Akavaaka syksy 2016

Punnittua tietoa akavalaisista

Akavaakatilastokooste Syksy 2016

SISÄLLYS

Akavaaka – tietoa akavalaisista työelämässä

3

1 Työllisyys ja työttömyys Akavalaisen työvoiman määrä kasvaa Nuoret akavalaiset naiset usein pätkätöissä Ikääntyvien työllisyysaste nousee Yksityinen sektori työllistää nuoria Naiset kouluttavat ja hoitavat, miehet työllistyvät liike-elämään ja teollisuuteen Akavalaisista kuusi prosenttia on yrittäjiä ja ammatinharjoittajia Koulutus ei turvaa työttömyydeltä yhtä hyvin kuin ennen Akavalaiset luottamusmiehet raportoivat irtisanomisista Korkeakoulutetttujen työttömyyden kasvu on hidastunut Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten työttömyys lisääntyy nopeimmin Korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yhä tavallisempaa

4 6 8 9 12 14 16 17 18 19 21 23

2 Työajat ja työolot Työn arviointi- ja kannustinjärjestelmiä hyödynnetään vaihtelevasti Akavalaiset tekevät keskimäärin yli 40 työtuntia viikossa Asiantuntija- ja esimiestyö läikkyy työajan ulkopuolelle Yli kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä on työajanseurannan ulkopuolella Asiantuntija- ja esimiestyö on liikkuvaa Asiantuntija- ja esimiestyö kuormittaa henkisesti Joka toinen ylempi toimihenkilö on työskennellyt sairaana Yli puolella ylemmistä toimihenkilöistä työhön kuuluu esimiestehtäviä

24 26 28 30 32 34 35 36 38

3 Palkat, verotus ja ostovoima Palkat nousevat iän ja koulutuksen karttuessa Suomessa korkeakoulutettujen nimellispalkat ovat länsieurooppalaista keskitasoa Taitteet leikkaavat ansiosidonnaisia päivärahoja Palkansaajien verotus kevenee vuonna 2017 Akavalaiset maksavat kolmanneksen veroista ja maksuista Keskituloisen verotus on Suomessa ankaraa Kevenevä tuloverotus kasvattaa palkansaajien nettopalkkoja vuonna 2017

40 42 46 49 50 51 52 54

4 Koulutus Neljännes aikuisväestöstä on korkeakoulutettuja Uusien opiskelijoiden määrä on pysynyt ennallaan, suoritettujen tutkintojen määrä on kasvanut Opinnoista suoriutuminen vaihtelee koulutusaloittain Kolmannes akavalaisista ei osallistu työnantajan kustantamaan koulutukseen

56 58 59 61 62

5 Perustiedot akavalaisista Akavalaisia on yli 600 000

64 66

ISSN 2342-5474 (painettu) ISSN 2342-5482 (verkkojulkaisu) Ulkoasu: Nimiö Taitto: Jukka-Pekka Tolvanen, www.tutkimustaitto.info Kuvat: Ida Pimenoff Painopaikka: Libris Oy Ilmestymispäivä 30.11.2016

LINKKIVINKKI

Akavaaka on saatavilla osoitteessa www.akava.fi/akavaaka

Akavaaka – tietoa akavalaisista työelämässä Akavaaka on puolivuosittain julkaistava tilastokooste, jossa on tietoa Akavan jäsenliittojen jäsenten eli akavalaisten sekä muiden korkeakoulutettujen asemasta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Akavaaka koostuu viidestä osiosta. Ensimmäinen osio käsittelee akavalaisten ja korkeakoulutettujen sijoittumista työmarkkinoille. Toisessa osiossa on tietoa akavalaisten, korkeakoulutettujen ja asiantuntija- ja esimiestyötä tekevien työajoista ja työoloista. Kolmanteen osioon on koottu keskeisimpiä akavalaisten palkkausta, verotusta ja ostovoimaa koskevia tietoja. Neljännessä osiossa on kouluttautumista ja korkeakouluja koskevaa tietoa. Viides osio antaa perustietoa akavalaisista.

Tietolähteinä on käytetty lukuisia Tilastokeskuksen, ministeriöiden ja eri tutkimuslaitosten otos- ja rekisteriaineistoja sekä Akavan omia selvityksiä. Akavaakaan on koottu vain osa Akavan jatkuvasti päivittyvästä tietovarannosta. Saat lisää tietoa Akavan verkkopalvelusta ja tutkijoilta.

AKAVAAKA

Akavaaka — syksy 2016 3

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

1 – Työllisyys ja työttömyys

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Kolme neljästä akavalaisesta on pysyvässä kokoaikatyössä.

Akavalaisen työvoiman määrä kasvaa Akavalainen työvoima on kasvanut edellisvuodesta kolmella prosentilla, toisin sanoen 14 000 henkilöllä ja oli noin 458 000 henkilöä vuonna 2015. Kaikkien työvoimaan kuuluvien lukumäärä pysyi samana ja oli noin 2,6 miljoonaa henkilöä. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen 2015 aineistoon. Työvoima koostuu työllisistä ja työttömistä.

Kolme neljästä työvoimaan kuuluvasta akavalaisesta oli pysyvässä kokoaikatyössä. Joka kymmenes oli palkattu määräaikaiseen palvelussuhteeseen ja osa-aikatyötä teki seitsemän prosenttia. Vuonna 2015 työttömänä oli viisi prosenttia ja päätoimisina yrittäjinä kolme prosenttia akavalaisista.

Kuvio 1.1 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2015: Akavalaiset (458 000) Kokoaikatyö, pysyvä

Kokoaikatyö, määräaikainen

Kaikki

Osa-aikatyö

Yrittäjä

Työtön

11

74

7

3

5

Miehet (N = 211 000) Alle 35-vuotiaat

18

66

35–49-vuotiaat 50–60-vuotiaat

85

61–64-vuotiaat

55

7 6

4 3 2

Yhteensä

2 2 3

7 7

81

23

5

15

77

9

3 5

5

4

5

Naiset (N = 247 000) Alle 35-vuotiaat

53

24

35–49-vuotiaat

14

77 85

50–60-vuotiaat 61–64-vuotiaat Yhteensä

7

20

40

60

4

80

3 2 4

3 7

27 12

72 0

8 4

59

8

1

11

9

3 4

% 100

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

6 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Ikä ja sukupuoli vaikuttavat työvoiman sijoittumiseen työmarkkinoille. Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisen yleisiä nuorilla naisilla.

Vuonna 2015 Akavan jäsenliittojen työvoimaan kuuluvista alle 35-vuotiaista naisjäsenistä 24 prosenttia teki työtä määräaikaisessa työsuhteessa, kun koko työvoimassa määräaikaisuuksien osuus oli vastaavassa ryhmässä 19 prosenttia. Kyseiset osuudet eivät ole juuri muuttuneet edellisestä vuodesta.

Osa-aikatyö on yleisintä 61 vuotta täyttäneillä ja alle 35-vuotiailla akavalaisilla naisilla. Osa-aikatyötä tekevät 61 vuotta täyttäneet ovat pääsääntöisesti osa-aikaeläkkeellä. Nuorilla akavalaisilla naisilla yleisimmät syyt työn osa-aikaisuuteen ovat osittaisten perhevapaiden käyttö ja työskentely opintojen ohessa.

Osa-aikaeläkkeellä olevien osuus akavalaisilla on 18 prosenttia 61–64-vuotiaiden ikäryhmässä ja muilla kuin akavalaisilla 15 prosenttia. Osa-aikaeläke ei ole vain koulutettujen akavalaisten käyttämä etuus.

Kuvio 1.2 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2015:

Koko työvoima (2 622 000) Kokoaikatyö, pysyvä

Kokoaikatyö, määräaikainen

Osa-aikatyö 9

59

Kaikki

Yrittäjä

Työtön 12

11

10

Miehet (N = 1 342 000) 51

Alle 35-vuotiaat

14

4 2

66

50–60-vuotiaat

3

7

20

9

15

10

32

17 7

61

Yhteensä

15 17

3 3

41

61–64-vuotiaat

8

12

70

35–49-vuotiaat

7

7

Naiset (N = 1 280 000) 38

Alle 35-vuotiaat

19

35–49-vuotiaat

67

50–60-vuotiaat

69

8

4

0

20

40

8

60

14 10 10

6 7

14

27 11

57

Yhteensä

9

5

50

61–64-vuotiaat

5

25

15

8 80

5 9

% 100

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 7

Määräaikaisesti palkatuista akavalaisista 62 prosenttia on naisia.

Nuoret akavalaiset naiset usein pätkätöissä Kaikista kokoaikaisista palkansaajista 13 prosenttia teki työtä määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2015. Akavalaisten joukossa määräaikaisten osuus oli 13 prosenttia ja heitä oli 49 000. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä alle 35-vuotiailla naisilla, joista 31 prosenttia teki työtään määräaikaisessa työsuhteessa. Miehistä joka viides oli määräaikaisesti palkattu vastaavassa ikäluokassa.

Määräaikaiset työsuhteet eivät ole vain nuorten naisten haaste.

Akavalaisia alle 35-vuotiaita miehiä oli entistä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa. Heidän osuutensa on noussut vuodesta 2010 kuusi prosenttiyksikköä, 15 prosentista 21 prosenttiin. Muissa ikäryhmissä miesten ja naisten määräaikaisuuksien osuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina.

Kahdeksan kymmenestä akavalaisesta määräaikaista työtä tekevästä kertoi, että pysyvää työtä ei ole tarjolla. Vapaaehtoisesti pätkätyössä on 17 prosenttia. Kaikista määräaikaisista palkansaajista 22 prosenttia vastasi, että ei halunnutkaan pysyvää työtä.

Suurin osa, 65 prosenttia, akavalaisten määräaikaisista työsuhteista on alle vuoden pituisia. Julkisella sektorilla määräaikaisuudet kestävät pidempään kuin yksityisellä. Yli kolmen vuoden mittaisia määräaikaisuuksia on kaikista määräaikaisista akavalaisista 10 prosentilla ja valtiosektorilla 30 prosentilla.

Arvio määräaikaisten määrästä, 1000 henkilöä

Kuvio 1.3 Akavalaisten määräaikaiset työsuhteet 2015 Kaikki palkansaajat Akavalaiset palkansaajat

13 13

Akavalaiset palkansaajat Miehet Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotta Yli 50-vuotiaat Naiset Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotta Yli 50-vuotiaat

236 49

10 8

4

18 9 6 2 30 16 11 3

21 15

31

12 4

Koulutusaste Alempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Työnantaja Valtio Kunta Yksityinen Ammattiryhmä Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa Asiantuntijat Johtajat ja ylimmät virkamiehet Kaikki muut 0

11 13

3

11 6 24 1

21

22

16

12 23 15

8 14 12 14

4

5

33 10

15

20

25

30

35

% 40

15 19 15 2 7

Kokoaikatyössä olevat palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Työvoima­tutkimuksen 2015 aineisto

8 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Ikääntyvien työllisyysaste nousee Korkeakoulutettujen työllisyysaste on kaikissa ikäryhmissä korkeampi kuin koko väestön työllisyysaste. Alle 60-vuotiaiden korkeakoulutettujen työllisyysaste on lähes 90 prosenttia, vaikka se on laskenut vuodesta 2009. Työllisyys on heikentynyt 20–50-vuotiaiden ikäryhmässä koko väestöllä. Jos työuria halutaan pidentää, työllisyyden tulisi parantua kaikissa ikäluokissa. Nyt kehitys on ollut päinvastaista.

Joka kymmenes korkeakoulutetuista alle 65-vuotiaista sijoittui työvoiman ulkopuolelle vuonna 2015. Koko väestöstä työvoiman ulkopuolella oli joka neljäs.

Ikääntyvien työllisyysaste on noussut sekä korkeakoulutetuilla että koko väestössä 2000-luvun aikana. Ikäryhmässä 55–59-vuotiaat koko väestön työllisyysaste oli 59 prosenttia vuonna 2000, kun vuonna 2015 se oli 74 prosenttia. Ikäryhmässä 60–64-vuotiaat työllisyysaste nousi 23 prosentista 46 prosenttiin vuosina 2000–2015.

Kuvio 1.4 Työllisyysaste iän mukaan 2010 ja 2015 100

%

%

100

90

90

80

80

70

70

60

60

50

50

40

Korkeakoulutetut 2010 Korkeakoulutetut 2015 Koko väestö 2010 Koko väestö 2015

40

30 Työllisyysaste, % Työttömyysaste, % Työvoiman ulkopuolella, %

20 10

Koko väestö 2015 2010 68,0 67,6 9,5 8,5 24,8

26,1

Korkeakoulutetut 2015 2010 83,3 84,9 6,7 4,4 10,7

30 20

11,2

10

0

0 Alle 20-vuotta

20–29-vuotta

30–39-vuotta

40–49-vuotta

50–59-vuotta

60–64-vuotta

Ikäryhmät Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2010 ja 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 9

Kuvio 1.5 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2015: 55–59-vuotiaat 100

Koko väestö

%

90

Korkeakoulutetut

86

80 70 59

60

63

65

66

66

65

67

68

71

89

88

88

85

71

74

90

88

73

74

88

73

85 74

88 74

50 40 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2000–2015

Kuvio 1.6 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2015: 60–64-vuotiaat 100

Koko väestö

%

Korkeakoulutetut

90 80 70 60

56

60

57

57

64

61

58

50 40 30

23

25

26

27

29

34

37

39

41

39

39

62

56 42

42

45

45

60

46

20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2000–2015

10 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Korkeakoulutettujen työmarkkinoille sijoittuminen poikkeaa 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä selvästi muista. Vuonna 2015 korkeakoulutetuista lähes kolme neljästä oli ansiotyössä, muista kuin korkeakoulutetuista vain joka toinen (52 prosenttia). Työkyvyttöminä oli korkeakoulutetuista neljä prosenttia, muista 15 prosenttia. Niistä, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, työttömänä oli 12 prosenttia, korkeakoulutetuista kahdeksan prosenttia.

Alla oleva kuvio osoittaa, että työkyvyttömänä olevien osuudet ovat jonkin verran pienentyneet vuodesta 2008. Vastaavasti 60–64-vuotiaiden joukossa työttömyys on lisääntynyt.

Kuvio 1.7 55–64-vuotiaiden työmarkkina-asema koulutuksen mukaan 2008–2015 Ansiotyö 55–59-vuotiaat Korkeakoulutetut 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 60–64-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

86 86

10

20

2 2 4 7

6 7 6 5 6 8 10

65 64

69 68 69 68 69 68

30

9

5 5 4

10 12 10

40

2 1 2 3 1 1 3 2

52,6 52,9 55,6 50,1 57,1 54,2 61,2 64,7

41 41 40 37 35 34 33 33

18 18 16

16 16

50

54,9 59,4 59,9 59,9 61,8 58,8 66,9 75,8

19 19 16 17 17 16 15 14

11 11 10 11 12 13

19 19 19

4 6 2 2 4 22 6 4 3 3 5 5 4 3 3 6 12 4 4 22 5 4 13 7 31 3 6 36 36 37 35 30 30 27 28 11 11

8 9

Muu työvoiman ulkopuolella Väestö (1 000)

3

5 6 7

Eläkkeellä

86 86 86 86 87 87 86 87

54 52 54 53 52 58 58 55

55–59-vuotiaat Muut kuin korkeakoulutetut 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 60–64-vuotiaat 2008 33 32 2009 2010 32 2011 35 2012 36 2013 37 2014 37 2015 38 0

Työkyvyttömyyseläke tai pitkäaikaissairaus

Työtön tai lomautettu

60

70

80

90

2 2 3 3 22 3 2 3 2 2 3 2 2 2 3

335,9 327,5 328,7 317,3 311,4 309,0 295,5 289,7

2 1 1 1 2 2 2 2

319,9 342,0 363,6 359,5 351,8 339,7 338,6 325,0

% 100

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2008–2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 11

Yksityinen sektori työllistää nuoria Vuoden 2015 Työvoimatutkimuksen aineiston mukaan yli puolet korkeakoulutetuista tekee töitä yksityisen sektorin palveluksessa. Kuntien palveluksessa on 29 prosenttia ja valtiolla 11 prosenttia. Yliopistojen henkilökunta on tässä luokittelussa luettu valtiosektorille kuuluvaksi ja seurakuntien palveluksessa olevat yksityiselle sektorille. Korkeakoulutetuista kahdeksan prosenttia toimii päätoimisena yrittäjänä tai ammatinharjoittajana.

Kuvio 1.8 Työlliset työnantajan mukaan 2015: Korkeakoulutetut (740 000) Valtio 11

Kaikki

Kunta

Yksityinen

29

Yrittäjä 8

51

Miehet (N = 337 000) Alle 35-vuotiaat

8

35–50-vuotiaat

12

11

Yli 50-vuotiaat

12

64

14

16

Yhteensä

7

74

10

49

20

14

63

15

10

Naiset (N = 403 000) Alle 35-vuotiaat

9

35–50-vuotiaat

11

36

Yhteensä

41

41 20

8 27

51

11 0

41

40

13

Yli 50-vuotiaat

4

51

40

60

9 7

80

% 100

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

12 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Joka toinen korkeakoulutettu nainen on töissä julkisella sektorilla.

Alle 35-vuotiaista korkeakoulutetuista miehistä 74 prosenttia on töissä yksityisellä sektorilla. Korkeakoulutetuilla naisilla vastaava osuus on 51 prosenttia. Yritykset ovat korkeakoulutettujen miesten suurin työllistäjä kaikissa ikäryhmissä. Päätoiminen yrittäjyys tai ammatinharjoittaminen yleistyy miesten ja naisten keskuudessa iän myötä.

Korkeakoulutetuista naisista puolet on töissä julkisella ja puolet yksityisellä sektorilla.

Kuvio 1.9 Työlliset työnantajan mukaan 2015: Kaikki työlliset (2 364 000) Valtio

Yksityinen

22

6

Kaikki

Kunta

Yrittäjä 13

59

Miehet (N = 1 204 00) Alle 35-vuotiaat

5

35–50-vuotiaat

6

Yli 50-vuotiaat

7

Yhteensä

6

8

9

79 10

18

66

12

23

58

10

16

68

Naiset (N = 1 161 000) 4

Alle 35-vuotiaat

26

35–50-vuotiaat

7

Yli 50-vuotiaat

7

36

0

11

39

35 20

10

47

43

6

Yhteensä

5

64

9

50 40

60

80

100

%

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 13

Akavalaisista naisista joka kymmenes on johtotehtävissä, miehistä joka viides.

Naiset kouluttavat ja hoitavat, miehet työllistyvät liike-elämään ja teollisuuteen Suurin akavalaisia työllistävä toimiala on koulutus, joka työllisti vuonna 2015 lähes neljänneksen työllisistä akavalaisista. Kolmelle seuraavaksi suurimmalle toimialalle, teollisuuteen, terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä liike-elämän palveluihin, työllistyi yhteensä 43 prosenttia työllisistä akavalaisista.

Naisten ja miesten sijoittuminen eri toimialoille poikkeaa toisistaan.

Akavalaisista naisista koulutuksen parissa työskentelee lähes joka kolmas ja terveys- ja sosiaalialalla joka neljäs. Akavalaisista miehistä joka viides työllistyy teollisuuteen. Miehillä seuraavaksi suurimmat toimialat ovat liike-elämän palvelut (19 prosenttia) ja koulutus (16 prosenttia).

Akavalaiset työskentelevät pääasiassa asiantuntija-, opetus- ja johtotehtävissä. Naisista 8 prosenttia tekee työtä johtajana tai ylimpänä virkamiehenä, kun miehistä 18 prosenttia kuuluu vastaavaan ammattiryhmään. Opetus- ja kasvatusalan ammatit ovat yleisempiä naisilla (39 prosenttia) kuin miehillä (15 prosenttia). Ammattiryhmittäiset tiedot käyvät ilmi sivun 69 taulukosta 5.3.

Kuvio 1.10 Akavalaiset miehet ja naiset toimialoittain 2015 Koulutus

25

16 13

Teollisuus, sähkö-, lämpö-, vesihuolto yms.

20

7

Terveys- ja sosiaalipalvelut

33

16

6

25 14

Liike-elämän palvelut

10

19

9 8 9

Kaikki muut 6

Tukku- ja vähittäiskauppa, ajoneuvojen korjaus

5 6

Julkinen hallinto ja maanpuolutustus, pakollinen sosiaalivakuutus

5

7 7 Kaikki

8

Informaatio ja viestintä

12

4 3

Rahoitus- ja vakuutustoiminta, kiinteistöala

3 0

Miehet Naiset

4 5

10

15

20

25

30

% 35

Työlliset Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

14 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Teollisuuden t&khenkilöstöä on vähennetty 17 prosenttia vuosina 2005–2015.

Vaikka tutkimus- ja kehittämistoimintaa (t&k) on supistettu julkisella sektorilla, teollisuudessa sekä yliopistoissa viime vuosina, se työllistää edelleen kymmeniä tuhansia korkeakoulutettuja Suomessa (kuvio 1.11). Teollisuuden korkeakoulutettua t&k-henkilöstöä on vähennetty vuodesta 2005 vuoteen 2015 mennessä 17 prosenttia. Yliopistojen t&k-henkilöstöä on saman ajanjakson aikana supistettu kaksi prosenttia ja vuodesta 2010 kahdeksan prosenttia. Julkisella sektorilla korkeakoulutetun t&k-henkilöstön vähennys on sijoittunut vuosien 2010–2015 välille, jolloin henkilöstöä supistettiin 24 prosenttia.

Akavan liittojen jäsenmäärät on esitetty sivulla 68 taulukossa 5.2.

Taulukko antaa hyvän kuvan akavalaisten sijoittumisesta eri toimialoille ja ammatteihin.

Kuvio 1.11 Tutkimus ja kehittämistoiminnan korkeakoulutetun henkilöstön määrän muutos 2005–2015 Indeksi 2005=100 180

180

170

170

160

160

150

150

140

140

130

130

120

120

110

110

100

100

90

90

80

80 75

75 2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Teollisuus (14 931) Muut yksityisen sektorin toimialat (10 108) Julkinen sektori (4 441) Korkeakoulut (12 649) Kaikki sektorit (42 667) Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Vuoden 2015 henkilöstömäärät on ilmoitettu selitteessä.

Henkilöstömäärän mittayksikkönä käytetään tutkimustyövuotta, joka tarkoittaa yhden vuoden aikana kokoaikatyön mukaan laskettua tutkimus- ja kehitystyön määrää.

Lähde: Tilastokeskus, Tutkimus- ja kehittämistoiminta

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 15

Akavalaisista kuusi prosenttia on yrittäjiä ja ammatinharjoittajia Korkeakoulutetusta työvoimasta joka kymmenes on joko pää- tai sivutoiminen yrittäjä. Suhteellinen osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 2008. Päätoimisia korkeakoulutettuja yrittäjiä oli 64 000 vuonna 2015. Sivutoimisina yrittäjinä tai ammatinharjoittajina toimi 17 000 henkilöä. Naisten osuus oli 43 prosenttia. Päätoimisista yrittäjistä 29 prosenttia on työllistänyt itsensä lisäksi vähintään yhden henkilön.

Akavan jäsenliittoihin järjestäytyneitä pää- ja sivutoimisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia on akavalaisesta työvoimasta kuusi prosenttia, noin 27 000.

Akavalaisista yrittäjistä suurimman ryhmän muodostavat eri alojen lääkärit, joita on 42 prosenttia kaikista akavalaisista yrittäjistä. Joka neljäs akavalainen yrittäjä toimii yhteiskunnallisella tai kaupallisella alalla, joka viides tekniikan tai luonnontieteiden alalla. Kolme prosenttia on maa-, metsä- tai ympäristöalan yrittäjiä tai ammatinharjoittajia.

Kuvio 1.12 Korkeakoulutetut yrittäjät ja ammatinharjoittajat 2008–2015 Sivutoimiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat

1 000 henkilöä 90

Päätoimiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat 81

80

75 69

70

64 58

60 51 50

10

59 13

74 17

15 15

17

12

12 40

20

64

60

30 39

48

47

2009

2010

51

54

2011

2012

57

10 0

2008

2013

2014

2015

Osuus korkeakoulutetuista

9%

10 %

10 %

10 %

11 %

11 %

10 %

11 %

Naisten osuus

38 %

47 %

36 %

42 %

43 %

42 %

44 %

43 %

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2008–2015

16 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Korkeakoulutettujen työttömyysaste on matalampi kuin vähemmän koulutusta saaneilla.

Koulutus ei turvaa työttömyydeltä yhtä hyvin kuin ennen Perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on laskenut nopeammin vuoden 1994 jälkeen kuin korkeakoulutettujen.

Koulutuksen tuoma suhteellinen etu on kaventunut. Korkeakoulutettujen työttömyysasteet ovat silti edelleen selvästi matalampia kuin vähemmän koulutusta saaneiden.

Vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys oli matalimmillaan heti vuosituhannen vaihteen jälkeen, mutta siitä lähtien työttömyys on kasvanut. Vuoden 2014 lopussa koko väestön työttömyysaste oli 8,7 prosenttia ja työttömiä oli 232 000.

Samaan aikaan vähintään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste oli 5,3 prosenttia ja heitä oli työttömänä 58 000.

Kuvio 1.13 Työttömyysasteet koulutusasteen mukaan 1990–2015 % % 22 22 21 21 20 20 19 19 18 18 17 17 16 16 15,9 15 15 14 14 13 13 12 12 11 11 9,6 10 10 9 9 8 8 8,7 7 7 5,5 6 6 5 5 4,9 4 4 3 3 2 2 1 1 0 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kaikki (232 000) Perusaste (57 000) Keskiaste (117 000) Alin korkea-aste ja alempi korkeakouluaste (39 000) Ylempi korkeakouluaste ja tutkijakoulutusaste (19 000) Työttömien lukumäärät 2014 suluissa selitteen yhteydessä Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatilastot, vuosi 2015 arvio

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 17

Irtisanomiset ja henkilöstövähennykset ovat liukuhihnarutiinia.

Akavalaiset luottamusmiehet raportoivat irtisanomisista Akavan tammikuussa 2015 tekemässä luottamusmiesbarometrissa kävi ilmi, että irtisanomisista ja muista henkilöstövähennyksistä on tullut liukuhihnarutiinia. Yli 70 prosenttia yksityisen sektorin luottamusmiesten työpaikoista on vähentänyt henkilöstöä kyselyhetkeä edeltäneiden kahden vuoden aikana. Julkisella sektorilla henkilöstöä vähentäneiden työpaikkojen osuus oli yli 60 prosenttia.

Tuotannollistaloudellinen irtisanominen on yksityisellä sektorilla yleisin tapa vähentää henkilöstöä. Henkilöstöä vähentäneistä yksityisen sektorin työpaikoista yli 80 prosenttia irtisanoi henkilöstöä tuotannollistaloudellisin perustein. Julkisella sektorilla yleisin henkilöstön vähentämisen tapa on ns. luonnollinen poistuma, jossa työpaikalta lähteneiden tilalle ei palkata uusia työntekijöitä. Yli 80 prosentissa henkilöstä vähentäneistä julkisen sektorin työpaikoista henkilöstöä vähennettiin eläköitymisen kautta. Yli 70 prosentissa vähennykset toteutettiin määräaikaisten työsuhteiden päättymisen kautta niin, että määräaikainen työsuhde jätettiin uusimatta.

Joka toinen yksityisen sektorin luottamusmies raportoi, että tuotannollistaloudelliset irtisanomiset olivat kohdistuneet heidän edustamiinsa työntekijöihin. Julkisen sektorin luottamusmiehistä näin kertoi 14 prosenttia. Yrityksissä irtisanomiset ja lomautukset vievätkin suurimman osan luottamusmiesten ajankäytöstä.

Kuvio 1.14 Henkilöstön vähentämisen tavat akavalaisten työpaikoilla 82

Työntekijöitä on irtisanottu tuotannollistaloudellisiin syihin vedoten

33

51

Määräaikaisten työntekijöiden määrää on vähennetty tai määräaikaisuuksia ei ole jatkettu

74

47

Eläkkeelle siiirtyneiden tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä

85

34

Työntekijöille on tarjottu työn päättämissopimus

8

31

Töitä on ulkoistettu

32 Yksityisen sektorin luottamusmiehet 8 8

Muut 0

10

Julkisen sektorin luottamusmiehet 20

30

40

50

60

70

80

90

% 100

Osuudet on laskettu työpaikoista, joilta on vähennetty henkilöstöä edellisten kahden vuoden aikana. Vastaaja sai valita useamman vaihtoehdon.

Luottamusmiesbarometriin vastasi 835 luottamusmiestä. He edustavat lähes 170 000 ylempää toimihenkilöä.

Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

18 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Korkeakoulutettujen vastavalmistuneiden työttömyys on laskenut vuodessa lähes seitsemän prosenttia.

Korkeakoulutettujen työttömyyden kasvu on hidastunut Korkeakoulutettujen työttömyydessä on voimakasta kausivaihtelua.

Työttömyys on tyypillisesti korkeimmillaan kesäkuukausina. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan lokakuussa 2016 oli työttömänä noin 47 200 korkeakoulutettua, joista noin 4 200 oli vastavalmistunutta. Tilastoissa vastavalmistuneeksi luokitellaan korkeintaan vuosi sitten oppilaitoksesta valmistunutta. Muilla koulutusasteilla työttömien määrä on vähentynyt vuoden aikana.

Taulukko 1.1 Työttömät koulutusasteittain, kaikki Kaikki

2015/10

2016/10

Muutos, lkm

Muutos, %

Perusaste

82 640

78 134

-4 506

-5,5

Keskiaste

149 933

148 548

-1 385

-0,9

22 197

21 693

-504

-2,3

Alempi korkeakouluaste

24 973

25 139

166

0,7

Ylempi korkeakouluaste

Alin korkea-aste Korkeakoulutetut:

20 363

20 464

101

0,5

Tutkijakoulutus

1 599

1 636

37

2,3

Korkeakoulutetut yhteensä

46 935

47 239

304

0,6

Kaikki työttömät yhteensä

315 137

309 192

-5 945

-1,9

Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

Taulukko 1.2 Työttömät koulutusasteittain, vastavalmistuneet Vastavalmistuneet

2015/10

2016/10

Muutos, lkm

Muutos, %

Perusaste

308

219

-89

-28,9

Keskiaste

14 670

13 769

-901

-6,1

321

321

0

0,0

Alempi korkeakouluaste

2 726

2 509

-217

-8,0

Ylempi korkeakouluaste

1 637

1 571

-66

-4,0

Alin korkea-aste Korkeakoulutetut:

Tutkijakoulutus

97

78

-19

-19,6

Korkeakoulutetut yhteensä

4 460

4 158

-302

-6,8

Kaikki työttömät yhteensä

19 831

18 521

-1 310

-6,6

Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 19

Korkeakoulutettujen työttömien määrä on pysynyt lähes ennallaan tai laskenut hieman kuluneen vuoden aikana useilla akavalaisilla koulutusaloilla. Erityisen nopeaa työttömyyden kasvu on viime vuosina ollut teknistaloudellisilla aloilla.

Työttömien osuus työvoimasta on yleensä matalampi korkeakoulutettujen koulutusaloilla kuin vähemmän koulutetuilla, mutta alakohtaiset erot ovat suuret. Työttömyys on hyvin vähäistä esimerkiksi lääkäreillä, hammaslääkäreillä, lastentarhanopettajilla tai oikeustieteen kandeilla ja maistereilla. Sen sijaan esimerkiksi taide- tai humanistisilta aloilta valmistuneilla keskimääräinen työttömyysriski on verraten suuri.

LINKKIVINKKI

Tuoreimmat korkeakoulutettujen työttömyys­tiedot ovat osoitteessa: www.akava.fi/ tyottomyystilastot

Muutos Lokakuu 2016 vuoden aikana

Kuvio 1.15 Työttömät koulutusaloittain, yleisimmät akavalaistutkinnot Insinööri (ml.amk&rak.arkkitehdit) Tradenomi Filosofian maist.(hum.)

Diplomi-insinööri Kauppatiet. koul. (ylempi tutkinto) Filosofian maist. (luonnont.ala) Valtio-, yht.- tai hallintot. maist.

Taideaineet (ylempi tutkinto) Kasvatustieteiden maist.

Sosionomi, sosiaalialan AMK Tohtori Kauppatiet. koul. (alempi tutkinto) Humanististen tieteiden kand.

Oikeustieteen maist.

Lisensiaatti Lastentarhanopettaja Luonnontieteiden kand.

Teol. koulutus (ylempi tutkinto) Agronomi, maa- ja metsät. maist.

Farmaseutti Arkkitehti Lääkäri Hammaslääkäri -500

Lisäys Vähennys 0

6 773 4 427 3 117 2 866 2 561 2 140 1 680 1 226 1 104 1 072 1 004 767 715 454 374 318 365 284 289 142 147 127 22

-137 35 -31 -10 31 -21 16 129 116 125 91 -51 -19 -9 -42 25 8 28 22 12 -17 1 11

500 1 000 1 500 2 000 2 5003 000 3 5004 0004 500 5 000 5 500 6 000 6 5007 000 7 500

Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

20 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Kuvio 1.16 Työttömien osuus työvoimasta tutkinnoittain Kuvio on arvio työttömyys­asteista tutkinnoittain vuosina 2015 ja 2016. Laskentatapa ei vastaa ns. virallista työttömyysasteen laskentaa, joten sitä ei voi verrata Tilastokeskuksen julkaise­maan työttömyysasteeseen.

Tässä esitetyt luvut ovat kuiten­kin keskenään vertailukelpoisia.

Taideaineet (ylempi tutkinto) Kauppatiet. koul. (alempi tutkinto) Humanististen tieteiden kand.

Luonnontieteiden kand.

Filosofian maist.(hum.)

Filosofian maist. (luonnont.ala) Alempi korkeakouluaste Lisensiaatti Ylempi korkeakouluaste Insinööri (ml.amk&rakennusarkkitehdit) Teol. koulutus (ylempi tutkinto) Tradenomi Valtio-, yht.- tai hallintot. maist.

Kauppatiet. koul. (ylempi tutkinto) Agronomi, maa- ja metsät. maist.

Diplomi-insinööri Arkkitehti Sosionomi, sosiaalialan AMK Tohtori Kasvatustieteiden maist.

Farmaseutti Oikeustieteen maist.

Lastentarhanopettaja

2015/10

Hammaslääkäri

2016/10

Lääkäri 0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11 12

13

14

15

%

Työttömät ilman lomautettuja; 12 kuukauden liukuva keskiarvo.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot, Tilastokeskus

Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten työttömyys lisääntyy nopeimmin Työttömien määrän kasvu vaihtelee jonkin verran eri ikäryhmissä.

Korkeakoulutettujen keskuudessa työttömyys on kasvanut vähiten alle 30-vuotiaiden sekä 50–59-vuotiaiden joukossa: viidessä vuodessa 66 prosenttia. Muissa ikäryhmissä korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt nopeammin. Näiden ryhmien työttömyyden kasvu on ollut viiden vuoden aikana noin 88–107 prosenttia. Kasvun kärjessä ovat 30–39-vuotiaat nuoret aikuiset. Kaikkien korkeakoulutettujen työttömien määrä on noussut 86 prosenttia viidessä vuodessa.

Muilla kuin korkeakoulutetuilla työttömien määrän kasvu on ollut suhteellisesti hitaampaa. Tämän ryhmän työttömien määrä on noussut 38 prosenttia kyseisellä tarkasteluvälillä. Ikäryhmässä 40–59-vuotiaat työttömien määrä on noussut runsaalla viidenneksellä. Yli 60-vuotiailla työttömien määrän kasvu on 57 prosenttia ja vastaavasti alle 40-vuotiailla kasvua on noin 50 prosenttia.

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 21

Kuvio 1.17 Työttömien määrän kehitys ikäryhmittäin, korkeakoulutetut, elokuu Indeksi 2011/8=100 225 220 215 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90

225 220 215 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2011

2012

2013

2014

2015

Alle 30-vuotiaat / 8 260 30–39-vuotiaat / 16 727 40–49-vuotiaat / 11 238 50–59-vuotiaat / 9 718 60–64-vuotiaat / 5 219

2016

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Elokuun 2016 työttömien lukumäärät selitteen yhteydessä.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

Kuvio 1.18 Työttömien määrän kehitys ikäryhmittäin, muut kuin korkeakoulutetut, elokuu Indeksi 2011/8=100 225 220 215 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90

225 220 215 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2011

2012

2013

2014

2015

Alle 30-vuotiaat / 72 375 30–39-vuotiaat / 49 646 40–49-vuotiaat / 48 149 50–59-vuotiaat / 62 786 60–64-vuotiaat / 40 166

2016

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Elokuun 2016 työttömien lukumäärät selitteen yhteydessä.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

22 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Korkeakoulutetuista työttömistä 36 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä.

Korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yhä tavallisempaa Työttömyysjaksot ovat pidentyneet korkeakoulutetuilla neljän edellisen vuoden aikana. Lokakuun 2016 lopussa korkeakoulututkinnon suorittaneista työttömistä 36 prosenttia oli ollut työttömänä yhtäjaksoisesti yli vuoden. Korkeakoulutettuja pitkäaikaistyöttömiä oli yhteensä 16 900. Vuoden 2013 lokakuussa korkeakoulutettuja pitkäaikaistyöttömiä oli 8 800 ja heidän osuutensa korkeakoulutetuista työttömistä oli 24 prosenttia.

Pitkäaikaistyöttömyys on korkeakoulutetuista työttömistä yleisintä tutkijakoulutusasteen tutkinnon suorittaneilla. Tutkijakoulutusasteen tutkinnon suorittaneista työttömistä 46 prosenttia oli lokakuussa 2016 pitkäaikaistyöttömiä. Ylemmällä korkeakouluasteella pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli 38 prosenttia ja alemmalla korkeakouluasteella 33 prosenttia. Tutkijakoulutusasteen suorittaneita pitkäaikaistyöttömiä oli 745. Ylemmällä korkeakouluasteella pitkäaikaistyöttömiä oli 7 800 ja alemmalla korkeakouluasteella 8 400.

Työttömien määrä

Kuvio 1.19 Työttömyyden kesto 2013–2016 27–52 viikkoa

13–26 viikkoa

0–12 viikkoa

Yli vuoden työttömänä olleiden määrä

Yli vuoden

Alempi korkeakouluaste 2013

37

2014

33

2015

21

29

4 348

22 253

5 639

24 973

7 460

25 139

8 354

16 108

4 135

18 258

5 443

20 363

7 146

20 464

7 849

1 150

337

1 410

489

1 599

639

1 636

745

29

222 645

64 240

31

241 713

74 728

254 770

88 714

248 191 % 100

94 469

25

19

22

31

2016

18 939

23

18

22

30

19

20

33

18

Ylempi korkeakouluaste 2013

26

2015

35

20

22 22

22

26 30

21

24

23

2016

21

25

29

2014

38

18

Tutkijakoulutusaste 2013

24

25

2014

21

2015

19

2016

19

29

22 35

24

20 21

21

18

40

18

46

Muut kuin korkeakoulutetut 2013

18

36

2014

29

2015 2016

10

18

17 20

30

35

18

18

27 0

18

19

32

17 40

50

38 60

70

80

90

Tilanne kunkin vuoden lokakuussa. Työttömät ilman lomautettuja.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 23

2 – Työajat ja työolot

24 Akavaaka — syksy 2016

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2016 25

Yksityisellä sektorilla lain velvoittamista työpaikoista 29 prosenttia on tehnyt palkkakartoituksen ja julkisella sektorilla 27 prosenttia.

Työn arviointi- ja kannustinjärjestelmiä hyödynnetään vaihtelevasti Akava selvitti erilaisten henkilöstöjärjestelmien yleisyyttä akavalaisten työpaikoilla vuoden 2015 luottamusmiesbarometrissa. Työpaikkojen henkilöstöjärjestelmät tukevat suunnitelmallista henkilöstöpolitiikkaa, henkilöstön osaamisen kehittymistä ja työn kannustavuutta sekä edistävät pitkiä työuria ja työelämän tasa-arvoa.

Julkinen ja yksityinen sektori eroavat toisistaan työn tuloksellisuudesta palkitsemisessa ja työn vaativuuden arvioinnissa (kuvio 2.1).

Yksityisellä sektorilla 66 prosentissa akavalaisten luottamusmiesten työpaikoista on käytössä tulospalkkiojärjestelmä. Julkisella sektorilla osuus on 18 prosenttia. Työn vaativuuden arviointijärjestelmä on käytössä 78 prosentissa julkisen sektorin ja 42 prosentissa yksityisen sektorin työpaikoista. Ikäohjelma oli käytössä 11 prosentissa julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoista.

Palkkakartoitukset ja tasa-arvosuunnitelmat ovat lakisääteisiä kaikilla vähintään 30 hengen työpaikoilla. Yksityisellä sektorilla lain velvoittamista työpaikoista 29 prosenttia on tehnyt palkkakartoituksen ja julkisella sektorilla 27 prosenttia. Vähintään 30 hengen yksityisen sektorin työpaikoista 68 prosentilla on voimassaoleva tasa-arvosuunnitelma. Julkisella sektorilla tasa-arvosuunnitelma on 66 prosentilla työpaikoista. (kuvio 2.1)

Kuvio 2.1 Henkilöstöjärjestelmät akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla Ei osaa sanoa

On suunnitteilla

Kyllä

Yksityinen sektori

58

Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma 3

11

Ikäohjelma

11

14

5

Tasa-arvosuunnitelma*

29

37

66

Tulospalkkiojärjestelmä 42

5

27

5

2

12

14

7

68

Työn vaativuuden arviointijärjestelmä

16

62

23 29

Palkkakartoitus*

Ei

41

12

Julkinen sektori Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma

20

58

Ikäohjelma

11

Palkkakartoitus*

5

26

27

5

Tasa-arvosuunnitelma* 8

18

7

0

8

78 10

20

30

9

19

69

5

Työn vaativuuden arviointijärjestelmä

11 26

41 66

Tulospalkkiojärjestelmä

11 57

40

50

60

70

80

3

10

90

*Mukana toimipaikat, joissa on vähintään 30 työntekijää Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

26 Akavaaka — syksy 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

% 100

Luottamusmiehiä työllistävät palkkaukseen, irtisanomisiin ja työaikoihin liittyvät ongelmat.

Luottamusmiesbarometrissä selvitettiin myös mitkä ongelmat ja sopimustulkinnat työllistävät luottamusmiehiä (kuvio 2.2). Julkisella sektorilla yleisimpiä ovat palkkaukseen liittyvät ongelmat (79 prosenttia) ja yksityisellä sektorilla lomautuksiin ja irtisanomisiin (52 prosenttia) sekä matkustusaikoihin (52 prosenttia) liittyvät ongelmat.

Myös työaikoihin liittyvät ongelmat ovat yleisiä sekä julkisella (55 prosenttia) että yksityisellä sektorilla (41 prosenttia).

Kuvio 2.2 Akavalaisia luottamusmiehiä työllistävät ongelmat ja sopimustulkinnat Julkinen sektori 22

Yksityinen sektori 52

Matkustusaika

21

52

Lomautus, irtisanominen

55

41

Työajat 27

40

Ylityöt

79

34

Palkkaus 46 14 17

21

Lomat

40

30

12

Koulutukseen osallistuminen

20

12

8

Työhön paluu perhevapaiden jälkeen

7

Vuosilomien siirtäminen sairauden perusteella

10 50

21

Määräaikaisuus 22

60

26

Työaikajoustot Kiusaaminen, häirintä, väkivalta

40

70

27

Etätyö

41

% 80

31

Tasavertainen / oikeudenmukainen kohtelu 13

10

9 4 14

Muu asia 0

0

10

20

30

40

50

60

70

% 80

Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2016 27

Akavalaiset tekevät ylitöitä useammin kuin muut palkansaajat.

Akavalaiset tekevät keskimäärin yli 40 työtuntia viikossa Akavalaiset tekevät keskimäärin 40,2 työtuntia viikossa (taulukko 2.1). Muilla palkansaajilla työviikon pituus on keskimäärin 40,6 tuntia.

Akavalaisten miesten työviikko (40,8 tuntia) on pidempi kuin naisten (39,6 tuntia). Yksityisellä sektorilla työviikko on pidempi kuin valtiolla ja kunnissa.

Akavalaisista ammattiryhmistä pisintä työviikkoa tekevät johtajat ja ylimmät virkamiehet, joiden työviikon pituus on keskimäärin 43,4 tuntia. Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat tekevät keskimäärin 38,9-tuntista työviikkoa. Muiden alojen erityisasiantuntijoilla viikkotyöajan pituus on 39,7 tuntia ja asiantuntijoilla 40,4 tuntia.

Taulukko 2.1 Akavalaisten viikkotyöaika 2015 Jakauma,

Keskimäärin

%

tuntia viikossa

25

mediaani

Fraktiilit

Kaikki

100

40,2

38

38

42

Miehet

48

40,8

38

40

42

Naiset

52

39,6

38

38

40

75

Työnantaja Yksityinen

52

41,0

38

40

42

Valtio

14

40,6

37

38

42

Kunta

34

38,7

36

38

40

Ammattiryhmä Johtajat ja ylimmät virkamiehet

13

43,4

38

40

47

Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa

40

39,7

38

38

40

Opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat

26

38,9

35

38

41

Asiantuntijat

15

40,4

38

38

41

5

41,0

39

40

44

Muut Kokoaikatyössä olevat palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

28 Akavaaka — syksy 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Kahdeksan prosenttia akavalaisista ei saa korvausta tekemästään ylityöstä.

Akavalaiset ja asiantuntija- ja esimiestyötä tekevät ylemmät toimihenkilöt poikkeavat muista palkansaajista ylityön ja korvauksettoman ylityön yleisyydessä (kuvio 2.3). Akavalaisista 22 prosenttia ja ylemmistä toimihenkilöistä 23 prosenttia tekee ylitöitä, kun kaikista palkansaajista ylitöitä tekee 18 prosenttia. Ero muihin palkansaajiin selittyy korvauksettomilla ylitöillä. Akavalaisista ja ylemmistä toimihenkilöistä kahdeksan prosenttia tekee korvauksettomia yliöitä, kun kaikilla palkansaajilla osuus on kolme prosenttia. Korvauksettomat ylityöt ovat yleisimpiä valtiosektorilla, jonka akavalaisista palkansaajista 10 prosenttia tekee korvauksettomia yliöitä. Yksityisellä sektorilla osuus on seitsemän ja kunnissa kuusi prosenttia.

Ylityötunnit keskimäärin, tuntia / viikko

Kuvio 2.3 Ylityötä tekevät palkansaajat 2015 Korvaukseton ylityö

Korvattu ylityö

18

15

3

Kaikki palkansaajat

7

Akavalaiset

7,8 1 22

14

2

Muut palkansaajat

Sekä korvaamaton että korvattu ylityö

8,0

17

15

7,7

Akavalaiset palkansaajat 8

Miehet

15

1 24

8,3

20

13

7

Naiset

7,7

Työnantaja Yksityinen 6

Valtio

6,5

18

11

13,0

1 21

10

9

7,6

25

17

7

Kunta

Kaikki palkansaajat Sosioekonominen asema Ylempi toimihenkilö

7

Alempi toimihenkilö Työntekijä

1

0

14 5

6,8

17

15

1

8,3

23

15

8,4

15 10

15

20

25

30

%

Kokoaikatyössä olevat palkansaajat, jotka olivat tutkimusviikolla työssä vähintään viitenä päivänä.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2016 29

Asiantuntija- ja esimiestyö läikkyy työajan ulkopuolelle Akavalaiset toimivat tyypillisesti asiantuntija- ja esimiesammateissa, joissa työn läikkyminen työajan ulkopuolelle on yleisempää kuin muissa ammateissa. Työn läikkyminen ilmenee korvauksettomien ylitöiden, iltaisin tehtävän ansiotyön, työajan ulkopuolisten yhteydenottojen ja tuotannollisten työaikajoustojen yleisyytenä.

Akavalaisista 45 prosenttia tekee päätyöhönsä liittyviä töitä myös iltaisin (kuvio 2.4). Iltatyön tekeminen on akavalaisilla ja ylemmillä toimihenkilöillä (45 prosenttia) yleisempää kuin muilla palkansaajilla, kun vuorotyöntekijät rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan muista kuin vuorotyötä tekevistä palkansaajista 33 prosenttia tekee iltatöitä.

Arvio iltaisin työtätekevien määrästä

Kuvio 2.4 Iltaisin töitä tekevät palkansaajat 2015 Säännöllisesti Kaikki palkansaajat

9

Akavalaiset

11

Muut kuin akavalaiset

Silloin tällöin 33

24

524 000

34

8

Ylemmistä toimihenkilöistä 58 prosenttia joustaa työajoissa työtehtävien vuoksi.

20

180 000

45

344 000

29

Akavalaiset palkansaajat 11

Miehet Naiset

48

37

12

31

89 000 91 000

43

Työnantaja Yksityinen

10

37

47

95 000

Valtio

10

38

48

26 000

Kunta

13

59 000

40

27

Kaikki palkansaajat 35

10

Ylemmät toimihenkilöt

8

Alemmat toimihenkilöt Työntekijät

19

0

10

263 000 150 000

25

15

9

45

27 20

30

40

50

% 60

109 000

Iltatyöksi luokitellaan päätyöhön kuuluvien tehtävien tekeminen klo 18–23 välillä.

Tarkastelussa palkansaajat, jotka eivät tee vuorotyötä.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2015 aineisto

30 Akavaaka — syksy 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Työaikapankki on käytössä joka neljännellä akavalaisella.

Työstä johtuvat työaikajoustot ovat ylemmillä toimihenkilöillä yleisempiä kuin muilla palkansaajilla. Ylemmistä toimihenkilöistä 58 prosenttia joustaa työajoissa työtehtävien vaatimuksesta, puolet asiakkaiden tarpeiden vuoksi ja joka viides esimiehen vaatimuksesta.

Työtehtävien ja asiakkaiden vuoksi työajoissa joustavien osuudet ovat muilla palkansaajilla pienemmät. Joka kymmenes ylempi toimihenkilö joustaa työajoissa, koska työskentelee eri aikavyöhykkeillä.

Muista palkansaajista hyvin harvalla työskentely eri aikavyöhykkeillä on syynä työajoissa joustamiseen. Esimiehen vaatimuksesta työajoissa joustavien osalta ei ole eroja eri asematasojen välillä.

Akavan syksyllä 2016 teettämässä gallupkyselyssä selvitettiin, mitä akavalaiset pitävät omalta kannaltaan parhaana keinona lisätä työajan joustavuutta. Parhaimpina keinoina pidettiin työaikapankkeja, henkilöstön työaikaa koskevan päätösvallan lisäämistä ja etätöitä.

Ammattiryhmien välillä oli kuitenkin eroja siinä, mitä keinoja korostettiin. Työaikapankkien merkitys korostui erityisesti tekniikan alan ja luonnontieteiden asiantuntijoilla, joista 30 prosenttia piti työaikapankkeja parhaimpana keinona lisätä työajan joustavuutta. Työnteon ajankohtia koskevia päätösmahdollisuuksia korostettiin erityisesti sosiaalialan ja terveydenhuollon asiantuntijoiden keskuudessa (37 prosenttia). Opettajien ja opetusalan asiantuntijoiden oli muita ammattiryhmiä selvästi hankalampi vastata kysymykseen, mikä näkyy ”En osaa sanoa” -vastausten suurena osuutena. Annetuista keinoista tärkeimpinä opetusalan asiantuntijat pitivät työaikapankkeja ja työhön sidonnaisen ajan kirjaamista paremmin työajaksi.

Kuvio 2.5 Työajoissa eri syistä joustavat palkansaajat 58 44

Työtehtävien vaatimuksesta

Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt

34 45

Työntekijät Kaikki palkansaajat

48 42

Asiakkaiden tarpeiden vuoksi

28 40 21 22

Esimiehen vaatimuksesta

18 21 11

2

Työskentelee eri aikavyöhykkeillä

1 4 0

10

20

30

40

50

% 60

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2016 31

Kuvio 2.6 Akavalaisten kannalta parhaat keinot lisätä työajan joustavuutta Akavalaiset yhteensä

22

Johtajat

22

21

19

22 30

Tekniikan alan ja luonnontieteiden asiantuntijat

11

15

Sosiaalialan ja terveydenhuollon asiantuntijat

0

20

14

20

19

21 5

40

6

8

5

10

38

30 11

17

3 15

7

37

15

Muut

19

6 12

22 18

11

25

Muut asiantuntijat

23 19

16

Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat

13

16 60

4

9

11

34 80

Työaikapankki Parannetaan henkilöstön mahdollisuuksia päättää työnteon ajankohdista Etätyön mahdollistaminen Parannetaan henkilöstön mahdollisuuksia lukea kaikki työhön sidoksissa oleva aika (mukaan lukien matkustaminen) työajaksi Osa-aikatyö Muu/en osaa sanoa Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2016

Yli kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä on työajanseurannan ulkopuolella Työajan seuranta yhdistettynä joustaviin työaikajärjestelmiin edesauttaa työstä palautumista, parantaa tuottavuutta ja ehkäisee harmaata ylityötä. Työaikaa ei seurata 36 prosentilla ylemmistä toimihenkilöistä millään tavalla ja 34 prosenttia kirjaa työtuntinsa itse (kuvio 2.7). Työaikaa seurataan 30 prosentilla kellokortilla tai kulunvalvonnalla. Valtion ylemmistä toimihenkilöistä 28 prosenttia on työajan seurannan ulkopuolella ja yksityisen sektorin ylemmistä toimihenkilöistä 35 prosenttia. Työajan seurannan piirissä olevien osuus on pienin kunnissa.

Akavan vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan joka neljännellä akavalaisella on käytössä työaikapankki. Valtiolla työaikapankki on 51 prosentilla. Kunnissa työaikapankki on vain 6 prosentilla, mitä selittää erityisesti työaikapankkien harvinaisuus opettajilla. Yrityksissä 35 prosentilla on työaikapankki ja muulla yksityisellä sektorilla 13 prosentilla.

Sosiaalialan ja terveydenhuollon asiantuntijoilla työaikapankit ovat verrattain harvinaisia (14 prosenttia). Tekniikan alan ja luonnontieteiden asiantuntijoista työaikapankki on reilulla viidenneksellä, muista asiantuntijoista reilulla kolmanneksella. Johtotehtävissä yli kolmanneksella on työaikapankki. Johtajiin sisältyy organisaatioiden ylin ja keskijohto.

32 Akavaaka — syksy 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

% 100

Kuvio 2.7 Työajan seuranta Kellokortti/kulunvalvonta 30

Ylemmät toimihenkilöt

Kirjaa itse

34

36 41

35

Alemmat toimihenkilöt

41

Työntekijät Kaikki palkansaajat

Ei seurata

24 40

19

39

35

26

Valtio Ylemmät toimihenkilöt

49

Alemmat toimihenkilöt

28

23 68

Työntekijät

27

53

Kaikki palkansaajat

5 26

21

56

19

25

Kunta 35

24

Ylemmät toimihenkilöt

41

37

Alemmat toimihenkilöt

28

40

32

Kaikki palkansaajat

34

37

29

Työntekijät

17

46

Yksityinen sektori Ylemmät toimihenkilöt

28

Alemmat toimihenkilöt

35

37

29

41

30

Työntekijät

40

43

Kaikki palkansaajat

40

34 0

10

17

20

40

30

50

26 60

70

80

% 100

90

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

Kuvio 2.8 Työaikapankit akavalaisilla Kyllä Akavalaiset yhteensä

On suunnitteilla, mutta ei vielä käytössä 24

Kunta

Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat

1

35

3

60

1

27

3 11

61

21

Sosiaalialan ja terveydenhuollon asiantuntijat

9

56 79

5

Johtajat Tekniikan alan ja luonnontieteiden asiantuntijat

1 3

1

35 13

45 88

2

Yritys Muu yksityinen sektori

6

2

51 6

En osaa sanoa

68

2

Valtio

Ei

4

93 14

79

5

Muut asiantuntijat

35

Muut

38

2 57

2 2

46

5 14

Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2016 33

Asiantuntija- ja esimiestyö on liikkuvaa Kaksi palkansaajaa kolmesta liikkuu työssään päätyöpaikkansa ulkopuolella ainakin osan työajastaan. Asiantuntija- ja esimiestyötä tekevillä on muita palkansaajia tyypillisempää, että työ on osittain mobiilia ja että työssä liikutaan maantieteellisesti laajemmalle alueella. Asiantuntijoissa ja esimiehissä on silti verrattain vähän niitä, joiden työ olisi täysin liikkuvaa.

Ylemmistä toimihenkilöistä 84 prosenttia liikkuu ainakin osan työajastaan päätyöpaikkansa ulkopuolella, kun alemmilla toimihenkilöillä osuus on 62 prosenttia ja työntekijöillä 58 prosenttia (kuvio 2.9).

Ylemmistä toimihenkilöistä kolme prosenttia liikkuu työssään lähes koko työajan, kun täysin mobiilia työtä tekevien osuus on työntekijöillä 25 prosenttia. Vajaa puolet ylemmistä toimihenkilöistä liikkuu työssään jonkin verran, mutta vähemmän kuin neljäsosan työajastaan.

Liikkuvaa työtä tekevistä ylemmistä toimihenkilöistä 56 prosenttia liikkuu eri puolella Suomea, 23 prosenttia naapurimaissa, 28 prosenttia Euroopassa ja 15 prosenttia Euroopan ulkopuolella. Alemmilla toimihenkilöillä eri puolella Suomea liikkuvien osuus on 35 prosenttia ja työntekijöillä 37 prosenttia. Ulkomailla työnsä vuoksi liikkuvien osuudet ovat alemmilla toimihenkilöillä ja työntekijöillä verrattain pieniä.

Kuvio 2.9 Liikkuminen päätyöpaikan ulkopuolella työn takia Lähes kokoajan

% 100 90

15

Noin 1/4 työajasta

Puolet–3/4 työajasta

Vähemmän kuin 1/4 työajasta

Ei lainkaan

16 40

80

38

34 45

33

42

70 60

49

48

50 37

40

36

23

21

36

35

5 30

4 22

20

20 10 0

9 12

12

3 2 2008 2013 Ylemmät toimihenkilöt

8 6

10 10

7

8

20

25

9 9

6

2008 2013 Alemmat toimihenkilöt

11

2008 2013 Työntekijät

12 10 10

2008 2013 Kaikki palkansaajat

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 2008 ja 2013

34 Akavaaka — syksy 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavan vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan kolmannes akavalaisista tekee etätöitä ja kolmannes olisi kiinnostunut etätöiden tekemisestä. Etätyöllä tarkoitettiin kyselyssä työtä, jota tehdään varsinaisen työpaikan ulkopuolella niin, että siitä on sovittu työnantajan kanssa. Etätöiden tekeminen on yksityisellä sektorilla julkista yleisempää. Kyselyn mukaan nuoret suhtautuvat vanhempiaan myönteisemmin etätyöhön.

Kuvio 2.10 Etätyöt akavalaisilla

Akavalaiset yhteensä

0

10

20

35 30

40

9

50

6 21

31

47

Muu yksityinen sektori

3

36

46

Yritys

4

27

39

20

Kunta

7

33

41

23

Valtio

13

27

36

5

26

35

35

Yli 50-vuotiaat

26

49

30

35–50-vuotiaat

En osaa sanoa

35

34

Alle 35-vuotiaat

En tee, enkä ole kiinnostunut tekemään

En tee, mutta olisin kiinnostunut tekemään

Kyllä teen

60

70

80

2

15

2

90

100

%

Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2016

Asiantuntija- ja esimiestyö kuormittaa henkisesti Työn henkinen kuormittavuus on vähentynyt 2000-luvulla, mutta silti kaksi kolmesta asiantuntija- ja esimiestyötä tekevästä ylemmästä toimihenkilöstä kokee työnsä henkisesti erittäin tai melko raskaaksi (kuvio 2.11). Alemmista toimihenkilöistä 49 prosenttia ja työntekijöistä 28 prosenttia kokee työnsä henkisesti raskaaksi.

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan työ koetaan henkisesti kuormittavaksi erityisesti ihmissuhdetyössä ja työpaikoilla, joissa esiintyy ristiriitoja. Työssä koetulla kiireellä on erityisen selvä yhteys henkiseen kuormittavuuteen. Ylemmistä toimihenkilöistä, joiden työtä kiire haittaa erittäin tai melko paljon, 87 prosenttia kokee työnsä henkisesti kuormittavaksi. Muista ylemmistä toimihenkilöistä henkisesti kuormittavaa työtä teki 57 prosenttia.

Kiirekokemuksissa palkansaajaryhmien välillä ei ole suuria eroja (kuvio 2.10). Ylemmistä toimihenkilöistä 30 prosenttia kokee kiireen haittaavan työtään erittäin tai melko paljon, kun vastaava osuus on alemmilla toimihenkilöillä 27 prosenttia ja työntekijöillä 28 prosenttia.

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Kaksi kolmesta ylemmästä toimihenkilöstä kokee työnsä henkisesti raskaaksi.

Akavaaka — syksy 2016 35

Kuvio 2.11 Työn henkinen rasittavuus ja haittaava kiire Työn henkinen rasittavuus¹

100%

Haittaava kiire työssä²

90 80 70

72

72

68

66

60

54

54

55

40 30

33

30

31

30

32

31

32

27

34 32 32

28

3232

27 28

52

51

50

49

50

33

30

48 31

28

20 10 0 1997 2003 2008 2013

1997 2003 2008 2013

1997 2003 2008 2013

1997 2003 2008 2013

Ylemmät toimihenkilöt

Alemmat toimihenkilöt

Työntekijät

Kaikki palkansaajat

¹Työ on henkisesti erittäin tai melko raskasta. ²Kiire haittaa erittäin tai melko paljon.

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013

Joka toinen ylempi toimihenkilö on työskennellyt sairaana Sairaana työskentely ja sairauspoissaolot ovat todennäköisempiä niillä, jotka kokevat työnsä henkisesti rasittavaksi tai joilla kiire haittaa työtä. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan henkisesti rasittavaa työtä tekevistä ylemmistä toimihenkilöistä 64 prosenttia on ollut edeltävän vuoden aikana pois töistä oman sairauden vuoksi ja 54 prosenttia on ollut sairaana töissä. Haittaavaa kiirettä kokeneista sairauspoissaoloja on 65 prosentilla ja sairaana työskentelee 61 prosenttia. Niistä, jotka eivät koe työtään henkisesti rasittavaksi tai koe haittaavaa kiirettä, sairauspoissaoloja on 54 prosentilla ja sairaana työskentelee 37 prosenttia.

Ylemmistä toimihenkilöistä sairaana työskentely on yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla, joista 61 prosenttia on vuoden aikana tehnyt töitä sairaana (kuvio 2.13). Saman ikäryhmän miehillä osuus on 41 prosenttia. Kaikista ylemmistä toimihenkilöistä sairaana työskentelee 49 prosenttia.

Sairauspoissaoloissa miesten ja naisten väliset erot eivät ole ylemmillä toimihenkilöillä yhtä suuria kuin sairaana työskentelyssä.

Sairauspoissaolot ovat yleisimpiä alle 35-vuotiailla ja 35–50-vuotiailla naisilla, joista 65 prosentilla on sairauspoissaoloja (kuvio 2.13).

Alle 35-vuotiaista miehistä sairauspoissaoloja on 62 prosentilla ja 35–50-vuotiaista 64 prosentilla. Pitkät, vähintään yli 10 päivän mittaiset sairauspoissaolot ovat yleisempiä 35 vuotta täyttäneillä kuin näitä nuoremmilla.

36 Akavaaka — syksy 2016

Sairaana työskentely on yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla.

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Kuvio 2.12 Sairaana työskentely edellisten 12 kuukauden aikana

ylemmillä toimihenkilöillä Kyllä Kaikki yhteensä

Ei ole ollut sairaana

Ei

49

44

7

Alle 35-vuotiaat

50

42

7

35–50-vuotiaat

50

43

46

Yli 50-vuotiaat

Miehet yhteensä

44

Alle 35-vuotiaat

8

48

47

Yli 50-vuotiaat

8

48

41

35–50-vuotiaat

7

46

10 7

47

41

9

50

Naiset yhteensä

54

0

10

20

7

39

51

Yli 50-vuotiaat

4

35

61

35–50-vuotiaat

6

40

54

Alle 35-vuotiaat

6

43 30

40

50

60

70

80

% 100

90

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

Kuvio 2.13 Eripituisten sairauspoissaolojen yleisyys ylemmillä toimihenkilöillä Miehet

Naiset 63

59 53

56

Yhteensä

8

1–3 päivän sairauspoissaolot

14

7

4–9 päivän sairauspoissaolot

9

62

65

59

61

Alle 35-vuotiaat

9

Vähintään 10 päivän sairauspoissaolot

14 5

4 64

65 57

58

35–50-vuotiaat

9

13

8

10

48

59 41

50

Yli 50-vuotiaat

4 % 70

Oman sairauden vuoksi pois töistä edellisten 12 kk aikana

14

8 60

50

40

30

20

10

9 0

0

10

20

30

40

50

60

% 70

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2016 37

Yli puolella ylemmistä toimihenkilöistä työhön kuuluu esimiestehtäviä Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 aineistossa vain yhdeksän prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä luokittuu ammattinsa puolesta johtajiksi ja 90 prosenttia eri alojen erityisasiantuntijoiksi.

Kuitenkin 56 prosentilla ylemmistä toimihenkilöistä työ sisältää toisten töiden johtamista ja työtehtävien jakamista muille. Esimiestehtävät ovat ylemmillä toimihenkilöillä yleisempiä kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin (38 prosenttia). Ylemmistä toimihenkilömiehistä 60 prosentilla ja naisista 51 prosentilla työhön sisältyy toisten työn johtamista.

Hallinnollisten esimiesten osuus on pienentynyt 2000-luvulla samalla, kun toiminnallisten eli ilman alaisia olevien esimiesten osuus on kasvanut (kuvio 2.14). Vuonna 1997 hallinnollista esimiestyötä tekevien osuus oli ylemmillä toimihenkilöillä 49 prosenttia ja toiminnallista esimiestyötä tekevien osuus neljä prosenttia. Vuonna 2013 toiminnallisten esimiesten osuus oli 21 prosenttia ja hallinnollisten esimiesten osuus 35 prosenttia.

Hallinnollisten esimiesten osuus on pienentynyt ja toiminnallisten esimiesten osuus kasvanut.

Kuvio 2.14 Esimiestehtävät ylempien toimihenkilöiden työssä Esimies, omia alaisia

%

Esimies, ei alaisia

70 63 60

5

64 61

60

59

17

13

54 51

21

50

42 3

40

30

46

53

17

4 13

17

13

56

54

21

21

58 48

47

39

49

39

20

37

33

42

41

35

30

10

0

1997

2003

2008

Miehet

2013

1997

2003

2008

Naiset

2013

1997

2003

2008

2013

Kaikki

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013

38 Akavaaka — syksy 2016

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Naisesimiehen alaisuudessa työskentely on naisilla miehiä yleisempää.

Aikaisempaa suuremmalla osalla palkansaajista on nainen esimiehenä (kuvio 2.15). Naisten alaisina toimivien palkansaajien osuus on kasvanut erityisesti ylempien ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa. Vuonna 1997 reilulla neljänneksellä ylemmistä toimihenkilöistä ja noin puolella alemmista toimihenkilöistä oma esimies oli nainen.

Vuonna 2013 osuudet olivat ylemmillä toimihenkilöillä 37 prosenttia ja alemmilla toimihenkilöillä 57 prosenttia.

Edelleen verrattain harvalla miehellä on nainen esimiehenä. Vuonna 1997 ylemmistä toimihenkilömiehistä 14 prosentilla lähiesimies oli nainen, kun vuonna 2013 osuus oli 19 prosenttia. Naisesimiesten alaisuudessa työtään tekevien osuus on kasvanut erityisesti ylempien toimihenkilönaisten keskuudessa: vuonna 1997 osuus oli 38 prosenttia ja kuusi vuotta myöhemmin 55 prosenttia.

Kuvio 2.15 Palkansaajat, joiden lähiesimies on nainen 80

Miehet

%

71

70

Naiset

Yhteensä

70

66 62

60

58

55

59

56

61

59

56

63

64

49

48

50

57

54

60

43 40

37

33 30

19

34

19

15

14

17

19

25

23

23

22

21

13 10

10 5 0

1997

36

28

26

20

41

40

38

2003

2008 2013

Ylemmät toimihenkilöt

1997

2003

2008 2013

Alemmat toimihenkilöt

1997

7

6

2003

2008 2013

Työntekijät

11

9

1997

2003

13

15

2008 2013

Kaikki palkansaajat

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimusten aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2016 39

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

3 – Palkat, verotus ja ostovoima

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Palkat nousevat iän ja koulutuksen karttuessa Kokoaikatyössä olevien akavalaisten kokonaisansiot olivat vuonna 2015 keskimäärin 4 360 euroa kuukaudessa. Miesten kokonaisansiot olivat keskimäärin 4 900 euroa ja naisten 3 920 euroa kuukaudessa.

Sukupuolten välistä palkkaeroa selittää osittain tulospalkkioiden epätasainen jakautuminen miesten ja naisten kesken. Akavalaisista miehistä 31 prosenttia sai tulospalkkiota keskimäärin 530 euroa kuukaudessa, kun naisista 16 prosentilla ansioihin sisältyi keskimäärin 300 euron tulospalkkio. Tuloksesta palkitseminen on yleisintä yksityisellä sektorilla, jolla 32 prosenttia akavalaisista sai lisäpalkkion.

Julkisella sektorilla tulospalkkiot ovat harvinaisempia ja pienempiä kuin yksityisellä sektorilla.

Akavalaisten miesten kokonaisansiot ovat 4 900 euroa ja naisten 3 920 euroa kuukaudessa.

Taulukko 3.1 Kokonaisansiot 2015 Akavalaiset keskimäärin e/kk

Kaikki palkansaajat keskimäärin e/kk

Miehet

4 900

3 730

Naiset

3 920

3 060

Valtio

4 700

3 870

Kunta

3 940

3 050

Yksityinen

4 590

3 490

Kaikki

4 360

3 390

Sukupuoli

Työnantaja

Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2015

42 Akavaaka — syksy 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Tulospalkkiot nostavat miesten ansioita.

Lähes joka toinen akavalainen saa jotain luontoisetua keskimäärin 110 euron arvosta kuukaudessa. Miehet saavat luontoisetuja yleisemmin kuin naiset. Julkisen sektorin palkansaajat kuuluvat luontoisetujen piiriin harvemmin kuin yksityisen sektorin työntekijät. Valtion palveluksessa olevilla on vähiten kyseisiä etuja.

Tulospalkkiot saajaa kohden, e/kk

Kuvio 3.1 Tulospalkkiot 2015

Kaikki Miehet Naiset 20

Kaikki palkansaajat

23

16

23

Akavalaiset

31

16

280

350

190

440

530

300

530

580

420

230

240

220

70

80

60

Työnantaja 32

Yksityinen

39

24 3 3 3

Valtio

Kaikki 11

Kunta

10 0

Miehet 15

10

Naiset 20

30

40

50

Tulospalkkiota saavien osuus, % Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, palkkarakennetilasto 2015

Luontoisedut saajaa kohden, e/kk

Kuvio 3.2 Luontoisedut 2015

Kaikki Miehet Naiset 29

Kaikki palkansaajat

26

32 48

Akavalaiset

42

55

130

160

90

110

140

80

140

150

110

50

50

60

60

60

60

Työnantaja 58

Yksityinen

47 6 6 6

Valtio

Kaikki

Kunta

35 0

67

10

20

30

Miehet

40

Naiset

41 40

50

60

70

Luontoisetuja saavien osuus, % Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 43

Kun tulospalkkiot jätetään huomioimatta, puolet akavalaisista ansaitsi vuonna 2015 vähintään 3 860 euroa kuukaudessa (mediaani).

Joka kymmenes ansaitsi alle 2 610 euroa (desiili 10) ja joka kymmenes yli 6 350 euroa (desiili 90) kuukaudessa.

Kuvio 3.3 Kokonaisansioiden hajonnat 2015 (ilman tulospalkkioita) desiili 10 2 610

Akavalaiset

Kaikki palkansaajat

desiili 10 2 110

desiili 90 6 350

860mediaani mediaani 33750

desiili 90 4 970

22850 960mediaani mediaani

e / kk 1 500

2 000

2 500

3 000

3 500

4 000

4 500

5 000

5 500

6 000 6 500

Kokoaikaiset palkansaajat.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2015

Akavalaisten palkat olivat 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 3 480 euroa kuukaudessa vuonna 2015. Kuukausipalkat olivat 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 4 820 euroa.

Alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä akavalaisten keskimääräiset palkat olivat valtiolla parisataa euroa korkeammat kuin yksityisellä sektorilla.

Keskimmäisissä ikäryhmissä yksityisellä sektorilla ansaittiin enemmän kuin valtiolla. Vanhimmassa ikäryhmässä työnantajasektoreiden välinen palkkaero on parikymmentä euroa valtion hyväksi. Tämän selittää osittain se, että Tilastokeskuksen Palkkarakennetilastosta puuttuvat yksityisen sektorin ylimmän johdon palkkatiedot. Kunnissa työskentelevien akavalaisten keskimääräiset palkat olivat kaikissa ikäryhmissä matalammat kuin muilla työnantajasektoreilla ja ansioiden nousu on iän myötä verkkaisempaa.

Kaikkien kokoaikatyössä olevien palkansaajien kokonaiskeskiansio oli 3 390 euroa kuukaudessa vuonna 2015. Mitä korkeampi koulutustaso palkansaajilla on, sitä paremmat kuukausiansiot ovat. Naisten ansiot ovat kaikilla koulutusasteilla miesten ansioita pienemmät.

Naisten ja miesten sijoittuminen eri toimialoille ja asematasoille selittävät osittain palkkaeroja.

44 Akavaaka — syksy 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Kuvio 3.4 Akavalaisten kokonaisansiot työnantajan ja iän mukaan 2015 Euroa/kk

Euroa/kk 5 500

5 500

5 250

5 250

5 000

5 000

4 750

4 750

4 500

4 500

4 250

4 250

4 000

4 000

3 750

3 750

Valtio

3 500

Yksityinen

3 250

Kaikki

3 000

Kunta

2 750 25–35

35–44

45–54

3 500 3 250 3 000

2 750 55–64

Ikäryhmät Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansioihin sisältyy tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2015

Kuvio 3.5 Palkansaajien kokonaisansiot koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2015

Henkilöiden määrä tilastoissa (1 000) Kaikki

3 390 3 730 3 060

Kaikki yhteensä

Kaikki Miehet

2 850 3 060

Perusaste

Naiset

2 500

2 860 3 140

Keskiaste

2 520

3 450

Alin korkea-aste

4 130

3 100 3 500

Alempi korkeakouluaste

3 040

4 070 4 610

Ylempi korkeakouluaste

5 190

4 160

Tutkijakoulutusaste

5 160 0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

5 500 5 790

Miehet Naiset

1 366

665

701

128

80

47

558

301

256

187

63

123

243

109

134

227

99

128

24

13

11

e / kk 6 000

Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansioihin sisältyy tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 45

Vuodesta 2006 vuoteen 2015 kaikkien kokoaikaisten palkansaajien ansiot ovat nousseet runsaat seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin korkeakoulutettujen kokonaisansiot. Tilastokeskuksen Palkkarakennetilaston mukaan kaikkien palkansaajien ansiot nousivat yhdeksän vuoden aikana 26,9 prosenttia, korkeakoulutettujen 19,5 prosenttia.

Palkkatiedot perustuvat Tilastokeskuksen Palkkarakennetilastoon, joka kattaa yksityiseltä sektorilta vähintään viisi henkeä työllistävät yritykset sekä julkisen sektorin kaikki palkansaajat. Palkkarakennetilaston ulkopuolelle jää muun muassa yksityisen sektorin yritysten ylin johto.

Korkeakoulutetut ovat jääneet ansiokehityksessä jälkeen.

Kuvio 3.6 Kokonaisansioiden kehitys 2006–2015 Indeksi 2006 = 100 128 126 124 122 120 118 116 114 112 110 108 106 104 102 100 2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

128 126 124 122 120 118 116 114 112 110 108 106 Korkeakoulutetut 104 Kaikki palkansaajat 102 100 2015 2014

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2006–2015

Suomessa korkeakoulutettujen nimellispalkat ovat länsieurooppalaista keskitasoa Kuviossa 3.7 on esitetty korkeakoulutettujen palkansaajien keskimääräisiä bruttopalkkoja eräissä Euroopan maissa vuonna 2014. Korkeakoulutetut palkansaajat tarkoittavat tässä yhteydessä henkilöitä, jotka ovat kansainvälisen ISCED-luokitusjärjestelmän määritelmän mukaisesti suorittaneet kolmannen asteen koulutuksen. Suomessa tällaiset henkilöt ovat suorittaneet vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon. Palkkatiedot perustuvat Eurostatin palkkarakennetilastoon (Structure of Earnings Survey), jonka otos koostuu vähintään 10 henkilöä työllistävistä työnantajista. Julkisen hallinnon, maanpuolustuksen sekä pakollisen sosiaalivakuutustoiminnan palkkatiedot eivät sisälly Eurostatin palkkarakennetilastoon.

46 Akavaaka — syksy 2016

Korkea hintataso heikentää suomalaisten ostovoimaa.

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Kuvio 3.7 Korkeakoulutettujen bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2014 Sveitsi

8 330

Luxemburg

6 980

Norja

5 810

Tanska

5 530

Saksa

5 270

Itävalta

4 950 4 910

Belgia Irlanti

4 540

Alankomaat

4 480

Suomi

4 360

Islanti

4 330 4 220

Ruotsi

3 870

Iso-Britannia

3 780

Italia

3 720

Ranska

1 820 3 660

EU28

2 930

Espanja 2 360

Portugali Viro

1 340 0

1 000

2 000

3 000

4 000

6 000

5 000

8 000

7 000

9 000

Bruttopalkka, euroa/kk Lähde: Eurostat, Palkkarakennetilasto (Structure of Earnings Survey) 2014

Kuvio 3.8 Korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2014 Luxemburg

7 040

Sveitsi

6 770

Saksa

6 250

Itävalta

5 490

Belgia

5 390

Irlanti

5 120

Alankomaat

5 050

Norja

4 990

Tanska

4 950

Italia

4 630

Islanti

4 510

Suomi

4 360

EU28

4 330

Iso-Britannia

4 170

Ruotsi

4 090

Ranska

4 090

Espanja

3 990

Portugali

3 590 2 240

Viro 0

1 000

2 000

6 000 3 000 4 000 5 000 Ostovoimakorjattu bruttopalkka, euroa/kk

7 000

8 000

9 000

Lähde: Eurostat, Palkkarakennetilasto (Structure of Earnings Survey) 2014

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 47

Koulutuksen tuoma palkkalisä on Suomessa Euroopan matalinta tasoa.

Kuviossa 3.8 on esitetty korkeakoulutettujen keskipalkat ostovoimakorjattuina. Ostovoimakorjaus on tehty siten, että eri maiden hintatasoja verrataan euron ostovoimaan Suomessa.

Suomessa korkeakoulutettujen nimelliset keskipalkat edustavat länsieurooppalaista keskitasoa ja ovat melko samansuuruiset Islannin, Alankomaiden, Ruotsin ja Irlannin korkeakoulutettujen keskipalkkojen kanssa. Suomen nimellinen 4 360 euron keskipalkka on 700 euroa kaikkien EU-maiden keskiarvoa suurempi. Suhteellisen korkean hintatason vuoksi korkeakoulutettujen ostovoimakorjattu keskipalkka Suomessa jää EU-maiden keskiarvon tuntumaan.

Kuviossa 3.9 on laskettu korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero eri maissa. Matalasti koulutetuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöitä, jotka ovat suorittaneet enintään perusasteen tutkinnon. Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat keskimäärin 37 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla. Koulutuksen tuoma palkkalisä on Suomessa Euroopan matalinta tasoa. Vertailumaista ainoastaan Ruotsissa koulutusasteiden väliset palkkaerot ovat pienemmät. Saksassa koulutuksen tuoma 162 prosentin palkkalisä on puolestaan Euroopan korkeimmasta päästä yhdessä Portugalin, Luxemburgin ja Itävallan kanssa.

Kuvio 3.9 Korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero joissakin Euroopan maissa 2014 Saksa

162

Portugali

144

Luxemburg

119

Itävalta

115

Sveitsi

89

EU-28

73

Espanja

67 66

Belgia

65

Italia

65

Alankomaat

62

Tanska

60

Ranska

59

Viro

57

Irlanti 50

Norja

45

Iso-Britannia

42

Islanti 37

Suomi 31

Ruotsi 0

20

40

60

80 120 100 Palkkojen prosentuaalinen ero

140

160

180

Lähde: Eurostat, Palkkarakennetilasto (Structure of Earnings Survey) 2014

48 Akavaaka — syksy 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Taitteet leikkaavat ansiosidonnaisia päivärahoja Työttömyyden kohdatessa palkansaaja on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan, jos hän on ollut vähintään 26 viikkoa työttömyyskassan jäsenenä ja täyttänyt työssäoloehdon.

Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Myös vanhempainpäiväraha on pääsääntöisesti sairauspäivärahan suuruinen.

Päivärahojen niin sanotut taitteet leikkaavat työttömyyden tai sairauden aikaisia päivärahoja niin, että korvaustaso suhteessa palkkaan on sitä pienempi, mitä suuremmat tulot palkansaajalla on ennen työttömyyttä tai sairautta.

Vuonna 2016 akavalaisten keskitulotasolla eli noin 4 360 euroa kuukaudessa ansaitsevan ansiopäiväraha on 46 prosenttia bruttopalkasta eli noin 1 990 euroa kuukaudessa ja sairauspäiväraha 53 prosenttia eli noin 2 310 euroa kuukaudessa.

Maan hallitus on esittänyt kansaneläkeindeksin pienentämistä 0,85 prosentilla vuoden 2017 alusta. Tämä pienentää samassa suhteessa indeksiin sidottuja etuuksia, joihin sisältyvät työttömyysturvan peruspäiväraha sekä sairausvakuutuksen vähimmäispäiväraha. Minimipäivärahojen pieneneminen vähentää ansiosidonnaisia päivärahoja kaikilla tulotasoilla. Akavalaisten keskituloilla työttömyyspäiväraha pienenee 19 euroa kuukaudessa ja sairauspäiväraha 10 euroa kuukaudessa.

Minimipäivärahojen pieneneminen vähentää ansiosidonnaisia päivärahoja kaikilla tulotasoilla.

Kuvio 3.10 Ansio- ja sairauspäiväraha työttömyyttä tai sairautta edeltävän palkkatason mukaan 2016 ja 2017, e/kk Ansio- tai sairauspäiväraha e/kk 3 500 3 250

Keskivertoakavalainen

Sairauspäiväraha 2016

3 000

Sairauspäiväraha 2017

2 750

Ansiopäiväraha 2016 (työttömyyspäiväraha)

2 500

Ansiopäiväraha 2017 (työttömyyspäiväraha)

2 250

3 500 3 250 3 000 2 750 2 500 2 250

2 000

2 000

1 750

1 750

1 500

1 500

1 250

1 250

1 000

1 000

750

750

500

500

250

250 0

0 0

500

1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 5 500 6 000 6 500 7 000 Bruttopalkka ennen työttömyyttä tai sairautta, e/kk

Lähde: Akavan laskelma

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 49

Akavalaisella keskipalkalla tuloveroaste laskee 34,9 prosentista 34,2 prosenttiin.

Tällöin nettopalkka kasvaa kuukaudessa 31 euroa.

Palkansaajien verotus kevenee vuonna 2017 Suomalaisilla palkansaajilla on korkeat ja tulojen mukaan kiristyvät rajaveroasteet.

Rajaveroaste kertoo, mikä osuus lisäansiosta menee veroihin.

Vuoden 2017 verotuksen mukaan jo 2 400 euron palkkatasolla verot vievät lisäansiosta runsaat 45 prosenttia. Rajaveroaste ylittää 50 prosenttia 3 900 euron kuukausipalkalla. Korkeimmillaan rajaveroaste on noin 60 prosenttia, kun kuukausipalkka on vähintään 6 800 euroa.

Palkansaajien tuloverotusta kevennetään vuonna 2017 515 miljoonaa euroa. Vastaavasti palkansaajien sairaanhoitomaksu pienenee, mutta samalla palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuihin, työeläkemaksuihin sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksuihin tulee korotuksia. Kaiken kaikkiaan palkansaajien tuloveroasteet laskevat lukuun ottamatta niitä, joiden bruttopalkka jää alle 1 100 euroon kuukaudessa. Akavalaisella 4 360 euron keskipalkalla tuloveroaste laskee 34,9 prosentista 34,2 prosenttiin. Tällöin nettopalkka kasvaa kuukaudessa 31 euroa.

Kuvion 3.11 laskelmissa on otettu huomioon tiedossa olevat veromuutokset ja niin sanotut "viranomaisvähennykset" (esim. työtulovähennys ja eläkemaksujen vähennyskelpoisuus) sekä käytetty vuoden 2016 kunnallisveron keskimääräistä tuloveroprosenttia. Laskelmien rajaveroprosentit ja veroasteet on laskettu alle 53-vuotiaalle palkansaajalle.

Kuvio 3.11 Palkansaajien rajaveroprosentit ja tuloveroasteet 2016 ja 2017 65

%

%

Rajavero

60

60

Verojen osuus tulojenlisäyksestä

55

65

55

50

50

45

45

40

40

35

35

30

30

Tulovero

25

25

Verojen osuus tuloista

20

20 Rajavero 2016

15

Rajavero 2017

10

Tulovero 2016 Tulovero 2017

5 0

0

1 000

2 000

3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 Bruttopalkka, e/kk, ansiotaso muuttumaton

8 000

9 000

10 000

15 10 5 0 11 000

Lähteet: Valtiovarainministeriö, Akavan omat laskelmat Huom: Alle 53-vuotias palkansaaja

50 Akavaaka — syksy 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavalaiset maksavat lähes puolet valtion ansiotuloverosta.

Akavalaiset maksavat kolmanneksen veroista ja maksuista Tilastokeskuksen vuoden 2014 Tulonjakotilaston mukaan lähes joka neljäs kokoaikatyössä oleva palkansaaja oli akavalainen. Akavalaiset palkansaajat ansaitsivat 31 prosenttia palkkasummasta ja maksoivat yhteenlasketuista veroista ja maksuista 35 prosenttia. Akavalaisten ansioista kertyi 48 prosenttia valtion ansiotuloverosta.

Kaikki eivät osallistu verotalkoisiin. Verovelvollisista 52 prosenttia kerrytti 13 prosenttia yhteenlasketuista valtion ansiotulo- ja kunnallisverosta vuonna 2014. Vastaavasti 44 prosenttia veronmaksajista maksoi 64 prosenttia yhteenlasketuista veroista.

Kuvio 3.12 Akavalaisten osuudet palkansaajista, palkoista ja veroista 2014 Akavalaiset

Palkansaajien lkm. (1,7 milj.)

23

Palkkasumma (68,9 mrd. e)

Muut palkansaajat 77 69

31

Verot ja maksut (21,9 mrd. e)

35

65

Verolajeittain Valtion ansiotulovero (3,95 mrd. e)

48

Kunnallisvero (11,0 mrd. e)

52 68

32

Työntekijöiden eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu (4,36 mrd. e)

31 0

69 20

40

60

80

% 100

Vähintään 6 kk kokoaikatyössä olleet palkansaajat, joiden ansio ylittää 8 620 euroa vuodessa.

Veroissa ja maksuissa ovat mukana myös kirkollisvero, sairaanhoito- ja päivärahamaksut sekä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.

Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilaston palveluaineisto 2014

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 51

Tulojen kasvaessa tuloveroaste nousee nopeammin kuin muualla LänsiEuroopassa.

Keskituloisen verotus on Suomessa ankaraa Länsieurooppalaisessa vertailussa suomalaisten korkeat ja kiristyvät rajaveroasteet näkyvät siten, että pienituloisten palkansaajien verotus Suomessa on eurooppalaisittain keskitasoa, keskipalkkaisella palkansaajalla verotus on jo yli eurooppalaisen keskitason ja keskipalkkaa enemmän ansaitsevilla verotus on varsin ankaraa.

Kuviossa 3.13 vinoneliöt kuvaavat akavalaisten ja kaikkien palkansaajien vuosiansioiden jakaumaa. Esimerkiksi koko vuoden kokoaikatyössä olevista akavalaisista viisi prosenttia ansaitsee vähintään 30 800 ja puolet vähintään 51 600 (mediaani) euroa vuodessa. Viidellä prosentilla ansiot ylittävät 108 800 euroa vuodessa. Suomessa akavalaisen mediaanituloilla tuloveroaste on noin 34,2 prosenttia ja muualla Euroopassa 31,5 prosenttia. Tulojen kasvaessa tuloveroaste nousee Suomessa nopeammin kuin muualla Euroopassa.

Kuvio 3.13 Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja joissakin Euroopan maissa 2016 50 48

%

% 48,3

Akavalaisten jakauma:

48

46 5

44

25

46

95

75

50

44

42

42,2

40

38,1

38

40

36

34

Muut Länsi-Euroopan maat ilman Viroa

30 28

34

Suomi

34,6

31,4

32

22

24 22

23,4

20

Kaikkien palkansaajien jakauma:

16 14 20 000

5

30

26

23,8

24

32

28

29,3

26

18

42

38

36

20

50

25

50

18 75

16

95

14 30 000

40 000

50 000

60 000

70 000

80 000

90 000

100 000

110 000

120 000

130 000

Vuosiansio 2016, euroa *) Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska; Viro ei mukana.

Yhden hengen talous.

Lähde: Veronmaksajat, Kansainvälinen palkkavertailu 2016; Tilastokeskus; Tulonjakotilasto, Akavan oma laskelma

52 Akavaaka — syksy 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Kuviossa 3.14 on esitetty 5 190 euroa kuukaudessa ansaitsevien tuloveroasteita muutamissa maissa vuonna 2016. Suomessa palkansaaja maksoi 5 190 euron kuukausiansioistaan veroja ja maksuja 38,1 prosenttia. Samalla kuukausiansiolla Ruotsissa palkansaajan tuloveroaste oli 33,6 prosenttia ja Saksassa 42,6 prosenttia.

Valittujen maiden joukossa Sveitsissä maksetaan vähiten veroja, 15,9 prosenttia ja Belgiassa puolestaan eniten, 46,3 prosenttia.

Kuvio 3.14 Palkansaajien tuloveroaste 5 190 e/kk ansaitsevilla 2016 Belgia

46,3

Italia

43,4 42,6

Saksa Suomi

38,1

Tanska

37,8 37,0

Itävalta

36,2

Alankomaat

35,6

Ranska Ruotsi

33,6 30,5

Espanja

29,3

Norja USA

27,1

Britannia

27,1

Australia

26,9

Japani

25,6 20,7

Viro 15,9

Sveitsi 0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

% 50

Yhden hengen talous, vuositulo 64 900 euroa Lähde: Veronmaksajat, Kansainvälinen palkkavertailu 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 53

Lomarahojen leikkaaminen pienentää julkisella sektorilla työskentelevien bruttopalkkoja.

Kevenevä verotus kasvattaa palkansaajien nettopalkkoja vuonna 2017 Kuviossa 3.15 on esitetty ansiotulojen, tulonsiirtojen, veroluonteisten maksujen ja hintojen muutosten vaikutukset erilaisten yhden hengen kotitalouksien ostovoimaan vuosina 2016–2017. Kuviossa 3.16 on esitetty vastaavat vaikutukset erilaisille perheille, jotka koostuvat kahdesta aikuisesta palkansaajasta ja kahdesta lapsesta.

Kaikissa perheissä lapset ovat alle 17-vuotiaita ja kussakin perheessä nuorempi lapsi on kunnallisessa päivähoidossa. Lastenhoitajan ja farmaseutin kotitaloudet asuvat vuokralla ja muut kotitaloudet asuvat omistusasunnoissa. Omistusasujilla on lisäksi asuntolainaa. Kaikkien kotitalouksien aikuiset henkilöt edustavat tulojensa osalta ammattinsa mukaisia tyypillisiä palkansaajia. ”Ahkerat”-perheen palkansaajat ovat töissä työntekijäammatissa. Muiden perheiden palkansaajat työskentelevät eri tulotasojen toimihenkilöammateissa.

Bruttopalkat kasvavat vuonna 2017 Valtiovarainministeriön ansiotasoindeksiennusteen mukaisesti 0,8 prosenttia. Julkisen sektorin lomarahoja leikataan kilpailukykysopimuksen mukaisesti 30 prosenttia, mikä osaltaan laskee eräiden esimerkkilaskelmien kotitalouksien bruttopalkkoja. Yhden hengen kotitalouksista lastenhoitaja sekä valtiotieteilijä ovat töissä julkisella sektorilla. Vastaavasti "Kasvattajatperheen molemmat vanhemmat sekä "Ahkerat"-perheen toinen vanhemmista työskentelevät julkisella sektorilla.

Kuvio 3.15 Ostovoiman muutoksia 2016–2017; Yhden hengen taloudet Muutos, % Lastenhoitaja (2 300 e/kk*)

-0,6

-12

Farmaseutti (3 000 e/kk*)

0,6

13 -15

Valtiotieteilijä (3 900 e/kk*)

-0,6 17

Diplomi-insinööri (6 200 e/kk*) -20 -18 -16 -14 -12 -10

-8

-6

-4

-2

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

0,4 20

Ostovoiman muutos 2016–2017, e/kk

Yhden hengen kotitaloudet

Bruttopalkan muutos, %

Bruttopalkan* muutos, e/kk

Verojen muutos, %-yksikköä

Nettopalkan muutos, %

Nettopalkan muutos, e/kk

Inflaatio, %

Lastenhoitaja

-0,7

-17

-0,9

Farmaseutti

0,8

25

-0,6

0,5

8

1,1

1,7

38

1,1

Valtiotieteilijä

-0,7

-29

Diplomi-insinööri

0,8

52

-0,9

0,5

15

1,1

-0,5

1,5

60

1,1

*) Palkka vuonna 2016 Lähde: Akavan omat laskelmat

54 Akavaaka — syksy 2016

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Palkansaajien tuloverotusta kevennetään 515 miljoonaa euroa vuonna 2017. Vastaavasti palkansaajien sairaanhoitomaksu pienenee, mutta samalla palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuihin, työeläkemaksuihin sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksuihin tulee korotuksia. Kaiken kaikkiaan laskelmien kotitalouksien verotus kevenee nousevista sosiaalivakuutusmaksuista huolimatta. Tämän johdosta julkisella sektorilla työskentelevien esimerkkihenkilöiden nettotulot nousevat, vaikka heidän bruttopalkat laskevat.

Vuonna 2017 merkittävimmän eron esimerkkikotitalouksien nettotulojen kehityksessä aiheuttaa julkisen sektorin työntekijöiden lomarahojen leikkaaminen. Vuositasolla lomarahojen leikkaaminen tarkoittaa julkisen sektorin työntekijälle bruttopalkkojen pienenemistä keskimäärin 1,5 prosentilla. Pelkästään yksityisellä sektorilla työskenteleviä palkansaajia sisältävien kotitalouksien nettotulot kehittyvät vuonna 2017 suhteellisesti parhaiten. Inflaation odotetaan kehittyvän vuonna 2017 valtiovarainministeriön ennusteen mukaisesti 1,1 prosenttia. Inflaatiokorjauksen jälkeen osalla kotitalouksista ostovoima laskee tai pysyy lähes ennallaan.

Kuvio 3.16 Ostovoiman muutoksia 2016–2017; Perheet, joissa 4- ja 10-vuotiaat lapset Muutos, % Ahkerat (2 300 & 2 900 e/kk*)

-0,1

-3

Kasvattajat (2 500 & 3 300 e/kk*) -24

-0,6

Keksijät (3 300 & 4 400 e/kk*)

30

0,6

Taitajat (4 900 & 6 500 e/kk*)

51 0,7 -28 -24 -20 -16 -12

-8

-4

0

4

8

12

16 20

24

28

32

36

40

44

48

52

Perheen ostovoiman muutos 2016–2017, e/kk

Perheet, 2 lasta

Bruttopalkkojen muutos, %

Bruttopalkkojen* muutos, e/kk

Verojen muutos, %-yksikköä

Nettopalkkojen muutos, %

Nettopalkkojen muutos, e/kk

Kotitalouskohtaiset inflaatio

Ahkerat

0,1

7

-0,7

1,0

41

1,1

Kasvattajat

-0,7

-43

-1,0

0,5

24

1,1

Keksijät

0,8

64

-0,6

1,7

89

1,1

Taitajat

0,8

95

-0,6

1,8

131

1,1

*) Puolisoiden palkat vuonna 2016 Lähde: Akavan omat laskelmat

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2016 55

4 – Koulutus

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Lähes viidenneksellä aikuisväestöstä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Neljännes aikuisväestöstä on korkeakoulutettuja Suomen väestön koulutusrakenne on muuttunut huomattavasti 40 vuodessa. Vuonna 1975 vähintään alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneita oli noin seitsemän prosenttia aikuisväestöstä.

Vuonna 2015 korkeakoulutettuja oli 28 prosenttia. Vaikka aikuisväestö on nykyisin koulutetumpaa, 17 prosentilla ei ole edelleenkään peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Kuvio 4.1 25–64-vuotiaat koulutusasteen mukaan 1975–2015 100 90

%

0,2 3 4 7

0,3

0,6

0,7

0,9

1,0

4

6

8

9

11

5

5

6

9

11 80

15

12

17

20

16

70

13

3030

1,2 12

100 90

11

80 70 60

38

40

50

40

Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alempi korkeakouluaste

14

60

Alin korkea-aste Keskiaste Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa

50 42 42

40

44

66

44 44

40 30

30 5050

20

20 34

29

10 0

%

1975

1985

1995

2000

29

24

2005

24 20

2010

17 17

2015

10 0

Lähde: Tilastokeskus, Väestön koulutusrakennetilasto

58 Akavaaka — syksy 2016

KOULUTUS

Vuonna 2015 yliopistoissa suoritetiin 32 700 tutkintoa ja ammattikorkeakouluissa 26 200 tutkintoa.

Uusien opiskelijoiden määrä on pysynyt ennallaan, suoritettujen tutkintojen määrä on kasvanut Opetushallinnon tilastojen mukaan vuonna 2015 yliopistojen alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijoiksi kirjautui 20 800 uutta opiskelijaa. Uusien opiskelijoiden määrä pysyi edellisen vuoden tasolla. Yliopistoissa suoritettiin 15 300 ylempää korkeakoulututkintoa vuonna 2015, mikä on noin 400 tutkintoa enemmän kuin vuonna 2014.

Vuonna 2015 ammattikorkeakouluissa aloitti 38 700 uutta opiskelijaa. Uusien opiskelijoiden määrä ei ole muuttunut vuodesta 2014.

Ammattikorkeakouluissa suoritettiin yhteensä 26 200 tutkintoa vuonna 2015. Tutkintoja suoritettiin 1 200 enemmän kuin edeltävänä vuonna.

Kuvio 4.2 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa Yliopistot

Uudet opiskelijat

1 000 henkilöä

Suoritetut tutkinnot

50 40 30 20

20,1

20,0 14,4

2011

20,9

20,2

2012

2013

20,8 14,9

14,4

13,8

12,5

10

2010

19,9

2014

15,3

2015

Ammattikorkeakoulut 1 000 henkilöä 50 40

39,5

38,8

38,3

30 21,9

20

22,9

38,6

37,5

23,9

24,8

38,7

25,0

26,2

10

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Yliopistojen uudet opiskelijat ovat ylempään tai alempaan korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen ensi kertaa nykyisessä yliopistossa kirjautuneita opiskelijoita. Yliopistoissa suoritetut tutkinnot ovat tilastovuoden aikana suoritettuja ylempiä korkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulujen uudet opiskelijat ovat ammattikorkeakoulu- tai ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaavaan koulutukseen ensi kertaa nykyisessä ammattikorkeakoulussa kirjautuneita opiskelijoita. Ammattikorkeakouluissa suoritettuihin tutkintoihin luetaan tilastovuoden aikana suoritetut ammattikorkeakoulu- ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot.

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot ja Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen

KOULUTUS

Akavaaka — syksy 2016 59

Vuonna 2015 valmistui 1 900 uutta tohtoria.

Tilastokeskuksen vuoden 2015 koulutustilastojen mukaan eri yliopistotutkinnoissa aloittaneista opiskelijoista 67 prosenttia aloitti alemman korkeakoulututkinnon, 26 prosenttia ylemmän korkeakoulututkinnon ja 7 prosenttia tohtoritutkinnon opinnot. Ammattikorkeakoulutuksen aloittaneista opiskelijoista 69 prosenttia aloitti ammattikorkeakoulutukseen johtavassa nuorten koulutuksessa ja 20 prosenttia aikuiskoulutuksessa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnoissa aloitti 10 prosenttia aloittaneista opiskelijoista.

Tilastokeskuksen vuoden 2015 koulutustilastojen mukaan kaikista suoritetuista yliopistotutkinnoista 46 prosenttia oli alempia korkeakoulututkintoja, 47 prosenttia ylempiä korkeakoulututkintoja ja 6 prosenttia tohtoritutkintoja. Ammattikorkeakoulutuksen suoritetuista tutkinnoista 74 prosenttia oli nuorten ammattikorkeakoulututkintoja, 17 prosenttia aikuiskoulutuksen ammattikorkeakoulututkintoja ja 9 prosenttia ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.

Taulukko 4.1 Aloittaneet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa

ja ammattikorkeakouluissa 2015 Aloittaneet opiskelijat

Osuus, %

Suoritetut tutkinnot

Osuus, %

Alempi korkeakoulututkinto

17 323

66,8

15 179

46,4

Ylempi korkeakoulututkinto

6 829

26,3

15 513

47,4

15

0,1

20

0,1

Yliopistot/koulutusaste

Lääkärien erikoistumiskoulutus

36

0,1

122

0,4

Tohtorintutkinto

Lisensiaatintutkinto

1 716

6,6

1 884

5,8

Yliopistot yhteensä

25 919

100,0

32 718

100,0

26 852

69,4

19 399

74,1 16,8

Ammattikorkeakoulut/koulutustyyppi Amk-tutkintoon johtava nuorten koulutus Amk-tutkintoon johtava aikuiskoulutus

7 863

20,3

4 410

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto

3 956

10,2

2 366

9,0

Ammattikorkeakoulut yhteensä

38 671

100,0

26 175

100,0

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut yhteensä

64 590

58 893

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

60 Akavaaka — syksy 2016

KOULUTUS

Puolet yliopistoopiskelijoista suorittaa tutkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin.

Opinnoista suoriutuminen vaihtelee koulutusaloittain Puolet yliopisto-opiskelijoista suorittaa alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Opinnoista suoriutuminen kuitenkin vaihtelee koulutusaloittain. Tutkintojen suoritusajat ovat lyhimmät humanistisella ja kasvatusalalla, joissa Tilastokeskuksen vuoden 2014 Koulutustilaston mukaan 63 prosenttia suoritti alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan nopeimmin matkailu-, ravitsemis- ja talousaloilla, joissa 33 prosenttia suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin.

Myös ammattikorkeakoulututkintojen suoritusajat vaihtelevat koulutusaloittain. Nopeimmin ammattikorkeakoulututkinto suoritettiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla, joissa 66 prosenttia suoritti tutkinnon 4,5 vuodessa tai nopeammin. Ammattikorkeakoulututkinnon suoritti 4,5 vuodessa tai nopeammin 45 prosenttia. Opinnoista suoriutumista mitataan läpäisyasteilla, joka kertoo mikä osuus opiskelijoista suorittaa tutkinnon valitun ajanjakson, esimerkiksi 4,5 vuoden kuluessa tai nopeammin.

Kuvio 4.3 Yliopistokoulutuksen viiden ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2014 Alempi tai ylempi korkeakoulututkinto

53

Koulutusalat yhteensä

24

Ylempi korkeakoulututkinto

63

Humanistinen ja kasvatusala

25 62

Kulttuuriala

29 61

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

30 57

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

33

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

54

27

Luonnonvara- ja ympäristöala

46

21 43

Tekniikan ja liikenteen ala

19 33

Luonnontieteiden ala

13 0

10

20

30

40

50

60

% 70

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

KOULUTUS

Akavaaka — syksy 2016 61

Kuvio 4.4 Ammattikorkeakoulutuksen neljän ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2014 45

Koulutusalat yhteensä

66

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 50

Humanistinen ja kasvatusala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

48

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

48

Kulttuuriala

40

Luonnontieteiden ala

33

Luonnonvara- ja ympäristöala

26

Tekniikan ja liikenteen ala

26 0

10

20

30

40

50

60

% 80

70

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

Työnteko opintojen ohessa saattaa viivästyttää valmistumista.

Toisaalta hankittu työkokemus edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen. Opiskelijat ovat verraten suuri työvoimareservi. Puolet 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista teki töitä opintojen ohella vuonna 2014. Heitä oli yhteensä noin 291 000. Korkeakouluopiskelijoista 55 prosenttia kävi töissä samalla kun opiskeli. Työssäkäyvien opiskelijoiden osuudet laskivat edellisestä vuodesta sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijoilla.

Kuvio 4.5 Työssäkäyvien opiskelijoiden osuus 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista 2014 Kaikki opiskelijat (18 vuotta täyttäneitä 578 700)

50

Lukiokoulutus (44 000)

26 48

Ammatillinen koulutus (232 300) Ammattikorkeakoulutus (138 700)

54

Yliopistokoulutus (163 800)

56

0

10

20

30

40

50

% 60

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

Kolmannes akavalaisista ei osallistunut työnantajan kustantamaan koulutukseen Kolmannes akavalaisista ei osallistunut edellisten 12 kuukauden aikana työnantajan kustantamaan ammatillista osaamista edistävään koulutukseen, osoittaa Akavan vuonna 2016 teettämä kysely. Viidenneksellä akavalaisista kertyi alle kolme työnantajan kustantamaa koulutuspäivää. Naiset osallistuvat koulutukseen miehiä useammin ja yli 35-vuotiaat useammin kuin heitä nuoremmat.

62 Akavaaka — syksy 2016

KOULUTUS

Akavalaisista ammattiryhmistä koulutukseen osallistuminen on yleisintä sosiaali- ja terveydenhuolto- sekä opetusalojen asiantuntijoilla. Julkisella sektorilla työskentelevät akavalaiset osallistuvat useammin työnantajan kustantamaan koulutukseen kuin yksityisellä sektorilla työskentelevät. Akavalaiset katsovat, että oman alan lyhytkestoinen koulutus on tarpeellisinta osaamisen kehittämiseksi.

Koulutuspäivien lukumäärä, keskiarvo*

Kuvio 4.6 Akavalaisten osallistuminen työnantajan kustantamaan koulutukseen edellisten 12 kk:n aikana Alle kolme päivää

Ei osallistunut Kaikki

31

Miehet

37

4,8

48

15

27

Naiset

Vähintään kolme päivää

20

5,0

48

24

4,6

49

Ikäryhmä Alle 35-vuotiaat

51

16

6,7

34

35–49-vuotiaat

27

22

50

4,3

Yli 49-vuotiaat

27

20

53

4,8

Ammatti Johtaja

11

29

Tekniikan ja luonnontieteiden alan asiantuntija Opettaja tai muu opetusalan asiantuntija

15

22

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asiantuntija

3,8

50

27

Muu asiantuntija

5,6

37

28

15

5,7

60

48

4,7

57

40

20

4,5

40

Työnantaja Valtio

21

Kunta ja kuntayhtymä

20

24

Yritys 30 0

17

5,4

40

21 20

4,2

57

43

Muu yksityinen

4,7

54

24

49

40

60

% 100

80

4,8

*Keskiarvo on laskettu niiltä, jotka osallistuivat edellisten 12 kk:n aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen.

Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2016

Kuvio 4.7 Akavalaisten koulutustarpeet seuraavien kahden vuoden aikana 69

Omiin työtehtäviin liittyvää lyhytkestoista koulutusta 14

Omiin työtehtäviin liittyvää pitkäkestoista koulutusta Omiin työtehtäviin liittyvää tutkintoon johtavaa koulutusta

3

Ammatin tai työtehtävien vaihtoon tähtäävää tutkintoon johtavaa koulutusta

3

Muuta, mitä?

1

En osaa sanoa

11 0

20

40

60

80

% 100

Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2016

KOULUTUS

Akavaaka — syksy 2016 63

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

5 – Perustiedot akavalaisista

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Neljännes akavalaisista on alle 30-vuotiaita ja yli puolet naisia.

Akavalaisia on yli 600 000 Akavalaiset ovat korkeakoulutettuja ja järjestäytyvät pääasiassa tutkintonsa tai ammattikuntansa mukaiseen ammattiliittoon. Akavaan kuuluu 37 jäsenjärjestöä, joilla on yhteensä 608 000 jäsentä. Luvussa ovat mukana kaikki työvoimaan kuuluvat jäsenet, opiskelija- ja eläkeläisjäsenet sekä työttömät tai muut jäsenmaksusta vapautetut jäsenet. Jäsenmäärä on kasvanut vuoden 2015 alusta 19 200 jäsenellä.

Korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat voivat liittyä alansa akavalaiseen liittoon jo opiskeluaikanaan. Akavan jäsenjärjestöihin kuuluu 112 000 opiskelijajäsentä vuonna 2016. Akavan kokonaisjäsenmäärästä arviolta joka neljäs on alle 30-vuotias.

Kuvio 5.1 Akavan jäsenmäärän kehitys 2000–2016 1 000 jäsentä 600 500 400

375

391

409

424

436

448

461

2003

2004

2005

2006

486

498

2007

2008

566

589

608

553

585

547

580

537

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

300 200 100 0

2000

2001

2002

Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset. Tilanne 1.1. vuosittain

Taulukko 5.1 Opiskelijat ja nuoret aikuiset Akavassa 2011–2016

Opiskelijajäsenet

2011

2012

2013

2014

2015

2016

102 000

105 600

109 800

109 600

111 300

111 700

Alle 30-vuotias työvoima

40 400

36 700

33 600

39 700

38 600

39 700

”Nuoret” yhteensä

142 300

142 200

143 400

149 300

149 800

151 400

26 %

25 %

25 %

26 %

25 %

25 %

”Nuorten” osuus kokonaisjäsenmäärästä, % Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset

66 Akavaaka — syksy 2016

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Akavan jäsenkunnasta yli puolet on naisia. Työvoimaan kuuluvien keski-ikä on 42 vuotta. Uudellamaalla asuu neljä kymmenestä, vajaa kolmannes pääkaupunkiseudulla. Perheeseen kuuluu alle 18-vuotiaita lapsia 44 prosentilla.

Akavalaisista 54 prosenttia tekee töitä yksityisen sektorin palveluksessa, 31 prosenttia kunnissa ja kahdeksan prosenttia valtiosektorilla.

Ammatinharjoittajina toimii viisi prosenttia ja seurakunnat työllistävät yhden prosentin akavalaisista.

Keskivertoakavalainen tekee töitä 40,2 tuntia viikossa ja ansaitsee 4 360 euroa kuukaudessa. Tiedot käyvät ilmi taulukosta 5.3 ”Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2015” sivulla 69.

Henkilöiden määrä palkansaajakeskusjärjestöissä (1 000)

Kuvio 5.2 Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärien kehitys 1970–2015 SAK (1 008 040)

STTK + TVK

1970

STTK (549 476)

Akava (588 865)

1980

64

1990

29

2010

47

28

2015

47

26

0

20

40

60

1 624

14

31

51

931

10

26

57

2000

5

26

70

1 879

18

2 092

25

2 204

27 80

2 146 % 100

Selitteiden yhteydessä sulkeissa vuoden 2015 kokonaisjäsenmäärät, joissa mukana myös työttömät, eläkeläiset, opiskelijat ja vapaajäsenet Lähde: Palkansaajakeskusjärjestöjen kustannustenjako

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Akavaaka — syksy 2016 67

Taulukko 5.2 Akavan jäsenliitot ja jäsenmäärät 1.1.2016 Agronomiliitto Akavan Erityisalat Akavan Yleinen Ryhmä AYR

5 897 28 714 757

Diakoniatyöntekijöiden Liitto Dtl

1 803

DIFF Ingenjörerna i Finland

3 226

Esimiehet ja Asiantuntijat YTY

10 264

Insinööriliitto IL

70 119

Kirkon Akateemiset AKI

5 810

Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto KNT

1 155

KTK Tekniikan Asiantuntijat

8 928

Kuntoutusalan asiantuntijat

6 299

Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL

7 720

Metsänhoitajaliitto

2 459

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Professoriliitto Päällystöliitto Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia Suomen Arkkitehtiliitto SAFA Suomen Ekonomit

26 795 121 621 2 462 3 923 23 314 2 391 52 168

Suomen Eläinlääkäriliitto

2 650

Suomen Farmasialiitto

7 897

Suomen Hammaslääkäriliitto

7 153

Suomen Lakimiesliitto

16 298

Suomen Lääkäriliitto

25 516

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL*

11 104

Suomen Psykologiliitto

7 027

Suomen Puheterapeuttiliitto

1 550

Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL

7 344

Suomen Työterveyshoitajaliitto Tekniikan akateemiset TEK

1 705 72 020

Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat**

1 243

Tieteentekijöiden liitto

7 056

Tradenomiliitto TRAL Upseeriliitto Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL Yhteensä

30 450 6 178 12 245 4 790 608 051

Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset *) Jäsenmäärätiedot huhtikuulta 2016 **) 25.7.2016 alkaen nimellä Akavan sairaanhoitajat ja Taja

68 Akavaaka — syksy 2016

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Taulukko 5.3 Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2015: miehet ja naiset Kaikki (100 %)

Miehet (47 %)

Naiset (53 %)

Kokoaikatyö

85 %

86 %

84 %

Osa-aikatyö

7%

5%

9%

Yrittäjä

3%

4%

3%

Työtön

5%

5%

4%

100 %

100 %

100 %

Johtajat ja ylimmät virkamiehet

13 %

18 %

8%

Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa

39 %

48 %

31 %

Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat

28 %

15 %

39 %

Asiantuntijat

16 %

14 %

17 %

Päätoimi

Yhteensä Ammattiryhmä

Muut tehtävät Yhteensä

5%

5%

5%

100 %

100 %

100 %

Ikäjakauma Alle 30-vuotiaat

9%

7%

10 %

30–39-vuotiaat

28 %

28 %

29 %

40–49-vuotiaat

27 %

27 %

28 %

50–59-vuotiaat

26 %

26 %

25 %

Yli 59-vuotiaat

10 %

12 %

8%

Yhteensä

100 %

100 %

100 %

Keski-ikä

42 vuotta

43 vuotta

42 vuotta

Vähintään alempi korkeakouluasteen tutkinto

82 %

80 %

84 %

Pääkaupunkiseudulla asuvat

30 %

30 %

31 %

Alle 18-v. lapsen vanhempia

44 %

44 %

45 %

Määräaikainen palvelussuhde*

13 %

10 %

15 %

9,7

9,8

9,6

Kokonaisansiot 2014 (sis. tulospalkkiot), €/kk*

4 360

4 900

3 920

Tulospalkkioiden saajien osuus*

23 %

31 %

16 %

Tulospalkkiot saajaa kohden, €/kk*

440

530

300

Luontoisetujen saajien osuus*

48 %

55 %

42 %

Luontoisedut saajaa kohden, €/kk*

110

140

80

Palvelusvuodet nykyisessä työpaikassa, keskimäärin*

Kokonaistyöaika, tuntia/viikko*

40,2

40,8

39,6

Ylitöitä tehneiden osuus*

22 %

24 %

20 %

Niiden henkilöiden osuus, jotka eivät saaneet korvausta tehdyistä ylitöistä**

35 %

36 %

34 %

*) Merkityt tiedot koskevat kokoaikatyössä olevia, muut tiedot työvoimaan kuuluvia. **) Tiedot koskevat ylitöitä tehneitä.

Lähteet: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 2015 ja Palkkarakennetilasto 2015; Akavan jäsenliittojen ilmoitukset

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Akavaaka — syksy 2016 69

Akavaaka-julkaisussa käytettyjä lähteitä ja aineistoja Akavan jäsenliitot Akavan luottamusmiesbarometri 2015 Akavan TNS Gallupilla teettämä mielipidekysely 2016 Eurostat Structure of Earnings Survey 2014 Tilastokeskuksen Koulutustilastot Tilastokeskuksen Palkkarakennetilasto Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston palveluaineisto 2014 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013 Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen vuosiaineistot 2008–2015 Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot Valtiovarainministeriö Veronmaksajien Kansainvälinen palkkavertailu 2016

70 Akavaaka — syksy 2016

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Kuvio- ja taulukkoluettelo Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2015: Akavalaiset (458 000)................................................................. 6 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2015: Koko työvoima (2 622 000)......................................................... 7 Akavalaisten määräaikaiset työsuhteet 2015......................................................................................................... 8 Työllisyysaste iän mukaan 2010 ja 2015................................................................................................................ 9 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2015: 55–59-vuotiaat......................................................................................... 10 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2015: 60–64-vuotiaat ........................................................................................ 10 55–64-vuotiaiden työmarkkina-asema koulutuksen mukaan 2008–2015............................................................. 11 Työlliset työnantajan mukaan 2015: Korkeakoulutetut (740 000).......................................................................... 12 Työlliset työnantajan mukaan 2015: Kaikki työlliset (2 364 000) ........................................................................... 13 Akavalaiset miehet ja naiset toimialoittain 2015.................................................................................................... 14 Tutkimus ja kehittämistoiminnan korkeakoulutetun henkilöstön määrän muutos 2005–2015 ............................. 15 Korkeakoulutetut yrittäjät ja ammatinharjoittajat 2008–2015 ............................................................................... 16 Työttömyysasteet koulutusasteen mukaan 1990–2015......................................................................................... 17 Henkilöstön vähentämisen tavat akavalaisten työpaikoilla ................................................................................... 18 Työttömät koulutusasteittain, kaikki...................................................................................................................... 19 Työttömät koulutusasteittain, vastavalmistuneet.................................................................................................. 19 Työttömät koulutusaloittain, yleisimmät akavalaistutkinnot..................................................................................20 Työttömien osuus työvoimasta tutkinnottain........................................................................................................ 21 Työttömien määrän kehitys ikäryhmittäin, korkeakoulutetut, elokuu .................................................................... 22 Työttömien määrän kehitys ikäryhmittäin, muut kuin korkeakoulutetut, elokuu ................................................... 22 Työttömyyden kesto 2013–2016............................................................................................................................ 23 Henkilöstöjärjestelmät akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla ..................................................................... 26 Akavalaisia luottamusmiehiä työllistävät ongelmat ja sopimustulkinnat............................................................... 27 Akavalaisten viikkotyöaika 2015............................................................................................................................. 28 Ylityötä tekevät palkansaajat 2015......................................................................................................................... 29 Iltaisin töitä tekevät palkansajat 2015....................................................................................................................30 Työajoissa eri syistä joustavat palkansaajat........................................................................................................... 31 Akavalaisten kannalta parhaat keinot lisätä työajan joustavuutta......................................................................... 32 Työajan seuranta...................................................................................................................................................33 Työaikapankit akavalaisilla.....................................................................................................................................33 Liikkuminen päätyöpaikan ulkopuolella työn takia................................................................................................34 Etätyöt akavalaisilla............................................................................................................................................... 35 Työn henkinen rasittavuus ja haittaava kiire..........................................................................................................36 Sairaana työskentely edellisten 12 kuukauden aikana ylemmillä toimihenkilöillä.................................................. 37 Eripituisten sairauspoissaolojen yleisyys ylemmillä toimihenkilöillä....................................................................... 37 Esimiestehtävät ylempien toimihenkilöiden työssä ..............................................................................................38 Palkansaajat, joiden lähiesimies on nainen ...........................................................................................................39 Kokonaisansiot 2015 ............................................................................................................................................. 42 Tulospalkkiot 2015.................................................................................................................................................43 Luontoisedut 2015.................................................................................................................................................43 Kokonaisansioiden hajonnat 2015 (ilman tulospalkkioita).....................................................................................44 Akavalaisten kokonaisansiot työnantajan ja iän mukaan 2015...............................................................................45 Palkansaajien kokonaisansiot koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2015..........................................................45 Kokonaisansioiden kehitys 2006–2015.................................................................................................................46 Korkeakoulutettujen bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2014...................................................................... 47 Korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2014......................................... 47 Korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero joissakin Euroopan maissa 2014..........................................................................................................................................48 Ansio- ja sairauspäiväraha työttömyyttä tai sairautta edeltävän palkkatason mukaan 2016 ja 2017, e/kk ............49 Kuvio 3.10 Palkansaajien rajaveroprosentit ja tuloveroasteet 2016 ja 2017.............................................................................50 Kuvio 3.11 Akavalaisten osuudet palkansaajista, palkoista ja veroista 2014 ........................................................................... 51 Kuvio 3.12 Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja joissakin Euroopan maissa 2016.................................... 52 Kuvio 3.13 Palkansaajien tuloveroaste 5 140 e/kk ansaitsevilla 2015...................................................................................... 53 Kuvio 3.14 Ostovoiman muutoksia 2016–2017: Yhden hengen taloudet................................................................................ 54 Kuvio 3.15 Ostovoiman muutoksia 2016–2017: Perheet, joissa 4- ja 10-vuotiaat lapset ......................................................... 55 Kuvio 3.16 25–64-vuotiaat koulutusasteen mukaan 1975–2015.............................................................................................. 58 Kuvio 4.1 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2015.........................................59 Kuvio 4.2 Aloittaneet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2015.................................60 Taulukko 4.1 Yliopistokoulutuksen viiden ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2014 ............................................ 61 Kuvio 4.3 Ammattikorkeakoulutuksen neljän ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2014.................................. 62 Kuvio 4.4 Työssäkäyvien opiskelijoiden osuus 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista 2014..................................................... 62 Kuvio 4.5 Akavalaisten osallistuminen työnantajan kustantamaan koulutukseen edellisten 12 kk:n aikana..........................63 Kuvio 4.6 Akavalaisten koulutustarpeet seuraavien kahden vuoden aikana.........................................................................63 Kuvio 4.7 Akavan jäsenmäärän kehitys 2000–2016..............................................................................................................66 Kuvio 5.1 Opiskelijat ja nuoret aikuiset Akavassa 2010–2016................................................................................................66 Taulukko 5.1 Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärien kehitys 1970–2015........................................................................................ 67 Kuvio 5.2 Akavan jäsenliitot ja jäsenmäärät 1.1.2016..............................................................................................................68 Taulukko 5.2 TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2015: miehet ja naiset ...............................................................69 Taulukko 5.3 Kuvio 1.1 Kuvio 1.2 Kuvio 1.3 Kuvio 1.4 Kuvio 1.5 Kuvio 1.6 Kuvio 1.7 Kuvio 1.8 Kuvio 1.9 Kuvio 1.10 Kuvio 1.11 Kuvio 1.12 Kuvio 1.13 Kuvio 1.14 Taulukko 1.1 Taulukko 1.2 Kuvio 1.15 Kuvio 1.16 Kuvio 1.17 Kuvio 1.18 Kuvio 1.19 Kuvio 2.1 Kuvio 2.2 Taulukko 2.1 Kuvio 2.3 Kuvio 2.4 Kuvio 2.5 Kuvio 2.6 Kuvio 2.7 Kuvio 2.8 Kuvio 2.9 Kuvio 2.10 Kuvio 2.11 Kuvio 2.12 Kuvio 2.13 Kuvio 2.14 Kuvio 2.15 Taulukko 3.1 Kuvio 3.1 Kuvio 3.2 Kuvio 3.3 Kuvio 3.4 Kuvio 3.5 Kuvio 3.6 Kuvio 3.7 Kuvio 3.8 Kuvio 3.9

www.akava.fi/akavaaka