Vankilavirkailijat 01/11 by Jari Tuomela

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Maaliskuu Nro 1 â&#x20AC;˘ 2011

Nro 1/2011

Itse osittain maksettu virkapuku jää historiaan. Myös uusi look ja logo sanelevat virkavaatteiden yleisilmeen ensi vuonna. Sopimusasioista lisää sisäsivuilla.

VVL:n Riihimäen osaston helmikuisen vuosikokouksen sihteerinä toimi Päivi Salo. Parista varhaisimmasta kokouksesta lisää sivuilla 4-5.

Julkisen puolen rahastakin tulee pulaa viimeistään, kun vaalit ovat ohi. Äänestyskannustusta ay-liikkeen näkökulmasta sivuilla 25-27.

Hämeenlinnan johtajan ja henkilöstön välillä vuosia jatkunut epäluottamus ei sovittelulla enää laukea. Osaston puheenjohtajan Juha Hyvärisen näkemyksiä sivuilla 20-21.

Ammattiliitto JHL:n valtion turvallisuusalat ovat huolissaan näennäisturvallisuuden tavoitteluista todellisen turvallisuuden kustannuksella. Valtion tuottavuusohjelma ja turvallisuuspalvelujen yksityistäminen heikentävät kansalaisten turvallisuutta. Valtio toimii omia sisäisen turvallisuuden tavoiteohjelmiaan vastaan. Nykyinen linja johtaa myös kansalaisten eriarvoistumiseen. Vain varakkailla ja hyvätuloisilla on varaa maksaa arjen turvallisuudesta. Tullin määrärahaleikkausten seurauksena rajat vuotavat. Tullin resurssit eivät riitä maahan tulevan ja kauttakulkuliikenteen tehokkaaseen valvontaan. Suomi ottaa tietoisen riskin esimerkiksi huumausaineiden salakuljetusten suhteen. Vankien valvotun koevapauden valvonta ja tuki on Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstövähennyksien vuoksi riittämätöntä tai laiminlyöty kokonaan. Uhkana on lisäksi suljettujen vankiloiden pysyminen edelleen yliasutettuina, koska avoseuraamuksiin ei löydy riittävästi soveltuvia vankeja.

Puolustushallinnon Rakennuslaitoksessa ulkopuolisen työvoiman käyttöä on lisätty niin paljon, että oman henkilöstön resurssit menevät ulkopuolisen työvoiman hankintaan ja valvontaan. Puolustusvoimien vähenevät määrärahat uhkaavat pitkällä tähtäimellä kansallisen puolustuskyvyn ylläpitoa. Turvallisuusaloille kohdentuneet valtion tuottavuusohjelman henkilöstösäästöt ovat vähentäneet eri viranomaisten resursseja. Henkilöstöleikkaukset ovat uhka myös työturvallisuudelle sekä työhyvinvoinnille. Henkilöstö uupuu lisääntyvän työpaineen alla. Kansalaisten arjessa vähennykset näkyvät muun muassa poliisien määrän vähentymisenä ja pidentyneinä hälytysten vasteaikoina maaseutupaikkakunnilla. JHL:n valtion turvallisuusalojen asiantuntijat olivat koolla Vantaalla perjantaina 18. helmikuuta.

Turvallisuusalojen asiantuntijat: Arjen turvallisuus on uhattuna

Lisätietoja: sopimustoimitsija Mikko Siljander 050461 9308

Kansikuva: Turva-aloilla on tänä päivänä yhä vähemmän julkista ja yhä enemmän yksityistä toimijaa. Turvallisuusyhteistyö ja palvelujen saatavuus edellyttävät koordinointia. JHL:n VTA-seminaari Vantaalla pohti tätäkin asiaa. Sivut 8-15.

1/2011

Helsinki 4.3.2011

Valtion virkaehtosopimus Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 3 kertaa vuonna 2011 Tilaushinta 15 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu. Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh. 09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj. Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: ST1 huoltoasema

Valtion virkaehtosopimus allekirjoitettiin 28.2.2011. Kaikille tuleva 1,3%:n yleiskorotus astui voimaan 1.2.2011 ja luonnollisesti se joudutaan maksamaan takautuvana. Tasa-arvoerä 0,2 % on neuvoteltava 31.5. mennessä ja virastoerä 0,5% 15.6. mennessä. Neuvotteluille voidaan ottaa kahden kuukauden jatkoaika, mutta tuskin juhannuksen alla ja heinäkuussa kovin suuria mahdollisuuksia enää on neuvotella. Mikäli neuvottelutulosta ei synny, jaetaan em. erät kaikille yleiskorotuksena. Tällä kertaa on kuitenkin mietittävä tarkasti, mitä neuvotteluissa haetaan. Viimevuotinen pitkä neuvottelusessio, jonka lopputuloksena oli 0,43%:n erän päätyminen yleiskorotukseksi, oli ajanhaaskausta - vaikka se esim. allekirjoittaneelle onkin ns. leipätyötä. Tuon ajan olisi voinut käyttää toki järkevämmin. Neuvotteluohjeet sisältävät edelleen velvoitteen tuloksellisuudesta, kilpailukyvystä sekä henkilöstön saatavuudesta ja palveluksessa pysyttämisestä. Tästä kirjauksesta neuvotteluosapuolilla on yleensä hieman erilaisia näkemyksiä. Joka tapauksessa nyt on syytä vakavasti miettiä, kohdennettaisiinko korotusvaraa esimerkiksi tehtäväkohtaisen tai henkilökohtaisen palkanosan kehittämiseen? Varsinkin jälkimmäinen vaihtoehto on tarkastelemisen arvoinen: suoritusarvioinnit eivät tällä hetkellä motivoi tarkoitetulla tavalla sen kummemmin kaikkia esimiehiä kuin alaisiakaan. Yksi syy tähän on se, etteivät esimiehet arviointia tehdessään voi tietää, toteutuvatko hänen antamansa pisteet todella, vai tuleeko vastaan taas ns. “keskiarvokatto” ? Rehellisyyden nimissä on todettava sekin, että alan keskiarvo kuvaa tilannetta, jossa Rikosseuraamusalan ihmiset suoriutuvat jo nyt töistään keskimääräistä paremmin. Niinpä suoritusarvioinnit eivät voi vuosien kuluessa elää siten, että niiden perusteella lähes kaikki olisivat ylisuoriutujia. Tämä tarkoittaisi kääntäen sitä, ettei työnantaja ole voinut osoittaa virkamiehille heidän todellisia kykyjään vastaavia, riittävän haasteellisia tehtäviä. Reilut viisi vuotta käytössä olleen palkkausjärjestelmän avaaminen on myös haasteellinen tehtävä, mutta joskus se täytyy joltain osin aloittaa. Olisiko tämä aika nyt? Muilla valtion hallinnonaloilla on edellä kuvatuista syistä tehty jo aiemmin ratkaisuja, joissa sopimusvaraa on kohdennettu järjestelmän kehittämiseen. Kokemukset ovat tiettävästi olleet positiivisia.

Vaalit lähestyvät oletko valmis? Vaaliteemaa on esillä enemmän toisaalla tässä lehdessä, ja sitä tuodaan esille myös SAK:n teeman Työn ja sen tekijän puolesta kautta. Omalta osaltani kannustan kaikkia äänestämään sekä etsimään eri puolueiden ehdokkaiden joukosta työntekijöiden näkemyksiä huomioon ottavia ja heidän etujaan ajavia henkilöitä. On valitettavaa, ettei Rikosseuraamusalan virkamiehiä ole tietääkseni edes ehdolla vaaleissa. Poliisit ovat työnsä päättävään eduskuntaan saaneet miehitystä pienen poliisipiirin verran ja heillä ehdokkaiden määrä näyttää edelleen kasvavan. Myös JHL:n jäsenistöstä löytyy ehdokkaita joka lähtöön. Ehdokaskirjo kattaa - RKP:tä lukuunottamatta - koko puoluekentän, joten oma ehdokas voi hyvin löytyä myös JHL:n joukoista. Perussuomalaisten nousu näkyy myös JHL:n jäsenten ehdokasasettelussa. Eräänä yksityiskohtana voi todeta, että JHL:n ehdokkaiden joukosta löytyy myös yksi vartija, joka edustaa Vapauspuoluetta. Eihän puolueen nimi tietenkään ehdokasta pahenna. Mutta vanginvartija joutuisi ehkä miettimään kaksi kertaa, asettuisiko em. puolueen ehdokkaaksi? Jari Tuomela

Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2011

1/2011

Hämeenlinnan osasto aloitti vuosikokousten sarjan helmikuussa "Vika lienee johdoss', jos ei muuss' niin siin' ?...”

Näinhän viime vuosisadan alkukymmenten multakurkku J. Alfred Tanner kupletoi ajankuvastaan. Hämeenlinnan osaston 13 jäsentä kokoontui 7.2.2011 Ravintola Seiskan saunaosastolle puolestaan miettimään ammattijärjestön vuosikokouksen asioita ja jätti vankilan hallinnon ikävänmakuisen ajankuvan pohtimisen tällä kertaa hieman sivummalle. Ei sillä, etteikö jo nelisen vuotta jatkunut kiirastuli laitoksen johdon ja henkilöstön välillä olisi kummitellut taustalla. Mutta: ay-liikkeen toimet ovat myös rauhan toimia ja itse vankilan johtamisongelmasta kerrotaan enemmän toisaalla. Karavaani kulkee Hämeenlinnan vankila koostuu useasta toimivasta yksiköstä, osaan vankilan kiinteistöistä on tulossa myös toiminnallisia muutoksia. Niiden heijastukset tuskin helpottavat perusasetelmaa, jonka kertakaikkisesta ratkaisusta ainakin VVL:n Hämeenlinnan osaston jäsenillä on selkeä käsitys. Mutta: ehkä toiminnan muutoksessa on myös eväitä uudelle ja paremmalle alulle? Vuosikokous kävi sääntömääräiset asiansa kohtalaisen nopeasti läpi. Volyymit jäsenistön hyväksi käytössä olevista vuotuisista osaston varoista eivät ole Hämeenlinnassakaan päätä huimaavia, mutta aina niillä jotain yhteistä hyvää voidaan järjestää. Luovia ehdotuksia ja rahan käytön maksimointia sinkoili kokousilmastossa.

Juha Hyvärisellä ja johtokunnalla hyvä kannatus Henkilövalintojen osalta osastoa jo pitkään johtanut Juha Hyvärinen sai yksimielisen tuen jatkolleeen. Juha “Juspe” Hyvärinen on myös jo toista kautta mukana liiton hallituksessa. Johtokunnan yksi jäsen halusi vetäytyä jo taka-alalle, joten koko entinen kokoonpano ja uudet ehdolle nimetyt äänestettiin perinteiden mukaisesti suljetuin lipuin. Samoin muut toimihenkilöt saatiin kasattua osaston tulevaisuutta rakentamaan ilman suurempia vastaväitteitä. 4

Pitkältä Kosovon pestiltään melko äskettäin kotiutunut Jarmo Haavisto (oik.) totutteli jälleen suomalaisen vankeinhoidon ay-toiminnan arkeen Hämeenlinnan osaston vuosikokouksessa. Myös Hämeenlinnan naisjäsenet olivat hyvin edustettuina.

(Vas.) Hämeenlinnan osaston johtokunnan jäsenten nimiä pohdittiin äänestystilanteessa, etualalla Kari Kemppainen (Oik.) Virallisen tuloksen selvittivät tarkan laskennnan jälkeen ääntenlaskijoiksivalitut Pasi Laine ja Kirsi Kauppinen.

Juha Hyvärisellä oli ilo ja kunnia jakaa myös lukuisa määrä osaston myöntämiä VVL:n hopeisia- ja kultaisia rintaneuloja toiminnallisista ansioista. Kaikki ansi-

oituneet eivät olleet paikalla huomionosoitustaan saamassa, mutta hyvää mieltä riittänee toki myöhemminkin jaettavaksi. (AG) 1/2011

Riihimäki 11022011

Puheenjohtaja Janne Tikka ja sihteeri Päivi Salo.

Noilla numeroilla, jotka ilmaisevat VVL:n Riihimäen osaston vuosikokousajankohdan, on käyttöä myöhemminkin tässä kokouskuvauksessa. Porttihuoneelle Riksun vankilaan oli kokoontunut kolmattakymmentä (22) osaston aktiivia. Oppia järjestötoiminnasta oli myös kuulemassa ainakin yksi naisvartijakokelas RSKK:sta, mikä pantakoon "bona fides", eli vilpittömin mielin merkille. (AG)

Tiukka puheenjohtajavaali Kokouksen veti osaston puheenjohtaja Janne Tikka. Hyvänä apuna hänelle oli osaston sihteerin toimia useasti ja kokemuksella hoitanut Päivi Salo. Kokous oli vapaasti keskusteleva eikä tyypillistä riksulaista huumoriakaan voi vieraskoreudesta syyttää. Tilaisuus poikkesi sentään kulultaan sekä hengeltään jonkin verran läheisellä aliupseerikerholla toisinaan pidetyistä iltakokouksista. Rutiiniasiat vedettiin läpi suuremmitta murinoitta. Henkilövalintojen puheenjohtajakisasta tulikin koko tilaisuuden ainoa kriittinen piste. Suljetussa lippuäänestyksessä oli mukana istuva puheenjohtaja Janne Tikka ja hänen rivaalinaan Jouni Kolehmainen. Ääntenlaskijakaksikon Keijälän ja Kiurun pöytäkirja osoitti lopulta, että Janne Tikka sai jatkopestin kahdeksi vuodeksi äänin 12-10. Osaston johtokunnan jäsenistä ei tarvinnut äänestää. Sen varsinaiset kuusi jäsentä ja kaksi varajäsentä löytyivät yksituumaisesti, joskin joidenkin ensikieltäytymisten kautta. Niin. Otsikon numerosarjaan vielä: numerot 1,2, ja 0 näyttivät riittävän vuosikokouksen lukujen kirjaamisessa. (AG)

Rentoa ja osin räväkkääkin keskustelua kuulee Riksun kokouksissa. Aina silti päädytään ay-liikeen perinteiden mukaiseen tulokseen. Joskus äänestää rätkäytetäänkin ja ääntenlaskijoille tulee hommia, kuten kuvassa oikealla näkyy.

Suositus liitoille edunvalvonnan hoitamisesta toiseen ammattiliittoon järjestäytyneiden osalta SAK:n hallitus suosittelee liitoille, että - SAK:n liittojen välillä noudatetaan käytäntöä, jonka mukaan se liitto, jolla on alalle työehtosopimus antaa neuvonnan muihinkin liittoihin kuuluville työntekijöille, mikäli he pystyvät osoittamaan olevansa SAK:laisen ammattiliiton jäseniä. Tässä yhteydessä tarjotaan jäsenyyden siirtoa ns. oikeaan liittoon, pois sulkien lyhyessä määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevat työntekijät. - mikäli liitot keskenään sopivat, niin se liitto, jolla on neuvotteluoikeus, voi hoitaa myös mahdollisen erimielisyyden. Kuluista vastaa se liitto, johon jäsen kuuluu. - liitot pyrkivät SAK:n hallituksen suosituksen 16.1.2006 mukaisesti aktiivisesti ohjaamaan työpaikkaa ja sopimusalaa vaihtavat jäsenet oikeaan liittoon. - edellä mainituissa tilanteissa jäsenyyteen liittyvät asiat hoidetaan työpaikoilla, ammattiosastoissa ja liitoissa niin, että menettelytavat eivät johda työntekijöiden "pompottelemiseen" liittojen kesken, eikä toimintatavoilla vaikeuteta edunvalvontaa tai jäseneksi liittymistä. 1/2011

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n

Jari Tuomela, puheenjohtaja/pääluottamusmies.

Ilpo Nummela, varapuheenjohtaja, varapääluottamusmies.

Olli Pekka Olkkonen, liiton sihteeri.

Matti Kauppinen, jäsen.

Juha Hyvärinen, jäsen.

Jarmo Lindqvist, jäsen.

Risto Nieminen, jäsen.

Tuija Paukku, jäsen (uusi).

Antti Santamäki, jäsen (uusi).

1/2011

hallituksen jäsenet kaudella 2011-2014

Osmo Mustonen, jäsen (uusi).

Sami Lumiovaara, jäsen (uusi).

Hannu Reinikka, jäsen (uusi).

Hallituksen varajäsenet vas.: Ari Hietikko, Juha Mäki-Tikkala ja Harri Autere.

Kari Virtanen, edustajiston puheenjohtaja.

1/2011

Hallituksen järjestäytymiskokous 15.12.2010

Eila Niska, VVL r.y.:n toimistonhoitaja.

Valtion turva-alojen liitot omalla koulutusfoorumillaan Vantaalla 17.-18.2.2011

Tulevaisuusseminaari toi lisää tietoa toisten töistä ja turvallisuudesta - vain poliisi puuttui

...Mutta olihan julkisista turvallisuustoimialoista paikalla meri- ja maarajavalvontaa, tullitointa, hätäkeskusedustusta, puolustuslaitosta, oikeushallintoa ja rikosseuraamusalaa.

JHL on ollut järjestönä aktiivinen ja sopimustoimitsijansa Mikko Siljanderin vahvalla vaikutuksella kokoamaan valtion turva-alojen liittoja yhteen myös koulutukseen. Viime vuonna jo järjestettiin kaksipäiväinen seminaari Aulangolla parhaimpaan kesäaikaan. Paljonko silloin tiedettiin, että seuraava seminaari helmikuussa olisikín sitten talvipakkasten ennätysjaksolla. Erilaisten julkisten kulkuvälineseikkailujen jälkeen paikalle oli saapunut väkeä hätäkeskuksista, puolustusvoimista, puolustushallinnon rakennuslaitoksesta, oikeushallinnosta, rajavartiolaitoksesta, tullista sekä rikosseuraamuslaitoksesta. Viimeksimainittu laitos sai kantaa useassa yhteydessä vielä vanhaakin nimeään “vankeinhoitolaitos”. Poliisihallinnosta ei tällä kertaa ollut edustusta. Alaa kyllä useinkin muistettiin koulutustilaisuudessa aivan kollegiaalisessa hengessä. Ohjelma oli laadittu sopivasti alustusten ja työpajojen yhdistelmäksi. Alustuksissa kuultiin mm. katsaus turvallisuusalojen tulevaisuuteen, kritiikkiä valtion tuottavuusohjelman vaikutuksista ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta sekä maahanmuutosta. Lopuksi oli kommentointi tuorettakin tuoreemmmasta valtion sopimusneuvottelutuloksesta. Niinpä ei puuduttavaa istumista tullut aivan liikaa. Toisaalta vilkas keskustelu ja nopea tutustuminen, osin jo vanhalta pohjalta, eivät suoneet tilaisuuteen kuolleita hetkiä. Myös kulttuurilla oli sijansa: ensimmäisen päivän päätteeksi Tarinateatteri Patriisi improvisoi erilaisin näyttämövariaatioin yleisöltä saamiaan tarinoita. Toisena päivänä mahtavat naurut tuotti ilmoille Tomi Walamies luistavalla stand up -komiikallaan. 8

1/2011

Mikko Siljander JHL: valtion turva-alojen (VTA) yhteistyön hedelmiä

JHL:n sopimustoimitsija Mikko Siljander on VT-alojen kokoava voima.

JHL:n sopimustoimitsija Mikko Siljander kertasi tulevaisuusseminaarin avauksessaan yhteistyön konkreettisia

saavutuksia. Esimerkiksi turva-alojen ns. “hyviä käytäntöjä” on eri tilaisuuksissa jaettu ja toivottavasti otettu myös

käyttöön. Turva-alojen liitojen yhteistyöverkosto, johon kuuluvat keskeiset johtoja toimitsijatehtävissä työskentelevät, on kokoontunut säännöllisesti. Se kokoontui myös tämän seminaarin yhteydessä. Merkittävä VVL r.y.:n ajama pitkäaikaishanke, eli virkapukujen kustannusvapaus, oli vihdoin mennyt läpi sopimuksissa. Se koskee tuhansia eri liittojen jäseniä valtion turva-aloilla. VTA on ollut esillä myös teemamessutapahtumissa, viimeksi Tampereella. Aulangolla oli järjestetty jo aiemmin viitattu 2010 “tutustumisseminaari” yhdessä JHL:n ja TSL:n kanssa. Tämä Vantaan seminaari oli sille jatkoa. Lisäksi Aulangolta lähtenyt hanke turvallisuusalojen yhteisesitteestä oli nyt saanut muotonsa. SAK:lle oli tehty esitys erityisen turvallisuusalafoorumin perustamisesta ja se oli saanut myönteisen vastaanoton keskusjärjestöltä. Mikko Siljander heittikin jo uuden haasteen paikalle kokoontuneelle, noin neljällekymmenelle osallistujalle: Mitäpä teemme seuraavaksi lähitulevaisuudessa? Vastausta haasteeseen haettiin VTA:n yhteistyöverkoston virallisessa kokouksessa myöhemmin päivällä. (AG)

Tutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan päällikkö, JHL:

Edes kahdesti tutkittu tieto tuottavuusohjelman haitoista ei tehoa hallitukseen

Päivi Niemi-Laineen titteliä on vaikea lyhentää, mutta kuvaahan se ainakin hänen keskeiset tehtävänsä tuossa mammuttiliitossa. Tämä Pardiasta JHL:n leipiin siirtynyt rouva tuli eläkevaarin, Ilkka Alavan jäljille valtion sektorille. Päivi Niemi-Laine totesi, että valtion tuottavuusohjelma on seurannut häntä jo Pardian ajoista. Reilut pari vuotta sitten tehty puolueeton selvitys kyseisestä ohjelmasta esitti joukon kielteisiä johtopäätöksiä sen todellisista vaikutuksista. Oliko selvityksellä sitten ollut poliittista vaikutusta? - No, eipä tietenkään, kuten myös Päivi Niemi-Laine totesi.

Luupäiden puuhastelua Valtion talouden tarkastusvirasto nosti asian esille viime vuonna. Se julkisti vastaavia johtopäätöksiä kuin pari vuotta aiemmin tehty selvityskin. Myös tarkastusvirasto lyttäsi koko tuottavuusohjelman jatkon. Sen johtopäätösten mu1/2011

Mikään ei tunnu tuottavuussäästöihin riittävän, tuumi Päivi Niemi-Laine.

kaan kyse on yksinomaisesta henkilöstön vähennysohjelmasta, jolla ei ole tuottavuuden kanssa mitään tekemistä. Yhä enemmän on siirrytty ostopalveluihin, joiden hintaa ei ole juuri voitu tai ehditty

harkita. Mutta toisaalta ilmankaan ei ole voitu tulla toimeen virkojen lakkauduttua tuottavuusohjelman pakottamana. Esimerkiksi säteilyturvallisuuskeskuksen johto on esittänyt vakavan huolensa turvallisuustason huononemisesta. Ja päälle päätteeksi: virastojen työnantajaa edustavilla virkamiehillä on (pääsääntöisesti ?!) sama huoli palvelujen alasajosta. Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto ja Rikosseuraamuslaitos eivät kyllä taida lukeutua näihin ensimmäisiin huolenkantajiin. Valtioneuvoston “talouspoliittinen ministerivaliokunta”, joksi toimittaja muistaa jo 90-luvulta tällaisen porvarihallituksen luupääministerikoalition tulleen nimetyksi, haluaakin vielä lisää. Tulevaisuuteen on jo kirjattu 800 lisäviran tuottavuussäästöt entisten päälle - tehtäväksi härskisti “suorittavasta portaasta”. Ei auttanut edes valtakunnallisesti merkittävän median valjastaminenkaan em. VTTV:n lastaamien yksimielisen totuuden vankkureiden eteen joulukuussa 2010. Luupäävaliokunta oli jo “sanansa sanonu” kuin Töyryn isäntä Laurilan Anttoon perheen häädöstä. (jatkuu seur. sivulla)

Nikolas Elomaa SAK: valtion turvallisuusalojen tulevaisuus Nikolas Elomaa kävi seuraavaksi alustuksessaan läpi erilaista todellisuutta toimialoittain valtiolla. Puolustusvoimien säästökuuri esimerkiksi on merkinnyt varuskuntien lakkauttamisia, NATO-keskustelua (ja mikähän “säästö” tuohon sisältynee?) ja väläytyksiä ammattiarmeijan perustamisesta mm. Ruotsin malliin myös Suomeen. Kysymys tulevaisuuden osalta kuuluukin: minkälaista puolustuspolitiikkaa jatkossa tehdään? Poliisitoimen vuoristorata on Nikolas Elomaan sak-laisen näkemyksen mukaan ollut mm. rekrytointia sinne ja tänne, eli välillä palkataan lisää poliiseja ja välillä sitten ei. Samoin poliisitehtävien siirtämistä yksityisille vartiointiliikkeille ja taas takaisin on tapahtunut. Viimeisten 10 vuoden aikana poliisikin on menettänyt kiihtyvästi “markkinoita” julkisissa turvallisuuspalveluissa. Niitä ovat vallanneet Suomeen sijoittuneet yksityiset kansainväliset suuryritykset, kuten mm. Securitas ja ISS. Ja viimeisimpien lehtitietojen mukaan on niidenkin työmarkkinapolitiikan hoitotavoissa vaikeuksia. Lentoliikenteen yhtiökaaos oli seuraava Nikolas Elomaan kritiikin kohde. Vaikeuksia työnantajatahoilla on ollut mm. lennonjohdossa ja tavaraliikenteessä. Helsinki-Vantaan lentoasema esimerkiksi on ollut yhtiö- ja sopimusmiksauksineen kuin mikäkin “Kirjava satama”. Siis, haloo: mikä “Ilmailulaitos”?, retorisoi Nikolas Elomaa.

“Suomi - Euroopan turvallisin maa vuonna..?” Nikolas Elomaa varasti jo etukäteen Sisäasiainministeriön lanseeraamaa tulevaisuustermistöä. Perusteena on kylläkin se, että turvallisuus monien suurten asioiden valvonnassa on vain heikentynyt.

(jatkoa ed. sivulta) JHL:n vaikutusta eri keinoin budjetin valmisteluun Päivi Niemi-Laine kertasi JHL:n toimia vaikuttamisessa budjetin kehysneuvotteluihin sekä itse talousarvion käsittelyyn. JHL oli valmistellut mm. taustamateriaalia budjettiriiheen tuottavuusohjelman vaikutuksista virastoissa. Materiaalia toimitettiin ministerien ohella näiden poliittisille valtiosihteereille sekä erityisavustajille. JHL:n omaa “Kestävä tuottavuus” -hanketta käsiteltiin Hesarissa, Demarissa sekä maakuntalehtien artikkeleissa. JHL:n puheenjohtaja Tuire SantamäkiVuori oli esillä myös henkilökohtaisesti useissa yhteyksissä. Turva-alojen liitoista ainakin Tulliliitto ja VVL ovat olleet esillä julkisuudessa omien erityisasioidensa puitteissa JHL:n tukemina. Myös puolustusvoimien piirissä tapahtunut PURU-kirjelmöinti, 10

SAK:n edunvalvontajohtaja edustaa SAK:n palkattua nuorempaa toimitsijasukupolvea. Hän virkki alkusanoikseen yleisemmänkin totuuden tässä kilpailuyhteiskunnan kurimuksessa: “Ay-järjestöjen ei ainakaan pitäisi kilpailla keskenään. Sopimus on sopimus ja sen mukaiset edut kullakin.”

Onko esim. Suomen sisäinen turvallisuus pelkkää ohjelmallista silmänlumetta, pohti Nikolas Elomaa.

Näin on esimerkiksi käynyt ulkomaisen työvoiman valvonnan suhteen. - Työvoimaa pitäisi maahan saada tuotettua,

Sosi

nm lisee

edia

aa muk

mutta mieluiten ilman valvontaa työ- tai muistakaan ehdoista, pamautti edunvalvontapäällikkö SAK:sta. Miksikö? No, sellainen viranomaisvalvonta näet “vaarantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä...” Merivalvontakin on olevinaan kuosissa noin virallisesti. Mutta sieltä suunnalta seminaarissa vahvistettiin, että tuottavuuden kasvaessa (eli henkilöstön vähetessä) keskitettyyn valvontatekniikkaan luotetaan yhä enemmän. - Sittenkin, vaikka meriliikenne esim. Suomenlahdella on merkittävästi vilkastunut. Tullilaitos voi hyvin kysyä itseltään, yritetäänkö Suomessa myös jatkossa vakavasti ennalta ehkäistä tullirikoksia? Vai tyydytäänkö sen tasoiseen jälkivalvontaan, mihin vielä resurssit riittävät? Yhtään vähemmällä ei pääse vankeinhoito. “Uudet tuulet” lakaisevat tyhjennettäviä vankitiloja ja vankien kontrolli jäänee avovalvonnassa pian naapurin ikkunaverhojen raon suuruudella mitattavaksi. Viitaten vielä otsikon lanseeranneen Sisäasiainministeriön uskoon ja toivoon lähivuosien tulevaisuudesta Nikolas Elomaa epäili ao. sisäisen turvallisuuden ohjelman olevan kauniisti ja sanalla sanoen huijausta.

Turvallisuusfoorumi Nikolas Elomaalla oli hyviä odotuksia JHL:n masinoimasta valtion turva-alojen foorumista. Sen elinkeinopoliittinen merkitys on hänen mukaansa selviö. Paitsi että se kokoaa SAK:n sisällä olevat turvallisuusalan liitot yhteen, se pyrkii yhteistyössään ylittämään keskusjärjestörajoja. Foorumi toimii niinikään liittojen yhteisenä tukena turvallisuusalojen yhteiskuntavaikuttamisessa.

joka koski varusmiesruokailun järjestämisestä osakeyhtiömuotoiseksi, luetaan tähän vaikuttamiskirjoon. Kyse tuossa muutoksessa on ollut pelättävissä olevasta sopimuskikkailusta, johon viitattiin mm. puolustusministeri Jyri Häkämiehelle osoitetussa kirjallisessa kysymyksessä. Kirjelmässä olivat esillä tutut huolet: toimialan rakennemuutos = vähemmän tekijöitä samalle työlle ja lisä- palkkana huonommat sopimukset.

Sosiaalinen media hyvässä käyttöön Päivi Niemi-Laineen mukaan pelkästään perinteiset viestinnät eivät enää tänään riitä ammattiliitollekaan. Järjestöjen sanomaa on vietävä mm. blogeihin sekä muualle sosiaaliseen mediaan, omien nettisivujen päivittämisen ohessa. (AG) 1/2011

Case B&C: aseellinen pankkiryöstö Keski-Suomessa

Paikalla oli siis poliisia lukuunottamatta - vaikka tosin poliisin toimintatapoja hyvin tuntevia - viranomaisia äärestä laitaan. Niinpä JHL:n “sopparituunareiden” Mikko Siljanderin ja Sami Matikaisen yhteinen keissi aseellisesta pankkiryöstöstä viranomaisreagointeineen oli lähellä täydellisyyttä.

Valtion turva-alojen yhteistyön selvittämiseksi laadittua aseellisen pankkiryöstön selvittelyä vetivät sopimustoimitsijat Mikko Siljander ja Sami Matikainen.

Mielenkiintoinen ajatus olisi, että foorumissa voitaisiin nähdä myöhemmin myös laajenevan yksityisen turva-alan ay-toimijoita. Juuri seminaarin ajankohtana alkoi näkyä merkkejä siitä, että laajempikin ay-liikkeen taustatuki yhteiskuntavaikuttamisessa työnantajatahon ja

politiikan suuntaan olisi tilauksessa. Nikolas Elomaa veti lopuksi tiukan mutta asiallisen rajan: turva-alojen foorumin ei ole syytä tai edes tarvetta sekaantua sopimuspolitiikkaan sinänsä. - Ne tappelut käydään SAK:n järjestöja sopimusfoorumissa. (AG)

"Virallinen" VTA-kokous pidettiin heti lounastunnin yhteydessä. Istumajärjestys ei kuvaa verkoston silmäkokoa, vaan ehkä "primus inter pares" -asetelmaa.

1/2011

Työpaja taikoi esiin pitkän prosessin, joka alkoi itse rikoksen teosta. Se jatkui sisältäen pankin oman ja ulkopuolisten hälytystoiminnan hätäkeskukseen, jatkon panttivankitilanteen sekä sen laukaisemisen, poliisin erikoisjoukkojen ja esim. puolustusvoimien erityisvirka-avun, toisen ryöstäjän ulkomaille pakenemisen ja paluun, rajatoiminnan ja tullitarkastuksen, pidätykset, rikostutkinnan, syytteen valmistelun, haasteen esittämisen, oikeudenkäynnin, tuomiot, rikoshyödyn takaisinperinnän, vahingonkorvaukset ja lopulta vankilassa ja valvotussa vapaudessa suoritetut tuomiot eri koulutus- ja kuntoutusvaihtoehtoineen. Tulikohan kaikki edes lueteltua?

Suomalainen turvallisuus ammattilaisten käsissä Joitain mutkia tuossa koetapauksen läpiviennissä oli välttämätöntä oikaista, koska mm. poliisin seminaarissa puuttuvaa osuutta oli osittain spekuloitava. Silti kävi hyvin ilmi, että suomalainen, julkisesti valvottu viranomaiskonsepti yhä tahtoo, voi ja kykenee hoitamaan työnsä rikosprosessin eri vaiheissa. Oman sektorin ammattitaito ja -tieto oli kiistämättä seminaarin osallistujien hallussa. Näin siitäkin huolimatta, että viranomaistoimia ja valvonnan tasoa on 2000-luvulla tuottavuusohjelman nimissä heikennetty, mikä aiheuttaa henkilöstövajeesta johtuvia häiriöitä. Huomio käydystä keskustelusta: se osoitti, miten tärkeää viranomaisten nykyinen yhteistyö on. Ja miten kyseenalaista tietyillä sektoreilla olisi julkisen viranomaisen korvaaminen osittainkaan yksityisellä toimijalla. Yhteisseminaarin aihe myös poliitikoille? Eri viranomaisten toimien yksityiskohtia, joita oli myöhemmin kuvattu ko. rikostapauksen pohjalta tehdyissä analyyseissa seminaarin osallistujille, ei ole välttämätöntä tässä käsitellä. Eivät ne toki ole ammattisalaisuuksia. Myös niiden kohteeksi joutuneet ovat niistä varsin hyvin tietoisia. Mutta olkoot nuo vielä joillekin myös opittavissa, jos huonosti käy. Tuottavuusohjelman nimiin edelleen vannoville poliitikoille olisi silti terveellistä saada em. viranomaisyhteistyöstä rikosprosessissa laajempaakin kuvaa. Uskoakseni valtion julkisten turvallisuusalojen virkojen säästöinto hieman laantuisi ja kansalaisten turvallisuuden yksityistämisaikeet samoin. JHL ja valtion turvallisuusalojen foorumi voisivatkin olla jatkossa tällaisen “keissiseminaarin” hyviä järjestäjiä - aluksi vaikkapa eduskunnan lakivaliokunnalle. (AG)

Suomen sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen ja sisäasiainministeriön virallinen ohjelma Sisäasiainministeriön erityisosastolla on kunnianhimoisena tavoitteenaan sloganin ihanne: “Suomi on Euroopan turvallisin maa”. Takaraja on vajaan kymmenn vuoden päässä 2020. Tarkennettuja alaotsikoita ohjelmalle olivat “Turvallinen ja moniarvoinen Suomi” sekä “Sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto 2020”. SM:n sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen johdatteli VTA-seminaarin osallistujia kyseisiä tavoitteita kohti. Hän valitteli alkuun henkilökohtaista turvallisuutta uhannutta flunssaansa, joka pyrki torpedoimaan alustajan normaalia äänenkäyttöä. Onneksi Tarja Mankkisen tahtotila ja kokoustilan vesikannu kykenivät yhdessä torjumaan flunssan hyökkäykset. Keveähkö alku artikkelille? Ehkä. Mutta Tarja Mankkisen alustus aiheineen ei sitä ollut. Hallinnon ja asumisen uusjakoa... Tarja Mankkinen viittasi valtioneuvoston sisällä ministeriöissä tapahtuneisiin muutoksiin 2000-luvulla. Määrätietoinen suunta on muutoksessa ollut yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden, hyvinvoinnin ja kansallisen kilpailukyvyn - niin yritysten kuin kansalaistenkin - hyväksi. Suuria tavoitteita kaikki. Jokainen voinee itse tykönään tänä päivänä miettiä, onko niistä mikä osuus ja kenen kohdalla jo toteutunut; aikaahan vielä olisi vajaa kymmenen vuotta. Arkihavainnoksikin kelpaa Tarja Mankkisen maininta siitä, että alue-erot ovat Suomessa kasvamaan päin. Tästä kehityksestä seuraava viranomaishaaste julkisen palvelun kattavuudesta lienee myös tuttu ainakin niille, jotka ovat tuon alue-eron häviäjiä. Kaupunkistuminen lisääntyy (n. 80 % väestöstä 2020?) ja vähintään kasvukeskukset imevät maaseutua ja haja-asutusalueita yhä tyhjemmiksi. - Erilaiset voimavarat, erilaiset haasteet, summasi Tarja Mankkinen.

..ja mitä tästä seuraa turvallisuudelle Väestön lisääntyminen kasvaviin yhteisöihin ei suinkaan lisää läheisyyden tuomaa turvaa. Päinvastoin. Ihmiset tuntevat yhä vähemmän edes naapureitaan, eli ns. “sosiaalinen kontrolli” huononee. Joillekin tuo olotila saattaa olla myös aidosti vapauttava, joten pelkkää kielteistä ei kontrollin vähenemiseen yksilötasolla sisälly. Tilastotkin osoittavat, että rikosten tekomäärä kasvaa isommissa yhteisöissä. Tämä lisää tietenkin turvattomuutta yleisesti sekä välttämättä rikosten kohteiksi joutuvien joukossa. Rikosten tekijöitä on enemmän ja tiiviimmällä alueella. Valvonta ei välttämättä ole tarvetta vastaavaa. Ikään, taloudelliseen asemaan ja etniseen taustaan perustuvat muuttokes12

aikaa tärkeää torjua tuota tunnetta kuin muokata todellista turvallisuustilannetta entistä paremmaksi. Vasta näiden kahden, hyvin hoidetun turvallisuusvajeen täyttämisestä muodostuu toivottu “hyvä turvallisuus”.

Maahanmuutto lisääntyy Tarja Mankkisen visio on varmasti sama, jonka varassa turvallisuusajattelua viedään eteenpäin eri tavoin muuallakin Euroopassa. Muuttoliike etelästä pohjoisen suuntaan on vanhaa perua eikä sille loppua kohta näy. Syyt muuttoon vaihtelevat, mutta itse muuttoliikkeen suunta

Tarja Mankkinen: sisäasiainministeriössä ollaan liikkeellä asian päältä.

kittymät yleistyvät kasvukeskuksissa ja varsinkin niiden liepeillä. Ne puolestaan ovat jo kansainvälisestikin osoittautuneet viranomaisille vaikeimmiksi sekä ko. alueiden että yleisen turvallisuuden kannalta.

Pelon ilmapiiri - kuviteltu vai todellinen Kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin muuttaa paljon ikääntynyttä väestöä, koska sinne myös heidän tarvitsemansa palvelut kiihtyvästi keskittyvät. Hajaasutusalueille jäävien senioreiden suhteellinen osuus kasvaa myös vastaavasti. Kaiken kaikkiaan yksin asuvien ja ikääntyvien määrä maassa lisääntyy. Tarja Mankkinen viittasi pelon ja turvattomuuden tunteen välttämättömään yhteisvaikutukseen sinänsä turvallisessa yhteiskunnassa. Niinpä onkin yhtä-

ei. Työvoiman tarve esimerkiksi luo periaatteessa lailliset puitteet maahantulolle. Mutta vain periaatteessa. Maahanmuutto keskittyy Suomessa edelleen ensisijaisesti etelän suurimpiin kaupunkeihin. Niinpä myös oikein mitoitetun kotouttamisen ongelmat ovat muuta Suomea merkittävämpiä. Ongelma sisäasiainministeriössä onkin, miten tuo kotouttaminen saataisiin kunnolla “pelittämään”. Lukujen valossa ollaan vielä kaukana: esimerkiksi kotimainen työttömyysaste liikkuu nyt 8%:n tienoilla, maahanmuuttajien joukossa se on 25%.

Työllistyminen ei ole vain työttömien ongelma Kyllä työllistymisen esteistä tiedetään. Niistä yksi on koulutus ts. koulutuksen puute. Joskus myös se, että hyvääkään maahanmuuttajan koulutusta ei kielitai1/2011

Tarinateatteri Kapriisi esittää:

sukupolviin nähden nykynuoriso antaa pitkät niin omien vanhempien, järjestöjen kuin itse työelämänkin perinteisiin näkemyksiin “koheesioista”.

Kohtalonsinfoniaa julkiselle sektorille Tarja Mankkinen näki suoraviivaisen kehityksen merkkejä yhteiskunnassa. Julkinen sektori supistuu ja sen henkilöstö uusiutuu. Keskeinen haaste on palvelujen turvaaminen. Samalla olisi suunnattava jäljelle jäävän julkissektorin tulostehokärkeä ennalta ehkäisevään työhön. Jos tuon luettelon jälkeen jonkun sormi hamuili paniikkinappulaa, oli alustajan näkemys siihenkin selvä: keskeistä on hälytyspalvelujen nopea saatavuus. “Vasteajoista” eli siitä hetkestä, kun hälytys on tuottanut palvelun paikalle, olikin seminaarisssa ollut monenlaista keskustelua; luonteeltaan lähinnä huolestunutta.

Tulliliiton pj. Markku Kosonen innosti vierailevaa Tarinateatteria tulkitsemaan tositapauksen: eräs miesmatkustaja oli ollut yhtä passiivinen tullin riisutuksessa ja takaisin vaatehtimisessa. Tapaus ei ollut uhkaksi kenenkään turvallisuudelle.

don puutteen vuoksi kyetä hyödyntämään. Työnantaja-asenteissa on kiistämättä vikaa niissäkin. Harmaa talous, jonka lonkerot ovat vahvasti myös suomalaisessa elinkeinotoiminnassa, hidastaa nykylaajudessaan kotouttamistoimien kautta masinoitua laillista työllistämistä. Maahantulon laittomuus ja/tai huonosti resurssoitu valvonta johtaa myös jopa orjatyön teettämiseen. Suomikaan ei tästä ilmiöstä ole enää kokematon. Euroopassa ja muualla teollistuneissa ja jälkiteollisissa maissa se on ollut jo kauan kansantalouden säännön- vaikka ei aina lainmukainen tapa tehdä tulosta.

Yksilökeskeisyyden yhteiskunta Yhteiskunnan turvallisuusuhka voi olla myös yksilökeskeisen ajattelun voimistuminen, yhteisöllisyyden sijaan. Tarja Mankkinen osoitteli tässä erityisesti nuoria, joiden “sosiaalisen koheesion”, eli yhteispelikyvyn heikentymisestä hän kantoi huolta. Ilmeisesti omaa trendipolkuaan raivaava nettiyhteenkuuluvuus tai sosiaalinen media yleensäkään ei tuota sosiaalisen koheesion tarvetta täydelleen korvaa. On toki tutkittuakin tietoa asiasta: Nuorisobarometrillä on mitattu kohdeikäryhmän arvojen ja toimintojen arvostusta. Tulos osoittaa, että aiempiin

Hätäkeskuksen toimintojen edustaja informoi iltapäivän työpajassa mm. vankiloiden väkeä, jolla olikin esittää useita ajankohtaisia kysymyksiä yhteistoiminnasta.

1/2011

Kansa kännää itseään kalmistoihin tai ainakin lasarettiin - Juominen on lisääntynyt kaikissa väestöryhmissä, totesi Tarja Mankkinen lakonisesti, mutta totuudenmukaisesti. Juomisella on myös seurauksensa: se on suurin yksittäinen tekijä maan väkivaltaja tapaturmatilastoissa. Juominen onkin harvoin, jos koskaan, yksityisasia. Alustajan ottamana esimerkkikautena 2003-2006 kuolemaan johtaneet alkoholitapaturmat olivat lisääntyneet 20%:lla. Tapaturmia kodissa ja vapaa-ajalla, joissa alkoholi on vähintään osasyynä, sattuu vuosittain vajaat kolmisen tuhatta. Näistä kolmasosa sattuu yli 65-vuotiaille. Liikennetapaturmissa vastaava alkoholin vaikutus katsotaan syyksi vuosittain n. 300 ihmiselle. Ja alkoholin aiheuttamia työtapaturmia on vain 40-50 tapauksessa vuodessa. Maalla viisaus, kun merellä vahinko Meriliikenteen vaaramomentteja Tarja Mankkisen mukaan löytyy mm. Itämeren matkustaja-aluksilta, mikä ei liene kenellekään yllätys? Rahtiliikenteessä liikkuu kaikenlaista lastia sielläkin, kertoo tullitilasto. Öljyvahinkojen ja muiden ympäristörikosten määrälle riittää Itämerellä toimintapotentiaalia. Vähäistä toki vielä, mutta mahdollista olisi myös kv. terrorismin ulottuminen laivaolosuhteisiin. Kokonaan oma uhkansa turvallisuudelle onkin sitten tämä globaali ilmastonmuutos. Merten pinta ei ole vakio, vaikka niissä kiertävän aineen määrä onkin. Jos napajäiden olomuoto muuttuu entisestään, kastuvat muutkin kuin Ruotsin laivamatkustajien sukat Turun satamassa, länsimyrskyssä ja korkeimman veden aikaan. Rikoksia tapahtuu ja oikein tehdäänkin Suomi voi olla turvallisin maa, mutta henkirikoksia täällä tehdään paljon monia muita Euroopan maita enemmän. Pahoinpitelyt ovat lisääntymään päin, kun (jatkuu seur. sivulla)

(jatkoa ed. sivulta) taas omaisuusrikoksia tehdään entistä vähemmän, kiitos ehkä kohteiden teknisen varustautumisen. Toisaalta ryöstöt tai varkaudet eivät ole tilastollisesti lisääntyneet, vaikka erilaisia - myös ulkomaisia - yrittäjiä onkin aika ajoin operoimassa milloin turisteja, milloin arvoesineliikkeitä. Nämä nopeat ja järjestelmällisesti organisoidut rikosinterventiot ovat vuotuinen riesa koko valtion turva-alojen katraalle. Sivuhuomautuksena ja ohi alustajan koodin: huonoon taloudelliseen aikaan talousrikoksilla on taipumus kasvaa, kuten käräjäoikeuksien juttumääristä voi päätellä. Nämä rikokset eivät aina ole suora turvallisuusuhka yhteiskunnassa. Mutta niiden tutkintaresurssi on taas pois muusta rikostutkinnasta. Talousrikollisuuteen liittyvät harmaan talouden myös yhteiskuntaturvallisuudelle vaaralliset sivuilmiöt. Huolestuttava piirre ja myös väkivaltaan suoraan liittyvä ilmiö on raiskausten, lasten seksuaalisen hyväksikäytön sekä perheväkivallan kasvu. Toisaalta uhreja suojaavan lainsäädännön kehittyminen ja muutkin asialliset toimet ovat lisänneet rikosilmoitusten määrää sekä tapaustutkintaa. Vuosien 1998 ja 2008 välisessä tilastovertailussa ei voida nähdä paljoakaan eroa rikosmäärissä. Pelkät tilastoluvuthan eivät kerro sitä, että tuona aikana muutosta on tapahtunut paljonkin rikollisuuden muodoissa ja sisällöissä. Erilaisia rikoksia tehdään maassa painottuen eri tavoin myös alueittain. Aluerajoitukset eivät sido sensijaan esimerkiksi tietoverkoissa tapahtuvaa rikollisuutta.

Maailmassa eletään, mihin täältä pääsisi Koska Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä, myös globaalit turvallisuusuhat ovat tätä päivää. Rajojen yli kulkeva rikollisuus ja laiton maahanmuutto olivat jo esillä seminaarissa eri yhteyksissä. Kuinka turvallisiksi sitten saadaan esimerkiksi EU:n yhteiset raja-alueet - tai ainakin yhteisön sisäinen turvallisuus, onkin jo toinen juttu. Yhteistä strategiaa EU:lle valmistellaan toki. Mutta: miten yhteinen se lopulta on ja miten tuon strategian toteutumista kyetään valvomaan? Koska kerran ollaan niin globaalia, on jo aiemmin viitattu terrorismi se ilmiö, jonka tietoisuuden kanssa on täälläkin elettävä. Maapallolle syntyy lisää väkeä enemmän kuin se lopulta vetää. Siksi myös muuttovirrat kiihtyvät yhä uusille, jo ennestään tiheään asutetuille alueille. Tiheästi asutetut, kehittymättömät alueet, eivät ruoki enää ihmispopulaatioitaan, raaka-aineiden ryöstämiselläkin on rajansa jne. Levottomuuksien potentiaalin kasvu kaukana ja lähempänäkin suomenniemeä asettaa yleiselle kansalaisturvallisuudelle lisää haastetta. 14

Tarja Mankkisen loppuponsi ja historian totuus: - Suomi selviää myös jatkossa!

Ja mitä sitten tehdään Tarja Mankkisen mielestä tärkeintä on ainakin uskoa yhteiseen tavoitteeseen. Usko on tahdon kaveri, joten yhteistahdon on löytyminen eri yhteiskunnan

tasoilta. Yhteistyöhön haastetaan niin järjestöt kuin elinkeinoelämänkin. - Ihmiset itse mukaan, innosti Tarja Mankkinen ja manasi käyttöön uusia toimintamalleja sekä voimavaroja. (AG)

Muut: shit down, ja mä: stand up!

Valtion turva-alojen liittojen tulevaisuuseminaarin toisen päivän lopun tunnelmia nosti stand up (tai suomeksi ehkä lava-)koomikko) Tomi Walamies. Hänellä oli tarjota mm. henkilökohtaisia kokemustapaamisia valtion turvaviranomaisten kanssa ja myös useammassa valtiossa tai niiden rajoilla. Kävi myöhemmin ilmi, että Tomin sukulaismieshän se oli ollut juuri edellisiltana televisiossa YLEn PS-hastateltavana. Puhetyöläisten sukua kun hänkin.

1/2011

Virkaehtosopimuksesta vuodelle 2011: palkankorotukset, virkapuku, muutosturva, jaksotyö JHL:n valtion sektorin neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch kävi liiton hallituksessa juuri päivää ennen edellisen palkkasopimuksen umpeutumista. Tuolloin 14.2. sopimus oli vielä levällään. Mutta ei enää seuraavana päivänä. Karrasch oli siis hyvinkin tuoreen tiedon varassa, kun hän 18. 2. tapasi valtion turva-alojen liittoja seminaarissa Vantaalla. Ei ole tarpeen kerrata itse sopimuksen yksityiskohtia. Se tieto on jo saavuttanut kaikki asiasta kiinnostuneet tähän mennessä liittojen omien tiedotteiden sekä nettisivujen kautta. Muutama erillishuomio kuitenkin itse neuvottelutilanteesta ja sopimuksesta käyköön kuitenkin vielä postuumina. Riittääkö pari prosenttia vuodeksi? Kuinka käy reaalisen ostovoiman? - voi toki kysyä, vaikka ei sitä tietäisi vielä erkkikään. Työmarkkinakevään merkit ovat siksi levottomat, että palkkasopimusten taso voi vielä vaihdella aloittain ja liitoittain paljonkin. Ei JHL:n Karraschkaan riemusta kiljunut, vaan ennemminkin katsoi tämän, vuoden mittaisen, sopparin oleva kokonaisuutena “tyydyttävä”. Vaihtoehtonahan oli sopimuksen irtisanominen ja liittyminen monien muiden sopimuksettomien alojen rinnalle odottelemaan, menikö maksajamaalla a) huonosti, b) hyvin vai c) hyvin huonosti. Merkit kansantalouden noususta ja siten tulojen paranemisesta ajan kanssa myös julkisella sektorilla olivat kohtalaisia ennen Lähi-Idän arabimaiden kuohuntaa diktaattoreitaan kohtaan. Nyt vinkkarit ovat hieman toisessa suunnassa johtuen mm. öljyn hinnan heilahtelusta. Siksi tuntuisi hyvältä, että sopimus - josko vain tyydyttäväkin - on plakkarissa. Talouden yleinen kiristyminen ei välttämättä lisää paineita inflaatioon ja hintojen nousuun. Kotimaassahan siitä on jo pitänyt hyvää huolta mm. istuva hallitus. Virkapukuratkaisu = suoraa nettotuloa Maksuttoman virkavaatteen arvo nousee, kun miettii, että uushankintaan saati täydentävään tekstiiliin ei tarvitse enää sijoittaa senttiäkään. Sen sijaan senkin kuluerän voi laskea suoraan tilipussin paksuuteen. Vasta henkilökohtainen palkkaveroprosentti ynnää kunkin kohdalta valtion raapaiseman osuuden. Virkaehtoteksti voi olla hauskaakin muotoilultaan, varsinkin silloin, kun se yhdistää uutta vanhaan. Olkoon kuvassa näkyvä suora lainaus samalla kunnianosoitus kaikille niille alan ammattilaisille, jotka eivät suostuneet enää hyväksymään virkavaatteista maksettavia kymmenyksiä. Samoin VVL:lle, joka ei luopunut JHL:n tavoitteisiin kerran tekemästään aloitteesta. Ja kiitos myös neuvottelijoille, joiden taito toi mieluisan lopputuloksen kaikille lopuille, eli n. 8000:lle valtion virkapukuiselle. (AG) 1/2011

Valtion virkaehtosopimuksen tekstiä 15.2.2011: ...“Sen estämättä, mitä virkapukuavustuksia koskevan asetuksen (30.12.1963/850) 4§:ssä on säädetty, työnantaja vastaa palveluksessaan olevalle henkilöstölle hankittavien virkapukujen hankintakustannuksista täysimääräisesti 1.1.2012 alkaen.”...

JHL:n valtion sektorin neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch.

Hallitus 2010-2014 järjestäytyminen 15.12.2010

Selvitys palvelussuhdeasunnoista

Rise teetti viime vuoden alkupuoliskolla selvityksen vankiloiden palvelusuhdeasunnoista. Selvitys jaettiin alan ytkokouksessa 28.2. Samaan hengenvetoon todettiin jo tilanteen joidenkin asuntojen ja suunnitelmien osalta muuttuneen. Niinpä asiaan palataan tarkemmin tulevassa yt-kokouksessa, jolloin myös tilanteen päivitykset ovat käytössä. Esitykset jatkotoimenpiteistä pitävät sisällään seuraavat seikat: 1) Ryhdytään toimiin niistä palvelusuhdeasunnoista luopumiseksi, joiden osalta Rikosseuraamusalueet ovat esittäneet luopumista. 2) Listataan ne asunnot, joista voitaisiin luopua palvelusuhdeasuntoina pidemmällä aikavälillä tai joiden käyttötarkoitus muuttuisi. Kohdille 1 ja 2 laaditaan aikataulutettu suunnitelma. 3) Listataan ne palvelussuhdeasunnot, jotka eri syistä halutaan ehdottomasti säilyttää jatkossakin. 4) Tarkistetaan vuokrien määräytymisperusteista v. 2002 annettu määräys, jossa otetaan kantaa siihen kenelle asuntoja vuokrataan, vuokran määrään ja tarkistuksiin, mahdolliseen vuokraukseen ulkopuolisille ja mahdolliseen muutoksia koskevaan siirtymäaikaan. Valtion talousarviossa on vuosittain toistaiseksi todettu, että Rikosseuraamuslaitos saa käyttää toiminnallisista tarpeista aiheutuvien henkilökunnan vuokraosuuksien alentamiseen enintään 2 miljoonaa euroa vuodessa. Vuokra-asuntojen tuotot kattavat tällä hetkellä 48% kustannuksista, mutta tulevien remonttien vuoksi kustannuspaineet nousevat selvästi lähivuosina. Uhkana voi olla ensinnäkin se, että valtion määrittelemä osuus pienenee tai poistuu ja toisekseen kasvava kuilu todellisten tuottojen ja kustannusten välillä. On nimittäin helppo veikata, että tällaiset kulurakenteet joutuvat silmätikuksi kirittäessä kiinni valtion alijäämää. Lisäksi remonttien kustannukset näkyvät myös vuokrien nousuna, joka voi osaltaan vähentää kysyntää asuntoihin ainakin siellä missä asuntoja on muutoin tarjolla. Yt-käsittelyssä todettiin päivitysten valmistuttua asian käsittelyä varten muodostettavan työryhmän, jossa myös henkilöstöjärjestöt ovat edustettuina. 16

Vaikka työryhmässä voi tulla yksittäisiä kipeitäkin asioita eteen, on kuitenkin viisautta varautua tulevaan ja ennakoida tulevia muutoksia alan sisäisin toimenpitein. Yksimielisyys varmasti löytyy helpoimmin siitä, että tyhjistä tiloista ei kannata maksaa.

Tapaturmat

Rikosseuraamusalan sairaslomia käsiteltäessä on noussut esiin tapaturmien osuus ja erityisesti se, ettei kenelläkään ole kattavaa tietoa tapaturmien syistä. Tämä on tärkeää mietittäessä sitä, miten tapaturmia voitaisiin vähentää. Tässä jos missä työantajan ja työntekijöiden edut käyvät yhteen. Seurannan järjestämiseksi yt-kokouksessa oli esillä tapaturmailmoitusten yhdenmukaistaminen sekä niistä koottava raportti ja tarkastelu. VVL:n osalta tuotiin esiin se, että tapaturmatilanteisiin tarvitaan tarkempaa ohjeistusta. Tämä koskee mm. raportoinnin täsmällisyyttä, lääkärin tekemiä mahdollisia tilanteen kulkua koskevia kirjauksia, palkan määrittelyä sairasloman jatkuessa jne. Tällainen ohjeistus luvattiinkin valmistella Risen toimesta jonka jälkeen järjestöt voivat kommentoida sitä ennen sen saattamista henkilöstön tietoon.

Vakhelle päätoiminen pääluottamusmies

* Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti samalla entiset ja uudet hallituksen jäsenet tervetulleiksi kauden 2010 - 2014 järjestäytymiskokoukseen. · Muistiossa esitetty Ilpo Nummela valittiin yksimielisesti jatkamaan liiton varapuheenjohtajana kaudelle 2010 2014. Merkittiin tiedoksi Ilpo Nummelan kiitos saamastaan luottamuksesta. · Muistiossa esitetty Olli Pekka Olkkonen valittiin yksimielisesti jatkamaan liiton sihteerinä 2010 -2 014 ja merkittiin samalla tiedoksi Olkkosen kiitos hänelle esitetystä luottamuksesta. · Puheenjohtaja selvitti työvaliokunnan asemaa ja roolia liiton hallinnossa sekä sen kokoonpanoon vaikuttavia tekijöitä. · Hallituksen jäsen Jarmo Lindqvist teki muistiosta poikkeavan esityksen, jossa hän halusi työvaliokunnan valinnan poistettavaksi. Perusteena hän käytti edellistä liittohallituskautta, jolloin työvaliokunta oli kokoontunut hyvin harvoin ja viimeisenä toimintavuonna ei enää lainkaan. · Äänestyksen tuloksena muistiossa esitetty työvaliokunnan perustaminen ja kokoonpano hyväksyttiin äänin 11-1. · SAK:n valtuustoon nimettiin jatkossa varsinaiseksi edustajaksi Kari Virtanen ja hänen varalleen järjestyksessä Hannu Reinikka (I) ja Tuija Paukku (II). · Rikosseuraamuslaitoksen aluehallintojen yhteistoimintakokousten henkilöstöedustajien nimeämiset hyväksyttiin

Vajaa vuosi sitten Vankila- ja kriminaalihuoltotyön henkilöstö VaKHe ry:n pääluottamusmieheksi valittu rikosseuraamustyöntekijä Seppo Suojoki siirtyy 1.3.2011 alkaen päätoimiseksi pääluottamusmieheksi. Entisen KHL:n peruja Seppo on jo aiemmin työskennellyt puolipäätoimisena, mutta nyt siis tehtävä muuttuu kokopäivätoimiseksi VVL:n pääluottamusmiehen tapaan. Vaikka VVL:n ja Vakhen pääluottamusmiehet luonnollisesti ajavat "omien" jäsentensä asioita, on viime aikoina nimenomaan VVL:n ja Vakhen näkemykset ja edunvalvonta kulkenut monessa suhteessa rinta rinnan. Tämä yhteistyö varmasti vain tiivistyy tulevina vuosina riippumatta siitä, ketkä ko. tehtäviä tulevaisuudessa hoitavat. Onnea ja menestystä Sepolle päätoimiseen tehtävään! Jari Tuomela

VaKhen pääluottamusmies Seppo Suojoki.

1/2011

pendihakemusta Todettiin, että liiton hyväksymien stipendisäännösten mukaiset huomioinnit oli tässä tapauksessa jo käytetty. Määrätyistä sijoittumisista eritasoisissa kilpailuissa palkitaan liiton stipendillä vain kerran samaa henkilöä. Päätettiin siten onnitella Tarja Uppalaa jälleen hienosta suorituksesta. · Myönnettiin liiton oikeusapu Markku Pöyhöselle Riv.

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n edustajisto 2010-2014.

pääsääntöisesti muistion mukaisesti. Liiton puheenjohtaja valtuutettiin kuitenkin selvittämään muutamaa täydentävää edustusta näissä yt-kokoonpanoissa, lähinnä työsuojeluvaltuutettujen edustuksen osalta. · Puheenjohtaja kävi läpi liiton hallituksen kokousperiaatteet. · Käsiteltiin liiton toimihenkilöiden ja työntekijöiden työnjakoa, palkkausta ja palkkioita. Hyväksyttiin puheenjohtajan esitys, että hallitus käsittelee tehtäväjakoon liittyviä linjanvetoja ja yksityiskohtia myöhemmin tulevan vuoden aikana, kun liiton jo tiedossa olevat toiminnalliset muutokset alkavat olla ajankohtaisia. · Taloudellisen toimivallan osalta päätettiin, että liiton puheenjohtajan harkinnassa olevien yksittäisten hankintojen raja on jatkossa 3000 euroa (aiemmin 2000). Samoin korotettiin työvaliokunnan vastaavaa harkintarajaa 6000 euroon (aiemmin 5000). · Puheenjohtaja viittasi työmarkkinoilla käytyyn vuoropuheluun sekä osapuolten tähänastisiin kannanottoihin tulevista

JHL:n neuvottelupäällikkö Karrasch liiton hallituksen vieraana 14.2.

1/2011

sopimuksista. Pääsopijakeskusjärjestöt samoin kuin JHL ovat normaalien palkankorotusten kannalla ja työnantajapuoli esittää nollalinjaa. Ensi vuoden helmikuun 15. päivä on toistaiseksi takarajana uuden sopimuksen solmimiseen. · Kuultiin puheenjohtajan selonteko 0,43 %:n järjestelyvaraerän jakamisesta. Työnantaja ei voinut hyväksyä alan ammattiliittojen vaativuustasojen korotusmääriä ja akateemisia aloja edustava Juko ei puolestaan hyväksynyt työnantajan suuntaamisia. Todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi todettiin jäävän sopimukseen kirjattu “perälaudan” toteutuminen 15.12.2010. Kaikki saavat tuolloin palkkaansa 0,43 %:n yleiskorotuksen. · Todettiin, että liitto oli saanut vastauksen (liite) kanteluunsa, jossa arvosteltiin Riihimäen ja Pyhäselän vankien tapauttamisaikojen muuttamista ja siinä käytettyä taloudellista säästöperustelua. · EOA ei vastauksessaan ollut pitänyt laitosjohdon menettelyä, eli viikonlopputapaamisten supistamista, sinänsä lainvastaisena vaan kuuluvana laitosjärjestyksestä vastuussa olevan työnantajan direktio -oikeuteen. EOA painotti samalla, että pelkästään taloudellisilla perusteilla ei kuitenkaan voida rajata lainvoimaista oikeutta ja suositteli molempien viikonloppupäivien käyttöä tapauttamiseen vankiloissa. · Vastauksesta voitiin tulkita, että EOA hyväksyi kuitenkin käytännön, jonka mukaan tapauttamista voidaan siirtää viikonlopusta arkipäiville ja lieventävänä seikkana myös sen, että vangit eivät ole kannelleet em. supistamistoimista. · Valtion sopimusneuvotteluissa sovitun virkapukutyöryhmän työ oli päätetty jo ennen määräaikaa siihen työnantajan yksinkertaiseen toteamukseen, että virkapukutyöryhmän työtä ei ole syytä enää jatkaa. · Todettiin, että em. yksipuolinen työnantajan menettely edellyttää vielä lisäselvitysten saamista perusteista. · Käsiteltiin Tarja Uppalan Tuv sti-

Työvaliokunta 25.1.2011 * Todettiin, että paikalla oli vaalitoimikunnan kolme jäävitöntä jäsentä, Tuija Paukku, Osmo Mustonen sekä Olli-Pekka Olkkonen. Pelson osaston esitystä OlliPekka Olkkosen I varapääluottamusmiesehdokkuudesta ei voitu noteerata, koska tämä oli jo aiemmin liiton hallituksessa ilmoittanut kieltäytyvänsä ehdokkuudesta. · Vaalitoimikunnan puheenjohtaja totesi, että pääluottamusmiesvaaliin oli asetettu useamman osaston esityksessä vain yksi ehdokas, eli tehtävää parhaillaan hoitava Jari Tuomela. Koska muita esityksiä ei ollut, vaalitoimikunta päätyi esittämään Jari Tuomelan valintaa Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n pääluottamusmieheksi kaudelle 2011 - 2014. · Varapääluottamusmiesvaalin ehdokasasettelussa oli I sijalle useampi osasto asettanut samoin yhden henkilön, eli Ilpo Nummelan. Niinpä vaalitoimikunta päätyi esittämään Ilpo Nummelan valitsemista Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n I varapääluottamusmieheksi kaudelle 2011 - 2014. · Vaalitoimikunta totesi lisäksi, että liiton osastojen esitysten puuttuessa II varapääluottamusmiesehdokkaasta, vaaliohjeen mukaisesti tämän henkilön valinnan käsittelee ja päättää liiton hallitus tulevassa kokouksessaan. · Puheenjohtaja totesi, että tällä kertaa ei koko valtiosektorin neuvottelujärjestöjen yhteisiä tavoitteita ole asetettu. Osaksi sen katsottiin johtuvan mm. Jukon eli Akavan valtiosektorin eriseuraisuudesta ja omista tavoitteista. Puheenjohtaja totesi lopuksi, että takaraja uudelle sopimukselle on 15.2.2011, jonka jälkeen ves on irtisanottavissa. · Myönnettiin liiton oikeusapu Kristiina Karviselle Kev ja Jarno Väänäselle Suv. · Puheenjohtaja selosti Rikosseuraamuslaitoksen yt -kokouksessa esillä ollutta uutta sekä olemassa olevaa heikompaa tulkintaa koiranohjaajien oikeuksista vankilan ajoneuvon käyttöön tai oman auton käytön korvauksista koiraa kuljetettaessa esim. kodin ja työpaikan välillä. Lisätietoja todettiin saatavan neuvottelujen pohjaksi vielä valtion muilta turvallisuusaloilta, kuten poliisi, tulli, rajavartiosto sekä puolustuslaitos, joissa vastaavan tyyppisiä käytäntöjä on voimassa. Todettiin myös, että valtion matkustussäännössä on kyllä otettu huomioon koiran kuljettaminen korvausperusteena. · Merkittiin tiedoksi, että Pelsolla esillä ollut esimiesten sijaistamiskorvauksesta käyty paikallisneuvottelu oli päättynyt erimielisenä. 17

Hallitus 14.2.2011 (HUOM! Olli Sorvarin alustus alan koulutuksesta ja alustuksesta käyty keskustelu ohessa) · Kuultiin Kristian Karraschin katsaus kuntien ja valtion sopimussektoreiden ajankohtaisesta neuvottelutilanteesta. Osapuolten näkemykset olivat toistaiseksi kaukana toisistaan, mutta neuvotteluja ja vastatarjouksia oli odotettavissa ennen edellisen sopimuksen umpeutumisen takarajaa 15.2.2011. · Todettiin, että palkankorotusten ohella valtion sektorilla on VVL:n kannalta kolme suurta tekstiasiaa: 1) käyttäjilleen kustannusvapaa virkavaatetus, 2) muutosturva rakennemuutosten varalta sekä 3) jaksotyön määräysten uusiminen. · Vaalilautakunnan kokouksen 25.1. 2011 puheenjohtaja Olli-Pekka Olkkonen totesi, että kaudelle 2011 - 2014 oli useampi liiton ammattiosasto asettanut ehdolle liiton pääluottamusmieheksi Jari Tuomelan. Muita esityksiä ei ollut tullut, joten Jari Tuomela valittiin jatkamaan Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n pääluottamusmiehenä kaudelle 1.4.2011 - 31.3.2014. · Myös Ilpo Nummelan ehdokkuus VVL:n varapääluottamusmieheksi oli tullut useamman osaston esityksenä. Koska muita esityksiä ei ollut, vaalitoimikunta totesi Ilpo Nummelan tulleen valituksi liiton I varapääluottamusmieheksi kaudelle 1.4.2011 31.3.2014. · Puheenjohtaja esitteli VVL:n II varapääluottamusmieheksi kolmea ehdokasta perusteluineen: Sami Lumiovaara, Tuija Paukku ja Antti Santamäki, joista hallitus päätti yksimielisesti valita Antti Santamäen liiton II varapääluottamusmieheksi kaudelle 1.4.2011 31.3.2014. · Puheenjohtaja selosti 31.1.2011 pidetyn keskushallintoviraston yhteistoimintakokouksen aiheita, kuten mm. koulutusasiat, koiranohjaajien sopimuskorvaukset ja virka-aseiden käytön sekä koulutuksen selvittäminen. Esillä oli myös kirjavasti toteutunut työnantajan määräaikaisten virka- ja työsuhteiden ilmoittamisvelvollisuus. · Päätettiin myöntää 50-vuotispäivän johdosta liiton viiri seuraaville liiton jäsenille: Jussi Tolppanen, Jari Tuomela ja Marko Nurmesniemi. · Päätettiin muistaa sopivalla tavalla liiton kunniapuheenjohtajaa Risto Kettusta sekä liiton entistä varapuheenjohtajaa Markku Kokkoa näiden 70-vuotispäivien johdosta. · Päätettiin myöntää liiton oikeusapu Marjo Korpisalolle Suv. Todettiin, että liiton hallituksen on otettava jatkossa kantaa oikeusavun myöntöperusteisiin laajempien taustatietojen perusteella. · Merkittiin tiedoksi, että SAV on ilmoittanut järjestävänsä VVL:n pilkkikisat 19.3.2011 Säkylän Pyhäjärvellä. 18

Koulutuskeskuksen kuulumisia: Hallituksen kokouksessa kuultiin Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa vaikuttavan VVL:n edustajan, Olli Sorvarin selonteko viimeisimmän koulutustyöryhmän työn etenemisestä. koulutusvalinnan pysyminen rikosseuraamusalueilla antaisi mahdollisuudet vankiloiden todellisen koulutustarpeen kartoittamiseen ja täyttöön. Myös keskushallinnon olisi annettava korvamerkityt määrärahat RSA -koulutukseen eikä muihin järjestelyihin. Kokelaalla olisi määräaikainen virkasuhde valmistumiseensa saakka.

Olli Sorvari.

Työryhmän kokoonpanossa vain yksi vartijan nimikkeellä Olli Sorvari viittasi omaan asemaansa työryhmässä ja totesi tarvitsevansa sinne liiton hallituksen näkemystä erityisesti valvontahenkilöä koskeviin koulutussuunnitelmiin. Suunnittelutyöryhmällä on Sorvarin näkemyksen mukaan yksipuolinen kokoonpano, eli sen jäsenenä on vain yksi varsinaisesti vartijan nimikkeellä edustava henkilö.

Tuottavuussäästö lyhyt, koulutustulos pitkä Sorvarin mukaan myös valtion tuottavuusohjelmalla on vaikutusta koulutuksen tulevaisuussuunnittelussa. Toisaalta KEHA:n yleinen asenne ei, nykyisessä avoseuraamuspainotteisessa ilmapiirissä, luo hyviä lähtökohtia puolustaa alan ammatillista erikoiskoulutusta. Sorvari painotti kuitenkin, että alan koulutusvaikutuksia olisi tarkasteltava hieman pidemmälläkin perspektiivillä, eli vuoden 2020 jälkeisessä tilanteessa. Työryhmän työskentelyn ajankohtaista vaihetta Sorvari kuvasi “ameebamaiseksi”, koska mistään ei tahdo saada kunnollista otetta. Esimerkiksi vankiloiden henkilökehysten ja koulutukseen osallistuvien sekoittamista keskenään ei saisi tapahtua. Olli Sorvari jatkoi tulevan rekrytoinnin ja koulutuksen perusedellytysten täyttymisestä. Valinnan muodoista ei saisi jatkossakaan tinkiä. Alalle tapahtuvan

Alan perehdytyskoulutus kaikille Kaikille alalle tulijoille, koulutuksesta, edellisestä työskentelyalasta tai ammatista riippumatta, olisi oltava vähintään neljän viikon mittainen yhteinen koulutusjakso. Se olisi samalla osa perustutkintoa ja sisältäisi koeajan. Alan peruskoulutusta olisi jatkettava samalla muutamalla kesäkuukaudella. Oli Sorvari kertasi muutamia tärkeimpiä tulevaisuuden kysymyksiä, kuten koulutus/ henkilökuntarakennetta, kelpoisuuksia, alalle hakijoiden pohjakoulutusta sekä vaativuustekijöiden merkitystä myös palkkauksessa. Ei enää virkavuotoa Sorvari näki virkojen hallinnoinnissa paljonkin parantamista ja oli huolissaan mm. virkavuodosta eli vartijoiden virkojen korvaamista ohjaaja-nimikkeillä. Se estää toisaalta horisontaalista siirtymistä tehtävistä toisiin ja nakertaa samalla alan erikoiskoulutuksen merkitystä.

Keskustelu kiteytti liiton kannan alan koulutuksen päälinjoista Alustuksesta käydyssä keskustelussa viitattiin Sorvarin mainitsemaan virkavuotoon eri laitoksissa sekä pohjakoulutuksen ja työnantajan rahoituksen vaikutuksiin. Lisäksi aprikoitiin nimikekysymystä ja sen identiteettimerkitystä suhteessa muuhun tapahtuvaan kehitykseen sekä urakiertoon alalla. Yleisesti pidettiin suotavana että yhteinen alan peruskoulutus jatkuu oman alan oppilaitoksessa, virkasuhde pysyy yllä koulutuksen ajan ja ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto olisi jatkossa alan pohjakoulutusvaatimuksena. Nimike voisi olla yhteinen, mutta se ei saisi olla kuitenkaan este mm. palkkauksen kehittämiselle ja/tai työurakierrolle. Todettiin, että koulutustyöryhmän työ tulee sen valmistuttua arvioitavaksi henkilöstöjärjestöille ja liitto ottaa kantaa työn tuloksiin siinä vaiheessa. 1/2011

“Sen joukon johtajaksi nimittäisin...” Liekö monestakaan henkimaailman asiasta kirjoitettu yhtä paljon teorioita kuin johtamisesta? Aihe on kiehtonut niin yleisfilosofeja kuin kivikovia organisaatiopsykologian ammattilaisiakin. Oman mikserinsä tähän lievästi humalluttavaan koktailiin lisäävät lukuisat asian harrastajat. Itseni voin lukea varsin hyvin tuohon suureen hämmentäjien joukkoon. Koko valtionhallinnossa vankeinhoitoala on pitkän kehityskaarensa aikana muuttunut johtamisilmastoltaan melkoisen vähän. Osaksi lienee syynä Suomen hallintohistorian pitkä perinne aloilla, joilla on yhteyttä suoriin, jopa militäärisiin käskysuhteisiin päivittäisessä johtamisessa. Samaan suuntaan viittaa toiminnalle tiukkoja rajoja asettava alan lainsäädäntö. Sen puitteissa voi esiintyä persoonallista ja perinteistä vapaata johtamistapaa vain tiettyyn rajaan asti. Yhteiskunnan muutos suljetuissa työyhteisöissä, joita vankilat edelleen muusta yhteiskunnasta katsoen ovat, on sekin normaalia hitaampaa. Jokainen vankila on samalla oman perinteisen kulttuurinsa vanki. Johtaja, joka ei sellaista tosiasiaa tunne tai myönnä, ei myöskään kykene täysin ymmärtämään tuon kulttuurin kirjoittamattomia lainalaisuuksia. Ja sen seurauksista kärsitään pitkään ja turhaan.

“...ken pitkäkaulaisin on, paksupäisin...” Kyse ei ole siitä, että automaattisesti voitaisiin arvostella mitään vankilan työyhteisökulttuuria - tai johtajaakaan - sinänsä hyväksi tai huonoksi. Vankilan kulttuurin muuttaminen tai ylläpitäminen kullekin johtoilmastolle sopivaksi edellyttää joka tapauksessa erinomaista kykyä henkilöjohtamiseen. Vankilan asiajohtamisen ja vankienkin kanssa toimimisen rutiinit oppii, kunhan tuntee tietyn määrän lainsäädäntöä ja osaa soveltaa sitä jokapäiväiseen käytäntöön. Mutta: työn tuloksen varsinainen mittari on vankiloissakin johtajan kyky saada kaikkien ammattitaito täyteen käyttöön. Tämä käyttö ei tarkoita suinkaan valtiohallinnon nykytrendin, “tuottavuuden” suoraa apinointia. Päinvastoin: hyvä henkilöjohtaja antaa ammattitaidolle ja itsenäiselle päätöksenteolle riittävästi tilaa sekä tukee kaikissa vaiheissa oman työyhteisönsä henkilöstöä. Myös heikointa lenkkiä, mikäli se koko työyhteisön toimivuuden kannalta on perusteltua. “...ja takapuoleltansa täyteläisin.” Oman henkilöstönsä kanssa harjoittamansa huonon henkilöstöjohtamisen seurauksena itsensä nurkkaan ajanut johtaja voi katsoa ainoastaan peiliin. Samaa peiliä voisi suositella myös täl1/2011

laisten johtajien valinnasta vastaaville. Pelkkä muodollisen pätevyyden takaava oppiarvo tai edes vaihteleva työkokemus alalta eivät aina riitä rekrytointiperusteiksi. Kaikkien vankeinhoitoon palkattavien johtajien olisi ennen virkaan nimittämistään läpäistävä henkilöstöjohtamisen parhaat kriteerit edellyttävä valintaprosessi. Viimeisimmissä organisaatiomuutoksissa tuskin tultiin tuollaisia perusseikkoja mietityksi. Ja siltä se valitettavasti myös muutamassa vankilassa tänä päivänä näyttää.

“Kas, kun jää painopiste matalalle....” Toinen valintaprosessin puutteellisuuteen verrattava epäonnistuminen on jonkin aikaa jatkunut yhdistelmäjohtajuuden ideaali. Kaksi lähtökohdiltaan ja historialtaan täysin erilaista kulttuuria, eli vankilatuomion aikainen vankeinhoito ja vankien jälkihuolto, naitettiin kylmästi tässä johtajamallissa yhteen. Kenties vain siksi, että säästettäisiin johtajan virkoja, joiden määrää oltiin ehditty jo kauhistella omassakin keskushallinnossa vuoden 2006 jälkeen? En suinkaan väitä, etteivätkö nämä yhdistelmäjohtajuuden omaksuneet henkilöt pyrkisi täyttämään em. kahden kulttuurin välistä kuilua niin hyvin kuin kykenevät. Kysymys kuuluukin: onko se mahdollista tai edes järkevää ja mitä se maksaa näiden henkilöiden omalle kestämiselle? Vähintään kahden toimipisteen välillä kruisailu sekä asiajohtamisen ja henkilöjohtamisen yhdistäminen kahden eri työyhteisökulttuurin kesken vaikuttaa todella johtajuuden maksimaaliselta hyödyntämiseltä. Ja kyseei olehyödyntämisen positiivisesta latauksesta. Kestämistä siis te yhdistelmäjohtajat sekä heidän alaisensa! ...voi nousta kukonnuppi korkealle...” Nyt kuulinkin jo ensimmäisen kaukaisen kajahduksen Rikosseuraamuslaitoksen ja sen ylimmän valvojan, OM:n Kriminaalipoliittisen osaston yläportailta: Mitäs se johtajien tai johtajuuden arvostelu muka sinne matalalle järjestösihteerin jakkaralle kuuluu...? No, eihän se oikein kuuluisikaan, ellei sattuisi olemaan vielä työssä Vankilavirkailijain Liitossa ja perimmäiset aistit, kuten kuulo ja näkö yhä tallella. Palaan tuohon hallinnon perinteeseen ja siihen, mitä se merkitsee vankilan arjessa. Henkilöstöhän on ensimmäinen, joka joutuu reagoimaan huonoon henkilöjohtamiseen ja erilaisten kulttuurien törmäämiseen. Se yrittänee aluksi ja melko pitkäänkin saada työn sujumaan mahdollisimman häiriöttömästi. Kukapa

se omaa purtiloaan rupeaisi kaatamaan ja itselleen kiusaa tekemään? Huono henkilöjohtaja ei omana etsikkoaikanaankaan kykene kasvamaan tehtävänsä ja henkilöstönsä mukana. Alaisten ammattitaito esimerkiksi on täsmälleen yhtä kuin työvuoron täyteen tehdyt tunnit. Epäluulo henkilöstöä kohtaan on ainoa käyteaine ja saa joskus aivan häkellyttäviä muotoja. Heikosti omaan henkilöstöönsä luottava johtaja ei kuuntele edes paikallisten luottamusmiesten ja -naisten ensimmäisiä viestejä, jotka heijastelevat huonoa johtamista. Näin työyhteisön sisäinen luottamus alkaa vähitellen rapautua ja linjaorganisaatiossa ei tuosta rajalinjan paikasta juuri tule epäilystä.

...ja loistaa tunkiolta maailmalle.” Väliotsikoina käyttämäni Lauri Viidan runo joukon johtajasta saattaa loukata joitain johtajia. Kyse ei runossa tai muutenkaan ole kokovartalojohtajuuden määritelmästä. Muutenkin jättäisin kunkin henkilökohtaiset tuntemukset omaan arvoonsa. Johtajuus on siksi tärkeä alue vankeinhoidon arkipäivässä, että lyhytnokkaisuuteen (sorry taas) tai hattujen sulittamiseen (äh, menköön...) ei luulisi olevan kellään varaa. Paremman (henkilö?)johtajuuden koulimiseen lienee käytetty tässä hallinnossa mittamäärin euroja. Valitettavasti edes sillä ei ole kannetun veden kaivoa arvokkaampaa käyttöä, ellei saatu oppi ala kantaa hedelmää työpaikoilla. Jäämme siis odottelemaan henkilöjohtajuuden koulutuksen luomia parhaita käytäntöjä. Ja niistäkin kerrotaan - heti kun aihetta ilmenee. Ahti Granat

Vuosikausien huonon johtamisen piinaa Hämeenlinnassa Eli: mitä oikeuksia ja velvollisuuksia työnantajalla onkaan? Hämeenlinnan pitkään tulehtunut tilanne laitoksen johtajan ja usean työntekijän välillä on yhä “prosessissa”. Lokakuun alussa viime vuonna kantaa asiaan otti myös KEHA eli Rikosseuraamuslaitoksen keskushallinnon ylin johto. Tiedotteen taustalla viitattiin Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen tekemään selvitykseen, joka sisälsi julkisuudestakin tuttuja kantoja kiistatilanteeseen ja osapuoliin. Työnantajan asenteen yksipuolisena tulkintana lokakuun kannanotto jäi jäytämään ammattiyhdistysliikkeessä työntekijöiden puolesta työskenteleviä. “Audiatur et altera pars”... ...eli: “Kuultakoon toistakin puolta”. Koska lokakuussa julkaistu teksti oli selkeää työnantajan näkemystä, Vankilavirkailijain Liiton jäsenlehti palasi asiaan vasta helmikuussa Hämeenlinnan osaston puheenjohtajan Juha Hyvärisen kanssa. Viive oli tarpeen, sillä tällä välin on työnantaja mm. ulkopuolisen sovittelijan avulla pyrkinyt tilanteen laukaisemiseen useaan otteeseen. Myös alan ammattijärjestöjen pääluottamusmiehet ovat osallistuneet yhteispalavereihin. Tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Työnantajan määrittelyoikeuksia? Työnantajatiedotteen näkemyksen mukaan työntekijäpuolella on “vain pieni” ryhmä, johon koko ongelmakimppu oli keskittynyt. Toinen osapuoli, vankilan johtaja, yksilöitiin kyllä myöhemmin. Muuten "johto” on esillä yleiskäsitteenä. VVL:n Hämeenlinnan osaston puheenjohtajan Juha Hyvärisen mielestä “noin 10 henkilön ryhmä” ei ole “vain” ja “pieni”. Koko vankilaakin ajatellen

voittaa osapuolia yhteiseen kokoontumiseen ko. asian vuoksi. Mutta osallistumisen pitäisi kaiketi olla virkavelvollisuus, jolloin se myös olisi työnantajan direktio -oikeuden piirissä? Virkamiehen vapaa-aikaan tai sairaslomalle se velvoite ei ulottune. Myös väärin kohdellun osapuolen "velvoitekutsuminen” palaveriin saatetaan kokea helposti työnantajan taholta tulevaksi lisäloukkaukseksi

"Ei pitkällä tikullakaan", mutta kynän kärjellä kuitenkin hieman nostamalla. Hämeenlinnan osaston puheenjohtaja Juha Hyvärinen vastaili Vankilavirkailijalle vankilan johtajan ja henkilöstön kiistasta.

kyse on äärimmäisen huolestuttavasta ilmiöstä. Työnantajan, myös alue- ja keskusviraston, olisi ollut aihetta paneutua tosissaan jo konfliktin ensimmäisten oireiden aikaan. Ensimmäinen kantelu johtajan menettelystä oli tehty vuonna 2009 ja rikosilmoituksia viime vuonna. Juonteet näihin reagointeihin olivat syntyneet kuitenkin jo aiemmin. Työnantaja voinee kutsussaan vel-

Pelkillä väitteillä ei ole näyttöä Näytön esittäminen koskee kumpaakin osapuolta. Erimielisyyksistä tai suoranaisista rikoksista saatava näyttö jääkin kiistatilanteissa joko kokonaan saamatta. Tai sitten sen todistusarvo voi olla tutun kyseenalainen, “sana sanaa vastaan”. Väärä menettely, huono johtaminen, kärjistynyt ja kärjekäs kritiikki “ei voinut mieltänsä malttaa” -tyyliin ovat kaikki inhimillisen elämän reaaliaikaista “äksöniä”. Kun asiat eivät palavereissa ratkea, sovittelijastakaan ei juuriole apua. Kiistat ovat jo kaivaneet liian syvän kuopan, ja niin ei ole enää muuta keinoa kuin hakea itselleen oikeutta ulkopuolelta. Se edellyttää kuitenkin edetäkseen em. näytön hankkimista. 1/2011

Hämeenlinnan sovittelun jatkaminen “vanhan kertaamista” Perjantaina 18.2.2011 pidettiin Hämeenlinnan vankilalla näillä näkymin toiseksi viimeinen henkilökunnan ja johtajan yhteinen sovittelupalaveri. Mukana parinkymmnen henkilökuntaan kuuluvan ohella olivat työnantajan palkkaama sovittelija Timo Perhman, tilaisuuden avaajana toiminut aluevankilan johtaja Sauli Hautakangas sekä henkilöstön puolelta valittu konsultti Simo Kuurne. Mukaan oli kutsuttu kaikki halukkaat.

Osaston puheenjohtaja ei näe sovintoa, mutta ratkaisun kyllä Hämeenlinnan osaston puheenjohtaja Juha Hyvärinen osallistui myös osan ajasta kyseiseen palaveriin. Hänen mielestään toivotun rakentavassa hengessä käytävä keskustelu ei lopulta tuonut mitään uutta aiempaan tilanteeseen. Sovittelijan kanssa käydyt keskustelut olivat tuottaneet saman nollatuloksen jo aiemmillakin kerroilla. Henkilökunnan puolelta yksimielinen kanta oli niinikään pysynyt samana: johtajaa on vaihdettava. Simo Kuurne oli tosin ilmaissut tuon henkilöstön kannan tilaisuudessa hieman kauniimmin: “ongelma poistuu yhden henkilön siirtämisellä”. Johtajan kanta on omasta toiminnastaan ollut samoin entinen - eli että mitään virhettä ei ole tehty. Työnantajan oma näkemys, että asiat on sovittava ilman julkista käräjöintiä ja mentävä eteenpäin, voi olla hyvinkin perusteltua. Saako tällainen ratkaisu sitten lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutumaan, on aivan toinen juttu.

Ammattijärjestöjen tuki tärkeää Juha Hyvärinen kiittelee pääluottamusmiehiä Jari Tuomelaa sekä Seppo Suojokea siitä, että he ovat olleet käytettävissä ja että tuki ammattiliitoilta on jäsenten 1/2011

VVL:n Hämeenlinnan osaston puheenjohtaja Juha Hyvärinen on joutunut setvimään jo vuosia johtajan ja henkilökunnan luottamuspulaa kaikkine mausteineen.

oikeuksien puolella. Hämeenlinnan vankilan johtajan henkilöjohtamistaidot hän toteaa edelleen nollan arvoisiksi. Rikosseuraamusalueen toimet ovat niin ikään olleet tähän asti ala-arvoisia. Sovittelu siis jatkuu, mutta rikosprosessit kulkevat vääjäämättä omaa rataansa. Henkilöstöllä on yhä vakaa käsitys siitä, että vain johtajan vaihtaminen Hämeenlinnassa on ainoa Gordioninsolmun aukaiseva miekanheilautus. (AG)

Repliikki Suomifilmistä: “Jaa, hen teke, minke hen taita” Sovintoon pyrkimisestä ei ei voi työnantajatahoa moittia. Henkilöstön väsyttämismetodi ilmiselvässä pattitilanteessa tuntuu kuitenkin väärältä arvioinnilta. Se vaikuttaa luovan vain lisää epäluottamusta henkilöstön ja johdon välille. Sovittelijan yllä pitämä näkemys johtajan kyvystä muuttua ja muuttaa toimintatapojaan, ei tunnu saavan jatkossakaan uskottavuutta. Tietenkin tätä peliä voidaan jatkaa lähes loputtomiin. Sen kulminaatiot saattavat ajoittua kuitenkin sovittelun rinnalla kulkevan rikosprosessin eri vaiheisiin.

Rikoskäsittelyssä alkuun Juha Hyvärinen ei nähnyt paljoa mieltä maaliskuuhun sijoitetussa, mahdollisesti viimeisessä, jatkopalaverissa. Hän uumoili sen taas olevan vain aiempien asemien päivitystä molemmin puolin. Ainoana uutena piirteenä palaverissa saattaa olla sitä ennen tapahtunut ensimmäinen alioikeuden valmisteleva istunto vyyhdin yhdestä alkupäästä. Henkilöstön johtaminen on jo jonkin aikaa sujunut Hämeenlinnan vankilassa Juha Hyvärisen mukaan apulaisjohtajien kautta. Mikä lieneekin osapuolten kannalta tähän asiaan toistaiseksi paras ratkaisu mm. muiden viranomaisten työrauhan turvaamiseksi. (AG)

Mankeli

En kuulu siihen koulukuntaan, joka eläköidyttyään kertoo, ettei “kusekaan entisen työpaikan suuntaan”. Työvuosina koin tietenkin joskus aikamoista turhautumista, mutta pääsääntöisesti yhdessä tehty vaikea työ antoi tyydytyksen. Eniten tietenkin jäin kaipaamaan työkavereita, varsinkin työyhteisön omalaatuista huumoria - ja asennetta: homma hoidetaan! Niinpä nyt eläkevuosina on tullut hyvinkin tarkkaan seurailtua kehitystä ja meininkiä entisellä työsaralla. Siellä menee todella lujaa. Uudistuksia ja organisaatiomuutoksia jatkuvasti Ollaanhan sentään alalla, joka vielä mielletään yhteiskunnan toimintoja turvaavaksi ja tukevaksi. Vankeinhoitoalan olisi mieluummin oltava “perässähiihtäjä” - ei edellämenijä, kaatuileva nollatuloksen saavuttaja ja uhreja jälkeensä jättävä. Kauhunsekaisin tuntein olen asettunut nykyisin hyvin lähellä vankia, 24 h /vrk työskentelevien asemaan. Olen mielessäni tarkkaillut, kuinka selviäisin moisesta rumbasta, jota alalla tapahtuu. Työtähän tuolla ruohonjuuritasolla tehdään hyvin pitkään omalla persoonalla. Se puolestaan kehittyy monista elementeistä. Hankittu tieto, kotoa saadut eväät ja kaveripiiri, jolla on mielestäni myös vankka sija. Ammattitaito kehittyy alalla ja lisääntyy vuosien mukana saadulla kokemuksella. Kuinka tämä kaikki soveltuu nykyajan menoon ? Kun jopa omaa vakanssia pitää hakea uudelleen... Ja niin edelleen. Mahdotonta on tietenkin keinutuolissa istuen päästä asiaan sisään. Joten: kuullaan henkilöä, joka tässä mankelissa on jo aikansa pyörinyt.

(Erkki Laitila)

Ennen mankelia Olen 58-vuotias ja taustakoulutukseltani yo-merkonomi. Perhetaustaltani olen vanhaa vankeinhoitosukua. Isäni oli Sukevalla ylivartijana, kuten myös ukkini, joka oli aloittanut Kakolassa vuonna 1908. Myöskin hänen veljensä palveli Kakolassa. Suku on siis ollut toista sataa vuotta vankilassa. Uskoisin, että vankikäsittelyn periaatteet ovat paremmin hanskassani kuin vain keskimäärin. Oli opetettu mm. sellainen ihmiskäsitys, mikä pitää sisällään myös uskon ihmisen muuttumiseen. Aloitin vuonna 1973 satunnaisena vartijana Sukevalla heti armeijasta tultuani. Opiskelin välillä ja jatkoin edelleen Sukevalla mitä erilaisemmissa vartijan tehtävissä. Keravalla palvelin vuonna 1977 lyhyen jakson ja siirryin keväällä Sörkkaan. Sörkan aikana suoritin vartija- ja virkamieskurssin. Sörkassa jatkoin vuodesta 1983 lähtien apulaisvartiopäällikkönä. Sitä ennen olin ollut mm. notaarina, huoltovirkailijana ja vartijana. 22

Vuonna 1989 minut nimitettiin uuteen Pohjois-Karjalan lääninvankilaan vartiopäälliköksi, missä virassa olin vuoteen 1997. Alussa päätehtävä oli toimia neljän muun virkamiehen kanssa vankilan käynnistämisessä. Vuonna 1997 tulin nimitetyksi saman vankilan apulaisjohtajaksi. Tehtäviin kuuluivat vankien toiminnoista huolehtiminen, johtajan sijaistaminen ja mm. vankien poistumislupapäätökset.

Kirjoittaja Jorma Lehti ja Erkki Laitila samassa kuvassa.

Pilviä taivaalla Koko 2000-luvun oli valmisteltu uutta vankeuslakia sekä organisaatiouudistusta. Laki tulikin voimaan 1.10.2006. Talouspuolen tehtäviä oli siirretty jo palvelukeskuksiin ja organisaatiouudistuksen myötä tehtäviä siirtyi aluevankiloihin. Tilanne oli siis se, että apulaisjohtajia jäi laitoksiin kaksi, joista toinen oli entinen vartiopäällikkö. Tehtävät jakaantuivat niin, että toinen vastasi turvallisuudesta ja toinen toiminnoista. Ylivartija -nimikkeet muuttuivat vankeinhoitoesimiehiksi. 1/2011

Joka tapauksessa kaikki paikat laitettiin hakuun. Jokainen joutui siis hakemaan omaa paikkaansa. Tässä tilanteessa minulle esitettiin johtajan taholta - hyvin uhkaavaan sävyyn - ehdotus, johon en siinä tilanteessa suostunut. Tosin lievensin kantaani myöhemmin. Tämä olisi tarkoittanut, että olisin ikään kuin syönyt viran toiselta henkilöltä. Tällaista leimaa en halunnut otsaani. Lopputulos oli, että jäin itse ilman virkaa. Tilanne oli aika älytön siinä mielessä, että päätöksestä parin päivän päästä viereiseen huoneeseen asettui virkamies, joka ryhtyi tekemään siihenastisia tehtäviäni. Itse olin ilman mitään tehtäviä. Pakkasi pikkasen ahdistamaan. Työterveyslääkäri ohjasi psykologille. Yhtä juttukertaa enempää emme kalunneet asiaa. Olinkin reilun kuukauden sairaslomalla. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en kyennyt edes syömään. Paino tippui, mutta onneksi sitä oli riittävästi ennestään. Elämä voitti, joskaan ei hymyillyt. Talvi meni kuin sumussa. Annettiin joitakin erityistehtäviä, joista suoriutuminen ei liikoja vaatinut. Olin edelleen vankilassa, mutta kuitenkin sen ulkopuolella. Puntinnostokunto koheni. Olin pannut yhdeksi päämääräksi sen. Minulle ei tarjottu minkäänlaista apua selviytymisessä. Olihan kysymyksessä mitä ilmeisin debriefing-tapaus. Tätä olen jälkeenpäin ihmetellyt. Oliko se tarkoituksellista vai ei?

Nousu ja tuho Keväällä 2007 minulle tarjottiin määräaikaista apulaisjohtajan virkaa Pyhäselässä. Siis samaa virkaa, jota olin aiemmin toistakymmentä vuotta hoitanut. Virka tuli hakuun ja jouduin hakemaan sitä. Epäilys minua kohtaan oli kova, koska määräaikaisuuskin pätkittiin. Sitä jatkettiin vasta, kun huomattiin, että hoitaahan se piru sitä kuitenkin. Minulle selvisi, että oltiin epävarmoja motivaatiostani. Persetti sentään! 37 vuotta takana ja suku toistasataa vuotta vankilassa. Sehän on jo geeneissä. Kevällä 2008 tuli hakuun turvallisuuspäällikön virka aluevankilassa, mitä pitkän pohdinnan jälkeen hain. Olin saanut siihen kehotuksia aluevankilan johtajalta. Syksyllä 2008 aloitin virassa. Tämä tarkoitti tietysti sitä kohdaltani, että jouduin asumaan kahdella paikkakunnalla. Ymmärsin kyllä jo siinä vaiheessa, että tuskin toista kertaa ehtii lumet sulaa alta, kun jo ollaan uudessa tilanteessa. Näin kävikin. Puuhattiin jo uutta organisatiota. Tämä tiesi sitä, että kolme aluetta yhdistettiin ja virat pantiin jälleen hakuun. Tämä oli jo kohdaltani ainakin neljäs kerta vuoden 2006 jälkeen. Kuinkas kävi? Vuoden 2010 helmikuun alusta olin toistamiseen ilman virkaa. Aluksi potutti tämäkin, mutta olen yrittänyt kääntää sitä vitsiksi. Pyhäselässä oli jälleen apulaisjohtajan viran määräaikaisuus hoidettavana, mikä jatkuu

P.S.

vuoden 2011 loppuun. Olen siis lähes samassa asemassa kuin virkaurani alussa, satunnaisena vartijana. Saas nähdä, mihin nuori mies vielä ehtiikään? En oikein ymmärrä kaikilta osilta kohteluani. Kukaan ei - edes erikseen kysyttäessä - ole moittinut viranhoitoani. Suorapuheisuuteni on kaikkien tiedossa. Samoin umpirehellisyyteni. Ehkäpä nämä ovat hyveitä, joita ei arvosteta tässä ajassa. Sen sijaan on tullut pyrkyryyttä, salakähmäisyyttä ja oman edun tavoittelua. Varsin tuttua on myös se, että vastuunkantajia ei löydy - tai kukaan ei sellaiseksi halua ilmoittautua. Sellaista kysyttäessä viitataan hyvin mielellään “tehtyyn linjaukseen”. Ikäänkuin tuo “linjaus” olisi tehnyt myös päätöksen? Hakutilanteissa olen hävinnyt ylemmän korkeakoulututkinnon ihmisille. Pitkällä kokemuksellani ja ammattitaidollani ei näissä tilanteissa ole ollut minkään valtakunnan merkitystä. Puheissa kyllä arvostetaan, muttei käytännössä. Olen myös pohtinut sitä, oliko tässä kysymyksessä suorastaan käänteinen toiminta kannustettaessa virkamiehiäkin pidempiin työuriin. Pyhäselän vankilan henkilökunnalta ja vangeilta olen kyllä saanut myönteistä palautetta. Ja tämä oikeastaan riittääkin. Odottelen mielenkiinnolla tulevan vuoden haasteita. Voihan olla, että löydän itseni Petroskoin tutkintavankilan portilta. Siellä tavataan!

Terv. Jorma

Täytyy todeta, että korutonta on miehen kertoma. Jorma tunnetaan henkilökunnan piirissä varsin laajalti, onhan hän ollut monessa mukana. Hänen inhimillinen otteensa työhön on tunnustettu, ei vain henkilökunnan vaan myös vankien taholta. Vankien suosiota ei hän ole metsästänyt mitenkään erikoisesti; se on tullut jämäkän, mutta silti inhimillisen kohtelun kautta. Tässä siis yksi tarina. Näitä löytyy eri vankiloista lukuisia. Omia surullisia kertomuksia löytyy lakkautetuista osastoista ja vankiloista, joista koulutetut ammattilaiset ovat joutuneet lähtemään kohti tuntematonta. Eikö tuosta kaikesta jo paista tänä päivänä niin kovin esiin tullut työpaikkakiusaaminen. Kysyn vain, kuinka se istuu vankilatyöhön ? Se ei voi olla vaikuttamatta koko yhteisön työmotivaatioon. - Ja ketä sellainen sitten palvelee?

Kaikkea ei voi selittää säästöillä. Ja tuleeko niitä edes, kun asiaa pitkällä jänteellä seuraa?

Paatoksella:

vankeinhoitoveteraani Erkki Laitila

1/2011

Vankilamuseolla tapahtuu

Rikoksen seuraamus - Suomen vankeinhoidon historia Vankilamuseon maakerran näyttelyn visuaalisen ilmeen uusiminen ja tekstiosuuden selkeyttäminen on saatu päätökseen. Näyttelyosaston tarkoituksen on selvittää kävijälle lyhyesti Suomen vankeinhoidon keskeiset piirteet.

lee tarpeeksi päiwän waloa wähäisestä akkunasta, joka on sowitettu ulkoseinän ylä-reunaan, niin ettei wanki sinne ulotu, eikä sieltä muuta näe kuin taiwaan.”

Tarina alkaa ajasta, jolloin pelkkää vankeutta käytettiin rangaistuksena lievissä rikoksissa ja rangaistukset perustuivat pelotusperiaattelle ruumiinrangaistusten vuoksi. Ja päättyy aikaan, jolloin selli muotoutuu vangin kodiksi ja törkeiden rikosten perusrangaistus on vankeus. “Kuritushuone-rangaistuksen pitää tarkoittaman ei ainoastaan rikoksentekijän säilyttämistä ja ahkeraa työssä pitämistä, waan myöskin hänen parannustansa opetuksella, kurilla ja työllä.” Näin määrää Vankeinhoitoasetus vuonna 1866. Uusitussa näyttelyosuudessa kerrotaan vankilan arjesta ja taustaa koko museon ymmärtämiselle.

Näyttelyn sisältö on museon omaa tuotantoa. Visuaalisen ilmeen on luonut AD Krista Jännäri Mainospalvelu Kristasta.

Vankilamuseossa voi tutkia Suomen ensimmäisen sellivankilan tunnelmaa ja miettiä, minkälaista olisi viettää aikaa sellissä ilman kontakteja ulkomaailmaan. Paikallinen lehti Hämäläinen kuvaa vuonna 1874 Hämeenlinnan uutta sellivankilaa: “Kammiossa on huonekaluina: wähäinen hylly, jossa on muutamia kirjoja, wähäinen pöytä, jonka äärellä wanki saa työtä tehdä, ja wuode, joka kiinnitetään päiwäksi syrjälleen seinään, ettei wanki siinä saa mentyä. Myös on huoneessa wähäinen tuoli, jolla wanki istuu ja tekee työtänsä, sekä pesin-kaappi; sillä wangin täytyy pitää itsensä puhtaana, niin kuin hänen asuntonsakin on puhdas.” Lehti jatkaa kuvailua: “Kammioihin tu-

Lisätietoja:Saija Sillanpää, Vankilamuseon tutkija Puh. (03) 621 2921 saija.sillanpaa@hameenlinna.fi

Vankilamuseo

Kustaa III:n katu 8 13100 Hämeenlinna Avoinna ti-su klo 11-17, maanantaisin suljettu Puh.(03)6212977 vankilamuseo@hameenlinna.fi

Mefedroni luokitellaan huumausaineeksi

Mefedroni -nimellä tunnettu kemiallinen aine luokitellaan huumausaineeksi. Suomessa ainetta on esiintynyt jauheena ja vaaleanpunaisissa delfiinikuvioisissa tableteissa. Jatkossa mefedronin valmistus, tuonti Suomeen, kauppa, hallussapito ja käyttö ovat huumausainelain mukaisesti kiellettyjä.

Euroopan unionin neuvoston päätti 2. joulukuuta, että jäsenmaiden on alettava valvoa aineen käyttöä. Suomessa Lääkelaitos luokitteli aineen reseptilääkkeeksi vuonna 2008. Lääkelain nojalla tehtyjen takavarikkojen määrä on ollut joitakin kymmeniä vuodessa.

Valtioneuvosto antoi torstaina 17. helmikuuta asetuksen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen muuttamisesta. Asetus tulee voimaan 23. helmikuuta 2011. Lisätietoja: hallitusneuvos Ismo Tuominen, p. 09 160 73787, etunimi.sukunimi@stm.fi

1/2011

Tavoitteena parempi työelämä

SAK haluaa nostaa työelämän kysymykset vaalikeskusteluun

SAK:n vaalitavoitteissa esitetään muun muassa muutoksia työaikalakiin, lain säätämistä työaikapankeista ja tasa-arvolain uudistamista. Näillä esityksillä tähdätään siihen, että työelämästä tulisi entistä laadukkaampaa. Ilman työhyvinvoinnin parantamista on turha haikailla pidempiä työuria, sanoo vt. kehittämispäällikkö Juha Antila SAK:sta. Keskeisin suomalaisten työuria lyhentävä tekijä on ennenaikainen työkyvyttömyys. Työelämää ja työterveyshuoltoa kehittämällä on mahdollista saada työkyvyttömyyseläkkeiden määrä alenemaan. Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua on parannettava ja varmistettava, että myös määräaikaisissa työsuhteissa, osa-aikatöissä tai vuokratyössä olevat työntekijät pääsevät työterveyshuollon piiriin. Laatukriteerit työterveyshuollolle SAK perää kansallisia laatukriteereitä työterveyshuollolle. Työsuojeluviranomaisten on myös valvottava nykyistä tehokkaammin sitä, että työnantajat huolehtivat työterveyshuollon järjestämisestä. Valvonnan tehostaminen on työsuojeluhallinnon nykyresursseilla vaikeaa. Hallitus on valtion tuottavuusohjelman nimissä viime vuosina käytännössä leikannut työsuojeluhallinnon resursseja, vaikka se samalla on luvannut lisätä työsuojelutarkastusten määrää 50 prosentilla. SAK vaatii seuraavalta hallitukselta työsuojelutarkastajien ja työsuojeluhallinnon toimintamäärärahojen pysyvää lisäämistä.

Joustoja elämäntilanteen mukaan Tutkimukset osoittavat, että työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta on tullut Suomessa yhä hankalampaa. Juha Antilan mukaan näyttääkin siltä, että työaikajoustot hyödyttävät ensisijaisesti työnantajia. Työntekijät joutuvat mukautumaan koveneviin vaatimuksiin, mutta eivät voi itse juurikaan vaikuttaa työaikoihinsa. Joustojen pitäisi kuitenkin toimia molempiin suuntiin. Eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan suomalaiset ovat tällä hetkellä työaikajoustoissa EU:n kärjessä. Työajat ovat tärkeä osa työelämän laatua. On välttämätöntä, että työaikoja räätälöidään nykyistä enemmän ihmisten tarpeista lähtien. Konkreettinen keino on työaikapankki, josta olisi aika saada kirjaus lakiin, Juha Antila sanoo. Työaikapankin lisäksi SAK ajaa hallitusohjelmaan kirjauksia työntekijän oikeuksista työaikajoustoihin elämäntilanteen mukaan. Työaikalakia olisi muutettava siten, että työntekijä 1/2011

Juha Antila SAK

voisi halutessaan siirtyä sosiaalisista tai terveydellisistä syistä helposti osaaikatyöhön.

vuoteen 2015 mennessä. Toistaiseksi etenemistä on tapahtunut vain yhden prosenttiyksikön verran. Ohjelman muutkaan tavoitteet kuten määräaikaisten työsuhteiden vähentäminen ja isien perhevapaiden käytön lisääminen eivät ole edistyneet toivottua vauhtia. Myös työpaikkojen tasaarvosuunnittelussa on edelleen puutteita. Koska tavoitteita ei ole saavutettu, samapalkkaisuusohjelman on tärkeää olla mukana seuraavan hallituksen ohjelmassa. SAK:n mielestä tasa-arvolain uudistaminen on ajankohtaista tulevalla hallituskaudella. Laissa on muun muassa parannettava työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia tasa-arvosuunnitelmien sisältöön ja täsmennettävä, miten töiden samanarvoisuutta on palkkakartoituksissa arvioitava. Luottamusmiesten tiedonsaantioikeutta palkoista on myös laajennettava. Pirjo Pajunen

Samapalkkaisuusohjelmaa jatkettava Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen samapalkkaisuusohjelma edellyttää naisten ja miesten välisen keskimäärin 20 prosenttiyksikön palkkaeron kutistamista viidellä prosenttiyksiköllä

SAK kampanjoi työn ja sen tekijän puolesta

9.3. avautuu työelämän vaalikone SAK:n nettisivuilla SAK:n vaalikatsaus ilmestyy kerran viikossa. Se on luettavissa SAK:n nettisivuilta ja sitä levitetään myös ammattiosastoihin ja työpaikoille. SAK:n vaalisivut osoitteessa www.sak.fi/vaalit. Työn ja sen tekijän puolesta -sivut myös Facebookissa.

SAK:n tavoitteita vaalikaudelle 2011-2015 Työhön paluun puolesta - Pitkäaikaistyöttömyys poikki työvoimapolitiikkaa tehostamalla - Aktiivitoimiin selkeät laatukriteerit - Kaikki nuoret mukaan työelämään riittävin valmiuksin, koulutus kaikille - Osatyökykyiset mukaan työelämään - Työvoimapolitiikan rahoitus uudistettava - 100 000 uutta työpaikkaa

Yhteisten oikeuksien puolesta - Työn oltava teettäjälleen samanhintaista teettämisen ja tekemisen tavasta riippumatta - Epäkohdat korjattava: mm. vuosiloman määräytyminen, osa-aikaiseksi järjestetyn työn tai ns. nollatyösopimuksen aiheuttamat toimeentulo-ongelmat ja vuokratyöntekijöiden asema - Perusteettomat määräaikaiset sopimukset kuriin - Näennäis- ja pakkoyrittäjyys kitkettävä - Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua parannettava - Samapalkkaisuusohjelmaa jatkettava

Yksilöllisten valintojen puolesta - Ennenaikainen työkyvyttömyys laskuun työelämää ja työterveyshuoltoa kehittämällä - Työajat elämäntilanteen mukaan - Joustavat ja riittävät perhevapaat - Laadukkaampaa aikuiskoulutusta - Ammattitutkinto kaikille - Työsuojeluun lisää voimavaroja - Työurat eivät pitene pakottamalla

Rehellisen yrittäjän puolesta - Tilaajan vastuuta laajennettava ja tehostettava - Työehtojen valvontaa lisättävä - Ihmiskaupan tunnistamiseen kehitettävä parempia keinoja - Tiedotusta ja koulutusta suomalaisista työehdoista ja työntekijöiden oikeuksista lisättävä - Ammattiliitoille säädettävä kanneoikeus

Julkisen sektorin puolustajat vähissä?

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y. ja alan muut alan ammattijärjestöt mielenilmaisussaan 13.11.2008 Eduskuntatalon portailla. Tuottavuusohjelman uhka useille työpaikoille ja laitoksille oli jo tuolloin konkreettinen, vaikka lopulta kohdistui vain kahteen vankilaan. Yhteisille barrikaadeille ei ollut tuolloin, eikä myöhemminkään tungosta muilta valtionhallinnon aloilta. SAK:n tavoitteissa seuraavalle vaalikaudelleei julkinen sektori paljoa näy, valitettavasti. Valmiuksia omaan toimintaan lieneekin syytä kohentaa jälleen - kenties yhdessä muiden turvallisuusalojen kanssa? Julkisen sektorin palkansaajat saanevat osaltaan maksaa Suomen nykyisestä talousvelasta. (AG)

Suomessa on 700 000 vähävaraista Noin 150 000 lasta taloudellisessa ahdingossa. Neljännesmiljoonaa ihmistä on vailla työtä. Noin 25 000 nuorella ei ole sen paremmin työtä kuin opiskelu- tai harjoittelupaikkaa. Tuhannet nuoret valmistuvat vuosittain työttömiksi, vuosikausien opiskelun ja aherruksen jälkeen. Suomi on ollut tasa-arvon ja ja keskinäisen välittämisen maa. Nyt maamme on muuttumassa. Terveyspalveluiden saanti riippuu lompakon paksuudesta. Koulut ovat jakautumassa hyviin ja heikompiin kouluihin. Suurituloisimpia suomalaisia suosineet ylisuuret veronalennukset ovat tyhjentäneet valtion kassan. Hallituksen veropolitiikalla valtion velkaa on lisätty 9 miljardilla eurolla. Suomalaisten ostovoimasta on pitänyt huolen alhainen korkotaso, ei holtiton veronkevennys. Suomi siirtyy kuin varkain tasaveroon. Siis pieni-, keski- ja suurituloiset maksavat saman veron, maksukyvystä riippumatta. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. 26

1/2011

Suomessa on ollut kolme oikeistohallitusta Vuosina 1962-66, vuosina 1991-95 ja vuosina 2007-11. Mikä näitä kolmea yhdistää? Kaikkien näiden hallitusten jäljiltä valtion kassa oli tyhjä. Kuusikymmentäluvulla valtio ei kyennyt edes maksamaan virkamiesten palkkoja. Ahon hallituksen jäljiltä joka kolmas valtion käyttämä markka oli lainattu. Tällä kertaa jälkeen jää 8 miljardin euron budjettivaje.

Normaalisti vaalikauden tässä vaiheessa hallitus esittelee saavutuksiaan. Nyt niitä ei ole. Sen peittämiseksi on alettu vaatia saavutuksia oppositiolta. Aloittaessaan hallitus lupasi vastuullisen, välittävän ja kannustavan Suomen. Tämän päivän Suomi ei ole meille neljä vuotta sitten luvattu Suomi. Tämä ei ole se Suomi, jonka me haluamme.

Vanhasen hallitus joutui talousmyrskyn silmään UP/Kari Leppänen

Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen Helsingin Säätytalolle kokoontuu puolueiden kärkipoliitikkoja ja heidän taustaryhmiään kasaamaan maahan uutta hallitusta. Tunnelmat ovat nyt toisenlaiset kuin keväällä 2007, kun keskusta, kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset jakoivat ministeripaikkoja ja laativat ohjelmaa porvarilliselle enemmistöhallitukselle. Neljä vuotta sitten nimitetty Matti Vanhasen 2. hallitus sai edeltäjältään perinnökseen vahvassa kunnossa olleen valtiontalouden. Jakovaraa näytti riittävän ja sitä käytettiin. Nyt neljä vuotta myöhemmin tilanne on toinen. Vanhasen Kiviniemen hallitus jättää seuraajalleen raskaan perinnön. Talouskriisi on runnellut maata ja velanotolla paikattu valtiontalouden alijäämä on kasvanut sietämättömän nopeasti. Kuin neljä vuotta sitten jaettiin pitkän korkeasuhdanteen tuottamaa hyvää, nyt Säätytalolla laaditaan leikkauslistoja ja mietitään veronkorotuksia. Siellä pohditaan rakenteellisia uudistuksia ja harkitaan missä määrin ns. julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaamisessa voidaan luottaa talouskasvun voimaan.

Veroelvytystä Vuonna 2008 alkanut kansainvälinen talouskriisi saavutti rajulla voimalla vientiriippuvaisen Suomen, vaikka hallitus pitkään luulotteli maan pääsevän pälkähästä kuin koira veräjästä. Hallitus vastasi talouskriisiin suurehkolla elvytyspaketilla, jonka pääpaino oli verokevennyksissä. Noin 4,3 miljardin euron verokevennykset olivat huomattavasti suuremmat, kuin hallitusneuvotteluissa sovittiin. Hallitusohjelmassa veropolitiikan painopisteeksi asetettiin työn verotuksen keventäminen. Kuitenkin myös muiden 1/2011

Mari Kiviniemen hallituksen ministeririvistö syksyllä 2010.

(KUVA: Valtioneuvoston kanslia/Janne Suhonen)

verojen keventäminen ja erilaiset verotuet ovat olleet anteliaita. Niillä on kavennettu veropohjaa, jonka paikkaamiseksi on jouduttu myös kiristämään veroja. Työnantajan kansaneläkemaksun poistaminen rahoitetaan suurelta osin energiaverotuksen korotuksilla. Samalla kotitaloudet ovat saaneet kantaa huomattavan osan työnantajamaksun korvaamisesta. Kuluttajahintoihin vaikuttava arvonlisäverotus on heitellyt edestakaisin. Ensi ruuan arvonlisäveroa laskettiin syksyllä 2009, kunnes kesällä 2010 kaikkia arvonlisäverokantoja nostettiin paitsi ravintolaruuan veroa. Se laskettiin ruuan arvonlisäveron tasolla. Valtion keventäessä veroja kunnat ovat joutuneet niitä kiristämään. Vaalikauden alusta kuntien keskimääräinen veroprosentti on noussut lähes puolella prosenttiyksiköllä, 18,98 prosenttiin vuonna 2010.

Työttömyysturvaa aktivoivaksi Hallitus vastasi työllisyyden heikkenemiseen hiljaa ja hitaasti. Työvoimapolitiikan määrärahoja jopa leikattiin talouskriisin pahimpana vuonna 2009.

Hallituksen virhearvion täydellisyyttä kuvaa hallituskauden alussa työvoimaminierinä toimineen Tarja Cronbergin (vihr.) lausunto vuonna 2008 budjettiesityksen julkistamistilaisuudessa. Hän iloitsi määrärahojensa vuodelle 2009 osuvissa leikkauksista, koska katsoi sen kertovan työllisyyden myönteisestä kehityksestä. Hallitus joutui perumaan työttömyysrahojen leikkaukset vähä vähältä lisäbudjeteissaan. Työttömyysturvaa kehitettiin aktivoivaan suuntaan vuoden 2010 alussa. Muutokset perustuivat työmarkkinajärjestöjen tammikuussa 2009 neuvottelemaan sosiaalitupoon.

Eläkeiästä työelämän laatuun Hallitus rikkoi pitkän eläkeuudistusten valmisteluperinteen ilmoittamalla yksipuolisesti nostavansa vanhuuseläkkeen alaikärajan 65 vuoteen. Seurauksena oli eläkesota, jossa hallitus joutui perääntymään. Eläkkeen ikärajasta keskustelu laajeni uusille urille. Ryhdyttiin puhumaan työllisyydestä ja työelämän laadusta keinoina nostaa eläköitymisikää. Eläkekeskustelun jatkoksi syntyi hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken laadittu Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma. Sen 90 yhteisesti hyväksytyn asiakohdan jalostaminen politiikkatoimenpiteiksi jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Harmaan talouden osalta kasvuohjelman emmeitä näkyy hieman jo kuluvan vuoden budjetissa. Hallitus korjasi esitystään eduskuntakäsittelyn yhteydessä lisäämällä resursseja talousrikollisuuden torjuntaan.

Elinaikakerroin vahvistettu vuodelle 2011 Sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti tänään 24. marraskuuta elinaikakertoimen vuodelle 2011. Elinaikakerroin on 0,98689.

Elinaikakertoimen tarkoituksena on sopeuttaa alkavien työeläkkeiden tasoa ja eläkemenoa sen mukaan, miten odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä muuttuu. Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkkeitä. Nyt vahvistettu elinaikakerroin pienentää vuonna 1949 syntyneiden vuonna 2011 tai sen jälkeen alkavia työeläkelain mukaisia vanhuuseläkkeitä 1,311 prosenttia. Elinaikakerroin pienentää myös vuonna 2011 myönnettäviä työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä lukuun ottamatta niihin sisältyvää tulevan ajan eläkkeen osuutta, johon elinaikakerrointa ei sovelleta. Lisäksi elinaikakerroin vaikuttaa ensi vuonna myönnettäviin työeläkelakien mukaisiin perhe-eläkkeisiin ja luopumistukiin. Elinaikakerrointa sovellettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Tavoitteena on, että työntekijät korvaisivat elinaikakertoimen eläkettä pienentävää vaikutusta olemalla työelämässä nykyistä pidempään.

Eivät Hämeenlinnan 1920-luvun komeaviiksiset vartijat saati vielä heidän poikansakaan - jos alalle isiänsä seurasivat - tienneet mitään "elinaikakertoimesta". Pojanpojat sentään saattoivat opppia tuon kirouksen tietämään ennen sen alle joutumistaan.

Lisätietoja Hallitussihteeri Maritta Hirvi, puh. 09 160 74338, etunimi.sukunimi@stm.fi

Nokka Vankeinhoitoveteraanien kokouspaikkana

Ennen vuosikokousta suurhiihtäjä ja kansanedustaja Juha Mieto puhui vakuuttavaan tapaansa omasta arvomaailmastaan, elämänsä kivijaloista. Erityisesti Mieto painotti riittävän yöunen ja levon merkitystä työssä jaksamiseen ja elämän tasapainon löytämiseen. Miedolle luovutettiin VHV:n viiri ja Sörkän sulattamo-historiikki.

Vankeinhoitoveteraanien vuosikokous pidettiin hotelli Katajanokalla 9.2.2011. Paikalla oli 60 henkilöä. Ennen kokousrutiineja kunnioitettiin poismenneitä, palkittiin ansioituneita ja esiteltiin uudet jäsenet. Kokous soljui Raimo Valtosen ohjauksessa luontevan leppoisissa merkeissä.

1/2011

Merkkipäiviä 80 vuotta ohitti 22.2.2011 Kyösti Kettunen Hämeenlinnassa. Kyöstin ura alkoi Naarajärven varavankilassa kesävartijana 1948 ja päättyi runsaat 40 vuotta Parolan työsiirtolan päällikön tehtävissä. Väliin mahtui 1950-luvun alussa opiskelu ja sosionomiksi valmistuminen YKK:ssa sekä työskentely huoltoasiamiehen, opettajan ja apulaisjohtajan tehtävissä Konnunsuon, Pelson ja Hämeenlinnan vankiloissa. Kyösti on laajalti tunnettu tuotteliaana ja taitavana kynänkäyttäjänä sekä innokkaana kuoromiehenä. Kyöstin tunnetuimpia tuotteita satojen runojen, kronikoiden ja asiakirjoitusten ohella ovat Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin suomennos 2005 sekä vankeinhoitoperinteen haastatteluista koottu Tiilenpuremat 1993. Kyösti on ollut myös aktiivinen Vankilavirkailijan avustaja ja sukututkija. 75 vuotta tuli täyteen 11.3.2011 työsiirtolan päällikkö Teuvo Korpisella Vantaalla. Teuvon vankeinhoitoura alkoi vappuna 1959 Helsingin lääninvankilassa. Toimittuaan alussa runsaan vuoden vartijana Teuvo siirtyi siirtoloiden vt. kanslistiksi. Vuosina 1964-1965 suoritetun Vankeinhoitotutkinnon jälkeen Teuvo työskenteli Nokalla erilaisissa hallintotehtävissä. Korpinen nimitettiin 1971 Korpinen Helsingin työsiirtolan (Seutulan) päälliköksi, missä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä heinäkuuhun 1994 saakka. Teuvo toimi myös VVL:n Siirtolaosaston pitkäaikaisena sihteerinä.. Päivää myöhemmin kuin Korpisella 75 vuotta tuli täyteen ylivartija Viljo Mettomäellä Helsingissä. Viljo tuli töihin Sörkkään vapunpäivänä 1957 ja jäi eläkkeelle 37 vuotta myöhemmin 1994. Väliin mahtuivat vartijakurssi 1958 ja ylivartijakurssi 1975 sekä mittava työ- ja ay-ura. Mettomäki toimi VVL:n Sörkän osaston puheenjohtajana ja luottamusmiehenä yhteensä 14 vuotta sekä VVL:n hallituksessa 1976-1990. Paras hetki Viljon ay-uralla oli epäilemättä yli 40 perheen "Sorsanpesän" valmistuminen keväällä 1991. "Metto-Ville", joka omisti aiemmin omien puheittensa mukaan "vankeinhoitolaitoksen nopeimmat jalat", on edelleen tuttu näky Pirkkolan metsäpoluilla, nyt koiransa kanssa. Kolmas samaan 75 -vuotiaiden ryppääseen kuulunut on 21.3.2011 merkkipäivää viettänyt vanhempi vartija Pekka Naumanen Vantaalla. Outokummusta kotoisin oleva Pekka tuli Sörkän palvelukseen 1957, parisen vuotta vanhempaa veljeään Teuvoa myöhemmin. Vankilomien alkaessa syksyllä 1971 lomatoimistoon tarvittiin täsmällistä ja kokenutta vartijaa. Pekka täytti kriteerit ja lomatoimistos1/2011

Kevättalven aikana täytti tai täyttää muutama tuttu ay-veteraani merkkivuosia. Varttuneemmalla iällä merkkipaalut ohitetaan pienin menoin, useimmiten perhepiirissä. Silti muutama rivi miehistä on paikallaan.

Kyösti Kettunen (oik.), Teuvo Korpinen ja Pekka Naumanen saivat Vankeinhoitoveteraanien vuosikokouksen yhteydessä ansioistaan VHV:n viirit.

ta tulikin miehelle pitkäaikainen pesti. Naumanen oli koko ajan "uskollinen" Sörkälle ja palveltuaan laitosta 37 vuotta jäi eläkkeelle 1994. Yksi mieluisimmista harrastuksista tarkkasilmäiselle Pekalle oli ammunta. Vankeinhoitoveteraanien matkat ja luottamustehtävät ovat myös Pekalle tuttuja. Kesäisin Pekan tavoittaa useimmiten Joutsenossa sijaitsevan kauniin kesäpaikan maisemista. Toukokuun 25 päivänä 75 vuoden paalun ohittaa myös monitaitoinen apulaispäällikkö Erkki Laitila Riihimäeltä. Erkin vankeinhoitoura alkoi Karvialla 1959 ja jatkui 1960 vartijakurssin ja Karvian lakkauttamisen jälkeen Keravalla ja Pernajan työsiirtolassa. Ylivartijakurssin hakukokeissa oli 1962 uutuutena psykologinen testi, joka sujui sujuvakynäisenä ja -sanaisena tunnetulta Ekiltä mainiosti, kuten itse kurssikin. Keravan ylivartijan tehtävistä Laitila siirtyi 1985 ensin Haminan ja 1987 Suomenlinnan työsiirtolaan, mistä jäi eläkkeelle 1994. Elämän moniottelijana tunnettu puuhakas Eki toimi muun muassa sivutoimisena autokoulun opettajana yli 40 vuotta! Toinen väkevä ja mielen vireänä pitänyt harrastus Ekillä ovat olleet paikallislehtien ja Vankilavirkailijan "lentävän reportterin" tehtävät. Nykyisin aika kuluu ensisijassa isoisän vaativassa roolissa ja kahden kesäpaikan kunnossapidossa. 70 vuotta täytti 12.3.2011 asessori ja ikiliikkuja Esko Aaltonen Hämeenlinnassa. Esko on ehkä Suomen tunnetuin vankeinhoitaja, jonka monivaiheises-

ta elämästä, matkoista, harrastuksista sekä luottamustehtävistä saisi helposti kokoon kiinnostavan kirjan. Vaikka Esko ei enempiä esittelyjä kaipaakaan, todettakoon miehen matkan varrelta muutama merkkipaalu: Vartijakurssi 1964, vankeinhoitotutkinto 1966 -1967 ja vankilan johtajan tutkinto Toijalan vankiasemalla työskentelyn aikana 1970. Esko nimitettiin opettajan virkoihin 1972 Hämeen lääninvankilaan ja 1976 keskusvankilaan. Nimike muuttui 1980 -luvun puolivälin virkajärjestelyissä apulaisjohtajaksi. Helsingin keskusvankilan johtajaksi Aaltonen nimitettiin 1993 ja Hämeenlinnan keskusvankilan johtajaksi 1999. Eläkkeelle nuorekas ja urheilullinen Esko jäi 2004. Esko oli työssään enemmän maanläheinen realisti kuin pilvissä keijuva teoreetikko. Aaltonen toimi Vankeinhoidon henkilökuntaliiton puheenjohtajana 1979 -1993 sekä yhteistyökykyisenä henkilönä on ollut mukana kymmenien muiden järjestöjen - joukossa Olympiakomitea - keskeisissä tehtävissä. Vierivä kivi ei sammaloidu. 70 vuotta täytti 16.3.2011 järjestöneuvos Risto Kettunen Haminassa. Kettunen tuli Helsingin keskusvankilan palvelukseen vartijaksi helmikuussa1968 ja jäi eläkkeelle ylivartijana aprillipäivänä 1999. Työelämän etapit: vartijakurssi 1969, ylivartijakurssi 1975 ja vankeinhoitotutkinto 1977-1978. VVL:n järjestösihteeri 1975-1976. VVL:n puheenjohtaja 1979-1998 ja päätoiminen valtakunnallinen pääluottamusmies 1980-1986 ja 19891999. Vankilavirkailijan toimitussihteeri 1975-1976 ja päätoimittaja 1980-1999. Kettunen on osallistunut oikeusministeriön ja vankeinhoito-osaston asettamien työryhmien sekä SAK:n ja VTY;n hallitusten ja valtuustojen työskentelyyn vuosina 1979-1999. Vankilavirkailijain Pohjoismaisen Unionin NFUn sihteeristön jäsen 1979-1998. Järjestöneuvos 2001. Vankeinhoitoveteraanien sihteeri 2007-2010 ja puheenjohtaja alkaen 2010. Toimittanut eläkkeellä useita historiikkeja. Median suurkuluttaja ja osallistuja. Harrastukset poliittinen ja sotilaallinen kirjallisuus sekä matkailu.

VVL:n avoimet pilkkikisat Säkylän Pyhäjärvellä Juhlat oli Ilvesmajalla mahtavat... lauantaina 19.3.2011 klo 10:00 14:00 Osoite: Kraputie 150, Säkylä Sarjajako:

Nuoret alle 12 vuotiaat (ei maksua) Nuoret 12-18 vuotiaat (ei maksua) Yleinen sarja miehet/naiset (ennakkoilmoittautuminen 10 euroa, paikan päällä ilmoittautuminen 15 euroa) Naiset/miehet 50-58 vuotiaat (ennakkoilmoittautuminen10 euroa, paikan päällä ilmoittautuminen 15 euroa ) Veteraanit yli 58 vuotiaat (ennakkoilmoittautuminen 5 euroa, paikan päällä ilmoittautuminen 10 euroa ) Tilinumero Osuuspankki FI7154767140010116 (viestit kenttään vankila/nimi/sarja).Ennakkomaksuja ei palauteta. Suositellaan, että ammattiosastot maksavat. Tarvittaessa lisätietoja antaa Jouni Perttula p. 050 402 4996 tai sähköpostitse jouni.perttula@om.fi Pyhärannan lomakodilla remontti on vielä hieman kesken, mutta kannattaa olla yhteydessä lähellä olevaan Lomasäkylän lomakylään mikäli on majoitustarvetta (Lomasäkylä p. 050 324 3718).

Puffetti tarjoaa keittoa, makkaraa, kahvia, leipää, pullaa. TERVETULOA!

tv VVL:n Köyliön osasto

Näin vältät suksivarkaudet Laskettelusukset ovat helppo saalis varkaille täysissä hiihtokeskuksissa. Suksivarkauden todennäköisyyttä voi pienentää helposti lukituksilla ja kekseliäisyydellä. Joka talvi laskettelukeskuksista lähtee suksia varkaiden mukaan. Tyypillisesti sukset varastetaan rinneravintoloiden ja kahviloiden edestä sekä lomamökkien pihoista, jonka lisäksi myös lukitsemattomat suksiboksit ovat riskialttiita säilytyspaikkoja. - Parkkipaikalla yksinään seisovat autot ja lukitsemattomat suksiboksit ovat turhan helppo kohde varkaalle. Jos suksia ei ole mahdollista säilyttää loman aikana muualla, pitää suksiboksi lukita, korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa Ifistä kertoo. Yksinkertaisilla vinkeillä voit vähentää suksivarkauden todennäköisyyttä.

Suksilukko käyttöön kahville mentäessä Pienennä varkausriskiä suksilukolla, joita saa urheiluvälinekaupoista ja usein myös rinnemyymälöistä. Sukset tulee kiinnittää lukolla suksitelineeseen eikä vain toisiinsa, jotta lukituksesta olisi hyötyä.

Eriparisukset Yksi keino suojata sukset on suksien hajauttaminen rinneravintolan ulkopuolelle. Vaihda toinen suksi kaverin kanssa ja vie eri paria olevat sukset riittävän etäälle toisistaan. Tällöin varas joutuu käyttämään aikaa oikean parin etsimiseen ja jättää ehkä rauhaan yksinäiset sukset.

Yöksi varastoon Yön ajaksi suksia ei kannata jättää mökin seinustalle, vaan ne on otettava sisälle tai laitettava lukittuun varastoon.

Suksiboksi ei ole hiihtovälineiden säilytyspaikka Jos mahdollista, nosta sukset auton kuljetusboksista pois, kun saavut lomapaikkaan. Parkkipaikalla seisovat autot ja lukitsemattomat suksiboksit ovat helppo kohde varkaalle. Jos suksia ei ole mahdollista säilyttää loman aikana muualla, lukitse suksiboksi. Suksiboksia ei ole tarkoitettu suksien vakituiseksi säilytyspaikaksi turvallisuussyistä, joten säilytä suksia kotioloissa varastossa. Malli ja sarjanumero ylös Jos varas kaikesta huolimatta vie suksesi, ota yhteys vakuutusyhtiöön. Esimerkiksi Ifin kotivakuutus pitää automaattisesti sisällään matkatavarat, joten jo perustasoinen kotivakuutus korvaa suksivarkauden matkalla. Jo suksia ostaessa kannattaa kirjata ylös suksien tarkka merkki ja malli, niin saat varmasti oikeanlaisen korvauksen menetetyistä suksista. Lisätiedot:

Korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa, If, p. 010 514 1184, mikko.vaitomaa@if.fi Tiedottaja Mari Hätinen, If, p. 010 514 0067, mari.hatinen@if.fi

1/2010

Raimo Leiviskä Kev Jari Multasuo Pev Jarmo Hankaniemi Kyv Ari Jäppinen Kev Timo Tiiro Ouv Jarmo Virta Häv Risto Mannermaa Pev Jari Tuomela Kev Leo Lapinkangas Ouv Juha Kelander Kyv Kai Korhonen Vanv Jukka Markus Ouv Markku Viitala Pev

23.04.2011 23.04.2011 05.05.2011 05.05.2011 05.05.2011 17.05.2011 29.05.2011 29.05.2011 01.06.2011 05.06.2011 05.06.2011 10.06.2011 16.06.2011

Pekka Palomäki SAV/Huittinen Martti Miettinen Kev Pertti Pöyry Miv Leena Toivanen Tuv Ulla Ingves Vanv

23.04.2011 26.04.2011 14.05.2011 18.05.2011 15.06.2011

SAL:n kuntoremontit haussa

SAL ry on jälleen jakanut liitoille niiden kiintiöiden mukaiset osuudet tämän vuoden kuntoremonttituiksi. Vankilavirkailijain Liitto saa jyvityksessä entisen määrän. Henkilökohtaisia kuntoremontteja varten on haettavissa neljä tukea. Tuen saaneella on oikeus hakea ja saada työnantajalta palkallista virkavapautta kuntoremontin ajaksi. Perhekuntoremonttiin vastaavaa virkavapautta ei ole mahdollista saada, joten vapaat sitä varten on järjestettävä muiden edellytysten mukaisesti. Hakemuskaavakkeita kuntoremontteja varten on saatavissa SAL ry:n nettisivuilta tai Vankilavirkailijain Liiton toimistosta . Ne on toimitettava liiton toimistoon huhtikuun 2011 loppuun mennessä. Kuntoremontit järjestellään yhteistyössä

Suruviesti Matti Hietala 4.9.1941 - 1.3.2011 Maaliskuun ensimmäisen päivän illansuussa vankeinhoitoveteraanien keskuuteen kiiri yllättävä suruviesti. Työsiirtolan apulaispäällikkö ja VHV:n jäsen Matti Hietala oli menehtynyt sairauskohtaukseen ambulanssissa matkalla Porvoosta Meilahden sairaalaan. Järkytys Hietalan poismenosta oli suuri, koska Matti nähtiin varsin hyväkuntoisena VHV:n vuosikokouksessa hotelli Katajanokalla helmikuun alkupuolella. Matin kunto oli silminnähden kohentunut muutaman vuoden takaisten sairauksien aiheuttamista takaiskuista eikä kukaan voinut aavistaa lopun olevan lähellä. Matti Hietala syntyi Jalasjärvellä jatkosodan alkuvaiheessa syyskuun 4. päivänä 1941. Miehen vankeinhoitoura Helsingin lääninvankilassa alkoi syyskuussa 1966. Käytyään vartijakurssin Kakolassa Hietala palveli päälaitoksella monissa eri tehtävissä mm. Nokan vaativassa vastaanotossa. Suurimman osan työurastaan Matti palveli "Nokan" alaisissa työsiirto1/2010

loissa, joista viimeisimpinä Seutulassa ja Suomenlinnassa. Eläkkeelle Hietala siirtyi lokakuun alussa 1999. Matti Hietala tunnettiin avoimena, rehtinä ja suoraselkäisenä työtoverina, johon voi luottaa kaikissa tilanteissa. Vankeinhoitoveteraanit kunnioittavat aktiivisen jäsenensä elämäntyötä ja hänestä jäänyttä valoisaa muistoa.

Suruviesti: Arvo Takala 26.6.1941 - 5.2.2011

Helsingin keskusvankilan entinen vartija ja Vankeinhoitoveteraanien jäsen Arvo Takala kuoli 5.2.2011 kotonaan Hyvinkäällä sairauskohtaukseen 69-vuotiaana. Takala oli Pohjanmaan poikia, syntynyt Kurikassa jatkosodan toisena päivänä 26.6.1941. Arska lähti lähti kotoaan leveämmän leivän perään jo 15-vuotiaana. Pohjanmaalaista perua oli myös miehen menestyksellinen painiura. Takala paini 90 kilon sarjassa ja kuului lajissaan kansalliseen kärkeen 1970 -luvun alkuvuosina Armeijan jälkeen, keväällä 1963 Takalalle aukeni virkaura Helsingin keskusvankilassa, missä hän palveli eristysosaston vartijan tehtävissä lähes 19 vuotta kevääseen1982 saakka. Vuoden mittainen palvelu YK:n rauhanturvatehtävissä Kyproksella 1967-1968 avarsi miehen maailmankuvaa ja kohensi kielitaitoa. Henkilökunnan edustajana vankilan johtokunnassa Takala toimi 1976-1979. Vapaa-aikanaan Arska työskenteli laivapoliisina Saksan linjalla sekä yksityisetsivänä. Siirryttyään pois vankeinhoitoalalta 1982, Takala toimi maansiirtokoneiden kuljettajana vuoteen 2003 saakka. Vankeinhoitoveteraanien toimintaan Takala otti osaa tiiviisti, joskin horjuva terveys rajoitti osallistumista viime vuosina. Takala oli urheilun lisäksi kiinnostunut historiasta ja luki mielellään paljon. Risto Kettunen

Risto Kettunen

VAI

A KUU T N IF IN V

A UK S I S T

A ONUST SAAT B

VAKUUTTAVIA JÄSENETUJA. JA KESKITTÄMÄLLÄ SÄÄSTÄT VIELÄ ENEMMÄN. Tiesithän, että Vankilavirkailijain Liiton jäsenenä sinulla on vakuutuksia Ifissä. Sen ansiosta olet oikeutettu moniin etuihin lisävakuutuksia hankkiessasi. Kannattaa hyödyntää kaikki edut, säästät selvää rahaa. Saat esimerkiksi Ryhmäsampo Primus -henki- ja tapaturmavakuutuksen koko perheellesi markkinoiden edullisimpaan

if.ﬁ/vankilavirkailijat 010 19 19 19

hintaan. Keskittämällä kaikki vakuutuksesi Ifiin saat myös reilun lisäalennuksen vakuutusmaksuistasi. Tutustu jäsenmaksuusi sisältyviin vakuutuksiin ja muihin jäsenetuihisi osoitteessa if.fi/vankilavirkailijat. Ja vahingon sattuessa saat aina korvauspalvelua, joka sujuu niin kuin pitääkin.