijöiden liikkumista pohjoismaiden välillä halutaan helpottaa.

Työn perässä toiseen pohjoismaahan Työttömyys-, eläke- ja sosiaaliturva-asioista kannattaa ottaa selvää hyvissä ajoin.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Lehtikuva

P

aremmat työllistymismahdollisuudet, uudet työtehtävät, isompi palkka ja uuden oppiminen vetävät akavalaisia töihin toiseen pohjoismaahan. Näin kävi myös Sari Köykälle, joka on työskennellyt kolme vuotta tanskalaisessa rahastoyhtiössä kehittämisjohtajana.

– Halusin uusia haasteita ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Työnantajani Danske Bank tarjosi tähän loistavan mahdollisuuden, ja sain mielenkiintoisen tehtävän Tanskasta saman konsernin sisällä, Köykkä kertoo.

24

Akavalainen 1 | 2013

Monelle yhteispohjoismaiset työmarkkinat antavat kotimaata selvästi paremmat työllistymismahdollisuudet. Työterveyshoitaja Mai Anttila valmistui edellisen laman aikaan, jolloin työpaikat olivat Suomessa kiven alla.

Muutettuaan vuonna 1998 Ruotsiin hän haki töitä, ja valinnanvaraa riitti.

– Pystyin valitsemaan paikan, joka tarjosi parhaat edut. Esimerkiksi lastenhoitopaikka järjestyi työnantajan avulla. Terveydenhoitajille on Ruotsissa edelleen kova kysyntä, ja suomalaisten hoitajien osaamista ja koulutusta arvostetaan, Anttila kiittelee.

Anttila muutti sittemmin takaisin Suomeen ja työskentelee nyt yksityisellä terveyspalvelualalla. Hän tekee edelleen satunnaisia työkeikkoja Ruotsin puolelle.

Muuttaminen on helppoa Köykkä ja Anttila ovat olleet tyytyväisiä siihen, miten sujuvasti sosiaaliturvaja eläkeasiat ovat hoituneet muuttojen yhteydessä.

– Sain paikallisen sosiaaliturvatunnuksen ennen muuttoa, kun il-

moitin pysyvän osoitteeni Tanskassa.

Tunnuksen avulla pääsin välittömästi Tanskan sosiaaliturvan piiriin ja käyttämään muun muassa terveydenhuoltopalveluja, Köykkä sanoo.

Eläke kertyy Köykälle Tanskan järjestelmän mukaisesti. Suomeen muuttaessaan hän voi joko nostaa kertyneet eläkerahat ja maksaa niistä verot tai nostaa ne eläkeiässä.

Anttila siirtyi Ruotsissa asuessaan paikallisen erikoissairaanhoitajaliiton jäseneksi työttömyysturvan takia. Liitosta toiseen siirtyminen on sujunut helposti, ja Anttila on saanut suomalaisesta liitostaan hyvin tukea ja neuvoja.

– Hyvänä apuna on ollut myös viranomaisilta saatava Ruotsiin muuttajan opas, jossa kerrotaan askel askeleelta, mitä muuton yhteydessä pitää tehdä, Anttila vinkkaa.

Yllätyksiä erilaisista toimintamalleista Tapiolan Hongan koripallovalmentaja Pekka Salminen on työskennellyt Ruotsissa kahteen otteeseen, yhteensä viiden vuoden ajan. Hänkin lähti länsinaapuriin kokeilemaan siipiensä kantavuutta.

– Piirit ovat Suomessa pienet, joten on hyvä haastaa välillä itseään ja katsoa, miten mies pärjää.

Salminen on ollut tyytyväinen palvelujen toimivuuteen Suomessa.

– Oma liittoni antoi hyvin neuvoja, ja lisäksi sain apua Pohjola Nordenin kautta. Kelaan tarvitsi tehdä vain yksi puhelinsoitto, Salminen kehuu.

Ruotsin päässä oli selvästi hankalampaa. Eniten päänvaivaa Salmiselle aiheutti ruotsalaisen henkilötunnuksen saaminen.

– Ilman sitä ei avata pankkitiliä tai käydä lääkärissä.

Lisäksi Salmisen oli paluun yhteydessä vaikea saada oikeanlaisia papereita Ruotsissa maksetuista työttömyysturvamaksuista.

– Ruotsalaiselle työnantajalleni oli yllätys, ettei heidän antamansa selvitys kelpaa Suomessa. Pientä paperisotaa se aiheutti, mutta loppupeleissä asiat menivät hyvin.

Kannattaa ottaa ajoissa selvää Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön toiminnanjohtaja Niina Jussila kannustaa ottamaan ajoissa yhteyttä omaan liittoon ja työttömyyskassaan, kun suunnittelee muuttoa.

– Jos muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa, voi olla tarpeellista vaihtaa työttömyysturvan hoito paikalliseen kassaan. Jos on kyse lyhyemmästä jaksosta, vaihdon tarpeellisuudesta on syytä neuvotella oman kassan kanssa.

Jussilan mukaan perusperiaate on se, ettei oikeus työttömyysvakuutukseen katkeaisi maasta toiseen siirryttäessä. Säännökset eri maiden välillä kuitenkin vaihtelevat. Tyypillisesti ongelmia tulee siitä, ettei kohdemaan virkailija tunne asioita riittävän hyvin.

Myös lainsäädännön yhteensopivuudessa on kitkaa.

– Teemme pohjoismaiden välillä yhteistyötä, jotta tällainen kitka saataisiin poistettua, Jussila sanoo.

Kelan vakuutuspäällikkö Sirpa Mattila muistuttaa, että Kelaan on ilmoitettava, vaikka muuttaisi toiseen pohjoismaahan vain tilapäisesti. Pääsääntöisesti työntekijä siirtyy heti työskentelyn alkaessa työskentelymaan sosiaaliturvan piiriin. Mukaan lähtevät perheenjäsenet voivat pysyä Suomen sosiaaliturvassa, jos oleskelu kestää enintään vuoden.

Mattila painottaa, että saataviin etuuksiin ja sairaanhoitoon vaikuttaa se, minkä maan sosiaaliturvaan kuuluu.

– Usein ajatellaan, että suomalaiset etuudet säilyvät niin kauan kuin kansalaisuus säilyy. Näin ei kuitenkaan ole.

Poikkeuksena ovat ne työntekijät, jotka muuttavat ulkomaille lähetettyinä työntekijöinä eli joiden työnantaja säilyy Suomessa.

– Lähetetty työntekijä ja hänen perheensä kuuluvat hakemuksesta suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, Mattila sanoo.

Eläketurvakeskuksen yhteyspäällikkö Kerstin Appelin mukaan lakisääteisen eläkkeen hakeminen muista pohjoismaista on työuran päätyttyä helppoa. Muistettavaa silti riittää, koska eläkejärjestelmät vaihtelevat eri maissa.

– Pohjoismaista saatu lakisääteinen eläke haetaan suomalaisella eläkehakemuslomakkeella ja hakemus jätetään Kelaan tai Eläketurvakeskukseen.

Joissakin maissa maksetaan lisäksi työnantaja- tai työalakohtaista lisäeläkettä, jonka hakemisesta on huolehdittava itse. Kannattaakin selvittää ennen poismuuttoa, onko oikeutta tällaiseen lisäeläkkeeseen ja mistä sitä voi myöhemmin hakea, Appel kehottaa.

Työvoiman liikkuvuutta parannettava Pohjoismaiden välillä Pohjolan ammatillisen yhteistyöjärjestön PAY:n pääsihteeri Loa Brynjulfsdottirin mielestä pohjoismaisten työmarkkinoiden toimivuutta on kehitettävä.

– Työntekijöiden pääsyä laajemmille työmarkkinoille on helpotettava, jotta heillä olisi enemmän valinnanvaraa työpaikoissa, Brynjulfsdottir sanoo.

Brynjulfsdottirin mielestä yhteispohjoismaisten työmarkkinoiden tarve kasvaa entisestään, koska työvoiman liikkuvuus Pohjoismaiden välillä on lisääntynyt vuosi vuodelta.

Tyypilliset työntekijöiden liikkuvuutta hidastavat tai estävät syyt liittyvät työttömyysturvaan, sosiaaliturvaan tai eläkkeisiin. PAY tekee aktiivista vaikuttamistyötä, jotta tällaiset esteet saataisiin poistettua.

– Lähetimme esimerkiksi viime vuonna kaikille Pohjoismaiden kansanedustajille aiheesta kirjeen, joka sai aikaan toivottua keskustelua. Lisäksi Pohjoismaiden ministerineuvostossa on rajaestefoorumi, jossa näitä kysymyksiä pohditaan. Mielestäni on tärkeää, että tällainen toimielin on olemassa.

PAY:n tavoite on, että vuonna 2014, jolloin yhteispohjoismaiset työmarkkinat täyttävät 60 vuotta, rajaesteiden poistamiseksi on olemassa selkeä ja konkreettinen suunnitelma.

Muuttajan muistilista: n Ota ajoissa yhteyttä omaan liittoosi ja kassaasi, Kelaan sekä Eläketurvakeskukseen.

n Säilytä työtodistukset, työttömyysturva- ja eläkemaksumaksutositteet.

n Lisätietoja: www.kela.fi > Maasta- ja maahanmuutto ja www.etk.fi

Akavalainen 1 | 2013

25

EU-talouskuri kaipaa rinnalleen demokratiaa Talouskriisiä seuranneessa EU-kehityksessä on koettu melkoista vauhdin hurmaa. Ongelmakohtia on kursittu mallilleen tavoilla, joiden seurauksia ei ole kunnolla keritty pohtia.

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuva: Lehtikuva

V

iime vuoden viimeisestä EU:n päämiesten huippukokouksesta odotettiin jälleen kerran historiallista.

Pöydällä oli neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn esitys, joka olisi suoraviivaisesti johtanut tiiviiseen liittovaltioon ja laajaan Bryssel-johtoiseen budjettikuriin.

Pääministerit painoivat viisaasti jarrua ja ottivat päätöksissä ainakin puolen vuoden tuumaustauon. Unionin muutos ei kuitenkaan tyssännyt tähän. Yksi Van Rompuyn aloitteista oli jäsenmaittain räätälöitävät rakennemuutossopimukset, jotka olisivat euromaille pakollisia.

Rakennemuutossopimukset saattavat sisältää myös työmarkkinakysymyksiä, joten ay-liikkeen on syytä olla hereillä. Akava tutkii parhaillaan yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa, kuinka suomalaisten palkansaajien edut voidaan parhaiten turvata EU:n muutoksessa.

Kriisiä ei voida ratkaista tuomioistuimissa Talouskriisin korjaustalkoissa häviäjä on eurooppalainen demokratia, mihin esimerkiksi valtionsääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on kiinnittänyt huomiota.

Ojanen muistutti joulukuun Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt -tilaisuudessa, että kriisivyyhti on talouden ja poliitikkojen aikaansaamaa. Siksi kriisiratkaisujen heittäminen tuomioistuimiin on epätoivottavaa. Näin on kuitenkin käynyt. Kansallisissa ja kansainvälisissä oikeuksissa joudutaan ratkomaan taloustoimien ja perusoikeuksien välistä suhdetta.

– Oikeusoppineilla ei ole tähän osaa eikä arpaa, Ojanen muistutti. Siitä huolimatta kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet ja muut perusoikeuksia valvovat orgaanit tukehtuvat esimerkiksi kreikkalaisten perusoikeuksien loukkauksia koskeviin kanteluihin, Ojanen totesi.

Kreikkalaisen pankin työntekijät osoittavat mieltään pankin suljettua ovensa. Kansalaisilla on taloudellisen kriisinkin hetkillä oltava mahdollisuus demokraattiseen vaikuttamiseen.

26

Akavalainen 1 | 2013

– Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet luovat kehikon, jolla ihminen voi osallistua yhteiskuntaan. Jos pohja putoaa, ei ihminen näe tietä osallistumiseen ainakaan demokraattisen järjestelmän puitteissa, Ojanen muistutti.

Kreikassa näin vaikuttaa jo käyneen, ja seuraukset pitää ottaa vakavasti.

Suomessakin EU-asioiden käsittelyssä on professorin mukaan ollut ”valtionsääntöoikeudellisen kenttäoikeuden makua”. Toistaiseksi kansallisesta käsittelystä kuitenkin on selvitty rimaa hipoen.

Akava on pitänyt aktiivisesti yhteyttä eduskuntaan ja valtionhallintoon, jotta EU:n edellyttämät muutokset kansallisessa talous- ja työllisyyspoliittisessa koordinaatiossa toteutettaisiin kolmikantaa ja demokratian pelisääntöjä kunnioittaen.

Tulevaisuuden suuntaviivat tehdään nyt Akava kannattaa EU:lle selkeämpää ja vahvempaa talouskoordinaatiota, mutta on muistuttanut päättäjiä sen reunaehdoista. Liian tiukka ohjaus uhkaa etenkin palkanmuodostuskysymysten osalta työmarkkinaosapuolten itsenäistä neuvotteluoikeutta.

Akavan mielestä talousunionin kehittämisen rinnalla tulisi nykyistä voimakkaammin vahvistaa unionin demokraattista ulottuvuutta. Työmarkkinaosapuolilla on edustuksellisessa demokratiassa tärkeä roolinsa, josta tulee pitää huoli.

Useiden arvioiden mukaan Euroopassa päädytään lähitulevaisuudessa perussopimusten uudistamiseen. Prosessi on raskas, mutta todennäköinen.

Uudistusta pohtiva konventti kokoontuu mahdollisesti heti kesällä 2014, eurovaalien jälkeen.

Monella EU-vaikuttajalla on katseet jo seuraavissa vaaleissa. Nyt tarvitaan kykyä nähdä myös vaalien yli, pidemmälle tulevaisuuteen.

FinUnions valvoo suomalaisten palkansaajien etua Brysselissä Olennaiseen keskittyminen, hyvät verkostot ja sujuva työnjako ovat lobbauksen ydin, muistuttaa FinUnionsin johtaja Marianne Muona.

Teksti: Meiju Keksi, viestintäassistentti, FinUnions n Kuva: Pirjo Mailammi

FinUnionsin johtajan Marianne Muonan mukaan EU-vaikuttamisessa on tärkeää olla oikeaan aikaan liikkeellä.

E

uroopan unioni elää historiansa syvimmän murroksen keskellä. Talouskriisi on muuttanut unionia kohti vahvempaa talous- ja finanssipoliittista liittoa, minkä seurauksena Euroopan komissio ulottaa toimivaltaansa myös työelämää koskeviin päätöksiin. Samalla aloitteita uudeksi työelämälainsäädännöksi ei tule EU-tasolla nimeksikään.

Tällä kehityksellä on merkittävä vaikutus palkansaajien EU-edunvalvontatyöhön. FinUnions vastaa kasvavaan EU-tason edunvalvontatarpeeseen huolehtimalla palkansaajille tärkeistä asioista ja toimimalla suomalaisten tuntosarvina Brysselissä. FinUnions seuraa aktiivisesti parlamentin ja komission työtä, välittää ajankohtaista tietoa Suomeen ja vie palkansaajajärjestöjen viestiä päättäjille ja virkamiehille.

– Tärkeintä on tarpeeksi varhainen tavoitteenasettelu ja suurien asioiden erottaminen pienistä. Jos näissä ei onnistu, on Brysselissä turha yrittää lobata mitään, painottaa FinUnionsin johtaja Marianne Muona.

Suomalaisten syntinä on Muonan mielestä keskittyminen EU-lainsäädännön kansalliseen täytäntöönpanemiseen.

– EU-päätöksiin on mahdollista vaikuttaa monen kanavan kautta, kunhan vain on oikeaan aikaan liikkeellä – eli viimeistään silloin, kun Euroopan parlamentin valiokuntakäsittelyssä edetään muutosehdotusten jättämiseen. Suomalaisista parlamentin jäsenistä muun muassa Sirpa Pietikäinen ja Liisa Jaakonsaari ovat tehneet tässä hyvää yhteistyötä.

– Komission prosesseihin on huomattavasti monimutkaisempaa vaikuttaa, Muona lisää.

FinUnionsin vuoden 2013 kärkihankkeita ovat kolmikannan vahvistaminen EU:n talouspolitiikan ja työllisyyden koordinaatiossa sekä EU: n työsuojelustrategian ja eurooppalaisen nuorisotakuun edistäminen. Muita ajankohtaisia teemoja ovat muun muassa lähetettyjä työntekijöitä koskevan täytäntöönpanodirektiivin käsittely, ammattipätevyysdirektiivi, julkisia hankintoja koskeva direktiivi sekä EU:n rahoituskehykset vuosille 2014-2020. Palkansaajien kannalta tärkeimmät lainsäädäntöaloitteet koskevat sisämarkkinoiden kehittämistä, jossa on oleellista seurata yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista.

Sujuva työnjako tehostaa vaikuttamista FinUnionsille tärkeitä tavoitteita ovat suomalaisen ay-liikkeen vaikutusvallan ja näkyvyyden lisääminen Brysselissä sekä palkansaajien EU-edunvalvonnan tehostaminen.

– Brysselissä kaiken A ja O on tehokas verkostoituminen poliitikkojen, virkamiesten ja lobbareiden kanssa, jotta saa näkyvyyttä ja tietoa prosessien etenemisestä, pystyy muodostamaan kumppanuuksia sekä sopimaan työnjaosta muiden kanssa. Helsingissäkin sujuva työnjako järjestöjen välillä on tärkeää: toimijat ehtivät erikoistua asiatasolla enemmän kuin silloin, jos heidän pitäisi seurata asioita laajalla skaalalla, Muona pohtii.

n FinUnions on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen edustusto Brysselissä. Se edustaa yli kahta miljoonaa suomalaisten ammattiliittojen jäsentä.

Perustiedot FinUnionsista n FinUnionsin johtajana toimii OTM Marianne Muona.

n Toimiston tehtävänä on hoitaa palkansaajien edunvalvontaa Brysselissä ja välittää Suomeen tietoa EUpäätöksenteosta työelämään liittyvissä asioissa. n FinUnions tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan palkansaajien keskusjärjestön ETUCin kanssa. Edunvalvontaa hoidetaan myös yhdessä Brysselissä toimivien pohjoismaisten ja muiden kansallisten ay-toimistojen sekä eurooppalaisten liittojen kanssa.

Akavalainen 1 | 2013

27

Ay-liikkeen uusjako: Eurooppa pienenee, muu maailma nousee Entiset kehitysyhteistyön kohteet näyttävät nyt muulle maailmalle mallia.

Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Lehtikuva

L

äntinen Eurooppa on ollut perinteisesti ammattiyhdistystoiminnan vahvaa aluetta. Iso osuus maailman järjestäytyneistä työntekijöistä on ollut kotoisin nykyisen Euroopan unionin alueelta.

Erityisen vahvaa ay-aluetta ovat olleet Pohjoismaat.

Kymmenen viime vuoden aikana asetelmat ovat kuitenkin alkaneet muuttua. Pohjola ja läntinen Eurooppa edustavat ay-toiminnan näkökulmasta pienenevää ja muu maailma kasvavaa aluetta.

Pohjoismaisten ay-järjestöjen muuttunut asema on näkynyt vertauskuvallisesti muun muassa siinä, että niiden aiempi ”kiintiöpaikka” Euroopan palkansaajien keskusjärjestön ETUCin johdosta poistui. Pohjoismaiden asema on heikentynyt myös Kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa ja palkansaajien maailmanjärjestössä ITUCissa.

Brasilian nousu Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASKin johtaja Janne Ronkainen kertoo, että ammattiyhdistysliike on selvästi vahvistunut Euroopan ulkopuolella, ja siitä on tulossa näissä maissa merkittävä yhteiskunnallinen toimija.

– Esimerkiksi Brasilia on hyvä esimerkki vahvistuvasta ammattiyhdistysmaasta. Siellä ay-liikkeen nousun vertauskuva on edellinen presidentti Lula, joka siirtyi presidentin tehtäviin ay-kengät jalassa. Lisäksi brasilialaisen ay-liikkeen kantavat voimat, kuten monet liittojohtajat, ovat nuoria, Ronkainen sanoo.

Maailman ja ay-liikkeen muutoksesta kertoo sekin, että Brasilian ay-lii-

28

Akavalainen 1 | 2013

ke oli ennen kehitysyhteistyön kohde.

Nykyisin se tukee itse muiden maiden ammattiyhdistysten toimintaa. Brasilian ay-järjestöt ovat aloittaneet yhteistyön esimerkiksi Suomen rajan tuntumassa Pietarissa.

– Talous on globalisoitunut ja Venäjällä tuotetaan samoja tavaroita kuin Brasiliassa. Ay-liikkeen on seurattava kehityskulkua ja ojennettava kätensä rajojen yli sinne, missä yhteinen ja oma etu sitä vaativat.

Maailman muutoksesta kertoo myös Brasilian uhkaus sulkea rajansa Euroopasta tulevilta työttömiltä.

Itsenäisyys poliittisista puolueista on lisääntynyt.

Oma tutkimus tuo uskottavuutta Afrikasta Ronkainen haluaa mainita erityisesti Sambian ja Ghanan. Ronkaisen mielestä näissä maissa näkee selvästi, kuinka tärkeää ay-liikkeen itse tuottama tutkimustieto on.

– Asioita ei enää ajeta mutu-tuntumalla, vaan selvityksien tuella. Tutkittuun tietoon nojaaminen on tarkoittanut Afrikassa ay-liikkeen ”laadullista loikkaa”.

Aasiassa ay-tilanne vaihtelee. Intiaa Ronkainen pitää haastavana maana.

– Kastilaitos on vahva ja sen läpi on vaikea päästä. Tämä koskee myös

ammattiyhdistyksiä. Työpaikoilla vallitsee usein hierarkia, joka perustuu nimenomaan kastilaitokseen.

Indonesia on Ronkaisen mukaan Intiaa parempi esimerkki kuvaamaan järjestäytyneiden työntekijöiden vahvistunutta asemaa kehittyvissä maissa.

Indonesiassa on toteutettu muun muassa vähimmäispalkan korotuksia, ja ay-järjestöistä on tullut yhteiskunnallinen voima.

– Järjestöjen vahvistumista selittää osaltaan se, että liittojen jäsenmaksujen kerääminen on saatu kuntoon. Järjestöjen taloudellinen pohja ja poliittinen itsenäisyys on saatu vakaaksi.

Kiina on oma erityistapauksensa, koska siellä on yksi ainoa virallisesti sallittu ja puoluevetoinen ay-järjestö.

Muiden maiden ay-järjestöjen on vaikea kannustaa kiinalaisia vapaaseen ammattiyhdistystoimintaan. Tiedossa on muun muassa tapaus, jossa kiinalaisia työntekijöitä tukeneen järjestön tilaan oli asennettu salakuuntelulaitteet.

Toisaalta tuoreimmat uutiset kertovat, että maassa sallitaan juuri ensimmäiset vapaat työpaikkakohtaiset ay-vaalit. Tosin lopputulos käy vielä puolueen ay-järjestön siunattavana, mutta kyseessä on merkittävä askel Kiinan ay-historiassa.

300 miljoonaa jäsentä maailmanlaajuisesti Ronkainen kertoo, että monet nousevista ay-järjestöistä haluavat mukaan globaaleihin työntekijöiden järjestöihin.

– ITUCilla on nykyisin noin 175 miljoonaa jäsentä. ITUCin ulkopuolella on noin 30 miljoonaa jär-

Tuhannet ihmiset osallistuivat Brasilian Sao Paulossa Kansainväliseen työntekijöiden päivään 1. päivä toukokuuta viime vuonna.

jestäytynyttä työntekijää. Lisäksi on huomioitava Kiinan keskusjärjestön ilmoittamat 100 miljoonaa jäsentä.

Yhteensä maailmassa olisi siis noin 300 miljoonaa ammattiyhdistysten jäsentä. EU-Euroopan osuus on tästä noin 50 miljoonaa.

Ronkaisen mukaan viime vuosina Euroopan ulkopuolisten ay-järjestöt kytkökset poliittisiin puolueisiin ovat vähentyneet. Poliittisia sidoksia löytyy edelleen, mutta osuus on vähenevä.

Itsenäisyys poliittisista puolueista on lisääntynyt. Sama suuntaus on ollut havaittavissa myös Euroopassa.

Esimerkiksi Pohjoismaissa Norjan ja Tanskan LO:t (SAK:ta vastaavat keskusjärjestöt) ovat löyhentäneet puoluepoliittisia kytköksiään.

Toisaalta yksittäisiä vastavirtaan kulkevia tapauksia on. Venäjän suurin keskusjärjestö FNPR on asettautunut entistä tiiviimmin kremliläisen valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän huomaan.

Suomalaiset tukevat Aasian ay-toimintaa Eurooppalainen ay-liike on myötävaikuttanut ammattiyhdistyksien nousuun muissa maanosissa. Kyse ei ole pelkästään auttamishalusta, vaan myös puhtaasta edunvalvonnasta. Huonoilla työolosuhteilla tuotettu työ vääristää kilpailua ja vie työpaikkoja Euroopasta. Toisaalta muiden maiden ammattiyhdistysten vahvistuvan aseman myötä kohoava elintaso tarkoittaa lisääntyvää kysyntää eurooppalaisille tuotteille. Siis lisää vientiä ja työtä täällä.

Esimerkki tällaisesta toiminnasta on SASKin, akavalaisen Uuden Insinööriliiton UIL:n ja STTK:laisen Pro-liiton yhteistyö Etelä-Aasian telealalla. Teleala on Aasiassa yksityistetty ja sen työntekijät ovat kohtalaisen järjestäytyneet. Kansallisella tasolla on kuitenkin useita liittoja, jotka ovat suhteellisen heikkoja ja joiden välillä yhteistyö on olematonta. Edunvalvonnan kannalta on tärkeää koota voimat lisäämällä yhteistyötä työehtoneuvotteluissa ja samalla laajentaa liittojen jäsenkuntaa työntekijöistä toimihenkilöihin.

Suomalaistahojen yhteistyökumppaneina kyseisessä hankkeessa ovat kansainvälinen palvelualojen liitto UNI, 17 paikallista telealan liittoa ja alueellinen yhteistyöelin South Asian Telecom Employees’ Unions Council (SATUC).

Lisäksi on suunnitteilla Nokian Intiassa työskentelevien työntekijöiden ja alihankkijoiden ay-koulutus SASKin ja UIL:n yhteistyönä.

Akavalainen 1 | 2013

29

Lakot ovat herättäneet kansainväliset suuryritykset valvomaan kiinalaisten alihankkijoidensa työoloja ja -ehtoja.

Koettelemus nimeltä Kiina Kiinan imu uhkaa suomalaisten korkeasti koulutettujen työpaikkoja. Maan suurista markkinoista ja kasvavasta keskiluokan ostovoimasta voi kuitenkin olla akavalaisillekin hyötyä.

Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu n Kuva: Lehtikuva

T

uotannon siirtyminen likemmäksi markkinoita on ymmärrettävää, mutta halpatuotanto työntekijöiden oikeuksia polkemalla ei ole reilua. Kiina koettelee länsimaiden sietokykyä myös tukemalla reilusti valtion varoin markkinaehtoisesti toimivia kiinalaisia yrityksiä.

Sekä Kansainvälinen työjärjestö ILO että Maailman kauppajärjestö WTO ovat puuttuneet Kiinan menettelyyn.

ILO:n pääsihteerin erityisavustaja Kari Tapiola kertoo, että Kiina teki päätöksen ILO:n julistusten toimeen-

30

Akavalainen 1 | 2013

Työntekijöille on annettu ohjeet, kuinka heidän pitää vastata ulkomaalaisten kysymyksiin.

panosta 1970-luvulla. Innostus lopahti kuitenkin nopeasti. Sen jälkeen Kiina on tunnustanut julistuksen kolmikantaisista neuvotteluista.

– Tunnustus tuli 1990-luvulla, ja vuonna 1997 käytiin vakavat keskustelut vapaasta ay-liikkeestä. Sen jälkeen ei ole tapahtunut juuri mitään.

Periaatetasolla edetään vitkaan, mutta työpaikoilla joutuisammin. Lakot ovat saaneet kansainväliset suuryritykset valvomaan alihankkijoitaan.

Muun muassa Apple on ottanut yhteyttä ILO:oon ja kansainvälisiin ayjärjestöihin, jotta kiinalaisyritysten

työolot ja -ehdot saataisiin kohenemaan.

– Kasvualoilla työntekijöillä on paremmat neuvottelumahdollisuudet.

Kiina ei ole enää halvan, kouluttamattoman työvoiman maa, Tapiola tähdentää.

– Kun työntekijät neuvottelevat yrityksissä, ei ole merkitystä, vaikka kansallisella tasolla ei annettaisikaan linjauksia kolmikantaneuvotteluista.

Syrjintäkielto auttaa naisia Mitä paremmin Kiina noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, sitä reilummin se kilpailee muiden maiden kanssa. Sopimus minimipalkasta ja naisten suojelusta eivät ole jääneet aivan kuolleiksi kirjaimiksi.

Apulaisprofessori Zengyi Xie Kiinan yhteiskunnallisesta akatemiasta kertoo, että kymmenen viime vuoden aikana Kiinassa on käyty useita oikeudenkäyntejä työntekijöiden syrjinnästä.

– Työntekijä yleensä voittaa riidan, kun kyse on sukupuolisesta syrjinnästä työhönotossa esimerkiksi raskauden perusteella. Sen sijaan ikäsyrjinnän tai HIV-potilaiden syrjinnän osoittaminen on vaikeampaa. Usein työntekijät ovat hävinneet nämä tapaukset.

Kiinalainen ilmiö on myös maaseudulta tulevien syrjintä, johon on Xien mukaan vaikea puuttua.

Työnantajat ovat keksineet keinon välttää mahdolliset riidat. Työvoimaa hankitaan yksityisiltä työnvälittäjiltä, jolloin vastuu syrjinnästä siirtyy välittäjälle.

– Niidenkin pitää noudattaa syrjinnän kieltäviä lakeja, mutta välitystoimistojen toiminnan valvominen on vaikeaa, Xie kertoo.

Yritysvastuusta tuli tiedonjakokanava Kansainväliset yritykset valvovat työntekijöiden työolosuhteita hyvin eri tavalla. Professori Ulla Liukkunen Helsingin yliopistosta selvitti työryhmänsä kanssa, millaista yritysvastuuta kansainväliset suuryritykset noudattavat Kiinassa.

– Tutkimme 23 aktiivisinta yritystä. Niistä 18:lla oli alihankintasopimuksessaan maininnat lapsityön kiellosta ja vapaasta ay-toiminnasta.

Kiinan tekstiili- ja vaateneuvoston sosiaalisen vastuun viraston päätutkija Xiaohui Lian kehottaa suhtautumaan

Yrityksiä tuetaan markkinataloudessa suunnitelmatalouden menetelmillä.

varauksellisesti kiinalaisten työntekijöiden haastatteluihin.

– Työntekijöille on annettu ohjeet, kuinka heidän pitää vastata ulkomaalaisten kysymyksiin.

Työntekijät vastaavat taukokysymykseen, että he voivat liikkua vapaasti työpäivän aikana. Tosiasiassa he eivät pääse työpäivän aikana poistumaan lainkaan työpaikalta.

– Yritysvastuu on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että näitä listoja lukiessa työntekijöille valkenee, kuinka asiat voisivat olla.

Valtion ammattiliitto valvoo Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen tähdentää, että akavalaisille Kiina on myös mahdollisuus. Siellä on suuret markkinat ja kasvaneen keskiluokan myötä ostovoimaa.

– Marimekko on laajentamassa Kiinaan, Angry Birds ja Kone ovat jo siellä. Täälläkin valmistetaan Kiinaan vietävää tavaraa, Penttinen toteaa.

Toisaalta Kiinan satsaukset keksintöihin ja patentteihin ovat saaneet muun muassa eurooppalaiset aurinkopaneelivalmistajat polvilleen. Euroopassa alan teollisuutta on ajettu alas.

– Kiina nousee korkean teknologian maaksi. Alkuun se imitoi muita eikä piitannut immateriaalioikeuksista. Nyt se panostaa innovointiin, Penttinen sanoo.

Kiinalainen ja eurooppalainen asiantuntijatyö kilpailevat jo keskenään.

– Yrityksissä ajatellaan, että kun kokoonpano ja markkinat ovat jo Kiinassa, tutkimustakin on mielekästä siirtää sinne.

Kun työsuojelu on heikommissa kantimissa kuin Euroopassa ja työajat ovat pidemmät, asiantuntijoidenkin työ on halvempaa.

– Työntekijöiden asema on hieman parantunut kymmenen viime vuoden aikana, mutta maassa ei ole edelleenkään vapaata järjestäytymisoikeutta.

Valtion hallinnoima, ainoa ammatillinen keskusjärjestö valvoo kaikkea.

Virallinen ay-liike on puoluekoneiston jatke. Penttisen mukaan ay-liike on joutunut puun ja kuoren väliin.

Riitatilanteessa hallituksen liitto on ottanut välittäjän roolin.

– Lisäksi hallitus pitää huolen, että tämä virallinen ay-liike saa jalansijan Kiinaan siirtyvissä yrityksissä. Se on osa yhteiskunnallista hallintokoneistoa. Kilpailevaa ay-liikettä ei ole päästetty syntymään.

Kuoren alla kuohuu jo Penttinen huomauttaa, että kiinalaisyritykset kilpailevat eri ehdoin kuin länsimaiset.

– Ne saavat verohelpotuksia, edullisempia lainoja ja tukiaisia. Yrityksiä tuetaan markkinataloudessa suunnitelmatalouden menetelmillä. Se vääristää kilpailua.

Kiina saa taloudellista etua siitäkin, että ympäristöstä ei juuri piitata.

Penttisen mukaan terveys- ja ympäristöhaitat näkyvät jo.

– Saastuminen on taloudellinenkin haitta. Maa-alueiden puhdistaminen tulee hyvin kalliiksi. Tulisi halvemmaksi estää saastuminen nyt.

Kansalaiset liikehtivät ympäristöasioiden, viranomaisten väärinkäytösten ja työolosuhteiden takia. Suuri maa kätkee Penttisen mukaan sisäänsä muutoksen aihioita.

– Kiina on kova komentotalous, mutta lakkojen ja mielenilmausten määrä on kasvanut. Kommunistisen kuoren alla kasvaa jo markkinatalous ja aktiivinen kansalaistoiminta.

Keskipitkällä aikavälillä Kiina voi muuttua kuten Venäjäkin.

– Todellisuudessa vapaudet ovat jo lisääntyneet. Osaamistalous perustuu yksilön vapauteen.

Järjestelmän vaihdos ei Penttisen mukaan välttämättä johda Kiinassakaan kaaokseen.

– Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa oli taloudellisesti ja poliittisesti paljon kovemmat komentotaloudet.

Lähteenä: Suomen Akatemian seminaari Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukset ja Kiina, Helsingin yliopisto, 17. tammikuuta 2013.

Akavalainen 1 | 2013

31

Pirkko Järvenpää tutkii, miten työelämän kokemukset heijastuvat ihmisten identiteettiin.

Pirkko Järvenpää iloitsee tutkimuksensa saamasta tunnustuksesta ja tuesta.

– Lämmittää mieltä, että Akavassa ja Pohjolassa ymmärretään tutkimuksen merkitys ja halutaan ymmärtää ihmisten työelämäkokemuksia.

Muutunko minä työelämän mukana?

Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

A

kavan hallitus on myöntänyt Pohjolan lahjoittaman tutkimusstipendin valtiotieteiden maisteri Pirkko Järvenpäälle hänen väitöstutkimustaan varten. Järvenpää tutkii työssä jaksamista ja uupumista yksilön kokemusten valossa.

– Haluan tutkimuksessani selvittää, miten ihmiset kertovat työelämänsä tapahtumista ja millaisia identiteettiin liittyviä merkityksiä he näihin tapahtumiin liittävät. Samalla haluan tarjota tietoa siitä, miten yhteiskunnalliset muutokset näkyvät ihmisten työelämäkokemuksissa, Järvenpää kertoo.

Ensikosketuksen työuupumusasioihin Järvenpää sai 80-luvun lopussa Lapinlahden psykiatrisella klinikalla, jossa hän työskenteli fysioterapeuttina. Hän näki päivittäin, miten paljon työelämä vaikutti ihmiseen kokonaisuutena. Kokemuksilla oli pitkäkantoiset vaikutukset Järvenpään omaan työuraan.

– Ihmisten kokemukset ja merkitykset ovat olleet siitä lähtien opiskelujeni ja työni mielenkiinnon kohteena.

Järvenpää hyödyntää tutkimuksessaan kymmenen vuoden välein kerättyä haastatteluaineistoa, joka koostuu työntekijöiden työura- ja identiteettikertomuksista.

– Tavoitteenani on tarjota uutta tietoa ihmisen ja työn suhteesta sekä työssä uupumisen kehittymisestä. Suurin osa työssä jaksamiseen liittyvästä

32

Akavalainen 1 | 2013

tutkimuksesta on tilastollista, jolloin ihmisten kokemukset jäävät piiloon.

Työpaikoille inhimillisten resurssien ymmärrystä Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää työssään jaksamisvaikeuksia kokevien henkilöiden tutkimuksessa, hoidossa ja kuntoutuksessa.

– Esimerkiksi työterveyshuolto osaa ennakoida jaksamisvaikeuksia ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen, kun työuupumuksen kehittymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tunnetaan paremmin, Järvenpää havainnollistaa.

Lisäksi tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta.

– Työurien pidentäminen ja eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen ovat yhteiskunnassamme ajankohtaisia tavoitteita, joiden toteutuminen edellyttää tietoa ihmisten yksilöllisistä työuraan ja työssä jaksamiseen liittyvistä pohdinnoista.

Järvenpää toivoo, että tutkimus herättäisi ihmiset ja työpaikat keskustelemaan työssä jaksamista tukevista tekijöistä.

– Mitä inhimillisyys merkitsee, kun puhutaan inhimillisistä resursseista? Ihmisten kokemukset kannattaa ottaa todesta, sillä ne liittyvät sellaisiin merkityksiin ja arvoihin, joita pidetään kulttuurissamme yleisesti tärkeinä.

Työelämän odotukset koetuksella Järvenpään mukaan erityisesti korkeasti koulutetut asettavat työelämälle ja uralleen odotuksia, mikä lisää uupumisen riskiä.

– Kun ihminen panostaa koulutukseen, hän rakentaa samalla omaa identiteettiään ja odottaa, että pääsee tekemään työssään itselle merkityksellisiä asioita. Jos näin ei syystä tai toisesta tapahdu, voi kolaus olla raju.

– Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, ja työelämä imaisee mukaansa.

Monet kokevat olevansa niin sanotusti firman miehiä tai naisia työpaikan ulkopuolellakin, Järvenpää jatkaa.

Lisäksi akateemisille aloille tyypillinen työn sirpaloituminen aiheuttaa sitoutuneille työntekijöille jaksamisongelmia.

– Työpäivän aikana ehtii tehdä kaikkea muuta kuin omaa työtä, jonka kokee tärkeäksi ja johon on sitoutunut.

Se syö ihmistä.

Järvenpää tekee väitöstutkimusta Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselle yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa. Tutkimustulosten on määrä valmistua keväällä 2014.

Akava myöntää Pohjola-stipendin vuosittain ansiokkaasta tutkimustyöstä jäsenjärjestöjen tekemien esitysten perusteella. Tänä vuonna stipendi myönnettiin Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n ehdottamalle tutkijalle.

Työura, älä karkaa!

Korkeakouluopiskelijan on hyvä saada työkokemusta jo opintojen aikana.

Muuten työuran alku voi karata liian kauaksi, mikä näkyy yksilön urakehityksessä ja eläkekertymässä sekä lopulta maamme kestävyysvajeessa.

Teksti n Janne Pelkonen, Työeläkevakuuttajat Tela

T

yöttömyysjonot eivät ole enää vain filosofiaa pääaineenaan lukeneille!”

Näin raportoi Simpsonittv-sarjan uutistenlukija Kent Brockman vuonna 1993. Akateeminen työttömyys on arkipäiväistynyt 2000luvulla. Tuotantorakenteen muutos kirpaisee yhä useammin myös korkeasti koulutettuja, joiden tarjonta on nyt joillain aloilla ja alueilla selvästi suurempaa kuin kysyntä.

Finanssikriisin jälkiaallot iskivät pahiten nuoriin. Oululaista työttömäksi valmistuvaa insinööriä tuskin lämmittää se, että tilanne on huomattavasti parempi kuin Etelä-Euroopan kriisimaissa. Espanjan lukuja tutkaillessa tuntuu siltä, että niissä on pakko olla tilastointivirhe: alle 25-vuotiaiden työttömyys oli vuoden 2012 lopussa lähes 60 prosenttia.

Tilastokeskuksen mukaan 15–24vuotiaiden työttömyys oli viime joulukuussa 19 prosenttia. Joukossa on työmarkkinoiden ulkopuolella olevia opiskelijoita, mutta lähes viidenneksen työvoimareservi on silti liian iso.

Painokuivien tutkintopapereidenkaan kanssa ei ole helppoa.

Eurofiili fiilistelee, nurkkapatriootti nillittää Työeläkevakuuttajat Tela kiersi viime syksynä Akava Campin mukana korkeakoulupaikkakuntia. Kiertueen keskusteluilloissa nousi esiin opiskelijoiden huoli omalle alalle työllistymisestä. Moni insinööriopiskelija mietti vakavissaan Saksan lihapatojen ääreen

siirtymistä valmistumisen jälkeen. Englannin ilmastokin kiinnosti joitakin urheita, ja eksoottisin lupaus onnesta löytyi Senegalista. Monet olivat järkeilleet markkina-arvonsa suuremmaksi jossain muualla.

Pieni nurkkapatriootti sisälläni sanoo, että henkisen pääoman muiluttajat pitäisi pistää kuriin ja nuhteeseen sekä maksamaan saamastaan koulutuksesta, jos muuttohaluja on heti valmistumisen jälkeen. Eurofiilinä taas fiilistelen EU-27:n laajuisen työmarkkinan mahdollisuuksia.

Huoltosuhteen kannalta on hienoa, että Suomeen on nyt enemmän tulijoita kuin lähtijöitä. Tilastokeskuksen mukaan muuttovoittoa syntyi vuonna 2012 lähes 17 000 hengen verran.

Aivovientiin osallistui silti yli 13 000 suomalaista, joiden joukossa oli epäilemättä korkeakoulututkinnon saavuttaneitakin.

Sukupolvisopimuksen täytyy olla oikeudenmukainen kaikille ikäluokille.

Työuraan on päästävä ajoissa Akavan ja Telan karavaani matkaa taas alkuvuodesta kuuteen korkeakoulukaupunkiin Kauas karkaavat työurat? -teemaillan merkeissä. Tilaisuuksissa kes-

kustellaan korkeakouluopiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksien parantamisesta ja työuran alkupään vaikutuksesta eläketurvaan.

Valkolakista korkeakouluopintojen alkamiseen kestää noin kolme vuotta, ja korkeakoulututkinto suoritetaan keskimäärin noin 29-vuotiaana. Välivuosissa ja valmistumisajoissa on tällä hetkellä liian suuri kaula kansainvälisiin verrokkeihin nähden. Työuran alkupäähän on kiinnitettävä huomiota, mutta työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämistä ei saa unohtaa rakenteita tehostettaessa.

Opiskelijat lykkäävät valmistumista työttömyyden pelossa. Tavoiteajat eivät toteudu. Onneksi enemmistö opiskelijoista on kuitenkin mukana työelämässä jo opiskeluaikana. Sen sijaan oman alan palkkatyön tai koko työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten luottamus tulevaisuutta ja yhteiskuntaa kohtaan horjuu.

Kadonneen työuran alun löytyminen on aina inhimillisesti toivottavaa.

Lisäksi vuoden varhennus työelämään siirtymisessä näkyisi myönteisesti työeläkemenoissa ja hillitsisi työeläkemaksun nousupaineita ja auttaisi turvaamaan tulevien eläkeläisten ansioeläkkeen. Jokainen meistä on vuorollaan maksajana ja saajana sukupolvisopimuksessa, jonka täytyy olla perustaltaan oikeudenmukainen kaikille ikäluokille.

Tela kiertää kevään aikana Akava Campin mukana korkeakouluja eri puolilla Suomea. Lisätietoa kiertueesta seuraavalla sivulla.

Akavalainen 1 | 2013

33

Tutkittua Akava Campilta vinkkejä kesätöiden hakemiseen Akava Camp -kiertue vierailee jälleen kevään aikana 12 korkeakoulussa eri puolilla Suomea. Akava ja sen jäsenjärjestöt tarjoavat kiertueella työelämätietoutta kesätöiden ja muun opiskeluaikaisen työn hakemista varten. Opiskelijat voivat lisäksi kysyä neuvoja ja hankkia tietoa akavalaisista ammattiliitoista kiertueella mukana olevilta asiantuntijoilta.

Kiertueaikataulu • • • • • •

6.3. Vaasan ammattikorkeakoulu, Palosaaren kampus 12.3. Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, Snellmania 13.3. Jyväskylän yliopisto, Mattilanniemi 19.3. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö 20.3. Oulun yliopisto 26.3. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Helsinki

Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa urapalvelut ovat Akava Campilla mukana tarjoamassa vinkkejä työnhakuun.

Akava järjestää kiertueen aikana Kauas työurat karkaavat -keskusteluiltoja yhteistyössä Työeläkevakuuttajat Telan kanssa. Tilaisuuksissa keskustellaan korkeakouluopiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksien parantamisesta ja työuran alkupään vaikutuksesta eläketurvaan.

Kaus työurat karkaavat -keskusteluillat • • • •

6.3. Vaasa 12.3. Kuopio 14.3. Helsinki 20.3. Oulu

Lisätietoja kiertueesta: www.akavacamp.fi

34

Uusi kirja: Suomi on eurooppalaisittain aika hyvä maa

Työolobarometri: Työssä saa oppia uutta

Euroopan paras maa? -kirja arvioi Suomen ja Euroopan tulevaisuuden haasteita. Suomea on sanottu usein Euroopan parhaaksi maaksi korkean luottoluokituksen ja toimivan koulujärjestelmän perusteella. Tuore teos tuo tarkasteluun uusia näkökulmia. Kirjan kirjoittajina on ryhmä asiantuntijoita ja toimittajia. Sen ovat toimittaneet valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta ja sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta.

Suomalainen yhteiskunta on varsin toimiva ja uudistuskykyinen, mutta sen menestys ja kohtalo ovat yhä vahvemmin Euroopan unioniin sidoksissa. Laajentuminen on heikentänyt unionin yhtenäisyyttä. EU:n jäsenmaiden keskinäiset erot ovat kasvaneet, mikä vaikeuttaa unionin yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Unionin osuus maailman taloudesta on supistumassa, kun globaalitalouden painopiste siirtyy vähitellen Aasiaan. Euroopan väestön ikääntyminen on vakava uhka hyvinvointipalveluille ja julkiselle taloudelle. Elämänlaadulla arvioituna Euroopassa voidaan kuitenkin hyvin.

EU:n tuottamat tilastot tarjoavat välineitä jäsenvaltioiden monipuoliseen arviointiin, mutta Suomessa tiedetään hälyttävän vähän muiden Euroopan valtioiden yhteiskuntarakenteista ja kulttuureista.

Euroopan paras maa? Suomen asema muuttuvassa Euroopan unionissa -kirjaa voi lukea ja sen voi tilata osoitteessa www.eurooppatiedotus.fi n

Palkansaajan mahdollisuudet oppia ja osallistua koulutukseen työpaikalla ovat parantuneet. Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2012 työolobarometrin ennakkotietojen mukaan yli puolet palkansaajista (57 %) osallistui viime vuonna työnantajan maksamaan koulutukseen. Osuus on noussut 2000-luvun alusta kymmenellä prosenttiyksiköllä. Ylemmät toimihenkilöt mieltävät mahdollisuutensa uuden oppimiseen selkeästi paremmiksi kuin alemmat toimihenkilöt tai työntekijät.

Suurin osa palkansaajista pitää työtahtiaan ripeänä. Mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin ja työtehtäviin ovat hieman heikentyneet 2000-luvun alkuun verrattuna. Työnjakoon vaikuttamisen mahdollisuudet ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan.

Esimiestyöhön ollaan kaiken kaikkiaan melko tyytyväisiä. Reilusti yli 80 prosenttia palkansaajista arvioi esimiehen kohtelevan työntekijöitä oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti (85 %), kysyvän mielipidettä alaisiaan koskevissa päätöksissä (84 %) sekä antavan tarvittaessa tukea ja apua (90 %).

Palautteen antaminen sekä kannustaminen oman osaamisen ja työpaikan toiminnan kehittämiseen ovat sen sijaan harvinaisempia, noin neljännes palkansaajista arvioi näissä esimiestään kriittisesti.

Palkansaajien usko siihen, että he löytäisivät työttömäksi jäätyään koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä on vahvistunut viime vuosina. Viime vuonna 42 prosenttia arvioi mahdollisesti löytävänsä uuden, sopivan työn ja 36 prosenttia oli varma uuden työn saamisesta. n

Akavalainen 1 | 2013

Nytt från Akava

Ordföranden

EK alltjämt för trepartssamarbete Den nye verkställande direktören för Finlands Näringsliv EK, Jyri Häkämies, försäkrar att arbetsgivarna fortsättningsvis stöder trepartssamarbetet. I offentligheten har man under den senaste tiden ifrågasatt EK:s bundenhet till trepartssamarbetet och de avtal som ingåtts mellan organisationerna. Alldeles i onödan, försäkrar Häkämies.

– Det är en realitet. Vi har förbundit oss till det, men även flexibilitet behövs. Världen förändras i snabb takt. Det behövs förmåga att reagera, kräver Häkämies.

Häkämies är oroad över att Finland hela tiden förlorar arbetstillfällen och att inga nya uppkommer. Han anser att den gemensamma nämnaren för regeringens och arbetsmarknadsorganisationernas beslut ska vara att förbättra sysselsättningen.

– Att återfå den förlorade konkurrensförmågan skulle i praktiken förutsätta ett flerårigt nollavtal för arbetsmarknaden.

Löntagarna har meddelat att nollavtal inte är ett alternativ.

– Detta var beskedet. Trots det borde vi stoppa ökningen i arbetslösheten, försvarar sig Häkämies.

I fråga om Finlands konkurrenskraft förlitar sig Häkämies framför allt på vår höga kompetens och förmåga att ta fram innovativa, nya produkter samt på de växande företagens möjligheter att belöna kunniga aktörer. Utbildningen kan inte vara föremål för inbesparingar, konstaterar Häkämies.n

Akava redo för strukturella reformer

Akava är redo för en förändring Akavas styrelse tog ett djärvt steg framåt då den godkände diskussionsdokumentet Den finska arbetslinjen 2019–. Samtidigt omsatte styrelsen organisationens strategi i praktiken: Akava är en handlingskraftig förnyare med visioner som leder till samhällelig utveckling och förändring.

Medan statsrådet förbereder sig inför ramförhandlingarna i mars har det i den offentliga debatten presenterats alltmer dystra ekonomiska prognoser. Statens skuldsättning verkar inte minska, en eventuell ekonomisk tillväxt skjuts på framtiden och uppsägningarna i den privata sektorn har nått en oskälig nivå.

Statsminister Jyrki Katainens budskap till arbetsmarknadsorganisationerna i slutet av förra året var tydligt: bara genom strukturella reformer kan man undvika ytterligare nedskärningar och skattehöjningar. Akava svarade på statsministerns utmaning med en framställning som syftar till att öka utbudet av arbetstillfällen, höja sysselsättningsgraden och skapa fler beskattningsbara arbetstimmar för att rädda välfärdssamhället.

I sitt diskussionsdokument skissar Akava upp vilka alternativ som finns att tillgå för längre yrkeskarriärer och ökat arbetsutbud. Under våren kommer Akava att ge förslag till hur beskattningen kan hållas konkurrenskraftig och skattebasen breddas, med vilka åtgärder vi skapar ny företagsverksamhet i Finland och hur samförståndet mellan generationerna kan tryggas genom en hållbar pensionspolitik.

Akavas viktigaste förslag till strukturella åtgärder: n Läroplikten bör förlängas till 18 år. n Studiestödet bör reformeras i grunden. n Förvärvsinkomstskatten måste sänkas ytterligare. n Strukturen på utkomstskyddet för arbetslösa måste utvecklas. n Incitamentsfällor måste avskaffas bland annat genom en ändring av bostadsbidraget och arbetsinkomstavdraget i enlighet med antalet barn. n Systemet med familjeledigheter måste förnyas. n Fokus bör flyttas från stödåtgärder för långtidsarbetslösa till åtgärder som sätts in i början av arbetslösheten. n Fackförbunden måste få rätt att väcka talan. n Kriterierna för uppsägning på produktionsmässiga grunder måsteskärpas i lagstiftningen.

Vi blir tvungna att fatta stora strukturella beslut som rör människans hela levnadslopp. Detsamma gäller kommunernas uppgifter. Nu har kommunerna över 500 lagstadgade uppgifter. Det står klart att kommun- och servicestrukturreformen snabbt måste föras vidare och de lagstadgade uppgifterna gallras.

Finland står nu inför stora förändringar. Befolkningen åldras i mycket snabb takt och arbetstillfällena flyttar från exportindustrin till servicesektorn. Detta är en utmaning för den finländska samhällsfinansieringen och medborgarnas välfärd. Vi kan inte vägra att se denna utveckling utan måste börja förbereda oss på den utan dröjsmål.

Akava vill att välfärdssamhällets idé ska bevaras i framtiden även om dess karaktär och form förändras. Genom ovan nämnda program visar Akava att organisationen vill bära sitt ansvar och delta i arbetet för att garantera att framtidens samhälle står på en hållbar grund, att det kan finansieras och att det är rättvist för alla åldersgrupper. Framgång i detta kräver dock förändringsberedskap av alla.

Sture Fjäder

Mer information om Akavas förslag på adressen: www.akava.fi/suomentyonlinja n Akavalainen 1 | 2013

35