Vankilavirkailijat 1 / 2010

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Maaliskuu nro 1

2010

VHV:n toimintaa 2010 Nro 1/2010

Jokelan osaston naisjäsenilläkin oli sanottavansa mm. työvuorotaulukoiden asettamisesta uuteen asentoon jaksotyössä.

Vuosikokouksia 2010

Vankeinhoidon veteraanitoiminta on virkeää myös toimintavuonna 2010. Tarinailtoja, kuten kuvassa Katajanokalla 50 hengen voimin, ajankohtaisia alustuksia ja matkailua. Sivut 25-27.

Sörkan osaston alun kolmattakymmentä jäsentä + laitoksen johtaja olivat koolla muurin kupeesta hieman loitompana. Kukaan ei valittanut paikan vaihdoksesta.

VVL:n uusi virkistyskohde 2010

Lisää vuosikokouksista sivuilla 4-5 ja 9.

Himoslinnaa ja ympäristöä sivuilla 22-23.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly työura- ja eläkekeskustelusta:

LEIKKAUSVAATIMUKSET SAANEET OIKEUDETTOMAN YLIOTTEEN SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ihmettelee ilmapiiriä, joka on syntynyt työura- ja eläkeneuvottelujen päätyttyä. Hänen mielestään yleisempikin – mutta oikeudeton – mielipide näyttää olevan, että vain erilaisilla leikkauksilla saataisiin haluttuja tuloksia aikaan.

- Työelämäryhmässä päätettiin monista työhyvinvointia parantavista asioista, joilla kaikkien osapuolten näkemyksen mukaan on merkitystä eläkkeelle siirtymisen myöhentämisessä. Erityistä huomiota on kiinnitetty työkyvyttömyyden torjuntaan. Mutta julkisuudessa pyörii näkemyksiä, että näillä ei ole mitään merkitystä sovitun tavoitteen kanssa.

Kuitenkin työurien arvioidaan jatkuvan näillä toimilla yli 1,5 vuotta nykyisestä. Silti merkitystä tuntuu olevan vain sillä, että tehtäisiin erilaisia leikkauksia ja heikennyksiä palkansaajille ja samalla säästöjä työnantajille, Lyly moitti JHL:n Satakunnan alueen seminaarissa Harjavallassa.

Hänen mielestään on ihmeellistä, että palkansaajia on syytetty siitä, että ne eivät suostuneet työnantajien esittämään asetelmaan, että on pakko – siis pakko – ottaa joko niin sanotun työttömyysputken poistaminen tai eläkeheikennykset.

Ja kun kumpaankaan näistä ei oltu valmiita suostumaan, useiden vaikuttajien mielestä neuvottelut epäonnistuivat.

- Yleinen ilmapiiri näyttää suosivan enemmän työnantajien kuin työntekijöiden näkemyksiä. Kuitenkin monien erilaisten selvitysten ja tutkimusten mukaan suuri suomalaisten enemmistö esimerkiksi näissä työura- ja eläkeasioissa on yhtä mieltä palkansaajajärjestöjen kanssa. Myös monet asiantuntijat korostavat erityisesti työelämän laadun ja työhyvinvoinnin parantamisen merkitystä työurien pidentämisessä, Lyly sanoo.

SAK:n puheenjohtaja toteaa, että esille nostetun julkisen sektorin kestävyysvajeen hoitamiseen on olemassa monia muitakin keinoja kuin jatkuvat leikkaukset tavallisten suomalaisten selkänahasta. Esimerkiksi työllisyyden parantamisella ja työttömyyden vähentämisellä sekä oikeudenmukaisella ja kokonaisveroastetta nostavalla veropolitiikalla päästään pitkälle. Kun tähän yhdistetään työurien pidentäminen, josta jo on olemassa sekä toteutuneita todisteita että uskottavia uusia esityksiä, kestävyysvaje saadaan hoidettua.

Mutta se pitää tehdä yhdessä, ei yksipuolisilla päätöksillä.

- Jatkuvilla leikkauksilla ihmisille aiheutetaan paljon epävarmuutta oman elämänsä taloudellisesta tulevaisuudesta.

Ja kun talous on aika paljon psykologiaa, on selvää, etteivät vaaditut leikkaustoimet tue kestävyysvajeen umpeenkuromista, Lyly sanoo.

Itse asiassa Lyly toivoisi, että joskus myös työnantajat puolustaisivat julkisuuteen päin yhdessä tehtyjä sopimuksia, esimerkiksi nyt työnsä päättäneen Ahtelan työryhmän hyviä tuloksia.

Kansikuva: Taiteella on aina oltava aikansa ja paikkansa, kenties myös tulkintansa? Sörkanvankilan sisääntulon yläpuolella riippuva teräsverkko voisi kuvata Suomen julkisten säästöjen vaikutuksella heikennetyä sosiaaliverkostoa.

2

1/2010

Helsinki 8.3.2010

Elämää... ja eläkettä Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu.

Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh.

09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj.

Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: Patalahden ST1 huoltoasema Patalahdentie 20 (9-tien varrella)

Kuluneen talven hieman matalammilta Rukan lumilta liikkeelle lähtenyt ja Matti Vanhasen lanseeraama eläkeiän nosto on työryhmäselvitysten yhteisen lopputuleman kariuduttua jälleen ajankohtainen. Vanhasen huoli on sinänsä kiistämätön, sillä ns. huoltosuhde heikkenee Suomessa rajusti seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Työikäinen väestö harvenee ja eläkeikäisten määrä kasvaa. Samaan aikaan ihmisten elinaika on kasvanut lähes 10 vuodella viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämän yhtälön ratkaisu on vaikeaa.

Pakkotoimilla ei kuitenkaan pidetä ihmisiä nykyistä pidempään työelämässä, vaan kyse on jaksamisesta. Siihen liittyy mm. työn kuormittavuus, työpaikan ilmapiiri sekä työntekijän vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön ja työaikoihin.

Ehkä ei vielä tämän hallituksen aikana, mutta varmasti seuraavan hallitusohjelmaan kirjataan konkreettisia toimenpiteitä asiaan vaikuttamiseksi. Ellei tsitten ässä välillä synny yhteistä näkemystä niistä keinoista, joilla työuria jatketaan. Tammikuun alusta 2010 käyttöönotettu elinaikakerroin varmasti ”kannustaa” jatkamaan työssä mikäli mahdollista. Sen vaikutuksia eläkkeelle siirtymisikään voidaan vasta vain arvailla.

Myös vankeinhoidossa eläkkeelle jäädään yhä myöhemmin, mm. siksi, että ammatilliseen eläkeikään oikeutetut ovat vähemmistönä.Yhä useampi jatkaa niinikään eri syistä työuraansa eläköitymisikänsä jälkeen. Tätä ovat osaltaan auttaneet erilaiset kuntoutusjärjestelyt, mikä onkin kannatettava tie työurien pidentämiseen.

Ammatilliset erityiseläkeiät ovat muutoin oma lukunsa, mutta mahdollisen yleisen eläkeiän noston vaikutuksia näihin kysellään säännöllisesti. Erityiseläkeikiä ei kuitenkaan ole työryhmissä käsitelty, koska käytännön seikoista johtuen ko. työryhmät joutuvat keskittymään kaikkia palkansaajia koskeviin asioihin. Vasta näiden yleisempien ja kattavien ratkaisujen jälkeen tulevat käsiteltäväksi eri eläkemuotojen yksityiskohdat.

Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, että erilaiset varhaiseläkejärjestelyt ja niiden ikärajoihin puuttuminen eivät tarkoita ammatillisia eläkeikiä. Sen sijaan kaikki ammatillisen erityiseläkeiän valintaoikeuden piirissä olleet ovat saaneet aikanaan asiasta Valtiokonttorilta kirjeen, jossa todetaan valinnan olleen sitova. Samalla valinnan tehneet ovat luopuneet eräistä eläkejärjestelmässä muutoin olevista vaihtoehdoista, kuten osa-aikaeläkkeestä. On siis mahdoton ajatella, että tätä sitoumusta voitaisiin yksipuolisesti purkaa. Yritys varmasti tulisi tarkasteltavaksi kaikkia käytettävissä olevia oikeusasteita myöden. Ylipäätään erityisiin ammatillisiin eläkeikiin oikeutetut ovat enää pieni vähemmistö valtionhallinnossa, koska 1.7.1989 jälkeen alalle tulleilla ko. oikeutta ei enää ole ollut.

Rangaistuskäytännöt Puheenjohtajapalstalla viittaan tulevaan valvontarangaistukseen. Muutenkin rangaistuskäytännöt ovat vuodenvaihteen molemmin puolin olleet silloin tällöin esillä. Erityisesti seksuaalirikosten koventamiseen tuntuu olevan paineita.

Esimerkiksi raiskauksista annettuja tuomioita pidetään kansan keskuudessa liian lievinä. Tämä on suoraa seurausta eräistä oikeuden päätöksiin liittyvistä rangaistusta alentavista ja tuomiota lieventävistä seikoista.

Taantuma on nostanut esiin myös talousrikokset ja ammattimaisen rikollisuuden soluttautumisen tähän rikostyyppiin. Eräät asiantuntijat ovat katsoneet, että tuomiot eivät ole oikeassa suhteessa niihin taloudellisiin voittoihin nähden, joita on saatu rikollisella toiminnalla. Talousrikokset ovat kuitenkin erityisen paljon tutkijavoimaa sitova rikostyyppi.

Sakon muuntamista koskevat seikat ovat nekin vielä pohdinnan alla. Nykyinen tilanne ei ole hyvä, mutta ei vankila ole vältttämättä oikea paikka sakkolaisille, jos ongelmat ovat muualla. Muuntamatta jättämistä häikäilemättömästi hyväkseen käyttävät on silti syytä passittaa vankilaan. Sakkovangit eivät suinkaan ole taustoiltaan yhtenäinen ryhmä eikä heitä tule sellaisena käsitellä.

Tilannetta voi verrata uusiin ja entisiin avoseuraamusmuotoihin. Ne eivät sovellu kaikille ja säästötoimien nimissä tehdyt muutokset eivät paranna yhteiskunnan turvallisuutta.

Jari Tuomela

Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2010

1/2010

3

Vuosikokouksia 2010:

Jokelassa keskusteltiin valvontasektorin uusista työaikajärjestelyistä Vuosikokouskierros on tämän lehden julkaisun aikaan käyty lähes viimeistä osastoa myöten.

Kokoukset alkoivat tavan mukaan jo helmikuussa muutamassa isossa laitoksessa. Esimerkkikokous, jota selostetaan seuraavassa hieman tarkemmin, edustaa kuitenkin keskisuurta laitosta sekä osastoa.

Kyse on Jokelan vankilasta, jolle kuuluu kyseenalainen kunnia olla monessa mielessä vankeinhoitolaitoksen vanhojen syntien kasautuma. Ensinnäkin sen sijoittaminen vanhaan tulitikkutehtaaseen oli jo kallis investointivirhe. Samalla hinnalla olisi saanut tehtyä kokonaan uuden ja heti alkuun toiminnallisesti paremman laitoksen noille korkeuksille Uudellemaalle.

Toinen ongelma oli myötäsyntyinen muiden samaan aikaan käyttöön otettujen ja miehitettyjen, vankiloiden kanssa: virkamäärä jäi alle toiminnallisten tarpeiden, myös Jokelassa. Eikä se siitä ole paremmaksi vuosienkaan kuluessa muodostunut. Päinvastoin, koska valtion tuottavuusohjelman säästöt ovat purreet pysyvästi ainoastaan henkilöstöön, ei vankien määrään.

Niinpä Jokela on ainoana laitoksena Suomessa joutunut muutamankin kerran rajoittamaan itse omia toimintojaan henkilöstöpulansa vuoksi. Voisi kai myös sanoa, että “uskaltanut”, koska sitenhän on uhmattu vuosittaisten tulostavoitteiden pyhää velvoitetta. Sanktioita ei silti ole laitokselle kuulunut tai näkynyt, joten moinen häpeä lienee nielty keskusvirastossakin. Toivottu ehkä, ettei moinen tottelemattomuus sentään leviäisi muihin, yhtä huonossa henkilöstöhapessa oleviin laitoksiin?

Tuo riittänee johdannoksi. Itse kokoukseen siis, joka pidettiin Jokelan vankilan alueella, ns. “Sinisessä talossa” helmikuisten talvimyterien aikaan 19.2.

Ilpo Nummela: pahinta ei vielä nähtykään Jokelan osaston puheenjohtaja, VVL:n hallituksen varapuheenjohtaja, Ilpo Nummela avasi kokouksen. Hän viittasi äskettäisiin muutoksiin, joita oli vankeinhoitoalan organisaatioissa tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen. Kulunut työvuosi 2009 oli ollut painia työvuorojen, miehitysongelmien sekä sairauslomien kanssa. Eikä alkanut vuosi näyttänyt yhtään sen paremmalta. Suurin ongelma liittyy rahanpuutteeseen. Siitä johtuu puolestaan se, että sijaisuusrekrytointia ei kyetä tekemään tarvetta vastaavasti. Kolmesta sijaistyöhön suunnatusta henkilötyövuodesta yhdenkin nipistäminen nykyisessä tilanteessa, merkitsee Jokelassa mm. sitä, että avovankilaosastoksi muuttuva entinen “sakkola” muurin kupeessa jouduttaneen sulkemaan kesällä kolmeksi kuukaudeksi.

Jos jotain tavoitteita olisi tulevalle Jokelan avovankilatoiminnalle suunnitteilla vuodelle 2010, olisi Ilpo Nummelan mielestä tämä rahan- ja sijaisten puutteesta johtuva toiminnallinen rajoite otettava niissä huomioon. Organisaatiomyllerrys ja uuden johdon järjestely oli, vielä helmikuun lopullakin, hidastanut Jokelan tulostavoitteiden asettelua kuluvalle vuodelle.

4

Kakku moni päältä kaunis. Sininen pitsitalo Jokelassa on kyllä korea, mutta äärettömän kallis vuokraturhake Jokelan laitoksen toimintabudjetissa. Om:n ja Kpo:n kammoksumien "pelkkien seinien" sijaan tarvittaisiin sekin raha toimijoihin.

1/2010

ei Vesa Leivon mukaan jaksa kukaan enää pitkään. Jotain on siis tehtävä ja voitava myös itse sekä yhdessä vaikuttaa siihen.

- Ei nosteta käsiä pystyyn, rohkaisi Vesa Leivo ja katsoi osaston aloitteellisuuden olevan myös työnantajan etu.

Jokelan osastossa halutaan todella päättää omista työaikajärjestelyistä, työnantajan etuakaan silti unohtamatta. Sairauslomien ja ylitöiden määrä on huolestuttava.

Ilpo Nummela aprikoikin, miten oikeusministeriön yhtälö vankiluvun alentamiseksi suljetuissa laitoksissa 65%:iin ja vastaavasti avovankilatoiminnan lisäämiseksi onnistuu. Puuttuu rahaa, puuttuu tekijöitä ja näin jää puuttumaan myös kokovuotisia vankipaikkoja Jokelan avolaitoksessa.

Koko valtakunnan julkisen sektorin säästöihin jouduttaneen ennen pitkää.

Niinpä ennakointi jonkun suljetun laitoksen joutumisesta “liipasimelle” ei Ilpo Nummelan mukaan ole lainkaan mahdotonta. Etelä-Suomen vankimäärät ja jatkuva yliasutus eivät kohdentane välttämättä säästöpainetta ruuhkasuomen laitoksiin.

Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa saatetaan joutua puolustamaan jatkossakin työpaikkoja. - Konnunsuon lakkautus ja Pelson supistaminen eivät ehkä edes riitä, arveli Ilpo Nummela.

Osaston jäsenistö tiiviinä Positiivisena ilmiönä - kaiken muun kaaoksen keskellä - Ilpo Nummela piti kuitenkin sitä, että VVL:n Jokelan osaston jäsenmäärä on pysynyt korkeana, jopa lisääntynytkin kahdella vuoden aikana. Hän tulkitsi tilanteen siten, että osaston ja sen luottamushenkilöiden edunvalvonta laitoksessa on tyydyttänyt jäseniä. Myös VVL r.y. on tehnyt oikeita päätöksiä jäsenistön hyvinvoinnin eteen, kuten Himokselta liitolle juuri hankittu virkistyskohde todistaa.

Ilpo Nummela antoi lopuksi kiitosta niille, joille se kuuluu: luottamushenkilöille, johtokunnalle sekä myös itse osaston jäsenistölle kaikesta palautteesta.

Vesa Leivo: Liian vähällä väellä tehdään Luottamusmiespestin jatkon saanut Vesa Leivo oli samaa mieltä valtion rahapolitiikasta ja sen vaikutuksesta vankeinhoidon tulevaisuuteen kuin Ilpo Nummela. Silti hän vakuutti: - Yhdessä pärjätään, 1/2010

mutta ei keskenään rähjäämällä. Työssä jaksaminen oli Vesa Leivon perimmäinen huoli: - Liian vähällä väellä tehdään.

Koska lisävirkoja ei näytä saatavan, on tehtävä ratkaisuja omalla työpaikalla ja mietittävä siihen omat keinot. Työaikajoustoja on voitava soveltaa yksilöllisemmin, koska nykyisellä työvuorotaulukolla

Vastuuta, palkkaa ja ennustettavuutta Ilpo Nummela esitteli Vesa Leivon puheenvuoron jälkeen omia laskelmiaan erilaisten työajan käytön vaihtoehtojen vaikutuksesta. Vuorokierron ja päivävuorovahvuuden tasoittamiseen tähtäävät ennakoinnit merkitsisivät toisaalta painetta nykyisten vartijoiden vaativuustasojen nostamiseen haittatöiden vähetessä.

Toisaalta päivävahvuuksien lisääminen vaikuttaisi mm. sairauslomien sekä ylitöiden vähenemiseen. Ylitöiden määrä Jokelassa olikin nyt hälyttävän korkealla.

Kiertoon olisi silti jäätävä riittävä määrä valvontahenkilöstöä, mutta se onnistuisi todennäköisimmin vain vapaaehtoisin järjestelyin. Koska vaativuustasojen nostamiseen pitää olla muutakin perustetta kuin vain työajan uusi jakomuoto, olisi samalla mietittävä virkatehtävien sisältöjä, jopa hieman kritisoitua ns. ”Kuopion mallia” soveltaen.

Jokelassa oli helmikuun puolella vielä tilanne, että ns. numerottomia “heittovartijoita” oli koko valvontasektorin virkamäärästä melkoinen osa. Uuden työaikajaon tarkoituksena olisi saada työaikaraami toimimaan siten, että koko valvontahenkilöstöllä olisi etukäteen paremmin ennustettavissa olevat työvuorolistat. Tällainen parannus vaikuttaisi positiivisesti työviihtyvyyteen ja työn ulkopuolisen elämän parempaan suunnitteluun.

Ilpo Nummelalla sen paremmin kuin kellään muullakaan ei ollut vielä lopullisia ajatuksia tuoreesta työaikaraamin muutoksesta, päätöksistä puhumattakaan. Sen sijaan vuosikokouksen osallistujissa oli paljon myötämielisyyttä siihen, että “jottain tarttis tehdä”. Niinpä vuosikokous päätti fundeerata ja antaa luottamusmiehille samalla valtuuksia kehitellä sekä neuvotella asiaa eteenpäin laitosjohdon kanssa.

Keskusviraston, eli uuden Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntemukseen ei tälläkään kertaa kukaan rohjennut luottaa.

Jäljet aiemmista työaikakokeiluista ja kentän “työjaoista” ylhäältä annettuina olivat hyvässä muistissa. (AG)

Ilpo Nummelalla oli esittää kokouksessa vertailevia palkkalaskelmia nykyisen ja mahdollisen uuden työvuorojärjestelmän välillä.

Yksimielisiä henkilövalintoja Jokelan osastokin oli vuosikokouksessaan merkittävien henkilövalintojen edessä. Loppuvuodesta pidettävään edustajistoon sekä sen toimikaudelle 2010-2014 valittiin osaston varsinaiseksi edustajaksi Pekka Oksman ja varalle Vesa Leivo.

Liiton hallituksen tulevan nelivuotiskauden jäsenehdokkaaksi ja jatkamaan esitettiin ja valittiin yksimielisesti Ilpo Nummela. Kolmivuotiskaudelle 2010-13 osaston luottamusmieheksi sai mandaatin Vesa Leivo. Osaston varaluottamusmieheksi nimettiin Jarmo Kuosmanen.

Täydellinen luettelo osastoissa tehdyistä luottamusmies- ja edustusvalinnoista Vankilavirkailijassa nro 2/201 (Toimitus) 5

Tätä kirjoitettaessa harvinaisen monet asiat ovat valmisteluvaiheessa, joista kuitenkin ratkaisuja ja linjauksia syntyy hyvinkin nopealla aikataululla.

Pääkirjoituksessa kerrottu eläkeasia on eräs tällainen linjaus, lisäksi parhaillaan odotellaan neuvottelutulosta valtion ves-sopimuksesta.

Työryhmä: "Vankeuslaissa säädetyn terveydenhuoltohenkilökunnalle eristämistarkkailuun ja tarkkailuun sijoittamisesta viipymättä tapahtuvan ilmoittamisen ja mahdollisimman pian tapahtuvan vangin terveydentilan tutkimisen järjestämiseksi virka-ajan ulkopuolella ja viikonloppuna."

Vankeinhoitourallani en ole ollut näin vaikeasti nimetyssä työryhmätyössä aiemmin mukana. Toisaalta työryhmän nimeämiskirjeessä asetetun työryhmän nimi kertoo monimutkaisuudessaan asian ytimen. - Asiasta on säädetty vankeuslaissa, mutta lain kirjainta ei ole noudatettu, totesi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen vangin kanneltua eristämistilanteen jälkeen.

Työryhmä sai asiasta pikaisen tehtäväksi annon tammikuussa, joskin nyt määräaikaa on jatkettu hieman yli maaliskuun puolivälin. Työryhmä pohti aluksi valtakunnallisen terveydenhuollon päivystysjärjestelmän luomista, mutta tästä luovuttiin mm. henkilöstöä liiaksi sitovana sekä tiedonsaannin ongelmien vuoksi. Sen jälkeen selvitettäväksi tuli vankisairaalan mahdollisuus päivystyksen järjestämiseen ja viime vaiheessa vastuu näyttää kääntyvän Turun vankimielisairaalan suuntaan. Kahden edellä mainitun laitoksen etuna oli jo valmiina olevan ympärivuorokautinen päivystysjärjestelmä. Turun suuntaan päivystystä puoltaa lääkärin “takapäivystys”.

Hankaluutta asian toteuttaminen kuitenkin tuottaa. Ensinnäkin valvontahenkilökunta tarvitsee nykyistä tarkemmat ohjeet eristämistilanteiden kirjaamiseen sekä niistä edelleen päivystävään yksikköön tehtävään ilmoitukseen. Toisek6

seen sairaanhoitajan tai viime kädessä lääkärin arvioitavaksi jää, mihin toimenpiteisiin pitää ryhtyä vangin terveydentilan tarkistamiseksi: ovatko ne välittömiä vai voidaanko niitä hieman siirtää.

Useinkaan ei ole mahdollista saada oman yksikön sairaanhoitajaa kontrollikäynnille, mutta toisaalta eräissä tilanteissa vangin kuljettaminen vankilan ulkopuolelle on mahdotonta. Mahdollisesti ambulanssikäynti voi olla yksi vaihtoehto (tätä on käytetty onnistuneesti), mutta lain täytyisi eristämistilanteissa tältä osin joustaa. Lakeja on toki mahdollisuus muuttaa, mutta ei aivan pikavauhtia.

Tällä hetkellä tilanne on se, että päivystysjärjestelmä ja siihen liittyvät ilmoittamismenettelyt otetaan käyttöön todennäköisesti jo ennen kesälomia. Mahdolliset lain tarkistukset toteutuvat vasta viiveellä. Asia vaatii myös kattavaa tiedotusta ja ohjeistusta sekä valvonta- että terveydenhoitohenkilökunnalle. Terveydenhoitohenkilökunnalle lankeavan lisävastuun on näyttävä myös palkkauksessa.

Valvontarangaistusta ja vanginkuljetusta koskevat lakiesitykset Alun perin ko. lakiesitysten piti olla eduskunnan käsittelyssä jo syyskaudella.

Nyt näyttää siltä, että ensin mainittu annetaan maaliskuussa ja jälkimmäinen toukokuussa. Valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa ylipäätään koskeva työryhmämietintö oli lausunnolla jo v. 2008 alkupuolella. Tuolloin VVL otti kantaa eräisiin käytännön näkökohtiin.

Asian siirryttyä lakivalmisteluvaiheeseen siihen on tullut mukaan myös sähköisen valvonnan valvomotoiminnan yksityistäminen. Tämä on huolestuttavaa ja asia, jota VVL yksiselitteisesti vastustaa. Lakiesitysten lopulliset muodot selviävät kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun ne jätetään eduskunnan käsittelyyn.

Myös vanginkuljetuksen yksityistämishankkeita vastustetaan. Vanginkuljetuksen sisällä työnjaon rajanvetoa voidaan kuitenkin käydä vielä varsinaisesta kuljetustoiminnasta ja vartioinnista.

VVL:n kanta on, että perustuslaki määrittää vartioinnin julkista valtaa käyttävän virkamiehen tehtäväksi. Kuljettajan teh-

tävien osalta asia ei ole näin yksiselitteinen. Turussa on mm. linja-autokuljetukset hankittu onnistuneesti yksityiseltä jo vuosia, joten kokemuksiakin asiasta on.

Silti yksityisen toiminnan laajentaminen lisää myös riskejä. Siinä edellytetään sellaisia kontrollitoimia esimerkiksi kuljetusvälineiden osalta, joita ei tarvita asian säilyessä virkamiesvetoisena. Ongelmatilanteissa myös kuljettajan vankeinhoidollisella koulutuksella ja virkamiesvastuulla on merkitystä.

VVL on kuultavana eduskunnassa lakiesityksistä ja aikoo edelleen vastustaa yksityistämiseen liittyviä hankkeita. On nurinkurista, että valtion tuottavuusohjelma pakottaa tarkastelemaan myös tällaisia valtion toiminnan alueita vankeinhoidossa sekä muillakin virkamiesvetoisilla sektoreilla.

Tällä hetkellä kuitenkin hallitus hehkuttaa niin tuottavuusohjelmaa kuin alueellistamistakin. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mukaan (HS) tuottavuusohjelma on ollut aarrearkku!

Jos nämä toimenpiteet ovat hallituksen ainoita aarrearkkuja, ei koko kansantaloudenkaan tilaa tarvitse ihmetellä.

Jari Tuomela

Konnunsuon vankilan rikosseuraamusesimies Pekka Kortetjärveä kuultiin 2.2.2010 VVL:n hallituksessa Personec-työaikalaskentajärjestelmän asiantuntijana ja alustajana.

1/2010

Hallitus 17.12.2009 · Virkaehtoasioista todettiin, että valtiosektorilta ei ole paljoa uutta kerrottavaa. JHL on luvannut työnantajalle esittää omat sopimustavoitteensa jouluun mennessä. Neuvottelut alkanevat loppiaisen jälkeen 2010. Virkapukuasiaa on edelleen vaikeaa saada sopimustavoitteisiin, koska virkapukuasetuksen velvoittamia ammattiryhmiä on vähemmistö JHL:n valtiosektorin henkilöstöstä, mutta sitä yritetään yhä mukaan sopimustavoitelistalle JHL:n neuvottelupäällikön Kristian Karraschin kautta. · Alakohtaisen yhteistoimintaorganisaatioita yhdistävän virkaehtosopimuksen yksityiskohtia on edelleen avoimena ja neuvotteluita jatketaan mm. luottamusmiesten edustuksesta eri laitoksissa ja työsuojeluvaltuutettujen valinnan jatkumisesta työsuojelutoimikuntien poistuessa. · Keskusteltiin alakohtaisen virkaehtosopimuksen yhden kuukauden voimassaoloajasta ja sitä koskevista työnantajan muutosesityksistä, mm. palkkausjärjestelmän arviointiryhmän poistamisesta. Uusien nimien ja nimikkeiden tekniseen stilisointiin ei nähty syytä puuttua. Esitystä ei voida kaikilta osin hyväksyä, koska mm. neuvottelujärjestöt ovat jo aiemmin suhtautuneet kielteisesti muutokseen, sopimusaika on erittäin lyhyt ja yhteisen arviointiryhmän puutteen arveltiin johtavan laitoksissa eriarvoistavaan palkkausjärjestelmän kehittymiseen. · Luottamusmiessopimuksesta todettiin, että eri laitosten asema muuttuu uuden organisaation myötä. Alle 20 jäsenen työpaikoilla ei välttämättä ole esittää henkilöstön edustajaksi liiton nimeämää luottamusmiestä tai varaluottamusmiestä.

Yt-lain mukaisia kokouksiakaan ei kaikissa työpaikoissa järjestetä, joten pienimmillä työpaikoilla voitaisiin järjestää ns. henkilöstökokouksia. Niihin voisivat osallistua kaikki työvuorosta ja ulkopuoleltakin pääsevät. Tämänsuuntainen kirjaus sopimuksessa antaisi yhä mahdollisuuden myös nykykäytännön mukaiseen varaluottamusmiesedustukseen muutamissa pienemmissä laitoksissa, jos laitosjohdossa siihen suostutaan. · Todettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuden kielteinen päätös sivutointa koskevasta valituksesta. · Puheenjohtaja totesi Riseala 2010 hankkeesta, ettei kyseinen asia VVL:n jäsenistön kannalta ole erityisen merkityksellinen. “Arviointikeskuksetkaan” eivät ole sinänsä uutta virkakuntaa lisääviä, vaan ne miehitetään jo olemassa olevilla viroilla.

Hieman hämmästeltiin vankien tasaisen edustavuuden/alue ohella vankiarvi1/2010

ointeihin käytettäviä tuntimääriä/vanki, koska käytännön esimerkkejä näin perusteellisesta ajankäytöstä ei ollut kenelläkään esittää. Myös sakon muuntorangaistuksen uuden tulkinnan heijastukset omaisuusrikosten kasvuun sekä vankilukuun ovat edelleen avoimia kysymyksiä.

Katsottiin, että ko. asiasta voidaan liittona yhtyä myös Vakhen uuden pääluottamusmiehen Seppo Suojoen tulevaan lausuntoon. · Todettiin, että pitkään valmisteltu työja virkaeläkkeiden elinaikakerroin vaikutuksineen ei ole kovin hyvin tiedostettu tai tiedotettu. Päätettiin, että seuraavaan liiton lehden numeroon tehdään asiasta tarkempi selvitys liiton jäsenistölle. Samalla merkittiin tiedoksi hallitukselle jaettu materiaali ko. asiasta. · Pelsolta tehtyyn esitykseen elektronisen ilmoitustaulun hankkimisesta koemielessä käyttöön osastoille todettiin, että infopisteitä ja niitä tukevaa tekniikkaa pitäisi olla useampi/laitos. Itse pilotin hinta tai tekniikka sinänsä ei olisi esteenä liiton osallistumiselle. Työnantaja ei luultavimmin antaisi valtion verkkoa käyttöön, vaikka muutoin olisikin asiasta kiinnostunut. Tiedotustapa ei myöskään olisi enää pelkästään omaa paikallista ay-toimintaa varten.

Todettiin lisäksi, että nykytekniikan välineistö toimii kohtalaisen hyvin; yhteen tai useampaankaan kiinteään infopisteeseen tai elektroniseen ilmoitustauluun ei näin ole tarvetta.

Merkittiin tiedoksi saatu informaatio Pelsolta ja todettiin, että liitto ei em. hallituksessa esille tulleista perusteluista johtuen lähde mukaan pilottikokeiluun. · Puheenjohtaja selosti liiton jäsenrekisterijärjestelmän siirtoa, mikä on nyt välttämättömästi edessä. Logica hoitaa jäsenrekisteriä vielä 28.2.2010 saakka.

Kolmesta ehdolla olleesta yrityksestä (Jappi, Digita) Sebaconilla oli vastaavia sovelluksia jo käytössä yhden työnantajan tai viraston alueella toimivissa ammattijärjestöissä, jollaisille sovellus myös parhaiten sopii. Päätettiin hyväksyä VVL:n jäsenrekisterin siirto Sebaconille. · Uuden virkistyskohteen valmistelun yhteydessä puheenjohtaja selosti aiempaa päiväkäyntiään Himoksella. Hintahaarukka mökeissä liikkui 148 - 217 tuhannen euron välillä. Välittäjien kanssa oli etukäteen sovittu 7 kohdetta hallituksen myöhemmin tutustuttaviksi. Kaikki arvioitavat kohteet olivat paritalotyyppisiä. · VVL:n henkilökohtainen viiri laattoineen oli luovutettu NFU:n ja Tanskan veljesliiton puheenjohtajalle, Kim Österbyelle 15.12.2009 hänen 50-vuotissyntymäpäivänään Kööpenhaminassa, ammattiliittojen yhteisessä juhlahuoneistossa pidetyllä vastaanotolla.

Hallitus 13. ja 14. 2.2010 · Puheenjohtaja totesi, että työnantajavirasto hyväksyi 30.12.2009 käydyssä viimeisimmässä neuvottelussa alakohtaisen ves:n jaksolle 1.1. - 31.1.2010. Palkkausjärjestelmän arviointityöryhmän jatkotyöskentelyä selvitellään keskustasol-

la 1.2.2010 jälkeen alkavissa neuvotteluissa. Samassa neuvottelussa sovittiin myös yhteistoiminnan ja työsuojelutoiminnan sulauttamisesta yhteen eli työsuojeluvaltuutettu ottaa vastaisuudessa osaa ytkokoukseen virallisena edustajana. Työsuojelutoimikuntia ei enää valita. Seuraavaksi on selvitettävä, mistä järjestöistä työsuojeluvaltuutetut tulevat. Esim. Etelä-Suomen alueella ts-valtuutettu on VVL:n jäsen ja varavaltuutettu tulee Pardiasta. · Hyväksyttiin puheenjohtajan esitys liiton pääluottamusmiehellä erityisestä intressistä osallistua Itä- ja Pohjois-Suomen vankeinhoitoalueen alueyhteistoimintakokouksiin. Muilla alueilla ei katsottu olevan tarvetta muutoksiin liiton edustuksissa. · Kuultiin puheenjohtajan selvitys nopealla aikataululla ratkaistavaksi esitetystä ves:n palkkasopimuksen tasa-arvoerästä (0,24 %). Puheenjohtajan mukaan ao. erää koskevien kriteerien mukaisesti kohdennettavia yksittäisiä nimikkeitä löytyy mm. edellisen alakohtaisen palkkakierroksen jäljiltä. Korotukset ovat euromääräisiä, mutta ne eivät voi kuitenkaan olla nykyisiä vaativuustasojen välyksiä suurempia. · Merkittiin tiedoksi sekä pääluottamusmiehen selvitettäväksi parista laitoksesta saatu tieto vankilan johdon esitysten mukaan tehdyistä sijaisuuksien maksamisista yhtä vaativuustasoa korkeammalla palkalla. Esimerkit olivat keittiötoimesta. Todettiin, että em. tasa-arvoerää ei voida soveltaa sijaispalkkauksen korjaamiseen. · Puheenjohtaja totesi, että mm. liiton voimakkaasta vastuksesta johtuen uudessa Rikosseuraamuslaitosta koskevassa asetuksessa ei siirretty oikeutta yksiköiden perustamiseen tai lakkauttamiseen em. viraston johdolle, vaan se jää edelleen oikeusministeriölle. Aluejohtajien ja ns. arviointikeskusten äskettäin tehdyt johtajanimitykset merkittiin tiedoksi · Virkistyskohteen hankintaa koskevan käsittelyn aikana jokainen hallituksen jäsen otti kantaa Himoksen alueella tutustuttavina olleisiin kohteisiin, joista osasta oli myös lähetetty etukäteismateriaalia hallituksen jäsenille. Puheenvuoroissa esille nousi aluksi kolme vaihtoehtoa, perusteellisemman keskustelun kohteiksi jäi näistä kaksi, molemmat sopivalla etäisyydellä Himoksen keskuspalveluista ja rinteistä. · Kohde 1: Lähempänä rinteitä oleva kohde (1) oli rakennettu jo 1989, joten sen osittainen kuluneisuus, kaluston sekä kodinkoneiden/elektroniikan uusiminen ja mm. saunatilojen remontit edellyttivät jatkoinvestointitarpeita. Kohde oli ollut jo jonkin aikaa myynnissä myös nettihuutokaupassa, joten kaupankäynnin jatkoa arveltiin hidasliikkeiseksi ja kohteen loppuhintaa hieman arvaamattomaksi.

Positiivisina puolina, iästä ja käytöstä huolimatta, kohteessa 1 nähtiin: sopiva rinne- ja palveluetäisyys, vankka hirsirakenne, muut sisärakenteet ja sopivat omat tilat. (jatkuu seur. sivulla) 7

(jatkoa ed.sivulta) · Kohde 5: Sijaitsee päinvastaisella suunnalla palveluista kuin kohde 1.

Paritalon toinen osa on rakennettu nykytekniikan mukaisesti enemmän taloksi kuin mökiksi, valmistumisvuosi 2008.

Paritalon kalustus, kodinkoneet, tekniikka ja pintamateriaalit ovat luonnollisesti lähes uusia. Kielteisinä piirteinä nähtiin joitain viimeistelypuutteita.

Koska molempiin kohteisiin osoitettiin melko paljon kiinnostusta, päätettiin pyrkiä käymään niissä uudelleen välittäjien kanssa seuraavana aamuna. · Päätettiin puheenjohtajan esityksestä myöntää liiton kunniapuheenjohtajalle Risto Kettuselle 300 euron tunnustusstipendi tämän mittavasta “Sörkan sulattamo” -historiikista. · Himoksen kohteissa 1 ja 5 tehtyjen uusintakäyntien perusteella käytiin hallituksessa uusi puheenvuorokierros. Sen tuloksena päätettiin antaa puheenjohtajalle valtuudet jatkaa neuvotteluja kohteen 5 paritalokiinteistön puolikkaan hankkimiseksi, edustajiston päätöksen mukaisesti, liiton uudeksi virkistyskohteeksi. Ostajan tarjouksena esitetään 185 000 euroa (Myyjän kauppahintapyyntö 199 000 euroa). Samalla päätettiin, mahdollisen kaupan tultua aikanaan vahvistetuksi, teettää asiallinen pienremontti havaituissa huoneiden pintamateriaalivioissa ennen sen jäsenkäyttöön ottamista.

Hallitus 2.2.2010 · Kuultiin Konnunsuon vankilan rikosseuraamusesimiehen Pekka Kortetjärven alustus Personec -työaikajärjestelmästä.

Käydyssä keskustelussa arvioitiin ylityövapaiden kertymän kattotuntimäärää, maksimina pidettiin yleisesti 100 tuntia tietyllä jaksolla. Personec -järjestelmän sovellutus siirtää tuon määrän ylimenevän osan suoraan rahana maksettavaksi.

Nykykäytäntö ylityövapaiden kerryttämisessä koettiin laitoksissa kirjavaksi. · Puheenjohtaja selosti JHL:n sopimusneuvottelujen menettelytapaa, jossa liittokierroksella oli nähtävänä suuren sopimusorganisaation keskusvaltaisuutta ja toiminnan jäykkyyttä. Tähtäin sopimukseen on helmikuu 2010. Valtiotyönantaja odotellee kunta-alan ratkaisun lopputulosta ennen valtion sopimuksen asiallista tarjousta. Virkapukuasia on edelleen esillä ja siirtynee edetessään työryhmälle valmisteltavaksi. · Tasa-arvoerästä käytiin alakohtaisten henkilöjärjestöjen edustajien keskustelut. Vaikein osapuoli oli akavalaisen JUKOn edustaja. Alan henkilöstöjärjestöt saivat lopulta yhteisen tasa-arvomallin sovittua ja kohdistetuksi tiettyihin vaativuustasoihin sekä VVL:n osalta muutamaan yksittäiseen korotukseen. Sovittu malli menee vielä VM:n tarkistukseen. · Todettiin julkisuudessakin olleet tiedot Rantalan ja Ahtelan vetämistä työmarkkinaosapuolten eläketyöryhmistä, joiden tarkoituksena oli saada nykyisiä työuria pidemmiksi. Työryhmän esitykset etenevät ulkopuoliseen tarkasteluun. · Rikosseuraamuslaitoksen yt-kokouk8

Himoslinnan entinen omistaja Juha Tirronen (oik.), Jari Tuomela ja Ahti Granat VVL:sta signeerasivat virkistyskohteen kaupan Jämsässä.

seen todettiin nimitetyn edustajaksi työsuojeluvaltuutettu Vesa Jäntti Helsingin vankilasta. Pääjohtaja Esa Vesterbacka oli kannattanut alueyt-koulutusten aloittamista, ensimmäinen maaliskuun puolivälissä. Muina linjauksina pääjohtajalla olivat sairaslomat, työsuhdeasunnot, työsuojelu ja työaikakysymykset.

Mielenkiintoinen ppäjohtajan avaus koski sairastavuuden vähentämisestä koituvien mahdollisten säästöjen ohjaamista virkapukuasian rahoittamiseen. · VVL otti esille pääomavuokrasopimusten uudelleen arvioinnin. Tyhjistä neliöistä maksetut rahat ovat pois laitosten toimintabudjeteista. Korjattujen henkilökunnan vuokra-asuntojen vuokrataso puolestaan kohoaa usein markkinavuokrien tasolle, jolloin korjatut asunnot saattavat jäädä tyhjiksi tai vajaakäytölle. · Positiivisena käytäntönä alalla merkittiin tiedoksi ns. “kymppipäivät”. Niitä järjestetään jatkossa tietyn tasavuosikymmenen valtiota vankeinhoidossa palvelleille. · Vankeinhoitoalan opintososiaalisten etujen jatkuminen ennallaan merkittiin tiedoksi. Alan omaa koulutusta selvitellään edelleen, mutta sen jatkuminen itsenäisenä ei näytä olevan katkolla. Samoin todettiin henkilötyövuosisäästöissä jo tapahtuneet muutokset, joiden mukaan jäljellä olisi enää n. 50 virkaa säästettäväksi.

- Etelä-Suomen vankeinhoitoalueen yhteistoimintakokouksissa ovat edustajina Ilpo Nummela ja Risto Nieminen.

Länsi-Suomea edustavat Jarmo Lindqvist ja Juha Hyvärinen. Pelsolaisten näkökulma laajan Itä- ja Pohjois-Suomen alueen edustuksiin oli osin perusteltua, koska luonnoksessa esitykset edustuksista olivat Itä-Suomen laitoksiin painottuvia.

Käydyn keskustelun pohjalta hyväksyttiin perustellusti liiton pääluottamusmiehen Jari Tuomelan osallistuminen, varalla edustaja Pyv:sta. Toinen edustaja tullee joko Suv:sta tai Pev:sta, työsuojeluedustus linjalta Kuv, Miv tai Ouv. · Puheenjohtaja totesi vankeuslain asettaman velvoitteen vankien terveydenhuollon ympärivuorokautisesta turvaamisesta laitoksissa koskien mm. vangin eristämistilanteita. EOA:n toimistosta on velvoitettu luomaan päivystysjärjestelmä, jolla lainmukainen toiminta turvataan.

Päivystyksen selvittämiseksi oli työnantajavirastossa laadittu yhdessä VVL:n kanssa kyselykirjelmä vankeinhoidon terveydenhuoltohenkilöstölle.

Jari Tuomela osallistuu ao. työryhmän valmistelutyöhön, takaraja on helmikuun loppuun · Todettiin, että Rikosseuraamuslaitoksen ylilääkäri Heikki Vartiainen on lupautunut alustajaksi liiton osastojen puheenjohtajien koulutuspäiville huhtikuussa. · Merkittiin tiedoksi Matti Kauppisen tekemä liiton tositteiden tarkistus nrot 401-496, joista ei ollut huomauttamista. · Hallitus kävi läpi liiton tilinpäätöstiedot vuodelta 2009. Lopputulos osoittaa n. 132 000 euron ylijäämää. · Puheenjohtaja selvitti Himokselta hankittavassa virkistyskohteessa tehtyjä teknisiä tarkastustoimia ja niiden edellyttämää välitöntä remonttitarvetta ennen kohteen mahdollista käyttöönottoa. Päätettiin puheenjohtajan valtuutuksesta tarjota kiinteistövälittäjän edelliseen tarjoukseen (192 000 e) liiton vastatarjouksena 189 000 e. Mikäli tämä hyväksytään, sovitaan kaupan jatkoehdoista. Täysin ei suljettu pois myöskään sopimista välittäjän tekemän tarjouksen perusteella.

Päätettiin samalla hyväksyä Olli-Pekka Olkkosen esittämä, n. 1500 euroon päätyvä remontointitarjous tarkastuksessa mainittujen pintavikojen korjaamiseksi. · Päätettiin 100 000 euron määräaikaistilisijoituksesta liiton helsinkiläiseen yhteistyöpankkiin · Päätettiin myöntää kaksi liiton oikeusapua. · Merkittiin tiedoksi Jarmo Lindqvistin esitys liiton virkistyskohteiden, Tahkon ja mahdollisen Himoksen rinteiden käyttöön oikeuttavista kausilipuista, parisen kappaletta/kohde. Todettiin, että jäsenpalveluihin liittyvien etuuksien laajentaminen tuodaan hallituksen käsiteltäväksi ja myös edustajiston päätettäväksi. · Merkittiin tiedoksi lainsäädäntöpuolelta kuultu Ulla Mohellin viesti ns. "vaarattomampien" vankien kaupunkikuljetusten mahdollisesta siirtämisestä yksityisen kuljetusorganisaation hoidettavaksi. Esitystä asiasta odotellaan huhtikuussa ja se tullee myös lausuntokierrokselle liittoon.

Puheenjohtajan mukaan kyse on osaltaan perustuslain tulkinnan mukaisista virkamiesoikeuksista. Merkityksellinen muutos virkatehtävien siirtoaikeissa yksityisesti hoidettavaksi on otettava myös ammatillisten keskusjärjestöjen käsittelyyn. · Vangin saattotehtäviin minimiksi määritellyn kahden henkilön henkilökohtaista oikeusturvaa sivuavista periaatteista päätettiin kysyä uudelleen Rikosseuraamuslaitokselta. · Heikki Koskinen viittasi tulevien VVL:n pilkkikisojen järjestelyihin keväällä ja totesi Kiteen Pyhäjärvellä olevan siihen ainakin puitteet. Teknisen järjestelyvastuun yhteyshenkilöksi hän osoitti Pyv:n Raija Huuskon.

1/2010

Vuosikokouksia 2010:

Kylmäkoskella henkilövalinnat sopuisia VVL:n Kylmäkosken vankilan osaston toistakymmentä jäsentä, osa jopa vapaaltaan, oli koolla 25.2. vankilalla. Kokousta operoi osaston puheenjohtaja Ari Hietikko.

Puhetta riitti monista asioista, ei vähiten laitoksen kroonisesta henkilöstövajeesta. Se näkyy runsaina valvonnan ylityötunteina. Mitään muutosta parempaan ei näy vankisijoittelussakaan laitokseen.

Vakiintunut yliasutus syö samaa voimavaraa, jolla virallinen laitoksen vankipaikkamäärä olisi kenties niukin naukin hoidettavissa - ilman ylärajoilla liikkuvia ylityötunteja. Oli selvää, että esim. "Tarmon" täyttämisessä ei näillä premisseillä nähty mitään mieltä.

Vai niin? Ja kukahan - ja mitenhän?

Viimeisin uutinen eristämistapausten välittömästä terveydentilan toteamisesta vankeinhoidon omalla ammattiväellä sai monen läsnäolleen raapimaan ainakin

Lain ja EOA:n vaatimaa terveydenhuoltohenkilöstöä omasta takaa ei suinkaan ole 24h tavoitettavissa. Eristämistilanteet sensijaan eivät katso virka-aikaa. Tuottavuus toisaalta ja lain noudattamisen edellyttäminen toisaalla näyttävät tässäkin olevan aivan muiden kuin valtiovarainministeriön henkilöstöosaston tai poliitikkojen huolena.

Kyv:n henkilöstön ulosmarssi vuonna 2007 mielenilmaisuna valtion tuottavuusohjelmaa vastaan.

henkisesti päätään. EOA:n huoli vankeuslain noudattamisesta nostikin enemmän kysymyksiä jo olemassa olevasta tilanteesta ja käytännöistä kuin pystyi antamaan mitään vastauksia.

Toivottavasti asiaan perehtyvä työryhmä kykenee annetussa pika-ajassa ratkaisemaan tämän laillisuusongelman.

Luottamusmiehille jatkoajat, virkistystä väelle Pasi Roponen jatkaa Kylmäkoksen vankilan VVL:n osaston luottamusmiehenä, Jari Mäkinen varalla. Edustajiston seuraavaksi neljäksi toimintavuodeksi valittiin Pekka Keskinen varsinaiseksi ja Pasi Roponen varalle.

Osasto pähkäili läheisen rantasaunan vuokraamista jäsentensä virkistyskäyttöön. Asiaa päätettiin valmistella edelleen. Vuotuiset henkilökunnan yhteisriennot olivat myös tuttua kauraa toimintasuunnitelmassa vuodelle 2010. (AG)

Sörkan kokous sopivalla hollilla muurista VVL:n Sörkan osasto oli vaihtanut välillä kokousympäristöä vuosikokoukseensa 5.3.2010. Perinteinen muurien sisällä tai aivan vieressä kokoontuminen oli siirretty nyt useamman sadan metrin päähän ruokaravintolatiloihin.

Etuna oli tietenkin se, että työaikaan sijoittuva kokousasioiden hoito ei edellyttänyt kauaa poissaoloa rivistä.

Sörkan johtajan Jouko Pietilän myötämielinen suhtautuminen (ja paikallaolo) soi osaston jäsenille mahdollisuuden osallistua muualtakin kuin vapailta.

Yksimielisyys henkilövalinnoissa Kuten Jokelassa, myös Sörkan kokous oli valmisteltu henkilövalintojen osalta hyvin. Jussi Tolppasen jämäkästi ja tehokkaasti vetämän ja Minna Karjalaisen kirjaaman kokouksen tuloksena VVL:n edustajistoon valittiin yksimielisesti varsinaisiksi jäseniksi 2010-2014 Erkki Rantala ja Jussi Tolppanen. Heidän varaedustuksiinsa nimettiin sovun pohjalta, ja Antti Hakalan vetäydyttyä ehdokkuudesta, Tommi Kiiala ja Minna Karjalainen. Liiton hallitukseen ehdokkaaksi ja edustajistossa siitä päätettäväksi hyväksyttiin Tarmo Parviainen.

Luottamusmiespestiä jo pitkään hoitanut Erkki Rantala saa jatkaa seuraavan kolmivuotiskauden, joka alkaa 1.4.2010.

Kokouspöydän takana operoivat Jussi Tolppanen ja Minna Karjalainen.

1/2010

Varaluottamusmieheksi kokous ehdotti ja valitsi Eino Pihkalan, joka edustaa jo hieman Sörkan nuorempaa ay-ikäpolvea.

Rikosseuraamuslaitoksen Etelä-Suomen Alueen yt- ja ts-kokoukseen varaedustuksen sai osaston tuella itselleen Jussi Tolppanen.

Tuore väkivalta puhutti Ismo Pakarinen ja muutama muukin osaston jäsen halusi liitolta näkyvämpää roolia yleisessä tiedottamisessa. Muisteltiin taaksepäin jopa Pelson surullisia tapahtumia vuosia sitten ja sen ympärillä käytyä julkista keskustelua.

Vapailla viihteellä ollutta kahta Sörkan naisvartijaa kohtaan äskettäin suunnattu väkivalta, johon yhtenä myötävaikuttajana oli ollut mm. RG:n tunnettu jäsen, oli aiheestakin myös osastoa huolestuttava ilmiö. Se onvakava hejastus ajankuvasta, vaikka kyse olisi ollutkin yksittäistapauksesta.

Perustuslain suoja sekä sen suomat vapaudet liikkua sekä oleskella maassa koskevat kaikkia Suomen kansalaisia. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen leimaantuneilla tyypeillä on ehdottomasti viimeisin oikeus ruveta tätä perustulaillista suojaa rajoittamaan a) keneltäkään, b) missään olosuhteissa tai c) millään tavoin. Tuomittavinta mahdollista rajoittamista on henkinen ja fyysinen väkivalta.

Liitto suhtautuu äärimmäisen vakavasti kaikkiin vastaaviin väkivaltatapauksiin. Se edellyttää tilanteen selvittämistä korkeimmalla mahdollisella rikostutkinnan volyymillä. Samaa intensiteettiä edellytetään luonnollisesti työnantajaviranomaiselta. Asian selvittelyä seurataan jatkossa myös liiton puolesta erittäin tarkasti. (AG) 9

Vankeinhoidon yksityistäminen Euroopassa: Iso-Britannia edelläkävijänä Englannilla ja Walesilla on kyseenalainen kunnia olla laajimmin yksityistetyn vankeinhoidon edelläkävijöinä Euroopassa. Uusi Työväenpuolue vaihtoi valtaan tultuaan aiemman, yksityisiin vankiloihin kohdistetun moraalisen paheksuntansa aivan päinvastaiseksi.

Tässä suurpääoman kanssa harjoitetussa “love affairissa” Englannin ja Walesin yksityisen "vankeinhoitoafäärin” osuus on kasvanut arviolta n. 11 prosenttiin.

Vuoteen 2014 mennessä em. osuus on jo 24 %, mikäli hallituksen ohjelman tavoite viiden uuden 1500-paikkaisen yksityisvankilan rakennuttamisesta toteutuu. Edellyttäen myös, että kaikki kilpaillutetut (market testing) vankilat säilytetään tai yksityistetään.

Tuossa luvussa eivät ole mukana vielä sähköiset valvontamenetelmät, yksityisesti hallinnoidut pidätystilat sekä muut vastaavat vangittujen sijoittelujärjestelyt. Samoin luvuista puuttuvat muutamat tuhannet päätöstään odottelevat maahanmuuttajat yksityisissä siirtokeskuksissa, kuten myös ne sadat nuoret, joita on sijoitettuina neljään yksityiseen lastenhuolto- ja kasvatuslaitokseen.

There's no business like the private prisons Monet julkisen sektorin vankiloiden oheistoiminnot on yksityistetty. Ehdonalaisvalvonta on myös avattu kilpailulle, samoin tehtäviä, jotka edellyttävät oikeuslaitoksen ja poliisihallinnon tilojen sekä pidätettyjen valvontaa. Ei olekaan ihme, että muutama vuosi sitten tehdyssä kansainvälisessä selvityksessä “Correctional Services” (laillista laitosvalvontaa tuottavat palvelut, käänt. huom.) on täällä ollut nopeimmin kasvava markkina-alue heti USA:n jälkeen.

Konservatiivinen Tory-puoluehan esitteli ensimmäisenä yksityiset vankilat Iso-Britanniassa. Mikäli puolue voittaa seuraavat parlamenttivaalit, se varmuudella jatkaa yksityisen sektorin laajentamista muihinkin julkisiin turvapalveluihin. Tavoitteena on kasvattaa Labourpuolueen aikana 96.000 vankiin noussutta lukua vuoteen 2014 mennessä 100 000 vankiin rakentamalla lisää vankiloita sekä samalla korvata vanhoja vankiloita “uutta vanhan tilalle” -periaatteella.

Jack Straw’n ystävä, lordi Carter, esitteli ensimmäisenä tämänkaltaisen idean hallituksen taannoisessa haastattelussa.

Mutta ennen kuin viktoriaaniset, vanhat vankilat voidaan sulkea, on uusien vankiloiden rahoitus saatava kuntoon ja rakentamisprojektit päätökseen laitosten avaamiseksi käyttöön.

A little finger given to the devil Ideologinen sitoutuminen yksityistämiseen on kaukaista heijastusta toimista, joita tapahtuu Skotlannissa. Kun nykyinen parlamentti valittiin, se päätti pitää edellisen työväenpuolueen aiemman tavoitteen voimassa. Sen mukaan Skotlantiin rakennetaan kolme yksityistä vankilaa. Ensimmäinen, Sercon-yhtiön hallinnoima Kilmarnock, avattiin vuonna 1999.

10

“Valtion tuottavuusohjelma supistaa tarpeellisia toimintoja ja kohdistuu nyt vain työpanoksen määrään. Ohjelma olisi keskeytettävä ja se pitäisi rakentaa uudelleen yhdessä henkilöstön kanssa. Siinä olisi tarkasteltava laajemmin tuottavuuden eri tekijöitä. Näyttää siltä, että tuottavuusohjelmasta on tullut pelkkä henkilöstön ulkoistamis- ja vähentämisohjelma.”

--“Jos työlle ei ole tekijöitä, tuottavuutta on mahdotonta kasvattaa. Supistuvan henkilöstön jaksaminen on kovilla kasvavan työtaakan alla. Sairauspoissaolot kasvavat kun henkilöstö palaa loppuun.” (Lauri Lyly, SAK 24.2.2010)

Toinen, Addiewell, jonka piti valmistua Kalyx-yhtiön johdettavaksi, on jo lähes valmis. Kolmannen käyttöönotto jäi vielä avoimeksi.

Hallitus halusi sanoutua irti em. yksityisvankiloita koskevista sopimuksista,

mutta tämä aie törmäsikin lainsäädännön kiemuroihin. Sopimuksista irti pääseminen rahalla olisi tullut myös kalliiksi. Kolmas yksityiseksi aiottu laitos otettiinkin jo käyttöön “kruununvankilana”.

1/2010

keskenään. Auditointia suorittavat viranomaiset saivat selville kuitenkin omilla laskelmillaan, että puoliksi yksityiset vankilat olivat 8-50 % kalliimpia kuin julkisen sektorin vastaavat. He olivatkin suorastaan “järkyttyneitä”, että tätä mallia aiottiin soveltaa 18 uuteen vankilaan.

Mutta aivan kuten Iso-Britanniassa: mikään tosiasia ei pääse läpi ideologisista sitoutumisista. Vuonna 2004 Hessenin osavaltion oikeusministeri sanoi televisiossa mm., että muiden maiden kokemukset tai tieteelliset tutkimukset “eivät paljoa häntä huoleta”. Ja että: “En ole näistä tutkimuksista paljonkaan selvillä, eikä minun tarvitsekaan olla.”

Ja mitäpä se todellakaan haittaa. Kuten G4 (yksityisvankiloita edustava kv. yritys, Group 4, toim. huom.) äskettäin lausui - ilmeisen positiivisena huomionaan vankiloiden ja niiden oheistoimintojen yksityistämisestä: “Julkisen sektorin liittojen vaikutus on heikentynyt.”

EU:n jäsenmaista moni on kallellaan julkispalvelujen yksityistämiseen.

Legal or illegal, that's a constitutional question Samaan aikaan jälleen Englannissa ja Walesissa: Miten on mahdollista, että sama julkisia vankiloita kilpailuttava ja niille usein pyllistävä, virallinen valtion elin (NOMS) kumartaakin samalla paljon heikoimmin tuloksin pärjääville yksityisille vankiloille ja laitoksille? Tällainen perusteeton tuki ja samanaikainen tuen puute toisaalla syö kyllä em. NOMSin uskottavuutta. Miksi yksityisvankiloiden kanssa tehtyjen sopimusten irtisanomiseen ei liity mitään hohtoa? Sehän merkitsisi mm. huonosti menestyneen Ashfield YOI:n, huonosti johdetun Oakhill Secure Training Centren – tai vielä tuoreemman tapauksen, skandaalien vaivaaman Rye Hillin vankilan siirtämistä julkisen vallan haltuun.

Tällainen kehitys heikentäisi luonnollisesti hallituksen, yksityisvankiloiden rahoittajien sekä muiden yksityisten tahojen viestiä muulle maailmalle siitä, että yksityiset vankilat ovat "huima menestystarina".

Kuitenkin ainoana Euroopan maista Iso-Britannian lainsäädäntö sallii yksityisesti johdetut vankilat. Minkään muun maan hallitus ei ole toteuttanut yksityisesti rahoitettuja, suunniteltuja, rakennettuja ja johdettuja vankiloita. Tähän saakka sellaiseen eivät ole taipuneet näiden maiden perustuslaitkaan. On toki valmisteltu lainsäädäntöä, joka sallisi mm. yksityistä rahoitusta infrastruktuurin suunnitteluun yhdessä julkisesti tunnettujen, yksityisten yritysten kanssa.

sa toimiva virkapukuinen henkilöstö on puolestaan valtion palveluksessa. Aiempien huonojen kokemusten vuoksi em. vankiloiden oheistoiminnoista terveydenhuolto on otettu uudelleen valtion rahoitettavaksi. Tämän päivän tiedon mukaan Ranskassa näihin puoliyksityisiin vankiloihin on sijoitettu n. 18 % vangeista.

Muutamat muutkin Euroopan maat ja hallitukset, jotka painivat vanhenevan vankilarakennuskannan sekä vankien yliasutuksen kanssa, ovat kopioineet edellä kerrottua mallia. Unkarissa on tällaisia vankiloita pari kappaletta, Saksassa näitä ovat mm. Hessenin ja Saxony-Anhaltin osavaltioissa sijaitsevat vankilat, yksi kummassakin. Samaan aikaan Sveitsi ja Belgia ovat valmistelemassa yhden puoliksi yksityisen vankilan perustamista maahansa. Muista maista Bulgaria, Kreikka, Hollanti ja Italia ovat harkinneet jonkin muotoista yksityistä vankilahanketta. Marraskuussa Rashid Tagaev, Kirgisian puolustus-, turvallisuus- ja lainsäädäntökomitean jäsen piti yksityisvankiloiden käyttöön ottoa “positiivisena vaikutuksena” maan nykyisiin vankiloihin verrattuna – kunhan niissä otetaan esimerkkiä “sivilisoituneista maista”.

Taloudellinen takatalvi on puolestaan hidastanut tai siirtänyt yksityisvankiloiden hankkeita mm. Tsekin sekä Irlannin tasavalloissa.

Ideological logic rules Yleisesti ottaen Iso-Britannian yksityisvankiloiden väitetyt edut jäävät näyttämättä toteen. Samoin on laita myös puoliksi yksityistettyjen vankiloiden France, Hungary, Germany, osalta. Ranskan oikeusministerillä ei ole Switzerland, Belgium... hajuakaan siitä, ovatko em. mallin vankilat kyenneet vaikuttamaan vankien uusintaRanska oli ensimmäinen maa, jossa Käyttö: alettiin puuhata puolijulkisesti - tai puo- rikollisuutta kuvaaviin lukuihin. Vuonna käytetään- johdettuja pääsääntöisesti käräjäkuljetuksiin 2006 Ranskan Iso-Britannian (National liksi*yksityisesti vankiloita.

Audit Office) vastaava vankeinhoitoalan Hallitus rahoitti ja johti vankiloita, mutVarustelu: ta yksityissektori urakoi hankkeita sekä tarkastuselin havaitsi, että hallituksella ei osastointi hoiti*suurinta osaa vankiloiden oheispal- ollut mitään menetelmää vertailla vanki* virve kommunikointi paikannuslaitteet. loiden kustannuksia, niihin investoitujen veluista.

Nyt menossa on 18 uudenjavankilan rakennussuunnitelma, joissa yksi- varojen vaikutuksia tai edes julkisen ja tyissektori on rahoittajana ja vankilois- puolijulkisen laitoskannan kustannuksia 1/2010

No common wiew for the public service and EU Iso-Britannian kehitys on sinällään merkittävää, mutta pidemmän tähtäyksen poliittinen taisto rikos- ja oikeusprosessin yksityistämistä vastaan on käytävä eurooppalaisella tasolla. EU:n nykyinen politiikka on yksiselitteisesti julkisen palvelusektorin yksityistämisen kannalla.

Lissabonin sopimus vahvistaa osaltaan samaa asennetta kaikissa “kaupallistettavissa” palveluissa, joihin myös julkissektorin palvelutuotanto samaistetaan.

Ne sovitetaan uuteen “taloudellis-ekonomiseen palveluympäristöön”, mikä tarjoaa EU:lle mahdollisuuden voimistaa vapaan markkinatalouden vaikutusta alueellaan sekä estää, ettei “kilpailua vääristetä” Onkin siis kyseenalaista, säilyvätkö em. perustuslailliset, vankiloiden yksityistämisaaltoa Euroopassa torjuvat esteet koskemattomina.

Stephen Nathan (Gatelodge, marraskuu 2009)

(Käännös/ väliotsikot: Ahti Granat) 11

Minun mielestäni

Toisinajattelijan tuskaa Tulin vankeinhoitajaksi 1980-luvulla.

En tiedä, milloin työurani päättyy. Saan kuulla jatkoani koskevia ristiriitaisia viestejä: eläkkeiden turvaamiseksi minun pitäisi jaksaa lähes 70-vuotiaaksi, mutta samanaikaisesti tuottavuusohjelma edellyttää henkilökunnan määrän supistamista. Epävarmuus tulevaisuudesta syö voimia. Mietin, mikä on arvoni tällä valtionhallinnon alalla. Edustanko vain vanhaa hapatusta ajatuksineni, jotka ovat muotoutuneet osallistuessani moniin alan töihin, eivätkä ne ole nykylinjan mukaisia? Tohtiiko niitä edes tuoda julki tässä moniarvoisuutta vieroksuvassa ilmapiirissä, joka tuo jostain syystä mieleeni 1970-luvun.

Olemme siirtyneet vankeinhoidosta rikosseuraamusalalle. Mitä viestii käyttöön otettu, uusi käsite? Taasko kerran Mr. Orwell jatkaa haudan takaa voittokulkuaan?

Rikoslain mukaan monista ei-hyväksyttävistä teoista seuraa rangaistus. Nyt rikoksista koituu tuomioita täytäntöön panevissa organisaatioissa tekijälle pelkästään “seuraamuksia”. Ainakin minun mielessäni alkuperäinen lain tarkoitus vesittyy.

Tuomion pituus kertoo karua kieltään siitä, miten paheksuttavaksi jokin teko on luokiteltu. Arvelen, että jokainen rikoksen kohteeksi joutunut toivoo, että yhteiskunta myös rankaisee tekijää, vaikka sitten samalla pyrittäisiinkin ehkäisemään vastaavat teot tulevaisuudessa. Seuraamus käsitteenä kuulostaa korvissani kovin neutraalilta. Seuraamushan voi olla sen saaneesta joko toivottava tai ei-toivottava. Riittääkö rikoksen kohteen tai uhrin näkökulmasta se, että tekijä viettää aikaansa kotonaan ns. valvontarangaistuksessa? Tai jatkaa tavanomaista elämäänsä tehden esim. puolen vuoden ajan päivittäin tunnin palkatonta työtä?

Miten tehokkaasti tämä seuraamuskäsite onkaan levitetty entiselle vankeinhoitoalalle: on rikosseuraamusesimiehiä, rikosseuraamustyöntekijöitä, rikosseuraamusalueita, rikosseuraamuskeskuksia, ehkä myös rikosseuraamusasiakkaita?

Kielikö nyt on valjastettu ohjaamaan toimintaamme uuteen suuntaan? Tässä itellojen, destioiden, avien ja elyjen Suomessa mikään ei enää yllätä. Tarkoitus on selvästikin hämärtää toimiemme tarkoitusta. Samalla tähän konsonanttien ja vokaalien sekavaan viidakkoon hukkuvat niin työntekijät, vangit kuin muutkin tahot, 12

jotka haluaisivat pysytellä sisällöllisesti kartalla.

Pari kommenttia keskustelupalstoilla lienee paikallaan lähes loppuun kalutusta RISEALA 2010:stä. Uudistus toteutettiin niin kiireesti, että vain päälinjat ehdittiin lyödä lukkoon ennen vuosikymmenen vaihdetta. Käytännön vaikutukset jäivät ruohonjuuritason ongelmiksi – vai olisivatkohan nekin “haasteita”, kuten nykyään kuuluu sanoa…? Aluejakoa ei kyetty toteuttamaan selvärajaisesti, mistä syystä on jouduttu - ja joudutaan - laatimaan nipuittain ohjeistuksia menettelytavoiksi eteen tulevissa tilanteissa.

Jos työn painopisteen oli tarkoitus siirtyä jälleen kerran lähityön suuntaan, niin nykyinen toimintatapa on irvikuva tämän tavoitteen kannalta. Epämääräistä hallintohenkilökuntaa löytyy niin keskushallinnosta kuin aluekeskuksistakin.

Arviointikeskuksien henkilökunta siirtelee yksittäisten vankien sijoitteluasioita sähköisesti toinen toisilleen. Mahdollisesti kukaan asiaa käsittelevä ei ole koskaan edes tavannut kyseisiä vankeja!

Jo vuonna 2006 toimeenpannun muutoksen vankeuslakeineen haluttiin olevan kaiken kattava. Siksi laissa velvoitetaan laatimaan jokaiselle vangille rangaistusajan suunnitelma. Lopputulos on, että työ ei kohdentunut silloin - eikä kohdennu edelleenkään - riittävästi niihin, joihin sen pitäisi kohdentua, kun jokaisen kanssa pitää tehdä jotain. Tällainen tuo mieleeni vuosituhannen vaihteen päihdetyön tavoitteet, jolloin keskeistä oli vain se, kuinka moni vanki oli käynyt läpi tietynlaisen päihdeohjelman. Aikaa ei tulostavoitteiden ohjauksessa jäänyt paneutua kunnolla yksittäisten vankien tilanteeseen.

Suomessa apinoidaan orjallisesti muutamien esimerkkivaltioiden toimintaa.

Samalla unohdetaan, että kaikkeen tarvitaan rahaa ja maat voivat olla kovin erilaisia esimerkiksi kooltaan ja asukasluvultaan. Vuoden 2006 RAKE -hanke oli jo silloin, mutta varsinkin nykypäivän valossa, kallis virhe. Ei asukasluvultaan Suomen kokoisessa maassa tietenkään tarvittu viittä aluevankilaa. Eikä tarvita kolmeakaan, ainakaan nyt toteutetussa viitekehyksessä. Kuvitellaanpa vain, miten runsaasti hallintohenkilöstöä tämä malli vaatii. Samanaikaisesti pyritään eroon säästöjen nimissä historiallisesti

välttämättömistä virkamiehistä, kuten yksiköiden johtajista ja apulaisjohtajista. Jo vankeuslain laadinnan yhteydessä olisi pitänyt miettiä, onko Suomella varaa palkata niin suurta (lue: turhaa) henkilöstöarsenaalia, mitä laki edellyttää.

Tiedän, että virkamiesten, ainakin korkeimmissa asemissa olevien, erottaminen on vaikeampaa kuin päihteettömän vankilan ylläpitäminen. On vain kiinnostavaa, että vuosikymmenet irrallaan arjesta suunnitelmia tehnyt, asiakaskontakteilta välttynyt ja omia asemiaan sekä palkkatasoaan puolustava keskushallinnon virkamieskunta saa jatkaa kalliiden virheiden tekemistä - aina vain samoista lähtökohdista. Toteuttamispuolen henkilökunta joutuu sen sijaan jatkuvasti kantamaan huolta omasta tulevaisuudestaan ja selviytymisestään koko ajan muuttuvien määräyksien katveessa.

Korulausein kuorrutetut hokemat ja naiivi, toiminnan todelliset ongelmat peittävä logo lisäävät entisestään pahoinvointia henkilökunnassa. Sehän sentään on usein toistetun, joskin sisällöttömän, sloganin mukaan “kaikkein tärkein voimavaramme”.

Ja mikä unohtuikaan kaiken tämän keskellä? Vanki ei muutu, vaikka organisaatiomallit muuttuisivat, ja vankia vartioimaan tarvitaan vartijoita. Eivät ne uudet seuraamuksetkaan ilman valvontaa toteudu. Vai voitaisiinko kauppojen toimintamalleja apinoimalla siirtyä itsepalveluun: vanki/seuraamusasiakas/valvottava hoitaisi homman (valvonnan) ihan itse?

Tämä idea on kyllä minun ja varoitan jo etukäteen plagioimasta sitä. Tai: jos sille löytyisi käyttöä, olisin mielelläni isopalkkaisessa keskushallinnon suunnitteluvirassa mietiskelemässä ajatukseni markkinointia kentälle. Mieluiten kuitenkin anonyyminä, jotta vastuu mahdollisesta epäonnistumisesta jäisi jollekulle toiselle.

Nimimerkki: “Ei enää mistään hämmästynyt”

Oheinen mielipidekirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti ilman, että henkilö on antanut toimitukselle omia yhteystietojaan.

Ahti Granat Päätoimittaja

1/2010

Minun mielestäni Kuoleva Konnunsuo vuodenvaihteessa Konsultin tango On vuosi vaihtunut ja peloistani huolimatta Konnunsuon henkilökunta taisi selvitä joulunpyhistä ilman henkilövahinkoja. Henkinen sairastaminen ja pahoinvointi sen sijaan jatkuu. Eikä tilannetta helpota yhtään, kun lakkautus alkaa konkretisoitua päivä päivältä yhä tuntuvammin. Toimiva ja hyvä työyhteisö pirstaloituu, pala palalta, muualle siirtyvien ja määräaikaisten jättäessä pakon sanelemana hukkuvan laivan. Meidän, jäljelle jääneiden, osana on pyörittää lain velvoittamat tehtävät yhä pienenevin resurssein. Samalla on keskityttävä suunnittelemaan ja järjestelemään tulevaa elämäämme ja mahdollista työpaikkaamme.

Epätietoisuutta, tasavertaista kohtelua ja jatkuvaa vi...sta kalvaa ennen kaikkea taakse jäänyt, mennyt järjetön vuosi. Erityisen kitkerältä tuntuu kohtelumme lakkautusprosessissa - ensimmäisten huhujen levittyä ja heti päätöksen jälkeisten kuukausien aikana.

Ensimmäisten virkasiirtojen jo varmistuttua osa henkilökunnasta ei ollut vielä pystynyt esittämään mielipidettään jatkosijoituspaikastaan perhetilanteensa tai muun painavan syyn vuoksi. Samaan aikaan ensimmäiset siirrot konkretisoituvat niiden kohdalla, jotka olivat valmiita ja pystyivät siirtymään heti uudelle työssäkäyntialueelle. Toiset jäivät ihmettelemään, menivätkö näin rusinat pullasta?

Eipä ihme, jos rystysiä kutittaa ja hammasta purraan.

löstön ollessa jatkuvasti ns. “haku päällä”. Siirtymisiä tapahtuu varmasti jo kevään aikana, lamasta huolimatta. Ensimmäisten muille aloille siirtyneiden positiiviset kommentit ovatkin olleet mukavaa kuunneltavaa. Positiivisia asioita kun on ollut alallamme viime kuukausina todella harvassa.

Yhteistoimintaa muutenkin kuin teoriassa Tätä kirjoittaessani tuli sähköpostiini myös uusi sopimus yhteistoiminnasta ja työsuojelusta Rikosseuraamuslaitoksessa. Siinä onkin uusilla vankeinhoitoalueilla kehitettävää. Viimeisimmästä tämän vankeinhoitoalueen YT-kokouksesta taitaa tulla lähiviikkoina kuluneeksi pari vuotta.

Alueella ei ole varmaankaan tapahtunut mitään sellaista kokoontumisen arvoista, jossa henkilöstöä olisi “hyvän työnantajan” pitänyt kuulla? Mitäpä muuta kuin nyt tuollainen alueen suurimman vankilan lakkautus... Mutta sellainenhan ei olekaan tarpeeksi painava asia käsiteltäväksi alueen yhteistoimintaneuvotteluissa?

7.1.2010 Antti Sievola Luottamusmies Kov

1/2010

Joten pamppu nyt täytä sä tarmoa vaan ettei päätäsi vaadita vatiin herttasarjassa kaikki me nyt pelataan kertoo mainos, on uuteen se tie Soi kovaa tango konsultin se nupit kaakkoon käänsikin se jaksaa soittaa koko yön vei suolta Konnun pampun työn mi’ kerran ennen antoi palkan, elannon soi kovaa tango konsultin on vankiloita vieläkin vaan panta jalkaan laitetaan ja kotisohvaan seuraamaan on tullut pampun vuoro käydä istumaan Tiedon valtatietä kun mä kulkea saan mitään muuta en kaipaa mä laisin facebookissa mulla on ystävä vaan enkä muita mä tarvitsekaan Kaikki omissa kopeissaan näin surffataan seinän taakse voin mesettää meilin siispä kaikille työhyvinvointia vaan polku vapauteen uuteen on tie.

Tilastotietoja 2009-2010 virkasiirtopäätöksistä Kaikkiaan on tehty 64 virkasiirtopäätöstä muihin vankiloihin. Virkavapaalla taimuualla töissä on 9 henkilöä, opintovapaalla 5 henkilöä.

Virassa olevista lähteviä: v. 2009 22 v. 2010 6 v. 2011 7 1.1.2010 34 Virkavapaalla olevista 4 henkilöä on työssä Lappeenrannan kaupungin kirjoilla. Lappeenrannan kaupungin henkilöstöpäälliköltä saadun alustavan arvion mukaan vielä 7 henkilöä voisi työllistyä kaupungille virkasiirron kautta. Lisätietoja tästä asiasta saataneen alkuvuonna 2010.

Eläkkeelle on jäämässä 5 henkilöä ennen vankilan lakkauttamista. Ilman selkeätä jatkosuunnitelmaa lienee vielä 36 henkilöä.

Tilanne elää tietysti koko ajan henki-

Suunta vankeinhoidon tänään arvaamaton kaikki huomenna voi olla toisin polku vapauteen vielä on tuntematon sinne vie minne määrätty lie

Pyytäisittekö näitä eturivin henkilöitä käymään ja arvioimaan vankilaanne...?

Soi kovaa tango konsultin se nupit kaakkoon käänsikin se jaksaa soittaa koko yön vei suolta Konnun pampun työn mi’ kerran ennen antoi palkan, elannon soi kovaa tango konsultin on vankiloita vieläkin vaan panta jalkaan laitetaan ja kotisohvaan seuraamaan on tullut pampun vuoro käydä istumaan (Säv. Unto Mononen, san. Saukki ja Taukki) Veijo Toivanen Tipurin torppari

13

Oikeusministeriö ja ay-liike pohtimassa demokratian olemusta:

Demokratia ja/vai kansalaisdemokratia?

“Ammattijärjestöjen demokratiapoliittinen työseminaari” järjestettiin Säätytalolla viime vuonna. Seminaari oli oikeusministeriön järjestämä mm. palkansaajakeskusjärjestöjen edustajille. Kolmessa ja puolessa tunnissa seminaarin tarkoituksena lienee ollut saada PSKJ:n (pääsopijakeskusjärjestöjen, SAK, STTK ja Akava) toimijoilta vastauksia mm. seuraaviin “yksinkertaisiin” kysymyksiin, kuten: - Minkälaisia haasteita ammattijärjestöt yleisesti tunnistavat?

- Mihin suuntaan ammattijärjestöjen rooli, jäsenyys ja jäsendemokratia ovat kehittymässä?

- Mikä on ammattijärjestöjen ja kansanliikkeiden suhden tulevaisuudessa?

- Millä tavoin julkinen valta ja järjestöt voivat luoda edellytyksiä kansalaisten aktiivisielle osallistumiselle?

Seminaari oli osa OM:n “Demokratiapolitiikan suuntaviivat” asiakirjan valmistelua, joka päätyy lopulta kirjoihin ja kansiin.

“Tässä vinkki, muista linkki” OM:n erikoissuunnittelija Niklas Wilhelmsson kertoi itse asiakirjan valmistelusta. Saman ministeriön neuvotteleva virkamies ja entinen SAK:n toimihenkilö, Satu Aalto-Matturi, kertoi ensimmäisenä seminaarin teema-aiheena näkemyksiä osallisuudesta ja osallistumisen muutoksesta. Hänen taustatukenaan ja esimerkkitapauksena toimi melko tuoreena mielissä edelleen ollut eläkeikäkeskustelu.

(Käynnistäjänä pääministeri Vanhanen) Siihen liittynyttä nettiadressivaikuttamista esitteli perusteellisesti tutkija Hannu Ripatti.

Hallituksen piiristä lähtenyt ja pääsekä valtiovarainministeriin leimautunut eläkeiän nostamisidea ammuttiin lopulta alas voimakkaan kansalaismielipiteen - yli 170 000 nettiadressiin kirjattua allekirjoitusta - ryydittämänä. Hektisin kasvu mielipide-ilmaisuissa keskittyi muutamaan päivään.

Vähin merkitys ei ollut siinä, että koko muu valtamedia osallistui tähän julkiseen keskusteluun. Se päivittyi mm. pääuutislähetysten nettikannanottojen kasvavien määrien uutisoinnissa. Ripatti korostikin aiheen, adressin oikea-aikaisuuden sekä valtamedian yhteisvaikutusta lopputulokseen. Nettiadressivaikuttamisen kultaiseksi ohjeeksi Ripatti tiivisti otsikon: “Tässä vinkki, muista linkki!”

Demokratiaan ja vaikuttamiseen ei synnytä Projektipäällikkö Leena Louhivuorella puolestaan oli näkökulma tutkijan toimipaikaltaan nuorten kuulemiseen, osallistumisen, osallisuuteen sekä vaikuttamiseen. Hänen tutkimusaiheestaan laaditussa verkkokirjoitustiivistelmässä puututaan em. valmiuksiin nuorten vaikuttamismahdollisuuksissa.

Louhivuoren mukaan demokratia perustuu kansalaisyhteiskuntaan, mutta: “Ihmisen on harjaannuttava demokra14

tian toimijaksi jo aivan nuorena. Jokaisen sukupolven on opiskeltava demokratian ja sivistyksen periaatteet aina uudelleen, ne eivät periydy geeneissä.”

Louhivuori lainasi myös verkkotoimittaja Aki Asolan 2007 kannanottoa, jossa tämä ryöpytti koululaitosta puuttuvista valmiuksista: “Opettajilla ja opettajaksi opiskelevilla käsitteet demokratia, kansalaisuus ja vastaavat termit ovat jääneet hyvin kaukaisiksi. Miten opettaa demokratiaa, jos siitä ei mitään tiedä? Jos ei ole itse oppinut osallistumaan, miten sitä voi opettaa lapsille?"

Louhivuoren hyvä alustus johti vilkkaaseen keskusteluun, jossa todettiin yleisesti, että koulu kyllä lisää lasten ja nuorten tietopohjaa itse yhteiskunnan demokratiajärjestelmästä. Se sijaan valmiudet toimia, osallistua, ottaa kantaa sekä vaikuttaa jäävät toissijaisiksi. Osallistu-

misesta vielä em. verkkoartikkelissa: “Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret tietävät paljon, mutta ovat laiskimpia osallistumaan. Yksi selitysmalli siihen on se, että demokratian opetuksesta on poistettu kokonaan politiikan mallit; arvot konfliktit, tunne ja tietoisuus maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Silloin kun puhutaan yhteisten asioiden hoitamisesta, niin tämä politiikan tuoma toinen puoli jää kokonaan pois. Kouluihin on vaikea päästä edes kansalaisjärjestöjen saati sitten puolueiden kertomaan juuri tästä maailmasta. Tällöin on selvää, että kun lapset ja nuoret pidetään poliittisen todellisuuden ulkopuolella äänestysikään saakka, ei myöskään äänestäminen kiinnosta.”

Verkkojulkaisun artikkelissa viitattiin vielä koulujen vastuuseen demokratiakasvatuksessa. Sen on valmennettava koululaisia ja oppilaita oman mielipiteen esille tuontiin, kokouskäytänteisiin ja todelliseen vaikuttamisen valmentamiseen.

Pelkkä "kivojen tapahtumien" järjestäminen ei vielä riitä.

Ay-liike ei saa olla pelkkä palveluautomaatti Lopuksi ja kolmantena teemana Mika Helander VTT:sta lähentyi ay-liikkeen tulevaisuutta. Hänen sanomansa oli karua, mutta osaltaan hyvin todellista. Perinteinen toimintatapa koko ay-liikkeessä kokee kovaa tulevaisuuden haastetta.

Nuorten sitoutuminen sen toimintaan ei ole enää entisenlaista. Nykyinen järjestödemokratia näyttäytyy työmarkkinoille tuleville, uusille sukupolville melko vieraalta hyvin perinteisine toimintatapoineen. Vallalla on ennemminkin yksilöllisen, oman edun tavoittelu, joka ei suo sijaa solidaarisuudelle tai kansalaisvaikuttamiselle kokonaisena järjestäytyneenä organisaationa.

Peruskysymys onkin, koetaanko tuleva ay-liike kansalaisdemokratian toimivana väylänä myös jatkossa. Kyselytutkimuksissa ay-liikkeen yhteiskunnallinen asema ja vaikuttaminen on säilynyt melko hyvänä. Pahin visio olisi se, että ammattiyhdistysliike järjestöineen koettaisiin ainoastaan eräänlaisena palveluorganisaationa muiden joukossa. Jäsenmaksu maksettaisiin sisään ja niin “kuluttajapalveluautomaatti”, siis ammattiliitto, tuottaisi vaihtelevia jäsenetuja tai vakuutuspalveluja voimavarojensa ja jäsenistön tarpeiden ohjaamana.

Ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallinen ja sosiaalinen merkitys kuivettuisi sitä mukaa, kun henkilökohtainen sitoutuminen ei enää olisi arvopohjaista. Edunvalvonnan rooli häviäisi samaa tietä, koska vähäinen järjestäytyminen ei antaisi siihen enää taustatukea.

1/2010

Oikeusministeriön masinoimaa demokratian ja kansalaisvaikuttamisen pohdintaa jatkettiin HTY:llä Avainsanoja innostaminen, osallisuus ja voimaantuminen Oikeusministeriöön perustettu kansalaisvaikuttamisen eli demokratiayksikkö on järjestänyt teemaseminaareja pitkin vuotta. Vuorossa oli osallisuuteen ja vaikuttamiseen keskittyvää alustuspuhetta ja keskustelua. Helsingin työväentalon yhdessä luentosaleista oli useampi kymmenen kaikenikäisiä toimitsijoita, pääasiassa ay-liikkeestä mutta muualtakin poliittiselta sektorilta.

SAK:n Eija Hietanen avasi tilaisuuden ja viittasi ko. teemaseminaarien kevääseen 2010 päättyvään yhteenvetoon. Samalla hän puffasi SAK:n verkkokeskustelupalstaa, minun.sak.fi, jolle toivoi osallistujia kertomaan omia näkemyksiään keskusjärjestön tulevaisuuden varalle.

Oikeusministeriön suunittelija Erkki Perälä puolestaan argumentoi oman alustuksensa aloituksen räväkästi otsikolla “Suomalainen järjestötoiminta kriisissä - onko jotain tehtävissä?” Lehtori Tia Isokorpi Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta pyrki vastaavasti yhdistämään omassa puheenvuorossaan uustermin, “voimaannuttamisen” tähän kansalaisvaikuttamisen ja demokratian osallistumiskäsitteeseen.

Aalto-jakkaraan neljäskin jalka (tai ainakin verkostosukka joka jalkaan) Erkki Perälä muisteli vielä edelliskeväistä teemaseminaaria ja OM:n demokratiayksikön vetäjän Sari Aalto-Matturin Aalto-jakkara -vertausta. Siinähän kolmijalka muodostuu edustuksellisesta demokratiasta, suorasta osallistumisesta sekä järjestödemokratiasta.

Perälä hahmotti ympäristömuutosta mm. siten, että aiempi järjestötoiminnan kollektiivisuus (yhteistoiminta) on muuttunut "projekteiksi". Samalla perinteinen yhteisöllisyys on vaihtunut "verkottuneeksi yksilöllisyydeksi". Äänestysaktiivisuus on laskenut (muuallakin kuin pääkapupunkiseudulla, sic!) ja järjestöt ovat kirjaimellisesti paitsi ammatillistuneet, myös harmaantuneet. Osallistumisen intensiteetti eli suomeksi yhteisissä riennoissa ja kokouksissa käyminen vähenee ja jäsenhankinta on yhä enemmän sijoitustoimintaan verrattavaa bisnestä.

Puhutaan jo enemmän “asiakkuudesta” kuin jäsenyydestä. Verkossa, siis netissä, verkottuminen, verkostuminen - tai

mikä sana tuota uutta yhteiselämää sitten oikein kuvanneekin - on tullut muun osallistumisen sijaan ja vähintään sen rinnalle. Perälän esittämän vision mukaan nykyihminen tekee “kuluttajavalintoja”, joihin liittyy mieltymys elämyksiin ja spektaakkeleihin.

123456789012 123456789012 123456789012 123456789012 123456789012 123456789012 123456789012 123456789012 123456789012 123456789012

?

Uusi luokkajako haastaa perinnettä Perälän näkemys on, että yhteiskunnassa on menossa vahva polarisoituminen eli kaksinapaistuminen. Toisaalta on vanhoja rakenteita, jotka pitävät puoliaan mm. järjestöissä. Niiden sijaan muotoutuu koko ajan uusia yhteiskunnallisia vaikuttajaryhmiä, “luokkia” (jos niin haluaa niitä nimetä). Ne jakautuvat mm. iän, koulutuksen, sosioekonomisen aseman ja asuinpaikan mukaan aiempien perinteiden vastaisesti - tai ainakin niiden rajoja murtaen.

Erityisen kiinnostavaa ovat kansainvälisen vertailututkimuksen havainnot nuorten yhteiskuntaan vaikuttamisen innostuksen vaihtelusta. Yleinen ja usein toistettu vaikutelmahan on, että “nuoria ei kuunnella”. Mikä merkitys tähän yleiskäsitykseen sitten lienee kodin ja koulun antamalla kasvatuksella ja opetuksella, jää arvailtavaksi.

Eurooppalaisten maiden joukossa Suomen koululaitos ainakin pystyy loistamaan vertailumaiden kärkipaikoilla, mitä tulee puhtaasti tiedollisiin ja taidollisiin valmiuksiin yhteiskunnallisissa asioissa.

Sen sijaan vastaava kiinnostus ja osallistuminen ovat lähes pohjalukemissa. Sama koskee kansalaistoiminnan tärkeyden merkitystä nuorten kohdalla. Äänestysprosentit viimeisimmissä vaaleissa 20062009 ovat myös pohjoismaiden heikoimpia. Ja pisteeksi i:lle: suomalaiset ovat tässä tutkimuksessa politiikkakielteisimpiä! Eipä siis ihme, että OM:n virkamiehet ja poliitikot ovat alkaneet kantaa huolta demokratian ja osallistumisen kehityksestä.

Suomalaisilla on edelleen tallessa paljon suoran osallistumisen perinnettä, vaikka kaikenlaista epävirallista talkoohenkeä onkin uhkailtu mm. verotuksella.

Silti henki sitkeästi pihisee jossain ruohonjuuritasolla. (jatkuu seur. sivulla)

Vankeinhoitoala ainoa radikaali Ammattijärjestöjen, myös VVL:n, yksi suurimmista haasteista on jäsenten aktiivisuuden lisääminen työpaikoilla. VVL kuten vankeinhoitoalan muutkin työntekijäjärjestöt muodostavat siinä suhteessa poikkeuksen, että joukkoliikettä ja aktivointia mielenilmaisuihin on kyllä jouduttu aiheesta harjoittelemaan monia muita järjestöjä enemmän. Valtiosektorin muut edunvalvontajärjestöt eivät ole valtiotyönantajan ja poliittisen hallinnon tuottavuuskurimusta vastaan nousseet, mikä on kyllä tulkittava valitettavaksi ajan kuvaksi.

1/2010

Kasvava yhteistyö, keskinäinen solidaarisuus ja vaikuttaminen on oltava pysyvä tavoiterypäs. Jäsenten tuleva sitoutuminen ja aktiivinen toiminta perustuu vain niihin tuloksiin, joita näillä, edellä mainituilla arvoilla sekä teoilla ansaitaan.

Ammattijärjestöt ja kansanliikkeet?

Ammattijärjestöt ovat ensisijaisesti jäsentensä edunvalvojia. Yleisemmin ottaen kansalaisaktivismi ei kuitenkaan aseta mitään rajoja toimia yhdessä, kuten edellä kerrottu nettiadressiprosessi selvästi osoitti.

Julkinen valta ja sen antamat toimintamahdollisuudet?

Pitäisi kaiketi ensin määritellä, mikä on todella “julkinen valta”? Mikäli julkinen valta tietoisesti politiikallaan estää tai rajoittaa järjestöjen toimintamahdollisuuksia, ei liene toivoa siitä, että nekään voisivat aktivoida omia joukkojaan kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Molempien etu on siis, että julkisen vallan toimet ja järjestöjenkin tavoitteet ovat mahdollisimman yhdensuuntaisia sekä samalla demokraattisesti ohjattuja ja valvottuja. (AG) "Kun pääset sopuun vallanpitäjien kanssa, sinusta tulee vallanpitäjä."

Jim Morrison

15

"En minä tiedä mikä ihminen on...

- Ollaanko vaan, vai kuunnellaanko myös?, kyseli Tia Isokorpi seuraavaksi.

Hän vakuutti, että yhteisössä mukana olemalla opitaan yhteistyötaitoja ja osallistumalla vaikutetaan. Moninaisuuden ja erilaisuuden hyväksyminen yhteisössä kuuluvat noihin em. dynamiikan alkeisiin.

Kaikki perusasioita, ainakin tälle kuulijakunnalle, joka oli luentonsa ryhmädynamiikan perusteista kuullut, jotkut ehkä useampaankin kertaan...

Isokorpi ei ollut aivan varma, että edes näitä perusasioitakaan otetaan huomioon työpaikoilla nykyään. Sen vuoksi hän suositteli em. alkeisfilosofointia aikajänteellä, vaikka se ei reseptilääkkeeksi so(jatkoa ed. sivulta)

Tuoretta verta suoniin Suomi on yhdistysten luvattu maa n.

127 000 rekisteröidyllä yhdistyksellään.

Väen määrään suhteutettuna yksi yhdistys jokaista 45:tä asukasta kohti. Luvuilla on turha silti hämätä: osallistumishalukkuus yhdistystoimintaan on koko ajan kevenemässä, poliittinen toiminta tässä mielessä eturintamassa ja nuorten osuus siinä eritoten. Perälän mukaan systemaattinen tutkimustietoa on vielä vähäistä, mutta ehkäpä mm. puolueiden jäsenrekisterien jäsenkehityksen seuranta 2000-luvulta antaisi jotain viitteitä...?

Haaste on ilmeinen ja samalla kova: perinteisen ja uuden osallistumisen kulttuurien yhdistäminen ja vähintään niiden kohtaaminen. Järjestöjäsenyyden olisi luotava uusia sisältöjä niin yksilölle kuin yhteisöllekin.

“Nuoriso”, johon tulevaisuutta ollaan panostamassa, ei tutkimusmielessä ole enää niinkään nuorta. Puhutaan alle 45vuotiaista. Tälle aktiivi-ikäisten ryhmälle kuuluu joka tapauksessa uusien vaikuttamismuotojen ja perinteisen osallistumisen rakentava yhdistäminen. Perälän mielestä kansalaisyhteiskunnan järjestäytynyt ydin olisi toivottavaa säilyttää.

Vanhat ja uudet muodot tapaavat uuden teknologian myötä. Sen käyttäjät ratkaisevat, onko kyse uhasta vai mahdollisuudesta.

16

a FuckY

..minä tiedän vain mitä ihminen maksaa". (B.Brecht:"Riisiä joen suulla").

Opettajakoulutusta ammatikseen tekevä Tia Isokorpi pyrki selvittämään tarkemmin ihmisen psykososiaalista käyttäytymistä suhteessa yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä kunkin omaan “voimaantumiseen”. Hän pyrki myös määrittämään ihmisen “näkyvyyttä”, koska se on välttämätön osa osallistumista sekä siihen innostamista.

pisikaan. Omantunnon kysymys, kipeäkin, viskautui kuin harppuuna kuulijakuntaa kohden heti perään: - Otetaanko sinut huomioon työpaikalla?

Voimaantuminen+heikentäminen Kuulijakunta innostui alustajan otattelusta sen verran, että keskustelu työelämän nykysisällöistä virisi vilkkaaksi.

Yhdistyslakia uudistettaessa vanhoja muotoja ei enää sellaisenaan voi säilöä.

Ja ihmiset valikoivat itse lopulta osallistumismuotonsa, niitä ei voi ulkopuolelta heille valita tai pakottaa. Erkki Perälä oikeusministeriöstä päättikin alustuksensa: - Teknologiaa suurempi uhka on, jos osallistuva demokratia vähenee.

Katseet järjestöihin, politiikkaan ja kouluihin Perälän alustus kirvoitti vilkkaan keskustelun, mikä varmasti oli tavoitteenakin. Koska paikalla oli ammattiliittojen edustajia, puhe kääntyi luottamusmiestoiminnan merkitykseen jäsenkunnan aktivoijana. Luottamusmiesten liiallinen ammatillistuminen, kaikkoaminen työmaiden ja jäsenten keskuudesta muualle, kuten myös työnantajan näihin henkilöihin kohdistama “aikaryöstö” saivat aiheellista kritiikkiä.

Toinen kritiikin kohde löytyi niistä, joiden velvollisuus olisi opettaa kasvavia ikäluokkia kanslaistoimintaan ja yhteiskuntaan. Kaikkea ei kaadettu sentään koulujen niskaan, mutta toisaalta ihmeteltiin, miten oppilaiden tietotaito voi olla korkeaa, mutta kiinnostus ja osallistumishalukkuus samaan aikaan lähes nollassa.

Kaivattiin historiallista katsausta myös ay-liikkeen saavutuksiin ja sen parempaa kanavoimista kouluopetuksen keinoin.

Toisaalta politisoitumisen pelon kouluissa ja oppilaitoksissa arvioitiin juontavan

Kaikin osin ei ehkä ymmärretty alustajan psykologista lähestymiskulmaa. Mutta äärimmäiselle kilpailulle vastapainoksi esitetty "voimaantuminen" tarvitsi ehkä vielä kolmannen tekijän eli "heikentymisen" tai "heikentämisen". Missä hyvä työelämä, aktiivinen osallistuminen ja jaksaminen luovat edellytyksiä ihmisen ns. voimaantumiselle, toisaalla kilpailu ja pelkäksi tuotannon/kustannustekijäksi alistaminen vastaavasti heikennyttävät yksilöä ja välillisesti yhteisöäkin.

Heikentymisen kurimuksessa ja kilpailutilanteiden stressaamana ihminen ei jaksa kuin työvuorosta toiseen. Yhteisöllinen elämä kapenee, yhteiskunnallinen vaikuttaminen - osallistumisesta puhumattakaan - ei kiinnosta. Työn ns. instrumentaaliset, eli palkkatekijät korostuvat ja koko muu työn sisältö, kehittäminen sekä luova ote siihen jäävät taka-alalle.

Myös sosiaaliset suhteet ohenevat ja ihminen on passiivinen ja/tai helposti muiden ohjailtavissa. Koska ihminen on lopulta vain laumaeläimen pitkälle jalostunut jatke, hänen osallistumattomuutensa muuhun yhteisöllisyyteen kuin vain tehokkaaseen tuotantoon kehittää huonon henkilökohtaisen ennusteen.

Hyveet: vaalitaan vai vaaditaan?

Ihminen voi olla omasta mielestään 70-luvun kiihkeistä oppilasdemokratia- ja yliopistodemokratia -liikkeistä. Kyseltiin muun muassa: - Miksi kouluopetus ei muutu? Demokratiakasvatus puuttuu siis kenen kiinnostus puuttuu?

Politiikka tekee sen itse Kaiken kaikkiaan ay-liikkeen arveltiin yhteiskunnallisena toimijana saavan silti poliittisia puolueita parempaa arvostusta. Politiikasta vieraantumisen nähtiin olevan paljolti politiikan tekijöiden omissa käsissä. Kysyttiin aiheellisesti, mitä se sellainen “politiikka” onkaan, johon ei tunneta kiinnostusta?

Samaa vieraantumista on koettu ayliikkeessä ja työpaikoilla, joissa työntekijän ja heidän edustajiensa sana painaa yhä vähemmän eikä paikalliselle sopimiselle löydy riittävästi tasavertaista areenaa. Konsensuksella ja keskitetyllä tulopolitiikallakin on ollut omat, jopa vieraannuttavat rajansa. Sopimuksista lipeäminen on vastuutonta, mutta samalla yleistynyt ilmiö.

Suora osallistuminen on uusi toimintamuoto, se myönnettiin, samoin kuin yleinen halu torjua vaikuttamisvajetta.

Syyksi suoran toiminnan suosimiseen ohi ja yli järjestöjen mainittiin em. järjestötoiminnan hitaus ja jähmeys: kenellä aktiivisella kansalaisella on tänä päivänä aikaa tai halua odotella seuraavaa liittokokousta, ehkä vuosien päähän? (AG) 1/2010

Mikä nyt eteen, Pinneberg?

Kysymys on tunnettu saksalaisen kirjailijan Hans Falladan teoksen käännösnimenä. Suora käännös alkuperäisestä teoksen nimestä olisi kuulunut kuitenkin: Entäs nyt, pieni mies? (Kleiner Mann, was nun?)

Jos tarkastelee tämän pienen Suomen pientä kansallisvaltiota ja sen kansantaloutta, vertailun kokoluokka on todellakin pientä jopa Euroopan mitassa. Suurta sen sijaan pitää aina joillekinolla: teollisuudessa, koulutuksessa, urheilussa erikoisesti, kulttuurissa… ja vaikka millä muullakin elämän alueella - kuten valtion virkahallinnossa.

Mitä vikaa muka on olla suuria uneksiva ja suuria matkivakin? Tervettä kunnianhimoahan se vain osoittaa, eikö?

Meillä on ex-“kotimaisia” teollisuuslaitoksia pitkin muita maita ja maanosia, joissa leipää kasvaa alan kyntäjälle ja lisäarvoa eri valuutoissa työnsä täyttäjälle.

Meillä on sivistystä, jos sitä mitataan koulujärjestelmän tuloksilla. Urheilussa on tilapäisiä suhdannevaihteluita, mutta se ei johtotehtävien määrää laske silläkään sektorilla. Vaihdetaan siis urheilijoita paremmin pärjääviin, ja se puute hoituu.

Kulttuurin saralla vaikuttavat menestyvät useasti parhaiten ulkomaille päästyään/jouduttuaan/tultuaan kutsutuksi.

Sen sijaan näin pieneen maahan heitä ei tahdo mahtua työskentelemään. ihan kunnossa ja noudattaa kaikkia kuutta "hyvettään": viisautta, rakkautta, rohkeutta, inhimillisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja vuorovaikutusta. Osaako hän itse ottaa vastaan samanlaista kohtelua, onkin sitten toinen juttu.

Suorituskeskeinen “pärjääminen” toisten silmissä jättää ison aukon ihmisen kyvylle mitata omaa itseä ja kehittymistään mm. koulutuksessa. Tärkeämpää kuin suoritettu oppimäärä tai pelkät arvosanat on positiivinen lopputulos itse osallistujan omassa mielessä.

Ihmisen arvostaminen ajattelevana olentona ei ole sukupuolivarautunutta eikä riipu iästä. Tätä ideaalia noudattaen voidaan saada huomattavasti enemmän luovuutta irti kaikista ihmisistä ja samalla haastetta itselle. Yhteisöllisyyttä ja osallistumista palvelevat rakenteet, kuten järjestöt, tittelit, viestintälaitteet ja vastaava tekniikka ovat sittenkin vain rekvisiittaa. Luova yhteys tehdään ihmisten kesken ja välillä - näistä rakenteista riippumatta mutta toki osaksi niiden avulla.

Ihmiset eivät ole muuttuneet vuosituhansiin, kaikki muu onkin sitten ollut ja on muutoksessa. Niinpä pelkkiin rakenteisiin ripustautuminen haittaa ja hidastaa muun, tärkeämmän, kehitystä ja toteutumista. Aikapulaakin on aina, mutta oma, näkyvä esimerkki voi olla jo sinällään riittävä.

Ei siis aina kannata kysyä “mitä”, vaan “miten”. (AG) 1/2010

Hallintokin on hyvää: sitä on kirotun riittävästi ja julkikorruptio vielä vähäistä Nyt loppui metafyysinen lörpöttely koosta ja sen merkittävyydestä suorituskykyyn. Mennään itse asiaan. Sekin, valitettavasti, liittyy arveluun kokoluokasta ja kyvystä vaikuttaa mm. vankeinhoidon suhteellisessa toimintaympäristössä.

Terminä “vankeinhoito” sisältää koko totuuden eräästä yhteiskunnan pienestä marginaalista. Vankeja riittää ja heitä hoidetaan; on "hoidettu" eri tavoin jo vuosisatoja. Medikalisoitunut hoito ja rikostorjunnallinen painotus ovat viime vuosikymmeninä lisääntyneet. Tosin vain samassa suhteessa, miten yhteiskunnan oma sirpaloituminen ja taloudellinen kaaos on suonut elintilaa ihmisten elämänkaaressa. Sosiaaliselta psyykeltään tai fyysisesti täysin terve vanki on poikkeus edes yleissännön murtajaksi.

Vankeinhoidollakin on ollut tarvetta olla itseään suurempi eri aikoina. Joskus siihen on ollut puhtaasti ulkoisia syitä, jotka voi lukea yhteiskunnallisiin poikkeusoloihin. Mutta: onko sitten koskaan ollutkaan “normaalia” tilannetta? Mieleen jää ainoastaan 1990-luvun loppupuoli Tuolloin vankiluku ja viralliset vankipaikat olivat kerrankin lähes oikeassa suhteessa. Vankilat eivät olleet täynnä, eivät varsinkaan ylitäynnä. Normaali vankeinhoidon kehittäminen olisi voinut alkaa juuri tuossa tilanteessa, 10 vuotta sitten.

Sekö aika olikin sitten liian hyvää ollakseen pitkään totta? Oman alan niukkaa budjettirahaa oli palanut vuosikausia sinänsä yhteiskunnallisesti tärkeään toisten laitosten "seinien" ostoon ja työpaikkojen suojeluun. Velkaa alibudjetointina vuosittain tehtiin kymmeniä miljoonia.

Mitäs, saatiin monipuolistettua laitoskan-

taa ja joillekin ammattiryhmille hoitomotivaatiota lisää, uusiin tai ainakin kalliilla korjattuihin vanhoihin puitteisiin.

Samalla jossain korkeammalla vankeinhoidon hallinnossa, kenties ministeriössä saakka, lienee syntynyt ajatus organisaatiouudistustenkin välttämättömyydestä.

Olihan laitoskantakin jo niin ja niin iso ja monipuolinen… Vain hallinnossa ei enää oltu vielä tarpeeksi merkittäviä tai suuria.

Pian vankeinhoidossa oli puhkua ja pöhötystä. Kaikki tuottavuus- ja henkilöstösäästöt sekä toisaalta lisävirkarahat, jotka olisivat olleet kipeään tarpeeseen yhtäkkiä täpötäysissä vankiloissa, hukkuivat täysin älyttömän hallintobyrokratian kasvattamiseen.

Tätähän, huovislaisittain imelää, jälkiviisautta on tullut toisteltua vuosikausia. Liitto on silti taistellut kaikilla mahdollisilla tantereilla em. hallinnon suuruudenhulluutta vastaan. Vaikutusta tosin on ollut hyvin vähän tai ei lainkaan. On kuin valtion hallinnossa olisi olemassa jokin itseohjautuva lainmukaisuus eikä järkevästi ajattelevia ihmisiä lainkaan: ensin mennään sokealla vauhdilla tuonne ja sitten takaisin, kun omaa päätä seinään hakatessa alkaa särkeä.

Ehkä sittenkin on paras muistella sanontaa kaikkien totuuksien iästä. Sehän on keskimäärin 20 vuotta.

Tulevaisuuteen kurkkaaminenhan olisi terveellistä mielelle. Josko sieltä edes voisi nähdä mitään positiivista valtion hallinnon tulevasta rahoituksesta tai kehityksestä? Koska merkit ovat juuri nyt täysin päinvastaisia, lienee paras ottaa tyyni, stoalainen asenne tulevaan sekä todeta vain engelskaksi: Come what may… (Tulkoon mitä tulee...)

Ahti Granat

Ei aivan pohjamudissa Ville Keskitorppa, jo 18:nnen kerran vankilassa, naureskeli eräänä iltana kerrosvartijalle: “Kyllä minäkin olen harrastanut kaikenlaista lainvastaista.

Pyysin viime viikolla asiakirjat luettavaksi ja tuteerasin niitä esimiehen huoneessa. Tuntu se niin metkalle, kun näki koko uran valtion paperille räntättynä.

Eniten mua nauratti ne rötösten lyhennykset. Siellä luki, jotta vark. ja törk. vark., pah.pit. ja törk. pah. pit.

Siellä näky, jotta kavall. ja väär. tiet. yksit.asiakirj. väärent. Oli siellä myös tarveved.heitt.yl.paik.ja y.t.t.liik.rikkom. ja rattij. sekä vah.paik.pak.

Mulle välähti, jotta kyllä se valtio säästää paljon paperia noilla lyhenteillä. Ei mulla kuitenkaan ole kaikkia rikoslain nimikkeitä rekisterissä. Puuttuuhan sieltä sellainenkin merkintä kuin nam.set. Jos se olis siellä, niin kaippa sen perässä lukisi mun.veg. ?"

Paperiton yhteisö ja sen jäsen.

(by Kyösti Kettunen)

17

“Otanhan minä jalustan”

Rikosseuraamuslaitoksen tiedottaja Usko Määttä Vankilavirkailija-lehden kirjoittajapäivillä Finnair on sinivalkoisine siipineen ollut pitkin vuotta otsikoissa milloin mistäkin syystä. Kyseisen valtion firman entinen tiedotuspäällikkö Usko Määttä siirtyi sieltä noin vuosi sitten aivan toisenlaiseen tiedotuskategoriaan. Valtion firma ja Rikosseuraamuslaitoshan eivät ole paljoakaan sukua toisilleen, vaikka valtio niitä hieman yhdistääkin.

Usko Määtällä oli Finnairilta takanaan melkoisen pitkä ura, jo vuodesta 1975. Siirtymisen taustasta pilkahteli esiin joitain kulmia myös “Rislan”*) nykyisen tiedottajan alustuksesta, jonka hän piti Vankilavirkailija-lehden kirjoittajapäivillä.

Otsikossa on lainaus siltä toiselta Määtältä, “tuntemattomasta” tietenkin. Samoilta suunnilta Suomea Uskonkin Määttä -sukua on lähtenyt eri puolille maata. Periaate lienee kaikilla ollut silti sama: vastuu kuuluu, se otetaan ja kannetaan. *)"Risla" on päätoimittajan omaperäinen (?) lyhenne Usko Määtän nykyisestä työnantajasta.

Viestinnän yleisiä periaatteita jo uran alussa Näitähän pitkä ura pitää sisällään.

Usko Määttä ei tullut vielä 1975 pörssiyhtiöön, se touhu oli vasta edessäpäin.

Omana taustana oli yliopistokoulutuksesta juuri valmistuminen, joten työhaastatteluun siitä vaan. Tästä valtion, ei-siisvielä-pörssiyhtiön, kiinnostuksesta hakijaan Uskolla olikin pari hauskaa muistumaa. Ensimmäinen haastattelija oli kiinnostunut Uskosta supolaistyylisesti: “Ettehän te kovin vasemmistolainen ole...? ” Toinen haastattelija otti kysymykseensä sosiaalisemman varauksen: ”Ettehän te paljoa baaritiskillä viihdy...?”

Usko Määtän 34 vuoden rupeamassa samassa yhtiössä ehti tapahtua jo paljon.

Hyvin käy vertaaminen tässä vaikkapa vankeinhoidon muutokseen samana aikana: vuoden 1975 RTA-uudistus loi uudet puitteet vankeusrangaistuksen täytäntöönpanolle. Finnair kasvoi samaan aikaan voimakkaasti, varsinkin sen kansainvälinen lentoliikenne. Tämä loi valtion yhtiölle aivan uusia haasteita myös tiedotukseen. Uskon lähtiessä muualle Finnairilla oli jo n. 7000 ihmisen henkilöstö, yli puolensataa konetta sekä toimipisteitä kymmenissä eri maissa ympäri maailmaa.

Ero nykyiseen “Rislaan” on tietenkin valtava jo volyymienkin vuoksi. Toinen toiminnallisen eron jyrkkyys sisältyy siihen, että Finnairin asiakkaat ja “Rislan” laitosten “asiakkaat” eli vangit saavat palveluaan aivan erilaiselta vapaaehtois18

Usko Määttä on tiedotuksen rautainen ammattilainen, joka vasta tutustuu vankeinhoitoalaan.

1/2010

Usko Määttä: "Hyvässä" on näyttävä.

ja/tai pakkopohjalta.

- Tietotekniikka on muuttunut totaalisti, vahvistaa Usko. Hän ihmetteleekin yhä, miten aiemmin ehdittiin ja kyettiin tekemään kaikki se tiedottaminen, johon nyt on kaikki it-ajan pelit ja vehkeet. Rikosseuraamuslaitoksen ja sen oheisten palvelukeskittymien organisaatiomuutokset ovat sen sijaan olleet melkoisen kankeita “ulkoistuksineen”. Mustia aukkoja löytyy tietotekniikan sovellutuksista kiinteistöjen hoitoon.

Pörssiyhtiön tiedotus kontra valtion viraston näkyvyys Finnairin muututtua pörssiyhtiöksi sen tiedotusta alkoi säädellä pörssin omien sääntöjen lisäksi pörssiyhtiölaki. Molemmat edellyttävät paitsi säännöllistä, vielä enemmän tarkoin ajoitettua ulostuloa, vaikkapa tuloskvartaalien tahdissa.

Tiedotuskielistä tärkeimmät Finnairilla olivat ja ovat yhä luonnollisesti suomi ja englanti, mutta muitakin maailman valtakieliä käytetään. “Risla” on huomattavasti yksinkertaisempi pääkielten kannalta.

Tulosta tekevän yhtiön ei pitäisi kauaa viihtyä epämiellyttävässä julkisuudessa. Näin kuitenkin pääsi käymään Finnairilla mm. lentomatkustajien matkatavaraselvityksestä vastaavan henkilöstön muutostilanteessa. Usko epäili, nimestään huolimatta, että valtion yhtiö saattoi ottaa tietoisen riskin manööverinsä läpiviemisessä - tunnetuin seurauksin.

Keskenään törmäsivät Finnairin perinteet ja vahvojen ammattiliittojen sitoutuminen omalla tavallaan niihin.

- Pääohtajien vaihtuminen ja kulttuurimuutokset ovat toki faktoja, mutta viestinnän ja tiedotuksen meneminen mukaan pelkästään johdon näkemyksiin on virhe, napautti Usko Määttä.

Usko Määtän mielestä valtion virastona “Rislan” on oltava alallaan “hyvässä näkyvä”. Hän oli kokenut, että nykyisellä työpaikalla kuullaan ja kuunnellaan paremmin. Myös sisäinen tiedottaminen on hänen mielestään avoimempaa kuin mitä pörssiyhtiössä oli ollut. Esimerkkinä Usko mainitsi mm. yhteistoimintakokousten ja viraston johtoryhmän kokouspöytäkirjojen tuoreuden sekä avoimuuden netissä.

- Finnairin tiedotus muistuttaa nykyään enemmän yleisselostusta. Lisäksi kestoaiheina ovat pysyneet ns. “human interest” -jutut tyyliin “lentäjän/lentoemännän päivä”. Tärkeintä tuntuu olevan, että toimittaja pääsee itse matkustamaan jutunteon varjolla jonnekin kotimaata kauemmas, sarkastisoi Usko.

Liiton hallitus myönsi ja Jari Tuomela jakoi tunnustusta Risto Kettuselle tämän ansioista Sörkän historiikin kirjoittajana.

1/2010

Positiivisuutta kehiin Usko Määtän sinänsä lyhyehkön johdannon pohjalta käytiin vilkasta mielipiteen vaihtoa. Vankila-alasta tehtyjen juttujen yleisyydestä oltiin vähintään kahta mieltä: niitä oli/on tehty tai sitten ei.

Tiedottajan mielestä näitä positiivisesti vankeinhoitoon suuntautuneita artikkeleja oli ollut aivan äskettäinkin.

Maantieteelliset erot ja julkaisujen keskittyneisyys nähtiin eräinä median kiinnostusta vahvasti ohjaavina tekijöinä. Henkilökohtaiset suhteet tiedottamisessa olivat jälleen pinnalla ja avainasemassa juttujen läpimenon kannalta.

Kuulijakunnan vankka käsitys oli, että vankeinhoitoalan henkilöstöä kuultiin, mutta ei kuunneltu vielä aivan viime vuosinakaan. Siinä suhteessa pienen pientä paranemista alkaa olla nähtävissä.

- Julkaisujärjestelmän muuttaminen on hidasta, myönsi Uskokin. Hänellä oli joitain ideoita viraston parempaan vuoropuheluun henkilöstön kanssa. Niistä ehkä voidaan kuulla ja lukea tuonnempana.

Valtion iso laiva hallintokulttuurin perinteineen kääntyy tunnetun hitaasti.

Vankeinhoidossakin on kautta sen historian ollut tukku “salassapidettäviä asioita”. Niiden salaaminen - ilman lain kaikelle sellaiselle antamaa suojaa - on ollut ja yhä on osa tuota hys hys -mentaliteettia ja turhan vaikenemisen kulttuuriperinnettä.

Tornista tasaselle - palautetta Uskolle Vankeinhoitoviraston johtovirkamiesten kiertämistä eri laitoksissa on katseltu pääosin hyvällä. Kuopion kulttuuripäivillä viime vuonna Hämeenlinnan vankilan esityksessä esiintynyt Risen “norsunluutorni” olisikin pidemmän päälle vaikea tavoitettava. Niinpä suunta sieltä kentälle on ainoa oikea tiedottamisen henkilökohtainen muoto.

Henkilökunnan muu kuuleminen, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta esim. Kontranetin välityksellä, koetaan edelleen melkoisen heikoksi välineeksi laajempaan keskusteluun. Virkamiesten monimutkainen ja -merkityksinen munkkilatina, vaikkapa lainsäädännön ns. “selkiyttämisessä”, ei läheskään aina aukea ymmärrettävästi. Suomi24-tyylinen avoin nettikeskustelufoorumi on taas osoittautunut melkoiseksi törkypesäksi. Asiallista vankeinhoidon kritiikkiä on sieltä lähes turha hakeakaan.

Lopuksi siteerattakoon melko tarkkaan Vankilavirkailija-lehden “nestoria”, Veijo Tuunasta. Hän esitti kritiikkiään tiiviisti, kuten tapansa on aina ollut. Etäisyys aktiivityön lopettamisen ja nykyvankeinhoidon välillä ei tuntunut vielä kovin pitkältä.

- Henkilökunta ei sössi, johto kyllä.

Organisaatiomuutokset ynnä muut pinnalliset uudistukset - mitä niillä on tekemistä vankeinhoidon kehittämisen kanssa? Yksityistäminenkö siellä taustalla kummittelee?

- Julkisuuden “käyttö”? Tärkeä asia menee aina läpi, jos joko a) asia tai b) henkilö on jotenkin yleisemmästä poikkeava. (AG) 19

"Esimies"

Pakinoitsijan pakkopullat:

Näinä niukkuuden ja ja negatiivisten uutisten aikoina on poimittava marjakin maasta ja myönteinen uudistus tuotava ensimmäiseksi esiin. Sellainen on tämä nykyinen nimike “rikosseuraamusesimies”. Tosin eräs kolleega toisesta vankilasta kertoi olevansa laitoksessaan “perusrikosseuraamusesimies” ja käyttävänsä tittelistään Suomen kielitoimiston suosittamaa lyhennettä. En sitä tässä mainitse, koska hyvää lehteä voivat lukea perheen pienimmätkin. Nuo tulevaisuuden “Tarmon” täyttäjät, joiden eläkeikä on 78 vuotta.

Olen syntyperä(metsä)läinen keskisuomalainen ja kun kesälomallani kierrän sukulaiset - yleensä kaukaa - niin voin kuvitella, miten vaatimattomasta persoonastani Pihtiputaan mummot ja papat nykyisin postireissullansa puhelevat: “Se on se Toevasen poeka luonna melekosen uran siellä vankityrmässä. Ensinnäe se ol vartijana, sitten yll’ vartijana. Kuulemma on ollu jo kolome vuotta vankeinhoitoesmiehenä ja nyt ne on tehneet siitä jopa rikosseuraamusesmiehen!”

Toinen sukulaiseni kääräisee Kotiseudun sanomat torvelle, kiikaroi sen lävitse kylätietä ja tuumii: “Eepä oes uskonna, vaekka sehän kyllä tiijettiin, että linnaan se joutuu...”

Sitten sukulaiseni unohtavat minut, sillä kylätietä lähestyy päivän kohokohta.

Aura-auto.

“Rikosseuraamusesimies” kalskahtaa komealta kadunmiehen (syntymäseudullani: tieukon) korvaan. “Rikos”-sana tekee varautuneksi, “seuraamus” jo hieman pelottaa, “esimiehessä” on hyvä loppunousu. Kuulijalle tulee turvallinen olo. Se on sentään esimies. Vähän kuin tavallisen miehen yläpuolella. Tuleehan esileikkikin ennen varsinaista leikkiä. Harva tulee ajatelleeksi, että esimies voi olla kehitysvaihe. Olio ennen varsinaista miestä.

Usein alaisella onkin tämän suuntainen käsitys esimiehestään.

Viettäesäni saunailtaa pienellä poikaporukalla ajattelen positiivisesti. Mukava kun Iisalmen pojat tulivat kylään.

Heistä eniten ihailen Sandelsin Jussia.

Hänestä olisi tullut erinomainen rikosseuraamusesimies. Osaisi olla yhtä aikaa vahva ja pehmeä. Ei hötkyilisi tiukassakaan tilanteessa, vaan pitäisi lakisääteisen ruokatunnin. Olen varma, että Jussi osaisi myös kehityskeskustella ja pisteyttää niin, että kaikki alaiset olisivat onnellisia.

Ehkä minäkään en ole vielä vankein20

Pilkki...? ... ei...

Veksi... Karaokekunkkuna...?

hoitourani huipulla! Ainakin kun ajattelen asiaa metsäperäläisen sukuni näkövinkkelistä. Ylivartijoiden nimike oli vuoteen 1953 saakka vartioesimies, joten jos rikosseuraamusesimies ei ole vankeinhoitoesimiestä pitkäikäisempi, minusta voi 1.4.2013 aikana hyvinkin tulla vartioesimies!

Vuonna 2066 Vahon rakennemuutospalaverissa joku ylitarkastaja ehdottaa: eikö vartijoiden lähin esimies voisi olla nimikkeeltään ylivartija? Ehdotusta pidetään erinomaisena. Kuinka kukaan ei ole tuota aikaisemmin keksinyt! Ylitarkastaja saa palkinnoksi ylimääräiseksi jääneen, hieman kuivahtaneen kampawienerin.

Iisalmen poikien häivyttyä jonnekin siirryn löylystä suihkuun ja lauleskelen osin sanoittamaani “Konsultin tangoa”.

Harjoittelen henkilökunnan karaokeiltaa varten. Kylmäkoskella ei enää keilaamalla ja pilkkimällä pärjää. On valittava kahdesta pahasta pienempi - lentopallo tai karaoke.

Se on aikaansaseuraavan alaisen johdonmukaista ajattelua.

Laulun sanat nostavat veren päähän.

Se aiheuttaa hetkeksi dementiamaisen olotilan, jossa huomaan tuijottavani oikeaa kämmentäni ja ajattelevani turkulaisittain: “Tulink’ mää, vai onk’ tää hoitoainet’? Tarkempi tutkimus osoittaa, että: “En mää mittän tult. See o dobbelduschi.

Simmotti harma'färist.”

Suoritan perusteellisen alapesun ja mietin, että esinahkalla ja esimiehellä on on samoja ominaisuuksia ja tehtäviä.

Riippuen siitä, ajatteleeko taas asiaa esimiehen vai alaisen näkökulmasta.

Kumpikin venyy tarvittaessa, suojaa varsinaista kusipäätä ja vetäytyy taakse, kun tositoimet alkavat.

Veijo Toivanen rikosseuraamusesimies

... lentopallo? ... ääh...! No lomalla, joo.

... nopeat nai... eiku hevoset: jess!!!

Linna-karaoke: Kunkun puuhaa!

1/2010

Inga Huzeliuksen (SEKO) tuoreita uutisia Ruotsin vankeinhoitotapahtumista

...Sama kaiku on askelten?

Ruotsin vankeinhoidossa on pidetty palaveria helmikuun lopulla. Tärkeimpänä aiheena on ollut vankipaikkojen vähentäminen laitoksia sulkemalla. Mariestadin 66-paikkainen vankila on lakkautuslistan kärjessä. Itse menettelytavoista on tarkoitus päättää 31.3.2010 mennessä. Laitokset Rödjan ja Johannesberg VO Mariestadissa jäävät toimimaan ja niiden jatkovuokraamisesta aiotaan pian neuvotella.

Tutkintavankila Salagatan Uppsalassa, jossa on 36 vankipaikkaa, aiotaan sulkea tämän vuoden loppupuoliskolla.

Myös sen osalta jatkotoimet julkaistaan maaliskuun aikana.

Esillä oli myös erityisen henkilöstöpoliittisen ohjelman laadinta sulkemisten vuoksi. Ohjelma sisältää mm. mahdollisuuden vapaaehtoiseen eläkkeelle siirtymiseen, mikäli henkilö on jo täyttänyt 61 vuotta, erityiseläke-etuuteen, panostusta vuorotyöjärjestelmän sovittamiseen, rutiineihin sekä etusijaisasemaan uudelleensijoittamisissa.

Keskusvirastoon sekä alueille on tarkoitus perustaa valmistelutyöryhmiä, samoin yksi yhteistyöryhmä, jossa ovat ammattijärjestöjen edustajat mukana.

Henkilöstöjärjestöillä on parhaillaan sanansa sanottavana esille tuotuihin asioihin. Ennen varsinaisia toimenpitei-

Mikko Kyyrö, kiekonheiton Suomen mestari vuodelta 2009

Harvatahtisessa lehdessä ollaan joskus todella myöhässä: Keravan ja Jokelan vartija, Suomen mestari Mikko Kyyrö sai liiton tunnustusstipendin urheiluansioistaan jo viime vuoden puolella.

No parempi myöhään...jne. Kultaa näkyy olevan Mikon käsissä tässäkin.

1/2010

tä ne antavat lausuntonsa mm. henkilöstöpoliittisista seikoista.

Vankeinhoito valmistelee myös erityisen käsikirjan mainituista hankkeista.

Hallitus aikoo rajoittaa osallistumismahdollisuuksia aykoulutukseen LO-sanomissa sekä WWW.lo.se -nettisivulta voidaan lukea hallituksen halusta rajoittaa mahdollisuuksia osallistua aykoulutukseen. Tätä koskeva hallituksen esitys tullee eduskunnan käsittelyyn keväällä. Esityksessä edellytetään vähintään 6 kuukauden työskentelyä työnantajan palveluksessa, ennen kuin hänellä on mahdollisuus osallistua ammattiyhdistyskoulutukseen.

Tämä on kova isku ay-liikkeelle, koska mielestämme koulutus on tärkeää ja satsaamme paljon siihen, että jäsenet saa-

vat perustietoa ja -taitoja sopimuksista sekä työmarkkinoiden lainsäädännöstä jne. SEKO panostaa koulutuksessaan jopa niihin työntekijöihin, jotka eivät vielä ole ehtineet järjestäytyä.

Tupakointikielto vältettävissä?

Eräs vanki valitti aiemmin vankeinhoidossa vallalla olevasta tupakointikiellosta selleissä. Asia on ollut esillä läänin- ja kamarioikeudessa ja 11. helmikuuta päätös saatiin viimein hallinto-oikeudelta.

Itse asia on jo rauennut, koska ao. vanki ehti vapautua. HO linjasi kuitenkin periaatteensa pariin laillisuusnäkökohtaan. Sen mukaan vankeinhoidolla olisi oltava selkeät lailliset perustelut asettamalleen tupakoinnin yleiskiellolle sellitiloissa.

Nyt onkin käynnissä laaja vankiloita ja tutkintasellitiloja koskevan lain setvintä, minkä perusteella voitaisiin ottaa kantaa hallinto-oikeuden päätökseen.

Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että vangeilla olisi oikeus taas ruveta tupakoimaan selleissään. Kieltoa voidaan edelleen perustella vetoamalla paloturvallisuuteen ja työntekijöiden työympäristöön.

Vankeinhoito rajoittaa surffailua Vankeinhoito päätti 11.2. rajata tiettyjen internetsivujen käyttöä työaikana, kuten Lunarstorm, kuvapäiväkirja (Facebook?) ja erilaiset deittailusivut. Edellä mainittujen sijaan suosittelemme mekin, että lepoaikoina poikkeaisitte Seko:n, keskusjärjestö LO:n ja www.skydssnet.se:n nettisivuilla.

(Käännös ja otsikot:AG)

VVL:n pilkkikipailut Pohjois-Karjalassa, Kiteen Pyhäjärvellä Aika: Paikka:

10.04.2010 klo. 10.00 - 14.00 Pyhäjärvi, Pohjois-Karjala, Kitee, Tasapää Siikalahdentie 34,huom. opasteet tienristeyksissä.

Kilpailuaika: Jäälle pääsee 9.30 ja paluuaika 14.30 Osanottomaksu:25 Euroa Majoitusvarauksia voi kysyä Pajarinhovi, Kitee. Paikka sijaitsee 6 km päässä kilpailupaikalta.

Yhteyshenkilö: Raija Huusko (Pyv) GSM 050-307 8865 21

VVL:n uusimman virkistyskohteen...

Himoslinnan

Noin 15 metriä Himoslinnan nurkalta avautuu näkymä Himoksen nk. länsirinteisiin, joista äärimmäinen oikealla on lastenrinne. Tien kautta matkaa on n. kilometri.

Käy vilkaisemassa muitakin liiton lomakohteita VVL:n nettisivuilla!

"Partsille" paistaa aurinko pitkin päivää, joten mäkeen ei ruskettumista varten tarvitse lähteä. Autopaikkoja on kolmelle, yksi niistä katoksellinen.

Himoslinnan takana kulkee tie Jämsään (vasemmalle), jonne on n. 8 kilometriä.

Näkymä olkkarista partsille ja kauemmas mäkeen. Ruokailu- ja oleskelutilat ovat valoisia ja sopivan kokoisia 4-6 hengelle.

22

1/2010

...maastoa, rakennuksia ja sisätiloja

Keittiöseinämä on "vimpan päälle" varusteltu. Kaminatakka ei ole varsinaisesti lämmittämistä varten, mutta luo tunnelmaa ja paistaa makkarat "luonnonmukaisesti".

Himoslinnaa koskevaa tarkempaa tietoa löytyy liiton nettisivuilta: Käy ja tutustu!

Kolmannen kerroksen parvisänky miellyttänee erityisesti perheiden lapsiyöpyjiä.

Leveitä vuoteita on lisäksi kahdessa muussa huoneessa, kuten kakkoskerroksessa (kuvan parisänky) vastapäätä kph:tta ja saunaa sekä III kerroksessa (2 kpl).

Kaksi WC:tä, toinen III kerroksen porrastilassa (kuva), toinen olohuoneen ja eteisen välissä. Suihku- ja saunatilat ovat toimivimmat 2-3 ihmiselle/käyttökerta.

1/2010

23

Lauri Ihalainen vieraili Vankeinhoitoveteraanien vuosikokouksessa

Risto Kettusesta VHV:n uusi puheenjohtaja Vankeinhoitoveteraanien tilaisuuksien luennoitsijoina tai isäntinä on viime vuosina ollut useita raskaan sarjan yhteiskunnallisia päättäjiä, kuten Kari Rajamäki, Jakob Söderman, Paavo Lipponen ja Lasse Lehtinen. Vahvojen vaikuttajien ketjua jatkoi tänä vuonna SAK:n pitkäaikainen puheenjohtaja, ministeri Lauri Ihalainen, joka puhui 9.2. Kouken auditoriossa pidetyn VHV:n vuosikokouksen yhteydessä suomalaisesta tulopolitiikasta. Poimintoja Ihalaisen erinomaisesta alustuksesta on eri kirjoituksessa.

Vuosikokouksessa, johon osallistui 38 henkilöä, käsiteltiin sääntömääräiset asiat sutjakkaan tahtiin Esko Aaltosen johtaessa puhetta ja Risto Kettusen kirjatessa tapahtumia. Toimintakertomuksesta ilmeni, että VHV:n toiminta ylsi uuteen ennätykseen niin tapahtumien lukumäärän (18) kuin niiden henkilömääränkin (718) suhteen. Yhdistyksen jäsenmäärän nettolisäys oli 19 ja kokonaismäärä lähentelee jo 300 henkilöä. Myös yhdistyksen talous kehittyi edelleen suotuisaan suuntaan.

Näin ollen vuosikokous siunasi tehdyt päätökset ja antoi valtuudet jatkaa samaan suuntaan myös meneillään olevana vuonna. Tulossa on noin 16 tapahtumaa, joista on erillinen tiivistelmä tällä sivulla.

Henkilövalinnoissa tapahtui joitakin muutoksia. Puheenjohtaja Jorma Kiuru

Esko Aaltonen johti puhetta ja Risto Kettunen kirjasi luento- ja kokoustapahtumia.

luopui tehtävästä ja ehdotti tilalleen Risto Kettusta, joka valittiin tehtävään yksimielisesti. Myös kaikki muut henkilövalinnat olivat yksimielisiä. Erkki Laitila esitti tilalleen Heimo Virsulaa ja varajäseneksi Teuvo Korpista. Muiksi jäseniksi valittiin edelleen Viljo Jouppi, Eila Becker, Matti Marttila ja Timo Turunen sekä uutena jäsenenä Esko Aaltonen ja uutena varajäsenenä Markku Kokko. Tilintar-

kastajana jatkaa Esko Ylivarvi uutena parinaan Matti Kraatila ja varajäseninä Pekka Naumanen ja Seija Salo. Vuosikokouksen jatkeeksi yli 30 veteraania lähti perinteiselle Vikingin Tukholman purjehdukselle.

Teksti ja valokuvat: Risto Kettunen

Vankeinhoitoveteraanien tapahtumakalenteri 2010 1 Tarinailta hotelli Katajanokalla 13.1. Mukana oli 50 henkilöä.

2. Ministeri Lauri Ihalaisen luento Koukessa 9.2. Mukana oli 38 henkilöä.

3. Vuosikokous Koukessa 9.2. Mukana oli 38 henkilöä.

4. Perinteinen Tukholman purjehdus Vikingillä 9.-11.2. Mukana oli 31 henkilöä.

5. Veteraanit Uutisvuotoon yleisönä 19.3. Ilm. 15.3. mennessä Kettuselle. (yhteystiedot lopussa) 6. VHV:n kirkkopyhä ja kahvit Paavalin kirkossa 11.4. Ilm. 8.4. mennessä Viljo Joupille (p.050-434 9080) 7. ”Viiniä ja kartanoromantiikkaa” -matka Viroon 4.-6.5. Täyden palvelun matkan hinta 180 e/hlö. Ilm. 6.4. mennessä Kettuselle.

8. Toinen ”Viiniä ja kartanoromantiikkaa” -matka Viroon 11.-13.5. Täyden palvelun matkan hinta 180 e/hlö. Ilm. 6.4. mennessä Kettuselle.

9. Bussimatka Viipuriin 17.-18.6. Majoitus hotelli Victoria. Hinta 140e/hlö. Sitovat ilm. 30.4. mennessä Kettuselle.

10. Bussimatka Kultarantaan ja Säkylän Pyhäjärvelle elokuussa. Majoitus Lomasäkylässä. Tarkentuu myöhemmin.

11. Toilan kylpylämatka 26.-30.9. Täyden palvelun 5 pv matkan hinta 290 e/hlö. Sitovat ilm. 20.8. mennessä Kettuselle.

12. Teatteri-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa lokakuussa. Esitys, aika ja ilm. tarkentuvat myöhemmin.

13. Tutustuminen Helsingin palo- ja pelastuslaitoksen toimintaan loka-marraskuussa.*) Tarkentuu myöhemmin.

14. Perinteinen pikkujoulu Tikkurilassa Vernissassa 24.11. Ohjelma, esiintyjät ja hinta tarkentuvat myöhemmin.

15. Joulukuun ostosristeily Tallinnaan Eckeröllä 8.12. Ilmoittautumiset, hinta y. tarkentuvat myöhemmin. *) mahdollisesti kaksi tutustumiskertaa

Ilmoittautumiset sekä ohjelma-, hinta- ym. tiedustelut: Risto Kettunen P. 0500-600 117 sp: risto.kettunen@pp2.inet.fi

24

1/2010

Lauri Ihalainen 9.2.2010:

Tupot ovat olleet Suomen vakaan talouskehityksen kivijalka

Vankeinhoitoveteraanit kuuntelivat herpaantumattomalla mielenkiinnolla ministeri Lauri Ihalaisen mainiota alustusta.

Suomalaisen työmarkkinakäytännön pohja luotiin ”tammikuun kihlauksessa” talvisodan aikana, jolloin STK ja SAK antoivat yhteisen julkilausuman, jossa tunnustettiin järjestäytymisen vapaus ja yhteistyön merkitys työelämässä. Ensimmäiset liittokohtaiset työehtosopimukset solmittiin syksyllä 1944, jolloin varsinaisesti alkoi suomalainen sopimustoiminta.

Alkuaikojen työehtosopimusten heikkoutena olivat silloin - ja ovat sitä yhä edelleen - että niillä voitiin sopia ensisijassa vain palkkauksesta. Nopeasti etenevä inflaatio söi nopeasti suuretkin palkkojen korotukset, kun valtiovallan kaltaista takuumiestä ei ollut. Palkkojen ja hintojen korotukset johtivat rahan arvon heikkenemiseen ja toistuviin devalvaatioihin. Sosiaalipuolen uudistukset

olivat poliittisten puolueiden peukalon alla ja etenivät hitaasti. Maahan kaivattiin kattavampaa tulopolitiikkaa, johon sisältyisi muutakin kuin vain palkankorotuksia.

Laajojen ja pitkäaikaisten tulopoliittisten sopimusten kausi alkoi Liinamaasopimuksella 1968 ja kesti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta voimassa 40 vuotta, aina vuoteen 2008 saakka. Kolmikantaisilla työnantajien, palkansaajien ja valtiovallan keskinäisillä tupoilla voitiin nostaa palkansaajien reaaliansioita ja ostovoimaa pysyvästi. Niihin liittyi lähes poikkeuksetta myös sosiaalipaketti ja valtiovallan inflaation hillintää sekä muita tukitoimia. Tupoihin tarvittavan lainsäädännön eduskunta joutui jälkikäteen hieman mustasukkaisena siunaamaan.

Tupoissa tunnettiin yhteisvastuuta Tupojen aikaan liittyi Ihalaisen mukaan paljon yhteisvastuullisuutta siitä, miten Suomi ja sen myötä suomalaisen työn tuotteet maailmalla menestyivät. Tupot toivat vaurautta ja vakautta sekä ennustettavuutta kansantalouteen, yrityksiin ja palkansaajien elämään. Globaalissa ja lyhytsykkeisessä kvartaalitaloudessa katsotaan lyhytnäköisemmin ja lähinnä sitä, miten oma yritys ja sen osakkeenomistajat menestyvät. Ihalaisen mukaan Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) jatkaa tupokausien päättymisestä huolimatta yhteistyötä palkansaajien kanssa monissa työelämän laatukysymyksissä ja sosiaaliasioissa. Hankalat ajat saattavat muuttaa EK:n asennetta Ihalainen totesi 1990 -luvun laman olleen ay-liikkeelle ja myös henkilökohtaisesti monin tavoin raskasta aikaa. AhonViinasen hallitus halusi viedä ay-liikkeeltä sen syömähampaat ja poistaa palkansaajilta pitkällä ajalla hankitut oikeudet.

Hallitus joutui kuitenkin peräytymään SAK :n ja muiden palkansaajien yleislakkouhan edessä. Se veti eduskunnasta pois useita heikennystavoitteitaan, muun muassa työttömyysturvan romutusesitykset. Iiro Viinasen intoilu ay-liikettä ja sen työttömyyskassoja vastaan nosti itse asiassa vain järjestäytymisastetta. Ihalainen totesi, ettei silloin käytetty järeä ase (yleislakkouhka) ja vastakkainasettelu hallituksen ja ay-liikkeen välillä voi olla pysyvä, vaan ainutkertaisen ja ääritilanteen pakottama keino. Puhuja toivoikin, ettei ay-liike joudu vastaisuudessa tällaiseen vastakkainasetteluun poliittisen järjestelmän kanssa.

Ihalainen kiteytti SAK :n 100 vuoden aikana saavuttamia tuloksia seuraaviin kolmeen vertailutekijään: 1) työn tuottavuus on noussut 14 kertaa suuremmaksi, 2) palkansaajien ostovoima on noussut 14 kertaa suuremmaksi ja 3) vuosityöaika on laskenut puoleen 100 vuoden takaisesta tasosta.

SAK:lla on Ihalaisen mukaan kolme roolia: 1) puolustuksellinen rooli, 2) turvallisuusriskien ennakoijan rooli ja 3) uudistuksellinen rooli. Suomalaisen yhteiskunnan sisäinen vakaus pohjautuu pitkälti siihen, että turvaverkkoja ei vaikeimpinakaan aikoina ole ajettu alas, vaan esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kautta pystytään ihmisille takaamaan perustoimeentulo.

Kylpylähotelli Toilasta Itä-Virossa on muodostunut vankeinhoitoveteraanien suosikkipaikka. VHV kutsuu sinne jäseniään taas syyskuun lopulla 2010.

1/2010

(jatkuu seur. sivulla) 25

(jatkoa edelliseltä sivulta)

Työelämässä menossa suuri murros Viennin merkitys Suomelle on edelleen elintärkeä. Raskas teollisuus ei ole mikään iltaruskon ala, vaikka esimerkiksi paperiteollisuus onkin joutunut voimakkaiden saneerausten kohteeksi. Kansantalouden kannalta on huomioitava, että suuret ruumiit kaatavat paljon muitakin – erityisesti alihankkijoita ja PKT -yrityksiä – mennessään. Tilanne ei ole missään mielessä toivoton, mutta rakennemuutokseen pitää suhtautua realistisesti ja uutta etsien.

Työelämässä on menossa suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen myötä valtava rakennemuutos. Vuonna 2020 on jo 500 000 ihmistä enemmän eläkkeellä kuin nyt. Työurien pidentämiseen on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin eläkeiän nostaminen, jolla ei pitkälle pötkitä. Pitempään työuraan on mentävä ennen muuta positiivisten ja kannustavien asioiden kautta. Työelämän laatutekijät, kuten esimerkiksi vanhempien työntekijän kohtelu ja mielekkäät, sopivasti uusiutuvat työtehtävät, nousevat jatkossa yhä tärkeämpään asemaan.

Työnantajilla on pitkän tähtäimen ohjelma, jossa paikallisilla sopimuksilla on tarkoitus heikentää valtakunnallisten sopimusten yleissitovuutta ja rapauttaa ne vähin erin. EK :n jäsenliittojen lukumäärä on laskenut voimia keskittämällä viidessä vuodessa 34 liitosta 17 työnantajaliittoon. Palkansaajapuolella pitäisi päästä vastaavaan kehitykseen ja voimakkaampiin liittokokonaisuuksiin. Teollisuusalan yhteisliitto kariutui, mutta samantyyppisiä kehityshankkeita on menossa mm. kuljetusalalla. Fuusioissa on kuitenkin pyrittävä siihen, että uusissa kokonaisuuksissa annetaan liittojen jäsenillä mahdollisuus säilyttää tärkeitä arvoja, kuten ammattiylpeys ja -identiteetti.

Hyvänä esimerkkinä Ihalainen piti VVL :n yhteisöjäsenyyttä JHL :ssa, jossa voima yhdistyy, mutta liiton itsenäisyys ja jäsenten ammatti-identiteetti säilyvät.

Keskustelun kommentteja Käydyssä keskustelussa Viljo Mettomäki esitti näkemyksensä Finnairin ja matkalaukkuhuollosta vastaavan Baronan sopimuksesta. Mettomäki näki vaarana rinnakkaissopimusten teon ja vuokratyöntekijöiden kyykytyksen. Ihalainen totesi, että liikkeenluovutus Baronalle tapahtui liian nopeasti, pelkkänä ilmoitusmenettelynä eikä sen vaikutuksia kerrottu avoimesti. Ilmapiiri pääsi heikkenemään ja tilanne on edelleen epävarma.

Tapani Virtanen kyseli EU-rakenteiden ja kansainvälisen ay-liikkeen yhteistyön perään. Ihalainen totesi, että ay-liike on pohjimmiltaan hyvin kansainvälistä toimintaa, kuten 1920-luvulla perustetun ILO:n toiminta kertoo. Palkoista ei kuitenkaan sovita kansainvälisesti, vaan maakohtaisesti. Poikkeuksen tekevät IKEA :n 26

VHV:n vuosikokouksessa oli lähes 40 jäsentä paikalla.

tapaiset kansainväliset konsernit, jotka noudattavat kansainvälisiä sopimussuosituksia.

Erkki Laitila totesi eläkeläisjärjestöjen elämöinnin vaikuttaneen siihen, että ITELLA perui nopeasti päätöksensä lopettaa yli 75 -vuotiaiden postiluukkujakelu.

Juhani Heinonen kyseli aikatauluongelmista kärsivän VR:n yksityistämisen perään. Ihalainen totesi, että verkoston ylläpidosta vastaa ratahallintokeskus ja kalustosta VR. Nykyinen menettely jatkuu ainakin puolipitkälle tulevaisuuteen.

VR:ltä jää lähitulevaisuudessa eläkkeelle 1300 henkilöä.

Raimo Valtonen kiitteli alustusta ja sanoi nyt ymmärtävänsä, minkä vuoksi (turvaverkkojen ansiosta) Suomessa ei heikossakaan taloustilanteessa ryhdytä mellakoimaan kaduilla ja polttamaan autoja.

Hajahuomioita Ihalaisen alustuksesta ja käytetyistä puheenvuoroista merkitsi muistiin tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Risto Kettunen

Kuntoremontit jälleen haussa Suomen Ammattiliittojen Lomajärjestö SAL r.y. on tehnyt jälleen vuodenvaihteen jälkeen jyvityksen RAY -kuntoremontti- ja lomatuista sen jäsenliitoille. Liitto on saanut jyvityksessä tavanomaiset neljä henkilökohtaista kuntoremonttitukea (á 350 e + mahdollinen krviikonlopputuki 150 e, jota ei ole pakko käyttää) Lisäksi on käytössä pari perhekuntoremonttitukea (á 350 e).Nämä tuet on VVL:ssa perinteisesti kohdennettu yhteen perheeseen, jolla on useampia alaikäisiä/koulukkaita lapsia huollettavana. Perheen enintään kahdesta alaikäisestä lapsesta (16 v saakka, huom!) myönnetään myös kr-tuki, á 170 e, kuntoremonttikohteelle.

Kuntoremontti sekä perhekuntoremonttipaketti toteutuvat käytännössä pääsääntöisesti 5 vuorokauden jaksossa puoli- tai kokohoidolla (omavalintainen vaihtoehto).

Kohteet valitsee liitto yhteistyössä JHL:n kuntoremonteista vastaavien kanssa. Näin siksi, että suurella liitolla, kuten JHL:llä riittää sopivia kohteita ja kuntoremonttiryhmiä kautta vuoden.

Huolellisesti täytetyt hakemukset, joita on saatavissa luottamusmieheltä/osaston puheenjohtajalta tai liiton toimistosta, on toimitettava liiton toimistoon Helsinkiin viimeistään 30.4.2010 mennessä. Liiton hallitus tekee päätökset tuista toukokuun kuluessa.

SAL-yhdyshenkilönä toimii liiton järjestösihteeri Ahti Granat. Hänet tavoittaa liiton kalenterissa tai Vankilavirkailija-lehdessä sivulla 2 sekä liiton nettisivuilla julkaistujen yhteystietojen kautta.

Ja eikun hakemaan kuntoremontteihin!

1/2010

Lauri Ihalainen – tupoikoni vailla vertaa Keväällä 2009 jätti Lauri Ihalainen SAK:n puheenjohtajan tehtävät, joita oli hoitanut pidempään kuin kukaan edeltäjistään, eli neljän toimikauden ajan, peräti 19 vuotta. Kaiken kaikkiaan Ihalainen työskenteli SAK:n eri tehtävissä yhteensä noin 40 vuotta, mikä lienee sekin järjestön tuulisissa tehtävissä ainutlaatuinen saavutus.

Pihtiputaalla toukokuussa 1947 syntyneen Laurin kiinnostus ammattiyhdistysasioihin ei ollut sattumaa, sillä hänen isänsä ja koko Ihalaisten lähisuku kuuluivat paikkakunnan valistuneisiin demarivaikuttajiin, eräänlaisiin työväenliikkeen soihdunkantajiin. Kodin arvoihin kuului työnteon ja sen tekijöiden kunnioittaminen, kaikenasteisen valistuneisuuden lisääminen sekä elämäntavoissa raittius ja hyvät harrastukset. Musiikki on säilynyt Laurin sydäntä lähellä ja hänestä saattaa saada vieläkin sopivassa tilanteessa yhteislaulujen johtajan ja säestäjän Nuoruudessaan Lauri työskenteli kirvesmiehenä, mutta tiedon lisäämisen tarve vei nuoren miehen opintielle Työväen Akatemiaan Kauniaisiin. Aktiiviselle ja työteliäälle Laurille avautuikin heti sen jälkeen 1970 SAK:n nuorisosihteerin paikka. Työhönottaja oli toinen keskisuomalainen, SAK:n silloinen puheenjohtaja Niilo Hämäläinen. Siitä alkoi miehen nousujohteinen ura, joka johti ensin järjestösihteerin ja 1984 SAK:n kärkiryhmään kuuluvan sihteerin tehtävien kautta keskusjärjestön johtoon toukokuussa 1990. Ihalaisen valintaa edelsi joulukuussa 1989 tapahtunut Pertti Viinasen ilmoitus erota SAK:n puheenjohtajan tehtävästä runsas vuosi ennen toisen toimikauden päättymistä.

Nuori SAK:n puheenjohtaja joutui elämänsä rajuimpaan testiin 1991, jolloin Suomi ajautui monien asioiden yhteissummana syvään lamaan, mikä johti lähes puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen. Maahan oli muodostettu saman vuoden keväällä Esko Ahon johtama porvarihallitus, jonka tavoitteisiin kuului mm. sosiaalitupojen kautta asteittain luodun työttömyysturvan romuttaminen.

1/2010

Jorma Kiuru ja Viljo Jouppi luovuttivat luentotilaisuuden päätteeksi VHV:n viirin Lauri Ihalaiselle.

Vasemmisto-oppositio oli tuossa tilanteessa lähes hampaaton, sillä budjettilakeja oli muutettu siten, että niitä voitiin saattaa voimaan eduskunnassa yksikertaisella äänten enemmistöllä.

SAK ja Ihalainen johtivat palkansaajien yhteisrintamaa ja pitivät palkansaajien puolta yleislakolla uhaten. Ahon hallitus joutui taipumaan eikä päässyt toteuttamaan ja rajuja leikkaussuunnitelmiaan. Palkkaukseltaan laiha, mutta periaatteellisesti merkittävä sopu syntyi hallituksen perääntymisen jälkeen torjuntatupolla. Palkansaajat osallistuivat usean vuoden ajan taloustalkoisiin ainutlaatuisella nollaratkaisulla syksystä 1991 alkaen. Muistaakohan monikaan enää sitä, että esimerkiksi valtion henkilöstöllä ei ollut lainkaan palkankorotuksia 1.5.1991 - 1.5.1995 välisenä aikana?

Onneksi SAK:ssa ei tarvinnut käydä samaan aikaan kahden rintaman sotaa, sillä poliittisesti SAK esiintyi yhtenäisesti äärivasemmiston vaikutusvallan hiipuessa vähäiseksi 1990-luvun alkupuolella.

Uuden polven vasemmistoliittolaisten kanssa Ihalaisen yhteistyö toimi hyvin.

Hankalampaa sen sijaan oli ”omien” kanssa. Vahva ja itsetietoinen AKT ei ainakaan helpottanut Ihalaisen asemaa silloisen puheenjohtajansa Risto Kuisman ajoittain asiattomuuksiin menevällä räksytyksellä. Itse ihmettelin ja ihannoin tämäntyyppisissä tilanteissa Laurin sisäänrakennettua ja järjestösihteerinä kouliintunutta sietokykyä.

Laman helpottaessa SAK ja muut palkansaajajärjestöt loivat yhteistyökykyisempien hallitusten kanssa tulopoliittisten sopimusten ketjun, joka jatkui aina vuoteen 2008 saakka.

Kaikkien näiden tupojen palkansaajapuolen ylimpänä takuumiehenä toimi Lauri Ihalainen.

SAK:n arvostus ja asema kohosivat merkittävästi kaikkien mittausten mukaan Ihalaisen pitkällä toimikaudella.

Työnantajat luopuivat kuitenkin yksipuolisesti kattavista tupoista vuonna 2008. Tämä oli solidaarista linjaa ja pitkäjänteistä tulopolitiikkaa ajaneelle Ihalaiselle luonnollisesti pettymys.

Viimeisen sulan hattuunsa Ihalainen sai hieman ennen luopumistaan puheenjohtajan tehtävistä kevättalvella 2009. Ihalainen toimi kaikkien keskusjärjestöjen puhemiehenä puolustaessaan palkansaajien asemaa Vanhasen II hallituksen kanssa syntyneessä eläkeikäkiistassa. Hallitus joutui perääntymään nopeassa aikataulussaan ja eläkeasia siirrettiin rauhallisempaan jatkovalmisteluun.

Niin työnantaja- kuin palkansaajajärjestöt olisivat olleet valmiita hyväksymään Ihalaisen valtakunnansovittelijan tehtävään Juhani Saloniuksen jälkeen keväällä 2009. Muodolliset pätevyysvaatimukset olisi muokattu tarvittaessa miestä myöten. Ihalainen päätti itse kuitenkin toisin eikä langennut järjestöjohtajien seireenilauluihin. Tasavallan presidentti myönsi toukokuussa 2009 Ihalaiselle hänen suurista ansioistaan korkealle noteeratun ministerin arvonimen, mikä on harvinaista herkkua Suomessa ylipäätään ja ay-liikkeessä erityisesti.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei kuitenkaan ole jäänyt Laurilta sivuun, sillä hänellä on hallussaan useita merkittäviä luottamustehtäviä tai kehityshankkeita, joissa hänen kokemuksellaan ja laaja-alaisella näkemyksellään on paljon käyttöarvoa. Myös suomalaisen tupomallin puolestapuhujana Ihalaisella on paljon sanottavaa, kuten oheinen juttukin kertoo.

Risto Kettunen

27

Jukka Laaksonen, vankeinhoidon perillinen ja kasvatti:

Kuka olen. Mistä tulin.

Tutustumiseni vankeinhoitoon alkoi jo ehkä nelivuotiaana Ojoisten vankilaosastossa. Siellä oli isäni jonkin aikaa töissä. Minä kiinnostuin hevostalleista.

Tunsin nimeltä monia hevosia. Hämeenlinnassahan oli silloin vielä tällainen maatalousosasto, jossa oli lähinnä lyhytaikaisia, maaseudulta kotoisin olevia vankeja, ehkä pääasiassa niin sanottuja “sakkovikejä".

Olin jotenkin vankien suosikkipoika.

Sain eräältä vangilta joululahjaksi mm. hammasharjasta tehdyn pikkuhevosen, jota koetin säilyttää pitkään muistona. Se kuitenkin on elämäni varrella hävinnyt.

Muistojeni joukossa ovat myös monet henkilökunnan pikkujoulut, joissa itsekin esiinnyin ennen kouluikää. Veljeni - minua 2,5 vuotta vanhempana - oli mennyt kouluun ja isäni opetti häntä lukemaan.

Minä kuuntelin vieressä ja opin myös jollakin tavalla lukemisen. Ehkä vanhempieni kunnianhimosta johtuen minut pantiin todistamaan “kykyni” vankilan henkilökunnan pikkujoulussa. Kun jonkun opettelemani lorun jälkeen muuan läsnäolija halusi asettaa kykyni koetukselle, hän toi eteeni kirjan, josta pyysi minua lukemaan osan. Selvisin “kokeesta” suurten suosionosoitusten saattamana.

Jotta ei minua syytettäisi kehumasta omaa varhaiskypsyyttäni, kerron vielä, että unohdin lukutaitoni mennessäni Puistomäen kansakouluun 6-vuotiaana.

Minua harmitti se, että miksen osaa tuota taitoa, joka minulla oli jo ollut. Olin siis aivan samassa asemassa kuin muut oppilaat: tavaaminen alkoi alusta.

Minulle jäi lapsuudesta sellainen kuva ja samalla ihmetyksen aihe, että nuo raitapukuiset miehet eivät millään tavalla poikenneet muista. Heidän joukossaan oli myös kivoja ja hyviä ihmisiä, kuten “siviilissä” on hyviä ja pahoja.

Jotenkin suhtautumiseni ihmisiin jäi “päälle” noista lapsuuden kokemuksista.

Päättelen edelleen, mihin joukkoon ihminen todella kuuluu. Olen huomannut, että olen siinä suhteessa tyypillinen joko-tai -ihminen, sanalla sanoen “jyrkkä” asenteissani. Minua ei petetä, mutta olen hyvin kiitollinen ihmisille, jotka ovat tosiystäviäni ja haluan heille hyvää. Taidan olla siis jollakin tavalla “mustavalkoinen”?

Kesävartijasta "herraksi", "lisenssistä" koulutusjohtajaksi Ylioppilaaksi tultuani 1961 menin armeijaan ja olin vapaaehtoinen, niin sanottu “siviilikarkuri”. Pääsin siis nuorena opiskelemaan. Ennenkuin lähdin Turun yliopistoon lakia lukemaan, menin kesävartijaksi Turun lääninvankilaan - mihinkäs muualle. Sain hyvän asunnon ja jonkun verran opiskelurahaa.

Kesävartijan homma oli siihen aikaan mielestäni aika hyvin palkattu, kun vertasin sitä tulevien opiskelukaverieni ke28

Olen syntynyt marraskuun lopulla 1942, siis jatkosodan aikana Hämeenlinnan maalaiskunnassa, joka on vuoden 1940-lopulta lähtien ollut osa Hämeenlinnaa.

Vanhempani olivat vanginvartijoita, isä miesten puolella (ennen vuotta 1993 lääninvankilana, nyt vankilamuseona) ja äiti naisvankilassa.

Isäni Matti Laaksonen ja äitini Laila Mantere vihittiin vankilan kirkossa kesäkuussa 1937. He saivat kaksi poikaa, Pekka Anteron ja Jukka Tapion, joista minä olen se nuorempi.

Isäni lähti eläkkeelle 1966 ylivartijan virasta ja äitini 1969 vanhemman vartijan virasta. säansioihin. Seuraavan kesän olin kesävartijana Hämeenlinnassa. Kesän 1964 toimin Huittisten varavankilan kanslistina, joka oli apulaisjohtajan “oikea käsi”.

Niinpä aloin olla jo vankilan sisällä herran kirjoissa.

Suoritin oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1966. Ollessani oikeustieteellisen tiedekunnan rikos- ja prosessioikeuden assistenttina 1968, myös oikeustieteen lisensiaattina, sain silloisesta Vahosta, ehkä lokakuussa 1968, mielenkiintoisen soiton. Soittaja oli hallitussihteeri Veikko Lampén. Hän tiedusteli, olenko se sama mies, joka on ollut töissä alalla ja jonka vanhemmat ovat vankeinhoitoalalla? Vastasin myöntävästi. Lampén jatkoi, että "täällä olisi tarjolla vankeinhoitoosaston koulutusjohtajan pitkäaikainen viransijaisuus". Hän oli saanut vinkin minusta työntutkija V.S.Laaksolta, joka tunsi koko vankeinhoitohallinnon läpikotaisin.

Sain miettimisaikaa peräti “huomiseksi”.

Minulla oli samaan aikaan tarjolla kolmen vuoden assistenttikausi 1969-1972 tehdäkseni väitöskirjan rikosoikeuden alalta Turun yliopistossa. Olin jo aikaisemmin itsekseni todennut, ettei minusta ole tiedemieheksi, joten päätin lähteä Helsinkiin. Mieleeni jäi silloisen yleisen oikeustieteen ja roomalaisen oikeuden professorin, Otto Brusiinin, onnittelut.

Hän sanoi myös, että Helsingissä tutustuisin hänen tyttäreensä, Kaarina Airikkalaan (sittemmin Suonio).

Brusiin onnitteli uutta, väliaikaista virkaani. Tunnustin hänelle suoraan, että professuurin tavoittelu oli minulle vierasta, vaikka yliopistolla viihdyinkin. Otto Brusiin oli kuitenkin tietynlainen oppiisäni. Surin hänen varhaista kuolemaansa 1970-luvun alussa.

Tytär, Kaarina Suonio, oli myös psykologian opettaja vankeinhoitotutkinnon oppikursseilla. Hän toimi myöhemmin kansanedustajana, ministerinä ja Hämeen läänin maaherrana.

Sörkän vartijamurha+seuraukset Vankeinhoitolaitoksen ylijohtajan, Valentin Soineen ollessa yhdessä eduskunnan silloisen oikeusasiamiehen Paavo Kastarin kanssa Konnunsuon keskusvankilassa. Valentin Soine sai sinne tiedon Helsingin keskusvankilassa juuri tapahtuneesta vartija Martti Perkiömäen murhaan johtaneesta tapahtumasarjasta.

Kysymyksessä oli kolmen vaarallisen vangin väkivaltainen karkaaminen, jossa oli käytetty myös ampuma-asetta. Toinenkin vartija haavoittui vakavasti.

Helsingin keskusvankilan vartijakunnan silloiset puuhamiehet järjestivät, vankilanjohtajankaan tietämättä, vankilaan tiedotustilaisuuden, jossa oli arvosteltu vankilaoloja ja erityisesti ylijohtaja Soinetta vankilaolojen nykytilasta. Tiedotustilaisuus johti kovaan kirjoitteluun. Ylijohtajaa syytettiin eräistä tarpeen vaatimista uudistusten puutteista. Henkilöstön mielestä se oli osaltaan johtanut tapahtumaan.

Soine vastasi Suomen tietotoimiston kautta kaikille lehdille julkaistavaksi omat näkemyksensä vankiloiden nykytilasta.

Hän selosti eräiden uudistusten taustaa.

Silloinen lehtikirjoittelu johti siihen, että valtioneuvosto asetti rikosoikeuden professori Brynolf Honkasalon johdolla toimivan komitean tutkimaan maamme vankilaoloja. Komitean jäseniksi tulivat kihlakunnantuomari Torsten Nilsson ja lainsäädäntöneuvos Olavi Salervo. Komitean mietintö valmistui marraskuussa 1954.

Mietintö oli monille suuri pettymys.

Siinä esitettiin vankilaolojen huononnuksia, jotka merkitsisivät sittenkin pikkuasioissa vankien silloisten oikeuksien poistamista. Kyseessä oli mm. vankien kirjeenvaihdon supistamista, vankien rahankäytön huononnusta ja mm. vankien toverikuntien lakkauttamista. Tämä vaivainen viihdetoiminta piti lakkauttaa ja ns. iltatoiminta lopettaa. Ehdotus tarkoitti toisin sanoen vankien “koppihoidon” lisäämistä.

Eipä siis ihme, että myös tämä niin sanottu Honkasalon komitean mietintö käynnisti kovan lehtikirjoittelun, puolesta ja vastaan.

Honkasalosta huolimatta Nykyjuristin silmin ja vankilaoloja eri asteissa tuntevana pidän edelleen komitean mietintöä lähes lapsellisena. Se henkii täydellistä “kostomentaliteettia”. Vankien asemaa piti komitean mielestä huonontaa, jotta yhteiskunnan “kosto” kunnolla toteutuisi. Yllättävää kyllä, komiteassa ei lainkaan huomioitu edes hyvin käyttäytyvien vankien asemaa vankiloissa. Komitea kiinnitti vain huomiota vaarallisiin ja karkaamisalttiisiin vankeihin.

Niitäkin toki vankiloissa oli, vallankin sotien jälkeen.

Komitean mietintö onneksi hautautui 1/2010

sa pelkäävien, “liskojen” määrä on myös lisääntynyt. Amerikasta ja TV-sarjoissa tutuksi tulleet ilmiöt ovat jo rantautuneet Suomeen.

Neuvostoliiton romahdettua ja Viron vapauduttua jopa tilatut murhat ovat astuneet kuvaan. Vankiloiden nykytodellisuus on omista ajoistani ratkaisevasti muuttunut. Niinsanottujen “kilttien” vankien määrä on vähentynyt. Nykyvankien työkyky ja työhalu on romahtanut.

“Pollottelijoiden” ja “bodareiden” määrä on vastaavasti lisääntynyt. Vankien joukossa on melkoisia atleetteja. Kuinkahan olisin siinä porukassa hintelänä kesävartijana aikanani selvinnyt?

Luotan kuitenkin edelleen, että pärjääminen myös “torpeedojen” kanssa perustuu pohjimmiltaan psyykkisiin tekijöihin ja tilanteiden hallitsemiseen. On osattava olla vaativa, mutta aina korostetun oikeudenmukainen. Vangit arvostavat tätä. Jo aikanaan saivat ikävät vartijatyypit paskapytyt päälleen ovea aamulla avatessaan.

Riihimäellä syksyllä 1969 vartijakurssin oppilaat kokoontuivat muistelemaan menneitä Tallinnaan maaliskuun alussa. Mukaan ilmoittautui 11 oppilasta eli puolet oppilaista ja kurssin johtaja. Viime hetken esteen vuoksi pois jääneitä Markku Kauppista ja Sakari Laukkasta korvasivat vankeinhoitoveteraanit Antti Viitanen ja Heimo Virsula, joten tusina saatiin täyteen. Eturivissä vasemmalta Antti Viitanen, Jarmo Viren, Vahon silloinen koulutusjohtaja Jukka Laaksonen ja Markku Säteri. Muut vasemmalta lukien Heimo Virsula, Risto Kettunen, Pentti Kalliola, Atte Stihl (osin Kalliolan takana), Väinö Koivisto, Pekka Tuovinen, Esko Janhunen ja Heikki Kettula.

pikkuhiljaa ja välttämättömiä uudistuksia kuitenkin toteutettiin. Mutta vasta vuonna 1963 asetettiin ns. Vapausrangaistuskomitea, jonka puheenjohtajaksi tuli tohtori J.O. Söderhjelm ja jäseniksi kansanedustajat Sulo Suorttanen ja Uljas Mäkelä. Komitean sihteereiksi tulivat lainsäädäntöneuvos Henrik Grönqvist ja vankilanjohtaja Uolevi Aspola.

KooJii, liian radikaali uudistaja?

Sihteeriehdokkaana oli myös Vahon koulutusjohtaja K.J. Lång, mutta hänen ehdokkuuttaan vastustivat silloiset muutamat vankat oikeistopiirit, johon voi laskea myös korkeimman oikeuden muutamat jäsenet. Lång ei tullut sihteeriksi.

Komitean mietintö valmistui 21.4.1969 ja ylijohtaja Soine ehti ennen virkakautensa päättymistä nähdä uuden suunnan kunnolla alkavan. Komitea hahmotteli ja antoi “siunauksensa” monelle jo itse asiassa toteutetulle uudistukselle.

Tutustumiseni Soineeseen ylijohtajana supistui vain 1,2 kuukauteen. Opin siinä ajassa vankeinhoidosta ja ylipäänsä valtionhallinnosta verrattoman paljon, mistä oli erinomaista hyötyä minulle toimiessani myöhemmin eri valtion viroissa.

"Vankilanpolttaja" Muistelen vielä erästä koulutusjohtajaaikaani liittyvää tapausta. Köyliön varavankilassa tapahtui kesän lopulla 1959 tuhoisa vankilapalo, jossa muistaakseni kuoli yli 10 vankia, joukossa erityisesti myös mustalaisia.

Tehtäväkseni tuli toimia Vahon edustajana 1969, kun Köyliön hautausmaalla paljastettiin muistomerkki surullisesta tapahtumasta, josta oli tuolloin kulunut 1/2010

10 vuotta. Kävellessäni vankilan pihalla huutelivat eräät vangit mm.: “Onko oikein Vahosta tullut joku suuri herra tuikkaamaan tuleen jälleen vankilan rakennukset!”

Tapahtuman virallinen kulku oli vaikuttava ja ilmeisesti silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja oli järjestänyt hienon muistotilaisuuden muistopaaden paljastamisen jälkeen.

Sivustaseuraajaksi Lähdin oikeusministeriön oikeushallinto-osastolle vanhemmaksi hallitussihteeriksi ja sen jälkeen yli 17 vuodeksi saman ministeriön lainsäädäntöneuvokseksi.

Siellä minulla oli aina kolmen tai viiden vuoden määräyksiä. Vankeinhoitolaitoksen ylimääräinen koulutusjohtajan vakanssi, jossa toimin, lakkautettiin 1978.

Minun jälkeeni virkaa hoitivat mm. Kaarlo Poikonen, Risto Kapari, Pirkko Lahti ja Aimo Myllylä. Myllylästä tuli sitten uuden Vankeinhoidon koulutuskeskuksen ensimmäinen johtaja.

Seurailin vankeinhoitoa sivusta tiedotusvälineiden sekä vanhojen tuttavuuksien avulla monina vuosikymmeninä.

Vierailin Sörkässä vielä vuosituhannen vaihduttua. Tiedän, että peli on koventunut muurien sisäl lä. Vankien “kingit” ovat tulleet entistä enemmän kuvaan mukaan. Heidän käskyvaltansa ja mahdollisuudet järjestellä väkivallantekoja ovat lisääntyneet.

Lomavankien käyttö “muuleina” huumausaineiden kuljetuksessa tuntuu lisääntyneen. Käskyvalta on koventunut ja myös vapaudessa olevien jengien jäsenet ovat joutuneet tekemään esimerkiksi väkivaltaisia pankkiryöstöjä. Vankilois-

Pelkällä "akateemisuudella" ei korvata osaamista Soineen muistelmateos julkistettiin Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen kirjastossa Vantaan Tikkurilassa 2.12.

2009. Olin mukana tilaisuudessa. Oli hienoa todeta vankeinhoidon koulutuksen kehitys omalta ajaltani (siis 1968-1971).

Ensimmäinen koulutusjohtaja, professori Inkeri Anttila (synt. 1926) ei ollut paikalla, mutta hänen terveisensä toi nyt myös “emeritus” rikosoikeuden professori Pekka Koskinen.

Nykyisiä koulutuskeskusten tiloja tarkastellessa mieleen nousivat omat aikani. Paljon on kehitystä alalla tapahtunut. Erityisesti minua on kiinnostanut vankiloiden johtohenkilöiden pätevyyskysymykset. Ne ovat mielestäni liiaksi “akateemistuneet”. Enää ei johtavaksi virkamieheksi pääse kuin korkeakoulututkinnoilla. Se on johtanut siihen, että korkeisiin virkatehtäviin alalle tulleet ovat joutuneet alaistensa koulutettaviksi.

Kyvykäs henkilö ja ihmissuhteita hallitseva on ehkä pärjännyt, mutta kuulemani mukaan näin ei aina ole tapahtunut.

Tiedän hyvin, että korkeakoulun suorittaminen ja akateeminen loppututkinto eivät vielä takaa sitä, että kriminaalipolitiikan alalla “pärjää”. Se vaatii paljon erityisesti ihmissuhde- ja johtamistaitoja.

Olen kuullut, että tästä on joissakin laitoksissa aiheutunut hankaluuksia. Ehkä se on vain siirtymisvaiheen ongelma, mutta tunnistan sen olemassaolon.

En ole tietoinen vanhan järjestelmän konservatiivinen, säilyttävän voiman edustaja, mutta siihen voidaan joillakin tavoin vaikuttaa. Minun koulutusjohtaja-aikanani ja sen jälkeen varttui hyviä “vanhan polven” edustajia, kuten olen jo aikaisemmin todennut.

En osaa neuvoa, mutta toivon alalle kokonaisuudessaan jatkuvaa menestystä, missä hierarkian portaassa sitten kukin työskenteleekin.

(Editointi ja otsikot: toimitus)

29

2010-11 Juhlat oliAy-kilpailuja Ilvesmajalla mahtavat...

17.-18.4.

15.-16.5. kesäkuu (13.6.

24.-25.7.

29.-30.7.

4.9. syksy pv auki pv auki pv auki pv auki pv auki

Salibandy Vantaa. Tiedustelut: Ismo Alhoniemi, 044 906 2141, ismo.alhoniemi@tul.fi Lentopallo, Littoinen. Tiedustelut: Kari Heikkilä, 0440 533 804, kari.heikkila@hcp.inet.fi Ay-l lentis lisätietoja http://lentopallo.tul.fi Petankki, Ulvila.

Tiedustelut: Harjunpään Tuisku, Tauno Lahdenperä, 0400 980 798, tanelah@jippiifi Duunari-Golf, Raasepori) Tiedustelut: Kari Heikkilä, 0440 533 804, kari.heikkila@golf.fi Golf, Salo-Golf / Meri-Teijo-Golf Tiedustelut: Kari Heikkilä, 0440 533 804, kari.heikkila@golf.fi Golf lisätietoja http://golf.tul.fi Beach volley (AY+Virve), Pori/Yyteri Tiedustelut: Antero Tapola, 0440 880 654, antero.tapola@luukku.com ja Jyrki Mäkikokko, 040 5731313 Lisätietoja myös http://lentopallo.tul.fi ja www.poliisi-piitsi.com Maastojuoksu, Siikaranta.

Tiedustelut: Martti Kempas, 050 337 5942, martti.kempas@tul.fi Keilailu Eura. Tiedustelut: Mauri Blomster, 0500 316 904, tul@kemi.fi Tennis, Pajulahti, Tiedustelut: Raimo Parviainen, 0400 934 074 Shakki, paikka auki.

Tiedustelut: Markku Kosonen, 050 541 6251, minja.kosonen@kolumbus.fi Jalkapallo Old Boys Tiedustelut: Jukka Vilkki, 045 7731 1055, kymenlaakso@tul.fi Kaukalopallo päättää helmikuussa Tiedustelut: Kalevi Viskari, 0400 655 221, saimaa@tul.fi Pöytätennis. Tiedustelut: Hannu Ahonen, 045 7731 2429, hannu.ahonen@tul.fi

-eli kesän muistoja makeimmillaan

NFU:n puheenjohtaja Kim Österbye juhli 50 vuottaan joulukuun puolivälissä kesänä kaivamaan tontilleen perustukset omaa viinikellaria varten ja kutsumaan muutaman Jepen kylään Kimillä sattui sopivasti kuvaan “surut pois ja kukka rintaan” -look. Tanskan pääjohtajalla, William Renzmannilla (kuva vas.) oli sensijaan puheessaan Kimille tukulti sekä iloja että suruja.

Tanskan veljesliiton DF:n puheenjohtaja ja muutaman vuoden myös Vankilavirkailijain Pohjoismaista Unionia, NFU:a, luotsannut Kim Österbye Tanskasta täytti pyöreitä vuosia joulukunn 15. päivänä. Eipä siis ihme, että useampi lähes sadasta vieraasta katsoikin, että viisikymppiset ja joululahjat sopivat mainiosti samaan lahjakoriin. Kim, joka on tunnetusti “teetotaller” sai monta korillista laatuviinejä. Hän joutuneekin ensi 30

1/2010

Hasan Nenonen Kev Timo Kämäräinen Sulv Kristiina Pollari Häv Paavo Kurola Ouv Tapani Kemppainen Ouv Jukka Tuunanen Kev Markku Kolari Kev Matti Viinikainen Vanv Erkki Rantala Hev Pekka Koivisto Kyv Pekka Laurila Hev

03.04.2010 06.04.2010 14.04.2010 22.04.2010 23.04.2010 24.04.2010 25.04.2010 03.05.2010 04.06.2010 15.06.2010 18.06.2010

Tuire Lyytikäinen Vanv Lassi-Pekka Kärkkäinen Suv Pekka Tiihonen Miv

27.03.2010 13.05.2010 23.06.2010

KIITOKSET Runsaan 44 vuoden työrupeama kuudella eri vuosikymmenellä vankeinhoidon parissa päättyy 1.4.2010, jolloin jään eläkkeelle. Olen kiitollinen, että olen saanut olla terveenä, kiitollinen, että olen saanut kokemusta erilaisista tehtävistä ja kiitollinen siitä, että olen saanut olla kehittämisessä mukana loppuun saakka. Olen kiitollinen perheelleni heidän tärkeästä tuestaan ja muuttokuormien kestämisestä.

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia esimiehiäni, työtovereitani ja ammattijärjestöjä näiden vuosikymmenten ajalta erittäin hyvästä yhteistyöstä.

Minä siirryn päätoimiseksi lastenlasten kanssa puuhastelijaksi. Aivan kuten Riina viime syksynä jo kysyikin: “Minkä vuoksi sinä, vanha mies, olet vielä töissä?” - eli olisit vaan ukkina kuten muutkin ukit.

Toivotan teille kaikille onnea ja menestystä haastavissa uuden organisaation tehtävissä.

Heikki Kokkonen

Kiitos Keravan vankilan johdolle ja koko henkilökunnalle muistamisesta ja runsaista lahjoista jäädessäni eläkkeelle 1. 2.

2010.

Valvontahenkilöstölle toivon voimia ja jaksamista erittäin vaativassa työssänne.

Martti Miettinen

Kiitän Konnunsuon vankilan henkilökuntaa ja varsinkin tuuriporukkaa jäädessäni eläkkeelle 1.7.2009.

Suruviestejä:

Aarne Forsman 15.5.193131.1.2010 Vankeinhoitoveteraanien keskuuteen kantautui helmikuun alkupuolella yllättävä suru-uutinen: Vankeinhoitoveteraanien pitkäaikainen jäsen, vanhempi vartija Aarne Forsman oli kuollut 31.1.2010 Helsingissä. Poismenon yllättävyyttä lisäsi se, että Forsman oli mukana VHV :n tarinaillassa hyväntuulisena ja elinvoimaisena vain parisen viikkoa ennen kuolemaansa.

Aarne Forsman oli syntynyt 15.5.1931 Halikossa, mistä löytyi myös pirteä ja iloinen Anita elämäkumppaniksi. Asepalveluksensa Forsman suoritti rannikkotykistössä mm. Örön saarella ja nimitettiin alikersantiksi joulukuussa 1951. Avioliiton alkuvuodet nuoripari asui Salossa, missä Aarne työskenteli Saloran tehtailla ja oli pidetty työntekijä.

Perheen muutto Helsinkiin tapahtui keväällä 1958, jolloin Aarne haki vartijaksi Helsingin keskusvankilaan. Vapun aikaan 1958 alkanutta työskentelyä kesti 31 vuotta. Sörkässä Forsman palveli useissa tehtävissä mm. pohjoisella selliosastolla ja pisimpään pääportilla, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1989.

Pääportin vartijan tehtävä edellytti hyviä sosiaalisia taitoja sekä tarkkaa ihmistuntemusta. Aarne Forsman tuli työssään tutuksi kaikille vankilassa kävijöille. Henkilökunnan lisäksi Aarnen herrasmiesmäinen olemus ja kultivoitu käytös jäivät mieleen sadoille vankilassa vierailleille henkilöille, kuten vankien omaisille, tapaajille, oikeusavustajille, poliiseille ja median edustajille. Aarne Forsman oli paras mahdollinen henkilökunnan käyntikortti vankilassa asioiville ulkopuolisille henkilöille. Shakinpeluu kuului Aarnen harrastuksiin lepotauoilla.

Henkilökunnan joukossa Aarne Forsman oli pidetty ja nautti kaikkien luottamusta. Aarne oli 1980 -luvulla VVL:n Sörkän osaston johtokunnan jäsen ja sen edustaja liittovaltuustossa. Ansioistaan hänet nimettiin 1990-luvulla osaston kunniajäseneksi. Forsman osallistui eläkkeellä ollessaan tiiviisti myös Vankeinhoitoveteraanien toimintaan ja kuului yhdistyksen viirin harvalukuisten saajien joukkoon. Forsman sai 1984 ensimmäisenä vartijana Sörkässä arvostetun Vankeinhoidon ansioristin.

Aarnen ja Anitan avioliitto oli onnellinen ja sitä kantoi epäilemättä eteenpäin myös yhteinen taideharrastus: Aarne oli perheen kuvanveistäjä ja Anita taidemaalari- Koti oli taidetta täynnä.. Lisäksi Aarne muovasi Anitan kotipaikalle Halikkoon betonisia metsäeläimiä jäniksistä karhuihin saakka. Siihen aikaan kun henkilökuntaseura Vihuri järjesti Kitulassa illanviettoja, tanssitaitoiset Forsmanit olivat poikkeuksetta paikalla. Kodin ilmapiiri oli lämmin ja särötön ja pariskunta viihtyi hyvin yhdessä. Aarne huolehti vaimostaan esimerkillisesti tämän asteittain vaikeutuvan sairauden aikana, mikä epäilemättä heikensi loppuaikoina myös velvollisuudentuntoisen ja hienon miehen omaa terveyttä. (RK)

Erkki Juopperi

Isoo kiitos Vaasan vankilan henkilökunnalle ja osastolle muistamisesta, sillä te teitte merkkipäivästäni juhlan.

Mauri Hakala

1/2010

31