Issuu

HEILU

JOULUKUU

N:o 51975

· . . tämä merkki on osoitus alkuperäisestä JetFin-räpylästä!

tämä on kaikkien aikojen pisimmälle kehitetty räpylä, joka on saanut tunnustusta kaikkialla missä asiantuntijat ovat sitä testanneet. Veden läpivirtausmenetelmän ansiosta liikkuminen on tehokkaampaa ja nopeampaa - samalla lihasvoimalla. Tiedustele paikkakuntasi sukellus- ja urheiluvälineliikkeistä!

NÄMÄ OVAT JÄLJITELMIÄ: Made In USA

Made In Ja.,.n

Made In Brltaln

Made In Speln

Mede In Itely

Made In Greece

li\\

j' ~ \ I l..

--< ..... . ...

_-t,:\ "

Kannattaa kysyä aitoa!

Rauhankatu 5 20100 Turku 10 puh. 921 - 337790

PÄÄTOIMITTAJALlA Vuosi päättyy ja on aika tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä. Vuoden teemana 011 "Sukella turvall isesti" lyhyesti ja ytimekkäästi. Mielestäni onnistunut tunnus, koska vakavammi lta onnettomuuksilta säästyttiin, ainakin järjestäytyneidel'! sukeltajien osalta. Kun onnettomuuksia kuitenkin sattui, ei turvallisuus vjelä ole sitä mitä sen pitäisi olla. Tulevaisuudessa tullaankin painottamaan turvallista sukeltamista enemm,än kuin tAhän asti. Siihen tähtää syyskokouksessa perustettu turvallisuusvaliokunta. Muuten on vuosi ollut vaihteleva. On sukellettu siellä ja täällä. Merkit näyttävät, että harrastuksemme leviää entistä nopeammin. Televisiosta tulevat sukellusfilmitkin innostavat uusia tulokkaita vedenalaisille poluille. Koulutukseen on kiinnitettävä lisää huomiota, on saatava lisää kouluttajia. On tehtävä jotakin tason säilyttämiseksi. "Vanhat" kouluttajat alkavat väsyä ja siirtyä sivuun. Arvostetaanko heidän työtään tarpeeksi? Usein kouluttajat saavat vihat . niskoilleen vaatiessaan kurssille elintilaa muutenkin täysissä halleissa. Käsi sydämelle, "vanhat sukeltajat", käyttekö hallilla vain tavan vuoksi ,uimassa 100-200 metriä? Vai käytättekö aikanne tosiaan harjoitteluun tai edes pohjakunnon säilyttämiseen. Kouvolassa oli syyskokous. Ihmeekseni totesin, että suu'" joukko kerhoja oli jättänyt jäsenmaksunsa suorittamaUa. Kuitenkin he ovat valmiita ottamaan vastaan Liiton palveluksia lehteämme myöten.

URHEILU ,

SUKELTAJA Sisällysluettelo 1975 12.15. Siv. 3

Päätoimittajalta Puheenjohtaja ja sihteeri 5 Yht. Pohjoismainen ponsi 6-7 Nyt kun kesäleiri mennyt on 8 Hallilajien SM - Turussa 9 Luolasukelluskokeiluja 11 "Hukkumisohje" 12-13 Technological and scientific sumposium 4

14 16 17 18 19 20 21

Hindenburg 19. 11. 1942 ja 1. 11. 1975 Kalakukkosukellus -75 SM-yösuunnistus Veneitä Kort sammanfattning Suunnistus kilpailumuotona Ruotsissa hyväksytyt regulaattorit

Kansikuva : Hannu Koskinen, H1NDENBUR

Kulunut vuosi ei o,le ollut niitä helpoimpia. Monta mutkaa on ollut matkassa ja kaikenlaisia salakuoppia mat ... kan varrella. Jotenkin luovien niistä on selvitty. Yhtenä pahana salakarina 9" ollut ja on edelleenkin kerhojen liittyminen piireihin tai oikeammin liittymättömyys. Kuitenkin liittyminen olisi elintärkeä liittomme toiminnalle. Nyt joudumme rasittamaan kerhoja jäsenmaksulIa saad~ksemme edes jostain tukea. Mikäli pHritoirninta saataisiin g1styyn, siirtyisi rasite enemmän SVUL: n kannettavaksi. Syyskokouksessa ihmeteltiin jäsenmaksun korotustarvetta. Kuitenkaan nykyinen jäsen maksu ei kata edes lehtemme tilausmaksua, muusta puhumattakaan. ' Vaatimassa osataan aina olla, mutta ollaanko rakentamassa. Syyskokouksen antina vaihtui myös puheenjohtajamme. Uusi on monivuotinen varapuheenjohtajamme ja koulutusvaliokunnan vetäjämme Mauri Vallema. Hyvä mies. Mies , jolla on selkärankaa ja jalat tukevasti maassa' eli juuri sellainen kuin tarvitsemme liittomme peräsimeen. Yrittäkäämme nyt joukolla pitää hänet ja antaa hänelle kaikki m~hdolli nen tuki hänen yrittäessään eheyttää liittomme toimintaa. Sinänsä jo mahtava työ , saati sitten sukeltajien kanssa', jotka kaikki haluavat olla "suuria ja kauniita". Mutta yhtä kaikki. Kiitokset Te ille kaikille, jotka olette auttaneet lehtemme tekemisessä. Toimituskunnan ja omasta puolestani toivotankin Teille HyVää ja Rauhallista Joulua ja sukellusrikasta uutta vuotta. 4

Uusi puheenjohtajamme MAURI VALLEMA

Asuu Tikkakoskella. lapset tyttö ja poika. Ammatti:

Ylivääpeli,

Naimisissa, Ilmavoimat.

Sukellukseen liittyvä kokemus. 1965 Sukeltajakurssi 14. Suojasukeltajakurssi 18. 1967 Raivaajasukeltajaku rss i 1967 1969 Liiton johtokunta koulutusjaos. 1972 Ui.ton varapuheenjohtaja. 1973- Sukellusneuvoston puheenjoht. 1975- SUSL: n puheenjohtaja. Sekä kokO ajan osall istuminen sukelluskoulutukseen seuralinjalla eri puolilla maata. Työn jälki on ollut nähtävissä ja tunnettavissa kaikissa koulutukseen liittyvås~a toiminnassa liittomme puitteissa. Eri yhteyksissä olemme oppineet "Maken" tuntemaan suorana ja rehtinä kaverina monenkirjavien sukeltajien joukossa. Monet ovat ne kokoukset , jotka on hänen asuntovaunussaan ja kotonaan pidetty. Aina on vastaanotto ollut yhtä hyvä. Toivotammekin lehden tekijöiden puolesta onnea ja menestystä uudessa työssäsi. Tehtävä on Sinulle haaste. Uskomme, että hoidat sen yhtä hyvin kuin muutkin saamasi puuhat. Mutta silti onnea tehtävällesi.

Puheenjohtajan palst~

Lehteen on tullut perille tieto, että se voisi olla paksummalle paperille painettu, väriä lisää sekä koko pitäisi olla A5. Paperi on näistä kait helpoin järjestää, joten tulen huomioimaan sen ensivuoden numeroita suunniteltaessa, ja kun edellinen hankittu paperierä on käytetty loppuun. Väriä saadaan, ,sitämukaa lisää, kun se mahtuu budjettiin, tai löytyy lisäväreille maksaja. Tässä tuntuu mahdottomalta. vaiheessa Nykyinen A4 koko on postituksen, arkistoinnin ym. sellaisen kannalta paras mahdollinen. Kiitoksia niille kerhoille, jotka ovat lähettäneet tai suunnittelevat lähettää, alustensa kuvia ja tietoja. Nurmeksessa sain viime kesänä tutustua ja nauttia paikallisen kerhon tiloista ja oloista. Kii tos I Olisi kiva muittenkin saada tietoa, miten Teillä. Näin julkista pyyntöä ei voine jättää täyttämättä, joten jäänen ootille. Kaamosterveisin

PASCALLASI: Uudet SI-yksiköt sa paine ilmaistaan Pascal'elna kovasta vastustuksesta huolimatta tuloaan. Uuden oppimisen helpottamiseksi valmistaa ruotsalainen painemittaritehdas NAF vanhoihin mittareihin uusia laseja, joihin on maalattu uudet yksiköt ylimenokauden helpottamiseksi. Itse tämän voi tehdä huopakynälläkln , muutoskertoimet on julkaistu tämän lehden numeross~ 5/74, sivulla 6. - ORA

Suomen Urheilusukeltajain Liitto (SUSL) on joht okunnan kokouksessaan 24/8-75 myöntänyt seuraaville henki10ille SVUL-75 muistomitalin heidän ansiokkaasta työstään sukellusurhei.. lun hyväks,i. JOUko Askola: monivuotisesta työstään urheilusukelluksen edistäm iseksi. Juhani Kuosmanen: Pohjanlahden alueen (piirin) kilpailutoi minnan kehi1täjana ja merkittävästä työs!'ä urheiluhengen luojana. Per Olof Jansson : monlvuoUsesta erittäin monipuolisesta ja pitkäaikaisesta, jopa uraauurtavasta työstä urheilumme hyväksi. Erkki Metsävuori : monivuotisesta koulutusjohtokunta-, valiokunta- sekä lehden päätoimittajatyöstään. Jouko Moisala: merkittävästä työstään Varsinais-Suomen sukelluspIirin kehittämiseksi. Kalevi Niemelä: Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana merkittävästä panoksestaan alueensa sukellusurheilun kehittämiseksi. Henrik Renwall: liiton puheenjohtajana sukellusurheilun kehittämiseksi. Henrik Rosenius: SVUL-hengen synnyttäjänä ja monivuotisesta liiton puheenjohtajuudesta. Mauri Vallema: monivuotisesta jOhtokunta-, liiton varapuheenjohtaja- sekä koulutusvaliokunnan puheenjohtajatyöstään . Mitalit jaettiin liiton syyskokouksessa 8. 11. 1975 Kouvolassa. Taas on vuosi lähes lopussa. Pidettiin syyskokous ja valittiin uusia tarmokkaita voimia kehittämään ja vetämään nuorukaistamme, SUSL: ia. Liitto perustettiin lähes kaksikymmentä vuotta sitten, mutta rohkenen silti kutsua sitä nuorukaiseksi. Kasvamme, muutumme ja ennen kaikkea voimistumme. Henkilökohtaisesti tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika toimia liiton puheenjohtajana. Siinä ajassa pystyy ehkä vasta perehtymään liiton ongelmiin, mutt& asioitten loppuun vieminen saattaa ajan lyhyyden vuoksi jäädä puoliväliin. Toimintamme ei vaikeutuisi eikä liittomme sisäinen demokratia vähenisi vaikka liittomme puheenjohtajan toimikausi pidennettäisiin kahdeksi vuodeksi. Jokainen, joka suostuu puheenjohtajuuteen, olisi tietoinen työkauden pituudesta ja varautuisi tehtäväänsä toisin kuin nyt. Puheenjohtajuus ei ole mikään välistä veto. Tehtävä vaatii uhrautuvaisuutta ja oma jokapäiväinen työ kärsii siitä mitä todennäköisimmin. Jokainen puheenjohtaja tietää toivottavasti-sen ryhtyessään liiton johtotehtävään. Kiusallinen tosiasia, on että liiton toiminta suuresti puheenjohtajan työpanoksesta

liittomme kaltaisessa pienessä liitossa. On ollut antoisaa toimia liitossamme. Asioita on ruodittu perinpohjin johtokunnassa mutta koskaan ei ole ollut sellainen tunne, ettei oltaisi menossa kehityksessä selvästi eteenpäin. Uudet asiat ovat joskus olleet vaikeasti ymmärrettävissä. Emme aina katso asioita samalla tavoin. Pitkän päälle päätökset ovat kuitenkin olleet lähes kaikkien mielenmukaiset. Olen toivonut enemmän jotain sellaista sukeltajien yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Piirissämme on monta pyrkimystä, mutta päällimmäisenä tulisi aina olla sukellusurheilumme kehittäminen. Kaupalliset intressit sekä kerhojen puitteissa että kerhojen ulkopuolella ovat viime vuosien aikana kasvaneet. Tämä on lisännyt liittoon kohdistuvaa painetta ja oikeutetusti on toivottu hyvin valvottua koulutusjärjestelmää ja ajanmukaista opetusmateriaalia. Tähän liiton resurssit eivät aina ole riittäneet. Rahaa on niukasti ja harrastukseen uhraavaa mieltä ei löydy riittävästi. Ajanoloon tilanne korjaantuu. Seuratessamme sukellusmaailman tapahtumia meidän tulisi olla kriittisiä ja suhtautua kuulemiimme ja näkemiimme asioihin positiivisesti. Lehdessämme pyrimme käsittelemään mahdollisimman monipuolisesti liittomme tapahtumia, mutta siitä huolimatta jää jatkuvasti ehkä suuriakin asioita käsittelemättä. Paljon tietoa jää kerhojen sihteerien ja p:.Jheenjohtajien selän taakse. Kääntykåä heidän puoleensa ja ravistakaa tiedot heistä. Tällä hetkellä jokainen liiton jäsen saa ilmaisjakeluna URHEILUSUKELTAJAlehden. Informaation kulku on parantunut viime vuosien aikana, mutta aivan selvää on, että meillä on vielä parantamisen varaa. Käyttäkää hanakammin liittomme lehden palstatiloja mielipiteittenne ilmaisemiseksi. Tuntuu monta kertaa siltä suuri osa sukelluskansasta vain ja kuuntelisi eikä loppujen lopuksi olisi valmis itse osallistumaan ajankohtaiseen keskusteluunl Toivotan uudelle 'puheenjohtajållemme, M. Vallemalle ja johtokunnalle työniloa ja menestystä tulevalle vuodelle ja kiitän edellistä puheenjohtajaa sen hyvästä yhteistyöstä. Terveisin Hencca

Pohjoismaiset Urheilusukeltajainliitot, Tanska, Suomi, Norja ja Ruotsi ovat marraskuun 23 päivänä 1975 hyväksyneet seuraavan ponnen. . Jokal"en sukeltaja jättäköön keräämättä kaikkea, jolla on biologista alkuperää tai arfceologls1a arvoa. Suosituksen tarkoituksena on välttää kaikenlaisten esineitten keräämisen kaikentyyppisistä hylyistä riippumatta niiden iästä. Mikäli biologisia näytteitä kerätään, on niiden konservoinnista pidettävä hyvää huolta .. Näytteitä ei tulisi kerätä paikoissa tai alueissa jossa vallitsee vilkas sukellustoiminta. KerhoJa kehotetaan vapaaehtoisesti rauhoittamaan omaa, useimmiten käytettyjä sukelluskohteita, kieltämällä sukeltajlansa keräämästä löytöjä, olipa löytö mitä tahansa. Pohjoismaiset urheilusukeltajainliitot kehottavat jäseniään ottamaan yhteyttä paikallisiin luonnonsuojelu- ja muinaismuistotoimintaa harrastaviln järJestöihin. Luomalla vapaaehtoisia vedenalaisia suoja-alueita toivovat pohjoismaiset liitot voivansa säilyttää erityisen mielenkiintoiset sukellusalueet tuleville sukupolville, silti rajoittamatta tai kieltämättä sukeltamisen sellaisissa paikoissa. Mikäli sukeltajat vapaaehtoisesti jättävät keräilyn, on mahdollista ja todennäköistä, että sukellusta ei kielletä näillä alueilla. Siinä tapauksessa olisi urheilusukeltaja jopa tervetullut kävijä rauhoitetuilla alueilla, missä hän saattaisi suorittaa hyödyllistä työtä tutkimalla ja kartoittamalla tulevia vedenalaisia rauhoitettuja alueita. Liiton puolesta H. Renvall Puheenjohtaja

NYT KUN

M NYT Tässä minun kokemukseni leiristä ja elokuvauksesta. Kaiken kokeneilla on tietenkin näihin lisättävää ja huomautettavaa, mutta siitä vaan. Minusta siellä ainakin oli kivaa ja antoisaa. Ensi vuoden leiri on tähtäimessä varmasti muillakin kuin minulla. Kiitos kysymästä. Pienet poikani ovat edelleen hengissä, molemmat ilmeisesti oppivat elämään leirielämää erinomaisesti ja molempien peppu tottui 15-asteiseen meriveteen . Hyttyset eivät pahemmin purreet kumpaakaan, purkkiruoka kelpasi hyvin ja Jesse kyselee edelleen Hassea ja Timppaa ja Ninaa ja puhuu aamu pamauksesta. Sitä paitsi vaimo muistelee erityisellä lämmöllä rentouttavaa lomaa, jolloin sai nauttia kaikista nykyajan mukavuuksista ja olla vapaan kaikista lastenhoitohuolista .... Ensikertalaisen on vähän vaikea mennä puhumaan suuria sanoja liiton kesäleiristä, kun suurin osa muista on lähes kaiken kokenut ja osaa tehdä vertailuja eri tapahtumien välillä. Toisaalta lienee niin, että aloittelijan innolla varustettu oppipoika saa ehkä leiristä kaikkein eniten irti. Sitäpaitsi Eka on käyttänyt painostusta, niin että tässä tulee ... liiton kesäleirin paikaksi ei kai oikein kohtuudella voi kuvitella parempaa kuin Prästö. Luonnollisesti kohteiden kannalta olisi edullisempaa mennä johonkin ulkosaaristoon tms. mutta huolto ja muut yhteydet vaativat oman huomionsa. Joka tapauksessa koko liiton puitteissa järjestettävä leiri 01:1 aina useiden asioiden kompromissi. Kaikkien kaikkia vaatimuksia ei voida täyttää. Joka ei sitä tajua, älköön tutko kesäleirille narisemaan. Luonnollisesti meitä ihmisiä on moneen junaan ja sukeltajia jää vielä usein asemalIekin . Sen vuoksi ihailen leiritoimikunnan pinnaa, joka kesti ja kesti ja kesti. Ja jonka katkeaminenkin hoidettiin tyylikkäästi. Joku sanoi, että leirillä ei saanut sukeltaa tarpeeksi eikä ylipäänsä tiennyt mitä on tekeillä. Saatan olla kummallinen tyyppi kun menin vaatimaan tietoa asioista, jotka olivat epäselviä, mutta vakuutan, että kyseleminen on ainoa tapa saada selville asioita. Sukeltamisen määrästä voi tietenkin olla monta mieltä. Leirin tarkoitus kaiketi oli kuitenkin koulutus ja minusta oli tarpeellista, että sukelluksia oli sen verran vähän , että kaikki pystytt_in motivoi maan ja valmistelemaan tehokkaasti. Jos jO-

kI,J haluaa runsaasti tunteja, voi käyttää aikaansa leirille tulemisen asemesta lojumiseen kahdessa metrissä kesämökin laiturin vieressä. Tunteja tulee rutosti eikä ilmaakaan kulu haitallisen paljon. Leirihän meni miten meni. Ei varmasti ollut liiton tai leirin johdon syytä, että toinen viikko ei saanut suurta yJllisönsuosiota. Ilmeisesti ihmiset ·olivat vain järjestäneet lomansa juuri ensimmäiseksi viikoksi. Minullahan ei tietenkään ole mitään valittamista toisessakaan viikossa, sillä jäljelle jäänyt joukko oli erinomaisen hyvin yhteensopeutuvaa ja pystyi järjestämään sellaista hauskaa, mitä suuri lauma ei koskaan voi tehdä. Mutta jos ajatellaan leiritoimintaa periaatteessa, olisi toinenkin viikko täytynyt saada tuottavampaan toimintaan. Sen vuoksi saattaisi olla harkinnan arvoinen ehdotus järjestää edelleen kahden viikon mittainen kesäleiri, mutta jakaa se kahdeksi indenttiseksi viikoksi. Osanottajat voitaisiin näin jakaa myös tasaisemmin, eikä sellaisenkaan, joka voi olla paikalla vain yhden viikon, tarvitse olla huolissaan jonkun kivan kohteen menettämisestä. Tavallaanhan jo ·nyt oli pyrkimystä siihen suuntaan. Esimerkiksi sukellus Plussalle tehtiin kahteen kertaan. - ' Joka tapauksessa ehdotukseni kahden samanlaisen ohjelmaviikon järjestämisestä on liiton päättävien vapaassa harkinnassa. Jos ohjelmasta tulee puutetta, voitaisiin ehkä harkita seuraavanlaisia toimintoja: Eri kerhot voisivat esitellä toimintaansa. Eri puolilla maata on varmaan keksitty uusia ideoita, eivätkä ne kaikki varmaankaan niin varjeltavia salaisuuksia ole ettei niitä voitaisi kertoa toisille toiminnan rikastuttamiseksi. Laite-esittelyt olisivat varmasti paikallaan, koska viime kesänäkin huomattava osa joukosta oli niin tuoreita sukeltajia, että kokemusta ei oleesim. kuin yhdestä ainoasta regulaattorista. Minulle eräs tärkeä asia leirillä 011 televisio-ohjelman tekeminen. Sehän luonnollisesti sekoitti jonkin verran leirin ohjelmaa ja yksityisten sukeltajien

Puhdas oli puku ennen Kasfelholinaa.

"Mosse Weber". suunnitelmia. JOuduinhan rajoittamaan sukelluksia hylyille ja pyytämään muuta~ i lta erikoispalveluksia, jotka saattoIvat olla vähemmän mielen-

KESÄLEIRI

• • •

Matti Karhu. teen. Kiitos ja anteeks vielä. kerran. Ohjelma valmistuu pikku hiljaa muiden töiden ohel.la ja kerhot saavat tiedon esityspäivästä hyvissä ajoin etukäteen. Tuon ohjelman kuvaaminen antoi hyviä kokemuksia 16-millisen elokuvakameran käytöstä vedenalaisessa kuvauksessa. Itselleni kameran takana oleminen on vielä melko uusi homma, joten moni asia on vielä opettelemisen takana, mutta arvokkaita .asioita sain.,. tietooni tulevaa toimintaa varten.

"Luutnantti" Hasse.

Kamera valmis-kuvaus.

Uolevi ja Eka. kiintoisia. Näistä varmasti pahin oli tyttöjen taidonnäyte: suk lIus puolitoistametriä syvään Kastelholrrian lah-

Käyttämäni kamera on Yleisradion omaisuutta, merkiItään Bolex Paillard ja lasina 10-millinen laajakulma, valovoimaltaan 2. Vedenalainen kotelo on saman tehtaan suunnittelema ja valmistama erityisesti tuota kameratyyppiä varten ja se luonnollisesti pelaa kameran kanssa täysin yhteen. Kotelossa on kolme läpivientiä : aukon säätöä, laukaisua ja jousen vetoa varten. Etäisyyttä ei voi säätää sen jälkeen kun kamera on asetettu kotelon sisään. Tosin 10-millinenoptiikka pitää tarkkana suhteellisen laajan alueen, mutta varsinkin täydellä aukolla kuvattaessa eli lähes aina, täytyy etukäteen päättää, aikooko kuvata yleis- vai lähikuvia ja säätää etäisyys valmiiksi sen mukaan. Käyttämäni filmi oli Ektachrome EF, päivänvalovärikääntö, herkkyydeltään 23 DIN . J~uduin kuvaamaan ilman valotusmittaria. Pahimmat valotusongelmat ratkaisin koevalotuksilla, ts. eri syvyyksissä eri aukoilla kokeilemalla saa jonkinlaisen tuntuman . Mutta jälleen kerran jouduin huomaamaan, että silmä on huonoin olemassa oleva valotusmittari. Koevalotuksiin perustuva arvio heitti parissa kohdassa ja kun näin tulokset vasta Tampereella leirin jälkeen, saatoin vain manaillen todeta, että muutama arvokas kohde oli jäänyt pelkkien muistikuvien varaan. Näin kävi esim. Hassen ja Ekan seikkailuilIe Plussalla ... Kaikki kokeilleet tietävät, että elokuvaus on valotuksen kannalta huomattavasti vaikeampaa kuin valokuvaus veden alla . Liikkuva kamera tuo esiin valaistukseltaan vaihtelevia kohteita: pohjan laatu , varjot, auringon suunta jne. muuttavat koko ajan filmille tule-

van valon määrää ja värilämpötilaa. Sen vuoksi valotusmittarin mukaan valottaminen tuo toisaalta helposti vääränkin tuloksen. Kokemukseni mukaan värikääntöel.okuvaus on parasta jättää niiksi päiviksi, jolloin on aurinkoa. Vain sellaisissa olosuhteissa värit toistuvat riittävän hyvin. Pilvisenä päivänä värit haalistuvat ja samenevat. Vesihän toimii josinänsä värejä ja sävyjä imevänä suotimena. Tämä ominaisuus korostuu sitä enemmän mitä syvemmälle mennään. Tästä syystä televisioissa esitettävistä veden.a laisista filmeistä valtaosa on kuvattu pienemmissä kuin viiden metrin syvyyksissä. Lamppujen käytöstä minulla ei toi.staiseksi ole kokemuksia, mutta niitä on tulossa, joten myöhemmin ... Elokuvakameran käsittely veden alla on taivaallisen helppoa verrattuna maanpäälliseen toimintaan . . Ajot tapahtuvat helposti ja tasaisesti; yllättävät liikkeet ovat mahdoltisia. Jonkinlaiset siivet ovat kuitenkin hyödylliset kameran tasapainottajana. Itselläni ei niitä ollut, mutta suunnitteilla on . .Kuvaamista helpottaa myöserikoisvarustus myös itse sukellusvarustuksessa. Painotus kannattaa sijoittaa vyötärön alapuolelle. Rakensin itselleni nilkkapainot ja ne yhdessä tavallisen painovyön kanssa pitävät jalat tarvittaessa alhaalla. Kun vielä käytät liiviä (jota tietysti käytät turvallisuutesi vuoksikin) voi tasapainoituksen säätää mielensä mukaiseksi riippuen siitä kuvaako pystyasennossa liikkumattomia kohteita vai liikkuen kamera-ajoja tehden . Äänen saamista veden alta mietimme filmiryhmäni kanssa pitkään. Lopulta päädyimme yksinkertaiseen ja halpaan ratkaisuun: mikrofonin päälle ihan 'tavallinen ehkäisyväline ja tämä paketti veteen. (En tarkoita pi lIeriä tai kierukkaa). Päällysteen kestävyys kannattaa testata kyllä etukäteen, ettei käy niinkuin meille: kumi ·vuoti ja muutaman sad·an arvoinen mikrofoni meni korjaukseen . Tosin ehkäisyvälineen vuotamisesta saattaa olla kalliimmat seurauksetkin ... Ääntä joka tapauksessa tuli veden altakin.

allilajien Ensimmäiset SM-t~son kilpailut halllIaje1ssa JArJsstettUn Turossa ImpIvaaran hallissa 23. 11. 1975. Lajeina vapaasokellus. laitesukell~s-J rApylAulntl eri matkoilla ja 4 x '00 m viestI. Kllpailulajelna' ovat hallllaJI1 nosta,.. neel harrastajlensa mUrU valtavastI. Voidaanhan n'ältA lajeja harJOittaa ympäri vuoden. Kun taas muut urhellusukelluk'sen lajit liittyVät avovesikauteen. SVUL: n Varslnals..suomen plldn su" kellusjaos on tehnyt jo ennenkin ~yYAä työtä kIlpaIlulInjaJla. AuraJokllilntl ja sukellusralli ovat sIltA hy,vl nä esimerkkeinä. Rutiinilla selvittiin näistäkin kilpailuista aikataulun mukaisesti. Alkaa vaikuttaa siltä, että Turku on valtaamassa kilpailukeskuksen paikkaa maassamme. Tämä ei ole yksinomaan myönteinen ilmiö vaativathan ··järjestelytyöt piirin toimihenkilö11tä yhä kasvavaa työpanosta. On lähellä vaara, että varsinainen kerhoihin suuntautuva kehitystyö kärsii. Toisaalta ovat suuret kilpailut juuri sitä yhteistoimintaa, joka lähentää eri kerhoja. Nämä kilpailut antoivat hyvän kuvan siitä tasosta, joka meillä on. Paljon vaaditaan harjoittelua ja kilpaiJutottumusta ennenkuin päästään ulkomaiselle tasolle. Alku on kuitenkin hyvä ja tulokset osoittivat, että työtä on tehty patjon ja lujasti. Jälkikasvu vain olisi turvattava, koska kärki on kovin kapea. Piikkinä lihassa on edelleenkin julkisten tiedotusvälineiden aliarvostus kilpailujamme kohtaan. Ainoana lääkkeenä on: Enemmän kilpailijoita, enemmän koulutusta, enemmän julkista, järjestäytynyttä toimintaa. Vasta silloin me saamme kilpailuistamme tuloksia näkyviin, kun osanottajia alkaa olla yli pUOlen sadan. Vasta silloin meidän harrastustamme aletaan tunnustaa ja arvostaa, kun alamme menestyä ulkomaisellakin tasolla. Suunnistuksessa ovat merkit jo nähtävissä. Tulokset kilpailuista osoittavat, kuinka hitaasti kehitys kulkee. Vanha konkari AnUi Ahven hallitsi jokseenkin suvr,eenlsesti miesten lajeissa. Kokv.llan nuori "Saukko" Vesa Raita on noussut hyvin, mutta voimat ja tekniikka kaipaavat vielä vahvistusta. Naisten sarjoissa ei mistään ylivoimaisuudesta voida puhua, meniväthän mestaruudet jokseenkin tasan. Vintilajeissa olisi tasaisuus ehkä ollut vielä suurempi, mikäli välineet olisivat olleet samat. La!tesukelluksessa ei Sirkka Metsävuorella ollut vastusta muusta kuin kellosta, olisi sinne altaaseen muitakin mahtunut. Kovin on kapea tyttöjenkin kärki. Hyvä näinkin, pohja on luotu ja ehkä kilpailijo/denkin määrä kasvaa. Olivathan nämä varsinaiset "Uranuurtajien SM-kilpailut". Toivottavasti me, vielä ensi vuonna mahdumme Impivaaran halliin!

M-ki~-t SulceUuI 25 m nai... 1) Kaskimies Katl Helslngln Urhellusuk. 00.13.06. 2) MetsAvuorl Sirkka Merlsaukot KokkoJa 00.14.04,3) Sprlng Hannele Helsingin Urhellusult 00;14.08, 4) Santamaa HllkJ<a Merieaukot Kokkola 00.14.10.

urlJ-.-·- 8 3) Castffin Jaana Helsingin Ur. suk. 00.35.9.

Lalt.sukellus 200 m nallet 1) MetsAvuorl Sfrkka Kokkola 03.37.00.

Merisauk'o t

Räpyläuinti 100 m naiset 1) Spring Hannele Helsingin Urheilusuk. 1.02.7, 2) Kaskimies Kati Helsingin Urheilusuk. 1.03.0, 3) Metsävuori Sirkka Merisaukot KOkkola 1.09.4, 4) Santamaa, Hilkka Merisaukot Kokkola 1.10.7. Viesti 4x100 m· naiset

1) Helsingin Urheilusukeltajat 4.42.0. Sukellus 50 m miehet 1) Ahven Antti Jyväskylän Sammakot 00.20.02, 2) Kettunen Timo Alkon Urheilusuk. H: ki 00.27.06, 3) Mattsson Ben Sinihait Turku 00.27.08. LaItesukellus 400 m miehet 1) Ahven Antti Jyväskylän Sammakot 4.54.4, 2) Raita Vesa Merisaukot Kokkola 5.25.0, 3) Kettunen Timo Alkon Urheilusuk. H: ki 5.47.5. Räpyläulnti 400 m miehet 1) Ahven Antti Jyväskylän Sammakot 4.18.2,2) Harju Alf Merisaukot Kokkola 4.29.2, 3) Kuosmanen Jussi Merisaukot Kokkola 4.30.1.

Räpyläulnti 100 m miehet 1) Ahven Antti Jyväskylän Sammakot 52.5, 2) Raita Vesa Merisaukot Kokkola 55.4, 3) Alf Merisaukot Kokkola 55.6. Viesti 4x1oo m miehet

1) Merisaukot Kokkola 3.42.5, 2) Jyväskylän Sammakot 3.50.0, 3) Sinihait Turku 3.52.2. Räpyläuinti 50 m alle 14 vuotiaat

1) Konttinen Kalle Turku 00.29.00, 2) Toivonen Harri Salon Simppu 00.33 .30,

Rlpy'lulntl 100m alle 16 vuotlaet (14-16 v.) 1) Sarja Hannu Jyväskylän Sammakot 1.01.02) Kaskimies Kati Helsingin Urheilusuk. 1.03.9, 3} Rajahuhta Jari Jyväskylän Sammakot 1.13.7. Joukkueplsleel Naiset : 1) Helsingin Urheilusukeltajat 27 pistettä. 2) Merisau.kot Kokkola 19 p., 3) S_aarlstomeren Sukeltajat Turku 2 p. Miehet: 1) Jyväslcylän Sammakot 33 pistettä, 2) Merlsaukot Kokkola 32 p., 3) Sinihait Turku 21 p.

UppopallotiJanne Oslossa toukokuussa pelatun PMuppopallocupi n jälkeen kaikkien pohjoismaiden sukelluslehc;je-t kommentoivat itse tapahtumaa ja uppopalloa yleensä. Suomen yllättävä ilmaantuminen areenalle tuntui vilpittömästi ilahduttavan pohjOismaisia ystäviämme. Itse asiassa NorJakin oli mukana ensimmäistä kertaa. Seuraavat asiatiedot perustuvat norjalaIsen Marmennelllehden (2/75) artikkeliin. Ruotsissa pelaa ensimmäisessä divisioo nassa kymmenen joukkuetta kahdessa lohkoss8.. l ohkovoittajat kamp pal1evat mestaruudesta. Tällä kertaa voittaja 011 Luleån sukeJl uskerho. Kakkosdivlsioonaan kuuluu peräti 50 jou kkuetta 5 lohkossa. -Lisäksi pyörivät jun iorisarjat. Sarjan aikana voittajakerho matkusti 900 km ja sen harjoittelutahti oli jopa 8 kertaa viikossa. ,Kustannuksista vastasi kukin seura itse, mutta liitto maksoi luleån joukkueen matkan PM-cupiin. Tanskassa on yksi'divisioona ja siinä 32 joukkuetta pelaa kaksinkertaisen sarjan. Liitto maksoi vuoden voittajalle Odensen Aqua Clubille matkan PMcupiin. Tämä joukkue harjoHteli 4 kertaa viikossa. Norjassa seuroille on toimitettu pohjoismaiset uppopallosHnnöt. Liitto kannu staa kokeilemaan peliä, mutta lähinnä ta10udell isista syistä ei sarja ole päässyt käyntiin. Oslon piiri on kuitenkin lähtenyt oma-aloitteisesti liikkeelle järjestämällä avoimen kutsukilpailun, jonka voittaja edusti Norjaa PMtilanne on meille tuttu. Sarja alkanee tänä talvena. Tapani Toijonen

12tJOlASIJKEtf'USK OKEILUJA T AMPERELAISIN VOIMIN

Yleiskuva kalvoksesta koillisesta nähtynä. Ajat~s ryhtyå kehittelemääo luolasukellusvarusteita ja -teknUkkaa Tampereella syntyi " yksinkertaisesti , ,siitä syystä, että Tampereen IAhlstöllä on lopetehm Haverin kaivoksen avolouhos, joka on täyttynyt ved,ellä. louhos on noin 70 m syvä ja sen seinämistä erkanee useita tunneJeita eri syvyyksissä. Näiden luolien tutkiminen on antanut meille tilai su uden sukeltaa sellaisissa olosuhteissa, joita yleensä esiintyy vain kalkkiperäisl llä kallioalueilla. MyöherTl lTlin olemme soveltaneet luolissa kokell1 uja menetelmiä hylky- ja talvisukell ukseen.

PolmlntoJa Juol.sukellusta koskevasta kirjallisuudesta

Olemme saaneet käsiimme vain muutamia hajatietoja ulkomaisesta klrjalllsuude'stå. Tärkeimmät asla1 ovat kuitenkin käsllyk:semme mukaan löytyneet., Kirjallisuudessa erotetaan selvästi kaksi pääsuuntaa kuvattaessa luoJasukeJl.usfa. Ensinnäkin pu.hutaan varsinaisesta lIUolatutkimuksesta. jossa tutKijat o)/at pakotettuia käyttämään suKe,ll usvarusteita voidakseen tunkeutua luollen kaikkIIn osiin. Tällaisessa kirJallisuudessa ~ääpalno onki n luolien tieteellisessä tutkimisessa. Toisen osan kirjallisuudesta muodostaa lähinnä urheilusukeltajille tarkoitettu kirjoittelu, jossa pääpaino asetetaan sukellusmenetehnien kuvaamiselle. Tämän tyyppisestä kirjallisuudesta onkineniten hyötyä ' harrastelijoi lIe. Seuraavassa kuvataan lyhyesti niitä pääperiaatteita, jotka ovat esiintyneet lähes kaikissa luolasukellusta käsittelevissä lähteissä. HengHyslaitteena suositellaan käytettäväksi painemittarilla ja kahdella regulaattorilla varustettua kaks j pullo~ laitetta, jossa toinen regulaattori on voitava sulkea pois jatkuvan ilman puhaHamisen aiheuttavan vian sattuessa. Regulaattorina tulee kysymykseen vain yksiletkuregulaattori, kOSka kaksilet~ kuregulaattoria ei voida käyttää kaksin kappalein. Jotta molempien pullojen sisältämäifmamäärä voidaan käyttää hyväksi, on pulloissa oltava T-venttiili t , joita yhd istää väliputk i. Valaisimia sukeltajalla on oltava kaksi, joista pAävala/slmen on oltava suuritehoinen . Varavalaisimena voi sen sijaan olla tavalli nen moniparistoinen

käsivalaisin. Muita vakiovarusteita luolasukelluksessa ovat kellurHallivit, puukko, syvyysmittari, dekompressiomittari, kompassi ja käsivarteen kllnnltettäv~ köysikela, jolla on 30-1 00 metriä 3-5 mm paksua uppoavaa nailonköyttä. Köysi voidaan purkaa ja kelata takaisin helposti köyden sotkeutumatta. Luolasukellusryhmän tulee muodostua kokeneista, paljon yhdessä sukeltaneista sukeltajista. Luolissa sukelletaan yleensä kolmen sukeltajan ryhmässä. Ryhmän johtaja ui .. ensimmäisenä kelan kanssa antaen köydän purkautua. Toiset seuraavat parin metrin välein . Heillä on ranteeseen kiinnitettynä lyhyt köyden pätkä, jonka toisessa päässä oleva sakkeli luoksee pitkin ohjausköyttä. Kelaa käyttävän on huo,lehdiUava siitä, että köysi pysyy sopivan kireällä. Köyden alkupää on sidottava luotettavasti luolan suun ulkopuolelle. Jotta ilmavarasto riittäisi odottamattomankin viivytyksen sattuessa, on luolassa käännyttävä takaisin, kun 1/3 ilmasta on käytetty. Pullojen painetta on tarkkailtava usein . luolissa on pyrittävä li ikkumaan lähellä kattoa, ettei nostateta sakkaa huonontamaan näkyvyyttä. Usein kuitenkin käy niin, että paluu tapahtuu noJlanäkyvyyden vallitessa. Ylös räpylöityä sakkaa pidetäänkin eksymisen ohella suurimpana vaarana luolasukelluksilla. Luoli in, jöissa on luhistumisen vaara tai niin ahtaita paikkoja, että kiinnijuuttuminen on mahdollista ei pidä sukeltaa. Laitteen rHsurnfnen ja edellä työntäm lnen t,u lee kyseeseen vain poikkeustapauksissa. luolasukell uksen tärkein sAAntö on: Älä koskaan pUstl ohjausköyttä kädesllsll Jos kuitenkin Jostain syystä köysi katoaa nlköpiiristä on pysyttävä paikoillaan )a katseltava ympärilleen. Samalla on annettava aänimerkkejä esim . pulloja lyömällä. Kelamiehen ensimmäinen 1ehtlvä huomattuaan jomman kumman toveristaan kadonneeksi on sitoa köysi kUnnl sIIhen kohtaan mlssa katoaminen havaittiin Ja palata ohjauskOyttä pitkin takaisin valalsten lampulta sivuille. ' Taka sln ultaessa ei kOydestä saa vetäa vaan on toim ittava siten, että ensim mäisenä ulva irro lttaa mahdoll isesti kiinni takertuneen köyden . Keskimmäisenä tuleva syöttää köyttä viimeisenä

tulevalle kelamiehelle sopivalla kireydellä. Ennen sukellusta on suunniteltava huolellisesti, ku inka pitkälle ja kuinka kauan luolassa aiotaan edetä. Kaikki varu steet on tarkastettava huolellisesti ja 'erityisesti ohjausköyden kunto on tutKittava tarkoin hankautumien ja leikkautumien havaitsemiseksi. Sukeltajan, jolla on vähän,kin taipumusta suljetun paikan kammoon ei pitäisi lainkaan yrittää luolasukellusta. Luolasukelluksen suurimmat vaarat ovat ilman saannin lakkaaminen ja eksymisen vaara sakan samentamassa vedessä. Ennen luoHln, menoa on varusteiden käyftöä ja luöle.sukellusryhmän kitkatonta yhteistyötä harjoiteltava . avovedessä pim elssä ja sameassa vedessä. Aluksi ei luolaan etenemistä pidä ulottaa tO~ 15 mpitemmälle, ·ennenkuin k,a ikki sukeltajat ovat perehtyneetperi n pohjin varusteisiin Ja nIIden käyttö on muuttunut aivan automaaltlseksi. Edellä kuvattuja ohjeita olemme pyrkineet pMosin noudattamaan omilla luolasukelluksillamme ja todenneet ne käyttökelpoisiksi. Kl ytlnn6n sovellutukset

Haverin kaivos syntyi 1700 luvulla. Tosin sen toiminta oli varsin vaihtelevaa aina 1900-luvulle, jolloin vastavarsinaiseen tehokkaaseen louhintaan ryhdyttiin nykyaikaisin konein. Aluksi kaivoksesta otettiin talteen vain rautamalmia ja ku parikllsua pidetti in vain haittana rautaa malmista erotettaessa. Vas ta 1940-luvulla kupari ja kulta olivat tärkeimmät kaivoksesta saatavat metallit. 19S0-luvulla kaivoksesta louhitti in 120.000 tonnia vuodessa, josta saatiin kultaa noin 300 kg . ja kuparia noin 180 tonnia. 30.12.1960 toiminta kaivoksella päättyi lopullisesti, mutta kuntalaisten keskuudessa ovat näihin päiviin asti eläneet toiveet kaivostoiminnan uudelleen aloittamisesta, sillä edellytykset , kaivostoim intaan ovat edelleenkin olemassa. Kun kaivostoiminta oli päättynyt, louhos ja muu osa kaivosta täyttyi vähitellen vedellä. NykyiSin vesi on jo ni in korkealla, että se virtaa eräästä kohdasta yli avolouhoksen reunan. Pääosa vedestä on pohjavettä ja siksi se on myös varsin kirkasta. Vaakasuora näkyvyys on parhaimmillaan noin 10

metriä. Vaikka v~si onkin pääosiltaan kirkasta,on siinä kuitenk in n. 10 metriä paksu maitornainen sakkakerros l jonka' sisällä näkyvyys on erittäin huono. Kerroksen ylä- ja varsinkin alapuolella vesi on kirkasta. Kerroksen yläosa on eri aikoina eri syvyyksissä (6-25 m). Esimerkiksi viime keväänä sakkakerros alkoi jo 6 metrin päässä pinnasta. Syksyyn mennessä se oli laskeutunut noin 15 metriä syvälle. Emme ole onnistuneet selvittämään sakan alkuperää emmekä sen liikkeiden syitä. Sakka vaikeuttaa huomattavasti sukeltamista kaivoksessa. Louhoksen seinämät ovat lähes pystysuoria, mutta pohjan ja pinnan välillä on useita tasanteita. Kokonaisuutena kaivos muistuttaa suppiloa.

Ens immäistä kertaa v. 1971 kaivokseen sukeltaessamme emme tienneet vielä mitään luolasukelluksesta. Tarkoituksenam me olikin aluksi tehdä sarja tavallista syvempiä sukelluksia. Ensimmäisen kerran sukelsimme kaivokseen 17. 10.71 35 metrin syvyyteen. Varustuksena meHlå 011 silloin normaali 2 x 10 litran laite Ja märkäpuku . PelaslusUlv.ejä emme silloin vielä käytfäneet. lokakuun 23 p sukelslmme 48 m: n Syvyyteen ja totesimme, että siinä syvyydessä 0'11 muutaman metrin levyinen tasan ne, Jonka jälkeen seinämä putosi edelleen alaspäi n. Vuoden 1972 aikana kiersimme avolouhoksen eri syvyyksjllä ja löysimme muutamia luolien suita. Sill oin emme

O:D o

Kaaviokuva kaivoksesta ylhäältä päin katsottuna.

1. Oja, jota pitkin kaivoksesta virtaa ylimenevä vesi järveen. 2. Pääsivutunneli 50 m: n syvyydestä (tutkittu vain suuaukko). . 3. Pystytunneli, joka lienee yhteydessä pääsivutunneliin (ei tutkittu, veden pinta 10 m kallion pinnasta). 4. Pystytunneli (tutkittu n. 30 m: n syvyyteen, ei sivuhaaroja, jatkuu edelleen, veden pinta noin 2 m kallion pinnasta). 5. Kaksi vaakatunnelia 4 ja 10 m: n syvyyksissä (katso kuvaa numero 4.). 6. Pystytunneli (veden pinta n 10 m: n päässä kallion pinnasta katso kuva numero 4.). 7. Vaakatunneli n. 36 m:n syvyydessä (tutkittu n 50 m suuaukosta eteenpäin, muutama sivuhaara). 8. Vaakatunneli 25 m: n syvyydessä (tutkittu n. 20 m suuaukosta eteenpäin). 9. Pystytunneli (veden pinta noin 1,5 m kallionpinnasta, ei tutkittu , päättyy kahteen vaakatunneliin) . 10. Kaivoskuilun tukittu aukko . Eniten olemme sukeltaneet luolissa, jotka on merkitty kuvassa 2 numeroilla 5 ja 6.

kuitenkaan vielä uskaltautuneet sisään tunneleihin. Ensimmäisen kerran kävimme luolissa 22.9.73, jolloin käytimme normaalia yksipullovarustusta. Samalla sukelluksella kävimme 51 metriä syvällä.

Luolasukellusta talvisaikaan.

Halkileikkauspi irros kuvassa 2 numeroilla 5 ja 6 merkitystä kohdasta .

Kaavamainen halkileikk8,JJspiirros avolouhoksesta.

ton akkua, joista sai virtansa kaapelia pitkin auton täysumpiolamppu. Syötimme kaapeliin ylhäältä 24 volt in jännitteen, joka aleni umpiolle sopivaksi (n 14 V) johdon vastuksen seurauksena. Tällä 45 W: n tehoisella valaisimella saimme varsin hyvän kuvan luo lista. Varustuksemme oli jo jonkin verran kehittynyt: Toisella meistä oli kaksi kymmenen litran pulloa, joissa molemmissa oli omat regulaattorlt. Toisella meistä taas oli 12 litran pullo , jossa oli T-venttiili. T-ventti ilin molemmissa päissä oli regulaattori. Pelastusliivitkin olivat jo mukana . Hankaluuksia aiheutt i valaisimen kaapelin mukana ku ljettaminen, koska meidän oli otettava mukaan tarvittava määrä kaapelia kiepeille käteen kierrettyinä. Tällöin totesimme myös sen , että kantikas auton umpio kestää painetta 18 metriin ja pyöreä 36 metriin. Vuoden 1974 keväällä otimme luoHin mukaamm e myös kameran. Valokuvaus osoittautui erikoisen hankalaksi, koska varusteita oli jo muutenkin varsin runsaasti. Syksyllä vedimme luoli l n 5 ja 6 "turistiköyden" , jota pitkin luolia tuntematonkin saattoi kiertää kuvassa 4 katkoviivalla merkityn reitin . Vuonna 1975 ryhdyimme tutkimaan syvällä olevia luolia (25-50 m). Tällö in käytimme aina kahta 10 tai 12 litran pulloa ja kahta regulaattotia, pelastusliivejä, ranteeseen kiinnitettyä köysikelaa ja itsenäistä akkuvalaisinta. Ranteeseen kiinnitetty köysi kela helpotti tunkeutumista syvälle luoliin, koska

29 .9 .73 kävimme kuvassa 4. esitetyssä luolasysteem issä. Tällöin pääsimme 30 metriä syvälle pystyku iluun . Seuraavi lla sukelluksillamme tunkeuduimme vähitellen samaiseen luolajärjestelmään ja opimme vihdoin li ikkumaan siellä i lman ohjausköysiä. Tammikuun lopulla 1974 teimme kaivosta peittävään jäähän avannon edellä puheena olevien luolien yläpuolelle. Avannon reunalle sijoitimme kaksi au-

enää ei tarvinnut pitää tarvittavaa köysimäärää kädessään . Kelan käyttö vaati kuitenkin varsin paljon totuHelua ennenkuin si itä oli hyötyä. Luolassa numero 7 löysimme n . 30 metrin päässä suuaukosta oviaukon ja lautaseinän . Näky oli vars in vaikuttava 36 metriä syvällä kapeassa käytävässä. Va litettavasti kamera ei ollut mukana tällä sukell uksella. 50 metri n syvyydestä alkavaa pääsivutunnelia kävimme katsomassa vain muutaman metrin päässä suuauko lta . Luolaa numero 1 kävimme tutk imassa 30 metrin syvyyteen asti. Siihen mennessä ei luolasta vielä haarau tu nut sivutunne leita. Tähän käytävään saatoimme tu nkeutua vain yksi kerrallaan , koska luola oli vain 1,5 metriä leveä . Paluu tästä " tu utista" oli erikoisen hankalaa, koska näkyvyys puuttui tu lomatka lla sakan vuoksi tykkänään. Kun vuonna 1975 valm istimme 300 W: n te hoisen itse näisen akkuvalais imen , saatoimme kokeilla erään jäsenemme rakentam aa va- televis iojärjes-

telmää luol issa. Tällöin voivat pinnalla olijat seu rata moni torista sukellusparin etenem istä käytävissä. Kun saimme viime syksynä vleraiksemme joukon helsinkiläisiä urhell usukelfajla esltlm~ me hei lle "turi sUluo lan" (5 la 6') tällä tvjärjestelmällä. Näin heidän oli helpompaa sukeltaa ensi kertaa heille tuntemattom ii n luoliin. Kesällä -75 kävimme kokeil umielessä avolouhoksen pohjalla . Laskeutuminen tapah tu i köyttä pitkin normaalia luolasukellusvarustusta käyttäen. Kun olimme kuilun pohjalla syvyysm ittarimme näyttivät 70 metriä. Täta syväsukellusta edelsi sarja noi n 50 metrin syvyis iä sukelluksla syvyyshumalan vaikutu sten vähe ntäm iseksI. Huumaava vaikutus jäikin varsin v.ähäiseksl mel koises ta syvyydestä huolima1ta. Kun olimme kokeil leet erilaisia va . . ruste ita Haverin luolissa sovelsimme näis tä saatuja kokem uks ia myös hylkysukelluks iin. Rau man edustaj ia sukelsimme muutamiin aika tuoreisiin hylkyihin luolasukell usvarus tellla ja totesimme varustuksen sopi van sinänsä myös hylkysukellukseen. Mielenkiintoisimpia olivat ehkä sukell ukset v. 1941 uponneeseen Hindenbu rg-h yIKyyn . laiva lepää noin 56 metriä syvällä vilkkaan laivaväylän alla. Yrit imme val okuvata hylkyä, mutta

HUKKUMI-SOHJE (a la KARPO, ASKOLA & KUMPP.)

Luolasukelluslaite 1. Regulaattori, jolla sukellus aloitetaan 2. Kaulalla riippuva vararegulaattori 3. Syöttö laitteen letku 4. Pairemittari 5. Pikaventtiili , jolla voidaan sulkea pois to inen regulaattoreista 6. Yhdysputki.

Lisäksi pyrimme rakentamaan sellaisen kaksipullolaitteen, jossa toinen regulaattori voidaan sulkea pois järjestelmästä ja jossa koko ilmamäärä voidaan hengittää loppuun kummalla regulaattorilla tahansa. Tällöin tarvitaan T-venttiili molempiin pu llolh in, sekä erillinen pikaventtiili ja yhdysputki pullojen välille. Sukellus aloitetaan sillä regulaattorilla, joka voidaan kytkeä pois. Kehitteillä ovat myös " langattomat puhelimet , joita käyttämällä kom"munikointi luol issa helpottuu olennaisesti. Samoin valmistuu tämän talven aikana akkukäyttöinen kuvanau halaite va-tel evisiojärjestelmään. Näin voimme tallettaa kuvanauhalle mielenkiin toisia näkymiä. Varusteiden kehittämisen ohella pyrimme myös kohentamaan teknlikkaamme ja kuntoamme saännöll isillä harjoituksilla. . Kaiken kaikkiaan kokemuksemme luolasukelluksesta ovat monlpuollstaneet sukelluskokemustamme ja lisänneet turvallisuutta varsinkin vaike isiin kohteisiin sukeltaessamme. Timo Vikman

Täyspakkaus päällä.

Kuvat : Maija Calonius , Matti Isokangas ja Kalevi Turkka

veden sameuden vuoksi tu'l okset olivat varsin heikkoja.

Suunnitelmia kokeilujen edelleen kehittämiseksi Haverin kaivoksessa ja hylyissä suoritettujen sukelluskokeilujen edelleen keh ittäm iseksi pyrimme parantamaan eräiltä osin varusteitamme . Aiomme rakentaa tehokkaat kypärävalaisimet (1 00 W) , jotka saavat voiman sa pullojen väliin kiinn itetyistä akuista. Näin vapautuvat molemmat kädet köys ien , kameran ja mu iden väli nei den käsittelyyn. " Kolmannen pullon m ukaan otto tulee välttämättömäksi , ku n aloltamme 50 metrin syvyydessä olevien luolien tutki misen ja sukeltam isen samassa syvyydessä olevii n hylkyi hi n.

Hannu Karpon TV-ohjelmassa "Suomalainen ruletti " esitetti in 28.09.1975 muutaman minuutin pituinen jakso , jossa näytettiin auton ajaminen laiturilta veteen. Tapahtuman jälkeen Karpo haastatteli autossa olleita kahta mieshenkilöä, joista toinen oli Jouko Askola. Haastattelusta sain sellaisen käsityksen, että tarkoitus oli neuvoa, miten voidaan pelastautua vastaavanlaisessa tapauksessa, jos sellaiseen sattuisi joutumaan . "Olen kauhiasti hämmästynyt" , kuten Hietanen Linnan Tuntemattomassa sotilaassa, ohjelmassa annetuista ohjeista. Niiden mukaan toimiminen on varma tapa hukkua. Ensiksikin: Jos autossa on m09ttori edessä, niin auto vajoaa moottorin painamana etuosa edellä pohjaan (tämä näkyi selvästi TV-kuvassakin) ja auton sisällä oleva ilma poistuu takakonttiin. Itse auton sisään ei varmasti jää hengitykseen tarvittavaa ilmaa. Toiseksi: A~kola & kumpp. ovat kokeneita sukeltajia. Hei tä ei vesi pelota. Mutta entäpä ns. "tavalliset ihmiset", kuinkahan moni heistä pystyy vain "rauhallisesti odottelemaan " niinkuin ohjel massa kehoitettiin! Kyseisen ohjelman näkeminen herätti monia kysymyksiä , esim . : a) onko Karpo tavannut ketään, joka olisi pelastautunut tuolla tavoin "luonnollisissa olosuhteissa"? b) mikä oli ohjelman tuon kohdan varsinainen tarkoitus? c) oliko tarkoituksena saada lisää katsoj ia ohjelmalie keinoja kaihtamatta d) kenenkähän ajatus tämä " hukkumisohje" on Mm. Suomen Punaisen Ristin julkaisemassa viimeisessä ohjekirjasessa , jossa kerrotaan, miten menetellään erilaisten onnettomuustapausten (myös liikenneonnettomuuksien) sattuessa, on poistettu virheellisenä juuri samanlaiset ohjeet , joita Karpo & kumpp . suosittelivat vefteen joutuneesta autosta pelastautumiseksi . Allekirjoittaneella ei ainakaan olisi rohkeutta suositella puhtaalla omallatunnolla moisia ohjeita. On nimittäin olemassa paljOn luonnollisempia ja turvallisempiakin tapoja poistua kyseiseen tilanteeseen joutuneesta autosta. On näet tullut kerran kokeiltua tuokin asia, eikä toista kertaa tee mieli sitä sovinnolla tehdä. Jaska P.S. Askola! Mitkä heng ityslaitteet teillä oli mukana autossa, kun TVkuvas ta en ehtinyt niitä tunnistamaan?

Luolasukeltaja.

Jaska

Neljäs vedenalaisten toimintojen maailmankongressi Jatkui Tukholmassa 15.-16. 9. 1975 tieteen ja tekniikan merkeissä kahtena rinnakkais~ympo siona. J.W. Miller Yhdysvalloista aloitti kongressin yhteenvedolla kansainvälisistä meriorganisaatioista, jotka voisivat auttaa merien käytön järkiperäistämisessä. Luettelo oli varsin puutteellinen, tosin myös yksityiset järjestöt, sukel1uskerhot o livat jossain saaneet huomattavasti aikaan mm. estämällä jätteiden kaadon valtamereen. Esimerkkeinä valtameren suojelusta oli monia 'habitaatteja', eri maiden merenpohjassa-asumisprojekteja. MERIARKEOLOGIAA Eliz Lundin Ruotsista kertoi insinööritaidon kehittämisen'· myötä saavutetuista tuloksista vedenalaisessa fotogrammetriassa x): 'Hydroliitti'-instrumentilla on saatu aikaan aikaisempaa tutkimustyötä paljon tarkempi paikaJliskartoitusmenetelmä hylyille, kartoitustulosten tietokonekäsittelyllä voidaan mm. piirtää kuva hylystä sellaisena kuin sen sukeltaja näkee. Ruotsin Merimuseon C.-O. Cederlund raport oi niistä tuloksista, joita tällä fotogrammetriamenetelmälli oli saatu mm. Jutholm- ja Alvsnabben-hylyistä Kuva- ja kartoitusmateriaali. oli erinomaista, omat kokeilumme vedenalaisen 10togrammetrian alueella tuntuivat esitetyn perusteella kovin vaatimattomilta. Ch. Keller Norjasta esitti täydennykseksi luokitusjärjestelmäehdotuksen merenpohjan kerrostumista. Norjan O.T. Envig Oslon merimuseosta kuvaili lyhyesti sikäläistä amatöörisukeltajien rahalöytöä, jossa oli n. 500 kg kulta- ja hopearahoja, ja joiden omistuksesta käräjöitiin kauan. Rahat löydettiin irtolöytönä Runde-saaren luota, paikalla on myös hylky vuodelta 1724, mutta kun rahojen sanottiin olleen irrallaan, jäi niiden omistusoikeus sukeltajille. Ruotsin televisio kävi paikalla 1974 tekemässä filmiä hylystä ja kokeili samalla uutta VA-televisiotekniikkaansa yhdessä Norjan merimuseon kanssa. Cristoffer H. Ericsson meidän Museovirastomme merihistoriallisesta toimistosta esitti tutkimustuloksiaan 1800-Iuvun hylkyjen pylpyröiden rakenteen erityispiirteiden käyttämisestä hylkyjen ajoitukseen . Kysymys on tärkeä, jotta voitaisiin todeta, milloin löydetty hylky on yli 100 vuotta vanha ja siis kuuluva Muinaismuistolain piiriin ja rauhoitettu. Tämän jälkeen oli oman esitel män i vuoro: " Merestä nostettujen valurautatykkien konservoinnlsta" . Itse tykkiasia oli suurinpiirtein samaa asiaa kuin mitä kirjoitin tässä lehdessä jo v. 1970xx), hieman uudemmilla koetu loksilla täydennettynä. Uutena toin esille tiedon siitä, että tänä päivänä vahvan jalansijan saanut rautaesineiden suolanpoisto eJektrolyyttisesti oli käytössä meidän Kansallismuseossamme jo 1926 ja Ruotsinsalmen .tykkien löytyessä 1948 museo antoi tarkat konservointiohjeet - joita ei Kotkassa kuitenkaan noudatettu. Surulliset tulokset näkyvät nyt. X) valokuvaamaila mi ttaaminen xx) Ora Patoharju: Korroosio merenpohjassa eli korjatkaa kesän sato taiteen, Urheilusukeltaja 'no 11,1970.

TECHNOLOGICAI4 AND SCIENTIFIC SYMPOSIUM The Fourth Wold Congress ()f Undewater Activities

Japanilaisten edustajan jouduttua auto-onnettomuuteen puhui hänen si .. jastaan uudestaan Catarina 'ngelmanSundberg jatkaen katsausta Austraalian ves ien hylkyihin, niihin 1600- ja 1700-lukujen itäintialaisiin, joita heillä on runsaasti (kartat kai olivat niin huonoja niihin aikoihin, että kun Hyväntoivon niemen kierrettyään piti kääntyä Intiaan , ajettiinkin Austraalian länsirannalle karille?). Englantilainen R. Yorke kertoi (myös ohjelmanmuutoksena) Kartagon muinaisen sataman tutkimisesta - vaikutti vähän -ns . 'kumisaapasmeriarkeologialta' ja U. Ruoff Sveits istä näytti filmin paalukylien jäännösten tutkimisesta Sveitsin järviSSä. Heillä näytti olevan käytössä Unisuit'in kaltainen mutta toista valmistetta oleva 'kuiv~ märkäpuku' . Meriarkeologiajakson lopuksi päätetti in lähettää hylkyrosvouskomitean laatima esitys CMAS: lIe. Tarkoitus oli, että tämä as ia otettaisiin CMAS: n työohjelmaan jo·tässä Tukholman yleiskokouksessa , kävikö näin, siitä en jälkeenpäin saanut tarkkaa selvää. MERIBIOLOGIAA ehd in seurata vain kahden esitelmän verran : F .G. Wood YhdysvaltaJn laivaston tutk imuskeskuksesta San Olegosta kertoi vesHmettäväisten käyttämisestä vedenalaisissa toimin noissa jä näytti 3 lyhyttä filmiä : -- delfIIn I tuo SeaJab 2 : ssa " pelastusrenkaan ' 'eksyneelle' sUkeltajaJ'e, - Hylje tai merIleijOna vie Ja kllnnlttåA nostolaitteen pOhjalla olevaan kadonneeseen harjoltustorpeedoon, - 'Tappajavalas' vie nostolaftteen 200 metrin syvyydesså olevaan harjoJtusOhjaukseen. (Muistettakoon, että kansainvälisesti on äskettaln sovittu siltA etteI nältä merlelälrnlä käytetä ta istelukAncJen viemiseen maall lnsa.) Italialainen elokuvaaja Bruno Valllati uudisti jo y leiskongressin yhteydessä pitämänsä haiden puolustuspuheensa

ja näytti haifilminsä osia - amerikkalaisen kohuelokuvan . 'Tappajahai' aiheuttama hysteria taitaa valtamerien rannikoilla olla aivan vakavasti otettava ilmiö. SUKELLUSFYSIOLOGIAA T.R. Hennessy Etelä-Afrikasta esitti uusimpia tu tkimustuloksiaan vuorIstojärvissä ja merenpinnan alaisissa 'habitaatei ssa' tapaht uvasta sukelluksesta. Jos lähtökohta poikkeaa paljon merenpi nnan tas9sta. muuttuvat dekompressi otaulukot, aika pitenee korkeaJla ja lyhenee syvällä. Hennessyoll kQlleegolneen laatfnut tietokonemaIlin , jolla päästIIn näissä erlkolssukelluksissa huomattavasti Iyhyemplln nousualkolhJn j a pltemplln oleskeluaikoihi n kuin nyt käytOssä olevilla Englannin lalvaston standard ltau I u Illa (erllyissukelluksia varten). TAmA on ainoa fyslo10giaesiteJmA, jota ehdl'n kuuntetemaan. SUK ELLUSTU RVALLISUUS Turvallisuusistunnon puheenjohtaja, norjalainen T. Nome painotti merenalaisen öljynetsinnän ja -porauksen tapaturma-alttiutta: Viime suurta vuonna Pohjanmeren 800 ... 900 sukelluksessa hukkui 10 henkeä ja tänä vuonna kehitys näyttää vieläkin pahemmalta. Yli 1 % sukelluksista päättyy fataaliin onnettomuuteen. Sukellusteollisuuden kasvu ja kehitys ei näytä vähentävän onnettomuuksia. Comex'inx) T. Curtsell kertoi syväsukelluksen nopean kasvun johtaneen koulutuskriisiin ,ja suuret sukellusyhtiöt ovat joutuneet vakavasti selvittelemään sukelluksen turvallisuutta. SyväsukeHuksen palveluksessa (ComexiIla?) on nyt 700 miestä ja heistä 1/3 on aivan uusia, 1/3: Ita on jonkunverran kokemusta ja vain 1/3 on todella kokeneita sukeltaj ia. Tämä on asettanut turvan i suuskysymykset tärkeysjärjestyksessä ensisijaisiksi Comex'i ssa sekä sukeltajien itsensä kannalta että jo pelkän taloudellisuudenkin vuoks i (kokeneen syväsukeltajan koulutus on niin

t~hän tähtU västä kou lutuksesta, jolla

jo on .saatu paljon hyviä tuloksia. He koul uttavat omiensa lisäksi myös öljynporauslauttojen miehistöjä. Filmissä näytettiin, kuinka tämä tapahtuu pudottamalla helikopterin hyttiosaan suljettu miehistö suureen altaaseen . MERIGEOLOGIA . seurasin vain oman edustajamme kohdalta, 'Boba' Wlnterhalter Geologisesta tutkimuslaitoksesta esitelmöi merenpohjan kerrostumien eroosiosta ja uudelleen laskeutumisesta sekä tähän ilmiöön liittyvästä veden samenemisesta. MIEHITETYT VEDENALAISET SYSTEEMIT

ORA: "Conservation of ~at-lron objeets reeovered from the ... t • Kuva: Jens-Peter Paula.n kallis , ettei hAnen ole varaa antaa hukkual) Come·)( saa sUkeltajansa yleensä lalva·s tojen "sukeJ tajak.Ou fulsta (joista tullessaan he ovat tavallisessa mielesSä tAy.sla -ammattilaisia) ja yhtiöitä Jatkokoulutusta varten harjoituskeskus Aberdeen' fssA. Itä-Skotlannissa Ja varsinainen syväsukelluskoulu tamAn jA1ke~n S-tavangerissa. Curtsell eslUI yhteenvedon vIIme vuosina sattunelsta onnettomuuksista jakaen ne - sukelluskello-onnettomuuksll n - kellottomlin sukellukslln (hardhat?), 1. laitesukeftajaonnet- Scuba tomuukslin (letkuIUa?) .- kaasukåsltte lyonnettomu u ks Iin (kuiva deco). Ylelslmmä syyt jotka toistulvat sukellus sokelluksella olivat: Inhfm'tnJnen erehdys huone fyysHlin en kunto huonostlkoulu teUu IlJan syväJle

liian syv.Alle hapella pin taorga.nlsaatto ei t91mJ kunnolla pu utte~lIJset laitteet puutteelliset työ tavat. Pahlmmalta - ja ehkä turhlmman tuntuiselta minusta näyttivät ne t oistakymmentä sukeltajaa, Jotka palnekammiossa 1apahtuvassa kuivassa happi-dekompresslossa olivat palaneet kamm ioon, koska happea 011 johdettu kIIreessä rasvaisin venttlllein ja putkin. Toivottavasti täJlainen tieto on tervetulleena kylmänä sulhkuna 'nlllle .sammakonpojille, jotka haaveilevat ölJynporauslauttojen fantastisista paIkoista. EI siitä ole apua Jos sadannella sukelhlksella hukkuu .. • Myös vakuutusyhtiöt ovat joutuneet paneutumaan nai:hln suke1Justurvalllsuusasioihfn H. D. Tangen Det Norske Veritaksesta asUU heidän toimintaansa onneUomuusrlsklen pienentämiseksi. A. G. lInaley Englannin laivastosta kertoi heidän · menetelmistään veteen joutuneiden lentäjien pelastamiseksi ja -

Merenpohjan asunnot, 'habltaatlt', olivat päättäjäisistunnon aiheena. Ensimmäisenä S. Earl Yhdysvalloista kertoi, kuinka 5 naista vietti kolme viikkoa . merenpohjassa 1970, .amerlkkalaisessa'Tektiltti'-qhjelmassa. Tätä seurasi tlmnetun VA-kaIltEJram ieheli,St.,,, ton . Watermanin naisista tekemä kaunis "filmi. K. MOner Länsi-Saksasta kertoi . heidän "H elgoland" -tutki m usasemastaan, joka aloitti Y. 1969 23 " "reUin ; syvyydessä Pohjanmeressä, Helgolandissa. Asemaa on "käytetty eri puolilla Saksan rannikkoa, tällä ·hetkellä on viides ohjelma menossa ja aseman syvyys on 50 metriä. Myös täta eSitystä seurasi run saan diamateriaalin lisäksi fUmi. . Valitettavasti · ennakko-ohjelmassa luvattu tieto itäisiltä mailta jäi saamatta, bulgarialaistenoH ollut tarko itus tulla kertomaan neidän yhdessä venäläisten kanssa läpiviemästään 'Charnomor' -- (Mustameri) asumlskokeltustaan vuosina 1973 ja -74. Kuten alussa mainitsin, Underwater 75: n tekn illinen ja t ieteellinen ohjelrna oti niin laaja, että se nämä kaksi päivää; meni kahtena rlnnakkalsohJelmana jatkuvasti, habitaatteja' lukuun otta:. . matta. Tämän vuoksi jäi m inuUa puolet ohjelmaa ja esitelmiä kuulematta, vedenalaisen tekni ikan istuntolhin,en ehtinyt lainkaan .ja sukeUusfysiotogiaan , meribiologiaan ja merigeologiaan ehdin vain hyvin rajoitetusti. Tukholmassa olisi pitänyt orJa ainakin kaksi ~por tol vaa tarkkaili jaa. Oman k.äsltyksenl mukaan tAllahien uusimman tiedon ja tutkimuksen tulosten saanti, vieläpä tu oreeltaan, Uiton käyttOOn ja edelleen jAsenlstölle jaettavaks-I olisi tAt:keAmpAä kuin neljän edustajan IAhettAmlnen CMAS:n yleiskokoukseen, rns.ailmanlllton toivottaman byrokra$t1lseen ja sekavaansysteemUn turhautumaan. Ora Patoharju

x) Comex on ranskalainen kaupallinen syvbukelJusyhtiö, Jolla Uenee ainakin siviilIalalla maailman paras tieto ja syvi mmAt sukellukset 500 m.

vesillelasku: helmikuussa 1922 Vegesack, Bremer Vulkanilla 4 mastoa ja lastlruumaa, 7878 brt. 4855 nrt. Pituus: 142,89 leveys : 17,76 syväys: 9,98 Keulak.korkeus: 16,90siltak.korkeus: 30,90 ~räk.korkeus: 12,60 Kone: trippell höyrykone .3700 ihv. Generaattori: 19 kW /110 V Tekniset tiedot Germanischer Lloyd 1922 mukaan Lotsålderman HARRY ENGBLOMs berättelseom s/s HINDENBURGS undergång nära Lohms lotsstation 19.11.1942. Intervju 14. 11. 1975. Intervjuaren Kim Montin, Sjöhistoriska museets vid Abo Akademi t.f. amanuens. Tyska transportfartyget HINDENBURG blev torpederad utanför Utö på kvällen den 17 november 1942. Den skulle komma in vid Utö ochköra genom skärgården och ut vid Enskär tili någon hamn I Norra Finland. Ombord fanns ett tusental krigsfångar, bilar och transportfordon. Efter det den träffats av en torped midskepps i pannrummet blev fartyget manöverodugligt. Med i konvoyen fanns två tyska trålare som tog den på bogser io tili Utö och vidare in mot Lohm. Vid Snökubben där farleden ärsmal ochkrokig fick en av trålarna bogserkabeln i propellern med den påföljd att HINDENBURG gick på grund på norra sidanom Snökubben. Bärgnlngsfartyget ASSISTANS gick ut från Abo tili haveristen med en pråm på släp och i den fördes krigsfångarna tili Abo . Efter grundstötningen uppstOd panik bland fångarnasom var i treans lastrum. Tyska besättningen hade tidigare lämnat fartyget. Då fångarna försökte komma upp ur · fastrummet på däck blev de beskjutna avtyska vakter. Fångarna hade under natten druckit alkoholoch var berusade. Några fångar försökte lämna haveristen , två hade gått i en livbåt och bägge blev skjutna. F .A.A .'s ARIADNE var på haveriplatsen som bevakningsfartyg , ombord fanns tyska marinofficerare och manskap . Även de två tyska trålarna var där. Den 18 novembef08 .30 gick jag vid Lohm ombord på bogserbåten PERNAN från Reval för att lotsa den tili HINDENBURG som var på grund vid Snökubben . Då vi kom dlt sattes slangar ombord tör att pumpa vatten ur lastrummet och få den loss från grun-

det. 'FOtjande dag hade vattnet i lastrummet mtnskat så mycket och den flöt b,ort från grtJndet. Bogserbåten PERNAN tog haveristen på bogser, bärgnlngsfartyget ASSISTANS hjälpte också tili att bogsera den tili Lohm. Då vi kom tili ö slernäsudden nära Lohm l otss~tion · rned delade ASSISTANS styrman och en dykaretev som var ombord på HINDENBURG att vattnet i lastTummet ha.de ökat och fartyget fick allt stOrre slagsida. Då försökte vi genom att svänga babord få haveristen in på gru ndare vatten mellan östernäs ochKi llingholm. Manövern misslyckades och HINDENBURG siönk mitt i farleden. VaUendJupet där är 55 m så den hindrar Inte trafiken. Detta hände på kvällen 19-20 -tiden den 19 november 1942. Luotsivanhin HARRY ENGBLOMIN kertomus s/s HINDENBURGIN uppoamisesta Lohmin luotsiaseman luona 19. 11 . 1942. Haastattelu tehty 14. 11. 1975. Haastattelija Kim Montin , Sjöhistoriska museets vid Abo Akadem i Lf. amanuens. Saksalainen kuljetusalus HINDENBURG torpedoitiin Utön ulkopuolella illalla 17.11 . 1942. Aluksen tarkoituksena oli tulla sisään Utön kautta , kulkea saariston läpi Isokariin ja sieltä edelleen johonkin Pohjois-Suomen satamaan. Lastina o li tuhatkunta sotavankia , autoja ja kuljetusväline itä. Torpedon osuttua keskilaivaankattilahuoneen kohdalle, alus tuli ohjailukyvyttömäksi . Saattueen mukana olleet saksalaiset troolarit hinasivat aluksen sisälle Utöseen ja edelleen kohti Lohm ia. Snökubbenin luona, j ossa väy lä on kapea ja mutkikas, toinen troo lareista sai hinausköyden potkuriinsa. Tämän seurauksena HINDENBURG joutui karille Snökubbenin pohj oispuolelle . Pelastusalus ASSIST ANS lähti Turusta onnettomuusaluksen luo hinauksessaan

Sjöhistori ska museet vid Abo A.kademl

proomu, Jolla sotavangit myöhemmin siirrettiin Turkuun. Karilleajon jälkeen kolmosruumassa olleet vangit joutuivat pakokauhun valtaan . Saksalainen miehistö oli jo aikaisemm in jättänyt aluksen. Kun vangit yri tJllät nousta lastiruumas ta kan nelle, ampuivat saksala1set vartijat heitä. Vangit olivat yö n kuluessa juoneet alkoholia ja pälhtyneet. Muutamat heistä yrlttfvät lähteä onnettomuusaJuksesta. Kaksi vangeista 011 noussut pelastusveneesee,n mutta molem mat ammuttl1n. S.t'i. O :n ARIAD NE 011 om"lettomuuspalkaHa valvonta-al-uksena. Saksalaisia merlupseereita ja aluksen miehi stö oli ARIA DNELLA. Myös saksalaiset troolarit olivat jääneet' paikalle. 18. 11 . klo 08 .30 nousin Lohmissa tallinnalaisen hinaajan PERNANIIN luotsataksen i sen HINDENBURGIN luo, joka oli karilla Snökubbenin luona. Saavuttuamme paikalle asennettiin letkulalukselle lastiruumien pumppaamiseksi ja aluksen saamiseksi pois~aril ta. Seuraavana' päivänä oli vesi lastiruumissa vähentynyt niin paljon että alus irtosi karilta. Hinaaja PEANAN otti onnettomuusaluksen hinaukseen kohti Lohmia, pelastusalus ASSISTANSIN avustaessa. Kun saavuimme lähelle Lohmia östernäsuddenin luo, ilmoittivat HINDENBUAGILLA olleet ASSISTANSIN perämies ja sukeltajaopp ilas , että ves i oli noussut lastiruumassa ja alus oli kall istumassa yhä enemmän . Yritimme sil loin kään tymällä vasempaan saada onnettomuusaluksen matalampaan veteen östemäsin ja Kil lingholmin väliin . To imenpide epäonnistui j.a HINDENBURG uppos i keskelle väylää 55 metrin syvyyteen , joten se ei estä kulkua väy lällä. Tämä tapahtu i illalla klo 19 ja 20 välillä 19. 11. 1942. su om . A

La i t e

Perjan tai 31. 10. 1975 Suomen Turku. Auran ranta. Tasais ta vauhtia kasvaa rannassa juttelevlen sukeltajien rehevä j ouk,k o. Tavataan tuttuja, tutustutaan uusIIn j utellaan , sukefletaan pitkään ja syvålle. Alukset täyttyvät hilJalleen. Hen rika, IIr lsJ Wimba Marlana, osa vuok rattu nC\ toiset omalla pohjallaan. Sopu antaa tilaa, 'kal:k kl löytävät makuupaikan Ja sekin en jo paljon. Eva odot taa Pärnälsissä. PyhälnpAivän retk i on taas alullaan . Mukana olijat ovat tasaisesti ympäri maa" . Vi imeisiä odotellaan, aluksia huolletaan ja varastoja 1åydennetään. Köydet alkavat irrota Ja vi hdoin tulevat pltkämatkai simmatkln perille. Auto kun ol i vaatinut tien päällä huolenpitoa. Peräkkäi n ja j oskus rinnakkalnkin kulkee latvasto pitki n yön mustaa merta. Hyvin tuntevat kipparit rel11l'nsä Ja jo m uutaman tunnin ku luttua saadaan Eva ensin radlopuhell,:neen ja p ian :;enjälkeen tulee radiosta, rantautumlson;&. Aluks.e t kUnAI , valot pOis ja taju kankaal le, edessä on vaa~lva suketluskohde. Lauan tai 01 . 11 . 1975 Aamu.heräämlnen, aamutoimet, silmän pesu 1a kahvit les sattui saamaan. Hiukan nahkeasti lähti joukko käymään. Starttlvalkeuksla oli monenlaisia, pahimpia kait lirik:s ~m apukone,e lla. Laiva ku n 011 kylmä Ja Ilman vIrtaa. &llkkuhiljaa tilanne selveni ja paAstlln liikkeelle. Kohde1d n selvisI ja .varmistuI. " Hlndenburg r 1942 marraskuussa upon nut saksalainen alus. Suuri Ja syvällä oleva hylkY. Aluksen 18 m syvyydessä olevaan mastoon oli viety pOiju , jonka ympärille sitten laivasto kiinnittyi. Pintavirta oli melkoinen, ne jotka joutuivat uimaan vastavirtaan muistivat kyllä varoittaa muita. Sukellukset järjestetti in laivoittain, joskus ennakkoinformointi kohteesta ei oikein toiminut. Vars inainen sukeltaminen oli sitten luku erikseen. Moni· teki henkilökohtaisen syvyysennätyk-

sensä j o lauantaina. "Tie" pohjaan kulki köyttä pitkin mastoon ja siltä jatkaen jOko vant11a tai mastoa piikin alas. Virta ei pOhja.s sa enää haitannut. Näkyvälsyyttä IOytyllampun klllan verran. JOllei uinut kenenkåan jälkien po ikki . Toisille tul i Kylmä, toisille ei. Kuka löysi peräankkurln , kuka maastoaukon , toiset sukelslvat muuten vain. KaikkIen halukkaiden käytyä testaamassa luontonsa vai hdettiin p~ ikkaa . Korpo-strömin satamapaikalle. II mahuCi>lIon jälkeen löytyi vielä muutama pari joka halusi sukeltaa. Kuinkahan oli suke" usmatematl ikan kanssa. Tulikohan laskettua oikein .

tuulen suhina säestivät sukeltajien rauhallista unta. Sunnuntai 02. 11. 1975

Raikan ampuma aamu laukaus herätti sikeäunisimmatkin. Aamutoimet , ilmahuolto ja muu pikku puuha vei oman aikansa ja joskus vähän ennen pUOlta päivää irrottauduUiin ran nasta ja aloi..; tettiin varsinainen sukellusohjelma. Korpo-strömissä etsittiin vanhaa ankkuria rintamasukelluksella, tosin turhaan, mutta etsittiin kuitenkin. Näkymättömän auringon varjon langettua yli puolenpäivän, kiinnittyi laiKun kaikki olivat saaneet t arpeek- vasto jälleen Hindenburgin mastoon. seen vaihdettiin palkkaa vielä kerran . Sukellukset suoritettiin jo rutiinilla, Rum ar-Marlnan laiturit oflvat yöpymls- tiedettiinhän aluksesta jotain, edes pikohteena. Enemmän tai vtlhemmän se- tuus ja muoto. Osalle sukeltajista riitti kavan ruokalIun jäJkeen aJkoi varsinai- maston huippu. Valvottu ilta painoi mieltä ehkä kylmä ja pimeyskin lisäsin Em illanvietto. Aluks i kertoi Asko Laite mitä Hin- vät tunnelmaa. Pohjassa kuitenkin autot ja moottori pyörät odottivat tutkijoidenburgista tledetUn virallisestI. Ralkka -Ukitalo kertoi nilstA sukel/uk· taan. Muinaisen skindivaajan panssarislsta joita tehtiin sillOin, kun urheilu- vaunua ei kukaan havainnut, mutta sukellus 011 uusI. JärJestlJät olivat pyy- muuta mukavaa kylläkin. Sukellusajat vaan kävivät Iyhkäisiksi. Hylky kun oli täneet sUkellusraportit pareittain. Muutama saatiinkin ja voitIIn todeta, monelle ensimmäinen ehjä ja iso. Mielellään olisi alhaalla vaeltanut enemettä runosuoni pulpahteli melkoisestI. mänkin, mutta vilkaisu kelloon ja deJoko syvyyshumala, pimeys tai suuri kompressiomittariin kertoi omaa kielsyvyys 011 antanut raportellle lennoktään. Hitaan nousun aikana ehti jo viluk,uuUa. kin yllättää , joskin mielessä hieroi: Kaikkien aikojen paras rap ortti on "Tänne uudestaan!" Viimeisen sukeltakuitenkin jo vanha. Joku kaveri on skindl"annut hYlkyyn rannasta ja löytä- jan irroitettua köydet mastosta hajautui laivasto ja koti matka alkoi. nyt peräkannelta" panssarlvaunun. Ystävällisestivilkkuivat linjaloistot ja (Peräkansi on -45 m). Moiseen suoritukseen ei nyt mukana olleesta joukos- vihdoin tuli pimeydestä esiin Auran ta k'ukaan yrtanyt. Ei tosin yrIttänyt- vanha kaupunki. Satamassa pikaiset hyvästit, autojen lastaus ja nokka kUn. Sukeltajapaneerr o li seuraava ohjel- koht i kotia, Qli se miss.ä päiQSuomea manumero. Aiheena oli koulutus Ja hyvänsä. Järjestäjille kiitos 'hyvin järjestetystä retkestä . Jollei kaikki pelanhylkysukellus. Keskustelusta muodosnut 100 % :sesti , ei se ollut Teidän vitu i elävä ja paikoin kiihkeäkin tilaisuus. kanne, parhaan ne varmasti yrititte . Varsinkin hylkysukellus puhutti pitPääasia oli, että mukana olleet saivat kään ja hartaasti. Ohjelman virallisen sukeltaa elämänsä hylkyyn, tehdä supuolen päätyttyä ilta sitten jatkui kekellukset , joista puhutaan pitkään ja nellä minkäkinlaisissa puuhissa. Kuka kauan. kävi "kuutamouinnilla",kuka missäkin . Viimein sammuivat alusten valot ja vain märistä varusteista tippuva vesi ja yö-

KALAKUKKOSUKELLUS 1. 11. 1975 Viidennen kerran urheilusukel tajat kokoontu ivat Kuopioon kilpailemaan tiedoistaan ja taidoistaan. Ki lpailut jäivät tälläkertaa yksipäiväiseksi pakkasen puhallettua Iso-Valkeisen pinnan jäähän . Mutta uimahallilla oli tapahtumaa senkin edestä. Kiitokset Kuopion UrheilusukeltajilIe kilpailuista, jotka ovat täälläpäin ainoat laatuaan . Työllä, rutiinilla ja 40 hengen organisaatiolla kilpailujen johtaja Matti Hoffren luotsasi kilpailut läpi aikataulussa pysyen, vaikka osalla kilpailijoita olikin erilaisia tu lkintoja kilpailujen alkamisajasta. Kilpailujen osanottajia oli 25 paria, yks i tyttöpari . Kokkolasta, Nygvist + Metsävuori, aviopari Lahtiset Kirkkonummelta sekä loput poikapareja. Erittäin merkillepantavaa on myös norjalaisten y'stävlemme mukana olo kahden parin voimin. Kilpai luaIlas oli jaettu pituussuuntaan kahdeksi samanlaiseksi radaks i. Rata oli taas jaettu kahteen osaan käyttäen hyväksi "siltaa" altaan poikki. Kts. piirros. Lähtö tapahtui 3 m kerrostasoita hyppääm~lIä, noutaen pohjasta laitteet ja varusteet , sekä pukien ne vedessä päälle. OK merkin unohtam isesta sakoi tettiin. Myös altaan reunoihin ei tehtävien aikana saanut koskea. Ykkönen oli varsinainen urhoollisuuskoe, jossa nähtiin tyyliä monenlaista. Tosin johtuen kait kilpail ujAnnityksestä erKt kil pailijat eivät huomanneet ajatella, että 4,5 metrin syvyyteen sukeltaminen pusero päällä I1man painoja Ja räpylöitä on aika temppu . 2 rasUlla 011 ko.ottavana muovIpaloIsta tehty palapelI. Oikein hyvä. 3 rastilla 011 muls.tlkoe. Tehtävänä oli muistaa 6 s~naa, jolta varsinatsen nopeuskllpallun jälkeen tiedusteltIIn. KIIp~lIun J4rJeståJlen Ideana 0/1 että kilpailijat jakalsJvat sanat keskenään (3 + 3) kuten parfkllpallussa pitäisI. KiIpaHujen aikana huuhtou1ul kuitenkIn sanoja muistista. Kolmosen Jälkeen 011 tehtävanä kIIvetä sillalle Ilman räpylOltä. Tässä kohtassa unohti monI , että oli kyse parikilpaHusta. Alkaa manl ennenkuIn huomattIIn auttaa sukelluspari ylös sillalle.

4. rastin tehtävässä oli uinti renkai den läpi 100 m laite mukana snorkkelilla. Kts. piirros. Tulkinta,epäselvyyksiä. Laite mukana -laite selässä. Uintiteknillisesti kaksi eri asiaa. Tässä taas unohtui kaverin auttaminen. Sukelluspari saattoi jäädä laiHeestaan kiinn i renkaaseen, mutta nopeamp i painui omia teitään : -Miksi unohtuu auttaminen altaassa, vai pitaAkö ottaa väliköysi käytäntöön . Olls~ko eslm. viimeinen eli matalanpään rengas voi nut olla köysiJenkki , josta ei yksiry olisf paässyt läpi? 5 rastl. Sukella parlhengltyksellä kuutoselle t01sella sokkomaskf. 6 rastl. Valhtakaa k].rkas maski. Jatkakaa parihengltyksellä ja kootkaa palapetr. Tässä tuli sokollIe vaikeuksia , vai olisikohan ollut saattajan vika. Osa sokoista tuli pintaan, kun piti vaihtaa kirkas maskL PutkipalapelI varsin kasvattava parlhengltysteknl kaI-la. 7 rasti. Parihengi1ys päättyy. N!yttäkAä ras Uvahdllle seuraavat kansainväliset käsimerkIt : 1 Apua, 2 OK 3 Olen varaUmalla, 4 Hma loppu, 5 Palneenlasaus vaikeuksia. KAslmerklt! Parisukelluksen aja o. Sotkettiin palj on van hoihin merkkeihin. Julkaistu lehdessä 5/74 . 8 rastilla piti noutaa pohjasta 10 levyä numerojärjestyksessä.

Maali oli viimeisen levyn tultua reunalle. Tämän jälkeen oli sitten sanojen muistamisen vuoro. Mielenkiintoinen Ja mielestäni monipuolinen kilpailukokonaisuus , jossa teh täviksi oli valittu parisukellustehtäviä. Pienet järjestelyissä sattuneet lipsahdukset, kilpailujen johto sekä tuo- ' maristo korjasivat välittömästi. Työtä kilpail ujen onnistumiseksi oli varmasti tehty paJjon ja hyvä jälki näkyi. Kilpailujen tulokset olivat kuin lainaus viimevuoden lehdestämme. " HallikIlpaIlut voitti j o tavaksi t ulleella tyylillään Kokkolan Meri sau kkojen pari Kuosmanen-casen. Vieden Kokkolaan kom ean pytyn . Tulokset : 1) Kuosmanen-Casen Merisaukot , Kokkola 18,56, 2} Toivarl J. ~ Tolvarl M. Sammakot , Jyväskylä 20 17, 3) Kettunen-Ntkiforow Alkon UrheilusukeltaJat 20,49, 4) Vannlnen-Hartlkaiflen Joensuun UrheilusukeltaJat 21 ,07, 5} Ulmonen-Ekblad Joensuun UrheiluSUkeltaJat 21,20, 6) Raita-Harju Merisaukot , Kokkola 22,14, 7) Vllhunen Ylönen Ves ihiisi , Varkaus 23,52 8) Halonen-Vähänen Joensuun Urhe i lu ~ sukeltaj at 24,20, 9) Vlltanen -H ärkln Joensuun Urheilusukeltajat 26,06, 10) Saarelainen- Hämäl äinen Joensuun Urheilusukeltajat 26 ,21 , 11 ) Paajanen-

Slotte Merisaukot, Kokkola 26,40, 12) Innanen- Mäkinen Alkon Urheilusukeltajat 28 ,07, 14) Hyytiä-Soin inen Meri saukot, Kokko la 28,13, 15) Lahtinen J.-Lahtinen M. Syväsukel tajat, Kirkkonum mi 29,48, 16) SaunamäkiAntikainen Syväsukeltajat , Kirkkonum mi 32,30, 17) Nyqvist- Metsävuori Marlsaukot, Kokkola 34,01. 18) MElkaIEl-Suurl Saimaan Norp'a t 36,22. 19) Sundqylst-Ananlassen KIrkkoniemen Urheilusukeft. 37 13, 20) AhvenMölså Sammakot Jyväskylä 38,27, 21) Valkonen- ReiJonen Veslhilsl, Varkaus 42,45 22) Pedersen-Aru ndsen Klrkkoniemen UrheHusl,Jkelt. 43 ,46, 23) SaarJnen-Puuperä Kemin Urheilusukeltajat 52 04 24) KJl ponen-Anttonen Kemin Urheilusukeltajat 89,43, 25) KyllönenE.-Kyllönen P. Syväsukeltajat, Kirkkonummi Keskeytti. Ki"ltos runsaasta osanotosta Kuopion Urheilusuk~ltajat ry. Pal kJ ntoJenja'kotllaisuudessa Kuopion Urheilusukeltajat i'y muistivat ys-" täv,låän lahjoittamalla seuransa viirin Joensuun Urheilusukeltaj ille1 Merisaukoi lIe seka Kirkkoniem en Urheil usukeltajat ry / Norja.

SM-yösuunnistus 1975

8yyspimeässä, 13- vedessä uitii n 09-27 yösu unnistuksen SM. Rata oli peräti runsaat 800 m , mikä on näissä oloissa melko pitkä matka. Pi sin rastiväli oll 223 m. Suunnat ja matkat annettiin järjestäjien toimesta en nen lähtöä. Rasleina toimivat paristokäyttöiset polUimot, jotka sidottllh pinnalla olevan poijun ankku riköyteen. Nämä rastit näkyivät parhailTlm illaan n. 10 m, kilpailun loppua kohden ne kul1enkin heikkenivät melkoisesti. Samoin heikkenivät muutamien sukeltaj ien "härveIin" mittaristoa valai sevat valot kylpemisen loppuvaiheilla pahasti. On eri: nomaisen raskasta uida samalla tarkkaan ja mahdollisimman lujaa kun kom passin ja matkaml1tarln lukem ia ei tahdo nähdä kunnolla. Vaikeuksista puhu u tulos luettelokin . Vain kaksi sukeltajaa selvi ttivät radan käymättä pinnalla hakemassa apua maamerkeistä. Pientä ruu hkautumista esii ntyl parilla ras tilla, onneksi ei poijunaru t sentään tarketu neet tc;>isllnsa, vaan sukeltajat pääsivät samanaikaisesti lähtemään matkaan. TällOin huomasin ainakIn Itse hltaampana sukeltajana ettei " härvelj" toimj moitteettomasti toisen lujaa uivan sukeltajan väIIttömassa v.ana.vedessa. ' Hårveli" k,eppuu ja helluu h6lti't tomastf ja mikä pahInta, sen matkamiUarl näyttää aivan liian suur a lukemia. Parannusta on luvassa seuraaviin malleihin .

-, . . . ,- --- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- ---1

- _--J

SAKKOMINUUTIT

5. Pintaan nousu 1. OK - merkin poisjättö min Rasti tekemättä Reunoihin koskeminen 2 min/kerta Ilman sokkomaskia - korkeintaan 10 min 6. Pintaan nousu 2, Tehtävä tekemättä 4 min Rasti tekemättä 3. Sanoista 1 min/sana 7. Väärä merkki Räpylöillä sillalle nousu 3 min 8. Väärä järjestys 4. Renkaan ohitus 2 min/kpl Kaikki yhdessä Jos joku suunnistaja paremman ilmansaannin takia tunkee koko suukappaleen suuhunsa niin, ettei jätä purukappaleita hampaittensa väliin, saattaa käydä niin' että se hässäkän jälkeen jossa se vahingossa repeytyy suusta ei enää toimikaan tyydyttävästi. Älkää siinä tapauksessa tu!ko pintaan vaan ' tark istakaa onko puru'kappale jäänyt suukappaleen vivustoon ni in, että iImansaanti vaikeutuu. On typerää ottaa Itselleen 10 min. aikalisän tällaisen helposti tarkistettavan asian takia. Toisaalta saattaa 10 min. aikal isä olla yösuunnlstuksessa puol ustettavissa jos rasti ei löydy. Etsintä kompassilla tai härvelillä ei ole mikään helppo homma yön pimeydessä, varsinkin kun sukeltajat uivat yksin , ja oman " härvelin" valot peittävät rastivaiot. Viimeinen matka, 75 m, uUiin kohti tarkkuussu unnistuskilpailun rastla, jossa jokaisesta metristä minkä sukeltaja ui oh i keskipoiju n tuli 10 sek. lisäaikaa. Tänä vuonna ei näistä sekunnelsta ollut kenellekään apua. Viime vuonna sitävastoin voitto ja toinen sija ratkesivat j uuri tällä viimeisellä osuudella. Sijoitu kset tänä vuonna olivat seuraavat:

P. Lindfors, Merikissat Aikalisä P-O Jansson, Murena P. Jansson , Murena P. Johansson, Veslpectot R. Ansalaht i, Ves ipedot T. Salo Sea lions J . Leinonen , Saa L10ns

2 8 4 4 8 3 1 8

min min min niin min min/kpl minllevy min

Toivottavasti tulos luettelo antaauusille tulokkaille ajattelemisen aihetta. Vanhat alkavat olla jo vanhoja. - Ensi vuonna tavataan samaan aikaan. Silloin on myös luvattu informoida paremmin asiasta etukäteen ...

00 min . 10 sek. aika 29.10,00 10 32. 45,00 10 00 41.17,00 10 50 51 .40,00 20 10 56.55,00 20 10 1.05 .00,00 00

Keskeytti

Hyvinkään Urheilusukeltajat ry. on perustettu 1970 Hyvinkää-Riihimäki seudulle sukellusharrastuksen eteenpäin viejäksi. Huolim~tta järvien vähyydestä tähiseudulla ja matkan pituudesta meren rantaan on tämä "kuivan maan kerho" pystynyt voittamaan nämä vaikeudet. Keväällä 1971. seuralJe hankittiin vene Helsinkiin, jolloin täysipainoinen sukellustoiminta tuli mahdolliseksi. Keväällä 1973 joutui seura osta-

Maux Ingeborg On siirryttävä ajassa vuoteen 1946, jolloin Porvoossa valmistui kaksimastoinen hiekkajaala INGEBORG. Se oli valmistettu suomalaisesta männystä ja sen juuristosta. Komeus oli sivuseikka tuona aikana, j olloi n alusten oli kestettävä isältä pojalte. Se oli tarkoitettu kestämään su uriakin kuormia . Jopa 300 tn hiekkalasteja. Sitä se kuljeftl Porvoosta Helsinkiin. Mutta nyt. Nyt se palvelee Saa Sataris Oy: tä ja SyväsukeltaJat-Deep Sea Diversejä (DSD) sl,IkeltaJlen tukialuksena, mutta miten? "Rakensimme sinne kaikkia sukeltajia ym päri maailmaa ajatellen saunan, takkahuoneen , baari-keittiön, hytit jne. Tarkoituksena se, että kaikki matkallelähtijät todella vII htyvät seurassa. Aluksella . on mahdollisuus järjestää sukeltajak1Jrsseja, suorittaa kouluajoja laivurikurssei lla, auttaa merentutkimuksessa Ja vedenalaisissa etsinnöissä, tehdä·· vedenalaisia elokuvia ja yleensä kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Siellä on tilaa vaikka perheen pienimmille ilman putoamisvaaraa", kertoi DSD : n pj. 1. lahtinen. Kaiken kukkurakSi , se on muita sukeltajia ajatellen, liikkuva ilma-asema ja sukelluslaiUeiden korjauspaja. Kaikki vieraat toimivat aluksella kuten jäsenet konsanaan . On tilaisuus oppia merenkulkua j ~ laivapalvelua : kui nka alus kiinnitetään laituriin kuinka se ankkuroidaan jne.

maan tIlavamman veneen, jonka noImeksl annettiin RYSÄ II. TietOja 'RYSA II' veneestä : Pituus : 10,30 m Leveys: 3,15 m Syväys : n. 1 m Nopeus : n. 8 solmua Moottori: Fordson Major d iesel LA-puhelimen kutsu: " RYSÄ" Satamapalkka : Helsinki Toiminta merellä : Suomenlahden saaristoalueella TEKNILLISET TIEDOT MAIJX INGEBOR muutettu sukellus- ja turistikäyttöön v.

1975 Pituus 28.85 m Leveys 6.70 m Syväys 2.00 m I maston korkeus 21.00 m II maston korkeus 20.50 m uppouma 90 tn Polttoainemäärä 700 Itr Makeavesimäärä 250 Itr Matkanopeus 6 knots Pääkone MAN Diesel 150 hp, kameva potktJ'ri Sähköjärjestelmä 24 V.de.

Navigointivälineet Kompassi, suuntimalevy Muut välineet Pelastusliivit Erikoisvälineet Kp-kompressori 140 I/min, vIa puhelin, vene, suklaitteet. Majoitustilat 40 henkilöä Alus on siis apumoottorHla varustettu purjealus, joka on kuitenk in rekiste- • röity 1 koska sillä ajetaan pääasiassa moottorilla. Mukaan pääsee kuka tahansa ja koska tahansa. Seurat voivat jopa itse suunnitella matkansa ja kohteensa. Avovesi voittaa aina halliolosuhteet ja vieläpä merellä. Sukellusterveisi n Sea Safaris ja Syväsukeltajat.

KORT SAMMANFATT ING Dykaråret 1975 är tili ända . På de första sidorna ger redaktören och förbundets ordförande årets problem i koncentrat . Den gamla gruppen dykarskolare börjar tunnas ut och förbundet behöver därför många nya lärare ute på tältet. För övrigt sköter inte klubbarna sig tillräckligt bra. För det första måste man inse att kretsanslutningen tili FRIF- SVUL är viktig och bör genomföras snarast möjligt. Många klubbar har också slarvat med medlemsavgiften tili förbundet. Minns att vår Iivsnerv tidningen kan levereras endast tili dem som skött betalningen . Vår avgående ordförande Henrik Renvall satt tyvärr bara ett år. Han konstaterar själv att det är en för kort period och föreslår att ordförandeposten härefter besäUes för minst två år i taget. Tili ny ordförande har valts Mauri Vallema - en känd sportdykare med goda erfarenheter av förbundet. Vi önskar honom välkommen och tackar samtidigt vår avgående man Henrik Renvall . På sid 4 finner Du också en notis som beräUar att man nu kan få törsättsglas tili mätare med den nya Pas-

cal-skalan. Ora informerar om detta. På samma sida finns också en lista över förtjänta dykare som fått SVUL-medaljen. På sidorna 6-7 skriver Matti Karhu om en nykomlings syn på sommarlägren. Matti gjorde också en lägerfilm för TV och den' kan man i sinom tid få beställa tili klubbarna. översättning rekom menderas. På sid 8 finns en redogörelse över de första FM-hallmästerskap enfigt internationella normer som hållits i Finland. Tapani Toijonen informerar också om UV-polo. På sidorna 9-11 beräUar Timo Vikman om grottdykning i Finland . Det gäller Haveri gruva utanför Tammerfors. Vi rekommenderar översättning . På sid 11 ondgör sig Jaska Puhakka över red. Hannu Karpos TV-program 28. 9. 1975. Det gäller råd att rädda sig ut sjunkande bil. Jaska konstaterar att bl.a . Röda Korset ger helt andra råd . Vi hoppas på svar av Jouko Askola som var med som dykare. På sidorna 12-13 ger Ora Patoharju ett sammandrag av Teknologiska- och Vetenskapliga symposierna i Stock-

holm . översättning rekommenderas. På sid 14 berättelsen om Hindenburgs förlisning på svenska och finska. På sid 15 berättar Eka om Allhelgonadagens dykningar vid Hindenburg. Vraket ligger djupt - hela 45-60 m tili bottnen - och förhållandena var svåra, med hård ytström och dålig sikt. På sidorna 16-18 sportredogörelser. Kalakukkorallyt i Kuopio och nat. torienterings FM. På sid 18 finns också en redogörelse över fartyget Maux Ingeborg. Det är en sandskuta på 28 m längd som står tili hugade klubbars disposition. Uthyrning via Sea Safaris. På sid 20 berättar far och son Jansson om UV-vorienteringen som tävIi ngsform. Vi rekom menderar översättning. Bra klubbprogram! Sidan 21 upptar en lista över i Sverige godkända regulatorer. På sid 22 ett obs! dykarbältet som presenterades i vårt förra nummer är delvis patenterat och får alltså inte kopieras för avsalu . Så återstår också för mig att en God Jul och ett Gott Ny tt Ar! ' Henrik Rosenius

S,UUN,NISTUS KILPAI UMUOTONA "Prolle Ja Peter Jansson

Suomessa pidettiin ensimäiset suunnistuskilpailut 1963. Sääntöjä laadittaessa 011 periaatteena nopeuskIlpailun välttlminen, koska nopeuskilpailu veden alla, niinkuin syvyys- ynnä muut ennätystsvoittelut, tu ovat mukaansa suuria vaaroJa. Kehitettiin siis Vedenalainen TarkuU8suunnlslus. Jonka sllnnOt ovat pysyneet samanlaisina pienin muutoksin tähän päivään saakka. Sukeltaja $aa rastille saavuttua nousta pinnalle, rantaan jos haluaa. Joka sukeltajalla on numeropoiju pinnalla, ja kelluntaliivi on pakollinen. Ainoastaan tarkkuuspisteet ratkaisevat. Samanaikaisesti Ruotsissa kehitettiin Vedenalainen Parisuunnistus, jossa nopeus ratkaisee. TurvallIsuussyistä kilpaillaan pareittain yhdyskOydellä ja pintapoijulla. Rastit ovat vedenalaiset, lähdOn jälkeen saavat kilpailijat nousta pinnalle vasta viimeisen rastin jälkeen, suorittaakseen usein melko pitkän kotiuinnin pinnalla. Rata on merkitty kartaUe, Joka annetaan kilpailiJoille h1htOhetkella. Suuntien Ja etJ.lsyykslen otto kartalta voi tapahtua rannassa tai vedessä, tai karttaan voi olla merkitty vaJn eka rastl, seuraavat suunnat ja eUlsyydet otetaan rasteihln kiinn ltetylsta kartolsta. Vnmeksl mainittu tapa pakott. kilpailijat pysähtymään hetkeksi joka rastIIla, edistäen näin tu rval~ IIsuutt8. Vuonna 1965 pidettiin en .. slmAlset Pohjoismaiset· Vedenala'lset Suunn,lstusmestaruudet Ruots'ln sllntöJe n muk.aan. ja Jo seuraavana vuonna hyvlksyttf.ln yhteiset sUnn(U. Joiden mukaa" tolse.na kilpallupAlvAnA kilpalJIaan parlsuunnlstuksessa, toisena tarkuussuunnlstuksesss. Maajoukkue&$"n kuuluu 4 sukeUajaa. Suomea ovat edustaneet 10 kertaa Ra.l ner Ansalah'tl ja Reijo Vl1ala, 8 kerta,a Per Olov Jansson, 6 kertaa Peter Jansson, 2 kertaa Kaj' Rosqvlsf Ja Bort·s Aarnio kerran Chris Godt ja Gustaf R~nnholm. EnSin mainitut 4 miestl ovat kaikki s88vu1ta'neat tavoitelIun henkilökohtaisen mestaruuden , P.O. Jansson 2 kertaa. Keskleuroopass~ on kehitetty toisenlaisia sUntOlA Ja CMAS on vIIme vuosina muokannut sUntOjA (katso luku 12, CMAS : n suosittelemat säännöt) Säännöt poikkeavat pohjoismaalaisista tavalla JOk, ei ole' meltl miellyttänyt: karttaa ei tarvita, radalla, saa harjoitella

ennen kilpailua, kilpailija on yksin vaikka nopeus ratkaisee, mikä ei edistä turvallisuutta. JArjestlJan kannalta tämä kilpaIlumuoto on sikAlI edullinen että vaikea jakama kartan teko jll pols, niin myös huolellinen rastien mittaus ja sijoit us. Rasti n rakenne on myös yksinkertaisempi kuin meJdAn parisuunnistuksen rastl.Meidän pohjoismainen parisuunnistus on monta askelta edellä siinä että radat vaihtelevat maaston mukaan ja rasUt sijoitetaan maastokohtia hyväkSikäyttäen. Kilpallijalta vaaditaan todella suunnistustaitoa koska hän saa kartan käteen vasta ·Iähtöhetkellä, ja rata on silloin näkymätön ja tuntematon. Yritykset houkutella keskieuroopan sukeltajla Tanskaan ja Ruotsiin kilpailemaan meidän säantOjemme mukaan eivät ole johtaneet juuri mihinkään. Pystyäksemme menestyksellä ottamaan osaa kansai nvAllsiin kUpalluihln täytyy meidän tietysti a.lkaa kilpailla CMAS : n sUntOjen mukaan, rinnan omien sAAntOjemme Ruotsi on Jo muutaman vuoden ajan ot,t anut osaa nAlhin kllpallulhfn, joskus melko hyvällä tuloksella. Monessa maassa on suunnlstuskl:lpal1uihin liitetty työ- y.m. tehtäviä, Ja laji sanotaan sukellusteknflkkakllpailuksl. Painon kuljettaminen rastIIta seuraavalle, pullon tAyttaminen Ilmalla niin että se nousee pinnalle, erinäisten osJen l i ittlm Inen tOI-sl Insa: mahdolllsuuksia on paljon. Joukl<uekllpallUja on j!rjestelty nIIn, 9tt1 kilpailijat lähteväf eri paikoista, kohtaavat mUrlpalkassa ja jatkavat yhdess·A m·aallln. Suunnlstuskojelsta ja kllpallufuloksJsta pAltel/en pohjoismaissa kAytefAAn hyvin tarkkoja koJeita, multa ulntlnopeus on alhainen. ItAblokln maIssa koj981 on kehitetty nopeutta sllmA1tA-p.JtAen: niinpä yleensä. palnellmaplJUo ja suunnistuskoje on rakennettu yhteen ja pidetåln suorilla kAslvarsllla sl)keltaJan kasvojen edese-a. VenAlalset halll1sevat nopeutensa ansIosta kllpal'luJa. Vtlme vuonna pMtattlln et ta.sonar: IIla varustetut suunnlstuskojeet k41paflevat omassa luokassaan. POhjOismaisten sUntOjen mukaan suunntstusvarusteet ovat vapaat, mutta kukaan ei ole vletA käyttänyt sonarla. ' Pohjoismaissa on paljon kiistelty siitä, pitAAkö olla kaksi kllpailufuokkaa, toi-

nen yksinkertaista marssikompassia varten Suomessa "K- ja "X"- luokka. Käytän nössä herää tietysti heti kysymys, miksei marsslkompasslln saisi kllnnittM valkoista levyä, joka sallii tukevamman otteen ja johon voi tehdä muistii npanoJa. Suunto aikaisemmin valm istlkin sellaisen. Ja kun kerran vedenalainen suunnistus sikäli poikkeaa maanpäällisestä suunnistuksesta että todella täytyy asteen tarkkuudella seurata kompassisuuntaa (maan päällä klfpasuunnistaja vertaa luontoa karttaan, käyttäen kompassia vain harvoin) on luonnollista että vedenalainen suunnistaja haluaa käyttää siompaa, tarkempaa kompassia ku in mar'ssikompassi, j oka ei ole sellaiseen käyttöOn sopiva. Tietääksemme on vain yksi tehdasvalmisteinen suunnistuskoje markkinoilla. Hinta on kova, laatu ei tYYdyttänyt ainakaan minua. Kaikki näKemäni kilpailiJat ovat käyttäneet omatekoisia koJeita, tai Janssonin tekemlå. Melkein jokainen pystyy kYhAlmUn laatikon, levyn tai putken kahvolneen, jossa on sopiva kompassi mutta matkamlUari tuoft~ vaikeuksia, ja lassA onkin syy miksi ajatus kahdesta kilpaIluluokasta houkuttelee. Itse olen sltA mieltä, ettl Jos kahteen luokkaan mennaAn , toiseen kuuluisivat kojeet riman matkamittaria, toIseen matkarrHttarllla varustetut. Sillä ainoastaan matkamlUarlsta 'voi perustellusti sanoa ettA kalkki ervAt pysty sl1A hankkimaan tai tekemään. Tämä ongelma on vlell ratkaisematta. Tolstalseks·j Jansson pystyy tolmlUamaan Phmpsln klerrC)slaskureHa la nUhin sopivat potkurit akseleineen. Potkuri On kasln tehty ja vaatii klyftljAlta huolellisen trlmmauksen ennenkuin se varmuudella nåyttal oikein . Keholttalsln aloittelevt~ veden aUa suunnlstaJia rakentamaan eman kojeensa Ilman matkamrttarla, muna nIIn eltA se vQIdaan myöhemmin IllttU. Pel kupareja tAytyy kuitenkin tottua laskemaan kosKa malkamlttarl eI toimi 100 % varmuudella, ja moni huomaa plrjUvtinsä malnlestl Il man matkamIttaria esim Reijo VIIala j oka on ykSinkertaista kompassilevyä voittanut ison j oukon mitaleita tarkku ussuunnistuksessa.

Ruotsissa hyväksytyt sukelluslaitteet Selvittääkseen markkinoi lla olevaa sukelIulaitteide n kaaosta ja saadakseen sukeltamisen turvallisemmaksi on SSDF yhteistyössä Ruotsin työturval li suushallituksen kanssa laatinut oheisen luettelon Ruotsissa kaupan olevista laitteista. Taulukosta vo idaan lukea valmistajan ja laitteen nimen lisäks i : Maximi käyttösyvyys talvisukellussoveltuvuus ja hyväksymispäivämäärä jolloin laite tai regulaattori on tarkas-

tettu. Taulukko ei sellaisenaan sovi meidän käyttöömme , koska siitä puuttuu laitteita jotka ovat meillä myynnissä, mutta joita ei naapurimaassamme tunneta, tai joita ei jostain syystä ole toimitett u tarkastukseen. Näin ollen ei taulukosta puuttuminen ole merkki siitä , että joku määrätty laite olisi huono, vaan se voi johtua jostain muusta syystä.

TYYPPIKATSASTETUT SUKELLUSLAITTEET JA REGU LAATTORIT TEHDASI MYYJÄ

LAITEI REGU LAATTORI

MAX. KÄYTTö SYVYYS (M)

HYV. TALVISUK.

AGA Lidingö

AGA Oivator Marin ME 1805 AGA Oivator ME 1715 AGA Oivator 1726 AGA Oivator Marin ME 1805 reg.enhet nr 331 199 004 AGA Oivator 324 säädinyksikkö nr 331 190 093 AGA Oivator 324 Säädinyksikk nr 331 190 169 AGA Oivator m turvapaine AGA Oivator 324 m. turvapaine

40 25 25

64.06 .16 64.06 .16 64.06 .16

68.01.10

68.02 .14

60 60 60

70.05 .15 71.12 .27 72 .06.29

POSEIDON INDUSTRI GöTEBORG

Cyklon Cyklon Cyklon Cyk lon

60 60 40 40

Divex Marketing AB Dykmaterial AB Sandbyberg

Cyklon Suoer 300 Alr-Matic Air-Matic Air-Matic

60 60 50 50

ja ja ja

Spirotechnique Aquillon Royal M istral Voit Swimas ter MR 12 Polaris II Voit Swimaster R 14 Snark II Snark 111 Meteor Scubapro MK II Scubapro MK V Scubapro MK VI Scubapro MK VII Aquarius Conshelf XII Calypso J Spiro 8 Spirolung

30 60 60 50 15 20 60 50 60 60 60 60 60 60 50 60

Eken Bil & Dykarservice Stockholm Lars Finn Göteborg Nemrod Malmö Scubapro Nordic AB Malmö U.S. Divers Segelshopen Vattenskidspecialisten AB Stockholm

Sport Sport Super Super

ja ja ja ja ja ja ja

72.01 .28 72.07 .03 69.04 .29 68.03 .07 68 .04.23 68.04 .23 73.04.02 73.04 .02 65.02 .26 65.02.26 75.09.12 75.08 .19 70.05 .20 70.05.20 74.05 .12 75.09.12 75.09.12 75.09.12 75.09.12 75 .09.12

HUOMIOITAVAKSI

•

Edellisessä numerossamme oli ohjeet painovyön valmistamiseksi. Jutun kirjoittaja ja kehittäjä Veikko Mäkelä ilmoitti lehdellemme että hän on kyseisen painojen kiinnitystavan asettanut patenttihakemuksen alaiseksi, eikä näin ollen vyötä saa kaupallisesti valmistaa. Mikäli joku on asiasta lähemmin kiinnostunut niin yhteyden saa: Veikko Mäkelä Lemmikinkatu 14 53800 Lpr 80 puh. 953-27037.

Huutosakkia

URHEILU

SUKELTAJA Toimitusneuvosto

kalakukkokilpailuissa.

Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa . Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry . Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitus-sihteerille. Lehti postitetaan niille rekisteröidyille sukeltajilIe joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennakolla Liiton toimistosta.

ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS HENRIK RENVALL MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI

Liiton toimistonhoitaja Leila Jakobs.son puh. toimeen 418611/220, os. Suomen Urheilusukeltajain liitto ry. , Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25 .

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Huvilak. 1b 83500 Outokumpu Puh. 97351/5999 921-387750 k

JOHTOKUNTA 1975 Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471

Puheenjoh taja Henrik Renvall Maurinkatu 4 B 14 , 00170 Helsinki 17 Puh. k. 90/655537, t. 90/418511/332

IlmoituspäällikkÖ Kati Lagerstam Putouskuja 26 98 01600 Vantaa 60 Puh. k . 90-538658

Sihteeri Kati Lagerstam Pu touskuja 2 E 98 01600 Vantaa 60 Puh . k. 90/538658,

Hinnat Vuosikerta 116 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit

KOULUTUSJA OSTO 20 mk 160 mk 240 mk 440 mk 550 mk 160 m fväri.

Puheenj oht ja Mauri Valle m Tåhystäjän kujal0 41160 Tikkakoski Puh . k. 941/751905 , t. 9411751422

TIEDEJAOSTO Puheenjohtaja Pentti Nyrönen Puistokatu 5 10900 Hanko Puh. 911/81598 URHEILUJAOSTO Puheenjohtaja Peter Jansson Lum ikontie 1 20240 Turku Puh. k. 921/402561 Jäsenet Kalle Leht ivuori , Keitinmäentie 17-19 A 23 40630 Jyväskylä Puh . k. 941/241609, t. 941118281 Mauno Kaivo Merikatu 43 C 12 02470 Obbnäs Puh . k. 90/2980246, t., 90/290211 Meri Lahtinen Pähkinätie 12 A 1 01710 Vantaa 71 Tom Mattson TKY 5 B 34 Otaniemi Puh . 90 / 4682090 Erkki MetSävuofl Huvllak. 15 83500 Outokumpu Puh . 97351/ 5999 Ilpo Raat ikainen Va ltakatu 66-68 45700 Kuusank oski Puh. k. 951 / 48477, 1. 951/89999 KaleVI Turkka Nirvanpellonkat u 2 A 33730 Tampere 73 33820 Tampere 82 931-652160 k 931-30522 t

Turvallisuutta ja mukavuutta sukeltamiseen Nemrod-nostoliivin tilavuus on täytettynä 24 1. 0,4 litran täyttöpullo antaa ladattuna 80 I ilmaa. Hätätilanteissa Nemrod-nostoliivi soveltuu myös hengityslaitteeksi erikoisrakenteisen paineensäätöventtiilin ansiosta. Liivin täyttö käy nopeasti kätevällä painonäppäimellä. Nostoliivi on varustettu ylipaineventtiilillä. joka laukeaa yli 40 gr/cm 2 , joten liivi ei repeä nopeassakaan nousussa. Lisäksi laitteella on kahden vuoden takuu.

1. Liivin vesityhjennys. 4. Sankaliitin. 2. Ylipaineventtiili. 5. Hengitykseen soveltuva paineentasaus3. Täyttönäppäin. venttiili, johon liittyy vedenpoisto.

Sukella turvallisesti! Toivoo

0'{j 0[]JQ0CillC8CB CDGJ Puh. 485817 Huopalahdentie 13 B 00330 Helsinki 33

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO (SUSL)

SUKELLA

Urhei Iusukeltajain sukell usurhei I Jokainen terve, 16 ja ri kkaaseen maail sukelluskurssin. M

TURVALLISESTI

turvallisen ja monipuolisen uksen edistämiseksi. ttänyt voi tutustua hiljaiseen yään liiton hyväksymän laite2 vuotiaana voit ryhtyä snorkItajaksi.