Vaihtoehto EU:lle 1/2019 by Vaihtoehto EU:lle

VEU välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin.

VAIHTOEHTO EU:LLE

NA HIH KU LIU AN IIK LIT PO KO UL :N a EU ain

im r K

ITA AUSE D O L N AI S ASTA I EU: T V ATA EN! KOHT K I E E HD EI L N TÄ SELL TA JA ! : EU ITYK LTIO UTTA H KE TOVA SOIKE LIIT OTU R VE

1/2019

MIKÄ

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja Suomen EU-jäsenyydestä ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin. Koska EU-ratkaisut ovat poliittisia, viimeisen sanan on oltava meillä itsellämme. Haluamme päätösvallan säilyvän kansalaisilla. Tavoitteemme on EU:n liittovaltiokehityksen pysäyttäminen ja päätäntävaltamme lisääminen, maamme EU-maksurasituksen vähentäminen, maallemme oma rinnakkaisvaluutta ja Suomen ero EU:sta.

HALUATKO MUKAAN AKTIIVISEEN TOIMINTAAN? VEU järjestää EU-kriittisiä tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Tietoa toiminnastamme löytyy verkkosivuiltamme veu.fi sekä Facebookista (facebook.com/vaihtoehtoeulle). Lisäksi Facebookissa on oma Vaihtoehto EU:lle -ryhmä.

VEU:n pöytä Suomen sosiaalifoorumilla 2019.

Hallitus PUHEENJOHTAJA Arjo Suonperä Espoo arjo.suonpera@juridique.fi 040 731 2383

VARAPUHEENJOHTAJA Heikki Kurttila Espoo h.kurttila@pp1.inet.fi

JÄSENET

Toimisto Valopoiju 4 B 36, 02320 Espoo Puhelin 040 731 2383 Sähköposti arjo.suonpera@juridique.fi

Pekka Kallioniemi Espoo pekka@piikallio.fi Lea Launokari Kirkkonummi lea.launokari@nettilinja.fi Pekka Lundgren Pori rivelundgren@gmail.com Mauri Nygård Kokkola mnyg@pp.kpnet.fi Arto Viitaniemi Järvenpää viitaniemi.arto@gmail.com

LIITY JÄSENEKSI!

VARAJÄSENET

VEU:n jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun yhdistyksen pankkitilille, joka tällä sivulla mainittu. Jäsenmaksut ovat yhdistykselle tärkeä tulonlähde. Ilmoita maksaessasi myös yhteystietosi, jotta mahdollisesti tarpeen mukaan lähettämämme materiaali tai muu posti tulee oikeaan osoitteeseen. Voit kertoa osoite- ja yhteystietosi myös sähköpostitse arjo.suonpera@ juridique.fi.

Matti Aalto Oulu mail.aalto@gmail.com Veli-Pekka Kultanen Oulu vkultanen@gmail.com Arja Lundgren Naantali arja.rytko@hotmail.com Stig Lång Vaasa stiglang84@hotmail.com Tero Suonperä Espoo suonperae@gmail.com Vuoden jäsenmaksut Henkilöjäsen Työtön/opiskelija Perhejäsenmaksu Pankkiyhteys FI33 8000 1500 9266 63 (Danske Bank)

20 € 10 € 40 €

Päätoimittaja Arjo Suonperä Julkaisija VEU Taitto ja kansikuva Jiri Mäntysalo ISSN 1235-7189 Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry Postiosoite Valopoiju 4 B 36, 02320 Espoo Puhelin 040 731 2383 Sähköposti arjo.suonpera@juridique.fi veu.fi

PÄÄKIRJOITUS

1/2019

SUOMEN TULEVAISUUDEN EU-POLITIIKKA

Päätoimittaja Arjo Suonperä

uomen EU-politiikan tärkeimpiin kysymyksiin tarvitaan vastauksia. 1. Miksi EU on perustettu ja mitä Suomi jäsenyydellään EU:ssa tavoitteli ja ovatko Suomen tavoitteet muuttuneet tai toteutuneet? 2. EU:n arvot ja mitä se niille aikoo tehdä? 3. Annetaanko EU:n muuntua liittovaltioksi vai palautetaanko se tiettyjen asioiden yhteistyöjärjestöksi? 4. EU:lleko itsenäinen rahoitus antamalla sille omaa verotusoikeutta vai säilytetäänkö sovituilla säännöillä rajattu EU:n tulorahoitus ja mitä EU-rahoitus vaikuttaa jäsenvaltion sisäiseen rahoitukseen, johtaako leikkauksiin tai kaksinkertaiseen verotukseen? Pieni osa jäsenmaista kykenee rahoittamaan EU:ta, johtaako se Suomen EU-menojen jatkuvaan kasvuun ja

leikkauspolitiikan sekä lainanoton jatkumiseen, verotuksen kiristymiseen? 5. EU:n yhtenäistämispolitiikka, kuka voittaa ja kuka häviää? 6. Onko EU samalla sotilasliittouma vai osa läntistä sotilasliittoumaa ja mitä se vaikuttaa Suomen kannalta? 7. Finanssipolitiikan keskittäminen EU:lle. EMU-järjestelmä ja yhteisvastuu jäsenmaiden veloista. 8. EU:n ympäristöpolitiikka ja sen maksajat. 9. EU:n demokratiavaje. 10. Tulisiko Suomen erota EU:sta vai jatkaa jäsenenä?

1. MIKSI EU ON PERUSTETTU JA MITÄ SUOMI JÄSENYYDELLÄÄN SIINÄ TAVOITTELI JA OVATKO SUOMEN TAVOITTEET MUUTTUNEET TAI TOTEUTUNEET?

VEU osallistui Suomen sosiaalifoorumiin 2019 EU:n arvopolitiikkaa luodanneella osatapahtumallaan, jossa puheenjohtajana toimi Arjo Suonperä ja valmisteltujen puheenvuorojen käyttäjinä Yrjö Hakanen (SKP) ja Sari Melkko (SDP).

Saksa hävisi toisen maailmansodan ja joutui kahtia jaetuksi ja miehitetyksi valtioksi, jolla ei ollut oikeutta pitää täysimittaista omaa armeijaa ja sen suuryrittäjät olivat ulkona maailmanmarkkinoilta. Iso-Britannia ja Ranska halusivat EU:n avulla valvoa Saksaa ja hillitä sen uutta nousua Euroopan suurvallaksi. Voittajavaltioiden suurpääoma halusi pitää saksalaiset kilpailijayritykset kurissa yhteisillä pelisäännöillä, mutta toisaalta poistaa vapaakaupan esteet, kuten tullit ja valtion sääntelyn, taistella ammattiyhdistyksiä vastaan, varsinkin halvan siirtotyövoiman vapaan liikkumisen avulla ja poistaa pääomien vapaan liikkumisen esteet. Toki suurpääoma pelkäsi myös sosialismin tuloa. Saksan suurpääoma, jonka toimintamahdollisuuksia oli voittajavaltioiden taholta rajoitettu, halusi päästä mukaan maailmanmarkkinoille, taistella ammattiyhdistyksiä vastaan, varsinkin halvan siirtotyövoiman vapaan liikkumisen avulla ja tietenkin poistaa vapaakaupan ja pääomien liikkumisen esteet. Saksan kenraalit ja poliitikot halusivat päästä vapaaksi miehityksestä ja saada luoda oma täysimittainen armeija ja sille täydet toimintamahdollisuudet. Saksan ja muiden EU-perustajavaltioiden ammattiyhdistysliikkeet eivät ymmärtäneet asemansa huonontamissuunnitelmia tai uskoivat voivansa ne torjua menemällä mukaan hankkeeseen. Julkisuudelle syyksi yhteistyöhankkeelle eli EU:n perustamiselle tarjoiltiin Neuvostoliiton ja sosialismin etenemisen uhkaa länsi-Eurooppaan, kun muut välittömämmät edellä sanotut syyt ja ylipäätään valtion sääntelyn ja demokraattisen

1/2019

päätöksenteon vastustaminen eivät olleet yhtä myyviä perusteita, vaan ne oli syytä piilottaa muun monisanaisen kuorrutuksen alle. Suomi järjesti kansanäänestyksen, jonka EU:hun liittymistä kannattanut puoli niukasti voitti. EU:sta ja sen väitetyistä hyvistä puolista annettiin virheellistä tietoa äänestäjille ja rahaa paloi liittymisen puolesta kampanjoitaessa. Suomalaiset vientikapitalistit haikailivat EU:n tullittomille sisämarkkinoille ja halusivat toki saada ammattiyhdistysten vastustamisessa ison maailman tuen ja myös jossain määrin halpaa ja nöyrää siirtotyövoimaakin ja pääomien vapaa liikkuvuuskin kiinnosti, mutta osaa Suomen suurpääomasta ja oikeistopoliitikoista kiinnosti ennen kaikkea Suomen vieminen poliittisesti avoimesti länteen ja yhdessä upseerien kanssa Suomen vieminen osaksi läntistä sotilasliittoa. Neuvostoliitto oli hajoamassa ja Suomessa vaikutti taloudellinen lama 1990-luvun alussa. Nykyinen keskustapuolue pelkäsi maaseutuelinkeinojen kärsivän EU:n kilpailusta ja sen vähemmistö vastusti jäsenyyttä, kuten SKDL:nkin vähemmistö, vain SKP vastusti yhtenäisesti liittymistä. SDP näki kai liittymisessä tilaisuuden heikentää kepun asemia ja mahdollisuuden tehdä itsestään tärkeän liittolaiskumppanin oikeistolle vanhaan asevelisosialismin tyyliin ja kuunteli muiden jäsenmaitten veljespuolueittensa pyyntöjä, (mm. Ruotsi liittyi jäseneksi) ja uskoi voivansa liittymispolitiikalla pitkälti syrjäyttää kilpailijansa SKDL:n, erityisesti ay-liikkeessä. Joka tapauksessa SDP antoi sen käsissä olleelle SAK:laiselle ay-liikkeelle ohjeen kannattaa jäsenyyttä ja se ratkaisi pelin Suomessa liittymisen puolesta. Suomalainen ay-liike, osin äänestyksen jälkeen, teki elämänsä virheen kannattaessaan jäsenyyttä. Kansanäänestyksen jälkeen eduskunta äänin 152-45-1 hyväksyi liittymisen 1993 pitkän käsittelyn jälkeen. Suomen suurin yksityistämisprojekti oli alkanut. Mikä on muuttunut liittymisen jälkeen. Suomen tuonti EU-alueelta on ollut suurempaa kuin vienti sinne jo usean vuoden aikana, eikä odotettavissa ole Suomen kannalta pa-

rannusta. Kokonaisuuden kannalta tullittomuus ei siis tuo hyötyä. EU:n ulkopolitiikkaan kuuluva kauppasota Venäjää vastaan pakotteineen on jo monen vuoden ajan lisännyt Suomen työttömyyttä ja siitä aiheutuvia sosiaalimenoja ja vähentänyt vientikaupasta saatavia tuloja merkittävästi. EU:n kauppasotalinja uhkaa laajentua Kiinan suuntaan, jolloin Suomen kannalta mennään huonoon suuntaan. Venäläisturismin tuoma rahavirta ja venäläisten kiinteistöostot Suomesta ovat vähentyneet, kun Suomi on jatkanut EU:n kauppasodan noudattamista ja myötäillyt EU:n Venäjä-vastaista ulkopolitiikkaa. Menemällä yhä syvemmälle läntiseen sotilasliittoumaan, johon EU ilman omaa armeijaa tukeutuu, Suomi on muodollisista puheista huolimatta rikkonut hyvät naapuruussuhteensa Venäjään ja Venäjän silmissä muuttunut paljossa vihollisten liittolaiseksi. Suomi on siten lisännyt voimakkaasti riskejä joutua suursodan syttyessä sotatantereeksi ja lisäksi Suomen sotilaalliselle ja taloudelliselle vastuulle tuo sotilasliittouma on sälyttänyt Baltian puolustamisen. Viimeksi mainittu kohottaa mm. uusien hävittäjien ostotarpeen suuruutta ja aiheuttaa huomattavia lisämenoja, jotka ovat pois suomalaisten hyvinvoinnista. Hallitsemattoman suuri maahanmuuttoliike ja sen tuomat sosiaalikulujen lisäykset EU-alueelle, ovat vaikuttaneet Suomeenkin merkittävästi, eikä ratkaisua EU:n suunnalta ole näkyvissä. Suomen EU:n jäsenmaksut ovat useampana vuonna olleet bruttona yli 2 miljardia vuodessa, eikä budjettia olisi saatu tasapainoon ottamatta aina lisää lainaa. Hallitukset ovat puhuneet kestävyysvajeesta, joka on hallituskauden eli 5 vuoden joka vuonna muka vaatinut joko leikkauksia tai lainanottoa tai veronlisäyksiä nuo maagiset 2 miljardia euroa vuodessa. Vaikka osa maatalousyrittäjistä tai muista EU-tukien hakijoista on saanut EU:lta tukea hankkeisiinsa, joka tuki on vähentynyt vuosi vuodelta, niin nuo tuet, vaikka mediassa puhutaan bruttojäsenmaksujen asemesta Suomen nettojäsenmaksuista, eivät ole vaikuttaneet tehtyihin

valtion budjetteihin, vaan niiden vaatimat leikkaukset ja lainanotto ovat jatkuneet. Kun EU:n johto on haalinut EU:n jäseniksi suuren joukon taloudellisesti heikentyneitä entisen sosialistileirin maita, ja samaan aikaan Iso-Britannia on halunnut erota

Menemällä yhä syvemmälle läntiseen sotilasliittoumaan Suomi on rikkonut hyvät naapuruussuhteensa. EU:sta, on EU:n edessä vaikea yhtälö ratkaista korvaavat tulot Iso-Britannian jäsenmaksuille ja yhä lisääntyvät uusien köyhien jäsenmaiden taloudelliset tukitarpeet, kun varakkaita nettomaksajia on EU:ssa vähän. Köyhemmiltä jäsenmailta ei ole odotettavissa lisärahoitusta, joten harvat nettomaksajat joutuvat tulevaisuudessa maksamaan entistä enemmän. Lisäksi EU pyrkii voimakkaasti saamaan itselleen omia suoria verotusoikeuksia jäsenmaittensa ihmisiin ja yrityksiin, jotka onnistuessaan kaventaisivat jäsenmaitten omia verotuloja tai johtaisivat kaksinkertaiseen verotukseen. Suomen kannalta tapahtuneet muutokset EU-jäsenyyden etujen ja haittojen osalta osoittavat, ettei jäsenyydessä ole taloudellista eikä poliittista järkeä.

2. EU:N ARVOT JA MITÄ SE NIILLE SE AIKOO TEHDÄ? EU:n arvoista puhutaan yleensä epämääräisesti, kuten käyttämällä vielä epämääräisempää määritelmää ”läntiset arvot”. Keskusteluissa unohdetaan yleensä kolme asiaa: 1. Mitä ne arvot ovat ja missä, koska ja miten ne on määritelty? 2. Mikä on arvojen etusijajärjestys, jos ne joutuvat keskenään ristiriitaan? 3. Miten ne saadaan yksilötasolla täytäntöön?

1/2019

Arvo käsitteenä on lähtökohtaisesti epämääräisempi, kuin selkeä velvoittava määräys, arvossa on joustoa ja tulkinnanvaraisuutta enemmän ja se pyritään muotoilemaan positiiviseksi. EU:n perustamissopimuksessa, (Maastricht 1992), EU:n perustana oleviksi arvoiksi 2 artiklassa vahvistettiin ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Sopimuksen 3 artiklassa todettiin EU:n päämääränä olevan edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia, mutta rauhaa ja hyvinvointia ei tunnustettu perustaviksi arvoiksi, vain edistettäviksi päämääriksi. Vapautta täsmennettiin 3 artiklassa kertomalla, että EU tarjosi kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen sisämarkkinoillaan, joilla taattiin vapaa liikkuvuus. Niin ikään 3 artiklan 3. kohdassa EU määrätietoisemmin ja sitovammin vahvisti toteuttavansa sisämarkkinat ja pyrkivänsä koko Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana oli tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous… Toisin sanoen kapitalistinen talousjärjestelmä sosiaalisella sanalla kuorrutettuna on nyky-EU:n perustana pyrkimyksissä kestävään kehitykseen, jolloin pyrkimyksen tarkempi sisältö ja tehokkuus jäävät kulloistenkin EU:n komission ja jäsenmaiden hallitusten päätettäviksi. Oikeushenkilöllisyyden EU:lle antanut uusi Maastrichtin EU:n perustamissopimus kuitenkin jätti voimaan vanhan Rooman perussopimuksen, koska kyseessä oli vanhan EU:n yleisseuraanto. Tuossa vanhassa Rooman sopimuksessa oli ainoaksi perusarvoksi nimetty vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous ja muut arvot olivat vain arvoja, eli vähemmän merkityksellisiä. Tietysti arvojen etusijajärjestys käytännössä määräytyi myös soveltajien eli jäsenmaiden hallitusten ja EU-komission poliittisesta tahdosta, joka kai jokaisen osalta nojautui markkinatalouden ja kilpailun hyväksymiseen. Nizzassa 2000 tehdyssä EU:n perusoikeuskirjassa, jonka tehokkuut-

ta pyrittiin 2007 Lissabonissa EU:n toiminnasta tehdyllä sopimuksella vahvistamaan, lueteltiin yli 70 ehkä arvoksi nimettävää EU:n enemmän tai vähemmän epämääräisesti tunnustamaa arvoa asettamatta niitä keskenään etusijajärjestykseen, jos ne joutuisivat keskenään ristiriitaan, joten voimaan jäi kapitalismin ja kilpailun valta-asema suhteessa muihin. Yksilötasolla EU:n arvoihin voidaan argumentteina vedota, mutta niiden useimpien ylimalkaisuudesta johtuu, etteivät ne konkreettisissa tilanteissa juurikaan ratkaise asioita. Lisäksi monessa niistä on vain viitattu, että niitä sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan. Kun EU:n johto pyrki viemään liittovaltiokehitystä eteenpäin, se hyväksyi sekä parlamentin, komission että Euroopan neuvoston päätöksillä sosiaalisten oikeuksien pilarin, jossa nimettiin 20 periaatetta, joista osa oli samoja entisiä EU:n arvoja, mutta alle puolet uusiakin tavoitteita, mutta näitä uusia ei nimetty EU:n arvoiksi. Sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksyminen liittyi EU:n tulevaisuussuunnitelmien vaihtoehtoja kuvanneen Valkoisen kirjan pyrkimyksiin antaa EU:sta tulevia EU-vaaleja ajatellen ihmisille kuva, ettei EU ollut vain suurpääoman etuja ja johtavien poliitikkojen tavoitteita ajava järjestely, vaan se oli kiinnostunut myös ihmisistä. Paremminkin EU kuitenkin valkoisessa kirjassaan oli pyrkinyt vain edistämään visioissaan EU:n vallan kasvattamista jäsenvaltioiden kustannuksella. Kapitalismin ja kilpailutuksen kannatusjulistukset EU:n perusarvoina pyrkivät sementoimaan ne yksittäisissä jäsenmaissa mahdollisesti tapahtuvia vallankumouksia vastaan. EU:n muut arvot eivät nosta Suomen ja kehittyneimpien jäsenmaitten arvojen tasoa ihmisten silmissä, koska ne on kirjoitettu ottamalla huomioon vähemmän kehittyneet jäsenmaat ja niiden tilanne. Siitä seuraa kaksi kysymystä: 1. Onko EU:n muilla arvoilla juuri merkitystä Suomelle, jonka arvot yleensä ylittävät EU:ssa kirjatut arvot, ja onko EU:n perusarvoina pitämillä markkinataloudella ja kilpailulla merkitystä Suomelle, paitsi jos Suomi uhkaa siirtyä sosialismiin?

2. Jos EU:n arvojen osalta pyritään jäsenmaita yhtenäistämään, niin johtaako se suomalaisten vastaavien arvojen huonontamiseen?

3. ANNETAANKO EU:N MUUNTUA LIITTOVALTIOKSI VAI PALAUTETAANKO SE TIETTYJEN ASIOIDEN YHTEISTYÖJÄRJESTÖKSI? Mitä enemmän EU:lle annetaan tehtäviä ja varsinkin rahoitusta ja erityisesti omaa verotusoikeutta, oma armeija tms. sitä pidemmälle ollaan menossa EU:n liittovaltioksi kehittymisen tiellä ja jäsenmaiden itsenäisyyden kutistumisessa vain vasallin asemaan. Suomi on melko hiljaisesti ja tehottomasti vastustanut EU:n liittovaltiokehitystä, ainakin verotusoikeuden antamista sille. Suomen tulisi ensinnäkin kumota perustuslaistaan EU-jäsenyyskohta. Se voi vaikeuttaa nopeita muutostoimia, jos Suomi haluaisi nopeasti välttää kasvavia maksuvelvoitteita EU:lle, yhteisvastuuta EU:n ja jäsenmaiden veloista tai irtaantua EU:n sotaisasta ulkopolitiikasta, joka myötäilee USA:n pyrkimyksiä. Liittovaltiokehitys johtaisi leikkauspolitiikan jatkumiseen Suomessa ja yhteisvastuuseen toisten jäsenmaiden veloista ja köyhempien EU:n jäsenmaiden tukirahoista.

4. EU:LLEKO ITSENÄINEN VEROTUSOIKEUS VAI NYKYINEN SÄÄNNÖILLÄ RAJATTU BUDJETTI? EU:n budjetin tulopuolen rahoitus on perustamissopimuksin määritelty ja sen pienuus estää EU:ta lisäämästä tukeaan uusille köyhemmille jäsenmaille tai perustamasta omaa kallista armeijaa. EU:n johto haluaa edetä liittovaltion suuntaan ja saada EU:lle itsenäistä rahoitusta eli käytännössä verotusoikeutta joko jäsenmaiden henkilöihin tai yrityksiin ja oikeuden kantaa muita julkisoikeudellisia maksuja. Kun kolmanneksi suurin jäsenmaksujen tuoja Iso-Britannia on eroamassa, se vaikeuttaa EU:n rahoitusongelmia.

1/2019

EU:n on tulevaisuudessa supistettava voimakkaasti maataloustukia ja muita tukiaan ja samalla korotettava jäsenmaksuja varakkaampien jäsenmaiden osalta tai saatava suoria omia verotusoikeuksia jäsenmaiden henkilöihin tai yrityksiin tai keksittävä jotain muuta rahoitusta. Ne kaikki ovat torjuttavia vaihtoehtoja. EU:n sitovilla säännöillä kahlehdittu noin 150 miljardin vuosibudjetti ei anna suuria mahdollisuuksia 28 jäsenmaan osalta puuttua näiden asioihin tukipolitiikalla. Jos EU:lle annetaan suoraa verotusoikeutta, se on käytännössä pois jäsenmaiden omista verotusmahdollisuuksista ja pahimmillaan johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. EU:n verotusoikeus tai sen jäsenmaksujen korotus johtavat ainakin Suomen kaltaisessa pienessä maassa leikkauksiin Suomen omien menojen osalta ja valtion lainanottoon ja verotuksen kiristymiseen ja laajentumiseen. Kun Suomen bruttojäsenmaksut EU:lle ovat jo useampana vuonna olleet Suomen budjetissa yli 2 miljardin vuositasolla ja samaan aikaan on puhuttu suurin piirtein sen suuruisesta vuotuisesta kestävyysvajeesta, se on merkinnyt, että jo monena vuotena Suomi on EU:n jäsenmaksunsa ajoissa maksaakseen joutunut sekä leikkaamaan omia menojaan leikkauspolitiikalla, joka on aiheuttanut suurta tyytymättömyyttä ja paljon mielenosoituksia, että lainaamaan rahaa yksityispankeilta. Sillä tiellä ei voida jatkaa ja kuitenkin EU:n vaatimukset Suomelle tulevat koko ajan kasvamaan. Samalla EU:n tuet Suomen maataloudelle ja yrityshankkeille kuihtuvat olemattomiin, joten Suomelle ei ole EU:n jäsenyydestä taloudellista hyötyä. EMU-järjestelmän hyväksyminen on siirtänyt jäsenmaiden keskuspankkien mahdollisuudet luoda uutta rahaa lainaa valtiolle antamalla luovuttamalla sen oikeuden yksityispankeille, joten sitäkään kautta EU ei ilman sääntöjen muuttamista saa uutta rahoitusta. Se lienee kuitenkin EU:lle helpoin tapa kasvattaa tulojaan. Kun yli puolet EU:n jäsenmaista on joko liian köyhiä tai pieniä, kohdistuu EU:n rahoittaminen jatkossa entistä enemmän varakkaampien

jäsenmaiden, kuten Suomen, harteille, eikä Saksakaan urakkaa halua tai pysty yksin hoitamaan, suurista puheistaan huolimatta.

5. EU:N YHTENÄISTÄMISPOLITIIKKA EU pyrkii yhtenäistämään jäsenmaidensa sekä lainsäädäntöä että lähes kaikkea muutakin. Tunnettu asia on Suomen työturvallisuusmääräysten alentaminen EU-tasolle. Suomalaisen tason alentaminen voi koskea yllättäviä asioita, myös arvoja. Entä uskonnonvapaus? EU:n sisämarkkinoitten yhteinen tehokas ja tasokas minimipalkkanormi tai direktiivi jäsenmaiden yritysverotusten yhdenmukaistamisesta korkealle veroasteelle ovat kuitenkin tahtipuikkoja heilutteleville työnantaja- ja pääomapiireille vaikeita asioita.

6. ONKO EU SAMALLA SOTILASLIITTOUMA? Antaako jäsenyys EU:ssa sotilaallista turvaa Suomelle vai ei. Ilmeisestikään

Poliittiset voimasuhteet estävät, ettei suuryritysten kannalta liian kalliita ympäristönsuojelun vaatimuksia EU:n suunnalta ole tulossa. ei ainakaan nopeaa ja riittävää turvaa, EU:llahan ei ole omaa armeijaakaan, vaan se tukeutuu NATO:on ja jäsenmaiden palkka-armeijoista koostuviin nopean toiminnan joukko-osastoihin. Jäsenyyden on katsottu luovan ennakkoestävää turvaa, mutta se voi olla paljolti kuvitteellista, varsinkin kun NATO:n johtavan maan USA:n johdossa on sisäpoliittisissa vaikeuksissa rypevä, impulssiivinen ja yllätyksiä viljelevä presidentti, jolla voi olla tarvetta aloittaa sodankäynti kaukana omilta rajoiltaan koska tahansa.

Ulkoisen uhkakuvan ylläpidolla voidaan luoda paineita EU:n liittovaltiokehityksen etenemiseen ja EU:n oman armeijan perustamiseen sekä oman verotusoikeuden saamiseen EU:lle. Saksan kannalta EU:n armeija olisi kiertotie, jolla vapautua miehitetyn maan leimasta ja oman täysivaltaisen armeijan puutteesta. Toisaalta USA:lla on epäluuloja EU:n omaa armeijaa kohtaan ja EU:n rahoituksen pienuus on tehokas jarru EU:n omaa varustautumista vastaan. Kun Suomi on muuttanut asemaansa Venäjän silmissä, Suomesta on tullut suursodan syttyessä todennäköinen sotatoimialue riippumatta muista omista toimistaan. On todella syytä kysyä, onko Suomella mitään järkeä joidenkin sotakiihkoilijoiden toiveista huolimatta antaa aihetta sodan syttymiseen olemalla mukana EU:n kauppasodassa Venäjää vastaan. Yhtä vähän Suomella on aihetta ottaa kantaakseen Baltian suurisuisten EU-maiden puolustamisen taakka ja kustannukset. EU:n olisi syytä lopettaa epäonnistunut Ukrainan jäseneksi liittämishanke ja tukeminen. Niihin ei ole varaa.

7. FINANSSIPOLITIIKAN KESKITTÄMINEN EU:LLE. EMU-JÄRJESTELMÄ JA YHTEISVASTUU JÄSENVALTIOIDEN VELOISTA EU onnistui yhteisen rahan varjolla ja uhkakuvilla aikaansaamaan EMU-järjestelmän, jolla jäsenmaiden keskuspankkien valta keskitettiin EU:n keskuspankille ja sille asetettiin kahlitsevat säännöt olla auttamatta EU:ta ja sen jäsenmaita niiden rahoitustarpeissa ja samalla valtioiden lainoittaminen siirrettiin yksityispankeille ja markkinaehtoiseksi. Se oli EU:n perustamisen jälkeen toinen suuri yksityistämistoimi. Lainoituksen saaminen on yhä tärkeämpi vallankäytön muoto. Kreikan alistaminen lainoittamisella oli kokeilu ja sillä tiellä EU:ssa halutaan jatkaa. Jatkossa sen tien päässä häämöttää EU:n jäsenmaiden tai ainakin maksukykyisten maiden yhteisvastuu toisten jäsenmaiden veloista.

1/2019

8. EU:N YMPÄRISTÖPOLITIIKKA EU:n valta-asetelmien vuoksi EU on pyrkinyt miellyttämään Euroopan vihreitä puolueita ympäristöpoliittisilla julistuksilla ja ympäristöpolitiikkaa mukana pitämällä. Kun EU:n arvojen etusijajärjestys ja jäsenmaiden poliittiset voimasuhteet estävät, ettei suuryritysten kannalta liian kalliita ympäristönsuojelun vaatimuksia EU:n suunnalta ole tulossa, jää kysymys siitä, onko sieltä tulossa vaatimuksia, jotka johtavat vähävaraisempien ihmisten elintason laskemiseen, kuten polttomoottoriautoilun kieltämiseen ja sähköautojen suosimiseen (ydinvoiman lisärakentamisen tukemiseksi), lihansyönnin korkeampaan verotukseen, lentoveroihin tms. toimiin, jotka kohdentavat ympäristön suojelun kustannukset keskiluokan tai vähävaraisempien ihmisten maksettaviksi.

9. EU:N DEMOKRATIAVAJE EU:n jäsenyys on Suomen suurin yksityistämisprojekti, jota on terästet-

ty toisella yksityistämisprojektilla eli EMU-järjestelmällä. Muutoinkin EU paitsi vie päätäntä- ja vaikuttamismahdollisuuksia kauas ihmisistä ja keskittää vallan siirretyiltä ja poliittisilla suosituksilla tai julistuksilla laajennetuilta osin muutamien johtavien jäsenmaiden johtajien käsiin. Pienet tai köyhät jäsenmaat ovat perässähiihtäjiä, mutta riittääkö niille tulevaisuudessa palkintoja. Tehokkaita ja kustannuksiltaan mahdollisia oikeussuojakeinoja ei jäsenmaitten kansalaisilla ja useimmilla yrityksillä jäsenmaissa ole. Pieni EU-eliitti elää kalliisti omassa maailmassaan. Päätäntävallan siirto enemmän EU:n parlamentille ei ongelmaan paljon auta, kun valta pysyy isojen jäsenmaitten käsissä, jotka pystyvät saamaan tuekseen pieniä perässähiihtäjiä. Kansalaisaloitteiden mahdollisuudet ovat kosmeettisia ja liian vaikeasti toteutettavia. Demokratia on EU:ssa olematonta ja liian välillistä.

10. TULISIKO SUOMEN EROTA EU:STA VAI JATKAA JÄSENENÄ? Taloudelliset syyt, EU:n demokratiavaje ja sodan uhkaa lisäävä EU:n kauppasota ja ulkopolitiikka sekä EU:n luonteen muutokset liittovaltioon tähtääväksi, puoltavat voimakkaasti EU:n perusteellisen muuttamisen tarvetta tai siitä eroamista. Muiden poliittisten voimien kanssa tehtävä yhteistyö ja näkyvyys Eurooppaan puoltavat jäsenyyden jatkamista ja EU:n perusluonteen muuttamisen tärkeyttä. Suomen tulisi kuitenkin poistaa perustuslaistaan velvoite EU:hun kuulumisesta, erota EMU-järjestelmästä ja tehdä vaikuttavia esityksiä EU:n paluusta yhteistyöjärjestöksi ja sen politiikan ja perusarvojen muuttamiseksi rauhan säilyttämiseksi ja eurooppalaisten ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

1/2019

ATOMIENERGIA TARVITSEE SÄHKÖAUTOT Teksti Mauri Nygård fil. lis.,Tähtiliikkeen EU-vaaliehdokas

ehun Lännen Median toimittajaa, kun siihen on syytä. Jami Jokinen kirjoitti paljastavasti ydinvoimasta ja ilmastosta (15.2.19): vain ilmastonmuutosta hillitsevä politiikka voi pelastaa kalliin ydinvoiman. Taustaksi Jokinen kertoi, miten OECD:n ydinenergiajärjestön pääjohtaja päräytti, että ala on häviämässä energiamarkkinat kokonaan, ellei hiilelle tule riittävää hintaa. Tämä koskee myös turvetta, puuta ja muuta bioenergiaa. Atomivoimalla on tukijoita. EU on antanut atomille piilotukea vapauttamalla sen päästökaupasta. Saman edun saa myös tuuli. Sähkön kulutus ei kuitenkaan tahdo oikein kasvaa; tekninen kehitys on ollut atomienergiaa vastaan. Kokkola-lehti kertoi 13.2.19, että kauppaketju KPO on vähentänyt sähkön kulutustaan siinä määrin, että se vastaa 600 omakotitalon kulutusta, ja sama suuntaus jatkuu. Mistä siis atomeille lisää kysyntää? Omavaraisuuden lisäämisestä kyllä, mutta paljon enemmän autoista, sähköautoista! Kaiken tieliikenteen muuttaminen sähkölle merkitsisi sähkön kysynnän kasvussa noin puolta. Kun atomisähkö on julistettu "puhtaaksi", niin sen ja sähköauton suosimiseksi kannattaa liioitella ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kannattaa jakaa pääuutisissa valeuutista selkärankaisten sukupuutosta ja toisella kertaa hyönteisistä. Atomienergian "puhtaus" on törkeimpiä valeuutisia. Jokainen voi todeta sen, kun vain hieman käyttää ajatteluelintään. Olkiluodon työmaallakin on tupruteltu hiilidioksidia jo pian kaksi-

kymmentä vuotta, ja niin tapahtuu myös laitoksen ollessa toiminnassa. Kaikki energiamuodot tuottavat päästöjä. Eräässä tutkimuksessa atomienergia arvioitiin maakaasun tasoiseksi tilanteessa, kun kaasulla tuotettiin sekä lämpöä että sähköä. Viralliseen uskoon kuuluu, että kasvihuonekaasut ovat lähes yksin syyllisiä ilmaston lämpenemiseen, ja huomio kiinnitetään hiilidioksidiin, mutta on muitakin kasvihuonekaasuja, vesi esimerkiksi. Kysymysmerkki tarvitaan myös siihen, kuinka suuri merkitys ihmisellä on hiilidioksidin määrään. Jokin osuus on, mutta varmaa on vain, että nykyisin julkistettavat tilastot ovat pielessä. Niissä ei oteta huomioon kaikkia tekijöitä. Atomienergia ja sähköautot ovat valtiovaltamme suojeluksessa. Kansalainen voi kohdata sen verotuksessa, romutuspalkkioissa ja katsastusasemalla, jossa voidaan vaikuttaa siihen, että autokanta uusiutuisi ja myös sähköautoja ostettaisiin.

Tekninen kehitys on ollut atomienergiaa vastaan.

1/2019

PETER FRYCKMANIN VEROPOLITIIKAN JOHDOSTA Teksti Mauri Nygård fil. lis.,Tähtiliikkeen EU-vaaliehdokas

eter Fryckmanin mielestä (Pohjantähti 6.5.2019) Suomi köyhtyy valtion veropolitiikan johdosta. No joo, meillähän suuret kansainväliset firmat voivat toimia veroja maksamatta, ja veronkiertoa edesauttaa Juha Sipilän kauden päätökset sallia omistusten pimittäminen ulkomaille. Eduskunta tämän nyt hyväksyi, vaikka Stubbin kaudella hylkäsi, ja pääministeri joutui silloin kiinni muunnellusta totuudesta. Mutta Peter ei tarkoittanut tätä. Ei Peter tarkoittanut sitäkään, miten järjenvastaista – jos Suomen valtion etua ajatellaan – on ollut valtion omaisuuden halpamyynti ja väliin jopa lahjoittelu ja hyvin usein ulkomaille. Lypsäviä verotettavia lehmiä on paljon poissa, ja samoin niiden halu kehittää uutta tuotantoaan Suomessa ja Suomea varten. Ennen Suomeen veroa maksanut ei ison konsernin osana enää ehkä maksa, sillä verosuunnittelu on sallittua. Mutta ei Peter tästä kirjoittanut. Peterin mielestä ongelma on se, että verotus kiristyy kaikissa muodoissaan ja erityisesti yritysverotus. Vilahtaa Peterillä myös vaatimus maltillisiin palkkaratkaisuihin ja yli viisinkertaiseksi mitoitettu julkinen sektori. Huh! Muisteleekohan Peter presidentti Niinistön puhetta, jossa tämä kauhisteli, että julkinen sektori muodostaa 58 prosenttia bruttokansantuotteesta? Mediahan herkutteli tällä sosialismilla hyvät tovit. Heikosti jäi koskaan korjaamatta, että Sauli Niinistöllä oli liioittelukerroin lähellä kolmea.

Verotus tietenkin elää vuodesta ja hallituksesta toiseen, mutta pidemmän ajan trendi on ollut juuri Peterin toivoma. Alas on menty ja valtio ja julkiset palvelut sen mukana. Näin on samalla heikennetty julkisen sektorin suhdanteita tasoittavaa kysyntää ja investointeja. Moni pienyrittäjä ja vähän suurempikin on siitä kärsinyt, mutta Peter näkee asian toisin. Moni yrittäjä ja oikeistopoliitikko on esittänyt, että raha julkiselle sektorille menee kuin Kankkulan kaivoon, kansantalouden kannalta. Tämänkin voi nähdä päinvastoin. Julkiset palkat ja julkiset investoinnit, ylipäätään julkisen sektorin tekemä työ

Julkisen sektorin suhdanteita tasoittavaa kysyntää ja investointeja on heikennetty, joista moni yrittäjä on kärsinyt. Peter näkee asian toisin. synnyttää kansantalouteen yhtä suuret kerrannaisvaikutukset kuin yksityisellä puolella tehty. Ehkä jopa suuremmat, sillä julkisen puolen raha poikii paljon kysyntää Suomen rajojen sisällä. Mihin sen sijaan menivät vaikka viime vuoden ennätyssuuret osingot?

Tietenkin hyvä EU pakottaa nykyisin julkisen puolen sellaiseen kilpailutusruljanssiin, että siitä sitten siirtyy rahaa tarpeettomassa määrin myös ulkomaille. Suuri harppaus hyvätuloisten verotuksen alentamisessa tapahtui vuonna 1993 Esko Ahon (kesk.) hallituksen toimesta, kun perustettiin erillinen alhainen veroluokka pääomatuloille ilman progressiota. Sama kehitys on jatkunut hallituksista riippumatta. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamies laski vuoden 2008 paikkeilla, että nyt kerätään noin 9 miljardia vähemmän veroja kuin vuosituhannen alun veroasteella kerättäisiin. Valtion budjetti on 55 miljardin luokkaa. Tuota taustaa vasten puheet kestävyysvajeesta ym ovat bluffia. Kuten moni muukin asia. Ja esimerkiksi hoitoalan ongelmat tahallisia – jotta yksityistettäisiin. Tuollainen veronalennus ei ehkäissyt meitä toiselta integraatiolamalta. Lamahan alkoi pankkien kriisinä, mutta jatkui pitkään ylivahvan valuutan luoman tilanteen takia. Euron arvo suhteessa dollariin oli noussut ääriarvojen mukaan laskien 94 %. Sellainen palkankorotus on vähän eri luokkaa kuin palkankorotusneuvotteluissa esiintyvät prosentit ja kymmenykset. Valuutan luomasta ongelmasta Peter Fryckman ei tullut maininneeksi. Kyseessähän on käytännössä Saksan markka, jota me olemme pakotetut käyttämään. Tulos, että euroalueella talous kasvaa 1,5 %:n tasolla, euron ulkopuolella 2,5 %:n. Ruotsikin on lamamme aikana kasvattanut talouttaan

1/2019

20 prosentin verran. Koimme vahvasta valuutasta ja eurosta johtuneen integraatiolaman myös 90-luvun alussa. Euron sisäänpääsyehdot eivät sallineet tarpeellista devalvoimista, ja rahan pitämiseksi maassa korot piti nostaa pilviin; ja siitä se ensimmäinen lama syntyi. Joissakin kohdin olen samaa mieltä Peterin kanssa. Suomen verotus ei sisällä kasvuun ja innovointiin kannustavia tekijöitä. Meillä kannattaa jakaa yrityksen voitto osinkoina. Pörssiyhtiöiden kohdalla noin puolet siitä taitaa mennä suoraan ulkomaisten omistajien tileille, ja ulkomaille mahtaa kulkeutua hyvä osa siitä toisestakin puolesta. Voi hyvin myös yhtyä huoleen sukupolvenvaihdosten kalleudesta. Pitää olla eri veroluokat tuotannollisen toiminnan perimiselle ja perijälle kuin esimerkiksi pankkitalletuksille. Kokonaan en perintöveroakaan poistaisi, sillä meillähän on tarve korottaa hyvätuloisten veroja. Peter pitää Suomea raaka-aineköyhänä maana ja halajaa erityisiä kilpailuetuja. Ensinnäkään Suomi ei ole raaka-aineköyhä, ja koulutus on kilpailuetumme, vaikka Sipilän hallitus sitäkin turmeli. Koulutukseen liittyen voin röyhistellä rintaani, sillä punastumatta voin sanoa tuoneeni ammattikorkeakoulun Suomeen. Erityinen etu on myös lähellä oleva iso naapuri, jonka kanssa pääsemme kunnolla yhteistyöhön, kunhan sanoudumme irti pakotesodasta ja Natosta ja kaikista provosoinneista. Kaikkinensa oma raha, poliittinen itsenäisyys ja puolueettomuus ovat erityisiä etuja, joista olemme saaneet nauttia. Tuo tila tulee palauttaa.

Vaan on niitä vielä muitakin etuja: monipuolinen kielitaito ja naapurimaiden ihmisten ja organisaatioiden tuntemus. On mieto ilmasto, ja on vähäinen jokapäiväistä elämää haittaava korruptio. On myös hyvä työmoraali koskien niin työntekijöitä kuin yrittäjiä. Kuitenkin kyseessä on kilpailu valmiin kakun jakamisesta. Yksi ihminen tai yritys ei ehdi vaikuttamaan näkyvästi 200 000–300 000 vuoden aikana rakennettuun kakkuun kuin korkeintaan tuhoamalla kaikkialla tehdyn työn ja innovaatioiden tulosta. Niinpä kukaan ei ole oman onnensa seppä. Yksinään kukaan ei ole yhtään mitään. Jokainen euro taskussasi tai tililläsi on lähes 10 000 sukupolven työn tulos. Joten koviin palkkoihin ei ole moraalista perustetta, ja verotuksella kohtuuttomuutta voidaan kohtuullistaa. Verorahoja tarvitaan hyvän yhteiskunnan investointeihin ja pyörittämiseen, sekä köyhän asian ajamiseen. Hyvinvointivaltio oli poikkeus historiassa ja pääsi syntymään kommunismin pelosta. Nyt on menty entisiä aikoja kohden. On siirrytty median ja pääoman maailmankauteen, johon kuuluu sotabisneksen suuri valta, täydellinen vapaakauppa ilman perusteita, uusliberalismi ja hyvinvointivaltioiden ja valtioiden alasajo, hiljainen vallankumous. Alasajoon on tarvittu eriarvoistavaa veropolitiikkaakin. Tähtiliike on kaikkeen tähän vastareaktio, eikä se ole asiassaan yksin. Ihmisten pitää vaan oppia äänestämään sen asian puolesta, mitä kannattavat.

Yksin kukaan ei ole mitään. Jokainen euro taskussasi tai tililläsi on lähes 10 000 sukupolven työn tulos.

Matinkylän Pirtti Juhla-, liikunta- ja kokoustila hyvien yhteyksien päässä. Tiloissa juhlasali, näyttämö ja erillinen kahvio.

Keskipäivänkuja 4, Espoo Olari • 09 884 2703 pirtti@matinpirtti.fi • matinkylanpirtti.fi

1/2019

VAIHTOEHTOJA EU:N TALOUSKURIIN ALISTUMISELLE Teksti Yrjö Hakanen toimittaja, SKP:n EU-vaaliehdokas, Helsinki

uroopan unionin integraation lähtökohtana on talous ja vapaakauppa, talousyhteisö, sisämarkkinat, talous- ja rahaliitto. Tiiviimpi talousintegraatio on edellyttänyt unionin toiminnan laajentamista muillekin aloille. Integraatio on tapahtunut talouden ehdoilla, tarkoittaa suurten yhtiöiden, suurten pankkien ja suurten jäsenvaltioiden hallitusten ehdoilla. Toisaalta unionin toimivallan kasvaessa on siihen kohdistunut muitakin poliittisia vaatimuksia ja myös EU:n johdossa on nähty unionin tarvitsevan jonkinlaista hyväksyntää kansalaisilta. Tämä näkyy unionin sopimusten monikerroksisuudessa ja osin keskenään ristiriitaisissa tavoitteissa. Se miten EU:n sopimuksia kirjoitetaan, tulkitaan ja toteutetaan, on aina ollut poliittinen kysymys. Tätä kamppailua käydään EU-vaaleissa valittavassa europarlamentissa. Mutta ratkaisevat kamppailut käydään sittenkin muualla: tuhansien lobbareiden ajaessa toimeksiantajiensa etuja komission valmisteluihin, ministerineuvostossa ja jäsenmaiden muodostaessa kantojaan. Esimerkiksi nyt on EU-vaalien ohella syytä pyrkiä vaikuttamaan siihen, millaisia linjauksia hallitusneuvotteluissa kirjataan. Ja siihen, mitä kantoja eduskunnan suuri valiokunta ottaa antaessaan mandaatin ministereille EU-asioissa.

EU TIENHAARASSA EU on murroksessa. Eurokriisin turbulenssi on hiljentynyt, mutta Brexit,

Saksan taantuma, Italian jättivelat ja talouden epävakaisuus näkyvät yleisenä epävarmuutena. Monien maiden sisäpoliittiset ongelmat heijastuvat unioniin. Suhteet muihin isoihin toimijoihin ovat ristiriitaiset, tämä koskee niin Yhdysvaltoja, Kiinaa kuin Venäjää. Lähi-idän ja Afrikan ongelmat voivat kärjistyessään johtaa arvaamattomiin seurauksiin… Ja samaan aikaan pitäisi löytää ratkaisuja ilmastopolitiikassa, työttömyyteen, euroalueen talouksien eriytymiseen, kansalaisten ja päätöksenteon väliseen kuiluun, pakolaispolitiikkaan ja moniin muihin ongelmiin. Osa euroeliitistä haluaa jatkaa talouskuria ja leikkauspolitiikkaa, joka edellyttää koveYrjö Hakanen VEU:n osatapahtumassa nevaa autoritaarista Suomen sosiaalifoorumissa hallintoa. Ranskan mie4. toukokuuta. lenosoitukset kertovat siitä, millaisia vaikeuksia tähän liittyy. Toiset puhuvat on ehkä yhdistelmä näistä tendenseriytyvästä unionista, jossa edetään seistä. integraatiossa eri tahtia. Mutta Kreikan ja nyt Brexitin kokemus osoittaa, EURO-EXIT miten vaikea EU-johtajien on sallia erilaisia ehtoja, sen pelätään rohkaiEU:n suurin ”valuvika” on talous- ja sevan muutosvaatimuksia muissakin rahaliitto. Se ei ota huomioon jäsenmaissa. Lähivuosien kehitys EU:ssa

1/2019

maiden talouksien erilaisuutta ja eritahtisuutta. Vielä vähemmän se vastaa sosiaalisen Euroopan ideaaleja – pikemminkin se on jo lähtökohdiltaan tarkoitettu sitomaan jäsenvaltiot sääntöihin, joilla sivuutetaan sosiaaliset tarpeet.

Suomen turvallisuutta ei lisätä sotilasliittoon kuulumisella vaan aktiivisella rauhanpolitiikalla ja tekemällä selväksi, että Suomen aluetta ei voi käyttää muille maille vihamielisiin tarkoituksiin. Suomen liittymisen euroon ovat nyttemmin todenneet virheeksi myös monet eturivin taloustieteilijät, kuten Nobel-palkittu Paul Krugman ja Sixten Korkman, entinen EVA:n, Etlan ja Ecofinin johtaja. En väitä, että vaihtoehto voidaan toteuttaa noin vain. Mutta siitä on aika ryhtyä keskustelemaan. Jos emme aseta kyseenalaiseksi EU:n talouskuria, se kaventaa vähiin myös Suomen talous- ja sisäpolitiikan vaihtoehdot ja muutoksen mahdollisuudet. Jotta talous- ja rahaliitosta voidaan irtaantua hallitusti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, tarvi-

taan exit-mekanismi (jota ei nykyisin EMU-sopimuksessa ole). Lisäksi tarvitaan pankkien ja pääomaliikkeiden valvontaa, sopimus tulliliitosta EU:n kanssa, sopimus mahdollisesta valuuttayhteistyöstä pohjoismaiden kanssa ja Suomen talouspolitiikalle uusi suunta, jossa vahvistetaan kansantaloutta panostamalla uutta arvoa, työtä ja tuloja luoviin investointeihin, koulutukseen ja työntekijöihin. Toinen Suomen kannalta vakava ”valuvika” on EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Siinä on eurokriisin ja Brexitin varjossa otettu vähin äänin yhä pidemmälle meneviä askeleita kohti puolustusunionia. Minusta on entistä selvempää, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus edellyttää irtaantumista EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Näin vähennetään paineita kasvattaa asemenoja ja mahdollistetaan Suomen itsenäinen ulkopolitiikka, mukaan lukien oma Venäjä-politiikka. Suomen turvallisuutta ei lisätä sotilasliittoon kuulumisella vaan aktiivisella rauhanpolitiikalla ja tekemällä selväksi, että Suomen aluetta ei voi käyttää muille maille vihamielisiin tarkoituksiin. Euroopassa ja maailmassa myös tarvitaan sotilaallisesti liittoutumattomia maita, jotka voivat toimia puolueettomina rauhanvälittäjinä.

DEMOKRATIA JA KANSALAISYHTEISKUNTA Kolmas iso haaste koskee demokratiaa. Sekä tiivistyvä EU että eriytyvä EU tarkoittavat käytännössä suurten jä-

senvaltioiden hallitusten, komission ja EKP:n vallan kasvua. Erona on lähinnä mahdollisuus edetä eri tahtia prosessissa, jossa isot määräävät suunnan ja puitteet. Kokemus EU:sta on minusta osoittanut sen, että ei ole reaalista perustaa eurooppalaiselle kansalaisyhteiskunnalle, joka voisi ohjata ja valvoa EU:n päätöksentekoa. Eri puolilla Eurooppaa on protesteja ja muutosliikkeitä, mutta niiden yhdistäminen eurooppalaiseksi liikkeeksi on helpommin sanottu kuin tehty. Euroopan vasemmisto on pyrkinyt kokoamaan vastarintaa ja vaihtoehtoja Euroopan ay-liikkeen ja monien kansalaisjärjestöjen kanssa. Marseillessa ja Bilbaossa pidetyissä foorumeissa oli myös joitain sosialidemokraatteja ja vihreitä. Tällainen yhteistyö on tarpeen, mutta ratkaisevaa eurooppalaisenkin kehityksen kannalta näyttää minusta edelleen olevan sillä kamppailulla, jolla muutetaan jäsenvaltioiden politiikkaa. Minusta voisimme Suomessa hakea uusia aloitteita myös pohjoismaisessa yhteistyössä. Islanti osoitti, että pienikin maa voi selviytyä finanssikriisistä ja laittaa pankkiireja kuriin. Voisivatko Pohjoismaat muodostaa yhteisen talousalueen, joka perustuisi maiden itsenäisyyden ja kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamiseen, hyvinvointivaltion tavoitteisiin ja talouden ekologiseen uudelleenrakentamiseen?

1/2019

EU-VAALIEN ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5. VAALIPÄIVÄ 26.5. Tutustu EU-kriittisiin ehdokkaisiin ja vaihtoehtoihin.

EU:sta voi erota. Onneksi on vaihtoehto EU:lle.

U S T U K S U O VUOSIKOK Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry:n vuosikokous pidetään keskiviikkona 26.6.2019 klo 18.00 Matinkylän Pirtin Kahviossa (Keskipäivänkuja 4, 02210 Espoo; samassa paikassa osoitteena oli ennen Kuitinmäentie 5). Kokous on avoin kaikille jäsenille ja siellä käsitellään sääntöjen mukaisesti vuosikokoukselle kuuluvat asiat. Sääntöjen mukaan niiden jäsenten, jotka aikovat käyttää kokouksessa äänivaltaa, tulisi ilmoittaa osallistumisestaan kaksi viikkoa ennen kokousta kirjallisesti puheenjohtajalle suoraan osoitteella Valopoiju 4 B 36, 02320 Espoo tai sähköpostitse arjo.suonpera@juridique.fi. Vuotuinen jäsenmaksu on 20 euroa, vähävaraisilta 10 euroa. VEU:n jäsenmaksutili on FI33 8000 1500 926663 (Danske Bank). Tukimaksujakin toivotaan! Jäsenmaksun suorittaminen on entistä tähdellisempää, sillä yhdistyksemme toimii tänäkin vuonna ilman valtionavustusta.

Saksan ja Ranskan johdolla Euroopan Unionia viedään liittovaltion ja yhteisvastuullisen pankkiunionin suuntaan kasvattaen suomalaisten vastuuta pankkiunionin veloista ja vastuista ja USA:n presidentti Trumpin vaatimuksesta EU:n puolustusyhteistyön tuottamista asevarustelumenoista, maahanmuuttajakriisin ja ilmastonmuutoksen uudelleenarvioinnin miljardikuluista sekä Iso-Britannian EU-eron jättämästä EU:n jäsenmaksutulon miljardiaukosta. EU-jäsenyys tuottaa Suomelle monen miljardin vuotuiset menot ilman vastaavaa hyötyä ja alentaa siitä johtuvalla leikkauspolitiikalla ja maksujen korotuksilla elintasoamme. VEU:n verkkolehti löytyy osoitteesta veu. fi tai Facebookista sivulta facebook.com/ vaihtoehtoeulle. HALLITUS Arjo Suonperä, puheenjohtaja Puh. 040 731 2383

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry – VEU Valopoiju 4 B 36, 02320 Espoo Puh. 040 731 2383, sähköposti arjo.suonpera@juridique.fi