Vankilavirkailijat 4 / 2010

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Joulukuu nro 4

G

2010

Nro 4/2010 Joensuu oli tällä kertaa voimankäyttökouluttajien koulutuskaupunki. Edellisen kerranhan niskan vääntöä nähtiin Kuopiossa vuosi sitten (Kuva) Joensuun eri turvallisuusalojen yhteiskoulutustyöstä sivuilla 16-17.

Liiton edustajisto piti valintakokouksensa Kuopiossa joulukuun alussa. JHL:n Mikko Siljander ihmettelee yhdessä Seppo Vainikaisen kanssa Savon Sanomien tilaisuudelle antamaa julkisuutta. Lisää kokouksesta sivuilla 4-13.

Norjan veljesliitto NFF piti oman liittokokouksensa henkilövalintoineen marraskuussa. Poimintoja sivuilla 18-19.

Luvattua jatkoa Pohjoismaisen Vankilavirkailijain Unionin syysseminaarista Kööpenhaminassa sivuilla 20-25.

Valtion tuottavuusohjelma ja yksityistäminen lisäävät vankeinhoidon ja yhteiskunnan turvattomuutta Valtion tuottavuusohjelma edellyttää Rikosseuraamuslaitokselta 80 henkilötyövuoden säästöjä vuonna 2011. Saman vuoden aikana on kuitenkin tarkoitus ottaa käyttöön valvontarangaistus. Lisäksi pyritään tehostamaan valvotussa koevapaudessa olevien, osin hyvin heikosti valvottujen, vankien valvontaa ja tukea. Näiden ohella resursseja vaaditaan sähköiseen valvontaan sekä vapauttamisyksiköiden perustamiseen. Näitä resursseja voidaan ottaa vain muiden vankiloiden henkilöstöä vähentämällä tai hankkimalla palveluja yhä enemmän yksityiseltä palveluntuottajalta. Jälkimmäisellä toimenpiteellä ei kuitenkaan, tehtyjen selvitysten mukaan, ole saatavissa säästöjä, vaan yksityistäminen edellyttää useimmissa tapauksissa lisärahoitusta.

Resurssien vähentyessä ja tehtäväkirjon edelleen laajentuessa on tulevan kehityksen uhkana Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuusviranomaisluonteen heikkeneminen. Sinänsä ymmärrettävä tavoite siirtää lisää vankeja avoseuraamuksiin johtaa siihen, että vapaudessa suoritettaviin seuraamusmuotoihin sijoittuu yhä moniongelmaisempia vankeja. Pelkkä sähköinen valvonta ei tuota sellaista turvallisuustasoa, mitä Rikosseuraamuslaitokselta voidaan edellyttää.

Tällä hetkellä on myös valmisteltavana laki koskien vanginkuljetuksen yksityistämistä. Tehdyt selvitykset kuitenkin osoittavat, että vanginkuljetuksen yksityistämisellä ei päästä kustannussäästöihin, vaan kustannukset päinvastoin nousisivat. Lisäksi menetettäisiin kuljetusten turvallisuusosaaminen sekä virkamiesaseman tuottamat toimivaltuudet, jotka Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehillä nyt ovat. VVL ei hyväksy tällaista itsetarkoituksellista toiminnan yksityistämistä.

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y. vaatii, että uusia toimintamuotoja ei käynnistetä ja toteuteta työturvallisuuden kustannuksella tai olemassa olevien yksiköiden resursseja vähentämällä. Rikosseuraamuslaitoksen johdon tehtävä vastuullisena työnantajana on tuoda esiin huoli siitä, miten uudet tehtävät voidaan hoitaa henkilöstön ja yhteiskunnan kannalta turvallisesti. Mikäli resurssit eivät riitä kaiken toteuttamiseen edellä mainitulla tavalla, on Rikosseuraamuslaitoksen johdon uskallettava vaikuttaa myös virastolle asetettuihin tulostavoitteisiin.

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.

Edustajiston kokouksen kannanotto Kuopion Rauhalahdessa 1-2.12.2010 Kansikuva: Talvesta on ennustettu kylmintä sitten tuhanteen vuoteen. Hypätään siis lämpimiin hynttyisiin ja ruunalle lämmin loimi niskaan! (Kuva: Pekka Vimpari)

2

4/2010

Helsinki 9.12.2010

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu.

Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh.

09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj.

Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: ST1 huoltoasema

VVL:n Kuopion edustajiston valintakokouksen linjaukset VVL:n Kuopion edustajiston valintakokouksessa valittu puheenjohtaja (kiitos vielä luottamuksesta), hallitus ja edustajisto aloittavat monella tavalla mielenkiintoisen nelivuotiskauden.

VVL:n suurin toiminnallinen lähiajan muutos liittyy järjestösihteeri Ahti Granatin eläköitymiseen vuoden 2011 loppupuolella. Järjestösihteerin työ on keskittynyt Vankilavirkailija-lehden toimittamiseen, taittamiseen ja päätoimittajuuteen. Tämä onkin hoitunut ansiokkaasti. Sähköisen tiedonvälityksen nopea ja yhä edelleen jatkuva muutos sekä valtion tuottavuusohjelmasta johtuva liiton jäsenmäärän aleneminen on kuitenkin asettanut puntariin lehden ja palkatun työntekijän tulevaisuuden. Kokouksen linjauksen mukaan lehdestä luovutaan. Myöskään toimintasuunnitelmassa tai budjetissa ei ole huomioitu uuden työntekijän palkkaamista.

Vuosi 2011 on viimeinen, jolloin VVL ”nauttii” jäsenmaksuvapautusta JHL:n jäsenmaksusta. Tämä siirtymäkausi on perustunut eräänlaiseen laskennalliseen VVL:n osuuteen aiemman kattojärjestön, VTY:n omaisuudesta. Vuoden 2011 aikana neuvotellaan siis JHL:n kanssa mallista, millä yhteistyötä tulevina vuosina jatketaan sekä samalla liiton jäsenmaksuvelvoitteen taso. VVL:n lähtökohta neuvotteluihin on varmasti liiton itsenäisyyden säilyminen. Sama neuvottelutilanne on edessään Tulliliitolla ja Merivartioliitolla.

JHL on viiden toimintavuotensa aikana osoittanut olevansa vetovoimainen keskusjärjestö. Aliupseeriliitto siirtyi STTK:n yhteisöjäseneksi Pardiasta JHL:oon reilut pari vuotta sitten. Aliupseeriliitto lienee ainoa valtion ammattiliitto, joka tällä hetkellä kasvattaa jäsenmääräänsä tuntuvasti johtuen puolustusvoimien henkilöstön rakennemuutoksesta. Rautatieläisten liitto puolestaan lopettaa omalla päätöksellään historiallisen ammattiliittonsa ja jäsenet siirtyvät suoraan JHL:n jäseniksi ns. yhteisjärjestö -mallilla. JHL:n sisään muodostuu näin Raidealan ammattilaisten yhteisjärjestö. Myös Merija Rajavartioliitto ovat alustavasti sopineet fuusiostaan ja siitä, että heidän keskusjärjestönsä on JHL. Lisäksi Tulli- ja Tullivirkamiesliitto valmistelevat fuusiota. Järjestökenttä elää koko ajan hakien suurempia kokonaisuuksia. Taustalla on toisaalta kustannustehokkuus sekä toisaalta edunvalvonnan tehostaminen tilanteessa, jossa työnantajaosapuoli on myös keskittynyt aiempaa enemmän vaatien näin vahvempaa sekä vaikuttavampaa vastavoimaa.

Vakhen puheenjohtaja Ari Lyytikäinen viittasi edellisessä Vankeinhoito-lehdessä yhteistyöhön alan lehden suhteen. Ajatus ei sinänsä ole uusi, mutta Arin perusteet juonsivat tavallaan juurensa samasta muutoksesta, mikä ajaa liittoja yhteen muilla sektoreilla.

Vakhe puolestaan saa piakkoin virallisesti Rikosseuraamuslaitokseen toisen päätoimisen pääluottamusmiehen. Tehtävään on valittu jo keväällä Seppo Suojoki ja aseman virallistaminen on muutamasta Vakhen sisäisestä päätöksestä ja luottamusmiessopimuksen allekirjoittamisesta kiinni. Tämä on Rikosseuraamuslaitoksen edunvalvonnan kannalta ehdottomasti hyvä asia.

Samalla se tuo uudenlaista tasa-arvoa VVL:n ja Vakhen suhteisiin. Voi kysyä, avaisiko se mahdollisuuden lähteä tasa-arvoisina neuvottelemaan myös Rikosseuraamusalalla yhteisestä ammattiliitosta? Samat perusteet, jotka lähialoilla ajavat liittoja yhdentymään, koskettavat vastaavalla tavalla myös Rikosseuraamusalaa. Viime vuosina VVL:n ja Vakhen kannanotot ovat varsinkin henkilöstöä koskevissa suurimmissa haasteissa olleet täysin yhteneväiset.

Asiasta varmasti kannattaa keskustella kiihkottomasti ja seurata samalla ympärillä tapahtuvaa kehitystä.

Jari Tuomela

Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2010

4/2010

3

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n edustajisto koolla Kuopion Rauhalahdessa 1.-2.12.2010:

* Jari Tuomela jatkaa puheenjohtajana * liiton hallitukseen viisi uutta jäsentä * jäsenlehden paperiversio loppuu * järjestösihteeri eläkkeelle ensi vuonna Tuossa otsikossa hyvin tiivistettynä keskeisiä liiton edustajiston päätöksiä joulukuun 1. päivänä pidetystä kokouksesta. Paikalla oli kaikkiaan 29 äänivaltaista liiton osastojen edustajaa, liiton hallitus, työntekijät sekä joukko kutsuvieraita. Kutsuvieraiden alustuksista koostuikin melkoinen luentotilaisuus kokouksen avajaisiksi.

Toisena päivänä, joka varsinaisesti oli pyhitetty teemaluennoille, kuultiin myös vierailevia alustajia ay-liikkeestä, poliisista ja yliopistosta.

Seuraavassa artikkelikokoelmassa käydään läpi avajaispuheet, kokouksen päätökset ja luentopäivän teemat. Henkilöiden kuvakulmat saattavat paikoin olla yksitoikkoisia - mutta niinhän ne kokoussaleista otettuina tahtovat aina olla. (AG)

Jari Tuomelan avaus hetken hiljaisuudella VVL:n puheenjohtaja Jari Tuomela avasi kokouksen kutsuvierasosion. Mukana oli tuore suruviesti liiton kunniajäsenestä, Pentti Hämäläisestä, josta tarkemmin toisaalla tässä lehdessä.

Avajaisten aluksi muistettiin hiljaisella hetkellä myös muita rivistä poistuneita.

Jari Tuomela muistutti heti aluksi mieleen Turun kokouksen tunnelmia neljä vuotta sitten, jolloin ennusteet valtion tuottavuusohjelman seurauksista näyttivät nyt käyneen ikävällä tavalla toteen.

Vankilavirkailijain Liitto ei tässä asiassa ole ollut tietenkään yksin. Henkilötyövuosisäästöt ovat koetelleet kaltoin muitakin valtion budjettirahoitteisia turva-aloja, kuten poliisia, tullia, rajavalvontaa sekä puolustusvoimia.

Vankeinhoidossa neljän vuoden takainen ennustus kulminoitui Konnunsuon vankilan lakkauttamiseen ja Pelson vankilan toiminnan merkittävään supistamiseen. Muita vaihtoehtoja, ainakaan hyviä sellaisia, ei enää tuon prosessin loppuvaiheessa näyttänyt olevan käytössä.

Ainoa lohdutus lienee, että tehtyjen leikkauspäätösten lykkääminen myöhempiin aikoihin olisi saattanut johtaa säilytettävien työpaikkojen kannalta vieläkin huonompaan tulokseen?

Edellä kuvatut linjaukset ovat puheenjohtajan mukaan johtaneet pysyvämpäänkin epävarmuuteen hallinnonalalla. Huhut esimerkiksi Köyliön lakkauttamisesta ovat velloneet jo jonkin aikaa ja virkojen täyttökielto vain lisää niitä. Jari Tuomela syyttikin suoraan keskushallinnon 4

Jari Tuomelan avajaispuheen painotuksia kuunneltiin hallinnossa vavavina.

huonoa johtamistapaa tämän epävarmuuden ilmapiirin luomisessa.

Yksityistäminen ja ulkoistaminen Vankeinhoidon uhaksi ovat nousseet tuottavuussäästöjen myötä myös erilaisten tukitoimintojen yksityistäminen ja ulkoistaminen. Jari Tuomela kuvasi niitä varsin kuvaavilla termeillä, kuten “louhinta” ja “nakerrus”. Toiminnan ja tehokkuuden parantaminen ovat olleet hallinnon iskusanoja, joilla tätä illuusiota on

pyritty pitämään yllä. Reaalimaailmassa tehdyt selvitykset eivät ole osoittaneet yhtään perustetta sille, että vankeinhoidon ko. tukitoiminnot olisivat halvempia tai toiminnan kannalta edes tehokkaampia ulkoistettuina tai yksityistettyinä.

Viimeisin esimerkki koskee vankikuljetuksia, joiden yksityistämisperusteet ja laskelmat ovat osoittautuneet varsin kummallisesti laadituiksi. Lakiluonnoksen perusteosaa oli käsitelty äskettäin liiton hallituksessa ja siellä sitä arvosteltiin paitsi suoraan virheelliseksi, myös siten 3/2010

tarkoitushakuiseksi. Asiaa tuntemattomimmille luvut kelvannevat, mutta lopputulos vanginkuljetusten yksityistämisestä olisi nykytilanteeseen verraten valtiolle huomattavan kallis. - Mieleen tuleekin aivan “väenväkisin” ulkoistaminen, ironisoi Jari Tuomela.

Uudet avoseuraamukset Uusia seuraamusmuotoja aiotaan lisätä ja tuomioiden täytäntöönpanon painopistettä edelleen siirtää suljetuista avoimempiin seuraamusmuotoihin. Suljetut laitokset ovat kuitenkin edelleen täysiä ja avolaitoksissa vastaavasti on tyhjiä vankipaikkoja. Jari Tuomelan käsityksen mukaan vastuullinen vankien sijoittelu kenttätasolla estää sentään hallinnon ylätason ideaalin täydellistä toteutumista.

Koska vankien sijoitteluehdot eivät yksinkertaisesti täyty, riskiä vääristä sijoituksista ja niiden seurauksista avo-olosuhteissa ei ehdoin tahdoin haluta myöskään ottaa. Itse ideologista perustetta, eli vankien siviiliin valmentamista asteettain avoimemmissa olosuhteissa, ei liittokaan ole koskaan vastustanut.

Vastaan tulee kuitenkin lopulta resurssien rajallisuus avoseuraamusten valvonnassa. Kenen syy sitten onkaan, jos ja kun epäonnistutaan? Ajan mittaan tällaisesta painopisteen vastuuttomasta siirtämisestä tulee myös koko vankeinhoidon uskottavuusongelma. Asian julkisuus

sopeutumattomien ja sopimattomien sijoittelujen myötä ei ole varmasti hyväksi alan imagolle.

Jari Tuomelan mielestä uutena toiminta-ajatuksena tukiryhmien tai -partioiden perustaminen vankeinhoidon ja kriminaalihuollon rajapintaan on sinänsä hyvä ajatus. Avoimina ovat sen sijaan em. uusien valvontaryhmien koulutus, tehtäväjako sekä palkkaus.

Koulutuksesta uusia tuulia Alan peruskoulutus on ollut useiden työryhmien pohdittavana 2000-luvulla ja usein lakkautusuhan allakin. Nyt koulutus saanee toimintarauhaa ja sitä aiotaan myös pidentää lähinnä työssäoppimisen osuutta lisäämällä. Uusi liiton hallitus saa joka tapauksessa tästä sektorista pohdittavaa heti alkukaudelleen. Jari Tuomela arvioi, että eräs kestoaihe, eli vanginvartija -nimikkeen mahdollinen muutos, aiotaan lanseerata jälleen esiin. Onko nimike sitten itseisarvo?, heitti Jari Tuomela retoristisesti kuin tulevaa ennakoiden.

Hän halusi kuitenkin asiasta koko hallinnon avointa keskustelua eikä mitään keppilinjaa, kuten ylivartija-vankeinhoitoesimies-rikosseuraamusesimies -nimikkeen kohdalla oli ollut havaittavissa.

Oma organisaatio Jari Tuomela totesi JHL:lla olleen hyvää vetovoimaa muihin ay-järjestöihin

päin. Aliupseeriliitto oli liittynyt jo aiemmin yhteisöjäseneksi ja nyt vireillä oli Rautatieläisten liiton fuusio. Täten JHL kasvaa jäsenmäärältään SAK:n suurimmaksi ammattiliitoksi.Tulli ja Raja käyvät parhaillaan yhdentymisneuvotteluja JHL:n liepeillä.

Jari Tuomela totesi edustajistolle, että Vankilavirkailijain Liiton talous on erittäin hyvässä kunnossa. Virkistyskohteet, joita on äskettäin hankittu, ovat jäsenten ahkerassa käytössä ja kattavat kulunsa mainiosti. Vaikka virkistystoiminta kohteineen ei olekaan liiton pääedunvalvontaa, ovat hankinnat jäsenistölle olleet merkittäviä jäsenpalvelujen kannalta.

Jari Tuomela viittasi myös liiton toiminnan erääseen taitekohtaan, joka lähestyy ensi vuoden loppupuolella. Tällöin nykyinen järjestösihteeri Ahti Granat jää sovitulle eläkkeelleen. Se merkitsee samalla liiton jäsenlehden, Vankilavirkailijan, julkaisemisen loppumista. Kyseinen muutos on suurin yksittäinen menoerä, johon liitto voi omalla päätöksenteollaan vaikuttaa. Jari Tuomela arveli kyseisen muutoksen puhuttavan myös edustajiston kokousta myöhemmin.

Avauspuheenvuoronsa lopuksi liiton puheenjohtaja jakoi kiitoksensa luottamusmiehille ja liiton hallitukselle hyvästä yhteistyöstä sekä saamastaan tuesta.

(AG)

Arto Kujala: samat teemat eri näkökulmat Organisaatiouudistuksia oikeusministeriön hallinnonalalla on tapahtunut muuallakin: koko oikeuslaitos on ollut uuden järjestyksen kourissa mm. käräjäoikeuksien supistamisen myötä. Samaa kylmää myllyä ovat saaneet maistaa myös ulosotto ja syyttäjälaitos. Arto Kujalakin myönsi, että viime vuodet ovat olleet melkoista uudistusten aikaa. Henkilökunnalla joka virastossa on ollut venymisen paikka. - Positiivisuutta ei ole ymmärrettävästi löytynyt eikä sitä aina ole voinut odottaakaan.

Henkeä tuskin ehditään vetää, koska uudistukset Kujalan mukaan vain jatkuvat. Nyt ne kohdistuvat työ- ja toimintaprosesseihin, joita aiotaan hioa seuraavaksi kuntoon. “Laatikkoleikit”, joita organisaatiouudistukset usein enimmältään ovat, jäävät jatkossa vähemmälle, vakuutteli Arto Kujala.

“Osana hyvinvointipolitiikkaa” Sellaisena apulaisosastopäällikkö näki nykyiseltä asemapaikaltaan vankeinhoitopolitiikan. Sen sisällöstä löytyy niin koulutusta, työllisyyttä kuin laajempaa turvallista yhteiskuntakehitystäkin, josta syrjäytymistä pyritään estämään myös vankeinhoitopolitiikan avulla. - Koko yhteiskunta on vastuussa tästä kehityksestä, oikeusministeriöllä on vain osansa yhteistyöstä, täsmensi Arto Kujala. Yhteistyökumppaneina ovat mm. kuntien sosiaalitoimi, poliisi ja muutkin turvallisuusalat.

Marraskuun 2010 tienoilla on julkais3/2010

Apulaisosastopäällikkö Arto Kujala OM.n Kriminaalipoliittiselta osastolta on vankeinhoidon vanha tuttu vuosien takaa. Olihan hän melko tiivis työpari edellisen pääjohtajan Markku Salmisen kanssa mitä tuli mm. vankeinhoitolaitoksen budjetin valmisteluun. Arto Kujala itse totesi jatkavansa samoista teemoista kuin Jari Tuomela, mutta tuovansa niihin eri näkökulmaa.

Arto Kujala, OM ja Kpo

tu “Vankeinhoitopoliittinen tulevaisuuskatsaus” (eipä ole sattunut käsiin? Toimitus), jossa alan linjoja on vedelty eväiksi seuraavalle hallituskaudelle. Katsauksessa painopisteinä ovat rikosten eh-

käiseminen, vankeinhoidon uskottava toiminta, rikosvastuu ja uhrin asema.

Tarkoituksena painopisteiden ohella on asioiden hoidon “sujuvoittaminen”, eli rikosten tutkinnan ja oikeuskäsittelyn nopeuttaminen.

Toimittajan penkiltä asiaa pohtien tulee mieleen, että toivottavasti katsauksessa kerrotaan myös, millä resursseilla tuota sujuvoittamista aiotaan lisätä?

Valtion tarkastusvirastohan on jo ollut hyvin huolestunut tuottavuusohjelman seurauksista valtion “sujuvaan” asioiden hoitoon ja palveluihin. Toisaalta rikosten uhrien asemaan onkin jo aika puuttua, koska se ei ole juuri muita kiinnostanut kuin asianajajia ja heidän palkkiotoiveitaan.

Ei vielä liian pitkällä Arto Kujala jakaa OM:n Kpo:n näkemyksen siitä, että painotus avoimempiin täytäntöönpanoseuraamuksiin jatkossakin on valittu tie. Erityinen yhdyskuntaseuraamus -toimikunta pohtii kuuleman mukaan nyt rajoja. Tutkimustieto ei Arto Kujalan mielestä viittaa siihen, että oltaisiin vielä menty liian pitkälle, vertailupohjana vaikkapa vankiluvun yleinen kehitys 1960-luvulta lähtien. Valitut keinot eivät ole lisänneet yhteiskuntavaarallisuutta, osaksi myös valvontatekniikan kehittymisen ansiosta. Rangaistusten vaikuttavuutta ja yhteiskuntaturvallisuutta on varaa kehittää edelleen. (jatkuu seuraavalla sivulla) 5

meksi. Tämä perustuu siihen, että lopullinen tavoitevirkamäärä, 2 914, hallinnossa ei kasva ja kumppanuuksia on haettava ulkoapäin “muita tehtäviä” varten.

Toivon mukaan mahdolliset kumppanit eivät käy ajan mittaan kalliimmiksi kuin jos olisi edes yritetty omalla, niihin muihinkin tehtäviin riittävällä väellä.

(jatkoa edelliseltä sivulta) Seuraamusjärjestelmissä korostuu Arto Kujalan mukaan jatkossa avoimempi täytäntöönpano. Organisaatiouudistuksen jälkeen painottuvat täytäntöönpanon sisältökysymykset sekä vaikuttavuus.

“Työn tekemisen parantaminen”, johon Arto Kujala viittasi, kuulostaa hyvältä sloganilta, mutta lienee seuraava johtamisen koetinkivi laitoksissa. Tekniikkaa toki tarvitaan jatkossakin, kunhan sen ei luulla pyhittävän kaikkia jo menetettyjä henkilötyövuosia. Päihteettömyysvalvonta avoseuraamuksissa voi uudesta tekniikasta saada apuvälineen, mutta vain sellaisen.

Muita kehittämisen tarpeita sisältyy vapauttamisen tukitoimiin, joista turvallisuus on tietenkin ensisijaista. Valvottuun koevapauteen ja vapauttamisyksiköihin luonnollisesti panostetaan kun kerran näin on linjattu. Mutta vieläkin kiireellisempi kohde on paljusellien lopullinen poistaminen vankiloista - ettei kidutuskomitea saa jälleen nestettä myllyynsä.

Hallinnonalojen nykyisiä rajoja olisi voitava madaltaa, mikä OM:n vinkkelistä merkitsisi mm. vankien terveydenhuollon siirtämistä osaksi muuta terveydenhuoltojärjestelmää, eli hienosti sanoen “valtavirtaistamista”. Vankeinhoidolliset näkökulmat pitäisi silti säilyttää. Yleisellä terveydenhuollolla lienee tuohon valtavirtaan pyrkimiseen ja joutumiseen myös pari sanaa sanottavanaan?

Tuottavuudesta samaakin näkemystä Arto Kujalalla oli Jari Tuomelan avajaispuheen tuottavuusaspektista paljon samaa näkemystä. Silti jo usein kuultu “huoltosuhde” ja “veronmaksukyky”, joita VM on poliitikkojen suulla mantrannut, vilahti apulaisosastopäällikönkin suusta. Sitä ei käynyt Arto Kujalan kieltäminen, etteikö OM olisi ollut yksi tuottavuusohjelman “mallioppilaista”.

Toimittajan mielestä sellainen mallioppilas -mentaliteetti kertoo pikemminkin sekä oikeusministerien että rikosseuraamusalan johtavien virkamiesten heikkoudesta suhteessa moniin muihin ministeriöihin. Ehkä vielä korostuneemminkin siksi, että tuottavuus on mitattu ulos henkilöstösäästöistä laitoksista ja samalla kasvatettu johto-organisaatioita sekä niiden korkeapalkkaista eliittiä. Nyt siitä pöhötyksestä ei päästä edes kunnialla eroon.

Kovin laihalta Arto Kujalan tarjoama lohtu tuottavuussäästöjen (mahdollisesta) loppumisesta kuulosti edellistä taustaa vasten. Eikä sekään liene vankeinhoidolle mikään etu, että muilta, “ei-mallioppilasministeriöiltä” vielä niistettäisiin lisää?

Jos tuottavuusohjelma poliittisista syistä puretaan ensi vaalien jälkeen, voittajia ovatkin ne tottelemattomat oppilaat...

Ihmisten teknokraattinen vähentäminen voi luoda kuvitelman tuottavuuden 6

Psykiatrisille yksiköille vastuita lisää

Kpo:n apulaisosastopäällikkö Kujala: - Tuottavuus on työ, mitä tehdään.

kasvusta. Väkeä vähemmän, julkisia kuluja vähemmän ja lopuilla enemmän työtä samalla palkalla? Hyvin huonosti se sopii Arto Kujalan määritelmään, että tuottavuus olisi “työ mitä tehdään”.

Tuottamattomuus, johon hän viittasi vankeinhoidon vaikuttavuuden jatkon esteenä, voi olla kiinni myös siitä, että useiden kuntien talous on valtion säästötoimien ansiosta kuralla. Muutkin vapautuvien vankien turvaverkot on revitty pitämättömiksi tässä hypertuottavuuden tavoittelussa.

Yksityisvankiloiden tulon sentään Arto Kujala torppasi jo ajatuksena. Sen sijaan vankeinhoitotyön järjestämistä muutenkin kuin vain valtion palkkaamana virkatyönä hän jätti viisaasti (?) avoi-

Kpo:ssa kaavaillaan seksuaalirikollisten käsittelyyn uusia keinoja, kuten lääkehoitoa koevapauden yhteydessä. Vastuu järjestelystä on nimetty Rikosseuraamuslaitoksen Psykiatriselle yksikölle.

Toinenkin vastuualue ko. yksikölle on luvassa. Väkivaltarikollisten vapauttamisen jälkeisen käyttäytymisen riskiarviointi, ilmeisesti tapauskohtaisesti, tehtäisiin vankeinhoitopsykiatrisen asiantuntemuksen pohjalta.

Vanginkuljetuslain valmistelussa on vielä ainakin perustuslain 124 §:n korkuinen este. Onko se vain hidaste vanginkuljetustominnan yksityistämisessä, sen määrittänee lopullisesti eduskunta valiokuntia kuultuaan. Kuljetusvälineellä sinänsä ei liene tähänkään saakka ollut väliä, kuka sen omistaa. Vankeinhoitolaitoksen kalusto ainakin on ajoittain ja osittain ollut hengenvaarallista sekä henkilökunnalle että vangeille.

Syyttäjälaitos, joka on osa rikosoikeudellista prosessia, muuttuu kuten edellä jo viitattiin. Sen aiemmin noudattamat aluerajat poistuvat valtakunnallisesti, mikä luoneekin asiallista joustavuutta ja joutuisuutta. Syyttäjillä lienee kyllä kiireitä työpöydillään jo nykyisissäkin prosesseissa. Mutta ainahan sopiva organisaatiouudistus tuottavuustavoitteineen sellaiset kiireet selättää? (AG)

Edustajisto kuunteli osittain melko pitkäksi venähtäneitä avajaispuheita kiitettävän kärsivällisesti. Oman vankeinhoitohallinnon johdon virkamiesten näkemyksiä on saatu kuulla edellisen neljän vuoden kuluessa liiton tilaisuuksissa paljon kiihkeämmissä tunnelmissa ja syystäkin. Toivottavasti uusi edustajisto saa vihdoin tulevalla kaudellaan myös paremman työrauhan?

Vai käyneekö kuten jo Runeberg aikoinaan totesi: "Hän toivoi aikaa parempaa, niin sota syttyikin."

3/2010

Esa Vesterbacka: Pohjoismaisen Unionin ohjelmassa kantavia ajatuksia Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka toisti omassa puheenvuorossaan osittain samoja madonlukuja tuottavuudesta ja painopisteajattelusta kuin Arto Kujalakin. Hän piti silti ensi vuoden 80 viran henkilötyövuosisäästöä kovana vaatimuksena, jota ei ole helppo toteuttaa.

Vuosien takaisia syntejä oli Esa Vesterbackan mukaan ollut jatkuvien lisäbudjettien varassa eläminen. Sen hän jätti muistelematta, mitä selvitysmies Jukka Wuolijoki oli noiden vuosien hollitupameiningistä ollut omassa raportissaan mieltä. Useissa laitoksissa kyllä muistellaan vielä syitä, joiden vuoksi rahat olivat jo syksyyn mennessä monella vankilapaikkakunnalla loppu ja miksi budjettitarpeita ei saatu viestitettyä oikeusministeriöstä valtiovarainministeriöön saakka.

Pääjohtaja Esa Vesterbacka RSL.

Positiivisempana lähtökohtana kuin jälkiviisaus taloudenpidosta oli kuitenkin pääjohtajan viittaus Pohjoismaisen Vankilavirkailijain Unionin ja RSL:n tuoreisiin vankeinhoitopoliittisiin ohjelmiin. Näistä kahdesta paperista hän löysi sellaisia yhteisiä kantavia ajatuksia kuten oikeudenmukaisuus ja turvallisuus.

- Vastakkain voidaan edelleen asioista joutua, mutta keskustelu jatkukoon, oli Esa Vesterbackan päätösviesti liiton edustajistolle.

Jari Tuomela loivensi omalta osaltaan pääjohtajan synkkää taloussanomaa.

Hän antoi tunnustusta keskushallinnolle laitoksiin ja kriminaalihuollon toimistoihin suuntautuneista maakuntakierroksista. Myös täysiä kymppejä edustavat “Kymppipäivät” oli hyvä aloite luoda parempaa ilmapiiriä koko hallinnonalalle.

Jarkko Eloranta: JHL myös kierroksella Muutkin kuin vankeinhoidon ylin johto kiertää maakuntia, totesi JHL:n toimialajohtaja Jarkko Eloranta viitaten JHL:n johdon vastaavaan jalkautumiseen. Tästä kotomaasta Eloranta siirtyi tarkastelemaan Euroopan nykyistä talousahdinkoa ja euron asemaa. Koko palettia vaivaa mm. se, että julkisen sektorin voimakkaalla supistamisella useissa EU:n jäsenmaissa aiotaan liiankin nopeasti ja helposti paikata vaikeaa talouskehitystä.

Ikääntymistä sinänsä ei Jarkko Eloranta nostanut ongelmaksi. Sen sijaan työikäisen väestön pieneneminen. Julkisen sektorin kestävyysvaje, eli miten julkispalvelut kyetään pysyvästi rahoittamaan, on tulevaisuuden lähimpiä haasteita.

Elorannan mukaan odotettavissa on visio “tuplalaskusta”, jossa veroja kiristetään ja samalla julkista sektoria leikataan edelleen tiukalla menokurilla.

JHL ei hyväksy enää veronalennuksia ja haluaa lisätä työllisyysastetta, että verokertymää saataisiin kasvatettua myös sitä tietä. Mikäli tuplalaskun em. kiristysvaihe käännetään päälle, se merkitsee palkkakehityksen pysähtymistä ja työpaikkojen vähenemistä. EU:lta halutaan toimia epäterveen verokilpailun poistamiseksi, jollaista esiintyi esimerkiksi Irlannissa. Palkat ja työehdot kaipaavat Unionin alueella harmonisointia, mikä osaltaan kahlitsisi tätä epätervettä ilmiötä.

3/2010

Toimialapäällikkö JHL.

Jarkko

Eloranta

Sopimuskenttä hajalla, fuusioita lisää Ay-liike itsekin on jo huolestunut sopimuskentän pirstaloitumisesta pitkän tupo-kauden jälkeisinä vuosina. Epätah-

tisuus luo tilanteen, jossa koko ajan jotkut keskeisetkin alat neuvottelevat omista sopimuksistaan. Elorantakaan ei kaivannut suoraan takaisin tupoaikoihin. Paikallinen neuvotteluvalmius ei kuitenkaan ole riittävä, joten jotain entistä yhteistä tahditusta sopimuksiin olisi saatava ennen mahdollista uutta työmarkkinoiden sopimismallia.

Julkiselle puolelle on ilmestynyt uusia “kumppanuuksia”. Nämä kumppanuusmallit, eli yksityisen palvelutuotannon tunkeutuminen julkisiin palveluihin, aiheuttavat ay-liikkeelle paljon päänvaivaa siirtyvine töineen, henkilöineen, palkkoineen ja muine sopimusehtoineen.

JHL itse aikoo linjata omaakin toimintaansa, koska se kasvaa jälleen Rautatieläisten liiton mukaan tulon jälkeen. Toisaalta SAK:n sisällä toimivat turvallisuusalat muodostavat oman turvallisuusalojen foorumin. Se kerää alojen asiantuntemusta yhteen sopimustoiminnan ja edunvalvonnan tueksi. Yksityistämiskehitys turvallisuusaloilla ja sen laajentaminen julkissektorille ei ole pelkästään hyväksi.

JHL on Elorannan mukaan kielteinen tuottavuusajattelun automaattisesta sitomisesta osaksi hyvää työelämää. Silti työelämän kehittämisessä on oltava mukana.

7

Harri Pohjolainen:

Vain keskushallinto puuttuu Kuopion vankilan johtaja Harri Pohjolainen on paljon vartijana savolaesten piäkaapunnissa. Itä- ja Pohjois-Suomen vankeinhoitoalueen keskukseksi nyt kirjautunut Kuopio sisältää koko vankeinhoidon ja kriminaalihuollon toimintakirjon. Sinänsä oikein paikkakunnalle, jolla vankeinhoitoperinteet “vankikistuineen” ulottuvat satojen vuosien taakse, Pietari Brahen aikoihin. – Keskushallinto enää puuttuu, vahvisti johtaja Pohjolainen.

Hän saattoikin tituleerata kaupunkia ja sen vankila-aluetta eräänlaiseksi “rikosseuraamuslaboratorioksi” juuri edellä

mainituista syistä.

Koska Kuopion vankilasta on juuri ollut lehdessä juttua, ei enemmälti siitä tässä. Harri Pohjolainen ilmaisi joka tapauksessa tyytyväisyytensä siihen, että välillä pinnan ollessa kireänä muutosmyllerryksissä, on hyvän ja työssään viihtyvän henkilökunnan kanssa jaksanut. – Yhteistyö on voimaa, yhdessä ollaan enemmän, sama vene ja samat karikot, kuvaili johtaja Harri Pohjolainen.

Heikki Helve:

Satatuhatta kuopiolaista kehitysagendalla Kuopion kaupungin kehittämispäällikkö Heikki Helve toi kaupungin terveiset edustajistolle. Edustajisto sai kuulla, että hänen appensa kautta Helven suvussa on myös sukevalaista vankeinhoitoperinnettä.

Kuopion kaupunkistrategiaa on uudistettu. Asuntomessut olivat menestys n.

160 000 kävijöineen. Tähtäimessä on kasvattaa kaupunkia siten, että nykyinen 96 000 asukasta olisi jatkossa satatuhatta ja ylikin. Heikki Helve kertoi, että kaupungin omassa hallinnossakin on tästä aktiivisuudesta esimerkkiä jo aivan naapurityöhuoneesta.

Kuopion etu on monipuolinen työpaikkarakenne. Työpaikkoja on nyt n.

45 000. Suomen suurin IKEA on luvassa lisäämään tuota lukua ja kaupunkikunnan väestön nettokasvukin on ollut n. viidensadan luokkaa.

“Kuopion kampus” Savilahdessa pyrkii jatkossa laajentumaan n. 30 000 asukkaan tiedekeskukseksi. Toiveena on kehittää myös yliopiston ja rikosseuraamusalan yhteistyötä. Suomessahan tuollainen yhteistyö ottaa vasta ensimmäisiä askeleitaan verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Kaupunki aikoo muutenkin olla aktiivinen toimija myös vankilan kanssa.

Seppo Suojoki:

Palkkaus motivaatiotekijä Vakhen kokoaikaiseksi pääluottamusmieheksi valittu Seppo Suojoki toi terveiset - vanhaa työväenluokan kohteliaisuuskoodia siteeraten - “ay-tovereille”.

Hän painotti palkkausta motivaatiota lisäävänä tekijänä: - Mitä pienempi palkka, sen suurempi merkitys palkankorotuksella, oli Seppo Suojoen pelkistämä edunvalvonnan kultainen ohje.

Hyvänä vikana pääluottamusmiesten tehtävissä hän piti “valittamista” eli olemassa oleviin olosuhteisiin suunnattua kriittisyyttä. Sitähän Seppo Suojoki joutui itse harrastamaan paljonkin vankeinhoidon ja kriminaalihuollon yhdistyttyä melko äskettäin yhdeksi organisaatioksi.

- Vakhen ja VVL:n ay-toiminta on ainakin tiivistynyt entisestään ja samaa toivoisi näkevän lisääkin, päätti Seppo Suojoki oman tervehdyksensä.

8

Kuopion vankilan johtaja Harri Pohjolainen.

Vakhen pääluottamusmies Seppo Suojoki.

Kuopion kaupungin kehityspäällikkö Heikki Helve.

VVL:n kunniapuheenjohtaja Risto Kettunen.

3/2010

Edustajistossa tehtiin merkittäviä päätöksiä liiton tulevasta toiminnasta Taloudellinen varautuminen = viisaan varaa Liiton edustajiston 29 äänivaltaista jäsentä päätti sääntömääräisten rutiiniasioiden ohella myös liiton tulevaan toimintaan liittyvistä muutoksista. Liiton järjestösihteerin eläkkeelle jääminen 1.10.2011 merkitsee samalla liiton jäsenlehden, Vankilavirkailijan, toimittamisen päättymistä. Keskustelu toiminnan muutoksen ympäriltä jäi edustajistossa melko vähäiseksi.

Toinen asia, joka liittyy edustajiston työjärjestykseen joka neljäs vuosi, oli jälleen toimivan liiton hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten henkilövaali. Puheenjohtajasta ei tarvinnut äänestää, koska Jari Tuomelalle ei ollut esitetty vastaehdokasta. Hallituksen 11 paikkaan ehdokkaina oli kaikkiaan 16 liiton jäsentä. Näistä kuusi oli jatkopestiä haluavia ja loput osastojen esittämiä uusia jäsenehdokkaita. Äänestys kävi vilkkaana ja kaikki 29 edustajaa kirjoittivat omat suosikkinsa lapulle lippuäänestyksessä. Vaalin tuloksena viisi uutta hallituksen jäsentä ja heidän yleisvarajäsenensä aloittavat nelivuotiskautensa liiton toimistossa myöhemmin pidettävässä järjestäytymiskokouksessa.

Sääntömuutoksia ei voitu vielä hyväksyä Esityslistaan merkittyä liiton ja osastojen sääntöuudistusten tuloksia ei voitu vielä käsitellä päätösasiana. Syy oli yksinkertaisesti sääntötekstien hidas paluuliike Patentti- ja Rekisterihallituksen veran päältä. Niinpä tämä päätöspykälä poistettiin työjärjestyksestä ja tyydyttiin nyt käymään sääntömuutosprosessin tuloksia liiton puheenjohtajan esittelemänä. Vuoden kuluttua voidaan sitten tehdä jo muutospäätöksetkin.

Tiedotustoimintaan uutta ilmettä Liiton hallitus oli jo aiemmin linjannut ensi vuoden taloutta ja toimintaa muuttuvalta pohjalta. Muutoksen taustana on liiton järjestösihteerin, Ahti Granatin, virallinen eläkkeelle jäänti lokakuun 2011 alusta. Niinpä talousarviokin oli laadittu palkkakustannusten ja järjestösihteerin keskeisen työtehtävän, liiton jäsenlehden valmistuksen, lakkaamisen pohjalta.

Liiton talous on parhaillaan erittäin vakaalla pohjalla. Tulevat työttömyyskassajärjestelyt ja muut liitolle lankeavat jäsenmaksuvelvoitteet saattavat rasittaa sitä vielä toistaiseksi arvaamattomalla tavalla. Niinpä liiton toiminnan tulevassa kulminaatiovaiheessa jää uudelle hallitukselle pohdittavaksi, mitä voidaan ja halutaan saada tilalle. Liiton nettisivujen

Hallitukseen pyrkivillä oli tilaisuus esitellä itsensä ennen vaalia. Vuoroaan odottelemassa Jarmo Lindqvist Matti Kauppinen, Juha Hyvärinen ja Ilpo Nummela.

kehittäminen on yksi keino saada ajankohtaista asiaa tiedoksi vuorovaikutteisesti, kunhan siihen löydetään aikaa ja tekijöitä. Liiton hallituksen kokousten päätösten kirjaaminen jäänee jatkossa liiton

sihteerille. Hallituksen jäsenten velvoittaminen ottamaan mahdollisia oto-tehtäviä vastuulleen ja kunnollisten korvausten maksaminen esim. neuvotteluihin (jatkuu seuraavalla sivulla)

Risto Kettunen:

"Kotiseutuperusteinen edustus" Liiton kunniapuheenjohtaja Risto Kettunen vaipui muistoihinsa Kuopion rännikaduille, tarkemmin vuoteen 1944.

Hän kertoi kokeneensa juuri Kuopiossa suurimman maailmanmullistuksen koko siihenastisessa elämässään. Tällöin hän ensimmäisen kerran pääsi Karjalakoskilaivalla matkustaen rantautumaan oikean kaupungin laivarantaan.

3/2010

Kuopion rännikatuja äidin kanssa taapertaessa pienen Riston mieltä ei niinkään kiinnittänyt kotikylän Säyneisiin ja maaseutuun yleensä verraten hulppeampi ajoneuvoliikenne ja ihmisvilinä. Ihmeempää ihmettä olivat olleet nuo lukuisat talot, joiden seinissä ei ollutkaan totuttua maalaamatonta harmaata tai punamullan punaista – vaan jopa vihreää maalia!

Myös liiton historiaa ajatellen Kuopiolla oli oleva myöhemmin merkittävä rooli VVL:n kunniapuheenjohtajalle. Liittokokous 1979 Kuopiossa aloitti Risto Kettusen lähes kolmikymmenvuotisen puheenjohtajakauden. Rsto Kettunen päätti tervehdyksensä sloganiin: "Yhteistyöllä asioita hoidetaan - ja voitetaan!" (AG) 9

(jatkuu edelliseltä sivulta) sekä työryhmiin osallistuville antanee liikkumavaraa toiminnan uudelleen järjestämiseksi. Selvää on, että päätoiminen pääluottamusmies/puheenjohtaja ja liiton toimistonhoitaja ovat molemmat jo nykyisellään täystyöllistettyjä.

Puheenjohtaja jatkaa hyvällä tuella Jari Tuomelan uudelleenvalinnan taustalla oli kahdeksan ammattiosastoa, joilla kaikilla oli siihen oman jäsenistönsä antama valtuutus. Osastot olivat Sukeva, Kerava, Pelso, Jokela, Avovankilaosasto, Turku, Vilppula ja Kuopio.

Valinta oli täysin yksimielinen ja siten Jari Tuomelan jo kaksitoista vuotta sitten alkanut puheenjohtajuus sai neljä vuotta lisää jatkoa. Hän kiitti edustajistoa ja totesi tuleviin haasteisiin viitatessaan, että nykyiset näkemyserot johdon ja henkilöstön välillä eivät ainakaan yhteishenkeä alalla paranna.

Hallitus: lähes puolet vaihtui Liiton hallituksesta oli poistunut eri syistä jo kauden aikana mm. Jarmo Mäkelä Konnunsuon osastosta saatuaan työpaikan muualta kuin vankeinhoidosta. Muita pois jääviä olivat Juha Mäntylä sekä Tiina Larikka. Molemmat ovat Vaasan osastosta, jonne Tiina Larikka oli siirtynyt hallituksen edellisen kauden aikana Sörkan osastosta. Hallituksesta jäivät pois ehdolta lisäksi Arto Kivirinta Pelsolta, Heikki Koskinen Pyhäselästä sekä Reijo Karjalainen Vantaalta.

Jatkoa hallituskaudelle 2011-2014 hakivat Ilpo Nummela Jokelasta, Olli Pekka Olkkonen Avovankilaosastosta, Risto Nieminen Keravalta, Juha Hyvärinen Hämeenlinnasta, Jarmo Lindqvist Turusta sekä yleisvarajäsenen paikalta Jarmo Mäkelän tilalle siirtynyt Matti Kauppinen Sukevalta.

Uusia ehdokkaita olivat Keijo Aukeala Vaasasta, Harri Autere Mikkelistä, Antti Hakala Helsingistä, Sami Lumiovaara Kuopiosta, Osmo Mustonen Pelsolta, Juha Mäki-Tikkala Vantaalta, Tuija Paukku Pyhäselästä, Hannu Reinikka Laukaalta, Antti Santamäki Riihimäeltä sekä Ari Hietikko Kylmäkoskelta. Äänestyslippuja palautettiin 29, eli jokaiselta äänivaltaiselta edustajalta. Ääntenlaskijat Hella Hellenurm-Lemmik, Marko Nurmesniemi ja Raimo Kärkkäinen tekivät tarkkaa työtä ja ainoastaan yksi nimi yhdestä äänestyslipusta jouduttiin hylkäämään. Sillä ei ollut kuitenkaan lopputulokseen vaikutusta. Vaalin tasaisuutta kuvaa se, että pienin äänimäärä oli 10, (kolmen äänen päässä viimeisestä yleisvarajäsenyydestä) ja korkein 28. Suoraan hallitukseen pääsi alimmillaan 17 äänellä.

Edustajisto entisellä johdolla Edustajiston kokoonpanossa tapahtui muutoksia, kuten on luonnollistakin.

Naisten osuus edustajiston kokoonpanossa on hitaassa mutta varmassa kasvussa, vaikka ei vieläkään vastaa liiton jäsenkunnan sukupuolen perusteella vallitsevaa prosenttijakaumaa. (AG) 10

Liiton hallitus ja yleisvarajäsenet 2011-14: Ilpo Nummela Jov Juha Hyvärinen Häv Tuija Paukku Pyv (U) Jarmo Lindqvist Tuv Hannu Reinikka Lav (U) Olli Pekka Olkkonen Avov Sami Lumiovaara Kuv (U) Osmo Mustonen Pev (U) Matti Kauppinen Suv Risto Nieminen Kev Antti Santamäki Riv (U) Ari Hietikko Juha Mäki-Tikkala Harri Autere

Kyv (U) Vanv (U) Miv (U)

(U) = Uusi hallituksen jäsen

Liiton tilintarkastus muuttuu lain myötä Liitto siirsi tilintarkastuksensa Tilintarkastusrengas Oy:n hoidettavaksi.

Tämä johtuu siitä, että kirjanpitolaki on muuttunut ja yleishyödyllisten yhdistystenkin on mm. toimintansa koon perusteella tarkastutettava tilinsä tämän uuden lain edellyttämällä tavalla. Myös liiton varatilintarkastaja tulee em. yhtiöltä. Menettelyn muutos ei vaikuta liiton omaan talouden seurantaan, kuten jo pitkään tehtyyn, säännönmukaiseen liiton tositteiden tarkastamiseen.

Asiaa käsiteltiin hallituksen kokouksessa ennen edustajistoa. Sääntömuutoksista päättämisen siirtyminen vuodella ei vaikuta tilintarkastuslain toteuttamiseen liiton toiminnassa välittömästi uuden lain ja valitun toimijan pohjalta.

(AG)

Taikurikätinen Marko Nurmesniemi ja Raimo Kärkkäinen laskentapuuhissa.

Sirpa Linha jatkaa edustajiston varapuheenjohtajana ja Kari Virtanen puheenjohtajana.

Edustajiston nykyiselle puheenjohtajalle, Kari Virtaselle Käyrästä ei tullut vastaehdokkaita. Samoin Sirpa Linha Hä-

meenlinnasta jatkaa tämä liiton korkeimman päättävän elimen varapuheenjohtajana. (AG) 3/2010

Edustajistolle tehtyjä aloitteita ja esityksiä Konnunsuo: lisää yhteiskunnallista vaikuttamista!

“Henkitoreissaan viruva VVL Konnunsuon osasto”, kuten edustajistoaloitteen signeeraus itse asian ilmaisi, teki kunniakkaan ay-historiansa viimeisen esityksen liiton edustajistolle. Varmasti viimeisimpien katkerien kokemustensa pohjalta kummunneessa aloitteessaan se edellytti liiton ja sen osastojen olevan entistäkin aktiivisempia tulemaan julkisuuteen kaikkia mahdollisia vaikutuskanavia pitkin.

Liiton hallitus suhtautui aloitteeseen varsin myönteisesti ja ehdotti erityisen taustamuistion laatimista toimistotyönä liiton tavoitteista. Muistiota voisivat sitten hyödyntää omassa tiedottamisessaan liiton osastojen luottamustoimissa työskentelevät sekä lisätä siihen paikallisia, julkisuutta edellyttäviä asioitaan.

Suora lainaus hyväksytystä hallituksen kannanotosta Konnunsuon osaston aloitteeseen: “He voisivat peilata esim.

valtakunnallisia rikosseuraamusalan linjauksia suhteessa omaan alueeseen tai vankilaan ja tuoda esiin sitä, miten ristiriidat sekä ongelmat näkyvät heidän omilla työpaikoillaan.”

Edustajiston näkemykset olivat yksimielisesti konnunsuolaisten esityksen ja hallituksen kannanoton takana.

Pelkästään rinnelippuihin ei aiota panostaa Hieman kevyemmän tason esitys tuli Turun vankilasta. Osasto esitti, että liiton kahteen talvilomapainotteiseen virkistyskohteeseen hankittaisiin rinnekortteja jäsenten käyttöön. Esityksissä paljoksuttiin mm. kohteiden nykyisiä kausikorttien ja varsinkin päivälippujen hintoja.

Liiton hallitus ei suoraan tyrmännyt esitystä, koska katsoi sen olevan jopa hallituksen päätettävissä kustannukseltaan. Kuitenkin liitossa valitun periaatteen mukaisesti ensisijaisesti itse kohtei-

den vuorokausivuokrat pyritään pitämään jatkossakin käyttäjille edullisina.

Näin katsotaan tasapuolisimmin jäävän varoja muuhun kohteissa tapahtuvaan toimintaan. Laskettelun ohella muitakin maksullisia sekä osin maksuttomia harrastusmahdollisuuksia löytyy ao. kohteissa. Niinpä hallitus ei voinut lähteä tukemaan vain yhden aktiviteetin kompensointia toisten kustannuksella. Edustajisto oli asiasta samaa mieltä.

Pelson aloite myöhässä Pelsolta tullut aloite oli teknisesti myöhässä, mutta hallitus päätti tuoda sen silti edustajistolle tiedoksi. Pelsolaiset toivoivat, että liiton eläkeläisetkin voisivat varata ja käyttää liiton virkistyskohteita jäsenhinnoilla. Hallitus totesi, että juuri näin on aina ollutkin. Hallituksella on toki valtuudet tarkistaa käytäntöjä aina niin tarvittaessa.(AG)

Viimeinen täysi toimintavuosi lehdessä lopuillaan Edustajiston kokouksen päätöksen mukaan liiton tiedotustoiminta painetun lehden välityksellä loppuu järjestösihteerin eläkkeelle siirtymisen myötä 1.10 2011.

Vielä tänä vuonna ilmestyivät nämä neljä numeroa, ensi vuonna enää kolme.

Itse aloittelin lehden tekoa liiton pitkäaikaisen puheenjohtajan, Risto Kettusen tiukassa ohjauksessa 1983 elokuun alusta. Hänhän oli puheenjohtajan ja pääluottamusmiespostinsa ohessa myös liiton lehden päätoimittaja. Kun tarkastelee - nyt jo yli 110-vuotiaan lehden - sitä historian ajankohtaa, jolloin Risto Kettunen otti ohjia myös jäsenlehdessä käsiinsä, tuon ohjauksen erikoislaadun saattaa myös ymmärtää.

Liiton lehteä tehtiin viimeaikaiseen verraten puolta tiuhempaan tahtiin, eli kahdeksan numeroa vuodessa. Ainoita päätoimittajan, toimittaja/toimitussihteerin apuvälineitä oli IBM:n pallokirjoituskone korjausnauhalla. Alan teknistä huippua toki ne silloin edustivat - varsinkin se korjausnauha…

Kuuteen numeroon vuodessa mentiin sitten alan ammattiliittojen yhteislehden viisivuotiaan historian myötä 1980-luvulla. Aika ei yksinkertaisesti enää riittänyt tiheämpään julkaisutahtiin. Esimerkiksi lehteen hankituissa ilmoituksissa oli oma, varsin aikaa vievä taitollinen taiteilunsa, vaikka ne toisaalta lehteä rahoittivatkin.

Sivumäärät yhdessä numerossa hipoivat parhaimmillaan yli kuuttakymmentä.

Lappeenrannassa sijaitsevaan kirjapainoon ja sen keskeisiin yhteistyötekijöihin on ollut jo sukupolvien mittainen asiakassuhde. Sinne mentiin lehteä taittamaan kolme vuosikymmentä sitten junalla jytkyttäen tai poikkeustapauksessa jopa autolla. Siellä kirjapainon tunnetusti lämpimissä konehuonetunnelmissa leikattiin ja liimattiin vedosliuskoja tait3/2010

topohjiin samalla, kun osaa teksteistä vielä oikoluettiin. Valokuvia, joista mustavalkoisia oli suuri osa ja liiton raskaalla kameralla otettuja, leikeltiin myös palstoille sopiviksi. Sakset lipsuttivat ja paperiliima takelteli sormissa vielä unessakin seuraavana yönä.

Mutta: useiden tuntien kiivaan uurastuksen jälkeen, saattoi eräskin vuorossa ollut kirjapainon legendaarisista faktoreista, Kauko Strandén, lopulta todeta: “Juujuu, juujuu, pannaan prosessiin, pannaan prosessiin…”

Yhteistyö Lappeenrannan Kirjapaino Oy:n ja sen edeltäjienkin kanssa on ollut sanalla sanoen sujuvaa. Mitään tarvetta kilpailevaan firmaan toiminnan siirtämiseksi ei ole kerta kaikkiaan ollut.

Vanhanmallisen lehdenteon aikapaine on jo pitkän aikaa sitten hellittänyt tai ainakin muuttanut paljon entistä luonnettaan. Lehteä on tehty tietokonepohjaisella taitto-ohjelmalla jo yli kaksi vuosikym-

mentä. Silloinen Vankilavirkailijan toimitussihteeri kävi - VTY:n vielä voimissaan ollessa - saamassa alkuun pari tuntia taitto-oppia “vierestä” katsellen. Tuomo Lilja, silloinen VTY:n tiedottaja, opetti Page Makerin perustaidot ja niillähän sitten oli ja on ollut liitossa pärjättävä.

Yhä päätoimittaja/toimitussihteeri/oikolukija/valokuvaaja/toimittajan huoli kasvaa lehden sivujen täyttymisestä lähes viimeiseen dead lineen saakka. Varmuus jälleen yhden lapsen päästöstä ahtaita teitään maailmalle saavuttaa huippunsa vasta, kun viimeinenkin juokseva tolppa tietokoneen ruudulta on kadonnut. PDF-tiedosto on polkunsa kirjapainoon taas kerran löytänyt ja sen perille kulkenut. Ffhhjjuuhhff!

Jutta Urpilainen aikoinaan lanseerasi eduskuntavaalien jälkeen pilkatuksi aloituksekseen: “Aluksi haluan vielä kiittää…”

Minä jatkan vielä tovin lehdentekoa liitossa, mutta vuoden vaihde ja joulun aika ovat molemmat varsin sopivia jo omaan avausharjoitteluuni, joka aiheesta kuuluu: “Lopuksi haluan vielä kiittää…”

Niinpä kiitän teitä kaikkia vielä eläviä ja ajattelevia lehden avustajia sekä tietenkin lukijoita, joista liiton jäsenistö lienee se suurin joukko.

Lehti on ollut usean vuosikymmenen ajan ollut tunnettu siitä, että se ei juuri koreile vieraskynäpalstoilla tai lainakolumneilla. Joskus olisi kai ollut aihetta hieman näkökulmaa laajentaakin. Mutta pitkän ajan keskimäärin 90 %:n omalla toimitusvoimalla tehty lehti lienee sittenkin ollut se omin ja myös itselle rakkain piirre.

Hyvää Joulua kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta jokaiselle !

Ahti Granat Päätoimittaja,Vankilavirkailija-lehti

11

Työelämästä pois KEVArilla "Aina valmiina",mitkä ehdot?

Jari Tuomela kävi aluksi lyhyesti läpi virkaehtosopimuksen järjestelyvaran neuvottelutilannetta, joka edelleen oli vaiheessa. Työnantajan tarjous oli saatu, mutta lopullinen alan järjestöjen suhtautuminen oli vasta tulevien neuvottelujen takana.

- Ensi vuoden näkymät vaikuttavat vaikeilta, oli Jari Tuomelan viesti. Valvontarangaistus on tulossa vankeinhoidon uudeksi seuraamusmuodoksi. Aluksi valvottavia on “kourallinen”, mutta RSL:n tähtäin on maksimissaan n. 130 valvottavassa. Tukiryhmät tai tukipartiot tulevat suunnitellusti vastaamaan valtakunnallisesti koko valvontarangaistuksen kontrolloinnista. Kysymyksiä riittää yhä vastattavaksi: minkälainen kokoonpano on kyseessä? Mikä on keskinäisen osaamisen jako ja taso? Olisiko nimike ohjaaja ja VT7 lähtöpalkalla? Onko viisi partiota riittävä määrä?

Työn kannalta sama vaativuustaso ja nimike puoltaisivat paikkaansa. Vakhen ongelmana, noin sivulta päin katsoen saattaisi olla, miten sen jäsenistöstä mukaan tulevat suhtautuisivat po. partioiden edellyttämään työaikaan ja palkkatasoon? VVL puolestaan haluaisi määrittää lähtöpalkan tason korkeammaksi.

Koska henkilöstöraamia ei voitaisi kasvattaa, olisi resurssi osaksi otettava taas kerran toimivista laitoksista. Valvotut koevapaudet ja yhdyskuntaseuraamuk-

Edustajiston luentopäivän avajaisiksi Jari Tuomela totesi, että Valtiokonttorin maineikas historia kokee muutoksen. Jatkossa haetaan valtioneläkkeetkin KEVAsta. Toivottavasti nimilyhenne ei näin tulevien elinaikakerrointen kiroissa ainakaan merkitse “Kevennettyä Vanhuutta”?

Luentopäivää tähdittivät alustavina vieraina JHL:n sopimustoimitsija Mikko Siljander, Kuopion poliisipiirin rikoskonstaapeli Mikko Heimonen sekä tutkijapari Tampereelta, työtasa-arvoa vankeinhoidossa selvittäneet Minna Leinonen ja Katja Uosukainen.

set sitovat jatkossakin jo ennestään tuottavuuteen huvennutta valvontahenkilöstöä ja kriminaalihuollon henkilökuntaa.

Onko meneillään oleva vankilaluokitus sitten tuomassa jostain tyhjästä jotain lisää johonkin tarpeellisempaan, sitä sopii epäillä.

Koulutusta lisää virkapukutyöryhmiä jo tuplasti Jari Tuomelalla oli uutisia myös alan peruskoulutuksen muuttumisesta, kuten sen pidentämisestä ja aloitusajankohdan muuttumisesta. Samoin kaikille alalle työ-

hön tulevielle suunnattavaksi aiotusta perusjaksosta. Näistä lisää myöhemmin ja tarkemmin sen jälkeen, kun alan koulutuskeskuksessa jo pitkään liiton edustajana toiminut Olli Sorvari on on vieraillut hallituksen kokouksessa.

Virkapuku tuntuu kiinnostavan nyt sekä työnantajavirastoa että laajemmin valtion asetuspohjaisia virkapukualoja.

Työnantajalla on näkemys kustannusten siirtämisestä sopimusrahoihin. Asetusmuutos voi siis tulla, mutta kustannusjaon muutos nykyiseen olisi neuvoteltava osana sopimusratkaisua. Valtiolla ei suinkaan joka taholla olla valmiita syömään niukasta palkkasummakuormasta tähän tarkoitukseen.

Oma lukunsa on juuri tietoon tullut Rikosseuraamuslaitoksen oma virkapukutyöryhmä, jossa toimijana taustalla on nykyinen virkavaatteiden sopimusvalmistaja Topper Oy. Liiton hallitus käsitteli asiaa juuri ennen edustajistoa. Se oli yhä ymmällä salamyhkäisyydestä samoin kuin liiton jäsenet, jotka olivat vilaukselta päässeet näkemään näin hyvin varjeltua “koekäyttöä”. Jari Tuomela oli - liitolta kysyttäessä - ilmoittanut itsensä tähänkin työryhmään, että edes jotain täsmällisempää valaistusta työnantajaviraston suunnitelmista saataisiin. Suojavaatetuskysymys on niinikään vielä ratkaisematta: millainen, koska ja tietenkin kustannukseton? (AG)

Jaksotyöaika jaksaa olla vaikea uudistaa JHL:n sopimustoimitsija Mikko Siljander on itse työskennellyt jaksotyössä aikanaan tullilaitoksen palveluksessa. Silti päällimmäiseksi jaksotyön uudistamista pohtivassa ay-keskustason työryhmässä hänellekin on valjennut, että uudistusten teko - yhdellä sanalla sanoen - on: vaikeaa.

Työryhmän virallinen toimiaika, joka alkoi 13.4. 2010 on toistaiseksi päättymässä vuoden loppuun mennessä, mutta sillä lienee mahdollisuus saada jatkoaikaa.

Kun kyse on virkaehtosopimukseen perustuvasta työryhmävelvoitteesta, on siis silti yritettävä. Kokonaistyöaikaan liittyviä uusia linjauksia on tehty tämän vuosituhannen puolellakin, kuten mm. vuosilomalain uudistus.

Tavoitteena oikeudenmukaisuus ja selkeys Työryhmän työn eettiset periaatteet ja päämäärät ovat Mikko Siljanderin mukaan oikeudenmukaisuus ja selkeys. Jo aiemmin tiedostettuja ongelmia on jaksotyössä ilmennnyt lukuisasti. Niitä on jaksotyön tulkinnoissa liittyneenä työajan ylityksiin ja alituksiin keskeytyneissä jak12

Mikko Siljander ja Jari Tuomela.

soissa. Jaksotyön laajempi uudistamisvaikutus ulottuisi kuitenkin työntekijöiden hyvinvointiin sekä työvuorotaulukoiden suunnittelun harmonisointiin ao. työtaikaa soveltavilla sopimusaloilla.

Uudistaminen koskisi valtiolla arvion mukaan runsasta 14 000 palkansaajaa.

Työryhmä on aluksi allokoinut nyt käytössä olevia jaksotyön sovellutuksia eri aloilla. Laitoksille on lähetetty kysely, jolla kokonaistilannetta on kartoitettu. Kohteina on ollut kuusi eri virastoa:

RSL, poliisilaitos Helsingissä, Tulli, Valtion taidemuseo, Niuvanniemi ja Tampereen sekä Helsingin hätäkeskukset.

Kysely, jota valitettavasti ei peilattu joka virastossa henkilöstön kautta, osoitti heti, että ongelmia on. Rikosseuraamuslaitos erottautui heti muihin verrattuna suurien sairaspoissaolomääriensä vuoksi. Suunnittelutarpeet jaksotyössä liittyvät toimintaan, resursseihin, sopimusmääräyksiin sekä jo edellä mainittuun oikeudenmukaisuuteen ja työssä jaksamineen, tiivistettynä sanoen “yhdenvertaiseen kohteluun”.

Mikko Siljander kävi vielä yksityiskohtaisemmin läpi esillä ollutta jaksotyön suunnitteluperiaatetta, jonka hän toivoi saatavan pilottikokeiluun ensi vuodeksi. Vasta vähintään vuoden seurannassa tehtyjen johtopäätösten ja kokemusten pohjalta voidaan ehkä saada tarpeeksi tietoa jaksotyön kehittämiseksi.- Edessä on haastava homma, vakuutti Mikko Siljander lopuksi. Hän piti tärkeänä oikein valittua taustaryhmää, samoin luentopäivän kaltaisia tilaisuuksia palautteen hakemiseksi suoraan jaksotyötä tekeviltä.(AG) 4/2010

Poliisilla Savossa hyvä viritys vankiloiden kanssa Vanhempi rikoskonstaapeli Mikko Heimonen Kuopiosta oli kutsuttuna kertomassa Pohjois-Savon alueella toimivasta poliisiorganisaatiosta ja erityisesti yhteispelistä vankiloiden ja poliiisin kesken.

Poliisiorganisaation muututtua 2010 on pääpoliisiasema vahvistunut Kuopiossa. Samalla pieniä yksiköitä on karsiutunut pois. Jäljellä on neljä poliisiasemaa Iisalmessa, Varkaudessa, Juankoskella sekä Suonenjoella. Lisäksi jäi palvelupisteitä Siilinjärvelle, Leppävirrallesekä Nilsiään. Myös poliisille on valtion tuottavuusohjelmasta edelleen harmia: vuoteen 2011 olisi vielä kuusi virkaa säästettävä verrattuna 2009 virkaraamiin. Johtokeskuksen , jolle tulee paljon uuden organisaation vastuuta, edellyttämät 20 virkaa olisivat nekin jotenkin siirreltävä toimiiinsa nykyisestä resurssista.

Huumausaineiden kanssa tarkkana - Poliisin ja vankilan yhteistyön pohjana on ketju- ja kehäajattelu, tiivisti Mikko Heimonen. Tarkemmin tätä termistöä ei tarvinne avata, koska se on tuttua niille, jotka tätä strategiaa joutuvat käytännössä toteuttamaan. Heimonen ei halunnut nähdä yhteistoimintaa mihinkään erityiseen protokollaan sidottuna pakkopullana, vaan aina itse esillä olevan asian ja yhteisen tarpeen sanelemana.

Vankilamaailmaakin vakavimmin koskettava rikostutkinta liittyy huumausaineisiin sekä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Mikko Heimosen mukaan poliisipiirissä tämän päärikollisuuden kimpussa on puuhannut noin puolen tusinan verran tutkijoita vuodesta 2001. Vuoteen 2008 saakka on esimerkiksi Sukevan vankilan kanssa ollut tiivis yhteistyökuvio, joka on myös tuottanut hyviä tuloksia.

Tämä on edellyttänyt luonnollisesti yhteistä kanssakäymistä kahden turvallisuusviranomaisen kesken muutenkin kuin vain suoran toiminnan puitteissa.

Rauhalahti mm. on ollut yksi yhteiskoulutusfoorumin tarjonnut paikka.

Sukevalla on ollut organisaatiomuutoksesta huolimatta laitoksena sinänsä

Vanhempi rikoskonstaapeli Mikko Heimonen Kuopion poliisilaitos.

onnea, että alueen ja laitoksen hyvin tunteva poliisimies vaikuttaa edelleen yhdyshenkilönä molempien eduksi. Paikalla

Tutkapari Tampereelta

Tutkijat TaYO:sta, Katja Uosukainen ja Minna Leinonen, kertoivat työ- ja tasaarvotutkimuksestaan, kohteina vankeinhoidon kenttä- ja hallintohenkilöstö. Asiaan palataan ensi vuoden puolella tarkemmin, sillä myös tutkijoiden työ vankeinhoitosektorilla jatkuu. Keskustelu edustajistossa oli jo tästäkin tutkimuksesta vilkasta ja kiihkeää. Toisaalta siinä esitetyt tulokset panivat miettimään tutkimusrakennetta jatkossa: olisiko vastaajaryhmittelyn hienojakoisuutta lisättävä?

42010

ollut Matti Kauppinen Sukevalta saattoi vahvistaa asian, mutta ilmaisi samalla huolensa, miten kauan tätä onnea jatkunee.

Heimonen vakuutti, että rikoksentorjunta ei ole yksittäisten toimijoiden työtä. Aktiivinen rikoksen tekijä on saatava mahdollisimman nopeasti kiinni tutkintaan, syyteharkintaan sekä oikeuteen. Samalla voidaan hoitaa rikosten ennalta ehkäisyä jos se suinkin käy päinsä.

Ammattimaisessa rikollisuudessa on tärkeää päästä mukaan jo rikosten suunnitteluvaiheeseen ja tietoa tähän saa Mikko Heimosen mukaan vankilaltakin.

Koko ajan on yritettävä myös vaikeuttaa rikollisten toimintaedellytyksiä.

Heimoselta saatiin muutamia hyvien käytäntöjen ohjeita vankiloille: tekninen rikostutkintakoulutus, huomio oikeudenkäynnin sujuvuuteen (tutkinnan on johdettava näyttöön), vangille annetut ohjeet (kyettävä myös todentamaan niiden perille meno oikeudessa, auttaa nimenomaan poliisia sekä syyttäjää) ja lopuksi virkamiesvaihto sekä yhdyshenkilötoiminta. – Vankilassa pitäisi olla poliisin apuna yhdyshenkilö, jolle henkilöstön omat epäilyt voitaisiin keskittää, painotti Heimonen. Samoin myös poliisissa olisi löydyttävä “nimihenkilöt”, joille asiat ohjautuvat ilman välivaiheita. – Yleensäkin tiedonkulun esteitä olisi poistettava, oli Heimosen kanta. Tietoa on kyettävä vaihtamaan laajasti viranomaisten kesken.

(Silläkin uhalla että “hölöttäjiä” sattuu joka sakkiin, kuten mm. Erkki Laari Vahossa aikanaan asian ilmaisi.)

Tutkittavan eristäminen ongelma Poliisin näkökulmasta on merkitystä niiden periaatteiden ennalta tuntemisessa, miten vanki sijoitellaan laitoksessa, että tutkinta ja/tai todistajien suojaaminen eivät vaarantuisi. Toisaalta Mikko Heimonen oli kuulijoidensa kanssa yhtä mieltä siitä, että ainoa todellinen tapa eristää tutkittava on pitää hänet poliisin omissa suojissa.

Heimonen painotti yleisön kanssa käydyn vuorokeskustelun aikana useasti, että varsinkin jutun tutkijalla on aina vastuu, olipa tutkittava poliisin tai vankilan suojissa. Toisaalta syntyy varmasti tilanteita, missä keinot ja luovuuskin saattavat loppua, mikä on luettava vain osaksi inhimillistä toimintaa. Oikeuden tekemille vangin siirtopäätöksille paikasta toiseen poliisikaan ei voi mitään, vaikka ne olisivat miten tutkintaa tai muuta poliisin omaa intressiä sotkevia päätöksiä.(AG)

13

Ves-neuvottelut Keskustason ves-neuvottelut vuoden 2011 palkankorotuksista käynnistyvät tammikuussa. Periaatteessa nykyinen sopimus on kaksivuotinen, mutta mikäli palkankorotusten osalta ei sopua synny, on sopimus irtisanottavissa helmikuun lopussa.

Sopimuskauden ensimmäisen vuoden korotuksista on tätä kirjoitettaessa viime vaiheen neuvotteluissa 0,43%:n virastoerä. Neuvotteluja on vaikeuttanut erän pienuus sekä toisaalta kielto käyttää erää ns. kuoppakorotusmallisena. Koko syksyn kestäneissä neuvotteluissa onkin haettu samantyyppistä ratkaisua kuin viime vuoden 2.01%:n erästä, josta osa käytettiin vaativuustasojen euromäärien tarkistuksiin ja osa tehtävien tasomuutoksiin. Nyt neuvoteltava erä on siis vain noin viidennes viimevuotisesta. Työantajan tarjous sopimusratkaisuksi esitti kuitenkin koko rahan kohdentamista seitsemälle eri vaativuustasolle. Tarjous ei sinänsä ollut huono, mutta poikkesi olennaisesti valmistellusta mallista, joka toisaalta paremmin palkitsisi palkkaus- ja urakehitystä. Jollei sopimusta synny maksetaan erä yleiskorotuksena kaikille.

VVL pyrkii kuitenkin omalta osaltaan sopimukseen.

Virkapukutyöryhmät Valtion keskustason virkapukutyöryhmän työ tai ainakin määräaika lähenee loppuaan. Tätä kirjoitettaessa jäljellä on enää yksi kokous, mutta työryhmä tullee hakemaan jatkoaikaa, sillä varsinaista asiaa virastoille tehtyjen kyselyjen ym. valmistelujen jälkeen on päästy käsittelemään vasta parissa kokouksessa.

Tämän hetken vaihtoehdot näyttävät olevan siinä, että asiaa säätelevä asetus uusitaan teknisesti entisellä kustannusjaolla (10/90% ja 40/60%) tai muutetaan asia sopimuspohjaiseksi, jolloin kustannustasoa voidaan säädellä sopimusrahoituksella. Viime mainittua vaihtoehtoa ei järjestöpuolella ole otettu kovin innostuneesti vastaan, mutta mikäli se on ainoa 14

tie edetä asiassa, voi valinta kohdistua siihen. Asian tämän hetken pohdintaa vaikeuttaa se, että Valtion työmarkkinalaitos antaa työryhmälle vasta 16.12 tarkemman esityksensä sopimuspohjaksi.

Tästä syystä järjestöjen linjauksille ja sopimuspohjan tarkemmalle hiomiselle tarvittaneen jatkoaika.

Em. työryhmä saatiin sopimukseen VVL:n aloitteesta, joten siinä ei sinänsä ollut mitään yllättävää. Sitäkin suurempi yllätys oli sähköpostiin marraskuun puolivälin tienolla tullut viesti koskien järjestöedustuksen nimeämistä Rikosseuraamuslaitoksen virkapukutyöryhmään.

Samaan aikaan näet selvisi, että uusi vaatetus oli ollut jo koekäytössä muutamilla henkilöillä! Työryhmän pitäisi käsitellä ko. vaatetusta, asetusta sekä virkamerkkiä ym. asioita.

Näin epäilemättä tapahtuu, mutta asia vaatii ensinnäkin keskustason työryhmän työn huomioimista sekä kattavampaa koekäyttöä. Tarkoitus pyrkiä saamaan laadukkaampia ja käytännöllisempiä virkavaatteita on varmasti yhteinen ja tavoittelemisen arvoinen asia. Mutta mm. koekäytön on oltava nyt tapahtunutta parempmpaa.

Säkylän Pyhärantaa uudistetaan:

Pääluottamusmies- ja varapääluottamusmiesvaalit Pääluottamusmiehen ja varapääluottamusmiesten kolmivuotiset kaudet loppuvat 31.3.2011. Osastoihin lähetetään ohjeet ehdokasasettelusta joulukuun aikana. Joten: olkaa aktiivisia ehdokasasettelussa!

Vuoden vaihtuessa VVL:n toimiston väki, toimistonhoitaja Eila Niska, järjestösihteeri Ahti Granat ja allekirjoittanut kiittävät jäsenistöä kuluneesta vuodesta sekä toivottavat Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta.

Jari Tuomela

4/2010

Hallitus 22.10.2010 *puheenjohtaja selosti ves-neuvottelujen ajankohtaista tilannetta todeten mm., että parin kuukauden jatkoaikaa käytetään, koska neuvotteluihin liittyviä selvityksiä laitoksista on vielä kesken. * puheenjohtaja esitteli vankikuljetuksia koskevaan lakiluonnokseen laatimaansa pikaista liiton lausuntoluonnosta ja halusi ensisijaisesti kiinnittää huomiota valmistelutekstin selviin virheisiin, joita oli laskennallisissa henkilötyövuosisäästöissä sekä toisaalta lain perusteluihin käytetyissä kustannuslaskelmissa * lausuntoluonnoksesta käydyssä keskustelussa todettiin, että valmistelussa esimerkinomaisesti käytettynä Turun vankilan ulkoistetun vankikuljetuksen käyttökustannukset ja järjestelyt eivät ole helposti vertailukelpoisia koko maan kattavaa kuljetusjärjestelmää ajatellen * ongelmia on havaittavissa lisäksi perustuslain 124 §:n tarkoittaman julkisen vallankäytön vastuun määrittämisessä kullekin kuljetukseen osallistuvalle, näin erityisesti ajoneuvon kuljettajan kohdalla * vangin tietoturva on kysymysmerkki ja sitäkin vaikeampaa on tarkkaan määrittää, mitä lopulta tarkoitettaisiin ongelmallisilla ja vähemmän ongelmallisilla kuljetuksilla, koska säännölliset kuljetukset sisältävät joka tapauksessa oman riskinsä juuri aikataulujen ja reittien säännönmukaisuudessa * hallituksessa haluttiin selvitettäväksi, miten asianmukaiset turvaselvitykset aiottaisiin tehdä niistä henkilöistä, jotka ilman virkavastuuta osallistuisivat mahdolliseen ulkoistettuun vankikuljetukseen. Kuljetukseen mukaan sallittujen, henkilökohtaisten suojavälineiden määrittely ja rajaus lakiesityksessä koettiin äärimmäistilanteissa myös liian heikoksi * hallituksessa kerrattiin lakkautettavasta ja toimintaansa supistavasta yksiköstä siirtyvien virkojen kiertoon sijoittamisesta annettua Rikosseuraamiuslaitoksen ohjetta ja taustaa, kuten Rinkiin lähetettyä pääluottamusmiehen kantaa asiaan sekä Konnunsuolla tapahtunutta työnantajan käynnin videointia * näillä dokumenteilla katsottiin olleen oma vaikutuksensa siihen, että työnantajan ohjeessa oli otettu selkeästi laitosjohtoa ohjaavaa kantaa siirtyvien vartijoiden normaaliin kiertoon sijoittamisessa * käytiin läpi edustajiston kokouksen materiaaliliitteen kohdat a) toimihenkilöiden valinta, b) kustannusten korvaukset ja c) kokoussäännöt, joihin tehtiin pieni käytännön korjaus puheenvuorojen esittämispaikan määrittelyssä * käytiin läpi toimintasuunnitelma vuodelle 2011 ja lisättiin siihen VVL:n asiohin järjestösihteerin eläköitymisestä syksyllä johtuva toiminnan muutos 4/2010

* käytiin läpi liiton talousarvio vuodelle 2011 ja todettiin siinä samoin huomioitu liiton toiminnan muutos loppuvuodesta; päätettiin Olli Pekka Olkkosen asiantuntija-arvion pohjalta lisätä Muonion majan ulkorakennuksen uudisrakennusinvestointiin 5000 euroa lisää talousarvioon merkityn aiemman 10 000 euron lisäksi * todettiin liitolle lähetetyt osastojen aloitteet edustajistolle, kuten Kov:n osaston esitys jäsenosastojen toimijoiden aktivoimisesta yhteiskuntavaikuttamiseen sekä Tuv:n osaston esitys kausikorttien hankkimisesta Tahkon ja Himoksen rinteisiin * Pev:n osaston esitys virkistyskohteiden tarjoamisesta myös liiton eläkeläisten käyttöön sekä kahden viikon “non stop” -varauksen käyttöönotosta todettiin tulleen liittoon myöhässä ja koska VVL:n eläkeläisten varauskäytäntö on jo olemassa, esitys on siltä osin tarpeeton * puheenjohtaja viittasi Hämeenlinnan osaston jäsenten ja laitoksen johtajan pitkään jatkuneen keskinäisen erimielisyyden ympärillä käytyihin keskusteluihin, joiden kuluessa työnantaja on edellyttänyt sovittelua ja siihen on myös ryhdytty ottamalla ulkopuolinen sovittelija mukaan * henkilöstön näkemys on ollut, että viranomaisille on jo tehty asiaan kuuluvat rikosilmoitukset johtajan tekemisistä ja ne halutaan selviksi sekä tämän edellytetään lähtevän Hämeenlinnan vankilan johdosta; sovitteluun ei sen sijaan henkilökunnan asianosaisilla edustajilla ole ollut halukkuutta

Hallitus 30.11.2010 · Todettiin työnantajavirastolta 30.11.2010 saatu tarjous perusteluineen järjestelyvaraeränsuuntaamisesta sekä kuultiin lisäksi puheenjohtajan selonteko ao. tarjouksen saamisen yhteydessä käydyistä keskusteluista Rikosseuraamuslaitoksessa. Tarjous oli yllättävä, koska alan ammattiliitot olivat tehneet vaativuustasomuutosten eteen paljon valmistelevaa työtä. Työnantajan tarjouksessa oli koko järjestelyvara suunnattu vaativuustasojen nykyisten euromäärien kasvattamiseen. Tarjoukseen valituilla kohdetasoilla on kuitenkin suuri määrä VVL:n jäsenistöä, joten palkkasumman jako-osana sen nähtiin palvelevan parhaiten sekä VVL:n että Vakhenkin jäsenkuntaa. Akavan Juko saattaa vielä olla vastaan ko. esitystä, koska sen prosenttiosuus euroina ei nouse kovin korkeaksi.

Jukolle ei haluta silti antaa lisää euroja, mikäli siellä kaavaillaan suuntaamisissa uusia järjestelyjä. · Käydyssä keskustelussa arvosteltiin liiton vaativuustasolinjausten ohittamista ja että työnantaja oli näin tehnyt nahkapäätöksen. Kehitystä palkkajärjestelmän kautta ei vaativuustasoissa siten tapahdu. Toisaalta nyt suunnatut euromäärät ovat yleiskorotuksia suurempia ja kohdistuvat liiton omiin jäsenryhmiin. · Esitetyt vaativuustasomuutokset tulkittaisiin ainakin osittain kuoppakorotuksiksi ja niitä ei VM:ssä hyväksytä.

Työnantajan tahto saada kuitenkin vähin-

tään puolet euroista suoraan taulukkoon, merkitsisi uutta neuvottelukierrosta ja liiton linjausten karsimista mm. vartijoiden ja keittäjien määristä. · Päätettiin katsoa, miten muut alan järjestöt tarjoukseen suhtautuvat. Koska järjestöjen on oltava pääsääntöisesti yksimielisiä, voi vielä tulla kyseeseen yleiskorotuskin. · Vartijoille maksettavasta korvauksesta sijaistettaessa esimiestä pidempiaikaisesti sekä ilman asianmukaista pätevyyttä käynnistetään sopimusneuvottelut. Pelsolta on tulossa kaksi tapausta neuvoteltavaksi. Asiaa on esitelty myös JHL:n lakiosastolle konsultointiavun saamiseksi. Todettiin, että ao. tulkinnanvaraista käytäntöä on esiintynyt muuallakin. · Puheenjohtaja totesi työnantajaviraston kutsun osallistua RSL:n omaan virkapukutyöryhmään. Samaan aikaan on käynnissä virkaehtosopimukseen perustuva valtion virkapukutyöryhmä. Puheenjohtaja on nyt liiton edustajana molemmissa. · Koekäyttö on jo aloitettu joissain vankiloissa. Topper Oy, vankeinhoidon virkavaatteiden sopimusvalmistaja, on saatujen tietojen mukaan edellyttänyt vaitioloa, joten koekäyttöaika on ollut paitsi salainen, myös lyhyt. Asian arveltiin liittyvän RSL:n kyselyyn laitoksille virkavaatteiden kehittämisehdotuksista. · Kuultiin muutamia mainintoja laitoksista, joissa ko. käyttöä oli ehditty nähdä. Päätettiin palata asiaan sen jälkeen, kun liiton puheenjohtaja on osallistunut ao. RSL:n virkapukutyöryhmän ensimmäiseen kokoukseen. · Todettiin, että kehityskeskustelut ja suoritusarvioinnit eriytetään jatkossa toisistaan. Samoin laitokset voivat niin halutessaan järjestää erilaisia ryhmäneuvotteluja näiden. Käydyissä puheenvuoroissa ilmeni, että joissain laitoksissa esimieslausunnot oli toimitettu eteenpäin jopa alaisia kuulematta. Todettiin että esimies-alaiskeskustelut on vaadittava käytäväksi asiallisesti ja hyväksytettävä keskustelun tulos. · Hyväksyttiin hallituksellekin jaettu pääluottamusmiehen ja hänen varamiestensä vaaliohje aikatauluineen. · Päätettiin sijoittaa liiton varoista 300 000 euroa liitolle tulleen Helsingin Osuuspankin tekemän tarjouksen mukaisesti. · Päätettiin hyväksyä liiton oikeusapu neljälle VVL:n Vantaan vankilan osaston jäsenelle. · Todettiin Hämeenlinnan osaston jäsenten ja laitoksen johdon välinen tilanne. Työnantajan edellyttämä pakkosovittelu ilmapiirin parantamiseksi on todettu lainmukaiseksi, mutta käräjäoikeuteen vietyihin asianomistajajuttuihin sen ei katsottu vaikuttavan. Liitto on jo aiemmin tehnyt oikeusapupäätökset liiton jäsenten osalta. Asia on jatkossa esillä myös alueen yt-neuvotteluissa Hämeenlinnassa. · Puheenjohtaja kiitti hallituksen jäseniä kuluneesta nelivuotiskaudesta sekä hyvästä yhteistyöstä sen aikana.

15

Seis ja pysähdy!

Itä- ja Pohjois-Suomen Rikosseuraamusalueen voimankäyttökouluttajat Joensuussa 29.9.-30.9.2010 Keskiviikkona 29.9. saapui kelpo syyssäässä Joensuun Urheilutalolle parisenkymmentä alueen voimankäytön kouluttajaa Itä-Suomen Rikosseuraamusalueelta. Kokoontumisen johtoajatuksena oli uusien tietojen saaminen, karttuneiden kokemusten kerääminen sekä pidäkkeetön ajatustenvaihto voimankäytöstä ja hätävarjelusta. Erityisenä katsannon kohteena oli henkilökunnan työturvallisuuden parantaminen.

Voimankäytön pääkouluttaja, vartija Esko Räsänen (Kuopion vankila) sekä rikosseuraamusesimies Jukka Halonen (Pyhäselän vankila) olivat laatineet koulutuspäivien monipuolisen ohjelman.

Kouluttajat suhtautuivat tehtäväänsä vakavasti aina jopa niin, ettei Esko Räsänen tahtonut syödä ruokatunnilla ravintola-annoksestaan kuin puolet. Ylimääräinen raskas ravinto olisi tarpeettomasti hidastanut ja pehmentänyt Defendo -pohjaisia liikkeitä ja otteita.

Luutnantti Ari Laatikainen esittelemässä valmiusjoukkojen tukiaseita

16

4/2010

tään kerran vuodessa koulutustilaisuus kouluttajille. Osallistujat ovat innokkaita – enempäänkin olisi tahtoa.

Karismaattinen Esko Räsänen aloitti toiminnallisen harjoitusosion kiperillä hätävarjelutilanteiden simuloinneilla. Räsänen suosii koulutuksessaan suoraviivaisia ja yksinkertaisia Krav Maga/ Defendo -painotteisia tekniikoita, jotka ovat harjaantumattomankin omaksuttavissa ja ennen kaikkea nopeita oppia. Ammattitaitoisesta koulutuksesta kuulsi huolellinen valmistautuminen.

Maalimiehet saavat kyytiä Toni Karjalaiselta ja Mika Riikoselta

Raja mukana kuvioissa Iltapäivällä seurasi tutustuminen Rajavartioston toimintaan Onttolassa, jossa sijaitsevat Rajavartioston esikunta ja rajajääkärikomppania. Joillekuille tämä pieni, 130 taistelijan (joista naisvarusmiehiä on alle 10) vahvuinen varuskunta oli omalta varusmiesajalta tuttu paikka. Sotilaskodin munkkikahvit maistuivat sulostuttavasti samalta kuin vuosikymmenet ennenkin.

Resepti lienee maanlaajuinen? Luutnantti Ari Laatikainen esitti johdannon Rajavartioston toiminnasta. Ohjelmaan kuului myös tutustumiskierros varuskunnassa. Päivän koulutuksen päätti orientaatio valmiusjoukkojen tukiaseisiin ampumaradalla. Tukiaseella tarkoitetaan yleisesti ryhmän muita kuin henkilökohtaisia aseita, tällä kertaa sellaisia olivat amerikkalainen, kumiluodeilla ladattava Remington 870 -pumppuhaulikko sekä saksalaisen Heckler & Kochin valmistama 40mm kranaattipistooli. Näillä ampuminen oli monille aivan uusi kokemus. Valmiusjoukoissakin näiden käyttöön on koulutettu vain osa.

Jos kunto on kova, niin iskuja sietää!

Torstain ohjelma alkoi armottomalla ja siekailemattomalla patukkaharjoituksella. Maalimiehen suojavarusteet pukivat päälleen vartijat Hannu Hyvönen (Pyhäselän vankila) ja Jussi Huttunen (Kuopion vankila). Hyvönen ja Huttunen olivat kiistatta ryhmän kovakuntoisimmat henkilöt, joten maalimiesvalinta oli ilmeinen. Maalimieheltä vaaditaan pettämättömän fyysisen kunnon lisäksi dynaamisia näyttelijän taitoja. Patukkaopetuksessa käsiteltiin muun muassa parityöskentelyä voimankäytön eri tilanteissa. Harjoituksen ohjasi Jukka Halonen.

Antti Rönkkö ja Esko Räsänen opettamassa hallintaotetta.

Yhteistyö turvallisuusalalla on konkretiaa Joensuun pääpoliisiaseman ja Pyhäselän vankilan yhteistyö kukoistaa erinomaisena kaikilla aloilla. Poliisivoimin päästiin iltapäivään, sillä viimeisestä harjoituksesta vastasivat vanhemmat konstaapelit Tomi Horttanainen ja Risto Martiskainen. Intensiivinen osio keskittyi voimankäytön taktiikkaan etälamauttimen ja joukkojenhallinta- eli jouhakilven kanssa. Etälamauttimen osalta tuli uutta tietoutta jokaiselle. Etälamautin on voimankäyttövälineenä vankilassa vielä verraten tuore, mutta sitäkin käyttökelpoisempi.

Päätösyhteenveto ja jatkoa seuraa Koulutuspäivät päättyivät yhteenvetoon. Yhteisesti todettiin, että päivät olivat olleet osallistujille suureksi tyydytykseksi ja täyttäneet tavoitteensa kaikin puolin. Laitostasoilla saavutettu hyöty kertautuu monin verroin, kun tuoreet tiedot, viisaudet ja neuvot saavuttavat yksittäiset virkamiehet. Seuraava kouluttajakoulutus järjestetään vuoden 2011 puolella.

Teksti: rse Jouni Rajahalme

Vanhemmat konstaapelit Tomi Horttanainen ja Risto Martiskainen vetämässä koulutusta

Tatamilta tukiaseisiin Keskiviikon ohjelman ja koulutustapahtuman käynnisti Itäja Pohjois-Suomen Rikosseuraamusalueelta turvallisuuspäällikkö Maija Roiha. Hän kertoi väelle rikosseuraamusalueen myötämieliset terveiset koulutuspäiviä kohtaan. Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueella on kaksi pääkouluttajaa: Esko Räsänen vastaa Itä- ja Kaakkois-Suomen alueesta ja Esa Haapalainen Pohjois-Suomen alueesta. Alueella järjestetään vähin42010

17

Norjan edustajakokous Sörmarkassa

Norjan valtiolla on rahaa, mutta ohjautuuko sitä tarpeeksi vankeinhoitoon Pohjoismaisista veljesliitoista oli perinteisesti kutsuttu mukaan vieraita Norjan liiton edustajakokoukseen 19.-21.11.2010. Kuten neljä vuotta sitten, tälläkin kertaa kokous järjestettiin Norjan LO:n omassa kurssikeskuksessa, Sörmarkassa. Paikalla oli 65 virallista edustajaa liiton osastoista. Lisäksi mukana oli liiton hallitus, palkatut toimihenkilöt sekä jonkin verran teknistä apuväkeä Oslon vankilasta. Pohjoismaista olivat paikalla kutsuttuina Ruotsin, Islannin ja Suomen edustajat. NFU:n puheenjohtaja Kim Österbye oli valitettavasti sairastunut.

Norjalaiseen tapaan kiirettä ei pidetty, vaan käytettiin täyteen lähes kaikki se aika, mitä kokouspäiville oli varattu. Kokous olikin perinteinen yhdistelmä erilaisia vieraiden alustuksia ja sääntömääräisiä kokousrutiineja. Niiden sopiviksi katkaisuiksi oli lisäksi sekä avajaisissa että muiden päivien alkajaisiksi varsinaista verbaali-iloittelua. Norjalaisetko jäyhiä? Se myytti kyllä tuli rikotuksi useaan kertaan.

Kaikesta öljyrahasta huolimatta Norjan julkinen talous ei niillä rahoilla tunnu juhlivan. Ainakaan vankeinhoito ei näytä saavan edes säällistä osuuttaan voidakseen toteuttaa päivittäistäkään toimintaansa kunnolla tässä yhteiskunnan palvelumarginaalissa. Liiton puheenjohtaja Geir Björkli esitti huolensa yksityissektorin mukaan tulosta osaksi vankeinhoitoprosessia eli lähinnä vankien jälkihuoltoon.

Puheenjohtaja Geir Björkli avasi 33. liittokokouksen Perinteiseen tapaan puheenjohtaja kertasi avauspuheessaan neljän kuluneen vuoden aikana rivistä poistuneet veteraanit sekä myös aktiivivirassaan menehtyneet liiton jäsenet. Heille pidettiin tuokion hiljainen hetki muistomusiikkeineen, ennen kuin siirryttiin arkisempiin asioihin.

Geir Björkli muistutti osallistujien mieliin edellisen, vuoden 2006, liittokokouksen merkitystä. Pitkäaikainen puheenjohtaja Roar Övrebö siirtyi tuolloin sivuun ja liitolle hyväksyttiin kuluneen kauden ajalle uudet säännöt sekä vankeinhoitopoliittinen ohjelma.

Keskeiset liiton huolena aiemmin olleet asiat olivat yhä ajankohtaisia: vankilakapasiteetti, henkilökuntarakenne ja palkkaus. Niitä jouduttiin käsittelemään nytkin. Norjan Stortingetin eli Suomen Eduskuntaa vastaavan elimen lakivaliokunnan jäsen oli tulossa esittämään näkemyksiään. Paikalla olivat jo oikeusministeri Knut Storberget sekä vankeinhoidon pääjohtaja Marianne Vollan. Näiden kokousvieraiden alustuksia odoteltiin mielenkiinnolla.

Avauspuheessaan Geir Björkli ei tyytynyt surkuttelemaan sellaista, mitä ei ollut saavutettu. Sen sijaan hän viittasi liiton historian aikana jo saavutettua eikä sekään ollut vähäistä. Ammatillisuus, työolosuhteet sekä alan koulutus olivat edistyneet paljon viimeisten parinkymmenen vuoden kuluessa. Myös tutkimustoiminta oli nyt jo aivan toisella tasolla kuin edellisen sukupolven aikana.

Geir Björklillä oli uskoa edelleen alan koulutuksen saamisesta korkeakoulutustasoisen tutkintoon johtavaksi. Missään tapauksessa taustakoulutuksen huonontamiseen ei enää ole paluuta, totesi NFF:n puheenjohtaja; vaikka julkisuudessa tuo18

Norjassa oikeusministeri (Knut Storberget kuvassa), vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja sekä lakivaliokunnan edustaja ovat aina kiinnostuneita osallistumaan mm. oman poliittisen sektorinsa hoidon vuoksi ay-liikkeen tilaisuuksiin.

takin mahdollisuutta joillain alueilla työvoimapulan ja ammattitaidottoman henkilöstön osuuden poistamiseksi - lienee pohdittu.

Norjassa valmistellaan säännöllisesti uudistettava ja poliitikoille suunnattu, erityinen vankeinhoitopoliittinen ajankohtaisohjelma (koskahan Suomessa?).

Sen valmisteluun jatkossakin edellytti Geir Björkli käytettävän “oikeita asiantuntijoita” vankeinhoidon kentältä. Päivittäisessä vankeinhoidossa esiintyy NFF:n puheenjohtajan mukaan yhä turvallisuuspuutteita, jotka liittyvät yksintyöskentelyyn sekä paikoin suureen ammattitaidottomien vartijoiden määrään.

Kokonaan vankijonoistakaan ei tahdota

päästä eroon, mikäli nykyisen vankilakapasiteetin käyttöasteen katto, 90%, aiotaan pitää. Vankeinhoidon jatkuvat rahoitusvaikeudet, jotka liittyvät edellä mainittuihin kroonisiin ongelmiin, johtivat alan liiton ja keskusjärjestö LO:n yhteiseen mielenilmaisuun viime vuoden lopulla.

Liitto on työskennellyt yhdessä Norjan Työväenpuolueen kanssa erilllisessä työryhmässä, jossa mm. näitä rahoitusasioita on käyty läpi. Geir Björkli toivoi lisää mielenkiintoa muiltakin poliitikoilta vankeinhoitoasioille. Toistaiseksi ainakin oikeiston päivänpoliitikan mielenkiinto on populistisesti rangaistusten koventamisessa ja vankien olosuhteiden heikentämisessä.

4/2010

kertaa piikki oikeistohallituksen lihassa.

Sen tehtävänä on toimia aktiivisesti hallituksen palkansaajien asemaan kohdistamia heikennyksiä vastaan.

Pohjoismaiset vieraat oikealta: Islannin Salome B. Gudmundsdottir FVFì, Helen Thornberg SEKO vård ja Jari Tuomela VVL r.y.

Ääni Stortingetistä Per Sandberg on Stortingetin lakivaliokunnan sekä liikennevaliokunnan jäsen.

Hän totesi vartijoiden ammattikoulutuksen kehittämisen liiton edellyttämällä tavalla olevan yhä vaiheessa. Toivoa ei silti ollut heitetty ja keskustelua asiasta halutaan pitää yllä. - Erimielisyys näkemyksistä ei ainakaan auta edistymisessä, oli Sandbergin viesti. Hän piti osallistumistaan ay-liikkeen kokoontumisiin henkilökohtaisesti tärkeän tiedon sekä motivaation lähteenä.

Mitä vartijan työ merkitsee vankilan muurien ulkopuolella, on hänen mukaansa hyvin vähän esillä ollut asia. Vankien lukumäärän ja vaarallisuuden suhde henkilöstön määrään ja rakenteeseen on kasvava ongelma. Per Sandberg esitti, että sekä vankeinhoidon johdossa että liitossa oltaisiin kiinnostuneita myös rikosten uhrien asemasta, aiheeseen liittyvistä ristiriidoista huolimatta.

Virallisen hallituspolitiikan ja lakivaliokunnan näkemyksissä vankeinhoidosta

on eroja. Niitä esiintyy mm. suhtautumisessa vankeusragaistuksiin sekä vankien kuntoutukseen.

Vankeinhoitopalvelujen yksityistäminen jossain tuomion vaiheessa ei Sandbergille ollut ehdoton tabu. Hän näki mahdollisuuksia sille esimerkiksi vankien vapauteen valmentautumisessa ja viittasi tässä mm. Punaisen Ristin toimintatapoihin. Per Sandberg oli varsin liberaali myös selvittämään sekä kuulemaan, millaisia näkemyksiä nuorilla itsellään olisi niistä rangaistusmuodoista, joita juuri tähän ikäluokkaan olisi sovellettava.

Kokousisännän kiitokset LO:n varapuheenjohtaja Tor-Arne Solbakken oli mielissään, että NFF oli valinnut ay-liikkeen oman linnakkeen, Sörmarkan, kokouspaikakseen. Kaikkiaan LO:ssa jäseniä on 880 000 ja jäsenliitoista NFF on yksi sen pienimmistä.

Silti liiton kokousjärjestelyt olivat tehneet vaikutuksen vanhaan järjestöjyräänkin.

Solbakken katsoi LO:n olevan tällä

Vas: Perinteinen henkilövaaliäänien keräysskooli oli vähäkäyttöinen, koska mm.

Geir Björkli (pj) ja Rita Bråten (vpj) uusivat paikkansa yksimielisesti. (Kuva oik.)

42010

Aluejohtaja Koillis-Norjasta Alf J. Raaum edusti kokouksessa aluejohtajia. Hän näki edessä neljä uutta ja vaativaa toimintavuotta. Samalla hän vakuutti, että aluejohto ja liitto ovat vankeinhoidossa samoilla linjoilla. Vankilat näyttävät täyttyvän, mikä lisää painetta päivittäiseen työhön. Aluejohtajan mielestä vain todellista yhteisvastuuta voimavarojen riittävyydestä puuttuu. Niinpä ay-liike onkin tällä kertaa tärkeä vaikuttaja sekä politiikassa että virkakoneistossa. Ylpeys tehdystä työstä on aluejohtajan mielestä paras motivoija jatkossakin.

Keskushallinnon pääjohtaja Marianne Vollan tyytyi aluejohtajan jälkeen omasta puolestaan antamaan kehuja Stortingetiin valmistellulle vankeinhoitopoliittisille ohjelmalle. Stortingetin salissa hyväksytty ohjelma oli pääjohtajalle tuttua kauraa.

Oikeusministeri Knut Storberget vauhdissa Jos kokous ja muutamat alustukset välillä puuduttivatkin, oli oikeusministeri Storbergetillä taito saada itsensä melkein hurmoksiin. Hän suitsutti paljon esillä olleesta ja monesti jo mainitusta vankeinhoitopoliittisesta ohjelmasta. Aivan kunniatta ei sentään jätetty alan ammattiliittoakaan: olihan edellinen puheenjohtaja Roar Övrebö ollut hyvin aktiivisesti ko. asiakirjaa valmistelemassa.

Oikeusministerin mielestä vankeinhoidossa on riittävästi vaikeita asioita aivan ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta huolimatta. Hän ei toki kieltänyt, etteikö vankeinhoidon ja nykyisen politiikan välinen suhde olisi ongelmallinen. Paljon oli kysymyksiä, jos ja kun muutoksia vankeihoitoon aiottaisiin tehdä, eli: mitä muutoksia ja millä rahalla? Mitä tehdään sillä välin, kun rahaa vihdoin saataisiin ja mistä sitä saataisiin? Hyväksyntä poliittisesti olisikin edes alku ja sen päälle olisi mietittävä uudistusten rahoitus.

Storberget itse siirsi painopistettä “oikean väen” rekrytointiin alalle. Tosin sekään ei käy ilman alan koulutuskeskuksen, KRUSin rahoituksen kasvua ja turvaamista. Oikeusministeri halusi kuitenkin nyt satsattavan inhimilliseen työpanokseen.

Hieman surkuhupaiseksi oikeusministeri katsoi julkisen keskustelun muodostuneen esimerkiksi Ånan ja Haidenin vankiloiden kohdalla. Vankisellien varustelua ja vankiloiden muutenkin “hotellimaista” tasoa oli ehditty moittia laajalti lehdistössä. Populismin elkeitä oli havaittu ministeriössä myös siinä, että kuolemanrangaistusta esitettiin nyt todella vakavasti lastenraiskaajille samalla kun jopa kidutusoikeudesta vankilassa oli esitetty joitain myönteisiä kannanottoja...?

Vapaudessa suoritetun pantarangaistuksen epäonnistumisistakin oli onnistuttu tekemään suuria otsikoita. Aihetta toki uutisointiin lienee ollut, mutta olivathan riskit epäonnistumisen mahdollisuuksista olleet jo tiedossa. AG 19

IFVF

DF

NFF

= SEKO

NFU

VVL

Ristiriitojen ratkaisuja ja anarkiaa Vankilavirkailijain Pohjoismaisen Unionin seminaari Kööpenhaminassa 2010 (jatkoa) Kuten jo edellisessä Vankilavirkailijassa todettiin, NFU:n ja Tanskan isännöimä sekä emännöimä seminaari syksyllä 2010 oli anniltaan varsin runsas. Niinpä tähän joulunumeroonkin riitti muutama ote kuulluista alustuksista. Yhteen niistä sisältyy myös suoria lainauksia tanskalaisten vartijakollegojen haastatteluista. Päivät päättäneen paneelin erilaisia ajatuksia seminaarin teemoista aivan lopuksi.

Alustajien kirjo oli laaja ja ulottui oikeastaan pohjoismaisten jäsenliittojen omimman toimialueen ulkopuolelle, Iso-Britanniaan saakka. Alustuksista ja keskusteluista kävi selväksi, että monet tahtotilat esimerkiksi vartijoiden peruskoulutuksessa ja toimenkuvien täsmentämisessä ovat yhteisiä. Silti löytyy lähtökohdissa, resursseissa sekä poliittisissa toimintatavoissa maittain vielä suuria erojakin.

Miten vartijoiden posttraumaattinen stressi (PTS) voi syntyä ja miten sitä voidaan välttää?

Marianne Borritz toimii osastonlääkärinä Tanskassa erityisellä traumoihin ja postraumaattisiin stresseihin keskittyneellä osastolla, joka on osa Työ- ja ympäristöklinikkaa. Hänen esityksensä yksi osa perustui muutamaan esimerkkeihin. Ensimmäinen tapaus koski vangin vartijalle aiheuttamaa ruumiinvammaa, mistä puolestaan seurasi pitkä sairasloma. Toinen tapaus sisälsi arabitaustaisen vangin esittämän tappouhkauksen vaikutuksen seurauksia viranhoidossa. Kolmas tyyppitapaus Marianne Borritzin listalla käsitteli työtoverien kesken syntyneitä erimielisyyksiä, työyhteisöstä eristämistä ja työpaikkakiusaamista.

Uhanalaiset ammatit Vankeinhoidosta vartijoiden traumaattisia seurauksia oli Marianne Borritzin osastolla hoidettu nelisenkymmentä.

Muita ammattiryhmiä, joille apua sieltä oli annettu ja saatu olivat mm. poliisit, sotilaat sekä pankkivirkailijat. Avun hakemisen ja saannin valikoitumiseen vaikuttavat paitsi koulutustasot myös taloudelliset seikat.

Klinikalla käsiteltävien vaikeiden työpaikka-asioiden ennakoinnin eräänä heikkoutena Borritz näki, että johto on melko heikosti perehtynyt alaistensa päivittäiseen työhön. Siksi hänen mielestään vähintään keskijohtoa olisikin pyrittävä rekrytoimaan pitkän linjan kenttätyöstä.

Tanskassa akateemisesti koulutettuja juristeja on erityisen paljon valtion virastojen ja laitosten korkeimmassa johdossa. Sen sijaan kenttähenkilöstöllä ja keskijohdolla on vähemmän teoreettista koulutusta ja vastaavasti keskenään paljon enemmän ammatillisia yhtymäkohtia. Tällainen teoreettisen asioiden hallinnan ja päivittäisen työn tekemisen välinen alkuasetelma ei auta paljoakaan ylimmän johdon ja suorittavan portaan kes20

Marianne Borritz on näköalapaikalla kriisien ja traumojen runtelemien ihmisten palauttamisessa takaisin raiteilleen.

4/2010

kinäistä ymmärtämystä siitä, mitä olisi tehtävä ja mitä todella voidaan tehdä.

Ristiriitojen kylvämätön pelto Ristiriitojen kylvämätön pelto on silti usein siinä, että paikallisjohto ei tartu ajoissa työpaikan vakaviinkaan konflikteihin. Sen sijaan se pyrkii joko vähättelemään tai siirtämään niiden ratkaisuja.

Taustalla on myös sovittamattomalta tuntuva valvojan ja valvottavan rooli vankilassa. Vanginvartijan ammatillisuus on koetteella tämän perusristiriidan vuoksi, sekä siksi, että itse päivittäisen työn vaihtelevissa tilanteissa joudutaan omaa työroolia vaihtamaan myös äärimmäisen nopeasti. Vankeja on joka lähtöön, samoin heidän tarpeitaan ja käyttäymismallejaan vartijaa kohtaan. Työpaikan omat ristiriidat henkilöstön sisällä sekä toisaalta henkilöstön ja johdon välillä heijastuvat yksilön ristipaineita lisäävinä tekijöinä.

Kolmas, eikä aina suinkaan vähin ristipaineisiin mukaan laskettava seikka on ulkopuoliselle yhteiskunnalle vankilan “outous” työpaikkana.

Marianne Borritzin siteeraamassa tanskalaistutkimuksessa (PUMA-tutkimus) oli vertailtu työtyytyväisyyden eroja mm. vankeinhoidon ja sairaanhoitohenkilöstön kesken. Molempien ammattien vaatimukset ovat kovia. Mutta: kun sairaanhoitajat saavat ammatissaan paljonkin positiivista palautetta, vartijoiden kohdalla sitä ei juuri tule tai se voi olla jopa kielteistä. Samassa tutkimuksessa työroolien ristiriitaisuus koettiin vartijan ammatissa kaksinkertaisena verrattuna muihin Tanskan ko. tutkimuksessa kohteena olleisiin ammatteihin.

Lisää lunta vankeinhoidon tupaan PUMA-tutkimuksesta: vartijakunnassa ei luota johdon taitoihin. Usko omaankin ammattiin on hieman heikoilla, työn mielekkyys on keskimääräistä heikompaa verrattuna muihin tutkittuihin ammateihin. Huonon ilmapiirin mittareissakin värähtelivät omilla luvuillaan vankeinhoitoalan sairastavuus, vaihtuvuus ja huono motivaatio.

Miten ovat asiat työpaikalla?

Marianne Borritz heitti väliin kysymyksiä pohjoismaisten vankeinhoitoalan ammattilaisille, kuten: onko laitoksessa käytössääntöjä PTS-tapausten varalta? Löydetäänkö ne? Onko itsellä muistissa tapauksia? Ja: oletko itse tyytyväinen tapaan, jolla tällainen tapaus hoidettiin johdon ja kollegojen taholta? Kerrotko itse eteenpäin vakavista sattumuksista?

Edustamansa klinikan hoiviin päätymisestä osastonlääkäri Borritz totesi, että lähettämisistä on usein huolehtinut joko oma ammattiosasto ja ao. henkilön oma lääkäri. Joskus potilaaksi tulee jo pitkäaikaissairas, jolla on psyykkisiä oireita. Taustalta löytyy PTS-oireyhtymä tai sairauden aiheuttamat ympäristöpaineet. Joskus lähettämisen pontimena on perheenjäsenten vakava huoli ja epäsuora painostus avun hakemiseen.

4/2010

Osastolääkäri Marianne Borritz.

Oireita, joista tunnistaa PTS:n ovat univaikeudet ja tunne: “...Mä oon ihan palasina...”. Myös yleinen arkuus eri asioihin ja paikkoihin ovat varmoja merkkejä. Epämieluisat tapahtumat saattavat yhtäkkiä tuoda uudelleen mieleen syyn, josta koko PTS on saanut alkunsa. Viive ns. “pimahtamiseen” vaihtelee yksilöittäin ja tapauksittain. PTS:n laukaiseva tapaus tai tilanne voi paljonkin vaihdella voimakkuudeltaan. Oikeuskäytännössä usein esiintyvä termi: “ei voinut mieltänsä malttaa” on liiankin tuttu näissä tapauksissa.

Marianne Borritzin mukaan sairastuneella on usein korkea työmoraali ja sitoutuminen työhönsä. Sairastumisen ja hoidon aikanakin on halua palata työhön takaisin, vaikka siihen ei olisi olemassa mitenkään hyvää ennustetta.

Ennalta voidaan ehkäistä Stressin syntymistä voidaan ehkäistä mm. hyvän työskentelykulttuurin avulla.

Johdon tuki on tärkeää, samoin työnoh-

Ilpo ja Olli Pekka kuuntelivat Hans Wirtasen oivaa tulkkausta.

jaus tarvittaessa sekä lyhytmuotoinen asioiden läpikeskustelu eli “briiffaus” riskitilanteista. Sairaspoissaoloihin olisi kyettävä suhtautua työpaikalla positiivisesti. - Kas siinäpä vaatimus, johon voi todella olla vaikeaa velvoittaa, mutta lienee silti yrittämisen väärti?

Borritz palasi vielä ylimmän virastonjohdon ja kenttätason taustojen eriytymiseen: - Juristivetoinen johto ei ratkaise kenttätason tällaisia ongelmia. Saattaa olla, että sielläkin reagoidaan, mutta ei välttämättä oikein, hän epäili. Tärkeämpää on työpaikkatason oma keskustelu, “juttelu” asioista. Joskus, vaikka ei aina, voi auttaa työpaikan oma työtehtävien ja -paikan siirto, jolloin jämähtänyt asetelma rikotaan positiivisella rotaatiolla. - Vapaaehtoisesti ehkä mutta ei pakolla, huomautti tähän väliin Seppo Vainikainen Suomen delegaatiosta.

Borritz painotti myönteistä seurantaa ja aikaista, asiantuntevaa puuttumista.

Ammattihenkilöt tähän työhön on valittava oikein ja vepaaehtoispohjalta. Työpaikan suhtautumista PTS-sairaslomalta takaisin paluuseenkin on sparrattava.

Osaltaan tähän työhön valmentajina ovat sopivia mm. luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut sekä työpaikan terveydenhuolto ammattilaisineen. Marianne Borritzin mielestä erilaisia ammattiapua järjestäviä organisaatioita voi olla tarjolla vaikka pilvin pimein. Silti tärkein ja vaikuttavin työ PTS-tapauksen hoidossa tehdään ao. työpaikan voimin ja itse työpaikalla.

Ja lopuksi saatiin taas kourallinen osastolääkärin yleisölle heittämiä haasteellisia kysymyksiä: Mitä rooleja itsellä voisi vankilassa olla? Vartija? Sosiaalityöntekijä? Juristi? Kuntohoitaja? Miten näistä kustakin selviää? Paljonko itsellä on mahdollista vaikuttaa omaan työhönsä? Mitä juuri sinulta työssäsi odotetaan?

Suomalaisten sanainen arkku säpistä Suomalaiset eivät ole näissä NFU:n seminaareissa olleet kovinkaan äänessä johtuen luonnollisesti kielivieraskoreudestakin. Nyt Marianne Borritzin, ja koko NFU:n muun osanottajajoukon kummastukseksi Suomen delegaatiosta otettiin reippaasti kantaa tähän stressialustukseen.

Heikki Koskinen kertoi esimerkin omalta asuinalueeltaan kollegaperheen huolenpidosta kriisitapauksessa. Samaa aihepiiriä sivusi Risto Niemisen esimerkki työkyvyttönyyseläkkeellä olevan kollegan pitkäaikaisesta huomioimisesta. Jari Tuomela puolestaan viittasi luottamusmiesten merkittävään, jopa esimiesten vastuuta korvaavaan rooliin kriisitapausten hoidossa. Hän arveli, että työnantaja ei taida aina välttämättä arvatakaan, miten arvokasta työtä nämä ammattiosastojen valitsemat luottamushenkilöt vankiloiden ilmapiirissä tekevät. (AG) 21

Kriminologi Nadja Kirchhoff-Hestehave, Tanska:

"Onko vankilatyöskentely puhdasta anarkiaa?"

Nuori naiskriminologi Nadja Kirchhoff-Hestehave, josta jatkossa käytän käytännön syistä nimilyhennettä Nadja K., käsitteli oman haastattelututkimuksensa pohjalta tanskalaisen vankilatodellisuuden ja vanginvartijan työn anarkistisuutta. Tutkimus saattoi olla, kuten hän itsekin totesi, hieman kapeapohjainen, mutta haastateltavien oma ääni kuului. Sen oheen tehdyt tutkijan tarkat havainnot ja johtopäätökset olivat joka tapauksessa tämän päivän asiaa - tanskalaisittain.

Tutkimuskohteena oli Gamma-nimisen (ei kuitenkaan liene sukua ao. teknohuumeelle?) vankilan valvontahenkilöstöä. Haastateltavia oli yhteensä 15, joista miehiä yhdeksän ja naisia kuusi.

Ohessa näitä tanskalaisvartijoiden kommentteja haastattelutilanteista; samoin joitain viittauksia Nadja K:n niistä tekemiin analyyseihin.

nun aikasi.

Kuvittele, että olisit 18-vuotiaana tehnyt niin vakavan rikoksen, että siitä maksimituomion kärsittyäsi olisit 28 ikäinen.

Noina vuosina et olisi saanut itse päättää elämästäsi. Eikö olisi jo ajatuksenakin pelottava? Kyllä sitä pirun paljon asioita ehtisi tehdä noina vuosina ainakin omassa elämässä. Kaikkea mahdollista… kokemuksia, kuten aikuistuminen ja kasvaminen yleensä. Vain sen ansiosta, että kukaan ei ota sinulta sitä aikaa pois…

Niin että voihan hyvin olla, että van-

Illuusio: “Minulla oli kerran itselläni illuusio sitä, että löytäisin tästä systeemistä jonkin punaisen langan. Ja näytti jopa siltä, että olisin sen ajoittain löytänytkin. (…)

Mutta sitten saimme uuden vankeuslain pari vuotta sitten ja sen tulon jälkeen olen antanut totaalisesti periksi. Niinpä nykyisin en lupaakaan vangille mitään, vaan totean: ’Katsellaan ja odotellaan, millainen vastaus saadaan.’”

Kunnioitus, “respekti”: “Voin vakuuttaa, että täällä käyttäydytään kunnolla. Sen voi kuulla myös kongeilla, kun siellä puhutaan asioista, Siis, että yleisilme on asiallinen, mitään aiheettomasti synnytettyjä konflikteja ei esiinny. Totta kai eri osastoilla on tässä suhteessa sävyeroja, mutta peruskuviot tässä laitoksessa kaikkia kohtaan ovat asialliset. Se, että meillä on siniset virkapaidat päällä, ei tarkoita että me täällä kuljeskelisimme pitkin kongeja kuin jotkut kunkut hakemassa syitä vankien rankaisemiseen.

– Minun työni ei ole vankien kurittaminen, vaan huolehtiminen siitä, että he ovat ja pysyvät täällä. Ja sen ohella, niin pitkälle kuin se vain on mahdollista, täytyy vankeja pyrkiä sysimään oikeaan suuntaan elämässään.”

Nadja K:n välipäätöksiä vartijan ammatista: “Vankilassa työ on monialaista ja vaativaa. Tärkeää siellä työskentelevälle on säilyttää oma persoonallisuutensa - olla ihminen, jota myös kunnioitetaan. Vartijat näyttävät aliarvostavan asemaansa ja olevan jopa epätietoisia omasta julkisen vallankäyttäjän roolistaan.”

Ja erään haastateltavan vartijan oma ajatus edelliseen liittyen: “Kyse on ammatillisuudesta. Sellaista on oltava, mikäli aikoo säilyttää vankien kunnioituksen ja selvitä työstäsi. Eipä voisi olla mitään sen typerämpää kuin käyttäytyä sikamaisesti heikompaa ihmistä kohtaan. Ja jos sellai22

Kriminologi Nadja Kirchhoff-Hestehave ja DF:n Ina Rasmussen.

nen asenne on jo valmiiksi, ei kannata tänne tulla töihinkään tai yleensä valita tätä ammattia.”

Vankilassa “istuminen” ja istuminen: “Kun tuolla siviilissä porukalle selviää, että olet vankilassa työssä, alkaa kohta kuittailu: ’Joo joo, sehän on nykyään yhtä kesäleiriä. Siellä vangit vaan pelailee biljardia ja pleis steissöniä ja kaikki muukin tuodaan, piru vie, valmiina eteen. Vettä ja leipää sekä työtä vuorotta vaan… jne.

Mitäs siihen muuta voi sanoa kuin, että etpä tiedä tosiasioista yhtään mitään.

Omassa elämässäsi on tärkeintä - vaikka voi olla, että et sitä nyt saata tietääkään - mutta tärkeintä elämässä on oma vapautesi ja oma aikasi. Ja juuri sen me otamme vangeilta pois. Me otamme sinulta si-

geilla on biljardinsa ja pelikonsolinsa ja saattaapa joku silloin tällöin repiä pelihousunsakin vankilassa ja polttaa tupakkia. Mutta paljon sitä jää vangilta puuttumaankin.”

Vangin puhuttaminen: “Minun mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa, en usko myöskään, että se missään näkyy. Siis se, kun on istuttu ja juteltu vaikka parikin tuntia jonkun vangin kanssa. Sitten vanki menee selliinsä ja rauhoittuu. Vangit kyllä tietävät, että me toimitaan niin ja samoin sen, että se kuuluu tähän meidän työhön. Luulen ennemmin niiden näkevän tällaisen turvallisuuteen liittyvänä tehtävänä, niin kuin se onkin nähtävä. Siis se, että istutaan ja puhutetaan vankeja rauhoittamismielessä. Ja vaikka eivät vangit mieltäisikään puhuttamista yhtenä tämän amma4/2010

kallaoloa. Sinun siis pitää olla paikalla, mutta kullekin voi olla aivan täysi työ olla henkisesti läsnä. Mutta niinhän se vaan on iso osa työtä: olla paikalla ja olla samalla koko ajan tietoinen sen suhteen, mitä laitoksessa tapahtuu.”

tin toimintatapana, niin sellainenhan se vaan on. Näin minä sen näen.”

“Tuttu” vanki: “Voi tulla tilanne eteen sellaisen vangin kanssa, jonka tuntee ennestään jo oikein hyvin. Sitten joudutkin vastaamaan hälyyn ja näet: siinä se vanki nyt on, täysissä täpinöissään, ja eristystä olisi tarjolla kaikilla mausteilla, niin että vaikeaksi menee. Tuollaisissa tilanteissa, kun joku porukasta tuntee vangin niinkin hyvin, on paljon parempi selliin rynnäköinnin ja kaasun sijaan etsiä vangille tuttu vartija paikalle. Tämä voi puhuttaa vankia ja niin saattaa tilanne tasaantua.”

Palovartija: “Vanginvartija on aivan kuin palomies, istuu ja odottelee, kun ja jos jossain alkaa palaa. Ainakin turvallisuuspainotteinen osa työstä on juuri tuota.”

“Tuolla siviilissä kysellään paljon, että ’mitä sinä siellä vankilassa oikein teet?’

No, totta: suuri osa työstä on juuri pai-

Nadja:"...monialaista ja vaativaa työtä..."

Nadja K. ja työn institutionaaliset kehykset: “Suljetussa järjestelmässä toimivissa työpaikoissa, kuten vankilat, on vaikea työskennellä – vankila on aina vankila, myös vartijoille itselleen. Itsenäisyys päättää asioista voi olla laajaakin, mutta samalla työ on vahvasti sidoksista (kaksin verroin): a) olla lukittuna sisälle ja b) olla lukittuna työhön (johon muutoksia on vaikeaa saada).”

Vartija lisää: “Niin olet itsekin kuin vankilassa. Ei tästä niin vaan nousta ja päätetä: nyt haluan hiukan ulos haukkaamaan vähän raitista ilmaa, sitä en voi tehdä. Täällä ollaan myös lukkojen takana. Se kyllä syö miestä, tavalla tai toisella.”

Kööpenhaminaa kaduilta ja seminaarikammareista

Hannu Kiehelä oli valmis opastamaan Esaa pakattujen tiedostojen teknisissä ongelmissa, joita sentään oli hyvin vähän koko NFU:n päivien ajan.

Seppo ja Olli Pekka olivat valmiit uudistamaan vankikuljetuskalustoa. Islannista olisi puolestaan ehkä saatavissa raskaan sarjan vartijatäydennystä. (Kuva alla)

4/2010

Suomen delegaatiosta osa sen sijaan luotti ruotsalaisten sponsoroimiin mietintämyssyihin ja Hans Wirtasen - jälleen täydelliseen - tulkkaukseen.

23

Löytyikö yhteispohjoismainen malli vanginvartijan työhön?

Paneeli veti lopussa seminaarin aiheita yhteen, vai...

Seminaarin lopuksi oli seminaariyleisön eteen koottu asiantuntijapaneeli. Siihen osallistuivat Tanskan liiton ja unionin puheenjohtaja Kim Österbye, Tanskan vankeinhoitohallinnon pääjohtaja William Rentzmann, tutkija Anette Höjman Kristensen sekä toinen, norjalainen vartija/tutkija Olav Levin Johansen.

Paneelin puheenvuoroja jakoi eräs aiemmista alustajista, Anne Okkels.

Mitä viemisinä seminaarista?

Kim Österbyen mielestä seminaari antoi uudistumiseen keinoja, ajatuksia sekä välineitä yhteistyöhön. Tanskan pääjohtaja William Rentzmann yhtyi Kimin näkemykseen korostaen pohjoismaisen yhteistyön merkitystä tämän yhtenäisemmän työskentelymallin kehittämisessä sekä turvallisuustason parantamisessa. “Akilleen kantapäänä” hän piti alan eräänlaista “haavoittuvuutta”, mm. johdon kykyä selvittää muutoksista johtuvia päätöksiä kentällä. Siinä hän näki parantamisen varaa.

Rentzmann oli valmis tukemaan yksittäisten virkamiesten hyviä aloitteita vankeinhoidossa. Kriisitilanteissa hän halusi myös vankeinhoitoon samankaltaista vertaistuen mallia, kuten nyt on poliisihallinnossa ja armeijassa.

Anette Höjman Kristensen näki viihtyvyyden keskeisenä tekijänä, mikä kyllä sotii monien toisinajattelijoiden näkemystä vastaan. Eli siihen, että työhön ei tulla viihtymään, vaan tekemään töitä.

Tutkija oli mielissään siitä, että ammattiyhdistysliike on ollut mukana aloitteellisena toimijana. Se osoittaa kiinnostusta omien ammattiasioiden hoitamiseen ja parantamiseen. Hänelle jäikin seminaarista mieleen vahva osallistuminen. Tanskan vankeinhoitoon hän toivoi vielä ennakoivampaa otetta posttraumaattisen stressin hoidossa.

24

Myös Norjan vartija/tutkija Olav Levin Johansen korosti yhteistä pohjoismaiden mielenkiintoa alan ammattiasioissa. Hän viittasi Norjassa käytävään keskusteluun alan ammattikoulutuksen tason nostamisesta korkeakoulututkintoon johtavaksi.

Alkuun liiton luottamusmiehet eivät olleet kovin ihastuneita ajatuksesta. Nyt sen sijaan, kun ajatus vanginvartijan korkeakoulututkinnosta on hyväksytty yleisesti, sitä vastustetaan vankeinhoidon johdossa - tai ei ainakaan olla kovin myönteisiä sille.

Rentzmann puuttui puheeseen ja näki useita tapoja vartijan roolin kehittämisessä. Yksi hänen mallinsa on ottaa kaikki mukaan keskustelemaan ja päättämään. Toisessa ehdotuksessa hän peesasi Norjan pääjohtajaa, jonka ajatus jatkuvasta täydennyskoulutuksesta sekä kollektiivisesta jatkokoulutuksesta sopii myös hänelle sekä Tanskan vankeinhoidolle. Viisaasti kyllä, vankeinhoidon taloudelliset ym. resurssit muistaen, pääjohtaja halusi keskityttävän myös olemassa olevaan osaamiseen sekä siihen, miten hyvin tätä työtä jo nyt tehdään.

Olav Norjasta lanseerasi paneelissa niinikään uuden iskusanan, “ammattilaistamisen”. Hänen mukaansa se tarkoittaa vartijoiden ja vankien välisen suhteen vahvistamista tuon periaatteen mukaisesti. Mutta ei siinä kaikki: Olavin mukaan myös pal3/2010

velusuhteiden ehtojen on parannuttava, jos vaatimuksia ammatillisuudesta lavennetaan. (“Olisko mahdollista…?”, kuului heti välihuuto yleisöstä.)

Anetten mielestä pohjoismainen vartijan yhteinen toimintamalli on mahdollinen. Tuki, motivointi ja ammatillinen auttaminen ovat keskeisiä. Samoin näiden avainsanojen hyväksyttäminen tasapainon saavuttamiseksi ja esimiesten sekä johdon hyväksymäksi toimintatavaksi. “Yhteisöllisyys” voisi olla kokoavana terminä tälle pm -mallille - edellyttäen että se olisi työssä olevien ihmisten itsensä tekemä malli.

Kim puolestaan halusi kehitettäväksi johtamista. Tanskassa on kyllä yksittäisiä projekteja ja niissä ollaan jopa hyviä. Sen sijaan keskinäinen solidaarisuus ja yhteistoiminta ei oikein toimi kunnolla. Projekteissakin ollaan osittain liian hitaasti liikkeellä. Kohteiden valinnassa olisi aika siirtyä sekä keskittyä erityisen vaikeisiin vankilaolosuhteisiin, vankeinhoitoon valitun yleisen toimintalinjan ohella. (…Yritetään, yritetään, vastasi William R. Kimille) Anette halusi vaihtaa puheenaihetta ja pohti seminaarin yhtä pääteemaa, eli vartijan kaksoisroolia: siis ollako vai eikö olla turvallisuus- tai sosiaalityön tekijä? Tasapaino olisi tavoitteena, mutta miten? Voisiko suhtautumista verrata esimerkiksi kotitilanteeseen tai kouluolosuhteisiin, vankeinhoito tässä kolmen joukossa vain kärjistyneemmin käsitettynä?

Yleisöstä Geir Björkli, Norjan veljesliiton puheenjohtaja, kommentoi paneelille ja yleisölle. Norjassa on lanseerattu erityinen “muutostyö”-termi käyttöön vartijoiden ja vankien välille.

Sillä tarkoitetaan hyviä kesinäisiä suhteita, mutta ammatillisesti luotuina. Uusi malli ei Geirin mukaan merkitse kuitenkaan itsensä loppuun polttamista, vaan valintaa: kenelle ja miten paljon?

Mahdollisuus on valtava, mutta: miten olla samalla tuottava ja tehokas, pohti Norjan liiton puheenjohtaja. Norjassa on hänen mielestään nostettava esille enemmän myös johdon vastuu alan asioista, sitä ei pidä kaataa yksittäisen työntekijän niskaan.

William Rentzmann jäi miettimään ääneen, miten pitkälle vartijan ja vangin välisessä suhteessa voi mennä? Aivan sen ääripäätä hän tuskin ajatteli näin tuumiessaan. Koulutus sen sijaan auttaisi, samoin tilanteiden arkinen hoito, johon saadaan esimiesten apua ja tukea myötä.

Anette Höjman Kristensen puolestaan veti lisää kotiinpäin.

Hänen mielestään tanskalaiset tuulivoimalat ovat maan menestystarina. Jos vankeinhoidosta ei joutuisi yhtään ihmistä lähtemään psyykkisistä syistä eläkkeelle, siinä olisi tämän alan menestystarinaa kyllikseen. Myös “läheltä piti” -tilanteita olisi käytävä läpi esimiesten ja työntekijöiden kesken. Kim Österbyen mielestä taas työpaikoilla olisi opittava yleensäkin puhumaan enemmän. Hän täsmensi tarkoittaen tällä parempaa koordinaatiota päätöksenteossa silloin, kun kyse on yksittäisistä vangeista.

Roal Nilssen, nyt jo NFU:n varapuheenjohtajuudesta väistynyt ruotsalainen SEKO:n ex-toimitsija, piti pohjoismaista vankeinhoidon mallia menestyksenä antamalla sille arvosanan “paras”. Pohjoismaisen yhteistyön tarve on hänen mielestään perusteltua juuri NFU:n kokoontumisten kautta saaduilla kokemuksilla. Roal halusi pohdittavan jatkossa, olisiko NFU:n sihteeristön kokousten ja pääjohtajien vuotuisten tapaamisten aikataulua mahdollista yhdistää. Edustajistossa äskettäin hyväksyttyä, uusittua kriminaalipoliittista ohjelmaa hän piti oikein päivitettynä mm. vaihtoehtoisten seuraamusten osalta. Perushenkilöstön korkeakoulutasoisen tutkinnon kehittämistä Roal arveli oikean suuntaisena ja hyvänä tavoitteena.

Kim oli NFU:n puheenjohtajana samaa mieltä Roalin kanssa yhteisistä palaveerauksista, mikäli se pääjohtajien aikatauluihin sopii. Pohjoismaissa poliittisesti näkyvämmän roolin saavuttaminen onkin sitten jo vaikeampi juttu. Rikollisuutta ei ratkaista pelkästään vankipaikkoja rakentamalla ja yhtä vaikeaa on puhua yhteisesti viiden eri maan suulla, hän arveli.

Tanskan pääjohtaja Rentzmann vakuutti, että hänelle kyllä yhteistapaaminen sopii. Mutta onko sellaiseen juuri samaan aikaan tarvetta, on sitten jo toinen asia, vaikka koskaanhan dialogia ei voi olla liikaa.

Islannin pääjohtaja Baldurssonkin puuttui puheeseen. Hän sanoi itse ihmetelleensä psykologien ja sosiologien laajaa kiinnostusta vankeinhoitotyön tutkimiseen. Ovatko vankeinhoitotyö ja sen tekijät sitten niin “kummallisia”? Ulkopuolisten kanta vaikuttaa olevan vähän samaa sukua, joten pääjohtaja retorisoi, olisiko syytä yrittää muuttaa tuollaista käsitystä?

Pääjohtaja Rentzmann vakuutti. että hänen hallinnossaan ei ainakaan esiinny kielteistä asennetta perusvankeinhoitotyötä kohtaan. Hän toivoi ammattijärjestöillä olevan valmiutta kertoa omasta työstään.

Olav Johansen Norjasta arveli, että seminaarissa ei ehkä oltu tarpeeksikaan negatiivisia. Sellaiset asiat, joissa ollaan jo muuten hyviä, eivät tarvitse erityistä käsittelyä. Niissä taas, joissa voidaan parantaa, olisi kyllä tarpeeksi puimista.

Kim Österbye halusi ja sai viimeisen puheenvuoron paneelissa. Hänen vaikutelmansa kokoontumisesta oli: iloinen tapahtuma. Kim piti asioiden käsittelytavassa tehtyä muutosta eräänä syynä tähän vaikutelmaan. Tietoista kielteisyyttä ei haluttu viestiä ulospäin. Hyvästä työkulttuurista pidetään kiinni ja silti halutaan apua ongelmiin. Kaikista “Akilleen kantapäistä” huolimatta on Kimin mielestä pyrittävä koko ajan parempaan. Talouden realiteetteja ei käy kieltäminen pohjoismaissakaan ja niiden heijastumia on vain siedettävä.

Kim kannattaa Unionin kolmen vuoden välein tapahtuvaa suurempaa kokoontumista, koska tahti on hyvä.

Hän otti mukaan lopuksi myös muut julkista turvallisuutta ylläpitävät tahot ja esitti varmasti kaikkia näitä julkisesti rahoitettuja palveluja koskevan argumentin. Onko aina tapahduttava jotain erityisen kielteistä, että näille aloille saadaan lisää rahoitusta? Eikö joku myös voisi kertoa, mitä niiltä todella halutaan?

(AG)

NFU:n seminaari perustui osaltaan työpajoihin, joissa kerrallaan puitiin aina kolmea eri teemaa. Norjan vartijasta tutkijaksi päätynyt Olav Levin Johansen toimi yhden työpajan mestarina.

3/2010

25

Edellinen kokonainen toimiva vankila lakkautettiin viisikymmentä vuotta sitten Vankiloita on kuluneina vuosina perustettu roppakaupalla lisää. Lakkautettu ei ole montaakaan.

Ei siis ihme, että nyt käynnissä olevat tuottavuus/säästämistoimet ovat saaneet liikkeelle melkoisen kohun. Viisikymmentä vuotta sitten nämä kuviot käytiin läpi Pohjois-Satakunnassa, Karvian ja osittain Parkanon pitäjissä sijaitsevassa Karvian varavankilassa. Seuraavassa omia muistikuviani Karvian varavankilan vaiheista ja henkilökunnasta

Hernan vieressä on kirkkoherra Martti Jaskari ja johtokunnan maallikkojäsen Paavo Mustakoski.

Työttömyyttä, rikollisuutta ja suon kuivatusta Kyseessä oli yksi noista 1930-luvulla perustetuista varavankiloista. Laitokset perustettiin tilapäisiksi ja niiden tehtävänä oli saada töitä vangeille. Maata koetteli silloin melkoinen lama ja siitä eittämättä seurannut työttömyys. Maan huonekaluteollisuudesta kyllä kyseltiin, miksi halpa vankityövoima vie työpaikkoja heiltä. Erilaisten komiteamietintöjen seurauksena katseet suuntautuivat hyisille 26

soille. Siinäpä työmaata vangeille. Aloitettiin suurisuuntainen soiden ojitus ja niiden viljelysmaaksi raivaaminen, tarkoituksena perustaa alueelle uudistiloja.

Karvian varavankila Alkkian kylään Karvian varavankila perustettiin Alkkian kylään, isojen suoalueden äärelle.

Paikka oli syrjäinen: Karvian kirkonkylään matkaa oli 15 ja Parkanoon 30 kilometriä.

Lähin kaupunki oli Pori ja sinne matkaa kertyi n.100 kilometriä.

Ensi töikseen etukomennuskunta rakensi parakit alueelta löytyneelle kovemmalle maalle. Seuraavana vuorossa oli tiestön rakentaminen yli soiden ja niin alkoi varsinainen suon kuivatus. Kaivettiin valtaviemäreitä ja pienempiä ojia. Sen jälkeen alkoi suon raivaaminen pelloksi.

Kuokittiin käsikuokilla, ajettiin painomaata ja niin pelloista tuli vähitellen kasvualustoja viljakasveille. Ojia kaivettiin satoja kilometrejä ja satoja kertyi myös hehtaareja. Henkilökunnalle rakennettiin tuon ajan mittapuun mukaan varsin tasok4/2010

Vankeina oli alkuun nk. “Kakolan ruunia” He itse käyttivät itsestään tuota nimitystä. Monilla vangeista oli tuon ajan lainsäädännön mukaan “pytty hyllyllä” odottamassa. Uusi rikos olisi vienyt heidät välittömästi pyttyyn eli takaisin Kakolan kongeille. Esimerkiksi varavankilasta karkaaminen olisi ollut tällainen syy.

Karvian laitosta voidaankin kutsua Kakolan varhaiseksi avo-osastoksi. Arvaatte kaiketi, millaisia venkuloita tuo aines oli.

Avoimin mielin tunnustan saaneeni parasta mahdollista vankilakoulutusta tuleville vuosille tuona vajaana vuotena, jolloin siellä palvelin.

Vielä muutama sana tuosta erityistyölaitoksesta. Sinne sijoitettu uusi vankiaines ei välttämättä suostunut tekemään mitään töitä. Isosta Kirjasta ei kuulemma löytynyt kohtaa, joka olisi vaatinut osallistumaan edes jokapäiväiseen laitosjärjestykseen. Sinne jääneet vartijat hakeutuivatkin vähittäin eri laitoksiin, kun eivät voineet moista menoa katsella. Myöhemmin laitoksen tiloihin hakeutui teollisuutta, joten ihan tyhjäksi vankilan mäki ei jäänyt.

Kassit kasaan, plommit päälle ja muutkin nyssäkät jonoon. Ja niin alkaa viimeisenkin vangin matka tyhjentyvistä tiloista... Niin Karvialla kuin Konnullakin.

Tilanhoitajat oikeita pehtooreita Kaikesta sivussa oleva laitos toimi pitkälti omillaan, joten pellosta kertynyt vilja hyödynnettiin ja karjaa hankittiin maidontuotantoon. Raivatut suomaat tuottivat varsin hyviä satoja. Ansionsa oli varmaan myös kouliintuneilla tilanhoitajilla, joista kehittyi melkoisia pehtooreja.Vankilalla ja sen osaavilla tilanhoitajilla oli melkoinen merkitys myös ympäristön kehitykselle tässä mielessä.

Maanviljelys tuolloin 1940-50 -luvuilla kulki ainakin syrjäkylissä vielä melkoisissa lapsenkengissä. Neuvoja kysyttiin ja niitä myös saatiin.

Suon laidalla kasvaneena muistan hyvin monet kesäjuhlat, joita henkilökunta järjesti. Juhlat pidettiin henkilökunnalle ja ympäristön tarpeille rakennetulla seuratalolla. Juhliin kertyi satoja ihmisiä ja yksi vetävimmistä ohjelmanumeroista oli ajelu laitoksen kuorma autoilla viljelysmaihin tutustumaan. Tilanhoitaja kertoi ajelun aikana, millä ihmeellä suomaa saattoi kasvaa noin satoisasti. Tuossa lyhyesti laitoksen historiaa.

Karvian kiljun savuavilta raunioilta ei enää noustu Mutta kaikki ei mennyt ihan putkeen.

Jostain syystä keskusvirastossa ei katseltu suopein silmin laitosta ja sen henkilökuntaa. Vanginkuljetusmatkat olivat pidentyneet sekä hankaloituneet ja rakennuskantaakin olisi pitänyt kohentaa.

Olihan kyseessä tilapäiseksi aiottu rakennuskanta. Vankitiloissa olisi myös pitänyt aloittaa ennnennäkemätön saneeraus.

Seurasi joukko surullisia tapahtumia.

Köyliön tulipalo mm. on varmaan vielä monen vankeinhoitajan muistoissa. Lähes ainut uudisrakennus, maankuulu pihatto42010

navetta, paloi puolestaan Karvialla. Ehkä oikeampi ilmaisu kuitenkin on, että se poltettiin. Luottovangit olivat valmistaneet kiljua rakennuksessa ja sitä myös nauttineet, surullisin seurauksin. Tästä notkosta laitos ei enää noussut. Loppulaskenta oli alkanut.

Kunnanisät tietenkin aloittivat vastatoimet ja karvalakkilähetystöt matkustivat Helsinkiin. Myös henkilökunta luonnollisesti yritti puolustaa työpaikkojaan.

Valoa kuitenkin oli näkyvissä. Muistan isäni kertoneen, että ylijohtaja Soine oli luvannut kaikille löytyvän työpaikka muissa laitoksissa.

Joukko siis jakautui eri laitoksiin.

Useat vartijat olivat syntyneet ja kasvaneet Alkkian kylässä tai ainakin lähiympäristössä ja monella oli pieni maatilakin sivuelinkeinona Muutos oli siis melkoinen, eikä vastaanotto aina ollut vieraissa laitoksissa mieltä ylentävää. Veihän “vieras” ehkä juuri sen paikan, minkä juuri “minä” olisin mahdollisesti saanut...

Muuttaneita myöhemmin tavatessani oli suurin osa kuitenkin sopeutunut uusiin kuvioihin ja he olivat tyytyväisiä oloihinsa.

Löytyi vielä sentään jotain muutakin jäämään halukkaille: tuli nimittäin tieto, että vankilan rakennuksiin sijoitetaan erityistyölaitos jehovantodistajille. Ja näin ollen osalle vartijoista työpaikka säilyy Karvialla.

Tuottavuus ei pyhittänyt uusien vankien arkea Muutama sana sanottakoon henkilökunnasta, erityisesti vartijoista sekä laitoksen eri vaiheiden aikana Karviaan sijoitetuista vangeista. Karvialla sain kohdata todellisia korpifilosofeja, jotka tulivat loistavasti juttuun vaikean vankiaineksen kanssa ja he pystyivät teettämään vangeilla myös töitä. Ihmiskäsittely oli todella mallikasta ja inhimillistä. Se ei kuitenkaan ollut mitään lepsuilua. Jos vanki kyydin tilasi, sen hän myös sai.

Erkki Laitila

Kuva: Hannu Leinonen

kaita asuntoja ympäristöön. Ajatuksena oli, että nämä asunnot palvelisivat sitten maanluovutuksien jälkeen uudisasukkaita.

06.06.06 ja 31.12.2011.

Karvialta koottua: Kyllä hyvä sopu sijaa antaa ja rakkaus vällyjä levttää.

Ei niin kovaa maata, ettei sika etuansa saa.

Mitä ei näje, sitä ei tarvitte murehtia.

Parempi pyy pivossa kun teeri tietämättömissä.

Ei niin salasta valkiaa, ettei savu nävy.

Ei sovi sormikkaat kinnasten päälle.

Yhdellä ikä pitkä, toisella onni hyvä.

27

”Mietaa tuloo…”

Vankeinhoitoveteraanien vuosikokoukseen pitämään alustuksen hyötyliikunnasta hotelli Katajanokalla ke 9.2.2011 klo 12.40-13.30. *** Vankeinhoitoveteraanien sääntömääräinen vuosikokous pidetään samassa paikassa klo 13.45-15.00 välillä. Kokouskutsu lähetetään jäsenkirjeessä joulukuun alussa ja kokousaineisto tammikuussa.

*** Ennen Juha Miedon alustusta ja vuosikokousta klo 12.00-12.40 välillä on lounas, jonka hinta 10e/hlö peritään osanottajilta ennen ruokailua.

*** Ilmoittautumiset vuosikokoukseen ja lounaalle Risto Kettuselle (0500-600 117 tai sp) tai Viljo Joupille (050-434 9080) ke 2.2.2011 mennessä. ***

Viking Linen Tukholman risteilylle lähdetään vuosikokouksen jälkeen Katajanokalta klo 17.30.

Hintaan 110 e/hlö sisältyvät meno-paluu liput, ikkunallinen 2h A-hytti, kaksi mahtavaa illallista (sis. viinit ja oluet) sekä kaksi meriaamiaista. Paluu Katajanokalle pe 11.2.2011 klo 09.50. Ilmoittautumiset su 9.1.2011 mennessä Risto Kettuselle, jonka tilille 509614-226868 matka tulee maksaa ke 19.1.2011 mennessä.

HUOM! Risteily ja kokoukset eivät ole sidoksissa toisiinsa, vaan jompaan kumpaan voi osallistua ilman osallistumisvelvollisuutta toiseen.

Tervetuloa joukolla!

28

4/2010

Vankeinhoitoveteraaneja Helsingin pääpelastusasemalla...

21 vankeinhoitoveteraania vierailivat Helsingin pääpelastusasemalla Kalliossa tiistaina 19.10. Pelastusaseman toimintaa ja tiloja esitteli kiinnostavalla tavalla tiedotuspäällikkö Grönroos. Vieraat esittivät isännälle runsaasti kysymyksiä ja kommentteja, joten vierailu kesti kokonaisuudessaan noin 2½ tuntia. Luentotilaisuuden lopuksi VHV:n edustajat Jouppi ja Kettunen luovuttivat pelastuslaitokselle yhdistyksen viirin ja esittelijälle itselleen Sörkän sulattamo-täydennyshistoriikin.

...ja Tikkurilan Vernissassa pikkujoulutunnelmissa

1 Kuvatekstit: 1.Vankeinhoitoveteraanien pikkujoulu piettiin perinteisin menoin monitoimitalo Vernissassa Tikkurilassa. Mukana oli 70 henkilöä, joista kuvassa on vain osa.

2.Vankeinhoitoveteraanien viiri luovutettiin pikkujoulussa kahdelle ansioituneelle aktiivijäsenelle. Tauno Varen (vas) täyttää 80 vuotta tammikuussa ja Taisto Holopainen toimi vuosina 20042009 yhdistyksen puheenjohtajana.

2 42010

3

3.Heimo Virsula täytti 65 vuotta pikkujoulupäivänä 24.11. ja tarjosi sen kunniaksi yllätyksenä koko salille kakkukahvit. “Viel kasvaa urhoja Suomenmaas...”

29

Eira Kähkönen Nav Ritva Sinimäki Vav Aimo Koivisto Hev Birgitta Niemelä Ouv Jouni Kiimala Ouv Hannu Heikkinen Pev Heikki Pöyhönen Tuv Merja Tiikkainen Hev

17.12.2010 17.12.2010 03.01.2011 10.01.2011 11.01.2011 16.01.2011 17.01.2011 26.01.2011

Jouni Fernelius Tuv Ritva Keskinen Viv Sampsa kauppinen Suv Matti Aaltonen Vanv Markku Käyhty Avv Juha Ojala Vms Kari Minkkinen SAV

13.02.2011 18.02.2011 02.03.2011 13.03.2011 14.03.2011 19.03.2011 22.03.2011

Moi! Näkemiin sörkkalaiset ja kaikki tutut vankeinhoitajat (1.12.21010).

Eikä sitten unohdeta, että "kaikki syyt jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä" (UKK)… joten pysytään liikkeellä!

Eino Ilorinne

Jätettyäni vankeinhoitourani ja siirtyessäni erittäin tärkeään ”saa tulla pyyhkiin mummu virkaan”: Kiitän Kylmäkosken vankilan henkilökuntaa muistamisestani.

Teille kaikille erikseen: ”Niin kauan kun vereni lämmin on, mä muistan sinua.”

Voimaa ja terveyttä kaikille.

Lämmöllä Mimmi-mummu.

: Ensi vuoden kulttuuriapurahat jakoon SAK:n kulttuurirahasto on julistanut vuoden 2011 apurahat haettaviksi. Apurahoja voivat hakea kaikki SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen yksityiset jäsenet tai harrastajaryhmät.

Hakulomake ja tarkat ohjeet löytyvät maanantaista 22.11.2010 alkaen KSR:n nettiosoitteesta www.sivistysrahasto.com. Internetissä täytetty, tulostettu ja allekirjoitettu hakemus liitteineen toimitetaan 10.1.2011 mennessä hakijan omaan ammattiliittoon.

SAK:n kulttuurirahasto toimii Kansan Sivistysrahaston yhteydessä erikoisrahastona. Jos hakijan ammattiliitolla on oma rahasto KSR:ssä, käsitellään hakemus myös sen apurahoja jaettaessa ilman eri hakemusta.

Apurahojen saajien nimet julkaistaan SAK:n nettipalvelussa osoitteessa www.sak.fi viimeistään 16.2.2011 sekä Palkkatyöläisessä ja Löntagarenissa. Päätös apurahasta ilmoitetaan saajalle myös henkilökohtaisesti.

Lisätietoja antavat Pirjo Vainio, puh. 040 527 8805 (pirjo.vainio@sak.fi), ja Merja Lehmussaari, puh. 040 504 2152 (merja.lehmussaari@sak.fi).

30

Kulttuurirahaston apurahojen käsittely 2011 · Hakulomake ja tarkat ohjeet löytyvät 22.11.2010 alkaen KSR:n osoitteesta www.sivistysrahasto.com · Apurahojen hakuaika päättyy 10.1.2011. Hakemukset toimitetaan omaan ammattiliittoon (viimeisen päivän postileima). · Ammattiliitot toimittavat hakemukset liitoista SAK:hon 4.2.2011 mennessä · Rahaston hoitokunta kokoontuu ja päättää apurahojen jaosta 15.2.2011 · Saajien nimetjulkaistaan SAK:n kotisivulla www.sak.fi 16.2.2011 · Saajien nimet julkaistaan Palkkatyöläisessä ja Löntagarenissa 3/2010

Suruviestejä: Pentti Hämäläinen Vankilavirkailijain Liiton valtuuston pitkäaikainen puheenjohtaja, ylivartija Pentti Hämäläinen kuoli 16. päivänä marraskuuta 2010 Pieksämäellä.

Pentti Hämäläinen oli syntynyt 20.6.1938 Viitasaarella. Vankeinhoitouransa Pentti aloitti 1962 Helsingin keskusvankilassa. Turussa vuonna 1963 käydyn vartijakurssin jälkeen nuori mies siirtyi vartijaksi Naarajärven varavankilan palvelukseen, Vuonna 1972 oli vuorossa ylivartijakurssi ja 1979 Hämäläinen nimitettiin Nvv:n ylivartijan virkaan, missä hän palveli arvostettuna esimiehenä eläkkeelle jääntiinsä, vuoteen 1996 saakka.

Naarajärvellä Pentin yhteistyökyvyt huomattiin heti ja hänet valittiin moniin henkilökunnan luottamustehtäviin. Hän toimi vankilan johtokunnassa henkilökunnan edustajana sekä VVL:n Naarajärven osaston johtokunnan jäsenenä, puheenjohtajana ja luottamusmiehenä kolmen eri vuosikymmenen aikana. Pentti hoiti muun muassa puheenjohtajan ja luottamusmiehen tehtäviä yhtä aikaa vuosina 1980 -1986.

Naarajärven johtaja, Seppo Marttinen luonnehti Hämäläistä maaliskuussa 1983 seuraavasti: ”Pentti Hämäläinen on hyvä valinta luottamusmieheksi. Hänellä on tieto päämäärästä mihin pyrkii sekä tahtoa ja taitoa päästä neuvotteluissa molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen”. Esimerkkinä tästä Naarajärvellä 1979 valmistuneeseen hallintorakennukseen varattiin luottamusmiehelle ja ammattiosastolle oma työhuone, joka oli tuolloin lajissaan ensimmäinen koko vankeinhoitolaitoksessa.

Taitojaan Hämäläinen ylläpiti ja kehitti monilla keskusjärjestön ja VVL:n kursseilla ja neuvottelupäivillä. Pentti osallistui myös NFU:n viikon mittaiseen seminaariin Islannissa toukokuussa 1989.

VVL:n valtuuston puheenjohtajaksi Hämäläinen valittiin 1982 Vaasan liittokokouksessa. Tässä keskeisessä luottamustehtävässä Pentti toimi taitavasti 12 vuoden, eli kolmen nelivuotiskauden ajan.

Useimmin kuitenkin jo Pentin ilme oli positiivinen ja muitakin innostava.

VVL:n kunniajäseneksi Hämäläinen nimitettiin Pieksämäellä pidetyssä liittokokouksessa 1994.

Pentti Hämäläinen oli armoitettu seuramies, joka piti reippailla otteillaan ja osuvalla tilannehuumorillaan yllä hyvää henkeä. Pienenä yksityiskohtana voitaneen kertoa hänen esittelypuheenvuoronsa aloitus Pyhärannan lomakodilta, jonne liiton uusi hallitus oli tullut järjestäytymiskokoukseen elokuussa 1982. ”Minä en ole mikään marmeladimies, vaikka laulankin operetteja”, aloitti Pentti ja valloitti heti puolitotisen porukan välittömyydellään.

Pentin harrastukset olivat luonnonläheisiä, kalastus ehkä niistä kaikkein rakkain. ”Hämis”oli niin ikään tuttu hahmo vankeinhoitolaitoksen ampumakilpailuissa. Pentti oli myös kaikin tavoin kätevä käsistään. Hänelle voi Muonion majan talkoissa antaa hoitoon yhtä hyvin kirvesmiehen kuin kokinkin tehtävät. Monipuolisuus, laatutietoisuus ja elämänmyönteisyys olivat loppuun saakka Pentin tavaramerkkejä.

Pentti Hämäläinen siunattiin viimeiselle matkalleen perhepiirissä 4.12.2010 Pieksämäellä.

Risto Kettunen

Pentti oli hietaslaisittain ilmaistuna "tavalise suruton poik", mutta valtuuston puheenjohtajan tehtävät hän hoiti huolella ja taidolla.

3/2010

31

Frohe Weihnachten und ein gutes Neues Jahr

God Jul og Godt Nytt

on’s Greetings from If

Linksmų šv. Kalėdų ir laimingų Naujųjų metų

God Jul og Godt Nytt År

Vrolijk Kerstfeest en een Gelukkig Nieuwjaar

Merry Christmas and a Happy New Year

God Jul och Gott Nytt År

Joyeux Noël et Bonne Année

С Новым Годом Rigtig glædelig Jul og Godt Nytår

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Häid jõule ja õnnelikku uut aastat

Priecīgus Ziemassvētkus un Laimīgu jauno gadu Frohe Weihnachten und ein gutes Neues Jahr

Season’s Greetings from If Linksmų šv. Kalėdų ir laimingų Naujųjų metų

ja Onnellista Uutta Vuotta Kiitos

Vankilavirkailijoille kuluneesta vuodesta!