Akavaaka syksy 2015

Punnittua tietoa akavalaisista

Akavaakatilastokooste Syksy 2015

SISÄLLYS

Akavaaka – tietoa akavalaisista työelämässä

3

1 Työllisyys ja työttömyys Akavalaisen työvoiman määrä kasvaa Nuoret akavalaiset naiset usein pätkätöissä Ikääntyvien työllisyysaste nousee Yksityinen sektori työllistää nuoria Naiset kouluttavat ja hoitavat, miehet työllistyvät teollisuuten ja liike-elämään Akavalaisista kuusi prosenttia on yrittäjiä ja ammatinharjoittajia Koulutus ei turvaa työttömyydeltä yhtä hyvin kuin ennen Akavalaiset luottamusmiehet raportoivat irtisanomisista Korkeakoulutettujen työttömien määrä kasvaa Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten työttömyys lisääntyy nopeimmin Korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yhä tavallisempaa

4 6 8 9 12 14 16 17 18 19 21 23

2 Työajat ja työolot Työn arviointi- ja kannustinjärjestelmiä hyödynnetään vaihtelevasti Akavalaiset tekevät keskimäärin yli 40 työtuntia viikossa Asiantuntija- ja esimiestyö läikkyy työajan ulkopuolelle Yli kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä on työajanseurannan ulkopuolella Asiantuntija- ja esimiestyö on liikkuvaa Asiantuntija- ja esimiestyö kuormittaa henkisesti Joka toinen ylempi toimihenkilö on työskennellyt sairaana Yli puolella ylemmistä toimihenkilöistä työhön kuuluu esimiestehtäviä

24 26 28 30 32 34 35 36 38

3 Palkat, verotus ja ostovoima Palkat nousevat iän ja koulutuksen karttuessa Korkea hintataso heikentää suomalaisten ostovoimaa Taitteet leikkaavat ansiosidonnaisia päivärahoja Veroprogressio kiristyy edelleen vuonna 2016 Akavalaiset maksavat kolmanneksen veroista ja maksuista Keskituloisen verotus on Suomessa ankaraa Hyvin ansaitsevien ostovoima pienenee vuonna 2016

40 42 46 49 50 51 52 54

4 Koulutus Neljännes aikuisväestöstä on korkeakoulutettuja Suoritettujen tutkintojen määrä on noussut, uusien opiskelijoiden määrä laskenut Opinnoista suoriutuminen vaihtelee koulutusaloittain Kolmannes akavalaisista ei osallistu työnantajan kustantamaan koulutukseen

56 58 59 61 62

5 Perustiedot akavalaisista Akavalaisia on lähes 600 000

64 66

ISSN 2342-5474 (painettu) ISSN 2342-5482 (verkkojulkaisu) Ulkoasu: Nimiö, www.nimio.fi Taitto: Jukka-Pekka Tolvanen, www.tutkimustaitto.info Kuvat: Ida Pimenoff, sivut 24–25 Liisa Takala Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy Ilmestymispäivä 23.11.2015

LINKKIVINKKI

Akavaaka on saatavilla osoitteessa www.akava.fi/akavaaka

Akavaaka – tietoa akavalaisista työelämässä Akavaaka on puolivuosittain julkaistava tilastokooste, jossa on tietoa Akavan jäsenliittojen jäsenten eli akavalaisten sekä muiden korkeakoulutettujen asemasta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Akavaaka koostuu viidestä osiosta. Ensimmäinen osio käsittelee akavalaisten ja korkeakoulutettujen sijoittumista työmarkkinoille. Toisessa osiossa on tietoa akavalaisten, korkeakoulutettujen ja asiantuntija- ja esimiestyötä tekevien työajoista ja työoloista. Kolmanteen osioon on koottu keskeisimpiä akavalaisten palkkausta, verotusta ja ostovoimaa koskevia tietoja. Neljännessä osiossa on kouluttautumista ja korkeakouluja koskevaa tietoa. Viides osio antaa perustietoa akavalaisista.

Tietolähteinä on käytetty lukuisia Tilastokeskuksen, ministeriöiden ja eri tutkimuslaitosten otos- ja rekisteriaineistoja sekä Akavan omia selvityksiä. Akavaakaan on koottu vain osa Akavan jatkuvasti päivittyvästä tietovarannosta. Saat lisää tietoa Akavan verkkopalvelusta ja tutkijoilta.

AKAVAAKA

Akavaaka — syksy 2015 3

1 – Työllisyys ja työttömyys

Kolme neljästä akavalaisesta on pysyvässä kokoaikatyössä.

Akavalaisen työvoiman määrä kasvaa Akavalainen työvoima on kasvanut edellisvuodesta kahdella prosentilla, toisin sanoen 9 000 henkilöllä ja oli noin 444 000 henkilöä vuonna 2014. Kaikkien työvoimaan kuuluvien lukumäärä pysyi samana ja oli noin 2,6 miljoonaa henkilöä. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen 2014 aineistoon. Työvoima koostuu työllisistä ja työttömistä.

Kolme neljästä työvoimaan kuuluvasta akavalaisesta oli pysyvässä kokoaikatyössä. Joka kymmenes oli palkattu määräaikaiseen palvelussuhteeseen ja osa-aikatyötä teki kuusi prosenttia. Vuonna 2014 työttömänä oli viisi prosenttia ja päätoimisina yrittäjinä neljä prosenttia akavalaisista.

Kuvio 1.1 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Akavalaiset (444 000) Kokoaikatyö, pysyvä

Kokoaikatyö, määräaikainen

Kaikki

Osa-aikatyö

Yrittäjä

Työtön

10

76

45 54

6

Miehet (N = 207 000) Alle 35-vuotiaat

72

35–49-vuotiaat

3 12 75

17

5 1 4 4 53

86

50–60-vuotiaat 61–64-vuotiaat

1

63

Yhteensä

46

2 3 6

84 14

6

85

12

81

7

3 4

5

Naiset (N = 237 000) 55

Alle 35-vuotiaat

9

82

50–60-vuotiaat

7 6

6

61–64-vuotiaat

75

Yhteensä

72 0

2

12

24 77

35–49-vuotiaat

20

40

4

12

12 60

80

66 4 3 35 42 78 3

9

34 43

% 100

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

6 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Ikä ja sukupuoli vaikuttavat työvoiman sijoittumiseen työmarkkinoille. Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisen yleisiä nuorilla naisilla.

Vuonna 2014 Akavan jäsenliittojen työvoimaan kuuluvista alle 35-vuotiaista naisjäsenistä 24 prosenttia teki työtä määräaikaisessa työsuhteessa, kun koko työvoimassa määräaikaisuuksien osuus oli vastaavassa ryhmässä 19 prosenttia. Kyseiset osuudet eivät ole juuri muuttuneet edellisestä vuodesta.

Osa-aikatyö on yleisintä 61 vuotta täyttäneillä ja alle 35-vuotiailla akavalaisilla naisilla. 61 vuotta täyttäneet ovat pääsääntöisesti osa-aikaeläkkeellä. Nuorilla akavalaisilla naisilla yleisimmät syyt työn osa-aikaisuuteen ovat osittaisten perhevapaiden käyttö ja työskentely opintojen ohessa.

Osa-aikaeläkkeellä olevien osuus akavalaisilla on 11 prosenttia 61–64-vuotiaiden ikäryhmässä ja muilla kuin akavalaisilla 14 prosenttia. Osa-aikaeläke ei ole vain koulutettujen akavalaisten käyttämä etuus.

Kuvio 1.2 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014:

Koko työvoima (2 622 000) Kokoaikatyö, pysyvä

Kokoaikatyö, määräaikainen

Osa-aikatyö

60

Kaikki

Yrittäjä

Työtön

11

9

11

9

Miehet (N = 1 347 000) 14

55

Alle 35-vuotiaat 35–49-vuotiaat

3 3

41

61–64-vuotiaat

8

62

Yhteensä

6

19

9

31

16

4

14

16

5 2

65

50–60-vuotiaat

7

10

70

6

8 10

15

Naiset (N = 1 275 000) 37

Alle 35-vuotiaat 35–49-vuotiaat

67

50–60-vuotiaat

70

Yhteensä 0

4

20

9

5

57 40

60

9 13

29 11

8

11

9

48

61–64-vuotiaat

12

4

27

19

17

7 80

6 6 6 8

% 100

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 7

Määräaikaisissa työsuhteissa on lähes puolet enemmän naisia kuin miehiä.

Nuoret akavalaiset naiset usein pätkätöissä Kaikista kokoaikaisista palkansaajista 14 prosenttia teki työtä määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2014. Akavalaisten joukossa määräaikaisten osuus oli 11 prosenttia ja heitä oli 44 000. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä alle 35-vuotiailla naisilla, joista 30 prosenttia teki työtään määräaikaisessa työsuhteessa. Miehistä joka viides oli määräaikaisesti palkattu vastaavassa ikäluokassa.

Määräaikaiset työsuhteet eivät ole vain nuorten naisten haaste.

Akavalaisia alle 35-vuotiaita miehiä oli entistä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa. Heidän osuutensa on noussut vuodesta 2009 kuusi prosenttiyksikköä, 13 prosentista 19 prosenttiin. Muissa ikäryhmissä miesten ja naisten määräaikaisuuksien osuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina.

Kahdeksan kymmenestä akavalaisesta määräaikaista työtä tekevästä kertoi, että pysyvää työtä ei ole tarjolla. Vapaaehtoisesti pätkätyössä on 11 prosenttia. Kaikista määräaikaisista palkansaajista joka viides vastasi, että ei halunnutkaan pysyvää työtä.

Suurin osa, 62 prosenttia, akavalaisten määräaikaisista työsuhteista on alle vuoden pituisia. Julkisella sektorilla määräaikaisuudet kestävät pidempään kuin yksityisellä. Yli kolmen vuoden mittaisia määräaikaisuuksia on kaikista akavalaisista 13 prosentilla ja valtiosektorilla 28 prosentilla.

Arvio määräaikaisten määrästä 1000 henkilöä

Kuvio 1.3 Akavalaisten määräaikaiset työsuhteet 2014 Kaikki palkansaajat Akavalaiset palkansaajat

14

244 44

11

Akavalaiset palkansaajat Miehet Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotta Yli 50-vuotiaat Naiset Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotta Yli 50-vuotiaat

8 3

15 9 5 1 28 16 9 3

19

6 14

30

10 6

Koulutusaste Alempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Työnantaja Valtio Kunta Yksityinen Ammattiryhmä Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa Asiantuntijat Johtajat ja ylimmät virkamiehet Kaikki muut 0

11

3

15 3 22 1

14 14

24

15

12 20 12

6

10

3

14 13 19

5

10

15

20

25

30

35

% 40

13 19 7 2 4

Kokoaikatyössä olevat palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Työvoima­tutkimuksen 2014 aineisto

8 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Ikääntyvien työllisyysaste nousee Korkeakoulutettujen työllisyysaste on kaikissa ikäryhmissä korkeampi kuin koko väestön työllisyysaste. Alle 60-vuotiaiden korkeakoulutettujen työllisyysaste on lähes 90 prosenttia, vaikka se on laskenut vuodesta 2009. 20–50-vuotiaiden ikäryhmässä koko väestön työllisyys on heikentynyt. Jos työuria halutaan pidentää, työllisyyden tulisi parantua kaikissa ikäluokissa. Nyt kehitys on ollut päinvastaista.

Yli joka kymmenes korkeakoulutetuista alle 65-vuotiaista sijoittui työvoiman ulkopuolelle vuonna 2014. Koko väestöstä työvoiman ulkopuolella oli joka neljäs.

Ikääntyvien työllisyysaste on noussut sekä korkeakoulutetuilla että koko väestössä 2000-luvun aikana. Ikäryhmässä 55–59-vuotiaat koko väestön työllisyysaste oli 59 prosenttia vuonna 2000, kun vuonna 2014 se oli 74 prosenttia. Ikäryhmässä 60–64-vuotiaat työllisyysaste nousi 23 prosentista 45 prosenttiin vuosina 2000–2014.

Kuvio 1.4 Työllisyysaste iän mukaan 2009 ja 2014 100

%

%

100

90

90

80

80

70

70

60

60

50

50

40

Korkeakoulutetut 2009 Korkeakoulutetut 2014 Koko väestö 2009 Koko väestö 2014

40

30 Työllisyysaste, % Työttömyysaste, % Työvoiman ulkopuolella, %

20 10

Koko väestö 2014 2009 68.2 68.2 8.8 8.4 25.2

25.6

Korkeakoulutetut 2014 2009 84.0 85.9 5.3 4.1 11.3

30 20

10.4

10

0

0 Alle 20-vuotta

20–29-vuotta

30–39-vuotta

40–49-vuotta

50–59-vuotta

60–64-vuotta

Ikäryhmät Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2009 ja 2014

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 9

Kuvio 1.5 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 55–59-vuotiaat 100

Koko väestö

%

90

86

88

85

70 59

60

63

65

66

66

65

67

68

71

89

88

80 71

Korkeakoulutetut

90

88

74

73

74

88

73

85 74

50 40 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2000–2014

Kuvio 1.6 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 60–64-vuotiaat Koko väestö

% 100

Korkeakoulutetut

90 80 70 60

60

57

56

57

64

61

58

50 40 30

23

25

26

27

29

34

37

39

41

39

39

62

56 42

42

45

45

20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2000–2014

10 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Korkeakoulutettujen työmarkkinoille sijoittuminen poikkeaa 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä selvästi muista. Vuonna 2014 korkeakoulutetuista kolme neljästä oli ansiotyössä, muista kuin korkeakoulutetuista vain joka toinen (52 prosenttia). Työkyvyttöminä oli korkeakoulutetuista viisi prosenttia, muista 15 prosenttia. Niistä, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, työttömänä oli 12 prosenttia, korkeakoulutetuista seitsemän prosenttia.

Alla oleva kuvio osoittaa, että työkyvyttömänä olevien osuudet ovat jonkin verran pienentyneet vuodesta 2008. Vastaavasti 60–64-vuotiaiden joukossa työttömyys on lisääntynyt.

Kuvio 1.7 55–64-vuotiaiden työmarkkina-asema koulutuksen mukaan 2008–2014 55–59-vuotiaat

Väestö (1 000)

Korkeakoulutetut

2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 60–64-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

86 86 86 86 87 87 86

4 6 5 5 4 5 7

54 52 54 53 52 58 58

3

2

2 4 7

6 7 6 5 6 8

9

36 36 37 35 30 30 27

5 5

6 4 4 4 6 4 4

22 22 3 3 3 3 12 2 2 13

54.9 59.4 59.9 59.9 61.8 58.8 66.9

2 1 2 3 1 1 3

52.6 52.9 55.6 50.1 57.1 54.2 61.2

Muut kuin korkeakoulutetut 55–59-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 60–64-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 0

65 64 69 68 69 68 69 5 6 7

33 32 32 35 36 37 37 10 Ansiotyö

11 11

20

30

Työtön tai lomautettu

8 9

19 19 19

18

10 12

40

50

19 19 16 17 17 16 15

11 11 10 11 12 41 41 40 37 35 34 33

18 16 16 60

Työkyvyttömyyseläke tai pitkäaikaissairaus

70

80

Eläkkeellä

90

2 2 3 3 22 3 2 3 2 2 3 22

335.9 327.5 328.7 317.3 311.4 309.0 295.5

2 1 1 1 2 2 2

319.9 342.0 363.6 359.5 351.8 339.7 338.6

% 100

Muu työvoiman ulkopuolella

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2008–2014

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 11

Yksityinen sektori työllistää nuoria Vuoden 2014 Työvoimatutkimuksen aineiston mukaan yli puolet korkeakoulutetuista tekee töitä yksityisen sektorin palveluksessa. Kuntien palveluksessa on 28 prosenttia ja valtiolla 11 prosenttia. Yliopistojen henkilökunta on tässä luokittelussa luettu valtiosektorille kuuluvaksi ja seurakuntien palveluksessa olevat yksityiselle sektorille. Korkeakoulutetuista kahdeksan prosenttia toimii päätoimisena yrittäjänä tai ammatinharjoittajana.

Kuvio 1.8 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Korkeakoulutetut (721 000) Valtio Kaikki

11

Kunta

Yksityinen

Yrittäjä 53

28

8

Miehet (N = 325 000) Alle 35-vuotiaat

12

35–50-vuotiaat

10

Yli 50-vuotiaat

10

64

16 22

15

Yhteensä

12

6

73 10 17

46 63

15

10

Naiset (N = 396 000) 8

Alle 35-vuotiaat

31

35–50-vuotiaat

12

Yli 50-vuotiaat

14

Yhteensä

11 0

5

56 40 47

30 45

38 20

5

43

40

60

8 6

80

% 100

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

12 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Joka toinen korkeakoulutettu nainen on töissä julkisella sektorilla.

Alle 35-vuotiaista korkeakoulutetuista miehistä 73 prosenttia on töissä yksityisellä sektorilla. Korkeakoulutetuilla naisilla vastaava osuus on 56 prosenttia. Yritykset ovat korkeakoulutettujen miesten suurin työllistäjä kaikissa ikäryhmissä. Päätoiminen yrittäjyys tai ammatinharjoittaminen yleistyy miesten keskuudessa iän myötä.

Korkeakoulutetuista naisista puolet on töissä julkisella ja puolet yksityisellä sektorilla.

Kuvio 1.9 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Kaikki työlliset (2 383 000) Valtio 6

Kaikki

Kunta

Yksityinen

22

Yrittäjä 12

60

Miehet (N = 1 215 00) Alle 35-vuotiaat

5

35–50-vuotiaat

6

Yli 50-vuotiaat

6

Yhteensä

6

7

8

80 10

18

66

13

24

57

10

16

68

Naiset (N = 1 168 000) 4

Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotiaat

7

Yli 50-vuotiaat

7

Yhteensä

6 0

5

67

25

48

36 42

42

10 8

52

34 20

8

40

60

80

100

%

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 13

Akavalaisista naisista joka kymmenes on johtotehtävissä, miehistä joka viides.

Naiset kouluttavat ja hoitavat, miehet työllistyvät teollisuuteen ja liike-elämään Suurin akavalaisia työllistävä toimiala on koulutus, joka työllisti vuonna 2014 lähes neljänneksen työllisistä akavalaisista. Kolmelle seuraavaksi suurimmalle toimialalle, teollisuuteen, terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä liike-elämän palveluihin, työllistyi yhteensä 42 prosenttia työllisistä akavalaisista.

Naisten ja miesten sijoittuminen eri toimialoille poikkeaa toisistaan.

Akavalaisista naisista koulutuksen parissa työskentelee lähes joka kolmas ja terveys- ja sosiaalialalla joka viides. Akavalaisista miehistä joka neljäs työllistyy teollisuuteen. Miehillä seuraavaksi suurimmat toimialat ovat koulutus (17 prosenttia) ja liike-elämän palvelut (15 prosenttia).

Akavalaiset työskentelevät pääasiassa asiantuntija-, opetus- ja johtotehtävissä. Naisista 11 prosenttia tekee työtä johtajana tai ylimpänä virkamiehenä, kun miehistä 19 prosenttia kuuluu vastaavaan ammattiryhmään. Opetus- ja kasvatusalan ammatit ovat yleisempiä naisilla (33 prosenttia) kuin miehillä (16 prosenttia). Ammattiryhmittäiset tiedot käyvät ilmi sivun 69 taulukosta 5.3.

Kuvio 1.10 Akavalaiset miehet ja naiset toimialoittain 2014 Koulutus

23

17

29

15

Teollisuus, sähkö-, lämpö-, vesihuolto yms.

23

7

Terveys- ja sosiaalipalvelut

14

5

22 13

Liike-elämän palvelut

11

Kaikki muut

7

8 9 8

Tukku- ja vähittäiskauppa, ajoneuvojen korjaus

6

15

10

7 7 7

Julkinen hallinto ja maanpuolutustus, pakollinen sosiaalivakuutus

7

Informaatio ja viestintä

4

Kaikki 10

Miehet Naiset

4 4 4

Rahoitus- ja vakuutustoiminta, kiinteistöala 0

5

10

15

20

25

30

% 35

Työlliset Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

14 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Teollisuuden t&khenkilöstöä on vähennetty 16 prosenttia vuosina 2005–2013.

Vaikka tutkimus- ja kehittämistoimintaa (t&k) on supistettu teollisuudessa ja yliopistoissa viime vuosina, se työllistää edelleen kymmeniä tuhansia korkeakoulutettuja Suomessa (kuvio 1.11). Teollisuuden korkeakoulutettua t&k-henkilöstöä on supistettu vuodesta 2005 vuoteen 2013 mennessä 16 prosenttia. Yliopistojen t&k-henkilöstöä on saman ajanjakson aikana supistettu neljä prosenttia ja vuodesta 2010 kaksitoista prosenttia.

Akavan liittojen jäsenmäärät on esitetty sivulla 68 taulukossa 5.2.

Taulukko antaa hyvän kuvan akavalaisten sijoittumisesta eri toimialoille ja ammatteihin.

Kuvio 1.11 Tutkimus ja kehittämistoiminnan korkeakoulutetun henkilöstön määrän muutos 2005–2013 Indeksi 2005=100 180

180

170

170

160

160

150

150

140

140

130

130

120

120

110

110

100

100

90

90 80

80 2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Teollisuus (15 027) Muut yksityisen sektorin toimialat (9 921) Julkinen sektori (5 583) Korkeakoulut (13 024) Kaikki sektorit (43 553) Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Vuoden 2013 henkilöstömäärät on ilmoitettu selitteessä.

Henkilöstömäärän mittayksikkönä käytetään tutkimustyövuotta, joka tarkoittaa yhden vuoden aikana kokoaikatyön mukaan laskettua tutkimus- ja kehitystyön määrää.

Lähde: Tilastokeskus, Tutkimus- ja kehittämistoiminta

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 15

Akavalaisista kuusi prosenttia on yrittäjiä ja ammatinharjoittajia Korkeakoulutetusta työvoimasta joka kymmenes on joko pää- tai sivutoiminen yrittäjä. Osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 2008. Päätoimisia korkeakoulutettuja yrittäjiä oli 57 000 vuonna 2014.

Sivutoimisina yrittäjinä tai ammatinharjoittajina toimi 17 000 henkilöä.

Naisten osuus oli 44 prosenttia. Joka kolmas päätoimisista yrittäjistä on työllistänyt itsensä lisäksi vähintään yhden henkilön.

Akavan jäsenliittoihin järjestäytyneitä pää- ja sivutoimisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia on akavalaisesta työvoimasta kuusi prosenttia, noin 27 000.

Akavalaisista yrittäjistä suurimman ryhmän muodostavat eri alojen lääkärit, joita on 42 prosenttia kaikista akavalaisista yrittäjistä. Joka neljäs akavalainen yrittäjä toimii yhteiskunnallisella tai kaupallisella alalla, joka viides tekniikan tai luonnontieteiden alalla. Kolme prosenttia on maa-, metsä- tai ympäristöalan yrittäjiä tai ammatinharjoittajia.

Akavan vuonna 2014 teettämän kyselyn mukaan joka viides akavalainen on harkinnut yrittäjäksi tai ammatinharjoittajaksi ryhtymistä viiden viime vuoden aikana. Akavalaiset miehet ovat kiinnostuneempia yrittäjyydestä kuin akavalaiset naiset. Akavalaisten yleisimmät syyt olla ryhtymättä yrittäjäksi ovat yrittäjähenkisyyden ja hyvän yritysidean puuttuminen.

Joka viides akavalainen on harkinnut yrittäjyyttä.

Kuvio 1.12 Korkeakoulutetut yrittäjät ja ammatinharjoittajat 2008–2014 1 000 henkilöä 80

75 69

70

15

64 58

60 51 50

59

15

74

Sivutoimiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat

17

Päätoimiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat

13

10

12

48

47

2009

2010

12 40 30 20

51

54

60

57

39

10 0

2008

2011

2012

2013

2014

Osuus korkeakoulutetuista

9%

10 %

10 %

10 %

11 %

11 %

10 %

Naisten osuus

38 %

47 %

36 %

42 %

43 %

42 %

44 %

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2008–2014

16 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Koulutus ei turvaa työttömyydeltä yhtä hyvin kuin ennen Perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on laskenut nopeammin vuoden 1994 jälkeen kuin korkeakoulutettujen.

Koulutuksen tuoma suhteellinen etu on kaventunut. Korkeakoulutettujen työttömyysasteet ovat silti edelleen selvästi matalampia kuin vähemmän koulutusta saaneiden.

Vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys oli matalimmillaan heti vuosituhannen vaihteen jälkeen, mutta siitä lähtien työttömyys on kasvanut. Vuoden 2013 lopussa koko väestön työttömyysaste oli 8,2 prosenttia ja työttömiä oli 219 000.

Samaan aikaan vähintään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste oli 4,4 prosenttia ja heitä oli työttömänä 46 000.

Kuvio 1.13 Työttömyysasteet koulutusasteen mukaan 1990–2014 % % 22 22 21 21 20 20 19 19 18 18 16.6 17 17 16 16 15 15 14 14 13 13 12 12 11 11 10 10 8.7 9 9 8.7 8 8 8.2 7 7 6 6 4.5 5 5 4 4 4.0 3 3 2 2 1 1 0 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 19961997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kaikki (219 000) Perusaste (67 000) Keskiaste (106 000) Alin korkea-aste ja alempi korkeakouluaste (31 000) Ylempi korkeakouluaste ja tutkijakoulutusaste (15 000) Työttömien lukumäärät 2013 suluissa selitteen yhteydessä Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatilastot, vuosi 2014 arvio

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 17

Irtisanomiset ja henkilöstövähennykset ovat liukuhihnarutiinia.

Akavalaiset luottamusmiehet raportoivat irtisanomisista Akavan tammikuussa 2015 tekemässä luottamusmiesbarometrissa kävi ilmi, että irtisanomisista ja muista henkilöstövähennyksistä on tullut liukuhihnarutiinia. Yli 70 prosenttia yksityisen sektorin luottamusmiesten työpaikoista on vähentänyt henkilöstöä kyselyhetkeä edeltäneiden kahden vuoden aikana. Julkisella sektorilla henkilöstöä vähentäneiden työpaikkojen osuus oli yli 60 prosenttia.

Tuotannollistaloudellinen irtisanominen on yksityisellä sektorilla yleisin tapa vähentää henkilöstöä. Henkilöstöä vähentäneistä yksityisen sektorin työpaikoista yli 80 prosenttia irtisanoi henkilöstöä tuotannollistaloudellisiin syihin vedoten. Julkisella sektorilla yleisin henkilöstön vähentämisen tapa on ns. luonnollinen poistuma, jossa työpaikalta lähteneiden tilalle ei palkata uusia työntekijöitä. Yli 80 prosentissa henkilöstä vähentäneistä julkisen sektorin työpaikoista henkilöstöä vähennettiin eläköitymisen kautta. Yli 70 prosentissa vähennykset toteutettiin määräaikaisten työsuhteiden päättymisen kautta niin, että määräaikainen työsuhde jätettiin uusimatta.

Joka toinen yksityisen sektorin luottamusmies raportoi, että tuotannollistaloudelliset irtisanomiset olivat kohdistuneet heidän edustamiinsa työntekijöihin. Julkisen sektorin luottamusmiehistä näin kertoi 14 prosenttia. Yrityksissä irtisanomiset ja lomautukset vievätkin suurimman osan luottamusmiesten ajankäytöstä.

Kuvio 1.14 Henkilöstön vähentämisen tavat akavalaisten työpaikoilla 82

Työntekijöitä on irtisanottu tuotannollistaloudellisiin syihin vedoten

33

51

Määräaikaisten työntekijöiden määrää on vähennetty tai määräaikaisuuksia ei ole jatkettu

74

47

Eläkkeelle siiirtyneiden tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä

85

34

Työntekijöille on tarjottu työn päättämissopimus

8

31

Töitä on ulkoistettu

32 Yksityisen sektorin luottamusmiehet 8 8

Muut 0

10

Julkisen sektorin luottamusmiehet 20

30

40

50

60

70

80

90

% 100

Osuudet on laskettu työpaikoista, joilta on vähennetty henkilöstöä edellisten kahden vuoden aikana. Vastaaja sai valita useamman vaihtoehdon.

Luottamusmiesbarometriin vastasi 835 luottamusmiestä. He edustavat lähes 170 000 ylempää toimihenkilöä.

Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

18 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Vuodessa on tullut lähes 6 000 korkeakoulutettua työtöntä lisää.

Korkeakoulutettujen työttömien määrä kasvaa Korkeakoulutettujen työttömyydessä on voimakasta kausivaihtelua.

Työttömyys on tyypillisesti korkeimmillaan kesäkuukausina. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan syyskuussa 2015 oli työttömänä noin 47 800 korkeakoulutettua, joista noin 4 600 vastavalmistunutta. Tilastoissa vastavalmistuneeksi nimitetään korkeintaan vuosi sitten oppilaitoksesta valmistunutta.

Taulukko 1.1 Työttömät koulutusasteittain, kaikki Kaikki

2014/9

2015/9

Muutos, lkm

Muutos, %

Perusaste

82 617

83 102

485

0.6

Keskiaste

135 815

149 923

14 108

10.4

21 027

22 376

1 349

6.4

Alempi korkeakouluaste

22 203

25 231

3 028

13.6

Ylempi korkeakouluaste

18 477

20 965

2 488

13.5

Alin korkea-aste Korkeakoulutetut:

Tutkijakoulutus

1 432

1 622

190

13.3

Korkeakoulutetut yhteensä

42 112

47 818

5 706

13.5

Kaikki työttömät yhteensä

293 980

316 828

22 848

7.8

Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

Taulukko 1.2 Työttömät koulutusasteittain, vastavalmistuneet Vastavalmistuneet

2014/9

2015/9

Muutos, lkm

Muutos, %

Perusaste

271

257

-14

-5.2

Keskiaste

11 956

14 797

2 841

23.8

323

352

29

9.0

Alempi korkeakouluaste

2 558

2 797

239

9.3

Ylempi korkeakouluaste

1 466

1 702

236

16.1

Alin korkea-aste Korkeakoulutetut:

Tutkijakoulutus

71

92

21

29.6

Korkeakoulutetut yhteensä

4 095

4 591

496

12.1

Kaikki työttömät yhteensä

16 731

20 077

3 346

20.0

Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 19

Korkeakoulutettujen työttömien määrä on noussut kuluneen vuoden aikana kaikilla tarkastelussa olevilla akavalaisilla koulutusaloilla.

Erityisen nopeaa työttömyyden kasvu on viime vuosina ollut teknistaloudellisilla aloilla.

Työttömien osuus työvoimasta on yleensä matalampi korkeakoulutettujen koulutusaloilla kuin vähemmän koulutetuilla, mutta alakohtaiset erot ovat suuret. Työttömyys on hyvin vähäistä esimerkiksi lääkäreillä, hammaslääkäreillä, farmaseuteilla tai lastentarhanopettajilla. Sen sijaan esimerkiksi taide- tai humanistisilta aloilta valmistuneilla keskimääräinen työttömyysriski on verraten suuri.

LINKKIVINKKI

Tuoreimmat korkeakoulutettujen työttömyys­tiedot ovat osoitteessa: www.akava.fi/ tyottomyystilastot

Kuvio 1.15 Työttömät koulutusaloittain, yleisimmät akavalaistutkinnot Insinööri (ml.amk & rak.arkkitehdit) Tradenomi Filosofian maist.(hum.)

Diplomi-insinööri Kauppatiet. koul. (ylempi tutkinto) Filosofian maist. (luonnont.ala) Valtio-, yhteiskunta- tai hallintotiet. maist.

Taideaineet (ylempi tutkinto) Kasvatustieteiden maist.

Sosionomi, sosiaalialan AMK Tohtori Kauppatiet. koul. (alempi tutkinto) Humanististen tieteiden kand.

Oikeustieteen kand.

Lisensiaatti Luonnontieteiden kand.

Lastentarhanopettaja Agronomi, maa- ja metsät. maist.

Teol. koulutus (ylempi tutkinto) Arkkitehti Farmaseutti Lääkäri Hammaslääkäri

Työttömien määrän kasvu vuoden aikana

Muutos Syyskuu 2015 vuoden aikana 6 949 4 395 3 271 2 905 2 576 2 181 1 700 1 301 1 203 1 150 1 015 824 756 477 417 357 343 303 292 158 140 128 23

678 798 423 276 321 417 200 161 224 155 184 96 36 45 24 35 11 74 53 33 30 25 0

500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 5 500 6 000 6 500 7 000 Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

20 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Kuvio 1.16 Työttömien osuus työvoimasta tutkinnoittain Kuvio on arvio työttömyys­asteista tutkinnoittain vuosina 2014 ja 2015.

Laskenta­tapa ei vastaa ns. virallista työttömyysasteen laskentaa, joten sitä ei voi verrata Tilastokeskuksen julkaise­maan työttömyysasteeseen.

Tässä esitetyt luvut ovat kuiten­kin keskenään vertailukelpoisia.

Taideaineet (ylempi korkeakoul.tutk.)

Ekonomi, alempi kk Humanististen tieteiden kand.

Luonnontieteiden kand.

Filosofian maist. (hum.)

Filosofian maist. (luonnont.ala) Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Insinööri (ml.amk&rakennusarkkitehdit) Lisensiaatti Valtiot./yhteiskuntatiet/hallintot. maist.

Tradenomi Ekonomi, ylempi kk Teologian koulutus (yl. korkeakoul.tutk.)

Diplomi-insinööri Agronomi, maa- ja metsät. maist.

Arkkitehti Sosionomi, sosiaalialan AMK Tohtori Kasvatustieteiden maist.

Oikeustieteen kand./maist.

Farmaseutti Lastentarhanopettaja

2014/9

Lääkäri

2015/9

Hammaslääkäri 0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11 12

13

14 15

%

Työttömät ilman lomautettuja. 12 kuukauden liukuva keskiarvo.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot, Tilastokeskus

Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten työttömyys lisääntyy nopeimmin Työttömien määrän kasvu vaihtelee jonkin verran eri ikäryhmissä. Korkeakoulutetuista 50–59-vuotiaiden työttömyys on kasvanut viime vuosina vähiten: neljässä vuodessa 61 prosenttia. Sekä heitä nuorempien että vanhempien korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt nopeammin. Näiden ryhmien työttömyyden kasvu on ollut neljän vuoden aikana noin 72–105 prosenttia. Kasvun kärjessä ovat 30–39-vuotiaat nuoret aikuiset. Kaikkien korkeakoulutettujen työttömien määrä on noussut 82 prosenttia neljässä vuodessa.

Muilla kuin korkeakoulutetuilla työttömien määrän kasvu on ollut suhteellisesti hitaampaa. Tämän ryhmän työttömien määrä on noussut 40 prosenttia kyseisellä tarkasteluvälillä. Ikäryhmässä 40–59-vuotiaat työttömien määrä on noussut noin neljänneksellä. Muissa ikäryhmissä nousua on ollut 50–53 prosenttia.

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 21

Kuvio 1.17 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, korkeakoulutetut, elokuu Indeksi 2011/8=100 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2011

2012

2013

2014

210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2015

Alle 30-vuotiaat / 8 593 30–39-vuotiaat / 16 513 40–49-vuotiaat / 10 818 50–59-vuotiaat / 9 456 60–64-vuotiaat / 4 779

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Elokuun 2015 työttömien lukumäärät selitteen yhteydessä.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

Kuvio 1.18 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, muut kuin korkeakoulutetut, elokuu Indeksi 2011/8=100 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2011

2012

2013

2014

210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2015

Alle 30-vuotiaat / 74 210 30–39-vuotiaat / 49 618 40–49-vuotiaat / 49 857 50–59-vuotiaat / 63 768 60–64-vuotiaat / 38 941

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Elokuun 2015 työttömien lukumäärät selitteen yhteydessä.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

22 Akavaaka — syksy 2015

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Korkeakoulutetuista työttömistä 28 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä.

Korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yhä tavallisempaa Työttömien määrä ja työttömyysjaksojen pituus ovat kasvaneet kaikilla koulutusasteilla neljän viime vuoden akana. Alle kolmen kuukauden työttömyysjaksoja on aiempaa vähemmän ja vastaavasti pidempiä työttömyysjaksoja on selvästi enemmän.

Korkeakoulutetuista työttömistä 28 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömyys eli yli vuoden kestäneet työttömyysjaksot ovat yleisimpiä tutkijakoulutusasteen työttömillä. Korkeakoulutettuja pitkäaikaistyöttömiä oli 15 700 heinäkuussa 2015.

Työttömien lkm

Yli vuoden työttömänä olleiden lkm

17 556

3 139

21 463

4 191

25 168

5 706

28 685

7 583

17 569

2 918

21 268

4 040

23 348

5 550

26 513

7 444

25

1 095

279

26

1 294

333

1 601

490

1 828

659

215 473

52 650

243 121

62 730

262 818

74 532

284 211

88 541

Kuvio 1.19 Työttömyyden kesto 2012–2015 Alempi korkeakouluaste 2012

18

49

2013

19

43

2014

40

20

19

18

37

2015

18

15 23

19

17

26

20

Ylempi korkeakouluaste 2012

52

38

2015

17

17

41

2014

17

14

18 18

45

2013

19 24

18

16

28

19

Tutkijakoulutusaste 2012

36

2014

26

2015

26

18

20

32

2013

22

20

31

25

19 16

22

36

Muut kuin korkeakoulutetut 2012

17

42

35

2014

0

10

30

0–12 viikkoa

40 13–26 viikkoa

28

19

16 20

26

19

17

33

2015

24

16

18

38

2013

31

20 50

60

70

27–52 viikkoa

80

90

% 100

Yli vuoden

Tilanne kunkin vuoden heinäkuussa. Työttömät ilman lomautettuja.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS

Akavaaka — syksy 2015 23

2 – Työajat ja työolot

24 Akavaaka — syksy 2015

Akavaaka — syksy 2015 25

Työn arviointi- ja kannustinjärjestelmiä hyödynnetään vaihtelevasti Akava selvitti erilaisten henkilöstöjärjestelmien yleisyyttä akavalaisten työpaikoilla vuoden 2015 luottamusmiesbarometrissa. Työpaikkojen henkilöstöjärjestelmät tukevat suunnitelmallista henkilöstöpolitiikkaa, henkilöstön osaamisen kehittymistä ja työn kannustavuutta sekä edistävät pitkiä työuria ja työelämän tasa-arvoa.

Julkinen ja yksityinen sektori eroavat toisistaan työn tuloksellisuudesta palkitsemisessa ja työn vaativuuden arvioinnissa (kuvio 2.1).

Yksityisellä sektorilla 66 prosentissa akavalaisten luottamusmiesten työpaikoista on käytössä tulospalkkiojärjestelmä. Julkisella sektorilla osuus on 18 prosenttia. Työn vaativuuden arviointijärjestelmä on käytössä 78 prosentissa julkisen sektorin ja 42 prosentissa yksityisen sektorin työpaikoista. Ikäohjelma oli käytössä 11 prosentissa julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoista.

Palkkakartoitukset ja tasa-arvosuunnitelmat ovat lakisääteisiä kaikilla vähintään 30 hengen työpaikoilla. Yksityisellä sektorilla lain velvoittamista työpaikoista 29 prosenttia on tehnyt palkkakartoituksen ja julkisella sektorilla 27 prosenttia. Vähintään 30 hengen yksityisen sektorin työpaikoista 68 prosentilla on voimassaoleva tasa-arvosuunnitelma. Julkisella sektorilla tasa-arvosuunnitelma on 66 prosentilla työpaikoista. (kuvio 2.1)

Kuvio 2.1 Henkilöstöjärjestelmät akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla Ei osaa sanoa

On suunnitteilla

Kyllä

Yksityinen sektori

58

Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma 3

11

Ikäohjelma

11

14

5

Tasa-arvosuunnitelma*

29

37

66

Tulospalkkiojärjestelmä 42

5

27

5

2

12

14

7

68

Työn vaativuuden arviointijärjestelmä

16

62

23 29

Palkkakartoitus*

Ei

41

12

Julkinen sektori Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma

20

58

Ikäohjelma

11

Palkkakartoitus*

5

26

27

5

Tasa-arvosuunnitelma* 8

18

7

0

8

78 10

20

30

9

19

69

5

Työn vaativuuden arviointijärjestelmä

11 26

41 66

Tulospalkkiojärjestelmä

11 57

40

50

60

70

80

3

10

90

*Mukana toimipaikat, joissa on vähintään 30 työntekijää Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

26 Akavaaka — syksy 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

% 100

Luottamusmiehiä työllistävät palkkaukseen, irtisanomisiin ja työaikoihin liittyvät ongelmat.

Luottamusmiesbarometrissä selvitettiin myös mitkä ongelmat ja sopimustulkinnat työllistävät luottamusmiehiä (kuvio 2.2). Julkisella sektorilla yleisimpiä ovat palkkaukseen liittyvät ongelmat (79 prosenttia) ja yksityisellä sektorilla lomautuksiin ja irtisanomisiin (52 prosenttia) sekä matkustusaikoihin (52 prosenttia) liittyvät ongelmat.

Myös työaikoihin liittyvät ongelmat ovat yleisiä sekä julkisella (55 prosenttia) että yksityisellä sektorilla (41 prosenttia).

Kuvio 2.2 Akavalaisia luottamusmiehiä työllistävät ongelmat ja sopimustulkinnat Julkinen sektori 22 21

52 52

Lomautus, irtisanominen

55

41

Työajat 27

40

Ylityöt

79

34

Palkkaus 46

14 17

21 21

Lomat Määräaikaisuus

22

40

30

12

Koulutukseen osallistuminen

20

12

8

Työhön paluu perhevapaiden jälkeen

7

Vuosilomien siirtäminen sairauden perusteella

10 50

26

Työaikajoustot Kiusaaminen, häirintä, väkivalta

40

60

27

Etätyö

41

70

31

Tasavertainen / oikeudenmukainen kohtelu 13

% 80

Yksityinen sektori Matkustusaika

10

9 4 14

Muu asia 0

0

10

20

30

40

50

60

70

% 80

Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 27

Akavalaiset tekevät ylitöitä useammin kuin muut palkansaajat.

Akavalaiset tekevät keskimäärin yli 40 työtuntia viikossa Akavalaiset tekevät keskimäärin 40,4 työtuntia viikossa (taulukko 2). Muilla palkansaajilla työviikon pituus on keskimäärin 40,6 tuntia.

Akavalaisten miesten työviikko (41,1 tuntia) on pidempi kuin naisten (39,6 tuntia). Yksityisellä sektorilla työviikko on pidempi kuin valtiolla ja kunnissa.

Akavalaisista ammattiryhmistä pisintä työviikkoa tekevät johtajat ja ylimmät virkamiehet, joiden työviikon pituus on keskimäärin 42,5 tuntia. Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat tekevät keskimäärin 39-tuntista työviikkoa. Muiden alojen erityisasiantuntijoilla viikkotyöajan pituus on 40,2 tuntia ja asiantuntijoilla 40,9 tuntia.

Taulukko 2.1 Akavalaisten viikkotyöaika 2014 Jakauma,

Keskimäärin

%

tuntia viikossa

25

mediaani

Fraktiilit

Kaikki

100

40.4

38

38

42

Miehet

48

41.1

38

40

43

Naiset

52

39.6

38

38

40

75

Työnantaja Yksityinen

53

41.3

38

40

43

Valtio

13

40.4

37

38

40

Kunta

35

38.7

37

38

40

Ammattiryhmä Johtajat ja ylimmät virkamiehet

15

42.5

38

40

45

Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa

38

40.2

38

38

40

Opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat

25

39.0

35

38

40

Asiantuntijat

18

40.9

38

38

42

5

39.6

38

38

40

Muut

Kokoaikatyössä olevat palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

28 Akavaaka — syksy 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Yhdeksän prosenttia akavalaisista ei saa korvausta tekemästään ylityöstä.

Akavalaiset ja asiantuntija- ja esimiestyötä tekevät ylemmät toimihenkilöt poikkeavat muista palkansaajista ylityön ja korvauksettoman ylityön yleisyydessä (kuvio 2.3). Akavalaisista ja ylemmistä toimihenkilöistä 24 prosenttia tekee ylitöitä, kun kaikista palkansaajista ylitöitä tekee 19 prosenttia. Ero muihin palkansaajiin selittyy korvauksettomilla ylitöillä. Akavalaisista yhdeksän prosenttia ja ylemmistä toimihenkilöistä kahdeksan prosenttia tekee korvauksettomia yliöitä, kun kaikilla palkansaajilla osuus on kolme prosenttia. Korvauksettomat ylityöt ovat yleisimpiä yksityisellä sektorilla, jonka akavalaisista palkansaajista 10 prosenttia tekee korvauksettomia yliöitä. Valtiolla osuus on yhdeksän ja kunnissa viisi prosenttia.

Ylityötunnit keskimäärin, tuntia / viikko

Kuvio 2.3 Ylityötä tekevät palkansaajat 2014 3

Kaikki palkansaajat

19

16

Akavalaiset 1

Muut palkansaajat

6.7

15

8

1 24

6.9

18

16

6.6

Akavalaiset palkansaajat 9

Miehet Naiset

1 23

14

7

8.0

1 24

17

5.8

Työnantaja 9

Yksityinen Kunta

1 27

17

4

Valtio

5

9

7.0

1 22

17

5.7

14

10.0

Kaikki palkansaajat Sosioekonominen asema 7

Ylempi toimihenkilö

5 Korvaukseton ylityö

7.0

19

15

Työntekijä 0

1 24

16 17

1

Alempi toimihenkilö

5.5

15 10

15

Korvattu ylityö

20

25

30

%

8.1

Sekä korvaamaton että korvattu ylityö

Kokoaikatyössä olevat palkansaajat, jotka olivat tutkimusviikolla työssä vähintään viitenä päivänä.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 29

Asiantuntija- ja esimiestyö läikkyy työajan ulkopuolelle Akavalaiset toimivat tyypillisesti asiantuntija- ja esimiesammateissa, joissa työn läikkyminen työajan ulkopuolelle on yleisempää kuin muissa ammateissa. Työn läikkyminen ilmenee korvauksettomien ylitöiden, iltaisin tehtävän ansiotyön, työajan ulkopuolisten yhteydenottojen ja tuotannollisten työaikajoustojen yleisyytenä.

Akavalaisista 43 prosenttia tekee päätyöhönsä liittyviä töitä myös iltaisin (kuvio 2.4). Iltatyön tekeminen on akavalaisilla ja ylemmillä toimihenkilöillä (44 prosenttia) yleisempää kuin muilla palkansaajilla, kun vuorotyöntekijät rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan muista kuin vuorotyötä tekevistä palkansaajista 32 prosenttia tekee iltatöitä.

Ylemmistä toimihenkilöistä 37 prosenttia joustaa viikottain työajoissa.

Kuvio 2.4 Iltaisin töitä tekevät palkansaajat 2014 Säännöllisesti Kaikki palkansaajat

9

Akavalaiset

9

Muut kuin akavalaiset

9

Silloin tällöin 32

23 34 19

43 28

Akavalaiset palkansaajat Miehet

9

Naiset

9

38

47

31

40

Työnantaja Yksityinen

9

Valtio

9

Kunta

38

48

36

45

28

8

36

Kaikki palkansaajat Ylemmät toimihenkilöt

10

Alemmat toimihenkilöt 0

28 21

13

9

Työntekijät

44

34 20

8 10

20

30

40

50

% 60

Iltatyöksi luokitellaan päätyöhön kuuluvien tehtävien tekeminen klo 18–23 välillä.

Tarkastelussa palkansaajat, jotka eivät tee vuorotyötä.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto

30 Akavaaka — syksy 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Lähes 80 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä saa työhön liittyviä yhteydenottoja työajan ulkopuolella.

Työstä johtuvat työaikajoustot ovat ylemmillä toimihenkilöillä yleisempiä kuin muilla palkansaajilla (kuvio 2.5). Ylemmistä toimihenkilöistä 37 prosenttia joustaa vähintään viikoittain työajoissa työstä johtuvista syistä. Alemmilla toimihenkilöillä osuus on 26 prosenttia ja työntekijöillä 21 prosenttia. Työntekijöissä on suhteessa enemmän niitä, jotka eivät koskaan joudu joustamaan työajoissa.

Ylemmät toimihenkilöt poikkeavat muista palkansaajista myös työaikajoustojen syiden suhteen (kuvio 2.6). Ylemmillä toimihenkilöillä on muita palkansaajia tavallisempaa, että työajoissa joustetaan työtehtävien vaatimuksesta, asiakkaiden tarpeiden vuoksi tai siksi, että työ hajautuu maantieteellisesti useammalle eri aikavyöhykkeelle.

Ylemmistä toimihenkilöistä 58 prosenttia joustaa työajoissa työtehtävien vuoksi ja 48 prosenttia asiakkaiden tarpeiden vuoksi. Työn maantieteellisen hajautumisen vuoksi työajoissa joustaa 11 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä.

Asiantuntija- ja esimiesammateissa työajan ulkopuoliset yhteydenotot ovat yleisiä. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan asiantuntija- ja esimiesammateissa toimivista ylemmistä toimihenkilöistä lähes 80 prosenttia saa työhön liittyviä yhteydenottoja työajan ulkopuolella.

Kuvio 2.5 Työajoissa joustaminen työstä johtuvista syistä Päivittäin

% 100 9

10

9

90 80

27

26

Kuukausittain

Viikottain 13

12

10 21

35

35

40 25

24

24

20

14

12

34

34

36

21

23

24

23

23

22

41

17

18

18

17

17

15

31 22

23

21

10 0

40

25

30 30

15

27

40

31

19

38

60 24

21

Ei koskaan

28

70

50

Harvemmin kuin kuukausittain

9

8

6

6

5

5

5

5

6

7

6

5

2003

2008

2013

2003

2008

2013

2003

2008

2013

2003

2008

2013

Ylemmät toimihenkilöt

Alemmat toimihenkilöt

Työntekijät

Kaikki palkansaajat

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 2003, 2008 ja 2013

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 31

Kuvio 2.6 Työajoissa eri syistä joustavat palkansaajat Ylemmät toimihenkilöt

58

Alemmat toimihenkilöt

44 Työtehtävien vaatimuksesta

Työntekijät

34 45

Kaikki palkansaajat

48 42 Asiakkaiden tarpeiden vuoksi

28 40

21 22 Esimiehen vaatimuksesta

18 21

11 2

Työskentelee eri aikavyöhykkeillä

1 4 % 0

10

20

30

40

50

60

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

Yli kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä on työajanseurannan ulkopuolella Työajan seuranta yhdistettynä joustaviin työaikajärjestelmiin edesauttaa työstä palautumista, parantaa tuottavuutta ja ehkäisee harmaata ylityötä. Työaikaa ei seurata 36 prosentilla ylemmistä toimihenkilöistä millään tavalla ja 34 prosenttia kirjaa työtuntinsa itse (kuvio 2.7). 30 prosentilla työaikaa seurataan kellokortilla tai kulunvalvonnalla. Valtion ylemmistä toimihenkilöistä 28 prosenttia on työajan seurannan ulkopuolella ja yksityisen sektorin ylemmistä toimihenkilöistä 35 prosenttia. Työajan seurannan piirissä olevien osuus on pienin kunnissa.

Työaikapankkien yleisyydessä on eroja työnantajasektoreiden välillä (kuvio 2.8). Akavan vuoden 2015 luottamusmiesbarometrissa 21 prosenttia julkisen sektorin akavalaisista luottamusmiehistä ilmoitti, että heidän työpaikallaan oli käytössä työaikapankki. Yksityisellä sektorilla työaikapankkeja oli 25 prosentilla työpaikoista.

32 Akavaaka — syksy 2015

Työaikapankki on käytössä joka neljännessä yksityisen sektorin työpaikassa.

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Kuvio 2.7 Työajan seuranta Kellokortti/kulunvalvonta 30

Ylemmät toimihenkilöt

Kirjaa itse 34

36

35

Alemmat toimihenkilöt

24

41 41

Työntekijät Kaikki palkansaajat

Ei seurata

40

35

19 26

39

Valtio 49

Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt

23

28 27

68

Työntekijät

53

Kaikki palkansaajat

5 26

21

56

19

25

Kunta 35

24

Ylemmät toimihenkilöt

41

37

Alemmat toimihenkilöt Työntekijät

34

37

29

Kaikki palkansaajat

17

46 28

40

32

Yksityinen sektori 28

Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt

35

37

30

Työntekijät

41

29

Kaikki palkansaajat

34 0

10

17

40

43

26

40 20

40

30

50

60

70

80

90

% 100

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

Kuvio 2.8 Työaikapankit akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla On suunnitteilla

Kyllä

Julkinen sektori

21

Yksityinen sektori

5

25 0

10

6

5 20

Ei osaa sanoa

Ei

69

2 30

67 40

50

60

70

80

90

% 100

Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 33

Asiantuntija- ja esimiestyö on liikkuvaa Kaksi palkansaajaa kolmesta liikkuu työssään päätyöpaikkansa ulkopuolella ainakin osan työajastaan. Asiantuntija- ja esimiestyötä tekevillä on muita palkansaajia tyypillisempää, että työ on osittain mobiilia ja että työssä liikutaan maantieteellisesti laajemmalle alueella. Asiantuntijoissa ja esimiehissä on silti verrattain vähän niitä, joiden työ olisi täysin liikkuvaa.

Ylemmistä toimihenkilöistä 84 prosenttia liikkuu ainakin osan työajastaan päätyöpaikkansa ulkopuolella, kun alemmilla toimihenkilöillä osuus on 62 prosenttia ja työntekijöillä 58 prosenttia (kuvio 2.9).

Ylemmistä toimihenkilöistä kolme prosenttia liikkuu työssään lähes koko työajan, kun täysin mobiilia työtä tekevien osuus on työntekijöillä 25 prosenttia. Vajaa puolet ylemmistä toimihenkilöistä liikkuu työssään jonkin verran, mutta vähemmän kuin neljäsosan työajastaan.

Liikkuvaa työtä tekevistä ylemmistä toimihenkilöistä 56 prosenttia liikkuu eri puolella Suomea, 23 prosenttia naapurimaissa, 28 prosenttia Euroopassa ja 15 prosenttia Euroopan ulkopuolella. Alemmilla toimihenkilöillä eri puolella Suomea liikkuvien osuus on 35 prosenttia ja työntekijöillä 37 prosenttia. Ulkomailla työnsä vuoksi liikkuvien osuudet ovat alemmilla toimihenkilöillä ja työntekijöillä verrattain pieniä.

Kuvio 2.9 Liikkuminen päätyöpaikan ulkopuolella työn takia Lähes kokoajan

% 100 90

15

Noin 1/4 työajasta

Puolet–3/4 työajasta

Vähemmän kuin 1/4 työajasta

Ei lainkaan

16 40

80

38

34 45

33

42

70 60

49

48

50 37

40

36

23

21

36

35

5 30

4 22

20

20

9

10 10

10

12

12

8

0

2

3

6

6

2008

2013

2008

2013

Ylemmät toimihenkilöt

Alemmat toimihenkilöt

7 11

8

20

2008

25

2013

Työntekijät

9

12 10

9

10

2008

2013

Kaikki palkansaajat

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 2008 ja 2013

34 Akavaaka — syksy 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Kaksi kolmesta ylemmästä toimihenkilöstä kokee työnsä henkisesti raskaaksi.

Asiantuntija- ja esimiestyö kuormittaa henkisesti Työn henkinen kuormittavuus on vähentynyt 2000-luvulla, mutta silti kaksi kolmesta asiantuntija- ja esimiestyötä tekevästä ylemmästä toimihenkilöstä kokee työnsä henkisesti erittäin tai melko raskaaksi (kuvio 2.10). Alemmista toimihenkilöistä 49 prosenttia ja työntekijöistä 28 prosenttia kokee työnsä henkisesti raskaaksi.

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan työ koetaan henkisesti kuormittavaksi erityisesti ihmissuhdetyössä ja työpaikoilla, joissa esiintyy ristiriitoja. Erityisen selvä yhteys henkiseen kuormittavuuteen on työssä koetulla kiireellä. Ylemmistä toimihenkilöistä, joiden työtä kiire haittaa erittäin tai melko paljon, 87 prosenttia kokee työnsä henkisesti kuormittavaksi. Muista ylemmistä toimihenkilöistä henkisesti kuormittavaa työtä teki 57 prosenttia.

Kiirekokemuksissa palkansaajaryhmien välillä ei ole suuria eroja (kuvio 2.10). Ylemmistä toimihenkilöistä 30 prosenttia kokee kiireen haittaavan työtään erittäin tai melko paljon, kun vastaava osuus on alemmilla toimihenkilöillä 27 prosenttia ja työntekijöillä 28 prosenttia.

Kuvio 2.10 Työn henkinen rasittavuus ja haittaava kiire Työn henkinen rasittavuus¹

Haittaava kiire työssä²

100% 90 80 72

72

70

68

66

60

55

54

54

40 33 30

30

31

30

32

31

32

34 32 32 27

28

32 32

27 28

52

51

50

49

50

33

30

48

31

28

20 10 0 1997 2003 2008 2013 Ylemmät toimihenkilöt

1997 2003 2008 2013

1997 2003 2008 2013

1997 2003 2008 2013

Alemmat toimihenkilöt

Työntekijät

Kaikki palkansaajat

¹Työ on henkisesti erittäin tai melko raskasta. ²Kiire haittaa erittäin tai melko paljon.

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 35

Sairaana työskentely on yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla.

Joka toinen ylempi toimihenkilö on työskennellyt sairaana Sairaana työskentely ja sairauspoissaolot ovat todennäköisempiä niillä, jotka kokevat työnsä henkisesti rasittavaksi tai joilla kiire haittaa työtä. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan henkisesti rasittavaa työtä tekevistä ylemmistä toimihenkilöistä 64 prosenttia on ollut edeltävän vuoden aikana pois töistä oman sairauden vuoksi ja 54 prosenttia on ollut sairaana töissä. Haittaavaa kiirettä kokeneista sairauspoissaoloja on 65 prosentilla ja sairaana työskentelee 61 prosenttia. Niistä, jotka eivät koe työtään henkisesti rasittavaksi tai koe haittaavaa kiirettä, sairauspoissaoloja on 54 prosentilla ja sairaana työskentelee 37 prosenttia.

Ylemmistä toimihenkilöistä sairaana työskentely on yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla, joista 61 prosenttia on vuoden aikana tehnyt töitä sairaana (kuvio 2.11). Saman ikäryhmän miehillä osuus on 41 prosenttia. Kaikista ylemmistä toimihenkilöistä sairaana työskentelee 49 prosenttia.

Kuvio 2.11 Sairaana työskentely edellisten 12 kuukauden aikana

ylemmillä toimihenkilöillä Kyllä Kaikki yhteensä

Ei ole ollut sairaana

Ei

49

44

7

Alle 35-vuotiaat

50

42

7

35–50-vuotiaat

50

43

46

Yli 50-vuotiaat

Miehet yhteensä

44

Alle 35-vuotiaat

10 7

47

41

Naiset yhteensä

8

48

47

Yli 50-vuotiaat

8

48

41

35–50-vuotiaat

7

46

9

50

40

54

Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotiaat

54

0

10

20

4

39

51

Yli 50-vuotiaat

6

35

61

7

43 30

40

50

60

70

6 80

90

% 100

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

36 Akavaaka — syksy 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Sairauspoissaoloissa miesten ja naisten väliset erot eivät ole ylemmillä toimihenkilöillä yhtä suuria kuin sairaana työskentelyssä.

Sairauspoissaolot ovat yleisimpiä alle 35-vuotiailla ja 35–50-vuotiailla naisilla, joista 65 prosentilla on sairauspoissaoloja (kuvio 2.12).

Alle 35-vuotiaista miehistä sairauspoissaoloja on 62 prosentilla ja 35–50-vuotiaista 64 prosentilla. Pitkät, vähintään yli 10 päivän mittaiset sairauspoissaolot ovat yleisempiä 35 vuotta täyttäneillä kuin näitä nuoremmilla.

Kuvio 2.12 Eripituisten sairauspoissaolojen yleisyys ylemmillä toimihenkilöillä Miehet

Naiset

59

63 53

56

Yhteensä

8

1–3 päivän sairauspoissaolot

14

7

4–9 päivän sairauspoissaolot

9

62

65

59

61

Alle 35-vuotiaat

9

Vähintään 10 päivän sairauspoissaolot

14 5

4 64

65 57

58

35–50-vuotiaat

9

13

8

10

48

59 41

50

Yli 50-vuotiaat

4 % 70

Oman sairauden vuoksi pois töistä edellisten 12 kk aikana

14

8 60

50

40

30

20

10

9 0

0

10

20

30

40

50

60

% 70

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 37

Yli puolella ylemmistä toimihenkilöistä työhön kuuluu esimiestehtäviä Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 aineistossa vain yhdeksän prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä luokittuu ammattinsa puolesta johtajiksi ja 90 prosenttia eri alojen erityisasiantuntijoiksi.

Kuitenkin 56 prosentilla ylemmistä toimihenkilöistä työ sisältää toisten töiden johtamista ja työtehtävien jakamista muille. Esimiestehtävät ovat ylemmillä toimihenkilöillä yleisempiä kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin (38 prosenttia). Ylemmistä toimihenkilömiehistä 60 prosentilla ja naisista 51 prosentilla työhön sisältyy toisten työn johtamista.

Hallinnollisten esimiesten osuus on pienentynyt 2000-luvulla samalla, kun toiminnallisten eli ilman alaisia olevien esimiesten osuus on kasvanut (kuvio 2.13). Vuonna 1997 hallinnollista esimiestyötä tekevien osuus oli ylemmillä toimihenkilöillä 49 prosenttia ja toiminnallista esimiestyötä tekevien osuus neljä prosenttia. Vuonna 2013 toiminnallisten esimiesten osuus oli 21 prosenttia ja hallinnollisten esimiesten osuus 35 prosenttia.

Hallinnollisten esimiesten osuus on pienentynyt ja toiminnallisten esimiesten osuus kasvanut.

Kuvio 2.13 Esimiestehtävät ylempien toimihenkilöiden työssä Esimies, omia alaisia

%

Esimies, ei alaisia

70 63 60

5

64 61

60

59

17

13

54 51

21

50

42 3

40

30

46

53

17

4 13

17

13

56

54

21

21

58 48

47

39

49

39

20

37

33

42

41

35

30

10

0

1997

2003

2008

Miehet

2013

1997

2003

2008

Naiset

2013

1997

2003

2008

2013

Kaikki

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013

38 Akavaaka — syksy 2015

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Aikaisempaa suuremmalla osalla palkansaajista oma esimies on nainen (kuvio 2.14). Naisten alaisina toimivien palkansaajien osuus on kasvanut erityisesti ylempien ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa. Vuonna 1997 reilulla neljänneksellä ylemmistä toimihenkilöistä ja noin puolella alemmista toimihenkilöistä oma esimies oli nainen.

Vuonna 2013 osuudet olivat ylemmillä toimihenkilöillä 37 prosenttia ja alemmilla toimihenkilöillä 57 prosenttia.

Edelleen verrattain harvalla miehellä oma esimies on nainen.

Vuonna 1997 ylemmistä toimihenkilömiehistä 14 prosentilla lähiesimies oli nainen, kun vuonna 2013 osuus oli 19 prosenttia. Naisesimiesten alaisuudessa työtään tekevien osuus on kasvanut erityisesti ylempien toimihenkilönaisten keskuudessa: vuonna 1997 osuus oli 38 prosenttia ja kuusi vuotta myöhemmin 55 prosenttia.

Naisesimiehen alaisuudessa työskentely on naisilla miehiä yleisempää.

Kuvio 2.14 Palkansaajat, joiden lähiesimies on nainen 80

Miehet

%

71

70

Naiset

Yhteensä

70

66 62

60

58

55

59

56

61

59

56

63

64

49

48

50

57

54

60

43 40

37

33 30

19

34

19

15

14

17

19

25

23

23

22

21

13 10

10 5 0

1997

36

28

26

20

41

40

38

2003

2008 2013

Ylemmät toimihenkilöt

1997

2003

2008 2013

Alemmat toimihenkilöt

1997

7

6

2003

2008 2013

Työntekijät

11

9

1997

2003

13

15

2008 2013

Kaikki palkansaajat

Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimusten aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013

TYÖAJAT JA TYÖOLOT

Akavaaka — syksy 2015 39

3 – Palkat, verotus ja ostovoima

Palkat nousevat iän ja koulutuksen karttuessa Kokoaikatyössä olevien akavalaisten kokonaisansiot olivat vuonna 2014 keskimäärin 4 340 euroa kuukaudessa. Miesten kokonaisansiot olivat keskimäärin 4 850 euroa ja naisten 3 890 euroa kuukaudessa.

Sukupuolten välistä palkkaeroa selittää osittain tulospalkkioiden epätasainen jakautuminen miesten ja naisten kesken. Akavalaisista miehistä 28 prosenttia sai tulospalkkiota keskimäärin 480 euroa kuukaudessa, kun naisista 14 prosentilla ansioihin sisältyi keskimäärin 300 euron tulospalkkio. Tuloksesta palkitseminen on yleisintä yksityisellä sektorilla, jolla 31 prosenttia akavalaisista sai lisäpalkkion.

Julkisella sektorilla tulospalkkiot ovat harvinaisempia ja pienempiä kuin yksityisellä sektorilla.

Akavalaisten miesten kokonaisansiot ovat 4 850 euroa ja naisten 3 890 euroa kuukaudessa.

Taulukko 3.1 Kokonaisansiot 2014 Akavalaiset keskimäärin e/kk

Kaikki palkansaajat keskimäärin e/kk

Miehet

4 850

3 690

Naiset

3 890

3 030

Valtio

4 650

3 830

Kunta

3 920

3 030

Sukupuoli

Työnantaja

Yksityinen

4 560

3 450

Kaikki

4 340

3 350

Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014

42 Akavaaka — syksy 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Tulospalkkiot nostavat miesten ansioita.

Lähes joka toinen akavalainen saa jotain luontoisetua keskimäärin 130 euron arvosta kuukaudessa. Miehet saavat luontoisetuja yleisemmin kuin naiset. Julkisen sektorin palkansaajat kuuluvat luontoisetujen piiriin harvemmin kuin yksityisen sektorin työntekijät.

Valtion palveluksessa olevilla on vähiten kyseisiä etuja.

Tulospalkkiot saajaa kohden, e/kk

Kuvio 3.1 Tulospalkkiot 2014

Kaikki Miehet Naiset 18

Kaikki palkansaajat

22

14

21 Akavalaiset

28

14

250

300

190

410

480

300

470

510

380

160

170

150

80

100

70

Työnantaja 31

Yksityinen

25

36

6 7 6

Valtio

7

Kunta

6 0

Kaikki Miehet 9

Naiset

10

20

30

40

50

Tulospalkkiota saavien osuus, % Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, palkkarakennetilasto 2014

Luontoisedut saajaa kohden, e/kk

Kuvio 3.2 Luontoisedut 2014

Kaikki Miehet Naiset Kaikki palkansaajat

26

28 31 48

Akavalaiset

42

56

130

160

90

130

170

90

160

180

120

60

40

50

40

60

60

Työnantaja 60

Yksityinen

69

48 7 7 7

Valtio

Kaikki

Kunta

35 0

10

20

30

Miehet

39

Naiset

41 40

50

60

70

Luontoisetuja saavien osuus, % Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, palkkarakennetilasto 2014

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 43

Kun tulospalkkiot jätetään huomioimatta, puolet akavalaisista ansaitsi vuonna 2014 vähintään 3 860 euroa kuukaudessa (mediaani).

Joka kymmenes ansaitsi alle 2 610 euroa (desiili 10) ja joka kymmenes yli 6 340 euroa (desiili 90) kuukaudessa.

Kuvio 3.3 Kokonaisansioiden hajonnat 2014 (ilman tulospalkkioita) desiili 10 2 610

Akavalaiset

Kaikki palkansaajat

desiili 10 2 090

desiili 90 6 340

860mediaani mediaani 3 3750

desiili 90 4 910

22850 950mediaani mediaani

e / kk 1 500

2 000

2 500

3 000

3 500

4 000

4 500

5 000

5 500

6 000 6 500

Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014

Akavalaisten palkat olivat 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 3 470 euroa kuukaudessa vuonna 2014. Kuukausipalkat olivat 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 4 790 euroa.

Nuorimmassa ikäryhmässä akavalaisten keskimääräiset palkat olivat valtiolla pari sataa euroa korkeammat kuin yksityisellä sektorilla.

Keskimmäisissä ikäryhmissä yksityisellä sektorilla ansaittiin enemmän kuin valtiolla. Vanhimmassa ikäryhmässä työnantajasektoreiden välinen palkkaero on sata euroa valtion hyväksi. Tämän selittää osittain se, että Tilastokeskuksen Palkkarakennetilastosta puuttuvat yksityisen sektorin ylimmän johdon palkkatiedot. Kunnissa työskentelevien akavalaisten keskimääräiset palkat olivat kaikissa ikäryhmissä matalammat kuin muilla työnantajasektoreilla ja ansioiden nousu on iän myötä verkkaisempaa.

Kaikkien kokoaikatyössä olevien palkansaajien kokonaiskeskiansio oli 3 350 euroa kuukaudessa vuonna 2014. Mitä korkeampi koulutustaso palkansaajilla on, sitä paremmat kuukausiansiot ovat. Naisten ansiot ovat kaikilla koulutusasteilla miesten ansioita pienemmät.

Naisten ja miesten sijoittuminen eri toimialoille ja asematasoille selittävät osittain palkkaeroja.

44 Akavaaka — syksy 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Kuvio 3.4 Akavalaisten kokonaisansiot työnantajan ja iän mukaan 2014 Euroa/kk

Euroa/kk 5 500

5 500

5 250

5 250

5 000

5 000

4 750

4 750

4 500

4 500

4 250

4 250

4 000

4 000

3 750

3 750

Valtio

3 500

Yksityinen

3 250

Kaikki

3 000

Kunta

2 750 25–35

35–44

45–54

3 500 3 250 3 000

2 750 55–64

Ikäryhmät Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014

Kuvio 3.5 Palkansaajien kokonaisansiot koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2014

Henkilöiden määrä tilastoissa (1 000) Kaikki

3 350 3 690 3 030

Kaikki yhteensä

Kaikki

1 378

676

702

141

88

53

578

313

264

4 080

193

65

128

4 070

231

103

128

214

94

120

22

12

10

Miehet

2 800 3 000

Perusaste

Naiset

2 460

2 860 3 150

Keskiaste

2 510

3 410

Alin korkea-aste

3 070 3 500

Alempi korkeakouluaste

3 050

4 620

Ylempi korkeakouluaste

5 190

4 170

Tutkijakoulutusaste

5 180 0

1 000

2 000

3 000

Miehet Naiset

4 000

5 000

5 500 5 860

e / kk 6 000

Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 45

Vuodesta 2006 vuoteen 2014 kaikkien kokoaikaisten palkansaajien ansiot ovat nousseet noin kuusi prosenttiyksikköä enemmän kuin korkeakoulutettujen kokonaisansiot. Tilastokeskuksen Palkkarakennetilaston mukaan kaikkien palkansaajien ansiot nousivat seitsemän vuoden aikana 25,7 prosenttia, korkeakoulutettujen 19,7 prosenttia.

Palkkatiedot perustuvat Tilastokeskuksen Palkkarakennetilastoon, joka kattaa yksityiseltä sektorilta vähintään viisi henkeä työllistävät yritykset sekä julkisen sektorin kaikki palkansaajat. Palkkarakennetilaston ulkopuolelle jää muun muassa yksityisen sektorin yritysten ylin johto.

Korkeakoulutetut ovat jääneet ansiokehityksessä jälkeen.

Kuvio 3.6 Kokonaisansioiden kehitys 2006–2014 Indeksi 2006 = 100 128 126 124 122 120 118 116 114 112 110 108 106 104 102 100 2006

Kaikki palkansaajat Korkeakoulutetut 2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

128 126 124 122 120 118 116 114 112 110 108 106 104 102 100 2014

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot.

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2006–2014

Korkea hintataso heikentää suomalaisten ostovoimaa Kuviossa 3.7 on esitetty korkeakoulutettujen palkansaajien keskimääräisiä bruttopalkkoja eräissä Euroopan maissa vuonna 2012. Korkeakoulutetut palkansaajat tarkoittavat tässä yhteydessä henkilöitä, jotka ovat kansainvälisen ISCED-luokitusjärjestelmän määritelmän mukaisesti suorittaneet kolmannen asteen koulutuksen. Suomessa tällaiset henkilöt ovat suorittaneet vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon. Keskimääräisten bruttopalkkojen tiedot perustuvat Eurostatin tulonjakotilastoja hyödyntäviin Palkansaajien tutkimuslaitoksen laskelmiin. Kuviossa 3.8 on esitetty korkeakoulutettujen keskipalkat ostovoimakorjattuina. Ostovoimakorjaus on laskettu Euroopan komission AMECO-tietokannan ostovoimapariteetti- ja valuuttakurssilukujen perusteella siten, että eri maiden hintatasoja verrataan euron ostovoimaan Suomessa.

46 Akavaaka — syksy 2015

Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat eurooppalaista keskitasoa.

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Kuvio 3.7 Korkeakoulutettujen bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012 Sveitsi

8 870

Luxemburg

6 210

Norja

6 310

Tanska

5 110 4 870

Alankomaat

4 500

Itävalta Irlanti

4 430

Belgia

3 980

Saksa

3 930

Suomi

3 860

Ruotsi

3 860

Iso-Britannia

3 790

Ranska

3 110

Italia

2 910

Espanja

2 420

Portugali

1 820

Kreikka

1 760

Viro

1 070 0

1 000

2 000

3 000

6 000

4 000 5 000 Bruttopalkka, euroa/kk

8 000

7 000

e / kk 9 000

Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298: Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta (Tomi Husa)

Kuvio 3.8 Korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012 7 030

Sveitsi 6 350

Luxemburg 5 380

Alankomaat

4 930

Itävalta

4 870

Irlanti

4 710

Norja Saksa

4 590

Tanska

4 560 4 340

Belgia

4 060

Iso-Britannia

3 860

Suomi

3 500

Ruotsi

3 490

Italia

3 340

Ranska

3 220

Espanja Portugali

2 760

Kreikka

2 380

Viro

1 830 0

1 000

2 000

6 000 3 000 4 000 5 000 Ostovoimakorjattu bruttopalkka, euroa/kk

7 000

8 000

e / kk 9 000

Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298: Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta (Tomi Husa) ja Akavan oma laskelma

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 47

Suomessa korkeakoulutettujen nimelliset keskipalkat edustavat eurooppalaista keskitasoa ollen melko samansuuruiset Iso-Britannian, Ruotsin, Saksan ja Belgian korkeakoulutettujen kanssa. Suhteellisen korkean hintatason vuoksi Suomen sijoitus palkkavertailussa putoaa hieman ostovoimakorjauksen myötä. Suomeen verrattuna Saksassa korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut palkat ovat selkeästi nimellispalkkoja paremmat. Myös Iso-Britanniassa ja Belgiassa korkeakoulutettujen palkat kasvavat ostovoimakorjauksen myötä.

Sen sijaan Suomea korkeamman hintatason omaavassa Ruotsissa keskipalkat laskevat ostovoimakorjauksen seurauksena.

Kuviossa 3.9 on laskettu korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero. Matalasti koulutetuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöitä, jotka ovat suorittaneet enintään perusasteen tutkinnon. Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat keskimäärin 52 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla. Koulutuksen tuomassa palkkalisässä Suomi edustaa tarkasteltavien maiden keskitasoa. Ruotsissa korkeakoulutettujen palkat ovat keskimäärin 40 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla, mikä on tarkasteltavien maiden alhaisimpia suhdelukuja. Saksassa koulutuksen tuoma 108 prosentin palkkalisä on puolestaan Euroopan korkeimmasta päästä yhdessä Sveitsin, Itävallan ja Luxemburgin kanssa.

Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat 52 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla.

Kuvio 3.9 Korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero joissakin Euroopan maissa 2012 Sveitsi

179

Itävalta

146

Luxemburg

112

Saksa

108

Portugali

95

Iso-Britannia

69

Irlanti

64

Espanja

57

Norja

54

Suomi

52 50

Alankomaat Italia

49 48

Ranska

46

Belgia

45

Tanska 40

Ruotsi

38

Kreikka

37

Viro 0

20

40

60

80 120 100 Palkkojen prosentuaalinen ero

140

160

180

Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298: Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta (Tomi Husa) ja Akavan oma laskelma

48 Akavaaka — syksy 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Taitteet leikkaavat ansiosidonnaisia päivärahoja Työttömyyden kohdatessa palkansaaja on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan, jos hän on ollut vähintään 26 viikkoa työttömyyskassan jäsenenä ja täyttänyt työssäoloehdon.

Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Myös vanhempainpäiväraha on pääsääntöisesti sairauspäivärahan suuruinen.

Päivärahojen niin sanotut taitteet leikkaavat työttömyyden tai sairauden aikaisia päivärahoja niin, että korvaustaso suhteessa palkkaan on sitä pienempi, mitä suuremmat tulot palkansaajalla on ennen työttömyyttä tai sairautta.

Vuonna 2015 akavalaisten keskitulotasolla eli noin 4 340 euroa kuukaudessa ansaitsevan ansiopäiväraha on 46 prosenttia bruttopalkasta eli noin 2 000 euroa kuukaudessa ja sairauspäiväraha 61 prosenttia eli noin 2 630 euroa kuukaudessa.

Maan hallitus esittää muutettavaksi sairausvakuutuslain mukaisen sairauspäivärahan määräytymisen tulorajoja ja korvausastetta vuoden 2016 alusta. Kuviosta 3.10 käy ilmi, kuinka uudistus vaikuttaa eri tulotasoilla. Akavalaisen keskituloilla menetys olisi noin 160 euroa kuukaudessa verrattuna vuoden 2015 sairauspäivärahaan.

Lakimuutos vie sairaalta tai vanhempainvapaalla olevalta akavalaiselta 160 euroa kuukaudessa.

Kuvio 3.10 Ansio- ja sairauspäiväraha työttömyyttä tai sairautta edeltävän palkkatason mukaan, e/kk Ansio- tai sairauspäiväraha e/kk 3 500

Keskivertoakavalainen

3 250

Sairauspäiväraha 2015

3 000

Sairauspäiväraha 2016, esitys

2 750

Ansiopäiväraha 2015 (työttömyyspäiväraha)

2 500

3 500 3 250 3 000 2 750 2 500

2 250

2 250

2 000

2 000

1 750

1 750

1 500

1 500

1 250

1 250

1 000

1 000

750

750

500

500

250

250 0

0 0

500

1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 5 500 6 000 6 500 7 000 Bruttopalkka ennen työttömyyttä tai sairautta, e/kk

Lähde: Akavan laskelma

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 49

Korkein rajaveroaste ylittää 60 prosenttia vuonna 2016.

Veroprogressio kiristyy edelleen vuonna 2016 Suomalaisilla palkansaajilla on korkeat ja tulojen mukaan kiristyvät rajaveroasteet.

Rajaveroaste kertoo, mikä osuus lisäansiosta menee veroihin.

Vuoden 2016 verotuksen mukaan jo 2 250 euron palkkatasolla verot vievät lisäansiosta liki 46 prosenttia. Rajaveroaste ylittää 50 prosenttia 3 600 euron kuukausipalkalla ja 60 prosenttia, kun kuukausipalkka on vähintään 6 325 euroa.

Suurena pidettyjen palkkatulojen verorasitusta on kasvatettu lisäämällä tuloveroasteikkoon uusi veroluokka. Vuosina 2013 ja 2014 ylin veroluokka on 100 000 euroa vuodessa ylittäville tuloille. Vuoden 2015 tuloveroasteikossa raja alennettiin 90 000 euroon ja vuonna 2016 tätä veroluokkaa aiotaan laajentaa koskemaan niitä, joiden verotettava ansiotulo on yli 72 300 euroa vuodessa. Tämä niin sanottu solidaarisuusvero nostaa rajaveroastetta korkeimmillaan yli 60 prosenttiin 6 325–7 500 euroa kuukaudessa ansaitsevilla. Rajaveroastetta nostavat yli 60 prosentin myös työttömyysvakuutusmaksun nousu sekä se, että näillä ansiotasoilla työtulovähennys pienenee ensi vuonna entistä jyrkemmin palkan kasvaessa. Tätä korkeammilla ansioilla rajaveroaste on 58–59 prosenttia vuonna 2016.

Kuvion 3.11 laskelmissa on otettu huomioon tiedossa olevat veromuutokset ja niin sanotut "viranomaisvähennykset" (esim. työtulovähennys ja eläkemaksujen vähennyskelpoisuus) sekä käytetty vuoden 2015 kunnallisveron keskimääräistä tuloveroprosenttia.

Kuvio 3.11 Palkansaajien rajaveroprosentit ja tuloveroasteet 2015 ja 2016 (arvio) 65

%

%

Rajavero

60

60

Verojen osuus tulojenlisäyksestä

55

65

55

50

50

45

45

40

40

35

35

30

30

Tulovero

25

25

Verojen osuus tuloista

20

Rajavero 2015

15

Rajavero 2016

10

Tulovero 2015 Tulovero 2016

5 0

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000

9 000

10 000

20 15 10 5 0 11 000

Bruttopalkka, e/kk, ansiotaso muuttumaton Lähteet: Valtiovarainministeriö, Akavan omat laskelmat

50 Akavaaka — syksy 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavalaiset maksavat lähes puolet valtion ansiotuloverosta.

Akavalaiset maksavat kolmanneksen veroista ja maksuista Tilastokeskuksen vuoden 2013 Tulonjakotilaston mukaan lähes joka neljäs kokoaikatyössä oleva palkansaaja oli akavalainen. Akavalaiset palkansaajat ansaitsivat 30 prosenttia palkkasummasta ja maksoivat yhteenlasketuista veroista ja maksuista kolmanneksen. Akavalaisten ansioista kertyi 45 prosenttia valtion ansiotuloverosta.

Kaikki eivät osallistu verotalkoisiin. Verovelvollisista 54 prosenttia kerrytti 13 prosenttia yhteenlasketuista valtion ansiotulo- ja kunnallisverosta vuonna 2013. Vastaavasti 43 prosenttia veronmaksajista maksoi 65 prosenttia yhteenlasketuista veroista.

Kuvio 3.12 Akavalaisten osuudet palkansaajista, palkoista ja veroista 2013 Akavalaiset

Palkansaajien lkm. (1,7 milj.)

77

23

70

30

Palkkasumma (69,3 mrd. e) Verot ja maksut (21,5 mrd. e)

Muut palkansaajat

33

67

Verolajeittain Valtion ansiotulovero (4,04 mrd. e)

45

Kunnallisvero (10,9 mrd. e)

55 69

31

Työntekijöiden eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu (4,1 mrd. e)

70

30 0

20

40

60

80

%

100

Vähintään 6 kk kokoaikatyössä olleet palkansaajat, joiden ansio ylittää 6 804 euroa vuodessa. Veroissa ja maksuissa ovat mukana myös kirkollisvero, sairaanhoito- ja päivärahamaksut sekä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.

Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilaston palveluaineisto 2013

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 51

Tulojen kasvaessa tuloveroaste nousee Suomessa nopeammin kuin muualla Euroopassa.

Keskituloisen verotus on Suomessa ankaraa Länsieurooppalaisessa vertailussa suomalaisten korkeat ja kiristyvät rajaveroasteet näkyvät siten, että pienituloisten palkansaajien verotus Suomessa on eurooppalaisittain keskitasoa, keskipalkkaisella palkansaajalla verotus on jo yli eurooppalaisen keskitason ja keskipalkkaa enemmän ansaitsevilla verotus on varsin ankaraa.

Kuviossa 3.13 vinoneliöt kuvaavat akavalaisten ja kaikkien palkansaajien vuosiansioiden jakaumaa. Esimerkiksi koko vuoden kokoaikatyössä olevista akavalaisista viisi prosenttia ansaitsee vähintään 31 000 ja puolet vähintään 50 300 (mediaani) euroa vuodessa. Viidellä prosentilla ansiot ylittävät 109 000 euroa vuodessa. Suomessa akavalaisen mediaanituloilla tuloveroaste on noin 34 prosenttia ja muualla Euroopassa 31,5 prosenttia. Tulojen kasvaessa tuloveroaste nousee Suomessa nopeammin kuin muualla Euroopassa.

Kuvio 3.13 Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja joissakin Euroopan maissa 2015 50 48

%

% Akavalaisten jakauma:

47.8

46 5

44

25

50

44

42

42

40

38.0

38

42.1

36

34

31.6

32

34

Suomi

34.7

Muut Länsi-Euroopan maat ilman Viroa

30 29.6

28

30

26

24

24 23.9

22

16

32

28

24.4

26

18

40 38

36

20

48 46

95

75

50

22 20

Kaikkien palkansaajien jakauma: 5

14 20 000

25 30 000

50 40 000

18 75

50 000

16

95 60 000

70 000

80 000

90 000

100 000

110 000

120 000

14 130 000

Vuosiansio 2015, euroa *) Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska; Viro ei mukana.

Yhden hengen talous.

Lähde: Veronmaksajat, Kansainvälinen palkkavertailu 2015; Tilastokeskus; Tulonjakotilasto, Akavan oma laskelma

52 Akavaaka — syksy 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Kuviossa 3.14 on esitetty 5 140 euroa kuukaudessa ansaitsevien tuloveroasteita muutamissa maissa vuonna 2015. Suomessa palkansaaja maksoi 5 140 euron kuukausiansioistaan veroja ja maksuja 38 prosenttia. Samalla kuukausiansiolla Ruotsissa palkansaajan tuloveroaste oli 33,4 prosenttia ja Saksassa 42,7 prosenttia.

Valittujen maiden joukossa Sveitsissä maksetaan vähiten veroja, 15,6 prosenttia ja Belgiassa puolestaan eniten, 46,6 prosenttia.

Kuvio 3.14 Palkansaajien tuloveroaste 5 140 e/kk ansaitsevilla 2015 Belgia

46.6

Italia

43.3

Saksa

42.7

Itävalta

39.4

Suomi

38.0

Tanska

37.7

Alankomaat

36.7

Ranska

35.4

Ruotsi

33.4

Espanja

31.6

Norja

28.7

USA

27.3

Australia

25.9

Japani

25.8

Britannia

25.7

Viro

20.7 15.6

Sveitsi 0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

%

Yhden hengen talous, vuositulo 64 300 euroa Lähde: Veronmaksajat, Kansainvälinen palkkavertailu 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 53

Pienempituloiset hyötyvät työtulovähennyksestä eniten.

Hyvin ansaitsevien ostovoima pienenee vuonna 2016 Kuviossa 3.15 on esitetty ansiotulojen, tulonsiirtojen, veroluonteisten maksujen ja hintojen muutosten vaikutukset erilaisten yhden hengen kotitalouksien ostovoimaan vuosina 2015–2016. Kuviossa 3.16 on esitetty vastaavat vaikutukset erilaisille perheille, jotka koostuvat kahdesta aikuisesta palkansaajasta ja kahdesta lapsesta.

Kaikissa perheissä lapset ovat alle 17-vuotiaita ja kussakin perheessä nuorempi lapsi on kunnallisessa päivähoidossa. Lastenhoitajan ja farmaseutin kotitaloudet asuvat vuokralla ja muut kotitaloudet asuvat omistusasunnoissa. Omistusasujilla on lisäksi asuntolainaa. Kaikkien kotitalouksien aikuiset henkilöt edustavat tulojensa osalta ammattinsa mukaisia tyypillisiä palkansaajia. ”Ahkerat”-perheen palkansaajat toimivat työntekijäammateissa. Muiden perheiden palkansaajat toimivat eri tulotasojen toimihenkilöammateissa.

Bruttopalkat kasvavat vuonna 2016 sopimuskorotuksen mukaisesti 0,43 prosenttia tai vähintään 16 euroa. Lisäksi palkansaajien bruttopalkat kasvavat valtiovarainministeriön palkkaliukumaennusteen mukaisesti 0,7 prosenttia. Prosentuaaliset palkankorotukset pienenevät palkkatason noustessa aina noin 3 700 euron kuukausipalkkaan asti. Akavan esimerkkiperhelaskelmissa bruttopalkat kasvavatkin suhteellisesti eniten pienempituloisilla kotitalouksilla ja vastaavasti vähiten suurempituloisilla kotitalouksilla.

Kuvio 3.15 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: Yhden hengen taloudet Muutos, % Lastenhoitaja (2 300 e/kk*)

12

Farmaseutti (3 000 e/kk*)

0.7 0.3

6

Valtiotieteilijä (3 900 e/kk*)

4

Diplomi-insinööri (6 200 e/kk*)

0.2 -0.3

-11

-22 -20 -18 -16 -14 -12 -10 -8 -6 -4

-2

0

2

4

6

8 10 12 14 16 18 20 22

Ostovoiman muutos 2015–2016, e/kk

Yhden hengen kotitaloudet

Bruttopalkan muutos, %

Bruttopalkan muutos, e/kk

Verojen muutos, %-yksikköä

Nettopalkan muutos, %

Nettopalkan muutos, e/kk

Kotitalouskohtaiset inflaatiot

Lastenhoitaja

1.4

33

-0.3

1.8

33

1.1

Farmaseutti

1.2

39

-0.1

1.4

31

1.2

Valtiotieteilijä

1.1

46

0.0

1.0

27

0.8

Diplomi-insinööri

1.1

73

0.2

0.6

24

0.9

*) Palkka vuonna 2015 Lähde: Akavan omat laskelmat

54 Akavaaka — syksy 2015

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Työtulovähennykseen tulee vuonna 2016 tuntuva korotus, joka kohdistuu erityisesti pieni- ja keskituloisille palkansaajille. Esimerkkilaskelmien kotitalouksista pienempituloiset hyötyvät eniten työtulovähennyksestä. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden pieneneminen 65 prosentista 55 prosenttiin kasvattaa hieman omistusasujien verotusta. Kaikilla palkansaajilla työttömyysvakuutusmaksut nousevat merkittävästi vuonna 2016, kun työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,5 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan verot ja veronluontaiset maksut kehittyvät maltillisesti vuonna 2016, ja osalla kotitalouksista veroaste jopa laskee.

Suhteellisesti suurempien palkankorotusten ja maltillisesti kehittyvän verotuksen vuoksi nettotulot kasvavat eniten pienempituloisilla kotitalouksilla. Kullekin kotitaloudelle on laskettu omat inflaatioluvut, joissa erityisesti kotitalouden asumismuodolla on suuri merkitys.

Vuokra-asumisen odotetaan kallistuvan omistusasumista enemmän vuonna 2016, mikä osaltaan näkyy kotitalouksien erilaisissa inflaatioluvuissa. Vuokralla asuvilla esimerkkikotitalouksilla inflaatio on 1,1–1,2 prosenttia vuonna 2016, kun vastaavasti omistusasujilla inflaatio on 0,8–0,9 prosenttia. Inflaatiokorjauksen jälkeen kotitalouksien ostovoiman kehitys on nettopalkkojen kehitystä maltillisempi.

Suhteellisen suurituloisten diplomi-insinöörin ja ”taitajien” kotitalouksien ostovoima jopa laskee hieman vuonna 2016.

Kuvio 3.16 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: Perheet, joissa 4- ja 10-vuotiaat lapset Muutos, % Ahkerat (2 300 & 2 900 e/kk*)

20

Kasvattajat (2 500 & 3 300 e/kk*)

0.5

15

0.3

3

Keksijät (3 300 & 4 400 e/kk*)

0.1

-18

Taitajat (4 900 & 6 500 e/kk*)

-0.2

-22 -20 -18 -16 -14 -12 -10 -8

-6 -4

-2

0

2

4

6

8 10 12 14 16 18 20 22

Perheen ostovoiman muutos 2015–2016, e/kk

Perheet, 2 lasta

Bruttopalkkojen muutos, %

Bruttopalkkojen muutos, e/kk

Verojen muutos, %-yksikköä

Nettopalkkojen muutos, %

Nettopalkkojen muutos, e/kk

Kotitalouskohtaiset inflaatio

Ahkerat

1.3

71

-0.1

1.4

55

0.9

Kasvattajat

1.3

76

0.0

1.2

53

0.9

Keksijät

1.2

93

0.1

0.9

50

0.9

Taitajat

1.1

134

0.3

0.6

46

0.9

*) Puolisoiden palkat vuonna 2015 Lähde: Akavan omat laskelmat

PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA

Akavaaka — syksy 2015 55

4 – Koulutus

Lähes viidenneksellä aikuisväestöstä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Neljännes aikuisväestöstä on korkeakoulutettuja Suomen väestön koulutusrakenne on muuttunut huomattavasti.

Vuonna 1975 vähintään alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneita oli noin seitsemän prosenttia aikuisväestöstä. Vuonna 2014 korkeakoulutettuja oli 27 prosenttia. Vaikka aikuisväestö on nykyisin koulutetumpaa, 17 prosentilla ei ole edelleenkään peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Kuvio 4.1 25–64-vuotiaat koulutusasteen mukaan 1975–2014 100 90

%

0.2 3 4 7

0.3

0.6

0.7

0.9

1.0

4

6

8

9

11

5

5

6

9

11 80

15

12

17

20

16

70

13

3030

1.2 12

14

12

90 80 70

38

40

50

40

Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Keskiaste

60

60

Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa

50 42 42

40

44

66

44 44

40 30

30 5050

20

20 34

29

10 0

% 100

29

24

24 20

17 17

10 0

1975

1985

1995

2000

2005

2010

2014

Lähde: Tilastokeskus, Väestön koulutusrakennetilasto

58 Akavaaka — syksy 2015

KOULUTUS

Suoritettujen tutkintojen määrä on noussut, uusien opiskelijoiden määrä laskenut Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan vuonna 2014 yliopistoissa oli 27 000 uutta opiskelijaa. Tämä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Alemman korkeakoulututkinnon aloitti 17 500 ja ylemmän korkeakoulututkinnon 7 000 opiskelijaa. Tohtorintutkinnon aloitti 1 700 opiskelijaa.

Ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavassa koulutuksessa uusia opiskelijoita oli 1 000 enemmän kuin edellisenä vuotena. Ammattikorkeakouluissa aloitti 38 600 uutta opiskelijaa syksyllä 2014.

Kolme neljästä uudesta opiskelijasta oli ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa nuorten koulutuksessa, 17 prosenttia aikuiskoulutuksessa ja yhdeksän prosenttia aloitti opinnot suorittaakseen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.

Vuonna 2014 suoritettiin yhteensä 56 200 korkeakoulututkintoa.

Kuvio 4.2 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2009–2014 Yliopistot

1 000 henkilöä 40 29.1

30 20

20.2

23.8

20.2

28.5

26.0

29.4

26.3

30.3

31.2 27.0

20.3

10

2009

2010

2011

2012 ¹

2013

2014

Ammattikorkeakoulut 1 000 henkilöä 38.2 40

39.5

30 20

21.0

38.8

21.9

38.3

22.9

38.6

37.5 23.9

24.8

25.0

10

2009

2010

2011 Uudet opiskelijat

2012

2013

2014

Suoritetut tutkinnot

¹Uusien opiskelijoiden laskentatapa muuttui vuonna 2012. Luvut ennen ja jälkeen vuoden 2012 eivät ole vertailukelpoisia.

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

KOULUTUS

Akavaaka — syksy 2015 59

Vuonna 2014 valmistui 1 900 uutta tohtoria.

Yliopistoissa suoritettiin 14 900 ylempää korkeakoulututkintoa ja 13 600 alempaa korkeakoulututkintoa vuonna 2014. Tohtoreita valmistui 1 900. Kaikkiaan vuonna 2014 yliopistoissa suoritettiin yhteensä 31 200 tutkintoa, 800 tutkintoa enemmän kuin edellisvuonna.

Ammattikorkeakoulututkintojen määrä on kasvanut tasaisesti viisi vuotta. Vuonna 2014 suoritettiin 25 000 tutkintoa, joka on noin 200 tutkintoa enemmän kuin edellisenä vuotena. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrä on kasvanut kaikkein voimakkaimmin.

Vuonna 2014 suoritettiin 2 100 ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

Taulukko 4.1 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2014 Uudet opiskelijat

Osuus, %

Suoritetut tutkinnot

Osuus, %

Alempi korkeakoulututkinto

17 538

65.0

13 640

43.8

Ylempi korkeakoulututkinto

7 033

26.1

14 920

47.9

668

2.5

580

1.9

Yliopistot/koulutusaste

Lääkärien erikoistumiskoulutus Lisensiaatintutkinto Tohtorintutkinto Yliopistot yhteensä

108

0.4

155

0.5

1 651

6.1

1 869

6.0

26 998

100

31 164

100

28 548

74.0

18 685

74.7

6 564

17.0

4 202

16.8

Ammattikorkeakoulut/koulutustyyppi Amk-tutkintoon johtava nuorten koulutus Amk-tutkintoon johtava aikuiskoulutus

3 462

9.0

2 115

8.5

Ammattikorkeakoulut yhteensä

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto

38 574

100

25 002

100

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut yhteensä

65 572

56 166

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

60 Akavaaka — syksy 2015

KOULUTUS

Puolet yliopistoopiskelijoista suorittaa tutkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin.

Opinnoista suoriutuminen vaihtelee koulutusaloittain Puolet yliopisto-opiskelijoista suorittaa alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Opinnoista suoriutuminen kuitenkin vaihtelee koulutusaloittain. Tutkintojen suoritusajat ovat lyhimmät humanistisella ja kasvatusalalla, joissa Tilastokeskuksen vuoden 2013 Koulutustilaston mukaan 61 prosenttia suoritti alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan nopeimmin yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla, joissa 29 prosenttia suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin.

Myös ammattikorkeakoulututkintojen suoritusajat vaihtelevat koulutusaloittain. Nopeimmin ammattikorkeakoulututkinto suoritettiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla, joissa 66 prosenttia suoritti tutkinnon 4,5 vuodessa tai nopeammin. Ammattikorkeakoulututkinnon suoritti 4,5 vuodessa tai nopeammin 44 prosenttia. Opinnoista suoriutumista mitataan läpäisyasteilla, joka kertoo mikä osuus opiskelijoista suorittaa tutkinnon valitun ajanjakson, esimerkiksi 4,5 vuoden kuluessa tai nopeammin.

Kuvio 4.3 Yliopistokoulutuksen viiden ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013 Koulutusalat yhteensä

Alempi tai ylempi korkeakoulututkinto

51

22

Ylempi korkeakoulututkinto

61

Humanistinen ja kasvatusala

24

Kulttuuriala

60

26

59

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

29

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

56

16

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

54

25 41

Tekniikan ja liikenteen ala

18 35

Luonnonvara- ja ympäristöala

15 33

Luonnontieteiden ala

12 0

10

20

30

40

50

60

% 70

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

KOULUTUS

Akavaaka — syksy 2015 61

Kuvio 4.4 Ammattikorkeakoulutuksen neljän ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013 Koulutusalat yhteensä

44

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

66

Humanistinen ja kasvatusala

52

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

48

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

47

Kulttuuriala

40

Luonnontieteiden ala

31

Luonnonvara- ja ympäristöala

29

Tekniikan ja liikenteen ala

26 0

10

20

30

40

50

60

% 80

70

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

Työnteko opintojen ohessa saattaa viivästyttää valmistumista.

Toisaalta hankittu työkokemus edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen. Opiskelijat ovat verraten suuri työvoimareservi. Yli puolet 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista teki töitä opintojen ohella vuonna 2013. Heitä oli yhteensä noin 300 000. Lähes 60 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kävi töissä samalla kun opiskeli. Työssäkäyvien opiskelijoiden osuudet olivat kuitenkin laskeneet edellisvuodesta kaikilla koulutustasoilla yliopisto-opiskelijoita lukuunottamatta.

Kuvio 4.5 Työssäkäyvien opiskelijoiden osuus 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista 2013 Kaikki opiskelijat (18 vuotta täyttäneitä 576 600)

52

Lukiokoulutus (45 200)

27

Ammatillinen koulutus (225 500)

50

Ammattikorkeakoulutus (138 800)

56

Yliopistokoulutus (167 200)

58

0

10

20

30

40

50

% 60

Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot

Kolmannes akavalaisista ei osallistu työnantajan kustantamaan koulutukseen Kolmannes akavalaisista ei osallistunut vuoden 2013 aikana työnantajan kustantamaan ammatillista osaamista edistävään koulutukseen, osoittaa Akavan teettämä kysely. Viidenneksellä akavalaisista kertyi alle kolme työnantajan kustantamaa koulutuspäivää. Naiset osallistuvat koulutukseen miehiä useammin ja 35–50-vuotiaat useammin kuin heitä nuoremmat tai vanhemmat.

62 Akavaaka — syksy 2015

KOULUTUS

Akavalaisista ammattiryhmistä koulutukseen osallistuminen on yleisintä sosiaali-, terveys- ja opetusalojen asiantuntijoilla. Kuntasektorilla työskentelevät akavalaiset osallistuvat useammin työnantajan kustantamaan koulutukseen kuin valtiolla ja yksityisellä sektorilla työskentelevät. Akavalaiset katsovat, että osaamisen kehittämiseksi tarpeellisinta on oman alan lyhytkestoinen koulutus, joka ylläpitää ja täydentää osaamista.

Koulutuspäivien lukumäärä, keskiarvo*

Kuvio 4.6 Akavalaisten osallistuminen työnantajan kustantamaan koulutuksen vuonna 2013 Kaikki

21

32

Miehet

21

37

Naiset

27

4.8

48

4.7

42

4.9

52

21

Ikäryhmä Alle 35 Yli 50

4.6

47

18

34

4.8

51

21

28

5.3

39

24

38

35–50 Ammatti Johtajat

21

31

Yhteiskunta-alan ja lainopillisen alan asiantuntijat Tekniikan ja luonnontieteiden alan asiantuntijat

7

Opetusalan asiantuntijat

13

Terveydenhuollon alan asiantuntijat

11

4.6

53

26

16

Sosiaalialan asiantuntijat

4.7

41

22

24

5.4

45

25

34

Liike-elämän ja hallinnon alan asiantuntijat

4.7

48

47

4.0

58

4.8

68

20

7.0

77

12

Työnantaja Valtio

43

Kunta

13

Yksityinen

5.2

66 25

31 0

20 Ei osallistunut

5.1

39

17

21

44

40

60

Alle kolme päivää

% 100

80

4.3

Vähintään kolme päivää

*Keskiarvo on laskettu niiltä, jotka osallistuivat vuoden 2013 aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen.

Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2014

Kuvio 4.7 Akavalaisten koulutustarpeet seuraavien kahden vuoden aikana Oman alan lyhytkestoista, osaamista ylläpitävää, päivittävää, täydentävää koulutusta

79

Ammatin vaihtoon tähtäävää tutkintoon johtavaa tai muuta koulutusta

4

Oman alan tai omaa alaa sivuavaa tutkintoon johtavaa koulutusta

3

Pitkäkestoista koulutusta omalta alalta

2

Minulla ei ole tarvetta lisäkoulutukseen

8 2

Muuta koulutusta

3

En osaa sanoa 0

20

40

60

80

% 100

Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2014

KOULUTUS

Akavaaka — syksy 2015 63

5 – Perustiedot akavalaisista

Neljännes akavalaisista on alle 30-vuotiaita ja yli puolet naisia.

Akavalaisia on lähes 600 000 Akavalaiset ovat korkeakoulutettuja ja järjestäytyvät pääasiassa oman tutkintonsa tai ammattikuntansa mukaiseen ammattiliittoon.

Akavaan kuuluu 35 jäsenjärjestöä, joilla oli yhteensä 589 000 jäsentä vuoden 2015 alussa. Luvussa ovat mukana kaikki työvoimaan kuuluvat jäsenet, opiskelija- ja eläkeläisjäsenet sekä työttömät tai muut jäsenmaksusta vapautetut jäsenet. Kasvua edellisestä vuodesta oli 4 000. Akavalaisten järjestäytymisaste on noin 70 prosenttia.

Korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat voivat liittyä oman alansa akavalaiseen liittoon jo opiskeluaikanaan. Akavan jäsenjärjestöihin kuuluu 111 000 opiskelijajäsentä. Akavan kokonaisjäsenmäärästä arviolta joka neljäs on alle 30-vuotias.

Kuvio 5.1 Akavan jäsenmäärän kehitys 2000–2015 1 000 jäsentä 600 500 400 300 200 375

391

409

2001

2002

424

436

448

2003

2004

2005

461

486

498

2007

2008

537

547

553

566

2009

2010

2011

2012

580

585

589

2013

2014

2015

100 0

2000

2006

Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset

Taulukko 5.1 Opiskelijat ja nuoret aikuiset Akavassa 2010–2015

Opiskelijajäsenet Alle 30-vuotias työvoima ”Nuoret” yhteensä ”Nuorten” osuus kokonaisjäsenmäärästä, %

2010

2011

2012

2013

2014

2015

101 400

102 000

105 600

109 800

109 600

111 300

38 600

40 400

36 700

33 600

39 700

38 600

140 000

142 300

142 200

143 400

149 300

149 800

26%

26%

25%

25%

26%

25%

Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset

66 Akavaaka — syksy 2015

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Akavan jäsenkunnasta yli puolet on naisia. Työvoimaan kuuluvien keski-ikä on 43 vuotta. Uudellamaalla asuu neljä kymmenestä, kolmannes pääkaupunkiseudulla. Lähes joka toisen (46 prosenttia) perheeseen kuuluu alle 18-vuotiaita lapsia. Akavalaisista 58 prosenttia tekee töitä yksityisen sektorin palveluksessa, 32 prosenttia kunnissa ja kuusi prosenttia valtiosektorilla. Ammatinharjoittajina toimii kolme prosenttia ja seurakunnat työllistävät yhden prosentin akavalaisista.

Keskivertoakavalainen tekee töitä 40,4 tuntia viikossa ja ansaitsee 4 340 euroa kuukaudessa. Tiedot käyvät ilmi taulukosta 5.3 ”Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2014” sivulla 69.

Henkilöiden määrä palkansaajakeskusjärjestöissä (1 000)

Kuvio 5.2 Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärien kehitys 1970–2015 1970 1980

64

1990

29

2010

47

28

2015

47

26

0

20 SAK (1 008 040)

40

60

STTK + TVK

STTK (549 476)

1 624

14

31

51

931

10

26

57

2000

5

26

70

1 879

18

2 092

25

2 204

27

2 146 % 100

80 Akava (588 865)

Selitteiden yhteydessä sulkeissa vuoden 2015 kokonaisjäsenmäärät, joissa mukana myös työttömät, eläkeläiset, opiskelijat ja vapaajäsenet Lähde: Palkansaajakeskusjärjestöjen kustannustenjako

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Akavaaka — syksy 2015 67

Taulukko 5.2 Akavan jäsenliitot ja jäsenmäärät 1.1.2015 Agronomiliitto Akavan Erityisalat Akavan Yleinen Ryhmä AYR

5 937 28 476 770

Diakoniatyöntekijöiden Liitto Dtl

1 905

Driftingenjörsförbundet i Finland

3 238

Esimiehet ja Asiantuntijat YTY

10 193

Insinööriliitto IL

70 838

Kirkon Akateemiset AKI

5 817

Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto KNT

1 169

KTK Tekniikan Asiantuntijat

9 053

Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL

7 940

Metsänhoitajaliitto Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

2 599 26 899 121 033

Professoriliitto

2 437

Päällystöliitto

4 050

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia Suomen Arkkitehtiliitto SAFA Suomen Ekonomit

23 622 2 341 51 465

Suomen Eläinlääkäriliitto

2 596

Suomen Farmasialiitto

7 794

Suomen Hammaslääkäriliitto

7 049

Suomen Lakimiesliitto

16 138

Suomen Lääkäriliitto

24 993

Suomen Psykologiliitto

6 817

Suomen Puheterapeuttiliitto

1 505

Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL

7 414

Suomen Työterveyshoitajaliitto Tekniikan akateemiset TEK

1 792 72 353

Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat

1 209

Tieteentekijöiden liitto

6 891

Tradenomiliitto TRAL Upseeriliitto Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL Yhteensä

29 549 6 106 12 157 4 720 588 865

Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset

68 Akavaaka — syksy 2015

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Taulukko 5.3 Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2014: miehet ja naiset Kaikki (100 %)

Miehet (48 %)

Naiset (52 %)

Kokoaikatyö

86 %

88 %

84 %

Osa-aikatyö

6%

3%

9%

Yrittäjä

4%

4%

3%

Päätoimi

Työtön

5%

5%

4%

100 %

100 %

100 %

Johtajat ja ylimmät virkamiehet

15 %

19 %

11 %

Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa

38 %

44 %

31 %

Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat

25 %

16 %

33 %

Asiantuntijat

18 %

16 %

19 %

Yhteensä Ammattiryhmä

Muut tehtävät

5%

5%

6%

100 %

100 %

100 %

Alle 30-vuotiaat

9%

9%

9%

30–39-vuotiaat

27 %

29 %

28 %

40–49-vuotiaat

27 %

28 %

27 %

50–59-vuotiaat

26 %

25 %

26 %

Yli 59-vuotiaat

11 %

8%

9%

Yhteensä

100 %

100 %

100 %

Keski-ikä

Yhteensä Ikäjakauma

43 vuotta

43 vuotta

43 vuotta

Vähintään alempi korkeakouluasteen tutkinto

84 %

82 %

87 %

Pääkaupunkiseudulla asuvat

33 %

32 %

33 %

Alle 18-vuotiaan lapsen vanhempia

46 %

48 %

44 %

Määräaikainen palvelussuhde*

11 %

8%

14 %

9.3

9.4

9.3

Kokonaisansiot 2014 (sis. tulospalkkiot), e/kk*

4 340

4 850

3 890

Tulospalkkioiden saajien osuus*

21 %

28 %

14 %

Palvelusvuodet nykyisessä työpaikassa, keskimäärin*

Tulospalkkiot saajaa kohden, e/kk*

410

480

300

Luontoisetujen saajien osuus*

48 %

56 %

42 %

Luontoisedut saajaa kohden, e/kk*

130

170

90

Kokonaistyöaika, tuntia/viikko*

40.4

41.1

39.6

Ylitöitä tehneiden osuus*

24 %

23 %

24 %

Niiden henkilöiden osuus, jotka eivät saaneet korvausta tehdyistä ylitöistä*

10 %

13 %

7%

*) Merkityt tiedot koskevat kokoaikatyössä olevia, muut tiedot työvoimaan kuuluvia Lähteet: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 2014 ja Palkkarakennetilasto 2014; Akavan jäsenliittojen ilmoitukset

PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA

Akavaaka — syksy 2015 69

Akavaaka-julkaisussa käytettyjä lähteitä ja aineistoja Akavan jäsenliitot Akavan luottamusmiesbarometri 2015 Akavan TNS Gallupilla teettämä mielipidekysely 2014 Palkansaajien tutkimuslaitos, työpapereita 298 Tilastokeskuksen Koulutustilastot Tilastokeskuksen Palkkarakennetilasto Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston palveluaineisto 2013 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2014 Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen vuosiaineistot 2008–2014 Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot Valtiovarainministeriö Verohallituksen Verotilasto 2013 Veronmaksajien Kansainvälinen palkkavertailu 2015

70 Akavaaka — syksy 2015

Kuvio- ja taulukkoluettelo Kuvio 1.1 Kuvio 1.2 Kuvio 1.3 Kuvio 1.4 Kuvio 1.5 Kuvio 1.6 Kuvio 1.7 Kuvio 1.8 Kuvio 1.9 Kuvio 1.11 Kuvio 1.12 Kuvio 1.13 Kuvio 1.14 Taulukko 1.1 Taulukko 1.2 Kuvio 1.15 Kuvio 1.16 Kuvio 1.17 Kuvio 1.18 Kuvio 1.19 Kuvio 2.1 Kuvio 2.2 Taulukko 2.1 Kuvio 2.3 Kuvio 2.4 Kuvio 2.5 Kuvio 2.6 Kuvio 2.7 Kuvio 2.8 Kuvio 2.9 Kuvio 2.10 Kuvio 2.11 Kuvio 2.12 Kuvio 2.13 Kuvio 2.14 Taulukko 1.1 Kuvio 3.1 Kuvio 3.2 Kuvio 3.3 Kuvio 3.4 Kuvio 3.5 Kuvio 3.6 Kuvio 3.7 Kuvio 3.8 Kuvio 3.9 Kuvio 3.10 Kuvio 3.11 Kuvio 3.12 Kuvio 3.13 Kuvio 3.14 Kuvio 3.15 Kuvio 3.16 Kuvio 4.1 Kuvio 4.2 Taulukko 4.1 Kuvio 4.3 Kuvio 4.4 Kuvio 4.5 Kuvio 4.6 Kuvio 4.7 Kuvio 5.1 Taulukko 5.1 Kuvio 5.2 Taulukko 5.2 Taulukko 5.3

Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Akavalaiset (444 000)................................................................. 6 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Koko työvoima (2 622 000)......................................................... 7 Akavalaisten määräaikaiset työsuhteet 2014......................................................................................................... 8 Työllisyysaste iän mukaan 2009 ja 2014................................................................................................................ 9 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 55–59-vuotiaat......................................................................................... 10 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 60–64-vuotiaat ........................................................................................ 10 55–64-vuotiaiden työmarkkina-asema koulutuksen mukaan 2008–2014............................................................. 11 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Korkeakoulutetut (721 000).......................................................................... 12 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Kaikki työlliset (2 383 000) ........................................................................... 13 Akavalaiset miehet ja naiset toimialoittain 2014.................................................................................................... 14 Tutkimus ja kehittämistoiminnan korkeakoulutetun henkilöstön määrän muutos 2005–2013 ............................. 15 Korkeakoulutetut yrittäjät ja ammatinharjoittajat 2008–2014 ............................................................................... 16 Työttömyysasteet koulutusasteen mukaan 1990–2014......................................................................................... 17 Henkilöstön vähentämisen tavat akavalaisten työpaikoilla ................................................................................... 18 Työttömät koulutusasteittain, kaikki...................................................................................................................... 19 Työttömät koulutusasteittain, vastavalmistuneet.................................................................................................. 19 Työttömät koulutusaloittain, yleisimmät akavalaistutkinnot..................................................................................20 Työttömien osuus työvoimasta tutkinnottain........................................................................................................ 21 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, korkeakoulutetut, elokuu...................................................... 22 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, muut kuin korkeakoulutetut, elokuu..................................... 22 Työttömyyden kesto 2012–2015............................................................................................................................ 23 Henkilöstöjärjestelmät akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla ..................................................................... 26 Akavalaisia luottamusmiehiä työllistävät ongelmat ja sopimustulkinnat............................................................... 27 Akavalaisten viikkotyöaika 2014............................................................................................................................. 28 Ylityötä tekevät palkansaajat 2014......................................................................................................................... 29 Iltaisin töitä tekevät palkansajat 2014....................................................................................................................30 Työajoissa joustaminen työstä johtuvista syistä.................................................................................................... 31 Työajoissa eri syistä joustavat palkansaajat .......................................................................................................... 32 Työajan seuranta................................................................................................................................................... 33 Työaikapankit akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla................................................................................... 33 Liikkuminen päätyöpaikan ulkopuolella työn takia................................................................................................ 34 Työn henkinen rasittavuus ja haittaava kiire.......................................................................................................... 35 Sairaana työskentely edellisten 12 kuukauden aikana ylemmillä toimihenkilöillä.................................................. 36 Eripituisten sairauspoissaolojen yleisyys ylemmillä toimihenkilöillä...................................................................... 37 Esimiestehtävät ylempien toimihenkilöiden työssä .............................................................................................. 38 Kokonaisansiot 2014.............................................................................................................................................. 42 Tulospalkkiot 2014................................................................................................................................................. 43 Luontoisedut 2014................................................................................................................................................ 43 Kokonaisansioiden hajonnat 2014 (ilman tulospalkkioita).....................................................................................44 Akavalaisten kokonaisansiot työnantajan ja iän mukaan 2014 .............................................................................. 45 Palkansaajien kokonaisansiot koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2014.......................................................... 45 Kokonaisansioiden kehitys 2006–2014.................................................................................................................46 Korkeakoulutettujen bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012 ...................................................................... 47 Korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012......................................... 47 Korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero joissakin Euroopan maissa 2012.......................................................................................................................................... 48 Ansio- ja sairauspäiväraha työttömyyttä tai sairautta edeltävän palkkatason mukaan, e/kk.................................49 Palkansaajien rajaveroprosentit ja tuloveroasteet 2015 ja 2016 (arvio)..................................................................50 Akavalaisten osuudet palkansaajista, palkoista ja veroista 2013 ........................................................................... 51 Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja joissakin Euroopan maissa 2015.................................... 52 Palkansaajien tuloveroaste 5 140 e/kk ansaitsevilla 2015...................................................................................... 53 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: yhden hengen taloudet................................................................................ 54 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: perheet, joissa 4- ja 10-vuotiaat lapset......................................................... 55 25–64-vuotiaat koulutusasteen mukaan 1975–2014.............................................................................................. 58 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2009–2014.............................. 59 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2014.........................................60 Yliopistokoulutuksen viiden ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013 ............................................ 61 Ammattikorkeakoulutuksen neljän ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013.................................. 62 Työssäkäyvien opiskelijoiden osuus 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista 2013..................................................... 62 Akavalaisten osallistuminen työnantajan kustantamaan koulutuksen vuonna 2013............................................. 63 Akavalaisten koulutustarpeet seuraavien kahden vuoden aikana......................................................................... 63 Akavan jäsenmäärän kehitys 2000–2015.............................................................................................................. 66 Opiskelijat ja nuoret aikuiset Akavassa 2010–2015................................................................................................ 66 Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärien kehitys 1970–2015........................................................................................ 67 Akavan jäsenliitot ja jäsenmäärät 1.1.2015.............................................................................................................. 68 Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2014: miehet ja naiset............................................................... 69

www.akava.fi/akavaaka