TYÖ 2032
Tulevaisuudessa saattaa päätyä töihin vaikkapa avaruusromun kerääjäksi. Työnantaja hengittää silti niskaan siinä missä nykyäänkin. JUHO-MATTI PAAVOLA, TEKSTI
K
ahdenkymmenen vuoden kuluttua suurin osa nykyisistä opiskelijoista on vasta työuransa puolivälissä. Globaalitalouden aikakaudella kaksi vuosikymmentä on kuitenkin pitkä aika. Yhteiskunta ja työelämä muuttuvat hengästyttävällä vauhdilla, ja välillä on vaikea pysyä mukana nykyhetkessä saati ennustaa tulevaa. Millaista on työelämä vuonna 2032? Millaisin välinein työtä tehdään? Aviisi kysyi asiantuntijoilta. Tulevaisuutta pohtiessa kannattaa
katsoa taaksepäin ja etsiä isoja kehityslinjoja, sanoo Työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuula Heiskanen. ”Viime vuosikymmenien selkeä kehityskulku Suomessa on ollut palveluvaltaistuminen. Olemme siirtyneet alkutuotannosta ja teollisuudesta informaatioyhteiskuntaan.” Mitään pysyvää päämäärää ei ole kuitenkaan saavutettu, vaan liike jatkuu edelleen. Olemme osa globaalia työnjakoa, jossa Suomi on hakenut omaa paikkaansa keskittymällä korkeaan osaamiseen. Tuotanto on siirtynyt halvan työvoiman perässä muualle, mutta tämäkään ei ole välttämättä pysyvä tila. Ensimmäiset merkit tuotannon paluusta ovat jo havaittavissa. ”Öljyn määrän vähentyessä kuljetuskustannukset kasvavat, ja tuotanto voi olla järkevämpää tehdä
taas lähempänä käyttäjää”, arvioi informaatiotieteiden yksikön emeritusprofessori Pertti Järvinen. Toisaalta on myös suuri määrä peruselämiseen liittyviä töitä, joita ei pystytä ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta. Suomalaiset tarvitsevat asuntoja ja ruokakauppoja vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Ikärakenteen muuttuessa yhä merkittävämmät hoivapalvelut on myös tehtävä paikan päällä. ”Ei tästä täysin itsepalveluyhteiskunta tule, vaan on paljon ihmiseltä toiselle tehtäviä palveluita, jotka pitää tuottaa tässä ja nyt”, Heiskanen kertoo. Järvinen havainnollistaa samaa asiaa jakamalla työn kohteen ihmiseen, materiaaliin ja tietoon. Ihminen käyttäytyy työn kohteena arvaamattomasti eikä palveluita pystytä automatisoimaan. Järvinen uskookin ihmiseen liittyvien töiden pysyvän pitkälti samanlaisena myös tulevaisuudessa. Materiaaliin liittyvät työt voidaan pitkälti automatisoida, ja ihmisen suorittavan työn rooli jää valvonnan tasolle. Valvonta edellyttää laajaa käsitystä koko prosessista ja lisää tätä kautta kouluttautuneen työvoiman tarvetta myös tuotannossa. Tiedolle ominaista on puolestaan helppo liikuteltavuus uuden teknologian avulla. Vuonna 2032 voi Suomessa tehdyt suunnitelmat toimittaa silmänräpäyksessä maailman toiselle puolelle kolmeulotteisia tulosteita tuottavaan printteriin, joka tekee
tuotteen. Suunnittelutyö ei ole enää kiinni ajasta tai paikasta, kun tieto talletetaan netin pilvipalvelimiin. Tietotyötä tehdään tiimeissä, joiden jäsenet ovat hajallaan ympäri maailmaa. Heiskanen kuitenkin muistuttaa, että asiantuntijatöissä olisi jo nyt mahdollista tehdä töitä missä tahansa, mutta työyhteisö koetaan edelleen tärkeäksi. ”Vielä kymmenen vuotta sitten oletettiin etätyön valtaavan alaa vauhdilla, mutta näin ei ole käynyt. Kollektiivinen luovuus tarvitsee edelleen face to face -kokoustamista, sillä teknologian kautta viesti ei välity samalla tavalla.” Teknologialla on kuitenkin merkittävä työelämää muuttava vaikutus. Käsityksen muutoksen vauhdista ja merkittävyydestä saa vaikkapa vilkaisemalla teknologiaa 20 vuotta sitten. Tietokoneet olivat isoja, internet-bisneksistä ei edes unelmoitu ja lähes puoli kiloa painavia NMT-puhelimia käsitelleessä Toimisto-lehden jutussa vuodelta 1992 ihmeteltiin taskupuhelinten rajua hinnanlaskua, kun alle 10 000 markan hintaryhmässä oli jo tungosta. Teknologian kehittyessä syntyy myös uusia työtehtäviä. Tulevaisuuden tutkijoiden The Futurist -lehdessä listattiin viime vuonna mahdollisia uusia 2030-luvun ammatteja. Listalle oli päässyt muun muassa avaruusromun kerääjä, henkilökohtainen brändimanageri, digitaalisen henkilöllisyyden suunnittelija
Tykkää Aviisista. edes Facebookissa. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 10.2.2012
11