Aviisi 8/2018

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI AVIISI 8/2018

TORSTAINA 15. MARRASKUUTA 2018

Ä ä n i k u n i n g as

H U M P UUK I A !

k r ii t i k ko , vihaa j a

I

II

III

Tietoteekkari feissasi edarivaaleissa isomman äänisaaliin toivossa.

Luova luokka on alkanut tuntea vetoa kiviin ja kristalleihin.

Saako huonoa taidetta enää sanoa huonoksi?

S isä l ly s TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI AVIISI 8/2018

4 26

Félicitations!

Tampereen ankkalampi

Kuka mahtaa olla tämän mitalin uusi omistaja?

Tampereella voi kasvaa ja elää ruotsiksi. Siinä auttaa Svenska samskolan.

TEKIJÖITÄ PÄ Ä K I RJO I TU S TUIJA SILTAMÄKI Päätoimittaja

KATARINA SÄLLYLÄ VALOKUVAAJA JA KUVITTAJA

Vähemmän, mutta vielä parempia lehtiä

T

ässä on todennäköisesti nykymuotoisen Aviisin toiseksi viimeinen numero, tadaa. Viimeinen numero ilmestyy 13. joulukuuta.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitäpä ei tiedä vielä kukaan.

Tässä lehdessä esitellään muutama vaihtoehtoinen skenaario. Tällä hetkellä todennäköisimmältä vaikuttaa se, että kuluva 59. vuosikerta jää Aviisin viimeiseksi, mutta ensi vuonna markkinoille ilmestyy uusi tamperelainen ylioppilasmedia, muodossa tai toisessa.

Vielä ei kuitenkaan ole minkäänlaista käsitystä julkaisun ilmestymismuodosta, -tiheydestä, sitä tekevästä kokoonpanosta tai oikeastaan mistään muustakaan. Valmistelen parhaillaan edustajistolle esitystä, jossa käydään läpi nykyisen formaatin hyviä ja huonoja puolia.

Keskeisimmät teesini tulevat olemaan seuraavat:

Vähemmän numeroita vuodessa.

Muihin ylioppilaslehtiin verrattuna Aviisi ilmestyy todella usein. Ylioppilaslehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, Aalto-yliopiston Aino neljä kertaa. Aviisi on viime vuodet ilmestynyt yhdeksän kertaa vuodessa, eli noin kerran kuukaudessa lukuvuoden aikana. Se on nykyresursseilla liian usein.

Jos lehti ilmestyisi esimerkiksi kuusi kertaa vuodessa, ehtisi toimitus tehdä enemmän juttuja verkkoon ja sosiaaliseen mediaan ja ideoida uusia tekemisen tapoja.

Printti kannattaa säilyttää. Paperi ei ole itseisarvo, mutta painettua lehteä ei kannata lopettaa. Sitä tukevat jo pelkät taloudelliset syyt.

Aviisin painokulut katetaan lähes kokonaan printin ilmoitusmyynnillä. Verkon ilmoitusmyynti on siihen verrattuna edelleen ihan nappikauppaa, kenties natiivimainontaa lukuun ottamatta.

Printin lakkauttamisesta syntyvät säästöt olisivat siis lähinnä näennäisiä. Henkilökunnan palkat pitäisi myös uudessa ylioppilaslehdessä rahoittaa jäsenmaksuilla.

Nyt on hyvä hetki kertoa, millainen ylioppilasmedia Tampereelle pitäisi saada.

Enemmän palkattua henkilökuntaa.

Aviisin palkattuun henkilökuntaan kuuluu päätoimittaja. Lisäksi lehdessä on kaksi kertaa vuodessa neljä kuukautta kerrallaan työharjoittelija. Loput "toimituksesta" on avustajia, eli vapaita toimittajia tai kuvaajia.

Muihin Suomen ylioppilaslehtiin verrattuna Aviisia tehdään todella pienellä miehityksellä.

Esimerkiksi Helsingin ylioppilaslehdessä on päätoimittajan lisäksi kaksi toimitussihteeriä ja ulkoasusta vastaava art director. Samankaltainen toimitus olisi aiheellista perustaa Tampereellekin, sillä nykyinen "organisaatiorakenne" tekee Aviisista hyvin haavoittuvaisen.

Jos päätoimittaja olisi vaikkapa kolme viikkoa sairaana, koko lehti menisi täysin sekaisin.

Lukijoiden kannalta tärkeintä on taata, että myös uusi ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton julkaisu. Se tarkoittaa, ettei toimitukselle sanella juttujen aiheita tai niiden näkökulmia. Vain se takaa luotettavan tiedonvälityksen.

Uutta ylioppilaslehteä käsitellään edustajistossa ensi vuoden alussa. Nyt on hyvä hetki kertoa valitsemallesi edaattorille tai esitystä laativalle taholle eli minulle, millainen ylioppilasmedia Tampereelle pitäisi saada.

Tekijä on kuvittajaksikin ryhtynyt kuvajournalisti, joka yhä enemmän kuvaa filmille ja piirtää pikseleille.

VILMA FLINKMAN TOIMITTAJA Kirjoittaja tykkää humbuugista hörhöilystä, hihhuloinnista ja muista hupijutuista.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi Yliopistonkatu 60 A, 2. kerros, 33100 Tampere Kannen kuva: Katarina Sällylä Lehden taitto: Tuija Siltamäki, Roosa Salminen.

Toimitus: Vastaava päätoimittaja Tuija Siltamäki, paatoimittaja@ aviisi.fi, 050 361 2853 Roosa Salminen, harjoittelija@ aviisi.fi, 044 361 0300 Lehden formaatti: lehtiuudistusryhmä, ulkoasu: Samuli Huttunen, Pauliina Lindell © Aviisi 2016 Ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, kari.kettunen@ pirunnyrkki.fi, 040 018 5853 Kustantaja: Tampereen yli­ opiston ylioppilaskunta ISSN 0358-9145 (painettu) ISSN 2242-0541 (verkkojulkaisu) Painopaikka: Alma Manu Oy, Painos: 4 000 kpl Verkossa: www.aviisi.fi Somessa: www.facebook.com/ aviisi, Twitter: @aviisi, Instagram: @aviisilehti

I

A V I I S I N S UUR S E L V I TY S !

Mitä ajatuksia Tampere3 herättää?

"Yhdistyminen voi luoda monille uusia mahdollisuuksia, jos haluaa ottaa vaikka Tamkilta kursseja.

Muutokset eivät vaikuta isoilta, joten en ole juuri miettinyt asiaa.

Tamyn loppuminen harmittaa, koska se on toiminut niin pitkään."

KOLU M N I MARIKKI NYKÄNEN TOIMITTAJA

Enni Myllynmäki YHTEISKUNTAtieteiden OPISKELIJA

Dodo ja sen kaverit

Y

ksinäinen thaimaankauris seisoo korvat höröllä. Ryhti on ponteva, katse ylväs. Mutta aika on pörhentänyt karvan. Eikä ihme, sillä se on pönöttänyt samassa asennossa vuodesta 1868. Huonekaverina kauriilla on kvagga. Se on muuten seepran näköinen olio, mutta sillä on raitoja vain päässään.

Aikanaan se köpötteli vuoristoilla ja aroilla EteläAfrikassa. Kvagga kuoli sukupuuttoon 1878, thaimaankauris vuonna 1938. Niiden täytetyt ruumiit ovat nyt pällisteltävissä Pariisissa luonnontieteellisessä museossa.

Miksi? Koska ihminen. Tietysti. Thaimaankauris menetti elinalaa kaupallisille riisinviljelijöille.

Kvagga oli helppo eläin metsästää, joten hollantilaiset siirtolaiset ottivat siitä ilon irti.

Pari vuotta sitten sukupuuttoon kuoli Melomys rubicola, koralliriutalla Australiassa elänyt jyrsijä.

Se on ensimmäinen nisäkäs, jonka sukupuuton syy on ilmastonmuutos. Ison valliriutan koralleista on kuollut puolet, koska vesi on lämmennyt liikaa.

WWF julkaisi viime viikolla raportin, josta nousi isoja uutisotsikoita. Näytti siltä, että 60 prosenttia maailman selkärankaisista eläimistä olisi hävinnyt sitten 70-luvun. Oikeasti ihan tällaista päätelmää ei tutkimuksesta voi tehdä. Kyse on nimittäin keskiarvosta. Yksittäisen populaation rankka väheneminen vetää keskiarvon korkeisiin lukemiin eikä kerro eläinten todellisesta vähentymisestä.

Virheen huomasi jenkkilehti The Atlantic.

Eläimille kuuluu silti huonoa. Evoluutiolla menisi kolmesta seitsemään miljoonaa vuotta paikata ihmisen aiheuttamaan tuhoa luonnon monimuotoisuudelle, jos jatkamme samaan malliin vielä seuraavat 50 vuotta. Näin väittää Aarhusin yliopistolla lokakuussa julkistettu tutkimus.

Lapsena koulussa kerrottiin dodosta, kalkkunan näköisestä, vähän kömpelöstä linnusta. Mauritiuksella elänyt dodo hävisi elävien kirjoista jo 1600-luvulla. Nyt dodolla alkaa olla jo vähän liian paljon kavereita.

Missäköhän vaiheessa pilkka osuu omaan nilkkaan?

"Uudet mahdollisuudet kuulostavat mielenkiintoisilta. Käytännössä en tiedä, mitä tulee tapahtumaan, joten pieni epävarmuus on ilmassa. Toisaalta en ole itse ottanut asiasta tarpeeksi selvää."

SANNA SILLANPÄÄ yhteiskuntatieteiden opiskelija

M i t ä vi t t u a ?

"TTY:llä vaikuttaisi olevan vahva yhteishenki, joka voisi levitä tännekin yhteisten tapahtumien kautta.

Toisaalta TTY:n ja TaY:n näkemykset voivat erota toisistaan. Tamk tuntuu jäävän ulkopuoliseksi."

SUVI KALLIO Kauppatieteiden opiskelija

"En ole seurannut yhdistymistä, mutta siinä on vain plussia oman opintolinjan kannalta.

Haittapuolia on varmasti, mutta en koe, että ne vaikuttaisivat minuun." juho nurminen kauppatieteiden opiskelija TEKSTI JA KUVAT: Roosa Salminen

Jo vuodesta 2002.

Marja Makarowista kunnialegioonan ritari – siis mikä?

U

uden Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallituksen puheenjohtaja, professori Marja “tittelikuningatar” Makarow nimitettiin hiljattain Ranskan kunnialegioonan ritariksi. Aviisi onnittelee!

Kyseessä on (oikeasti) huomattava tunnustus, jonka on suomalaisista aiemmin saanut esimerkiksi C. G. E. Mannerheim. Mutta mitä tittelirimpsu oikein tarkoittaa?

Luulin, että siellä on monta mitalin saajaa, mutta se oli ihan pelkästään mulle järjestetty! Siellä oli 30–40 vierasta, samppanjavastaanotto ja sotilas täydessä juhlaunivormussa. Hänellä oli punainen samettityyny, jonka päällä mitali oli.

Toivotko, että sinua alettaisiin jatkossa puhutella esimerkiksi ritariprofessoriksi?

Toihan on loistava idea!

Hei Marja! Onnea nimityksestä. Miltä tuntuu olla ritari?

No tämähän oli ihan fantastinen huomionosoitus ja olin aivan uskomattoman otettu!

Osaatko miekkailla tai hallitsetko muita keskeisiä ritaritaitoja?

En. Mutta Suomessahan promovoitu tohtori saa miekan! Mä en oo kyllä ikinä sillä miekkaillut.

Mitä voit kertoa nimitystilaisuudesta? Hipaistiinko sinua miekalla?

Kenet haastaisit mieluiten turnajaisiin?

Vielä järjestäytymättömän

4

uuden Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtajan.

Ottaisitko rengaspanssarin vai klassisen haarniskan?

Mä ottaisin sen rengaspanssarin. Se näyttää hieman elegantimmalta.

Kumman valitsisit mieluummin, prinsessan vai puoli valtakuntaa?

Sun pitäisi kyllä laittaa prinssin vai puoli valtakuntaa.

No prinssin vai puoli valtakuntaa?

Mä ottaisin sen prinssin.

Millainen prinssi on kiikarissa?

Prinssi, joka ei ole pelkästään älykäs vaan myös viisas.

Mitäs tohon sanot?

TUIJA SILTAMÄKI

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

kas vot Tietoteekkari tavoittelee yhtenäisempää opiskelijakulttuuria ROOSA SALMINEN teksti ja kuva

V

eli-Matti Korpelaiselle syksyn edustajistovaalit olivat juhlan paikka.

Tietoteekkareiden vetäjä keräsi ehdokkaista toiseksi eniten ääniä.

Vaalitulos oli Korpelaiselle massiivinen yllätys. Kukaan tietoteekkari ei ole aiemmin haalinut yli 50 äänen pottia, ja Korpelaisenkin edelliset äänisaaliit ovat olleet 20–25 äänen luokkaa. Nyt ääniä tuli 95. Vaalien alla hän kertoo olleensa mahdollisimman aktiivinen.

"Menin jopa niin pitkälle omissa rajoissani, että feissasin käytävillä. Tuntemattomien kanssa vaaleista puhuminen oli hauskaa ja mielenkiintoista."

Ylioppilaskunta on Korpelaiselle tärkeä. Järjestöura on jo loppusuoralla, mutta kokenut edaattori haluaa olla varmistamassa, että uusi ylioppilaskunta muodostuu näkyväksi osaksi opiske-

lijoiden arkea.

Hän kuvailee itseään kekseliääksi ja pelottomaksi "ränttäilijäluonteeksi".

"Olen usein se tyyppi, joka tuo pöydälle uusia ideoita."

Korpelainen on mielissään siitä, että isot päätökset puhuttavat ylioppilaskunnassa.

"Aina pitää tuoda esille oma mielipide, vaikka pelkäisi jäävänsä sen kanssa yksin. Kukaan ei saisi jäädä hiljaiseksi."

Hän haluaa, että uusi ylioppilaskunta huomioi värikkään jäsenistönsä, ja ettei kukaan haluaisi irtisanoutua ylioppilaskunnasta. Korpelaisen mielestä vastakkainasettelusta pitäisi päästä eroon ja päätökset tehdä yhdessä.

Yhteisöllisen ilmapiirin luominen lähtee Korpelaisen mukaan pienistäkin asioista. Korpelainen haluaa panostaa esimerkiksi viestintään. Hänen mielestään jokaisella järjestöllä voisi olla oma "TREY-kummi". Kummiin voisi ottaa

5

VELI-MATTI KORPELAINEN

ensimmäisenä yhteyttä missä tahansa ylioppilaskunnan hallituksen asiassa.

Keräsi edustajistovaaleissa 95 ääntä. Tulos oli vaalien toiseksi parhain.

Korpelainen haluaa Tampereelle yhtenäisemmän opiskelijakulttuurin.

"Meillä on teekkarit, tamkilaiset, keskustan yliopistolaiset ja näidenkin koulujen sisällä porukka on hajaantunut. On ikävää, että olemme yhteisen ylioppilaskunnan jäseniä, mutta emme koe meillä olevan muuta yhteistä kuin tutkintopaikka."

Korpelaisen mielestä olisi hienoa, jos tuleville hakijoille voitaisiin mainostaa, että Tampereella odottaa yhtenäinen opiskelijakulttuuri, johon kaikki ovat tervetulleita.

"Tänä vuonna meillä oli yhteinen fuksisuunnistus ja muita yhteisiä tapahtumia on tulossa, mikä kertoo siitä, että kampusten välille ollaan valmiita luomaan yhteyksiä. Samaa tulisi jatkaa uudessa ylioppilaskunnassa enemmän."

Opiskelee tietotekniikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Syntynyt vuonna 1993.

Kotoisin Kaukajärveltä.

Vaikuttanut fuksista asti TTYY:n edustajistossa.

TREY:n edustajiston puheenjohtaja.

Harrastaa järjestötoimintaa, tapahtumavalokuvausta ja tietokonepelejä kavereiden kanssa.

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Ei kai täällä taas suhmuroida jotain?

Tampereen uudelle yliopistolle nimitettiin hallitus lokakuun loppupuolella, ja sanomistahan siitä tuli. Kriitikoiden mukaan valta lipuu taas yliopistoyhteisön ulkopuolelle. Naisiakaan ei ole tarpeeksi.

ESA KESKINEN teksti • 123rf kuva

U

uden Tampereen yliopiston ensimmäiseen hallitukseen nimitettiin lokakuussa filosofian tohtori Ilkka Herlin, professori Jari Kinaret, emeritusprofessori Kimmo Kontula, Tampereen pormestari Lauri Lyly, yhteiskuntatieteiden ylioppilas ja Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Iiris Suomela, kauppatieteiden tohtori Pekka Puustinen ja professori Pirkko Liisa Raudaskoski.

Hallituksen nimitti nimityskomitean ehdotuksen pohjalta yliopiston keskeinen hallintoelin, konsistori.

Hallitus aloitti toimintansa heti päätöksen jälkeen.

Hallitukseen valittiin niin sanottua korkean profiilin väkeä, kuten miljardin euron tutkimushanketta hiilimateriaaleista vetävä Kinaret ja Kone-dynastiaan kuuluva Herlin.

Poikkeuksellista on se, että kyseessä on ensimmäinen säätiöyliopiston hallitus, jossa on mukana opiskelijajäsen.

Konsistorin jäsen dosentti Hanna Kuusela jätti hallituksen valintaan eriävän mielipiteen. Kuuselan mielestä yliopiston itsehallinto ei aidosti toteudu ilman yliopistoyhteisön laajaa edustusta hallituksessa.

Uuden säätiöyliopiston hallitus on kokoonpanoltaan kapeampi kuin esimerkiksi nykyisen Tampereen yliopiston hallitus. Nykyhallituksessa on 11 jäsentä, kuusi yliopistoyhteisön sisältä ja viisi ulkopuolelta.

Vastavalitun hallituksen jäsenistä vain Suomelalla on suora side yliopistoihin. Lisäksi tohtori Puustinen on ollut mukana johtamiskorkeakoulun tutkimusryhmässä.

Kuuselan mukaan nyt tehty nimitys siirtää merkittävästi yliopistollista päätöksentekovaltaa yliopistoyhteisön ulkopuolelle eikä noudata perustuslain ja yliopistolain henkeä yliopistojen itsehallinnosta.

"Tehty nimityspäätös ja sitä valmistelleen nimityskomitean kokoonpano, asema sekä komitean toimintaa rajoittaneet ohjeistukset pohjasivat johtosääntöön, jonka lainmukaisuudesta on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle", Kuusela kirjoittaa eriävässä mielipiteessään.

vain hyväksyä tai hylätä nimityskomitean tekemän esityksen kokonaisuudessaan. Niinpä konsistorille esiteltiin nimityskomitean laatima nimilista seitsemästä ehdokkaasta, eikä konsistorilla tai yliopistoyhteisöllä laajemmin ollut tietoa muista ehdokkaista.

Myöskään uuden yliopiston rehtoriehdokkaiden nimiä ei kritiikistä huolimatta julkaistu.

Myös yliopiston hallituksen sukupuolijakaumaa on kritisoitu.

Hallituksessa on viisi miestä ja kaksi naista. Tasa-arvovaltuutetun toimisto otti jo etukäteen kantaa hallituksen kokoonpanoon ja kiintiösäännön soveltamiseen, kun opiskelijoiden edustaja tiedusteli asiasta lokakuun puolivälissä.

Ylitarkastaja Anu Laaksonen totesi, että yliopistot käyttävät julkista valtaa ja ovat velvollisia ottamaan johto- ja hallintoelimiinsä tasapuolisesti miehiä ja naisia.

Jos toimielimessä on seitsemän jäsentä, molempia sukupuolia on oltava vähintään kolme. Uuden yliopiston seitsemästä dekaanista vain yksi on nainen.

Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitus muutti keväällä yliopiston toimintaa ohjaavaa johtosääntöä kertomatta kenellekään.

Muutettu johtosääntö rajasi tarkasti hallituksen nimityskomitean kokoonpanoa ja määräsi, että vaaleilla valittu konsistori voi

6

TAMPEREEN YLIOPISTON HALLITUS: Filosofian tohtori Ilkka Herlin, Cargotec Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Professori Jari Kinaret, Chalmersin teknillinen yliopisto, Göteborg, Ruotsi Professori (emeritus) Kimmo Kontula, Helsingin yliopisto Professori Pirkko Liisa Raudaskoski, Aalborgin yliopisto, Aalborg, Tanska Yhteiskuntatieteiden ylioppilas Iiris Suomela, Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Pormestari Lauri Lyly, Tampereen kaupunki Kauppatieteiden tohtori Pekka Puustinen, strategiajohtaja, OP Ryhmä

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

T A M YN H I S TOR I A A / 1 9 9 5 – 2 0 0 5

Uusi vuosituhat Tampereella Kuva: Tamyn arkisto

V

uosituhannen vaihteessa Tamyn toiminnassa korostuivat ympäristöasiat. Opiskelijoiden aktiivisuuden ansiosta Tampereen yliopisto alkoi huomioida kestävän kehityksen ja vastuullisuuden toiminnassaan. Tamy piti ympäristönäkökulmia esillä myös vuosittaisilla ympäristöpäivillä.

Yksi merkittävistä väännöistä ympäristöpolitiikassa oli hanke pyöräilytien rakentamisesta Hämeenkadulle.

Kampanjointi, adressit ja yhteistyö kaupungin liikennesuunnittelijoiden kanssa johtivat ympäristölautakunnan esitykseen pyörätien rakentamisesta 1998.

Kaupungin talousarviossa hankkeelle ei kuitenkaan riittänyt rahaa.

Valtakunnallisesti opiskelijoita puhutti millenniumin taitteessa opintoaikojen rajaus. Vuonna 2004 10 000 opiskelijaa osoitti mieltään rajauksia vastaan Helsingissä. Sitä ennen Tampereella marssi tuhatpäinen opiskelijajoukko. Vastustuksesta huolimatta eduskunta päätti opintoaikojen rajauksesta 2005.

Aviisi siirtyi ensimmäisenä suomalaisena opiskelijalehtenä verkkoon vuonna 1994. Verkkojulkaisu vakiintui säännölliseksi vasta 1999.

TA M Y PÄ I V Ä K I RJ AT

Somettaminen käy työstä

K

un olen kertonut kavereilleni olevani viestintäharjoittelussa Tamylla, he ovat välillä kysyneet minulta, teenkö täällä muuta kuin sometan. Monille Tamyn viestintä tuntuu vaikuttavan leppoisalta puuhastelulta ja Instagramissa roikkumiselta. Se herättää epäilyksiä siitä, mihin jäsenten rahat oikein menevät.

Olen kuitenkin oppinut, että ylioppilaskunnan viestintä on työtä, johon kuluu aikaa ja johon tarvitaan osaamista. Vaikka melkein kaikki somettavat vapaa-ajalla omasta elämästään, se ei tarkoita, että jonkin organisaation someviestintä onnistuisi tuosta vain – eikä se minullekaan ollut heti luontevaa. Olen päässyt tekemään Tamylla sitä, mitä varten harjoitteluun tulinkin, eli oppimaan uusia taitoja.

Somejulkaisuista pitäisi tehdä kiinnostavia, jotta ne leviäisivät ja tärkeistä asioista voitaisiin viestiä mahdollisimman suurelle osalle Tamyn jäsenistöstä. Toisinaan vaatii melkoista luovuutta viestiä kiinnostavasti halloped-hauista tai muista sellaisista asioista, jotka eivät ole valmista meemimateriaalia.

Tamyn viestintään kuuluu toki paljon muutakin kuin some. Se on kuitenkin nykyään tärkeä osa kaikkien organisaatioiden viestintää, koska se tavoittaa ihmisiä niin tehokkaasti.

En ihmettele yhtään, että isommissa organisaatioissa on jo työntekijöitä, jotka tekevät pelkästään someviestintää.

Yksi asia on muuten käynyt turhankin selväksi: streamaaminen on aivan pyllystä.

SALLA KANGAS KIRJOITTAJA ON tamyn VIESTINTÄHARJOITTELIJA.

Vuonna 2005 lehti muuttui täysin värilliseksi. Samana vuonna Yleisradion Extrem-radiokanava valitsi Aviisin Suomen parhaaksi ylioppilaslehdeksi.

1990-luvulla Tampereella vakiintui opiskelijahaalarikulttuuri, joka oli saanut alkunsa Otaniemessä jo edeltävällä vuosikymmenellä. Boomi ry:n 1982 lanseeraama Hämeenkadun Appro vakiinnutti paikkansa suurimpana yksipäiväisenä opiskelijatapahtumana vuosituhannen alussa.

MIKKO LAMPO Kirjoittaja OLI TAMYN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA VUONNA 2017.

N Ä I N ON !

Minun ylioppilaskuntani on vastuullinen

W

ikipedian mukaan sana vastuullisuus koostuu vartalosta vastuullis- ja suffiksista -uus.

Sanan merkitys ei avaudu yhtä helposti kuin etymologia.

Ilman kontekstia vastuullisuus ei tarkoita oikein mitään, ja se määritellään usein eri tavalla tahosta riippuen. Googlaamalla löytyy valtava määrä erilaisia tahoja, jotka julistavat olevansa vastuullisia toimijoita. Myös uuden ylioppilaskunnan strategialuonnoksessa on esitetty, että ylioppilaskunnan keskeiseksi toimintaa ohjaa-

7

vaksi "pohja-arvoksi" kirjattaisiin vastuullisuus.

Mutta tarkoittaako vastuullisuus sitä, että kinkkusämpylät kielletään ja ylioppilaskunnan edustajisto saa syödä vain kuivia vegaanisia sämpylöitä?

Ei. Jokaisen organisaation on tärkeää määritellä itse, mitä vastuullisuus sille tarkoittaa.

Mutta kun perustoimintoja ja taloutta johdetaan vastuullisesti ja toiminnan vaikutukset ympäristöön, ihmisiin ja yhteiskuntaan huomioidaan, saadaan tulokseksi toimiva ja luotettava ylioppilaskunta,

joka on paras mahdollinen yhteisö opiskelijoille, työnantaja työntekijöille ja yhteistyökumppani sidosryhmille.

Koska vastuullisuus määritellään itse, myös sen mittaamiseen sopivat mittarit määritellään itse. Sen vuoksi vastuullisuuden paikka on juuri strategiassa.

NOORA KORHONEN KIRJOITTAJA ON tamyn HALLITUKSEN JÄSEN.

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Miten käy Aviisin?

Aviisin tulevaisuus on edelleen hämärän peitossa.

Aviisi kertoo, millaisia vaihtoehtoja Aviisin "pään" menoksi on tällä hetkellä olemassa.

TUIJA SILTAMÄKI teksti • EINO ANSIO kuva

1.

AVIISI LOPETATAAN, JA MITÄÄN EI TULE TILALLE

Ylioppilaslehtien asema Suomessa on "murroksessa". Lehtiä kustantavat ylioppilaskunnat, ja niiden toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Tamyn jäsenkyselyissä Aviisi on tyypillisesti ollut yksi pidetyimpiä jäsenpalveluita, mutta moni on myös tyytymätön lehteen ja sen sisältöön. Siksi lehden rahoitusmalli herättää kritiikkiä. Onko oikeudenmukaista, ettei ylioppilaslehden kustannuksiin osallistuminen ole vapaaehtoista? Oikeudenmukaista tai ei, se on toistaiseksi käytännössä ainoa mahdollisuus.

Tamyn talousarviosta Aviisin avustajapalkkioihin kuluu 30 000 euroa, painatukseen ja sivunvalmistukseen 20 000 euroa ja 5 000 euroa jakeluun.

Päätoimittaja saa palkkaa noin 2 000 euroa kuussa.

8

Aviisin maksamat avustajapalkkiot ovat huomattavasti pienempiä kuin alalla keskimäärin, päätoimittajan palkasta nyt puhumattakaan.

Polkuhinnoista huolimatta lehden tekemiseen uppoaa rahaa, mutta merkittävä osa Aviisin kuluista palautuu ilmoitusmyynnin kautta. Aviisin ilmoitusmyyntitulot olivat vuonna 2016 noin 25 000 euroa.

Oulun ylioppilaskunta (OYY) lisäsi tänä syksynä linjapaperiinsa tavoitteen automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Samansuuntaista keskustelua käydään muuallakin. "Pakkojäsenyydestä" luopuminen saattaa olla kohtalokas isku ylioppilaslehtien taloudelle.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

2.

3.

AVIISI LOPETATAAN, JA JOTAIN MUUTA TULEE TILALLE

Ylioppilaslehden tulevaisuutta koskeva keskustelu on – tietenkin – poliittisesti motivoitunut.

Koska Aviisi on Tamyn kustantama lehti, sitä pidetään (eli ainakin jotkut jossain pitävät) leimallisesti Tamyn lehtenä. Aviisin toimitus sijaitsee samoissa tiloissa Tamyn toimiston kanssa, ja lehdessä julkaistaan Tamyn työntekijöiden kirjoituksia. Tamy ei kuitenkaan sanele lehden sisältöjä tai muuten puutu sen journalistiseen päätäntävaltaan.

TTYY:llä ja Tamkilla vastaavia lehtiä ei ole.

Lehden tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa onkin esitetty huoli, jonka mukaan yhdistyvien ylioppilaskuntien jäsenistön voisi olla hankala hyväksyä "entistä Tamyn lehteä" uudeksi lehdekseen.

Kun rakennetaan "yhdessä uutta", kaivataan vanhojen symboleiden sijaan uusia yhteisiä juttuja.

Tämä vaihtoehto näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä. Aiemmin arveltiin, että päätöksiä Aviisin tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta seuraajasta tehtäisiin jo syksyn edustajistossa, mutta yhdistymiskiireiden takia aikataulua lykättiin.

Tämän lehden painoon mennessä on sovittu niin, että vuoden 2018 lehdet tehdään sovitusti loppuun, ja lehden tulevaisuudesta päätetään vuoden 2019 alussa. Päätoimittaja toimittaa päätöksenteon tueksi ehdotuksia ja laskelmia siitä, millainen uusi ylioppilaslehti voisi olla ja millaisilla resursseilla sitä tehtäisiin. Vertailukohtaa voitaisiin hakea muista ylioppilaslehdistä, joista osa panostaa laadukkaan painetun aikakauslehden tekemiseen ja osa verkkoon. Journalistisesti ajatellen ideaalitilanne olisi, että resursseja riittäisi molempiin sekä podcastien, videoiden tai muiden uusien kanavien haltuunottamiseen.

9

AVIISia ei lopeteta, mutta sitä päivitetään

Periaatteessa yksi vaihtoehto on, että uutta ylioppilaslehteä ei perustettaisi tyhjästä, vaan se kehitettäisiin Aviisin olemassa olevien rakenteiden pohjalta. Aviisin formaatti on uusittu viimeksi vuonna 2016, jolloin sanomalehtiformaatista siirryttiin nykyaikaiseen aikakauslehtimalliin. Samalla uusittiin vanhentuneet verkkosivut, joiden uusimista on jatkettu myös 2017 ja 2018. Aviisilla on siis varsin uudet ja hyvin toimivat rakenteet, joiden päälle uutta toimintaa voisi kehittää.

Uuden mediakonseptin rakentaminen tyhjästä on haastavaa, hidasta ja kallista. Jos jäsenistöllä on hankaluuksia hyväksyä Aviisin pyörittämiseen kuluvia summia, miten se suhtautuu uuden lehden konseptoimisesta ja suunnittelemisesta syntyviin kustannuksiin? pÄIVITTÄMISTÄ VAATII myös lehden organisaatio.

Aviisin henkilökunta koostuu tällä hetkellä päätoimittajasta ja työharjoittelijasta. Jos päätoimittajalta joutuu vaikkapa sairauden takia olemaan viikon tai pari poissa, lehti menee umpisolmuun.

Jos toimituksessa olisi myös toimittaja ja toimitussihteeri sekä ulkoasusta vastaava art director, työn tekemisen edellytykset olisivat paremmat.

4.

AVIISIA EI LOPETETA, MUTTEI MYÖSKÄÄN PÄIVITETÄ

Ja mistäs sitä koskaan tietää. Ehkä uusi edustajisto on sitä mieltä, että Aviisi on sittenkin nykymuodossaan ihan riittävän hyvä, ja uuden lehden luominen olisi turhaa rahan ja muiden resurssien tuhlaamista. Jos niin käy, juhlii Aviisi ensi vuonna pyöreitä vuosia.

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Tunnelmallinen ilta talviaikaan Tammelassa.

10

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

OUTO

Kuvia Suomesta Suomessa on siirrelty kelloja ees taas vuosikymmeniä. Nyt tavasta ollaan EU:n luvalla pikku hiljaa luopumassa, mutta jotkut sekopäät haluavat jäädä pysyvästi talviaikaan.

TUIJA SILTAMÄKI teksti • EINO ANSIO kuva

M

issä EU, siellä ratkaisu.

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ehdotti elokuussa, että EU:n jäsenmaat luopuisivat kellojen siirtelystä.

Halleluja, huokaisi moni.

Kellojen siirtelyn (suomalaisilla on viehättävä tapa käyttää siirtotoimenpiteestä tätä hienovaraisen vähättelevää ja siten toimen tarpeettomuuden osoittavaa sanamuotoa) vastustamisella on Suomessa pitkät perinteet. Kesäaikaa kokeiltiin meillä ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikaan vuonna 1942. Vuosittain kelloja on siirrelty vuodesta 1981 lähtien, ja todennäköisesti yhtä kauan sitä on intohimoisesti vastustettu.

Tuoreen Kantar TNS Oy:n teettämässä kyselyssä 87 prosenttia vastanneista kannatti siirtelyn lopettamista. (Kyselyyn vastasi 1 084 15–74-vuotiasta suomalaista.)

Suomi saa itse valita, mihin aikaan kellot seisahtavat. Kansallisesti Suomi ei kuitenkaan voi päättää lopettavansa kellojen siirtelemistä, vaan asia on päätettävä unionissa.

Valtioneuvosto ja eduskunta muodostavat Suomen kannan komission ehdotukseen, ja lopullisen päätöksen käyttöön otettavasta ajasta tekee eduskunta – sitten joskus.

Koska kyseessä on kansallisesti merkittävä kysymys, päätöksen taustaksi on kerätty tietoa.

Syyskuussa liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti kyselyn siitä, kumpi aika pitäisi ottaa pysyvästi käyttöön. Ääniä annettiin 677 337

11

kappaletta. Vastanneista 52 prosenttia kannatti talviaikaa ja 48 prosenttia kesäaikaa.

Demokratia ei tuo helpotusta.

Mutta kumpi aika on parempi?

Mediassa väittelylle on tapana luoda kansanterveydellinen kehys.

Eri aikojen terveyshyötyjä ja -haittoja ruoditaan dosenttien ja asiantuntijoiden johdolla.

Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kannattaa talviaikaa, koska sen mukaan valoisat aamut "tahdistavat" ihmisen kehon.

Valoisammat illat puolestaan voivat sen mukaan johtaa terveyshaittoihin, koska sisäinen kello menee sekaisin.

Liikenneturvan tutkija puolestaan liputti Helsingin Sanomien haastattelussa kesäajan puolesta, koska se voisi parantaa liikenneturvallisuutta (hieman).

Mutta tunteistahan tässä on oikeasti kyse.

Talviaikaa vastustetaan yleensä sillä perusteella, että vituttaa, kun tulee niin aikaisin pimeä. Kesäaikaa vastustetaan yleensä sillä perusteella, että vituttaa, kun tulee niin myöhään valoisaa. Talviajan kannattajat hekumoivat tunnelmallisilla illoilla ja valoisilla aamuilla. Talviajan vastustajat kysyvät, mitä tunnelmallista on siinä, että iltapäivästä alkaen on säkkipimeää, saatana.

Komission ehdotuksen käsittely jatkuu Euroopan neuvostossa ja parlamentissa. Kellojen siirtely lopetetaan todennäköisesti vuonna 2021.

Ja kohta on jo neljältä pimeää.

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

II

12

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

Kivet kiinnostaa Luova luokka kaipaa pysähtymistä kiireisen arjen keskellä.

Toisille riittää kuntosali tai jooga, mutta jotkut turvautuvat taikakiviin ja kristalleihin. Minkä ihmeen takia?

VILMA FLINKMAN teksti • KATARINA SÄLLYLÄ kuvitus

L

itteässä kivessä on vaaleita raitoja. Väristyksiä ei tunnu, mutta tässä se nyt taitaa olla.

Voimakiveni.

Eerikinkadun kivikauppa Seraphine näyttää samalta kuin muut helsinkiläiset sisustusliikkeet. Kirkkaasti valaistussa huoneessa soi klassinen musiikki, hyllyille on aseteltu kauniita esineitä.

Kiviä, kristalleja, meripihkaa. Vihreää prehniittiä Australiasta ja violetteja ametisteja Lapista. Rodoniitti, obsidiaani.

(En ymmärrä kivistä mitään.)

On tiistai-ilta, ja kivikaupan ovi käy. Asiakkaat astuvat pieneen huoneeseen, aivan kuin hieman kainostellen.

He katselevat ympärilleen ja odottavat, että tiskin takana seisova yrittäjä Jaana Kourunen vapautuisi.

Pian selviää, ettei kivikaupassa ihan noin vain asioidakaan.

Kourunen tutkii jokaisen kiven ja tarkistaa, onko se asiakkaalle sopiva. Jos on, asiakkaalle kerrotaan kiven merkitys, käyttötapa ja se, kuinka pitkään kivi tulee hänellä olemaan.

Kaikille myytävää ei ole. Erästä naista kivikauppias kehottaa palaamaan uudelleen kahden viikon kuluttua.

Ojennan potentiaalisen voimakiveni Kouruselle.

Tuoteselosteen mukaan se on spektroliittiä Kiinasta (9 euroa). Pieniä kiviä olisi saanut parilla eurolla.

Nyt mentiin isosti kivikaupoille.

Täydellisen kristallipallon rinnalla harmaa kiinalainen kiveni näyttää ankealta. Oikeasti olisin halunnut jonkin ihanasti kimmeltävän sisustusesineen, mutta kiven vaihtaminen tuntuisi vähän huijaamiselta.

Kivikauppias ummistaa silmänsä, esittää kysymyksiä ja vastaa niihin, ilmeisesti jonkin intuition johdattamana.

"Vilmalle tämä kivi hänen hyvinvointinsa kannalta juuri nyt?"

Kivikauppias alkaa luetella numeroita nollasta eteenpäin ja pysähtyy neljänkymmenen paikkeilla.

Lopulta tulkinta on valmis.

Kourusen mukaan kyseessä on arkeen liittyvä kivi. Ei unikivi, vaan sellainen, jota pidetään mukana.

"Liittyykö työasioihin? Ei liity. Liittyykö opiskeluun tai sen kaltaisiin asioihin? Liittyy. Opiskeletko tällä hetkellä?"

Vastaan myöntävästi.

"Onko siellä jotain huomioitavaa, mitäs tulisi mieleen?"

Ajattelen edessä häämöttävää gradua.

Kivikauppias alkaa neuvoa.

Täytyy kuulemma pohtia levon, ravinnon ja vapaa-ajan sovittamista yhteen niin, että ne olisivat tasapainossa.

Koulutöitä ei kivikauppiaan mukaan kannata paahtaa kerralla koko päivää, vaan mieluummin useammassa osassa. Ja mikä parasta, kiven on määrä olla luonani vielä pitkään.

Ilmiselvä gradukivi.

13

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

14

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

Mutta miksi juuri tämä kivi kaikista maailman maagisista murikoista?

Kourunen sanoo suoraan, ettei kivien valinta perustu tietoon, vaan hänen ja asiakkaan intuitioon.

Kourunen haluaa, että ihmiset löytävät vastaukset painaviin kysymyksiin itsestään. Kivikauppias ei niitä heille anna. Välillä hän kertoo toppuuttelevansa asiakkaita pitämään jalat maassa, sillä herkimmät saattavat laittaa liikaa uskoa kivien varaan.

"Joskus ihmiset kysyvät apua taudin hoitamiseen. Jos on sairas, niin silloin pitää kyllä käyttää tervettä maalaisjärkeä ja mennä lääkärille", Kourunen sanoo.

Kivikaupassa asioimisessa vaikuttaakin olevan enemmän kyse kokemuksesta kuin ostamisesta.

Hypistelen sileää kiveä taskussani.

Pakko myöntää, kyllä tässä jotain kiinnostavaa on.

täynnä samanlaista höpötystä. Maallikon korvaan meno kuulostaa oudolta, mutta Hanhiniemen mukaan markkinoinnin pelisäännöt ovat selvät. Tuotteista ja niiden valmistuksesta voidaan kertoa, mutta lupauksia ei anneta.

Hanhiniemi uskoo, että kivet tarjoavat muutakin kuin estetiikkaa. Ne eivät ratkaise ongelmia, mutta toimivat itsereflektoinnin ja rauhoittumisen välineenä. Esimerkiksi meditointi ja nukahtaminen tuntuvat Hanhiniemen mielestä helpommalta, kun hän keskittyy samalla kiveen kädessään.

Hanhiniemi ajattelee, että rauhoittumisen ja pysähtymisen tarve liittyy yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Nyky-yhteiskunta korostaa suorittamista ja kuluttamista, joskin suhtautuminen kuluttamiseen on alkanut viime vuosina muuttua. Ennen take away -kahvi ja ostoskassit kädessä kaupungilla ravaamisessa oli jotain hohdokasta – sellaista Jet Set High Life, Sex and the City -meininkiä.

Nyt kertakäyttökupit ovat saatanasta ja ilmastoraportti itkettää.

"Viisi vuotta sitten jengi saattoi ylpeänä sanoa, että niiden harrastus on shoppailu. Kukaan yhtään perillä oleva ihminen ei enää kehtaa sanoa mitään tuollaista", Hanhiniemi sanoo.

Vaikka aromaterapia kuulostaa Hanhiniemen mielestä kasarilta ja eteeriset öljyt, noh, eteerisiltä, molemmista on tullut kiinteä osa hänen arkeaan. Iltaisin hän laittaa vettä höyrystävään diffuuseriin jotain rauhoittavaa eteeristä öljyä, kuten laventelia.

Tiedän tuttavapiiristäni ainakin kaksi ihmistä, jotka ovat käyneet kivikaupassa ei-journalistisista syistä, vaikka ovat kyllä muuten tosi järkeviä tyyppejä.

Kivien ja kristallien lisäksi somekuplassani vilisevät eteeriset öljyt, horoskoopit ja jännittävältä kuulostava auyrvedinen lääketiede.

Niillä ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, mutta ne vaikuttavat vetävän puoleensa samantyyppisiä ihmisiä. Näin ajattelee myös Ida Hanhiniemi, jota kivet ovat kiinnostaneet jo lapsuudesta saakka.

Kotipihan kokoelman sijaan Hanhiniemen uusimmat hurahdukset pääsevät 365 days with Ida -blogiin, jota hän on pitänyt jo 11 vuoden ajan. Bloggaamisen lisäksi Hanhiniemi työskentelee "kestäviin ja ekologisiin brändeihin" erikoistuneessa Sugar Helsinki -PR- ja viestintätoimistossa.

"Uskomusjuttujahan nämä ovat, mutta suhtaudun noihin hetkiin kuin pieniin terapiatuokioihin. Ehkä saan jonkun uuden näkökulman tai ehkä voin nähdä jonkin elämässäni olevan asian uudessa valossa", Hanhiniemi kirjoitti keväällä blogissaan voimakivistä ja kristalleista kertovassa postauksessa.

Hanhiniemi ei ole ainoa kristalleista innostunut. Niihin on hurahdettu myös muotimaailmassa.

Huippumalli Miranda Kerrin luonnonkosmetiikkasarjan tuotteet sisältävät kuulemma ruusukvartsin läpi suodatettua vettä, mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Vastaavien tuotteiden mainoslauseet ovat yleensä

Päteekö tällaisiin luonnonläheisiin ja henkeviin hyvinvointijuttuihin sitten jonkinlainen porttiteoria? Voiko kasuaali kivishoppailu lähteä lapasesta?

"Jos on kerran kokeillut, niin yhtäkkiä alkaa kaikki ihmeellinen kiinnostaa ja seuraavaksi olet jossain rajatietomessuilla", Hanhiniemi sanoo ja nauraa.

Tunnustetaan, olen sortunut jo aiemminkin.

Ostin kesällä kirpputorilta himalajansuolasta valmistetun tuikkukipon. Sitä kauppasi eläkeikäinen mies, joka vakuutteli myyntipuheenaan, ettei suolakaivoksen työntekijöillä ole syöpää.

(Tai sitten voisin raahata lyhdyn metsään hirvien nuolukiveksi, mies ehdotti.)

Lähdin hymistellen kotiin 50 senttiä maksanut oranssi möhkäle käsipuolessani. Jos meno jatkuu kivikauppareissun jälkeen samoilla kertoimilla, humpsahtaa seuraavaan höpöostokseen 162 euroa. Parasta olla varovainen.

15

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Virpi RaiPala-Cormier sytyttää tuoksulyhdyn ja tuo pöydän ääreen kasan lämmitettyjä kauratyynyjä. Yksi polville, toinen varpaille, kolmas hartioille ja neljäs alaselälle.

Eteerisen öljyn tuoksu alkaa hiljalleen levitä vanhassa puutalossa. Ulkona on märkää ja inhottavaa.

Tilukset ovat kuuluneet Raipala-Cormierin suvulle jo satojen vuosien ajan. Raipala-Cormier perusti Frantsilan yhdessä miehensä kanssa vuonna 1981. Yritys on kenties parhaiten tunnettu luomuyrteistä valmistetuista uutteista ja ihonhoitotuotteistaan. Samalla se on ollut edelläkävijä luomuviljelyn ja luontaisterveyden saralla.

"Luomu on nyt arvostettua, vaikka muutama vuosikymmen sitten sille saatettiin nauraa", Raipala-Cormier sanoo.

Moni muukin asia on vuosikymmenten varrella muuttunut. Meditoimisesta on tullut trendikästä, joogasaleja löytyy joka nurkalta ja luonnonkosmetiikkaa lähikaupoista. Ehkä kymmenen vuoden päästä kaikilla on kristalleja ja ihanaa aromaterapiaa kiireisen arjen keskellä.

Alaan liittyvä termistö on hankalaa. Milloin on kyse uskomushoidoista, vaihtoehtohoidoista tai jostain ihan muusta? Ovatko voimakivet ja horoskoopit samassa kategoriassa hopeavesien kanssa? Johtaako eteeristen öljyjen haistelu ennen pitkää väistämättä siihen, ettei enää rokota lapsiaan?

Asiantuntijan mukaan ratkaisevaa on se, kuinka harmittomasta hurahtamisesta on kyse.

"Tavallisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä kysymys on se, voiko olla jotain haittaa. Jos ilmeinen vastaus on, että ei ole haittaa, niin mieleltään terve aikuinen tehköön mitä tahansa", sanoo lastentautien erikoislääkäri ja lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta.

Terveysväittämien esittämistä tuotteen tai palvelun markkinoinnissa valvovat kuluttajaviranomaiset. Esimerkiksi ravintoaineen terveydellisten vaikutusten pitää perustua tutkimustietoon.

Maalaisjärjellä voi ajatella, että kirpeä sitruksen tuoksu antaa hetkellisesti piristävän vaikutuksen. Toisaalta taas enkelihoidot ja kristallien energia perustuvat täysin uskomuksille.

"Miettisin sitä, että voiko myytävän asian takana edes mahdollisesti olla olemassa mitään tolkullista mekanismia", Louhiala sanoo.

Louhialan mielestä jyrkkiä jaotteluja ei kuitenkaan ole tarpeellista tehdä. Joskus kysymys voi olla esimerkiksi siitä, mikä luokitellaan viihteeksi tai rentoutusmenetelmiksi.

"On selvää, että rentoutumisesta on ihmiselle hyötyä.

Samoin kuin kulttuuri edistää hyvinvointia ja kirjastokortin omistaminen korreloi pidemmän elinajan kanssa."

Louhiala kirjoittaa parhaillaan kirjaa plasebo-vaikutuksesta. Yksi kirjan keskeisistä teemoista on terminologian hankaluus. Se, mitä plasebo-ryhmässä tapahtuu, ei aina johdu pillereistä. Pelkästään hoitosuhteeseen pääsemisestä voi seurata hyviä asioita.

"Oireita voi lievittää jo se, että tulee kohdatuksi ja joku ottaa potilaan taakkaa kannettavaksi. Sitä on harhaanjohtavaa kutsua plaseboksi", Louhiala sanoo.

Raipala-Cormier ojentaa eteerisiä öljyjä haisteltavaksi.

Mänty raikastaa, laventeli rauhoittaa ja piparminttu virkistää. Raipala-Cormier opastaa, miten niitä voi käyttää arjessa.

"Muutaman tipan eteeristä öljyä voi esimerkiksi sekoittaa pesuaineeseen tai suihkepulloon, tipauttaa matolle huonetuoksuksi tai lisätä tuoksulyhtyyn."

Raipala-Cormier on alan monipuolinen ammattilainen.

Hän vetää tilalla järjestettävää fytoterapiakoulutusta sekä toimii meditaatio- ja joogaopettajana. Lisäksi hän on opiskellut muun muassa myös homeopatiaa, shiatsuterapiaa, perinteistä kiinalaista lääketiedettä ja auyrvedaa.

Lähimpänä Raipala-Cormierin sydäntä on kasvilääkintä, jolla on hänen mielestään täsmälääkettä paljon monipuolisemmat vaikutukset.

"Ihminenkin on kokonaisuus, ei jokin yksi sairas elin."

Raipala-Cormier ei pidä länsimaisen lääketieteen ja luontaishoitomuotojen mustavalkoisesta jaottelusta.

"Uskomushoidoista puhuminen on halventavaa. Esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä jotkin luontaishoidot ovat virallisia hoitomuotoja, joista voi saada korvausta."

Halventavaa?

Työnnän kieleni ulos ja tunnen oloni taas vähän hölmöksi.

Olen Surya Ayurveda Hyvinvointikeskuksen tiloissa Helsingissä ja on aika selvittää, mikä on peruskehotyyppini: pitta, vata, kapha vai joku näiden yhdistelmä.

16

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

17

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Olen tutkinut kehotyyppiäni internetissä jo aiemmin, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Pian totuus tulee ilmi.

Pardaman Sharmanin tekemässä ayurveda-konsultaatiossa tarkastellaan kielen lisäksi muun muassa sitä, miltä kaula ja silmät näyttävät. Pulssi luetaan ranteesta.

Tuhansia vuosia vanhan intialaisen lääketieteen tavoitteena on auttaa eri elementeistä koostuvaa kehoa ja mieltä saavuttamaan tasapaino. Ayurvedan mukaan jokaisella kehotyypillä on erilaiset tarpeet ravinnolle, liikunnalle ja päivärutiineille.

"Ihmiskehon käyttöohje", Pardaman sanoo.

Intiassa ayurvedalääketieteen tutkinnon suorittanut Pardaman on ehtinyt harjoittaa ayurvedaa Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan.

Lokakuussa Fazer listasi ayurvedan Tulevaisuuden ruokatrendit 2019 -raporttinsa toiselle sijalle. Raportin mukaan "ensi vuonna ruokaintoilijat innostuvat ikivanhasta intialaisesta terveysfilosofiasta, ayurvedasta. Ayurvedaruokavaliossa suhtautuminen ruokaan on holistista, ja tavoitteena on valita omaa kehotyyppiä ravitsevia ruokia.”

Pardaman ryhtyy ynnäämään konsultaation tuloksia.

Olen analyysin mukaan pitta, jota kuvaillaan adjektiiveilla kuuma, terävä, läpitunkeva, hieman öljyinen, nopea ja helposti ärsyyntyvä.

Kuulostaa ihan joltain kiukkuiselta liskolta.

Kaikki saamani ohjeet tähtäävät kehon ja mielen pitämiseen viileänä. Minun pitäisi välttää kaikkea tulista, hapanta ja mausteista ja suosia mietoja makuja.

Olen kieltämättä aina sietänyt chiliä huonosti, ja itse asiassa lasillinen fenkolilla ja kardemummalla maustettua lämmintä maitoa iltaisin kuulostaa jotenkin kodikkaalta.

Mutta jotkin kohdat ohjeessa kirpaisevat. Miten ihmeessä banaani, tomaatti ja kananmunat voivat olla ruoka-aineiden punaisessa sarakkeessa?

Pardaman vakuuttaa, ettei ayurvedassa varsinaisesti kielletä mitään, vaan kehotetaan välttämään tai suosimaan. Juhlille ja erikoisherkuille on oma paikkansa kehotyypistä riippumatta.

"Välillä täytyy pitää taukoa, ettei mene suorittamiseksi", Pardaman sanoo.

Yhteen oireeseen löytää googlaamalla loputtoman määrän eri selityksiä.

"Ajattelemme ja analysoimme kaiken tiedon kautta emmekä luota omiin tuntemuksiimme", Pardaman sanoo.

Onko se jotenkin huono asia?

Kotona Tiputan diffuuseriin pari pisaraa eteeristä mandariiniölyä ja napsautan laitteen päälle. Pian ulos pulputtaa höyryä, joka tuoksuu vastakuorituille sitrushedelmille.

Iltaisin käytän piparmintun tuoksua – silläkin uhalla, että se kuulemma piristää.

Syvennyn pittan luonnekuvaukseen.

Monet kohdat tuntuvat tunnistettavilta, niin hyvässä (kunnianhimoinen ja seikkailumielinen) kuin pahassa (äkkipikainen ja kriittinen ylisuorittaja).

Vähän kuin horoskooppeja lukiessa.

Vaikuttaa siltä, että ihmiset haluavat jonkinlaista matalan kynnyksen henkisyyttä ilman uskontoa. Hyvinvointia, josta voi poimia juuri itselle sopivat jutut. Luvan kokeilla ja jättää kesken, tunnusteltavaa ja kokeiltavaa. Meditaatiota, keramiikkakursseja, jännittäviä kivikauppoja ja vaelluksia luonnonpuistoihin.

Sytytän tuikun suolalyhtyyn yöpöydälle. Olisi kiva ajatella, että sen hyvä hohkaus kumoaisi älypuhelimen kammottavan säteilyn.

En kyllä jaksa uskoa niin hetkeäkään.

Mutta silti.

Ayuvedan kotiuttamisessa Suomeen on ollut omat haasteensa.

Intiassa sen avulla hoidetaan kroonisia sairauksia, mutta Suomessa ayurvedaa toteutetaan lähinnä ruokavalion ja elintapojen kautta. Pardamanin mukaan nykyään suuri osa sairauksista, kuten erilaiset suolisto-oireet, korkea verenpaine, stressi, väsymys ja hormonaaliset häiriöt, johtuvat omalle kehotyypille sopimattomista elintavoista.

"Suomessa ayurveda on lifestyle, ei länsimaisen lääketieteen korvaaja."

Osa ayurvedaa on oppia tunnistamaan, mitkä elintavat ja ruuat aiheuttavat keholle epätasapainoa. Pardamin mukaan tämä on nykyään entistä tärkeämpää, sillä valtavan tietomäärän keskellä ihmiset hukkaavat helposti kyvyn "kuunnella itseään".

18

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

19

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Pikkurahan puutetta?

Kauppatieteilijöillä on sauna ja klubi, toimittajaopiskelijoilla dildo. Yhdistyvien ylioppilaskuntien piirissä on hyvin erivaraisia järjestöjä. Onko sillä jotain väliä?

TUUKKA TUOMASJUKKA teksti • ANTTI YRJÖNEN kuvitus

"N

äitä Talvipäiviä ette halua missata, tiedä kuinka monta kymmentä vuotta tällä kertaa kuluu, ennenkö Lapikaslaiset uskaltautuvat niitä seuraavan kerran hakemaan!”

Kolme vuotta sitten Facebookissa mainostettiin maan suurinta yhden alan opiskelijatapahtumaa. Suomen opettajaopiskelijaliiton talvipäivät kiertävät maata vuosittain.

Niiden järjestelyistä vastaavat paikalliset opiskelijat.

Helmikuussa 2016 kollegoitaan isännöi Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö Lapikas.

Tapahtumaan osallistui noin 1 700 opiskelijaa. He toivat paikallisille yrityksille tuloja niin ruokailuista, majoituksista kuin bussikuljetuksistakin.

Tapahtuma oli budjetoitu alakanttiin. Yli puolen vuo-

den ajan talousongelmista tiesi vain puheenjohtaja.

"Vaikuttaa siltä, että sieltä on ihan kavallettu rahaa", ylioppilaskunnan silloinen pääsihteeri Laura Kantomaa sanoi Ylen haastattelussa marraskuussa 2016.

Puuttuva rahamäärä oli merkittävä. Lapikkaan vuosibudjetti oli noin 10 000 euroa, mutta laskuja oli perinnässä yli 20 000 euron edestä. Yhdistys oli joutumassa konkurssiin.

Lapin ylioppilaskunta myönsi ainejärjestölle yhteensä 8 000 euroa korotonta lainaa. Edustajiston kokouksessa tilannetta kuvattiin poikkeukselliseksi. Jäsenten edunvalvonta oli sen mukaan vaarassa.

Ylioppilaskuntien alainen yhdistystoiminta on ammattimaistunut viime vuosina, arvioivat Aviisin haastattelemat ylioppilaskuntatoimijat.

20

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

Millaista omaisuutta tamperelaisilla opiskelijajärjestöillä on?

Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYL:n hallituksen järjestövastaava Teemu Vasama oli aiemmin puheenjohtajana Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY:n hallituksessa. Hänen näkökulmastaan muutos on tapahtunut kuluneen vuosikymmenen aikana.

Ammattimaistuminen näkyy erityisesti tapahtumien järjestämisessä.

"Yhdistysten varallisuus on kasvanut, kun on kehitytty paremmiksi varainhankkijoiksi."

Saman havainnon on tehnyt Tamyn hallituksen järjestövastaava Paula Saarinen. Hän kokee toiminnan ammattimaistuneen viimeisen viiden vuoden aikana, jotka hän on itse viettänyt yhdistystoiminnassa.

"Ihmiset tekevät nykyään tosissaan töitä järjestöjen eteen. Siihen suhtaudutaan suuremmalla vakavuudella kuin omien järjestövuosieni alussa."

Kumpikin mainitsee järjestökoulutusten määrän lisääntyneen ylioppilaskunnissa. Heidän mukaansa hyvät käytännöt järjestöissä ovat alkaneet siirtyä seuraajille.

Vuokrattava peräkärrysauna.

(Hiukkanen) Mehukannuja. Muoviastioita. Mölkky.

Kyykkä. Leijonapuku. (Kopula) Dildo. Moottorisaha. Pallogrilli. Pulkkia.

(Vostok) Jääkaappi. Kahvinkeitin. Pehmojänis Foucault. Turun raitiovaunun reittikartta. (Iltakoulu) Tunnukset Crunchyroll-animesuoratoistopalveluun. Teetä. (Sugoi)

Toiminnan kasvaminen ei aina suju ongelmitta. Lapin ylioppilaslehti käsitteli asiaa lokakuussa uhan kautta.

"Elinkeinotoimintaan saattaa liittyä huomattava taloudellinen riski. Tapahtumat eivät välttämättä tuotakaan odotetusti tai tapahtumissa saattaa sattua vahinkoja, joita vakuutus ei kata", lehti kirjoitti.

Lapikas järjesti asioita velkojien kanssa vielä vuosi Talvipäivien jälkeen.

Viime vuoden tammikuussa paikallinen matkailuyritys karhusi yhdistykseltä 12 000 euron saatavia, eikä konkurssiuhkakaan ollut Ylen mukaan helpottanut.

Rahaa liikkuu myös etelässä.

Tampereella kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Boomi vuokraa muille opiskelijoille Sorin saunaa sekä yliopiston kirjastoa Linnaa vastapäätä olevaa Klubi 57 -juhlatilaa.

Filosofista kirjallisuutta. Vanhoja niin&näin -aikakauslehtiä. (Aatos) Yli 600 manga-pokkaria ja alle 100 anime-dvd:tä ja -vhs-kasettia. Lisäksi noin tuhannen euron edestä irtaimistoa kerhohuoneella. (Herwannan Nykyaikain Teekkarien Animaatio-iltamat) Lähde: Aviisin kysely tamperelaisten ylioppilaskuntien alla toimiville järjestöille.

21

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Lisäksi se järjestää erilaisia opiskelijajuhlia, joista merkittävin on Suomen suurin opiskelijatapahtuma Hämeenkadun Appro.

Helsingissä toiminta on toki suurempaa. Oikeustieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä kertoo Inter Vivos -lehdessään, että vuonna 2015 sillä oli noin 800 000 euroa sijoitusomaisuutta ja noin miljoonan euron liikevaihto.

Yksi ainejärjestöjen merkittävimmistä tulonhankintakeinoista on valmennuskurssien järjestäminen, jolla muun muassa Helsingin oikeustieteen ainejärjestö Pykälä kartuttaa miljoonaomaisuuttaan. Myös Iltakoulu ja Vostok mainitsevat sen tärkeimmäksi varallisuuden lähteekseen.

Kumpikin kertoo miettivänsä uusia ansaintamalleja valmennuskurssien tilalle, kun korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus jättää valmennuskurssien tulevaisuuden avoimeksi. Mikäli Iltakoulun budjetti pienenee, järjestetään tapahtumia vähemmän. Vostokissa taas on kuluneen hallituskauden aikana huomattu, että haalarimerkit ja kangaskassit ovat hyvä tulonlähde.

Valmennuskurssien lisäksi tehdään myös perinteistä talkootyötä. Kun opettajaopiskelijoiden Lapikas joutui ongelmiin, se järjesti Annoin säälistä Lapikkaalle -kampanjan. Ylen haastattelussa marraskuussa 2016 mainittiin jopa sähköpostiosoite yhteydenottoja varten.

"Jos on jotakin pientä hommaa, koiran ulkoilutusta, lumien kolaamista, haravointia tai mitä vaan keksii, niin me varmasti saadaan jonkunlainen porukka kasaan ja tehdään sitä", yhdistyksen tuolloinen puheenjohtaja Hennariina Syrjä kertoi medialle.

Keskustelu on helppo aloittaa isoista kaloista. Mutta kuinka paljon omaisuutta on tavallisella suomalaisella opiskelijajärjestöllä?

Tietoa varallisuudesta ei löydy kootusti. Teemu Vasaman mukaan SYL:llä ei ole tietoa ainejärjestöistä tai linjauksia niihin liittyviin asioihin.

Aviisi yritti selvittää yhdistysten talousasioita lähettämällä kyselyn kaikille Tamyn sekä Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta TTYY:n piirissä oleville 165 järjestölle. Vastauksia kyselyyn tuli 7.

Kapeankin otannan perusteella varallisuudet vaihtelivat. Politiikan tutkimuksen ainejärjestö Iltakoulun budjetti oli 25 000 euroa, toimittajaopiskelijoiden Vostokin rahallinen omaisuus 10 000 euroa ja filosofianopiskelijoiden Aatoksen vuosibudjetti noin 1 000 euroa.

Kyselyyn vastasivat kummankin yliopiston animeyhdistykset, joista varakkaampi oli Herwannan Nykyaikain Teekkarien Animaatioiltamat. HNTA:n vuosibudjetti vaihtelee 500 ja 1000 euron välillä, kun taas keskustakampuksen Sugoi puolestaan pyörittää toimintaansa 150 eurolla.

Syitä yhdistystoiminnan väitetylle ammattimaistumiselle on monia. SYL:n Teemu Vasama ottaa esille ainejärjestöaktiivien suuren vaihtuvuuden.

"Joka vuosi tulee uusi innokas porukka, joka jättää yhdistyksen toimintaan oman jälkensä."

Tamyn hallituksen järjestövastaava Paula Saarinen taas uskoo, että järjestötoiminnalla valmistaudutaan työelämään.

"Luulen, että ihmiset ajattelevat itsensä kehittämistä.

Jos mietin omaa työtäni ylioppilaskunnassa, en minä tekisi tätä vain pienen palkkion takia. Tässä pääsee tekemään töitä muiden hyväksi."

Mutta kuka talkoisiin osallistuu? Järjestöjen opiskelija-aktiiveista väitellyt Liisa Ansala huomautti Aviisissa

Miten opiskelijajärjestöt hankkivat rahaa, jos ne eivät vuokraa tiloja tai järjestä juhlia?

Osa keinoista on luovia.

Hervannan animeyhdistys on rahoittanut kerhotilansa remonttia kryptovaluutoilla. Yksi jäsenistä oli louhinut nettimeemiksi tarkoitettua dogecoinia ja lahjoittanut ne yhdistykselle. Kun vitsivaluutan arvo kasvoi, rahat vaihdettiin bitcoiniin.

Hervannan animeyhdistys on rahoittanut kerhotilansa remonttia kryptovaluutoilla.

22

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

vuonna 2017, että kiinnostus vaikuttamiseen on pitkäaikaisten tutkimusten mukaan laskussa.

Asiaa kommentoi tuolloin myös Tamyn pääsihteeri Sanni Pietilä: "Kilpailemme ihmisten vapaa-ajasta, ja luottamustehtävien on oltava houkuttelevia ja opettavaisia, jotta niihin saadaan hakijoita."

Jos vapaaehtoistyöt valitaan hyötynäkökulmasta, ei ole ihme, jos ne alkavat muistuttaa yhä enemmän työtä.

Miten ammattimaistuminen sitten vaikuttaa yhdistysten toimintaan?

Teemu Vasama mainitsee taloudenhoidon suunnitelmallisuuden ja lainmukaisen kirjanpiton.

"Silloin ei huomata tilinpäätösvaiheessa, että tehtiinkin 20 prosenttia tappiota."

Myös talouden vakaus on Vasaman mukaan parantunut yhdistyksissä. Se mahdollistaa aiempaa paremmin esimerkiksi vuosijuhliin varautumisen, tarvittaessa jopa vuosia etukäteen.

Paula Saarinen ottaa esille tekijöiden hyvinvointinäkökulman. Hän kysyy, mitä vapaaehtoisilta voidaan loppuviimein olettaa.

"On hyvä, että tehtyä työtä arvostetaan, mutta kun tehdään paljon ja palkatta, missä menee kohtuullisen raja? Se on asia, josta ylipäätään puhutaan vain vähän luottamustehtävissä. On pidettävä huoli, ettei ketään painosteta tekemään enempää, kuin mihin hän pystyy."

Kaikki eivät halua kasvua. Aviisin kyselyyn vastanneet yhdistykset ovat pääosin tyytyväisiä toiminnan nykyiseen kokoon. Pienimmät kaipaavat enemmän rahaa, mutta kertovat sopeutuneensa olosuhteisiin.

Herwannan Nykyaikain Teekkarien Animaatioiltamat kasvattaa mangakokoelmiaan vain lahjoituksilla. Budjetti ei anna myötä sarjakuvien ostamiseen uutena tai metsästämään puuttuvia pokkareita divareista. Varapuheenjohtaja Markku Hyttinen näkee tässä myös hyviä puolia.

23

"Jos voisimme ostaa kaiken mitä haluaisimme, kerho menettäisi osan talkootyön tuomasta viehätyksestä. Se on kenties hienoimpia asioita, joita Suomessa on yhdistysten ohella."

Lapin käräjäoikeus antoi tuomionsa tämän vuoden elokuussa: törkeä kavallus.

Lapikkaan varapuheenjohtajana ja rahastonhoitajana sekä myöhemmin puheenjohtajana toiminut nainen oli vuosien 2014–2016 aikana kavaltanut ainejärjestöltään yhteensä 16 100 euroa. Hänet tuomittiin seitsemään kuukauteen ehdollista vankeutta.

Naisella oli käytössä yhdistyksen pankkitunnukset ja luottokortti, jonka poliisi takavarikoi tutkinnan alettua.

Varoja oli käytetty pääosin pikavippien maksamiseen.

Voisiko Lapikkaan tilanne toistua jossain tamperelaisessa opiskelijajärjestössä?

Tamyn Paula Saarinen pitää sitä epätodennäköisenä.

Hän seurasi kavallustapausta Suomen opettajaopiskelijoiden liiton hallituksessa, joka takasi LYY:n lainan Lapikkaalle.

Saarinen kuvailee järjestöille annettavia taloudenhoitajakoulutuksia todella hyviksi ja käytäntöjä vakiintuneiksi. ”Jokaisessa kokouksessa tarkastetaan tilin saldo. Uskallan sanoa, että asiat ovat hyvällä pohjalla."

Myös Lapikas avaa nykyisin verkkopankin kokouksissaan. Maksusopimukset on tehty kaikkien velkojien kanssa, vaikka velanmaksun kanssa ollaankin vielä alkuvaiheessa.

Nykyinen puheenjohtaja Emma Sarkkola toivoo yhdistyksen toimivan hyvänä esimerkkinä muille ainejärjestöille.

"Toiminta ei saa olla pelkästään puuhastelua. Muihin ei saa luottaa liikaa."

Kirjoittaja kuuluu toimittajaopiskelijoiden ainejärjestö Vostokiin.

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Geopoliittisia eroja Hervannassa yliopisto myöntää tiloja järjestöille avokätisemmin kuin keskustakampuksella. Löytyykö järjestöille tilaa uudesta yliopsitosta?

P

itäisikö opiskelijajärjestöjen varallisuuseroista olla huolissaan? Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n Teemu Vasaman mielestä ei.

"En käyttäisi taloutta toiminnan ensisijaisena mittarina. Ainejärjestöjen taseiden kokojen sijaan miettisin sitä, mitä järjestö tekee ja tukeeko se opiskelijoiden yhteisöllisyyttä."

SYL:n hallituksen järjestövastaava Vasama huomauttaa, että järjestöjen varallisuus vaihtelee usein niiden koon mukaan. Samasta huomauttaa Tamyn järjestö- ja viestintäasiantuntija Saana Hytönen.

"Meillä ei ole tarpeen muodostaa kantaa taloudellisesti itsenäisten järjestöjen omaisuuteen tai sen käyttöön."

Jatkossa kantaa joudutaan ehkä ottamaan. Tamy tukee yhteensä 65 yhdistyksen toimintaa vuosittain yhteensä noin 40 000 eurolla. Keskimäärin järjestö sai 620 euroa.

Saana Hytösen mukaan uusi ylioppilaskunta tukee järjestöjä sekä toiminnan laadun että taloudellisen tarpeen perusteella. Tuolloin esille voidaan ottaa kysymys, annetaanko rahaa niille, joilla on hyvää toimintaa, mutta runsaasti rahaa jo omasta takaa.

Esimerkiksi 25 000 euron budjettia pyörittävä politiikan tutkimuksen ainejärjestö Iltakoulu sai suurimman Tamyn myöntämän ainejärjestöavustuksen, noin 1 100 euroa.

Aviisin talouskyselyssä se mainitsi avustuksen "todella tärkeäksi" toiminnan tueksi, vaikka sen osuus on noin viisi prosenttia.

Ylioppilaskuntien yhdistymiskoordinaattorin Jari-Pekka Kanniaisen mukaan keskustelu avustuksen käytännöistä käydään ylioppilaskunnan tulevissa hallituksissa.

"Luulen, että sen päättäminen vie vuosia aikaa. Tällä hetkellä kaikki ovat varovaisia ja haluavat vain, että yhdistyminen menee hyvin."

Kenties taloudellisen epätasa-arvon sijaan tulisi puhua alueellisesta epätasa-arvosta. Kanniaisen mukaan TTY:llä yliopisto on perinteisesti ollut hyvin avokätinen tilojen

suhteen. Hän suosittelee kierrosta Sähkötalon kellariin Hervannassa.

"Siellä on kokonainen kellari käytäviä, jotka ovat järjestöjen tiloja ovi ovelta. Se on ainutlaatuinen paikka."

Tampereen yliopistossa aiemmin opiskellut Kanniainen tunnustautuu hevimusiikin harrastajaksi. Hän ottaa esimerkikseen Tampereen teknillisen yliopiston raskaan musiikin ystävät, tutummin nimettynä TTYkitys.

"Tuntuu absurdilta, että kellarissa on hevimusiikin ystäville oma huone mustaksi maalatulla ovella. En ole käynyt siellä, mutta se on todennäköisesti isompi kuin keskustayliopiston järjestöjen jaettu kahvinkeittokoppi."

Uudella yliopistolla ei vielä ole tilapäällikköä, mutta Kanniaisen mukaan keskustan yliopistolla etsitään uusia tiloja ainejärjestölle.

"Meillä on ollut yksimielisyys siitä, että ylioppilaskunta ei lähtisi ottamaan keneltäkään tiloja pois."

Kaikkiin myönnytyksiin ei uudessakaan yliopistossa suostuta. TTYY:n omistama Teekkarisauna siirtyy uuden ylioppilaskunnan sijaan erilliselle Tampereen Teekkarit -yhdistykselle.

Toimintatapa on tuttu Helsingistä, jossa Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta lahjoitti omaisuutensa erilliselle säätiölle. Tällöin se ei liittynyt osaksi Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan varallisuutta. Asiaa käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa asti, jossa Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta voitti.

Jari-Pekka Kanniaisen mukaan saunan siirto on sovittu vuosia sitten, eikä Tamy ole haastamassa TTYY:tä oikeuteen asiasta. Hän perustelee siirtoa myös saunan jo ennestään korkealla käyttöasteella.

"On tehty herrasmiessopimus, että teekkarisauna on käytössä muillekin kuin teekkareille, mutta sitä hallinnoivat ja pääosin käyttävät teekkarit. Tamyllä ei ole ollut intressejä puuttua siihen."

Tuukka Tuomasjukka

24

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

UUSI VERSO TARJOAA

15. JOULUKUUTA

KELLO 18 & 21 KALEVAN KIRKKO

TANSSIA PROJISOINTIA TULTA & VALOA

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.

n o l a v a j n e l u T joulu

12.8.2019 – 29.5.2020 JOURNALISMI | ELOKUVA- JA TV DOKUMENTTI | NÄYTTELEMINEN VALOKUVAUS | KASVATUSTIEDE VALTIO-OPPI | PSYKOLOGIA AVOIN YLIOPISTO-OPETUS

TEATTERISTA AMMATTI

Konopatrasopanikaka.

AMMATTIIN OHJAAVAA KOULUTUSTA NÄYTTELIJÄKSI AIKOVILLE TAMPEREELLA

• Näyttelijäntyön peruslinja • Näyttelijäntyön jatkolinja • Musiikkiteatteripainotteinen peruslinja

Pääsyvaatimuksena on, että hakija on täyttänyt ennen opintojen alkamista 16 vuotta, ja että hän on suorittanut oppivelvollisuutensa.

Yksiö, pä, kimppakämp perheasunto – meiltä koti a opiskelun jok vaiheeseen.

ILMOITTAUTUMINEN

www.suomenteatteriopisto.fi

Teatteriopiston kevään hakuaika 1.4.-20.5.

Katso lisää: www.toas.fi

HOVI – Sukkavartaankatu 9 KOMEDIATEATTERI – Lapintie 3 a www.suomenteatteriopisto.fi toimisto@suomenteatteriopisto.fi

toimisto puh. 0207 288 388 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min

25

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

HEjsan Allihopa!

Pyynikin ankkalammikossa voi elää, opiskella ja kasvaa ruotsiksi. Hurdant är det svenskspråkiga Tammerfors?

TUOVI MÄKIPERE teksti • SILJA VIITALA kuvat

26

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

M

ikä on Tampereen ruotsinkielisin paikka?

Vastausta kannattaa lähteä etsimään Pyynikin suunnalta, sillä siellä voi bongata kaupungin ainoat kaksikieliset katukyltit.

Satamakadun ja Koulukadun (tai siis Hamngatanin ja Skolgatanin) kulmassa sijaitsevat ruotsinkielinen päiväkoti, peruskoulu ja lukio.

Tampere ei äkkiseltään vaikuta erityisen ruotsinkieliseltä paikalta, mutta ilmeisesti toisen kotimaisen puhujia on täällä niin paljon, että kouluun riittää oppilaita. Ja toden totta: puolisen prosenttia tamperelaisista, eli noin 1 100 henkilöä, on ruotsinkielisiä.

Ruotsinkielinen pihapiiri on käynyt tutuksi Otto Honkaselle ja Oskari Tarkkilalle. He ovat olleet täällä päiväkodista asti. Nyt he ovat hyppytuntia viettäviä abiturientteja.

"Vanhempien päätöshän se on aikanaan ollut, että olemme käyneet koulut ruotsiksi. Mutta voisi sanoa, että jos ruotsista ei ole hyötyä, niin ei missään nimessä haittaakaan", Tarkkila sanoo.

"Eiköhän ruotsista ole kuitenkin työelämässä hyötyä", Honkanen jatkaa.

yhteiskoulun lukio ja Tampereen kristillinen koulu.

Toisinaan samskolan mielletään rehtori Ronny Holmqvistin mukaan ruotsinruotsalaiseksi kouluksi, vaikka tässä koulussa on kyse samasta suomenruotsalaisuudesta kuin vaikka Turussa tai Vaasassa.

"Minulta on esimerkiksi pyydetty kommenttia Ruotsin vaalien tulokseen", Holmqvist kertoo.

Vaikka tässä koulussa äidinkieli on ruotsia ja toinen kotimainen suomea, meno näyttää ulkopuolisen silmään samalta kuin missä tahansa opinahjossa.

Seitsemännen luokan käsityöntunnilla oppilaat ompelevat collegehousuja ja virkkaavat pehmoleluja. Käsityönopettaja Anne Lintulan mielestä on helpompi antaa oppilaille valinnanvaraa kuin määrätä kaikki tekemään samaa.

"Tai no, pojatkin innostuvat isoäidinneliöiden virkkaamisesta, kun ovat kerran oppineet tekniikan."

Väitteen todisteena luokan nurkassa on pino keskivertoläppärin näytön kokoisia isoäidinneliöitä, naturligtvis Tapparan väreissä.

Kaikkia rättikässä ei taida miellyttää.

"Tää on kidutusta. Tyttöjen juttu!" parahtaa yksi pojista suomeksi.

"Sexism!" yksi tytöistä vastaa.

Stella Tanskanen tulkitsee sujuvasti suomenkielisiä virkkausohjeita. Lähes kaikki Samskolanin oppilaat ovat kaksikielisiä. Havaintoa tukee pieni gallup eri-ikäisten oppilaiden parissa.

Tanskasen lisäksi äidilleen ruotsia ja isälleen suomea puhuu esimerkiksi Annabel Orrenmaa. Äitinsä kanssa suomea ja isälleen ruotsia puhuvat muun muassa Maya Raitila, Pilvi Fingerroos ja Melissa Brunell. Johan Franzénin kotona kieliä on vielä enemmän. "Äidin kanssa puhun japania, isän kanssa ruotsia, äiti ja isä puhuvat keskenään englantia ja minä ja siskoni käytämme keskenämme sekakieltä."

Kielitieteellä on ilmiölle nimikin: One Person One Language, eli OPOL. Se kuvaa kaksikielisiä perheitä, joissa molemmat vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään.

Ruotsinkielisten määrä on ollut hienoisessa kasvussa Tampereella koko 2000-luvun.

(Todennäköisesti ruotsinkielisiä on enemmänkin kuin mainitut puoli prosenttia, sillä Suomen lain mukaan ihmisellä voi olla vain yksi rekisteröity äidinkieli, vaikka hän olisi täysin kaksikielinen.)

Svenska samskolan i Tammerforsin peruskoulussa ja lukiossa on nykyään noin 300 oppilasta ja päiväkodissa noin 120 lasta Tampereelta ja naapurikunnista. Kun mukaan lasketaan lasten vanhemmat, alkaa näyttää siltä, että suurimmalla osalla Pirkanmaan ruotsinkielisistä on kytkös tähän pihapiiriin.

Svenska samskolan i Tammerfors perustettiin vuonna 1895, eli samoihin aikoihin, kun kaupungin ruotsinkielisten osuus oli suurimmillaan. Vuonna 1900 yli viisi prosenttia tamperelaisista oli ruotsinkielisiä.

Samskolan on yksi Suomen 54 yksityiskoulusta. Tampereella sen kollegoja ovat Kalevan lukio, Tampereen

27

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Tampereen ruotsinkielisyydestä ei voi puhua mainitsematta sanaa kielisaareke.

Termille on monenlaisia määritelmiä, joista yhden tarjoaa Zea Kingelin-Orrenmaa. Hän tekee väitöskirjaansa Tampereesta kielisaarekkeena ja opettaa pohjoismaisia kieliä Tampereen yliopistossa.

Ja kas näin kuuluu määritelmä: "Kielisaareke on ruotsinkielinen yhteisö yksikielisesti suomenkielisellä paikkakunnalla. Kielisaarekkella ruotsin kielellä pitää olla historiallista jatkuvuutta ja riittävästi ruotsinkielistä infrastruktuuria, esimerkiksi sekä peruskoulu että lukio", Kingelin-Orrenmaa tiivistää.

Tampereen teollistuminen toi aikanaan kaupunkiin ruotsinkielisiä.

Suomen muut ruotsinkieliset kielisaarekkeet ovat Pori, Oulu ja Kotka. Tampere on kielisaarekkeista suurin ja ainoa, joka sijaitsee sisämaassa.

Kielisaareke-sanaa voi siis ajatella siten, että saarekkeen ruotsinkielinen yhteisö elää keskellä suomenkielistä merta. Kielisaarekkeet ovat irrallaan länsi-, lounais- ja etelärannikon kaksikielisistä alueista.

Samskolan on Tampereen ruotsinkielisen yhteisön sydän. Kingelin-Orrenmaan mukaan Samskolanin käyminen on perinne monessa perheessä. Hän itsekin kävi aikanaan koulunsa Samskolanissa, samoin hänen iso-

isänsä. Nyt Kingelin-Orrenmaan kolme lasta kuluttavat saman koulun penkkejä.

Tampereella toimii myös lukuisia ruotsinkielisiä järjestöjä ja yhdistyksiä partiolippukunnasta naisyhdistykseen ja eläkeläisyhdistykseen. Onpa Tampereella myös ruotsinkielinen seurakunta ja senioriasuntoja tarjoava yhdistyskin.

"Tampereella on oikeastaan mahdollista elää koko elämänsä ruotsiksi", sanoo Kingelin-Orrenmaa.

Suomenkielisessä ympäristössä ruotsin kielen vaaliminen vaatii silti vanhemmilta vaivannäköä. Anne Ranta-aho pohtii, että ruotsin kielen ylläpitäminen olisi hankalaa, jos hänen puolisonsa ei olisi ruotsinkielinen.

"Esimerkiksi kaupoissa on todella vaikeaa saada hoidettua asioita ruotsiksi, vaikka myyjillä usein on Ruotsin lippu nimilapussaan."

Ranta-ahon kahden lapsen äidinkieli on ruotsi, joten Samskolan oli itsestään selvä valinta kouluksi.

"Lisäksi lasten on myöhemmin helppoa lähteä Pohjoismaihin opiskelemaan tai töihin, kun kieli on hyvin hallussa."

Myös Piia Davidsson halusi tarjota lapsilleen kaksikielisyyden edut. Davidsson kokee, että kielten oppiminen on ollut hänelle huomattavasti vaikeampaa kuin hänen miehelleen, jonka kaksikieliset aivot omaksuvat vieraita kieliä helposti.

"Jo ennen kuin lapsemme olivat syntyneet, aloimme valita tulevaa asuinpaikkaa sen mukaan, missä olisi tarjolla ruotsinkielinen koulu."

Davidssonien kolme lasta ovat oppineet kaksikielisiksi kukin tavallaan. Esikoinen oli niin tottunut puhumaan äidin kanssa suomea ja isän kanssa ruotsia, että hän hämmästyi viisivuotiaana kuullessaan isän osaavan myös suomea.

Keskimmäisen lapsen vauva-aikaan perheen isä oli usein perheen talotyömaalla, joten keskimmäinen lapsi oppi lähinnä suomea. Kun kuopus oppi puhumaan, hän puhui ruotsia. Koska nuorimmainen puhui ruotsia, kaikki lapset alkoivat puhua keskenään ruotsia.

"Kaikki lapset ovat siis olleet omalla tavallaan kielikoekaniineita", Davidsson sanoo.

28

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

29

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

30

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu

Uutisraivaaja

Samskolanin käytävillä kuulee, kuinka oppilaat vaihtavat kieltä lennosta. Matematiikanopettaja Josefin Lindgrén yrittää ystävällisesti patistaa oppilaita puhumaan ruotsia.

"Matikan termistö on heillä hallussa ruotsiksi, joten jos muukin puhe siinä ympärillä on ruotsiksi, kielitaito karttuu."

Lindgrén selittää kahdeksasluokkalaisille, miten lasketaan polkupyörän alkuperäinen hinta, jos hinta on 25 prosentin alennuksen jälkeen 570 euroa.

(Svar: Cykeln kostade 760 euro.)

Lindgrén on kasvanut ruotsinkielisessä perheessä enemmistöltään ruotsinkielisessä Mustasaaren kunnassa Pohjanmaalla. Häntä kiinnosti kehittää suomen kielen taitoaan, joten hän lähti opiskelemaan suomeksi matematiikkaa Tampereen yliopistoon. Maisteriksi hän valmistui tänä vuonna.

"Ennen Tampereelle muuttoa en tiennyt, miten elävää ruotsinkielisyys on täällä. Voin toimia kahdella kielellä, ja arkeni on kahdessa kulttuurissa, mikä on rikkaus."

Kingelin-Orrenmaa on samoilla linjoilla.

"Ensinnäkin kaksikielisyys tarkoittaa kahta tapaa nähdä maailma. Toiseksi kieli on yksi työkalu, jota voi käyttää päivittäisessä elämässään. Lisäksi kieli luo yhteyden sukulaisiin ja heidän kulttuuriinsa ja rakentaa omaa identiteettiä."

Kaksikielisyyden pienenä varjopuolena voi pitää sitä, että suu ei aina pysy kielen vaihtamisen tahdissa.

"Olen sanonut esimerkiksi, että menen huomenna plockaamaan blåbärejä metsään", kertoo kolmasluokkalainen Wilda Holmqvist.

Viidesluokkalaisella Rasmus Mäkisellä on samanlaisia kokemuksia.

"Välillä on hankalaa vaihtaa kieltä nopeasti, ja sitten tulee kysyttyä saanks mä en hamburgare."

20 19

Jos Tampereella kuulee ruotsia, puhuja voi hyvinkin olla samskolanin oppilas. Seiskaluokkalainen Nella Grönlund kertoo, että koulusta tutun porukan kanssa he puhuvat ruotsia keskenään myös kaupungilla.

"Myyjät saattavat puhua meille kassalla ruotsia, vaikka osaamme tietenkin myös suomea."

Luukas Määttänen lukion toiselta vuosikurssilta kertoo, ettei hänelle ole koskaan sanottu kaupungilla mitään negatiivista ruotsin puhumisesta. Määttäsen mukaan myönteistä ihmettelyä herättää se, että Tampereella ylipäänsä on ruotsinkielinen koulu.

"Edes tykkiläiset eivät välttämättä tiedä meistä, vaikka koulumme näkyy heidän ikkunoistaan."

Välitätkö tiedosta?

Uudista tiedonvälitystä.

Osallistu ideallasi.

Kuinka sinä kehittäisit journalismia tai tiedonvälitystä?

Osallistu ideallasi! Voittaja saa jopa 250 000 euroa kehitysrahaa.

Hae viimeistään 31.1.2019.

31

uutisraivaaja.fi

III Närkästyjät närkästyy Tuukka Temonen teki elokuvan Jari Sarasvuosta ja provosoitui julkisesti sen ei niin mairittelevista arvioista. Mitä kritiikille tapahtuu, kun taiteilija vastaa siihen?

Tuukka Temosen ohjaamasta Valmentajaelokuvasta ei tullutkaan suurta hittiä.

MIKAEL MATTILA teksti • OPTIPARI kuva

"T

ule ja närkästy", kuuluu Tuukka Temosen ohjaaman Valmentaja-elokuvan mainoslause.

Elokuvakriitikot tekivät työtä käskettyä. He ottivat Jari Sarasvuosta kertovan henkilökuvan vastaan nuivasti.

Helsingin Sanomat kutsui sitä neukkaripöytään tuoduksi metripizzaksi, Me Naiset puolestaan kotivideokoosteeksi.

Sitten närkästyi Temonen.

Netissä hän toivoi Kouvolan Sanomien Matti Tieaholle potkuja ja väitti televisiossa, että negatiivinen arvio oli osoitus Helsingin Sanomien Anton Vanha-Majamaan kommariudesta.

Reaktio ei ollut uusi. Myös ohjaajan edellinen elokuva, Apulantaa käsitellyt

Teit meistä kauniin, sai mediassa ristiriitaisen vastaanoton. Yhtyeen ex-basisti Temonen suivaantui ja julisti Aamulehden haastattelussa, ettei järjestä seuraavan elokuvansa yhteydessä yhtään lehdistönäytöstä.

Mutta On sitä provosoiduttu ennenkin. Räppäri Cheek julisti Rumban Oskari Onniselle porttikiellon lehdistötilaisuuteensa, koska koki tämän levittävän "negatiivista energiaa". Suomalaisten toimittajien "negatiivisuutta" ovat julkisuudessa moittineet myös laulaja Saara Aalto ja tuottaja Hank Solo.

Milloin taiteilijoiden kriittistä tarkastelua mediassa alettiin pitää pahantahtoisena negistelynä?

"Näitä keskusteluja on ollut maa-

32

Näinkin kriitikoita on hutkittu: Kirjailija Riku Korhonen julkaisi Granta-lehdessä tekstin, jossa hän kirjoittaa muun muassa kriitikon ampumisesta etälamauttimella.

Toinen kirjailija Saara Turunen omisti suuren osan Sivuhenkilö-romaanistaan Helsingin Sanomien kritiikin aiheuttamille ajatuksille.

Helsingin Sanomien Arttu Seppänen lyttäsi rokkari Patti Smithin konsertin Flow Festivalilla, minkä seurauksena häntä syytettiin naisvihasta.

ilman sivu", vastaa Tampereen yliopiston dosentti ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen entinen esimies Heikki Hellman.

"50-luvulla säveltäjät hermostuivat Helsingin Sanomien Martti Vuorenjuurelle ja vaativat tälle potkuja. 80-luvulla samanlaisen hyökkäyksen kohteena oli Seppo Heikinheimo. Heidän tyyliään pidettiin liian kärkevänä."

Nykyään retoriikka vain on erilaista.

Temonen on pitänyt Valmentaja-kritiikkiä "yrittäjävastaisena", ja Cheekillä on ollut tapana korostaa, miten paljon hän on tehnyt työtä uransa eteen.

Kokevatko he työnsä yrittäjyytenä?

Logiikka menee suunnilleen niin, että koska taiteen teko on "kovaa duunia", ei sitä tulisi kritisoida. Iso paha kulttuurikriitikko pilaa päivän, kun suhtatutuu

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

S u o si t t e l emme

Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat luotsaavat vielä kahtena keskiviikkona (21. ja 28. marraskuuta kello 18) Metso TALK -keskustelutilaisuuksia pääkirjastolla. Ensimmäisenä iltana käsitellään uskontoa, toisena huumeita.

Kuva: SILTALA PUBLISHING

Muun muassa Jatkosota-extra- ja Neuromaani-romaaneillaan hämmentänyt Jaakko Yli-Juonikas on tällä kertaa kirjoittanut novellikokoelman ja romaanin risteytyksen. Yö on viisain (Siltala 2018) on samalla johdanto Neljä ratsastajaa -romaanisarjalle, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

k l assi k k o n i Kuva: Atena kustannus

Juha Seppälän uusin romaani Sankariaika (Siltala 2018) on satiirista tykittelyä nationalismista ja nykyajasta. Löyhänä kehyskertomuksena toimii maailman historian ensimmäisen Suomen lipun etsiminen.

SÄDE MÄKIPÄÄ TOIMITTAJA

Lauantai-illan valtias

Toimittaja-kirjailija Pekka Vahvanen ruotii Kone kaikkivaltias -teoksessaan (Atena 2018) digitalisaation pimeää puolta. Näkemykset saattavat aiheuttaa älypuhelinriippuvaisille keskivaikeaa ahdistusta.

"S

itten vielä Paavo Väyrynen. Juuri kun kaikki näytti keskustan kannalta perin hyvältä, niin sinä tulit ja ilmoitit tervehdyttäväsi puolueen ja koko Suomen.

Ehdotan että tervehdyttäisit itsesi ensin, noh, siitä mikä sinulla nyt sitten onkin. Mutta se taitaa olla kyllä paljon isompi remontti kuin Suomi."

Tämä oli Mauri Pekkarisen lehtikatsaus. Ei tosin oikeasti, vaan vitsi poliittisen satiiriohjelman Itse valtiaiden jaksossa Autiosaari. Lähes koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen politiikan keskeisimmät hahmot saivat lauantai-iltaisin ihailla itsestään tehtyä karikatyyrista hahmoa, joka törväili menemään eduskunnassa.

Kun Autiosaari-jakso esitettiin vuonna 2002, olin yhdeksänvuotias. Lauantaisin kävimme perheen kanssa saunassa ja katsoimme Itse valtiaat ja Uutisvuodon. En tajunnut sarjoista paljoakaan, mutta ne olivat loistava ensikosketus politiikkaan.

Kaikki eivät kuitenkaan innostuneet. Helsingin Sanomien kriitikon mielestä sarjan tekeminen oli aikanaan niin hidasta, ettei se ehtinyt tarttua viikon ajankohtaisiin tapahtumiin.

Miten niin? Useat hahmot ja vitsit toimisivat edelleen! Esimerkiksi käyvät vaikkapa jaksot Lipposen burnout tai Mauri palaa loppuun.

Jos sarjaa esitettäisiin nyt, siinä voisivat seikkailla esimerkiksi (median hellää) kosketusta pelkäävä Juha Sipilä, raskaana oleva Timo Soini ja kirurgiseen operaatioon vaadittavaa välineistöä mukanaan kantava Sanni Grahn-Laasonen.

Jakson nimi olisi Pullat uunissa.

Lauantaina 1. joulukuuta Niagarassa esitetään Hannaleena Haurun Metatitanic ja Ilja Rautsin moninkertaisesti palkittu Helsinki Mansplaining Massacre.

Räppäri Mercedes Bentson lähisuhdeväkivallan vastainen Ei koskaan enää -kiertue saapuu Tampereelle 24. marraskuuta. Iltapäivällä Yo-talolla on räppityöpaja, sen jälkeen Niagarassa Ei koskaan enää -elokuvan näytös ja illalla Yo-talolla Viimeinen isku -klubi.

Tänä syksynä Suomessa on poikkeuksellisen paljon kodittomia kissoja.

Kaikki kissat eivät enää mahdu löytöeläintaloihin. SEY:n kautta voi ilmoittautua sijais- tai pysyväksi kodiksi.

työn jälkeen taideteoksena.

Tarkoitusperien välillä vallitsee periaatteellinen ristiriita.

"Menestys ja sankaritarinat ovat suosittuja nykyään muutenkin", analysoi Suomen arvostelijain liiton puheenjohtaja Maria Säkö.

"Menestystä pidetään itseisarvona. Kun toimittaja lähtee purkamaan sitä osiin, voidaan analyysi nähdä helposti hyökkäyksenä."

Taide jää keskustelussa toissijaiseksi. Saara Aallon tai Tuukka Temosen tsemppaaminen ei olekaan enää makuun perustuva kannanotto, vaan tuen osoitus suomalaiselle yrittäjyydelle. Monet tuottajapuolen edustajat tuntuvat odottavan, että kriitikot ovat heidän puolellaan,

edistämässä tätä menestystarinaa.

Tällainenkaan ajatus ei ole uusi, taustoittaa Heikki Hellman.

"80-luvulla, kun suomalaista elokuvaa tehtiin paljon vähemmän, olivat kriitikotkin sille myötämielisempiä. Ala oli pienempi, eikä omaa pesää haluttu liata."

Nykyään on enemmän elokuvia ja kriitikoitakin. Someaikakaudella keskustellaan siitä, mitä institutionaaliselle kulttuurikritiikille tapahtuu, kun kuka tahansa voi kertoa mielipiteensä mistä tahansa.

"Jos Valmentaja-kohusta haluaa jotain positiivista poimia, niin ainakin se osoittaa, että sanomalehdessä julkaistulla kulttuurikritiikillä on yhä painoarvoa", Hellman naurahtaa.

Itse valtiaissa seikkailivat muun muassa Ben Zyskowicz, Erkki Tuomioja, Tarja Halonen ja MAtti Vanhanen. Kuva: Ylen kuvapalvelu.

33

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

F A KT ATUTK A

Ovatko tv-sarjat kärsineet inflaation?

N

etflix syöksee uuden sarjan palveluunsa joka viikko, mutta kiinnostaako se ketään? Sarjoja tehdään enemmän kuin koskaan, ja Netflixin tavoite on saada jokainen käyttämään palveluaan. Siksi se segmentoi mahdollisia käyttäjiä loputtomasti.

Kriitikko Kalle Kinnusen mukaan Netflix käyttää dataa ennennäkemättömiä määriä. Sarjoja käsikirjoittavat ihmiset, mutta heidän avukseen on värvätty teknologisia keinoja, joilla ihmiset saadaan ovelasti koukutettua.

"Netflix mittaa kaikkea: kuka katsoo mitä, milloin ja missä kohti he lopettavat katsomisen", Kinnunen sanoo.

Television aikakautena vallitsi niukkuus. Tuotantoa ja valinnanvaraa oli vähän, ja sarjoja piti katsoa tiettyyn aikaan. Tarina viipaloitiin niin, että mainostaja pääsi väliin. Maksukanavat loivat television rytmistä irrallisen maailman. Kun sarjoja ei enää tarvinnut tehdä mainostaja mielessä, tarinaa sai rakentaa rauhassa.

Samalla budjetit ovat paisuneet.

Game of Thrones -sarjan yhden jakson tekeminen maksoi jo ensimmäisellä kaudella 6 miljoonaa. Kuutoskaudelle tultaessa summa oli noussut 10 miljoonaan per jakso. Ennennäkemättömällä rahankäytöllä pitäisi teoriassa saada ennennäkemätöntä laatua.

Kinnunen nostaa esiin The Crownin, joka on Netflixin kallein tuotanto.

The Crown on Kinnusen mukaan pe-

riaatteessa kaavamainen, mutta kaava on taitavasti piilotettu. Jaksojen ja kauden rakenne on verkostomainen ja katsoja saa informaatiota taktisesti tiputeltuna. Kiinnostavuutta lisää historiallisuuden ja fiktion sekoittuminen.

Kinnusen suosikki on kuitenkin vuosina 2002–2008 kuvattu The Wire.

Sarjan yhteiskunnallinen monisäikeisyys on hänestä mieletöntä, vaikka draama on jännittävää ja intensiivistä.

Kinnunen vertaa sarjaa toiseen kovaan nimeen, Breaking Badiin.

"Se on mielettömän jännittävä, mutta siinä on satumainen maailma, joka saa sen kaiken tuntumaan fiktiiviseltä."

The Wiressa moni asia loksahtaa kohdalleen. Se saa sarjan tuntumaan elämää suuremmalta. Kinnunen ei usko, että enää voisi syntyä yhtä hyvää kapitalistisen yhteiskunnan spektaakkelia, ainakaan samalla reseptillä. Päällepäin sarja ei edes ole uniikki.

"Se kertoo poliiseista ja rikollisista."

The Wire onkin esimerkki tuotannosta, jollaista algoritmi ei ikinä pystyisi tekemään. Tarina näyttää kehittyvän orgaanisesti ja sitä leimaa humaanisuus.

"Sattuman ja todellisen elämän hämmentävyyden elementti toimii hienosti."

Ovatko tv-sarjat siis huonontuneet?

“En usko, että ne ovat huonontuneet.

Niitä tehdään niin paljon enemmän, että on vaikeampi tehdä sellasia kattavia laatuanalyyseja.”

Minea Koskinen

Boardwalk Empiren ensimmäiset kaksi kautta olivat todella hyviä. Kuva: HBO Nordic

34

KOLU M N I JOHANNA JUNTTILA TOIMITTAJA

Tutkijoiden talutusnuorassa

T

oimittajat eivät kirjoita tieteestä tarpeeksi kriittisesti, huomautti tuttu toimittaja minulle taannoin. Kommentti kirposi Helsingin Sanomien jutusta, jossa toimittaja kertoi lisääntyvien nielusyöpätapausten johtuvan papilloomaviruksesta (ja suuseksistä), minkä takia HPV-rokoteohjelma tulee vähentämään näitä syöpiä ja pojatkin kannattaisi ottaa sen piiriin. Kollegani kiinnitti huomiota siihen, mitä toimittaja ei kertonut: millaista ristiriitaista tutkimusnäyttöä rokotteen tehosta ja turvallisuudesta on saatu.

Kollega osui tiedejournalismin arkaan paikkaan.

Toimittajalla ani harvoin on riittävää asiantuntemusta, jotta hän osaisi itsenäisesti arvioida vaikkapa rokotetutkimuksesta, onko se luotettava, ja mitä tuloksista voi päätellä. Siksi itsekin tiedetoimittajana jätän tämän aivotyön asiantuntijoille ja valitsen tulkinnan, jota tutkimuksen tekijät, anonyymit vertaisarvioijat, haastattelemani tutkijat tai alan asiantuntijoiden enemmistö kannattavat.

Samalla ulkoistan vastuun tietolähteiden kriittisestä tarkastelusta toimituksen ulkopuolelle. Hylkään myös journalistisen ihanteen, jonka mukaan kiistanalaisista asioista pitää esitellä eri osapuolten näkökulmat. Kytken itseni tutkijoiden talutusnuoraan, jonka toista päätä voivat ohjata teollisuuden tutkimusrahoitus, vertaisarvioijien ja arvioitavien välinen kilpailu, julkaisuharha tai tiedevilppi.

Hyväksyn asetelman yhdestä syystä.

Muut vaihtoehdot ovat journalistisesti vielä arveluttavampia.

Esittämällä marginaalisen ja valtavirtakäsityksen rinnakkain jättäisin yleisölle helposti epäselväksi, miten oleellisesti niitä tukevien todisteiden määrä ja laatu eroavat toisistaan. Yrittämällä itse koostaa ja arvioida tutkimusten tuloksia pitäisin kyllä kiinni journalismin riippumattomuudesta, mutta en totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä.

Paradigman muuttuessa vanhat juttuni tulevat tietysti näyttämään aivopestyltä paskalta. Aion ottaa sen iloisena merkkinä siitä, että tiede ja journalismi korjaavat itse itseään.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 8/2018

OHI ON! mikä gradu tai lopputyö ansaitsee mielestäsi palstatilaa? vinkkaa: toimitus@aviisi.fi

"Jotenkin puhelin aina tietää, missä olen, ja osaa kertoa minulle Mikkelin sään" ROOSA SALMINEN teksti ja kuva

E

nnen gradun tekoa Riia Nummelin ei ollut nähnyt kumpaakaan gradussa analysoimaansa elokuvaa.

Hän kuvaileekin graduprosessiaan sillisalaatiksi, mutta kiinnostuttuaan tilan ja muistin tutkimisesta hän havaitsi, miten ne kietoutuvat yhteen kahdessa Jim Carreyn tähdittämässä elokuvassa.

The Truman Show’ssa kuvataan fiktiivistä tosi-tv:tä Trumanin elämästä.

Nummelinin mukaan tv-sarjan katsojille luodaan yhteinen muisti keinotekoisella tilalla. Eternal Sunshine of Spotless Mindissa taas seikkaillaan päähenkilön pään sisällä. Kivuliaan eron takia Joel päättää poistaa kaikki parisuhteeseen liittyneet muistot.

"Muistojen hävitessä tila hajoaa elokuvan hahmojen ympäriltä todella väkivaltaisesti. Mietin myös, miten omia muistoja voi nähdä aivan toiselta

kannalta, jos omasta menneisyydestä paljastuu jotain uutta tietoa, kuten Trumanille käy", Nummelin kertoo.

Tilan ja muistin lisäksi Nummelin tarvitsi graduunsa vielä yhden yhdistävän tekijän. Hän päätti yhdistää tilan ja muistin yksityisyyteen.

"Olin tutustunut pari vuotta aiemmin ranskalaisfilosofi Michel Foucault'hin.

Hänen teoriansa valvontayhteiskunnasta on muokannut omia käsityksiäni yksityisyydestä."

Foucault’n mukaan yhteiskunnassa eletään valvovan silmän alla, ja rangaistuksen pelossa ihmiset alkavat käyttäytyä hyvin.

Nummelin pitää elokuvien hahmojen reaktioita yksityisyyden loukkaamiseen samaistuttavina. Eternal Sunshinen päähenkilöt ovat hyvin vihaisia ja epäuskoisia. Truman puolestaan muuttuu todella vainoharhaiseksi, kun hän alkaa

35

gradu Space, memory and privacy in The Truman Show and Eternal Sunshine of the Spotless Mind Mitkä on mitat? 76 sivua + 4 liitesivua.

Kauan kesti tehdä? Hyvin tarkkaan kalenterivuosi.

Missä kulutit penkkiä?

Vaihtelin suurin piirtein joka toinen päivä kodin ja yliopiston välillä.

Ottiko koville? Itkua tuli väännettyä, mutta poikaystävän ja kaverin kanssa pidetyt aivojen nollaus -kahvit olivat terapeuttisia.

kiinnittää huomiota ympäristöönsä ja tajuaa, miten keinotekoista kaikki on.

Gradun jälkeen Nummelin alkoi katsoa elokuvia uudella tavalla.

"En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, miten paljon niissä on yksityiskohtia tai miten tarkasti ne on mietitty."

Gradu sai myös pohtimaan yksityisyyttä omassa elämässä. Nummelinia ei löydä sosiaalisista medioista. Facebookista hän poistui jo kaksi vuotta sitten, Tumblrista viime kesänä.

Nummelin ajattelee, että elämme tavallaan itse The Truman Show’ssa.

Nykyaikana vain pidämme kameroita itse käsissämme.

"Puhelin vahtii meitä koko ajan. Olen yrittänyt pistää kännykästä sijaintietoja pois päältä, mutta jotenkin se aina tietää, missä olen, ja osaa kertoa minulle Mikkelin sään, jos satun olemaan siellä."

AVIISI 8/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Sinä olet ratkaiseva tekijä. tutustu koulutustarjontaamme:

tuni.fi/yhteishaku Ihminen ratkaisee.

Opiskelija-alennuksia, keikkoja!

Näytä korttiasi, napsi etuja!

to 15.11. klo 21 DON JOHNSON BIG BAND, klo 20 SANSA..............18/15 e (E*) pe 16.11. klo 22 FLAT EARTH, dj Kristian Lindell............................20/18,50 e (E*) ke 21.11. klo 21 WASTED, klo 20 BEGINNINGS, klo 19 REMISSIONS dj Lars Bögel.....................................................................12/10,50 e (E*) to 22.11. Tummat Tunnit klo 00-05: dj Lipponen...............................................2 e pe 23.11. klo 00 GASELLIT, klo 22.30 PESSO, RnBlicious-dj:t C-Flava & Sara-Maaria........................................20 e (E*) la 24.11. Pakkahuone, K18: Dippa Dappa Pikkujoulut: PORTION BOYS, PASI JA ANSSI, ICE K............................................................20/15 e (E) ti 27.11. Pakkahuone, K18: ovet auki klo 18 POHJONEN ALANKO ............................................................................................35/28,50 e (E) ke 28.11. klo 21 TIPPA, klo 20 BIZI, dj Riku.....................................15/12,50 e (E*) to 29.11. klo 21 AJATTARA, Rokko-dj:t...........................................18/16,50 e (E*) pe 30.11. Klubin kreisi perjantai 23-05: dj Lipponen.........................................3 e to 6.12. Pakkahuone: POPEDA......................................................35/29,50 e (E) pe 7.12. Pakkahuone: POPEDA......................................................35/29,50 e (E) pe 14.12. Pakkahuone: MIKAEL GABRIEL, PASTORIPIKE.................26,50 e (E)

36