Aviisi 7/2018

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI AVIISI 7/2018

TORSTAINA 18. LOKAKUUTA 2018

V a pai ta h u o n e i ta

s u r i n aa j a pä r i n ä ä

l i k e t l aa r ii n

I

II

III

Tampereella on joku sata hotellia, ja lisää on tulossa. Mitä järkeä?

Aviisi vieraili Kuhmalahden tractor pulling -kisoissa.

Instagram murtaa taiteen ansaintalogiikkaa.

S is ä l ly s TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI AVIISI 7/2018 TAMYN ARKISTO

SILJA VIITALA

8 22 10 42

Opiskelijoiden vastarinta

sYNKKÄ JA KARU MEININKI

Vuonna 1968 yliopistolla kuohui. Kuvan lakko ei liity tapaukseen.

Vaihtoehtomusiikin tehtävä on kylvää kauhua yhteiskunnassa.

TÄNNE OLI TILATTU...

#BUSINESS #WELLNESS

Foodora polkee ruokaa ja kuskien oikeuksia.

Mihin sosiaalisen median influencerit oikein vaikuttavat?

TAMPEREEN SUOSITUIN YLIOPPILASLEHTI.

TEKIJÖITÄ PÄÄK I RJO I TU S TUIJA SILTAMÄKI Päätoimittaja

ESA KESKINEN TOIMITTAJA

Arvon edaattori, puhu meille suomea

J

Ympäripyöreydet tunnistaa esimerkiksi siitä, voiko niille keksiä järkevää vastakohtaa.

Vai voitko kuvitella, että jotkut edaattorit ilmoittaisivat tähtäävänsä siihen, että yliopistodemokratia olisi mahdollisimman sulkeutunutta ja autoritääristä? Tai että eri kampukset ajautuvat keskenään sotatilaan ja opiskelijoita syrjittäisiin mahdollisimman paljon?

Kun edaattoreiksi mielivien postaukset alkoivat hiljalleen täyttää Facebook-fiidiä, monet niistä olivat ympäripyöreydessään kuin ammattipoliitikon kynästä.

Esimerkiksi Vihreä lista lupasi edistää "avoimuutta" ja "yhdenvertaisuutta", Bosa puolestaan nimesi uuden edarin tärkeimmäksi tehtäväksi "yhteisen sävelen löytämisen eri kampusten ja toimintakulttuurien välille".

Samankaltaisia latteuksia löytyy poliittisen ja epäpoliittisen kentän kaikilta laidoilta.

Sitoutumattomien yhteiskuntatieteilijöiden joukossa haluttiin esimerkiksi "timanttista viestintää" ja asetuttiin "uusien rajapintojen" puolelle. Nuoret ihmiset ovat opetelleet puhumaan kuin keski-ikäiset konsultit.

Epämääräiset vaalipuheet eivät tarkoita, että edaattorit olisivat kelvottomia ihmisiä.

Politiikan kieli on usein ympäripyöreää, ja jargonia vastaan taisteleminen voi olla siihen tottumattomalle hankalaa. Politiikassa kieli on kuitenkin todella tärkeä työkalu, ja siksi siihen olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Opiskelijapoliitikonkin pitää pystyä kommunikoimaan äänestäjille, millaista politiikkaa ja miten hän oikein aikoo ajaa. Jargonin lateleminen on omiaan herättämään epäluottamusta jo ennestään niukkaa suosiota nauttivaa edustajistoa kohtaan. Näissä vaaleissa äänestysprosentti oli "huimat" 38, kun se yleensä on ollut viitisen prosenttia vähemmän. Moni ei äänestä, koska ei tiedä, mitä edari tekee ja mitä väliä sillä on. Epämääräinen kielenkäyttö ei auta asiaa.

Jos edaattorit haluavat toden teolla edistää "avointa" ja "demokraattista" ylioppilaskuntaa, heidän kannattaisi ensimmäiseksi luopua jargonista ja alkaa – kuten populistien rakastettu vaatimus kuuluu – puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jargon vieraannuttaa.

Edustajisto päättää "suurten linjojen" lisäksi myös hyvin konkreettisista ja tärkeistä asioista. Tärkeää työtä ei turhaan kannata piilottaa kryptisen kielen taakse.

os joku ei ole vielä kuullut, syyskuun lopussa järjestettiin edustajistovaalit. Niissä valittiin yhdistyvien ylioppilaskuntien ensimmäinen edustajisto, joka viime kädessä päättää sen, millaista toimintaa ja millä rahalla uusi ylioppilaskunta alkaa vuoden alusta alkaen harjoittaa.

Eniten paikkoja keräsi kampus- ja yliopistorajat ylittävä Tekijä-vaalirengas. Vaalien häviäjiä olivat poliittiset vaaliliitot, joskin Viva menestyi varsin hyvin.

Toimittaja Esa Keskinen analysoi vaalitulosta tämän lehden sivuilla 6 ja 7.

Koska oma napa on aina mielessä, me täällä Aviisin toimituksessa odotimme (väitetysti paskat housussa), että yhteinen ylioppilasmedia nousisi yhdeksi vaalien pääpuheenaiheista. No, ei noussut.

Mutta mikä sitten nousi? Sitä on hieman hankala sanoa.

Politiikan kieli on ympäripyöreää, ja jargonia vastaan taisteleminen voi olla hankalaa.

Kirjoittaja on freelancer, jolla on selittämätön perversio kirjoittaa kunnallisesta päätöksenteosta ja korkeakoulupolitiikasta.

SOHVA HUONEKALU Toimittaja Vanessa Valkama lahjoitti Aviisille sohvan. Se vau­ rioitui kuljetuksessa vain vähän.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi Yliopistonkatu 60 A, 2. kerros, 33100 Tampere Kannen kuva: Eino Ansio Lehden taitto: Tuija Siltamäki, Roosa Salminen.

Toimitus: Vastaava päätoimittaja Tuija Siltamäki, paatoimittaja@ aviisi.fi, 050 361 2853 Roosa Salminen, harjoittelija@ aviisi.fi, 044 361 0300 Lehden formaatti: lehtiuudistusryhmä, ulkoasu: Samuli Huttunen, Pauliina Lindell © Aviisi 2016 Ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, kari.kettunen@ pirunnyrkki.fi, 040 018 5853 Kustantaja: Tampereen yli­ opiston ylioppilaskunta ISSN 0358-9145 (painettu) ISSN 2242-0541 (verkkojulkaisu) Painopaikka: Alma Manu Oy, Painos: 4 000 kpl Verkossa: www.aviisi.fi Somessa: www.facebook.com/ aviisi, Twitter: @aviisi, Instagram: @aviisilehti

I

A V I I S I N S UUR S EL V I TY S !

Mitä ajatuksia vaalitulos herätti?

KOLU M N I KATRI KESKITALO TOIMITTAJA

Juhlista kotiin ennen keskiyötä

K

irjailija Edgar Allan Poen tunnettu novelli The Masque of the Red Death kertoo ruton riuduttamasta maasta, jossa osa eliitistä on eristäytynyt tarkasti vartioituun linnaan viettämään naamiaisia.

Vaikka Poen kertomus on fiktiivinen, istuu se hieman päivitettynä myös modernin Euroopan maihin, joissa uusnatsismi nostaa rumaa päätään.

Nyky-Suomen tapauksessa linnaan vetäytyneitä juhlijoita ovat tietysti hallituksemme poliitikot.

Tasatunnein soiva kello muistutti Poen juhlijoita ulkomaailman kauhuista, jotka lähestyivät vääjäämättä. Hyväosaiset juhlijat haluavat sulkea ne pois mielestään. Samankaltaista uhkaa vähättelevää ja poissulkevaa strategiaa tuntuu noudattavan myös maamme hallitus, vaikka äärioikeiston toiminta muistuttaa heitä siitä tasaisin väliajoin.

Toimiva strategia uusnatsismin kitkemiseksi ei ole kuitenkaan toiminnan vähättely vaan natsien toiminnan selkeä tuomitseminen. Toisin sanoen: jos haluaa puolustaa demokratiaa, on äärioikeiston totalitaariset ja rasistiset toimet tuomittava selkeästi.

Poen novellissa keskiyöllä naamiaisiin ilmestyy itse punaiseksi surmaksi naamioitunut kutsumaton vieras, jonka kuokkiminen koituu juhlijoiden kohtaloksi. Uusnatsi pyrkii puolestaan naamioitumaan hieman vähemmän ilmiselvästi, esimerkiksi "identitaarin”, ”roturealistin” tai ”valkoisen nationalistin” pukuihin. Jos natsi kuitenkin pääsee mukaan naamiaisiin, on jo liian myöhäistä. Siksi uusnatsin monet naamiot kannattaisi oppia tunnistamaan jo hyvissä ajoin.

Täällä meillä äärioikeiston liikehdintä näyttäytyy vielä pääasiassa mielenosoituksina ja rasistisena some-öyhötyksenä. Punainen surma ei ole vielä yltänyt poliittisiin bileisiimme saakka, mutta kello lyö pian kaksitoista.

Uusnatsien toimintaa olisikin korkea aika alkaa tuomitsemaan ja kitkemään, ettei käy niin kuin jenkeissä, joissa oranssiksi pelleksi naamioitunut linnanomistaja vain fiilistelee ulkona raivoavaa ruttoa.

"Vaalit ovat hyvä asia, mutta en itse äänestänyt. Tuntui, ettei ollut tarpeeksi ennakkotietoa ehdokkaista, enkä halunnut äänestää ketään tuttua. En tiedä lopputuloksesta. En ole siitä juuri mitään mieltä."

"Äänestin, mutta en koe vaaleja itselleni ajankohtaiseksi viimeisen opiskeluvuoden takia. Oli hyvä, että äänestäminen oli tehty mahdollisimman helpoksi. Ihmiset eivät ehkä tiedä, mitä merkitystä valituilla on."

SUSANNA TURPEINEN KIRJALLISUUSTIETEEN OPISKELIJA

JOANNA JOKELA SUOMEN KIELEN opiskelija

"Eivät olleet sen ihmeellisemmät kuin aiemmatkaan. Kuulin, että teekkareita valittiin aika paljon. Päätösten teon kannalta on ikävää, jos yksi ryhmä on enemmän edustettuna kuin muut.

"En ole vaaleista oikeastaan mitään mieltä.

Ei tullut äänestettyä, eikä järjestötoiminta ole kiinnostanut.

En näe sillä valtavaa merkitystä itselleni."

EMILIA PUSSINEN POLITIIKAN TUTKIMUKSEN opiskelija

M i t ä vi t t u a ?

MATIAS HEIKKILÄ VALTIO-OPIN opiskelija TEKSTI JA KUVAT: Roosa Salminen

Jo vuodesta 2002.

Kuinka helvetisti hotelleja Tampereelle tarvitaan?

T

ampereella ei ole valtavia laskettelukeskuksia tai kansainvälisesti merkittävää lentokenttää. Siitä huolimatta täällä on käsittämätön määrä hotelleja.

Tällä hetkellä hotelliksi tilastoitavia majoituslaitoksia on 25. Niissä on yhteensä 3 033 huonetta. Hotellien käyttöaste on 60,6 prosenttia, eli jokainen huone on tyhjillään keskimäärin kaksi yötä viidestä.

Ja lisää tulee. Yliopiston ja Tampere-talon naapuriin valmistuu ensi vuoden lopulla 229 huoneen Marriot-hotelli.

Miksi Tampereella on niin paljon hotelleja, pormestari Lauri Lyly?

Tampere vastaa käytännössä yksin koko Pirkanmaan hotellikapasiteetista. Hotel-

4

lit ovat melkein täynnä touko-syyskuun välisen ajan, kun tapahtumia on paljon. Silloin hotelleista on pulaa. Kaupungin etu on se, että lähes kaikki hotellit ovat kävelyetäisyydellä keskustasta. Siksi Tampereella on hyvä järjestää tapahtumia.

Onko Tampereella kannattavaa pitää hotellia?

Uskon, että niitä ei tänne tulisi, jos ne eivät olisi täällä kannattavia. Toki hiljaisimpaan aikaan joulu-helmikuussa hotellit ovat lähes tyhjillään.

Silloin täällä voisi olla enemmän tapahtumia.

Minne hotelleja on nyt vielä tulossa?

Marriotin lisäksi Kansi- ja areena -työmaalle rakennetaan hotelli. Keskustelua on käyty myös kahdesta hotellihankkeesta, jotka sijoittuisivat

Messukeskuksen (Pirkkahalli) lähelle, joko Tampereen tai Pirkkalan puolelle. Tulevaisuudessa mietitään myös Asemakeskuksen (Kansi- ja areena) ympäristöä. Siinä on varmaan hotelleille vielä tilaa.

Mikä on paras hotelli, jossa olet yöpynyt?

Tähän on kyllä tosi hankala sanoa, on tullut sen verran monta hotelliyötä vietettyä…

Tykkään sellaisista hotelleista, joissa on siisti ympäristö ja monipuolinen aamupala. Perusasiat pitää olla kunnossa.

Kuka on maksanut eniten hotelliyöpymisiäsi?

SAK ja Sähköliitto. Nykyään ei tule niin paljoa hotelliöitä, kun saa tehdä valtaosan töistä Tampereella.

Aapo Laakso

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

kas vot

Diplomi-insinööri miettii Tullikamarin ja Pakkahuoneen "suuria linjoja" TUIJA SILTAMÄKI teksti • EINO ANSIO kuva

S

yyskuun puolivälissä Tampereen Tullikamari juhli 30-vuotissyntymäpäiväänsä. Samoihin aikoihin osui toinenkin merkkipäivä. Tullikamarin "promoottori" Tero Viikari tuli taloon töihin 30 vuotta sitten.

Viikari pääsi työkkärin kautta uuteen kulttuurikeskukseen vahtimestarivalvojaksi. Pian sen jälkeen hän meni mukaan Tampereen elävän musiikin yhdistykseen. Viikari alkoi tuoda ulkomaalaisia bändejä Suomeen ja järjestää kiertueita. Osa niistä osui Klubille ja Pakkahuoneellekin.

Tullikamarille Viikari palasi "ihan vakitöihin" vuonna 2001.

Viikari toimi pitkään Tullikamarin ohjelmapäällikkönä. Hän ideoi ja tuotti konsertteja ja tapahtumia.

Muutama vuosi sitten Viikarista alkoi

kuitenkin tuntua siltä, että takki ja pää ovat käyneet tyhjiksi.

"Ideat rupes käymään vähän vähiin."

Osansa siinä oli myös Viikarin uniongelmilla. Uniapnea diagnosoitiin kymmenien vuosien piinan jälkeen viimein viime vuonna.

"Mä en oo muutenkaan saanu nukuttua ikuisuuksiin."

Viikari alkoi ajatella, että Tullikamarille on saatava uutta verta ja intoa, ennen kuin "touhu" alkaa latistua.

Ratkaisu löytyi aukion toiselta laidalta. Viikari tunsi Telakan ohjelmavastaavan Janne Laurilan entuudestaan ja alkoi houkutella häntä töihin Tullikamarille. Laurila ei sanonut ei ja on toiminut Tullikamarin ohjelmapäällikkönä nyt "kaks vuotta suunnilleen".

"Vuodet menee niin nopeesti. Se on vähän yhtä sumua. Välillä joutuu kattoon ikkunasta, että mikäs vuodenaika ny onkaan."

5

Tero Viikari Tampereen Kulttuurikamari Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Tullikamarin "promoottori".

Syntynyt Tampereella vuonna 1969.

Koulutukseltaan ympäristötekniikan diplomiinsinööri. Valmistunut Tampereen teknillisestä korkeakoulusta.

Tuli Tullikamarille ja Pakkahuoneelle töihin ensimmäisen kerran vuonna 1988 vahtimestariksi ja valvojaksi.

Viime vuosina Viikari on pyrkinyt jättäytymään Tullikamarilla taustalle ja keskittymään "suurien linjojen" miettimiseen. Siihen kuuluu pohtia esimerkiksi sitä, mitä Tullikamari ja Pakkahuone voisivat olla kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.

Elävä musiikki ja kulttuuri pysyvät toiminnan ytimessä, mutta sen rinnalla on Viikarin mukaan mietittävä muitakin palveluita. Tehtävää riittää.

Jatkuvaa kehittämistä vaatii myös 117-vuotias rakennus. Viikari haaveilee esimerkiksi Pakkahuoneen ikkunoiden uusimisesta ja Klubin kahden tolpan poistamisesta tai siirtämisestä. Ilmastointia pitäisi kehittää, ripustuspisteitä lisätä ja niin edelleen.

"Toistakytä vuotta sitten sanoin ääneen, että jotenkin tuntuu, että tästä talosta tulee mun elämäntyö. Emmä sitä mahdottomana pidä, että tästä eläkkeelle jäis."

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Kas näin lentävät poliittiset listat ulos edarista! Lisää vaalien keskeisiä tuloksia osoitteessa aviisi.fi.

Mitä jäi käteen edarivaaleista?

Tampereen yhdistyvien ylioppilaskuntien ensimmäinen edustajisto valittiin syyskuun lopussa. Minkälainen porukka alkaa rakentaa uutta ylioppilaskuntaa ja miten? Aviisi perkasi vaalien tulokset.

ESA KESKINEN teksti • 123rf kuva

6

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

1.

Epäpoliittisuus vallalla edustajistossa

Vaalien murskavoittoon ylsi Tekijä-vaalirengas, joka koostui nykyiset kampus- ja yliopistorajat ylittävistä vaaliliitoista.

Tekijän kauppatieteilijöiden, teekkareiden, yhteiskuntatieteilijöiden ja lääketieteilijöiden muodostaman ehdokasvalikoiman yleistasoinen sanoma järjestötoiminnan edistämisestä ja kaikkien yhteisestä ylioppilaskunnasta ilmeisesti vetosi äänestäjiin. Kun Tampereen ylioppilaskunnan Tamyn ja Tampereen teknillisen ylioppilaskunnan TTYY:n opiskelijakulttuurit kohtasivat, kannatti etsiä pienintä yhteistä nimittäjää.

Epäpoliittisuudesta huolimatta (tai juuri sen takia) äänestysprosentti nousi selvästi. Äänestysprosentti oli tänä vuonna 38,91%. Viime vuoden keskiarvo oli 33,4%.

2.

3.

Kiitakapuloina jäsenmaksu ja vaikuttaminen

4.

Still better than tampere 3

Edustajisto valitsee syksyn aikana muun muassa ylioppilaskunnan ensimmäisen hallituksen, linjaa budjettia ja toimintasuunnitelmaa sekä päättää ylioppilaskunnan brändistä ja visuaalisesta ilmeestä.

Radio Moreenin järjestämässä vaalitentissä ehdokkaiden välillä löytyi hajontaa jäsenmaksuista, valtakunnallisesta vaikuttamisesta ja siitä, miten eri tieteenalojen opiskelijat saadaan pelaamaan samassa tiimissä.

Kärjistetysti sanottuna Oikeisto-opiskelijoiden lisäksi teekkariehdokkaat ja kauppatieteiden ehdokkaat kannattavat ylioppilaskunnalle kapeampaa roolia, kun nykyisen Tampereen yliopiston sisältä nousseet humanistis-yhteiskuntatieteelliset ehdokkaat ja punavihreät ehdokkaat kannattavat laajempaa yhteiskunnallista osallistumista.

Ylioppilaskunnan automaatio- eli niin sanottu pakkojäsenyys jäsenmaksuineen noussee keskusteluihin, sillä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti hiljattain alkaa ajaa vapaaehtoiseen jäsenyyteen siirtymistä.

Eroja on myös siinä, miten edustajat suhtautuvat ylioppilasmedian rooliin ja tarpeellisuuteen. Kukaan ei kampanjassaan varsinaisesti vastustanut ylioppilaslehteä, mutta sen roolia tullaan pohtimaan uudelleen.

Vaalivalvojaisissa Kahden Tähden Teekkareiden kärkiehdokas Juho Köykkä pohti digitaalisen ylioppilasmedian mahdollisuuksia ja esimerkiksi vlogien tyyppisiä sisältöjä. Vivan ääniharava Ilona Taubert taas totesi vihervasemmiston kannattavan itsenäistä ylioppilaslehteä, joka tekee journalismia, eikä ole vain ylioppilaskunnan tiedotusväline.

Poliittiset vaaliliitot hävisivät

Poliittiset listat menettivät paikkoja. Se voi olla seurausta kahdesta asiasta. Ensinnäkin puoluepolitiikka on vähentynyt opiskelijapolitiikassa. Toisaalta yhdistyvä äänestäjäkunta on entistä monipuolisempi.

Niinpä TaY:n poliittisten listojen menettämät paikat siirtyivät melko suoraan TTYY:n listojen ehdokkaille.

Vaikka yksittäisistä vaaliliitoista eniten paikkoja sai viisi edustajaa läpi saanut Viva – Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto, sekin menetti yhden paikan viime vaaleista. Viva säilyi silti suurimpana liittona ja se muodostaa todennäköisesti vastaparin Tekijä-renkaan liitoille.

Viva kannattaa esimerkiksi vahvaa edunvalvontaa, mikä ei ole Tekijä-renkaan teekkariliitoille tai Vapaaboomareille keskeinen teema.

Kokonaan edarista tippuivat demarit ja keskusta.

Ne menettivät ainoat paikkansa. Oikeisto-opiskelijat, eli entinen kokoomus, sai yhden paikan. Suurimman tappion kärsi vihreät. Heillä paikkoja on enää kaksi, kun edellisissä Tamyn vaaleissa Vihreä lista sai viisi paikkaa.

Edustajistoon valittiin 19 TTY-taustaista opiskelijaa ja 30 TaY-taustaista opiskelijaa. TTYY:n sisältä lähteneet vaaliliitot säilyttivät keskimäärin TTYY:n edustajiston paikkamääränsä. Vuodenvaihteen jälkeen kaikki valitut ehdokkaat ovat kuitenkin Tampereen ylioppilaskunnan edustajiston edaattoreita.

Ulospäin näyttää siltä että yhdistyminen on edennyt ilman isompia riitoja. Myös käytäväpuheiden perusteella sulautumiseen suhtaudutaan avoimin mielin.

Ylioppilaskuntien yhdistyminen ja opiskelijakulttuurien kohtaaminen ei olekaan ollut ainakaan tähän mennessä yhtä sotkuista suhmurointia kuin itse korkeakoulujen yhdistyminen.

7

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Ennen oli huonommin Tamy järjesti 50 vuotta sitten lukukausimaksulakon. Se oli siitä harvinainen protesti, että sillä oli jotain oikeita seurauksia. 2010-luvulla "nuorisoa" on tutkijoiden mielestä huomattavasti vaikeampi saada osallistumaan.

TIINA HEIKKILÄ teksti • TAMYN ARKISTO kuva

T

amy järjesti 50 vuotta sitten lukukausimaksulakon, joka johti voittoon eli lukukausimaksujen korotuksen perumiseen. Lakko oli organisoitu, valtavirtainen massaliike, joka toteutti tehtävänsä. Lukukausimaksunsa maksoi lakkosyksynä 1968 vain alle seitsemän prosenttia opiskelijoista.

Vuoden 1968 yliopisto oli konservatiivinen ja keskusjohtoinen paikka. Tiedekunta tarkoitti professoreja, jotka päättivät kaikesta. Opiskelijat olivat pitkään halunneet mahdollisuuden vaikuttaa asioihinsa.

Maksulakko oli osa yhteiskunnallisen heräämisen länsimaista huippuvuotta.

Erityisesti nuoret ja opiskelijat haastoivat auktoriteetteja ja autoritäärisiä järjestelmiä. Mielenosoitukset olivat väkivaltaisia. Ideologioita tai puoluepolitiikkaa ei pelätty. Radikaaleja demokratiauudistuksia vaadittiin yliopistoissa, työpaikoilla, kunnissa ja valtioissa.

Vuosi 1968 esi-ja jälkihöyryineen loi ilmapiirin, josta syntyivät liberaalin länsimaailman peruskalusto: ympäristöliike, feminismi, ihmisoikeudet, sekä talouskasvun ja kulutuksen kritiikki.

Samoin syntyi rauhanaktivismi sivareineen.

Kehitysmaistakin kiinnostuttiin.

Suomessa vuoden 1968 radikalismista muistetaan Vanhan valtaus. Helsingin yliopiston opiskelijat valtasivat oman ylioppilaskuntansa ylioppilastalon.

Tampereen yliopiston historian kirjoittanut Mervi Kaarninen pitää Tampereen lukukausimaksulakkoa merkittävämpänä kuin Vanhan valtausta. Lakko suunniteltiin jo ennen kuin tiedettiin, tarvitaanko sitä.

"Lakko nopeutti opiskelijoiden mukaanpääsyä hallintoon. Lakossa on kysymys muustakin kuin maksuista. Se vaikutti yliopiston valtiollistamiseen", Kaarninen sanoo.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin nuorisotutkijat ja politiikantutkijat sanovat, että nuoria on vaikeaa saada osallistumaan. Ideologiat eivät näy julkisesti yliopistollakaan. Tamyn hallopedi-

paikoille hakee pari ihmistä, puolet heistäkin pakotettuina. Tampere 3 -prosessista keskustellaan silti vilkkaasti käytävillä ja sosiaalisessa mediassa.

Niin 1968 kuin 2018 on lyöty lakikirjaa pöytään: T3-prosessia kritisoidaan perustuslain ja yliopistolain vastaiseksi. Konsistorin jäsen Ilona Taubert on vienyt konsistorin päätöksiä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 1968 maksulakossa taas vedottiin hintasäännöstelylakiin, jota oli rikottu, kun opiskelijoita ei ollut tiedotettu korotuksesta ajoissa.

Tamyn arkistossa on todella paljon tällaisia kuvia.

Jotain vastaan tässäkin vimmatusti protestoidaan.

Maksulakon taustat 1968 Tampereen yliopisto oli yksityinen laitos.

Se peri lukukausimaksuja, joista muodostui noin viidesosa yliopiston tuloista.

Maksu oli euroiksi muutettuna 230 e ja sitä oltiin korottamassa 276 euroon.

Lukukausimaksut poistuivat 1974 valtiollistamisen yhteydessä.

8

Maksulakko oli poikkeuksellinen, koska sillä saatiin tuloksia.

Oikeustieteen professori Pauli Rautiainen on seurannut T3-prosessia läheltä. Hän on antanut lainoppineen lausuntoja Tampereen yliopiston hallitukselle ja konsistorin jäsenille Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kautta. Entisenä opiskelijajärjestöaktiivina hän tuntee yliopistopolitiikan historiaa.

1960-luvun lopussa oli kollektiivista liikehdintää ja vääntövoimaa, jota onnistuttiin käyttämään loppuun saakka, Rautiainen vertaa T3-prosessia ja vuoden 1968 maksulakkoa: "Tässä ajassa sellaista vääntövoimaa ei ole. Suhde kollektiiviseen liikehdintään ja politikkaan yliopistolla on toisenlainen."

Joukkoliikettä ei synny, koska valtavirta ei näe itseään osana historian ketjua ja laajempaa liikettä.

"Tässä ajassa ollaan haluttomia samaistua osaksi kollektiivista tekoa, kun 1960-luvulla taas haettiin hyvässä pahassa tällaista poliittista kollektiivista tekoa."

Yliopistotutkija, konsistorin jäsen Hanna Kuusela on uinut T3-kuviossa syvällä.

Kuusela sanoo, että asiat yliopistokentällä ovat olleet pitkään niin hyvin, että tahto ja kyky taistella ovat rapautuneet. Ihmisille on epäselvää, pitäisikö vanhat rakenteet säilyttää vai keksiä yliopisto uudelleen. Keskeneräisistä asioista ei saa puhua eikä tehtyjä päätöksiä kritisoida.

"Nykyään päätöksenteko toimii niin, että todellisia päätöksenteon hetkiä on vaikea hahmottaa.

Mukana on tarkoituksellista hämärtämistä. Kun päätöksenteon hetki ja paikka hämärtyy, on vaikeampaa esittää vaihtoehtoa", Kuusela sanoo.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

T A M YN H I S TOR I A A / 1 9 8 5 –1 9 9 5

Talousvaikeuksia ja urheilua Kuva: Tamyn arkisto

V

uodesta 1985 vuoteen 1992 Tamy oli pääomistajana Radio 957:ssä, joka oli ensimmäinen tamperelainen paikallisradio.

Radiohanke on jäänyt ylioppilaskunnan historiaan taloudellisten ongelmien aiheuttajana, sillä mainosradion pyörittäminen oli odotettua vaikeampaa liiketoimintaa.

Ylioppilaskunta oli mukana syyskuussa 1987 valmistuneen ja 1990-luvulla laajennetun liikunta- ja palvelutalo Atalpan perustamisessa. Atalpalle oli tarvetta, sillä urheilu kasvatti suosiotaan opiskelijoiden keskuudessa 1980-luvulla. Sähly nousi erityisesti yliopistolajiksi läpi Suomen. Tamperelaiset kauppatieteiden, historian ja aluetieteen opiskelijat jopa voittivat 1986 sählyn epävirallisen opiskelijoiden Pohjoismaiden mestaruuden Manse United -joukkueellaan.

Opintotuen ostovoima laski läpi 1980-luvun. Tamy piti sosiaalipoliittisia aiheita esillä esimerkiksi 1989 Toimeentulopäivillä, joilla keskusteltiin kansalaispalkasta sekä ohjeistettiin toimeentulotuen hakemiseen. 1990-luvulla lama ja niukkuus iskivät opiskelijoihin. YTHS:n mielenterveysneuvonnan potilasmää-

TA M YPÄ I V ÄK I RJ AT

Halolla päähän!

K

aksi kuukautta täynnä Tamyn kansainvälisten asiain ja vaikuttamistyön asiantuntijana! Uusi tittelini on pitkä, vaan kokemus vielä lyhyt. Olen kuitenkin jo oppinut puhumaan sujuvasti muun muassa lipasta eli linjapaperista, jota on luonnosteltu toimistolla ahkerasti. Eilen opin myös, mitä halko tarkoittaa Tamy-slangissa (hallituksen kokousta). Silti uutena asiantuntijana joutuu vielä usein sietämään sitä tunnetta, että on kuin halolla päähän lyöty.

Viime viikkoina valtakunnalliset edunvalvonta-asiat ovat näkyneet työarjessa etenkin SYL:n kautta. Syyskuun lopussa pakkauduimme junaan ja matkasimme Vaasaan SYL:n syysseminaariin. Kahden päivän seminaari oli mitä loistavin initaatio ylioppilasliikkeeseen kautta maan. Odotin näkeväni piinkovia opiskelijapoliitikkoja ja teräviä kyynärpäitä, mutta vaikutuin hyvästä yhteishengestä ja draivista saada asioita aikaan.

Ensi vuonna SYL tulee panostamaan kansainvälisten opiskelijoiden osallistamiseen ylioppilasliikkeeseen, mitä myös uudessa ylioppilaskunnassa tulemme tervehtimään ilolla.

Tulin Tamyyn todella jännittävään aikaan.

Työhuoneeni ikkunasta tuijottelen usein alma maternini vanhaa päärakennusta ja pohdin vimmatusti, mitä sen sisällä erilaisissa johto- ja työryhmissä tapahtuu.

Vuoden loppu tulee nopeasti, mutta vielä vaaditaan paljon työtä, ennen kuin kahden yliopiston ja ylioppilaskunnan yhdistyminen on tosiasia. Välillä hirvittää, mutta todennäköisesti aurinko nousee vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. Paitsi Utsjoella.

ANNE MÄKI-RAHKOLA KIRJOITTAJA ON tamyn kv-asioiden ja vaikuttamisen asiantuntija.

rät lähtivät kasvuun. Opiskelijoiden toimeentulojärjestelmässä tapahtui lopulta muutos parempaan 1992, kun lainarahan osuutta laskettiin ja opintorahaa korotettiin.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä kasvoi Suomessa Euroopan yhdentymiskehityksen myötä. Tamy tutoroi Tampereelle saapuneita opiskelijoita ja järjesti tutustumistilaisuuksia. Olennaisimmat aterimet sisältävää aloituspakkausta on tarjottu kansainvälisille opiskelijoille 1990-luvun puolivälistä asti.

MIKKO LAMPO Kirjoittaja OLI TAMYN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA VUONNA 2017.

NÄ I N ON !

Anteeksi, keitossani ei ole kärpästä!

J

uvenes julkisti vuoden alussa, että se aloittaa ensimmäisenä opiskelijaruuan tuottajana hyönteisruuan tarjoamisen. Uutinen ei ehtinyt valtamedioihin, ennen kuin Talouselämä uutisoi HYY Yhtymän tuovan Helsingin yliopiston ravintoloihin hyönteisbolognesen.

Mutta missä luuraavat Juven hyönteispihvit? Niitä on kerran bongattu, mutta sen jälkeen ne ovat kadonneet.

Hyönteisistä on jo vuosien ajan povattu lihan korvaajaa.

Kuusijalkaisten viljelyn pitäisi

9

pysäyttää ilmastonmuutos ja lopettaa nälänhätä. Vaikka vuodenvaihteesta lähtien Suomessa on voinut toimia hyönteistuottajana ja ostaa hyönteisleipää lähimarketista, eivät ötökät ole siirtyneet perus-Tompan arkiruokaan.

Jos hyönteisten syönti on avainasemassa maailman pelastamisessa, pitäisi jokainen opiskelija saada heinäsirkkapatojen äärelle.

Yleisesti ottaen lihankorvikkeiden käyttö on ollut yliopiston ravintoloissa mallikasta.

Erilaisia soijavalmisteita on

käytetty monipuolisesti ja välillä ujutettu sekaanilinjaston kin ruokiin. Yliopistoruokailu on helppo tapa vähentää lihankulutusta.

Vaikka tällä hetkellä hyönteisiä voi bongata pääosin salaatin seasta, toivon tulevaisuudessa lisää kärpäsiä ruoka-annoksiin.

NELLY KIVINEN KIRJOITTAJA ON tamyn HALLITUKSEN JÄSEN.

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Keep pushing!

Foodoran ruokalähetit polkevat ympäri kaupunkia ja toimittavat annoksia kipeille ja krapulaisille. Samaan aikaan Foodora polkee lähettien oikeuksia.

T

MINEA KOSKINEN teksti • ANTTI YRJÖNEN kuvitus

amperelainen Johanna Valta aloittaa työvuoronsa ja avaa puhelimestaan ruokalähettifirma Foodoran sovelluksen. Siinä on kartta, jonka sisälle piirrettyyn alueeseen hänen täytyy mennä. Sovellus kirjaa Vallan sisään, ja hän voi alkaa ottaa vastaan tilauksia.

Tilauksia täytyy odottaa alueen sisällä, mutta ei missään tietyssä paikassa. Valta saa ilmoituksen, kun joku tilaa sovelluksella ruokaa. Kun hän nappaa tilauksen noutoon, sovellus alkaa laskea matka-aikaa ravintolaan. Ravintolassa Valta kuittaa tilauksen noudetuksia, ja sovellus kertoo uuden suunnan: tilauksen vastaanottajan osoitteen.

"En suoraan sanottuna tiedä, missä meidän rajat menee. On täytynyt mennä Pispalan taakse Epilään ja toisessa suunnassa Kissanmaalle", Valta kertoo.

Kerran hän pyöräili Kalevaan viemään tilausta ja tarttui sen jälkeen uuteen tilaukseen. Ravintolassa selvisi, että se täytyy viedä Epilään, toiselle puolelle kaupunkia.

"Kysyin, onko ketään autokuskia. Ei ole mitään järkeä ajaa ylämäkiä suuntaansa", Valta sanoo.

Ei ollut, vastattiin.

lähetti on suoriutunut työvuoroistaan. Yritys mittaa sovelluksen kautta esimerkiksi sitä, miten monta tilausta lähetti on toimittanut tunnissa ja kuinka nopeasti hän hakee tilaukset ja vie ne asiakkaille.

Aviisi haastatteli tätä juttua varten kolmea Foodoran entistä lähettiä. Yksi heistä esittelee sähköpostia, joka kertoo hänen selviytyneen tehtävistään keskiarvoa huonommin.

Nopeimmin suhannut kärki ylsi edellisessä kuussa 23 kilometrin tuntivauhtiin ja vietti asiakkaan luona vain kaksi ja puoli minuuttia. Nopein kymmenys nappasi tilaukset keskimäärin neljässä sekunnissa.

"Keep pushing", lukee viestin alussa.

Lähettäjä ei ole ihminen, vaan rider-alkuinen sähköpostiosoite. Yhtiö käyttää metriikkaa työvuorojen jakamiseen.

Vuorolista tulee näkyviin viikkoa aikaisemmin, keskiviikkona kello 10. Tästä satsista saavat napata vuoroja parhaiten suoriutuneet kuskit. Jäljelle jääneet vuorot, jos niitä on, tulevat jakoon toiselle ryhmälle kello 15.

Kolmas ryhmä on eräänlainen paitsio, jonne ei yleensä riitä vuoroja lainkaan.

"Mulle on sanottu, että kannattaa tehdä sunnuntaivuoroja, niin rating paranee", sanoo Johanna Valta.

Ravintolassa tilaus kannattaa kuitata kuljetukseen vasta, kun ruoka on valmiina edessä. Se johtuu sovelluksen tavasta laskea toimitusaikoja. Sovellus ikään kuin

Kun Foodoran lähetti ilmestyy ovelle, hän ei mielellään jää juttelemaan. Lähetin tärkein ominaisuus on nopeus.

Foodora kertoo kerran kuussa sähköpostilla, miten

10

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Oxfordin Internet Instituten tutkija Jamie Woodcock on tehnyt kenttätyötä Deliveroo-lähettien parissa Lontoossa.

Hän puhui tutkimuksestaan Suomessa viime elokuussa.

Woodcock vertaa sovelluksen valvontaa Jeremy Benthamin 1700-luvulla keksimään vankilamalliin, Panoptikoniin, jossa vankeja voi valvoa ilman, että he tietävät, milloin. Deliveroon "panoptikon" perustuu algoritmiin.

Woodcockin mukaan Deliveroon malli on yhdistelmä nykyajan prekaaria työtä ja teknologista valvontaa. Lähetti ei välttämättä tiedä, mitä kaikkea tietoa hänestä kerätään ja miten sitä käytetään.

"Se perustuu rangaistuksen uhkaan. Neuvottelulle ei ole tilaa, joten työntekijöiden ainut vaihtoehto on mennä lakkoon", Woodcock selittää.

Mutta kun työntekijät menevät lakkoon, yrityksellä on hankaluuksia hallita toimintaa.

"Toisin kuin perinteisissä yhtiöissä, johto on automatisoitu."

Foodoran puolesta kysymyksiin vastaa Delivery Hero Finland Oy:n markkinointipäällikkö Nora Särkkä.

"Lähettikumppanimme ovat meille erittäin tärkeitä ja heidän tyytyväisyytensä on yksi pääfokuksistamme”, hän kirjoittaa sähköpostitse. Lähetit edustavat hänen mukaansa laajaa joukkoa.

"Etenkin joustavuus on yksi olennainen asia, jota kumppanimme kaipaavat ja jota me pystymme tarjoamaan."

Särkän mukaan sisäinen keskustelu on alkanut lähettien kanssa. Johanna Valta onkin saanut mediahuomiota koskevan sähköpostin, jonka on lähettänyt anonyymi deliverypartner-alkuinen sähköposti. Allekirjoittajana on Foodora Finland Oy. Valta on allekirjoittanut Foodoran tarjoaman uuden sopimuksen. Se piti tehdä sähköisesti. Valta korostaa, että hänen asemansa on parempi kuin niiden lähettien, jotka eivät kuulu Suomen sosiaaliturvaan.

kuvittelee, että lähetti seisoo ravintolassa toimettomana.

Sovellukselle ei esimerkiksi voi kertoa, että kolmas ruokaannos ei mahdu lämpölaukkuun.

"Systeemi ei tiedä, minkä kokoisia tilaukset ovat."

Tilauksia koordinoivat saksalaiset ajojärjestelijät, dispatcherit. Heihin on Vallan mukaan vaikea saada yhteyttä.

Kun yhtiö aloitti Suomessa, sillä oli suomalainen toimitusjohtaja. Ville Vasaramäki lupasi tiedotteessa, että työajan saa valita lähes vapaasti ja tuntipalkka on parhaimmillaan 15 euroa. Kesäkuussa 2016 Foodora pärjäsi Ylen mukaan palkkioissa ja eduissa kuin kilpailijaansa Wolt.

Suunta on ollut työntekijän kannalta alaspäin. Työsuhteet ovat muuttuneet toimeksiantosopimuksiksi, lähettejä on rekrytoitu yli tarpeen, ja yhteiset tilat ovat kadonneet kaupunkien keskustoista.

Tänä vuonna yhtiö kertoi alentavansa freelancelähettien tuntipalkkiota kahdeksasta eurosta seitsemään.

Toinen osa lähetin tuloa ovat tilauskohtaiset maksut, joita yhtiö vastaavasti korotti 20 senttiä, 2,20 euroon.

Kaikkien Aviisin haastattelemien lähettien mielestä kyseessä on palkkion alennus. Tilauksia voi kuljettaa kaksi tai kolme tunnissa, ja vuoro kestää kolmesta kuuteen tuntia. Tyypillisestä neljän tunnin vuorosta saa silloin 45 euroa.

Joukko lähettejä on liittynyt kampanjaan, joka vaatii muun muassa palkkion alennuksen perumista. Kampanjalla ei ole nimettyä vastuuhenkilöä, mutta sen WhatsApp-ryhmään kuuluu reilut 30 henkilöä.

Kampanja hakee esikuvaa Berliinistä ja Lontoosta, joissa Foodoran ja toisen lähettifirman Deliveroon työntekijät protestoivat toukokuussa 2018. Muutama sata Deliverookuskia järjesti jo elokuussa 2016 lakon WhatsApp-ryhmän kautta. Myös Uberin ruokalähetit ovat järjestäneet noin 200–300 ihmisen mielenilmauksen.

11

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Annika Niskanen on haaveillut Joutokumpuprojektista jo monta vuotta.

OUTO

Finlaysonille perustettiin "vinksahtanut lomaparatiisi" Finlaysonin alueelle aukesi tilataideteos, jossa vierailija pääsee pelaamaan minigolfia ja soutamaan muoviaallokossa. Mistä on kyse?

PETRA VIITANEN teksti • EINO ANSIO kuvat

H

ylätyillä leluilla koristeltuja kirjaimia.

Kuukuppipaketteja punaisen kankaan yläpuolella. Päivänvarjojen varjottomia raakileita. Tätä on Joutokumpu, yhdentoista taiteilijan luoma tilateos.

Finlaysonin alueelle avattu taidemaailmaa on inspiroinut erityisesti kertakäyttökulttuuri. Suuri osa taideinstallaatioiden materiaaleista on kierrätettyjä.

"Yleisajatuksena on ollut, että jokin arkinen tai roska muuttuu joksikin muuksi", kertoo Joutokummun tuottaja ja taiteilija Annika Niskanen.

Niskanen on haaveillut projektista useamman vuoden ajan.

Kun hän sai puolitoista vuotta sitten Taiteen edistämiskeskukselta taitelija-apurahan, lähti kaikki etenemään rytinällä. Osa taiteilijoista on ollut mukana alusta asti, viimeiset ovat tulleet mukaan puoli vuotta sitten.

Tilateoksessa on Niskasen lisäksi mukana kymmenen muuta taiteilijaa. Heitä on yhdistänyt kiinnostus siihen, miten kävijä voi osallistua teokseen. Joutokummussa voi esimerkiksi mennä Eero Erkamon soutulaitteen avulla "souturetkelle muoviaallokkoon" tai hakata Johannes Vartolan nyrkkeilysäkkiä.

Osallistamisen lisäksi tekijöitä on yhdistävät ympäristö-, kulutus- ja ilmastonmuutosteemat. Teemoja on lähestetty leikin kautta ja "tietyllä tavalla överisti".

"Tässä on pohjalla se, että meidän elämä on niin mukavaa, ettei voida vaikuttaa ilmastokysymykseen, koska ei haluta mennä mukavuusalueen ulkopuolelle", Niskanen toteaa.

Hänen mukaansa tilateoksessa ollaan ristiriidan äärellä. Ihmiskunta on viisas, luova ja täynnä potentiaalia, mutta onnistuu silti tuhoamaan kaiken. Ihmiset pyörivät hänen mielestään kehää, jossa haaveillaan jatkuvasti, ja aina ajaudutaan uuteen epäonnistumiseen.

12

Joutokummussa ei ole kyse niinkään siitä, että vierailija päätyisi opetustuokion keskelle, vaan että hän saisi jonkinlaisen aistikokemuksen, jota ei muualta voi saada.

"Fiilikset voivat olla kurjia ja surullisia samalla, kun iloitsee siitä, että pääsee leikkimään. Aikuiset ja lapset kokevat varmasti paikan eri tavalla", Niskanen sanoo.

Joutokumpuun on ilmainen sisäänpääsy, ja Niskanen toivookin, että sinne eksyttäisiin lounastunnilla tai hetkeksi istuskelemaan. Hän kuvailee paikkaa vinksahtaneeksi lomaparatiisiksi, jossa voi hetkeksi kaivautua johonkin toiseen todellisuuteen.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Nyt on sinun aikasi vaikuttaa!

Uudistamme Nysse-linjaston, jotta joukkoliikennettä olisi mahdollisimman helppo ja vaivaton käyttää, kun ratikka aloittaa liikennöintinsä sinisten bussien rinnalla vuonna 2021.

Uudistusta työstetään Linjasto2021 -projektissa. Suunnittele kanssamme paras linjasto. Odotamme kommenttejasi lokakuun loppuun mennessä.

» nysse.fi

Linjasto2021

Joutokumpu-nimitys viittaa joutumaan lisäksi joutenoloon.

Niskanen kertoo, että on ollut jo kauan kiinnostunut roskista ja jätteestä. Keskustellessaan muiden taiteilijoiden kanssa hän on huomannut, että kertakäyttökulttuuri ulottuu muuallekin kuin pelkkään materiaan.

"Nykyään tuntuu siltä, että ihmisetkin ovat vain kertakäyttötuotteita, jotka poltetaan loppuun, ja pakasta otetaan uusi tilalle."

Myös Joutokummun nimessä on huomioitu se. Sen lisäksi, että "joutokumpu" viittaa joutomaahan, yhdistyy siihen joutenolo. Vinksah-

Joutokummussa on mukana yksitoista taiteilijaa.

taneessa lomaparatiisissa voi pelata minigolfia tai mennä vaikkapa piknikille.

"Se on vähän niin kuin kuva keskiluokkaisuudesta", Niskanen sanoo.

Hänen mukaansa joutilaisuus on etuoikeus, asia jota tavoitellaan, mutta samaan aikaan se on osalle ihmisistä kirous: merkki siitä, ettei enää kelpaa mukaan yhteiskuntaan.

"Kyllä mä prekaarin työn tekijänä pelkään, että jos vaikka sairastuu tai tulee muita isoja vastoinkäymisiä niin mitä, jos muuttuu turhaksi – ihmisroskaksi."

Joutokummun taiteilijat Anastasia Artemeva Eero Erkamo Steve Maher Riikka Niemistö Annika Niskanen Lauri Niskanen Johannes Rantanen Anne Roininen Elina Tiainen Niko Tiainen Johannes Vartola

13

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

II

Mennäänpäs tyttö kahville!

Aviisi vei vuoden kesäheilan Iiris Suomelan treffeille ja kysyi, miten tuollainen pieni tyttö oikein jaksaa päivästä toiseen jatkuvaa seksismiä ja mitä sille pitäisi tehdä.

TUIJA SILTAMÄKI teksti • ANTTI YRJÖNEN kuvitus

14

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

I

iris Suomela vaikuttaa epäluuloiselta.

“Onko tämä jokin temppu?”

Ei. Nämä ovat treffit.

Suomelan epäluuloon on syynsä. Tammelan Kahvikeidas vaikuttaa vihreästä näkökulmasta katsottuna suorastaan ympäristövihamieliseltä.

Kahvi tarjoillaan kertakäyttöisistä muovimukeista, kestokuppeja tai edes pahvimukeja ei näy. Kaura- tai soijamaitoa ei tietenkään ole, sämpylätkään eivät ole vegaanisia.

Ja politiikassa tällaisilla asioilla on väliä.

Viime vuonna puolueen puheenjohtaja Touko Aalto kaatoi Helsingin Sanomien toimittajan nähden kahviinsa ehtaa lehmän maitoa vaikka – kääk! – ilmoittaa olevansa vegaani! Kahvihetkestä “revittiin” huumoria päiväkaupalla.

Suomela lorauttaa kahviinsa rohkeasti eläinperäistä maitoa ja valitsee juusto-kananmuna sämpylän. Pöydässä Suomela hihittää.

“Kardinaalimoka… Muovimukista joi… Tämä on varmaan Tampereen ainoa paikka, jossa edes on muovimukeja! Hirveää kamppailua tamperelaisen torikulttuurin ja vihreiden vegaanien välillä…”

Viime joulukuussa eduskunnassa vietettiin pikkujouluja. Niistä juhlista tuli Teuvo Hakkaraiselle kohtalokkaat.

Kokoomuksen kansanedustaja Veera Ruoho tuli eduskunnan kuppilaan tauolle kesken pitkäksi venyneen täysistunnon. Samaan aikaan osa edustajista vietti pikkujouluja. Pian Ruohon ja kokoomuksen kansanedustajan Kari Tolvasen seuraan liittyi selvästi päihtynyt Hakkarainen, joka otti Ruohosta kuristusotteen ja suuteli väkisin.

“Sainpas pussattua Veeraa”, Hakkarainen oli hihkaissut.

Ruoho ei ollut yhtä innoissaan. Hän teki Hakkaraisesta rikosilmoituksen. Kesäkuussa Hakkarainen tuomittiin seksuaalisesta ahdistelusta ja pahoinpitelystä sakkorangaistukseen.

Ruoholle ropisee vihapostia.

Tapauksesta tuli pian ääriesimerkki politiikan kulisseissa esiintyvästä seksuaalisesta ahdistelusta ja seksismistä.

Yleensä julkisuuteen kerrotut kokemukset ovat arkisempia: tuijotetaan tissejä hississä tai puhutaan ulkonäöstä asioiden sijaan.

Esimerkiksi: Kymmenen vuotta sitten Helsingin Sanomat kertoi, että eduskunnan naispuoliset työntekijät kohtaavat työpaikallaan seksuaalista häirintää. Tuolloin tilille vaadittiin niin sanottua kalapuikkoviiksi-sektoria, eli rasvaisia vitsejä kertovia huonosti käyttäytyviä eduskunnan miehiä.

Osa nimetyistä miehistä oli syytöksistä pöyristyneitä.

He eivät kokeneet tehneensä mitään väärää. Tarkoitus oli vitsailla eikä loukata.

Reaktio oli tyypillinen. Tekijän ja kokijan kokemus tapahtumien kulusta voi olla hyvin erilainen. Hakkarainenkin väitti oikeudessa pahoinpitelyä karhunhalaukseksi.

(Ruoho kärsi jo ennen välikohtausta niskavaivoista, ja Hakkaraisen “karhunhalaus” pahensi niitä.)

24-vuotiaaksi ihmiseksi Suomelalla on varsin vakuuttava ansioluettelo. Hän on Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja Vihreiden nuorten puheenjohtaja. Hän on ehdolla eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa, edustajistovaaleissa hän meni tietenkin heittämällä läpi.

Näyttöjäkin on jo kertynyt. Vuoden 2017 kuntavaaleissa Suomela sai 1 981 ääntä eli kahdeksanneksi eniten Tamperella. Taakse jäivät esimerkiksi entinen opetusministeri Jukka Gustafsson (sdp) ja entinen kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr). Urahtelevasta jääkiekkomogulista Kalervo Kummolasta (kok) Suomela jäi 60 äänen päähän.

Eikä siinä vielä kaikki!

Viime kesänä Tamperelainen kruunasi (ei kirjaimellisesti) Suomelan paikkakunnan vetävimmäksi kesäheilaksi.

Nettiäänestyksessä Suomela “sai” peräti 35 prosenttia äänistä. Yhteensä ääniä annettiin 3 591.

Voitto tuli pyytämättä ja yllättäen, eikä Suomela ollut siitä erityisen mielissään. Äänestyksessä oli hänen mielestään sellainen “pohjavire”, että siinä kilpailtiin ulkonäön perusteella. Ongelmallista!

Näille treffeille Suomelaa ei kuitenkaan ole pyydetty ulkonäkö- vaan substanssisyistä. Tarkoitus on puhua seksismistä, ja siinä Suomela on suorastaan kokemusasiantuntija.

Joten juodaanpas tyttö kahvit.

Tulkintaeroista huolimatta tällainen iholle tuleva seksismi ja seksuaalinen häirintä on usein helppo tunnistaa.

Vaikeampi "pala" on rakenteellinen seksismi. Sillä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna sitä, miten erilaiset yhteiskunnalliset rakenteet tuottavat seksistisiä eli sukupuolia eri tavoin kohtelevia käytäntöjä.

Rakenteellista seksismiä on se, että vain miehet ovat asevelvollisia, ja se, että työnantaja utelee työhaastattelussa yleensä vain naisten lisääntymisaikeita.

Arkinen ja rakenteellinen seksismi kytkeytyvät tiiviisti politiikkaan.

Poliittisilla päätöksillä voidaan joko purkaa tai "uusintaa" (sana, jota näissä asioissa on tapana käyttää, älkää kysykö miksi) seksistisiä rakenteita ja käytäntöjä.

15

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

SAK:n juristina 1970-luvulla työskennellyttä Tarja Halosta kutsuttiin tyttötuomariksi, keskustan Paula Lehtomäeltä kyseltiin, miten hänen poliittisen kunnianhimonsa käy perheen perustamisen jälkeen.

Miehiltä sellaista ei ole tapana udella.

Suomessa asiat ovat tietenkin paljon paremmin kuin monessa muussa maailman kolkassa. Saudi-Arabiassa naiset päästettiin vasta tänä vuonna auton rattiin, Intiassa joukkoraiskataan alakouluikäisiä tyttöjä. Meillä jauhetaan päiväkausia siitä, että Alma Median Kai Telanne kysyi ehkä Päivi Anttikoskelta työhaastattelussa sopimattomia kysymyksiä tai sitten ei.

Tällainen whataboutismi ei kuitenkaan johda mihinkään, vaan tekee kaiken yhteiskunnallisen keskustelun tyhjäksi. Mitään ilmiötä tai asiaa ei voi tai saa kritisoida, koska jossain muualla on asiat huonommin. Yhdysvaltojen politiikkaa ei saisi kritisoida, koska tehdään sitä hirveyksiä Venäjälläkin. Nykynuorten ei pitäisi valittaa opintotuen leikkauksista, koska ennen vanhaan mitään opintotukia ei edes ollut olemassa ja hyvin pärjättiin, kun kesät talvet kouluun hiihdettiin.

Suomessa yhdenvertaisuusasioista on viime vuosina alettu puhua entistä "diipimmällä" tasolla. Lehtien palstoille, blogeihin ja sosiaalisen median keskusteluihin ovat hiipineet esimerkiksi sellaiset termit kuin rodullistaminen, intersektionaalisuus ja kolonisaatio.

Vaikeaksi asian tekee se, että tällaiset asiat ovat usein tietyllä tapaa tulkintakysymyksiä. Rakenteellisten ongelmien tajuaminen vaatii myös halua nähdä ne. Ihmisiä on hyvin hankala pakottaa näkemään sellaista, mitä he eivät halua nähdä.

Myös Iiris Suomelalle tuli varhain selväksi, millainen politiikan maailma voi nuorille naisille olla.

Suomela asettui ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Hän oli silloin vasta 20-vuotias.

"Se reaktio oli aika jäätävä."

Suomela ajatteli, että hänen asiantuntemuksensa haastettaisiin. Se olisi ehkä ollut aiheellistakin, olihan Suomela vasta toisen vuoden opiskelija. Suomela kertoo kuvitelleensa, että häneltä kyseltäisiin samanlaisia asioita kuin poliitikoilta yleensä kysytään televisiossa. Niinpä hän valmistautui vaaleihin opiskelemalla taloustiedettä ja sosiaalipolitiikkaa yliopiston kursseilla.

Ei kyselty.

Sen sijaan Suomelaa lääpittiin vaalimökillä, hänelle huudeltiin ja ehdoteltiin, että hänen kannattaisi painaa mainokseensa kasvojen sijaan kuva perseestään.

Kun Suomela aktivoitui sosiaalisessa mediassa, seksismi valui myös sinne. Blogipostauksia haukuttiin "emotionaaliseksi argumentoinniksi"riippumatta siitä, kuinka paljon lähdeviitteitä ihan oikeisiin tutkimuksiin Suomela niihin lisäsi. Kommentointi alkoi myös nopeasti kohdistua hänen ulkonäköönsä ja kehoonsa. Suomela kertoo, että hän yritti kampanjan aikana pukeutua ja "olla" eri tavalla, mutta huutelun määrä pysyi vakiona.

“Vaikka olisi mennyt jossain perunasäkissä! Se ei auta mitään!”

Suomela myös koki, että häneen suhtauduttiin eri tavalla kuin saman ikäisiin ja yhtä kokemattomiin miehiin.

Se ärsytti.

Talvitien haastattelemien poliitikkojen kokemukset noudattelevat samaa linjaa. Kirjan kantta koristaa vaaleanpunaiseen kotelomekkoon verhottu Mari Kiviniemen takamus. Kuva on julkaistu Iltalehdessä vuonna 2010, kun Kiviniemi oli nousemassa pääministeriksi. Tylsäksi parjattu Mari Kiviniemi on tulinen rakastaja, ingressi kertoi.

Sama meno jatkuu edelleen.

Keltamekkoinen nainen varasti huomion Olavinlinnan laiturilla, otsikoi Ilta-Sanomat heinäkuussa 2017.

Keltamekkoinen nainen oli keskustan kansanedustaja ja hiihtosuunnistuksen maailmanmestari Hanna Kosonen.

Ja kun Donald Trump ja Vladimir Putin vierailivat viime kesänä Helsingissä, paljon palstatilaa saivat puolisoiden vaatteet. Melania Trumpin pitkät hihat herättivät kummastusta.

Yksi yritys tehdä tasa-arvo-ongelmia näkyviksi on Eveliina Talvitien kirja Keitäs tyttö kahvia (WSOY 2013).

Talvitien kirja koostuu 17 suomalaisen huippunaispoliitikon haastattelusta. Mukana ovat esimerkiksi Tarja Halonen, Riitta Uosukainen, Elisabeth Rehn, Anneli Jäätteenmäki ja Päivi Räsänen.

Naisista vanhimmat ovat syntyneet 1930-luvulla ja aloittaneet poliittisen uransa 1970-luvulla. Nuorin eli Li Andersson on syntynyt vuonna 1987. Kaikki naiset jakavat saman havainnon: naisia ja miehiä kohdellaan eri tavalla sekä politiikassa että politiikkaa käsittelevissä medioissa.

Osa kokemuksista on jopa hieman huvittavia. Rkp:n "kvinnan från höger" Elisabeth Rehn valittiin maailman ensimmäisenä naisena puolustusministeriksi vuonna 1990. Ministerinä Rehn ryhtyi selvittämään, pitäisikö naisille antaa mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus. Maailmalla Rehnin kohtaamiset olivat "omalaatuisia". Tapaamista Neuvostoliiton puolustusministerin kanssa kuvaillaan kirjassa näin: "Kun Rehn ensimmäistä kertaa tapasi Neuvostoliiton puolustusministerin, marsalkka Dmitri Timofejevits Jazovin, tämä katsoi häntä kuin jotain, 'jonka kissa on tuonut sisään aamuöiseltä retkeltään'."

16

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

17

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Mediassa erot näkyvät selkeästi. Kokoomuksen Pia-Noora Kauppi kiteyttää eron Talvitien kirjassa niin, että naispoliitikot saavat mediassa helpommin huomiota, mutta joutuvat tekemään enemmän töitä saavuttaakseen ja säilyttääkseen uskottavuutensa. Kauppi uskoo, että naiset joutuvat politiikassa olemaan suhteessa parempia kuin miehet päästäkseen johtajan tehtäviin.

Esimerkiksi Maria Guzeninan ja Tanja Karpelan kaltaiset kauniit naiset kiinnostavat mediaa kovasti, mutta samalla naisten pitää todistaa medialle, että heillä on korvien välissä muutakin kuin kauniit kasvot.

Toisaalta jos naispoliitikko ei ole median mielestä riittävän pullantuoksuinen tai "avoin", häntä kuvaillaan kylmäksi ja etäiseksi. Viime vuosina kylmän ämmän leiman on saanut esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtajuutta tavoitellut Elina Lepomäki. Itsenäiset naiset ovat äksyjä ja hankalia.

Suomelalle seksismin "kulminoituma" oli Aamulehden kolumni, jossa Suomelan tulkinnan mukaan Suomelaa ja muita Ylen Vaaligallerian nuoria naisehdokkaita kutsuttiin misuehdokkaiksi. Aikaa vaaleihin oli viisi päivää.

(Tarkalleen ottaen tekstissä ei viitattu Suomelaan.

Toimittaja Matti Mörttinen kirjoitti, että Ylen Vaaligallerian toimintalogiikka houkuttelee katsomaan “omituisten heppujen” videoita. Paljon suosiota saavat myös “muutamat puoluejohtajat” ja “kauniit nuoret naiset”.

Misuehdokas-kohta kuului näin: “Rehellinen mainoslause Ylen vaaligallerialle olisi: OMG, tsekkaa hörhö- ja misuehdokkaat!”)

Silti Suomelaa vitutti. Hän kertoo vaatineensa vastinetta. Sitä ei kuitenkaan julkaistu, koska Suomelaa ei suoraan nimetty tekstissä, ja vaaleihin oli enää niin vähän aikaa.

“Tuli vain semmoinen olo, että mitä mä enää yritän.”

Kello tulee kolme, ja on aika vaihtaa torikahvit lasilliseen olutta. Kummelistakin tuttu ravintola Pikilinna on juuri auennut. Muita asiakkaita ei juuri ole.

(Lobbausrekisteriin merkittäköön, että molemmat ostavat Ilves-oluensa itse.)

Suomela juo kaljaa ja laittaa lisää huulipunaa. Tänään hänellä on vapaapäivä. Tai vapaapäivä siinä mielessä, kuin aktiivipoliitikko sen ymmärtää. Aamulla Suomela on käynyt uimassa maauimalassa (oli tosi kivaa). Iltapäivällä hän on menossa puhumaan kokoomusnuorille otsikolla “mikä kokoomuksessa vituttaa” (vaikka mikä!).

Vitutuksesta puheen ollen, Suomela haluaa täsmentää aiempaa lausuntoaan. Hän tähdentää, ettei varsinaisesti loukkaantunut Aamulehden kolumnista eikä Tamperelaisen kesäheilavoitosta. Mutta?

“Olin ajatellut, että mä olen tämmöinen Marxia ja Keynesiä ja muita kuivia kirjoja lukeva tyyppi. Vähän semmoisella nörttimeiningillä, jolla mua oli kohdeltu koko aikaisempi elämäni. Sitten yhtäkkiä joku sanoo mua misuksi! Ihan saatanan hämmentävää!”

Saatanan hämmentävältä kuulostaa Suomelan kertomusten perusteella myös Tampereen kuntapolitiikka, jossa Suomela on vaikuttanut nyt noin vuoden.

18

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Suomela on Tampereen kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Hän on johtanut valtuuston kokousta kaksi kertaa. Edestä epätasa-arvon näkee selvästi. Kun keski-ikäinen tai vanhempi miesvaltuutettu puhuu, koko sali kuuntelee. Lattialle putoavan kynänkin kilahduksen kuulee.

"Mitä nuorempi naisoletettu puhuu, sitä enemmän valtuutetut räpläävät kännykkää", Suomela sanoo.

Suomelan mukaan hän on joskus joutunut vaatimaan nuijaa paukuttaen valtuutettuja olemaan hiljaa, koska ei mölinältä kuule, mitä vasemmistoliiton 22-vuotias Noora Tapio puhuu. Kalervo Kummola on joskus kaivanut muiden valtuutettujen puheen aikana sanomalehden esiin, Suomela sanoo.

Tällaiset sivuuttamisen kokemukset toistuvat myös Talvitien kirjassa. Kokoomuksen Sari Sarkomaa kertoo: "Tämä ei ole feminismiä eikä mistään oppikirjasta vaan ihan arjen kokemus: Liisa ehdottaa kokouksessa jotain.

Sitten Ville ehdottaa jotain samansuuntaista tai samaa, jota Liisa on edellä ehdottanut. Tämän jälkeen loput miehistä sanovat, että aivan kuten Ville tuossa äsken sanoi.

Sitten kaikki ovat yhtäkkiä tismalleen samaa mieltä."

Suomela tunnistaa ongelman. Nuoren naisen on hänen mukaansa aivan turha kuvitella, että saisi aina kunniaa omille ajatuksilleen. Joskus sivuuttamista on vain siedettävä, koska puuttuminen ei aina auta tai kannata.

"Se ei aina ole tilaisuuden tai kokouksen prioriteetti.

On vähän valitettavaa, että joutuu priorisoimaan jonkin asiakysymyksen etenemistä.”

Suomeksi: jos tärkeät asiat ovat pahasti levällään, ei kesken kokouksen ole järkevää alkaa urputtaa ongelmallisista termeistä.

Eikä puuttuminen aina auta. Esimerkiksi iltabileissä humalassa rasistisen vitsin letkauttanut tyyppi saattaa vain provosoitua lisää, jos asiasta huomauttaa.

"Tiettyyn pisteeseen asti jaksaa olla ilonpilaaja, mutta jossain tulee raja vastaan.”

Joo joo eli kaikki on taas miesten syytä niinkö? No ei nyt ihan niinkään. Kyllä naisetkin osaavat.

Ulpu Iivari valittiin vuonna 1987 sdp:n puoluesihteeriksi. Hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen puoluesihteeri, ja saappaat olivat muutenkin isot täytettäviksi. Kaikkia Iivarin valinta ei miellyttänyt. Puolueen naisille mieluisampi vaihtoehto olisi ollut feministisenä rauhanaktivistina tunnettu Marianne Laxén, joka oli tavoitellut pestiä tuloksetta aiemmin.

"Olin totaalisen väärä nainen, koska en ollut toiminut naisten liitossa. Minua pidettiin poikien pikku apulaisena eikä taistelevana feministinä", Iivari muistelee Talvitien kirjassa. Joitakin miehiä puolestaan ärsytti se, ettei Iivari pysynyt perinteisillä naisten tonteilla, vaan tunki mukaan talous- ja ulkopolitiikkaan.

Talvitien haastattelemista naisista esimerkiksi Sari Sarkomaa ja Eva Biaudet kritisoivat naisia siitä, etteivät he aina tunnu ymmärtävän, miten tärkeää politiikassa on rakentaa verkostoja.

19

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Olut hupenee. Suomelan on pian aika lähteä kertomaan kokoomuslaisille, mikä heissä häntä vituttaa. Mutta niin kiire ei oppositiopoliitikolla koskaan ole, ettei ehtisi hallitusta haukkua. Nykyhallitus tekee taantumuksellista politiikkaa, Suomela sanoo.

Suomelan mielestä Sipilän hallituksen politiikan seksismi näkyy siinä, ettei naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksilla näytä olevan yhtä paljon väliä kuin miesten oikeuksilla. Translain muuttamista vastustetaan Suomelan mielestä näennäisillä perusteilla. Vastakkain asetetaan enemmmistön oikeus olla kiusaantumatta toisen ihmisen hankalasti määriteltävästä sukupuolesta ja sukupuolivähemmistöjen oikeus elää täysipainoista elämää.

"Vaikea olla tätä hallitusta paskempi. Sitten mennään jo Ratinan alta kulkeviin tunneleihin, että päästään niin syvältä riman ali...”

Taantumukselliset tuulet puhaltavat myös kansainvälisessä politiikassa. Suomela on seurannut esimerkiksi aborttioikeudesta käytyä kansainvälistä keskustelua "ahdistuneena ja vittuuntuneena".

Ja löytyy rasittavia esimerkkejä toki lähempääkin.

Suomelan ja Hanna-Marilla Zidanin vetämä Suostumus 2018 -kampanja tavoittelee sitä, että raiskaus määriteltäisiin rikoslakiin väkivallan tai sillä uhkaamisen sijaan suostumuksen puuttumisen kautta. Asiaa ajavalla kansalaisaloitteella on tällä hetkellä hieman yli 30 000 allekirjoitusta, mutta tuskinpa se on heti nousemassa hallituspuolueiden kärkihankkeeksi.

"Vahingossa vähän yli rajojen menneen miehen tai suoranaisesti toisen ihmisen raiskanneen miehen oikeudet menevät kaikkien uhrin oikeuksien yli.”

"Mun mielestä feministeiltä vaaditaan ihan saatanan tarkkaa strategista silmää. Se on tavallaan ihan oikein. Se on haaste, jonka haluan ottaa vastaan.”

Strategisella silmällä Suomela tarkoittaa sitä, että feministejä kritisoidaan herkästi kielenkäytöstä. Miksi kiroilit, miksi sanoit noin kovaa, miksi kärjistit...

Kenen pitäisi kertoa Kalervo Kummolalle seksismistä, jotta viesti menisi perille?

"Kokoomuslaisten naisten ja kokoomuslaisten sukupuolivähemmistöjen edustajien. Kalelle voisi varmaan myös moni naisurheilija kertoa kokemuksistaan." Äärimmillään seksismin seuraukset ovat hyvin vakavia.

Suomela mainitsee esimerkiksi syömishäiriöt ja transnuorten mielenterveysongelmat. Joka kolmas suomalainen transnuori on harkinnut itsemurhaa, Suomela sanoo. Siksi transfobiassa menee hänen “kipupisteensä”.

"Olen ihan valmis pilaamaan mitkä tahansa juhlat, jos joku laukoo semmoista."

Suomela kertoo hiljattain cocktail-juhlissa sattuneesta välikohtauksesta. Tutun tuttu kertoi “transmaalaisista” vitsin, jonka vain Suomela tunnisti transfobiseksi. Suomelan hermot pettivät ja hän läksytti tuttavaa transnuorten itsemurhatilastoista ja vitsin sopimattomuudesta.

"Hirveä kiista kaikkien mun tuttujen kanssa, että miks mun piti tehdä noin…"

Miksi sitten piti?

"Isot kysymykset on pienten asioiden summia."

Oluet on juotu, ja Suomelan on aika vaihtaa maisemaa.

Pikilinnaan on hiipinyt muutama muukin asiakas.

Yksi asia on vielä kysymättä. Millainen seksisti vuoden kesäheila itse on?

Maltillinen, Suomela paljastaa. Suomela tunnustaa, että hän on välillä lähtenyt liian helposti mukaan "tietynlaiseen maskuliinisuutta korostavaan puhetapaan".

"Että kyllähän kaikki miehet haluaa kaikkien kanssa saunassa olla, heh heh.”

Nykyään Suomela yrittää tapahtumissa pitää kiinni siitä, että miehilläkin olisi omat pukutilat ja saunavuoro.

Suomela kerää tavaroitaan ja haluaa sanoa vielä viimeisen pointin, ennen kuin lähtee kiusaamaan kokoomuslaisia.

"Kun sanotaan, että feministit on ilonpilaajia", Suomela aloittaa.

"Niin on tosi monia tilanteita, joissa setämiehillä on hauskaa, ja nuorilla naisilla ihan tosi vittumaista ja kurjaa."

Kyllähän se vituttaa.

Mitä seksismille sitten voisi tehdä? Vaikka mitä.

Ensinnäkin Suomela haluaisi, että valtuustoryhmät ottaisivat jäsentensä käytöksestä enemmän vastuuta. Hän kaipaa kokousten puheenjohtajilta hanakampaa puuttumista mölinään, tehokkaampaa puuttumista asiattomaan nettikirjoitteluun ja tiukempaa moderointia Tampereen kuntapolitiikka -Facebook-ryhmässä. Organisaatioihin hän kaipaa syrjinnän ja häirinnän vastaisia ohjeita ja nimettyä häirintäyhdyshenkilöä.

"Ja ihan sitä, että joku muu siinä huoneessa sanoisi, että nyt oli asiaton kommentti. Tai kun mä sanon niin, niin jengi ei tyrskähtelisi, naurahtelisi tai vähättelisi."

Kalvosulkeisiin ja diaesityksiin hän ei usko. Sen sijaan hän ajattelee, että seksismin olemassaoloon herättää parhaiten se, jos joku läheinen ihminen kertoo omista kokemuksistaan. Seksismiä vastaan kampanjoivien tehtävä kohderyhmäanalyysiä ja tajuttava, mikä on strategisesti järkevää.

20

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

21

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

22

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Heil delirium!

Underground-musiikin tehtävä on järkyttää ja horjuttaa yhteiskuntaa.

Väkivaltaviihteellä kyllästetyssä maailmassa se on entistä vaikeampaa, mutta Painajainen ja Sairas T yrittävät parhaansa.

ROOSA SALMINEN teksti • SILJA VIITALA kuvat

23

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Painajainen esiintyy keikoilla ilman naamaria. Hän sanoo, etteivät hänen artisti- ja siviilipersoonansa eroa toisistaan. Siviilissä hän on päihde- ja mielenterveyslähihoitaja.

24

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

S

alin perällä istuu sammuneen näköinen ihmisnukke. Hämärässä lippispäinen hahmo näyttää hätkähdyttävän aidolta.

Jyväskylän Ilokiveen on kokoontunut myös pieni joukko elollisia olentoja. He ovat tulleet katsomaan Julma H:n ja Sairas T:n Kuollu Kulma -yhteiskiertueen viimeistä keikkaa.

Tunnelma on arkinen.

Ennen keikan alkua Painajainen myy paitoja, Sairas T pyörii yleisön seassa röökipaikalla.

Kun keikka lopulta alkaa – noin 40 minuuttia ilmoitettua myöhemmin – pieni yleisö ei lämmittelyä kaipaa. Hyvien lainien kohdalla nyrkit nousevat ilmaan.

Suosittu underground-rap voi kuulostaa paradoksilta, mutta vaikuttaa siltä, että Julma H ja Sairas T ovat siinä onnistuneet.

Spotifyssa molemmilla on noin 60 000 kuuntelijaa kuukaudessa, ja artistit ovat nousseet myös suuremman yleisön tietoisuuteen – toisinaan hieman kyseenalaisista syistä. Julma H:n vuonna 2007 ilmestyneen Al Qaida Finland -albumin nimi on sensuroitu Spotifyssa.

Sensuurin lisäksi levyn kulttimainetta selittävät sen uhoava asenne ja kappaleiden synkät teemat, kuten suomalaisen yhteiskunnan luokittuminen. Yksi levyn suosituimmista kappaleista 240306 kuullaan myös Ilokivessä setin puolivälissä.

“Et saa korttii sulla on rikosrekisteri, kuse purkkiin sulla on rikosrekisteri, sä et voi tulla sulla on rikosrekisteri, rikos-vitun-rekisteri” Se saa yleisön riemastumaan.

Mutta miksi?

“Harvempi tavallinen kaduntallaaja on kuullut näistä rap-nimistä”, Luoto sanoo.

Toisaalta kuuntelutilastot todistavat, että synkeälle underground-rapille on tilausta ja tarvetta.

Sen sijaan alakulttuureissa musiikin rooli on Luodon mukaan vahvistunut. Musiikki on niin sanotusti heimoutunut, ja sen rooli alakulttuurin yhdistäjänä ja identiteetin vahvistajana on entistä merkityksellisempi. Tämän päivän shokkimusiikki on Luodon mukaan tavallaan valunut pinnan alle.

Kuten Jyväskylän Ilokiveen, jossa Julma H esiintyy tuttuun tapaan kommandopipossa. Sairas T räppää ja hörppii kaljaa Perjantai 13. päivä -elokuvien Jason-hahmoa henkivä lätkämaski päässä.

Osa Julman H:n ja Sairas T:n kollegoista vetäytyy naamarin lisäksi kärjistetyn roolihahmon taakse. Heihin kuuluu esimerkiksi OG Ulla-Maija. Artistin Makia-kappale vedettiin pois YleX:n soittolistalta, koska kanavan mielestä tussu- ja pintaliitohuorajutut ylittivät hyvän maun rajat.

Artisti vastasi, että hänen musiikissaan on kyse viihteestä, eikä hänellä oikeasti ole naisvihamielisiä ajatuksia.

Mistä synkkä teksti sitten kumpuaa?

Painajaisen ja Sairas T:n tapauksissa vastaus löytyy taustasta.

Tampereen yliopiston politiikan tutkija Aki Luoto pitää underground-rappia osana historiallista jatkumoa.

Musiikkityylit ovat vuorollaan shokeeranneet ja horjuttaneet yhteiskuntaa. 1970-luvun shokkimusiikkia oli Sex Pistols, 1990-luvulla kauhua kylvi black metal. Nyt samaa tehtävää toteuttaa Luodon mukaan underground-rap.

“Musiikin tarkoitus on näissä tapauksissa järkyttää, jotta artistit erottautuvat valtakulttuurista. Sillä pyritään tekemään olemassaolevia oloja näkyväksi ja haastamaan järjestelmää taiteen kautta.”

Luodon mukaan musiikilla voidaan tehdä näkymättömiä asioita näkyviksi ja haastaa sitä, mikä on hyväksyttävää. Siksi musiikki on voimakas väline yhteiskunnan epäkohtien esiintuomiseen.

Nykyään shokeeraaminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Luodon mukaan nyky-yhteiskunta on lähes kyllästetty väkivaltaviihdekuvastolla, eivätkä ihmiset enää hätkähdä vähästä. Toisaalta Luoto sanoo, että yhteiskunta on muuttunut tavallaan raadollisemmaksi. Järjestelmän horjuttamiseksi ja valtavirrasta erottautumiseen tarvitaan entistä rajumpia keinoja.

Myös muusikoiden vaikutusvalta on Luodon mukaan vähentynyt. Se johtuu yhteiskunnan ja viihdeteollisuuden pirstaloitumisesta.

Painajaisen olkapäähän on tatuoitu palava kirkko. Siitä voi artistin mukaan päätellä, miten hän suhtautuu uskontoihin.

25

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Ylhäällä: Ennen keikan alkua Painajainen ja muut artistit myyvät faneille paitoja. Selkään printattu POHJALLA on kollektiivi, johon moni heistä kuuluu.

Vasemmalla: Jyväskyläläinen Emma Erkamaa haluaa kuvaan Painajaisen kanssa.

Oikealla: Ennen keikan alkua artistit syövät ja juovat takahuoneessa.

26

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Painajainen ja Sairas T ovat molemmat syntyneet vuonna 1988. (Tässä jutussa he esiintyvät omasta pyynnöstään taiteilijanimillään.)

Sairas T on kasvanut Kotkassa, Painajainen on kotoisin Itä-Helsingistä. Räppäreiden mukaan heidän kasvuympäristönsä muistuttavat toisiaan. Molemmat ovat todistaneet lähipiirissään henkistä pahoinvointia ja päihdeongelmia.

"Kun on nähnyt ympärillä paljon paskaa, myös musiikki on silloin synkkää. Parempi tausta ei tietenkään estä synkemmän musiikin tekoa. Saahan sitä aina myös larpata jos haluaa, mutta liika esittäminen paistaa kauas", Sairas T sanoo.

Painajainen on siiviliammatiltaan päihde- ja mielenterveyslähihoitaja. Hänestä on palkitsevaa nähdä, kuinka ihmisen elämä kääntyy parempaan suuntaan.

Painajainen kiinnostui ongelmanuorten auttamisesta oman taustansa takia. Elämä oli nuorena päämäärätöntä.

Hölmöiltyäkin tuli.

“Kun jengiä alkoi mennä huonoon kondikseen, aloin miettiä asioita ja kasvoin paljon henkisesti. Silloin päätin, että haluan jeesata ihmisiä, jotka ovat nyt samassa tilanteessa.”

Hän tutustui lähihoitaja-alaan päiväkotiapulaisena.

Myös Sairas T on ollut päiväkodissa töissä, Julma H:kin on samankaltaisissa hommissa.

“Yllättävän paljon väkeä meidän genrestä on tällä alalla”, Painajainen sanoo.

Painajainen ei piiloudu keikoilla naamarin taakse. Hän sanoo, ettei halua esittää mitään roolia, vaan allekirjoittaa kaiken räppäämänsä.

“Artistipersoonani ja oma persoonani eivät eroa toisistaan. Pyörin keikoilla yleisön joukossa puhumassa ihmisten kanssa, enkä vedä silloinkaan mitään vaihdetta pois, vaan olen ihan sama tyyppi.”

Omilla kasvoilla esiintyminen ei silti merkitse säyseämpää musiikkia.

Painajainen kuvailee musiikkiaan synkäksi, hyökkääväksi ja aggressiiviseksi. Aihepiirit vaihtelevat politiikasta tunteisiin.

“Olen esimerkiksi puhunut järjestäytyneistä uskonnoista. Minulla on palava kirkko tatuoituna toiseen olkapäähän, joten siitä voi kelata, millä sävyllä ne kappaleet on tehty.”

Myös Sairas T kertoo räppäävänsä avoimesti omista mielipiteistään.

“Mutta sitten voin myös tehdä kauhubiisin, jossa revitään tyypeiltä päitä irti. Sitä voi verrata elokuviin. Se ei tarkoita, että olisin itse sellainen henkilö, vaan se on tarina, jota tulkitsen.”

27

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

28

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Joskus sanoma ei mene perille. Tutkija Aki Luodon mukaan se ei ole mikään ihme.

Kun musiikilla pyritään luomaan yhteistä identiteettiä, siihen piilotetaan sanomaa, jonka ainoastaan yhteisöön kuuluvat ihmiset löytävät. Monitasoisia lyriikoita ei ole tarkoitettu ulkopuolisille. Se on Luodon mukaan yksi tapa luoda yhteisöllisyyttä ja toteuttaa “identiteettipoliittista työtä” musiikin kautta.

“Niin sanotusti tietäjät tietää. Musiikkiin voi samaistua entistä vahvemmin, kun kuulija ymmärtää jotain, mitä yhteisön ulkopuolinen ei. Se vahvistaa musiikin roolia identiteetin luojana ja ryhmän todellisuuden määrittäjänä.”

Myös Painajaisen mielestä jokaisessa musiikkityylissä on omat sisäpiirijuttunsa.

“Soitin työpaikallani vanhemmille työkavereille Pystyssä pelkkii ammattimiehii -kappaleen, joka lähtee ‘sossumasseilla huorii’. Siellä sanottiin, että kyllähän tuo kuulosti hyvältä, vaikka sanat olivat aika rankkoja. Eihän sitä silloin ymmärretä täysin, mutta meidän fanit osaa suhtautua siihen eri tavalla.”

Sisäpiirijuttuja ei Painajaisen mukaan luoda tietoisesti.

Hän vertaa niitä kaveriporukan inside-läppiin. Juttuja ei myöskään väännetä rautalangasta, sillä räppäri haluaa välttää saarnaamista ja kuulijan aliarvioimista.

Painajaisen mielestä kärjistäminen kuuluu underground-musiikkiin. Se vaatii kuitenkin kuulijalta medialukutaitoa. Erityisesti niin sanotut sessaribiisit eli juhliessa tehtävät bilreräppikappaleet ovat hyvin kärjistettyjä. Niissä juhliminen ja rötöstely ammutaan tarkoituksella yli.

“Asioita ei silotella. Silloin kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Älä ole vatipää, vaan lue rivien välistä jotain.”

Joskus kappaleissa on punainen lanka, joskus ei.

“Esimerkiksi Traumaeläin-kappaleessa puhutaan ammattiloukkaantujista ja mielensäpahoittamisen kulttuurista. Vaikka se biisi on keikkabängerikamaa, siinäkin on joku idea taustalla.”

Julma H:n ja Sairas T:n kiertue päättyy Jyväskylässä Raja-kappaleeseen, jossa kritisoidaan “posereita” ja valtavirtaräppäreitä. Painajainen sanoo, että raja undergroundin ja valtavirran välillä voi toisinaan olla häilyvä.

Underground-rapin käsite on vaikea määritellä. Sairas T vitsailee, onko artisti silloin ug, jos kuulijoita on mahdollisimman vähän.

Joidenkin mielestä underground onkin terminä menettänyt kokonaan merkityksensä. Kaikki musiikki on saatavilla internetissä, ja kuka tahansa voi päästä undergroundin äärelle.

Underground-musiikki ei kuitenkaan pääse minne tahansa.

29

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Sairas T sanoo, että radioilla on tarkat linjaukset siitä, millaista musiikkia ne soittavat. Radiosoiton tavoitteleminen vaatisi myöntymistä siihen, että joku ulkopuolinen asettaa musiikille ehtoja. Omaehtoisuus ja tinkimättömyys vaikuttavat olevan merkittävin vedenjakaja undergroundin ja valtavirran välillä. Taiteellisesta vapaudesta ei haluta luopua.

Painajainen mieltää valtavirtaräpin popiksi, koska se on laskelmoitua radiomusiikkia. Hänen mielestään musiikin teossa mennään väärään suuntaan, jos sitä räätälöidään suoraan kuulijalle.

"Kaikkien miellyttäminen ei johda muuhun kuin paskaan. Silloin ei jätä mitään merkkiä maailmaan, jos pelkää, että se merkki voi loukata jotakuta."

Yksi valtavirran ja undergroundin välinen ristiriita liittyy vähemmän yllättäen päihteisiin. Underground-musiikkia pidetään usein liian päihdemyönteisenä ja siksi paheksuttavana.

Painajainen ei koe ihannoivansa päihteiden käyttöä.

Hänen mielestään hänen kappaleistaan löytyy toinenkin puoli.

"Koen kuulijan erottavan sen, milloin räpätään vakavahenkisesti jostain, ja milloin vain pidetään hauskaa ja suolletaan törkeyksiä siisteyden vuoksi."

Ja vilisee päihdesanastoa valtavirrassakin.

Teini-idoli Lucaksen Sä oot mun crack on Spotifyssa tällä hetkellä hänen kuunnelluin kappaleensa. Samoin Cheekin suojatiksi tituuleeratun Lukas Leonin kuunnelluimmassa XTC-kappaleessa lauletaan “ku poppais killerii, tää on ekstaasii”. Kappaleiden esittäminen syyskuisessa Elämä Lapselle -konsertissa sai aikaan somekommenttien vyöryn.

Luoto sanoo, ettei musiikin puitteissa voi sanoa mitä tahansa, mutta mikäli yhteiskunta haluaisi kontrolloida musiikkia, kynnyksen siihen olisi oltava todella iso.

“Musiikki ei laita ketään toimimaan rikollisella tavalla. On liian helppoa syyttää joistakin asioista suoraan musiikkia.”

Luoto huomauttaa, että ongelmat, joita undergroundräpin kappaleissa pyritään nostamaan esiin, eivät katoa rajoittamisella.

“Kieltämisen sijaan pitäisi ennemminkin tiedostaa, että tällaisia ongelmakohtia on. Se ei velvoita ketään muuttumaan laupiaaksi samarialaiseksi, mutta olisi hyvä tiedostaa, että sellainenkin todellisuus on olemassa ja sitä kautta yrittää ymmärtää, mistä siinä on kyse.”

Lisäksi Luoto huomauttaa, että yhteiskunta ei ole pysyvä tila, vaan se on koko ajan liikeessä. Siitä, mikä on hyväksyttävää, kamppaillaan uudestaan jatkuvasti. Shokeeraava musiikki pitää yhteiskunnan omalta osaltaan liikkeessä, koska se haastaa olemassa olevia rajoja.

“Se liike on äärimmäisen tärkeää, jotta yhteiskunta voi kehittyä. Se on terve merkki, että yhteiskunnassa on taidetta, joka haastaa sitä ja tuo esiin uusia näkökulmia."

Niinpä Kuollu Kulma -kiertue päättyy sanoihin, “noi kuuntelee poppii, mä kuuntelen räppii”.

Ja kun Painajaisen kännykkä hukkuu kesken encoren, osa yleisöstä auttaa etsimään sitä salin lattialta. Pian puhelin löytää omistajansa.

Painajainen halaa auttajia.

30

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Ylhäällä: Keikan loppupuolella Painajainen hukkaa puhelimensa yleisön joukkoon.

Vasemmalla: Yleisö huutaa ja räppää mukana.

Oikealla: Yleisön joukossa on sekä miehiä että naisia.

31

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

! e e t h ä l ä yl

K

ssa o j , s u k r i heen s r e p rryjä ä o k k o o t k e v n e a aäänin ainoisi v p o mään. n k e e j s n i o o l r i ä g k p n i n l ul sie aan Tractor p rit vetävät tuhan Aviisi meni muk akto alla. d a r a l l e erikoistr s t ttai i ANSIO kuva m INO n E i • r ti t s k e TTILA te sadan m MIKAEL MA

32

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

33

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

”N

yt kannattaa laittaa tulpat korviin, nimittäin kohta lähtee melkoista metakkaa”, kehottaa huomioliiveihin sonnustautunut seremoniamestari Matti Rauhalampi.

Hän ei suotta varoittele. Suihkumoottorilta kuulostava jylinä täyttää Kangasalan Kuhmalahden kirkonkylän tienoon.

Musta savu nousee, ja yleisö kohahtaa. Punainen Tatjaana-niminen hirmu ampaisee liikkeelle ja vetää leikiten tuhansien kilojen painoista jarruvaunua 119,48 metrin matkan. Suoritus kestää noin kymmenen sekuntia.

Kyseessä on Full Pull. Se tarkoittaa, että traktori on vetänyt radalla painoa yli sadan metrin rajan.

Jos kyseessä olisi aito kilpailutilanne, etenisi Tatjaana Pull Offiin. Se on tractor pulling -kisojen finaali, jossa

voitto ratkaistaan Full Pullin vetäneiden traktoreiden kesken. Pisimmälle vetänyt luonnollisesti voittaa.

Tällä kertaa Tatjaana on kuitenkin paikalla vain näytösmielessä. Kolmatta kertaa järjestettävän Kuhmalahti pullingin varsinaisina juhlakaluina ovat Tatjaanan kaltaisten viritettyjen monstereiden sijasta niin sanotut vakiotraktorit. Ne näyttävät suunnilleen samalta kuin arkipäiväiset työkoneet. Kyseessä on siis eräänlainen traktorivetämisen jokamiesluokka.

Se ei kuitenkaan näy kisatunnelmassa. Viidessä vetoluokassa mitteleviä kisailijoita on paikalla noin kolmekymmentä, akselilta Ilmajoki–Porvoo. Aurinkoinen sää hellii paikalle saapuneita paria tuhatta lajin ystävää.

Makkaraperunoita kuluu, ja vanhemmat paimentavat juoksentelevaa jälkikasvuaan.

Alueelta löytyy jos jonkinmoista myynti- ja messukojua, näyttelyeläimiä sekä – tietenkin – rallisimulaattori.

34

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Kuulostaa aika, öh, konservatiiviselta maalaisäijäilyltä.

Onko se koko totuus?

jakautuvat vielä erikseen omiin painoluokkiinsa. Myös kuorma-autoille on omat luokituksensa.

Modified-traktoreiden puolella touhu menee äkkiä syvän pään kikkailuksi. Isäntien välinen kisailu on vuosien saatossa muuttunut hurjaksi kilpavarusteluksi, ja virittelyssä vain mielikuvitus on rajana.

Tehot ovat järjettömiä: jos keskimääräisen traktorin hevosvoimat huitelevat noin sadassa, löytyy kiihdytysauton (!), lentokoneen (!!) tai panssarivaunun (!!!) moottoreilla varustetuista mutanteista tuhansia ja taas tuhansia hevosvoimia.

Kuhmalahden kirkonkylällä hurjastellut Tatjaana on juuri tällainen peli. Se on varustettu venäläisellä V12-moottorilla, joka on aiemmin ollut käytössä Suomen laivaston nuoliveneessä. Hevosvoimia koneesta löytyy 1 200.

Aikamoista!

TRACTOR PULLING saapui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Ensimmäiset kisat pidettiin Myrskylässä vuonna 1985. Lajin alkuperämaa on tietenkin Yhdysvallat, jossa se syntyi maatalon isäntien väliseksi kisailuksi jo liki 90 vuotta sitten.

Tekniikan ja harrastajakentän kehittyessä lajista on tullut hienostunutta teknisen virittämisen taidetta, joka jakautuu lukuisiin, toinen toistaan spesifimpiin alaluokkiin.

Suomen traktoriurheiluliitto jakaa kilpailutraktorit kahteen pääryhmään: kevyemmin viritettyihin Farm Sport -vakiotraktoreihin (jotka siis kisailevat tänä viikonloppuna Kuhmalahdella) ja vapaammin rakennettuihin Modified-peleihin.

Erilaisia pulling-luokkia löytyy kuusi kappaletta, jotka

35

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

LAJI ON Amerikan ja Euroopan laajuinen sirkus, jonka suurimmat tapahtuvat ovat kymmentuhatpäisiä yleisöjä vetäviä festivaaleja. Tällaisia ovat esimerkiksi Hollannissa järjestettävät Made’s Power Weekend ja European Superpull.

Suomi on menestynyt kansainvälisillä pullingareenoilla mukavasti. Ensimmäisen tractor pullingin Euroopan-mestaruuden Pohjoismaihin pokkasi ylistarolainen Mikko Perä vuonna 1992.

Kälviäläislähtöinen Herlevin dynastia on piireissä jo legenda. Isä Pekalla on lajihistorian suurin määrä EMtitteleitä. Myös lapset Johanna ja Matti ovat menestyneet Euroopan areenoilla: tytär on voittanut Euroopan mestaruuden kahdesti (ja ollut myös lajihistorian ensimmäinen naismestari), poika kerran. Perheen menestys piilee pitkän linjan harrastamisessa ja hyvissä yhteistyökumppaneissa. Etevänä virittelijänä tunnettu Pekka tempautui lajiin jo 80-luvulla. Tiivis kumppanuus suomalaisen traktorijätti Valtran kanssa on taasen taannut passelit puitteet laitekehittelyyn. Lapsille laji on tullut yksinkertaisesti verenperintönä.

Kuluneena kesänä suomalainen tractor pulling -sarja kattoi yhdeksän osakilpailua. Se on enemmän kuin ennen. Osakilpailujen määrä on kasvanut hitaasti vuosien varrella, samoin paikallisosastojen. Traktoriurheiluliiton alle mahtuu jopa yksitoista alaseuraa hallituksineen ja toimihenkilöineen. Traktoriskabat pääsivät pitkästä aikaa myös televisioon, kun Alfa-tv alkoi tuottaa kisälähetyksiä.

Lajia käsiteltiin hiljattain jopa teatterinäyttämöllä.

Näyttelijä-tanssija Juho Uusitalo teki Teatterikorkeakouluun lopputyöesityksen nimeltä Full Pull, Woyzeck. Se on omaelämäkerrallinen kuvaus siitä, millaista on kasvaa Keski-Pohjanmaalla erilaisena poikana pulling-hullussa perheessä. Esitys analysoi lajin maskuliinista kulttuuria ja pohtii rajanvetoja ja stereotypioita "kaupunkilaisuuden" ja "maalaisuuden" välillä.

Traktoriurheilu selvästi kiinnostaa. Kuhmalahden karnevaaleissakin on kuuleman mukaan ennätysmäärä yleisöä!

KILPAILU ETENEE rauhallisesti. Luokka vaihtuu seuraavaan. Pienempien traktoreiden pittoreski kekseliäisyys muuttuu koneiden kasvaessa arkisemmaksi, kohti standardimpaa tehdasmallia. Suurimpia vehkeitä ei erota tavallisista maanviljelijän työkaluista.

"Naisellisen hempeitä nämä pienempien luokkien traktorit", selostaja Matti Rauhalampi sutkauttaa. Äijäilysensorit värähtävät taas kohoavien kulmakarvojen kanssa.

Mutta traktoreitahan tänne tultiin katsomaan eikä paheksumaan kömpelöä kielenkäyttöä.

Vakiosarjan pelit eivät ole samanlaisia vauhtihirmuja kuin näytösvedon Tatjaana, mutta verkkaisen varmasti lavettejaan kiskovissa Valmeteissa, Fordson Majoreissa ja John Deereissä viehätys tulee työstöstä, joka tuntuu jopa zeniläiseltä.

36

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

Ei se lopputulos, vaan se matka!

Tätä mieltä ollaan myös Tatjaanan tallissa: "Rakentaminen tässä ensisijaisesti inspiroi. Se, että hommat pelittävät radalla, on plussaa."

Näin puhuu kunniapaikalle parkkeeratun näytöstraktorin edessä päivystävä mekaanikko Maukka Saarelainen.

Naismekaanikko! Äijäilyprosentti laskee ainakin vähäsen!

Saarelainen ja kuljettaja Tero Äyräväinen ovat tulleet paikalle Porvoosta.

"Tämä on hieno, rento yhteisö. Kisojen perässä pääsee matkustelemaan ympäri Suomea", Äyräväinen sanoo. Äyräväinen on Modified-luokan tuore Suomen mestari.

Pystiä ei tosin pokattu punaisen hirmun pallilla istuen, vaan toisella, Helmi-Orvokki-nimisellä kilpurilla. Tatjaanalla hän ajoi kätevästi saman sarjan toiseksi. ”Ihan kohtuullisesti meni”, mestari tokaisee vaatimattomana.

Kaksikko on harrastanut lajia vuodesta 2007, mitä ennen he kilpailivat kuorma-autosarjassa. He ovat nähneet lajin suosion ja harrastajamäärän kasvun.

"Taso on noussut reilusti, ja luokkia on tullut lisää.

Virittely on ammattimaisempaa kuin ennen", Saarelainen kertoo.

"Sekin vaikuttaa, että tässä on paljon perheitä mukana.

Kuskeja alkaa löytyä useammasta sukupolvesta. Siinä on jotain aika vaikuttavaa, kun tällaiset isot porukat kerääntyvät yhden koneen ympärille!"

Marginaalista touhu silti on. Värkkejä säädetään ensi-

sijaisesti kotiliitereissä, ja sponsoriosuudet tulevat paikallisilta toimijoilta. Tatjaanan lokasuojissa komeilevat vieraiden logistiikka- ja maansiirtofirmojen logot.

Sponsoridiileistä huolimatta Suomen mestarikin rahoittaa suurimman osan toiminnasta omasta pussistaan.

"Tämä on kallis harrastus, jonka maine ja kunnia ovat kyseenalaisia", kaksikko hekottaa.

SITTEN SEURAA väliaikaohjelma.

"Mehän olemme vaatimattomia täällä Kuhmalahdella, mutta väliäaikashow on legendaarinen – vähän niin kuin Super Bowl isossa lännessä!"

On selostaja Rautalammella ainakin puheet kohdillaan.

Kyseessä on perheen pienimpien pulling-kuskien näytön paikka, puutarhatraktoreiden vetokisa. Kavalkadi vyöryttää lanatulle radalle perinteisten puutarhatraktoreiden lisäksi hyvinkin omintakeisia viritelmiä, jotka kulkevat sellaisilla nimillä kuin "Avaruuslehmä" ja "Ukkometso".

Yleisön sydämet varastaa "melkein 5-vuotias" Luukas Ojala, joka vetää härveliään jopa 25 metrin matkan. ”Luukas on vakavaa poikaa, vetää kuin Kimi Räikkönen”, selostaja lohkaisee.

Lasten sarjassa lavetin painoina eivät toimi valurautapalkit kuten isossa sarjassa, vaan hetkeä aiemmin radalla tiukoissa trikoissa joranneet Ilveksen jääkiekkojoukkueen cheerleader-naiset. Joka viidennen metrin kohdalla perävaunuun hyppää yksi huutosakkilainen, kunnes vetokoneiden renkaat alkavat pyöriä tyhjää.

37

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Kuskin paikalla naisia ei ole näkynyt. Paikalla päivystävä Valmet Martat keskittyy huoltotöihin ja "tunnelman" ylläpitämiseen.

Juuri kun meno alkaa tuntua turhan äijämäiseltä, starttipaikalle kurvaa mönkijällään 14-vuotias Jenniina Virtanen! Olisiko hänestä tulevaisuuden pulling-staraksi?

Lavetti lähtee liikkeelle. Kyytiin hyppää ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs Ilveksen tanssija.

Mönkijä ei näytä hidastuvan lainkaan.

Lopulta kärryyn loikkaa muutama miespuolinenkin toimitsija, ja yhdistelmä saadaan pysähtymään. Virtanen on silti vetänyt koko komeuden täysin omille metriluvuilleen. Hänhän on ilmiselvä voittaja – ja vielä "poikien" lajissa! Nyt on kunnollista!

Mutta sitten totuus paljastuu. Voitokas Jenniina mönkijöineen ei oikeastaan kuulukaan varsinaiseen puutarhakonesarjaan. Hänen suorituksensa olikin pelkkä näytös ja pilotti sille, tulisiko ensi vuoden kisoissa olla myös mönkijäsarja.

Ei voittoa.

LAJIN KONSERVATIIVISESTA pohjavireestä olisi tietenkin helppo närkästyä. Äijät ajavat isoja ja kovaäänisiä koneita, muijat hyppivät huutosakissa ja tarjoilevat kahvia ja pullaa. Talvisota- ja asennepaitoja vilisee, ja diesel käryää. Hiilidioksidipäästöjäkään tuskin mietitään.

Mutta Kuhmalahdella on todella hauskaa.

Ihmiset ovat hilpeitä, eikä lajikulttuuriin näytä turha elitismi tai pönötys kuuluvan. Tämä on "rentoa yhdessäoloa".

Se riittää. Ei traktorifiilistelyssä mitään sen syvällisempää ole.

Se on hienovaraista piperrystä siinä missä puutarhanhoito tai pienoismallit. Pulling-kulttuuri näyttää yhden maailman, joka on yhtä todellinen, arkipäiväinen ja monimutkainen kuin kaikki muutkin. Silti laji toimii näppäränä symbolina "maalaisuuden" ja "kaupunkilaisuuden" väliselle dynamiikalle, jos oikein haluaa ryhtyä analysoimaan. Ja kukapa ei haluaisi!

Selostaja Rauhalampi ottaa suunpieksännän lomassa kantaa metsätalouteen.

38

"Ei heitetä puuta hukkaan, vaan jalostetaan sitä. Sillä luodaan hyvinvointia Suomeen, ja korvataan fossiiliset polttoaineet!"

Maaseudun asialla, kuinkas muuten.

Kuhmalahdelle pulling-tapahtuma puolestaan edustaa edistystä. Noin tuhannen asukkaan piskuinen pitäjä liitettiin vuonna 2011 Kangasalaan, ja traktorishow'lla on haettu 30 kilometrin päässä kaupungin keskuksesta sijaitsevalle kylälle kasvojenkohotusta. Siksi paikalla ovat kaupunginjohtaja Oskari Auvinen ja valtuuston puheenjohtaja Hanna Laine. He vastaavat kysymyksiin juuri niin kohteliaasti kuin kunnallispoliitikon kuuluukin.

"Todella huikee meininki”, kehuu Laine.

"Kyllä päivän kovin veto on se, että tämä tapahtuma on järjestetty", Auvinen jatkaa suitsutusta.

Palkintojenjaossa parhaille ojennetaan t-paita, lippis ja pönikkä koneöljyä. Sekin sopii täydellisesti kuvioon. Meno on kuin Metsoloiden jaksossa, ja niin kuuluu ollakin. Jos jotakin, niin tractor pullingin huumaava ärjähtely muistuttaa monille meistä junantuomista, mistä olemme kotoisin.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

39

III Taidetta ruudulla Taidetta ei tarvitse enää mennä katsomaan galleriaan, sillä moni taiteilija jakaa teoksiaan Instagramissa. Sosiaalinen media voi olla tekijälle tärkeä työväline, vaikkei se elättäisikään.

Tiitus Petäjäniemi jakaa teoksistaan kuvia Instagramissa. Kuvassa teos Moderni mies.

ANNI LINDGREN teksti • TIITUS PETÄJÄNIEMI kuva

I

nstagramista voi nykyään saada kauhoittain kulttuurista pääomaa.

Yhä useampi taiteen tekijä runoilijoista kuvittajiin ja kuvataiteilijoihin päivittää luomuksiaan sosiaalisen median alustoille. Mutta mitä tekijä hyötyy siitä, että taiteen helmet pistetään ilmaiseksi jakoon?

Medialiiton uuden kasvun asiantuntijan, tohtori Noora Pinjamaan mukaan some-vaikuttajan ensisijainen motiivi sosiaalisen median kanavien käyttöön ei alkuvaiheessa ole kaupallisen menestyksen luominen, vaan omien ajatusten ja persoonan kommunikointi.

"Kaupallisuus on harvoin keskeisin osa taiteen tekemistä. Taiteessa, kuten muussakin ilmaisussa, pätee näkemys siitä, että hyvät jutut löydetään.

Lähtökohtaisesti taiteilijana toteutat

omaa intohimoasi. Vasta sen jälkeen mietitään, miten teokset löytävät kohdeyleisönsä."

Windows 95 -miehenäkin tunnettu DJ-artisti ja taiteilija Teemu Keisteri käyttää Instagramia paljon työtarkoituksiin. Keisterillä on useita tilejä, joista kuvataiteeseen painottuu Ukkeli-hahmolle luotu ukkelikeisteri. Keisteri arvioi, että hänen kesällä pidetyn näyttelynsä teoksista noin 80 prosenttia myytiin Instagramin kautta.

"Kun profiilin laittaa kuvan hyvännäköisestä teoksesta, se menee heti. Välillä potentiaaliset ostajat kyselevät teoksista jo ennen niiden valmistumista, jos laitan keskeneräisistä töistä kuvaa esimerkiksi

40

Mitä hyötyä instasta on?

Instagramin etuja alustana ovat sen visuaalisuus sekä kevyt käyttöliittymä.

Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan sovellus on Suomessa erityisesti naispuolisten somekäyttäjien suosiossa.

Sovellus tarjoaa kuvavirran lisäksi mahdollisuuden henkilökohtaisempaan yhteydenpitoon käyttäjien välillä.

Se onnistuu muun muassa suoraviestien ja kyselyiden avulla.

Instagram Storiesiin."

Keisteri on tehnyt Ukkelia vuodesta 2008. Osa nykyisestä someyleisöstä on ikään kuin kasvanut Ukkelin kanssa.

Hän uskoo, että suuri osa DIY-projektina alkaneen Ukkelin menestyksestä on sosiaalisen median ansiota. Instagramin välityksellä Ukkeli pysyy tuoreena ihmisten mielissä ja tieto uusista teoksista tavoittaa potentiaaliset ostajat.

"Moni kertoo, että on seuraillut työtäni eri kanavissa vuosien mittaan. Vielä vuosikymmen sitten he ovat saattaneet olla opiskelijoita, mutta nykyään samat ihmiset ovat työelämässä, ja heillä on vihdoin varaa hankkia taidetta."

Medialiiton Pinjamaan mukaan tärkeintä oman sisällön jakamisessa ontuttuus ja johdonmukaisuus. Sosiaali-

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

S u o si t t e l e mm e ResQ-Club-sovelluksen kautta voi ostaa ravintoloiden hävikkiruokaa puoleen hintaan. Annokset näkyvät kartalla, ja ne maksetaan suoraan sovelluksessa.

Nuorisotutkimusverkoston Poikatutkimus-kirja (Vastapaino 2018) on ensimmäinen suomalaista poikatutkimusta esittelevä tieteellinen kokoomateos, joka yrittää monipuolistaa käsitystä pojista ja poikuudesta.

Kuva: FOCUS FEATURES

Joka toinen torstai Yle Kioskin Youtube-kanavalla ilmestyvä Ilmastouutiset seuraa Timo Korven vuoden mittaista päästöpaastoa. Hauskat ja hullut videot sekä lisäävät että lievittävät ilmastoahdistusta.

LEENA PIHKALA TOIMITTAJA Kuva: TEOS

Totuuden jälkeen -tietokirja (Teos 2018) ruotii politiikkaa ja mediaa polarisaation aikakaudella.

k l assi k k o n i Katselurauhan julistus

"Pop-filosofi" Pontus Purokurun esseekokoelma Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos 2018) yrittää selittää, miksi ja miten tulevaisuus on kapitalismin takia kadonnut. Mutkat vedetään usein todella suoriksi, mutta esimerkiksi Slush-havainnot ovat viihdyttävää luettavaa.

K

ävin katsomassa Ranskasta asti vieraillutta teatteriesitystä. Sain vieruskaverikseni rosvosektorin, keski-ikäisen pariskunnan, joka viihtyi yhdessä ihan liian hyvin – tai sitten he täyttivät välillään olevaa kuilua sanoilla.

Ehkä he lopettaisivat esityksen alettua, ajattelin epätoivoisena. Mutta ei. He olivat höpöttäjiä.

"Katso, oho, mitäs tuolla tapahtuu?"

Rauha on rikki myös elokuvateatterissa.

Lukiolaisryhmä lausuu liioitellusti alkutekstien jokaista ranskankielistä sanaa, ja toimintakomedian näytöksessä taakseni istuu mies, joka kommentoi jokaista kommellusta sanomalla sarkastisesti "o-ou".

Verbaalisessa tyhjäkäynnissä ei ole mitään pointtia, vaikka ei sillä sinänsä ole väliä.

Kukaan ei ajattele, että kommentaari oli niin hyvä, että esityksen päälle puhuminen jäi myönteisesti mieleen. Kukaan ilahdu kanssakatsojan kommenttiraidasta, koskaan.

Teatterissa jokainen näytös on ainutlaatuinen kertakokemus, myös esiintyjille. Kulttuurin parista etsitään immersiota eikä ihmiskontakteja.

Suurin osa on liian kilttejä sanomaan melusta mitään, koska eihän katsomossa saa puhua.

Eikä pyytäminen aina auta. Osa yleisöstä ajattelee maksaneensa elämyksestä, jossa keskeistä on oma mukavuus ja statuksen kerryttäminen.

"Oltiin Pirkon kanssa viikonloppuna teatterissa."

"No mitäs tykkäsitte?"

"En tiedä, imuroin väliajalla sherryä ja huutokuiskailin vaimolle läpi näytöksen."

Opetelkaa hiljaisuutta, juntit.

Kirkasvalolamppu voi tehdä elämästä loka- ja marraskuun pimeyden keskellä siedettävämpää. Joihinkin vempeleisiin saa ohjelmoitua älypuhelimella herätyksen ja lintujen liverrystä.

Tentti-baarin seinältäkin tuttu Radical Ninja (Radical Ninjan mukaan Tampereen vaarallisin bändi) julkaisi hiljattain Raipe Lightning -EP:n. Tyylilaji on jotain "coolin" ja "raipepunkin" välistä.

Professori Janne Saarikiven teos Suomen kieli ja mieli pohtii, mistä Suomi ja suomi tulevat.

sen median yleisöille on kerrottava, millainen taiteilija on kyseessä.

"Yleisöt tarvitseva selkeän mielikuvan siitä, miksi he jotakuta seuraavat ja minkä tyylistä sisältöä he tältä odottavat. Jos sisältö vaihtelee radikaalisti, se on kuluttajalle hämmentävää ja vähentää aitouden tunnetta."

Internet tarjoilee asiaansa vihkiytyneelle runsaasti artikkeleita siitä, miten taiteilija voi saada Instagramista eniten irti myyntialustana.

Onnistunut itsensä brändääminen ja ihanteellinen postaustahti ovat jokaisen saavutettavissa, mutta vaativat määrätietoista työtä.

Kuvataiteilija Tiitus Petäjäniemi ei mieti somebrändiään, vaikka

välillä postaakin kuvia teoksistaan tiituspetajaniemi-nimimerkin alla.

Petäjäniemi uskoo, että uudet alustat voivat parhaimmillaan tuoda uusia mahdollisuuksia myös erilaisille tavoille tehdä taidetta.

"Erilaisille alustoille on oma logiikkansa ja paikkansa, ja jokaista teosta on käsiteltävä aina itsenäisesti. Kaikkia teoksia ei voi kokea Instagramissa, eikä kaikki välttämättä tarvitse galleriaa."

Yhtenä sosiaalisen median parhaista puolista Petäjäniemi pitää mahdollisuutta luoda teokselle uusia merkityksiä, mutta: "Esimerkiksi markkinointi- tai klikkien keräämistarkoituksessa tehty tekijänoikeusrikkomus on ainoastaan tekijänoikeusrikkomus."

Koirakin sen tietää. Elokuvateatterissa ollaan kuono kiinni eikä hölistä.

Kuva: 123rf

41

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

F A KT ATUTK A

Mihin influencer oikein vaikuttaa?

V

iime vuosina suomen kieleen on uinut lainatermi influencer marketing. Se on markkinointia, joka tapahtuu sosiaalisessa mediassa influencereiden avulla. Siis mitä?

Tutkijatohtori Essi Pöyry kuluttajatutkimuskeskuksesta kertoo, että suomeksi influencerin voi kääntää vaikuttajaksi, influencer marketing on puolestaan vaikuttajaviestintää tai vaikuttajamarkkinointia. Termisekamelskaa aiheuttaa se, että osa viestintätoimistoista käyttää vaikuttajaviestintää synonyymina päättäjiin kohdistuvalle lobbaamiselle.

Influencerit ovat sosiaalisessa mediassa vaikutusvaltaisia henkilöitä.

Pöyryn mukaan heihin kuuluvat selkemmin esimerkiksi suosituimmat tubettajat, kuten Mansikkka, Mmiisas ja Tuure Boelius. Pöyryn mukaan markkinointi on nykyään pääosin yksioikoista mainostamista.

"Mainostaja maksaa vaikka 100 euroa siitä, että teet postauksen suositusta ravintolasta ja suosittelet sitä kaikille muillekin."

Ohjelmistofirma Meltwater tarjoaa palvelua, jolla yritys voi löytää omaan tarkoitukseensa sopivat vaikuttajat. Sosiaalisen median yksikönjohtaja Senni Niemi kertoo, että palvelu luokittelee some-käyttäjät neljään kategoriaan.

Markkinointimielessä kiinnostavimpaan "superkäyttäjien" kategoriaan kuuluu valitun aihealueen vaikuttavin

prosentti. Sekin kattaa jo yhteensä tuhansia käyttäjiä.

Raskaan sarjan ja peruskäyttäjien väliin mahtuu mikroinfluencereita, eli käyttäjiä, joilla ei välttämättä ole satoja tuhansia seuraajia, mutta joiden seuraajat ovat aktiivisia tykkäilemään postauksista ja käymään keskustelua, eli seuraajien engagement on korkea.

Mainostajatkin ovat löytäneet nämä verkostot. Some-markkinoinnissa voikin olla nyt kannattavampaa ottaa kymmenen pienempää yhteistyökumppania kuin yksi iso.

"Jos käyttäjällä on pari tuhatta seuraajaa, niin iso osa niistä on vielä henkilökohtaisia tuttuja. Kaupalliset sisällöt aiheuttavat silloin ihan erilaisen reaktion kuin jos ne tulisivat joltain satojen tuhansien seuraamalta tililtä”, Niemi sanoo.

Miten sitten tulla influenceriksi ja alkaa tienata rahaa somettamalla? Essi Pöyryn mukaan kaava on seuraava: Sisältöä pitää tuottaa säännöllisesti ja mielellään joka päivä. Kertomalla yksityiselämästään avoimesti saa helposti lisää seuraajia. Jotta asiaa riittää, kannattaa valita jokin teema, johon sitoutuu ainakin väljästi. Vaikka pelit, kosmetiikka tai muoti.

Menestyksen avaimet ovat kuitenkin kaikille samat. Hommaan pitää olla valmis sitoutumaan vuosiksi eteenpäin.

AAPO LAAKSO

Kuvassa some-influencerin normaali työpäivä. Kuva: 123rf

42

KOLU M N I NIKO KETTUNEN TOIMITTAJA

Akateeminen feminismi, pilalla

V

oiko vertaisarvioidussa tiedelehdessä saada julkaistua artikkeleita, joissa esitetään, että puistoissa leikkivillä koirilla vallitsee toksisen maskuliininen raiskauskulttuuri, valkoiset miesopiskelijat voisi panna luennoilla kahleisiin eräänlaisena orjuussimulaationa tai että mies voi parantua transfobiasta työntämällä dildoa anukseensa?

Voi, jos alana on sukupuolentutkimus.

Tämän osoittivat hiljattain kolme amerikkalaista tutkijaa, jotka kirjoittivat tarkoitushakuisen ideologista soopaa, sekoittivat sen postmoderniksi akateemiseksi käsitepuuroksi ja tarjosivat "tutkimuksiaan" julkaistavaksi melko nimekkäissä feministijournaaleissa.

Läpi menivät, ja vielä kehujen kanssa.

Tapaus on äärimmäisen nolo, muttei poikkeuksellinen. Viime vuosina tieteessä on havahduttu siihen, että joillain aloilla jopa valtaosa tutkimuksista on niin heikolla pohjalla, ettei niitä pystytä toistamaan. Esimerkiksi sellaisella maailmanparannus-höpöalalla kuin lääketieteessä.

Siellä ongelman havaitsivat ensimmäisenä lääkefirmat. Vain noin 15 prosenttia syöpätautien läpimurtotutkimuksista onnistuttiin toistamaan, kun niiden pohjalta yritettiin suunnitella jatkokehitystä. Psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa ongelma on tiedetty jo pitkään.

Iso tutkijaryhmä yritti hiljattain toistaa 21 yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jotka oli julkaistu peräti Sciencessa ja Naturessa. Vain 13 tutkimuksen tulokset pitivät kutinsa jatkoseulonnassa.

Huonoa tiedettä on ollut aina, ja syitä on monia: julkaisupaine, pakko saada merkittäviä tuloksia, alati kiristyvä kilpailu rahoituksesta.

Tutkimuksia vertaisarvioivat ylikuormitetut professorit muun työnsä ohella ilman palkkaa.

Ilmiöön kiinnitetään nyt huomiota ja tiede korjaa itseään. Mutta jos soppaan sekoittuu vielä tutkijan oma ideologia, kuten amerikkalaisessa sukupuolentutkimuksessa näyttää käyneen, ollaan syvällä mudassa.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 7/2018

OHI ON! mikä gradu tai lopputyö ansaitsee mielestäsi palstatilaa? vinkkaa: toimitus@aviisi.fi

"Lentäminen voi aiheuttaa syyllisyyden tunnetta ja se uuvuttaa" ROOSA SALMINEN teksti ja kuva

I

lmastonmuutos herättää ihmisissä pelkoa ja ahdistusta, mutta näistä tunteista vaietaan usein.

Anette Mansikka-aho kiinnostui asiasta Antti Saaren luennolla, jossa puhuttiin traumaattisesta tiedosta.

Traumaattisella tiedolla tarkoitetaan tietoa, jonka ajattelemista vältellään pääosin tiedostamattomasti esimerkiksi torjumalla se pois mielestä.

Ilmastonmuutos oli ollut Mansikkaaholle ennestään läheinen aihe, sillä hän oli väitellyt siitä tätinsä kanssa kymmenen vuotta.

"Sitten se alkoikin tuntumaan jo elämäntehtävältä. Esimerkiksi holokaustikin on traumaattista tietoa, mutta se ei näy omassa arjessani."

Aineisto kerättiin kahdesta eri lukiosta Pirkanmaalta, sillä Mansikka-aho ajatteli, että nuoret olisi helpompi tavoittaa kuin aikuiset. Hän myös ajatteli,

että nuorilla olisi ilmastonmuutoksesta parempi käsitys kuin lapsilla, sillä he ovat kohdanneet sitä enemmän.

MANSIKKA-AHON aineiston mukaan yleisin suhtautumistapa ilmastonmuutokseen on piilevä ahdistus. Sen ajatteleminen herättää defenssejä, joita ovat esimerkiksi asian vähättely ja lohkominen, eli ilmastonmuutoksen irrottaminen omasta arjesta.

Moni myös ajattelee, ettei pysty vaikuttamaan asiaan.

Riittämättömyyden tunne puolestaan voi aiheuttaa lisää surua ja epätoivoa.

Lisäksi nuoret saattavat kokea vastuun tunnetta, mikä uuvuttaa heitä.

"Esimerkiksi sukulaisen asuessa toisella puolella maapalloa, täytyy punnita, lentääkö rakkaan luokse vai ajatteleeko ilmastoa. Lentäminen voi aiheuttaa syyllisyyden tunnetta, mikä uuvuttaa", Mansikka-aho kertoo.

43

gradu "Se vaikenee, joka pelkää" : ilmastonmuutos traumaattisena tietona Mitkä on mitat? 11 sivua + 2 liitesivua. Artikkeligradu.

Kauan kesti? Yhden lukuvuoden. Aloitin elokuussa ja sain kesäkuussa valmiiksi.

Kumpi oli ensin, metodi vai teoria? Tavallaan tulivat samaan aikaan. Metodi tuli graduryhmän mukana, sillä kaikkien piti tehdä samalla metodilla.

Missä kulutit penkkiä?

Virrassa ja kotona.

GRADUN jälkeen Mansikka-aholla heräsi luottamus siihen, että keskustelemalla voi muuttaa asioita. Hänen mukaansa faktojen rinnalla tulisi puhua siitä, mitä tunteita ilmastonmuutos herättää. Tunteista puhuminen saa joskus aikaan parempaa keskustelua, sillä se avaa lukkoja.

Mansikka-aholle tuli yllätyksenä esimerkiksi se, miten huolissaan yläkouluikäiset ovat ilmastonmuutoksesta.

"Olin jotenkin ajatellut, että ei teinejä kiinnosta, mutta yhtäkkiä huomasinkin, että ne takarivin huppupäätyypitkin ovat huolissaan."

Mansikka-aho on yrittänyt valaa heihin toivoa ja saada heidät uskomaan siihen, että he voivat vaikuttaa.

"Olen esimerkiksi kannustanut tekemään kampanjan, että tänä vuonna kukaan ei osta uutta talvitakkia, jotta he voisivat purkaa kuluttamisen sosiaalista painetta."

AVIISI 7/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Snow

CHALLENGE 2017

KAUSIKORTTI SAPPEEN RINTEISIIN VAIN 139,99€ Ota haaste vastaan!

Sappee Snow Challengen tavoitteena on myydä 15.11.2018 mennessä 5159 kausikorttia talvikaudelle 2018/2019 hintaan 139,99€/kpl (norm. 540€).

Varaukset tehdään Sappeen verkkokaupassa.

LISÄTIEDOT: WWW.SAPPEE.FI

LEHTI LOPPUI, MENE VERKKOON! AJANKOHTAISIA UUTISIA VERKKOSIVUILLAMME: WWW.AVIISI.FI Somessa löydät meidät näistä paikoista: www.facebook.com/aviisi | Twitter: @aviisi | Instagram: aviisilehti

Opiskelija-alennuksia, keikkoja!

Näytä korttiasi, napsi etuja!

to 18.10. klo 21 VOIVOD (CAN), klo 20 BIO-CANCER (GRC).......25/22,50 e (E*) pe 19.10. klo 23-05 Klamydia After Party: klo 23 HIGH SCHOOL DROPOUTS Rokko-dj:t............................................................................................3 e la 20.10. klo 23 LASTEN HAUTAUSMAA, dj KimiK.......................14/12,50 e (E*) ke 24.10. klo 21 OMNIUM GATHERUM, dj Lars Bögel....................16/14,50 e (E*) to 25.10. klo 21 STEVE'N'SEAGULLS, dj Sami..............................22/19,50 e (E*) pe 26.10. klo 23.30-05 Apulanta After Party: dj Willy..........................................3 e la 27.10. klo 23 YARI & SE TUNTEMATON NUMERO, klo 22 JONI EKMAN & SIIVET, dj Riku..................................................................25/22,50 e (E*) Pakkahuone: klo 21 VESTA.........................................................25 e (E) ti 30.10. klo 21 STACIE COLLINS (USA)............................................18/15 e (E*) ke 31.10. klo 21 SUISTAMON SÄHKÖ, klo 20 GRATEFUL DÄD....14/12,50 e (E*) ke 14.11. klo 21 ZEKE (USA), klo 20 KIVESVETO GO-GO.............22/18,50 e (E*) to 15.11. klo 21 DON JOHNSON BIG BAND, klo 20 SANSA..............18/15 e (E*) pe 16.11. klo 22 FLAT EARTH.........................................................20/18,50 e (E*) pe 23.11. klo 24 GASELLIT, klo 22.30 PESSO..........................................20 e (E*) ke 28.11. klo 21 TIPPA, klo 20 BIZI..................................................15/13,50 e (E*)

TampereFilharmonia @tamperefilharmonia @TreFilharmonia

44