TIETEESTÄ
Tekoälyn suomalainen pioneeri Teuvo Kohonen pohti 1980-luvun alussa ihmisaivojen tiedonkäsittelyä – ja loi samalla tekoälytutkimuksen tärkeän merkkipaalun: itseorganisoituvan kartan. Teksti Panu Räty
T
ekoälysovellukset ovat muuttuneet osaksi jokapäiväistä elämäämme myös Suomessa. Tekoälyratkaisuja käytetään niin asiakaspalvelussa, markkinoinnissa, lääketieteellisessä tutkimuksessa kuin teollisuuden prosesseissa. Jokainen tekoälyn edistysaskel vaatii taakseen laajan tutkimuskentän. Suomella on etunaan parempien tekoälyjen rakentamisessa vahvan nykytutkimuksen lisäksi myös poikkeuksellinen historia. Yksi maailman tärkeistä tekoälyn pioneereista oli nimittäin Teknillisessä korkeakoulussa työskennellyt professori Teuvo Kohonen (1934–2021). Kaksiulotteiseksi kartaksi Tieteellinen Biological Cybernetics -lehti mullisti suomalaisen tiedehistorian tammikuussa 1982. Itseohjautuvien järjestelmien tutkimukseen keskittyneen lehden sivuille oli painettu suomalaisprofessori Kohosen teksti Self-Organized Formation of Topologically Correct Feature Maps. Kohonen kuvaili kirjoituksessaan uudenlaista menetelmää, jolla voidaan järjestää monimutkaista aineistoa kaksiulotteiseksi kartaksi siten, että samanlaisia piirteitä sisältävät aineistot järjestäytyvät toistensa lähelle. Aineiston sisältämät yhtäläisyydet ja erot näkyvät etäisyyksinä kartan pisteiden välillä.
44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 30
Kohonen kutsui algoritmiaan itseorganisoituvaksi kartaksi (self-organising map, SOM). Kohosen 11-sivuisesta tekstistä kasvoi yksi aikakautensa merkittävimmistä ja lainatuimmista suomalaistutkimuksista. Kohosen oppilas ja hänen tutkimusryhmässään työskennellyt tietojenkäsittelytekniikan emeritusprofessori Erkki Oja määrittelee Kohosen kartan suureksi keksinnöksi, joka avasi yhden keskeisen alueen neurolaskennan monista tutkimussuunnista. ”Se on nykyisin tyypillinen esimerkki ohjaamattoman oppimisen tutkimuksesta”, Oja sanoo. Inspiraatiota ihmisaivoista Kun Kohonen kirjoitti Biological Cybernetics -lehden tekstinsä, tutkijoiden näkemykset ajatteluprosessien mallintamisesta tietokoneella olivat jakautuneet kahteen keskenään kiistelevään leiriin. Niin sanotun klassisen, symbolisen tekoälyn edustajat uskoivat, että mielen toimintaa voitaisiin mallintaa parhaiten käyttämällä järjestelmälle luotuja loogisia sääntöjä ja suhteita. Kohosen edustamassa neurolaskennassa puolestaan katsottiin, että ongelmaa kannattaisi lähestyä neuroneiksi kutsuttujen laskentayksiköiden yhteistoiminnalla. Ihmisaivojen tiedonkäsittelystä inspiroitunut