10 - Nro 73 Sunnuntaina syyskuun 22. pnä 2019 .
Kalle Suihkonen mönkii Kuolan niemimaalla
Seikkailua kerrakseen (Inkoo) Ihmiset ovat noin ylipäätään valppaita vastaamaan uteluihin, kuten lähdetkö kahville, tai ehditkö viikonloppuna sulkapalloa pelaamaan. Mutta jos kysymys kuuluukin: ”Lähdetkö mönkijällä ajamaan Kuolan niemimaan halki?”, niin naamalle saattaa hiipiä Kummelista tuttu tonnin seteli-ilme. -Eipä niitä lähtijöitä ole jonoksi asti ollut. Edelliselle reissulle kyselimme aika ahkerastikin, mutta yksi sieltä vain rohkeni mukaan. Ehkä ei vain ole niin paljon ihmisiä, jotka tykkäävät yhdistää mönkimisen ja useamman päivän retkeilyn, Kalle Suihkonen arvelee. Ja vaikka olisikin, niin itänaapuriin suunnattujen keikkojen kohde kenties askarruttaa. -Luulen, että siinä on myös Venäjän pelkoa ja huolta maan epävakaista oloista. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että sitten kun hommiin ryhtyy ja sinne lähtee, niin ei se niin vaikeaa ole, Suihkonen hymyilee. Oli tai ei, niin harvojen herkkua nämä erämaan mönkijäseikkailut ovat. Inkoon Päivölässä asuvalle Suihkoselle niistä on kuitenkin tullut mitä suurinta lystiä.
Pihasta pohjoiseen Keski-Suomessa Korpilahdella varttunut Suihkonen muutti perheineen Päivölään
kuutisen vuotta sitten ja on pienen paikkakunnan kasvattina viihtynyt maaseudun rauhassa. -Omat ja avovaimoni harrastukset ovat sellaisia, ettei tarvitse kaupungissa olla. Hänellä on hevosia tuossa Stall Lillungsin tallilla. Ainoa mikä tämän Korpilahdesta erottaa on se, että siellä pääsi pyörällä joka paikkaan. Täältä on kuitenkin sen verran matkaa Inkoon ytimeen, että lapsille on oltava bussikyyti eskariin ja kouluun, Suihkonen sanoo. Perheen 5- ja 9-vuotiaat tyttäret kulkevat reippaat 10 kilometriä Merituulen kouluun. Aiemmin Suihkoset asuivat Espoossa, missä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomies otti tuntumaa harrastukseensa. Hän hankki ensimmäisen mönkijänsä 10 vuotta sitten. -Moottorivehkeet ovat aina kiinnostaneet. Mönkijä piti saada, jotta voi aurata pihaa, vaikka se olikin ihan onneton piha, 42-vuotias miekkonen naurahtaa. Suihkonen löysi tiensä Espoon Moottorikerhon tiloihin mönkimään ja lisäsi kierroksia osallistumalla suunnistuksen parikisaan, jossa möngittiin metsässä rastien perässä. -En kuitenkaan ole kovin kilpailuhenkinen tyyppi, eikä kisaaminen sinänsä kiinnosta. Kuten ei myöskään se, että
ajetaan kovaa, rällätään ja laitetaan muta roiskumaan. Tykkään ajella rauhassa ja vain tehdä matkaa, hän kertoo. Matka jatkui lähimaastoista pohjoiseen, missä oli lääniä pidemmälle patikoinnille. Päivät ajettiin ja yöt oltiin mökissä. -Rupesin sitten ehdottelemaan, että mitäs jos tehtäisiinkin sellainen reissu, jossa ei tulla mökille yöksi, vaan ollaan matkassa useampi päivä. Sehän ei enää Suomessa onnistuisi, koska täällä ei siihen soveltuvaa aluetta ole niin paljon. Joten katse hakeutui itään.
Sattuu ja tapahtuu Niinpä Suihkonen seurueineen lähti reilu vuosi sitten valloittamaan Venäjää mönkijän sarvista. Ensimmäinen ”ristiretki” starttasi Nivajoen suusta Murmanskin alueen eteläosista Kantalahdesta. Tarkoitus oli mönkiä kohti Vienanmeren rannalla sijaitsevia Kuzomenin dyynejä, mutta uljas Umba-joki pani hanttiin. -Mönkijällähän pääsee jokien ja vesistöjen yli joko ihan vain ajamalla tai sitten niin, että vieressä kahlaamalla ja uimalla talutetaan yli. Mutta joki oli syvempi ja virtaukseltaan kovempi kuin olimme arvelleet, ei siitä päässyt. Kiersimme sitten satoja kilo-
IF Raseborgin sisäharjoitukset 2014 ja aikaisemmin syntyneille alkavat viikolla 41 (7.10.) IF Raseborgs inneträningar för 2014 och tidigare födda inleds under vecka 41 (7.10) Ryhmät ja ajat / Grupper och tider: ifraseborg.fi/traning Info: Tommy Högström, tommy.hogstrom@pp.inet.fi, 041 445 2080, tai/eller Sofia Åkermarck, sofia.akermarck@gmail.com, 050 494 9856
Lisätietoa / Tilläggsinfo: www.ifraseborg.fi
ilmoittautumiset/ anmälningar:
https://ifraseborg.myclub.fi
Silmä lepää. Kuolan niemimaan keskiosassa kumpuilevien Hiipinätuntureiden maisemat nostivat mönkkärimiesten karvat pystyyn ensimmäisellä retkellä. (Kuva: Markku Rytinki) metrejä, jotta löysimme väylän yli, Suihkonen muistelee. Umban kiertämisen jälkeen tuli seuraava stoppi. -Rajavyöhykkeellä sanottiin, ettei sinne ole ulkomaalaisilla asiaa. Kysyimme lupien perään ja he vastasivat ympäripyöreästi, että luvat saattavat järjestyä ehkä joskus, Suihkonen hymähtää. Hän ei tunnu olevan moksiskaan matkan varrelle sattuvista esteistä. Ei-toivottuja yllätyksiä takuulla tulee, mutta ne enemmänkin vain lietsovat kuin lannistavat. -Venäläinen kulttuuri ja reissuun liittyvä epävarmuus lisäävät oman mausteensa. Ei voi tehdä tarkkaa suunnitelmaa ja tietää mitä on luvassa. Suunnitelma on olemassa, mutta se voi mennä pieleen jo ennen kuin pääsemme rajan yli. Kaikenlaiset sattumukset tuovat seikkailun henkeä, Suihkonen tuumii.
Jäämeri kutsuu Toinen retki näki päivänvalon heinäkuussa ja tuolloin nokka kävi kohti Karjalaa. -Se oli sinänsä helpompi keikka, kohde oli lähempänä. Vanhaa Suomea kävimme katsomassa ja se oli mielenkiintoista. Laatokassa kävimme uimassa ja näimme hienoja paikkoja, Suihkonen kertoo. Meneillään oleva kolmas koettelemus on tähän asti hikisin rasti. Suihkonen lähti tällä viikolla kolmen rovaniemeläisen ja yhden nurmijärveläisen kumppanin kera taittamaan matkaa Vienanmereltä Kuolan niemimaan halki
Barentsinmerelle eli Jäämeren rantaan. Torstai oli ajopäivä Rovaniemelle ja sieltä herrat siirtyivät perjantaina lava-auton ja mönkijäkärryn kanssa Sallan raja-aseman yli Murmanskiin. Ajatuksena oli ympyröidä lähtöpiste jälleen Kantalahteen, mutta porukka oli kallistumassa B-suunnitelmaan. -Voi olla, että lähdemmekin Kirovskista eli Kantalahdesta koilliseen päin. Reissuun on varattu 10 päivää ja siellä on yksi niin paha pätkä, että jos lähdemme Kantalahdesta, niin voi tehdä tiukkaa. Paha pätkä on 300 kilometrin etappi, jossa on arviomme mukaan niin vaativaa maastoa, että pahimmillaan siellä edetään vain 5 km/h vauhtia, keskiviikkona kotinsa autotallissa viimeistä voitelua menopeliinsä tehnyt Suihkonen puntaroi. Projekti ”Jäämeri kutsuu” ei päästä mönkijämiehiä muutenkaan helpolla. -On tässä siinä mielessä jännemmät paikat edellisiin reissuihin nähden, että nyt ollaan lähempänä talvea. Keli tulee olemaan kostea, Jäämereltä puhaltaa kylmä tuuli ja öisin on pakkasta. Kaikki höystetään telttamajoitukseen. Nyt kun on kesä alla, niin miettii mahtaako olla tarpeeksi vaatetta mukana.
Kevyesti kairassa Suihkosen Yamaha-mönkkäri seisoi tallissa lähtövalmiudessa siististi pakattuna. 10 päivän äherrykseen varustautuminen on melkoista palapeliä, kun tavaroita sijoi-
tellaan ja järjestellään pitkin menopeliä. -Reissusta toiseen on pakkaaminen mennyt vähän uusiksi. Nyt on esimerkiksi 30 litraa lisäpolttoainetta ja yhteensä 50 litraa, ja sen pitäisi riittää ajopäiville. Kun mönkijän taakse on tullut lisäpainoa, niin eteen on myös pitänyt saada painoa, jotta ajo-ominaisuudet säilyvät, Suihkonen tasapainottelee. -Suunnittelu ja valmistelu on itse asiassa osa tämän homman viehätystä, tykkään jo siitä tosi paljon. Nurmijärveltä mukaan tuleva Sami Maula lähtee ensimmäistä kertaa seikkailemaan ja on aivan innoissaan. Olen häntä hieman valmisteluissa auttanut ja saanut samalla omaan varusteluuni uutta ajateltavaa, hän jatkaa. Suihkonen hankki Yamahansa kolmisen vuotta sitten Mustiolta Veljekset Ahlrothilta, josta tuli sittemmin myös yhteistyökumppani mönkijävaelluksille. Murmanskin retkikunnassa muilla miehillä on kuusipyöräiset Can Am-tankit, kun taas Suihkonen suihkii ainoana nelipyöräisellä Yamahalla. -Yamaha on parempi ja sopii omalle ajotyylille. Se on luotettava ja mukavan kevyt. En kaipaa liikaa voimaa koneeseen, sillä en halua repiä ajokkia rikki, vaan ajaa sujuvasti. Kyllähän nuo muut ovat sanoneet, että minulle on tulossa rankka reissu, kun ei ole noihin oloihin yhtä vankkaa peliä kuin heillä. Mutta kyllä minä pärjään, Suihkonen vakuuttaa jälleen innosta hymyillen.
Joko mennään? Kalle Suihkonen valmistautui mönkijäseikkailuun hyvillä mielin kotitiluksillaan. -Asteikolla 0-10 jännitys on noussut ehkä neloseen, hän laskeskeli.