Issuu

2-96 Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti HuhtikuujVOL 35 ISSN 1237-1688

SUOMEN URI . .;rII.lII-\IR.lASTO

.SUSL:n neljä vuosil<ymmentä Ensimmäinen naissul<eltaja Nooan arl<l<i löydetty

Maailman hienointa kellotekniikkaa: Citizen Aqualand ja Promaster sukeltaj ankellot . 1. Citizen Analog Aqualand 2. Hyper Aqualand 3. Aqualand 4. Aqualand II 5. Citizen Promaster Tule tutustumaan tarkemmin kello alan erikoisliikkeiss채 kautta maan.

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN Lllno RY:N JÄSENLEHTI1 e 96

SISÄLTÖ

Huomionosoituksia ........ .................................. 4 Pääkirjoitus ....................................................... 5 SUSL:n esihistoria ........................................... 7 SUSL -toiveet ja tavoitteet 1981 ..................... 7 SUSL:n neljä vuosikymmentä .......................... 8 Onnittelemme juhlivaa liittoa .......................... 11 Näin se kaikki alkoi ........................................ 12

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI POSTlTETAAN SUKELTAJILLE, JOIDEN OSOITTEET JÄSENSEURAT OVAT TOIMITTANEET LIITOLLE. JA JÄSENMAKSUT ON MAKSETTU. MUUTEN LEHTEÄ ON SAATAVANA LIITON TOIMISTOSTA. PÄÄTOIMITTAJA ERKKI METSÄVUORI KUSTAVINTlE 9 C 24.20310 TURKU PUH. KOTI (921) 239 1098 TY0(921) 269 4317 TOIMITUSSIHTEERI LEENA KOIVUMÄKI KAARIKATU 5 A 2,33100 TAMPERE PUH. JA FAX. KOTI (931) 223 8876

2001 -lupa kouluttaa ...................................... 14 Kuva: Leena Koivumäki Ensimmäinen nainen ...................................... 15 Marssikompassista supertorpedoon .............. 17 Ulkolaiset ja sukeltaminen .............................. 19 Sukelluskalastuksen historiaa ............... ......... 20 Uudet kompressorimääräykset ...................... 22 Paljonko pullossasi on todella ilmaa ............... 23 Lori ................................................................. 26 Punainen meri kiehtoi jo 1700-luvulla .............. 28 Laitetekniikkataituruudesta kisataan susirajalla ......................................... 30 Kirjallisuutta ja vähän muutakin ...................... 32 Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä .... 34 Meriargeologinen seura perustettu ................ 36 Uppopallon PM-kisat... ................................... 38 2005 ............................................................... 39 Norppasivut ................................................... 40 SM-sukelluskisa -95 ...................................... 42 Nooan arkki löydetty ...................................... 43 Haloo, haloo, puhelu toimistosta .................... 45 Sipinöitä ......................................................... .45 Myydään ......................................................... 45

ILMOITUSMYYNTI BRITA IKÄVALKO RADIOKATU 20, 00240 HELSINKI PUH. TYO (90) 1582257 PUHEENJOHTAJA HELENA JAATINEN PUH. KOTI (90) 297 5794 TOIMITUS JÄTTÄÄ KIRJOITTAJILLE VASTUUN HEIDÄN MIELlPITEISTÄÄN. ILMESTYMIS- JA ILMOITUSAINEISTON AIKATAULU NUMERO

ILMESTYY

6. 6. 1.10. 2.12.

4 5

Keskiaukeama: Ora Patoharjun arkistosta. Aikoinaan eniten levinnyt kuva talvisukelluksesta. Vas. Carpelan. Patoharju ja Winterhaltter. Kuvaajat Raoul Johnsson ja Prolle Jansson.

6. 5. 3. 9.

22. 4. 26. 8.

31.10.

21.10.

VUOSIKERTA 180,-

SUOMEN URHElLUSUKELTAJAIN LIITTO RY RADIOKATU 20, 00240 HELSINKI PUH. (90) 158 2258 (90) 1582190 (90) 1582516

~.c1l«::::;.......:~~~~.J:I.WS-\PRINT

Kansikuva: Ora Patoharjun arkistosta henkilöt vas. Ulf Carpelan, Ora Patoharju, Ralf Tötterström, Klaus Johnsson ja Prolle Jansson.

ILMOITUSAINEISTOPÄIVÄ TEKSTI

TURKU

Suomen Urheilusukeltajain Liiton

JUHLAVUOSIKOKOUS sunnuntaina 14.4.1996 klo 11.00 Hotelli Hesperiassa, Helsingissä Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, sekä johtokunnan esityksestä liiton uusi strategia. Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 10.00

Tervetuloa! Johtokunta

Mikä on ajanut siviilisammakoita pinnan alle jo neljäkymmentä vuotta ja mikä siviilisammakko on? Muistatko vielä vuoden 1962 luokkavaatimukset tai milloin liitto liit1yi SVUL:oon - entä SLU:uun? Tiedät märkäpuvun ja kuivapuvun - entä kalevalapuvun? Vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat Suomen urheilusukeltajain liiton 40-vuotishistoriasta ...

SIVIILISAMMAKOISTA URHEILUSUKELTAJIKSI SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITON HISTORIA 1956-1996

Historian on kirjoittanut tamperelainen historioitsija ja sukeltaja Sari Autio. Kirjan kustantaa Suomen urheilusukeltajain liitto ja se on osa liiton 40-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Kirja tulee mwntiin huhtikuun alussa ja sitä voi tiedustella liiton toimistosta. Kirjan hinta on 100.00 mk.

HUOMIONOSOITUKSIA

Helsingin Urheilusukeltajat ry:n perustajajäsenelle Ora PatoharjulIe on myönnetty liiton yhdeksäs CMAS****-sukeltajakortti. Tämä huomionosoitus on myönnetty erityisesti tunnustuksena Oran yhä jatkuvasta aktiivisesta osallistumisesta seuransa sukellustoimintaan. Liitto onnittelee Oraa hänen sukeltajaurallaan saavuttamansa jälleen yhden virstanpylvään johdosta ja toivottaa menestyksekkäitä sukelluksia myös jatkossa!

Petri Kröger Kuopion Urheilusukeltajat Vuoden 1996 uppopalloilija

SUOMALAISEN SUI(ELTAMISEN JUHLAVUOSI Lajimme pioneerit saattoivat tuskin 1950-luvulla ennakoida seuraavan 40 vuoden aikana sukelluksessa tapahtuvaa kehitystä. Sukellus harrastuksen aloittaminen ei tuolloin ollut helppoa. Varusteet oli itse tehtävä tai teetettävä. Vastusten voittaminen vaati poikkeuksellista innostusta asiaan. Monille sukeltaminen muodostui kaikesta huolimatta elämänikäiseksi harrastukseksi. Juhlan yhteydessä on luonnollista tarkastella mennyttä kehitystä ja lajimme historiaa, sekä palkita ja kunnioittaa pioneereja.

Yhtä tärkeää kuin perinteiden kunnioittaminen on kuitenkin linjata toimintaa tulevaisuuteen, tarkastella kehityssuuntia ja tehdä valintoja. Tämä on ollut johtokunnan viime aikojen tärkein työ. Varusteiden teknisen kehittymisen ansiosta sukeltaminen on tänään helpompaa kuin koskaan ennen; meillä on virtaviivaistetut varusteet, joiden hallinta ei vie kaikkea huomiokykyämme. Meillä on tietokoneet. jotka helpottavat sukelluksen suunnittelua ja toteutusta. Seoskaasut ja tekniikkasukeltaminen ovat tulossa.

Suljettu ja sisäänlämpiävä seuratoiminta on kokenut muutoksen viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Norpat ja nuoret laitesukeltajat ovat vallanneet altaat ja leiripaikat. Seurat ovat avoimia, ja niiden toiminta on laajaa ja monipuolista. Sukellus on tänään kaikkien ulottuvilla. Perusarvoiksemme on linjattu avoimuus, elämänsisältö, kehittyminen ja ihmisen kasvun edistäminen. Nämä arvot ovat jo tätä päivää, mutta sopivat myös huomiseen.

Haluamme tulevaisuudessakin olla urheilusukelluksen markkinajohtaja Suomessa, sen paras asiantuntija ja auktoriteetti, johon luotetaan, ja jolta kysytään. liiton ja sen seurojen tehtävänä on tarjota elämyksiä sukeltamalla koko ihmisen elämänkaaren ajaksi. Tämä edellyttää, että ennakkoluulottomasti ja avoimesti pystymme kehittämään toimintaamme niin liitto- kuin paikallistasollakin. Sukeltaminen antaa iloa ja elämänvoimaa meille kaikille. Qj

DYI<NINGENS JUBILEUMSÅR I FINLAND

Itttlalrsllit ISCJsl ~

PARMASOFT

Huppu sopii koko- tai pikkumaskiin tosi miellyttävästi.

3 qq ,

:ÖtilaVUUSVenttiiJit toimivat tarkasti ja nopeasti. Ranteissa kestävät lateksimansetit.

Saumoissa käytetty patentoitu korkeataajuus hitsausmenetelmä tekee läpiompeleet tarpeettomiksi. Puku on 100 % kaasu ja vesitiivis. Kukaan muu ei pysty

ja polvipaikat kestävät kovimmankin kulutuksen.

Miellyttävämpi puku kuin koskaan aikaisemmin!

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN ESIHIS~ORlA LIITON 20-VUOTISTAIPALEELTA I

Ora Patoharju 1976 Sukelluksen historiaa kirjoitettaessa on yleensä ensimmäinen referaatti aina Aleksanteri Suuri, joka lasipallossaan istui meren pohjalla vedenalaiseen elämään tutustuen . Suomen sukellushistoria on huomattavasti nuoremmalta ajalta kirjattua: vuonna 1664 suoritti joukko käki salmelaisia sukeltajia regaalilaiva Vasan tykkien noston Tukholman satamassa Albrekt von Treilebenin johdolla. Tämän jälkeen seuraa lähes kolme vuosisataa kovaa työsukellusta, ensimmäiset merkit sukeltamisesta harrasteena on havaittavissa toisen maailmansodan alusvuosina. Kuitenkin vasta 1950-luvun alusta on ilmestynyt sellaisia harrastajia, joiden toiminta on tähdännyt vakavasti otettavaan tulokseen ja muuhunkin kuin pelkkään viihdesukellukseen. Sodanjälkeisenä virikkeenä harrastuksen kasvuun

oli se lähes legendaarinen maine, jonka sodan kuluessa kehitetyn sammakkomiesaseen suorittamat urotyöt saivat sekä samoin sodan aikana kustannuksia säästämättä suoritettu sukellusvälineiden kehitystyö, joka johti sellaiseen tulokseen, että ns. kevytsukellusvarustus muodostui yksinkertaiseksi, verraten halvaksi ja helpoksi maallikonkin käyttää. Meidän laivastomme omaksui myös pian sodan jälkeen tämän uuden aseen ja Laivaston Sukeltajakurssiita rupesi valmistumaan 1954 kantahenkilökunnasta ja 1955 varusmiehistä koulutettuja kevytsukeltajia, jotka kaikki olivat alansa intoa täynnä. Armeija koulutti myös palo kunnille pelastussammakoita v:sta 1955 alkaen. Kun näin eri aloilta ilmestyi miehiä, joita vedenalainen maailma kiinnosti, kävi jä~es tötoiminnan alkaminen luonnolli-

seksi. Suppean harrastuspiirin kesken oli jo keväällä 1956 perustettu Helsingfors Amatördykarklubb, joka kuitenkin pienenä ja rekisteröimättömänä ja ehkä lisäksi kielimuurin takia ei saanut kontaktia muihin harrastajiin. LIITON PERUSTAMINEN

Hieman yllättävästi järjestöllisessä mielessä perustettiin valtakunnallinen keskusliitto urheilusukeltajilie ennenkuin yhtään jäsen kerhoa oli olemassa. Kokoonkutsujina olivat muutamat laivaston päällystön ja alipäällystön sukeltajat sekä palokuntien sammakkomiehet. Helsingin, Turun ja Kotkan lehdissä julkaistu kutsu oli tuonut Helsinkiin elokuun 5. p:nä 1956 53 urheilusukelluksesta kiinnostunutta henkilöä eri puolilta Suomea. Yhdessä he päättivät perustaa ylipursi-

mies K.Määttäsen puheenjohdolla Urheilusukeltajain Liiton, joka rekisteröitiin 7.11.1956. Nimiehdotuksia liitolle valitun lisäksi oli - Urheilusukeltajain Liitto - Pelastussukeltajain Liitto - Suomen Sammakkomiesten liitto Suomen Sammakkosukeltajain Liitto Sukeltajauimarit Vastaperustettu liitto katsoi lähiaikojen toimintaansa kuuluvan säännöissä esitetyn kaikenpuolisen urheilusukellusharrastuksen virittämisen maassamme vaativan sitä, että Liitto itse aktiivisesti auttaa eri paikkakunnilla urheilusukelluskerhojen perustamisessa. oJ

SUSL - TOIVEET JA TAVOIITEET VUONNA 1981 Kale Rehnbäck Liittomme on jättänyt taakseen 25 toiminnan vuotta, neljännesvuosisadan . Lienee paikallaan pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan mitä tästä eteenpäin . Korjataanko kurssia, muutetaanko vauhtia, vai painetaanko täysillä entiseen suuntaan? JÄSENMÄÄRÄ

Ensimmäisenä tekijänä tulee mieleen liittomme koko ja kasvuvauhti viime vuosina. Kehitys on ollut nopeata. Pitääkö meidän saada aikaan mahdollisimman suuri liitto juuri nyt? Ei varmaankaan. Sukeltaminen ei ole jokanaisen ja jokamiehen harrastus . Massavärväys olisi huonoa turvallisuuspolitiikkaa. Tarvitsemme nyt hengähdysaikaa. Koneistot on pantava kuntoon, jotta pystymme antamaan

nykyiselIekin jäsenistölle mahdollisuuden monipuolisiin valintoihin harrastusaloja seuroissa valitessaan . Otetaan vastaan kaikki halukkaat, jotka täyttävät sukeltamisen fyysiset ja psyykkiset vaatimukset, mutta ei varsinaisesti houkutella kovin näkyvästi. Näin pidämme joukossamme myös ne, jotka ovat vaarassa tipahtaa yli laidan, koska palvelutasomme on kärsinyt nopeasta kasvusta. KOULUTUS

Varsinainen sukellus koulutus on luonnollisesti urheilusukeltajain liiton keskeinen toimintamuoto. Olemme siirtymässä kouluttajajärjestelmässämme oppipoikasysteemistä kurssitettujen kouluttajien aikaan. Ensimmäinen sukelluskouluttajakurssi jä~estet tiin menneenä kesänä. Ensi vuonna otetaan ohjelmaan myös perusvälinekouluttajan kurssi.

Toivomme pääsevämme hiljakseen siihen, että pääosa kouluttajistamme on saanut täysin yhtenäisen kouluttajakoulutuksen. Merivoimissa pitkän koulutuksen saaneet sukeltajat ovat luonnollisesti edelleen erittäin toivottuja seuroihin kouluttajiksi. On selviä merkkejä siitä, että merivoimien varusmies kursseille pyrittäessä tullaan antamaan lisäpisteitä niille, jotka voivat esittää todisteet (esim. PM-kortW harrastuksestaan ja sukellustaidostaan. Kuntokokeet tulevat kuitenkin aina olemaan tärkein valintaperuste. Niiden, jotka aikovat merivoimien sukeltajiksi on siis syytä ryhtyä turvaamaan sisäänpääsynsä jo paria vuotta ennen palvelukseen astumista. MONIPUOLISUUS

Toiminnan pitäminen monipuolisena niin, että mahdollisimman monilla jäsenillä on mahdollisuus

harrastaa ja saada ohjausta toimintamme kaikilla eri aloilla, on usein vaikeata pienille tai harvaanasutuilla seuduilla sijaitseville seuroille. Yksipuolisuutta ja suoranaista aktiivisen toiminnan kuihtumista tulisi kaikin keinoin vastustaa. Olemme viime vuosina saaneet paljon nuoria jäseniä joukkoomme. Mahdollisimman nuorena sukelluksen aakkoset onkin opittava. Eivät nuoret kuitenkaan jaksa olla kauan mukana sellaisen seuran toiminnassa, jossa ei paljoa tapahdu. Ei se riitä, että kesällä sukelletaan . Toiminnan tulee olla vilkasta läpi koko vuoden. Tarvitsemme huomattavasti lisää nuoriso-ohjaajia, valmentajia, tuomareita ja toimihenkilöitä, yleensä erilaisia toimintoja vetäviä henkilöitä. Kaikkien harrasteidemme tarjoaminen eri tasoilla (aloittelija, harrastaja, tuntija) on suureliekin seuralle vaikeata. oJ

SUOMEN URHE LUSUKELTAJAIN LIITON INTROSUKELLUS NELJÄ MENNEISIIN VUOSIIN

Sari Autio

Urheilusukeltajat ry. valmistautuu kauden avajaiskokoukseen Uimastadionin pohjaventtiiIin luona vuonna 1958. Kuvassa näkyvä paineilmapullo sopisi varsin hyvin Luftwaffen ylijäämävarastosta hankituksi pulloksi. Kuvassa selin istuvalla Ora PatoharjulIa on itserakennettu happilaite. Kuva P-O Jansson.

Kirjoittaessani Suomen urheilusukeltajain liiton historiaa nousi keskeisimmäksi huomioksi se lannistumaton into, jonka ajamana sukelluksen pioneerit pinnan alle pyrkivät. Sukellusvälineet rakennettiin itse armeijan ylijäämävarastoista ja romukaupoista hankituista raaka-aineista. Suurena tavoitteena oli hengittäminen pinnan alla. Tämän päivän turvamääräyksiin tottuneella nousee välillä kylmä hiki pintaan, mutta sukelluksen alkuaikoina ei onnettomuuksia kuitenkaan sattunut tosin sukelluksetkin olivat varsin matalia. Lannistumaton into kannusti urheilusukeltajat myös moniin mainitsemisen arvoisiin saavutuksiin sukelluksen alalla ja mm.

meriarkeologiassa. Useimmat nykyiset harrastajat ovat kuulleet St. Nikolaista, mutta kuinka moni on tietoinen siitä mittavasta työstä, jota urheilusukeltajain liiton jäsenet hylyn tutkimuksessa 1960- ja 70-luvuilla tekivät? Urheilusukeltajat ovat olleet monessa mukana. Suomen urheilusukeltajain liiton historiaan mahtuu sukelluksia niin lämmössä ja kirkkaassa vedessä kuin kylmässä ja pimeässäkin. ENSIN LIma - SIlTEN SEURAT

Suomen urheilusukeltajain liiton historiassa merkille pantavaa on se, että perin poikkeuksellisesti liitto perustettiin ennen kuin ensimmäistäkään seuraa oli pe-

Sukeltava sarvipää? Ulf Carpelanin sarvet lienevät kuitenkin 1950- ja 60-luvuilla suositun AGAn Oivatorin kokokasvomaskin kiristysremmit. Kuvassa näkyy hyvin siivilää muistuttava Oivatorin hengitysrasia. Se oli suurikokoinen ja saattoi jäädä pinnan alla pintaköyteen kiinni, jolloin rasian lähdettyä irti koko maski täyttyi vedellä. Kuivapuvussa ei tuolloin ollut venttiileitä, joten alas mentäessä ilma poistettiin puvusta. Alhaalla puku puristui tiukasti kiinni kehoon. Kuva on vuodelta 1958. Kuvaajana Per-Olov Jansson.

rustettu. Liitto perustettiin yleisessä kokouksessa elokuussa 1956, kutsu liiton perustavaan kokoukseen oli suurten rannikkokaupunkien Helsingin, Kotkan ja Turun lehdissä ja koski kaikkia sukelluksesta kiinnostuneita. Paikalle saapuikin mittava määrä innostuneita "sammakoita" kuten sukeltajia 1950-luvulla yleisesti kutsuttiin. Ensimmäinen rekisteröity liiton jäsenseura perustettiin syyskuussa 1956 Helsingissä. Sammakkokerho muutti nimeänsä kaksi kertaa, ensin Sub-aqua club Barracudaksi ja sen jälkeen lopulliseen muotoonsa Urheilusukeltajat ry:ksi vuonna 1958. Urheilusukeltajain liitto oli sama kuin Urheilusukeltajat ry, mutta kun uusia seuroja alkoi syntyä

pitkin 1960-lukua muuttui liitonkin asema pelkästä nimestä aktiiviseksi toimijaksi. liiton toiminta oli vielä 1950ja 60-luvuilla varsin pioneerihenkistä toimintaa. Sukeltajien piiri oli pieni ja kaikki tunsivat toisensa. liitto järjesti yhteisiä kesäleirejä ja talvipäiviä, joilla sukeltajat tapasivat toisiaan ja sukelsivat joko tavallisia tai kravattisukelluksia. Muutos tapahtui siirryttäessä 70-luvulle. Sukelluksesta oli tullut - aikakauden muoti-ilmausta käyttäen - pop! Sukeltajien määrä kasvoi - he eivät enää tunteneet toisiaan ja yhteiset tapahtumat alkoivat jäädä historiaan. liiton yhteisiä kesäleirejä ei enää järjestetty, koska käytännön järjestelyt olivat liian hankalia sukel-

Sukeltajalegenda Jacques Cousteau kuuluu suomalaiseen sukellushistoriaan. Hän vieraili Suomessa vuonna 1965 elokuvansa Elävä meri ensi-illassa. Liiton ja Sukeltajakillan edustajat ojensivat Cousteaulle muistot käynnistään Suomessa. Kuvassa Ora Patoharju ojentaa Cousteaulle tammeen upotetun Nikolain rahan, sukeltajalegenda kutsuttiin myös SukeltajakiIlan kunniajäseneksi.

Sukeltajia Ruotsinsalmen leirillä vuonna 1961. Varusteet ovat muuttuneet, useimmilla oli jo neopreenimärkäpuku. Kuvassa näkyy hyvin itsetehtyjen pukujen omaperäiset ratkaisut kuten jatkohihat. Kolme valkoista natsaa sukelluspuvun käsivarressa kertoivat kyseessä olevan A-Iuokan eli ylimmän luokan sukeltajan. Sukeltajien nimet eivät valitettavasti ole tiedossa. Kuva P-O Jansson. Sukeltaja valmistautuu. Prolle Jansson 10-litran AGAn pulloineen. Avustajina insinööri Harald Ståhle ja kalastaja Lindström. Sukellusvälineissä oli kekseliäitä yksityiskohtia, Prollen maskissa hauska nenänpaikka. Inkoo 1958. Kuva P-O Jansson.

tajien suuren määrän vuoksi. Viimeinen liiton järjestämä leiri oli Prästössä Ahvenanmaalla vuonna 1975. Vielä 1960-luvulla suosittu kauden päätös retki pyhäinmiestenpäivänä sukellettiin viimeisen kerran 80-luvun loppupuolella. Toiminta siirtyi enemmän seuratasolle, jolloin liitosta tuli organisaatio ja seuroja kokoava elin enemmän kuin toimija. Merkittävin muutos oli liiton liittyminen Suomen valtakunnan urheiluliiton CSVUU jäseneksi vuonna 1973. Liittyminen SVUL:oon siirsi liiton lopullisesti osaksi organisaatiokaaviota. Liitto alkoi toimia siinä tehtävässä, johon sen perustaminen aikanaan tähtäsi - palvelemaan jäsenseurojaan ja toimimaan kokoavana voimana.

NUORISON JA URHEILUN 1980-LUKU

Siirtyminen 1980-luvulle oli samalla siirtyminen urheilun aikakauteen. SUSL oli yksi urheilun keskusjärjestön lajiliitoista, mikä osaltaan vaikutti urheilun painottumiseen liiton toiminnassa. Suurena vaikuttimena olivat myös 1970-luvun puolella lajivalikoimaan tulleet räpyläuinti ja uppopallo. Liitossa oli 1960-luvulla menestyksellä harrastettu sukellussuunnistusta ja -kalastusta, mutta ne korostivat ilmeisesti enemmän sukellusta kuin urheilua. Jos 1980-lukua kutsutaan urheilun aikakaudeksi oli se myös nuorisotoiminnan vuosikymmen. Suomi ryhtyi kehittämään nuorisotoimintaa muiden

Pohjoismaiden mallin mukaan jo 1970-luvun lopulla, mutta merkittäväksi se muodostui 1980-luvun puolivälissä. Vapaasukeltajaluokat ja Nuoren norpan kirja vuosikymmenen puolivälissä käänsivät uuden sivun liiton nuorisotoiminnassa. SVUL:n Nuori Suomi -toiminta antoi potkua myös norppatoimintaan ja liiton puheenjohtaja Helena Jaatinen saattoikin 90-luvun alussa todeta nuorisotoimintaa olevan jo mursuimmissakin seuroissa. Tänä päivänä liiton nuorisotoiminta on esikuvana monelle muulle lajille. UUSIEN HAASTEIDEN 90-LUKU

Liitto koki 1980-luvun lopulla merkittävän laajenemisen aika-

kauden. Nousukausi toi uusia harrastajia lajin pariin ja jäsenmäärät nousivat, 1990-luku olikin aivan uudenlaisten haasteiden vuosikymmen. Urheiluelämän järjestökenttä kävi läpi täydellisen muutoksen, SVUL ja TUL CTyöväen urheiluliitto) lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin Suomen liikunta ja urheilu CSLU) ry. SUSL oli mukana SLU:ssa alusta saakka ja onkin saavuttanut sen lajiliittona tukevan aseman. SUSL on tänä päivänä hyvin edustettuna myös kansainvälisillä areenoilla, vankka edustus urheilusukelluksen maailman liitossa, CMAS:ssa sekä kotimaisessa urheilun keskusjärjestössä SLU:ssa. Räpyläuinnin tultua olympialajiksi on SUSL:lla ollut edustus

myös kansallisessa olympiakomiteassa. Neljännen vuosikymmenen kääntyminen liiton historiassa on ollut myös voimakkaan uudistumisen ja kasvun aikaa. Sukellusvälineet ovat kehittyneet teknisesti huimaa vauhtia, mikä asettaa liitolle uusia haasteita kaiken aikaa. Koulutus ja turvallisuus ovat olleet koko liiton historian ajan keskeisessä asemassa tänä päivänä ne ovat kaiken toiminnan peruspilari. Suomen urheilusukeltajain liitto on räpylöinyt melkoisen taipa-

leen. Liitto on neljänkymmenen vuoden aikana kasvanut pienestä yhden seuran liitosta merkittäväksi vaikuttajaksi suomalaisessa urheiluelämässä. Samalla urheilusukellus on kokenut melkoisen kehityksen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Liiton kehityskulku vastaa varsin hyvin niitä odotuksia ja toiveita, joita vuonna 1956 asetettiin . Tänä päivänä tilanne näyttää liiton kehityksen kannalta varsin hyvältä - onhan liitto vireimmässä iässään ja edessään mielenkiintoisia haasteita tarjoava tulevaisuus .~

Suomalaiset kahmivat sukellussuunnistuksessa palkintoja välillä niin paljon, etteivät kädet enää riittäneet. Ahveniston Vesipetojen Rainer Ansalahti on ollut yksi aktiivisimmista suunnistajista. Raikka vuonna 1969 Södertäljen Pm-kisojen mitalisaaliin kanssa. Menestyksekkäimmät sukellussuunnistajat Ansalahden ohella ovat olleet Per-Olov ja Peter Jansson sekä Reijo Viiala. Kuva P-O Jansson.

Siebe Gorman paineilmalaitteita 2x4 1. pulloilla Aga-airi Malli 324 (käyvät tarvittaessa myös vesisukellukseen) 2x41. 300 bar.täyttöpaineella. 270 I:n Tarkastettuja ilmasäiliöitä 9,2 bar.käyttöpaineelle. Happilaitteita: BG174=4 h.laite 2 I.pullolla TRA VOX 120. 2h.laite 11.pullolla Edullisesti : Puh . 982-263 520.

Märkäpuvut • • • •

6,5 mm Sukellus 795,3 mm Kokopuku 550,199,3 mm Shorty 350,3 mm Hot Dog Wakeboards alk. 1590,-

SURFCITYOY 90-659 865

KAMERAT SUKELTAJALLE lNlölk@f1j)@~g ~®@ ~ ~®@g ~({4J(UJ@ W'Ö~Ö@f1j) ~)Y~U®m~

KÄYTETTYJÄ EDULLISESTI /J={f4JcIDamme kaIkkea k4J'IIaflJlskalflJlsUoa

Onn111elemme 4o~uuoliasla

0uomen Q{rhe11usuheliaJain Bi1110a

IMATRAN URHEILUSUKELTAJAT

Jampereen Qlrhe1fusu~efla/al • Xuvo[an Qlimaril c5u~e[[usseura Vesih11si • !Jl0'rhujhl7J1uers

!J(auman Bailesu~efla/al • Xainuun Qlrhe1fusu~efla/al Xmin Qlrhe1fusu~efla/al· 23olb!ia 9ulf7J1uers ry

••

NAIN SE KAIKKI ALKOI Seuraavassa kerrotaan sukeltamisesta. Yhden miehen kokemuksista ja muistoista, joihin pala.utuminen on kuin kirjan lukemista lopusta alkuun tai nousemista pintaan kuivapuvussa jalat täyrmä ilmaa. Ihminen katsoo mieluimmin eteenpäin. Mutta toisaalta tapahtumat ja vuosiluvut katoavat helposti mielestä. Siinä mielessä seuraavat tiedot palvelevat ehkä uuden polven urheilusukeltajia ja sitä onnetonta, joka joutuu ehkä joskus historiaa näistä asioista kirjoittamaan. Kuinka siis kaikki oikeastaan alkoi? Kaiken alkuna oli - pelko. . Pelko hypätä merenmittausemälaiva "Klas Hornin" komentosillalta vet,een. Muut sen tekivät. Minulta jäi tekemättä. Kompensaationa syntyi ajatus sukeltaa laivan ja sen vierelle kiinnitettyjen tutkimusveneiden alta. Siinä tuli samalla käytyä 6 metrin syvyydessä pohjassakin. Tästä taas hyppääjät stressaantuivat siinä määrin, että pari vuotta myöhemmin minut pysäytti Helsingin kadulla kaveri, joka sanoi: - Nyt se on tehty. Yksi on jo sukeltanut "Klas Homin" alta kapean keulan kohdalt.a. Samasta paikkaa, mistä minäkin aloitin. Siihen aikaan ei tosin tunnettu räpylöitä eikä silmäsuojusta. Mutta laitesukellukseen oli toinen syy. Merenmittauspuuhissa 1948 Kotkan vesillä piirtyi kaikuluotåimen diagrammalle kuva kummallisesta kohoutumasta kolmine terävine piikkeineen. Päättelin aluksen 40 metriä pitkäksi ja 10 metriä leveäksi. Ajatus laivahylystä herätti yleistä hilpeyttä. Samaan aikaan pari pohjanmaan sukeltajaa yritti pelastaa lentopommin matalaan -veteen upottamaa saksalaislaivaa Kirkkomaan saarella. Olin tietysti heidän kimpussaan koska halusin sukeltaa kypärävehkeillä tuijottamaan lähemmin tuota kaikuluotaimen kuvaa. Siitä ei - lupauksista huolimatta - koskaan tullut mitään.

Minun ja tämän kohteen välillä oli ja pysyi 14 metriä vettä. Kotkalainen sukeltaja Kari Reijasto laskeutui pian sen jälkeen kaikuluotaimen piirtämälle paikalle ja tömähti pohjaan fregatti "Nikolain" mahtavan keulakuvan eteen. Seuraavan kymmenen vuoden ajan tätä hylkyä sitten pahaa tarkoittamatta tuhottiin repimällä sitä rikki tykkien pelastamiseksi. Saksalaisetkin antoivat oman osansa murhenäytelmään ryöstämällä hylkyä ja kiinnittämällä sen keulapollariin 200 tonnin nosturin köyden ja "yrittämällä nostoa". Esitys oli puhdas ilveily. Lehtimiehenä sitä oli pakko olla todistamassa. Mutta halu sukeltaa laivahylkyihin ei suinkaan päättynyt tähän. Siitä se alkoi. Ensimmäinen laite tehtiin vanhasta kaasunaamarista ja autonpumpusta. Sitten vuokrattiin Yrjönkadun uimahalli - vaatimattomia kun oltiin - ja mentiin veden alle toteamaan, ettei pumpun kapasiteetti riittänyt pitämään kuristumisen tunnetta aivan poissa. Siihen kertaan se jäi. Seuraavaksi suunniteltiin William Beeben suosittelema alhaalta avoin kypärä. Siitä tehtiin sen verran suuri, että kamerakin mahtui pään viereen. Koesukellus suoritettiin myrskyisenä toukokuun päivänä Hiekkarannassa veden lämmön ollessa +14 astetta ja vedessäoloajan 45 minuuttia. Kylmyys ilman pukua oli sitä luokkaa, että ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen - kerran hampaissa esiintyi ns. kalinailmiö. Samana kesänä eli 1951 ostettiin räpylät ja silmäsuojus lähimmästä mahdollisesta paikasta eli Sveitsistä. Ja elokuussa oli sitten Ruotsinsalmen yuoro. Sukellukset suunnattiin Tuohipöllön ympäristöön ja mukana olivat taiteilija

Jouko Christiansson ja valokuvaaja UA Saarinen. Suurin sukellussyvyys taisi olla noin 6 metriä. L:Jseiden metrien korkuisten kivien ylittäminen sai ilman pakenemaan kypärästä ja sukeltajan takaisin pinnalle. Samoihin aikoihin kävi selville, että Ahvenanmaalla oli ainakin kaksi kaveria sukellellut vastaavanlaisella kypärällä ja koneasentaja Heimo Ketvell Naantalista käyttänyt helmenpyynnissä kaasunaamarista tehtyä laitetta. Ainoa uutuus tässä sukelluskypär:äss~ taisi olla kamera. Ensimmäisen vedenalaisen valokuvan otin saman kypärän avulla Pihlajasaaren eteläkä~essä samana kesänä ja kohteena oli nykyinen majuri Jouko-Juhani Hälvä levien keskellä. Edellä esitetystä on helppo päätellä, ettei Ruotsinsalmen valloitukseen kypärä suinkaan ollut oikea väline. Siihen aikaan saksalainen Dräger-tehdas valmisti jo happi laitetta - Hans Hassin suunnittelemaa ja samaa, mitä hän

Erkki Koivusalo /Urheilusukeltaja 5/76 Kuvat Koivusalon albumista

käytti Kreikan sukellusretkellään. Siihen aikaan sen saaminen oli rahapulan ja lisenssin takana. Sotamuseosta saatu suositus selvitti lisenssivaikeudet ja jotenkin sitä rahaa siunaantui sen verran kun laitteesta pyydettiin fob Lubeck. Laite tuli tilattua jo vuoden 1951 puolella ja sen saapuminen aiheutti kaksi yllätystä. Ensimmäinen oli ruhtinaallinen loppuhinta tulleineen ja liikevaihtoveroineen. Toinen oli suuri puulaatikko, missä olevista sekalaisista osista se sitten ohjesäännön mukaisesti koottiin. Ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui pimeässä ja ukkosmyrskyssä Mustikkamaan sameassa vedessä juhannuksena 1952. Työväen uimareilla oli uimashow. Ja siihen aikaan riitti vielä pelkkä sammakkomiehen näkeminen. Näkyvyys oli veden alla muistaaks.eni lampun kanssa 15 sel1ttiä. Tässä vaiheessa happea käytettiin niin vähän sukeltami-

seen, että siitä saadut tiedot olivat yhtä ristiriitaisia kuin laitteen ohjekirjassa. Siinä kehoitettiin sukeltajaa pysyttelemään - ainakin kokematonta - 7-8 metrin syvyydessä, mutta taulukko sukellusajasta annettiin muistaakseni 30 metriin. Heinäkuun 9. päivänä 1951 oli sitten - Ruotsinsalmen vuoro. Kahteen pekkaan sinne Jouko Christianssonin kanssa painuttiin . lIetopuolta oli tällä välin täydennetty, joten ensimmäiseksi sukelluspaikaksi valittiin Lehmäsaaren ranta -paikka, mihin Nassau-Siegenin kaleerit ja tykkiveneet joukolla katosivat. Pukua ei ollut. Ei edes myöhemmin käytettyä .. Kalevalapukua ". Pintaveden lämpö oli +14 astetta ja ajatus uimahousuilla veteen menosta kuvottava. Mutta sinne mentiin - vastoin kaikkia myöhäisempiä ohjeita ja sääntöjä. Tosin happilaitteen hengityssäkki selässä toimi pinnalla loistavana pelastusliivinä. Ja sillä matkalla löytyivät kaikki tiettävästi tähän mennessä löydetyt hylyt. Lehmäsaaren pohjoiskä~essä niitä oli pahoin hajonneena ja kaaret hiekasta törröttävinä. Löytyi yksi tykkikin, joka sitten Ora Patoha~un ohjeiden mukaan konservoitiin tavalla, joka ennustaa sen säilyvän kaikkia muita nostettuja tykkejä pitempään. Samoin löytyi Santakarin rannasta fregatti .. Maria" .

Siitä happisukellus alkoi. Sitä jatkui sitten Utössä, Ahvenanmaan Flisössä, Orrengrundissa, eräissä järvissä ja tietysti uudelleen Ruotsinsalmessa. Riilahti ja Flisö eivät tuottaneet tuloksia, mutta Orrengrundin matkasta tuli varmasti muutenkin kuin sukellussyvyytensä ansiosta mielenkiintoinen. Sukelsimme siellä yhdessä "Konkurssi-Koskisen" (myöhemmin tunnettu taiteilijamesenaatti Kluuvikadulta) kanssa hänen vakuutusyhtiöitä ostamaansa kovalevyastia. Se taas oli joutunut mereen hollantilaisIaivan kaaduttua. "Romu-Koskinen" omisti siihen aikaan romutustelakan KatajannokC!lIa ja hänellä oli myös jo tapahtumapaikalle ajettu proomumainen alus käytössään. Matka Orrengrundiin tapahtui EFFOAn kauppalaivalla sen jälkeen kun eräs merenkulkuneuvos pääkonttorista antoi luvan huolimatta laivan kapteenin vastalauseista. Perille tultaessa Koskisen laivaväki oli täydessä kapinassa - olivat olleet ilman viinaa monta päivää ja tuuli sen kun yltyi. - Taitaa tuuli yltyä ja kone on kiinni vain yhdellä pultilla, sanoi kipparina toiminut vanha lohenkalastaja. Koskinen katsoi ulos - tuuli tosiaan yltyi - ja sitten kippariinsa. - Taidat tulla liian vanhaksi. Tuuli tyyntyy koko ajan. Nyt lähdetään. Konemestari sanoi siihen, että

Dräger-happilaite ja kamera vesitiiviissä kotelossa. Veden alla kuvaaminen Ruotsinsalmen taistelualueella ei normaalilaitteilla tahdo onnistua, siksi oli turvauduttava toisiin keinoihin.

Kotkasta lähdettäessä kone oli vielä kiinni kolmella pultilla, nyt vain yhdellä. - No, milläs te tänne tulitte? - No, loppu matkan sillä yhdellä. - Sillä sitten lähdetään eteenpäin. Ja niin lähdettiin. Matka haaksirikkopaikalle ei tosin ollut pitkä, mutta tunnelma sitä kireämpi. Paikan päällä koskinen riisui vaatteäpäältään ja ui +8 asteen vedessä laivansa ympäri. Kokeilin samaan aikaan hänen kuivapukuaan ja aivan sinisenä Koskinen pysähtyi viereeni kivelle lepäämään. - Minä näytän niille, sanoi hän laivaan viitaten, - ettei minun kanssani leikitä. Eikä leikitty. Hänen sukellussysteeminsä oli hiukan erikoinen. Drägerin-happilaite, amerikkalainen kuivapuku ja jalkoihin kaksi 12 kilon kypäräsukeltajan lyijykenkää. Räpylöitä ei ollut silla noilla kengillä mies pystyi kävelemään pohjassa. l1kkailta veteen meno oli hiukan hankala, mutta kun niistä päästi irti, tuli pohja nopeasti vastaan sillä köysimies saattoi olla muuallakin. Siinä syöksyssä hiekkapohjaan olivat sisuskalut lujilla. Koskisen kanssa sukelsimme hiukan toistakymmentä metriä. Molemmilta valui veri nenästä sen jälkeen. Hiekkapohja putosi melko jyrkässä kulmassa syvyyteen ja oli täynnä kaatuneesta laivasta pudonneita astioita, kir-

joja jne. Mutta yhtään kova levyn kappaletta ei paristasadasta tonnista näkynyt. - Täytyy sukeltaa syvemmälle, sanoi Koskinen ja ryhtyi mittaamaan metrejä. Metri oli hänen sivulle levittämiensä käsien väli eikä Koskinen kuulunut rakenteeltaan kaikkein pienimpiin . Muistaakseni hän sai 17 "metriä" ja oli minun vuoroni sukeltaa. Siitä matkasta tuli lopputuloksena tilapäinen muistin menetys. Hullumminkin olisi voinut käydä. Syvyyttä oli varmasti pitkälti kolmattakymmentä metriä. Mutta kova levyä ei löytynyt. Sitten Koskinen hälyytti paikalle saksalaisen kypärämiehen . Hän sukelsi 38 metriin kuin tyhjää ja hyppi aina välillä katsomaan, missä päin liikkui. Koskinen odotti kovalevyjään, minä sukeltajantautia saksalaiselle. Kovalevyä nousi neliömetrin verran, sukeltajantauti väitettiin kann.ettavalla painesäkillä. Koskinen heitti kovalevyn palasen kipparilIeen: - Naulaa se hyttisi lattiaan - se on taatusti Suomen kallein kova levy. Ystävälliset luotsit ta~osivat illalla suolattua lohta ja rommia ja kertoivat vain muutaman veneen onkineen kovalevyjä. Todellisuudessa veneit.fl oli noin 40 ja ne työskentelivät alueella viikon verran ystävällisten luotsien toimiessa pomoina ja jo tämän tapahtuman aikoina niillä vuorattiin kalastaja mökkejä Hangon länsipuolella. Kolme solmua tunnissa jyskyttävälIä kaljaasilla päästiin Helsinkiin, mutta ei tarina siihen lopu. Ensimmäiseksi menimme parturiin ja siellä Koskinen huomasi lehdestä uutisen. Matti Jämsä sukeltanut samalla Drägerin happilaitteella maailmanennätyksen. - Tuota kaveria minä olisin tarvinnut enkä sinua, sanoi Koskinen happamasti, - sillä on sisua. Mitäpä siihen olisi lisännyt. Ehkäpä sen, että tuossa syvyydessä puhdas happi tappaa eikä vain aiheuta tajuttomuutta ja hukkumista. Matti Jämsä ei muutaman tapaamisemme yhteydessä ole kovin ollut kovinkaan halukas kertomaan sukelluksestaan, vaan poistunut toiseen pöytään. Mistähän syystä? ~

2001 LUPA I(OULUlTAA teksti Riitta Gullman kuvat Syrjästen albumi ja Leena Koivumäki

Ajokortti vanhenee kesäkuuhun mennessä: se on siis uusittava, tai edessä on inssiajo. 70 ikäpykälän täyttyminen häiritsee siis lähinnä byrokratian takia. Onneksi kouluttajakortissa lukee vuosiluku 2001.

Koulutuskuviot ovat käyneet Tapio Syrjäselle tutuiksi parinkymmenen vuoden aikana. Kouluttajan kortti on voimassa vuoteen 2001 eli sopivasti Syrjäsen 75-vuotispäiville.

"Ja kun kysymykset kuulemma tulevat nykyisin tietokoneeIta, niin kai tässä on ensin käytävä atk-kurssi", miettii ajokorttinsa uusimista Tapio Syrjänen, Tampereen Urheilusukeltajien Grand Old Man, veteraanikouluttaja. Tapaamme veret seisauttavan kylmänä helmikuun aamuna Tampereella, Kalevan uimahallissa, sillä seuran rouvat ovat muistuttaneet kerta toisensa jälkeen, että Tapsa on tavattava uimahallissa. Ehdottomasti. No mikäs siinä. Hallissa on lauantaiaamun koulutushulinaa, altaassa tamperelaisseuran vuoden 1996 ensimmäinen kurssi. Tapio Syrjäselle kurssi taas on ties kuinka mones: hän on kouluttanut vuodesta 1975 eikä kurssiakaan ole jäänyt väliin. Syrjän en viihtyy hallilla muutenkin kuin kouluttajan ominaisuudessa, hän ui kaksi-kolme kertaa viikossa pari kilometriä. Ja hyvän päivän sattuessa matkaa

kertyy kolme tai neljäkin kilometriä. Kun siihen lisätään päivittäinen juoksulenkki, ei ihmetytä ollenkaan, että mies on norjassa kunnossa. Syrjänen itse puhahtaa, että viime kesänä ei vanha palvelija, Unisuit-kuivapuku ollut käytössä kertaakaan, kun ympärille oli kertynyt muutama kilo liikaa. Puku ruoja rupesi ahdistamaan aluspuvun kanssa. Niinpä Syrjänen on tämän talvea tarkkaillut tamperelaisaltaiden kaakeleita tavallistakin ahkerammin ja kas - ensi kesänä Unisuit on taas käytössä. PUVUSSA PAIKKA PAIKAN PÄÄLLÄ

Syrjänen aloitti uimisen nelivuotiaana, ja samalla oikeastaan sukeltamisenkin. Kävi nimittäin niin, että Tapion piti vahtia pikkuveljeään, mutta kun isommat pojat kävivät rantakivelle jonoon ja sukelsivat komeasti veteen, pik-

ku-Tapio liittyi jonon jatkoksi ja sukelsi hänkin. Ei tosin osannut uida, mutta oppi pahan nopeasti, sillä rantaan piti jotenkin päästä. Seuraavalla kymmenellä Syrjänen rakenteli maskin moottoripyöräilijän laseista. Ilmareiät tukittiin kitillä. Virallisempi sukeltajan ura alkoi 47 -vuotiaana vuonna 1973, vuotta Tampereen Urheilusukeltajien perustamisen jälkeen. Kirjattuja tunteja vuosien aikana on kertynyt kuutisen sataa, kirjaamattomiakin lienee melkoisesti. "Vaimo osti minulle kuivapuvun, kun hänelle oli sanottu, että noin vanha mies palelee muuten ... Siitä on jo yli 20 vuotta," Syrjän en naurahtaa. Kuivapuvun ostamiseen kehotti Timo Vikman, toinen Sukellus-perusteoksen kirjoittajista. Samaan hengenvetoon Syrjänen kertoo, että alkuperäinen märkäpuku on vielä voimissaan ja käytössä. "Talvella suurensin

sitä vähän, katselin uutisia ja ompelin saumoja." Muutama sukellus kesässä pitää tehdä märkäpuvulla, silkasta sympatiasta koulutettavia kohtaan. Samainen märkäpuku oli herättänyt hilpeyttä viimekesäisellä Maltan-lomalla. Pukuun kun on kertynyt paikkoja aikamoinen kokoelma, nääs ... TAAS HOMMISSA KYYNÄRPÄITÄ MYÖTEN

Syrjänen on ollut kuusi vuotta seuransa puheenjohtajana ja toiset kuusi varapuheenjohtajana. Välillä hän jätti muun seuratoiminnan vähemmälle ja toimi pelkästään kouluttajana. "Nyt olen taas kyynärpäitä myöten hommissa. Sukeltaminen on Syrjäsen mielestä muuttunut järkevämpään suuntaan vuosien varrella. "Enää ei tehdä sellaisia kamikaze-sukelluksia kuin ennen. Ehkä 1I

itsesuojeluvaisto on kasvanut vanhetessa, mutta varsinkin tapahtumaraporttien lueskelu on pannut miettimään asioita." Syrjäsestä koulutus on petraantunut koko ajan, mutta pieniin nikseihin pitäisi kiinnittää aina vain enemmän huomiota. Esimerkiksi painovyön pudottaminen tarvittaessa ja maskin tyhjennys pitäisi takoa jokaisen koulutettavan päähän ja selkärankaan. "Pienestä, vaarattomasta asiasta, kuten maskin täyttymisestä vedellä voi tulla iso hässäkkä. Tämä näkyy tapahtumaraporteis-

sao " Tapio Syrjänen on television va-kuvauksen pioneereja. Hän työskenteli vuosikymmeniä TV2:lIa Tohlopissa ja jossain vai-

heessa ohjaajat keksivät, että sukeltaja-Syrjänenhän voisi järjestää näytelmiin kuvia veden alta. Hän kuvasikin va-näkymiä pariinkymmeneen näytelmään. Erityisesti Syrjänen kuitenkin mainitsee tv-uraltaan karhun osan eräässä näytelmässä: hänelle lyötiin karhuntalja selkään päineen kaikkineen. Karhu-Syrjänen pulahti veteen ja ui kohtaukseen, jossa lapset leikkivät rannalla. Uimahallin kahvilan pöytään tuodaan maskilasku. Syrjänen kaivaa sataset esille ja selittää: "Piti ostaa uusi maski ja laitattaa siihen lähilinssi, kun ei tahdo hämärässä erottaa kelloa. Lehdenluku vielä sujuu auringonvalossa ilman lasejakin." ~

••

ENSIMMAINEN NA Ei mitään naisnäkökulmahömpötyksiä. kieltää Anna-Liisa Patoharju tiukasti ja jatkaa: Ei semmoista mietitty. Mentiin vaan ja sukelIettiin. Ei siis naisnäkökulmia. Mutta kuitenkin: Patoharju on ensimmäinen naispuolinen urheilusukeltaja Suomessa. teksti Riitta Gullman kuvat Riitta Gullman ja Patoharjujen albumit

Patoharjujen olohuonetta hallitsee massiivinen puupöytä. Pöydällä on tarinansa: se on tehty Ruotsinsalmen taistelussa uponneen St. Nikolain laudasta. St. Nikolai löytyi Kotkan lähistöltä 40-luvun lopussa ja Patoharjut sukelsivat hylyllä paljon 50- ja 60luvuilla. Tuohon aikaan hylyistä sai nostaa tavaraa myös Patoharjujen pöytälankut ovat luvallisia. Ikkunalaudalla taas on rivistö pulloja, Nikolaista nekin. Pullot ovat Kansallismuseon omaisuutta ja Patoharjujen hallussa Ora Patoharjun tekemien konservointikokeiden takia. Ikkunalla kököttää myös kreikkalainen amfora. peräisin vuoden 200 tienoilla uponneesta laivasta. Perheessä siis harrastetaan varsinkin meriarkeologiaa. Postiluukussakin lukee Merihistoriallinen seura.

ROMUKAUPASTA RAAKA-AINEET

Anna-Liisa Patoharju aloitti laitesukelluksen 1957. Tuntumaa vesielämään oli tullut jo aikaisemmin, sillä Patoharjut saivat häälahjaksi seitsemää vuotta aikaisemmin maskin ystävä Itään Pariisista. Lahja oli arvokas, sillä sukellusvälineitä ei Suomesta saanut, kaikki oli rakennettava itse. Romukaupasta perattiin putkenpätkiä ja rakennettiin säiliöt, muistelee Ora Patoharju. Myös maskit, räpylät ja syvyysmittarit olivat omatekoisia. Maskit rakennettiin vanhoista kaasunaamareista. Patoharjut kuuluvat helsinkiläisseuraan Urheilusukeltajat. Seuran riveissä he kulkivat sukellusmatkoilla 50-60-luvuillakin. Kotkan ja St. Nikolain lisäksi sukellusmatkat ulottuivat Saaristo-

merelle, Nauvoon ja Hankoon. Monta vuotta Urheilusukeltajat sukelsivat rannasta, sillä seuralla ei ollut vielä venettä käytössään . Mukana kulkivat monesti myös perheet laahusankkurit, kuten Anna-Liisa Patoharju naurahtaen nimittää sukeltamattomia seurueen jäseniä. NIKOLAI ON YLITSE MUIDEN

Ensimmäinen sukellus NikolailIe on jäänyt mieleen. Ora oli kertonut, millaisesta hylystä on kysymys, mutta en kuitenkaan tiennyt, mitä odottaa. Tuntui oikein historian siipien havinaa, AnnaLiisa Patoharju kertaa. Sykähdyttävää oli myös syöttää mureenoja kuunvalossa Australian Suurella Valliriutalla. 50- 60-lukujen hylkysukelluksiin antoi oman mausteensa se, että sukeltajia oli vain kourallinen eikä hylkyjä ollut vie-

lä puhdistettu kaikesta irtilähtevästä. Esimerkiksi Nikolailla pidetyillä leireillä löytyi posliinia ja sankokaupalla kolikkoja. Patoharjut muistelevat erästä Nikolainsukellusta. Yksi sukeltajajoukosta polki vimmatusti vettä ylös noustessaan ja toiset ihmettelivät, mistä on kysymys, kunnes huomasivat, että miehellä oli sy- . lissään lautaspino. Hän tasapainoiIi niiden kanssa kuin tarjoilija. Jos oli hylyissä löydettävää, olivat keinotkin hivenen krouveja. Patoharju kertoo Nikolaista nostetuista porsliiniastioista, jotka kehotettiin puhdistamaan mudasta teräsvillalla ... 33 sukellusvuoden aikana Anna-Liisa Patoha~un tilille on kertynyt viitisenkymmentä sukellustuntia. Kuusi vuotta sitten hän istutti säiliön nurkkaan ja päätti, että nyt saa riittää. ~

Parinkymmenen aktiivin joukko kolusi Suomenlahtea Urheilusukeltajien Räpylä-aluksella. Anna-Liisa Patoharju veneessä. Anna-Liisa Patoharju edessään tuplasti St. Nikolai. Pöytä on tehty Nikolain perän kaarien välistä peräisin olevasta lankusta ja Nikolain pienoismalli taas pöytälankun ylijäämistä. Pienoismallissa Nikolai on sellaisena, kun sen näkivät ensimmäiset hylyllä sukeltaneet.

TUle aurinkoiseen Hankoon - Sukeltamaan. Hangossa vedet ovat kirkkaita, hylkyjä paljon ja kasvusto ja kala kannat runsaita. Sea Sport on viiden tähden PADI-sukelluskeskus. Helsingissä meillä on myymälä ja koulutuskeskus ja Hangon" sydämessä" Itäsatamassa täyden palvelun sukelluskeskus ja myymälä. Sukelluskeskuksestamme löydät pukeutumistilat, saunan ja suihkut. Hyvin varustetusta tarvikemyymälästämme voit ostaa tai vuokrata kaiken tarpeellisen sukelluksellesi. Keskuksemme läheisyydessä toimivassa ravintolassa nautit lounaan ystävälliseen sukeltajahintaan. Myös majoitustiloja on tarjolla edullisesti. Järjestämme myös sukelluskursseja kaikilla tasoilla kokeneitten kouluttajiemme johdolla_Kesäkaudella alkaa Hangossa uusi peruskurssi joka maanantai.

Tule Hankoon sukeltamaan! Soita heti ja kysy lisää Sea Sportin kesästä soita (90) 726 0200.

Sea Sport, Helsinki Pääskylänkatu 7 00500 Helsinki Puh. (90) 726 0200 Fax (90) 726 0266

Sea Sport, Hangon sukelluskeskus Satamakatu 10900 Hanko .Puh./fax (911) 248 7301

Tämä artikkeli on ensimmäinen sa~assa, jonka tarkoitus on kartoittaa kaikki tarpeellinen kompasseista, matkamittareista, "härvelin" tai torpedon rakentamisesta ja niiden käytöstä etsintään ja kilpasuunnistukseen.

MARSSII(OMPASSISTA SUPERTORPEDOON Sukellussuunnistuksen monenlaiset kehitys- ja muutosvaiheet. Prolle ja Peter Jansson Kuva Prollen arkisto suunnistuksen PM 1973

UUDEN KILPAILULAJIN SYNTY

Urheilusukelluksen alkuvuosina - 50-luvulla - oli hylkysukellus niin mahtava, uusi elämys, että harva meistä edes ajatteli minkäänlaista kilpailutoimintaa. Sukelluskalastus oli kuitenkin jo melko suuri laji Välimeren maissa, ja pieni joukko suomalaisia edusti maatamme omalla omalla kustannuksellaan kansainvälisissä kilpailuissa. 1956 perustettu Suomen Urheilusukeltajain Liittomme kehitti alkajaisiksi kalastuksen sääntöjä kotimaisia kalalajejamme silmälläpitäen. Itse siirryin Peter-poikani ja muun perheen kanssa kesäisin Lappiin kaivamaan sukeltamalla kultaa siinä väärässä uskossa, että tämä oli vapaata aarteenetsintää. Viranomaisten keksittyä meidät jouduimme lunastamaan valtauksen itsellemme. Suunnistus piilorasteilla oli kauan liiton johtokunnan mielessä, mutta turvallisuussyistä ei avoveteen halut-

tu järjestää nopeuskilpailuja hengityslaitteilla. Niinpä kehitimme lopulta lajin, jossa tarkkuus oli ratkaiseva tekijä. Vuonna 63 pidettiin Ahvenistonjärvessä ensimmäiset · tarkkuuskilpailut. Ruotsissakin järjestettiin samana kesänä ensimmäiset sukellussuunnistuskilpailut meistä tietämättä ja aivan toisenlaisin säännöin. Lähtökohtana sekä Suomessa, että Ruotsissakin oli, että kilpailijoilla piti olla "normaalit" sukeltajan varusteet. Tämä ilmaisu aiheutti paljon pohdiskelua ja sääntöjen tarkistuksia lajin kehittyessä. Kompassina tuli olla joko sukeltajan rannekompassi tai tavallinen marssi kompassi (kaikki nestetäyttöiset kompassithan toimivat yhtä hyvin vedessä kuin kuivillakin). Heti ensimmäisessä kilpailussa havaittiin, marssikompassin kädessä pidettynä antavan paremman tarkkuuden kuin ranteeseen kiinnitetty. Kilpailuun osallistui kahdeksan miestä Laivaston Sukeltajakurs-

silta, kaikilla kompassi ranteessa, ja vain kaksi heistä sijoittui kymmenen parhaan joukkoon (sijoille 8 ja 9). Itse olin ollut mukana liiton johtokunnassa laatimassa lajin sääntöjä. Kun sitten olimme harjoitelleet Peterin kanssa muutaman kerran ennen kilpailua päätimmekin käyttää maasuunnistajia varten tehtyä suunnistuskompassia jossa oli 12 cm:n suuntalevy. Tätä pitkähköä levyä oli helppo suunnata kehon mukaisesti täsmälleen oikeaan uintisuuntaan, mikä on hyvän tuloksen perusedellytys. Olimme siis pienen askeleen verran edellä kanssakilpailijoitamme. ENSIMMÄINEN SUUNNISTUSKILPAILU

16.6.1963 Ahvenistojärvi on kapea ja pitkä. Lähtö oli itärannalla, ensimmäinen rasti vastapäätä länsirannalla, seuraava itärannalla j.n.e. Radan yhteispituudeksi tuli 570 m päättyen saunarantaan. Samaa periaatetta on jatkettu vuosikymmenien ajan monilla eri kilpailupaikoilla. Lähtö on parkkipaikan lähellä ja maali saunan kohdalla. Rasteilla oli rannalla selvästi näkyvä keskitolppa ja sen edessä matalassa rantavedessä 20 m pitkä naru, joka oli merkitty metrin välein pienillä kohoilla. Suunnistuksen tarkoitus oli käsiohjelman mukaan: "Mikäli sukeltaja nousee pintaan välillä, sakotetaan häntä 40 virhepisteellä. Kilpailijan saapuessa rastille ja noustessa pintaan 1 m:n säteellä rastimerkistä on suoritus virhe-

pisteetön, mutta kilpailijan poiketessa enemmän rastista, jokainen alkava metri tuo 2 virhepistettä lisää." Myöhemmin sääntöjä muutettiin niin, että virhepisteiden sijasta annettiin 10 pistettä virheettömästä suorituksesta, eli kun pysyttiin metrin säteellä keskitolpasta. Jokaisesta metrin virheestä vähennettiin 1 piste. Näin ollen sukeltaja, joka osui keskelle tuota 20 m:n pituista kohoilla merkittyä narua sai täydet 10 pistettä, kun taas kaveri joka juuri ja juuri ui sen ohi sai 0 pistettä. Suunnistustaidon kehittyessä ja huipputarkkojen torpedojen ilmestyessä radoille lisättiin maalitolpan kummallekin puolelle koho 50 cm päähän. Parhaiden suunnistajien virhemarginaalit näihin aikoihin oli jo 1 - 2 metriä sadan metrin uituun matkaan, kun se lajin alkuvuosina oli ollut noin 10 metriä. Ennen tarkkuuskilpailun alkua saivat kilpailijat kiertää rataa ottamassa rastien väliset suunnat. Uitavien matkojen pituudestahan ei ollut väliä, koska aina uitiin kunnes ranta tuli vastaan. Jotta ei tulisi pelkästään virheettömiä suorituksia otimme myöhemmin käyttöön myös kulmarasteja, jotka merkittiin yhdellä tai useammalla poijulla. Rannalta käsin otettiin suunnat kulmapoijua kohti, poijujen väliset suunnat, sekä poijusta seuraavalle rastille. Jä~estäjät antoivat tarkan etäisyyden lähtöpaalulta poijuun, sekä poijujen välin. Kilpailija yritti esim. potkupareja käyttäen arvioida uimansa matkan kääntöpisteisiin. Ennen kilpailun alkua poistettiin kulmapisteiden

poijut. Katsottiin, että turvallisuustoimet olivat riittävät, kun kilpailijalla oli pintapoiju ja kilpailualueeila liikkui turvavene. Vuosien varrella tämä kilpailulaji on säilynyt lähes sellaisenaan. RuOTSIN PARISUUNNISTUS

Ruotsalaisten mielestä voitiin nopeuskilpailu sallia jos kilpailijat uivat pareittain yhdysköydellä ja yhdellä pintapoijulla. Niinkuin tavallisessa suunnistuksessakin, heillä piti olla mukanaan kartta johon oli merkitty piilorastit. Kilpailun aikana oli itse kartalta otettava uitavat suunnat ja matkat, sekä edettävä rataa pitkin lähdöstä maaliin nousematta välillä pintaan. Norjalaisten tultua myöhemmin mukaan he kokeilivat kerran eräissä PM-kilpailuissa rastien merkitsemistä karttaan vesiliukoisella tussilla, mikä antoi senkertaiselle kilpailulle aivan uudenlaisen ilmeen. Käytännössä toinen sukeltajista tekee karttatyön, sekä tähystää sukelluksen aikana, ettei uida rastien ohi. Toinen keskittyy seuraamaan kompassisuuntaa ja arvioimaan uidut matkat. Yhteistyön on oltava täysin saumatonta, varsinkin silloin, kun ei osutakaan piilorastin pinnan alla olevaan keskitolppaan, vaan pari joutuu etsimään rastia haravoimaila ees taas ja poikittain. Lajin suurin viehätys olikin minulle aina tehokkaan yhteistyön kehittäminen sukellusparini kanssa, sekä mahdollisuudet rakentaa vaihtelevia ratoja käyttäen luonnollisia kiintopisteitä hyväkseni. Sellaisia

olivat niemet, laiturit, karit ja matalikot. Sijoittamalla kilpailualueelle riittävän monta pysyvää piilorastia voitiin kilparadan kulkua muuttaa valitsemalla uusi rastiyhdistelmä ja näin käyttää samaa karttaa vuodesta toiseen, niinkuin mm. Ahvenistolla tehtiin. Alkuvuosina, kun taito ja tarkkuus olivat heikohkot, rakennettiin rastit jättimäisiksi 6 x 6 m valkoisiksi lankkuristikoiksi, jotka ankkuroitiin 4 - 5 m syvyyteen. Ristikkojen päät varustettiin vielä 3 m pitkillä nousevilla muoviputken pätkillä. Keskimmäiseen muoviputkeen, joka nousi ristikon keskellä, maalattiin rastin tunnus joka piti merkitä karttaan tai erilliselle muovilapulle osoitukseksi siitä, että kilpailijat olivat käyneet rastilla. Sameassa tai virtaavassa vedessä oli näinkin suuren rastin löytäminen marssikompassilla usein liian vaikeaa ja katsojat rannalla saivatkin usein seurata kilpailuparien pintapoijujen vimmattua sekoilua rastien läheisyydessä. Useamman parin etsiessä samaa rastia menivät joskus poiju- ja yhdysköydet sekaisin. Sotkut oli selvitettävä veden alla, nousematta pintaan ja menettämättä oman etsintäkuvion hallintaa. Tuloksettoman etsinnän jälkeen pari saattoi hakea itselleen uuden kiintopisteen, kuten karikon, niemen kärjen tai laiturin, josta pyrkiä uudelleen etsimälleen rastille. Saatettiin myös nousta pintaan tarkistamaan mihin oikein oltiin jouduttu. Tätä sakotettiin kuitenkin viiden minuutin aikalisällä. Alkuaikoina kaikki kilpailijat va-

:J(J1p.ai1u;..en O-w.nO-tla;'al ja liihlö-j.är:je.1hp

(Vi~h~ Sij~IUkU)' plst.

Peter Jansson, Urheilusukeltajat

_2._~

Per Olov Jansson, Urheilusukeltajat

_1_

3. Raimo Tiilikainen, SA 4. Jorma Oksanen, Ahveniston Vesipedot 5.

'J'?

Osmo Kähkönen, SA

Ilkka Hanski, SA

Pekka Lindfors, Urheilusukeltajat

Pentti Junno, Urheilusukeltajat

Auvo Taskinen, Barracuda

10.

Erkki Seitilä, Neptun Club

_'_C_JL

11. Pekka Simola, Neptun Club 12. Boris Winterhalter, Merisukeltajat 13. Toivo Oksanen, SA 14. Raimo Likitalo, Neptun Club

--_c,_~

15. Vilho Ruohola, SA 16. Kenneth Wiklund, Neptun Club 17.

Rolf Lindström, Barracuda

18.

Matti Salonen, Urheilusukeltajat

--[l-~

19. Kosti Hämäläinen, SA 20. Raoul Johnsson, Barracuda 21.

Pekka Suomalainen, SA

22.

Ralf Tötterström, Barracuda

23.

Ulf Lindström, SA

24.

Ilpo Salmi, Urheilusukeltajat

-'}-~

--q-

+7..

----

Olen säilyttänyt tämän ensimmäisen suunnistuskilpailun käsiohjelman, johon on laskettu 11 parhaan sijoitukset.

rautuivat pitkiin etsintöihin käyttämällä kahden pullon pattereita selässä. Siirryimme Peterin kanssa ensimmäisten joukossa yhteen alumiiniseen kymppiin. Pienempi ilmavarastomme korvattiin sillä, että harjoittelimme etsintätekniikkaa kunnes rastit löytyivät lähes poikkeuksetta muutamassa minuutissa silloin-

kin, kun olimme lähestymissuoraila uineet ohi. Voitimme myös siinä, ettei enää ollut teräspullojen aiheuttamaa eksymää. Myöhemmin rastit muutettiin 3 m:n ristikoiksi ja viimein CMAS:n sääntöjen mukaan yksittäisiksi keskitolpiksi. Tämä seikka ehkä parhaiten osoittaa taidon, tekniikan ja varusteiden kehittymisen. JATKUU MYÖHEMMIN

••

PIRrrllASTA

Lailepaltelillultltuhinlaan I

."ti/200bar 4999,· 101/300&ar

5550,-

sis_ Dacor-Enduro re~ +Octon Compo II,Polar Ecuno liivin Paaliki~e"fie

HML 9"-683863'

OII<AISU Lehdessä 1/96 oli vanhasta liiton kustantamasta lehdestä lainattu kuva merkillä "Raoul Johnssonin arkisto". Todellisuudessa kuva on Ralf Tötterströmin ottama, joka täten oikaistaan.

UUTUUKSIA

Kuva Prolle Janssonin arkistosta.

ULI(OLAISET JA SUI(ELTAMINEN Ulkomaalaisten sukeltaminen Suomessa on luvan varaista, luvan myöntää Puolustusministeriö, Puolustuspoliittinen osasto. Periaatteessa luvan myöntämiselle ei pitäisi olla esteitä. Lupa haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, jossa tulee olla: - ulkomaalaisen sukeltajan tarkat henkilötiedot - täydellinen nimi, syntymäaika, henkilöllisyystunnus - kansallisuus, passin numero - tiedot siitä miten liikkuu merellä - aluksen nimi, tunnus, matkanopeus ja tyyppi - aluksen kippari - jos liikkuu suomalaisen porukan mukana - aluksesta vastaavat tiedot - suomalaisen yhteyshenkilön kontaktitiedot - alus jolla sukeltaminen tapahtuu - ajankohta koska sukelletaan - kannattaa ilmoittaa asiasta lähimmälle mv.asemalle.

Sisäasiainministeriö Rajavartiostojen esikunta Helsinki 22.6.1970 N:o 4099/IV/13 j 3

Ohjeita ulkomaisten huvialusten liikkumisesta ja oleskelusta Suomen aluevesillä.

4. Muita ohjeita ja määräyksiä 4.1. Ulkomaisessa aluksessa oleva henkilö ei saa Suomen alueella suorittaa kartoitusta tai merenmittaustarkoituksessa tapahtuvaa luotausta eikä valokuvata sotilasalueella tai sotilaallisesti tärkeitä kohteita. Vedenalaisia töitä tai tutkimuksia Suomen alueella ei saa suorittaa ilman puolustusministeriöitä hankittua lupaa.

N:o 1069

Asetus Suomen alueen valvonnasta ja sen alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta. Annettu Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 1989

3§ Yleiset rajoitukset Ulkomaalainen ei saa Suomen alueella toimeenpanna sotilaallisia harjoituksia eikä suorittaa sotilaallista tiedustelua. Ulkomaalainen ei saa Suomen alueella ilman puolustusministeriön lupaa: 1) suorittaa kartoitusta tai merenmittaustarkoituksessa tapahtuvaa luotausta; 2) suorittaa ilmakuvausta valtionilma-aluksesta eikä muutoinkaan kuvata sotilaallisesti tärkeitä kohteita; 3) suorittaa ilmasta tapahtuvaa tutkimustoimintaa sotilaallisesti tärkeällä alueella; eikä 4) suorittaa vedenalaisia tutkimuksia tai töitä. Suomalainen alus, jolla on ulkomaalainen henkilö mukana rinnastetaan laissa ja asetuksissa ulkomaiseksi alukseksi ja sitä koskevat asianmukaiset pykälät ja säänr,l,' ... lkr:-rrluS lähetetään alla olevaa~ usoitteeseen, käsittelyaika on noin viikko. Puolustusministeriö Puolustuspoliittinen osasto Majuri Veijo Taipalus Fax 90-1613993 tai PL 31,00131 HELSINKI

Uusi Sherwood NEW MAGNUM regulaattori täyttää kaikki sille asetetut vaatimukset loistavasti, kuten US Navy ja EN250 normit sekä kylmävesitestin. • NEW MAGNUM regulaattorin suurista eduista voidaan mainita: • Uusi pat. "High-Flow" balansoitu 1-vaihe, 2:lIa KP·ulosotolla (7/16') • Uusi pieni ja kevythengitteinen 2-vaihe (annostin) Wisdom suukappaleella (väh . leukojen väsymistäl • Pat. "Dry Air-Bleed" estää veden pääsyn 1-vaiheeseen (ei vaadi erillistä talvi suojausta) Max. käyttöpaine 300 bar DIN-liitin Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Helsinki.

GENESIS Pro-Fin Sherwood'in uusi pitkälapainen avokanta-räpylä, jossa pidennetty jalkapesä. Kantalenkki pikalukituksella. Kokoja 2. Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Helsinki.

DIVER'S BEST Mask Defogger huurteenestotahna, joka voidaan levittää vaikka veden alla, ei ärsytä silmiä, sekä Mask Prep maskin puhdistusaine (myrkytön), joka poistaa silikonmaskin huurtumis-ongelmat. Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Helsinki.

••

I{UN ISOISA SPIRAALIJOUSIHARPPUUNAN OSTI

Merelle on kautta aikojen lähdetty elannon hankkimiseksi. Kauppa, sodankäynti ja kalastus ovat olleet lähtökohtana seitsemän meren valloitukselle. On luonnollista, että kalastus on liittynyt myös motiiveihin ulottaa ihmisen toiminta veden alle.

Jacques Cousteaun kirjoja lukeneet tietävät, että 1940-luvulla sukellusvarusteiden kehittäminen sai vauhtia sotilaallisista lähtökohdista, rakkaudesta vedenalaiseen maailmaan - ja Cousteaun sukelluskalastusharrastuksesta. Sukelluskalastus harrastusmuotona sai alkunsa 1930-luvulla. Sen aloitti Guy Gilpatric vuonna 1933. Viisi vuotta myöhemmin hän julkaisi kirjan THE COMPLEAT GOGGLER. Being the First and Only Exhaustive Treasure On the Art of GOGGLE FISHING . Kirjan myötä harrastajajoukko alkoi kasvaa. Itävaltalainen Hans Hass, joka antoi merkittävän panoksen urheilusukellukseen, harrasti myös sukelluskalastusta. Suomessa oli innokas joukko pioneereja, jotka varusteiden kehittyessä lähtivät kalojen omaan elementtiin kokeilemaan niiden pyydystämistä. Neopreenikumisten pukujen tulo markkinoille mahdollisti joustavan liikkumisen ja riittävän pitkän vedessäoloajan. Ensimmäiset puvut olivat 3 mm paksua sileää, päällystämätöntä neopreenia. Niiden pukemisessa tarvittiin talkkia, mutta puvut olivat varsin lämpimiä. Mielenkiintoista muuten, että parhaat sukelluskalastuspuvut ovat jälleen sisäpinnaltaan sileää neopreenia.

Ralf Tötterström 1960-luvulla. Kuva Ralf Tötterström

Nykyisenlaisia harppuunoita oli saatavissa jo 1960-luvulla. Kumilinko- ja paineilmaharppuunoita käytettiin . Suosittu oli Cressin spiraalijousiharppuuna, jossa keihäs sai lähtövoimansa putken sisään sijoitetusta kierrejousesta. Kapistus oli lähes kaksi metrinen, metrin verran eteenpäin ja saman verran taaksepäin sukeltajan pään takana. Spiraalijousiharppuunoita ei enää viime aikoina ole näkynyt. WC-PÖNTÖLTÄ MAAILMALLE

Kalojen hakeminen vedenalaisista Iymypaikoista vaatii kuntoa. Reilun pelin säännöt oivallettiin heti alussa, eikä paineilmalaitteiden avulla kalastettu. Enimmäkseen harjoiteltiin luonnonoloissa. Harvalukuisissa uimahalleissa harjoiteltiin talvisin pituussukellusta, pumppaamista ja tarkkuusammuntaa. Kesällä oiva paikka oli Stadionin hyppyallas. Harjoitteluintoa riitti, sillä hengenpidätystä harjoiteltiin jopa wc-pöntöllä istuttaessa. Kunnioitusta veteraanien innolle herättää se, että heti lajin salat opeteltua lähdettiin kansainvälisiin kilpailuihin taitoja mittaamaan. Yhteydet maailmalle otettiin itse, hankittiin sponsoreita, selvitettiin MM- ja EM-kilpailujen ajan kohdat ja paikat, ilmoittauduttiin, pakattiin varusteet ja lähdettiin matkaan; Palermon MMkisat 1960, sitten Almeria, Tremiti, Cayo Avalo, Mallorca ... 1970-luvullakin kilpailtiin vielä ainakin Irlannissa. Lahden Pingviinien Jorma Meriläinen kilpaili menestyksekkäästi MM-kilpailuissa 1980-luvulla Australian maajoukkueessa.

FIDEL CASTRON KALAPARATIISI

Mieleenjäävin oli Kuuban matka 1967. Kuuban hallitus maksoi Suomen joukkueen ja tukiryhmän matkat kolmen viikon täyshoitoineen. Avokätisyys liittyi ehkä kansainväliseen politiikkaan ja

Fidel Castron haluun saada pitää kansainvälisiä kilpailuja "saarretussa" Kuubassa. Harjoittelu ja kilpailu tapahtui neitseellisillä vesillä kristallinkirkkaassa Karibianmeressä. Kaloja oli paljon (myös haita). Kalojen runsaudesta kertoo kilpailun voittaneen kuuba-

Illaksi haukikeittoa. Kuva Jukka Rapo.

laisparin saalis. He saivat kahden kuusituntisen kilpailupäivän aikana yhteensä 1504,64 kg :n saaliin. Nykyisin pyritään kala kantojen suojelemiseksi rajoittamaan saalismääriä. Kilpailujen suurin kala oli 120-kiloinen meriahven . Harjoituksissa Italian joukkue pyydysti 180-kiloisen meriahvenen. Kalan saamiseksi ylös luolasta 30 metrin syvyydestä vaadittiin kymmenkunta keihästä, ja haulipanos "Iupralla" päähän. Suomalaisten menestys kansainvälisissä kilpailuissa oli vaatimaton, mutta ei viimeisiksikään koskaan jääty. Saavutus on kunnioitettava, kun otetaan huomioon kilpailuolosuhteiden eroavaisuuden Suomen vesiin.

Ensimmäiset Pohjoismaiden mestaruuskilpailut käytiin vuonna 1970. Tilastoidusta 26 kilpailusta yksilökilpailun voitto on mennyt 11 kertaa Tanskalle, 9 kertaa Norjalle ja 6 kertaa Suomelle. Suomalaiset yksilövoittajat ovat: 1970 Henrik Rosenius, Barracuda, 1977, 1980 ja 1983 Ben Mattson, Sini hait, 1985 Jouko Myyry, Partiosukeltajat ja 1995 Jukka Levonen, Raumanmeren sukellus kerho KOTIMAAN KILPAILUJA

Suomessa SM-tason kilpailutoiminta alkoi 1965. Kilpailut on aina pidetty merialueilla. Olosuhteiden muuttuessa vuosien saa-

Suomen Mm-joukkue 1967 Kuubassa. Kuva Ralf Tötterström.

tossa ovat vedet tulleet sameammiksi ja kasvillisuus on rehevöitynyt. Myös saaliit ovat jonkin verran muuttuneet. Kampelan valta-asema yleisimpänä saaliskalana on korostunut ja esimerkiksi ankeriaita ei olla enää pitkiin aikoihin saatu. Alkuvuosina hauki oli useimmiten kilpailun suurin kala. Viime vuosina isoja haukia on tullut vain harvoin. Tilaston mukaan kaikkien aikojen menestyksekkäin kilpailija SM-kilpailuissa on ollut Ben Mattson kuudella mestaruudella. Joukkueista parhaiten on menestynyt Lahden Pingviinit 11 mestaruudella. Merkittävistä kilpailuista Suomessa ei sovi unohtaa Hanko Cupia. joka pidettiin en-

simmäistä kertaa vuonna 1965. Käytettävissä olevat tilastot sijoittuvat vuosille 1978-1995. Kouvolan Vesikkojen järjestämät Kymen piirin kalastuskilpailut ovat vakiinnuttaneet asemansa yhtenä kilpailukauden tärkeistä tapahtumista. Lahden Pingviinit ovat vuodesta 1994 järjestäneet Jaskan muisto kisat Hangossa. Muista Suomessa järjestettävistä piirien tai seurojen järjestämistä kilpailuista ei sukelluskalastusvaliokunnalle ole tullut tietoa, mutta mikäli niitä järjestetään, on tieto tervetullut. QJ teksti Stig Gustavsson lähteet Ralf Tötterströmin haastattelu

••

JCN DIVING Svennis Tallbacka 10120 Tähtelä tel. 90-22194845 fax. 90-22194865

SINA

Oletko kiinnostunut vedenalaisesta videokuvauksesta tai oman kuvausmateriaalin käsittelemisestä elokuvaksi ( käy paperi- tai elävä-kuva). Ammattitaitoa ja koneet on, puuttuu vain yhteydenottosi. Tommy Fagerholm puh, 90-2219 4845 ja fax. 90-2219 4865.

Mika Pohjonen

••

I<AUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERION UUDET I(OMPRESSOREITA KOSI(EVAT •••• •• PAATOI(SET Kompressorit ja niiden käyttötapa on hyväksytettävä Teknillisellä tarkastuskeskuksella 31.12.1996 mennessä Kauppa- ja teollisuusministeriö on 24.10.1995 antamallaan päätöksellä numero 1193 muuttanut kuljetettavista kaasusäiliöistä antamiaan aiempia päätöksiä. Annetun päätöksen 3:ssä määritellään uusi käsite, täyttöpaikka. Täyttöpaikalla tarkoitetaan sisätai ulkotilaa, jossa ei suoriteta muuta täyttöä kuin tilavuudeltaan enintään 15 litran pullon täyttämistä ilmalla. Täyttölaitoksen käsite ja määritelmät on säilytetty ennallaan. Käsite "täyttöpaikka " korvaa aiemmissa päätöksissä määritellyt "kannettavalla kompressoriIla " tapahtuvan, enintään 12 litran tilavuuksisen pullojen täyttämisen, joka ei vaatinut erityistä lupaa tai tarkastusta viranomaisilta. Uusi määritelmä kattaa siis kaikki urheilusukeltajien käyttämät kompressorit ja saattaa ne täyttöpaikkoja koskevien määräysten alaisiksi. Päätöksen 25 :n mukaan täyttöpaikan laitteiston omistajan tai haltijan on pyydettävä ennen laitteiston käyttöön ottoa tarkastuslaitosta arvioimaan, että laitteistolla voidaan täyttää kaasu pullot oikein ja turvallisesti sekä että täytön tekee pätevä henkilö. Tarkastuslaitoksen arviointilausunto

on voimassa enintään kuusi vuotta. Laitteiston omistajan tai haltijan on huolehdittava, että kaasupullot täytetään määräysten mukaisesti ja turvallisesti. Olemassa olevien täyttöpaikkojen osalta ensimmäistä arviointia on pyydettävä tarkastuslaitokselta vuoden 1996 loppuun mennessä. Uusien täyttöpaikkojen perustaminen edellyttää Teknillisen tarkastuskeskuksen (TIK) arviointia ennen käyttöön ottoa. Hyväksyvän arviointilausunnon saamiseksi edellytetään seuraavia asioita: käytettävä kompressori on asianmukainen hengitysilmakompressori kompressorin käytöstä vastaa riittävän pätevä vastuuhenkilö kompressorin käyttäjille annetaan riittävä koulutus kompressorin käyttämiseksi ja kaasupullojen merkintöjen tunnistamiseksi (sisältäen kirjalliset ohjeet) kompressorin huollot tehdään asianmukaisesti ja niistä pidetään kirjaa (huoltokirja) - suositeltavaa (ei pakollista) on myös, että kompressorin käytöstä pidetään kirjaa (käyttöpäiväkirja), josta ilmenee aina-

TERVEISIÄ DIVEPOINTILTAl Kiitämme kaikkia kävijöitä osastollamme VENE-messuilla. Arvonnassamme Divepoint T-paitoja, voittivat: Ari Virtanen, Tampere Jukka Mattila, Helsinki Pasi Pori. Tampere Tatu Henriksson, Helsinki Mika Melva. Hämeenkyrö A. Soidinmäki, Tampere Martti Louhivuori. Tuusula Mika Väätäinen. Hattula Sari Kukkonen. Savonlinna

Jussi Ahto, Helsinki Juhani Huttunen. lieto Virpi Ritola. Helsinki Sari Taipalus. Raisio Santtu Lehto, Salo Pekka Rantanen. Espoo Timo Lehto, Jyväskylä Jorma Hietikko. Helsinki Kari Pohjonen. Järvenpää

kin täyttäjä, täytettävän säiliön koko ja omistaja sekä täyttöpäivämäärä. MITEN TOIMIA?

Sukellusseuran tai muun kompressorin omistajan tulee pyytää laitteistolleen ja täyttökäytännölleen hyväksymisarviointia viimeistään 31.12.1996. Arviointia pyydetään TIK:n lähimmästä toi-

mipisteestä. Useimmissa sukellusseuroissa edellä esitetyt seikat lienevät normaalistikin jo päätöksen edellyttämässä kunnossa. Mikäli näin ei jostain syystä ole, emo asiat on täyttöpaikan hyväksyttämiseksi hoidettava kuntoon arviointiin mennessä. lisätietoja: Turvatekniikan keskus, Urho Aarnivuo, (90) 61671 Suomen Urheilusukeltajain liitto r.y. (90) 158 2258 ~

TEKNILLISEN TARKASTUSKESKUKSEN TOIMISTOT JA TOIMIPISTEET

Helsinki Hämeenlinna Joensuu Jyväskylä Kemi Kokkola Kotka Kuopio Kuusankoski Lahti Lappeenranta Oulu Pori Seinäjoki Tampere Turku Vaasa Ylivieska

Sahaajankatu 20 A Lahdensivuntie 5 Kauppakatu 40 B Sepänkatu 4 Valtakatu 28 Jahti 44 Ruununmaankatu 15 A 3 Neulaniementie 5 Kytöahontie 15 Kirkkokatu 12 B Villimiehenkatu 2 Toivoniementie 1 Vanhakoivistontie 12 Koulukatu 12 B Uimalankatu 1 linnan katu 72 Kauppapuist. 19-21 B Sepontie 5

Ari Tuori, Turku Kimmo Olsen. Helsinki Urho Kortelainen. lieksa Mia Korhonen. Helsinki

(90) 61 671 (917) 612 0885 (973) 141 2590 (941) 652 450 (9698) 294 390 (968) 831 1251 940-503 0133 (971) 205 711 940-547 4210 (918) 813 511 (953) 415 6056 (981) 371 251 (939) 635 1266 (964) 414 0484 (931) 260 8111 (921) 253 4555 (961) 31 7 1949 949-388450

Petri Louhivuori, Tuusula Kirsi Toivonen. Espoo Vesa Valkama. Siuntio

Myös muitakin terveisiä, ei niin ystävällisiä vaan pitkää näytämme keskisormea sille roistoIle, joka varasti AGA kokokasvomaskin osastoltamme lauantaina 10.2. Maskin tyyppimerkintä on AGA Interspiro MK II, keltainen silikonimaski, letkuineen, ilman paineenalentajaa. Valmistusnumero: T: 336590860. Siis kaikki rehelliset sukeltajat, pitäkää silmällä uusia, keltaisia AGAn silikonimaskeja; yksi niistä on tämä varastettu. Vihjepalkkio! Divepoint/Kaj Ojala, puh. 962-224 3590, tai fax 962-224 3670.

PALJONI(O PULLOSSASI ON TODELLA ILMAA? Oletko koskaan ihmetellyt miksi painemittarin neula tuntuu suorastaan kiitävän alaspäin sukelluksen alkaessa? Onko kyse siitä, että vääntelehdittyäsi pinnalla olet hengästynyt ja sukelluttuasi tovin rauhoitut ja kulutat vähemmän ilmaa, vai liittyisikö asiaan myös jotain muuta? Sukellus kurssilla olemme oppineet laskemaan mukana kantamamme paine-ilmapullon ilmamäärän hyödyntäen Boylen lakia

Miten voimme siis laskea sukelluspullon sisältämän ilmamäärän, joka sisältää sitä epäideaalista kaasua jota joka päivä hengitämme, ilmaa? Tämä käy päinsä päivittämällä Boylen laki muotoon

PV - =vakio,

ilmakehää kuluu varsin nopeasti alussa mainitun hengästyneisyyden kantaessa vielä kortensa kekoon. Vaikka palolaitoksille onkin ilmestynyt jo lupaavia kuitupulloja, joilla on huima koeponnistuskestävyys, korkeampien paineiden säiliöitä tuskin otetaan käyttöön huonosta hyötysuhteesta johtuen. 400 bar pullot jäävät siis kangastelemaan vain sukeltajan uniin seuraavaa kesää odotellessa. Mitä tästä voimme oppia? No, sen tietenkin että vanhan kunnon 200 bar täyttöpaineen pullot antavat ulos kaiken sen minkä lupaavatkin. Vara vanhassa parem-

missä Z=kompressibiliteettikerroin. Kompressibiliteettikertoimen arvoja on esitetty taulukossa 1 ja 2. Nyt jos leikittelemme laskemalla miten paljon ilmaa sisältää 10 I pullo, jonka täytämme 200, 300 tai 400 bar paineeseen, las- pi. kettuna vakiolämpötilassa 9 C = 280 K, saamme V C1 01,200bar) = 10 * 200 / 1.01 = 1980 litraa

jolloin ilma määrästä voidaan edelleen arvioida kauanko voin sukeltaa johonkin syvyyteen. Kaikki ovat siis kurssilla kuulleet Boylen laista, mutta harvemman korvaan on jäänyt säräjämään se, että tämä pätee vain ideaalikaasuille, Ilma ei käyttäydy ideaalikaasun tavoin yli 200 bar paineessa. Tämä johtuu siitä että kaasu, on puristettu 200 bar paineessa niin tiiviiksi että kaasun atomit alkavat häiritä toisiaan. Kansanomaisesti voisi tulkita, että löysät on otettu pois ja atomit alkavat kosketella toisiaan. litra 300 bar paineista ilmaa painaakin noin 350 grammaa, eli kaasun tiheys alkaa lähestyä kevyempien kiinteiden aineiden tiheyksiä !

V C101,300bar) = 10 * 300 /1.11 = 2702 litraa, ja V C101,400bar) = 10 * 400 /1.21 = 3305 litraa. Mitä tämä sitten tarkoittaa ? Sitä että pulloon meni välillä 200-300 bar vain 722 litraa ilmaa, eli 70 % siitä mitä painemittari antaisi ymmärtää. Vastaavasti välillä 300-400 bar pulloon meni vain 600 litraa ilmaa, eli 60 % ideaalikaasun vastaavasta. Tästä johtuen käytettäessä 300 bar laitetta ensimmäiset 100

Lähde Sychev VV, Vassekman AA "ThermoDYNAMIC properties or air" Hemisp??? publishing corp. Washington Pekka Räty Matti Leiniö Ilman puristuvuus

Ilman puristuvuus Z.OO

1.18

1.16

1.90

1.14

1.80

.~ 1.12

,~ 1.70 1: .: 1.60

1.10

..!!

!'"

1.08

1::

1.50

1.40

:! ~ 1.30

1.10

1.00.1..---

1.10

0.98

1.00

+-;;;;;;;;;;~~~...-

0.90

+------.,f------+----+----+-----l

-====+====-_t_--+----+----1-----i

0.96.1--__

100

150

ZOO

Z50

300

350

Paine (bar)

Kuva 1 Ilman kompressibiliteettikertoimia eri lämpötiloissa. Alhaalta ylöspäin: 270 K, 280 K, 290 K, 300 K ja 350 K.

ZOO

600

400

800

100

Paine (bar)

Kuva 2 Ilman kompressibiliteettikertoimia eri lämpötiloissa. Alhaalta alkaen (200 bar kohdalla) 270 K, 280 K, 290 K, 300 K ja 350 K.

ban lahden rannalla olevaan Akaba-nimiseen pieneen ja kurjaan satamakaupunkiin. Kyseisen ryhmän oppaana toimi Lauri Peltonen. Seuraavien yhteisten matkojemme aikana opin huomaamaan, että Lauri Peltosen kutsumanimi "Lori" oli tunnettu kaikkialla minne menimmekin Lähi-idän maissa. Peltonen itse kertoi, että arabikansojen ihmisten oli vaikea lausua nimeä Lauri, sen tähden he äänsivät sen "Lori". Lori oli hyvin kielitaitoinen ja osittain siitä johtuen kutakin seutua koskevat tietonsa historian ja arkeologian alalta tuntuivat olevan loputtomat, ja hänen tapansa julkituoda näitä asioita oli kiehtova ja kiinnostava. Niinä päivinä, jotka vietimme Bybloksessa Välimeren rannalla ennen lähtöämme alas Akabaan, istuimme useita iltoja Bybloksen esillekaivetun vanhan kaupungin raunioilla myöhään yöhön. Ympärillämme oli tumma Välimeren yö. Taivaalla tähti kuviot aivan toisissa kohdissa kuin kotona. Kaukana tumman veden päällä saattoi erottaa laivojen kulkuvalojen heijastumia. Alhaalla rannassa kalastajat varustautuivat ikivanhoin menoin lähtemään yökalastukselleen, joilla saaliitkin olivat todella samaa vaatimatonta luokkaa kuin silloin ennen. Päivän kuumuus oli kaikonnut ja öinen tuuli vilvoitti sopivasti olon sekä viritti samalla mielen herkäksi ja vastaanottavaiseksi. Ja Lori kertoi Bybloksen historiasta värikkäästi ja mukaansatempaavasti. Hän kertoi myös Allahista ja islamilaisten uskonnosta sekä Kirjoitus on aiemmin heidän ajatustavoistaan kävellessämme esiinkaivettuja katuja julkaistu Urheilusukeltaja-Iehdessä 3/1974 pitkin. Katuviereltä hän saattoi Urheilusukellustoiminnan mer- oli edeltäkäsin arvaamaton onni ottaa kaivannon reunalta käteenkeissä tapahtuivat ensimmäiset tutustua lähemmin erääseen sä jonkin ruukun tai öljylampun sukellukset Suomessa sodan jäl- heistä, taiteilija Lauri Tauno Pel- sirpaleen alkaen sitten kertoa keen. Ensin tietysti yksityiset in- toseen Csynt. 11.9.1918 Porissa, kyseisen astian tarinan: mihin ainostuneet henkilöt lähtivät liik- kuoli 6.3.1973 Helsingissä) kakauteen se saattoi kuulua, ketkeelle, aluksi hieman kokeilumieTutustumisemme alkoi vuonna kä olivat tuona aikana tulleet vallessä. Myöhäisemmässä vai- 1966 Olympia-Ientomatkojen et- taamaan Bybloksen, miksi he oliheessa innostuksen kasvaessa siessä sukelluksesta kiinnostu- vat tulleet jne. siirryttiin sitten kerhotasolle. neita henkilöitä mukaan LibanoSaattoi suorastaan kuvitella ja Näissä urheilusukelluksen al- niin suuntautuvalIe matkalle. Tä- samalla aistia valloittamaan saakutunnelmissa oli mukana muu- män, noin 20 henkeä käsittävän puneen sotajoukon aikaansaatamia originelleja henkilöitä, joi- "sukeltaja" -ryhmän oli määrä jat- man varusteiden kalinan ja rasden luovat kyvyt ulottuivat tälle- kaa sitten matkaa Beirutista kaasti tömähtävät askeleet sekä kin sektorille. Allekirjoittaneella edelleen Punaisen meren Aka- heidän silloin tällöin heikosti häi-

"LORI"

lähtelevät soihtunsa tai paperintekijäin pajoista tulevan papyruskaislapaperin Cbybloksen) tuoksun. Myöhäisemmillä matkoilla opin huomaamaan, miten täydelliset tiedot Lorilla oli amforoista. Hän pystyi niissä olevista sineteistä heti kertomaan, mitä kyseisessä amforossa oli ollut sisällä, mistä ne oli lähetetty ja mihin, sekä edelleen, mikä oli ollut valmistajan nimi, millä laivalla ne oli kuljetettu jne. jne. Vuosia myöhemmin Lori yhden ainoan kerran kertoi veteen vajonneesta kaupungista, jonka hän oli löytänyt. Samalla hän näytti ehjiä, pieniä öljylamppuja, jotka hän oli tuonut sieltä sukellukselta tullessaan ylös. Ottaessani joskus uudelleen saman asian esille keskusteluissamme Lori väitteli tarkempaa paikallistamista, joka siis jäi hämärän peittoon. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä ehjänä veteen vajonnut kaupunki on olemassa ja löydettävissä. Maininnan kaupungista ja sen paikallistamiseen johtaneet tiedot Lori kertoi löytäneensä joistain Rooman yliopiston vanhoista historian kirjoista niitä tutkiessaan. Lori vastusti ehdottomasti VAkalastusta. Jo ammattinsa puolesta hän halusi välttää kaikkea tuhoamista ja hävittämistä. Mielekkäänä vaihtoehtona hän ta~osi VA-kuvaamista ja -filmaamista. Eräillä sukeltajien talvi päivillä oli meilläkin tilaisuus nähdä Lorin ottama hieno VA-filmi. Lorin pääasialliset sukelluskohteet olivat Ranskan Välimeren puoleinen rannikko, Korsika, Turkki, Kypros ja Punainen meri. Suurin osa Lorin yli 20 vuotta kestäneestä sukellusharrastuksesta kaikkine siihen liittyvine toimintoineen suuntautui juuri emo seuduille. Lori kertoi osallistuneensa mm. jalokorallin sukeltamiseen ranskalaisten opiskelijoiden kanssa Korsikalla vuosina -47 ... 49 sekä Turkissa tapahtuneeseen pesusienien sukeltamiseen sikäläisten asukkaiden kanssa. Lorin sukelluskokemus kaikkinensa oli huimaa luokkaa. Olihan hän vuosittain 2.. .4 kk emo maissa mm. sukeltamassa. Meidän leveysasteillamme ei ole mahdollis-

takaan päästä sellaisiin sukellustuntimääriin kuin tuolla etelässä. Yleisesti tiedetty totuushan on, että arabi-ihmiset eivät ole kovinkaan halukkaita uimaan, mutta allekirjoittanut on omin silmin nähnyt Lorin opettavan näitä mukavia vekkuleita alle 10 minuutin totuttelun jälkeen viihtymään perusvälineiden kanssa vedessä tuntikausia. Kunpa tässä itsekukin omaisi sellaiset kouluttajan taipumukset! Lorilla oli tapana ottaa valokuvia lapsista niillä paikkakunnilla, joissa kävimme. Suomeen palattuaan hän sitten lähetti postitse kuvat lasten vanhemmille. Oli liikuttavaa todeta se ystävällisyys, minkä Lori sai osakseen seuraavan kerran palatessaan noille samoille seuduille. Lorin hallitsemaan" kielivalikoimaan " kuului mm. turkin kieli , joten hän pystyi Turkissa hoitamaan kaikki asiat maan omalla kielellä. Esim. Marmariksessa kaikki tunsivat Lorin, pitäen häntä suorastaan "omana poikana" . Tämän sain omakohtaisesti todeta erään matkan yhteydessä. Olimme nimittäin sopineet Lorin kanssa Suomessa, että hän ajaa "folkkarilla " halki Euroopan Turkkiin vieden samalla meidän molempien sukellusvarusteet mukanaan. Minä puolestani lennän Rhodokselle ja jatkan sieltä . edelleen laivalla Marmarikseen. Teimme näin. Saavuin sovittuna aikana sovittuun paikkaan Marmariksessa, Loria ei näkynyt. Kysyin eräältä vastaantulijalta, tietääkö hän, missä Lori on. Kuultuaan että olen Lorin ystävä, hän kutsui minut aito-turkkilaiseen kotiinsa, jossa minua kestittiin loistavasti. Olen tässä muutamin tuokiokuvin yrittänyt ilmituoda "Lorin Storya" sukeltavan kaverin kannalta. Tunsinhan Loria vain sukellukseen liittyvien asioiden merkeissä, ja ne olivat "rautaisia" . Silloin tällöin Lori kirjoitti myös lehtiin sukellusta käsitteleviä artikkeleita. Haluankin tähän loppuun lainata Suomen Kuvalehdessä olleesta Lorin kirjoituksesta "Kaksi maailmaa" kohdan, jossa Lori kertoo, miksi hän sukeltaa. "Sukeltaminen sinänsä oli kuitenkin vähintään yhtä jännittävä

ja kiehtova elämys kuin jonkin täysin ehjän amforan löytäminen. Ennen kaikkea nautin painottomasta tilasta, joka luonnonvastaisuudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi jollakin kummallisella tavalla tuntuu liittyvän onnen tunteeseen. Säälin hiukan avaruusmiehiä, jotka saman nautinnon kokiessaan olivat suljetut pieneen peltipurkkiin. Minä sen sijaan saatoin täysin vapaana lennellä mihin suuntaan halusin sinisessä ja hiljaisessa tyhjyydessä, eikä mikään tietokone ollut etukäteen laskenut lentorataani. Nautin myös siitä, että olin aivan yksin. Kukaan ei informoinut minua, ympärilläni ei pauhattu yhteiskuntahysteriaa, vierelläni uivat kalat eivät olleet muotitietoisia ja meritähdet viidestä sakarastaan ja punaisesta väristään huolimatta olivat epäpoliittisia. Merimakkaratkin, joista olen aina pitänyt niiden vähäisen älymäärän vuoksi, näyttivät ystäväIIisiItä ja jotenkin luokkatiedottomilta. Olen joskus ajatellut, että eläinten ja kasvien kadehdittavin ominaisuus on niiden kärsivällisyys. Välillä sukeltelin suunnattomissa pystysuorissa rotkoissa, jotka toivat mieleeni Matterhornin pohjoisseinämän, mutta en ollut mukana missään köysistössä, kukaan ei Allahia lukuunottamatta ollut turvanani, ja kuitenkin saatoin irrottaa otteeni enkä pudonnut mihinkään. Se tuntui aina yhtä uskomattomalta." Lorilla oli tapana käyttää Koraanista peräisin olevia sanontoja. Eräs hänen usein siteeraamansa kuului "Allah bilar" . Lori suunnitteli sitä "suurta sukellusretkeä " Persian lahdelle ja Arabian merelle, jos "Allah bilar" . Allah oli kuitenkin päättänyt, että Lori tekeekin vielä suuremman retken, minkä "Allah bilar" .

Jaska

KEV KUUMIM TARJOUKSETI Kotimainen PUR-SUIT X3 on tehty kestämään! Uusi, polyuretaanista valmistettu säätötilavuuspuku on luja ja käytännöllinen. Pur-Suiteja on kuusi vakio kokoa + mittatil. Etu- tai hartiavetoketjulla. Puvussa on laadukkaat täyttö- ja dump-venttiilit. Mukana säilytyspu täyttöletku ja h

Tule sovitt~lm~l~n omasi!

Aluspuvut, Xerotech-kuivakäsineet ja muu varusteet aina edullisesti!

Varastossa muutamia POLAR BEARS ja NOKIA KUIVAPUKUJA SUPERHINTAAN! 1Iabt-.tJ;~

SEAC LAITE PAKETTI

i<#. . ..

- 12 1/200 bar lyhyt Faber terässäiliö, Apeks ~ autom. varailmaventtiili, pohjasuoja, suojaverkko. ~! - SEAC XJ-8S0 takkiliivi - SEAX ZX-2000 jäät.suoj. regulaattori - SEAC ZX OCTO vara-annostin + pidin - SEAC 3-mitt. konsoli (painem . syvyysm. kompassi

fitB1,.

APEKS REGUTARJOUSI TX50D 2.280.- ~~Tfg~~o ~~~:: TX40D 1.980.- OCTO+ 920.TAKKILIIVIT, tarj. alk. 1.900.PUUKOT, tarj. alk. 180.KONSOLIT, tarj. alk. 780.VALAISIMET, tarj. alk. 270.MERIMIESKASSIIREPPU 180.-

MÄRKÄPUVUT

SEAC Performance 2-os. 1/2-kuivapuku Varastossa muutamia SEAC Abisso märkä uku·a nto Kysy meiltä myöskin käytettyjä varusteita!

1.B24· 1At11·

Onko Sinulla jo uusi· 96 tuoteluettelomme?

SÄILIÖTARJOUSI

12/itran Faber lyhytmalI. teräs_ säiliö 200 bar, automaattisella Apeks varailmaventtiilillä, pohja- .... suojaIla ja varailmatangolla. ,

_SEASAFETY I,!;;;/U \,/ ~U UU A~ Scandinavia Oy 64200 Närpiö. Puh. (962) 2243 590. GSM 9400 563866. Fax (962) 2243 670

Ruoholahdenranta 1, 00180 Helsinki. Puh. (90) 6949006. Fax (90) 694 9295

PUNAINENMERI t 700-LUVULLA TUTKIMUSMATKA YLI VUOlTA SlffiN

200

Usea matkatoimisto järjestää kohtuuhintaisia matkoja Punaisenmeren rantakohteisiin Akabaan, Eilatiin, Sharm ei Sheikhiin ja Hurghadaan. Punaisessameressä sukelletaan monenlaisin odotuksin ja erilaisista asioista kiinnostuen. Vaihtelua Punainen meri tarjoaa jokaiselle. Sukellusympäristönä se eroaa Itämeren rantavesistä lähes kaikessa mahdollisessa, sisävesistä puhumattakaan. Suomalaisella Punaisenmeren matkailulla on pitemmät ja kunniakkaammat perinteet kuin osaamme arvatakaan. Ensimmäinen Punaisenmeren luonnontutkija oli 1732 syntynyt helsinkiläinen Petter Forsskål. Hän opiskeli itsensä Carl von linnen oppilaana Uppsalassa. Yhteiskunnallisesti edistyksellisen, mutta tiedeyhteisön tuomitseman väitöskirjatyön jälkimainingeissa Forsskål lähti Tanskan kuninkaan, Fredrik V:n kustantamalie tutkimusmatkaIle "onnelliseen Arabiaan". Tällä matkalla tehty uraauurtava tieteellinen työ näkyy edelleen mm. kalanimistössä. Forsskål tutki ajan tapaan hyvinkin monenlaisia asioita. Samoilla vesillä nyt liikkuvia sukeltajia kiinnostaa eniten kalat, joita Forsskål kuvasi 120 lajia. Hän prässäsi kalanäytteet kuten kokoamansa kasvitkin. Kala-, kotilo- ja simpukkanäytteet ovat vieläkin tallella Kööpenhaminan yliopiston eläinmuseossa. Forsskålin tieteellisesti nimeämiä lajeja näkee joka sukelluksella: nauhakeihäsrausku CTaeniura Iymma), korallimeriahven, isosilmäoravakala, piikkioravakala, seeprameriahven, hietaputsari, viiriperhokala, keltapilkkuvälskärikala, sinisarvikala ... Häpeä, ettei suomalaisessa kalanimistössä liene Forsskålin mukaan nimettyä lajia. Englannin ja saksan kielessä on Forsskålin mullo. Nimikkokalansa Peter Forsskål on kyllä ansainnut.

Forsskål itse ei palannut matkaltaan, vaan menehtyi Jeddassa - nykyisessä Saudi Arabiassa malariaan. Kuollessaan vasta 31vuotias Petter Forsskål ehti kuitenkin tehdä säilyvän elämäntyön, jonka samoilla vesillä kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin ihailevat maan miehet voivat arvonannolla muistaa. Punaisenmeren historia alkaa 34 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneella maankuoren repeämisellä. Afrikka ja Aasia erkanivat toisistaan. Seisminen aktiivisuus jatkuu edelleen, kuten Akabanlahden rannoilla on hiljattain koettu. Kalalajeista joka kymmenes noin sata lajia - tavataan vain Punaisellamerellä. Perhokaloista tällaisia endeemisiä lajeja on peräti puolet. Valtaosa lajistosta on kuitenkin samaa, kuin Intian valtamerellä ja Tyynellä merellä. MERlSTÄ LÄMPIMIN JA SUOLAISIN

Punainenmeri on osa Itä-Afrikan hautavajoamaa. Se on syvä, jopa 2500 metriä, Akabanlahdessakin on vettä 1800 metriä. Keskisyvyys, lähes puoli kilometriä, on hieman enemmän kuin Itämeren syvin kohta. Punainenmeri on lämpimämpi, kuin sen sijainti antaa odottaa. ilmastollisista syistä aurinko lämmittää vettä tehokkaasti ilman sadekausien tuomia viilennyksiä. Veden vaihto Intian valtameren kanssa on Bab ei Mandebin kynnyksen takia vähäistä. Eteläisemmässä valtameressä on veden lämpötila 1000 metrin syvyydessä meille tutut 6-8 astetta. Punaisessameressä on samalla syvyydellä vielä keskimäärin 21 asteista vettä. Kovin radikaalia veden viilenemistä ei siis" syvälläkään" käyvä laitesukeltaja voi kokea! Lämpimyys johtuu vedenalaisesta geotermisestä toiminnasta. Aivan pohjalla saattaa paikoin olla yli 50-asteista vettä! Suomalaissukeltajien suosima Punaisenmeren pohjoisosa on

Punaisenmeren nimen selitetään johtuvan veden punaiseksi värjäävien levien esiintymisestä. Mitenkähän on? Luontevammalta selitykseltä tuntuu rannan punaruskeiden vuorten heijastuminen veden pinnasta. Meri näyttää sopivasta katselukulmasta selvästi punertavalta. verraten viileä. Vaikka se on pohjolasta tulleelle jopa petollisen kuuma, on muistettava, että vasta Punaisenmeren eteläosa on maapallon kuumimpia seutuja. Vesi on talvellakin yleensä vähintään 20-asteista. Punaisenmeren eteläosassa pintaveden lämpötila voi nousta yli 31 asteen! Veden lämpimyys on korallien menestymisen ehto. Alle 18 asteessa korallieläimet menehtyvät. Jo Välimerellä se näkyy koralliriuttojen puuttumisena. Vaikka vilu voi tulla myös Punaisellamerellä, ovat sukellusolosuhteet omilla leveysasteillamme totisesti aivan toiset. Lämpimyyden ohella sukellusmatkalainen arvostaa vähäsatei-

suutta. Esimerkiksi Egyptin Hurghadassa sataa keskimäärin vain 3 mm vuodessa. Vähäsateisuudella on merkitystä myös sukellusolosuhteisiin. Koska sademäärä on olematon ja valuma maalta vähäinen, ei mereen huuhtoudu mitään näkyvyyttä heikentävää. Se, että Punaiseen mereen tulee makeaa vettä äärimmäisen vähän yhdistettynä huimaan, yli kahden metrin haihtumaan vuodessa, tekee Punaisestamerestä suolaisimman meren. Pohjoisosissa suolapitoisuus on noin 40 promillea. Vastaavia suolapitoisuuksia on vain paikoin Persianlahdella. Valtamerien suolapitoisuus on 33-35 promillea.

Tänäkin talvena koko joukko suomalaisia sukeltelee Punaisellamerellä. Sillä on oma erityisasemansa suomalaisten sukelluskohteena. Se on meitä lähin trooppinen meri. Se tarkoittaa koralleja ja värikästä kalapaljoutta. jota ei kylmistä ja lauhkeista meristä tapaa. Juha Hyvärinen. Raumanmeren sukelluskerho Kuvat Pekka Perätalo

NÄKYVYYS PAREMPI KUIN MISSÄÄN MUUALLA?

Vuorovesivirtaukset voivat sotkea Punaisenmeren muuten hyvää vedenalaista vaakanäkyvyyttä. Akabanlahden perukassa huomaa enimmillään yli metrisen vuoroveden samentavan vettä mukaansa tempaamalla aineksella. Muutoin ei juuri valittamista ole. Näkyvyyden osalta Punainenmeri on maailman sukelluskohteiden vertailussa vahvoilla. Siellä on kuitenkin aika ajoin

planktonlevien massaesiintymiä. jotka vievät näkyvyyden muutamaan metriin. Planktonia esiintyy silloinkin satunnaisesti ja paikallisesti. niin että aamun suhjuinen vesi voi iltapäivällä olla kirkasta. Kotoisen piilevien kevättuotannon kaltaista kautta ei ole. KORALLlT, KORALLlT

Korallit ja niiden ympärillä elelevät monenkirjavat kalat ovat keskeinen osa Punaisenmeren vetovoimaa. Korallilajisto on

ehkä runsaimmillaan Indonesian ehkä kuitenkaan aivan hotellin - Filippiinien vesillä. mutta Punai- rannassa. Hait ovat arkoja ja senmeren korallien monimuotoi- yleensä sen näkee vain ensimmäisuutta ei lajiniukkuus suomalais- nen veteen päässyt sukeltaja. katsojaa vaivaa. Päinvastoin! IhToista kuin kotovesillä on. että kalat ovat yleensä nähtävissä lämeteltävää riittää. Koralleista suurin osa on mel- heltä ja niin kauan kuin kiinnosko matalalla. Kovia rantoja kier- taa. Ei tarvitse tyytyä vain epätää riuttareunus. Rannan ja riutan määräiseen vilahdukseen ja liejun väliin jää matala hiekkapohjainen pöllähdykseen. laguuni. Valtaosa koralleista on aivan pinnan tuntumassa tai vain PUNAISENMEREN RlVIERA? muutaman metrin syvyydessä. Punaisenmeren matkailupalve· Snorklailu sopii korallien katseluun erinomaisesti. Laitesukelta- lut kehittyvät vuosi vuodelta. Keja lähtee usein liian syvälle. Ko- hitys näyttää menevät kohti ralleja riittää toki paljon syvem- Egyptin. Israelin ja Jordanian yhmälle. kuin mihin laitesukeltaja teistyötä. joka nykyisestäkin helyltää. Korallien kehittymistä pin- pottaa sukellusturistien liikkumisnan lähelle selittää joidenkin laji- ta Punaisenmeren alueella. Tärkeimpiä ja sukelletuimpia en osalta niissä asustelevien symbioottisten levien valon saan- kohteita yritetään suojella. Tukinin maksimointi. Hiekkapohjalle aluksen ankkurointiin on kiinnitetkorallit eivät oikein asetu. kuten ty huomiota. Korallien. simpukoi. huomaa esimerkiksi Eilatissa. den ja kotiloiden keräily on kielKoralleja on aika ajoin tuhou- letty. tunut massamäärin. Syynä on olSukelluspaikoilla nähdään kuilut veden pinnan lasku. jolloin tenkin jo kulumisen merkkejä . korallit ovat olleet liian kauan kui- Tahaton kolhiminen ja elävää korallieläinpintaa vaurioittava. suvilla. Punaisenmeren kaloissa ei ole keltajan ajattele maton tai tietäSuomen vesiltä sukeltajalIe tut- mätön tarttuminen jättävät jältua lajia. Rauskut. mureenat. kor- kensä. Tunnelman tappaa koralnettikalat. oravakalat. meriahve- lipensaan haarassa liehuva muonet. koralliahvenet. huulikalat. vikassi. perhokalat. keisarikalat. välskäriToivoa sopii. että riuttoja malkalat. papukaijakalat. losseroka- tetaan suojella liialta kulutuksellat. viilakalat. säppikalat. siilikalat ta. Houkuttelevien sukelluskohja barracudat ovat täyttä eksotiik- teiden säilyminen tiedetään sukellusturismin elinehdoksi. mutta kaa. Hyvällä onnella voi bongata maltetaanko matkailua kehittää hain. Hai nähdään arviolta joka koralliriuttojen sietokyvyn ehdoilkymmenennellä sukelluksella. ei la? ~

••

OVELUUS JA I(EI(SELIAISYVS VALLOILLEEN LAITETEKNIII(KATAlTURUUDESTA KISATAAN KESÄKUUSSA SUSIRAJALLA Laitesukellustekniikka - tai laitetekniikkasukelluskilpailuilla mitataan sukellusparien sukellusta ..... to. tieto. taito. yhteistyö. tekninen rakennus. hoksaamis- ja päättelykyky. .. Laitekisojen .. idea on pystyä työskentelemään sukellusparina psyykkisen ja fyysisen paineen alaisena turvallisesti ja tehokkaasti. On ymmärrettävä nopeasti ratamestarin laatimien tehtävien juoni ja selvitettävä mahdollisimman pienin virhein annettu tehtävä. On luvallista hiukan riskeerata tehtävän suorittamisessa. jotta radan kiertämisaika ehkä hiukan nopeutuisi. Riski otetaan tehtävän suorituksessa. ei turvallisuudessa. V ALlTElTAVA KILPAILIJAKATO

Laitetekniikkakisat olivat aikoinaan .. suuressa suosiossa" kuopiolaisten järjestäessä legendaarisia Kalakukkoralleja 70-luvulla. Sukelluspareja oli parhaimmillaan neljättäkymmentä. Kaukaisimmat tulivat vuosi toisensa jälkeen Kirkenesistä saakka. Nykyisin määrä on SM-kisoissa vakiintunut noin kymmeneen pariin - valitettavasti! Suurin syy osanottokatoon on ollut kilpailupaikan syrjäinen sijainti. .. syrjä-Suomen" kisoista. esim. Hossassa, Helsingissä jne, on tullut lähes jäsentenvälisiä kinkereitä. Uusia kasvoja ei ole tullut alan kilpailutoimintaan mukaan. Ehkä kilpailut tulisi järjestää keskellä Suomea, jolloin kaikkialta matka olisi suunnilleen sama. Millä seuralla riittää innostusta suunnitella kilpailua noin kymmenelle osanottajaparille, kun kilpailujen mallikas organisaatio ja toteutus vaatii kymmeniltä sukeltajilta kuukausien työn? Radan suunnittelussa ratamestarin tulee harkita kilpailuun osallistuvien ominaisuudet: Sukellus-

kortin tähdet, radan maksimisyvyys 15 m, ilmankulutus, sukellusaika ... Mikäli ajatellaan sukeltajien kilpailevan minimivarustuksella (8 I laite) ei käytettävä ilmamäärä riitä kuin n. 20 minuutin pyrähdykseen. Se onkin ihanneaika radalla, joskaan siinä ajassa ei kuntopuoli tule vielä testattua ... Tehtävät pyritään laatimaan niin, että yksi tehtävä ei ratkaise koko kilpailua. Tehtävä on mietittävä siten, että pisteytys ja arvostelu suoritetaan Gaussin käyrän mukaisesti: Yksi pari suorittaa tehtävän täydellisen, yksi pari epäonnistuu täydellisesti. Loput sijoittuvat näiden ääritapausten väliin. Usein kilpailutehtävät toistavat itseään. Ne kulkevat eri versioina vuodesta toiseen, jolloin paljon kilpailleet parit tietävät ratkaisumallit jo entuudestaan. Hyvä tehtävä kannattaakin käyttää uudestaan. Joensuulaisten 80-luvulla kehittämä ns. keppitunneli toimii hyvin. Yksikään sukelluspari ei ole pystynyt suorittamaan sitä täydellisesti. MIKÄ EI OLE KIELLETIYÄ, ON SALLITTUA

Ratamestareiden ajatus ei välttämättä toimi samoin kuin kilpailijoiden. Pitkään ja hartaasti mietitty tehtävä hienoine ratkaisumalleineen voi mennä pieleen jos tehtävään jää joku porsaanreikä. Kalakukkorallissa oli kerran tehtävä, jossa teräslangasta ja pressusta oli rakennettu n. 3 metriä syvä .. kaivo". jonka yläreunan halkaisija oli n. 40 cm. Ajatus oli, että kello tms. väline

sidotaan painoksi naruun, jolla ongitaan hengarikoukullinen paino ylös. Ensimmäisen parin tullessa tehtävälle rastivalvojan naama venähti kun toinen kilpailijoista riisui laitteensa ja sukelsi perusvälinein pää edellä kaivoon ja toi painon sitomassaan lenkissä työntäen itsenään käsillä takaperin ylös. Tehtävässä oli käsketty käyttää rastilla ollutta narua apuna. Lähes kaikki parit suorittivat tehtävän emo tavalla. Ratamestarin ja rastivalvojien mielestä rasti oli väärin suoritettu. Neuvottelun jälkeen suoritukset hyväksyttiin, koska kaivoon sukeltamista ei oltu kielletty. Kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua! Tehtävien tulisi käsitellä aiheita joihin sukeltajat voivat joutua. kuten ensiapu, biologia, arkeologia, historia, tekninen rakennustyö, merenkulku, kalastus. koneen korjaus, retkeily. suunnistus, ja erityisesti PERUSSUKELLUSTAITO JA TURVALLISUUS. VAALEAA HIEKKAA HÄIKÄNNIEMESSÄ!

JOENSUUN URHEILUSUKELTAJAT ry on saanut kunnian järjestää vuoden 1996 LAITETEKNIIKAN SUOMENMESTARUUSKILPAILUT, jotka ovat samalla liiton 40-VUOTISJUHLAKILPAILUT. Suunnittelutyö alkoi syyskuussa Joensuu varmistuttua pitopaikaksi. Kilpailuorganisaatioon on nimetty toistakymmentä "päällikkötason toimitsijaa", joiden johdolla järjestelyt etenevät. Näillä näkymin tapahtumasta tulee Televisiokilpailut. TV2:n kanssa on neuvoteltu televisioinnista, joko omana ohjelmana tai spottina sopivassa urheiluohjelmassa. Höytiäisen Häikänniemi, jossa on järjestävän seuran mökki, tarjoaa loistavat kilpailuolosuhteet.

Vettä virtaa viereisessä kanavassa tarvittaessa riittävästi ja avointa vettä riittää 40 km pohjoiseen. Pohja on valkoista, ohutta hiekkaa ja sopivaa mukulakiveä. Näkyvyyttä on 10-15 metriä kelistä riippuen. Mökillä voi yöpyä esim. teltalla. Paremman tason palvelut voi tilata vaikka Hotelli Kimmelistä, mistä pääsee aamulla bussilla kilometrin päähän mökiItä. Kilpailujen jälkeen lauantaina on palkintoseremoniat iltaohjelmineen .. sukeltajien tapaan", ruokailuineen, kilpailuineen. Ja .. Helvetin tuli" palaa saunan uunissa koko ajan ... Kysykää vaikka uppopalloilijoilta saunaperinteestä. Palkintojen tasoon on kiinnitetty erityistä huomiota. SUSL:n mitaleiden lisäksi palkintona tulee olemaan tekstiilejä. retkeily-, metsästys- ja kalastustarvikkeita. autotarvikkeita - ja tietysti sukellusvälineitä. Mahdollisesti jopa kuivapukuja tai muuta arvokasta. Alueella on myös kilpailujen aikana erilaisia varuste-esittelyjä ja muuta oheistoimintaa. Toivotan sukeltajaveljet ja -sisaret tervetulleiksi 8.6.1996 Joensuuhun kilvoittelemaan SUSIRAJA-RALLIN ja SM-mitaleiden voitosta! Kilpailusäännöt saa liitosta. Kutsu ja kilpailuvaatimukset toisaalla tässä lehdessä. ~

Tero Sinkkonen, "laiteteknikko" , kilpailun johtaja Tiedustelut ja ilmoittautumiset Tero Sinkkonen Päivölänkatu 4 B 80260 Joensuu, (973) 125 200 työ, (973) 311 448 koti, 94049-74105 ARP

UUSISUKELLUSKESKUS ESPOOSSA Otaniemessä aiemmin toiminut Dive Charters Oy ja Kivenlahdessa viime vuonna toimintansa aloittanut Aquanaut Oy yhdistivät voimavaransa vuoden vaihteessa. Kaikki toiminta tapahtuu nyt merihenkisessä Kivenlahdessa, osoitteessa Kivenlahdenkatu 3. Yhdistymisen tuloksena syntynyt Diving College Finland Oy on täyden palvelun sukelluskeskus: koulutus (myös Nitrox), ilmatäytöt, sukellusretket. Scubapro ja Mares varusteiden myynti sekä huolto, Flygfisken sukellusmatkat tropiikkiin sekä venecharter. Sukellusretkille lähdetään kaikkina arki-iltoina klo 17.00 ja viikonloppuisin 10.00 sekä 17.00. Sukerlustukialuksena toimii yhdeksänmetrinen M/S Saukko ja kelin salliessa matka taittuu 25 solmun vauhdilla, halutessasi vesihiihtäen! Iltasukelluskohteet sijaitsevat pääsääntöisesti Helsingin-Espoon-Porkkalan-Inkoon vesialueilla, myöskin viikonloppu-

Tule ja tutustu uuteen 1996 Mares Hi-Tech mallistoon!

leirit Hangon-Tammisaaren alueella kuuluvat kesän ohjelmaan. Seuroille järjestetään räätälöityjä viikonloppuleirejä sopimuksen mukaan. Hyvätasoinen majoittuminen on myös mahdollista kohtuuhintaan, kävelymatkan päässä sukelluskeskuksesta. Sukellusmatkailijoille tarjotaan yksilöllisesti koottavia matkoja maailman parhaimmille kohteille, esim . Punaiselle Merelle, Borneoon, Bonairelle jne. Ryhmämatkoja järjestetään myös Välimeren kohteisiin ja syksyn Punaisen Meren kohteeksi on valittu EI Hamrawein, joka sijaitsee vähemmän sukelletulla alueella Egyptissä, n. 180 km Hurghadasta etelään . Ryhmämatkoilla on mukana oma Diving College Finland Oy:n sukellusopas ja/tai kouluttaja. Yhteystiedot: Kivenlahdenkatu 3, 02320 ESPOO. Puh. 90-809 2763, Fax. 90-8134515. Sähköposti: diving@college.pp.fi

Käy lainaamassa ilmainen esittelyvideo

Diving College Finland Valtuutetut mares jälleenmyyjät Helsinki:

m/s Snukko

SUKELTAMAAN! • SUKELLUSRETKET - arki.in joka ilta klo 17.00 - viikonloppuisin klo 10.00 ja 17.00 •

RÄÄTÄLÖIDYT SUKELLUSLEIRIT

• VARUSTEMYYNTI, VUOKRAUS, HUOLTO.JA ILMATÄYTÖT

!!!ille~

SCUBAPRO

• SUKELLUSKOULUTUS - myös NITROX • SUKELLUSMATKAT TROPIIKKIIN

Avoinna: m:t - pe 10 - 19 1.9-16 Puh. 90 - 809 2763 I':IX. 90 - 813 4515 Em.iI : di,·ing@college.pp.fi

Kivenlahdenkatu 3, 02320 ESPOO Ajo-ohje: HPY:n karttasivu 11 ruutu 35171

Espoo: Joensuu: Kouvola: Kuopio: Lap.ranta: Oulu: Pori: Porvoo: Pietarsaari: Pieksämäki: Tampere: Turku: Vaasa: Hanko: Häm.linna: Ivalo:

Finn-Suit Ky Sea Sport Oy Diving College of Finland Kaupparaate Oy Sukellustiimi Oy Dive Sport Oy Scuba Saimaa Nautilus Oy Pori-Halli SimoIin Oy Pietarsaaren Urho varuste Sport-Kovanen Oy Tampereen Sukelluskeskus Finn-Suit Ky Marin Service Oy Sea Sport Sukellus keskus Vapaa-ajan Järvinen Sukelluskoira

90-6922358 90-7260200 90-8092763 973-125200 9400-921124 971-3645330 950-5564222 981-371485 939-6333034 915-66191 967 -724497 4 958-488144 931-2223690 921-2518747 961-3129612 911-2487301 917 -682457 4 9697 -677626

* varusteet * huolto * palvelu Maahantuoja CBM Finland 90-3455434

sERnRonv

LAATU·

•

JÄRJESTELMÄ

Vasemmassa hihassa on automaattinen, matalaprofiilinen tyhjennysventtiili.

SFS·EN ISO 9003: 1994

Kaikki Ursuit·säätötilavuuspuvut valmistetaan SFS·ISO 9003 laatujärjestelmän mukaisesti. Jokainen puku on testattu ennen toimitusta tiiviyden varmistamiseksi. Ursuit·säätötilavuuspuvun huppu on valmistettu 5 mm:n neopreenista. Kasvotiiviste on lujaa sileäpintaista neopreenia. Puvun kaula· tiiviste ja kalvosimet ovat lateksikumia.

Kaasu· ja vesitiivis vetoke~u. Veto· ke~u on peitetty suojalistalla joka estää tasapainotus· liivien hankaan· tumisen sekä suojaa ke~ua lialta ja hiekalta (Ursuit 2520 Pro).

Lisävarusteet: Mansettirenkaat, lämpöasut, kuivakäsineet. joko 3· sormiset neopreenista tai 5· sormiset luonnonkumista valmistetut.

Varustus: Kantol·säilytys· kassi, puvun huoltosarja, käyttöohje.

URSUIT 2512 STD

Kaasu· ja vesitiivis hartiake~u. Polvivahvikkeet. Lujat kumijalkineet.

URSUIT 2520 PRO

Kaasu· ja vesitiivis vetoke~u edessä olalta vastakkaiselle lantiolle. Tämä mahdollistaa pukeutumisen ilman sukellusparin apua. Suojalista estää tasapainotusliiviin kohdistuvaa hankausta ja suojaa vetoke~ua. Reilut polvivahvikkeet. Kengät 5 mm:n kumitettua neopreenia.

Sisäänrakennetut olkaimet ovat säädettävät. Ursuit·säätötilavuuspuvun koot: Ol /S, 02/M, 03 /L, 04/XL, 05 /XXL.

Ursuit·säätötilavuuspuvun materiaalina on kolmikerroksinen kangas. Kahden nailonkerroksen välissä on butyylikumi. Puvun tiiviyden varmistaa kaksinkertainen ommeL Saumat on teipattu vesitiiviisti sisäpuolelta. Luja materiaali ja korkealuokkainen saumojen viimeistely takaavat kulutusta kestävän sukelluspuvun. Ursuit säätötilavuuspuvut ovat CE tyyppihyväksyttyjä

0403 CE 95

~.~

URSUR

'!Yöterveyslaitoksen tulkinnan mukaan säätötilavuuspuvut kuuluvat vaativimpaan 3 ryhmään. Tämä edellyttää tyyppihyväksynnän lisäksi sertifioitua laatujärjestelmää valmistajalta.

'"< <

< <

••

I(IRJALLISUUTIA JA VAHAN MUUTAI(IN

UUÅ

Monta vuotta on kulunut siitä, kun meille sukeltajille ilmestyi "oma kirja" nyt niitä tulee useita ja eräs on jo ilmestynytkin, seuraavassa muutama ennakkotieto ja pika-arvostelu. Tulemme myöhemmin palaamaan näihin laajemmin, mutta seuratkaapa siitä huolimatta kirjakauppiaanne uutuushyllyjä.

MARE BALTICUM

Loppusyksystä 1995 kuulin, että John Nurmisen säätiöltä tulee uusi kirja entisten jatkoksi. Aikaisemmin säätiö on julkaissut kirjat - Adolf Boch kuvaus maineikkaan ja taitavan merimaalarin tuotannosta - Meritie kuvaus kartoista ja vanhoista väylistä - Koillisväylä kirja, joka kuvailee kuten nimikin kertoo Koillisväylän etsijöistä ja heidän seikkailuistaan. Mare Balticum, kirja on suurikokoinen ja todella hyvin kirjoitettu, toimitettu ja painettu. Sisältö on jaettu karkeasti ottaen neljään pääjaksoon, jotka osat olisivat jo ykSistään olleet oman kirjansa arvoisia. - Mare Balticum Vuorovaikutusten meri, joka kertoo Itämeren ja sen ympäristömaiden kehityksestä ja näiden valtakuntien kaupankäynnin alkuvaiheista ja rakenteista. - Speculum Nauticum Itämeren peili, kertoo merikartoituksen alkuvaiheista, ja koko Itämeren piirin valtiollisten karttalaitosten muotoutumisesta.

- Navigointi, laivat, kauppa ja merenkulku On koko kirjan laajin osa. Se on sitä aiheiltaan ja käsittelyltäänkin. Mahtuuhan kahteentuhanteen vuoteen monenlaista kehityskaarta jokaiselta luvun osa-alueelta. - Liitteet On osa kirjaa jossa olisi jo yksistään ollut ainesta koko kirjaan. Liitteiden nimellä kulkevan osan kirjoittajat ovat hekin oman alansa tunnustettuja asiantuntijoita. Osa pitää sisällään kolmen kirjoittajan tekstit. - Ruotsin taistelu Itämeren herruudesta - Meritaistelut - Historialliset hylyt Todella painavaa tekstiä, joka antaa aihetta moneen iItakeskusteluun. Kirjan kirjoittajat ovat professori Ulla Ehrensvärd, Krigsarkivet ja Krigsakademien i Karlberg, Tukholma, FL Pellervo Kokkonen, Helsingin Yliopisto ja University of Wisconsin-Milwaukee, ja KTM Juha Nurminen. Neljännen osan "Liitteet" kirjoituksesta vastaavat lisäksi Erik Wihtol ja Juhani Grönhagen. Professori Ehrensvärd on maailmanlaajuisesti arvostettu historian ja kartografian asiantuntija. Wisconsinin yliopistossa tutkijana ja opettajana toiminut Kokkonen on väitellyt venäläisestä merenkartoituksesta Itämerellä. KTM Nurminen on harrastuksenaan kerännyt laajan pohjoisten alueiden löytöhistoriaan liittyvän kirja- ja kartta kokoelman ja julkaissut merenkulusta artikkeleita ja kirjoja. Kirjan kuvitukseen ja materiaalihankintaan on paneuduttu huolella ja ammattitaidolla. Kameratyöskentely ja kuvauksen jälki on upeata, vanhojen karttojen yksityiskohdat toistuvat tarkasti ja sanoisin ennennäkemättömästi. Kun tähän vielä lisätään onnistunut painojälki, niin kirjaa on nautinto vaikka vain selailla. Tosin tekstin sisältö pakoittaa, vähän-

kin merellisestä menneisyydestä kiinnostuneen ahmimaan sen ensin lukemalla kannesta kanteen ja vasta sitten nautiskelemaan kuvista. Professori Matti Klinge kirjoittaa esipuheessaan mm "Itämeri on ollut merenkulkijoiden, sotilaiden, pyhiinvaeltajien ja turistien tie, työn, toiveiden taistelun ja huvin maailma" ja toteaa lopuksi

"Se historia tarvitsee välttämättä myös merellisen näkökulman". Kirja anta vanhojen karttojen ja historian harrastajille varmasti enemmän kuin meille sukeltajille. Mutta kuten John Nurmisen säätiön edellisetkin kirjat avarsivat omalta osaltaan tietoamme merellisistä asioista, on Mare Balticum -kirja sarjan tähänastinen huippu.

Museoviraston ja Suomen Merihistoriallisen Yhdistyksen kustantamana NAUTICA FENNICA tuli helmikuun alkupäivinä painosta ja tulee näinä päivinä myyntiin. Kirja ei varsinaisesti anna sukeltajille mitään tällä kertaa. Kirjan kirjoitukset käsittelevät paremminkin asioita pinnan päältä. Aluksi Lena Ringbom kertoo mitä tyttöihminen koki merellä vuosina 1913-1937. Hän kuvailee niitä ennakkoluuloja joita hän kohtasi ammatissaan, hänhän ei ollut talouspuolella vaan kannella ja mastoissa. Toinen ki~oitus muodostuu kaljaasi Astridin ja höyryhinaaja Vännin restauroinnista. Molemmille vanhuksille löytyi "uusi elämä" remontin jälkeen. Varsinkin kaljaasin korjaaminen on muille-

kin mielenkiintoinen kirjoitus, josta sukeltajatkin voivat oppia, sillä omistavathan muutamat seurat vanhoja puutroolareita ja tiettävästi myös purjealuksia. Tietenkin kirja kuuluu jokaisen sukeltajankin kirjahyllyyn, ellei muuten, niin ainakin pitkän sarjan osana.

Päivi Vaheri - Jari Hyvärinen - Jukka Saari

••

HYLI(YJA SUOMENLAHDELLA •• JA SAARISTOMERELLA Jo monta vuotta sitten Jari Hyvärinen lähetti kirjeen ja pyysi tarkentamaan saaristomeren alueen hylkytietoja. hän kertoi kirjeessään. että kirjoittaja - sanoisin mieluimmin tutkijaryhmä oli alkanut valtavan työn ryhtyessään selvittämään maamme eteläisen rannikon hylkytietoja. Nyt. Päivi Vaheri. Jari Hyvärinen ja Jukka Saari ovat saaneet työnsä loppusuoralle. Mitään sataprosenttista katetta on mahdoton saada aikaan. mutta erittäin kattavan listan tekijät ovat koonneet. sukeltaneet ja kuvanneet. Jo kirjan esitteessä sanotaan: "Teoksen laajin osuus on kronologisesti etenevä hylkyjen esittely. Se on myös jännittävä historiallinen katsaus rauta-ajasta nykyaikaan" . Ja jatkaa ... "Teoksessa on laaja liiteosa: hakemistot. kartat sekä täsmälliset linjatiedot uusimmista alle sata vuotta vanhoista hylyistä. Tämä kirja on tehty oppaaksi kaikille Suomenlahdella ja Saaristomerellä liikuville ja syvyyksiin tallentuneesta historiasta kiinnostuneille. Kirjan päätekstiosa esittää läpileikkauksen eteläisen Suomen merihistorian eri vaiheista vedenalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Esitellyt hyIyt ovat uppoamisjärjestyksessä ja ne on liitetty aikansa kulttuurin. kaupankäynnin. kansojen liikkumisen ja sotahistorian tapahtumiin. Näin on syntynyt kaikkiaan tuhat vuotta kattava kertomus. Tarkasteltavana on ollut Suomen puoleinen merialue Venäjän rajalta Ahvenanmaan maakunnan rajalle. Suomen valtion meriarkeologiaan suuntaamat varat ovat kansainvälisessä vertailussa riittämättömät ja tähänastinen tutkimustyö on jouduttu suorittamaan

vapaaehtoisvoimin. Kohteiksi on jouduttu valitsemaan lähellä mannerta ja matalassa vedessä sijaitsevia hylkyjä historiallisesti arvokkaampien kustannuksella". Eräs osa. joka varmasti kiehtoo sukeltaja Jokamiestä eniten on varmasti hylkyluettelo. jossa esitellään Suomenlahdelta ja Saaristomereltä joukko suosittuja sukelluskohteita. joiden uppoamisesta on alle 100 vuotta. Hylkytietojen lisäksi kerrotaan sukellusolosuhteista sekä paikantamisesta julkistamalla myös linjakuvat. Hylyn nimen jälkeen on esitetty sen uppoamisaika tai järjestysnumero. jonka avulla löytää kirjasta ko. hylkyä koskevan historiatekstikohdan. Mutta vaikka kirjan anti on mahtavaa. se ei ole "sukelluskirja" varsinaiselle sukeltajalie. Se on jälleen eräs avain merelliseen menneisyyteemme. Kirja ei käsittele sukeltamisen tekniikkaa taika niksejä ollenkaan. Pääpaino asetetaan laivoille. niiden rakenteille tyyppeihin ja muihin yleensä vähemmälle huomiolle jäävilIe seikoille. Eräs kirjan tavoitteista on kertoa meille sukeltajille katkelmia aluksen omasta historiasta ja sen vaiheista matkan varrella. Palaamme myöhemmin vielä tähänkin kirjaan. kunhan se nyt ensin ilmestyy. ~

A TMIMMAINEN TAAIMMAINEN PUNAINEN \ /VIHREA

~'llllflllllll~ .J..l.

PIKKU MAJA

Hylkyjä. joihin on sukellettu mutta joiden tiedot ovat puutteellisia

ISO MOKKI IT KALLIOUA

IJIlll~I"~~ ETElÄPOIJU

HYLKYJÄ JA MERIHISTORIAA 800-1400-luku Rauta-aika ja keskiaika 1400-1550-luku Unioniaika 1550-1600-luku Irti unionista v. 1600-1700 Suurvalta-aika v. 1700-1750 Isoviha ja Pikkuviha v. 1750-1787 Linnoitusaika v. 1787-1790 Kustaan sodat v. 1790-1850 Suomen sota v. 1850-1860 Krimin sota v. 1860-1890 Kansallinen herääminen v. 1890-1914 Sortoaika v. 1914-1918 Ensimmäinen maailmansota v. 1918-1930 Kieltolaki v. 1930-1937 Laivasto varustautuu sotaan v.1937-1940 Talvisota v. 1940-1941 Rauhan aika v. 1941-1942 Jatkosodan hyökkäysvaihe v. 1942-1944 Jatkosota v. 1944-1945 Sota Saksaa vastaan v. 1945-1957 Sotakorvausaika v. 1957-1996 Uusi aika

Hylkyjä. jotka tiedetään uponneiksi

HIEMAN AUKI

t1 I

LUKIJALLE JOHDANTO Näin luet kirjaa Yleistä Alustyypeistä

Kirjan sisällysluettelo antaa kalpean kuvan siitä työmäärästä jota sen kokoaminen on vaatinut.

(VALKOINEN KIVI)

Eräs monista sijoituspiirroksista. jotka auttavat sukeltaja Jokamiestä.

SUKELTAJAN TIE

Tähän samaan yhteyteen kuuluu Marko Röhrin tuotantoyhtiön tuottama elokuva "Hylyt". Noin tunnin mittaisessa kuvakertomuksessa esiintyvät meille monelle tutut sukelluskohteet uudessa valossa, sillä useimmilla meistä ei ole niitä valaisumahdollisuuksia joita kuvausryhmällä on ollut käytettävissään. Pienoismallit ja viimeisin filmi-

kuvaustekniikka antaa mahtavat mahdollisuudet idearikkaan ja taitavan ohjaajan käsissä. "Hylyt" -elokuvan ensiesitys oli helmikuussa ja ainakin osan siitä tulemme näkemään kuvaruudusta syksyn mittaan. Uskon, että jokainen sukeltaja käyttää mahdollisuuden hankkia videolla kertomukset hylyistä, jotka jo nykyään ovat sukeltaja Jokamieheltä su-

kelluskiellossa, mikä vaarallisena tai liian arvokkaana vanhana kohteena. Onhan parempi antaa meren pohjassa olevien kohteiden peittyä kaiken armeliaasti peittävään mutaan, kuin antaa nostaa niistä monta kertaa ainutlaatuisia esineitä ylös, myös muiden ihailtavaksi. Kerromme kesäkuun numerossa lisää filmistä. ~

Loppukesästä ilmestyy Kari "Kippari" Jokisen kirjoittama kirja, joka kertoo erään sukeltajan kehittymisestä harrastuksessaan. Omalla tavallaan hän kertoo jo tunnettujen ja uudempienkin sukelluskohteiden yksityiskohdista ja tuntemuksistaan vaeltaessaan vedenalaisia polkuja. Oman osansa vaativat myös pinnan päällä tapahtuneet seikkailut ja kommellukset. Runsas kuvitus elävöittää mukavasti kirjaa ja antaa hyvän lisän sanallisen ilmaisun lisäksi. Oman lisänsä antavat Jokisen kokoamat tiedot ulkolaisista kohteista sotienaikaisine taistelulaivoineen. Kirjailija on jo sukeltanut monta vuotta ja onnistunut "bongaamaan" lähes kaikki rannikkomme merkittävimmät sukelluskohteet, saavutus joka ei kovin helpolla onnistu enää tänä päivänä. ~

KOKO VUOSI sUKELTAJAN JUHLAA!

25·v. iuhlavuotemme kunniaksi Myymälässä kaikki tarjoukset merkitty. Tule - vertaa laatua ja hintaa. Tee elämäsi löytöjä!

• ioka kuukausi tosi edullisia tariouksia, mm. puukkoja, räpylöitä, maskeja, pukuja jne.

TURKU: Humalistonkatu 13 puh./fax (921 ) 251 8747

HELSINKI: Pajalahdentie 9 puh. (90) 692 2358 fax (90) 692 7203

Laatua ia ammattitaitoa 2S vuoden kokemuksella.

Suomen meriarkeologinen seura on aloittanut toimintansa

... TARI(OITUI(SENA EDISTÄÄ MERIARI(EOLOGISTA TUTI(IMUS-, I(OULUTUS- JA HARRASTUSTOIMINTAA SUOMESSA ... Juhani Grönhagen

Viime vuoden toukokuun loppupuolella villihanhien muuttoaikaan kokoontui innokas joukko sukeltajia m/aux Vivanille perehtymään meriarkeologian perusteisiin ja soveltamaan yliopiston teoriakursseilla saamiaan oppeja käytäntöön. Yliopiston Kotkan osasto oli järjestänyt jo aikaisempina vuosina viikon mittaisia opetuspaketteja, joista saatua palautetta pyrittiin hyödyntämään uutta kurssia suunniteltaessa. Liikkeellä oltiin lähes taIkoohengessä omien töiden ohella, mutta vilpittömästi uskoen meriarkeologian olemassaoloon ja merkitykseen. Valtaosa viime kesän kurssilaisista oli ollut mukana edelliskesänä Aarholman hylyllä ja osa oli saanut kipinän syksyllä yliopiston meriarkeologian teoriakurssilla Helsingissä. Tämänkertaisella kurssilla oli tarkoitus jatkaa Aarholman tykki hylyn mittaamista ja piirtämistä, sekä testata käytännössä ryhmätyötaitoja. Etsintämenetelmien soveltuvuudesta saatiin hyvä käsitys Pitkä Kotkan Kotkan louhoslaiturien ja luonnonsataman pohjainventoinneissao Ihmettelemistä riitti siinä romumäärässä, mikä oli aikojen kuluessa "varastoitu" pohjaan. Vielä ennen merellelähtöä ja tositoimiin pääsemistä porukka puhalsi ja elvytti yhden päivän Annea SPR:n kouluttajan ohjauksessa. Matkalla Kotkasta Vehkalahden ulkosaaristoon Vivanin kapteeni Seppo Vanhanen kertoi laivansa historiasta ja "merilaista " . Sukellustoiminnasta vastuullisena toimineen Veijo Parviaisen antamat ohjeet ja toimintaperiaatteet eivät jättäneet ketään epätietoiseksi sovituista pelisäännöistä.

PERUSTAVA KOKOUS VIVANIN KANNELLA

Tiiviin päiväohjelman jälkeen uupuneet mutta innostuneet kurssilaiset jaksoivat iltamyöhään keskustella vilkkaasti päivän tapahtumista ja pohtia syvällisemmin meriarkeologian asemaa Suomessa. Yleisesti ihmeteltiin sitä, miten vähän maassamme on viranomaisten taholta satsattu vedenalaiseen tutkimukseen ja koulutukseen. Vesissämme on lähes poikkeuksetta harrastajien toimesta paikannettu paljon erilaisia vedenalaisia kohteita ja satoja arvokkaita laivahylkyjä, ja vielä enemmän lienee löytymättä.

Vivanin kannella käydyissä keskusteluissa korostui, että museo- ja yliopistoihmisillä olisi kyllä mielenkiintoa meriarkeologiseen tutkimukseen, mutta ei taloudellisia resursseja. Omakohtaisesti eri museoissa toimineena allekirjoittaneella oli hyvä tilaisuus valottaa viranomaisten joskus kovinkin oudoilta tuntuvia aivoituksia. Tältä pohjalta heräsi rakentava ehdotus: tartumme itse toimeen! Heti seuraavana päivänä alkoi tapahtua: joukkomme aktivisti Heikki Koistinen ehdotti sotilaallisen täsmällisesti iltamyöhään Vivanilla Vehkalahden Pitkä Kotkassa kokoontuneelle joukollemme Suomen meriarkeologisen

seuran perustamista siltä istumalta! Kaikki paikalla olleet 22 henkilöä kannattivat esitystä yksimielisesti. Valtavan innostuksen siivittämänä kokous nimesi työryhmän valmistelemaan seuran perustamisasiakirjoja. Kesän kuluessa työryhmämme kokoontui muutaman kerran Hylkysaaren meri museossa valmisteIlen seuran perustamiseen liittyviä toimenpiteitä ja sääntöjä. Merimuseossa 2.9.1995 pidetyn kokouksen jälkeen jätettiin rekisteröintiasiakirjat yhdistysrekisteriin, johon seuramme hyväksyttiin 15.1.1996 nimellä Suomen meriarkeologinen seura ry, Finlands marinarkeologiska sällskap

rf.

Seuran puheenjohtajaksi valittiin Juhani Grönhagen, varapuheenjohtajaksi Heikki Koistinen, sihteeriksi Tiina Mertanen ja rahastonhoitajaksi Teemu Penttilä. Muut hallituksen jäsenet ovat Yrjö Kaukiainen (Helsingin yliopisto), Pekka Toivanen (Pietarsaaren kaupunginmuseo), Anne Vikkula (Helsingin yliopisto), Maija Fast (merimuseo), Sallamaria Tikkanen, Jarmo Poussa, Eka Metsävuori ja Hannu Konttinen. Toimintansa koordinoimiseksi seuran hallitus on perustanut erilaisia toimikuntia vastaamaan tutkimuksesta ja koulutuksesta, teknisistä kysymyksistä, tiedotuksesta, suhdetoiminnasta ja julkaisutoiminnasta sekä talouskysymyksistä. Jäsenet voivat liittyä niihin oman erikoisosaamisensa ja innostuksensa mukaisesti. MIELENKIlNrOISIA MUSEOVIERAILUJA

Seura piti syyskokouksensa

mls Apollolla Tallinnaan suuntau-

tuneella matkalla, jolle osallistui 47 henkilöä. Ohjelmassa oli vierailu Tallinnan merimuseoon, jossa oppaamme oli meriarkeologi Vello Mäss. Saimme ihailla museon hankki maa ROV-kalustoa, jota Vello tarjosi meidänkin käyttöömme. Tallinnan matkan saaman suosion innoittamina suunnittelemme seuraavaa vierailuamme 3.-5.5. Pietarin upeaan merimuseoon. Kevään 1996 aikana olemme olleet mukana Kotkassa järjestetyssä "Laivan kannella" -seminaarissa, joka oli samalla seuran vuosikokous. Toukokuun ohjelmaksi suunnitellaan Pietarin retkeä. Kesän toimintaan kuuluu mm. Ristiinan Astuvansalmen tutkimukset, Pikkalanlahden inventointi, Suomenlinnan inventointihankkeen käynnistäminen ja useita muita kohteita, joista saa tarkempia tietoja seuran hallitukselta. Kaikki meriarkeologiasta kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt ovat tervetulleita seuran jäseniksi! ~

SUOMEN MERIARKEOLOGINEN YHDISTYS RY. Sääntöjen mukaan Seuran tarkoituksena on edistää meriarkeologista tutkimus-, koulutus- ja harrastustoimintaa Suomessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura järjestää meriarkeologista tutkimusta, koulutusta ja seminaareja sekä esittää kannanottoja ja lausuntoja alaa koskevista kysymyksistä. - Seura ylläpitää yhteyksiä osallistumalla alan kotimaisten sekä kansainvälisten järjestöjen ja tiedeyhteisöjen toimintaan. Meriarkeologian tuntemusta edistääkseen seura harjoittaa julkaisuja tiedotustoimintaa. - Seuran varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä meriarkeologisesta toiminnasta kiinnostunut yksityinen henkilö, oikeuskelpoinen yhteisö tai säätiö. Jäseneksi hyväksymisestä päättää hallitus kirjallisen hakemuksen perusteella. Seuralla voi olla ki~eenvaih taja-, kannattaja- ja kunniajäseniä, joista päättää seuran hallitus. - Seuran asioita hoitaa hallitus, johon kuuluu syyskokouksessa valitut puheenjohtaja sekä vähintään kahdeksan ja enintään 11 jäsentä sekä kaksi varajäsentä. Hallituksen jäsenet pyritään valitsemaan jäsenistön keskuudesta siten, että osa jäsenistä valitaan, mikäli mahdollista, museoviraston, maakuntamuseoiden, yliopistojen tai korkeakoulujen sekä Suomen Urheilusukeltajain Liiton piiristä. YHTEYDENOTOT: puheenjohtaja (90) 698 8037 varapuheenjohtaja (90) 452 4832 sihteeri (952) 227 4437

Seuran postiosoite on toistaiseksi: Suomen meriarkeologinen seura elo Koistinen PL 133, 02201 Espoo

VERENVAIHDOSTA •• VALIVUODEN PM-I(ISOIHIN Uppopalloilijoiden matkaraportti Oslosta 15-19.2.96 Viime kevään MM-kilpailut Kolumbiassa olivat useille vanhoille pelaajille tavoite, jonka jälkeen oli hyvä lopettaa maajoukkuerääkki. Sitä se oli valmentajilIekin. Syksyllä uudet valmentajat lähtivätkin rakentamaan melkein uusia joukkueita. Naisia ryhtyi kouluttamaan Kaj Björk ja miehiä duo Petri Parikka-Harri Seppälä. Molemmissa joukkueissa verenvaihtoprosentti oli noin 60. Bussissa oli hiljaisen odottava tunnelma, kun ajettiin lumimyrskyssä Osloa kohti. Ensimmäinen tasovertailu oli alkamassa. Vastustajat olivat miehille MM 1-111 ja naisille M 1, 111 ja IV. Kuinka paljon muut olivat kehittyneet tai taantuneet?

Yksinkertaisen perussarjan tulokset Naiset Suomi-Ruotsi 1-0 Tanska-Norja 1-10 Suomi-Norja 0-6 Ruotsi-Tanska 0-0 Suomi-Tanska 0-3 Ruotsi-Norja 0-13 Miehet Ruotsi-Norja Suomi-Tanska Tanska-Ruotsi Norja-Suomi Ruotsi-Suomi Norja-Tanska

Oslosta tämäkin, tosin 1984 MM-tumeesta. Kuva Prolle Janssonin arkisto.

Pisteet perussarjassa Naiset Miehet Norja 6 Norja Tanska 3 Ruotsi Suomi 2 Tanska Ruotsi 1 Suomi

KULTA JA HOPEA

6 4 1 1

Molemmilla joukkueillamme oli koura pronssin laidassa, naisilla hieman vahvempi, kun lähdettiin mitaliotteluihin.

1-2 0-0 0-5 2-0 5-0 4-1

Jotain oli todella tapahtunut. Norjan naiset ja miehet olivat tosi menopäällä. Tällaisia maalieroja ei ole syntynyt vuosikymmeneen. Pistejako oli viilailematta selkeä. Ennen on saatu laskeskella tarkoin maalieroja.

PRONSSIOlTELUT

Naiset pelasivat hyvän pelin. He voittivat Ruotsin täpärästi, kuten olivat tehneet alkupeleissäkin. Alkupelien tulos 0-0 oli vietävä ratkaisuun miesten välillä. Sekä Tanska että Suomi yrittivät tosissaan. Peliajan päättyessä tulos oli 1-1 . Jouduttiin jatkoajalle. Ja sitten Tanska teki maalin, juutti.

Naisten kilpailussa Norjan ylivoima ei retkahtanut loppupeleissäkään. Norja vei kullan komeasti. Miesten puolella Ruotsi oli sisuuntunut alkupelien tappiostaan. Norja ei nähtävästi tajunnut henkisen latauksen muutosta. Ruotsi vei isänniitä näiden jo odottaman melko "varman" kullan. Hieno suoritus.

Koeponnistus oli tehty. Uudet maajoukkueet on todettu täysin kelvollisiksi jatkokehittelyä varten. Maaleja pitää pystyä tekemään vielä enemmän ja maa koria tulee puolustaa sisukkaammin.

Sijoitukset Naiset 1. Norja 2. Tanska 3. Suomi 4. Ruotsi

LOPPUPELIT

Naiset Suomi-Ruotsi Norja-Tanska

2-1 7-0

Miehet Suomi-Tanska Ruotsi-Norja

1-2 (1-1) 2-0

Miehet 1. Ruotsi 2. Norja 3. Tanska 4. Suomi

Kale Rehnbäck

- Eipä ole aikoihin nähty, tervehdin Vatasta ja istuin viereen. - Hae vettä nuoremmaksesi ja heitä kiukaalle äläkä jaarittele turhia, tuli kärttyisä vastaus. - Mikä mättää? kysyin palattuani vesiämpärin kanssa. Heitettyään tukevat löylyt Vatanen alkoi purkaa ähkien sydäntään. - Kerroin sinulle taannoin sukeltajan elämänkaaresta ... - Joo, joo, keskeytin, - nuijapäästä aina mursuun saakka, mitä siitä? - No se vain, että meitä ei kohta kelpuuteta mursuksikaan, liian vanhoja näet. - Kuinka niin ei? Mursuuden kuuluu olla viimeinen vaihe. Ei sen vanhemmaksi voi tulla. - Jaha, kuulemma sittenkin voi. Mitä vanhan mursun nahasta tehdään? Kajakkeja! - Mitäs me kajakki-ikäiset! Siitä saadaankin liitolle hyvä tunnuslause: Sukeltamalla elämyksiä kuutista kajakkiin. Vatanen veti syvään henkeä ja hänen katseensa hu~istui.

2005

- Olet tunnetusti suuri ajattelija, katkaisin nopeasti. - Raotapa hieman verhoa tulevaisuuden edestä näin liiton juhlavuoden kunniaksi. Mitä tapahtuu lähimmän kymmenen vuoden kuluessa? - Sukeltajakenttä jakautuu kolmeen osaan. Vatanen murahti rauhoittuen . Yhdet ovat teknosukeltajia, toiset perinnesukeltajia ja kolmannet kilpaurheilijoita. Teknosukeltajat haalivat yhä uusia vempaimia, vaikka vaikuttavat

jo nyt välinekaupan myyntitelineiltä. Kohta tulee halpa puolisuljetun kierron laite ja itsesekoittava seoskaasulaite. Kumpikin toimii tietokoneella. Sameiden vesien takia kehitetään käsisonarin ja plotterilla varustetun paikanmäärittimen risteytys. Siinä on tietenkin värinäyttö, joka heijastuu maskin lasin sisäpintaan. Ei enää tarvitse ihmetellä, että mihin se hylky katosi. Ilman VAkännykkää kukaan ei tietenkään voi olla.

- Oho, entä perinnesukeltajat? - He taas sukeltavat mahdollisimman riisutuilla menneen ajan vehkeillä . Kaksiletkulaitteet ja nailoniton neopreenipuku, painot ja perusvälineet, ei muuta. Eri koulu kunnat kiistelevät siitä, kuuluuko puvun saumojen päälle liimata keltaista kumilistaa vai ei. Ankannokkaventtiileillä varustettu kanveesiton kumipuku tulee myös muotiin. Pahimmat friikit vetävät rasvaa nahkaan ja letkulla varustetun ämpärin päähänsä. - Entä sitten kilpailijat? - Niistä on paha sanoa. Jos menestyvät, tulee mitaleita, jos eivät, tulee selityksiä. Siinä asiassa mikään ei muutu. Rahaakin palaa sen vietävästi. Aloin tehdä lähtöä kun korvia kuumotti sietämättömästi. - Yhden asian sanon vielä. Jos nuoriso nimittelee meitä kajakeiksi, minä pistän takaisin. Heidän Nuori Suomi -toimintansa lyhennetään NS. Se on melkein kuin NIIN SANOnU. Tulee sekaannuksia. Se voitaisiin pistää olemaan NUSU. ~

SUKELLA TURVALLISESTI KAIKILLA VESILLA ••

Ota tUtvaksesi nyt uusi, entistä enemmän tlllvaava vakuutus. Se kOlvaa sinulle taloudellisesti tapaturmat, jotka sattuvat kilpailussa, sukellusharjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kaikilla vesillä! Lisenssivakuutuksen saavat vain Suomen Urheilusukeltajain Liiton jäsenseurojen jäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy keltakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta.

Turvaa tulevat sukelluksesi ja ota lisenssi turvaksesi nyt heti. Saat sen liittosi ja seurasi kautta .

.1) Lisenssi antaa taloudellista turvaa sukelsitpa missä päin maailmaa tapansa. Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

POHJOlA-YHTIöT 39

Helsinkiläinen sukellusseura Dipnoi Divers ry piti urheilusukellusesittelyn tammikuun lopulla Kaupiaisten uimahallilla. Esittelyyn osallistuivat Mäntymäen koulun ensimmäisen luokan oppilaat sekä heidän sisarensa ja vanhempansa. Idea oli lähtöisin erään luokan "Iuokkavanhempien " ajatuksesta järjestää eri urheilulajien lajiesittelyitä ensimmäisen luokan oppilaille. Eräs äiti kuuluu Dipnoi Diversiin ja hän lupasi järjestää esittelyn. Hallivuoro saatiin paikallisen uimaseuran avulla lauantai-illaksi. Sitten alkoi ankara suunnittelu siitä, mitä esitetään ja miten. Näytimme oman esittelyvideomme sukeltamisesta Suomessa. Kaksi sukeltajaa piti altaassa sukellusnäytöksen. PAINON NOSTOA JA MAISTIAISIA

Lapset saivat nostella painovöitä ja irtopainoja. Ihmetystä herätti, miksi pitää olla noin pal-

jon painoja päästäkseen veden alle. Selvitettävää riitti märkäpuvun nosteesta aina hintakyselyihin asti. Poikia kiinnosti erityisesti harppuunat ja sukelluspuukot. TURVAVÄLlNEIDEN SELVI1YKSEEN OLTIIN TYYTYVÄISIÄ.

Paineilmamaistajaisissa lapset saivat kokeilla reguja. Makuarviot olivat mielenkiintoisia siitä huolimatta, että ilma oli pumpattu edellisiltana 25 asteen pakkasessa ja oli siis tuoretta ja raikasta tavaraa. Kerhon jäsenet vastasivat kaikkiin lajia koskeviin kysymyksiin ja jakoivat SUSL:sta saatuja esitteitä. Toivottavasti tapahtuma antoi kipinän tuleville norpille ja vapaasukeltajille. Se oli ainakin järjestäjien toivomus hyisestä pakkasesta huolimatta.

Juha Karlenius teksti ja kuvat.

Makuarviot raikkaasta, tuoreesta ilmasta olivat mielenkiintoisia, vaikka ilma oli taatusti tuoretta. Lähde mu aan meren rannalle kokemaan seikkailu pinnan alla ja hetkittäin maaliakin yhdessä ympäri Suomea tulevien sukeltavien kaverien kanssa. Leirillä harjoittelemme ja harrastamme esimerkiksi: • meri biologia • introsukellus • harppuunakalastus • vedenalainen valokuvaus N

'"'" N N N

CX) CX)

0...

Peuhupäivät Vierumäellä 17.-18.2.

I<OULlJlTAJILLE I<YYTIÄ JA KIPEITA LIHAKSIA Lauantai-aamuna kello 5.35 hyppäsimme junaan Turun rautatieasemalta. Fiilis oli jokseenkin väsynyt, ja edessä pitkä junamatka Lahteen. Saavuttuamme Vierumäen urheiluopistolie majoituimme kivoihin kämppiin ja valmistauduimme tulevaan päivään. Sipi avasi peuhupäivät, jonka jälkeen suunta oli ulos ryhmittäin tarkoituksena tutustua muihin. Leirin "kasteen" meille antoivat lumen muodossa Kiki ja Tero. Päivän ohjelmaan kuului alIasharjoittelua, tunteja ja liikuntasalissa temmellystä. Ja koska Vierumäellä samaan aikaan oli kouluttajakurssi, koottiin meistä ohjaajista "rytmiryhmä " höykyttämään vanhempia. Sai siinä jokainen liikuntaa kun Kapteeni käski! Myös matoleikki tuntui kuulemma seuraavana päivänä lihaksissa. Illalla ruokailtiin koulutuskeskuksen ravintolassa. Loppuillasta ei ollut mitään järjestettyä oh-

jelmaa, mutta hauskaa riitti, kuten tässä porukassa aina ... Aamulla ruikailun jälkeen alkoi allasharjoittelu, jonka jälkeen kehitimme ryhmissä visioita tulevasta sukellustoiminnasta yms. tärkeästä. Puhuimme myös menneistä ja tulevista leireistä. Peuhupäivät päättelimme runojen tunnelmissa luokkahuoneessa sekä pullakahvilla kahviossa. Kaikenkaikkiaan peuhupäivät oli todella hyödyllinen ja mukava kokemus. Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olleille. Hauskoja dyykkejä toivottaen Sanna

Nuori Suomi -ohjaajien 2000-luku näyttää jokseenkin erilaiselta kuin tämä päivä ... vai! Visiot sinkoilivat hurjalla innolla.

Väripaperikuvasa~an

voitti Vesa Niemi Sukellusseura Vesikoista. Niemi palkittiin lisäksi parhaasta yksittäisestä väripaperikuvasta. Diasarjassa sai parhaat pisteet Merisukeltajien Jyrki Väyrynen. jonka dia .. Outo valo" sai vielä kunniamaininnan. Parhaasta yksittäisestä diasta palkittiin Imatran Urheilusukeltajien Matti Petenius.

SM-SUKELLUSKUVAKISAN PARHAAT SELVISIVÄT HELPOSTI Sukelluskuvauksen SM-voitot 1995 menivät Kouvolaan ja Helsinkiin.

Dia· ja väripaperikuvasarjojen parhaat pisteet saivat vas. Vesa Niemi, Matti Petenius. Jari Pynnönen, Jyrki Väyrynen ja Juha Pynnönen. Parhaan yksittäisen diakuvan, Poikanen, otti Matti Petenius Imatran Urheilusukeltajat Parhaasta yksittäisestä väripaperikuvasta. Näppärät sormet, palkittiin Vesa Niemi Sukellusseura Vesikoista. Paras diakuva: Poikanen, Matti Petenius

Raadin mukaan yksittäisten kuvien taso oli hyvä. Sarjojen kokonaisuuteen ja toimivuuteen olisi saanut kiinnittää enemmän huomiota. Mielikuvitusta ja pieniä kikkoja olisivat kuvaajat voineet harrastaa ahkerammin. "Sekä väripaperi- että diakuvien parhaat olivat todella ylivoimaisia verrattuna muihin kilpailukuviin; niissä oli rauhallisuutta, mielikuvitusta ja taidokkuutta. Maallikonkin silmä erotti nämä kuvat toisten joukosta" . luki raadin lausunnossa. SM-sukelluskuvakilpailu pidet-

tiin viime syksynä Jaalassa. Kuten kuvakisoissa yleensäkin, oli osanottajien määrä Pohjois-Kymenlaaksossakin vähäinen eli vain yhdeksän henkilöä. Kilpailijat lähettivät raadille kaksi kolmen kuvan sarjaa: toinen diakuvista ja toinen väripaperikuvista. Kuvasarjojen lisäksi arvosteltiin parhaat yksittäiset kuvat kummastakin sarjasta. Aikaisemmasta poiketen palkintojen jaossa Kouvolassa huomioitiin myös sarjojen "jumboiksi" päässeet. Irma Niemi

TULOKSET Väripaperikuvasa~a

1. 2. 3. 4.

Vesa Niemi Juha Pynnönen Jari Pynnönen Markku Laurikainen Pekka Lautamatti Pekka Perätalo Matti Petenius Jyrki Väyrynen

Sukellusseura Vesikot Sukellusseura Vesikot Sukellusseura Vesikot Merisukeltajat Helsinki Sukellusseura Vesikot Sukellusseura Vesikot Imatran Urheilusukeltajat Merisukeltajat

Diakuvasarja 1. Jyrki Väyrynen 2. Vesa Niemi 3. Matti Petenius Juha Pynnönen 5. Markku Laurikainen 6. Jari Pynnönen 7. Pekka Perätalo 8. Pekka Lautamatti

Merisukeltajat Sukellusseura Vesikot Imatran Urheilusukeltajat Sukellusseura Vesikot Merisukeltajat Sukellusseura Vesikot Sukellusseura Vesikot Sukellusseura Vesikot

6. 7. 8.

25 pistettä

24 21 20 20 17 13

28 27 19 19 16 15 11 9

••

NOAI(IN ARI(I(I LOYDEI IY Vanhat raamatulliset muistomerkit herättävät nykyajan ihmisissä luonnollisestikin erittäin suurta kiinnostusta. Raamatullisten tapahtumien ympärille liittyvät henkilöt ja seudut ovat nykypolvelIekin läheisiä ja mielenkiintoisia, ja siksi suhtaudutaan innostuneesti ja valppaasti niihin löytöihin ja tutkimuksiin, jotka tuovat valaistusta näihin menneisiin tapahtumiin. Nyt on viimeksi löydetty Noakin arkki. Sen löytämisessä näytteli hyvä sattuma suurta osaa. Muuan Persian ilmavoimissa palveleva lentäjä suoritti äskettäin lennon Persian ylätasangon yli ja huomioi erään kattilalaakson yli lentäessään ihmeellisen muodostuman, joka muistutti hämmästyttävässä määrin laivan runkoa. Teheraniin saavuttuaan hän teki havainnoistaan ilmoituksen päällikölleen, joka juuri parhaillaan oli

erään huomattavan, sveitsiläisen tutkijan ja oppineen seurassa. Oli selvää, että asia sai vauhtia taakseen, kun mainittu tutkija kuuli lentäjän havainnoista. Kiireesti varustettiin kaikessa salaisuudessa retkikunta. Muutaman tunnin automatkan jälkeen nopeissa pienoisautoissa saavuttiin määräpaikkaan. Löytöpaikka sijaitsi noin kolmen tuhannen metrin korkeudessa. Kaivauksia ryhdyttiin oitis suorittamaan, ja pian onnistuttiinkin saamaan esiin laivan keula. Kaivauksia jatkettiin edelleen, ja niin saatiin vähitellen päivänvaloon yksityisiä laivanosia, katkelmia laivan seinästä, ankkuriketjusta ja ruoriratasta ym., kunnes vihdoin koko laivan kokonaishahmo tuli esiin. Tutkimuksia ja mittauksia suoritettiin sitä mukaa kuin uusia havaintoja tehtiin, ja löytöä tutkittiin perusteellisesti, kunnes vihdoin voitiin vastaväitteittä todistaa,

Uudelleen kokoonkllhättll Noakin a..kki. ~ien ybityislrohtien mukaan on voitu tehdä tarkka piirros No..kin

8Iridn. alIkutperäisestä. u)Jromuodosta. Maston ta'kana ja laivan peräpuolessa cm IIIliIoo!I)evat tu:kit. joissa. riilppuvJllt painokim van te.sa painossa.

että kysymyksessä oli Noakin arkki. Hämmästyttävä ja arvokas löytö. Alus oli aikoinaan vedenpaisumuksen jälkeen laskenut maihin näillä seuduin ja aikojen kuluessa hautautunut maahan. Vasta nyt erittäin voimakkaan lumen

ilmeisesti pitäiilkseen la;-

sulamisen kautta maata oli siirtynyt pois, ja näin löytö pääsi päivänvaloon. Tällä välin eräät muisnastutkijat ja insinöörit ovat ryhtyneet työhön päämääränään uudelleen konstruoida löydetyn materiaalin perusteella entisaikojen vanha laiva.

AHDASTA PARI(IN PARI<KIPAIKALLA

o TUTKIMUSSUKELTAJAKOULUTUS

09.05.-21.08.1996 • monimuoto-opetuksena • hakuaika päättyy 18.4.1996

KURSSISIHTEERILTÄ

LÄNSI-UUDENMAAN AMMATILLINEN IKUISKOULUTUSKESKUS~_

JOTAIN UUTIA SUKELTAJALLE, JOLLA ON JO KAIKKEA.

Räpylöiden mallista ja tehosta puhuminen on jo tylsää. Tutumpaa on kysyä: "Miten lujaa sun mopolla pääsee? Oleks virittäny?" Keskustelu ei vielä ole joka leirin arkea, mutta ehkä jo seuraavina juhlavuosina.

HEI! Olen tullut SUSL:oon töihin 17.9. 1990. Aloitin työni ohella opiskelemaan Helsingin Yliopistossa ravitsemustieteitä vuodesta -92 lähtien. Opiskelujeni takia otin SUSL:sta virkavapaata silloin tällöin, mutta nyt on koittanut hetki, jolloin siirryn kokonaan omalle alalleni. Toivon saavani uuden työni ohessa opinnot pian suoritettua loppuun, mutta en toki aio sukeltamista lopettaa. Lähtö on näiden 5 1/2 vuoden jälkeen haikeaa , mutta toivottavasti törmäilemme sukellusretkillä! Aurinkoista kevättä ja kaikkea hyvää!

Päivi

UUDET VARUSTEKASSIT Myynnissä on iso laivastonsininen varustekassi, mitoiltaan 68 x 43 x 40 (p, 1, k). Kassin molemmissa päädyissä on suuret taskut, toinen 16 cm ja toinen 9 cm syvä. Lisäksi pitkillä sivuilla on A4-kansion mentävä tasku ja kassin kansiläpässä on myös tasku. Kansiläpän ylimääräisiin remmeihin saa kiinnitettyä esim. makuupussin. Olkahihna kulkee ristikkäin kassin käsihihnoissa, joten kassia on helppo kantaa . Käsihihnat kulkevat kassin pohjan alitse. Pitkällä sivulla CMAS:n logo, toisella puolella SUSL:n logo. Päädyssä lukee teksti Sukelluskouluttaja, mutta kassin saa myös ilman kouluttaja-tekstiä. Muista mainita tilausta tehdessäsi, kumman kassin valitset. Kassin hinta 225,- ja toimituskulut lisätään hintaan. Pieni varustekassi on mitoiltaan n. 72 x 28 x 28 (p, 1, k). Väri on sama kuin isossa kassissa, kuten myös painatuksetkin. Poikkeuksena Sukelluskouluttaja-teksti on kassin pitkällä sivulla. Päädyissä on läppätaskut ja molemmilla pitkillä sivuilla isommat taskut, joista toinen on avo- ja toinen vetoketjuIlinen tasku. Muista mainita tilausta tehdessäsi, otatko kassin Sukelluskouluttaja -tekstillä tai ilman. Kassin hinta on 160,- ja toimituskulut lisätään hintaan. Kassin voit tilata numerosta 90-1582258 tai faxaa tilauksesi numeroon 90-1582516.

RÄPYLÄUINNIN SM-I(ISAT 20.-21.4.1996 JYVÄSKYLÄSSÄ Tarkemmat tiedot kilpailusta seurapostissa. Tervetuloa kilpailemaan mestaruuksistal Räpyläuintivaliokunta

SUSL täyttää 40 vuotta. Juhlan kunniaksi myyntiin on tullut uusi pinssi; A-lippu, jossa SUSL:n 40-vuotisjuhlalogo. Pinssin hinta on vain 15,- ja sitä voi ostaa seurojen kautta! Kysy seurasi sihteeriitä!

PUHELU 40 VUOlTA SUKELTAMISTA Juhlajärjestelyt ovat loppusuoralla, tervetuloa juhlimaan kanssamme Hotelli Hesperian Ballroomiin . Vanhat sukellustavat ja kuvat kertovat sekä juhlissamme, että koko nuhtikuun ajan Aurinkomatkojen ikkunassa Helsingissä mitä sukellusrintamalla on tapahtunut näiden neljän vuosikymmenen aikana. Tulehan katsomaan! MUUTOKSIA TOIMISTON TYÖjÄRjESTELYIHIN

Arto Sieppi jää vuoden vapaalle 1.5. alkaen ja palaa tehtäviinsä kesäkuussa 1997. Toivotam-

me Sipille antoisaa aikaa. Tästä lähtien koulutus- ja nuoristoasiat tulevat olemaan toistaiseksi valiokuntien hoidossa. Toimiston hoitajaksi tulee 22.4. alkaen Eeva-Kaisa Rantala - vanha tuttu jo useimmille. Syksystä pyrimme saamaan lisäapua toimistotehtäviin, sillä Anne Mäen työllistämissopimus päättyy toukokuun lopussa. Toimiston numerot ovat vanhat tutut (90) 158 2258 ja telefax (90) 158 2516. Päivi Standen lopettaa työt liiton toimistossa.

liiton toimistosta, koska vakuutus on tarkoitettu vain seurojen jäsenille tai seurojen kursseilla oleville. Tämä on neuvottelusopimus vakuutusyhtiön kanssa, jolla taataan kohtuuhintainen vakuutus jäsenistölle. ÖÖÖÖÖ on varsin monen vakuutetun nimi!!! Henkilötiedot tulee täyttää ao 10maketta käyttäen, silloin ei tule ongelmia vakuutuksen voimassaolon kanssa. Säilyttäkää kuitti!

UUSIA SEUROJA

Tervetuloa toimintaan MHSpoda, Helsinki, Jokilaakson Pasurit, Jämsä, ja Philharmonie Dive, Helsinki. Toivotamme kaikille sukeltajille turvallista avovesikautta! Soitellaan, soitellaan ".

VAKUUTUSASIAA

Vakuutuslomakkeita saa vain

MYYDÄÄN

Aloitan liiton johtokunnan myöntämän vuoden kestävän virkavapaani 2.5.1996. Virkavapaan aikana aion opiskella, kouluttaa, ladata akkuja sekä erityisesti sukeltaa. Henkilökohtaisesti olen mukana liiton toiminnassa erillisprojektien muodossa.

MYYDÄÄN Vene KS 1120 pit. 11 ,20 m, lev. 3,60 m. Kone Volvo Penta 71 B 380 hv. Soveltuu sukellus-, huvi-, eharter - tai kalastus käyttöön. Hyvä varustus. Puh :

9500-559625 952-605363

Säilyttäkää positiivinen asenteenne, lisätkää siihen ripaus luovaa hulluutta, pitäkää yhteyttä itseen ne ja muistakaa turvallisuus. Tapaamisiin vuoden kuluttua. Arto "Sipi" Sieppi koulutus- ja nuoriso päällikkö

Nepto-sub pullopak. 15 xli, Din/INT. pohjasuojus, varailma, selkäteline. SM-Combo (pullopaine, syvyys, kompassi). Aqua Lung regul./pain.al./liiviliitäntä. Nostoliivi Aqua Lung, kaulusmalli, laiteliitäntä, C02-patr. Ursuit m-puku, 6,5 mm tuplanailon, takki hupulla/haalarihousut, 2 pr. käsineitä, koko 54. Painovyö/ painot, veitsi. Hinta koko paketti 4.500 mk, myös erikseen . Ari Kivari Ritosentie 24 as 4 70340 Kuopio (971) 262 4981 koti, (972) 552 4654 työ Noin 60 tuntia käytetyt: märkäpuku Ursuit (l-osainen malli) koko 50, tasapainotusliivi (kaulamalli Mares Reef, regu Mares MR 12 111 jäätymissuojalla, konsoli Suunto (kompassi, syvyysmittari 70m, pullopaine 280bar), painovyö + painot n. 11 kg sekä parit hanskat koko M. Mielellään pakettina n. 3.500 mk. Kyselyt (973) 227 593/Tommi Tee-se-itse-henkilölle varaosiksi: AGA-SPIROMATIC savu/kaasu- sukelluslaitteet myydään so-

veltuvin osin varaosiksi AGA-DIVATOR laitteistoon. Laitteet vm. 90-91 , mutta käyttämättömät eli kuin uudet. SOITA JA KYSY LISÄÄ! Puh. töihin (90) 345 04238/kysy Christiania, klo 7-15 pariton viikko, klo 15-22.30 parillinen viikko. PH-KUIVAPUKU 175-185 cm, hartiavetoketju, pukuletku, ran ne- ja kaulamansetti, rukkaset. Villaiset: ALUSHAALARI. pitkävarsi KINTAAT ja polvikorkuiset SUKAT. Koko kasa hintaan 3.300 mk. Ps. nopealle ostajalle Cressi-Seuba kokokasvomaski kaupan päälle. Tiedustelut: (957) 521 393 tai 9400-672 043/Pekka tai Juha Myydään laitepaketti: Polar lee Pro tasapainotusliivi koko M. Daeor Enduro-annostelija. Cressi FX Pro -vara-annostelija. 12 I paineilmasäiliö. Compo 2 mittariyhdistelmä. Sukellettu vain 10 tuntia. Hintapyynti 4.200 mk. (90) 773 6806/Mia

HOSSAN SUKELLUSLEIRI Pohjois-Suomen sukellustoimikunnan leiri

30.6.-7.7.1996

r:r

kirkkaat vedet päivittäin 2-3 sukellusta soveltuu hyvin niin aloitteleville kuin kokeneillekin sukeltajille

HUHTIKUU

13.

SUSL:n 40-vuotisjuhla

Hossa

14.

SUSL:n kevätkokous

i5;

Hinta: 1200mk/viikko: sisältää täysi hoidon ja sukellukset

CMAS*** (P3) sukelluskurssi, 1500 mk Sukellustoiminta: r:r r:r r:r r:r r:r r:r

TAPAHTUMAKALENTERI

etsintämenetelmien harjoittelua VA-tutkimustoimintaa ongelmallinen tehtävärata syväsukelluksia VA-suunnistusta VA-työsuorituksia ym.ym

13.-14. Up, Divisioonakarsinnat 19.-21. Turvasukelluskouluttajakurssi 19.-21. CMAS*-kouluttajakurssi, I osa 20.-21 . Up, Vesikko-Cup 20.-21. Räpyläuinnin SM-kisat 26.-28. CMAS*-kouluttajakurssi, II osa 26.-28. CMAS**-kouluttajakurssi, I osa

Helsinki, Hotelli Hesperia Helsinki, Hotelli Hesperia Vierumäki Vierumäki Kouvola Jyväskylä Vierumäki Vierumäki

TOUKOKUU 3.-5. 8. 10.-12. 11. 12. 18. 22. 25. 24.-26. 26.

CMAS***-kouluttajakurssi, I osa Suk.suunnistuksen peruskurssi CMAS**-kouluttajakurssi, II osa UP, Nuorten SM-Cup I Up, Nuorten C20v) Mj-Ieiri 3. UP-Jazz turnaus Suk.suunnistuksen kilpalajikurssi Suk.suunnistuksen peruskurssi CMAS***-kouluttajakurssi, II osa Suk.suunnistuksen kilpalajikurssi

Vierumäki Tampere Vierumäki

Pori Tampere Hämeenlinna Vierumäki Tampere

KESÄKUU 8. Laitetekniikkasukelluksen SM-kilp. 10.-17. Sukellusrippikoulu 28.-30. Nuorten laitesukellusviikonloppu 30.-6.7. Hossan Sukellusleiri 30.-5 .7. P3-kurssi Ctäysihoidolla)

SUSL 40 vuotta Suomen Urheilusukeltajain liiton ja Palomiesten Laitetekniikkasukelluksen

SM-KILPAILUT 8.6.1996 Joensuussa Vaatimuksena: CMAS P1 tai vastaava sukeltajatodistus, voimassa oleva lisenssi, voimassa oleva lääkärintodistus, SUSL:n kilpailusääntöjen mukainen varustus. Paikka: Joensuun Urheilusukeltajat ry:n mökki Höytiäisellä n. 10 km Joensuusta. Kilpailumaksu 100 mk (15.5. mennessä), jälki-ilmoittautumiset 150 mk tilille Merita Joensuu 201618-28892 Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Tero Sinkkonen Päivölänkatu 4 B 80260 JOENSUU (973) 311 448 koti (973) 125 200 työ Tervetuloa! Joensuun Urheilusukeltajat ry

Joensuu Rauma Rauma Hossa CKuusamo) Hossa

HEINÄKUU 6. 19.-21. 25.-28. 27.-28. 27.-28.

Jaskan muistokisat Sukellusleiri Cavoin)/Raahe Mursut Valtakunnallinen norppaleiri NS-ohjaajakurssi Suk.suunnistuksen SM-kilpailut

Hanko Raahe Rauma Rauma Hämeenlinna

ELOKUU 3.-4. 17. 17. 18.-25. 31 .

Suk.kalastuksen SM-kilpailut Triathlon kisa Suk.kalast.Kymen piirin kilpailut Räpyläuinnin MM Suk. kalastuksen Hanko Cup

Uusikaupunki Hämeenlinna Kotka Unkari, Dunajvaro Hanko

SYYSKUU 7. 7. 7.-8.

Sukelluksen "psykopäivät" Helsinki Suk.suunnistuksen SM-Yö-kilpailut Tampere Suk.kalastuksen PM-kilpailut Norja, Ringholmen

LOKAKUU 4.-6. 12.-13. 18.-20. 25.-27.

CMAS*-kouluttajakurssi, I osa NS-ohjaajakurssi CMAS*-kouluttajakurssi, II osa CMAS**-kouluttajakurssi, I osa

Vierumäki Vierumäki Vierumäki

MARRASKUU 8.-10. CMAS**-kouluttajakurssi, II osa 9.-10. Suk.suunnistuksen peruskurssi 16. Sukelluslääketiede 16.-17. Suk.suunnistuksen kilpalajikurssi 23.-24. NS-jatkokurssi 30.-1 .12.Kouluttajapäivät

Vierumäki Tampere Helsinki Tampere Oulu

OlelDlDe erikoistuneet painaDlaan laadukkaita • luetteloita • lDainospainotuotteita • teknisiä tuotelDanuaaleja • lDarkkinointiesitteitä • yrityslehtiä

HANSAPRINT ON JOHTAVA SUOMALAINEN GRAAFISEN ALAN PALVELUYRITYS. SINUA PALVELEMASSA ON TURUSSA JA SALOSSA KOLMESSA TUOTANTOYKSIKÖSSÄ YLI 350 AMMATTILAISTA.

Meiltä saat enelDlDän kuin perinteistä painopalvelua. TarjoalDlDe uusinta tietotekniikkaa IDID. dtp-ohjellDistotuen ja tiedonsiirron alueilla. KanssalDlDe on turvallista si~rtyä digitaaliseen lDaaillDaan - HANSAPRINT on hyvä paino verkossasi.

HANSAPRINT

a -"1"i

HANSAPRINT Oy, PL 501, 20101 TURKU. Puhelin (921) 269 3311, telefax: (921) 2694425, ISDN (921) 234 1545 PL 117, 24101 SALO. Puhelin (924) 77021, telefax: (924) 770 2444, ISDN (924) 777 9020 Helsingin myynti, Pieni Roobertinkatu 11 A, 00130 HElSINKI. Puhelin (90) 853 951, telefax (90) 853 9552

SUOMEN URHEILUKIRJOJEN KIRJ STADION 0250 HELSINKI

SUUNTO sukellusinstrumentit 路20 % Tarjous voimassa tilauksille 30.4. menness盲.