Aviisi 6/2018 by Aviisi

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI AVIISI 6/2018

TORSTAINA 13. SYYSKUUTA 2018

b r ä n d ä ä t ai . . .

s o i j a p o j at

Sanoudumme irti

III

Ylioppilaskunta rakentaa kuumeisesti brändiä. Mitä se tarkoittaa?

Maailman pitäisi muuttua äkkiä vegaaniseksi.

Meillä on tällaiselle nollatoleranssi.

S is ä l ly s TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI AVIISI 6/2018 Eino Ansio

EINO ANSIO

5 32 12

Mara soittaa sielulla

Chekkonen, chekkonen

Mara Ballsin Maria Mattila ei halua olla mikään naistaiteilija.

Cheekend pisti Lahden vielä tavallistakin enemmän sekaisin.

SILJA VIITALA

HALVALLA SAA HYVÄÄ

Suomalaisten suuri halu auttaa auttaa myös UFF:n liiketoimintaa.

T 3.0

–28.10.2018

ASTUIT ANSAAN! ROOLIPELAAMINEN SUOMESSA 7.9.2018–6.1.2019 MUSEO MILAVIDA Milavidanrinne 8, Tampere | puh. 040 831 4054 museomilavida.fi | liput 7/3 e

ALAVERSTAANRAITTI 5 | PUH. 03 5656 6966 | 13/6¤ | VAPRIIKKI.FI

TEKIJÖITÄ PÄÄK I RJO I TU S TUIJA SILTAMÄKI Päätoimittaja

MINEA KOSKINEN TOIMITTAJA

Täältä tulee taas tuutin täydeltä ideologiaa!

htenä iltana tein virheen ja kävin Jodelissa. Ilokseni huomasin, että fuksityttöjen takapuolten lisäksi Tampereen yliopiston kanavalla vilkasta keskustelua herätti Aviisin nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus. Suorastaan häkellyttävältä tuntui se, että kommenttien perusteella ainakin kaksi keskustelijaa oli lukenut viime lehden pääkirjoituksen. Lisäksi keskusteluissa oli useita jonkun muun kuin minun tai pakottamani lähiomaisen kirjoittamia kommentteja, joissa sanottiin, että Aviisi on ihan hyvä lehti. Kiitos niistä! Vähemmän yllättäen joukossa oli myös paljon kommentteja, joissa Aviisia moitittiin värikkäin ilmaisuin ideologiseksi paskaksi ja niin edelleen. Koska minulla ei ole tapana jättää turhasta russuttamista "omaan arvoonsa" ja yhteiskunnallinen dialogi on ihan hirmuisen arvokasta, vastaan tässä yleisimpiin Aviisia koskeviin harhaluuloihin.

Ongelmallista ideologisuudesta tulee silloin, kun se yritetään piilottaa "terveen järjen", "käytännöllisyyden" tai "neutraaliuden" kaltaisten käsitteiden taakse. Aviisin jutut eivät ole "neutraaleja" sikäli, että ne ovat aina kirjoittajiensa näköisiä. Mutta Aviisi ei ole sen paremmin Suomenmaa kuin Tulvakaan, eikä meillä ole mitään filtteriä, jonka läpi jutut syötettäisiin ennen julkaisua. Jos lehdessä on mielestäsi liikaa tiettyä maailmankuvaa edustavia kirjoituksia, ehdota tilalle jotain muuta aihetta tai tarjoa juttua. Idea ratkaisee, ei ideologia.

Aviisi ei yritä tuputtaa jotain tiettyä ideologiaa. Nettikirjoittelun perusteella vihervassarit hallitsevat Tamya, ja samat pimeät voimat jylläävät Aviisissakin. Sitä, mikä Aviisissa sitten on niin ideologista, ei yleensä täsmennetä. Tyypillistä on, että silloin kun jokin juttu tai julkaisu ei miellytä, sitä haukutaan ideologiseksi. Se on hieman erikoista, sillä eihän ideologisuus itsessään ole huono asia. Kaikki mielipiteelliset kirjoitukset ovat "ideologisia" sikäli, että niiden kirjoittaja laatii tekstin omasta näkökulmastaan ja omasta ideologisesta maailmastaan käsin.

Aviisia ei pitäisi tehdä opiskelijoiden rahoilla. Niin, ei se mikään pakko ole. Opiskelijoiden jäsenmaksuilla ei pidä tehdä mitään, mihin niitä ei ole demokraattisesti edarissa päätetty käyttää. Syksyn vaaleissa voi vaikuttaa siihen, mitä ne kohteet tammikuun alussa aloittavassa uudessa ylioppilaskunnassa ovat.

Aviisin tehtävä ei ole toimia journalistiikan opiskelijoiden harjoituslehtenä. Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoilla on oma "harjoituslehti", Moreenimedia, jota he toimittavat käytännön kursseillaan. Monet Aviisin avustajista ovat entisiä tai nykyisiä journalistiikan opiskelijoita, mutta Aviisi ei ole olemassa heitä varten. Aviisi on olemassa lukijoita varten.

Tyypillistä on, että silloin, kun jokin juttu tai julkaisu ei miellytä, sitä haukutaan ideologiseksi.

Aviisin toimituksessa ei olla lähestyvien edarivaalien takia "paskat housussa". Tamyn toimistolla on kaksi moitteettomasti toimivaa vessaa, joten yleensä työpäivästä selviää kuivin housuin.

Kirjoittaja ei ole koskaan katsonut lehmää silmästä silmään.

ELIAS LAHTINEN VALOKUVAAJA Kuvajournalisti ja sen yliopistoopettaja, joka heittelee vapaaajallaan kukkakaaleja ja onkii soijanakkeja. Tampereen ylioppilaslehti Aviisi Yliopistonkatu 60 A, 2. kerros, 33100 Tampere Kannen kuva: Elias Lahtinen Lehden taitto: Tuija Siltamäki, Roosa Salminen. Toimitus: Vastaava päätoimittaja Tuija Siltamäki, paatoimittaja@ aviisi.fi, 050 361 2853 Roosa Salminen, harjoittelija@ aviisi.fi, 044 361 0300 Lehden formaatti: lehtiuudistusryhmä, ulkoasu: Samuli Huttunen, Pauliina Lindell © Aviisi 2016 Ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, kari.kettunen@ pirunnyrkki.fi, 040 018 5853 Kustantaja: Tampereen yli opiston ylioppilaskunta ISSN 0358-9145 (painettu) ISSN 2242-0541 (verkkojulkaisu) Painopaikka: Alma Manu Oy, Painos: 5 000 kpl Verkossa: www.aviisi.fi Somessa: www.facebook.com/ aviisi, Twitter: @aviisi, Instagram: @aviisilehti

A V I I S I N S UUR S EL V I TY S ! Millainen on hyvä fuksitapahtuma? "Yleisesti ottaen reipas ja rento. Meillä oli sellainen tapahtuma, jossa kiersimme kaupunkia ympäri. Siinä pääsi tutustumaan uuteen kaupunkiin oman opiskelualan kautta, kun tutustuimme rakennuksiin. Meille näytettiin myös muun muassa se, mistä saa bussikortin."

KOLUMN I JUHO KANKAANPÄÄ TOIMITTAJA

Leevi Puttonen Hallintotieteiden opiskelija

Jermu Sannikka Arkkitehtuurin opiskelija (TTY)

Mukana muuttaa koiravanhus omen asunnonhakuilmoituksissa riittäisi narratologeilla tutkittavaa. Facebookin Vuokra-asunnot Tampere -ryhmään kuuluu lähes 20 000 jäsentä, joista jotkut kauppaavat vuokra-asuntoja ja toiset itseään. Ennen sanomalehtien rivi-ilmoitusten ja kauppojen ilmoitustaulujen lyhyt merkkimäärä pakotti kirjoittajan etäännyttämään itsensä joko passiiviin tai kolmanteen persoonaan. Some sen sijaan täyttyy asunnonmetsästäjien minämuotoisista omakuvista. Jaetut elämänvaiheet, luonteenpiirteet ja kuvat toimivat perusteluina hyvästä vuokralaisuudesta. Asunnonhakuilmoitus eli -mainos onkin usein kirjoittajan argumentaatiota uutteralla elämällään: ”Arkipäivät vietän töissä ja illat jalkapallotreeneissä, joten naapurit tuskin edes huomaavat olemassaoloani.” PM! YV! Laitoin viestin! Ilmoituksissa kerrotaan koko elämä, muttei mitään siitä: Opiskelu- tai työpaikka (jos työtä ei ole, sitä aina etsitään), ruokakunnan koko ja muuton syy. Eroa kutsutaan ”muuttuneeksi elämäntilanteeksi”. Kaikki ovat luotettavia, siistejä, savuttomia ja rauhallisia, ja luottotiedot ovat aina kunnossa. Kenelläkään ei ole lemmikkiä, tai jos on, se on pieni tai kuolee pian (”mukana muuttaa koiravanhus”). Informaatioarvoltaan vähäisiin mantroihin kiinnittää huomiota vain, jos ne puuttuvat. Siksi tekstilaji on paradoksi. Kaikkien olisi oltava samanaikaisesti sekä samanlaisia että erottuvia. Ilmoitusta voi höystää yksityiskohdalla, joka mahtuu maksukykyisen tavallisuuden kehyksiin. Jotkut kokeilevat myös huumoria (”Nyt olisi maalaispoika tulossa Tampereelle opiskelemaan, niin että pauke kuuluu ja lehmät ammuu”). Lopulta koko tekstilaji on hapuilua pimeässä: yritys kirjoittaa teksti, jonka vuokranantaja haluaisi lukea. Samalla asunnonmetsästäjät huomaamattaan määrittelevät ja vahvistavat yhteiskuntakelpoisuuden ehtoja – sitä mikä on normaali ja hyväksyttävä tapa elää. Muotti kirjoitetaan ahtaaksi. Asunnonhakuilmoitus on harmittomana ja yksinkertaisena pidetty tekstilaji, jonka kirjoittamista ja lukemista ei opeteta kouluissa. Pitäisikö?

"Siellä voisi olla useampia tieteenaloja. Silloin tutustuisi muihinkin kuin oman alan opiskelijoihin, koska heitä pääsee näkemään myöhemmin. Olisi hyvä, jos olisi myös fyysistä aktiviteettia, ettei alkoholi olisi ainoa pointti."

"Sellainen olisi hyvä, jossa tuntee itsensä tervetulleeksi ja viihtyisi hyvin. Uutena fuksina olisi mukavaa, jos ei joutuisi itse miettimään tekemistä siellä."

"Sellainen tapahtuma, jonne saataisiin kaikki lähtemään mukaan. Ei painostava tai nöyryyttävä ilmapiiri, vaan sellainen, että kaikilla olisi varmasti hauskaa." Laura Kastell englannin opiskelija

Juuso Haanpää Englannin opiskelija

TEKSTI JA KUVAT: Roosa Salminen

Mi t ä vi t t u a ?

Jo vuodesta 2002.

Miksi brändiä tehdään opiskelijoiden rahoilla?

ampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamy ja Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta TTYY yhdistyvät ensi vuoden alussa. Uudelle ylioppilaskunnalle rakennetaan nyt kuumeisesti brändiä brändikoordinaattorin ja -työryhmän voimin. Työ kestää vajaan vuoden, ja siihen kuuluu tutkimustyötä, analysointia sekä strategian ja visuaalisen ilmeen luomista. Miksi ylioppilaskunta tarvitsee brändityötä, brändikoordinaattori Rosa Lehtinen? Brändin luominen voi kuulostaa väkinäiseltä, koska brändi muodostuu itsestäänkin, halusi sitä tai ei. Mutta jos me saadaan yhteinen suunta sille, mikä on uuden ylioppi-

laskunnan tavoite ja mitä yhteisö odottaa siltä, me voimme käytännön toiminnalla vastata niihin toiveisiin. Kuinka paljon rahaa brändityöhön palaa? En sanoisi, että rahaa on palanut tai tulisi palamaan. Brändityön budjetti on noin 30 000 euroa. Se ei ole vielä kulunut loppuun, eikä meidän lähtökohtana ole, että kaikki rahat pitäisi käyttää. Suurin menoerä on ihmiset, jotka sitä työtä tekevät, sillä suurin osa budjetista kattaa työntekijöiden palkat. Tuhlaatteko meidän rahojamme? Päätös siitä, kuinka paljon rahaa käytetään, on edustajistojen demokraattisesti päättämä summa. Se ei ole siis tuulesta temmattu vaan harkittu

luku. Ainoa ulkoistettu työ on uusi visuaalinen ilme. Saavatko opiskelijat vaikuttaa brändin rakentamiseen? Se on ollut meidän koko idea tässä. Me emme halua bränditiimin näköistä ylioppilaskuntaa, vaan meidän kaikkien näköisen. Tiimin tarkoitus on koordinoida työtä, mutta vastauksia haetaan koko opiskelijayhteisöltä. Jalkauduimme esimerkiksi kampuksille kysymään suoraan opiskelijoiden toiveita ja huolia. Miten erilaiset opiskelijat sopivat saman brändin alle? Yksi vahvuus voisi olla moninaisuus. Ei olisi järkevää yrittää kitkeä sitä pois, vaan saisi oikeasti näkyä ja kuulua, että meistä on moneksi. Roosa Salminen

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

kas vot Maria Mattila soittaa sielulla ja sydämellä eikä genitaaleilla ROOSA SALMINEN teksti • EINO ANSIO kuva

aria Mattila on 34-vuotias tamperelainen ja Mara Balls -yhtyeen keulakuva. Rock-maailma mielletään edelleen miehiseksi, vaikka naisia näkyykin entistä enemmän keikkalavoilla ja Spotifylistoilla. Mattilan maailmassa rock ei ole kuitenkaan missään nimessä miehistä. "Lasten Hautausmaa, Huora, Litku Klemetti ja lista jatkuu. Enhän ole itse keksinyt noita bändejä?" Mattila suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Puhe kiihtyy sitä mukaa, mitä syvemmälle aiheeseen päästään. Musiikkimaailman epätasa-arvoa on yritetty ratkoa esimerkiksi lupauksilla hankkia festivaaleille esiintymään yhtä paljon miehiä ja naisia. Mattilan mielestä ajatus kiintiönaisista on loukkaava. Hänen ideaalimaailmassaan ei

lasketa, kuinka monta nais- tai miesoletettua on missäkin. Oikeastaan koko sukupuolinen jaottelu on Mattilan mielestä väsynyttä. Taiteilijalla pitäisi olla ilmaisunvapaus, jossa sukupuoli ei määrittele häntä. Mattila ajattelee suurimman osan ihmisistä elävän maailmassa, jossa lokeroidaan esimerkiksi sukupuolen tai ihonvärin perusteella. Mattila on kuitenkin ajatellut lapsesta asti, ettei sukupuoli hidasta tai määrittele häntä. "Olen ajatellut olevani muusikko. Niin kauan kuin miesmuusikot eivät ole miesmuusikoita, miksi minun tarvitsisi olla naismuusikko?" Mattilalle musiikki on luonteva tapa vaikuttaa. Hän kokee saaneensa aseman, jossa häntä kuunnellaan. "Omien ideaalien eteen on velvollisuus tehdä töitä. Jos en hyödyntäisi sitä tilaisuutta, se olisi hengen laiskuutta." Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse

Maria Mattila On muusikko, monialataiteilija ja yrittäjä. Laulaa, soittaa kitaraa, säveltää ja sanoittaa Mara Balls -yhtyeessä. Tuli tunnetuksi Jukka Ja Jytämimmit kokoonpanossa vuonna 2015. Syntynyt Kotkassa vuonna 1983. Käynnisti vuonna 2014 Keltainen Talo -projektin, jonka Tampereen kaupunki palkitsi Vuoden Kulttuuritekona 2014.

perustaa rock-bändiä edistääkseen yhdenvertaisuutta. "Riittäisi, että näkisimme todellisuuden, eli kaikki naiset siellä, eikä tehdä väittämiä, että rock on miesvaltaista. Se ei pidä paikkaansa vuonna 2018." Mattila ei ole lavalla Maria vaan Mara, hänen alter egonsa. "Yhdessä hetkessä Mara on feminiinisyyden huipentuma ja seuraavassa maskuliinisoturi syöksemässä tulta. Ne ovat karrikoituja ääripäitä, ja yleisö joutuu hyväksymään sen, etteivät ne murenna toisiaan." Mattila ei ajattele, saako nainen soittaa sillä tavalla tai miten naisen ylipäänsä kuuluisi soittaa. Hän kertoo soittavansa täysillä ja puhtaasti niillä tunteilla, jotka hänestä kumpuavat. "Toivon ihmisten kuulevan ensisijaisesti sen, kuinka kitara soi. Minä soitan sielulla ja sydämellä enkä genitaaleilla."

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Kohta se tulee! Tampereen yliopisto aloitti viimeisen lukuvuotensa. Korkeakoulujen yhdistyminen etenee tänä syksynä isoin harppauksin. Aviisi kysyi puolestasi, mitä T3:n kammioissa on viime aikoina puuhattu. ESA KESKINEN teksti • 123rf kuvat

He siirtyvät tehtäviinsä asteittain syyskauden 2018 aikana. Takala siirtyy samalla Tampereen yliopiston konsistorin jäsenen luottamustehtävästä konsistorin puheenjohtajaksi. Provostin asemaa konsistorin puheenjohtajana on kritisoitu, koska sen on katsottu kaventavan päätöksenteon riippumattomuutta. Provostin ja vararehtoreiden tehtäviin jätettiin yhteensä 38 hakemusta. Innovaatioista, yhteiskuntasuhteista ja kansainvälisistä verkostoista vastaavan vararehtorin sekä seitsemän tiedekunnan dekaanien valintaprosessi on käynnissä. Uusi rehtori Mari Walls aloitti työskentelyn elokuussa. Aiemmin hän työskenteli Luonnonvarakeskuksen pääjohtajana. Walls toimii jatkossa siirtymäkauden hallituksen esittelijänä. Tulevan yliopiston ensimmäisen oikean hallituksen valitseminen on vielä kesken.

Uuden yliopiston johto on valittu

Siirtymäkauden hallitus valitsi elokuun lopulla uuden yliopiston provostiksi Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) tutkimuksesta vastaavan vararehtorin Jarmo Takalan. Tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi hallitus valitsi nykyisen Tampereen yliopiston (Tay) yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanin Juha Teperin ja koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) koulutuksesta ja TKI-toiminnasta vastaavan vararehtorin Marja Sutelan. Provostin ja vararehtorien kausi on viisi vuotta.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Säätöä henkilöstöstä ja yt-neuvottelut

Siirtymäkauden hallituksen alustavien suunnitelmien mukaan henkilöstöä ja opiskelijoita sijoitettaisiin joissain tapauksissa keskenään eri tiedekuntiin. Tiedekuntia on tulossa seitsemän: informaatioteknologia ja viestintä, johtaminen ja talous, rakennettu ympäristö, tekniikka ja luonnontieteet, yhteiskuntatieteet, kasvatustieteet ja kulttuuri sekä lääketiede ja terveysteknologia. Nykyisen ehdotuksen mukaan kolmessa tiedekunnassa kävisi niin, että henkilöstö ja opiskelijat olisivat eri tiedekunnissa. Myös rahoitusta korvamerkittäisiin toiselle tiedekunnalle, kuin missä niiden tutkinto-ohjelmien hallinnollinen vastuu on. Uudessa yliopistossa tiedekunnat ovat nykyisiä yksikköjä isompia. Konsistori toivoo omassa lausunnossaan, että tutkinto-ohjelmia kehitetään, seurataan ja suunnitellaan yhdessä tiedekunnassa. Uudessa yliopistossa on näillä näkymin luvassa myös YT-neuvottelut. Rehtorin allekirjoittaman neuvottelualoitteen mukaan neuvotteluissa "suunnitellaan uuden yliopiston toimintaa ja harmonisoidaan prosesseja sekä käytänteitä". Neuvotteluissa ei aloitteen mukaan kuitenkaan käsitellä henkilöstön vähennyksiä, irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista.

Uuden yliopiston tieteenalakohtaisessa rahoituksessa mennään näillä näkymin ainakin aluksi historiallisen rahoituksen mukaan. Rahoja ei siis pistetä vielä uusiksi, vaan rahaa jaetaan samaan tapaan kuin nykyisissä yliopistoissa. Lisäksi rehtoreille ja dekaaneille aiotaan jyvittää niin sanottua strategista rahoitusta. Rehtorilla ja kullakin dekaanilla on tarkoitus olla riittävästi strategista rahoitusta yliopistoyhteisön strategisten tavoitteiden edistämiseksi jo vuonna 2019. Tämä tarkoittanee käytännössä kärkialojen rahoittamista ohi muun rahoituksen.

Johtosääntö määrittää, mitä organisaatio tekee, ketkä tekevät päätöksiä ja miten. Johtosäännössä määritellään myös konsistorin toimintaa ja kokoonpanoa. Konsistori on yliopistoyhteisön

valitus on edelleenprosessissa

Uudet tiedekuntaneuvostot kasataan syksyn aikana. Uuden yliopiston tiedekuntaneuvostoissa käytetään tasakolmikantaa, mikä tarkoittaa pääsääntöisesti viittä edustajaa jokaisesta yliopiston viiteryhmästä, henkilökunnasta, professoreista ja opiskelijoista. Ylioppilaskunnat toivoivat tasakolmikantaa myös konsistoriin, mutta siirtymäkauden hallitus päätti toisin. Avoin haku tiedekuntaneuvostojen opiskelijaedustajan paikkoihin aukeaa syyskuussa. Valinnan tekee uuden ylioppilaskunnan edustajisto syksyllä. Uusissa tiedekunnissa nykyisten TTY:n ja TaY:n opiskelijat osallistuvat yhdessä yliopiston tutkimuksen ja opetuksen suunnitteluun.

Strategista rahoitusta johdolle

Toiveuusinta: Aviisin pieni t3-sanasto

hae uudeksi opiskelijaedustajiaksi

Uuden korkeakoulun rakentumista ja valmistelua on kritisoitu paljon ja usein, ja koko hankkeen mielekkyys on asetettu kiistanalaiseksi. Erityisesti uuden yliopiston johtosääntöä on pidetty itsehallintoa kaventavana. Siitä huolimatta korkeakouluyhteisö on jyskyttänyt kohti maalia. Yliopistoyhteisön keskeisten ryhmien edustajat jättivät johtosääntöä ja sen yliopistodemokratiaa uhkaavia kohtia koskevan kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle maaliskuussa. Syyskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä oikeusasiamiehen päätös ei vielä ollut valmistunut.

toimielin, joka valitaan vaaleilla. Se päättää hallituksen nimittämisestä ja sen toimikauden pituudesta, tutkinto-ohjelmista, opetussuunnitelmista ja tutkintovaatimuksista sekä opiskelijoiden valintaperusteista. Kollegio on julkisoikeudellisen yliopiston hallintoelin, joka vahvistaa yliopiston hallituksen

kokoonpanon ja myöntää tili- ja vastuuvapauden hallitukselle. Uudessa säätiöyliopistossa kollegion korvaa konsistori. Provosti on eräänlainen akateeminen pomo, joka toimii tutkimuksen ja koulutuksen rehtorina. Provosti on konsistorin puheenjohtaja, ja hänet valitsee hallitus rehtorin esityksestä.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Tamy myönsi Elokuvajuhlille 30 000 euroa lainaa Tamy on lainannut Elokuvajuhlille rahaa jo yli parikymmentä vuotta. Lainaa on myönnetty myös Tamyn lähipiiriin kuuluville Opiskelijan Tampereelle ja Karpek Oy:lle. ROOSA SALMINEN teksti • 123rf kuva

amy on myöntänyt 30 000 euron lainan Tampereen Elokuvajuhlat ry:lle. Tamyn pääsihteeri Sanni Pietilä kertoo, että lainan myöntäminen elokuvafestivaalille on pitkä traditio. Elokuvajuhlat sai alkunsa Tamyn piirissä toimivasta elokuvakerho Monroesta. Saman suuruista lainaa on lainattu aina tähän vuodenaikaan yli parinkymmenen vuoden ajan, sanoo toimistosihteeri Tuire Jalaskoski. "Tamylla on aina ollut mahdollisuus lainan myöntämiselle, sillä meidän kassassa on ollut tähän aikaan vuodesta hyvä tilanne", Pietilä kertoo.

Tamy ei tarjonnut lainaa, vaan Tampereen Elokuvajuhlat pyysi sitä. Samoin lainasummasta päätti Elokuvajuhlien hallitus, joten Pietilä ei osaa sanoa, mihin 30 000 euron summa tarkalleen ottaen perustuu. "Rahavirran perään ei ole kyselty,

sillä yhteistyö on sujunut hyvin, eikä Elokuvajuhlilla ole ollut maksuhäiriöitä."

Ylioppilaskunnan tase on noin kaksi miljoonaa euroa. Lainojen myöntämiselle ei ole luotu erityistä linjausta, sillä se ei ole tavanomaista toimintaa Tamylle. Lainoja katsotaan aina tapauskohtaisesti, mutta ehtojen tulee olla tiukat. "Rahojen palautumisesta pitää olla todella varma, koska ne ovat meidän jäsenistömme rahoja. Samoin sopimuksessa tulee olla hyvä korko. Matalakorkoisia lainoja tai mitään ilmaista rahaa emme ole myöntäneet", Pietilä kertoo. Pietilä arvioi lainojen myöntämisen olevan epätodennäköistä sellaisille toimijoille, joiden toiminta ei ole vakiintunutta. Myös eettiset seikat vaikuttavat lainapäätökseen. Maksuhäiriöiset tahot Tamy sivuuttaa suoraan. "Tältä pallilta katsottuna lainoja ei myönnetä kellekään, joiden maksukyvystä ei ole takeita", Pietilä sanoo.

Yhteistyön takia Tampereen Elokuvajuhlat ry ei ole pyytänyt pankeilta lainaa. Ilman Tamyn laina-avustusta festivaalia jouduttaisiin järjestämään pienemmällä miehityksellä. "Samankaltaista lainaperinnettä ei ole muodostunut muiden järjestöjen kanssa." Pietilä kertoo, että Elokuvajuhlien lisäksi Tamy on myöntänyt lainoja Opiskelijan Tampereelle ja Karpek Oy:lle, jonka toimiala on kiinteistönhallinto. Tamy omistaa Karpekin kokonaisuudessaan ja on Opiskelijan Tampereen perustajajäsen. "Ei ole tavallista, että eri tahot lähestyisivät meitä lainan toivossa." Lainasummat ovat olleet vaihtelevia. Opiskelijan Tampereelle Tamy myönsi 2 000 euron lainan. Suurin summa on ollut 120 000 euroa. Se myönnettiin Karpek Oy:lle.

Lainan ehdot Tampereen Elokuvajuhlille myönnetyn lainan lainaaika on velkakirjan allekirjoittamispäivästä helmikuun 28. päivään 2019. Lainan ehtona on se, että kolme elokuvajuhlien hallituksen jäsentä ja toiminnanjohtaja sitoutuvat lainan, sille juoksevan koron sekä enintään 1 000 euroon nousevien uloshakukustannusten omavelkaiseen ja yhteisvastuulliseen takaukseen. Lainasta peritään kahdeksan prosentin vuotuinen korko ja kymmenen prosentin viivästyskorko. Tampereen Elokuvajuhlat – Tampere Film Festival järjestetään seuraavan kerran 6.-10. maaliskuuta.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

T A MYN H I S TOR I A A / 1 9 7 5 –1 9 8 5

Uudenlaista aktivismia Tamyn arkisto

amyn edustajistovaalit järjestettiin vuoteen 1979 saakka vuosittain. Kaksivuotiskausiin siirtyminen antoi vaalilistoille aikaa hengähtää kampanjoinnin lomassa. 1960-luvun lopulta 1970-loppuun saakka edustajistopolitiikassa vaikutti vahva poliittinen vire, mutta 1980-luvun taitteen myötä myös sitoutumattomat ryhmät alkoivat kerätä kannatusta. Samaan aikaan ehdokasmäärät ja äänestysaktiivisuus laskivat huomattavasti, kun ajankohtaiset yhden asian liikkeet ja muu ylioppilaskunnan ulkopuolinen toiminta houkuttelivat opiskelija-aktiiveja mukaansa.

TA MYPÄ I V ÄK I RJ AT

Vaalit lähestyvät

lioppilaskuntien yhteensulautumisen yhteensaattaminen on mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä. Olen jo kymmenen vuoden ajan pitänyt järjestötyöstä erityisesti siksi, että sen parissa pääsee työskentelemään niin monella eri tavalla. Nyt eri asioiden haltuunotto on järjestöurani ehdottomia huippuhetkiä, joiden äärellä saa sekä pinnistellä että myös kokea onnistumisia. Onneksi meitä uuden ylioppilaskunnan tekijöitä on useampia. Teemme hienon työntekijäporukan sekä hallitusten kanssa tiimityönä isompia linjauksia ja valmistaudumme syyskuun lopussa 24.–26. syyskuuta valittavan 49-henkisen edustajiston kokousurakkaan. Meillä on ylioppilaskunnissa valmisteltavana tätä varten monta pienempää kokonaisuutta. Ylioppilaskunnalle tehdään päätettäväksi pääsääntö, eri toimielinten työjärjestyksiä, strategia, brändi, visuaalinen ilme, yhdistysohjesääntö, järjestöjä varten toiminta-avustuskäytänteet, uuden yliopiston hallinnon opiskelijaedustajien valinta ja linjapaperi tavoitteiden asettamista varten. Lopuksi syyskokouksessa 27. marraskuuta päätetään toimintasuunnitelmasta, talousarviosta sekä vuoden 2019 hallituksesta. Urakka on siis melkoinen! Tulevan yhteisen edustajiston rooli on erittäin merkittävä ja toimistoilla toivommekin, että te kaikki noin 18 000 opiskelijaa tenttaisitte syyskuun aikana ehdokkaita ahkerasti ja äänestäisitte sähköisesti sitäkin ahkerammin. Ehdokkaisiin ja vaaliliittoihin pääsee tutustumaan vaalimarkkinoilla 17., 18. ja 19. syyskuuta. Vaalin aikatauluista voi lukea verkkosivustolta www.tampereenylioppilaskunta.fi.

JARI-PEKKA KANNIAINEN KIRJOITTAJA ON YLIOPPILASKUNTIEN YHDISTYMISKOORDINAATTORI

kansainvälinen toiminta alkoi painottua kehitysyhteistyöhön, solidaarisuus- ja rauhantyöhön. Naiskulttuuripäivät saivat alkunsa vuonna 1982, ja ympäristökysymyksissä merkittävä saavutus oli Kauppahallin virastotalon purkamisen estäminen vuonna 1981. Virastotalo-kampanjan myötä Tampereen kaupunki otti aiempaa paremmin huomioon kulttuuriperintönäkökulman rakentamisessa, mikä näkyy yhä esimerkiksi Finlaysonin ja Tampellan alueilla.

Opiskelijoiden omistama Yo-talo tarjosi runsaasti vapaa-ajanvietettä. 1970-luvun loppupuolella ohjelmaa ja tapahtumaa oli jokaiselle viikonpäivälle. Yo-talon kulttuurinen jälki näkyy edelleen, sillä Tampere Film Festival sai alkunsa Yo-talolla aloittaneesta elokuvakerho Monroesta. 1980-luvun puolivälistä lähtien ylioppilaskunnan toimintaa värittivät suuret hankkeet, esimerkiksi Atalpan rakentaminen sekä Radio 957, joka oli Tampereen ensimmäinen paikallisradio. MIKKO LAMPO Kirjoittaja OLI TAMYN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA VUONNA 2017.

NÄ I N ON !

Tänä syksynä mennään kohti tuntematonta ja sen yli

yyskuu on tunnetusti monien muutosten aikaa. Kun lehdet alkavat tippua puista, putoavat paatuneimmankin opiskelijan harteilta menneen lukuvuoden karstat. Syksy tuo tullessaan kampuksille myös tuhansia uusia opiskelijoita. Opintojen alkaminen ei kuitenkaan ole kaikille uusille helppo kokemus, sillä monelle se tarkoittaa myös selviytymiskamppailua. Yksinäisyyden pelko on todellista. YTHS:n teettämä korkeakouluopiskelijoiden terveys-

tutkimus kertoo karua kieltään. Jopa 4–10 prosenttia opiskelijoista koki itsensä yksinäiseksi, ja peräti viidennes vastaajista ei kokenut kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään. Oman kokemukseni mukaan fuksien suurimpia pelkoja on ilman ystäviä jääminen. Sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle tipahtaminen onkin kovin helppoa vaikkapa elämäntilanteesta riippuen. Paras lääke yksinäisyyden pelkoon on avoimin mielin yliopistolla hengaileminen.

Vaikka oman ainejärjestön sisältä ei samanhenkisiä ihmisiä löytyisikään, lukuisat harrastejärjestöt ja kerhot tarjoavat vaihtoehtoja sekä ennen kaikkea ihmisiä. Jokaisella meistä on paikka ja ystäviä yliopistoyhteisössä, eikä niiden löytäminen ole kuin ajan kysymys. ESKO NIEMINEN KIRJOITTAJA ON tamyn HALLITUKSEN JÄSEN.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Erikoislinnut lähtivät talviteloille keskiviikkona 5. syyskuuta.

OUTO

Miksi Sorsapuistossa on niitä outoja kanoja? Sorsapuiston linnut ovat "ilahduttaneet" puiston kävijöitä jo yli 70 vuotta. Talveksi otukset viedään omistajansa luokse Hämeenkyröön. TUIJA SILTAMÄKI teksti ja kuvat

oogistahan se on, tavallaan, että Sorsapuistoksi nimetyllä viheralueella elää luonnonvaraisten lintujen lisäksi muitakin siivekkäitä. Sorsalammen länsirannalla häkeissä kaakattaa kesäaikaan toinen toistaan jännemmän näköisiä kanaeläimiä. On viisivarpaisia silkkikanoja ja julmasti tuijottava kukko. Hollannin valkohunnun päätä koristaa tukkalaite, josta Lady Gagakin olisi kateellinen.

Sorsapuistossa on nähty erikoisia eläimiä ennenkin. 1960- ja 1970-luvuilla puistossa toimi eläintarha, jossa oli kaksi leijonaa. Näppärästi nimetyt Tam ja Pere asuivat entisessä teurastamossa nykyisen Tampere-taon paikalla. Tilat olivat eläintarhakäyttöön sopimattomat, ja tarhan toiminta herätti kritiikkiä. Tiukentunut eläinsuojelulaki asetti leijonien elinolosuhteet entistä kyseenalaisempaan valoon. Lopulta leijonat päätettiin siirtää Ruotsiin, ja hullustihan siinä kävi.

Tam kuoli kuljetuslaatikkoon, Pere lensi Ruotsiin. Kanojen ja kukkojen elämä on toistaiseksi ollut seesteisempää. Sorsapuistossa on ollut lintuja siitä lähtien, kun puisto vuonna 1939 perustettiin. Tampereen kaupunki vuokraa linnut yksityiseltä sektorilta. Sorsapuiston nykyiset linnut omistaa Tia Hämäläinen. Hämäläinen päätyi tehtävään hieman sattumalta. Edellisten lintujen vuokraaja ei ollut enää käytettävissä, ja Hämä-

läisellä oli kaupungin kana-asioista vastaavaan tahoon valmis kontakti. Niinpä kaupunki pyysi häntä mukaan projektiin. Sopimus on tehty toistaiseksi. Hämäläinen on pitkän linjan lintuharrastaja, joka innostui kanoista ja kukoista jo alle parikymppisenä 1980-luvulla. Hämäläinen muistelee, kuinka he hakivat isän kanssa Iittalasta lintuja. "Se oli oikea kohokohta, kun peräkärryn kanssa lähdettiin hakemaan Iittalasta kanoja."

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

NAPOLIN

PIZZAPASSI Ah... ne saa enemmän Opiskelijakortilla

-10 %

Pizzapassilla joka 9. pizza ilmaiseksi. Passit kassalta tai mobiilina: www.cardu.com. Lihaa, kalaa, vegee: pizzerianapoli.fi Uuni kuumana ma–to 10.45–23 pe 10.45–24 la 12–24 su 12–23

Aleksanterinkatu 31 • Tampere • p. 03 223 8887

Aktiivinen "rotuharrastaja" Hämäläinen on ollut noin kymmenen vuotta. "Joka mummulla pitäisi olla vähän kanoja!" Hämäläinen tokaisee. Hämäläisen linnut asustelevat Sorsapuiston häkeissä keväästä syksyyn. Tänä vuonna linnut pakattiin talviteloille viides syyskuuta. Talvikauden ne viettävät Hämäläisen harrastekanalassa Hämeenkyrössä. Siellä siivekkäitä on enemmänkin. Mikä tahansa siipiveikko ei Sorsapuistoon kelpaa. Hämäläinen pyrkii valitsemaan tehtävään mahdollisimman hyvin sopivia lintuja. Tärkeintä on, että lintu tulee toimeen ihmisten kanssa. Kukon pitää väistää hoitajaa eikä käydä päälle. Linnun pitää myös kestää stressiä ja sitä, että eri ihmiset hoitavat sitä. "Seuraan täällä koko kasvukauden ihan tipusta sukukypsyyteen asti ja valitsen sillä perusteella", Hämäläinen kertoo. Epäsopivat yksilöt karsitaan kukkojen "poistopäivillä".

Oletko läsnäoleva opiskelija Tampereen teknillisessä yliopistossa tai Tampereen yliopistossa ja olet kiinnostunut rakentamaan uutta yliopistoa?

"Ei jatka yksikään kukko sukua, jos sen pää on vialla."

Hae opiskelijaedustajaksi uuden Tampereen yliopiston tiedekuntaneuvostoihin, yliopiston koulutusneuvostoon, yhteiskunnallisen vuorovaikuttamisen neuvostoon ja muutoksenhakulautakuntaan!

Mutta mikä kanoissa ja kukoissa oikein kiehtoo? Hämäläisellä on vastaus valmiina. "Kierrätys. Kaikki ruuantähteet menevät hyötykäyttöön. En kannata hukkaan heittämistä enkä ole koskaan sellaisesta tykännyt." Hämäläinen puhuu linnuistaan lämpimästi, samaan tapaan kuin koiraihmiset kuvailevat lemmikkiensä edesottamuksia. Linnuista on ilon lisäksi arkista hyötyäkin. Hämäläisen perhe tekee lintujen munista ruokaa. Ja kun linnut ovat omassa pihassa, pystyy lopputuotteeseen vaikuttamaan. Hämäläinen lisää niiden ruokaan hyviä öljyjä, syöttää niille voikukanlehtiä ja antaa niiden ulkoilla vapaasti. Kun linnut saavat enemmän aurinkoa, munissakin on enemmän D-vitamiinia. "Keltuaisen väri on ihan erilainen kuin kaupan munissa."

Opiskelijajäsenenä pääset vaikuttamaan yliopiston ja tiedekuntien toimintaan ja tuot opiskelijoiden ääntä kuulluksi! Hakuaika opiskelijaedustajaksi on 10.9.-7.10.2018.

Lue lisaa ja hae: tampereenylioppilaskunta.fi

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

uusi vanha UFF EI OLE ENÄÄ PELKKÄ HYVÄNTEKIJÄ TAI "IHAN KIVOJEN" VAATTEIDEN LOPPUSIJOITUSPAIKKA. SIITÄ ON TULLUT USKOTTAVA VINTAGE-MUODIN VÄLITTÄJÄ.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

KAROLIINA PAANANEN teksti • SILJA VIITALA kuvat

ekissä roikkuu popliinitakki. ”Itsensäpaljastajan takki”, virkkoo nuorukainen. Ilkikurinen vitsi naurattaa seuruetta tovin, mutta leikkimielisyydet jäävät nopeasti sikseen. Kaverukset havaitsevat naapurirekissä aarteen: Vanhoja verryttelytakkeja! Musta Umbro tai Kappa sopisi flanelliin, jota yksi nuorista mallaa ylleen. Henkarit hankaavat tankoa. Vaateosastolla vinkuu. Vaatepuut ovat täynnä muotia entisajoilta. Kaupan on tuulipukuja, värikkäitä farkkuja, kukkaleninkejä ja helakanpunainen nahkatakki. Paksua farkkukangasta, aitoa nahkaa ja laadukasta tekoa. Vastaan osuu myös lapsuuden tuttu, housuhame. Varsinainen muotilöytö.

Nyt ei kuitenkaan olla missään trendiputiikissa vaan Hämeenkadun UFF:lla. Eikä popliinitakki ole mikään designaarre, vaan tavallinen poplari vintage-nurkan rekissä. Sunnuntai-iltapäivänä ovi käy tasaiseen tahtiin. Liikkeessä on pariskuntia sunnuntaishoppailulla, äiti ja vauva sekä nuorisoporukka. Verkkareita hiplaavat nuoret eivät ole mieltymyksineen yksin. Menneet vuosikymmenet ovat viime aikoina hallinneet muotia. Massamuotiketjutkin valmistavat retron näköistä bulkkia. UFF ei ole enää pelkkä hyväntekijä, vaan katu-uskottava vintage-kauppa. Vallalla oleva muoti näkyy myös Tampereella. Viime kesänä Hämeenkadun UFF:n vintage-nurkka remontoitiin ja somistettiin vintage-tyyliin. Tuli kukkatapettia ja vanhoja lamppuja.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Menneet vuosikymmenet HALLITSEVAT muotia. MassamuotiketjutKIN valmistavat retron näköistä bulkkia. 15

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

urheiluvaatetrendi näkyy myös second hand -liikkeissä. klassikkomerkkien, kuten niken, filan ja umbron, vaatteet katoavat rekeistä nopeasti.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

FF selvästikin haluaa, että liikkeessä on mukava asioida. Vaatteiden esillepanoon on laitettu ajatusta. Hämeenkadulla vaatteet on järjestetty väreittäin, poplarit ovat siistissä rivissä. Myös myymälöiden näyteikkunat ovat kekseliäitä. Joskus mallinuket on puettu jätesäkkeihin, toisinaan retroon. Vaatteita kuljettavien kuorma-autojenkin kylkiin on liimattu tarroja, joissa on sydämiä, kenkiä ja käsilaukkuja. Hämeenkadun UFF:n vintage-osastosta vastaa apulaismyymäläpäällikkö Elina Mäkeläinen. Mäkeläisen mukaan vintagen suosio on kasvanut vähitellen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kolmen viime vuoden aikana suosio on kasvanut entistä nopeammin. Vintage-osasto on alkanut vetää nuorta väkeä. Mäkeläisen mukaan alle parikymppiset pitävät osastoa varteenotettavana ostospaikkana. "Erityisesti pitää mainita, että nuorten miesten osuus asiakaskunnassamme on kasvanut mukavasti."

Makkonen sanoo, että trendiosastot, jollainen vintage-osasto on, ovat olleet osa UFF:n myymälöiden "tavaramerkkiä" alusta lähtien. UFF on ollut olemassa yli 30 vuotta. Hämeenkadun trendikkäästä valikoimasta on viime kädessä kiittäminen suomalaisia, sillä myytävät vaatteet tulevat UFF:lle lahjoituksina. Mummojen ja vaarien kaapit ovat täynnä nuorison himoitsemia vintage-aarteita. "Tietysti pyrimme aina vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin mahdollisimman hyvin. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin riippuvaisia siitä mitä ihmiset lahjoittavat", Makkonen sanoo. Ja ihmisethän lahjoittavat.

Mäkeläinen tietää tarkalleen, millaisia vaatteita ihmiset osastolta etsivät. Asiakkaat ovat kiinnostuneita erityisesti 1980- ja 1990lukujen vaatteista. Myös vuosituhannen vaihde on alkanut kiinnostaa. Osastolla on kuin onkin pari matalavyötäröisiä housuja. Kaikki osastolla myytävä ei ole vintagea. Kaupan on retroon tyyliin sopivia uudempiakin vaatekappaleita. "Ajatuksena on vastata kysyntään ja pitää huolta siitä, että valikoima vastaa ajankohtaisia trendejä", Mäkeläinen sanoo. Hämeenkadun vintage-osastolla nuorten aikuisten suosikkeja ovat viime aikoina olleet verkka- ja farkkutakit, farkkuhaalarit, 1990-luvun kukkamekot, kukkapaidat sekä havaiji-paidat. Ikään katsomatta myös kotimaiset ja vanhat laatumerkit, kuten Vuokko ja Marimekko, ovat kysyttyjä. Ysäri on palannut Hämeenkadulle myös urheilumerkkien muodossa. Adidas, Nike, Fila, Champion, Kappa, Umbro ja The North Face ovat Mäkeläisen mukaan olleet haluttua tavaraa. "Lisäksi liekkikuosi sekä iki-ihanat nappiverkkarit ovat tehneet vahvaa paluuta, ja vyölaukut suorastaan viedään käsistä." UFF:n tiedottaja Maija Makkonen kertoo, että eri vaateosastojen myyntejä seurataan, joten UFF tietää, millaisia vaatteita kunkin myymälän asiakkaat toivovat löytävänsä. Vintagen suosio vaihtelee alueittain. Helsingin Hakaniemen myymälä on yhtä retro-osastoa, kun taas Hervannan UFF ei selvästikään ole suunnattu retrosta intoileville.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

FF, eli U-landhjälp från Folk till Folk i Finland, on yleishyödyllinen yhdistys, joka tekee vaatemyynnistä saaduilla varoilla työtä ilmaston ja globaalikehityksen hyväksi. UFF muun muassa tukee globaalikehitystyötä Afrikassa ja Intiassa. Viime vuonna UFF tuki yhteensä 39:ää globaalikehityshanketta. Yhdistys kuuluu kansainväliseen Humana People to People -hyväntekeväisyysjärjestöjen konsortioon eli yhteenliittymään. Kun kansalaisten halu tehdä hyvää lisääntyy, UFF:n myynti kasvaa Vuonna 2017 UFF sai lahjoituksena yli 14,6 miljoonaa kiloa vaatteita. Se on yli viisi miljoonaa kiloa enemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Myös keräysastioiden määrä on kasvanut. Vuonna 2012 keräysastioita oli 2 166, viisi vuotta myöhemmin jo yli 3 000 kappaletta. UFF:n, Fidan ja SPR Kontin viimevuotisessa tutkimuksessa lahjoittamisesta kävi ilmi, että yli 80 prosenttia suomalaisista kierrättää tai lahjoittaa vaatteitaan. Myös UFF:n varainhankinnan myynti on kasvanut. Vuonna 2012 varainhankinnan tuotot olivat kaikkinensa noin 10,4 miljoonaa euroa, viime vuonna vastaava lukema oli vajaat 14,2 miljoonaa euroa. Hyväntekeväisyys on hyvää bisnestä. Tiuhimpaan tahtiin keräyslaatikot täyttyvät suurimmissa kaupungeissa, Helsingissä, Tampereella, Espoossa ja Vantaalla, Makkonen kertoo. Kaikkia vaatteita ei myydä Suomessa. Valtaosan vaatteista UFF myy tukkuerissä esimerkiksi Venäjälle ja Baltian maihin. Viime vuonna vain 4,6 prosenttia lahjoituksista myytiin Suomen myymälöissä. Niiden arvo oli noin 600 000 euroa. Muutama prosentti saadusta tavarasta on käyttökelvotonta. Ne päätyvät energiajätteeksi. Lahjoitetut vaatteet kerätään kierrätyslaatikoista ja kuljetetaan Klaukkalaan, jossa vaatteet lajitellaan. Suomessa myyntiin päätyvät vaatteet lajitellaan kolmeen kertaan. Osan vaatteista yhdistys lähettää merikonteissa kaukomaihin, esimerkiksi Malawiin. Makkonen kertoo, että Suomeen ja ulkomaille lähtevät vaatteet valikoidaan muun muassa sillä perusteella, minkälaiset vaatteet sopivat minnekin ilmasto-olojen puolesta.

Viimeisen viiden vuoden aikana sekä uff:n lahjoituksena saamien vaatteiden että liikevaihdon määrä on kasvanut.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

vastuullisesta kuluttamisesta on tullut trendikästä. se lisää ihmisten intoa tehdä hyvää.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

iime vuonna Helsingin Sanomat kertoi, että useat Itä-Afrikan maat suunnittelevat ulkomaisten vaatteiden tuontikieltoa. Länsimaista tuodaan niin paljon vanhoja vaatteita, että paikallinen tekstiilituotanto kärsii. UFF on ongelmasta tietoinen, mutta katsoo, että vaatevienti Afrikkaan on yhä tarpeen. ”Paikalliset kumppanimme pystyvät rahoittamaan lahjoitusten avulla yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, kuten koulutusta. Paikalliset mikroyrittäjät hyötyvät lahjoituksista, ja näin myös paikalliset saavat hyväkuntoisia ja kestäviä vaatteita, joihin heillä on varaa.” Makkosen mukaan globaalin kehitystyön lisäksi yhdistyksen ydinarvoja on ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehtävä työ. Second hand -vaatteiden ostaminen päihittää uuden ostamisen ekologisuudessa mennen tullen. "Uskomme, että kierrätetyt vaatteet ovat vastuullinen tapa 'shoppailla' ottaen huomioon, kuinka paljon yksikin second hand -tuote säästää vettä ja vähentää hiilidioksidipäästöjen sekä käytettyjen torjunta-aineiden määrää." Mutta shoppailua se on kierrätetynkin turha ostaminen.

Harva haluaa näinä päivinä olla holtiton kuluttuaja. "Vastuullisesta kuluttamisesta on tullut trendikästä itsessään – tietyissä sosiokulttuurisissa viiteryhmissä minäkuvan rakentamisen kannalta on mielekkäämpää sanoa uuden olevan peräisin UFF:n kaltaisesta kierrätysmyymälästä kuin uutuuttaan kiiltävästä kauppakeskuksesta", kertoo Tampereen yliopiston markkinoinnin väitöskirjatutkija Sonja Lahtinen. UFF saa miljoonia kiloja kelpoa kauppatavaraa antamatta sen antajille tavarasta rahallista vastiketta. Yksi syy on se, että kierrättäminen kiinnostaa suomalaisia. Lisäksi lahjoittaminen säästää ihmisiä vaivannäöltä, tutkija kertoo. "Keräyslaatikot ovat jo vuosikymmeniä tarjonneet vauraiden länsimaiden kuluttajille helpon tavan hankkiutua eroon vanhoista vaatteista ja tekstiileistä", Lahtinen sanoo. Vaikkei lahjoittaja saa muovikassillisesta vaatteita rahaa, hän ei kuitenkaan jää aivan ilman hyötyä. Lahjoittaja näkee itsensä hyväntekijänä, kun vanhat vaatteet menevät hyväntekeväisyyttä tekevälle taholle, Lahtinen sanoo. "Myönteinen kokemus itsestä tekemässä hyvää saa ihmisen tulemaan keräyslaatikolle toistekin."

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

tätä juttua varten aviisi etsi facebookin kirpputoriryhmästä vapaaehtoisia malleja. vaatteet lainattiin uff:lta. /// kiitos CAMILLA PYNNINEN-KANGAS, Taru Lepistö, IIRIS TAUBERT, Henna Minni & Milja Saarinen, HÄMEENKADUN UFF & TAMMELAN KOULU.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

elkkä kokemus ei kuitenkaan tee kenestäkään vastuullista kuluttajaa. Tekstiiliteollisuus aiheuttaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä, Lahtinen kertoo. Muoti vaihtuu nopeasti, uusia vaatteita saa halvalla. Länsimaissa ihmisillä riittää vaatteita, joista luopua. "Nyt kierrätyslaatikot tarjoavat ehkä liiankin helpon tavan hankkiutua eroon vanhasta, jotta tilalle voidaan ostaa uutta." Kestävät kulutustavat ovat hyväksi niin ympäristölle kuin ihmisellekin. Kun energiaa ei kulu materian – uuden tai käytetyn – haalimiseen, yksilön hyvinvointi kasvaa Lahtisen mukaan niin henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. UFF:n Makkosen mukaan siitä, vaikuttaako kierrätys ihmisten kulutustottumuksiin, ei ole riittävästi tutkimusta.

"Kun kuluttaja on tietoinen ympäristöasioista, hän kuluttaa vähemmän ja kierrättää enemmän.” Makkonen kertoo, että moni kuluttaja ostaa laadukasta uutena, minkä vuoksi seurauksena myös UFF myy hyväkuntoisia second hand -vaatteita. ”Yhdistyksen prioriteetteinä on aina ollut ilmasto- ja globaalikehitystyö. Saavuttamamme lahjoitusten jälleenkäyttöaste on todella korkea, joten lahjoittajat voivat ihan oikeutetustikin pitää itseään hyväntekijöinä”, Makkonen sanoo. Valveutuneet kuluttajat ovat tietoisia ongelmista, joita vaateteollisuus aiheuttaa, ja tahtovat kuluttaa vastuullisesti ja kestävästi, tutkija kertoo. Valveutuneet eivät osta käytettynäkään sellaista, mitä ei tarvitse. Eräskin nuori nainen kertoo tulleensa UFF:lle, koska turha kuluttaminen ei kiinnosta. Hän pitää käsissään vakosamettista takkia, jolle olisi syksyllä tarvetta. Takki on liian suuri, mutta sillä ei ole ostajalleen merkitystä. Kun ei viitsisi ostaa uutta, jos ei ole ihan pakko.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

"Kamalin tunne vegaanilla ravintolassa on se, että lautaseltä on jätetty jotain pois", sanoo Markus Vinnari. Kuvassa juustoton juustolautanen.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

KASVISVAIHTOEHTOINEN TODELLISUUS Ruuantuotannon ja koko ruokakulttuurin pitäisi muuttua nopeasti, jos haluamme, että planeetalla on jonkinlainen tulevaisuus. Mutta huonolta näyttää. MINEA KOSKINEN teksti • ELIAS LAHTINEN kuvat

os jostain saa jotain. Tähän vaatimattomaan toiveeseen tiivistyi vegaaninen elämä 90-luvun Suomessa. Moni nykyinen vegaani on nuoruudessaan kiusannut tarjoilijoita ja pahoittanut sukulaisten mielet. Silloin veganismi oli sitkeiden valinta, jota vain harva ymmärsi. Nuo ajat ovat muisto vain Helsingin Kalliossa, jossa ravintola Onda on täyttynyt lounasruokailijoista. Buffetpöytä notkuu eksoottisia tahnoja ja sooseja. Tarjonta heijastaa kasvisruokailun uusinta kosmopoliittia aaltoa. Kahdessa vuosikymmenessä kasvissyönnistä on tullut helpompaa, luontevampaa ja ennen kaikkea maukkaampaa. Ondassakaan tarjolla ei ole mitä tahansa vegemättöä, vaan vegaanille täydellisesti sopiva perulainen brunssi. Mutta on Helsingissäkin paikka, jonne kasvisruuan ilosanoma ei ole kantautunut. Vegemessujen perustaja, päivystävä anarkisti Suvi Auvinen muistelee ankeinta kokemustaan. Se oli sairaalassa, kun hän sai kahdentoista tunnin synnytyksen jälkeen

eteensä kupin riisiä ja pakastemaissia "valkokastikkeessa". Auvinen lähetti annoksen keittiöön läksytyksen kera. "Sanoin, että te ette voi antaa tällaista ruokaa kenellekään." Entä paras kokemus? Auvinen on kerran syönyt pariisilaisessa kolmen tähden Michelin-ravintolassa nimeltä L’arpege. Sen vegaaninen, 12 ruokalajin maistelumenu maksoi 320 euroa. "Tämä kuulostaa hirveeltä snobbailulta, mutta siellä oli paras vihersalaatti, mitä olen koskaan syönyt", Auvinen sanoo. Auvinen esittelee L’arpege-kokemuksen kohokohtia puhelimensa Instagramista. "Tässä on esimerkiksi riisiä ja ihan ohutta pikkelöityä raparperia päällä. Sitten oli tällainen kesäkeittohenkinen, jossa oli aivan älyttömän hyvät maut. Tässä oli raparperia, sorbettia ja purjoa. Parsa oli kääritty ohueksi vedettyyn raparperiin." Terassilla työttömäksi jääneet ampiaiset kiusaavat lounastajia.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Kun L’arpegen pääkokki Alain Passard päätti vuonna 2001 luopua eläinaineksista, kriitikot ennustivat nopeaa pudotusta. Suomalaiskokki Henri Alén on todennut blogissaan, että naudanliha myy kuin häkä. Alénin asiakkaista vain pari prosenttia tilaa kasvisruokaa. Harva huippukokki uskaltaa haastaa voin ja kerman ympärillä pyörivää ranskalaista fine dining -keittiötä. Edes L’arpege ei pikkelöidyistä raparpereistaan huolimatta säilynyt täysin vegaanisena.

Juttu herätti närkästystä, vastaiskua vaadittiin. Mutta ei mennyt putkeen toisellakaan puolella. Tilastokeskuksen kesäharjoittelija laati kahden viikon aineistoon perustuvan analyysin, jonka tarkoitus oli osoittaa kasvissyönti luultua yleisemmäksi. Jos kotitalous ei kahteen viikkon ostanut lihaa, se oli "lihaton kotitalous". Kala kuului osaksi kasvisruokavaliota. Kaiken huipuksi lihaton kotitalous muuttui lihattomaksi ruokavalioksi, sillä analyysi ei ottanut lainkaan huomioon, että ihmiset syövät ravintoloissa. "Tästä harjoitustyöstä ei ehkä kannata tehdä kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä", Vinnari tviittasi 15. elokuuta, mutta turhaan. Juttu oli jo lähtenyt leviämään sosiaalisessa mediassa.

Auvinen ei päätynyt Michelin-ravintolaan sattumalta. Visiittiä ehdotti ruokatutkija Markus Vinnari, joka on noudattanut vegaanista ruokavaliota pian kaksi vuosikymmentä. Vinnarin mielestä pariisilainen L’arpege edustaa laatua, jota ei löydä Suomesta. "Boom, tajunta räjähti", Vinnari kuvailee kokemustaan. Kotisivuillaan Vinnari kritisoi kasvisruokien varauksetonta ylistämistä. Kritiikin kärki on, että kaikki kasvisruoka pitäisi tehdä niin maistuvaksi, että ihmiset eivät joudu tinkimään mukavuudestaan. Ruuan pitäisi sopia sekasyöjän, ei vegaanin makunystyröille. Eräs Vinnarin inhokkeista on vegaaninen croissant. "Taistelukalikka", hän kuvaa. (Pariisilaisessa vegaanileipomossa sekin oli osattu tehdä oikein.) Vinnari uskoo, että sekasyöjien lisäksi näihin talkoisiin tarvitaan tueksi myös eliittiä. Netflixin dystooppisessa sarjassa Altered Carbon sikamaisen rikas eliitti asuu pilvien yläpuolella, kaukana tavallisesta rahvaasta. Juhlissa rikkaat leikkaavat ohuita siivuja hedelmin koristellusta tiikerin ruhosta. Sarjan viesti on, että liha on ylellisyyttä, eikä rikkaita sido mikään ruokaan liittyvä moraali. "Kysymys on, ovatko kaikista rikkaimmat valmiita maksamaan siitä, että heillä on lautasella vain kasviksia", Vinnari sanoo.

On yllättävän vaikeaa saada selville, mitä ihmiset oikeasti syövät. Nykyisillä aineistoilla tutkijat eivät pysty sitä tarkkaan sanomaan. Tietoa kysytään joko ihmisiltä itseltään tai se yritetään päätellä kauppakuiteista ja tuotantomääristä. Tilastot kertovat, mitä tuotetaan, ja mitä tuodaan Suomeen tai viedään pois. Mutta tilastot eivät kerro, päätyykö kaikki tuotettu eläinaines lautaselle. Osa hävikistä katoaa tilastoon. Keskivertokuluttajat eivät myöskään yleensä tiedä, mihin termi kasvissyöjä viittaa. Vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita, mutta monen mielestä kasvissyöjä syö kalaa ja vielä useamman mielestä maitotuotteita. Tutkimuksiin tulee heittoa pelkästään siksi, että välillä kasvisruuan määritelmä kerrotaan vastaajille. Tietämättömyys, tilastoharhat ja epäselvät termit tekevät kasvissyönnistä ruokavalion, joka ei kerro vaikutuksista ympäristöön. Esimerkiksi: Suomalaiset juovat nyt huomattavasti vähemmän maitoa kuin 60-luvulla. Siitä ei silti voi päätellä, että maidon tuotanto olisi laskenut. Suurin osa maidosta päätyy jugurttiin, juustoon, heraproteiiniksi, rahkaksi ja maitojauheeksi. Vain viisi prosenttia juodaan. Ja jos maito ei mene kaupaksi kotimaassa, Valio yrittää myydä sen ulkomaille tai se laskee maidon tuottajahintaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan maidon kulutus Suomessa on henkeä kohti suurin koko maailmassa, 361 kiloa vuodessa. 85 prosenttia naudanlihasta on peräisin lypsylehmistä. Teuraaksi lehmät päätyvät viisivuotiaina tuotettuaan keskimäärin 41 000 kiloa maitoa.

Helsingin Sanomat julisti heinäkuussa, että kasvisbuumi on kupla. Oikeassa maailmassa lihan kulutus on jopa kasvanut, vaikka vegekuplasta katsottuna "kaikki" syövät nyhtistä ja härkistä. Juttu piikitteli helsinkiläisiä toimittajia, jotka eivät näe maailmaa Kallion takana. Tilastossa kiinnosti vain yksi luku: montako kasvissyöjää Suomessa on. Ei kovin montaa.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Kalastus on suosittu tapa harrastaa luonnossa. Jos on kiinnostunut elĂ¤inoikeuksista, uusimmat tutkimukset kalojen kyvystĂ¤ aistia kipua saattavat huolestuttaa.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Tulevaisuuden munakas saattaa syntyĂ¤ tuubiin pakatusta paputahnasta. Sellainen on jo kehitetty Yhdysvalloissa.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professorin Mari Nivan mukaan on todennäköistä, ettei vegaanien määrä Suomessa ole kasvanut merkittävästi. Yksi veganismia kumoava aate on karppaus. Karppaaja korvaa ravinnon hiilihydraatteja kasviksilla — ja lihalla. Dieetillä tavoitellaan kylläisyyden tunnetta. Liha on iskostunut syvälle ruokapuheeseen. Se näkyy siinä, miten nimeämme ruokia ja millaista ideaalia ruokajournalismi luo. Kun julkkiskokki Jamie Oliver kurvaa skootterilla läheiselle marketille ja ostaa kimpaleen mureaa nautaa ystävälliseltä lihanleikkaajalta, kasvissyönti näyttää turhalta vouhotukselta. "Ihmiset elävät ristipaineessa sen suhteen, mitä itse tavoittelevat ja mikä edistäisi yhteistä hyvää", Mari Niva arvelee. Lautasella liha on aterian keskus, jota muut asiat täydentävät. Virallisiin ravitsemusuosituksiin veganismi tuli vasta vuoden 2014 uudistuksessa. Vieläkin on varsin helppo löytää varoituksia kasvisyönnin aiheuttamista B-vitamiinien, D-vitamiinin ja kalsiumin puutostiloista. Ala vegaaniksi, jos haluat osteoporoosin riivaamaksi, sameaihoiseksi, aneemiseksi ja hampaattomaksi ihmisriekaleeksi! Toisinaan kritiikki nousee yhteisön sisältä. Kymmenen vuotta sitten Yhdysvalloista rantautui Suomeen raakaruoka-trendi. Se on täyttänyt kahviloiden vitriinit kookospalloilla ja saanut monet kysymään, mitä ympäristöystävällistä on Thaimaasta raahatuissa kookosvesissä tai vettä kuluttavissa mafia-avokadoissa. Koska raakaruoka on usein vegaanista, kasvisten syöminen on paradoksaalisesti alkanut kuulostaa luonnosta vieraantuneelta.

uskomus, jonka mukaan sen kasviestrogeeni vaikuttaa haitallisesti miehiin. Soijapoika on kasvissyönnin kastroima epämies. (Totta on, että naiset noudattavat kasvisruokavaliota useammin kuin miehet.) Kun puolustusministeri Jussi Niinistö epäilee kukkakaalipirtelöä lipittävien sotilaiden taistelukykyä, hän vihjaa, ettei miehisyyttä ja kasvisruokaa voi yhdistää. Tosiäijät tietävät, ettei kasviksilla nosteta rautaa tai säilytä hengissä. "Kun puolet maailman ihmisistä on miehiä, toksinen maskuliinisuus pitää valjastaa meidän käyttöön", Suvi Auvinen sanoo. Siinä riittää kaikesta päätellen vielä tehtävää. Ennen kasvissyönnin ajateltiin sopivan korkeintaan maratoonareille ja muille kestävyysurheilijoille. Lihaksethan kasvavat protskulla. Kuitenkin yksi maailman vahvimmista miehistä noudattaa vegaanista ruokavaliota. Eräässä eläinoikeusjärjestö PETA:n kampanjavideoissa Patrick Baboumian kävelee pellolla auringonlaskuun ja hipelöi tammenterhoja. Video loppuu sanoihin “hän on vegaani”. Huoli riittävästä proteiinin saannista on tuonut kauppoihin entistä enemmän lihaa muistuttavia kasviksia, soijanakkien ja kasvispihvien rinnalle. Yhdysvaltalainen Beyond Meat valmistaa pihvejä, joissa punajuuresta eristetty aines muistuttaa veren tirskumista medium-kypsästä lihasta. Markus Vinnari vertaa Beyond Meatin kaltaisten yritysten tavoitetta tekoälyn Turing-testiin. “Sokkotestissä ihminen ei enää erottaisi kasvispihviä lihapihvistä.” Kun tällaisten tuotteiden hinta putoaa tarpeeksi alas, keskustelu lihantuotannon järkevyydestä voi Vinnarin mukaan kunnolla alkaa.

Kasvissyönti on myös sukupuolikysymys. Mielikuvissa kasvissyönti yhdistyy usein naisellisuuteen. Soijaan liittyy

Ravintoloiden kasvisruoka pitäisi saada kilpailukykyiseksi. Siinä eivät soijanakit auta.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Yksi maailman arvostetuimmista tiedejulkaisuista, Science-lehti, julkaisi kesäkuussa ennennäkemättömän laajan tutkimuksen ruuan ympäristövaikutuksista. Tutkijat vertailivat keskenään 38 700 maatilaa ja 1 600 tuotevalmistajaa. He huomasivat, että vaikutus ympäristöön voi vaihdella 50-kertaisesti samojen tuotteiden välillä. Aineisto osoittaa myös, ettei järkevinkään lihantuotanto alita kasvistuotannon ympäristövaikutuksia. Eläinperäisten elintarvikkeiden valmistaminen aiheuttaa paljon hukkaa, jota viralliset lihakiloluvut peittävät. Esimerkiksi muniva kana ei kelpaa ruuaksi, vaan se päätyy puolentoista vuoden jälkeen kaasutettavaksi. Kananmunien tuotannossa syntyvät kukot puolestaan ovat alusta asti hyödyttömiä. Suomessa kasvatetaan vuosittain 71 miljoonaa broileria lähinnä rintalihasten takia. Kasveja sen sijaan suorastaan pantataan. Tällä hetkellä puolet maailman ruuasta tuotetaan ainoastaan neljällä kasvilajilla. Pelkästään yhteen Huippuvuorilla sijaitsevaan "Tuomiopäivän siemenholviin" on varastoitu 800 000 lajia. Voisimme viljellä niitä tai noin 1 700 muun siemenholvin valikoimaa. Kasvissyöjät mieltävät lihattomuuden usein osaksi identiteettiään. Kasvissyönti asettuu kulttuurista normia vastaan ja muodostaa omia sosiaalisia ryhmiä. Sekasyöjä joutuu miettimään identiteettiään vain, jos joutuu puheisiin kasvissyöjän kanssa. Vielä kymmenen vuotta sitten kasvissyönti vaikutti vahvasti ideologisemmalta. Julkisten vessojen seiniin liimattiin tarroja, joissa emakot oli raudoitettu porsimishäkkeihin. Tarrat kysyivät, millaisia me kuluttajat haluamme olla. Hirviöitä vai hyviksiä? Nykyään syyllistävien tarrojen sijaan kutsutaan kannustavasti vegaanihaasteeseen. Suvi Auvinen kertoo, että eläinoikeusliikkeessä on havaittu, ettei syyllistäminen johda mihinkään. "Ei kukaan vakavasti otettava taho enää tee mitään vitun murhaajat -kampanjoita. Ihmiset vastaavat myönteiseen viestiin ja kannustamiseen. Että hei kasvissyönti on tosi hauskaa, helppoa ja hyvää ja mitä jos kokeilisit? Ei tarvitse ryhtyä vegaaniksi", Auvinen sanoo. Mari Niva pitää todennäköisenä tulevaisuutta, jossa lihan kulutus vähenee arjessa, mutta sitä syödään edelleen juhlissa ja ravintoloissa. "On helpompaa saada lihan kulutusta vähenemään kilotasolla niin, että sekasyöjät vähentävät kuin, että pieni osa ryhtyy kokonaan kasvissyöjäksi", Mari Niva sanoo. Vinnarin mielestä vanhempien ihmisten on vaikea ymmärtää veganismia, eikä heidän tarvitsekaan. "En olisi edesmennyttä isääni lähtenyt käännyttämään. Se on kuitenkin nähnyt nälkää", hän sanoo. "1940-luvulla Suomessa ei vielä ollut marketteja. Ammuttiin salaa hirviä ruuaksi. Eläinoikeusliike? Mitä te oikein sössötätte.." Eläintilat ovat yhä suurempia, mutta niitä on vähemmän. Jos trendi jatkuu samanlaisena, nykyiset noin 8 000 eläintilaa muuttuvat vuoteen 2050 mennessä noin tuhanneksi. "Millainen poliittinen ryhmä on tuhat ihmistä?", Vinnari kysyy. Tilojen vähentyminen pakottaisi hänen mukaansa kysymään, mitä saamme maataloustukien vastineeksi. Sotia kokenut sukupolvi ei sitä mieti, mutta täydellisesti vegaaneille sopivalla perulaisella brunssilla saattaa syntyä uusia, mullistavia ajatuksia.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

6 PAREMPAA VAIHTOEHTOA

RIISIN TILALLE PERUNAA.

Perunakilon kasvattaminen vaatii pari sataa litraa vettä, riisikilo jopa tuhansia. Peruna sisältää paljon proteiinia ja enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin valkoinen riisi tai pasta. Perunaa saa myös lähiviljeltynä ja se säilyy hyvin.

EI TUONTIKALAA, VAAN KOTIMAISTA

Valitse ulkomaisen tuontikalan sijaan suomalainen muikku. Sitä, silakkaa ja silliä pyydystetään vesistöistä pääosin luonnonvaraisena ja kestävästi.

EI BANAANI, VAAN OMENA

Suomalainen omena on luontoystävällinen valinta. Omenan vesijalanjälki on pienempi kuin banaanin, ja se säilyy banaania pidempään. Tuontihedelmistä hyviä vaihtoehtoja ovat appelsiini ja päärynä.

TOMAATTEJA, TOMAATTEJA

Tomaatti päihittää salaatin tai kurkun. Niukasti kasteltu tomaatti sisältää paljon hiilihydraatteja ja kuitua.

PAPUJA JA HERNEITÄ

Luonnonystävä syö torstaisin hernerokkaa. Palkokasvit eivät tarvitse paljon tilaa kasvaakseen. Proteiinipitoisilla kasveilla voi korvata lihan, ja lihantuotantoon verrattuna palkokasvien viljely rehevöittää vesistöjä ja kuormittaa ilmastoa vähemmän.

VIININ SIJAAN KALJAA

Ota palanpainikkeeksi ennemmin lähituotettu ohraolut kuin tuontiviini. Vilja on kastelusyistä rypälettä ekologisempi viljeltävä.

Koonnut: Karoliina Paananen Lähteet: WWF, Luonnonvarakeskus, ResearchGate, THL (Fineli), Syke, Perunantutkimuslaitos, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Moi lahtelaista! Mitä tapahtui Tirran vessassa kuusi tuntia ennen jäähyväiskeikan alkua? Miksi Eikka oli vihainen? Miksei poliisihevosta saa silittää? Aviisin suuri Cheekend-raportti kertoo sen, mistä valtamedia vaikenee. TUIJA SILTAMÄKI teksti • EINO ANSIO kuvat 33

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Kun astuu ulos Lahden Matkakeskuksesta, on ensimmäisenä vastassa kohtalaisen kookas Mannerheimin patsas.

iinä se Marski vain törröttää ja on niin kuin ei tietäisi käsillä olevasta kulttuurispektaakkelista mitään. Lahden Matkakeskuksella Mannerheimin ratsastajapatsaan valvovan silmän alla junantuomat nuoret sompailevat ympäriinsä lonkerotölkit kädessä. Mannerheimin lisäksi heitä paimentaa joukko oranssiin pukeutuneita Cheekoppaita. Siviilissä he ovat muodostelmaluistelijoita, mutta täksi viikonlopuksi Visit Lahti -matkailuyritys on pestannut heidät vastaamaan konserttivieraiden kysymyksiin esimerkiksi siitä, missä on lähin baari, missä on lähin Alko, ovatko uimahallit auki ja mikä on lyhin matka Urheilukeskukseen. Ja kas tässä oikeat vastaukset: Lähin baari on Matkakeskuksen sisällä, lähin Alko on Sokoksella, uimahallit ovat todennäköisesti kiinni ja lyhin matka Urheilukeskukseen on Mannerheiminkatua länteen ja Isku-areenan alikulusta kohti hyppyrimäkiä. Cheekend on pistänyt Suomen vanhoista kaupungeista nuorimman sekaisin. Päivän paikallislehdessä kerrotaan "Cheek-sääennuste" ja alueen parhaat paikat seurata keikkaa ilmaiseksi. Raadissa on mukana "lahtelaisräppäri Cheap", joka on käsinukke. Valokuvassa "Cheap" roikkuu leuoistaan verkkoaidassa.

Myös ulkopaikkakuntalaiset mediat ovat täpinöissään. Edellisenä viikonloppuna Iltalehti julkaisi 20-sivuisen Cheekonvaihde-erikoisliitteen. Järjestäjän mukaan median kiinnostus on ollut aivan valtavaa, yleisöstä puhumattakaan. Viikonlopuksi entiseen Business Cityyn (joka 1980-luvun huumassa nimesi kaupunginorkesterinsakin Business City Orchestraksi) saapuu 60 000 Cheekend-vierasta. He ovat tulleet todistamaan, kun yksi suurista lahtelaisista lopettaa uransa. Ensin lähti Litmanen, sitten Ahonen, nyt poistuu Tiihonen. Ahonen teki comebackin, Tiihonen on luvannut antaa Tuomas Enbuskelle 100 000 euroa, jos pyörtää päätöksensä ja palaa lavoille. Perjantai on lopun alkua. Saagan semifinaali. ”Keskusta voi olla aika tukossa”, opas varoittaa. Sehän nähdään. Kun Mannerheimin patsaalta lähtee suunnistamaan kohti keskustaa, tulee kulkija kuin huomaamatta valinneeksi reitikseen Rautatienkadun. Sen varrella onkin nähtävää ja koettavaa yllin kyllin. Ensimmäisessä kulmassa on kissakirppis eli kirpputori Kissankulma, jossa ei kaupitella kissoja, vaan tavanomaisia elottomia hyödykkeitä. Tuotto menee kodittomien eläinten hyväksi. Olipas kallis paikka, mahtaako eläinparat saada tuolta yhtään mitään hilloa, netissä kirjoitetaan. Ikävää negatiivista energiaa!

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Onneksi parin askeleen päässä on huomattavasti positiivisemmat "vibat". Tule ja koe kauppa, jossa Cheek ei ole koskaan käynyt, musta kyltti kehottaa. Käydään peremmälle. "Se oli sellainen hauska läpändeerus", Mooster Denimin tiskin takana seisova Aleksi Salminen sanoo. Aiemmin kyltissä luki "Cheek ja Elastinen tappeli, kumpi voitti?" ja vastauksen sai poikkeamalla sisällä liikkeessä. Vastaus oli tietenkin Cheek, koska Cheek on kovempi jätkä. "Se oli niin laimea läppä, että mä pyyhin sen pois." Nykyinen läpändeerus ilmeisesti uppoaa. Kulkija toisensa jälkeen pysähtyy kyltille hihittelemään ja ottamaan siitä kuvia. Harva kuitenkaan poikkeaa ostoksille. Salmisen mukaan Lahden kaupunki järjesti paikallisille yrittäjille infotilaisuuden, jossa kerrottiin, että Cheekend voi tuoda Lahden kaupungille peräti kaksi miljoonaa euroa. Parrakas farkkukauppias ei ennusteeseen usko. Samaa sanottiin kuulemma Salppurin kisoistakin, mutta laihaksi jäi lopputulos. Salminen ei osallistu viikonlopun hulinoihin. Hänellä on leffailta lasten kanssa. "Hattua nostan tapahtumalle. Mutta räppärinä en kokisi olevani onnistunut, jos yleisössä olisi 25 000 17–18vuotiasta tyttöä ja VIP-aitiossa jengi muuseissa." Kauppias toivottaa hauskaa iltaa ja kehottaa poikkeamaan ravintola Tirrassa, jonne on juuri saapunut paikallisia Kanavan panimon oluita. Johan tässä on töitä tehtykin. Tirran vessassa on tilanne päällä. Kopista kuuluu raivoisaa pyyhkimistä ja niiskutusta. "Tää tästä vittu vielä puuttuikin…" Nainen kiroaa matalalla äänellä kuukautisten yllättävää alkamista ja etsii ilmeisesti mustia housuja kassistaan. "Keskiolut ja mustekynä ristikkoon", mies tilaa ja puhkeaa tilauksen vastaanotettuaan hiljaiseen hihitykseen. "Kato!" Kynän kyljessä lukee "varastettu 2016 Ravintola Tirrasta". Kanavan oluet ovat valitettavasti loppuneet, mutta Lahden Erikoisia on tarjolla. Cheek-drinkkejä tai muuta hölynpölyä ei ole. Cheekendistä otetaan Tirrassa kyllä sikäli kaikki irti, että asiakkaita käy sen verran mitä käy, tiskin takaa kerrotaan. Lauantaina esiintyy käsinukke MC Cheap. Seinillä roikkuu Cheekin joka päivä piirtäneen Matti Närekankaan teoksia. "AH!" epämuodostunut Cheek korahtaa kuva toisensa jälkeen. Tirran takaseinällä hohtaa Striptease-teksti, seinällä loistaa suuri LAHTI-kyltti. Jokaiselle pinnalle on liimattu tarroja. Straight Outta Lahti, Moi Lahtelaista! Sohvilla on paikallisen valokuvaajan Antti Sepposen Lahtea esittävistä valokuvista tehtyjä tyynyjä. Yhdessä kuvassa joulupukki raahustaa vaivalloisen näköisesti seksikaupan ohitse. Lahti on kaupunkien Eevil Stöö, joka lausuu nimeään muistihäiriön omaisesti uudelleen ja uudelleen. Kaiuttimista kantautuu Hectorin valitus. Ootko nähnyt pojan / alta kahdentoista vuoden / Jossain hourailevan / joku pullo kädessään / Tinneri tai alkoholi / missä isä, äiti oli / kun lapsi yöllä heräs / märkään, pimeään? Lahdesta kun on kyse, isä ja äiti olivat todennäköisesti mäkimontun VIP-laarissa repimässä märkää.

Loviisankadulla sijaitsevaa ravintola Tirraa ei huvita osallistua Cheek-hulinaan.

Matti Närekangas piirsi Cheekin joka päivä. Kokoelma teoksia on esillä Tirran seinillä.

Rautatienkadulle perustettiin Cheek-avenue, johon sai jättää terveiset Cheekille.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Lahti on ihan kiva kesäkaupunki.

Rautatienkadulla pääsee myös ihailemaan lahtelaista perinnemaisemaa. Samassa korttelissa on vierekkäin kolme seksikauppaa, kaksi thai-hieromoa ja yksi thaimaalainen buffet-ravintola. Satakunta metriä etelämpänä on Cheek-avenue. Kävelytielle saa piirtää tai kirjoittaa liidulla jäähyväiset Cheekille. Cheek-oppaan mukaan 99,9 prosenttia terveisistä on ollut asiallisia. Hämmästyttävää kyllä siltä vaikuttaa. Hyvää jatkoa, olet ihana, kiitollinen siunattu onnellinen, jos mä oisin sä mä tekisin comebackin. "Cheek on mun lempilaulaja", liidun kanssa operoiva lapsi sanoo. Ohikulkeva mies haluaa baariin. "Teerenpelihän on legendaarinen, sinne mennään.” Toinen liki legendaarinen lahtelaiskohde on Amarillo. Viikko ennen ”Cheek viikkoa” (sic) Amarillo (Lahti) -Facebook-sivu polkaisi käyntiin aivoriihen. Millainen drinkki Cheek olisi? ”Gampina snapsi”, yksi vastaa. ”Se maistuis persereiälle”, toinen sanoo. ”Flush&Go®-vessapaperihylsyjä tahmeaksi massaksi sekoitettuna, lisäksi halpaa votkaa ja väkiviinaetikkaa. Nimenä Soggy, Bland & Sour. Esikuvansa mukaisesti”, kolmas ideoi. Demokratia ei syntynyt Lahdessa. Perjantaina Amarillon terassin kaidetta koristaa parimetrinen Cheek-lakana. Todella lyhyitä hameita astuu sisään.

Kaiuttimista pauhaa Cheek. Sä huu-uuu-uu-uu-dat. Soitatteko te koko viikonlopun pelkkää Cheekiä? ”Aikalailla joo”, lannistuneen näköinen tarjoilija vastaa. Osaatko sanoa yhtään, milloin tuo kahvi on keitetty? ”No en kyllä osaa”, toinen toteaa. Kello on viisi iltapäivällä, ja kaupungilla alkaa käydä vipinä. Lahden keskustassa on tietöitä kuin Tampereella, ja hitaasti kohti Urheilukeskusta etenevä letka väistelee niitä huonolla menestyksellä. Lahdenkadun punaisiin valoihin pysähdytään kuuliaisesti. Kulkue ohittaa entisen bussiaseman, Iloisen kulkijan ja Fellmanninpuiston, joka tunnettiin sata vuotta sitten Fellmannin veripeltona. Sisällissodassa siellä oli 22 000 punavangin vankileiri. Lahti on paitsi vesialue, myös substantiivi verbistä lahdata. Punavangeille pystytettiin puistoon muistomerkki. Tänään sen juurella tuhotaan viimeisiä siidereitä ja oluita ennen illan keikkaa. Läheisellä penkillä istuvat hyvin sekavasti käyttäytyvät miehet huutelevat ohikulkijoille ja yrittävät saada tupakkaa. Kuuden aikaan Urheilukeskus alkaa täyttyä. Tapahtumatorilla Cheekin suojatti Lukas Leon on jo esiintynyt. Nyt vuorossa on Ilta, seuraavaksi Tippa. Aurinko paistaa, ihmiset tungeksivat muoviset Cheek-tuopit kädessä. Etelä-Suomen Sanomien mukaan perjantain keikan järjestelyt sujuivat ”mallikkaasti”. Se on kyllä paskapuhetta.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Eikka haluaa halata.

aina ihan madafaking darra, käyttääkseni laulunsanoja, mulle on riittänyt se, miks mä kokeilisin muuta.” Sitä paitsi Eikkaa ärsyttää, kun pilvenpolttajat hihittelevät omille vitseilleen. ”Moi, sori”, Eikka tervehtii uutta kierrosta tekevää järjestysmiestä. Miehen poskeen on tatuoitu tikkuaskin korkuisilla numeroilla 666. Seuraavaksi Eikka haluaa arvuutella, minkä ikäinen hän on. Anna joku vinkki, mitä sinä vuonna tapahtui? ”Ai mitä sinä vuonna tapahtu, no vittu mä oon syntyny.” Seuraa minuuttitolkulla kiusallista kiertelyä ja kaartelua. ”Miks mä nyt tähän tällee, mä oon häirinny teitä jo ihan helvetisti. Mut mä imen nyt yhen syöpäkääryleen ja jätän teihin sellaset traumat... Ja yhtään kuvaa et ota, muuten kamera hajoaa! Onks teillä tulta rakkaat?” Mutta sitä ennen käydään läpi Cheekin koulutus. (Cheek on valmistunut tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta. Vuonna 2007 valmistunut opinnäytetyö käsitteli Kasvukipuja-albumin tuotekehitysprosessia.) ”Missä vaiheessa se on koulut käyny?” Ja illan ohjelma. ”Ja sit jos mä sanon sinne et mä pyyhkäsin tän Ilosen kulman kautta ja jos mä meen sanomaan et mä jäin suustani kiinni niin sen voi tulkita hirveen monella tavalla. En mä oo mikään lääninhuora mut siis se... Humalaiset ku vääntää suutaan... " Ja sovitaan, että kuvan saa ottaa, kunhan naama ei näy. ”Mä oon ikäsissäni ollu Suomen kolmanneks paras pikakävelijä, ketä vittu kiinnostaa, tavallaan.” Ja lapsuus. ”Mä oon kerran saanu mieheltäki turpaan. Liipolassa, toinen piti kiinni, toinen löi. Mä olin kolmetoista.” Ja sitten halataan.

Baareihin, ruokakojuille ja vessaan on kymmenien metrien jonot. Kukaan ei tunnu tietävän, missä median työtilat ovat. Yksi järjestyshenkilö neuvoo yhteen suuntaan, toinen päinvastaiseen. Välillä haetaan paikalle oranssiliivisiä esihenkilöitä, joilla ei ole sen vankempaa tietämystä aiheesta. Lopulta tilat löytyvät maauimalan autiolta kuntosalilta, mutta ovi on lukossa. Liivihenkilö kuuluttaa radiopuhelimella apuvoimia, jotka tulevat ”ihan kohta”. Koska ”ihan kohta” on tamperelaisen aikakäsityksen mukaan vähemmän kuin parikymmentä minuuttia, Aviisin päivystys siirtyy Iloisen kulkijan terassille. Pian sinne pamahtaa myös Eikaksi esittäytyvä nainen, jolla on ongelma. Eikka on matkalla keskustaan tapaamaan tovereitaan. Matkaevääksi hän korkannut ”nallen” eli tölkin neloskarhua. Matkan varrella Eikka on kuitenkin havahtunut siihen, ettei jaksakaan juoda olutta loppuun. Lähimmäisen parasta ajattelevana ihmisenä Eikka on yrittänyt tarjota lähes juomatonta olutta vastaantulijoille, mutta ”kermaperseille” ei kalja maistu. Eikka epäilee, että he kuvittelevat hänen peukaloineen juomaa, vaikkei hän oman todistuksensa mukaan ole ikinä kokeillut laittomia päihteitä. ”Mä olen katoava luonnonvara!” Eikka nojaa terassin kaiteeseen ja pauhaa. Sormista ohimoihin asti tatuoitu järjestysmies vilkaisee Eikkaa, muttei puutu tilanteeseen. Eikka kertoo, kuinka hän kerran kohtasi Lahdessa naisen, joka käytti huumeita. Tiskillä nainen tilasi vettä, otti röökikopissa napin, tarjosi Eikallekin (ei kiitos) ja veti kuin "sähköjänis", kunnes tunnin kuluttua hyytyi. Eikka ei sellaista ymmärrä. ”Rai rait mä pystyn ihan oikeesti laittaa korkkarit kattoon ja pileet pystyyn tänkin voimalla ja voin kertoo että

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Järjestyshenkilöiden hermot ovat koetuksella.

Juokseminen on kielletty.

Järkäleen kokoinen järjestysmies näyttää ja kuulostaa siltä, että hän saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä. ”HYVÄ HERRASVÄKI, KUKAAN EI TUNGE”, järkäle karjuu. Aikaa porttien avautumiseen on muutama minuutti. Tytöt alkavat käydä levottomiksi. Tuskallisen pitkien minuuttien jälkeen järjestysmiehet siirtävät metalliportin syrjään. Tytöt seisovat sekunnin murto-osan paikallaan. ”EI JUOSTA.” Hölmistyneen näköiset tytöt pikakävelevät muutaman metrin. ”EI JUOSTA.” Tytöt kiihdyttävät vauhtia. ”ÄLKÄÄ JUOSKO!” Tytöt väistelevät reitin varrelle asettuneita järjestysmiehiä. ”Mä kyllä juoksen silti!” ”No älä.”

Näky on vaikuttava. Lava on todellakin mäkimontussa, aivan montun pohjalla. Valtavan lavan ympärillä katsomo kohoaa jyrkästi montun reunoja pitkin. Osa ihmisistä istuu viheriöllä. 30 000 ihmistä täyttää koko montun. Digitaalinäytöllä sekunnit rullaavat alaspäin. Ylhäällä tytöt vertailevat poliisien ulkonäköä. Mediatilankin ovi on saatu auki. Pöydällä on pahvimukeja, vettä saa hanasta. Maksimietäisyydelle toisistaan asettautuneet Yleisradion ja MTV:n toimittajat nakuttavat koneitaan. Järjestysmiehiä ei näy missään. Muutama sekavasti käyttäytyvä konserttivieras yrittää päästä sisään "vessaan". Mittari on nollassa. Alkaa korniudessaan ennennäkemätön videoshow, jossa Game of Thrones -Cheek miekkailee turkiksissa. Hevoset korskuvat, miekat kalahtelevat. Ja yhtäkkiä: Valtavat pyrot halkovat taivasta. Lavan edestä ja takaa ja harjun päältä suihkuaa kipinöitä. Seinä halkeaa kahtia. Cheek astuu esiin.

Ennen ensimmäistä kappaletta nähdään Game of Thrones -henkinen videoshow, jossa Cheek pukeutuu turkikseen.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Pyrot halkovat taivasta. Kipinöitä suihkuaa lavan edestä ja takaa. Harjun päälle on viritetty patteri ilotulitteita.

Valtavat pyrot halkovat taivasta. Lavan edestä ja takaa ja harjun päältä suihkuaa kipinöitä. Seinä halkeaa kahtia. Cheek astuu esiin. 39

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Yleisö karjuu. Hittiputki polkaistaan käyntiin. Kuka muu muka, kuka kuka muu muka, tsi tsi tsiiiik. Mä oon fiiliksissä. SOKKA IRTI! Mä vedin päivin öin! ”En oo ikinä ollu paremmas paikas keikalla”, uransa toiseksi viimeisen keikan aloittanut Cheek sanoo. Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä. Chekkonen Chekkonen Chekkonen Chekkonen. Tanssitytöt kierivät maassa. ”Meinaa meikälläki kunto loppuu täs”, Cheek sanoo ja pyyhkii hikeä pyyhkeeseen. Mulla kaikki hyvin on. All good everything. Annan toisten mä talletella suuret setelit. Kiusallinen välivideo. Liekkeihin bensaa sataa, mä jätän mestat palaa-maaa-aan. Pyrojen lämpö tuntuu kymmenien metrien päässä. Jossulla on toinen. Ah ah jea raidataan. Lavalle syöksyy lisää tanssityttöjä, tällä kertaa rullaluistimet jalassa. Tinakenkäni on sulaa laa-aa-aa-vaa. Kiiltävä Kaija Koo ilmestyy esiin. Radiomastot loistavat pimenevässä illassa. Nää yöt ei anna armoo mut en just nyt sitä kaipaakaan. Video. Klippi tiedotustilaisuudesta, jossa Cheek kertoo päättäneensä lopettaa. Sä huu-uu-uu-dat. Jare sitä Jare tätä Jare Jare Jare Jare. Pienet valot mäkimontussa syttyvät vähitellen. Cheekin naama vääntyy screenillä. ”Mä oon lahtelainen ja mä haluun olla täällä.” Yleisö mylvii. Ilta (se artisti) kävelee lavalle punainen iltapuku hulmuten. Miks sä sytytit sillat palaa? Cheek pyyhkii kasvojaan. Ilta (se vuorokaudenaika) pimenee mäkimontussa. ”Näyttää kauniilta.” Annan näiden mallimimmien käyttää mua hyväkseen, ne voi päästä mun sänkyyn muttei sydämeen. Jostain on ilmestynyt jousisektio. Joka keinussa jumalten keinuu. Niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Nyt lähti, nytkähti, yhtäkkii, ryypättii. Cheek ja Elastinen halaavat pitkään. Me ollaan ne, joihin tytöt haluu yhtyy-yy. Tää on ekstaasii. Leveellä mennään. Ja mä flexaan, flexaan, flexaaa-aa-a-aan. Tää on niille joil on paha olla. Alkaa loppurutistus. Ammun korkin Töölön taivaalle ja funtsin kuinka pääsin tänne. Niinku enkelit, vaikket mua aina nää. Ensimmäinen sadepisara putoaa. Lavan rakenteissa heiluu valkoisiin pukeutuneita tanssijoita. Lavalla on kuoro, ihmiset taputtavat. Mietin mitä tänne jää ku mä lähden täältä, mut ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään. Ei niin, se on huomenna. Sitten räjähtävät illan siihen asti isoimmat pyrot. Encore. Tää ei tuu poistuu täältä koskaan, wo-o-ou, timantit on ikuisia. Äärirajoille, wo-o-ou. Äärirajoille, wo-o-ou. Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää. Kun kaikki on sanottu-uu, vaan tarinat jää elämään. Seinä avautuu, ja Cheek kävelee valoon. Vasemmalla loistavat radiomastot, oikealla hyppyrimäet. Loput mäkimontusta valaisee valtava ilotulitus.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Liekeissä-kappaleen aikana pyrojen, räjähdysten ja lieskojen lämpö tuntuu kymmenien metrien päässä.

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

Kaksi konserttivierasta lupaa maksaa Mobile Paylla, jos heistä otetaan kuva.

Cheekin naama vääntyy lavarakenteissa.

Lahden yö on märkä ja pimeä. Neljännen suuren lahtelaisen mukaan nimetyllä Paasikivenkadulla auto surisee bassojen voimasta. Valkoisiin farkkuihin pukeutuneet tytöt odottavat puskissa kuseskelevia miehiään. Tuhansien kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneiden ihmisten joukko näyttää hattivattien paraatilta. Lahdenkadulla hattivatit pysähtyvät liikennevaloihin, ohiajavasta autosta kuuluu räkäistä naurua. Vettä sataa, kovempaa ja kovempaa. Vapaudenkadulla on vedenpitävä markiisi ja Neppinappi, jossa on pistetty "hösseliksi". Kaikki paitsi enkelit ovat alennuksessa. Ei kai liike lopeta? Mistä sitten ostetaan neppejä ja nappeja? Kalterien ympäröimällä Hiidenkiven terassilla on yleensä tupakointi kielletty, mutta märän kelin vuoksi baarimikko on päättänyt katsoa tupruttelua läpi sormien. Keski-ikäinen nainen paahtaa sisään baariin ja hihkuu. "Vauhti korjaa virheet!"

Lausunto kuulostaa huolestuttavalta, kun ottaa huomioon Lahden maineen Suomen amfetamiinipääkaupunkina. "Shibelius-talossa on muuten Hitchcockin Vertigo shyksyllä", terassin toiselta laidalta kuuluu. Lahti on myös merkittävä suomalainen kulttuurikaupunki. Cheekistä terassilla ei juuri keskustella, mutta hänen tuttujaan ja tutun tuttujaan vaikuttaa kyllä olevan paikalla. Nuori mies väittää kaverinsa soittavan Cheekin bändissä, keski-ikäisellä herralla puolestaan on runsaasti kokemusta Cheekistä tämän uran alkuajoilta. Ei ole kuulemma yhtään niin leuhka enää. Sade on tauonnut. Naistenvessassa 24-vuotias kahden lapsen äiti tarkistaa kampaustaan. "Ai kauhea, mitä mä oikein ajattelin…" Nainen kertoo syntyneensä Tukholmassa, mutta asuneensa pitkään täällä "Lahessa".

Poliisihevosta ei saa silittää, koska sitten kaikki muutkin haluavat silittää.

Neppinapissa on pistetty "hösseliksi".

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

Lava loistaa pimenevässä illassa.

”Hetkinen”, vessasta kuuluu. Esiin astuu vanhempi nainen. Naiset suutelevat toisiaan suulle. ”Tää on mun äiti!” Kello 00.50 Mariankadulla raikaa hetken Abba. Jollakin seurueella on ollut Ristinkirkon suihkulähteellä ”hirveet bileet”. Mamma mia! Here I go again. Muistiinpanojen kirjoittaminen vaikeutuu hetkellisesti, kun toinen paikallinen valokuvaaja sytyttää vahingossa muistikirjan tuleen. Baarin kohdalle pysähtyy autolastillinen miehiä. Tulee sanaharkkaa. Miehet huutelevat autosta, äiti ja tytär huutavat takaisin. ”Älä lyö mun persettä tollee!” ”Ole tyytyväinen, että jollekin kelpaa!” Äiti näyttää miehille keskisormea.

Viimeisen kappaleen tahdit täydentää massiivinen ilotulitus.

"Shibelius-talossa on muuten Hitchcockin Vertigo shyksyllä."

Tuija Siltamäki on keskivaikeaa Tukholman-syndroomaa poteva entinen lahtelainen. Eino Ansio ei suostunut syömään lihamukia.

Ravintola Hiidenkiven ilta on verrattain rauhallinen.

Lihamukiin tulee lihaa, muki ja kastikkeita eikä mitään vitun rehuja.

III Taas saa pelätä Vampyyrintappo-ohjeita ja kummitustarinoita vilisevästä Noidan käsikirjasta muodostui klassikko. Elokuussa otettua uutta painosta juhlitaan nyt teemailloissa.

Kuvapankkien käsitys radioista ja podcasteista on kovin mielenkiintoinen.

MIKAEL MATTILA teksti ja kuva

vasin pikkupoikana ja kaduin heti ja monena yönä sen jälkeen. Vittu mikä Necronomicon! Näin muistelee eräs nimettömäksi jäävä tuttuni Noidan käsikirjan jättämää vaikutusta ja vertaa sitä H.P. Lovecraftin kauhuklassikkoon. Hän ei ole ainut. Vuonna 1983 Suomessa ensimmäisen kerran julkaistu, näyttäväkantinen musta kirja muodostui sukupolvikokemukseksi, jota ihmiset nettipalstoilla muistelevat lukeneensa taskulampun varjossa, pilkkopimeässä ja vanhemmilta salaa. Kirjassa muun muassa kerrotaan, miten tappaa vampyyri, miten tulla ihmissudeksi ja miten valokuvata aaveita. Neuvoja väritettiin erittäin eläväisellä ja

varsin väkivaltaisella kuvituksella. Kirjaa hypisteltiin kauhun vallassa mutta haltioituneena, kunnes ihmissusi- ja kummituskammo alkoi syödä yöunia ja (esi)koulumenestystä, ja vanhemmat pistivät hirveyksiä vilisevän hakuteoksen piiloon. Alkuperäinen Noidan käsikirja on haluttua tavaraa. Vanhoja painoksia myydään nettikirppareilla kovaan hintaan. Esimerkiksi Antikvaarissa kuudetta painosta kaupataan 130 eurolla. Alkuperäisestä vuoden 1983 kirjasta voi pyytää vielä enemmän. Tämän vuoden elokuussa Tammi julkaisi Noidan käsikirjan uudestaan. Sen kunniaksi Telakalla järjestettiin aiheelle omistettu teemailta.

Noidan käsikirjan kolme niksiä: Vampyyri tapetaan iskemällä kiila sen sydämeen tai keittämällä sydän öljyssä. Ihmissudeksi tullaan hyppäämällä kaatuneen puunrungon yli tai juomalla suden jalanjälkiin kerääntynyttä vettä. Voit myös keittää taikalientä ja hieroa sitä kehoosi. Manaaja voi pyydystää aaveen pulloon ja sulkea sen sytytetyllä kynttilällä. Aave voi olla huonosti haudattu, jolloin se saapuu takaisin neuvomaan, miten se haudataan oikein.

Tilaisuudessa esiintyi esimerkiksi Pertti Kurikan alter ego Kalevi Helvetti. Aviisi keräsi nurkkapöytään asiantuntijapaneelin pohtimaan kirjan merkitystä. Kiistanalaisen aiheen takia panelistien nimet on muutettu heidän sielujensa suojelemiseksi. Kutsuttakoon heitä vaikka nimillä Agathon, Alwina ja Virgilia. "Noidan käsikirjasta tuli hitti vähän vahingossa", Agathon pohjustaa. 1970-luvun lopulla englanninkielisen, Usborne Guide to the Supernatural World -nimisen alkuperäisjulkaisunsa saanut teos tuli suomalaisten nuorten tietoisuuteen osana erilaisten ”käsikirjojen” sarjaa. Noidan käsikirjan takakannessakin listataan salapoliisin, vakoilijan, neropatin ja keksijän käsikirjat. ”Tästä syystä Noidan käsikirjaa

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

S u o si t t e l e m m e

Crazy Ex-Girlfriend on musikaalikomediasarja, joka käsittelee muun muassa naisten seksuaalisuutta, mielenterveyttä ja vanhemmuutta. Moniulotteisia hahmoja ja hyviä musiikkiparodioita. Jos pidät jonottamisesta, suuntaa Amos Rexiin Helsinkiin. Monialaisen taiteilijakollektiivin näyttely on interaktiivinen ja ihastuttava ja karistaa museokäynnin konventiot: saa koskea, leikkiä, hihkua ja maata lattialla.

Kuva: FOCUS FEATURES

Ja sanomattakin liene selvää, että Aviisi kannustaa voimakkaasti äänestämään edarivaaleissa.

k l assi k k o n i Kuva: ATENA-KUSTANNUS

Netflixin Terrace House on japanilainen realitysarja, jossa yhdessä asuvat nuoret deittailevat ja tavoittelevat unelmiaan. Koomikkovetoinen kommentaattoriraati ruotii mehukkaimmat yksityiskohdat.

ROOSA SALMINEN TOIMITTAJA

Kiitos myrkystänne

Mark Mansonin "nurinkurinen" elämäntaito-opas kertoo, ettei kukaan ole erityinen. Yhdysvalloissa teos oli vuoden 2017 myydyin tietokirja. Suomeksi se on hieman kankea, eikä ideakaan tunnu enää järin raikkaalta. Sopii silti terapiaksi Coelho-vihaajille.

lämässäni oli vuoden pituinen ajanjakso, jonka aikana kuuntelin vain ja ainoastaan My Chemical Romancea. Kaikkien emobändien emobändin laulaja Gerard Way oli yhtä kuin jumala ja yhtyeen levyt raamattuja. Kymmenen vuotta sitten en ollut ainoa teini, joka samaistui ahdistuksella kyllästettyihin sanoituksiin. Emokulttuuri oli lyönyt itsensä läpi, ja pandasilmäiset sekä scene-hiuksiset tytöt ja pojat olivat vallanneet IRC-gallerian angstisilla kuvillaan. Mikään ei ollut pahempaa kuin olla normaali, joten räikeällä ulkonäöllä erottauduttiin muista. Monet pitivät sitä vapaaehtoisena itsensä nolaamisena, ja omien tunteiden ilmaisua pidetään edelleen merkkinä heikkoudesta. Emoilu kuoli pois, kun sitä edustavat bändit hajosivat tai muuttivat tyyliään. Omistautuneimmistakin emolapsista tuli entisiä emolapsia. Emovuosia muistellaan nolona pakkomielteenä, josta onneksi kasvettiin ulos. Minä en kasvanut. Viihdyn edelleen parhaiten mustissa, ja baariin lähtiessä maalaan silmäluomeni kauttaaltaan punaisiksi. MCR on tietenkin paras bändi ikinä ja Gerard Way edelleen jumala. Kaikista suurimmat vaikutukset olivat kuitenkin henkisiä. Teini-ikäisenä valittiin erottautuako muista vai ei. Valtavirrasta irtautuminen vahvisti omaa identiteettiä ja kuuluvuutta johonkin. Itsestään epävarmalle teinille ne ovat elintärkeitä asioita. Emoilu ei aiheuttanut minulle pitkäaikaista masennusta tai itsetuhoisuutta, vaan päinvastoin kasvatti itsevarmuuden, jota jopa kadehditaan. Niin kuin Waykin asian ilmaisi, kiitos siis myrkystänne.

Professori André Spicer on kirjoittanut hyvän ja terapeuttisen kirjan Business Bullshit, joka kertoo otsikkonsa mukaisesti siitä, miten työelämä on pilalla, pelkkää paskaa tilalla. Niin&näin julkaisi kirjasta juuri suomennoksen. Ruusut-yhtyeen debyyttialbumi on todella hyvä, ja kuulitte sen ensimmäisenä täältä. Spike Leen ohjaama ja Jasper "Saku Salin" Pääkkösen tähdittämä BlacKkKlansman on mainio elokuva, joka jättää elokuvateatteriin mykistävän hiljaisuuden.

kaupattiin samalle lasten ja varhaisteinien kohderyhmälle, vaikka se oli luonteeltaan ihan erilainen. Tämä kohderyhmä oli tietenkin ihan liian nuorta”, Agathon jatkaa. Toisaalta luulisi, että kannen tuimasti tuijottava pääkallo pelottaisi vanhempiakin. "Kyllä se sellaiselta ’pahalta’ ja ’kielletyltä’ tuntui", Alwina miettii. "Tämä johtui siitäkin, että Noidan käsikirja oli enemmän poikien juttu – ja pojathan olivat pienenä jotakin ’vierasta’." IHMINEN ON aina halunnut pelotella itseään kaikenlaisella vieraalla ja oudolla. Agathon muistelee, kuinka hänen vanhempiensa sukupolvi traumatisoi itsensä pelaa-

malla spiritismiä. Alwina ehdottaa nettisukupolven pelotteluilmiöksi creepypastaa, eli netissä kiertäviä urbaanilegendoja esimerkiksi kirotuista videopeleistä. Noidan käsikirjan hyytävä nerous piilee sen lakonisessa, tietokirjamaisessa sävyssä, paneeli toteaa. "Ilmiöt selitetään hyvin toteavasti paljastamatta sen kummempia detaljeja. Tämä jättää mielikuvitukselle valtavasti tilaa", Agathon analysoi. ”Ja ne neuvot, joita kirja antaa hirviöitä vastaan, tuntuvat aika arkisilta”, Virgilia jatkaa. "Vähän kuin niksipirkkaa lukisi! Siltä varalta, jos joskus sattuisi joutumaan vaikka elävältä haudatuksi tai vampyyrin puremaksi." Eihän sitä koskaan tiedä.

Vittu kun mutsi ei anna värjää hiuksii mustaks. Kuva: 123rf

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

F A KT ATUTK A

Voiko lausunnoista irtisanoutua?

ediakohun resepti on varsin yksinkertainen. Joku puhuu ohi suunsa. Henkilön sanomisiin puututaan. Jos möläyttäjä on merkittävän instituution kuten yliopiston palveluksessa, organisaation kriisiviestintä ottaa kopin. Pian julkaistaan tiedote, jossa kerrotaan instituution irtisanoutuvan tämän työntekijän näkemyksistä. Mutta onko sillä mitään väliä, että irtisanoudutaan jonkun toisen puheista? Helsingin yliopiston viestinnän apulaisprofessori Johanna Sumiala uskoo, että on. "Elämme mediayhteiskunnassa, jossa operoidaan mielikuvilla. Myönteinen julkisuus ja uskottavuus ovat pääomaa", Sumiala sanoo. Kiistat voisi hoitaa suljettujen ovien takana, mutta paine julkiseen reagoimiseen on suuri. Mutta eikö tämä ole vain oman ulkokuoren kiillottamista ja markkinointia? "Kehitys ei ole minusta välttämättä ilahduttavaa, mutta edustan tutkijana sellaista radikaalia kantaa, että niin on, miltä näyttää. Faktat usein häviävät mielikuville. Organisaatiot voivat tietenkin joutua ongelmiin, jos rakennetut mielikuvat ja käytännön toimet ovat hirvittävässä ristiriidassa." Vastuu julkisuuskuvasta jää harvoin vain PR-osastolle. Jos kaikkia yksilöitä aletaan ajatella työntekijälähettiläinä, jotka edustavat omalla toiminnallaan

isäntäorganisaatiotaan, on yhä vaikeampaa erottaa, mitä ihminen sanoo työntekijänä ja mitä yksityishenkilönä. Julkiset irtisanoutumiset toisten sanomisista ovat instituutioille sitä tarpeellisempia, mitä korkea-arvoisempi kontroversiaalin kommentin laukoja on. Valta vastuuttaa professoria, kun taas jatko-opiskelija voi päästä helpommalla. "Yliopiston pitäisi olla ajattelun kehto, jossa pitäisi pystyä esittämään hyvin erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja. Jos sananvapautta lähdetään suitsimaan mielikuvien takia, asia herättää isoja kysymyksiä." Korkeakoulut sanoutuvat irti diskriminaatiosta, mutta joidenkin mielestä se on vain keino hämärtää instituution vastuuta häirintätapauksissa. Esimerkiksi Åbo Akademissa työskentelevä tutkija Anaïs Duong-Pedica kirjoittaa aiheesta kipakasti rasisminvastaisten tutkijoiden blogissa. Hänen mukaansa niin sanottu nollatoleranssi on tapa kieltää, että ongelmia on, eikä keino puuttua syrjintään tai häirintään. Sumiala ei halua kommentoida yksittäisiä tapauksia, mutta sanoo yleisellä tasolla näkemyksensä olevan "vähän raadollinen". Kyse on taas mielikuvista ja vallasta. Välillä organisaatioille on tärkeämpää vakuuttaa hyvyydestään sidosryhmiä kuin oma porukka. Leena Pihkala

Mitään ei saa enää sanoa, sanoisi tämä nainen, jos voisi. Kuva: 123rf

KOLUMN I JOHANNA JUNTTILA TOIMITTAJA

Vegaaniksi tai laskin käteen

uomen varuskunnat eivät kai vieläkään ole täysin toipuneet uhatusta kasvisruokapäivästä, kansalaisista puhumattakaan. Kadehdin ihmisiä, jotka pitävät soijasuikaleita suurempana uhkana kuin ilmastonmuutosta, jota niillä yritetään hillitä. Heidän on helpompi uskoa, että uhka on torjuttavissa. Ilmastonmuutosta ei selätetä veganismilla. Yksittäinen vegaani voi nauttia puhtaammasta omastatunnosta, mutta koko Suomea ei saada luopumaan jauhelihasta ja Oltermannista. Siksi keskustelua kasvisruokapäivästä on järkevää laajentaa siihen, miten eläimet kannattaa ruuaksi kasvattaa ja valmistaa. Sadan gramman hampurilaispihvi tuottaa kasvihuonekaasuja hulluimmillaan yli tuhat kertaa oman painonsa verran. Samoilla päästöillä voidaan kuitenkin tuottaa samanlaiset burgerit jopa tuvalliselle sotilaita, selvisi Science-tiedelehden julkaisemassa meta-analyysissa. Lehti veti yhteen tiedot 570 tutkimuksesta, jotka käsittelivät 40 elintarvikkeen ympäristövaikutuksia yli 38 000 maatilalla. Lisäksi huomioitiin kaikkiaan 1 600 eri prosessointimenetelmän, pakkauksen ja jälleenmyyjän vaikutus lopputulokseen. Vertailu paljastaa, että huonoilla menetelmillä kasvatettu kala voi rasittaa ilmastoa enemmän kuin järkevästi tuotettu nauta. Siipikarjaa pidetään yleisesti ekologisempana vaihtoehtona kuin possua, mutta sekin riippuu tuotantotavoista. Sen sijaan kasvisproteiinin eläinproteiinia vähäisemmät ympäristövaikutukset olivat yksiselitteisiä. Kunkin elintarvikkeen kohdalla toistui sama kaava. Noin neljäsosa tuottajista tuprutti yli puolet kyseisen tuotteen kasvihuonepäästöistä. Vaikka koko planeettaa tai Suomen puolustusvoimiakaan ei saada viettämään ikuista kasvisruokapäivää, voidaan ilmastoa suojella lihantuotantoa järkeistämällä. Se vaatii lakeja, tukipolitiikkaa, tuotemerkintöjä ja varmasti verotustakin – ja hävyttömästi laskemista. Siihen verrattuna kasvishernerokkapäivä vaikuttaa aivolomalta.

Tampereen ylioppilaslehti AVIISI 6/2018

OHI ON! mikä gradu tai lopputyö ansaitsee mielestäsi palstatilaa? vinkkaa: toimitus@aviisi.fi

"Se puhe oli monipuolisempaa, kuin aluksi luulin" MINEA KOSKINEN teksti ja kuva

ukavuusalue toistuu usein fitness-puheessa. Mukavuusalueella olemme laiskoja ja alisuoritamme, siksi sieltä pitäisi haluta pois. Saara Sivonen tutki gradussaan fitnessblogien diskursseja eli puhetapoja. Työ koskettaa montaa aikamme ilmiötä, kuten kulutusta, individualismia ja uusliberalismia, jossa jokainen vastaa itsestään. "Etsiskelin hyvää aineistoa ja tämä aihe oli kiinnostanut pitkään. Tuntuu myös, että se on vähän kaikkialla." Fitnessbloggaajat sekä tuottavat uutta että kierrättävät olemassa olevaa fitness-tietoutta ja puhetapoja. Kun insituutioiden tuottama tieto ei enää kaikille kelpaa, itsenäiset bloggaajat voivat ilmoittautua terveyden ja elämäntapojen asiantuntijoiksi. Tähän liittyy gradussa kaksi diskurssia.

Kokemusasiantuntijat tarkkailevat itseään ja omaa oloaan ja voivat kyseenalaistaa tiedettä. Tieteeseen uskovat haluavat itse punnita ja arvioida terveystietoa. Sivonen muotoili tutkimuskysymystä monta kertaa uudestaan. Pohjana oli aiempaa tutkimusta muotibloggaajista, joille on tärkeää niin kutsuttu minätyö eli itseilmaisu ja itsensä kehittäminen. "Ideaaliminä viittaa siihen, millainen minun pitäisi olla, että voisin elää hyvää ja arvokasta elämää." Fitnessin suorituskeskeisyys kiinnitti ensin huomion, mutta gradua tehdessä siitä tuli vain yksi bloggareiden neljästä tavasta jäsentää ideaaliminää. "Se puhe oli monipuolisempaa kuin aluksi luulin", Sivonen sanoo. Aiemmassa tutkimuksessa on huomattu, että bloggaus tuottaa myös yhteisöllisyyttä ja sillä voi edistää amma-

gradu “Paras versio itsestä Ideaaliminän rakentuminen fitnessblogien diskursseissa” Mitkä mitat? 84 sivua + 3 liitesivua Kauan kesti? Kaksi ja puoli vuotta. Kumpi tuli ensin, metodi vai teoria? Aineisto. Missä kulutit penkkiä? Linnassa ja kotona. Ottiko koville? Sanoisin, että säilyi innostus loppuun asti. Välillä piti vähän pakottaa.

tillisia tavoitteita, joskus jopa tienata elantonsa. Suorittaminen merkitsee Sivosen mukaan oman itsen ylittämistä. "Aineistoni tekstit ylipäätään välittävät loputtoman optimistista kuvaa yksilön mahdollisuuksista", Sivonen kirjoittaa. Sivonen käytti aineistonaan vain naisbloggaajia. Se ei ollut välttämätöntä, koska hän ei sinänsä tarkastellut gradussa sukupuolta. Kuitenkin Susan Bordon naisruumista käsittelevä teos Unbearable Weight – Feminism, Western Culture and the Body jäi mieleen. Sivonen piti gradupäiväkirjaa, jonne hän kirjoitti kaikki keskeneräiset ajatukset ja esimerkiksi teosten nimet myöhempään käyttöön. Päiväkirja ei ollut vain muistamista varten, vaan Sivonen kirjoitti sinne gradun edistymisestä ja ajoittaisesta epäuskosta. "Oli sekä sellaista wuhuu 12 sivua tehty että pohdintaa siitä, että mitähän tästä tulee."

AVIISI 6/2018 Tampereen ylioppilaslehti

TAMPERE 3.-6.10.2018 AIDA AWAKE AGAIN BESS BLOCK BUSTER CLEDOS COLOR DOLOR DETALJI DE ELIAS GOULD IISA INTIAANIKESÄ JUKKA TAKALO M

PAPERI T OLAVI UUSIVIRTA TÖÖLÖN KETTERÄ

MAFIA HONEY MARJUT MENDI MOON NEOV NEW DEADLINE OLLI ANTONIO ONNI BOI PAUL ELIAS RAJA RED ELEVEN RUMA RUUSUT

SINI YASEMIN SITOI SOFIA TAMMELA 33100 TIPPA TÖÖLÖN KETTERÄ ULPU VERHOT VERSACE HENRIK VIEW YOUNGHEARTED JA MONIA MUITA!

KATSO LISÄÄ: LOSTINMUSIC.FI

LEHTI LOPPUI, MENE VERKKOON! AJANKOHTAISIA UUTISIA VERKKOSIVUILLAMME: WWW.AVIISI.FI Somessa löydät meidät näistä paikoista: www.facebook.com/aviisi | Twitter: @aviisi | Instagram: aviisilehti

Opiskelija-alennuksia, keikkoja!

Näytä korttiasi, napsi etuja!

pe 14.9. Pakkahuone: klo 20 MaidenFest 2018.....................................17/15 e (E) pe 14.9. klo 21-05: AGENTS & VESA HAAJA, MR. BREATHLESS, RANTAVAHDIT, dj Laurila.......................................................................20 e (E*) la 15.9. Pakkahuone: klo 18.30-21: KALLE AHOLA, INA FORSMAN, BABLO, UUSI SUOMALAINEN TANGO-ORKESTERI..............................27 e (E) Pakkahuone: klo 21.30-03.30: Grand Milonga – ORQUESTA SOCIAL DE TANGO (ESP/ARG), FABIAN PERALTA & JOSEFINA BERMUDEZ (ARG), PASI JA MARIA LAURÉN................................................25 e (E) klo 21-05: MARIA GASOLINA, JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA, VASTAVIRTA-ORKESTERI, dj Wonderlust.................................15 e (E*) ke 19.9. klo 21 LUST FOR YOUTH (DK), klo 20 KESÄ..................12/10,50 e (E*) to 20.9. klo 21 DAVE LINDHOLM esittää: Kynä & Kumppanit.......25/22,50 e (E*) pe 21.9. Pakkahuone & Klubi: klo 22 SAM HUBER & THE TRUE GROOVE ALLSTARS (FIN/USA), klo 21 FUNKY KINGSTON FEAT. PELLE MILJOONA & MARJO LEINONEN, dj:t Kallio & Willy...........................20/15 e (E) la 22.9. klo 22 RUUDOLF...............................................................12/10,50 e (E*) Klubi All Star dj's 23-05: Antti H, Juels & Sara-Maaria.......................3 e