Vaihtoehto EU:lle 2/2018

VAIHTOEHTO EU:LLE 2/2018

EI LEIKATA EU:N TÄHDEN! EI SODITA VENÄJÄÄ VASTAAN YHDYSVALTOJEN KÄSKYSTÄ!

VEU välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin.

MIKÄ

?

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja Suomen EU-jäsenyydestä ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin.

Koska EU-ratkaisut ovat poliittisia, viimeisen sanan on oltava meillä itsellämme. Haluamme päätösvallan säilyvän kansalaisilla. Tavoitteemme on EU:n liittovaltiokehityksen pysäyttäminen ja päätäntävaltamme lisääminen, maamme EU-maksurasituksen vähentäminen, maallemme oma rinnakkaisvaluutta ja Suomen ero EU:sta.

HALUATKO MUKAAN AKTIIVISEEN TOIMINTAAN? VEU järjestää EU-kriittisiä tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Tietoa toiminnastamme löytyy verkkosivuiltamme veu.fi sekä Facebookista (facebook.com/vaihtoehtoeulle).

Lisäksi Facebookissa on oma Vaihtoehto EU:lle -ryhmä.

Toimisto Valopoiju 4 B 36, 02320 Espoo Puhelin 040 731 2383 Sähköposti arjo.suonpera@juridique.fi

LIITY JÄSENEKSI! VEU:n jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun yhdistyksen pankkitilille, joka tällä sivulla mainittu. Jäsenmaksut ovat yhdistykselle tärkeä tulonlähde. Ilmoita maksaessasi myös yhteystietosi, jotta mahdollisesti tarpeen mukaan lähettämämme materiaali tai muu posti tulee oikeaan osoitteeseen.

Voit kertoa osoite- ja yhteystietosi myös sähköpostitse arjo.suonpera@ juridique.fi.

Hallitus PUHEENJOHTAJA Arjo Suonperä Espoo arjo.suonpera@juridique.fi 040 731 2383

VARAPUHEENJOHTAJA Heikki Kurttila Espoo h.kurttila@pp1.inet.fi

JÄSENET Pekka Kallioniemi Espoo pekka@piikallio.fi Lea Launokari Kirkkonummi lea.launokari@nettilinja.fi Pekka Lundgren Pori rivelundgren@gmail.com Mauri Nygård Kokkola mnyg@pp.kpnet.fi Arto Viitaniemi Järvenpää viitaniemi.arto@gmail.com

VARAJÄSENET Matti Aalto Oulu mail.aalto@gmail.com Veli-Pekka Kultanen Oulu vkultanen@gmail.com Arja Lundgren Naantali arja.rytko@hotmail.com Stig Lång Vaasa stiglang84@hotmail.com Tero Suonperä Espoo suonperae@gmail.com

Vuoden jäsenmaksut Henkilöjäsen Työtön/opiskelija Perhejäsenmaksu Pankkiyhteys FI33 8000 1500 9266 63 (Danske Bank)

20 € 10 € 40 €

Päätoimittaja Arjo Suonperä Julkaisija VEU Taitto ja kansikuva Jiri Mäntysalo ISSN 1235-7189 Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry Postiosoite Valopoiju 4 B 36, 02320 Espoo Puhelin 040 731 2383 Sähköposti arjo.suonpera@juridique.fi veu.fi

PÄÄKIRJOITUS

2/2018

3

EU RAPAUTUMASSA, JÄSENKATO UHKAA

E

Päätoimittaja Arjo Suonperä

räs EU:n ongelmista on sen pyrsaajia ja vain vähäisessä määrin rahaa rahoituspohjaan, kun päinvastoin EU:n kimys liittovaltioksi ja suurvalEU:lle tuovia. pitäisi jostain saada voimakkaasti lisälaksi, haalimalla taloudellisesti EU:n budjetti ja tukea hinkuvien tarahoitusta jo sen vuoksi, että se voisi heikkoja jäsenmaita, jotka puoloudellisesti heikkojen jäsenmaitten pitää pystyssä ja tyytyväisinä monet lestaan ovat kuvitelleet saavansa jäsetukeminen ovat perustuneet eräiden uudet jäsenmaittensa hallinnot. EU on nyydestä vuodesta toiseen voimakasta varakkaampien jäsenmaitten, kuten toki pyrkinyt viivyttämään Britannian taloudellista ja poliittista tueroprosessia siinä toivossa, kea hallinnolleen. että Britannia tulisi katumaEU:n valtiolliset unelmat päälle ja peruisi taattuun huipentuivat takavuosina EU:n epädemokraattiseen pyrkimyksiin saada EU:lle tyyliin eropäätöksensä uuperustuslaki, joka olisi oldella kansanäänestyksellä. lut jonkinlainen EU-vallan EU:n taloudellisia vaikeuksäätiöinti muutospyrkimyksia pahentaa tämän tästä siä vastaan. Siinä vaiheessa päätään nostava eurokriiSuomi kuuliaisesti pyrkiessi. EU ei ole, suomalaisten sään tekemään itseään tykö onneksi, onnistunut sopiEU:n johtaville voimille, otti maan euromaiden kesken omaan perustuslakiinsa julisniiden yhteisvastuusta eli tuksen, jonka mukaan Suomi varakkaampien euromaikuuluu EU:hun. Vaikka EU:n den vastuusta kriisiytyneitperustuslakihanke äänesten euromaitten veloista, tettiin mm. Ranskan kansaesimerkiksi pankkisektorin näänestyksessä kumoon, ei velkaongelmista. Italian iso Suomi halunnut ymmärtää, pankkisektori on tällä hetkelettä EU:n perustuslaillisuus lä sekasortoisessa tilassa ja olikin sen jälkeen vanhentuEU odottaa sydän kylmänä, nut suuntaus. joutuuko Italian valtio peEU:n toimivalta tehlastamaan yhden vai useamdä jäsenvaltioita sitovia yksipuolisia Saksan, Britannian ja Pohjoismaiden man Italian horjuvista suurpankeista ja päätöksiä on lopultakin valtiolliseen maksuihin EU:lle. Nyt Britannia, EU:n riittävätkö siihen Italian valtion varat. yleiseen päätäntävaltaan verraten väbudjetin kolmanneksi suurin rahoitNousevien menojen ja Britannian häinen ja vielä suurempi ongelma on taja kaikista maksuhelpotuksistaan eron aiheuttaman tuloaukon paikkaiken laajentumisen ja taloudellisen huolimatta, on tehnyt päätöksen erokaamiseksi EU:ssa on mietitty motukemisen rahoittaminen. ta EU:sta. Se jättää suuren loven EU:n nia eri keinoja lisätulojen saamiseksi.

EU:n budjetti, jonka koko Köyhemmiltä jäsenmailta on tiukasti säännelty ja raon turha mitään merkittäviä joitettu niin, ettei EU voi sitä lisäyksiä odottaakaan, kaijuuri itse kasvattaa, asettaa keti sen vuoksi Ranskan voimakkaat rajoitukset sille, Emmanuel Macronkin pimiten paljon EU jatkuvasti täytyi varakkaammissa jäEU pyrkii viivyttämään Britannian pystyy taloudellisesti tukesenmaissa ja esitti euromaille maan näitä hamuamiaan omaa EU-budjettia, jotta sen eroprosessia siinä toivossa, että uusia jäsenmaitaan, jotka puitteissa olisi voitu aloittaa Britannia tulisi katumapäälle. järjestään ovat EU:ssa tukien euromaiden yhteisvastuuta

4

2/2018

jäsenmaiden veloista, mutta toistaiseksi asia torjuttiin Saksan ja muiden ns. Hansaliittoumaan kuuluvien pohjoisemman Euroopan maiden taholta. Monella taholla on myös esitetty, että EU:n pitäisi saada suoraa verotusoikeutta jäsenmaidensa veronmaksajiin, joko siirtämällä jokin osa kansallisista verotusoikeuksista henkilö- tai yritysverotuksesta EU:lle tai perustamalla kokonaan uusi vero suoraan EU:lle joko henkilö- tai yritysveropuolelle.

Pienenä alkuna tälle EU:n verotusoikeudelle olisi laajentaa EU:n osuutta kansallisista arvonlisäveroista, joista EU jo nyt saa pienen osan.

EU:n jäsenmaat suhtautuvat edelleen torjuvasti EU:n verotusoikeuksiin, koska ne tietävät, että verotusoikeuden antaminen EU:lle tekee siitä yhä itsenäisemmän, ja mitä isomman verotusoikeuden sitä varmemmin EU kasvaa liittovaltioksi ja sen jäsenet putoavat osavaltioiksi, joiden verotulot pienenevät sitä mukaa, kun ne siirtyvät EU:lle. Kansalliset jäsenvaltiot eivät keksi kuitenkaan tilalle uusia tulolähteitä, koska tahtoa ja uskallusta puuttuu lisätä verotusta rikkaan pienen eliitin omaisuuteen ja tuloihin.

Nykyinen kapitalistinen talousjärjestelmä, joka on jäsenmaiden ja EU:n valtionuskonto, on tehokas este EU:n jäsenmaiden ja EU:n tulojen kasvattamiselle ja ylipäätään talouden laajentamiselle. Rikas eliitti ja yritykset eivät halua maksaa lisää veroja ja henkilöveroja ei uskalleta enää lisätä. Veroparatiisien vähentäminen ei määrällisesti riitä ratkaisuksi ja siihenkin riittävä tahto puuttuu.

Jäsenmaiden verotulot samaan aikaan pienenevät jo siitä syystä, että useimmiten suurin veronlähde eli palkkatyö vähenee, kun yritykset eivät investoi ja palkkaa lisää väkeä ja kuitenkin julkista valtaa rajoitetaan kilpailemasta kutistuvan yritysmaailman kanssa. Lisäksi yritykset kilpailevat keskenään ja EU jäsenmaineen käy samalla taloudellista toimintaa kuristavaa kauppasotaa.

EU:n ns. perusarvo eli vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous muodostaa rakenteellisen esteen ei vain EU:n valtiolliselle kehitykselle, vaan myös sille, että EU pidemmän päälle pystyisi säilymään nykyisessä laajuudessaan ja ostamaan köyhemmiltä jäsenmailtaan niiden jäsenyyden jatkumista.

Rikas eliitti ja yritykset eivät halua maksaa lisää veroja ja henkilöveroja ei uskalleta lisätä.

Riittävä tahto rikkaiden verotuksen lisäämiseen puuttuu.

2/2018

5

EU JA AMMATTIYHDISTYSLIIKE

K

un kansalaisille markkinoitiin aikoinaan EU:n liittymistä, puhuttiin ammattiliittojen ja SAK:n johdon toimesta vahvasta Euroopan laajuisesta ammattiyhdistysliikkeestä.

No aluksi kaikki näyttikin hyvältä, käytiin keskusteluja viikottaisen työajan lyhentämisestä 35 tuntiin viikossa ja tapaamisiakin oli yhteistyön merkeissä.

Palkkoja piti harmonisoida eri maiden välillä ja ostovoiman tasaantua EU:n sisällä. Aikaa tästä on kulunut reilut 20 vuotta ja mitä onkaan tapahtunut?

On palattu lähtöruutuun yhteistyössä. Ay-johto kyllä tapailee säännöllisesti, mutta se tärkein yhteistyö on jäänyt tapaamisista pois. Nyt puhutaan maailmanlaajuisista ay-liikkeen tekemisistä ja tavalliset duunarit on vallan unohdettu. Entisajan työväenliikkeestä on tullut markkinavoimien puolestapuhuja, kaikki kansalliset ja kansainväliset sopimukset tehdään työnantajapuolta ja markkinavoimia tukeviksi. Yritysten voitot kasvaa

Työväenliikkeestä on tullut markkinavoimien puolestapuhuja. ja omistajien osingot ovat monikertaistuneet, kun samaan aikaan palkat polkee paikallaan ja ostovoima heikkenee.

Rahaliiton piti myös helpottaa EU-kansalaisten tulo- ja hintavertailua, mutta toisin kävi. Työväestöstä tuli sen maksajia. Me suomalaiset maksoimme valtavan määrän EU:n pankkikriisistä eikä sille loppua tunnu tulevan. Palkois-

Teksti Pauli Schadrin kaupunginvaltuutettu, evp pääluottamushenkilö, Nokia

ta, eläkkeistä tai sosiaaliturvasta puhutaan kuin ne olisivat aina syyllisiä talousvaikeuksiin.

Kirjoittajalle on tullut mieleen suomalaisten ja muiden EU-maiden palkankorotuksia seuraillessa, että suomalainen ammattiyhdistysliike ja sen politiikka ei kelvannut muiden maiden ammattiyhdistysliikkeille.

Jos mietitään Suomen ay-liikkeen tekoja, niin ensimmäiset 15 vuotta tehtiin tulopoliittisia ratkaisuja, joissa ne alat joilla ei ollut varaa palkankorotuksiin saivat pienet palkankoroitukset ja ne alat, joilla oli varaa palkankorotuksille saivat sen saman pienen palkankoroituksen.

Tästä voi helposti tehdä johtopäätöksen, miksi pörssiyhtiöiden osingot kasvoivat poskettomiksi. Pankit myönsivät jopa lainaa yrityksille, että ne pystyivät maksamaan ylisuuria osinkoja. Samaan aikaan laillistettiin yritysten verokikkailu (verosuunnittelu) ja yritykset omistajineen alkoivat kiertää veroja.

Tämäkin on asia mihin olisi ehdottomasti EU:n ammattiyhdistysliikkeen pitänyt puuttua ja kovalla kädellä, sillä nämä yritysten veronkierrot lisäsivät taas kerran työntekijöiden verorasitusta.

Suomen edellisen ja nykyisen hallituksen vaatimat työehtojen ja palkkojen heikennykset eivät menisi muissa EU-maissa läpi. Tämä on varmasti suurin syy, miksi suomalaisella ay-liikkeellä ei ole arvostusta muissa Euroopan jäsenvaltioissa ja työväestössä.

Ay-liike Suomessa on kokonaan unohtanut jäsenistönsä mielipiteet ja oma napa on johdon ainoa liikkeelle paneva voima. Suomalaisen ay-liikkeen johto huseeraa tätä nykyä asuntokeinottelussa, vakuutusbisneksessä ja jäsenistön varoilla pörssikeinottelussa.

Näinkö piti käydä Suomen liittyessä EU:n jäseneksi?

Varmasti suomalainen ammattiyhdistysjohto tiesi mitä teki ja sai näin itselleen suuret palkat ja syyn heikentää työväestön työehtoja. Asia on alkanut valjeta jo tavallisellekin työläiselle ja ennen se olisi luultavasti johtanut liitoissa vallanvaihtoon. Tämä ei onnistu enää, sillä pikkuhiljaa ammattiliitoista on rakennettu suurliittoja, joissa valta on siirretty jäsenistöltä käytännössä liittojohdolle. EU:n sisällä ei tämän kaltaisia liittoja ole, ne on siellä keskusjärjestöjä.

Tulevaisuudessa EU:sta ei meille tavallisille työtä tekeville ihmisille ole mitään hyötyä. No saadaanpa sitten maksaa muiden maiden tuet!

6

2/2018

VAKAVA PROVOKAATIO Teksti Mauri Nygård, Kokkola

L

ännen sotaelinkeino teki Ukrainan avulla vakavan provokaation Krimin vesillä, ja Venäjä reagoi kuten Suomenkin pitäisi vieraisiin sotalaivoihin reagoida. Venäjähän on liittänyt Krimin aluevesineen takaisin yhteyteensä ja on sen maailmalle kertonut.

Edellinen vakava provokaatio oli tänä vuonna, kun Israel ja Ranska,

siis Nato, pommittivat yhteistuumin venäläisiä sotilaita ohjuksilla Syyriassa. Venäjä nieli tuon ja suursotaa ei syntynyt. Nyt Venäjän vastaus oli voimakkaampi ja odotettu. Onhan kyseessä itse Venäjän rajoilla tapahtuva toiminta.

Kun sotaelinkeinon kannalta hyvät ja pitkäaikaiset sodat Afganistanissa ja Irakissa ovat hiipuneet, niin tarvi-

taan uusia konflikteja ja sotia. Uutta jännitystä sotatavaran ja joukkojen markkinoille. Pitkäaikainen tavanomaisilla aseilla käytävä sota Venäjää vastaan olisi sotaelinkeinolle unelmien täyttymys. Se olisi myös Israelin valtion intresseissä, sillä Venäjähän tukee Syyriaa, Israelin vihollista. Muut Israelia kohtaan vihamieliset maat Irania lukuun ottamatta onkin lännen toimesta pommitettu sorakasoiksi ja/tai sinne pystytetty heille myötämielinen diktatuuri.

Suomessakin harjoitettu sotapropaganda ja Sipilän hallituksen harjoittelu Naton kanssa ei siis ole pelkästään hauskaa hupia, vaan tilanne on kyllä pitkälti sama kuin 1930-luvun lopulla. lsäntämaasopimuksen avulla Nato saa Suomenkin sotaan milloin vain se haluaa. Sitä sotaa käytäisiin Suomen maaperällä ja alkupaukkuna olisi ennakoiva ohjusisku Venäjältä.

Helpottavinta olisi, jos uusimman provokaation pääsyy olisi Ukrainan tulevat vaalit ja pyrkimys nostaa presidentti Porosenkon kannatusta.

Sotapropaganda ja Naton harjoittelu Suomessa ei ole vain hauskaa hupia.

2/2018

7

TOSITARINA YRITTÄJÄSTÄ JA AY-LIIKKEESTÄ Teksti Mauri Nygård, Kokkola

E

ntinen yrittäjä Alpo Ylitalo Kokkolasta on lähtenyt mediassa taistoon ay-liikettä vastaan. Oikeistopoliitikollehan se sopii, mutta Alpolla on myös henkilökohtaisia syitä olla käärmeissään.

Alpo joutui huonoihin väleihin työntekijänsä kanssa, mistä sitten kehittyi laajempikin ja pitkäaikainen yrittäjään kohdistunut kiusaamistapaus. Sellainen on mahdollista, sillä ay-liikettä on valtaa. Valta voi turmella ja ehdoton valta ehdottomasti, olipa kyseessä yrittäjä tai ay-liike.

Jopa oikeusistuin Kokkolassa osallistui yrittäjän kiusaamiseen sillä seurauksella, että Alpo menetti mahdollisuudet merkittäviin bisneksiin ja tuloihin. Ja maine oli menetetty. Alpo haki oikeutta ja lopulta oikeusministeriö myönsi virheet, teki sopimuksen ja valtio maksoi hyvityksen.

Toinen puoli asiassa on, että ay-liike on ollut hyväntekijä yrittäjille ja yhteiskunnalle. Ilman työntekijöiden järjestäytymistä (ja demokratiaa) eläisimme kehnommin kuin esimerkiksi Etelä-Amerikassa.

Ilman ay-liikettä ja joukkovoimaa meillä olisi 16 tunnin työpäivät 6–7 päivänä viikossa ja muutaman päivän vuosiloma koneiden huollon aikana.

Irtisanomisajoista ei olisi kuultukaan.

Koulutusta annettaisiin kuhunkin tehtävään tarvittava minimi. Ei olisi sellaista käsitettä kuin hyvinvointiyhteiskunta sote-palveluineen. Palkat olisivat tasolla, että väki juuri ja juuri pysyisi kotipalstojensa avulla hengissä.

Tämä tarkoittaa, että yrittäjän tuotteille ja palveluille olisi heikko kysyntä.

Tekninen kehitys hidasta. Kuluttajilla ei olisi rahaa eikä aikaa kuluttaa. Työajan lyhentäminen on ollut edellytys talouskasvulle.

Mutta Kiinahan nousi halvoilla palkoilla! Aivan, mutta siellä yhteiskunta hoiti koulutuksen ja kaupankäynnin vapauduttua kysyntä saatiin länsimaista.

Systeemiin kuuluu lisäksi aivan järjetön valuuttakurssipolitiikka. Halpamaassa eurolla voi saada moninkertaisen määrän riisiä tai perunoita, ja thaimaalainen saa Suomessa poimituista marjoista moninkertaisen hinnan.

Vapaakauppa ja vinoutuneet valuuttakurssit ovat sopineet firmoille, jotka teettävät tuotteensa halpamaissa ja myyvät meille kalliilla. Systeemi on syönyt ehkä eniten järjestelmän emämaata, Yhdysvaltoja. Siitä vapaakaupan ongelmasta syntyi ilmiö nimeltään Donald Trump.

Voimme siis kilpailla Kiinan kanssa laskemalla palkkojamme murto-osaan ja hävittämällä hyvinvointivaltiomme.

Sitä hallitukset pikkuhiljaa ajavatkin.

Toinen vaihtoehto on jonkinasteinen protektionismi, eli tullit ja kiintiöt jne.

Kaupankäyntiä kyllä tarvitaan.

8

2/2018

TYÖAIKA JA MUUT TYÖEHDOT HUONONNUSTEN KOHTEINA EUROOPASSA Teksti Arjo Suonperä

H

eti kun ammattiyhdistysliikkeen voima tai tahto parantaa tai puolustaa jotain työehtojen osa-aluetta heikkenee, nousee työnantajien suunnalta vaatimusliike huonontaa niitä työntekijöiden kannalta. Sen historia yleiseurooppalaisesti on opettanut.

Koko Euroopassa ammattiyhdistysten vaikutusvalta ja voima sekä innokkuus ajaa uusia parannuksia työehtoihin ovat heikentyneet. Sen seurauksena eri puolilla EU:n sisämarkkinoita on noussut työnantajien etujärjestöjen tai poliitikkojen vaatimuksia, milloin työajan pidentämisestä (ja mieluummin ilman palkkaa), ylitöiden rajoitusmääräysten riisumisesta, palkkojen alennuksista, eläkeoikeuksien huonontamisesta, irtisanomissuojan heikentämisestä tai koeajan pidentämisestä, milloin minimipalkan tai työehtosopimusten yleissitovuuden poistamisesta tai työehtosopimusten sitovuuden alentamisesta.

Suomessa on ensin kiertoteitse poistettu ay-liikkeen keskusjärjestöjen veto-oikeus kolmikantaisen sopimusjärjestelmän osalta lopettamalla työantajien ammatillisen keskusjärjestön oikeus tehdä sitovia keskusjärjestösopimuksia ja käynnistämällä tämän lisäksi laaja mielipidemuokkaus- ja vaatimusliike tiedotusvälineissä vuosien ajaksi ns. paikallisen sopimisen

voimakkaasta lisäämisestä sitovien työehtosopimusten sijaan, jotta siten lisää heikennettäisiin ay-liikkeen vaikutusvaltaa.

Kiky-sopimuksella on pidennetty palkattomasti työläisten vuosityöaikaa ja julkisen sektorin työntekijöiden palkkausta alennettu lomarahaleikkauksilla. Eläkeikää on myös alennettu ja tänä syksynä on käyty työntekijöiden irtisanomissuojan kimppuun yhdessä paikallisen sopimusvaatimuksen kanssa sekä tulevaa työläisten vastareaktiota ajatellen vaadittu poliittisten mielenosoitusten etukäteisilmoitusajan pidentämistä.

Suomessa niin Sipilän ja Orpon hallitus kuin työantajat yleensäkin, ovat tällä hallituskaudella ahkeroineet eriarvoisuuden kasvattamisessa työmarkkinoilla. Suomi ei tässä ole kuitenkaan ollut yksin, tällainen tren-

di on ollut EU:n puitteissa yleistä. EU ei ole sitä pyrkinyt estämään, eihän EU:n arvoista löydy selkeää periaatetta saavutettujen työehtojen puolustamisesta tai työläisten taloudellisesta tai muusta suojelusta, vaikka kestävään kehitykseen pyrkimisen katsotaan EU:n arvostuksessa perustuvan myös hintavakauteen, mutta sehän ei tarkoita palkkoja. EU:n arvojen mukaista on erittäin kilpailukykyisen markkinatalouden hengessä pyrkiä tulonjaon muuttamiseen työläisten vahingoksi, koska sitä ei katsota syrjinnäksi.

Ja mikäs on ollut sen helpompaa kuin hyökätä ammattiyhdistyksiä ja työläisiä vastaan, kun EU:n kannalta ammattiyhdistysliike ja työehtosopimukset tai minimipalkkasäännökset ja muut työnantajavallan rajoitukset ovat pohjimmiltaan vapaata kilpai-

Heti kun ay-liikkeen voima parantaa työehtoja heikkenee, nousee työnantajien suunnalta vaatimus huonontaa niitä.

2/2018

9

Euroopan Vasemmiston ja SKP:n 19. joulukuuta järjestetyssä ay-seminaarissa Helsingissä Heinz Bierbaum Saksan Die Linke -puolueesta valotti EU:n jäsenmaissa tapahtunutta viime vuosien työnantajapiirien hyökkäyksiä työehtojen huonontamiseksi ja työajan pidentämiseksi.

Kuva: Toivo Koivisto lua rajoittavia tekijöitä, joiden sijasta EU-formaatin kannalta riittäisivät joustavammat esim. syrjintää kieltävät säännökset ilman ay-liikettä.

Ranskassa rikkaiden presidentiksi nimitelty Emmanuel Macron on ajanut voimaan raa´an työlakiuudistuksen, joka on ollut keskeinen syy keltaliivien mukaan menneiden ihmisten kauan jatkuneille mielenosoituksille ja johtanut siihen, että Macron on, saadakseen vaarallisen tuntuisen liikehdinnän päättymään, luvannut työntekijöille ylimääräisen, valtiolle niin paljon maksavan palkankorotuksen, että Ranskan sen jälkeinen velkaantuneisuus rikkoo EU:n säännöksiä ylittäen Italiankin EU:n budjettisääntelyn.

Myös Italiassa on työlakia kiristetty työläisten vahingoksi ja Unkarissa työ-

aikasääntely käytännössä lähes romutettu, kun ylitöitä uudistuksen mukaan saa teettää peräti 400 tuntia vuodessa.

Paitsi että työnantajatahojen tekemät työläisten työehtojen huononnukset ovat kuin samalla ideologisella sylttytehtaalla suunniteltuja, niin ne eivät missään maassa ole auttaneet valtion tai EU:n mihinkään meneillään olleeseen kriisiin, vaan ainoastaan lisänneet monilla tavoin ammattiyhdistysten vaikeuksia ja heikentäneet työläisten luottamusta ay-toimintaan ja ammattiyhdistyksiin. Vapaa kilpailu ja markkinatalous taloudellisena järjestelmänä on syypäänä EU:n jäsenmaitten kriiseihin ja vaikeuksiin, eikä tätä syyllisyyttä voi vierittää ammattiyhdistysten niskaan.

Huononnukset eivät ole missään maassa auttaneet mihinkään kriisiin, vaan heikentäneet työläisten luottamusta ay-liikkeeseen.

10

2/2018

PALJON PUHETTA EU:N ARVOISTA

E

U-kritiikkiä vastaan on usein puolustauduttu vetoamalla EU:n eurooppalaisiin arvoihin.

Keskusteluissa jää useimmiten hämäräksi, mitä arvoja oikein tarkoitetaan ja myös se, ovatko ne arvot olemassa EU:sta riippumatta ja olleet olemassa jo ennen EU:n perustamista.

Koska EU:n lainsäädäntövalta eli oikeus antaa jäsenvaltioitaan sitovia määräyksiä, rajoittuu vain perustamissopimuksissa EU:lle annettuun toimivaltaan, eikä EU:lla ole valtioitten tapaan yleistä toimivaltaa puuttua mihin tahansa, ei EU:lla ole ollut eikä ole oikeutta antaa sitovia määräyksiä arvoista, jotka menevät tuon EU:n saaman toimivallan ulkopuolelle. EU voi toki antaa julistuksia ja suosituksia tms. myös arvoista ja niilläkin on tai olisi niin poliittista kuin muutakin yleistä merkitystä, vaikka niitä ei pidettäisi sitovina. EU voisi näissä tapauksissa myös toivoa, että pidemmän päälle, jos sen suosituksia tai julistuksia kaikki noudattavat eivätkä kyseenalaista, että niistä muodostuisi yleinen käytäntö tai tavanomaista oikeutta, joka olisi peräti oikeuslähde riitatilanteiden ratkaisutilanteissa.

EU sai 2007 oikeushenkilöaseman, vaikkei siitä valtiota tullutkaan, Maastrichtissa tehdyllä sopimuksella Euroopan unionista. Tuon perusso-

Teksti Arjo Suonperä pimuksen 2 artiklan mukaan Unionin perustana olevat arvot ovat: – ihmisarvon kunnioittaminen – vapaus – kansanvalta – tasa-arvo – oikeusvaltio – ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan lukien.

Mikään noista arvoista ei ole EU:n keksintöä, vaan niitä on vaihtelevan tasoisesti noudatettu Euroopassa aika laajalti ainakin sanoissa melko kauan ja todennäköisesti niitä pidettäisiin samalla tavoin noudatettavina arvoina Euroopassa, vaikka EU lakkaisi olemasta.

Tuon saman perussopimuksen 6 artiklassa todettu EU:n vuoden 2007 Strasbourgin perusoikeuskirjan tunnustaminen oikeudellisesti samanarvoiseksi kuin perussopimukset, ei tarkoita mitään muutosta siihen, mitä edellä on sanottu EU:n yksinomaisesta toimivallasta antaa jäseniään sitovia määräyksiä, eli perussopimuksen kohdat muilla kuin mainituilla EU:n neljän perusvapauden alueilla, joilla EU:lla on yksinomainen toimivalta, ovat edelleenkin tuosta epäonnistuneesta suomennoksesta huolimatta tässä vaiheessa vain suosituksia, mikäli kysy-

mykseen kulloinkin tulevan jäsenmaan oma kansallinen lainsäädäntö anna samansisältöistä määräystä kuin tuo perusoikeusasiakirja.

Sanotun perussopimuksensa kolmannen artiklan kolmanteen momenttiin on ympätty myös aiempi EU:n ns. perusarvo eli vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous, jonka on totuttu olevan sitovuudessa ja merkityksessä kaikkien muitten arvojen yläpuolella. Se on tietenkin poliittisesti edelleen kaikkia muita arvoja ylempänä, koska kaikki jäsenmaat noudattavat vapaaseen kilpailuun perustuvaa kapitalismia eli markkinataloutta, mutta nyt tuota arvoa on kuorrutettu kauniimman näköiseksi kuin entistä ilmaisua kirjoittamalla, että EU pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukyinen sosiaalinen markkinatalous.

On tietenkin hyvä, että myös EU on ottanut edes nämä toisen artiklan arvot perussopimukseensa, mutta on toisaalta todettava, että ihmisillä on niistä kovin erilaisia käsityksiä. Ne ovat paljolti epämääräisiä ja poliittisiin juhlapuheisiin sopivia, mutta niiden sitovuus riitatilanteissa on puutteellinen.

Kuten edellä todettiin, EU voi antaa

Matinkylän Pirtti Juhla-, liikunta- ja kokoustila hyvien yhteyksien päässä. Tiloissa juhlasali, näyttämö ja erillinen kahvio.

Keskipäivänkuja 4, Espoo Olari • 09 884 2703 pirtti@matinpirtti.fi • matinkylanpirtti.fi

2/2018

sitovia määräyksiä arvoistakin vain alkuperäisten neljän perusvapautensa aloilla eli pääomien, tuotteiden, palvelusten ja ihmisten vapaan liikkuvuuden osalta EU:n jäsenmaiden alueella eli ns. sisämarkkinoilla ja muilta osin arvot ovat EU:n osalta sen julistuksia ja suosituksia, jotka aikaa myöten voisivat, jos niitä hyvin pitkään poikkeuksetta noudatettaisiin, tulla tapaoikeuden nojalla sitoviksi. Tällöin tuon sitovuuden todistamisessa on suuria vaikeuksia.

Jatkuvasti esillä pidettävillä ja poliittisten johtajien taholta hyväksyvästi suhtauduttavilla arvoilla on merkitystä, koska ne ohjaavat käyttäytymään niiden mukaisesti. Mutta riitatilanteissa asetelma onkin aivan toinen. Miten kansalaisella olisi ylimääräisiä isoja varoja palkata asiantuntijajuristi ajamaan asiaansa, jossa vedottaisiin jonkun arvon sivuuttamiseen vastapuolen toimesta ja miten arvon sitovuus ja sisältö todistettaisiin ja missä instanssis-

sa se tapahtuisi, vai löytyisikö mitään instanssia, jonka varmuudella saisi sellaisen asian tutkimaan ja antamaan oikaisevan sitovan päätöksen. Kuka maksaisi viulut ja kauanko sellainen prosessi kestäisi? Miten arvon rikkomisen seuraamukset sitten pantaisiin ja minkä tahon toimesta pakolla täytäntöön?

Nämä monet epävarmuus- ja taloudelliset tekijät aiheuttavat käytännössä sen, ettei EU:nkaan kirjaamilla arvoilla monesti ole vieläkään täyttä merkitystä ja sitovuutta, koska niitä ei saada pantua täytäntöön ellei kansallinen lainsäädäntö selkeästi niitä joiltain osin pakota noudattamaan omilla rikos- tai siviililainsäädännöillään.

Kaiken lisäksi EU vesittää perussopimuksensa kolmannella artiklalla toisessa artiklassa mahtipontisesti siteeraamiensa arvojen merkitystä toteamalla, kuinka EU takaa vain henkilöiden vapaan liikkuvuuden sisä-

markkinoilla, (jolla kaiketi on ajateltu lähinnä työvoiman vapaata liikkuvuutta) ja torjuu sosiaalista syrjäytymistä, mutta muiden arvojen osalta EU vain edistää niiden toteutumista.

Kun EU:nkin arvojen noudattamisen seuraamukset ovat kiinni oikeastaan pitkälti EU:n johtavien voimien poliittisesta halusta ja rohkeudesta, ei ole mikään ihme, että osa EU:n varsinkin uusista jäsenmaista Itä-Euroopassa on aika avoimesti rikkonut monia EU:n perussopimuksessa kirjattuja arvoja ja näin EU:lla on muiden kriisiensä lisäksi sylissään näkyvä arvojen noudattamisen kriisi. Monet näistä nykyisin kapitalismiin vannovista itä-Euroopan maista on otettu EU:n jäseniksi paremminkin sotilaspoliittisilla kuin normaaleilla perusteilla ja niitä on sen vuoksi EU:n vaikea kovistella tai peräti erottaa jäsenyydestä. Sen nuo jäsenmaat kyllä tietävät.

DEMOKRAATTINEN SIVISTYSLIITTO toivottaa VEU-lehden lukijoille hyvää alkavaa uutta vuotta 2019!

Talven kylmyyden ja pimeyden keskellä on runsaasti tilaisuuksia itsensä sivistämiseen kirjallisuuden avulla. Mikä olisikaan mukavampaa pakkasen paukkuessa tai loskan litistessä ulkona, kuin käpertyä sohvalle lukemaan antoisaa kirjaa?

Ei oikeastaan mikään!

DSL tarjoaa VEU-lehden lukijoille monipuolisen valikoiman kirjoja lukemistoksi talven ajaksi.

Erityisesti haluamme mainostaa uutta kirjaamme, Utopia työkaluna: irti vaihtoehdottomuuden kahleista. Aloita vuosi 2019 ravistelemalla vaihtoehdottomuuden kahleet yltäsi. Kirjan voi tilata tai ostaa DSL:n toimistolta 15 € hintaan + postimaksut.

Suosittelemme myös kaikkia tutustumaan teokseen Marxin pääoman ajankohtaisuus. Teos soveltuu erityisen hyvin esimerkiksi DSL:n tukeman lukupiirin opintomateriaaliksi. Hinta vaivaiset 10 € + postimaksut.

Tutustu myös muihin kirjatarjouksiimme, jotka löytyvät kätevästi verkkosivuiltamme!

Tilaukset hoituvat kaikkein kätevimmin sähköpostin välityksellä.

Hyvää uutta vuotta 2019!

Demokraattinen sivistysliitto

Viljatie 4 B, 00700 Helsinki | dsl@desili.fi | 09-77438130 | desili.fi

11

LIITY MUKAAN! VEU.FI

VEU TOIVOTTAA ILOISTA JA AKTIIVISTA JOULUA SEKÄ UUTTA VUOTTA 2019!