6 minute read

KUKA Toivoa taloudesta

Tapailun alettua Utriainen oli nopeasti ”aivan täysin myyty”. Huumori toimi hyvin yhteen, ja heistä muodostui vahva tiimi.

Yhteistyökykyä kysyttiin nopeasti. Rautasen täti etsi Torstilan tilalle jatkajaa. Veljentytär alkoi pohtia elämänmuutosta tosissaan. Vain puolen vuoden seurustelun jälkeen Rautanen kertoi Utriaiselle, että hänellä olisi kohta maatila Joroisissa.

”Olisin tullut tänne myös ilman Juhaa. En tiedä, millaiseksi eläminen ja tekeminen täällä olisi siinä tilanteessa muotoutunut.”, Rautanen sanoo.

Sitä ei tarvinnut miettiä, sillä Utriainen tiesi tulevansa mukaan. Päätöstä vahvisti se, millainen paikka Torstila oli. Kun Rautanen toi metsästystä harrastavan Utriaisen tilalle ensimmäistä kertaa alkuvuodesta 2015, pellolla käyskentelivät kauriit ja keväinen luonto oli upeimmillaan.

Koulutus auttoi uudelle uralle

Maatilan sukupolvenvaihdos on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Sen tekemisessä ja tulevaisuuden valmistelussa paria auttoi kummankin koulutustausta.

”Pystyimme tekemään liiketoimintasuunnitelman ja siihen liittyvät laskelmat itse sekä pyörittelemään skenaarioita tuotantosuuntien välillä”, Rautanen sanoo.

Uuden elämän alku oli jatkuvaa tiedonhankintaa, soveltamista ja ongelmanratkaisua. Rautanen ja Utriainen eivät tienneet maanviljelystä juuri mitään, mutta oppimisen lainalaisuudet pätevät alasta tai työstä riippumatta. Kun onnistumisia karttui, oppiminen palkitsi.

”Kun ensimmäistä kertaa kylvät pellon, mikä on teknisesti monimutkainen suoritus, ja sitten sieltä kasvaa jotain, niin hitto! Piru vie!” Utriainen innostuu.

”Ensimmäisistä taimista otettiin aika monta kuvaa”, nauraa myös Rautanen.

Moderni maanviljely on osoittautunut kiehtovaksi yhdistelmäksi perusasioita ja kyläyhteisöä, tieteitä, globaaleja markkinoita ja huipputeknologiaa tekoälysovelluksineen.

Kevään ensimmäinen taimi on kuitenkin ihme vuodesta toiseen. Arki rytmittyy vuodenkierron ja sääolosuhteiden mukaan.

Arkena ei istuta ruuhkissa tai juosta harrastuksesta toiseen. Kun perheen 7-, 5- ja 2-vuotiaat lapset tulevat koulusta ja hoidosta kotiin, he ovat mukana esimerkiksi kokemassa katiskoja ja arvioimassa kasvustojen kehitystä peltokierroksella. Yhdessä harrastetaan partiota ja käydään naapurikunnassa uimahallissa.

Toisesta kulmasta katsottuna Rautasen ja Utriaisen arki on kaukana perusasioista. Heidän yritystoimintansa on kansainvälistä, suurta ja vaativaa. Jotta voi viljellä maata luomuna, pitää ymmärtää biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Myös koneita pitää osata käyttää, korjata ja huoltaa. Toiminta vaatii globaalien viljamarkkinoiden ja ruokaketjun ymmärtämistä sekä yritystoimintaan kuuluvaa suunnittelua ja kehittämistä.

”Arvostan suuresti kollegoita, jotka pystyvät pyörittämään omaa maatalousyritystä kannattavasti”, Utriainen kehuu.

Paradoksaalista on, että juuri Joroisissa Rautasen ja Utriaisen elämä on myös hyvin kansainvälistä. He myyvät viljaa Saksaan ja hakevat uusia asiakkaita Keski-Euroopasta. Tilalla on ollut ranskalaisia au paireja ja harjoittelijoita. Myös Joroisten kunnan elämä on kansainvälistä, esimerkiksi ukrainalaisia on paljon, ja läheisellä salaattitehtaalla paljon ulkomaista työvoimaa.

”Täällä on jopa monikulttuurisempi meininki kuin aikaisemmassa elämässämme”, Utriainen huomauttaa.

Yksinäisyyttä ja yhteisöä

Rautanen ja Utriainen aloittivat viljelyn Torstilassa keväällä 2017. Kuuteen vuoteen on mahtunut myös vastoinkäymisiä. Koneiden, säiden ja vaihtelevan lainsäädännön kanssa kaikki ei aina mene putkeen.

Rautaselle vaikeinta on ajoittain ollut se, ettei ole muuta työyhteisöä kuin oma puoliso. Aluksi pari ei edes tuntenut paikkakunnalta juuri ketään.

”Sittemmin olen saanut ystäviä, ja harrastusten kautta on tullut sosiaalisia kontakteja.”

Parille on muodostunut selkeä työnjako. Rautanen vastaa taloudesta, viljelysuunnitelmista, myynneistä, ostoista ja hankinnoista. Utriainen tekee enemmän käytännön töitä pellolla ja vastaa konekannasta. Leikkuupuimurin ajo on kuitenkin vaimon vastuulla.

Työskentely yhdessä on intensiivistä, ja pinna voi kiristyä etenkin kiireaikaan kesäisin.

”Mutta tiukoistakin tilanteista päästään yli. Ammennamme energiaa toisistamme ja arvostamme toistemme päätöksiä ja työtä”, sanoo Rautanen.

Maaseutu tarvitsee ihmisiä ja palveluja

Perhe haluaa jatkossakin asua maalla. Yritystoiminnan lisäksi Rautanen ja Utriainen haluavat olla mukana kehittämässä kestäviä viljelymenetelmiä, maatalouden automatisaatiota ja alaan liittyvää uutta teknologiaa. Maan ja vesistöjen kunto ja luonnon biodiversiteetti ovat heille tärkeitä arvoja.

Pari haluaa kehittää myös suomalaista maaseutua. Utriainen huomauttaa haja-asutusalueiden asutuksen olevan tärkeää paitsi turvallisuuden myös kotimaisen ruuantuotannon kannalta.

”Ruuantuotantoa ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Eivätkä he tee sitä ilman muita ihmisiä ja palveluja, kuten kouluja ja kauppoja.”

Rautanen lisää, että maaseudun elinvoimaisuudessa on kyse myös maisema- ja matkailuarvoista – ja ennen kaikkea elämästä.

”Oman kokemukseni perusteella ihmisen on hyvä elää täällä.”

Torstilan tilan heinäparvella on järjestetty monet juhlat. Arnevi Rautasen ja Juha Utriaisen yritys tarjoaa myös majoituspalvelua.

Arnevi Rautanen

• Valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 2006.

• Nissan Nordic Europe Oy, Section Manager, Accessories 2006–2012.

• Nissan Europe SAS, Sales & Marketing Manager, Accessories 2012–2014.

• Suunto Oy, Global Brand Manager 2014–2017.

• Torstilan Luomutilan maanviljelijä ja yrittäjä 2017–

On myös

• Innostunut teatterista, jota harrastikin ensimmäisinä vuosina maalle muutettuaan.

• Verkostoituja: järjestää viikoittaisia tapaamisia seudun ulkomaalaisten kesken.

• Hallitusjäsen luomuviljelijöiden muodostamassa osuuskunnassa.

Juha Utriainen

• Valmistunut sähkö- ja tietoliikennetekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 2004.

• Työskennellyt opiskeluaikanaan Accenturella ohjelmoijana ja LM Ericssonilla diplomityöntekijänä.

• Accenture, Senior Manager, Financial Services 2004–2013.

• Avanade, Suomen toimitusprojekteista vastaava johtaja 2013–2017.

• Torstilan Luomutilan maanviljelijä ja yrittäjä 2017–

On myös

• Puukäsitöiden harrastaja kansalaisopistossa.

• Harrastaja-urheiluampuja.

• Avantouimari: Kolpan avantouintipaikka saunavuoroineen on yrittäjäpariskunnan yhteinen rentoutumispaikka.

Uusi ase antibioottiresistenssiä vastaan

Christopher Jonkergouw on kielitaitoinen mies. Hän puhuu äidinkielenään hollantia, haastattelussa keskustelemme englanniksi, ja useimmat hänen kollegoistaan Aalto-yliopistossa puhuvat suomea. Vapaa-ajallaan hän pelaa Espoo Rugby Clubissa, jossa joukkuetoverit ovat kotoisin useasta eri maasta.

Biologina hän on kuitenkin erityisen kiinnostunut bakteerien ”kielestä” ja viestinnästä.

Bakteerit eivät tietenkään puhu, mutta tunkeutuessaan ihmiskehoon ne välittävät toisilleen viestejä kemiallisten signaalien avulla.

”Hankalimmat ja pahimmin tartuntoja aiheuttavat bakteerit käyttävät hyväkseen signaalimolekyylejä. Monet tartuntaprosessit kytkeytyvät suoraan tähän signaalinvälitykseen”, Jonkergouw sanoo.

Olisiko ihmisten mahdollista puuttua bakteerien väliseen viestintään?

Tätä Jonkergouw ja hänen kollegansa parhaillaan selvittävät. Viestintään puuttuminen vähentäisi tartuntojen leviämisen todennäköisyyttä ja voisi samalla auttaa selättämään yhden nykymaailman suurimmista haasteista: antibioottiresistenssin eli bakteerien kyvyn vastustaa antibiootteja.

Antibioottiresistenssin vaarat

Vuonna 1945 skotlantilainen lääkäri Alexander Fleming sai Nobel-palkinnon penisilliinin keksimisestä. Tukholmassa pitämänsä juhlapuheen lopussa hän ennusti varsin tarkkanäköisesti tulevaa uhkakuvaa.

”Mahdollinen aliannostus saattaa aiheuttaa riskin”, hän varoitti.

”Laboratoriossa mikrobit saa helposti vastustuskykyisiksi penisilliinille altistamalla ne annoksille, jotka eivät riitä tappamaan niitä. Sama on toisinaan tapahtunut myös ihmiskehossa.”

Antibioottiresistenssistä on tullut huomattavasti suurempi ongelma kuin Fleming olisi koskaan voinut ennustaa. Viime vuosina se on synnyttänyt hiljaisen, salakavalan pandemian, joka on aiheuttanut suurta kärsimystä ja tappanut miljoonia ihmisiä.

The Lancet -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan antibioottiresistenssi aiheutti vuonna 2019 suoraan 1,27 miljoonaa kuolemaa. Joidenkin arvioiden mukaan vuosittainen luku voi nousta kymmeneen miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.

”Oikeastaan voidaan puhua bakteerien ja uusien hoitomuotojen kehittämisen välisestä kilpajuoksusta, jossa mikrobit ovat valitettavasti päässeet niskan päälle. Antibioottiresistenssi on levinnyt räjähdysmäisesti, kun taas uusien hoitomuotojen kehitys on jäänyt pahasti jälkeen. Maailman terveysjärjestö WHO:n seurannan mukaan uusia antibiootteja kehitetään huolestuttavan vähän”, Jonkergouw kertoo.

Johtaja Douglas Häggströmin mukaan keskeisin syy on uusien lääk- keiden kehitystyön korkea hinta. Häggströmin työnantaja, Baselin yliopiston yhteydessä toimiva INCATE-konsortio (INCubator for Antibacterial Therapies in Europe) auttaa yliopistoja kaupallistamaan antibioottiresistenssin selättämiseen liittyviä innovaatioita.

Kovaa peliä Alalla tiedetään, että vaikka antibiootti läpäisee kalliit kliiniset tutkimukset eli se on todettu tehokkaaksi, turvalliseksi ja saanut myyntiluvan, lääkärit saattavat käyttää sitä vasta viimeisenä oljenkortena.

”Koska resistenssi kehittyy koko väestön tasolla, lääkettä ei ole hyvä määrätä kovin usein. Kymmenen vuoden päästä patentti vanhenee, ja lääkeyhtiön toiveet ansaita investointikustannukset takaisin haihtuvat ilmaan”, Häggström selittää ja sanoo suoraan, että tieteestä on tullut kovaa peliä.

”Uusien luonnonraaka-aineiden osalta helpot löydöt on jo tehty. Luonnontuotteita on perinteisesti käytetty paljon, mutta nyt on löydetty lähes kaikki mahdollinen.”

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kehitteillä on myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Niihin lukeutuvat rokotteet, immunoterapia, bakteriofagit ja muut bakteereja tappavat virukset sekä tartunta- ja leviämistapoihin pureutuvat hoitomuodot.

Jonkergouw tutkii kollegojensa kanssa parhaillaan viime mainittuja. Ja keskiössä ovat bakteerien sijasta niin kutsutut virulenssitekijät.

Mitä ovat virulenssitekijät?

Jotta voisimme ymmärtää Jonkergouw’n tutkimusryhmän työtä, on tunnettava keinoja, joiden avulla bakteerit menestyvät. Bakteerien virulenssitekijöillä tarkoitetaan sekä niiden hyökkäysettä puolustuskeinoja.

Puolustuskeinoihin kuuluu esimerkiksi suojaava biofilmi, jonka mikrobit luovat pystyäkseen kerääntymään yhteen.

”Se voi näyttää vain limaiselta sotkulta mutta koostuu monenlaisista polymeereistä ja taudinaiheuttajista. Biofilmi suojaa mikrobiyhteisöä uhilta, kuten ihmisen immuunijärjestelmältä ja antibioottihoidolta”, Jonkergouw selventää.

Hyökkäysmenetelmiin kuuluvat muun muassa lipopolysakkaridien kaltaiset myrkylliset aineet eli toksiinit.

”Toksiinien avulla bakteerit heikentävät uhriensa puolustusta eli ihmisen immuunijärjestelmää. Bakteerit selviytyvät näistä olosuhteista mainiosti, mutta ihminen ei, joten syntyy tulehduksia ja soluja kuolee”, Jonkergouw sanoo.

Jos tutkijat onnistuisivat kehittämään tehokkaan tavan riisua bakteerit aseistaan, se auttaisi immuunijärjestelmää tai antibiootteja tuhoamaan mikrobit kokonaan, ennen kuin resistenssi ehtii muodostua.

Häiritään bakteerien viestintää Pystyäkseen hyödyntämään virulenssitekijöitä bakteerien on kommunikoitava keskenään.

Tähän tarkoitukseen ne tuottavat signaalimolekyylejä, joita muut bakteerit pystyvät aistimaan. Kun mikrobiyhteisö on kasvanut riittävän suureksi, se voi käyttää yhteisiä resursseja toksiinien ja biofilmien tuotantoon, mikä vaatii runsaasti energiaa. Yhteistyö parantaa tartuttamismahdollisuutta. Yksisoluisuudestaan huolimatta myös bakteerit luottavat siis joukkovoimaan.

Bakteerien viestintätavat muodostavat Jonkergouw’n tutkimuksen ytimen.

”Pari vuotta sitten tutkimme laboratoriossa molekyylejä, jotka pystyvät häiritsemään bakteerien kommunikointia. Havaitsimme, että samoilla keinoilla pystyttäisiin häiritsemään myös WHO:n määrittämiin korkean prioriteetin resistentteihin patogeeneihin kuuluvien Acinetobacter baumannii- ja Pseudomonas aeruginosa -bakteerien viestintää. Yleensä tämänkaltaiset yritykset eivät tutkimustyössä onnistu, mutta tässä tapauksessa havaitsimme menetelmän toimivan tehokkaasti ja vieläpä ongelmallisimpia patogeenejä vastaan”, hän kertoo.

Sittemmin tutkimusryhmä on kartoittanut uusia tapoja häiritä bakteerien kommunikointia ja heikentää siten virulenssitekijöiden tehoa. Jonkerouw kehittää kollegojensa Ekaterina Osmekhinan ja Katarzyna

Leskisen sekä lääkekehityskonkari Tuula Heinosen kanssa löydösten pohjalta hoitomenetelmää Arivin Therapeutics -nimisessä startupyrityksessä.

Arivinin työstä voivat hyötyä erityisesti potilaat, joiden sairaus tekee heistä tavallista haavoittuvampia keuhkojen bakteeri-infektioille. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi kystinen fibroosi ja keuhkoahtaumatauti.

Arivin-tiimin menetelmä hidastaa vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä. Kun bakteereja ei yritetä tappaa, vaan ainoastaan häiritään niiden välistä viestintää, taudinaiheuttajia ei myöskään pakoteta kehittymään vahvemmiksi tai etsimään uusia puolustautumiskeinoja.

Menetelmä tehoaa myös yleistyneisiin superbakteereihin, jotka ovat erittäin vastustuskykyisiä antibiooteille.

Jonkergouw ja tiimin muut jäsenet tietävät, että varsinaisen hoitomenetelmän lanseeraukseen on vielä matkaa. Alku on kuitenkin ollut vakuuttava, ja tieteellinen pohja näyttää vahvalta. Arivin valittiin hiljattain ensimmäisellä kierroksella INCATE-yrityshautomoon.

Onnistuessaankaan Arivinin menetelmä ei voi yksin ratkaista koko antibioottiresistenssiin liittyvää ongelmaa. Se voi kuitenkin oleellisesti haitata bakteerien elämää ja lisätä antibioottien tehoa ja käyttöaikaa.