Tieteestä
Silitys soikoon Tekniikka voi tehdä soittajan kenestä tahansa. Aivot rakastavat musiikkia, mutta korvien kanssa pitää olla tarkkana. Teksti: Minna Hölttä Kuva: Jaakko Kahilaniemi KUN KANSAINVÄLINEN asiantuntija-
ryhmä saapui vuosi sitten arvioimaan Aalto-yliopiston tutkimusta ja taiteellista toimintaa, akatemiatutkija Koray Tahiroğlu esitti heille silitysmusiikkia. Tahiroğlun opiskelija oli tehnyt erikoisen instrumentin silitysraudasta ja -laudasta sekä tietokoneesta. Raudan infrapunalukija tunnistaa laudan eri värisävyt ja siirtää tiedon tietokoneelle, joka muuttaa sävyt säveliksi. Kuulostaa hauskalta! Äänen ja fyysisen vuorovaikutuksen tutkimusryhmää vetävän Tahiroğlun ja audiosignaalinkäsittelyn professori Vesa Välimäen mukaan kyse on myös isommasta ideasta. ”Kaikki pitävät musiikista. Me haluamme, että kaikilla olisi mahdollisuus myös nauttia sen soittamisesta”, Välimäki sanoo.
Opettaa kieltä ja hoitaa mieltä
Kuulo on aisteistamme vikkelimpiä, ja musiikki laukaiseekin tunnereaktioita nopeammin kuin mikään muu taidemuoto. Jo suosikkikappaleen lempikohdan odottaminen saa aivot erittämään dopamiinia, mielihyvän välittäjäainetta. Musiikki vaikuttaa kuitenkin paljon muuhunkin kuin tunteisiin. Tutkimusten mukaan se esimerkiksi virkistää muistia, auttaa keskittymään ja vauhdittaa kielen oppimista. Erityisen paljon musiikista hyötyvät ne, jotka harrastavat sitä itse. Mitä nuorempana hommaan ryhtyy, sen parempi, mutta aivot hyötyvät myös aikuisiällä aloitetusta musisoinnista. Vesa Välimäki soitti jo lapsena pianoa ja huilua, innostui koulussa syntetisaattoreista ja pohti tosissaan ammattimuusikon uraa. Hän valitsi kuitenkin diplomi-insinööriopinnot, koska saattoi samalla perehtyä akustiikkaan. Koray Tahiroğlu musisoi bändeissä, opiskeli Istanbulissa arkkitehdiksi ja koki herätyksen päästessään osaksi tiimiä, joka vuonna 1995 toteutti digitaalisten tekniikoiden avulla yhden internetin ensimmäisistä virtuaalimuseoista: Istanbulin maalaus- ja veistosmuseon. ”Se, että saatoin digitaalisesti tehdä aiemmin mahdottomia asioita oli urani käännekohta.” Nyt sekä Välimäki että Tahiroğlu ovat mukana Aalto-yliopiston akustiikan 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25
laboratoriossa. Se on monitieteinen keskus, joka kokoaa yhteen alan tutkijat, opettajat ja opiskelijat signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitokselta, tietotekniikan laitokselta sekä median laitokselta. Välimäen erikoisalaa on muun muassa kuulokkeiden ja kaiuttimien äänenlaadun kehittäminen sekä virtuaalinen äänitekniikka, kuten vaikka Jimi Hendrixin kitarasoundin mallintaminen ja koodaaminen. Tahiroğlu tutkii musiikin, tekniikan ja ihmisten vuorovaikutusta. Parhaillaan kaksikko ideoi yhdessä uusia soittimia – joiden yksityiskohdista he eivät vielä suostu hiiskahtamaan. Perinteisten instrumenttien opettelu vaatii usein kovaa motivaatiota ja ahkeraa harjoittelua. Vaikka jokainen meistä saa syntymälahjana kyvyn ymmärtää musiikkia, moni ei uskalla edes yrittää
tuottaa sitä itse, koska uskoo olevansa rytmitajuton tai laulutaidoton. ”Tietokoneen avulla melkein mikä tahansa esine saadaan soimaan koskettamalla. Maljakko voi kuulostaa vaikka rummuilta tai sinfoniaorkesterilta”, Välimäki sanoo. ”Jokainen osaa käyttää puhelinta tai silitysrautaa, joten miksei niistä voisi jalostaa instrumentteja? Me haluamme antaa ihmisille keinoja tuottaa pienellä vaivalla jotain kaunista”, Tahiroğlu sanoo.
Hertsit ja desibelit
Se, miltä jokin kuulostaa, riippuu äänestä, tilasta ja kuulijasta. Kuuleminen on fysiologisena prosessina suoraviivainen: ääniaallot muuttuvat korvassa hermosolujen sähköisiksi signaaleiksi, jotka kulkevat tulkittaviksi
