ekologisempia – ja niihin voi räätälöidä uusia ominaisuuksia. ”Me olemme esimerkiksi lisänneet aurinkopaneeliin kerroksen, joka imee ne UV-valon säteet, jotka eivät muutu sähköksi ja jotka muuten haurastuttaisivat paneelia tai sen yksittäisiä komponentteja ja lyhentäisivät sen käyttöikää”, Vapaavuori sanoo. Hän korostaa, ettei kestävä kehitys ole aina yksiselitteistä. ”Puhutaanko valmistuksesta, käytöstä vai koko elinkaaresta? Monista uusiutuvan energian laitteista saatava hyöty ei kata edes niiden valmistuksen energiaa ja päästöjä, jolloin nettovaikutus voi olla jopa negatiivinen.” Yksi ratkaisu voi löytyä uusista ja paremmista materiaaleista. Eniten Vapaavuorta kiehtoo kuitenkin fysiikan ja kemian perusilmiöiden ymmärtäminen: tutkimusaiheet, joiden sovelluskohteet ovat vielä tuntemattomia. Hän on tehnyt ryhmänsä kanssa esimerkiksi pallomaisia rakenteita, misellejä. Sinisen UV-valon alla ne päästävät ympärillään olevat pienemmät molekyylit sisään ja näkyvällä valolla ulos – ne ikään kuin hengittävät sisään ja ulos valo-ohjauksella. Ryhmä on tutkinut myös, miten materiaalin rypistymistä ja liikettä voidaan ohjata siihen kiinnitettävien valoon reagoivien molekyylien avulla.
Jan Deska työskenteli ennen Aaltoa professorina RWTH Aachenin ja Kölnin yliopistoissa Saksassa. Jaana Vapaavuori teki tutkimusta Montrealin yliopistossa Kanadassa – ja haaveili nuorempana tanssijan urasta.
”Tämä on perustutkimusta, jolle ei aina ole valmiita sovelluksia. Mutta olen tosi kiinnostunut tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa, joilla on soveltamiseen intoa ja ideoita”, Vapaavuori sanoo.
Scifiä lavalle
Aalto-yliopistossa sopiva yhteistyökumppani voi löytyä naapurirakennuksesta. Jaana Vapaavuori aloitti hiljattain pehmeän robotiikan projektin yhdessä muotoilun laitoksen tekstiiliosaajien kanssa. Tutkijat kiinnittävät kudottavaan kankaaseen ensin valo-ohjattavia keinotekoisia lihaksia, minkä jälkeen kankaaseen voidaan suunnitella erilaisia toimintoja. Kangas voisi esimerkiksi suojata kehoa tai kotia auringolta muodostamalla heijastavuutta lisääviä kuvioita. Tanssijan uraakin suunnitellut Vapaavuori tunnustaa syttyvänsä silti eniten siitä, mitä kaikkea teknologialla voisi tehdä näyttämöllä. ”Se scifimpi puoli on sydäntäni lähellä. Tanssijan puvussa voisi olla esimerkiksi liikkuvia ulokkeita tai se voisi vaihtaa väriä tai muotoa liikkeen mukana – maltan tuskin odottaa!” Monialainen tutkimus ei onnistu ilman monen alan osaajia. Jan Deskan tutkimusryhmässä tarvitaan kemian lisäksi esimerkiksi biotieteiden asiantuntemusta; Vapaavuoren kanssa työskentelee kemian ja fysiikan osaajien ohella esimerkiksi optiikan tuntijoita. Jos kaikki menee nappiin, mitä he voivat tällä vuosikymmenellä saavuttaa? Jan Deska toivoo pyörittävänsä laboratoriossaan sokeria syöviä solutehtaita, joissa syntyy satoja tai tuhansia erilaisia molekyylejä. Vapaavuori haluaa inspiroida ja rohkaista nuoria tutkijoita rikkomaan stereotypioita siitä, millaisia tutkijoiden kuuluu olla. ”Tiedemaailma kaipaa lisää monimuotoisuutta. Professorina olen vasta urani alkutaipaleella, ja haluan ennen kaikkea löytää oman paikkani ja ymmärtää asioita vielä syvemmin; yltää laboratoriossa lähemmäs sitä monimutkaisuutta, jota luonnolla on tarjota.” •
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 41
