Vankilavirkailijat 2 / 2011

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Kesäkuu Nro 2 • 2011

Nro 2/2011 Vuosikokouksia pidettiin maaliskuulla, s. 4-13. Konnulla se oli viimeinen sääntömääräinen. Vankien terveiset jäävät Konnun kalliisiin seiniin, kun loppuporukka lähtee 2011.

Puheenjohtajia ja muita osastojen luottamushenkilöitä koulutuspäivillä Tampereella. Lisää s. 14-21.

Kuvassa OM:n Arja Apajalahti-Laine ja Crista Pihlbacka Turun vankilasta.

Jari Tuomelan VVL:n puheenjohtajuus sekä pääluottamusmiehen pesti jatkuvat jykevästi liiton tuella (oik.).

Jari täytti pyöreitä vuosia 29.5.2011. Juhlat pidettiin vuosipäivän aattona Keravalla. (vas.) Sivut 24-27.

“Osaston 87. toimintavuosi”

“Vuosi 2010 oli käytännössä Konnunsuon viimeinen vuosi

van-ki-lan. Vankiluku laski tasaisesti vuoden edetessä, samalla henkilökuntaa poistui vähintään samaa tahtia. Vuosi ei varmasti ollut kenellekään työntekijälle helppo. Olisi pitänyt jaksaa tehdä jokapäiväinen työ niin kuin jotkut olivat tehneet sen täällä viimeiset 25 vuotta tai vaikka vain viisi vuotta.

Samaan aikaan pitäisi miettiä, mitä haluaa tehdä vuodesta 2012 eteenpäin. Toiset tuskailivat, miten selvitä viimeiset vuodet ennen eläkettä, ilman että tarvitsisi muuttaa pois kotitalostaan. Monen piti puntaroida, haluaako jatkaa enää tällä alalla, vai olisiko valmis uusiin töihin ja haasteisiin, jos vain saisi asua omalla kotipaikkakunnallaan.

Tämän toimintakertomuksen kirjoitushetkellä Konnunsuon vankilan elinkaarta on jäljellä reilut 9 kuukautta. On ollut kiva nähdä, miten minun mielestäni jopa yllättävän moni työtoveri on löytänyt itselleen uuden työpaikan vankeinhoitolaitoksen ulkopuolelta. Moni on jo siirtynyt muihin vankilohin, osa koko perheen voimin. Osa ajaa viikoittain yli työssäkäyntialueen tekemään vankeinhoitoa. Silti vielä moni joutuu miettimään, mitä sitä haluaisi isona tehdä.

Vankeinhoito muuttuu tällä hetkellä todella kiivasta vauhtia. Itse en ole pystynyt seuraamaan sitä kuin viimeiset kuusi vuotta, mutta vanhemmat kollegat ovat kertoneet, miten asiat olivat ennen. Koko ajan keksitään uutta sekä mitä ja miten voitaisiin säästää rahaa. Tuntuu, että raha ratkaisee nykyään kaiken. Kun valtio rupeaa säästämään, siinä ei katsota, paljonko se maksaa. Valtion tuhoamis-, vai oliko se tuottavuusohjelma, on tästä hyvä esimerkki. Erikoistehtävään palkattu erityisasiantuntija miettii konttorissaan isolla palkalla, miten kenttätyöstä saataisiin karsittua menoja.

Esimerkiksi sanalla “turvallisuus” ei ole enää mitään painoarvoa. Ainoa sana, joka merkitsee, on henkilötyövuosi.

Kukkahattutäti kertoo naama peruslukemilla Arkadianmäellä, miten vankiluku tulee laskemaan tulevina vuosina ja miten

hieno keksintö on vaikka pantarangaistus. Risen johto esittää tekaistuja tilastoja, miten koevapaus on todella toimiva juttu ja miten esimerkiksi vankikuljetusten yksityistäminen olisi kannattavaa vaikka ei siinä mitään säästäisikään.

Onko tässä enää mitään järkeä? Kannattaako tässä laivassa vielä roikkua mukana ja toivoa, että asioihin saataisiin järki takaisin? Sitä on varmasti joutunut moni Konnunsuon vankilan koulutettu vankeinhoitaja miettimään viimeisten parin vuoden aikana.

Loppuun vielä jotain positiivista: On ollut mahtavaa työskennellä näin hienossa työyhteisössä. “Konnun henki” ei ole mikään tekaistu juttu. Sen on osoittanut lakkautuspäätöksen jälkeiset vuodet. Ilman loistavia työkavereita nämä vuodet olisivat olleet varmasti vielä raskaampia. Ja kuten moni on sanonut: Konnulta jää kaipaamaan eniten työkavereitaan.

Olemme järjestäneet paljon erilaisia yhteisiä tapahtumia.

Milloin ollaan oltu pienellä porukalla Imatralla tai Lappeenrannassa saunomassa ja milloin lähdetty isommalla porukalla esimerkiksi katsomaan jääkiekkoa ja teatteria. Toivottavasti näistä tapahtumista on jäänyt jokaiselle positiivisia muistoja.

Valtava kiitos kuuluu myös talon johdolle. Johtaja ja apulaisjohtajat ovat pitäneet omien puolta. Niin paljon, ettei sitä moni ole edes tajunnut. Ei uskalla ajatellakaan, millaisia nämä pari vuotta olisivat olleet, jos meillä olisi ollut talon johdossa samanlaisia selkärangattomia esimiehiä, joita työskentelee korkeammissa viroissa tälläkin alueella.

Toivotan kaikille työtovereille hyvää Konnun jälkeistä aikaa, missä ikinä loppusijoituspaikka sitten onkin. Konnu vaikenee, mutta muistot jäävät.”

(Ote Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.:n Konnunsuon vankilan osaston viimeisestä vuosikertomuksesta vuodelta 2010.)

Kansikuva: Kesäyön on onni omanani, oli sitten mansikka- tai mustikkamaalla.

2

2/2011

Lempäälä 31.5.2011

Tuottavuuden hinta paljastuu Jo1990-luvulla oli useamman vuoden mittainen kausi, jolloin valtion

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 3 kertaa vuonna 2011

Tilaushinta 15 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu.

Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh. 09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj. Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: ST1 huoltoasema Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2011

2/2011

virkakoneistoa rukattiin parempaan kuntoon poliittisella “tuottavuusohjelmalla”. Tuota sofistikoitua termiä ei silloin vielä käytetty. Toimenpiteen sisältö oli silti kutakuinkin samankaltainen kuin 2000-luvulla uudelleen aloitettu julkisten palvelujen alasajo henkilöstösäästöineen.

Toukokuun lopulla, aivan sen viimeisenä päivänä, saatiin kuulla tutkimustietoa tuottavuusohjelman muutamista hedelmistä. Virastojen ja laitosten kentällä työskentelevää ei tutkittu tuorein tieto tuottavuusohjelman todellisista seurauksista yllättänyt. Voimakas ja vaihtoehdoton keskittäminen palvelukeskuksiin aiheutti jo alkuunsa kahdenkertaista työtä. Oikeushallinnon palvelukeskuksetkin lienevät olleet helisemässä aika ajoin, kun työnkuvien ja työjärjestysten muutosten jälkeen laitoksista oli vaikeaa löytää enää asiantuntevaa yhdyshenkilöä.

Vielä vaikeampaa aikaa elettiin useassa laitoksessa. Niissä yhdelle tai enintään kahdelle toimistossa työskentelevälle oli muiden töiden ohella langennut mm. henkilökunnan palkanmaksuliikenne ja monta muutakin palvelukeskuksille keskitetysti tilitettävää asiaa. Sama tieto, joka aiemmmin oli käsitelty laitoksen sisällä yksinkertaisesti ja tehokkaasti - myös silloin kun virheitä sattui - joutuikin nyt uusille teille. Ja niitä teitä joutui moni laitoksessa suoraan ratkaistavissa ollut tieto kulkemaan moneenkin kertaan, edestakaisin. Ei puhettakaan, että kukaan olisi saanut oman asiansa setvittyä nopeasti ja lopullisesti kasvokkain oman henkilökunnan kanssa.

Mikäpä siinä, pääasia että työtä riitti eikä keskittäminen vienyt sentään aivan kaikkia tarpeellisia virkoja laitoksista. Järjestelmä jäi kuitenkin päällekkäiseksi ja tuli samalla kalliiksi. Toiminnasta ja aktuaalisista tapahtumista irrallaan oleva palvelukeskus ei hyvällä tahdollaankaan ole voinut hallita koko palettia ja jokaista yksityiskohtaa ilman vaikeuksia.

Ehkä traagisinta on, että ilmaisen sisäänajovaiheen jälkeen alettiin huonosti onnistuneesta, viiveitä sekä virheitä vilisevästä sekä kaksinkertaisesta työstä velottaa “palveltavia” yksiköitä. Palvelumaksuja on sitten tilitelty valtion taskusta toiseen, mikä osaltaan lienee lisännyt kuluja. Ainakin pakkopalvelujen kohteissa, esimerkiksi vankiloissa, tällainen valtion keskitetty palvelumonopoli lienee toivotettu useampaan kertaan hornan tuuttiin. Omalla väellä ja asiantuntemuksella olisi sama tulos saatu moninkerroin halvemmalla, nopeammin ja virheettömämmin. Aivan sama, olisiko sitten näin hajautetusti kirjattu, oikea tieto ajettu vaikka johonkin valtakunnalliseen revisiointikeskukseen, valtiovarainministeriön mieliksi.

Nyt asianomainen ministeriö puolustautuu sillä, että kaikenkattava tietojärjestelmien “äiti”, Kieku-projekti, tulee ja pelastaa pitkään eletyltä katastrofilta - parin vuoden kuluttua.

Se joka elää, näkee, muuten jäädään jälleen pelkän uskon ja toivon varaan.

Sekä jatketaan kuin ennenkin huonosti toimivasta monopolista aiheutuneiden lisäkulujen korvaamista. Lisäkulujen, joita tarvittaisiin vankiloissakin valtion itsensä aiheuttamien tuottavuushaittojen torjumisessa.

Tulee - ei tule - vai tuleeko sittenkin ?

Jos oli ennen helppoa hallituksen kasaaminen, varsinkin valmiiksi samanmielisten kanssa, ei ole enää. Toivottavaa hallituksen kokoajan kannalta olisikin, että mukaan ilmoittautuisi lisää oikeusministeriön virkamiesten kaltaisia ideanikkareita. Kun jokainen ministeriö pudottaisi omasta toiminnastaan, palveluista ja budjetistaan vapaaehtoisesti kunnon osan pois jo etukäteen, olisi tuosta kuuluisasta kestävyysvajeesta jo yksi osamaksu ehkä suoritettu.

Epäillä tosin sopii, että muissa ministeriöissä ei olla lainkaan yhtä innostuneita tai kiinnostuneita omien määrärahojen ennenaikaisesta karsimisesta. Luultavimmin valitusta kuullaan pian kovaa ja korkealta. Riippuen luonnollisesti myös siitä, millainen ministeri on omaa budjettiosuuttaan ensi vuodelle puolustamassa. Oikeusministerin persoona, tulkoon tämä sitten mistä puolueesta hyvänsä, joutunee toivottavasti ensimmäiseksi koetteelle omien virkamiesten säästöinnon tasaamisessa.

Alibudjetointi alkaa olla vankiloiden ja rikosseuraamusalueiden arkipäivää. Avoseuraamukset eivät vedä odotetusti ja suljetuissa laitoksissa ei näy toiveita vankimäärien dramaattisista muutoksista ainakaan alaspäin.

Olisiko ainoa toive siinä, että koko oikeusjärjestelmä ja sen oheiset turvallisuusalat, poliisista lähtien, ajetaan jatkossa niin kehnoon toimintakuntoon, että uusia tai uusintavankejakaan ei yksinkertaisesti enää tule?

Millaisessa yhteiskunnassa silloin eletään, onkin jo kokonaan toinen juttu.

Ahti Granat

3

Vuosikokousten vaiheita puheita ja valintoja Maaliskuussa ilmestyneeseen lehden numeroon ei ehtinyt referoida paria kokousta enempää. Sen jälkeen on käyty jo koko kierros maaliskuun viimeiseen päivän mennessä. Seuraavassa jokunen erimittainen luonnehdinta niistä muutamista osastojen kokouksista, joihin järjestösihteerillä oli vielä mahdollisuus osallistua.

On tietenkin hieman noloa, että kokousreferaatit tulevat näin myöhään julki. Asia korjaantunee ensi vuonna, jolloin mm. osastojen kokoussihteerit voivat - pöytäkirjan laadinnan ohella - lähettää muutaman rivin osaston kokouskuulumisista sähköisessä muodossa ja ajantasaisiesti liiton nettisivuille kaikkien jäsenten luettavaksi.

Kerava jatkaa Naapurin voimin Kerava piti kokouksensa 3.3. tutussa

paikassa päiväsaikaan Keravan vankilalla. Paikalla oli 17 osaston jäsentä.

Laajempaa keskustelua herätti osaston luottamusmiehen ja liiton hallituksen jäsenen Risto Niemisen tuonnoittain julkisuuteen tuoma vankipalkka-asia. Kokous oli yksimielisesti Niemisen kannalla sikäli, että koko Rikosseuraamuslaitoksen vankipalkkausjärjestelmä olisi saatava uudelleen tarkasteluun. Yksittäisten tapausten kuurniminen ja syyllisten hakeminen ei sen sijaan asiaa edistä, vaikka juuri sellaisen kautta koko ongelma saikin ansaittua julkisuutta.

Keravan osaston puheenjohtajuus jatkuu Taru Naapurin vastuulla. Osaston johtokuntavaalissa päästiin viimeistä varapaikkaa lukuunottamatta selvän äänestystulokseen. Onnettarena ko. paikasta suoritetussa arvan nostossa toimi liiton järjestösihteeri.

Keravan vartijahuoneella oli sopivasti päiväkokouksessa päättäjiä. Sopuisa kokous valitsi Taru Naapurin jatkamaan osaston puheenjohtajana. Myös matkoilla ollutta luottamusmiestä Niemisen Ristoa muistettiin, useassakin puheenvuorossa.

Naarajärvelle riitti vuoden paussi Naarajärven osastolla oli hieman huonoa onneakin pari vuotta sitten. Osaston keskeiset toimihenkilöt poistuivat rivistä - vaikka eivät toki työhönsä tai luottamustehtäviinsä kyllästyneinä, vaan muista syistä. Toisten onnettomuus saattaa olla toisten onneksi, sanotaan. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Konnunsuon alasajon vuoksi paikkakunnalle muutti mm. Pulkkisten aviopari. Tapani Pulkkinen veti naarajärveläisten vuosikokousta vankilalla 8.3.2011. Puheenjohtajaksi valittu Marjukka Pulkkinen sai yksimielisen kannatuksen aloittaa siitä, mihin osaston toiminta vuonna 2009 jäi.

Lyhyen toimintakatkon onneksi voinee mainita, että entinen osaston johtokunta oli vielä voimissaan ja voitiin nimetä jatkamaan.

Virkapuku ollut esillä ennenkin Marjukka Pulkkisen avauspuheessa vuosikokoukselle oli mielenkiintoinen kytkentä useiden kymmenien vuosien takaa nykyhetkeen. Lainattu referaatti oli Suomen Vankilavirkailijain Liitto r.y.:n 52. vuosikokouspöytäkirjasta. Kokous pidettiin sillä kertaa Mikkelissä ja lainaus 4

Naarajärven uusi nousu takaisin toimivaksi osastoksi sai hyvän alun.

2/2011

valmiit ottamaan vyöt ja remmit, suurimman osan vastustaessa. Värin suhteen oltiin miltei yksimielisiä, että sen tulee olla sininen. Yksityiskohtaisista ehdotuksista mainittakoon, että lakin kokardia ehdotettiin muutettavaksi toisen näköiseksi, samoin kauluslaattoihin ehdotettuja viisikärkisiä tähtiä. Kauluslaattojen värikkyyttä vähennettäväksi ja housun lahkeista nauhat pois tai ainakin mahdollisimman huomiotaherättämättömät. Sadetakit pitäisi saada myöskin määrävuosien kuluttua ulkopalveluksessa oleville. Pukutarkastuksia ei pitäisi määrätä pidettäväksi. Puhevuorot rajoitettiin lopuksi ja puheaika yhdeksi minuutiksi."

koskee - yllätys, yllätys: virkapukuasiaa.

Vilho Severi Laakso toimi toisena pöytäkirjanpitäjänä Eino Autiomäen kanssa. Luultavimmin juuri V. S. Laakson koneesta suoltui pöytäkirjaan kuvaus ja päätöspykälä em. virkapukuasiasta.

“25§ Virkapukuasia ja virkapukujen pisteiden luovutus, alustivat Helsingin kv.n ja Turun kv:n osastot. Helsingin kv:n osaston edustaja ehdotti virkapukujen kulutusaikoja lyhennettäväksi, virkapukukankaiden laadun parannettavaksi ja ylimääräisten virkahousujen saantia.

Turun kv:n osaston edustajan ehdottaessa anottavaksi virkapukuja pistevapaiksi.

Liiton sihteeri ehdotti tässä yhteydessä keskusteltavaksi uudesta virkapukumallista, esittäen kokoukselle vankeinhoitovirastossa laaditun asetusehdotuksen virkapuvuista. Ylijohtaja Soine esitteli samalla kokoukseen tuodun uuden virkapuvun mallikappaleen.

Esitysten johdosta virisi vilkas ja laaja keskustelu, sen kohdistuessa etupäässä uuteen virkapukuehdotukseen. Kannatettiin alustajien ehdotuksia kulutusaikojen lyhentämiseksi ja ylimääräisten housujen saantia sekä virkapukujen anomista pistevapaiksi.

Ehdotettiin myöskin naispuolisille toimenhaltijoille anottavaksi ylimääräinen virkatakki, koska pitkien kulutusaikojen ja kankaan huonon laadun vuoksi takit ovat kuluneet käyttökelvottomiksi.

Sauli Hakonen Oulun lääninvankilasta kantoi sinistä virkapukuaan kokardeineen, kauluslaattoineen päivineen.

Uuden virkapukuehdotuksen johdosta ehdotettiin varattavaksi liiton johtokunnalle neuvotteluoikeustietä tilaisuus neuvotella vankeinhoitoviraston kanssa ennen ehdotuksen lopullista hyväksymistä. Useista toivomuksista mainittakoon m.m., että käytiin taasen tiukkaa keskustelua avo- ja umpikaulusmallista, kankaan väristä ja vyön ja olkaremmin sopivaisuudesta. Suljettujen vankilain edustajat olivat yleensä avokaulusmallin kannalla, avovankilain edustajien puoltaessa umpikaulusta. Jotkut olivat

"Päätös: Vuosikokous valtuutti johtokunnan anomaan kansanhuoltoministeriöltä virkapuvut kokonaan pistevapaiksi; Vankeinhoitovirastolta, että niin vakinaisille kuin ylimääräisille miespuolisille viran tai toimen haltijoille, jotka ovat olleet vankeinhoitolaitoksen palveluksessa vuodesta 1942 alkaen, saisivat korvaukseksi yhdet ylimääräiset housut ja naispuoliset samoin ylimääräisen takin: sekä että johtokunta valtuutetaan neuvottelemaan vankeinhoitoviraston kanssa uudesta virkapukumallista ja virkapukujen kulutusajoista.”

Pelson vankilalla suurremontti edessä Pelso on hädintuskin toipumassa hallituksen erään iltakoulun parin vuoden takaisista päätöksistä. Nyt olisi jo kiire saada pitkään jo vireillä ollut täydellinen keittiöremontti alkuun. Samoin olisi arvioitava vankilan muidenkin rakenteiden käyttökelpoisuus ja remonttitarve suhteessa varattuun investointirahaan.

Vankien määrä jää toistaiseksi ennalleen, ainakin syyskuulle 2011. Miten remontin aiheuttamat asuttamisrajoitukset ja suljettujen vankipaikkojen tarve pohjoisessa sitten kohtaavat, jäänee edelleen avoimeksi.

IPRA:n aluejohtaja Mika Antikainen oli apulaisjohtaja Ari Kauppisen ja Pelson tuoreen johtajan, Ville-Veikko Pohjolan kanssa aprikomassa näitä tulevia ja olevia 9.3. 2011. Samana päivänä oli myös Pelson osaston vuosikokous, joten edellä mainitusta remontista voitiin keskustella myös yhdessä Pev:n osaston sekä VVL:n puheenjohtajan kanssa. Pelson johtaja alusti omalta osaltaan asiasta vuosikokouksen alussa ja saikin paljon vastattavaa viralliseen sekä henkilökohtaiseen optimismiinsa. (jatkoa seur. sivulla) 2/2011

Pelson osaston ja VVL:n edustajat sai vat lyhyen briiffauksen Pelson tulevaisuudesta IPRA:n johtajalta Mika Antikaiselta ja Pelson johtajalta Ville-Veikko Pohjolalta (kolmas vas.). Apulaisjohtaja Ari Kauppinen (toinen oik.) kuunteli.

5

(jatkoa ed. sivulta)

Vuosikokous vaihtoi puheenjohtajaa sovussa Raimo Kärkkäinen veti puolilta päivin vankilalla pidettyä kokousta, jonka katsoi toistaiseksi olevan itselleen viimeinen puheenjohtajana. Niinpä liiton hallituksessa aiemmin pari kautta ollut Arto Kivirinta sai osaston puheenjohtajuuden hoidettavakseen yksimielisesti - joskaan ei ilman vastaehdokasta.

Pelson kokouksen tyyliin on kuulunut keskeisten luottamushenkilöiden puheenvuorot. Raimo Kärkkäinen totesi mm., että omaan kymmenvuotiseen puheenjohtajakauteen on sisältynyt niin hautajaisia kuin mielenosoituskin eduskuntatalon portailla. Osmo Mustonen myös viittasi Pelson supistamisesta koituneisiin hektisiin hetkiin ja kiitteli asioiden hoitamisen sujuneen hyvin yhteistyössä Raimon kanssa. Arto Kivirinta epäili puolestaan, että suunniteltu avovankilaosasto Pelson alueelle ei saane paljoa kannatusta henkilökunnan puolelta. Seitsemän vuotta sitten tapahtunut äärimmäisen väkivaltainen pako ulkotyömaalta ei ole suinkaan unohtunut. Ari Turpeinen, Kestilän avovankilan edustajana Pev:n osastossa, kiitteli yhteistyöstä. Työsuojeluvaltuutettu Pertti Väyrynen puolestaan yhtyi paljolti edellisiin puheenvuoroihin. Hänen mielestään asioita tosin henkilöitetään liikaa vankilassa.

Pelson Vuoden 2010 vankeinhoitajaksi oli parikin ehdokasta. Vuosikokous valitsi huomionosoituksen saajaksi näistä kahdesta yksimielisesti vartija Jarmo Leinosen.

Sukevan kylällä koolla taas

Ääntenlaskua tarvittiin Pelsollakin.

Laskijoina Mäläskä ja Seppänen.

Pelsolla oli muutakin mielenkiintoista: sisäinen valvonta on ratkaistu aivan omatekoisella kamerateknologialla ja korppujakin kierrättämällä.

Olisiko kenties uutta Nokiaa pukkaamassa Pelsolta vaikka läheisen Kempeleen piilaakson kehiteltäväksi?

Sukevan osasto piti kokoustaan myös 9.3. Paikkana oli edellisvuoden tapaan paikallispankin kokoustila. Avaajana toimi osaston puheenjohtaja ja liiton hallituksen jäsen Matti Kauppinen.

Hän kritisoi tapaa, jolla Sukevan vankilan "tiimien" yhteistyötä oli viimeksi pantu koetteelle niiden sisältä tulleista epäasiallisuuksista. - Tiimit ovat tasavertaisia, oli Matti Kauppisen yksiselitteinen näkemys.

Jorma Mykkänen Sukevan vuoden 2010 vankeinhoitaja Uudesta johtajasta Heikkisen jälkeen ei ollut henkilönä vielä tietoa, totesi Matti Kauppinen. Mutta varmaa oli, että hänenkin kanssaan osaston toimihenkilöt ovat avainasemassa neuvottelemaan muuten kunnossa olevan Sukevan vankilan asioista. Matti Kauppinen sai kokoukselta vielä yhden jatkokauden, mutta hänen kohdallaan se oli viimeinen. Välitön ikäongelma ei vaivannut johtokuntaakaan, jolle vuosikokous soi kahden vuoden jatkoajan.

Vartija Jorma Mykkäselle (ks. sivu 38) annettiin tunnustus Sukevan Vuoden 2010 avainhenkilöksi. Hän sai myös asiaankuuluvat avainhenkilön tunnusmerkit.

6

Muutamissa osastoissa on tapahtunut vaihtoa johdossa. Myös seuraava kausi jää joillain puheenjohtajan viimeiseksi ennen eläkkeelle siirtymistä. Matti Kauppinen kuuluu tähän jälkimmäiseen joukkoon.

2/2011

Vilppulassa hyvä osanotto

Vilppulan osaston puheenohtajan Ari Puttosen etukäteishuoli osallistumisaktiivisuuden puutteesta 10.3. osoittautui aivan aiheettomaksi. Paikalla oli osaston vajaasta paristakymmenestä jäsenestä 12.

Kokous pidettiin tällä kertaa Perhelässä, perhetapaamisille varatussa rakennuksessa puoliltapäivin.

Ari sai myös jatkopestin puheenjohtajaksi 2011-12, vaikka hänenkin osaltaan alkaa virkakauden täyttyminen tulla vastaan. Vanha johtokunta oli myös täällä valttia, kuten Sukevalla. Elina Tukia, aiempi pitkäaikainen osaston aktiivi, täydensi varajäsenyydellään johtokuntaa.

Vuosikokouksen kukat ja onnittelut sai osakseen Sirpa Keskinen. Hän on yksi Vilppulan vankilan ensimmäisen VVL:n osaston johtokunnan jäsenistä.

Missä laitoksen oma huumekoira?

Vilppulan yleisistä huolista eräs oli luvatun huumekoiran ja sen ohjaajan puute. Nyt tuo, myös ennalta ehkäisevä toimintamuoto on aluejohtajan peukalon alla.

Vankilassa on ollut viimeisen vuodenkin kuluessa lukuisia tapauksia, joissa olisi tälle virkaparille ollut kyllin työtä.

Vilppulan vankila kokoaa potentiaalia päihdetaustaista porukkaa mm. Pirkanmaan maakunnasta, joten tarvetta lähes täysasutetun avovankilan omalle tarkastustoiminnalle riittää.

Vilppulan väki oli innolla liikkeellä kokouksessaan. Sirpa Keskistä, yhtä osaston perustajajäsenistä, muistettiin osaston puolesta - ja halattiin kans.

Kylmäkoksella ei väen määrällä puolestaan juhlittu, mutta ehkä laatu oli päätösten takeena. Tampereelle suunniteltua vapauttamisyksikköä hieman arveltiin...

2/2011

Kylmäkoskella ei ylläreitä

Kylmäkoski piti iltakokouksensa hyvin perinteiseksi muodostuneessa paikassa vankilan sisällä. Osanotto vuosikokoukseen ei ollut paljoa kasvanut sitten Toivasen Veksin asiasta esittämän huolen jälkeenkään. Olipahan toki Veksi itse paikalla.

Ari Hietikko sai yksimielisen kannatuksen osaston puheenjohtajaksi myös seuraavalle kaudelle. Samoin johtokunta täydentyi täydessä sovussa Jaakolan Pekan jättäessä hommia nuoremmille.

Tampereen vapauttamisyksikköä oli pähkäilty joukolla Kokouspaikan seinillä oli useampi fläppitaulun sivu, joissa käytiin läpi Tamperelle sijoitettavaksi suunnitellun vapauttamisyksikön toimintaa. Kokousväki suhtautui näihin vpautusyksikkökaavailuihin tietyllä varauksella. Tuntui jälleen siltä, että myös liiton esittämät varoittavat arviot vankeinhoitoviraston liian pikaisesta etenemisestä erilaisiin uusiin vapauttamisjaksomuotoihin ovat kaikuneet kuuroille korville. Liekö taas odoteltava niitä kuuluisia Siperian opetuksia?

(Johtaja Harri Rämön näkemyksiä Kylmäkosken tilanteesta toisaalla lehdessä. Toimitus)

7

Kuopion Jahtiklubilla Sepon jäähdyttelyä Kuopion osasto on pitänyt jonkin kerran vuosikokouksensa tukipaikkana Kuopion Jahtiklubia. Sen kabinetti on ollut passeli kooltaan ja muutenkin paikka on kaupungissa keskeinen. Tällä kertaa 15.3. koolla oli 16 osaston jäsentä, mikä lienee koko lailla viime vuosien vakiomäärä.

Seppo “Sepi” Vainikainen tuli puheenjohtajaksi ennenaikaisesti menehtyneen Taisto Harjusen jälkeen jo 30.3.1994.

Lukuisat vuodet ja luottamus ovat tehneet tästä "metsurista" erään liiton pitkäaikaisimmista osastopuheenjohtajista.

Niinpä Seppo nyt tehtävät jättäessään pitikin tavanomaista pidemmän vuosikokouksen avajaispuheen.

Hän viittasi aluksi Kuopion yhä meneillä olevaan rakennusprojektiin ja sanoi kuusipiippuisen nyt tulleen hylätyksi mutta vain vähäksi aikaa. Uusi tekniikka on uudella puolella ollut käytössä ja sen uutuuden vaivat on myös havaittu, mutta vanhat konstit muistaen niistäkin on selvitty. “Uutta vankeinhoitoa” toteutettaessa selvä parannus uudella puolella ovat myös henkilökunnan fyysistä sekä psyykkistä kuntoa ylläpitävät sosiaalitilat.

Väliaikaisen toiminnan keskittyessä pelkästään uuden vankilaosan puolelle Seppo halusi nostaa hattuaan korkealle koko henkilökunnalle sen venymisestä sekä samoin johdon pysymisestä ajan tasalla.

Syksyllä on lupa odottaa myös vanhan puolen valmistumista. Silloin otettaneen Sepon mukaan uudelleen käyttöön myös toistaiseksi sivussa ollut yhtenäisvirkamies -käsite.

Osaston talous on kunnossa. Sen sijaan valtion tuottavuusohjelman henkilöstösäästöt vaivaavat toimintaa ja tulosten saavuttamista, kuten juuri aiemmin Ylen M.O.T. -ohjelmassa oli todistettukin. Sepon mielestä ko. tuottavuusohjelma vie pohjaa koko vankeinhoitotyöltä. Hän olikin utelias näkemään, millaisen työtaistelun asiasta vielä ehtisi vielä ennen eläkkeelle siirtymistään näkemään…?

Lopuksi Seppo tapansa mukaan kiitti vielä kerran yhteistyöstä osaston jäsenistöä, liiton puheenjohtajaa ja samalla koko henkilökuntaa, laitoksen johdon ohella.

VVL:n puheenjohtaja Jari Tuomela kiitteli vastaavasti kuopiolaisia ja erikoisesti Seppo Vainikaista. Samalla hän viittasi myöhempään tilaisuuteen tämän muistamisessa.

Johtaja Harri Pohjolainen jaseitsemää lihavampaa vuotta Myös Kuopion vankilan johtajalle Harri Pohjolaiselle oli varattu puheenvuoro vuosikokoukseen. Hänenkin sano8

Seppo Vainikainen katselee osin kaiholla - ja osin varmaan tyytyväisenä - puheenjohtajan arvokalua. Antti Tams (vas.) tuli hyvällä tuella ay-perinteen jatkajaksi, joten Sepolla ei huolta siitä. (...No anna nyt jo se nuija pois...!)

mansa sisälsi enimmäkseen henkilöstön kiittämistä jaksamisesta ja sopeutumisesta “välivuoteen”. Harri Pohjolainen oli kiitollinen henkilöstöltä tulleesta palautteesta rakennusprojektin aikana ja sen jälkeenkin.

Lokakuussa käyttöön tulevaksi odotettu vanha puoli edellyttää ennen valmistumistaan vielä sisäistä keskustelua työpaikkasijoittelusta ja sen edellyttämästä koulutuksesta.

Harri Pohjolainen pitäytyi tuottavuusohjelmaan viitatessaan raamatulliseen vertaukseen seitsemästä laihasta vuodesta ja arveli, josko niiden jälleen olisi vastaavasti seitsemän lihavamman vuoro? Epäoikeudenmukaisena hän näki ainakin sen, mikäli nyt muut ministeriöt toistaiseksi säästämättömänsä anteeksi, vaikka vankeinhoidossa on säntillisesti säästetty kaikki, mitä tuottavuusohjelmassa on edellytetty.

Uudessa tilanteessa ja nykyisessä aluevankilamallissa on vankeinhoitoa koskettava keskustelu siirtynyt aluekeskeiseksi, ei niinkään enää KEHAn ja laitosten väliseksi. IPRAn maantieteellinen koko on kuitenkin sellainen, että laitoksia ja siten näkemyksiä moniin asioihin on tavallista enemmän. Niinpä ristiriitoja saattaa ilmetä mm. vankisijoittelussa sekä yksiköiden ja alueen keskinäisissä suunnitelmissa. Harri Pohjolainen toivoi, että tiedon vaihtoa ja vuorovaikutusta voitai-

siinkin entisestään alueella parantaa.

Harri Pohjolainen pohti myös yksityistämisen ja tehokkuuden aiheuttamia paineita vankeinhoitoon. Tulosmittarien luominen vaikuttavuuteen ei ole nyt yhtään helpompaa. Nykyinen johtojärjestelmä yhdistää osan yhdyskuntaseuraamustoimistoja ja vankiloita. Se luo omaa kitkapintaansa vankeinhoitoalalle, koska molemmilla toimialoilla koetaan ammattiylpeyttä juuri omalla sektorilla tehdystä työstä.

Lopuksi Harri Pohjolainen muisteli neuvottelukulttuurin melkoista muutosta Kuopion vankilalla. Seppo Vainikaisen hän totesi aina pysyneen asiassa eikä sortuneen henkilökohtaisuuksiin. Hän tunnustikin puheenjohtajan olleen laitoksen johtajalle tärkeä yhdyshenkilö.

Kiitos porukalle ja perheelle Vihdoin kokousrutiinien päätyttyä päästiin henkilövalintoihin. Sepon seuraaja oli tällä kertaa jo selvitetty kokouksessa nimeämistä vaille. Nuoremman polven vankeinhoitaja, mutta jo vuosia vankilassa uraa tehnyt Antti Tams sai kunnian ottaa puheenjohtajan nuijan vastaan Sepolta. Antti Tams ei käyttänyt pitkää puheenvuoroa, mutta sitäkin tärkeämmän ja ehkä enteellisen: - Kiitos teille. Ja perheelle: anteeks!. (AG) 2/2011

Sepolle lämpimiä sanoja, halauksia ja lahjoja

Kuvat: Kokousväen rutiinit sujuivat vielä sangen vuosikokousmaisessa hengessä. Sepon muistamisissa alkoikin taas savolainen huumori kukkia. Miehen einiin-luottamusmiesmäiset viehtymykset saivat palkkaansa erilaisten lahjojen muodossa mm. Harri Pohjolaisen ja osaston edustajien ojentamina.

VVL aikoo puolestaan muistaa veteraanipuheenjohtajaa sopivalla tavalla ja ajalla myöhemmin.

Mikkelin uudisosan muoto hahmottui kevään lopulla Ennen Mikkelin vankilan osaston vuosikokousta 16.3. kierrettiin Miv:n osaston puheenjohtajan Jari Parkkisen opastuksella raakarungosta vankilatiloiksi muovautuvassa Mikkelin vankilan uudisosassa. Paljoa ei vielä keskeneräisistä sisätiloista voinut tulevaa toimintaa hahmottaa. Jonkin verran sentään voi tehdä vertailevia havaintoja esim. Kuopion vastaavaan projektiin.

Ahdasta tulee tontilla olemaan, mutta eipä Kuopionkaan “Vinnjetti” omassa satama-altaassaan paljoa mahdu porskuttamaan. Katuliikenteen ja vankilaliikenteen yhdistäminen joustavasti ja turvallisesesti lienee joka tapauksessa tulevaisuuden vaativa haaste.

Eva Vesanen johtaa Mikkelin vankilaa Mikkelin vankilan johtajan Eva Vesasen vastuulla on melkoinen muutos ja kirjaimellisesti muuttoprosessikin.

Uuteen tilaan olisi saatava mahdutettua vangit ja lakkautuvalta Konnunsuon vankilalta Mikkeliin siirtyvä henkilöstön osa.

Vanhan osan saneeraus toimivan uuden osan kyljessä lienee seuraava kova koitos, mutta sitten asia etenee toivottavasti Kuopion viitoittaman kokemuksen innoittamana. (Jatkoa seur. sivulla) 2/2011

Nyt jo lähes valmiista uudiskompleksista näkyy tässä vain osa ja sen takaa pilkottaa seuraava rakennusurakka, vanha lääninvankila. Lopullinen koko vankilan kapasiteetti on käyttövalmiudessa vanhan linnan saneeraustyön valmistuttua 2012?

9

(jatkoa ed. sivulta)

Jari Parkkinen jatkaa osaston johdossa Mikkelin vankilan osaston vuosikokous pidettiin entisen Kaakkois-Suomen aluevankilan entisissä tiloissa muurin ulkopuolella. Paikalla oli 11 osaston jäsentä.

Kuopion tapaan myös Mikkelin osasto oli kutsunut johtajan vuosikokoukseen.

Hänelle oli varattu puheenvuoro kokouksen aluksi. Eva Vesanen viittasi heti alkuun Mikkelin paljuselliongelmaan ja käytännön järjestelyihin sen suhteen.

Hiillostaminen paljusellien poistamiseksi on jatkunut yli viisitoista vuotta ja kyseinen asia on ollut mm. EN:n kidutuksenvastaisen komitean säännöllisten suomenvierailuiden kestoaiheena. Johtajan mukaan tämä epäkohta olisi poistettava mitä pikimmin, jo ennen muuttoa uusiin tiloihin.

Jari Parkkinen sai kokouksen yksimielisen kannatuksen jatkolleen osaston puheenjohtajana, samoin istuva osaston johtokunta Määräaikaisten kohtalo puhutti Vuosikokous keskusteli Mikkelissä pitkään laitoksen määräaikaisten virkojen hoidon jäämisestä “löyhään hirteen”.

Niiden avaaminen mahdollisimman pian koettiin jo imagokysymykseksi vankilalle. Liiton puheenjohtaja Jari Tuomela viittasi Keskushallinnosta piakkoin Konnunsuolle ja Pelsolle saapuviin “viimeisiin tarjouksiin” ottaa vastaan avoinna olevia virkoja. Niiden selvittyä, oletettavimmin kesäkuun aikana, ei ole enää estettä julistaa määräaikaisesti toistaiseksi hoidettuja virkoja kaikkien halukkaiden haettaviksi.

Uudelleen Mikkelin osaston johtoon valittu Jari Parkkinen veti vuosikokousta nyt jo ahtaaksi käyneessä entisen aluevankilan tilassa. Hyvä merkki aktiivisuuden kohoamisesta?

Kokouksesta argumentoitiin vielä, että Mikkeli saa näin syyttä suotta huonon maineen uuden työvoiman rekrytoijana.

Lisäksi muistutettiin, että Konnunsuolta siirtyvien virkojen ei olisi pitänyt aluevankilan aiempien puheiden mukaan vaikuttaa mitenkään Mikkelin omaan virkakehykseen. Remontin viivästyminen on tietenkin aiheuttamassa vielä omia ongelmia. (AG)

Mikkelin vankilan johtaja Eva Vesanen kantoi - virkapuvun ohella (sic!) - huolta vankilalaajennuksen heijastuksista kasvavan henkilöstön hyvinvointiin. Miv osaston puheenjohtaja Jari Parkkinen kuuntelee taustalla.

Konnunsuo autioituu, vakavat valinnat edessä Konnunsuon vankilalla pidettiin sen historian viimeinen sääntömääräinen ammattiosaston vuosikokous. Joukkoa ei luonnollisesti enää kertynyt joka istuimelle TR:n yläkertaan. Sen sijaan henki, se Konnun kuuluisa, oli aistittavissa edelleen ja läsnä.

Marko Kaila, osaston viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja, avasi kokouksen.

Puheenjohtajaksi kokoukselle valittiin Pekka Kortetjärvi ja sihteeriksi Susanne Suoknuuti.

Kuten Kuopiossa ja Mikkelissä, täälläkin laitoksen johtaja sai vuosikokouskutsun mukaisen puheenvuoron. Johtaja Lea Lehtonen ei pidätellyt tunteitaan, kun hän nimesi Konnunsuon jäljellä olevan henkilöstön “viimeisten asioiden asiantuntijoiksi”. Viimeisiä asioita olikin jo listalla, kuten viimeinen jumalanpalvelus Konnun alas ajetuksi joutuvassa vankilakirkossa ja odotettavissa oleva viimeisen vangin uloskirjoitus laitoksesta. Millaista on nyt Konnulla? totesi Lea 10

Konnun vuosikokousväki oli edellisestä jälleen vähentynyt, luonnollisista syistä.

Joku voisi tuohon aiheellisesti korjata: myös luonnottomista syistä.

2/2011

Lehtonen yhä useasti kuulemansa kysymyksen. ja yhä edelleen hänen oli todettava, että sitä ei osaa edes kuvata; siihen ei ole yksinkertaisesti löydettävissä sanoja. - Ei ainakaan sellaisella, joka ei tätä ole elänyt. Sellainen ei voi tajuta tätä “poikkeuksellista” ja “kummallista” olotilaa, vakuutti Lea Lehtonen. Monet asiat tulevat edelleen kuin “puun takaa”.

Eräänlaisia haudanryöstäjiä on niitäkin ilmaantunut sieltä täältä ja uudet omistajat ovat käyneet silmät kiiluen tutkimassa paikkoja. Pahalta tuntuu siis, vaikka tulevaisuus onkin nyt selvä, tilitti Lea Lehtonen.

Lopuksi Lea Lehtonen veti ajankohtaisen tilinpäätöksen henkilöstön sijoittumisista tähän saakka sekä sijoittumatta vielä jääneistä. Näiden jälkimmäisten osalta olikin jo tiedossa viimeisen tilaisuuden tarjoaminen, johon liittyi myös irtisanomisvaihtoehto.

- Toivotaan, että kaikille asiat vielä järjestyvät, rohkaisi Lea Lehtonen vielä lopuksi itseään ja muita. - Sanat ovat jo vähissä, kiitos kaikille. Sitkutellaan laiva upoksiin.

Kokous muisti toiseen tilaisuuteen kiirehtivää Konnunsuon vankilan johtajaa Lea Lehtosta vielä komealla kukkapuskalla ja halauksilla.

Haikeita ja vaikeita. Niitä ovat Konnun jäähyväiset olleet. Lisää on vielä odotettavissa, vaikka vähiin käyvätkin ennen loppua. Vuosikokouksessa muistettiinKonnunsuon vankilan johtajaa Lea Lehtosta vielä kukin ja halauksin.

Taloustulos tuhlauksen takana Irene Purtosella ei osaston talousvastaavana ollut kokouksessa muuta suurempaa huolta kuin osaston varojen loppuun kuluminen vuoden vaihteeseen 2011-12. Kunnioitettavan paljon olikin jo saatu menemään osaston jäsenistön hyväksi.

Jonkin verran pesämunaa oli silti jäljellä varsinaisten Konnun maahanpanijaisten varalle myöhemmin tänä vuonna. Siihen tilaisuuteen myös liitto lupasi oman tukensa. (AG

Jokelan talon sinisiä ajatuksia Jokelan osaston alun kolmatta kymmentä jäsentä oli koolla 25.3. vankilan sisääntuloa korostavassa Sinisessä talossa. Ajatuksia, sinisiäkin, lausuttiin ilmoille jo kokousvaiheessa. Pöytäkirjan ulkopuolella, jälkeen sääntömääräisyyksien, niitä ajatuksia lienee ollut vielä lisää.

Puheenjohtajan näkökulma: Ilpo Nummela viittasi avajaispuheessaan vankeinhoidon suunnanmuutokseen viimeisten neljän vuoden aikana. Se on yhä avoimempaa mm. koevapauksineen ja tulevine pantarangaistuksineen. Ilpo Nummela kysyikin retorisesti: mitä tämä avoimuuden lisääminen merkitsee suljetuille vankiloille?

Jokelan osaston puheenjohtaja oli itse laatinut teoreettis-matemaattisen mallin, joka perustui oletettuun vankiluvun keskimäärän laskuun ja suljettujen vankipaikkojen vastaavan tarpeen vähenemiseen. Paikkoja on liikaa suljetuissa vankiloissa, oli hänen johtopäätöksensä.

Liiton kannalta epäedulliselta vaikutti myös Samuli Laulumaan yhden miehen selvitys, joka oli ollut esillä alan nettisivuilla Ringissä. Henkilökunta/vangit -suhdeluku, jota selvityksessä on esitelty, on kriittisesti arvioitavissa perusteiltaan, mutta silti osaltaan vaikuttamassa tuottavuuden ja tehokkuuden nimiin vannovissa piireissä.

Ilpo Nummelalla ei ollut hyvää sanottavaa tarkoitushakuisuudesta, jolla alan suunnanmuutosta on pyritty perustelemaan. Avoseuraamusten valvonnan nykyinen taso ei ole antanut siihen aihettakaan. Ilpo Nummelan käsityksen mukaan Jokelan vankilan oma toiminta ei kuitenkaan vaikuttanut olevan uhattuna. (jatkoa seur. sivulla) 2/2011

Kuvat: Ilpo Nummela johti puhetta ja sihteerinä toimi tutusti Jarmo Kuosmanen. Ilpon kokouksen avaus oli ehkä tavallista pidempi, mutta asiaa oli muillakin.

Jokelan vuosikokous oli jälleen keskusteleva ja ajoin jopa väittelevä, mutta aina asioista.

11

Konnunsuon kävijän tunnelmia:

Viittä vailla ennen lopullista alasajoa

Joutsenosta Konnunsuolle tie mutkittelee mäen töppyröiden ja peltoaukeiden lomassa. Konnulle käännyttäessä eteen avautuvat silmänkantamattomat peltoaukeat. Taustalla häämöttävät hieman korkeammalla vankilan punatiiliset rakennukset sekä ympärillä erilaiset tuotantotilat. Rakennuksia ei ole heitelty maastoon sikinsokin. Asemakaava vaikuttaa tarkoin harkitulta ja tarkoituksenmukaiselta. Keväthangista hohkava auringonvalo tekee näkymästä suorastaan juhlavan.

Tunnelma on haikean oloinen. Vankilahan on jo myyty jollekin grynderille ja alasajo menossa niin, että pihoilla ei enää näy normaalia vankilan vilskettä.

Meitä on Pyhäselästä kymmenkunta ja olemme saaneet luvan tulla harjoittelemaan voimankäyttöä jo tyhjässä sellirakennuksessa. Menemme sisään pääovesta ja meidät ohjataan valvomoon. Paikalla oleva henkilökunta jaksaa vielä vääntää vitsiä aiheesta. Johtaja ja apulaisjohtaja käyvät tervehtimässä. Jukka Halonen vie joukkonsa taktiikkapalaveriin kirkkorakennukseen.

Kiertelemme apulaisjohtaja Jukka Suomen kanssa vankilan kohtuukuntoisissa tiloissa. Erityisesti kaunis kirkkorakennus jää mieleen. Rakennukset ovat vankasti rakennettuja. Toimintatilaa on ruhtinaallisesti ja luonnon läheisyys käsin kosketeltavaa. Nyt nämä puitteet vaihdetaan ahtaalle kaupunkitontille, jonne ei edes käen kukunta ulotu. Bunkkerista tuskin näkee edes sinitaivasta. Arvotkin mitataan rahassa, kuten ajalle tyypillinen uusliberalismi edellyttää.

Konnun sellirakennus katselee aikanaan vilkasta sisäpihaa tyhjin ikkunoin.

(jatkoa ed. sivulta)

Sen sijaan laitoksella oli aivan muita ongelmia: Alan keskimääräisten sairauspäivien tilaston vaivaamana Jokelalla on kyseenalainen kunnia työskennellä lähes tuplasti vajaamiehitettynä. Jo edellisvuonnahan Ilpo Nummela esitteli vuosikokoukselle mallia, jolla asiaa olisi voitu ryhtyä korjaamaan muuttamalla työaikamallia päiväpainotteisemmaksi. Nyt toinen puoli valvonnasta “vetää henkeä”, kun toinen puoli painaa ylitöinä, kahden edestä.

Ilpo Nummelan kritiikki kohdistui laitoksen johdon silloiseen passiivisuuteen asiassa. Pari päivää viikossa laitoksessa ei tunnu riittävän perehtymään kunnolla tähän hyvinvointia nakertavaan ongelmaan. Myös aluejohtoa on informoitu.

- Mutta yllättäen vika onkin ollut luottamusmiehissä, jotka kiinnittävät huomiota niin ikävään asiaan kuin henkilökunnan pahoinvointiin?

“Pilottihankkeen” ainoita seurauksia Jokelassa on ollut yksi tiedotustilaisuus sekä Venäjän kielen kurssi henkilökunnalle. Ainakin ulkopuolisesta tämä pilottihanke kuulosti kovin kaukaiselta osaratkaisulta perusongelmaan, eli vankilan liian pieneen miehitykseen ja korkeaan sairastavuuteen. Ilpo Nummelaa aiheesta 12

suojeluvaltuutetun hän vakuutti edelleen yrittävän parhaansa.

Jokelan vuosikokouksessa osattiin - asiapuheiden vastapainona - kattaa myös voita kahden puolen leipää.

ihmetyttikin, olisiko tällaisesta hankkeesta muille vankiloille vientituotetta. Tosiasiaksi edelleen jää, että aamuisin vankilaa teknisine viestintäongelmineen pyörittää n. 8-10 vartijaa, mikä on liian vähän.

Ilpo Nummela totesi lopuksi, että kaikesta huolimatta koetettu on jaksaa vähälläkin. Hän oli henkilökohtaisesti ylpeä siitä, että jäsenistö on selvinnyt yhdessä, ilman keskinäistä kahnausta.

Myös osaston luottamusmiesten ja työ-

Puheenjohtaja jatkaa Ilpo Nummela sai jatkopestin Jokelan osaston johtoon yksimielisesti. Johtokunnan kuudesta jäsenestä ja kahdesta varasta äänestää päräytettiin ja arpaa viimeisestä varsinaisesta paikasta jouduttiin myös nostamaan.

Ilpo Nummelan avauspuheen innostamana 2011 toimintasuunnitelman käsittelyssä puhe juontui edelleen johdon ja henkilöstön väliseen yhteisymmärrykseen. Konsulttivetoakin on käytetty, mutta lopulta on jouduttu ideoimaan itse.

Johdon ja aluevankilan apua ei ole ollut juuri tarjolla. Venäjän kielen kurssi on nyt meneillään ja paloalan koulutusta on odotettavissa myöhemmin.

Ongelma lienee siinä, että vaikka rahaakin näihin henkilöstölle suunnattaviin aktiviteetteihin olisi tarjolla, osallistumismahdollisuuksia on vähän.

Ilpo Nummela totesi toimintasuunnitelmasta, että joihinkin asioihin on kuluvan vuoden aikana sitouduttu, konsultista tai johdosta riippumatta. Koska jokaisen olisi “petrattava”, olisi tietenkin hyvä, että laitosjohtokin olisi mukana. Toisaalta “venyminen” ja “petraaminen” koetaan Jokelassa kovin eri asioina. (AG) 2/2011

monelle uraohjukselle.

3

4

"Tervetuloa selliin !" -toivotus kaikuu ensi vuoden alusta muilla kongeilla.

Hieman historiaa Mittaamaton on vuosikymmenien aikana tehty työn määrä, jolla on päästy nykyiseen kulttuurimaisemaan. Ensin on kaadettu puut, käsin kaivettu kanavat ja ojat hetteiseen suohon. Sitten kuokittu suosarat ja ajettu niille käsipelin painomaata.

Näin on synnytetty noin 900 hehtaaria viljelyskelpoista peltomaata. Rakennukset on rakennettu omin voimin ja omista tarpeista. Sen mahdollisti saha ja tiilitehdas, joista saatiin rakennustarvikkeet. Suurtila eli hektisintä aikaa 1930-1960-luvuilla.

Vankiluku on enimmillään ollut yli tuhat.

Maatalouden ylituotannon hillitsemiseksi säädettiin pellonvaaramislaki 60-luvun lopulla. Se merkitsi maatalousvankiloille teollistumisen alkua. Navetoissa alettiin vääntää rautaa. Jotakuinkin samanlainen historia näiltä osin on myös esim. Sukevalla ja Pelsolla.

Konnunsuon historiassa on ollut toki omat erityispiirteensä. Oma kapearaiteinen rautatie ja höyryveturi, joka hoiti tavara- ja henkilöliikennettä vankilalta Lappeenrannan suuntaan. Rautatie oli 17 km pitkä eikä sellaista ollut missään muussa vankilassa. Alkuaikoina hoidet-

tiin Saimaan kanavan kautta tavaraliikennettä Lappenrantaan. Oli oma laivasto, jonka lippulaiva oli m/s Konnunsuo.

Konnun henkilögalleriastakin löytyy mielenkiintoisia henkilöitä. Eikä heistä vähiten tunnettu ollut opettaja Aarne Ylppö, arkkiatri Arvo Ylpön veli. “Konnun pelleksikin” nimitelty. Opettajan toimensa ohessa hän teki uskonnollista käännytystyötä niin vankien kuin henkilökunnankin keskuudessa. Kaikki lomansa ja vapaa-aikansa hän kierteli eri vankiloissa pitämässä uskonnollisia tilaisuuksia. Hänen työnsä jälki näkyy vieläkin muutamissa vankiloissa. Kylvihän hän niihin edelleen näkyvän helluntalaisuuden siemenen. Ylppö oli Matilda Wreden työn jatkaja. Hänen äitinsä oli nimittäinWreden ystävä.

Konnulle tärkeitä henkilöitä ovat olleet mm. pitkäaikaiset johtajat E. Vuori, M. Ylöstalo ja M. Toivonen sekä tilanhoitajat R. Rankkala ja O. Kuvaja.

Tähän lisäisin vielä nykyisen johtajan Lea Lehtosen. Uupumatta ja joukkojensa keulassa hän on ollut puolustamassa henkilökuntaansa vaikeassa tilanteessa ja loppuun saakka. Se lienee harvinaista

Eivät kysy Konnun suosta raivatut pellot, mitä kieltä... jne. Eivät myöskään valtion aikanaan heitteille jättämät ja polkumyydyt vankilarakennukset, kuka, miten ja mihin niitä jatkossa käytetään. (Kuva: Jyrki Heinonen)

Kulttuuria ja kohtaamisia Konnunsuo oli myös koko vankeinhoitoväen keskuudessa tunnettu kulttuuririennoistaan. Konnun omat kesäjuhlat olivat laajalti tunnettuja. Johtaja Vuoren alulle panemat näytelmäpiirit tuottivat juhlille vuosikausia hyvin suosittuja näytelmiä. Enimmillään on yleisöäkin ollut toistatuhatta. Kuoroharrastusta on ollut sekä myös oma orkesteri. Edellä kerrotut historian havinat ovat luettavissa Pertti Vuoren erinomaisesta historiikista “Konnunsuon keskusvankilan historia” ( 1993).

Monta kertaa on Konnun naisia ja miehiä kohdattu erilaisissa yhteisissä tilaisuuksissa. Vuolasta karjalan murretta on ollut aina mukava kuunnella. Se on usein kohottanut mielialaa. Hyvin on muistissa eräs kohtaaminen Tallinnan laivalla. Kirjoittajapäivien porukka oli nousutunnelmissa eräässä hytissä. Ovelta alkoi kuulua huutoa ja juttua tuli kuin puhegeneraattorista. Aluksi luulin, että siellä on Antti Rokka. Ei ollut Antti vaan muuan Pekka Pulkkinen, vanginvartija Konnulta. Pekka olisi kyllä elättänyt itsensä ja perheensä puhumallakin. Nyt jäämme paitsi näitä kokemuksia. Konnun naiset ja miehet joutuvat ikään kuin evakkoon.

Eikä siltä retkeltä ole enää paluuta.

Punainen mies Konnun tyhjästä sellirakennuksesta on kantautunut ääniä ja tehty joitakin näköhavaintoja punaisesta miehestä. Kuka hän on? Tämän selvittämiseksi Pyhäselän miehet lähtivät liikkeelle.

Viipurista oli kantautunut tieto, että kysymyksessä olisi mahdollisesti eräs Tali-Ihantalan taisteluihin osallistunut puna-armeijan politrukki. Eläessään hän oli ollut harvinaisen ilkeä ihminen. Eikä siirtyessään tuonpuoleisiin ollut kelvannut edes helvettiin. Hänet oli määrätty vaeltelemaan Siperian äärilaitaan Kolymaan, Stalinin vankileirien raunioihin. Sieltä hän oli kuullut tyhjästä sellirakennuksesta Konnulla ja asettunut nyt sinne.

Aamupäivällä saatiin muutama kontakti. Etälamauttimella ja pippurisumutteella yritettiin saada tilannetta hallintaan. Liukas politrukki väisti kuitenkin taitavasti.

Iltapäivällä ei saatu enää näköhavaintoa.

Olisiko politrukki siirtynyt nyt huuhailemaan mahdollisesti Kakolan tyhjille kongeille? Siitä kuultaneen jatkossa.

Lopuksi Vielä ennen lähtöä nautimme henkilökunnana saunan leppeistä löylyistä.

Ajamme samaa reittiä pois ikään kuin takaovesta. Ohitamme Konnun Baarin, jossa myös useat Pyhäselän pelireissuporukat olivat poikenneet. Metsästä oli loikkinut aukealle jänis ja jo kohta palannut takaisin. Liekö se kuuluisa Konnun jänis, joka ei mennyt varovaisena heikoille syysjäille ennen kuin oli nähnyt siellä pilkkimies Kari Oikkosen jäljet. Aurinko paistoi nyt takaa ja jätti Konnun punatiiliset rakennukset varjon puolelle.

J. Lehti

2/2011

13

Puheenjohtajia, luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja koulutuspäivillä Tampereella

Teemoina mm. julkisuus, henkilöstöasiat, koulutus, liiton viestintä ja vakuutusturva

Liiton vuoden 2011 osastojen luottamushenkilöille tarkoitettu I koulutustilaisuus järjestettiin tällä kertaa Tampereella 5.-6.4. Tammerkosken kuohujen äärellä oli mukavaa katsella alkavaa kevättä.

Alustajia oli niin vieraalta kuin omalta sektoriltakin. Kohteliaisuussyistä ensimmäinen puheenvuoro annettiin vierailevalle Mia Murtomäelle, Tietosuojavaltuutetun toimiston lakinaiselle. Alue”päällikkö”, Sauli Hautakangas Länsi-Suomen rikosseuraamusalueelta (LSRA) oli seuraavana vuorossa. Lopun vastuun ensimmäisestä päivästä ja sen aiheista kantoi liiton puheenjohtaja/pääluottamusmies Jari Tuomela.

Seuraavan aamun alustukset aloitti VVL:n edustajana koulutuskeskuksessa toimiva Olli Sorvari. Hän palasi jo liiton hallituksessa kerran esillä olleeseen ajankohtaiseen alan peruskoulutukseen. Heli Herna Risestä ja Arja Apajalahti-Laine OM:stä kertoivat puolestaan ylätason henkilöstöhallinnon terveisiä.

Vielä toisena päivänä kuultiin liiton jäsenten vakuutusasioiden taustayhtiön edustajan Leila Perälahden informaatiopläjäytys luottamushenkilöille.

14

2/2011

“Maalaisjärki ja hyvät tavat arvossaan” Tv-tuotantoa on aivan viime aikoina tuotu (joku voisi melkein sanoa: tungettu) autenttisiin vankilaympäristöihin enemmän kuin koskaan aiemmin. Viranomaisen julkisuuskuvaa televisiossa kirkastettaessa tai muutoin kuvattaessa tulevat esille ongelmat liiton jäsenten näkymisestä a) omasta halustaan tai b) ei omasta halusta julkisuudessa. - Lakia julkisen viranomaistoiminnan kuvaamisesta ei ole, huomautti Mia Murtomäki heti alkuun.

Toimituksen omana käsityksenä on sanottava, että julkisuus on todella vähintään kaksiteräinen miekka. Muualla pohjoismaissa median, erityisesti filmatun dokumentaation, laitoksista antama kuva suurelle yleisölle on ollut parina viime vuosikymmenenä vaihteleva. Joskus siitä on ollut selvää etua alan tunnettavuudelle sekä alan ammattiarvostukselle, mutta lähes yhtä usein julkisviestin perussävy on ollut henkilökunnalle ja koko vankilatyölle kielteistä.

“Vahingossa” kuvatuksi joutuminen erityisen kiellon jälkeen on silti paitsi eettinen myös työturvallisuuskysymys.

Siinä joudutaan mittaamaan mm. hyvää toimittajatapaa. - Maalaisjärki sekä hyvät tavat olisivat arvossaan, tiivisti Mia Murtomäki.

Yksityiselämää, laajasti ottaen myös yksityiselämää vaarantava tai loukkaava toiminta on asianomistajarikos, jota käsitellään käräjäoikeudessa. Toisaalta ei-haluttu julkisuus vankilan tapaisessa laitoksessa on työturvallisuuskysymys.

Olisi oltava tarkkana siitä, ketä ja missä tarkoituksessa päästetään kuvaamaan.

Myös julkaisijan vastuu näissä asioissa on selvitettävä.

Yksityisyys on perustuslailla suojattua Yksityisyydelle lain antama suoja on siis korkein mahdollinen eli perustuslaillinen. Poikkeuksista on säädettävä erikseen lailla. Suoja merkitsee myös sitä, että jokaisella on oikeus päättää itseään koskevien tietojen käsittelystä. Samoin jokaisella on oikeus järjestää yksityiselämänsä ilman perusteetonta ulkopuolisen puuttumista. Ja vielä: oikeus tulla arvioiduksi virheettömien ja tarpeellisten tietojen perusteella. Perustuslain 10:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Ja kuten edellä viitattiin, perustuslain antamasta suojasta voi poiketa vain lailla, sellaisella kuten henkilötietolaki.

Rekistereitä riittää Henkilötiedot voivat olla monentasoisia. Jokainen kansalainen on aikuisikään mennessä kirjattuna useihin satoihin erilaisiin henkilörekistereihin. Eri tavoin 2/2011

Mia Murtomäki on itse omassa työyhteisössään, Tietosuojavaltuutetun toimistossa, työsuojeluvaltuutettu. Onko sitten suutarin lapsilla kenkiä, jäi kysymättä.

Sen sijaan Mia Murtomäki kyllä teki pesäeroa julkisuuskysymyksessä kotirauhan ja julkisrauhan välillä.

Mia Murtomäki veti (aiheesta!) tiukkaa linjaa puheenvuorokontrauksessa.

koottuja henkilö- ja osoitetietoja käytetään mm. kuluttajasegmenttien hakuun ja markkinointiin. Kaikkia näitä rekistereitä yhdistää kuitenkin em. henkilötietolaki ja sen määräykset, kun on kyseessä esimerkiksi tietojen automaattinen käsittely.

Kännyköiden tekstiviestien sekä sähköpostin tultua yhä tavanomaisemmaksi viestintävälineeksi on hyvä muistaa, että sähköisen viestin edelleen toimittamisesta vastaa viestin saaja.

Mitä ja kuka rekryytistä, tä?

Henkilötietolaki sekä yksityisyyden suoja ovat voimassa työpaikallakin. Ensimmäisenä valitsijan edessä on työhön tai virkaan hakijan koko siihenastinen curriculum vitae, eli koulutus- ja työhistoria. Ei ole aivan sama, kuka näitä tietoja pääsee katsomaan ja käsittelemään. Työ- tai virkasuhteen aikanakin henkilön cv saattaa täydentyä ja jälleen on oltava tiedossa, kuka, mitä ja milloin.

Henkilöllä itselläänhän on aina oltava mahdollisuus tarkistaa omat tietonsa, joita työnantaja kirjaa.

Mia Murtomäki painotti yksilön suojaksi tarkoitettujen lakien, ja niiden kautta osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien, nähtävillä oloa työpaikalla.

Myös yhteistoimintaneuvottelut silloin, kun niin edellytetään, olisi käytävä.

Mia Murtomäki pyysi paikalla olevia luottamushenkilöitä lisäksi miettimään kukin oman työpaikkansa kohdalta seuraavia kysymyksiä: Onko työntekijä itse perillä omista oikeuksistaan ja onko henkilötietolain määräykset muuten huomioitu? Onko asiasta laadittu erillistä toimintaohjetta, josta käy ilmi selvästi, ketkä saavat käsitellä henkilötietoja työpaikalla? Tärkeää on muistaa myös laissa mainittu “tarpeellisuusvaatimus”.

Sen mukaan työnantajalla ei saa olla kirjattuna henkilöä koskevissa asiapapereissa tai sähköisesti muita kuin työntekijää koskevia tarpeellisia tietoja. Tällaiseen ei-tarpeelliseen tietopankkiin ei ole lupaa tallentaa edes työntekijän omalla suostumuksella. - Henkilöä koskevien tietojen ensisijainen tietolähde on henkilö itse, tähdensi Mia Murtomäki. Tietoverkosta, eli muista lähteistä saadun tiedon käytölle on oltava henkilön itsensä lupa. Toisaalta tiedon keräämistä ei sinänsä ole kielletty.

Joten lienee oltava valppaana esimerkiksi siinä, mitä vaikkapa “feissariin” itsestään paljastelee?

Sähköinen viestintä ja henkilösuoja Lainsäädäntö, joka suojaa yksityistä henkilöä, on ehkä askeleen verran jäljessä mutta kovan haasteen edessä sähköisen viestinnän moninaisten sovellutusten vallatessa markkinoita. Toistaiseksi on ainoastaan hurskaita toiveita siitä, että henkilökohtaisia tietoja ei leviteltäisi tarpeettomasti näissä uusissa tietoverkkoympäristöissä. Näin harkintavastuuta korostetaan varsinkin henkilörekisteritietojen välittämisessä edelleen.

Sähköpostien seuraamisessa Mia Murtomäki viittasi kuuluisaan Lex Nokiaan: - Tarkkailla voi, lukea ei! Lainsäädännön huolena on yksilön seurantaan liittyvää muutakin tekniikkaa, kuten turvallisuutta lisäämään asennetut valvontakamerat.

Viestintä ja sen luottamuksellisuus on perusoikeus, päätti Mia Murtomäki alustuksensa. Henkilötietolain rikkominen voi johtaa sakkoihin tai enintään yhden vuoden vankilatuomioon.

Luottamuksellistenkin tietojen hakeminen ja avaaminen on tietyissä olosuhteissa, kuten rikosepäilytapauksissa, perusteltua. Näitä ovat mm. teletietojen ja sähköpostien seuranta. Asiasta päättää tutkinnan johtaja.(AG)

15

LSRA:n aluejohtaja Sauli Hautakangas piti valvontaa laitosturvallisuuden “hygieniapassina” Länsi-Suomen rikosseuraamusalue eli LSRA on yksi viidestä aiemmasta vankeinhoitoalueesta, jotka “jalostettiin” kolmeksi muutama vuosi sitten. Sen johtoon nimettiin pohjoista vankeinhoitoaluetta aiemmin johtanut Sauli Hautakangas. Mies ei kotiseuduiltaan Oulusta vielä kauas kaikonnut, mutta asemapaikkana viikoittain on nyt Tampere.

Sauli Hautakangas halusi ottaa myös kantaa Mia Murtomäen sivuamaan vankiloiden julkisuus ja yksityisyys -problematiikkaan. Hänen näkemyksensä mukaan vankilaa koskeva julkisuus sopii sinänsä olla johtajan päättävän näpin takana.

Uudet linjaukset eivät rivijohtajien keksintöä Kameravalvonta on aluejohtajan mukaan apuväline vartioinnissa. Sen käytöstä ja jopa yksityiskohtaisesta sijoittelusta vastaa parhaiten valvontahenkilöstö itse. Kameroiden ja niiden välittämää kuvaa seuraavien tehtävänä on valvoa vankila-aluetta yleisen turvallisuuden nimissä - vaikka tekniikka, tietyissä olosuhteissa, antaisi mahdollisuuksia muuhunkin tarkkailuun. - Turvallisuus on kuin “hygieniapassi”, se on otettava huomioon kaikessa toiminnassa, vakuutti Sauli Hautakangas.

Hänen mukaansa vankeinhotoa koskevat uudet linjaukset on laadittu oikeusministeriössä ja sieltä vastuutettu rikosseuramuslaitokselle sekä alueille.

- Eivät aluejohtajien tai vankiloiden johtajien keksintöjä, vakuutti Sauli Hautakangas. Hänen mukaansa turvallisuus on aina otettava huomioon uusissakin tavoitteissa ja linjauksissa.

Kun ei rahat riitä, jukulauta...

LSRA:ssa on ajankohtaisimpina ongelmina talous, henkilöstö sekä turvallisuus.

Samoin vankipaikkojen lisätarve lähes sadalla tilanahtauden vähentämiseksi suljetuissa vankiloissa. Hämenlinnan ja Ojoisten peruskorjaukset ovat niinikään listalla. Jälkimmäisestä, entisestä työsiirtolasta ja avolaitososastosta, muodostettaneen remontin jälkeen naisvankien avo-osasto vuoteen 2012 mennessä.

Aluejohtajaa huolettaa kehysbudjetin riittämättömyys. Jo edellisvuonna aukko repesi yli 800 000 euroon.Vaikka toimintatavoitteet saavutettiinkiin, se tapahtui budjetin alijäämän kustannuksella. Ja silti vuoteen 2009 verrattuna alue säästi puolisen miljoonaa. - Tappiota on tullut pienistä ylityksistä siellä täällä, totesi Sauli Hautakangas. Eräänä turmion tienä on ollut juuri jatkuva yliasutustilanne alueen suljetuissa vankiloissa. Vankipäiväkulut ja kiinteät menot kasvavat, vaikka vankipaikkamäärä ei.

16

Sauli Hautakankaan Rikosseuraamusalueensakehysbudjetin alijäämäistä puhetta kuuntelivat myös Jari Tuomela ja Janne Tikka.

Koetteelle tuleekin jatkossa uusi hallinnoimistapa eli “hallintotiimi”. Siihen pyritään keskittämään aiemmin hajallaan hoidettuja hallinnon rutiinikokonaisuuksia, kuten talous- ja henkilöstöhallintoa.

Sauli Hautamäen mukaan pyritään tiimityöllä parempaan työnjakoon, työn sisällön kehittämiseen sekä hallintotehtävien tasapuolisempaan hoitoon erikokoisille yksiköille. Myös tiedonkulun nopeuttamiseen on panostettu, salakoodilta kuulostavan QuickR:n taakse. Rintarottinkiaan sen enempää ritisyttämättä aluejohtaja mainitsi juuri LSRA:n olevan pisimmällä tällä uudella hallintotiimimallilla.

Kiekun kaikuja Piruko näistä työnimistä selvää ottamaan, teki mieli toimittajan tuumia,

kun jo aluejohtaja puhui seuraavaksi valtionhallinnon uudesta uljaasta "Kieku"projektista. Se merkinnee uusia, yhtenäisiä hallintotoimimalleja koko valtiolle.

Samoin edellytetään kokonaan uusien toimintatapojen hallintaa ja uusien järjestelmien käyttöön ottoa.

Risealalla haasteeksi muodostunee aluejohtajan mukaan alan monimuotoisuus Se ei olekaan muiden ministeriöiden hallinnonalojen kaltainen pelkkä “paperitoimisto”, jolle uudet järjestelmät lienee valtionhallinnossa pääsääntöisesti suunniteltu. - Hallinto siirtyy elämään “help desk” -maailmaan ja yksiköille tulee enemmän omaa vastuuta luetteli Sauli Hautakangas uusia hallintovisioita, mutta arveli samalla, miten help desk -tuki mahtaa käytännössä toimia...?

2/2011

Puheenjohtaja valotti vessiä ja työryhmiä Jari Tuomela kävi päivän päätteeksi läpi jo muutamaan kertaan osastoissa tiedotetun virkaehtosopimuksen virastokohtaiset erät ja niiden aikataulut.

Neuvotteluohjeet ovat ainakin runsaat ja sallivat monenlaisia variaatioita. Silti rahamäärä, molempine erineenkin, on niin pieni, että sillä ei kivitaloja rakenneta.

Perälautamalli vääristää Liiton hallitus joutuukin päivittämään kesään mennessä liiton tavoitteet neuvottelijoiden kanssa yhdessä. Lopulta vaihtoehdoksi saattaa jälleen jäädä koko potin jakaminen yleiskorotuksena kaikille.

Perälautajaon prosenttipohjaisuudesta johtuen siitä suurimman hyödyn saavat ylemmät vaativuustasot, eli Jukon väki. Sellainen linja ei tunnusta kovin hyvältä?

Merkittäviä työryhmiä virkavaatteiden ja virka-asuntojen jatkoa pohtimassa Muita Jarin aiheita olivat mm.: Vir-

Päivä vartijana Valvonnan painopistettä ollaan siirtämässä suljetuista olosuhteista avoseuraamuksiin. Samalla suunnitellaan yhä päivätyöpainoitteisempaa vuorokausilaitosmallia. Kaikki olisivat varsin hyviä asioita, jos turvallisuudesta, työhyvinvoinnista sekä palkkauksesta ei tarvitsisi tinkiä yhtään.

LSRA on Sauli Hautakankaan mukaan Suomen alueista taas se parhaiten pärjäävä, mikäli mittariksi otetaan teetetyt ylityöt sekä s-päivien määrä. Valtakunnallinen vertailu mm. sairaspoissaoloissa ei sen sijaan ole lähelläkään keskimääräistä 2 viikon maksimia. Eikä tarvinne lisätä, kumpaan suuntaan vertailukäyrää haluttaisiin vankeinhoidossa siirtää. Olisiko tähän apua tiimityömallista kenttätasollakin esim. Kuopion malliin? Siitä käytiin salissa vilkasta väliaikakeskustelua.

Henkisestä hyvinvoinnista muutamassa LSRA:n laitoksessa on ollut huutava pula. Johdon ja henkilöstön välisten ristiriitojen sijaan aluejohtaja toivoi energiaa siirtyvän työnkuvien ja työsisältöjen 2/2011

tienaamaan ruhtinaallisesti syömällä liian halvalla. Vaativamman tehtävän hoidosta ja siitä maksetusta sijaistamispalkkiosta on käyty neuvotteluja mm. Pelsolla, mutta sijaistyön palkkiokäytäntö on yllättävänkin yleinen useissa laitoksissa olematta mitenkään sidoksissa itse palkkausjärjestelmään.

Liiton lehtiä muutaman vuoden takaa, jolloin ilmestyi vielä kuusi numeroa.

Vankilavirkailija-lehden viiri on perua 1980-luvulta, jolloin oltiin koko alan yhteislehden kannalla.

Uudet ajat, uudet tavat. Nyt keskitytään sähköiseen viestintään.

kapukuja, palvelussuhdeasuntoja sekä koiranohjaajien korvauksia pohtivat ao. työryhmät. Työtuomioistuin on ottanut kantaa ateriakorvauksen kohtuulliseen määrään - ettei vaan kukaan erehtyisi kehittämiseen. Uusia vanhoja haasteita ovat vankisijoittelu ja vapauttamistoiminta sekä utopistiselta, jopa vaarallisen oloiselta kuulostava “dynaamisen valvonnan tehostaminen”(Mitä se on?).

Sauli Hautakangas mainosti myös alueen lakiasiantuntijan aktiivisempaa käyttöä. Ammatti tuo esiin paljon oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät mm. vankeuslain tulkintaan, vastuisiin ja toimivaltaan, koulutukseen, tarkastustoimintaan jne. “Ennenkin on näin toimittu”, ei riitä enää ohjenuoraksi, vakuutti aluejohtaja.

Toisaalta tekee mieli täsmentää, että virkaehtolain ja -sopimuksen tulkintaasioissa on silti syytä kääntyä ensiksi luottamusmiesten ja pääluottamusmiehen puoleen.

Vapauttamisyksiköt tuloo... (... siunakkaa ittennä?)

Kyse ei ole samanlaisesta asuntolatyypisestä asuttamisesta kuin joskus ennen. Näin vakuutti Sauli Hautakangas.

LSRA:lle on ainakin Tampereelle tulossa

"Think tanks" liiton viestinnän jatkon ideointiin Lopuksi Jari totesi liiton toiminnassa tapahtuvia lähiajan muutoksia.

Niihin kuuluu järjestösihteerin eläkkeelle siirtyminen lokakuun alusta ja samalla paperitaittoisen liiton lehden lakkaaminen.

Jari toivoikin, että osastojen luottamusmiehet veisivät tietoa kentälle jäsenistölle uudesta aktiivisuudesta hoitaa liiton vuorovaikutteista viestintää, nyt jatkossa omien nettisivujen välityksellä.

Jotta lihaa saataisiin luille, oli Jari laatinut ryhmätehtäväksi muutaman kysymyksen toiminta-ajatuksien kartoittamiseksi asian tiimoilta. Ne aiottiin purkaa seuraavana päivänä. (AG) 10-paikkainen vapauttamisyksikkö. Turvallisuus ja valvonta noussevat keskeisiksi sen toiminnassa. Vangeilla on n. 6 viikkoa tuomiostaan jäljellä ja he tulevat vapauttamisyksikköön avolaitossijoituksiltaan. Ilpo Nummela halusi tuoreeltaan tietää, miksi entisestään alueen huonoja valvontaresursseja hajotetaan lisää? Ja miten pitkiltä tuomioilta vapauttamisyksikköön lopulta tullaan?

Aluejohtajalla ei ollut muuta arvioita kuin että todennäköisesti vapauttamisyksikköön sijoitetaan niitä, joita ei voida ajatella vielä vapaampaan valvontaan.

Tulkita voisi tuosta, että avoseuraamusvankien vaikeampi aines joutuu näin sekä viranomais- että “siviili”valvonnan kohteeksi vapauttamisyksiköissä.

Tukipartioiden ja vapauttamisyksiköiden todelliset resurssilähteet jäivät siis edelleen avoimiksi - paitsi että lisää virkoja ei niitä varten perusteta. Yleismainintanahan, jo seuraavaa hallituskoalitiota varten, on vankeinhoidon linjaksi jo kirjattu VM:n budjettikehykseen: “avoseuraamuksia kasvatetaan”. (AG)

17

Olli Sorvarin jaettu huoli:

Koulutukseen haetaan yhä vähemmän

Olli Sorvari oli sovitusti paikalla kertomassa paitsi rekrytointitilanteesta, myös koulutustyöryhmän nykykuvoista. Juuri Kuopiosta valintahaastatteluista Tampereelle saapuneena aihe oli Ollille varmasti tuore.

Myös alan koulutuskeskuksessa VVL:n edustajana ja tämänkertaisen koulutustyöryhmän jäsenenä hän oli itse asiassa kuultuna.

Vähenevä trendi Hakijoiden määrä on taas laskussa, viimeksi alalle haki hieman runsaat 300 henkilöä. Toisaalta myös peruskurssien opiskelijamäärä on aiempia vuosia alempi, koska suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisbuumi on vankeinhoidon valvontapuolen ammattinimikkeissä jo suurin piirtein ohi.

Toinen ilmiselvä syy liittyy valtion tuottavuusohjelman virkoja leikkaavaan efektiin: työttömäksi on turha ihmisiä kouluttaa.

Papereiden perusteella perushakijajoukosta valikoitui 163 ja kutsu pääsykokeisiin lähetettiin 123:lle. Näistä 98 osallistui ensimmäiseen kokeeseen, soveltuvuushaastatteluihin kävi kutsu 71:lle ja peruskurssille näistä hyväksytään lopulta 40.

Olli Sorvari kertasi hakutilanteeseen vaikuttavia taustaedellytyksiä, kuten koulutusta ja työkokemusta sekä niiden tuottamia pisteitä kullekin hakijalle. Mukaan valintakriteereihin ja pistepottiin lasketaan lisäksi kuntokoe sekä kykytestit, jolla mitataan oppimistasoa, sosiaalisia taitoja ja stressinsietokykyä.

Lopulta viimeisen rastin, eli haastattelun painoarvo ratkaisee, koska se on yli puolet muuten kerätystä pistepotista.

Viimeisin koulutustyöryhmä vielä tulosta vailla Tämän lehden numeron ilmestyessä nykyisen koulutustyöryhmän saama jatkoaikakin lienee käytetty. Otsikko saattaa siten olla jo vanhentunut ja tulokset selvillä?

Ryhmä on keskittynyt vartijan peruskoulutuksen arviointiin. Senkin työtä ohjaa jo moneen kertaan mainittu OM:n virallinen linja eli painotus avoseuraamuksiin. Valtion “tuottavuutta” ja henkilörakenteen “kehittämistä”, eli jo tuttuja henkilöstön säästö- ja kiristysmetodeja, ei ole niitäkään unohdettu.

Hyvänä tavoitteena on kaikkien alalle tulevien yhteinen ja riittävä koulutus.

Tämä alalle tulovaihe luetaan henkilöstökoulutukseksi ja se tapahtuu työajalla.

Suora rekrytointi, sitouttaminen ja alalle tulokoulutus ovat kaikki kannatettavia asioita, mikäli saadaan aikaiseksi yhteinen koordinaatio ja pelisäännöt. Työryhmän on tehtävä myös ehdotus opiskelijoiden asemasta ja koulutuksen suorittamisen 18

Olli Sorvari vaihtoi koulutusnäkemyksiä ennen alustustaan mm. Ilpo Nummelan kanssa.

ehdoista. Perustutkintoa laajennetaan ja mm. kesäsijaisuudet lasketaan ao. koulutuettavalle eduksi. Lisäkuluja on arvioitu syntyvän n. 350 000 euroa.

Alueille lisää vastuuta Työryhmä valmistelee alueille lisää rekrytointivastuuta. Kunkin rikosseuraamusalueen yksiköiden on omien budjettiensa mukaan mitoitettava tulevia henkilöstötarpeitaan. Yhdyskuntaseuraamustoimistot sekä vankilat arvioivat em. tarvetta aikajaksolla 1-3 vuotta, alueet keräävät tätä tietoa ja kenties yhdessä keskushallinnon kanssa arvioivat sen jälkeen alan koulutuksen kokonaistarvetta. Koulutuskeskukselle jää tässä ketjussa edelleen tiedottamis- ja koulutusvastuu.

Osastojen luottamushenkilöitä askarrutti, miten peruskurssilaisten työpanos vaikuttaa laitosten nykyisiin ja tuleviin henkilöstökehyksiin sekä sijaisuuksien hoitoon. Pysyvätkö jatkossa nämä tarpeet ja tarjonnat erillään? Ainakin laitostasolla näin pitäisi tapahtua, ettei esim. sijaisuuksiin varattuja määrärahoja nipistettäisi entisestään.

Tulevaisuuden näkymiä Olli Sorvari viittasi tulevaisuuden näkymissä vuoteen 2020. Tänä yhdeksän vuoden aikana nähdään, miten alan tuottavuussäästöt, jotka on sidottu osaksi linjan mukaista avoseuraamusten painotusta, tulevat toteutumaan esimerkiksi rekrytointi- ja koulutustarpeissa. Perustutkinnon koulutuksen tuottama kelpoisuus olisi joka tapauksessa oltava laaja-alainen. Sen pitää antaa yhdessä täydennyskoulutuksen kanssa tiedot ja taidot kaikkiin Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin. Olli Sorvari käytti mielellään tässä termiä “horisontaalinen siirtyminen”, toisin sanoen alan sisäinen rotaatio. Samoin peruskoulutuksen olisi tarjottava halukkaille avoin väylä korkeampaan koulutukseen ja sitä kautta urakehitysmahdollisuus ylemmille johtopaikoille vankeinhoitoalalla. Alan omaa kokemusta olisikin arvostettava nykyistä enemmän mm. johtotehtäviin koulutettaessa.

- Aiempi alalla saatu kokemus ja koulutus olisi aina eduksi eikä suinkaan haitaksi urallaan eteenpäin pyrkivälle, muistutti Olli Sorvari - ja hyvinkin aiheesta. Jatkossa myös harkittavaksi tullee, nostetaanko taustakoulutustasoa nykyisestä vaikkapa amk -pohjaiseksi.

Olli Sorvari totesi hallitsematonta “virkavuotoa” tapahtuneen koko ajan vartijaja työnjohtonimikkeistä. Erääksi syyksi hän näki rekrytointitermistössä vilahtelevan määritelmän “valvonnan ja ohjauksen virkamiehistä”. Valvonnan virkamies, eli vartija tai rikosseuraamusesimies, sinänsä on hyvin ymmärrettävä käsite. Sen sijaan Olli Sorvari halusi jonkun täsmentävän, keitä ovat ne “ohjauksen virkamiehet”, joita nyt on varsin kirjava joukko tekemässä yhtä kirjavia tehtäviä?

Uudet nimikkeet, yksipuolistuva valvonta, pysähtyvä palkkakehitys Valvonnan määrä pysynee ennallaan tai jopa kasvaa uudelleen linjatuissakin olosuhteissa. Virkarakenne jatkaa tästä huolimatta muutostaan, mutta virkojen määrä ei lisäänny. Uhkana on valvonnan työnkuvien yksipuolistuminen. Olli Sorvari epäili jopa, että sitä on tieten tahtoen pyritty yksipuolistamaan. Näin vankeinhoitoalan suurimman nimikeryhmän/tehtäväalueen palkkauskehitys on vaarassa tyrehtyä, koska vaativuustasoja korottavia palkkaustekijöitä ei kapenevista tehtävistä enää löydy.(AG) 2/2011

Risen "virkahenkilöveteraani" Heli Herna:

Henkilöstötyöryhmä - ja muut asiat Risen henkilöstöasioita hallinnoiva Heli Herna on tuttu vieras liiton tilaisuuksissa. Hänen toimialueensa on vaikutuksiltaan myös läheisin liiton luottamushenkilöille. Erityisen korostetusti tämä hallintoalue on ollut esillä Konnunsuon vankilan alasajon ja Pelson vankilan toiminnan supistamisen yhteydessä.

Kummastakaan suuren linjan poliittisesta ratkaisusta Heli Herna ei itse ole ollut päättämässä. Onpahan vain jäänyt tämän konkurssipesän eräänlainen siivoustyönjohtajan rooli. Ja sen roolin Heli Herna on kyllä saanut varmasti omaksua perinjuurin.

Yli puolitoista vuotta yhteistyötä Helmikuussa 2009, epäilemättä jonkinlaisissa kriisitunnelmissa, perustettu työryhmä on kokoontunut melko tiiviisti.

Sen päämääränä on ollut muuttaa sinänsä järjetön poliittinen päätös järjellisesti ohjatuksi ja hoidetuksi. Tosin matkalla on tullut em. tuottavuussupistusten oheen mukaan myös aluehallinnon uusjako. On siis riittänyt ohjausta, koordinaatiota ja tukitehtäviä yllin kyllin. Eipä ihme, että vankeinhoitoon pitkään kaivattu henkilöstöstrategia eli HESTRA on jouduttu panemaan toistuvasti siihen kuuluun turkin hihaan ravisteltavaksi uuteen uskoon.

Onhan muutoksilla ollut suora vaikutus mm. alan tulostavoitteisiin. Samalla on jouduttu ottamaan kantaa ministeriön jo paljon puhuttujen uusien seuraamuslinjausten vaikutuksiin.

Hyviä käytäntöjä haettu Ministeriön oma henkilöstöstrategia lienee ollut helpompi laatia. Poliittinen turbulenssi ei ole siellä kenties tuntunut henkilö- ja virkatasolla niin pahasti kuin Rikosseuraamuslaitoksen alue- ja laitostasolla. Heli Herna totesikin, että oikeusministeriön henkilöstöstrategiaa on linjattu Rikosseuraamusalan vastaavan hankkeen kanssa. Hyviä käytäntöjä on haettu ja tehty samalla tiivistä yhteistyötä oikeusministeriön sisällä virkojen ja ihmisten uudelleensijoittamisten onnistumiseksi. Yhtenä yksittäisenä henkilöstömuutostyöryhmän onnistumisena Heli Herna mainitsi “tossurahan”, jolla on voitu pehmentää jonkun verran em. virkasiirtojen vaikutusta yksilötasolla.

Työryhmätyö on Heli Hernan mukaan sujunut “hyvässä hengessä” työnantajaviraston ja alan ammattijärjestöjen edustajien kesken. Tietojen vaihto on ollut vilkasta ja lisäksi pon hyödynnetty kunkin henkilökohtaisia verkostoja. Henkilöstöpäälliköt eri suunnilla ovat olleet tässä verkostoitumisessa avainasemissa.

Konnunsuon ja Pelson asiat loppusuoralla Molemmissa vankiloissa on käyty ajoittain hieman isommallakin ryhmäedustuksella. Muutoin on toimivalta pyritty jättämään paikalliseen harkintaan ja tukeuduttu niihin päätöksiin. Esille 2/2011

Heli Herna Rise.

tulleita asioita on käsitelty paitsi työryhmässä, myös yhteistoimintamenettelyssä.

Konnunsuon suunnalta oltiin kuitenkin yhä katkeria siitä, että laitoksen edustuksen kutsumista oli tunnuttu ainakin alue-yt:ssä vältellyn.

Konnunsuolla on koittamassa “Corleonin tarjouksen” aika. Kesäkuuhun mennessä on selvitettävä, ketkä vielä yli 20:sta sijoittumattomista laitoksen henkilöistä hyväksyvät tämän tarjouksen sisällön ja keiden kohdalla kieltäytyminen johtaa irtisanomismenettelyyn “tuotannollisista ja taloudellisista syistä”. Palsolla kyse oli enää neljän sijoittamattoman henkilön kohtalosta, joten neuvotteluaika lienee myös Konnua lyhyempi. Uudelleensijoittelua aiotaan luonnollisesti jatkaa myös kuuden kuukauden lainmukaisen irtisanomisajan kuluessa, vakuutti Heli Herna.

Mikä p-keleen “ylempi taho”?

Täh?

Vankilan johtajaa, Lea Lehtosta, lukuun ottamatta Konnunsuon työntekijöille on tarjota entisen vaativuustason ja palkan turvaavia tehtäviä. Johtajallekin sellainen oli toki ajoissa räätälöity, mutta: mikäli korvani oikein kuulivat (ja kuulivathan ne), hänen siirtymisensä esteeksi oli ilmestynyt jokin “ylempi taho”. Kuka tai mikä tämä taho oli, siitä ei tilaisuu-

dessa vielä saanut selkoa... Ehkä joskus myöhemmin sekin selviää?

Lea Lehtonen ei tietenkään ole ollut , varsinkaan vuoden 2009 helmikuun jälkeen, näiden tsaarin hallintoalamaisten jälkeläisten mieleen. Hänhän on ryhdikkäästi pyrkinyt puolustamaan vankilan henkilökunnan ja alueen työpaikkoja. Tuskinpa hän silti kovin yllättynyt oli omaan jatkouraansa puuttuneesta “tahosta”?

Samana päivänä kun puheenjohtajapäiviä istuttiin, oli tiedossa myös Hämeenlinnan johtajan ja henkilöstön pitkäaikaiseen kiistaan tuleva ratkaisu.

Lopullinenhan se ei ollut, kuten lähetetystä tiedotteesta kävi ilmi. Mutta toi pariksi vuodeksi aikaa vetää molemmin puolin henkeä sekä käydä loppuun asian tiimoilta nostetut oikeusjutut. Määräaikainen sijaisuus oli siis Hämeenlinnaan tulossa haettavaksi. Olisikohan Lea Lehtosella tuohon virkaan ollut mahdollisuuksia?

Tästä tunnuttiin kannuja valettavan Tampereen Koskipuiston äärellä.

Kyl ain ryhmi ja hankkeit piisa Heli Herna ei juuttunut kuitenkaan tähän “disputaatioon” pidemmäksi. Hän kävi läpi vielä tulevia yhteisiä haasteita, kuten virkaehtosopimuksen virastokohtaisen palkkaerän neuvottelu, luottamusmiessopimus ja työaikakysymykset.

Palkkausjärjestelmän edelleen kehittämiseen Heli Herna arveli olevan syytä perustaa ensi syksynä oma työryhmänsä.

Muista ryhmistä on jo mainittu aiemmin, kuten virkapuku- ja henkilöstöasuntojen tulevaisuutta pohtivat työryhmät. Jälkimmäisen ryhmän vetäjänä on varsinanen hankeankkuriTuula Asikainen.

Oikeusministeriö on lisäksi käynnistänyt työsuojeluasioita kehittävän hankkeen, jossa käydään läpi mm. työtapaturmaohjeistusta. Yhteistoiminnan laatukäsikirjaakin olisi pelisääntöjen ja termistön auki selittämisen osalta lähdettävä työstämään jo kesällä 2011.

Palkkausjärjestelmän taustalla toimivat edelleen arvio- ja seurantaryhmät.

Muutoksia niiden punnittaviksi riittänee ja lisänä on vielä pyrkimys tulospalkkauksen masinointiin valtion virastoihin. ”Eikä tässä vielä kaikki”, sanoisi tvkauppa: työhyvinvointi ja sairauspoissaolojen vähentäminen ovat yhä vankeinhoidon agendalla, koska tilastot eivät alaa mitenkään mairittele.

Henkilöstöön kohdistuvaa mielenkiintoa riittää siis yllättävänkin paljon.

Valtion tuottavuusohjelman ansiosta sitä voidaan kohdistaa valtiollakin yhä harvenevaan voimavaraan.

Paraneeko sitten palvelujen ja henkilöstön laatu, kun kentän väkeä jatkuvasti vähennetään? Jaa-a, se lienee tulevaisuuden suuri poliittinen kysymys. (AG)

19

Työterveyshuoltoa ei turha kilpailu vaivaa Sairastua saa, mutta ilmoittaa pitää Työterveyshuoltoa säätelevä laki ja valtioneuvoston sitä ohjeistava asetus ovat nyt kymmenen vuoden ikäisiä. Valtiovarainministeriö on herännyt myös tämän juhlavuoden kunniaksi määrämään, että valtion henkilöstön työterveyshuolto kuuluu “kaikille valtion virastojen ja laitosten palveluksessa oleville”. Kohtelun tasavertaisuutta voineekin testata tästedes tämän määräyksen pohjalta, mutta alustajan mukaan työsuhteen kesto tai palvelussuhteen muoto ei tätä oikeutta rajaa.

Edelleen säilyy oikeus olla kolme päivää pois palveluspaikalta oman ilmoituksen varassa. Miten siitä edespäin menetellään, jää työntekijan ja työnantajan välille sovittavaksi. Pääsääntö lienee, että vähintään työterveyshoitajan tai hoitavan lääkärin todistus on toimitettava työnantajalle sairasloman pitkittyessä, kuten ennenkin.

Puitesopimus Hansel Oy:n kautta Työterveyshuollon sopimus on tehty Hansel Oy:n kauta “kilpailuttamalla”.

Tosiasiaksi jää, että oikeusministeriön tths on yhden firman kauppa ja muiden korvapuusti. Terveystalo Oy on viimeksi esillä olleista palvelun tarjoajista suurin ja kaunein hoitamaan näitä hajallaan olevia Kalevan kankaitten lapsia. Onko siis todellista kilpailua syntynytkään? - Kas siinä pohdittavaa kilpailuviranomaiselle taas kerran.

Kuluttajalle lienee silti yksi lysti, jos oma työantaja vain viulut maksaa, kuka taustalla olevat palvelut ja millä hinnalla tarjoilee. Sopimuksen kesto on tällä erää tammikuun alusta 2011 vuoden 2014 loppuun, joten työterveyshuollon tarjoajallakaan ei ole kiirettä puitesopimusta purkamaan.

Sopimuksen hinta syntynee paljon siitä, mitä kaikkea tth-palvelua siihen halutaan sisällyttää. Niinpä kaikille oapuolille, mutta varsinkin työntajalle, lienee tärkeintä tietää juuri ne kohdat, joilla peruspalvelua rajataan.

Sopimuspumaakassa kohtia riittää Kuluttajaa kiinnostaa varmasti mm. tieto, että sairastuneella on edellä mainitun puitesopimuksen mukaan oikeus päästä työterveyshoitajan tai lääkärin vastaanotolle, mikäli yhteydenotto työterveyden aikavaraukseen on tapahtunut 20

Arja Apajalahti-Laine toimii henkilöstöpäällikkönä oikeusministeriössä. Hän selvitti luottamushenkilöille ministeriön työterveyssopimuksen sisältöä ja kattavuutta sekä ohjeistusta.

Henkilöstöpäällikön näkemys oli, että rikosseuraamusalalla työterveysasiat on hoidettu jopa paremmin kuin oikeusministeriön muilla sektoreilla.

Arja Apajalahti-Laine, OM.

ennen kello kymmentä samana päivänä. Aamulla, ennen tuota määräaikaa, sairastuneilla on siten toivoa nopeastakin tukimuksesta. Muille, myöhemmin sairastuville sopimus ei saman päivän vastaanottoa takaakaan. Luonnollistahan se on, että johonkin raja on vedettävä.

Lisäksi sopimus käsittää määritelmiä puhelinvarausten ja mahdollisten reklamaatioiden eli valitusten tekemisestä, tth:n ja asiakkaan vastuita, tiedot Hanselin kilpailutuskaavion mukaisista ehdoista koskien palvelumaksuja, laskutusta ja maksuehtoja, lisää määritelmiä raportoinnista, sopimuksen luottamuksellisuudesta, ennlta ehkäisevästä toiminnasta, kolmen vuoden välein tapahtuvasta työpaikkaselvityksistä, toimintasuunnitelmien vuosittaisista päivityksistä, terveystarkastuk-

sista, työssä selviytymisen seurannasta ja arvioinnista (hm, ennen vai jälkeen sairauden?, toim.huom.) erikoislääkärien konsultaatiokäynneistä, joissa raja liikkuu 1-3 kerrassa/ongelma - vain joitain sopimuskohtia mainitakseni tässä.

Nyt on vedettävä henkeä jo ennen paria lisäseikkaa: Työterveystoiminnan edellytetään ylipäätään olevan työhyvinvointia ja työssä selviytymistä edistävää. Niinpä mahdollisuus on päästä fysioterapeutille rajatut kerrat toki ja lähetteen kanssa, mutta kuitenkin...

Sairaanhoidon tutkimukset saa yleisja työterveyslääkäritasoisena. Magneettikuvaukset eivät kalleutensa vuoksi sisälly kuitenkaan tähän tth:n kautta korvattavaan tutkimusarsenaaliin.

Kannattaa selvittää oikeutensa Arja Apajalahti-Laine painotti oman työterveyshuollon/Terveystalon käyttöä ensisijaisena. Vaihtoehtoinen alihankkija sekä muutoien etukäteen nimetty työterveyshenkilöstö voi tietenkin myös tulla kyseeseen.

Jokaisen asiasta kiinnostuneen onkin syytä tutustua - toivottavasti työpaikalla selvästi esillä olevaan - luetteloon siitä, mitä palveluja työnantajan piikkiin voi työterveyshuollolta odottaa saavansa.

Paljon saa, mutta paljon jää esimerkiksi erilaisia todistuksia ulkopuolelle.

Mikäli asia ei työpaikalla selviä, alustaja kehotti ottamaan yhteyttä tulkintaongelmissa vaikka OM:n hallintoyksikköön, henkilöstöasioiden vastuualueelle. Tähän tarkoitukseen on käytettävissä sähköposti henkilostohallinto.om@om.fi.

Kausisairauksissa, joita mm. erilaiset virussairaudet vuosittain ovat, on työterveyshoitaja lähin apu. Psykologin erityispalvelujakin on tarjolla, mutta vain kun siihen on erityisiä perusteita, kuten vaikka rakennemuutoksen aiheuttamia paineita. (AG)

2/2011

Sampo-konsernin historian lyhyt oppimäärä Leila Perälahti toimii if 'in asiakkuuspäällikönä vastuualueenaan sak-laiset ammattiliitot ja TUL. Hän myös vastasi puheenjohtajapäivien liittovakuutus-tietoiskusta.

Joskin markkinoi samalla myös em. tavaratalon muuta valikoimaa, kuten toimenkuvaan kuuluu.

ja toimihenkilöiden vakuutusturva alkaa olla nykyisen if'in kautta.

Sampo-konserniin kuuluu paljon muutakin raha-alan kierrätystä. Suurin yksittäinen omistaja on (toistaiseksi) Suomen valtio n. 30 %:n osuudellaan. Mutta yksittäiselle liiton jäsenelle merkinnee eniten käytännön tilanteissa jäsenetuna räätälöity vapaa-ajan vakuutus, jonka liitto vuosittain kustantaa kertyneistä jäsenmaksuvaroista.

Aluksi hän kuitenkin kartoitti oman taustayhteisönsä historiaa ja olihan siinä paljon tapahtunutkin. Yhteispohjoismaisuus ainakin tuntui olleen - ja olevan yhäti - keskeinen trendi konsernin eri osien omistuksissa, niin ristiin rastiin kuin pitkin ja poikinkin.

Vakuutetun turva myös jäsenmaksuetu Liiton jäsenilleen oleva vakuutusturva on jo vanhaa perua, yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Paljon on vettä Vantaassa virrannut sen jälkeen. Samoin vakuutusmaksuja maksettu uudelleen ja uudelleen

Leila Perälahti, if.

muotoutuneille vakuutusmarkkinoille yhdessä muiden ammattijärjestöjen kanssa.

Pitkäaikaisin liiton hankkima jäsenten

Yhteyttä ja tietoa löytyy Tärkeintä kaiken informaation nippelien sijaan lieneekin antaa tässä yhteystiedot lukutaitoisille. Liiton jäsenvakuutuksesta saa netin kautta parhaiten perustietoa menemällä sivustolle www. if.fi/vankilavirkailijat. Lisäksi vakuutuksen pääkohdat löytyvät Vankilavirkailijan kalenterista sekä liiton omilta nettisivuilta.

Korvausasioissa myös if'illä on nettipalvelu auki 24h. Puhelinpalvelua saa numerosta 010-191919. (AG)

Sulkavan osaston vuosikokous Sulkavan maisema peittyi vahvan hangen alle vielä 16.3. Kevättalven hiljainen rauha huokui myös osaston vuosikokouksen tiimoilla.

Seppo Ripatille myönnettiin yksimielinen jatkopesti osaston puheenjohtajana kaudelle 2011-13.

Keskustelua kokouksen alustuksen aiheista kertyi silti paljonkin. Työaika, keskeytyneen työaikajakson työtuntien määrittely sekä alitusten takaisin teettäminen tuntui puhuttavan myös täällä.

Sähköä tulee, mutta mihin tarkoitukseen?

Varsinainen poikkeama Sulkavan muuten normaaliin olotilaan olikin sitten käynti laitoksen vasta valmistuneessa eristys/matkasellissä. Oli parikin kertaa hieraistava silmiään, ettei luullut tulleensa vankien sijoittelutilasta johonkin sisäsähköasennustyön harjoittelutilaan.

Oheisista parista kuvasta käy ilmi, että ainakin sjhkörasioita ja samalla kaiketi ohjaavia putkia tämän sellin seinissä riittää. Ei ihme, jos Suomeen tuolla menolla olisikin hankittava lisää sähkömyllyjä, ytimillä ja/tai ilman… (AG) Kuva-arvoitus: Kuinka monta sähköpistorasiaa mahtuu viiteentoista neliöön?

Oikean vastauksen voi tiedustella Sulkavan vankilan saneerausvastaavalta.

2/2011

21

Työryhmät Erilaisista meneillään olevista työryhmistä näkyvimmän roolin on tällä hetkellä ottanut uuden virkapukumalliston koekäyttö. Rinkiin on palautetta tullut tuoreeltaan. Tähän voi todeta sen, että juuri palautteen keräämistä varten koekäyttö on järjestettykin. Palaute kerättäneen kattavasti ja yksityiskohtaisesti käyttäjiltä kokeilun loppuvaiheessa, mutta on hyvä, että keskustelua asiasta käydään jo koekäytön aikana.

Myös työaikatyöryhmän vertaileva selvitys - eräänlainen "koekäyttö" siis sekin - on käynnistynyt Helsingin vankilassa. Vastaavaa selvitystä tehdään Tullin, Poliisin ja Hätäkeskuslaitoksen yksittäisissä yksiköissä. Tässä selvityksessä vertaillaan yllättävän keskeytyksen vaikutusta jakson työajan laskentaan, ylityökertymiin jne. Kyseessä on kuitenkin kylmäharjoitus, eli kaikki laskennat tehdään ja ylitykset/alitukset lasketaan nykyisen laskentamallin mukaisesti. Tarkoituksena on selvittää tulevia sopimusneuvotteluja varten sitä, millaisia kustannusvaikutuksia uudella laskentamallilla olisi ja mitä se tarkoittaisi sopimustekstien osalta. Tämä selvitys valmistuu loppuvuodesta.

Asuntotyöryhmä puolestaan jatkaa työtä uuden ohjeistuksen parissa, jolla säädeltäisiin tulevaisuudessa asuntojen vuokraukseen ja vuokratasoon liittyviä seikkoja. Taitaa olla niin, että Rikosseuraamuslaitos on ainoa julkisen sektorin hallinnonala, jolla ei tällaista säätelyä ole vielä tehty. Poliisilla ei liene vuosikymmeniin ollut virka-asuntoja. Tullilta ne ovat poistuneet ja Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat ovat muutamia vuosia sitten tehneet ne toimet, jotka Rikosseuraamuslaitoksessa nyt ovat työstettävinä.

Tämä tullee asettamaan rajoituksia ns. vuokratukeen sekä siihen, kuinka pitkään asuntoja on ylipäätään mahdollisuus vuokrata. Nimenomaan nämä muutokset on jo toteutettu RVL:ssa ja Puolustusvoimissa. Kun asuntotyöryhmälle on tavoitteeksi asetettu sama kuin em. virastoissakin on ollut, eli kustannusneutraalisuus, on työssä ainakin järjestöedustajien näkökulmasta vaikeuskerrointa riittävästi. Mutta kun tilanne juuri tätä kirjoitettaessa on sellainen, että leikkauslistoja laaditaan julkisiin menoihin, on oman sääntelyn kehittäminen parempi vaihtoehto kuin Valtiovarainministeriön leikkaukset tukiin.

Myös koiratoiminnan kehittämisryhmä jatkaa edelleen työtään sopimuksen ja toimintaa koskevan ohjeluonnoksen parissa. Kilometrikorvausta ja vankilan auton käyttöä koskevaan asiaan pyritään hakemaan yhteistä ymmärrystä leasingautojen käytön kautta, huomioiden koiranohjaajien hälytystehtävät.

Hyvää kesää ja rentouttavaa kesälomaa jäsenille!

Jari Tuomela

KIITOKSET! Päätoimittaja on allekirjoittaneesta tehnyt vähintäänkin riittävän näyttävän jutun tähän lehteen. Joten: omalta osaltani kiitän niistä huomionosoituksista, joita merkkipäivänäni sain liiton hallitukselta jäsenosastoilta, yksittäisiltä jäseniltä sekä entisiltä ja nykyisiltä työkavereilta!

Jari Tuomela

22

2/2011

Hallitus 23.03.2011

- Vuodelta 2010 laadittu tilinpäätös käytiin läpi. Todettiin jäsenmaksukertymän olevan yhä positiivinen. Vuoden 2010 tilinpäätös osoitti tilikauden ylijäämäksi 38.418,11 euroa. Liiton talous todettiin vakavaraiseksi ja talousarvio paikkansa pitäväksi.

- Virkaehtosopimuksen mukaisten järjestelyvaraerien VM:n neuvotteluohjeet esitteli liiton puheenjohtaja. Keskusteltiin alustavista liiton linjauksista. Todettiin, että edellisvuonna tehty pohjatyö erän suuntaamisesta liiton tiettyihin nimikkeisiin ja tehtäviin on edelleen käyttökelpoinen.

Samassa yhteydessä käsiteltiin Turun vankilan osastolta lähetettyä esitystä, jossa viitattiin Kakolan eristysosastoilla maksettuun vartijoiden vaativuustasoon ja sen toteutumiseen Saramäessä. Lisäksi esitys sisälsi hallituksessakin aiemmin käsitellyt Turun vankilan kerrosvartijoiden vaativuustason korotusperusteet.

Eristysosastojen vartijoiden vaativuusvastaavuuksien katsottiin olevan oikeutettuja. Mutta samalla nähtiin, että työnantaja on suoraan velvollinen maksamaan ao. vaativuustason mukaisen palkan myös uudessa laitoksessa niille, joiden tehtävänkuvaus ei ollut Kakolan tilanteesta muuttunut. Tätä työnantajan vastuulla olevaa korotusta ei ole tarpeen neuvotella tämänkertaisesta virastokohtaisesta palkkaerästä.

Kerrosvartijoiden tehtävien muuttuminen esim. sisältämään entistä laajemmin rikosseuraamusesimiesten vastuita edellyttää ao. tehtäväkuvausten uudelleen arviointia ja niiden käsittelyä muutosperusteluineen työnantajavirastossa.

Todettiin, että palkkausjärjestelmän rakenteiden jäykkyys ja virastoerän niukkuus ovat tällä hetkellä suurimmat esteet laajojen nimikeryhmien vaativuustasojen perusteltuihinkin korotuksiin.

- Puheenjohtaja esitteli tutkintavankeusolosuhteita selvittäneen työryhmän työtä. Sen todettiin noudattavan osittain vastuun siirron elementtejä , eli poliisin halua siirtää tutkintavankeus kokonaan Rikosseuraamuslaitoksen hoidettavaksi.

Samalla edellytettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen yksiköiltä uutta tila- sekä henkilöresurssia tutkinnallisista syistä erillään pidettävien vangittujen erillään pidon, hyvinvoinnin sekä aktivoinnin tyydyttävän tason saavuttamiseksi.

Katsottiin, että kyseinen työryhmä ei ole ottanut huomioon riittävästi vankeinhoidon nykyistä tai tulevaa tilaa. Päätettiin laatia edellä mainittuihin seikkoihin liittyvä liiton näkemys pyydettyyn lausuntoon.

- Puheenjohtaja viittasi virka-asun2/2011

totyöryhmän toimeksiantoon. Tilanne henkilökunnan käytössä olevien asuntojen suhteen vaihtelee varsin paljon eri puolilla Suomea. Joissain paikoissa vankilan tarjoama vuokra-asumismahdollisuus on edelleen keino saada kyseiseen laitokseen edes tilapäisiä työntekijöitä.

Toisaalla taas maksetaan edelleen turhista, huonokuntoisista ja siksi tyhjenneistä asunnoista vuokraa.

Työryhmän viittaus tyhjiksi jääneiden asuntojen korjaamisesta ja käytöstä vapautuvien vankien sijoittamiseen katsottiin vain nopeuttavan henkilökunnan poistumista vankilan alueen lähelle sijoitetuista vuokra-asunnoista. Henkilökunnan ja vankien tai entisten vankienkaan sijoittumista asumaan keskenään samalle alueelle ja vankilan välittömään läheisyyteen pidettiin käytännössä mahdottomana. Toisaalta nähtiin epäsuhtaa myös siinä, että vangeille oltaisiin remontoimassa valtion varoin tyhjiksi jääneitä henkilökunnan vuokra-asuntoja. Senaatin rahoittamina korjauksina niiden vuokrat nousisivat henkilökunnalle vähintään markkinahintaisiksi. Arveltiin, että valtion parilla miljoonalla vuodessa tapahtunut vuokra-asumisen subventointi saattaa olla pian päättymässä, vaikka perusteet subventoinnille eivät ole muuttuneet. Velvoitettiin myös liiton luottamushenkilöitä valvomaan paikallisesti kyseisen asian etenemistä omassa vankilassa.

- Puheenjohtaja viittasi rikosseuraamusalan koiranohjaajien tilannetta selvittävän työryhmän toimeksiantoon, jonka arveli johtuneen koiranohjaajien matkakorvauksista eri turva-aloilla. Hän totesi asian tulevan esille myöhemmin myös keskusviraston yt -kokouksessa.

Päätettiin seurata koiratoiminnan kehittämistyöryhmän työn etenemistä.

- Puheenjohtajan ajankohtaisen tiedon mukaan Konnunsuolla oli 23.3.2011 edelleen 24 ja Pelsolla 4 virkaa sijoittamatta.

Hän totesi, että Konnunsuolla kokoontuu 29.3. hallinnon iskuryhmänä aluejohtaja, henkilöstöpäällikkö sekä KEHAn erityisasiantuntija. Tapaamisen yhteydessä on vielä tarkoitus selvittää jäljellä olevien halukkuutta ja mahdollisuuksia sijoittua uudelleen. Kyseistä selvitystä varten on myös laadittu erillinen kyselylomake, jonka pohjalta tulevat kyseeseen uudelleen sijoittaminen tai viimeisenä vaihtoehtona irtisanominen.

Todettiin samalla, että Konnunsuon vankilasta loput vangit poistuvat kesän kuluessa ja jäljelle jäävä henkilökunta huolehtii vankilan sulkemisesta vuoden loppuun mennessä.

- Varsinaiseen IRKA:n edustajistoon VVL:n mandaatilla nimettiin Ahti Granat, Antti Santamäki ja Juha Mäki-Tikkala.

- OM:n ja oikeushallinnonalan JHL:n

yhdistysten neuvottelukuntaan nimettiin VVL:n edustajaksi Jari Tuomela. Puheenjohtaja viittasi samalla valtion turva-alojen piirissä tapahtuneeseen yhteistoiminnan viriämiseen sekä myös SAK:n sisällä perustettavaan yhteiselimeen.

- Päätettiin hyväksyä puheenjohtajan perusteltu esitys korottaa VVL:n pilkkikisojen järjestäjäorganisaatiolle maksettavaa liiton tukea 350 eurosta 500 euroon.

Todettiin, että VVL:n pilkkikisat järjestettiin 19.3.2011 Loma-Säkylässä ja Pyhäjärven jäällä. Paikalla oli ollut muutama kymmenen liiton nykyistä ja entistä aktiivia jäsentä.

- Käytiin läpi tuki- ja tarkastuspartioille suunniteltua alustavaa tehtävänkuvausta.

Todettiin, että laki antaa toiminnalle puitteet, mutta partion tehtävien ohjeistuksessa on otettava kantaa mm. koulutukseen, pätevyyteen, vaativuustasoon, työnjakoon, vastuuseen ja nimikkeeseen.

- Kuultiin Juha Hyvärisen selonteko Hämeenlinnan vankilan henkilöstön ja johdon välisestä viimeisestä sovittelutapaamisesta 19.3.2011. Se ei ollut antanut mitään uutta. Liiton puolelta mukana ollut sovittelija-tarkkailija Kuurne oli edelleen ollut henkilökunnan kanssa samaa mieltä siitä, että johtajan vaihtaminen olisi ainoa keino ratkaista tilannetta.

- Kuultiin Sami Lumiovaaran selvitys muutaman laitoksesta alan peruskoulutukseen hakeutuneen saamasta RSKK:n tylyhköstä palautteesta. Siinä oli todettu hakija “alalle sopimattomaksi” vastoin mm. laitoksesta annettua lausuntoa.

Päätettiin ottaa asia esille seuraavien puheenjohtajien koulutuspäivien yhteydessä huhtikuun alussa.

- Puheenjohtaja totesi Ilpo Nummelan tiedusteluun työnjakojärjestelyistä liitossa, että niihin palataan juuri em. puheenjohtajapäivien yhteydessä. Tällöin on tarkoitus kartoittaa myös osallistujien ajatuksia liiton toiminnan tulevista tarpeista.

- Keskusteltiin parissa laitoksessa johdon ja henkilöstön välillä kehittyneestä skismasta, joissa oli havaittavissa työpaikkakiusaamisen tai häirinnän tunnusmerkkejä. Kuultiin vastaavista tilanteista ja niiden hoitotavoista parista muustakin laitoksesta.

- Keravan vartijan Taru Naapurin julkaistu mielipidekirjoitus Iltalehdessä oli aiheuttanut keskustelua myös keskusvirastossa, josta pääjohtaja oli tiedustellut liiton puheenjohtajalta, oliko ko. kirjoitusliiton kanta.

Puheenjohtaja totesi, että jokaisella liiton jäsenellä on oikeus toimittaa mielipiteensä lehteen julkaistavaksi. Liiton virallista kantaa julkisuudessa edustaa ja sen kertoo pääsääntöisesti puheenjohtaja. Myös liiton edustajistossa hyväksytty lehdistötiedote ajankohtaisiin asioihin on samalla liiton virallinen kannanotto.

Itse po. kirjoituksen sisältöä ei pidetty mitenkään erityisen raflaavana. Enemmänkin kyseessä oli kirjoittajan huoli oman työmoraalin säilyttämisestä kuvatussa tilanteessa sekä yleisen totuuden kärjekäs ilmaiseminen.

23

VVL r.y.:n puheenjohtaja/pääluottamusmiehen Jari Tuomelan ajatuksia urasta ja ajasta:

"On viisautta hakeutua suurempiin liittokokonaisuuksiin" Olet lähtöisin Virroilta, Pohjois-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan murtoseuduilta. Miten päädyit vankeinhoitoalalle?

Vankeinhoitoalalle päätymiseen vaikutti varmasti ennen kaikkea hyvä perhetuttu, joka työskenteli alalla.

Hänen kertoi aina joskus jotain vankilaan liittyviä asioita tapaan, joka antoi varsin realistisen kuvan työstä.

Muutoin poliisikoulu, jonne joku opiskelukaveri menikin, olisi varmaan ollut ensimmäinen kiinnostuksen kohde. Vankilaan pääsi sijaisvartijaksi ilman pääsykoetta, joten siitä syntyi ajatus käydä katsomassa miltä homma tuntuisi.

Kävit vartijan peruskurssin ja ylivartijakurssin pian urasi alkuvaiheissa. Vastasiko tuo vartijan peruskoulutus sen ajan vankeinhoitotarpeisiin ja ylivartijakurssin osalta työnjohdollisiin haasteisiin?

Vartijakurssi varmaan vastasi sen ajan tarpeita, Ylivartijakurssi oli lajissaan viimeinen vanhamuotoinen, joten osin olimme “testikohteena” joillekin uusille asioille. Esimiestyö ja ongelmanratkaisutilanteet suhteessa alaisiin jäivät vielä tuolloin lapsipuolen asemaan koulutuksessa. Luulisin monen ottaneen mallia kuitenkin omalla työpaikallaan siitä, miten työpaikan arvostetut esimiehet toimivat.

Kerava on ollut ns. "kotilinnasi" ja samalla ay-toiminnan oppilaitos. Mitkä ovat parhaimpia muitumiasi tuolta ajalta? jamitkä kenties niitä huonoimpia tai muuten merkittäviä oman urasi ja valintojesi kannalta?

Keravalla pääsin ay-toiminnassa hyvään seuraan, sillä 12 -vuotisen johtokunnan sihteerin kauteni ajan puheenjohtajana toimi Markku Kokko. Hänhän oli samaan aikaan myös VVL:n hallituksen jäsen ja viime vaiheessa varapuheenjohtaja. Kannustusta tekemisiini sain Markulta ja samoin monelta muulta työkaverilta.

Vankilan johtokunnasta saamani kokemus antoi myös paljon näkemystä koko laitoksen toimintaan, joten se täydensi hyvin osaston johtokunnan jäsnyyttä. Täytyy

tuottavuusohjelmahan ei suinkaan ole ensimmäinen lajissaan, nimi vaan on kaunistellumpi. Tuolloinen lähtötaso oli kuitenkin sen verran hyvä, että näin jälkikäteen ajatelleen tilanne oli ehkä nykyistä kivuttomampi, vaikka ei se silloin tietysti siltä tuntunut. Myös vankiluku laski samaan aikaan säästöjen kanssa.

Hallituskauden lopulla puhkesi sitten ns. työaikakiista, joka oli pitkään hallituksen päällimmäinen asia. Säästöille ei tuolloinkaan mahdettu lukumäärien osalta juuri mitään, mutta työaikakiista ratkesi lopulta jäsenistön kannalta myönteisesti.

1990-luvun lopulla valta vaihtui liitossa Risto Kettusen siirryttyä eläkkeelle. Vankiluku oli tuolloin alimmillaan, mutta aiemman ylijohtajan työaikatulkinnat olivat saaneet aikaan suurimman riidan sitten vuosikymmeniin VVL:n ja silloisen Vahon kesken. Miten jouduit itse panostamaan tähän asiaan liiton puheenjohtajaksi siirryttyäsi?

Työaikakiista oli käytännössä jo ohi tullessani puheenjohtajan tehtävään, joten siinä suhteessa pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Heti 2000-luvun alkuvuosina alettiin tuottavuutta parantaa henkilöstösäästöillä, vankiluku nousi alimmasta luvustaan yli 4000:än. Uusia laitoksia henkilökuntineen oli "otettu haltuun" ja alan budjetit olivat alijäämäisiä.

Liiton ensimmäisen puheenjohtaja/ pääluottamusmieskautesi tuntoja ja muistumia?

Ensimmäinen kausi oli kuitenkin näin perästä päin tarkastellen - kaikkein tasaisin johtuen osin juuri ratkenneesta työaikakiistasta. Myös tuolloin vielä melko tuore pääjohtaja Markku Salminen tuntui arvostavan ay-yhteistyötä, joten erimielisyyksiä työnantajan kanssa ei juuri syntynyt.

Toisella kaudella, vuodesta 2002, alkoi vankiluvun nousu tuottaa todellista tuskaa ja budjettiongelmat nousivat pin-

Jari Tuomela: 50 vuotta 29.5.2011

24

todeta, että oikeastaan huonoja muistoja tuolta ajalta ei ole jäänytkään.

Tulit mukaan liiton valtakunnalliseen tomintaan 1990-luvulla hallituksen jäsenyyden kautta. Mitä tuo liiton "operatiivinen" päättävä elin tuolloin vaikutti uudesta jäsenestä? Mitä olet mieltä liiton silloisesta edunvalvonnasta sekä muusta jäsenetutoiminnasta?

Tulin valituksi silloiseen edustajistoon 1990, joten sitä kautta sai myös hieman lisää “hajuja” siitä, mitä hallituksen kuvioihin kuuluu. Sen lisäksi Markku informoi hyvin kokouksista. Tulin hallituksessa saumaan, jossa koko hallitus vaihtui kahta jäsentä lukuun ottamatta. Meitä uusia oli siis enemmistö, joten sopeutuminen toimintaan oli helppoa, toisin sanoen se oli samanlaista opettelemista kaikilla.

Ensimmäinen kausi ei tosin ollut erityisen helppo, sillä säästöohjelma oli meneillään tuolloinkin. Nykyinen

2/2011

taan. Samalla tietysti ylityömäärät nousivat ennätystasolle, mikä alkoi näkyä enenevästi jaksamisongelmina. Myös uuden palkkausjärjestelmän valmistelu ja neuvotteluprosessi oli varsin työläs ja pitkäkestoinen rupeama työläin homma tähän mennessä. Painetta taustalla loi se, että järjestelmän käyttöönottoa ei voinut estää. Ja ellei sopimus olisi syntynyt alakohtaisesti, olisi se tuolloisten kaavailujen mukaan voitu sopia keskustasolla. Kuitenkin alakohtaisesti sopiminen on aina parempi ratkaisu, koska siinä voidaan paremmin huomioida yhtä alaa koskevia yksityiskohtia.

Uudella vuosituhannella valmisteltiin myös Rake-hanketta sekä uutta vankeuslakia toteutettavaksi yhtäaikaa. Miten itse kastsot valmistelun onnistuneen?

Rake-hanke oli työläydessään ajankäytön kannalta verrannollinen palkkausjärjestelmän rakentamiseen. Hankkeita oli kaikkiaan kolme ja niissä lukuisia alatyöryhmiä, joissa oli allekirjoittaneen lisäksi edustajina muitakin VVL:n luottamushenkilöitä. Valmistelu sinänsä sujui minusta hyvin, huolimatta ajoittain kipakoistakin keskusteluista ja näkemyseroista. Jos asiat olisivat toteutuneet valmistelun ja työryhmänäkemysten mukaisella tavalla, olisikin vältytty monilta myöhemmiltä ongelmilta.

Esimerkiksi resurssien osalta nähtiin hankkeen toteutuksen (johon siis viime vaiheessa liittyi myös uuden vankeuslain voimaantulo) vaativan selkeästi lisäresursseja. Karkea arvio oli n. 150 henkilötyövuotta. Lisäresurssit jäivät vähäisiksi ja ne menivät pääosin muualle kuin vankiloihin. Myös aluevankilahallinto muodostui suuremmaksi kuin oli kuviteltu.

Rangaistusajan suunnitelmien valmistelun osalta työryhmissä päädyttiin ratkaisuun, jossa vastuuhenkilöinä olisi voinut olla eri nimikkeen omaavia virkamiehiä,

Jari Tuomela nimettiin Kööpenhaminassa 2010 Vankilavirkailijain Pohjoismaisen Unionin (NFU) varapuheenjohtajaksi. Unionin viiden maan jäsenliittojen piiriin kuuluu n. 15.000 jäsentä.

2/2011

4 Eduskuntatalon portaat 13.11.2008: Liiton mielenilmaisu tuottavuusohjelmaa vastaan oli lajissaan harvinaisuus.

kuten silloisia ylivartijoita, erityisohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä. Tehtävä olisi tarjonnut mahdollisuuden laajentaa toimenkuvaa vapaaehtoisesti ja kiinnostuksen mukaan. Lopputuloshan oli toinen: tämä yhteinen näkemys kaadettiin ja todettiin, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin ko. tehtävän antaminen vankeinhoitoesimiehille.

Tämä tarkoitti - kuten hyvin tiedetään - heidän jakoaan ns. “ransuvastaaviin” sekä yökiertoa tekeviin vankeinhoitoesimiehiin. Valmistelua ja siinä saavutettua yhteisymmärrystä ajatellen tämä pakotettu ratkaisu oli kuin kasvoille heitetty märkä rätti. Edelleen näen niin, ettei tässäkään asiassa ollut vain tätä yhtä työnantajan pakottamaa vaihtoehtoa, vaan asia olisi saanut paremmat lähtökohdat yhteisten linjausten pohjalta.

Tämän asian runnomista läpi ainoana oikeana toimenpiteenä - ko. henkilöstöryhmän ja VVL:n vastustuksesta huolimatta - voi verrata täysin aiemmin esillä olleeseen työaikakiistaan. Johtamisen kannalta asian läpivienti oli täydellinen pohjanoteeraus.

Varsinaiseen epäluottamukseen liiton jäseniä edustavan ammattijärjestön ja vankeinhoitoalan ylimmän johdon kesken oli useita syitä vankeuslain ja organisaatiouudistusten jälkeen. Samoin aiheita riitti liiton julkisiin reagointeihin, jotka eivätkaikki suuntautuneet pelkästään työnantajavirastoa kohtaan. Kertoisitko joitain omia näkemyksiä edellä mainituista asioista?

Edellä tulikin kerrottua eräs keskeisin epäluottamuksen syy. Kentän ja johdon välillä aiheutti lisäksi eripuraa vuonna 2006 luotu aluevankilajärjestelmä. Se loi uuden väliportaan vankeinhoitohallintoon tilanteessa, jossa kentältä jouduttiin tekemään vuosittain htv-vähennyksiä. Alkuvaiheessa ei myöskään heti saatu toimimaan sellaisia toimisto- ja taloussuunnitteluun liittyviä tehtäviä, jotka vasta nyt ovat alkaneet tuottaa keskittämisetua.

Edellä kuvattua. ristiriitaa loivensi se, että alueita karsittiin melko pian nykyiseen kolmeen. Ihmettelen kuitenkin, ellei jonain päivänä tavalla tai toisella

palata entiseen malliin. Maantieteellisesti ajatellen Suomessa voisi aivan hyvin olla vain yksi Rikosseuraamusalue.

Sen sijaan liiton työnseisauksella vuonna 2006 vastustama tuottavuusohjelma oli asia, josta ei voi syyttää työnantajaa: taustalla ovat poliittiset ja VM:n linjaukset.

Tosin osin tuottavuusohjelmalla perusteltu päätös Konnunsuon lakkauttamisesta ja Pelson supistamisesta sai näkemyserot ministeriön ja Risen johdon sekä kentän välillä leimahtamaan liekkeihin. Ratkaisut olisivat voineet olla toisenlaisiakin ja niihin esittivät hyviä perusteita niin työntekijät kuin henkilöstöjärjestötkin.

Mutta tosiasiat on toki nyt tunnustettava ja elettävä tämän tilanteen kanssa.

Tosin juuri tänään saadessani OM:n hallinnonalan ensi vuoden talousarvioesityksen, huomio kiinnittyy Rikosseuraamusalan vuokrakustannusten hallitsemattomaan nousuun. Lisää rahaa tarvitaan rutkasti, jotta vuokrista selvitään. Edellä kuvattujen supistamisratkaisujen eräänä perusteenahan näet oli, että vuokrat saadaan tasapainoon, eli “ei makseta seinistä vaan ihmisistä”. Nyt näyttää siltä, että seiniin tarvitaan jostain muutaman vuoden päästä 7 miljoonaa euroa lisää. Joten se siitä sloganista.

Tähän päivään mennessä koko ala on paljon muuttunut tuosta viime vuosikymmnenstä. Mitkä ovat liiton ja oman luottamustehtäväsi kannalta tärkeimpiä asioita nyt ja tästä eteenpäin lähitulevaisuudessa?

Työnantajat ovat yksityisellä sektorilla keskittäneet toimintaansa ja myös julkinen sektori on JHL:n myötä ollut samoilla jäljillä. JHL on osoittanut vetovoimansa sillä sen muodostamisen jälkeen siihen on liittynyt Aliupseeriliitto ja käytännössä myös Rajavartioliitto, samalla yhteisöjäsenliittomallilla kuin VVL sekä Tulli- ja Merivartioliitto. Meri- ja Rajavartioliitto siis fuusioituivat.

On viisautta hakeutua suurempiin liittokokonaisuuksiin ja tätä sietäisi taas tosissaan miettiä myös oman alamme liittojen kesken. Vakhen kanssa monia asioita on hoidettu rinta rinnan ja tämä yhteistyö on vain tiivistynyt Vakhen saatu päätoimisen pääluottamusmiehen.

Työtä näyttäisi riittävän enemmän kuin koskaan. Laiska töitään luettelee, mutta juuri tällä hetkellä on meneillään “rutiini yt-kokousten”lisäksi mm.Konnunsuon ytneuvottelut, ves-neuvottelut virastoerästä, asuntotyöryhmä, koiratoiminnan kehittämisryhmä, virkapukutyöryhmä.

Keskustason kautta olemme lisäksi osallisena jaksotyökokeilussa. Myös SAK:n turvallisuusalojen foorumi on juuri käynnistänyt työnsä ja JHL:n turvallisuusalat ovat tiivistäneet yhteistyötään.

25

Kuvia VVL:n puheenjohtaja/pääluottamusmiehen uralta 1999-2010 Kuvia ja tapahtumia olisi toki paljon enemmän, mutta jotain olennaista sisältyy noihinkin otoksiin: sopimusten allekirjoittamisia, "rutiinkokouksia", tärkeiden ihmisten ja yhteistyökumppanien tapaamisia, koulutusta, muistamisia, televisioesiintymisiä, haastatteluja jne. (Toimitus)

Vuosi 2004 oli vaiheikas sekä hyvässä että pahassa. Pelson väkivalta helmikuussa puhutti Jaria ja pääjohtaja Markku Salmista. Myös TV välitti liiton tuntoja Jarin haastattelussa.

"Vuodet on vierineet..." Pääluottamusmiehen vahdinvaihto VVL:ssa 1999 Riston ja Jarin kesken. Yksitoista vuotta myöhemmin on koolla Jarin johtama neljäs liiton hallitus.

VVL:n mitta tuottavuusohjelman henkilöstösäästöistä täyttyi 2008. Jari oli TV:ssä alan mielenilmausten vuoksi.VM:n avainhenkilöt, mm. Teuvo Metsäpelto, tavattiin toimistolla.

Vuonna 2004 oltiin mukana myös hyvässä. Yhteistyösopimus VTY:n lakkautumisen jälkeen allekirjoitettiin JHL:n kanssa.

Yhteisöliittojen asema nousee jälleen esiin JHL:ssa 2012.

Ramo Sailas on vaikuttanut vahvasti Suomen talouspolitiikan kansalliseen tulonjakoon viime vuosikymmeninä. Tapaaminen 2010 pani kenties vauhtia maksuttomiin virkavaatteisiin?

Vuosien varrella on tavattu turvallisuusalojen liittojen uusia kasvoja, kuten SPJL:n Yrjö Suhosta, samoin kuultiin ja informoitiin EK:n oikeusasiantuntijaa, Jacob Södermania.

Riston edeltäjä liiton johdossa oli pitkään Kaarlo "Kalle" Laari, jota Jari onnitteli merkkipäivänä. Kalle Liivamägi, Virosta on ollut pitkään VVL:n lahdentakainen ay-tuttu.

26

JHL:n turvallisuusalojen jo parivuotinen kiinteytyvä yhteys: koulutusta ja muuta yhteistyötä yli keskusjärjestörajojen.

2/2011

Kuvat: Marko Suokas

Kuvia Jarin juhlatilaisuudesta Keravalla 28.5.2011

3

4

Jarin vaimo Eija ja tytär Tiia olivat myös vieraita vastassa.

Juhlatalon portaalla kevään kukkiessa: 50 vuotta. Onnea!

Hallituksen jäseniltä tuliaisia, "Linkulta" yskänsiirappia.

Pekka Makkonen on ollut keravalaisten, myös Jarin, mielessä ja mukana jo pari vuosikymmentä.

"Vanhempi valtiomies" ja OHS:n nykyinen johtohenkilö Veikko Anttonen (el.) tuli Seinäjoelta entistä hallituskumppania tervehtimään.

Liiton varapuheenjohtajalle, Ilpo Nummelalle, on nykyisin varattu liitossa paljon muutakin työtä kuin puheiden pito.

2/2011

Hämäläinen pitopöytä maistui erinomaisesti Uudellamaalla.

Heli Herna, Kari Virtanen ja Ilpo Nummela tutkivat Jarin muistojen kuvakalenteria 50 vuoden ajalta.

27

Määräaikainen, virkaa tekevä, vankilanjohtaja Harri Rämö

Kylmäkosken vankila ei kaipaa yllätyksiä - mutta remonttiraha olisi tarpeen

Toukokuu oli kääntymässä loppupuolelleen Vankilavirkailija-lehden käydessä haastattamassa Länsi-Suomen rikosseuraamusalueeseen (LSRA) kuuluvan ja pääosin Tampereen talousaluetta palvelevan suljetun vankilan johtajaa Harri Rämöä. Tilanne oli sikäli otollinen, että koko laitoksen toiminnan ajan jatkunut yliasutus, joka vielä jokin aika aiemmin oli liikkunut useissa kymmenissä keskimäärin, oli nyt hieman tasaantunut. Nyt laitoksen virallista 113 vankipaikkaa jakoi paikalla olleet 119 vankia. Kirjoilla oli kymmenkunta vankia enemmän.

Koska kyse on pääosin tutkintavankilayksiköstä, suuri talousalue pitänee edelleen huolen siitä, että aivan optimaaliseen lukuun vankipaikkojen asuttamisessa tuskin päästään. Vankilan johtaja Harri Rämö piti silti keskimääräisen vankiluvun pysyttäytymistä edes nykyisessä yliasutustasossa jonkinlaisena hengähdystaukona.

Käytännössä vankiluvulla on merkitystä suoraan myös laitoksen budjettiin, joka on jokaisen vankilan johtajan vuotuinen huolenaihe. Harri Rämön mukaan sekä rikosseuraamusalue että viraston ylin johto ovat laitoksen tilanteesta hyvin perillä. Myös LSRA:n arviointikeskuksessa Kylmäkosken asutustilanne on otettu nykyisellään huomioon. Avolaitospaikkoja olisi alueen “arke”lla kyllä tarjota useampikin kymmenen.

Mutta mistäpä ne kymmenet avolaitoskelpoiset Kylmäkosken vankilastakaan niihin otat?

Uusia tuulia voimavarojen puitteissa Kylmäkoski on ottanut varovaisen linjan uusien seuraamusmuotojen valvonnassa. Valvotussa koevapaudessa on vuodesta 2007 lähtien ollut koko vankilasta parisenkymmentä vankia, enintään 2-3 vankia kerrallaan. Uudeksi toimintamuodoksi ja syyskuun alusta Tampereelle alkavaksi suunniteltu 10-paikkainen vapauttamisyksikkö tuottaa jo nyt päänvaivaa. Vankilan valvontavastuun raja on Harri Rämön mukaan näillä näppylöillä selvä: ilta- ja yövalvonta sekä viikonloput eivät vankilan nykyresursseilla onnistu.

Sinänsä hänellä ei ole mitään Siltavalmennuksen kanssa yhdessä toteutettavaa yksikkötoimintaa vastaan. Alueelliset valvontapartiot ovat vasta muotoutumassa ja niiden varaan tuskin voi puuttuvaa yksikkövalvontaa perustaa.

Tiukka talous ei siedä yllätyksiä Aiemmin keväällä liiton osastojen puheenjohtajapäivillä LSRA:n johtaja Sauli Hautakangas ilmaisi huolensa alueen budjetin alijäämäisyydestä, joka oli jatkunut jo toista vuotta. Valtion tuottavuusohjelman henkilöstösäästöt vaativat myös yksittäiseltä vankilalta melkoista sopeutumista. Harri Rämö totesi Kylmäkoskella kyetyn viime vuonna säästämään neljän henkilötyövuoden kustannuksia “sisäisin järjestelyin”. Se on merkinnyt 28

mm. kesälomien luovaa juoksutusta, sijaisuuksien vähentämistä ja jopa marginaalista haittatyökorvauksiin puuttumista em. työjärjestelyin. Myös ylitöistä saatiin viime vuonna lähes kymppitonnin säästö. Harri Rämö antaakin suuren kiitoksen valvontahenkilöstön jouston ohella laitoksen henkilöstön tuntikirjauksesta vastaaville.

- Budjetti on nytkin tiukka, mutta realistinen, Jos saamme nykyisen 85 viran ohessa pitää käytössä olleet viisi henkilötyövuotta, toimintaa voidaan jatkaa nykyisellä tasolla, arvioi Harri Rämö.

Hän yhtyy aluejohtaja Hautakankaan realismiin siitä, että alimitoitettu aluebudjetti ei riittäne kuin ensi syksyyn saakka.

Kylmäkosken vankilan toiminta ja talous on pyritty nyt sopeuttamaan keskenään, vakuuttaa Harri Rämö.

Jonkin verran henkilöstön vaihtuvuutta on ollut ns. luonnollisista syistä: eläkkeelle vankilalta on jäänyt puolentusinaa työntekijää. Toisaalta Konnunsuon lakkauttaminen on täyttänyt avoimia virkoja jo nyt kolmen viran verran.

Kokonaisvuokrapilotti toistaiseksi onnistunut Kylmäkosken vankila on, parin muun vankilan ohella, kokeillut jonkin aikaa siirtymistä kokonaisvuokraan Senaattikiinteistöjen kanssa. Harri Rämö tunnustaa aluksi olleensa varsin kriittinen tähän uuteen järjestelmään, myöhemmin

Harri Rämön mielestä laitosbudjetti on kohdallaan.

suhtautuminen muuttui varovaisen myönteiseksi. Lopulta hän on hyväksynyt sen, koska uusi järjestelmä on osoittautunut toimivaksi. Se tuo ulkopuolisen yrityksen kiinteistöhuoltoon, mutta vapauttaa samalla vankilan omaa hallinto- ja työnjohtoresurssia muihin töihin laitoksessa. Vankeja käytetään siltiesim. pihatöissä, joita Kylmäkoskellakin on muutamalle tarjota, vain rajatulla alueella tietenkin.

- Mikäli kustannukset eivät nouse, kokeilu ja käytäntö ovat kannatettavia, arvelee Harri Rämö. Kustannuserittelyn on myös voitava vastata todellisia olosuhteita, joista ne ovat syntyneet. Sen varmistamiseksi onkin ollut tarpeen tehdä varsin yksityiskohtainen huoltosopimus vankilan, Senaatin ja nykyisen huoltoyhtiön kesken.

Vankeinhoito on joukkuepeliä Harri Rämö pitää vankilan suhteita rikosseuraamusalueeseen hyvinä ja yhteistyötä toimivana. Kylmäkoski on yksi osa aluetta, joskin itsenäinen yksikkö. Johtaja, kuten muutkin alueen johtajat, on ensisijaisesti joukkuepelaaja, kuvailee Harri Rämö omaa postiaan. Ajattelutapaa on ollut muutettava tähän suuntaan ja mm. alueen johtoryhmässä on Harri Rämön mielestä tällainen hyvä joukkuehenki myös vallalla.

Aluehallinnon mahdollista muuttumista yhdeksi vankeinhoitoalueeksi - aiemmasta viidestä ja nykyisestä kol2/2011

Lyhyehköt sairaslomat, jotka usein heijastavat laitoksen työskentelyilmapiiriä, ovat pysyneet Kylmäkoskella vielä kuosissa. Pidempien sairauspoissaolojen syille ei laitoksessa voida tehdä paljoa, ellei kyse ole suoranaisesta työperäisestä sairaudesta, väkivallasta tai onnettomuudesta. Poissaolosyiden tilastollinen eritteleminen on tietenkin tärkeää sekä työnantajalle yleensä että itse vankilalle. Mutta paljon joudutaan jättämään yhä arvailujen varaan.

3

4

Harri Rämön taidehankintoja kotoa sekä kaukaa on oman työhuoneen seinällä.

mesta - Harri Rämö ei näe aivan lähitulevaisuudessa. Silti hänkin pitää sitä toivottavana kehityksenä tämän nykyisen “välivaiheen” jälkeen.

Yhteydet keskusvirastoon ja erityisesti rikosseuraamuskeskuksittain laajalla alueella ovat kunnossa. Kylmäkoskikin on toiminnallisessa yhteydessä useaan Suomen maakuntaan: Pirkanmaahan, Varsinais-Suomeen, Kanta- ja PäijätHämeeseen, Satakuntaan sekä EteläPohjanmaahan.

Akaan laajennuttua Kylmäkosken entisen kunnan alueelle, Akaan kaupunginhallitus oli äskettäin vieraillut myös Kylmäkosken vankilassa. Vankila on uuden kaupunkialueen laitoksista suurin julkinen työnantaja muutaman koulun ohessa. Sen merkitys on vuosien mittaan vähentynyt alueen muulle elinkeinotoiminnalle ja työllisyydelle, mutta tärkeä edelleen.

"Johtajuus on kohtaamista, välittämistä ja vaikuttamista."

2/2011

Poliisi on vankeinhoidon luonnollinen yhteistyökumppani koko maassa. Kylmäkosken sijainti Tampereen talousalueen laidalla vaatii tämän yhteistyön tiivistä hoitamista puolin ja toisin. Virallinen virkatie hyvä, hyvät suhteet oikeiden yhdyshenkilöiden kesken parempi, on johtaja Harri Rämön oma kanta tähän välttämättömyyden sanelemaan hyveeseen.

Oikeuslaitoksen kanssa on tehty niin ikään kaikkia osapuolia säästävää teknistä yhteistyötä jo kolmatta vuotta. Video-oikeudenkäynneistä on saatu hyviä kokemuksia ja niitä aiotaan jatkaa.

Kaikkiin rikostyyppeihin ja oikeudenkäynnin muotoihin ei tätä ratkaisua voida vielä ulottaa, mutta paljon säästetään inhimillistä ja materiaalista resurssia jo nykyiselläänkin.

Koska Tampere lähialueineen ovat vankipaikkojen suurimpia “ruokkijoita”, ovat sosiaalitoimi, ev.lut. seurakunnat, Pirkanmaan muut kunnat sekä kolmannen sektorin toimijat ensisijaisia vankilan yhteistyötahoja. Harri Rämö pitää tärkeänä myös entisten vankien pyörittämää vertaistukijärjestöä, Suomen KRISiä.

Vankilan toimintaympäristö Vankilaa kohtaavat monet ympäristön ristiriidat, oman talouden kanssa tapahtuvan tasapainottelun lisäksi. Poliittinen tahtotila esimerkiksi valtion talouden kiristämisessä tuntuu eniten niissä ratkaisuissa, joilla toistaiseksi vielä kyetään toteuttamaan vankeuslain sisältöä edes välttävästi. Harri Rämö toteaakin ykskantaan, että nyt on vielä voitu tehdä se, mitä on vaadittu. Tästä eteenpäin kiristäminen henkilöstössä ja toimintamäärärahoissa alkaa vaikuttaa kielteisesti jo lainmukaiseen toimintaan.

Henkilökunnan hyvinvoinnin heikentäminen käy myös kalliiksi.

Kapteeni laivassa, johtaja laitoksessa Johtajuus sisältää tietyt velvoitteet, oikeudet sekä toimintavastuun. Harri Rämöllä ei itsellään ole epäilystä siitä, etteikö Kylmäkosken vankilan johto olisi täysivaltaisesti hänen vastuullaan, em. joukkuepelaamisen imagosta huolimatta.

Hän pitääkin nykyistä tehtäväänsä tähänastisen virkauransa huippuna.

Toimintatapana hän arvostaa ratkaisujen hakemista avoimien keskustelujen kautta. Näissä keskusteluissa hänen kannaltaan avainhenkilöitä ovat alan järjestöjen luottamushenkilöt laitoksessa. Aina tähän toimintatapaan ei tarvita muodollista menettelyä, vaan muuta välitöntä yhteydenpitoa, kuten pikapalavereita. Myös sähköposti on osoittautunut hyväksi ja nopeaksi yhteydenpitovälineeksi. Johtaminen on ihmisten kohtaamista, heistä välittämistä ja vaikuttamista, tiivistää Harri Rämö keskeistä henkilöjohtamisstrategiaansa. Samoin hän korostaa johtamiseen sisältyvän kokonaisnäkemyksen hallinnan merkitystä. Eri henkilöstöryhmillä voi olla omia painotuksiaan eri asioista.

Johtajalla on puolestaan velvollisuus katsoa näitä näkemyksiä laitoksen kokonaisuuden kannalta. Hän pitää itseään uudemman ajan vankilanjohtajana, jonka lähtökohta on vastuun ottaminen yhteistyön sujumisesta.

Ei vanhoille jäljille Jotain Harri Rämön omasta, terveestä kunnianhimosta kertoo häneltä saatu kommentti uransa tulevaisuudesta: Nykyinen haave on Kylmäkosken johtajana oleminen. Harri Rämö on virkavapaalla edelleen Hämeenlinnan apulaisjohtajan virasta, mutta paluu Hämeenlinnaan ei juuri kiinnosta. - Apulaisjohtajan tehtävillä ei ole minulle annettavaa eikä itsellänikään sille. Pienempi väistyköön.

Tähän hieman kryptiseen lopputoteamukseen päätämme haastattelun.

(AG)

29

Hanasaari 2011: Vankila-aiheista draamaa meillä ja muualla

Vanki- vai vankilakulttuurin uusi nousu?

Vangista vapaaksi kansalaiseksi on monta kertomusta

Kulttuurilajeja on monenlaisia. Ihminen joko harrastaa aktiivisesti ja/tai vähintään kuuluu johonkin kulttuuriin, tahtoipa sitä tai ei. Puhutaan myös paljon ns. alakulttuureista, jotka rehottavat muiden, virallisempien ja hyväksytympien, kulttuurien takapihoilla kuin rikkaruohot ikään.

Viime aikoina on mielenkiinto niin meillä kuin muuallakin lähinaapureissa alkanut kasvaa nimenomaan vankila-aiheisiin ja vankien näyttämökulttuuriin. Draamaa pukkaa vankien itsensä kirjoittamana sekä ulkopuolisen kokijan ja näkijän vankila-aiheeseen sijoittamana rooli-ilmaisuna. Ammattinäyttelijöiden ohella myös vangit itse ovat olleet näyttämökappaleita esittämässä, ammattitaitoisten ulkopuolisten ohjaajien valmentamina.

Artikkelien kuvat ovat Hanasaaren webbivastavan, Henrik Huldénin ottamia.

“Vuorenlouhijan tyttäriä” Espoon Hanasaaressa järjestettiin 31.3. eräs tähän kulttuurialueeseen liittyvä parituntinen seminaari. Työnimenä oli “Vangista vapaaksi kansalaiseksi?”

Taustayhteisönä oli Hanasaari, ruotsalaissuomalainen kulttuurikeskus. Seminaari liittyi samaan aikaan Suomen kiertueelle lähteneeseen ruotsalaisen, syntyjään meänkielisen Lo Kaupin kirjoittamaan ja

ohjaamaan näytelmään “Bergsprängardöttrar”, eli Vuorenlouhijan tyttäriä.

Aihe sijoittuu naisvankilaan ja sisältää paljon kirjoittajan omakohtaisesti koettua. Se ottaa tavallaan kantaa ruotsalaisen vankila”kulttuurin” toteuttamiseen: onko vankila vain muusta yhteiskunnasta eristämistä varten vai voidaanko siellä myös pyrkiä vaikuttamaan kunkin vangin koko tulevan elämän suuntaan? Teema-

han ei ole kovin vieras Itämeren tällä puolellakaan. Ristiriita kuntouttavasta ja säilyttävästä vankeinhoidosta on ja pysyy.

Ottamatta itse kantaa kovinkaan paljon tähän sovittamattomalta vaikuttavaan perusasetelmaan referoitakoon kuitenkin seminaarissa käytettyjä puheenvuoroja molemmin puolin merenlahtea.

Vanajan vakaumus Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen sai kunnian aloittaa puheenvuorojen sarjan.

Hän halusi ensin määriteltävän, mihin seminaariaiheen mukaisessa keskustelussa aiotaan keskittyä?

Vankilassa sen pohtiminen ei ole niin vaikeaa. Päähuolena pitäisi olla: miten nämä vangit saadaan kunnialla pois vankilasta ja järkevin edellytyksin valitsemaan “jokin muu tie”?

Kaisa Tammi-Moilanen ei halunnutkaan määrittää vankia miksikään erityiseksi ihmislajiksi. Hänen mielestään kyse on pelkästään ihmisistä, jotka ovat jonkin aikaa vankilaolosuhteissa.

Avovankilan johtajan mielestä myös Suomessa vuonna 2006 voimaan tullut vankeuslaki korostaa vangin yksilöllistä kohtelua sekä yhteistyötä vangin kanssa em. perustavoitteen saavuttamiseksi. Niinpä esimerkiksi valvottu koevapaus, josta Kaisa Tammi-Moilanen on puhunut lämpimästi liitonkin koulutuspäivillä, on edelleen hänen mielestään hyvä työkalu. Vaikuttaminen vangin vapauttamiseen asteittain on “reilun” yhteiskunnan tapa reagoida ja oma käsitys prosessista Kaisa Tammi-Moilasella oli sanalla sanoen: hyvä.

30

Suomeenkin muilta mailta. Kaisa Tammi-Moilanen epäili niiden olevan irrallaan suomalaisen vankilan arjesta.

Turvallisuus on hyvä renki, mutta ei aina niin hyvä isäntä. Näin voisi kiteyttää osan Kaisa Tammi-Moilasen sanomasta Hanasaaren foorumissa.

Tuomion alusta omin opein Vanajan naisavovankilan johtajan mielestä pyrkimys kohti vangin vapaampia olosuhteita tuomion kestäessä on hyvä linjaus. Työ tähän suuntaan olisi aloitettava heti tuomion alusta alkaen. Hän ei oikein luottanut vieraisiin “ohjelmiin”, joita on ollut runsaasti tyrkyllä

Omaehtoista luovaa kulttuuria puntinnoston ja pleikkareiden korvikkeeksi?

Vankien alakulttuurit vankiloissa ovat tosiasia. Olisiko niiden sijaan tarjota muuta, vankien keskuudessa heräteltyä “omaa” kulttuuria, aprikoi Vanajan johtaja.

Lopuksi Kaisa Tammi-Moilanen toivoi henkilökunnallekin asennemuutosta. Sen ei pitäisi toistaa “kyllä sä tänne takasin tuut” -mentaliteettia.

Länsi-Suomen aluevankilan johdon ajattelun vastaisuutta Kaisa TammiMoilaselta myös yllättäen löytyi. Turvallisuutta vankilan “hygieniapassina” (vrt.

Sauli Hautakangas) hän ei aivan kiistänyt, mutta oli muuten kriittinen vankiloiden muodostumiseen pullosaarekkeiksi sekä yleisasenteeseen, että “turvallisuus menee kaiken edelle”. (AG)

2/2011

Kauko Aromaa, HEUNI:

Sosiaalipolitiikan arvovalinnat heijastuvat vankilukuun HEUNIn johtaja Kauko Aromaa jatkoi siitä, mihin Kaisa Tammi-Moilanen päätti. Hän lähti tosin kauempaa ja keskitti kuulijoiden huomion ensin Suomen vankiluvun kehitykseen 1960-luvulta lähtien.

Alimmillaanhan keskivankiluvussa käytiin 1987, sen jälkeen mentiinkin sitten aivan toiseen suuntaan.

Kuitenkin Suomen vankiluku on keskimäärinkin pysytellyt 60-80 vangissa tuhatta asukasta kohden.

Verrattuna muihin Euroopan maihin tilanne Suomessa on siis vielä ihanteellinen: muualla vankiluku vaihtelee 90-150 vangin suhteessa tuhatta asukasta kohti. Itä-Euroopassa ollaan tuostakin kauempana (200-300 vankia/1000 asukasta). Venäjän ja USA:n luvut ovat sitten aivan omaa luokkaansa.

- Euroopan maissa keskivankiluku on ollut edelleen kasvussa, minkä vuoksi Suomi sekä muut pohjoismaat ovat olleet jonkinlaisia mallimaita niille, kehaisi Kauko Aromaa.

Mikä vaikuttaa vankimäärään?

Jo aiemminkin on todettu tutkimuspohjaisesti, että vankiluku ja rikollisuus eivät korreloi keskenään, siis ole syyseurausuhteessa toisiinsa. Kauko Aromaa vahvisti tämän tutkitun ja huomautti, että kyse on enemmänkin yhteiskunnan “rankaisevuudesta”.

Tämä termi kuvaa lainsäädännön sisältämää kriminalisoinnin määrää (prosessi + politiikka) sekä toisaalta vallitsevaa tuomioistuinkäytäntöä.

- Pohjoismainen hyvinvontivaltion malli näyttäisi sinällään estävän rikollisuutta, arvioi kauko Aromaa. Hyvinvointivaltiolla on myös enemmän tarjota vaihtoehtoja vankeusrangaistukselle. Sosiaalinen verkosto/asukas on keskimäärin parempi ja ihmisten yleinen luottamus laillisuuteen samoin. Samaan suuntaan, eli rikollisuuden pienempiin ilmenemismahdollisuuksiin, vaikuttavat yhteiskunnan monikulttuurisuus, mielipidevapaus sekä muukin vapaamielisyys kulttuurissa. Nämä kaikki tekijät luovat parempia edellytyksiä konsensushakuisuudelle ja vähemmälle rikollisuudelle.

Jälkihuolto = liittyminen takaisin yhteiskuntaan - Varsinaista suurta pakkoa ei pohjoismaissa ole ollut panostaa jälkihuoltoon?

Tällaisen, lievästi provosoivan, heiton teki alustaja Kauko Aromaa. Kaisa Tammi-Moilasen aiemmin kritisoimien 2/2011

Kauko Aromaa toisti aiempaa tutkijan viestiään siitä, että yleinen sosiaalinen hyvinvointi yhteiskunnassa on parasta kriminaalipolitiikkaa.

vierasmaalaisten kuntoutusohjelmien rantautumisen Suomeen hän näki olleen välttämätön paha. - Kanadalaisia ym. tuontihoitomalleja on ollut siksi, kun omia ei ole ollut tapana luoda tai käyttää... Muiden maiden, kuten mm. Englannin aktiivisuus luovaan vankeinhoidon kuntoutusohjelmien tuotantoon perustuu Kauko Aromaan mukaan maan nopeasti kasvaneeseen vankimäärään.

- Suomessakin tilanne huononee koko ajan, varoitti HEUNIn johtaja Aromaa.

Myös jälkihuollon tarve kasvaa ja en-

nalta ehkäisevää työtä jouduttaisiin lisäämään.

- Jos sosiaalipolitiikan taso heikkenee, ns. “uloslyötyjen” osa tulee vaikeammaksi, jatkoi Kauko Aromaa visiointiaan.

Jälkihuoltoa olisi toki kehitettävä, mutta vankiloiden pitäisi omalta osaltaan valmentaa vankeja selviämään siviilissä. - Tehot ja tekijät vain ovat vähissä, oli Kauko Aromaan karu huomio. Hän aprikoi, olisiko jostain kolmannelta sektorilta apuja tähän julkisen sektorin voimapulaan.

Sinänsä asiantuntijankin oli myönnettävä, että vankilat nykyisellään ovat vaikeita paikkoja em. siviilivalmennukseen, enintään voidaan pyrkiä vähentämään vankien määrää niissä.

Vankiloiden syyllistämiseen heikosta tuottavuudesta ei Kauko Aromaan mielestä kannata ryhtyä, koska vankia ei pidäkään tarkastella vain vankilan “tuotteena”. Moni muu seikka yhteiskunnassa vankilan ulkopuolella johtaa vankien ja entisten vankien eristämiseen normaalista yhteiskunnasta. Kauko Aromaan yleishumaani ohje olikin alustuksen lopussa: - Hyviä asioita ihan kaikille yhteiskunnassa! (AG)

31

Kriminologian professori Tukholmasta ja oikeusmoraalinen näkökulma Professori Jerzy Sarnecki Tukholman yliopistosta veti suurempia linjoja kuin häntä edeltäneet alustajat. Hän pyrki hahmottamaan länsimaisen/pohjoismaisen oikeuskäsitylsen ja rankaisevuuden perusteita ammoiselta keskiajalta lähtien.

Kiintoisin mietinnän kohde oli alustajan aloituspohdinta: mikä oikeus, ja kenen määrittämänä, juuri valtiolla on rankaista yksilöä tämän teoista? Valtionhan laajasti ottaen on juuri se taho, joka aiheuttaa yksilön vapaudenriiston eli vankeuden. Koska kansakuntia ja vankiloita on joka lähtöön, myös ikuinen kysymys “oikeasta” ja “väärästä” vaihtelee vähintään yhtä paljon.

Kaukaa keskiajalta tähän on tultu Keskiajalla ei tällaisille professoritasoisille mietteille ehkä ollut vielä sijaa.

Silloin vallalla oli julkinen rangaistustapa, jolla pyrittiin ensisijaisesti “preventia publica” -vaikutukseen. Julkiset teloitukset, kuten torsoksi repimiset sekä lievemmät häpeärangaistukset rulasivat kriminaalipolitiikkaa. Myöhemmin, kun em. julkisrangaistukset pelotteina olivat enää keskiaikaista historiaa, tälle termille keksittiin Suomen lainsäädäntöönkin soveltuva nimi “yleisestävyys”.

Kristinusko astui yhtenä tuomiovaltana mukaan, ei tuomitsemaan sentään eläviä ja kuolleita, mutta jakamaan ihmiset joko “hyviksiin” tai “pahiksiin”. Se tapahtui jumalallisella oikeudella ja oman kirkkokunnan sisäistämän etiikan sekä kulloinkin vallalla olevan moraalikäsityksen pohjalta.

Kahden B:n etiikasta nykyaikaan Jerzy Sarnecki viittasi kahteen historialliseen B:hen, Beccariaan ja Benthamiin.

Molempien ajattelu mullisti kriminaalipoliittista etiikkaa. Bentham esimerkiksi halusi jo perinteeksi muodostuneesta ruumiinrangaistuksesta siirtyä yksinomaan vapaudenriistoon. Perusteena nykyäänkin noudatettava periaate, että vapauden riisto on suurin ja ainoa rangaistus vangille.

Samoin Bentham esitteli varhaisissa teeseissään vankeuden prinsiippeinä mm. sen erityisestävyyden, kuntoutuksen (parannuksen?) sekä yhteiskunnan vaatiman 32

Lo Kauppi (keskellä) puhui myös seminaarissa omista kokemuksistaan. joihin kriminologian professori Jerzy Sarneckilla Tukholmasta (oik.) oli useampiakin näkökulmia ruotsalaisesta yhteiskunnasta tarkasteltuna. Puheita johdatteli Hbl:n toimittaja Janette Björkqvist (vas.)

rangaistuksen ja hyvityksen. Vankeudella oli näiden lisäksi laajempikin tehtävä, eli vahvistaa ihmisten oikeudenmukaisuuden käsitystä yhteiskunnassa. Tästä professorilla oli esittää vahvaa näyttöä, ts. ihmisten vähintään kaksijakoisista käsityksistä oikeudenmukaisuudesta viittaamatta kuitenkaan suoraan Kauko Aromaan esittelemiin vankilukujen eroi-

hin maailmassa.

Lopuksi professori Jerzy Sarnecki palasi uudelleen alustuksensa lähtöretoriikkaan. Mikä oikeus valtiolla on rangaista rikoksista siten kuin se tekee?

Ja: paljonko yhteiskunta sietää vankeutta? (AG) 2/2011

Paneeli kävi vankeinhoitopolkua laidasta laitaan Seminaarin päätti paneeli, johon osallistuivat alustajat Lo Kauppi, Kaisa Tammi-Moilanen, Jerzy Sarnecki, Kauko Aromaa ja puheenjohtajan Janette Björkqvist Hufvudstadsbladetin toimittaja.

Paneelin keskustelu liikkui vankeinhoitopoliittisten arvojen, rahan sekä asiallisten rakenteiden ympärillä. Aiheena oli mm. Ruotsin vankeinhoidon nykyisiin terävöityneisiin linjauksiin vaikuttaneet väkivaltaiset vankilapaot takavuosilta. Jerzy Karneckin mukaan ne ovat suoraan vaikuttaneet vankien vapauksien yleiseen rajoittamiseen naapurimaassa. Poliittinen paine on johtanut vankilaviranomaiset keskittämään huomionsa juuri vankilapakojen mahdollisimman tehokkaaseen estämiseen.

Tämäkään ei auta kaikkia. Aromaa Jerzylle: - Vaihtoehtoina mainitaan vankilakierteelle usein joko rakastuminen tai uskoon tuleminen.

Jerzy Karnickin mukaan uskoon tulo kyllä auttaa,. Rakastuminenkin voi olla myös hyvä asia, jos vain ehtii vankilatuomioiden välillä seurustella... Systemaattinen vapauteen valmentautuminen lienee silti myös hyvä vaihtoehto?

Kauko Aromaa lisäsi vielä AA-toiminnan yhtenä osana kuntoutusvaihtoehtoja. Samaa edustaa muiden ihmisten

Paraneeko parantamalla Toisena naapurimaan Ruotsin ongelmana ovat vankiloissa istuvat yhä vaarallisemmat vangit muuten vähentyneen vankiluvun seurauksena. “Vaarallisuus” ei siellä aina ole niinkään rikoksen laadusta kiinni. Vankien psykiatrista hoitoa ja siten psyykkisistä häiriöistä aiheutuvia järjestysongelmia ei siellä ole kyetty ratkaisemaan lähellekään siten kuin Suomessa.

Kaisa Tammi-Moilanen pohti vankilan kykyä “parantaa”: - Jotkut ihmiset vain viettävät aikaansa vankiloissa. Mutta kyllä vankilassa voi tapojaan muuttaakin... - Vankilassa näitä mahdollisuuksia on joka tapauksessa tarjottava, painotti Vanajan johtaja.

Pudotako turvaverkkoon vai kännissä putkan lattialle Kauko Aromaan mielestä kyse ei ole siitä, onko joku vankila parempi tai huonompi. Tärkeintä olisi varmistaa, että vangilla ei ole enää tarvetta tai syytä joutua takaisin vankilaan. Pohjoismaissa olisi oltava turvaverkko, johon pudota - mutta onko sellaista, kyseli Aromaa. Yrittänyttä ei laiteta, oli hänen mottonsa.

Mutta vankiloiden henkilökunnan vika ei ole uusintarikollisuuden jatkuminen.

Yleisöstä Mikko Kangaspunta Suomen “Kris”istä viittasi vankien todettuun päihderiippuvuuteen, joka liikkuu 80-90 %:n nurkilla. Päihteettömyyteen panostaminen olisi hänen mielestään vankeinhoidon ja jälkihuollonkin ensisijainen tehtävä.

Liberaalimman yhteiskunnan tulos on yhtä kuin “lisää jengiä kartsalla dokaamassa”.

Jerzy Sarnecki puolestaan halusi pohdittavan, kumpi oli ensin: päihdeongelma vai rikollisuus? Hänen mielestään molempiin olisi panostettava yhtä ponnekkaasti. Elämäntyylin valinta, rikollinen vai ei-rikollinen, saattaa olla kiinni juuri niistä mahdollisuuksista, joita on tarjottavissa.

Kaisa Tammi-Moilanen ei tyytynyt filosofisiin pohdintoihin päihteistä. 2/2011

Lopuksi koko alustajajoukko tiivisti sanomaansa paneelissa. Ajanpuutteen vuoksi mm. vuorokeskustelu yleisön kanssa jäi niukahkoksi. Lisätarvetta ja aikaa pohjoismaiseen ajatusten vaihtoon näyttäisi olevan tälläkin tasolla.

Ratkaisu ei ole vain poliitikkojen tai vankeinhoidon käsissä. Tämä on viinanläträäjien yhteiskunta. Kaikki eivät silti joudu vankilaan, joskin huumeiden käyttäjät ovat tässä eri asemassa. Päihdeongelmaisillekin olisi nähtävä ratkaisuja, joita voidaan vankeusaikana toteuttaa.

Lo Kaupin mukaan Ruotsissa on paljon tätä samaa ongelmaa, mutta vieläkin vähän mahdollisuuksia. Ei vain ole asianmukaista jatkohoitoa.

Vanhat konstit: uskoon tulo, AA-kerho ja rakastuminen - vai pussilinen uusia Kauko Aromaakin vastasi Mikko Kangaspuntalle: - Päihdeongelmalla ja vankilalla on myös yhteisvaikutus. Kris Suomessa on aloittanut vertaisavun ja toimii uusintarikollisuuden estämiseksi.

tuki, kuten uudet ihmissuhteet. Myös ns.

Singapore -malli, että yhteiskunta menee vankilaan eikä päinvastoin.

Toimittajia kouluttamaan ?

Lopuksi keskustelu poukkoili siinä, mikä merkitys toimittajien aktiivisella informoinnilla saattaa olla. Erityisen vankeinhoitoaiheisen seminaarin tuottama avoimuus voi toki olla hyväksi vankeinhoidon tapaiselle eksotiikalle. Toisaalta toimittajien oman istumalihaksen merivesikelpoisuus ei nykyajan tempossa jaksane syvällisempiä aihepohdintoja?

Kahden tunnin seminaari saattoi, hyvästä tarkoituksestaan huolimatta, olla juuri tyyppiesimerkki. Laajaa aihetta nirhaistaan asiantuntevasti, mutta vain pinnalta sittenkin? (AG)

33

Minun mielestäni:

Käräjäkiviltä sisätiloihin

aikojen tuhoisin lautamiesjärjestelmälle. Lautamiesten määrä on tippunut romahdusmaisesti. Yhtenä syynä tähän on vaikuttanut alioikeusuudistusta seurannut lainsäädäntöuudistus. Rikosasioissa käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja, mikäli säädetty rangaistus on sakko tai enintään vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta.

Hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007 todetaan, että lautamiesjärjestelmästä luovutaan muissa kuin vakavissa rikosasioissa. Säästyneet varat käytetään

pahiten ruuhkautuneiden käräjäoikeuksien vahvistamiseen. Tämä oli väärä, epäoikeudenmukainen ja harkitsematon kirjaus hallitusohjelmaan. Tulkinta on ollut mielivaltaista ja kirjavaa. Ristiriitainen kirjaus oli myös se, että lautamiesistuntoja tulisi vähintään kerran kuussa kullekin lautamiehelle. Tämä ei ole toteutunut lähimainkaan. Nykyjärjestelmä on demokratian vastainen, eli alioikeudessa tarvitaan edelleen ns. tervettä maalaisjärkeä, joka todettu monessa asiassa hyväksi.

Tuleva oikeusministeri on pitkälti suunnannäyttäjä, miten tästä eteenpäin mennään. Huonompaan suuntaan lautamiehen kannalta ei enää voida mennä.

Historiaa lienee sekin, että pitkään toiminut Vankilavirkailijain Liiton lehti lakkaa vuoden vaihteessa. Moni on pitänyt ja pitää lehteä tärkeänä siteenä työyhteisöön ja muuhun maailman menoon. Monelle eläkeläiselle lehti on ollut kanava ja yhteydenpitoväline entiseen työyhteisöön. Toivottavasti löytyisi jatkossa tapa, jolla pidetään yllä tätä yhteyttä, niin työelämässä oleviin kuin eläkeläisiinkin.

Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia lehden tekijöitä, kuin myös lukijoita.

Samalla haluan kiittää työnantajaa, työkavereita ja kaikkia teitä, joiden kanssa on oltu yhdessä, niin hyvässä kuin pahassa.

Hyvää kesää kaikille

Lautamiesten historia oikeustoiminnassa ulottuu kauas menneisyyteen. Mutta järjestäytyneenä, Suomen lautamiehet ry:nä, toiminta on vasta 40 vuoden mittainen. Tämän juhlavuoden kokouksissa ja tilaisuuksissa on noussut vahvasti esille toiminnan historia, nykytila ja tulevaisuus.

Minulla on ollut kunnia ja jopa etuoikeus olla mukana erilaisissa luottamustehtävissä vuosikymmenten aikana. Nämä tehtävät ovat antaneet paljon. Pitkäaikainen haave lautamiestyöskentelystä toteutui viime kuntavaalien jälkeen, jolloin tulin valituksi yhdeksi PohjoisKarjalan käräjäoikeuden lautamieheksi.

Vuoden alusta olen toiminut paikallisen yhdistyksen puheenjohtajana ja uuden, Laamannin vetämän yhteistyöryhmän jäsenenä. Tällä mandaatilla olen päässyt seuraamaan toimintaa läheltä.

Kulunut vaalikausi on ollut kautta

H. Rossi: Arvostusta lautamiehille!

Hannes Rossi

Hallitus 4.5.2010

- Puheenjohtaja totesi, että alakohtaisissa virkaehtosopimusneuvotteluissa ei ole paljon edistytty. Aiemman hallituksessa valmistellun linjauksen mukaisista eurojen suuntaamisista liiton jäsenkuntaan on päästy yhteisnäkemykseen.

Aikataulusyistä on lisäksi sovittu siitä, että jaettavana olleista kahdesta suuntaamiserästä neuvotellaan samanaikaisesti, yhteensä 0,7 %. Hallituksessa keskusteltiin vankiloiden vastaanotto-osastojen erilaisista esimiesmiehityksistä, joilla voi olla vaikutusta kohdentamisiin, perusteet näiltä osin selvitettäneen laitoksittain.

Pelson rikosseuraamusesimiesten sijaisuuksien kelpoisuuksista sekä korvauksista käytyjen neuvottelujen todettiin jääneen erimielisiksi myös virastotasolla.

VVL jättää liiton ja työnantajan erilaiset tulkinnat ao. asiasta JHL:n lakikonsultaatioiden varaan. Puheenjohtaja totesi, että vasta tämän arvioinnin jälkeen voidaan harkita asian viemistä työoikeuteen.

- Puheenjohtaja selosti Konnunsuon vankilalla 3.5. pidettyä yhteistoimintatilaisuutta, johon hän oli osallistunut.

Alalla avautuvat virat, myös määräai-

kaiset, ovat vielä tämän vuoden loppuun haettavina nyt irtisanomisten kohteiksi joutuville. Tilaisuudessa oli tehty myös yhteenveto työnantajan toimista niin virastossa kuin laitoksessakin. Konnunsuon näkemys lakkauttamisen kokonaishoidosta oli edelleen työnantajaa kielteisempi.

Toisaalta nähtiin, että laitos olisi pitänyt ajaa alas nopeammin, toisaalta pitkä viive on helpottanut joidenkin joustavaa siirtymistä mm. eläkkeelle.

Uutena ongelmana oli esillä järjestelyjen seurauksena työpaikan saaneiden halu vaihtaa jo saamansa virkapaikka johonkin toiseen. Tähän suuntaan viittasi tieto, että Haminan avovankilan viiteen avoimeksi julistettuun virkaan oli tullut jo 19 hakemusta. Irtisanomisuhan alaisilla Konnun viranhaltijoilla ei kuitenkaan ole näihin virkoihin etusijaa.

- Uusien virkapukujen koekäyttö muutamassa laitoksessa alkaa 9.5. Risessä kokoontuvassa työryhmässä ei ainakaan vielä ollut esillä johtoryhmässä esitetty mahdollisuus, että virkapuvun käyttö ei koskisikaan avolaitoksia. Käytöstä päättäminen niissä on yksikön johtajan vastuulla. Puheenjohtajan mielestä tämä asia olisi kirjattava työryhmässä ja sisällytettävä työnantajan omaan ohjeistukseen. VVL:n kanta on, että aiempi ohjeistus laitoskohtaisesta valinnasta on riittävä.

- Merkittiin tiedoksi Keravan koiranohjaajan tekemä esitys koiratoiminnan kehittämistä koskevan kehittämistyöryhmän eväiksi. Todettiin, että kyseinen

toiminta on eri laitoksissa jonkin verran kirjavaa koiranohjaajien ja koirien tehtävien suhteen. Samoin koirien määrä vaihtelee eri laitosten kesken siten, että niiden käyttökapasiteetti ei ole vertailukelpoista. Koiranohjaajien työn eriyttäminen kokonaan muusta laitoksen toiminnasta ei näyttänyt mahdolliselta nykyisessä virkatilanteessa.

Todettiin, että varsinainen työryhmän työ, eli koiranohjaajille maksettavien matkakorvausten vertailukelpoisuus muiden vastaavien hallinnonalojen käytäntöjen kanssa, on linjattavissa.

- Palvelusuhdeasuntojen tulevaisuutta käsittelevä työryhmä on pitänyt alustavan kokouksen. Jokaiselle asunnolle on oltava perusteet ja niiden jako on oltava oikeudenmukainen. Henkilöstön huolena on vuokratason nouseminen. Neuvotteluja todettiin jatkettavan ja laitosten omaa oikeutta päättää omien asuntojensa käytöstä on pidettävä lähtökohtana. VVL:n kanta, että henkilökunnan varsinaisille asuntoalueille vankilan läheisyyteen ei edelleenkään haluta vapauttamisyksiköitä tai avovankilaosastoja, on tehty jo selväksi. Työryhmä ei ota tähän asiaan kantaa.

- Puheenjohtaja totesi, että jaksotyöryhmän käsittelemä asia on jatkossakin JHL:n valtiosektorin vastuulla. Seuraavaksi toteutetaan useamman hallinnonalan jaksotyötä tekevissä yksiköissä vertaileva selvitys keskeytyneiden jaksojen eri malleista. Siitä saadaan samalla tietoa, miten

34

4

2/2011

Minun mielestäni:

Vantaan pamppua v*tuttaa...

Korkein toivein koetin hankkia ristikkäistaljaa Vantaan vankilaan, henkilökunnan salille. Alustavasti toinen apulaisjohtaja puolsi asiaa, mutta toinen apulaisjohtaja halusi, että selvitän hinnan ennen hyväksyntää.. Selvitin sähköpostitse Onnimannista Turusta hinnan ja tämän jälkeen apulaisjohtaja sitten jo torppasikin sen: liian kallis (2100 e)!

Tässäkö tämä Vantaan vankilan henkilökunnan tukeminen - työhyvinvointi, työkyvyn ylläpito? Aikaisemmissa työpaikoissani Keravan nuorisovankila, Turun keskusvankila, Kylmäkosken vankila ja Helsingin vankila, KAIKISSA oli ristikkäistalja henkilökunnan salilla. Vantaalla ei. Tosin Vantaalla vankien punttisalissa on ristikkäistalja.

Surullista, että vangeista pidetään parempaa huolta kuin henkilökunnasta... Noh, kohta saa taas täyttää vm-baroa!!

Kirjoitan kirjoitukseni poikkeuksellisesti nimimerkillä, ettei tule Vanv:isa “mullikan” -mainetta kirjoituksen johdosta.

Nimim.”Antti Levomäki, Vanv”

Huumetilanne on säilynyt Suomessa melko vakaana Huumausaineiden käyttö ja niihin liittyvät ongelmat ovat pysyneet Suomessa viime vuodet melko vakaalla tasolla, raportoi huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä. Ryhmä luovutti hallituskauden 2007-2011 ajalta laatimansa loppuraportin peruspalveluministeri Paula Risikolle 29. huhtikuuta.

Raportin mukaan huumeiden kokeilun ja käytön lisääntyminen merkittävästi 1990-luvun puolivälissä tasaantui vuoteen 2005 mennessä. Huumeiden käyttö ja haitat ovat kuitenkin vakiintuneet huomattavasti 1990-luvun alkua korkeammalle tasolle.

Huolestuttavaa on, että vaikka nuorten huumekokeilut jopa vähentyivät viime vuosien aikana, uusimmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että nuorten kannabiksen käyttö olisi lisääntymässä ja asenteet muuttumassa sallivammiksi.

Myös viranomaisten tietoon tulleet huumausainerikokset sekä huumeisiin liittyvät kuolemat ovat lisääntyneet viime vuosina. Useat kuolemantapaukset johtuvat huumeiden, alkoholin ja lääkkeiden

sekakäytöstä.

Uutena haasteena on markkinoille tulleiden terveydelle vaarallisten aineiden eli niin sanottujen muuntohuumeiden yleistyminen. Uudistetun huumausainelain myötä niiden kieltäminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin aikaisemmin.

Huumeiden käytön aiheuttamien haittojen vähentämisessä on erityisesti onnistuttu tartuntatautien ehkäisyssä.

Ruiskuhuumevälitteisten hiv-tartuntojen ja C-hepatiittitapausten määrät ovat selvästi vähentyneet. Kun esimerkiksi vuonna 1999 ruiskuhuumevälitteisiä hiv-tartuntoja oli 85, vuonna 2010 niitä oli vain kuusi. Tartuntatautien ehkäisemiseksi on olennaista, että terveysneu-

vontapisteiden toiminta, johon kuuluu esimerkiksi käytettyjen neulojen ja ruiskujen vaihto, säilyy vähintään nykyisessä laajuudessaan.

Ehkäisevää työtä on vahvistettu hallituskauden aikana. Päihteiden käytön ehkäisyhankkeilla on esimerkiksi tuettu kouluissa tehtävää ehkäisevää työtä ja tuotettu erilaisia materiaaleja. Myös nuorten rikoksentekijöiden rikoksiin on pyritty puuttumaan aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa sekä entistä useammille vangeille ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaille laaditaan henkilökohtaisia suunnitelmia päihdeongelmien hoitamiseksi.

Ministeri Risikko pitää suomalaisen huumausainepolitiikan lähtökohtia hyvinä. “Suomessa on käytössä tehokkaita toimenpiteitä haittojen vähentämiseksi.

Sen ohella, että meillä on huumausaineiden täyskielto, meillä järjestetään huumeiden käyttäjille matalan kynnyksen terveyspalveluja. Hallinnonalat tekevät Suomessa saumatonta yhteistyötä”.

työnantajan kustannukset mahdollisesti muuttuvat. VVL:n sektorilta kohdelaitoksena on Helsingin vankila.

- Puheenjohtaja viittasi Tilintarkastusrengas Oy:n antamaan selvitykseen, jossa ei ollut mainintaa epäkohdista liiton taloudenpidossa. Merkittävin uusi asia on, että tilintarkastus ei enää “esitä tilija vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille”. Tilintarkastuksen suorittanut taho ainoastaan kertoo näkemyksensä talousasioiden hoidosta lausunnossaan.

Päättävä elin, joka kokouksessaan käsittelee ao. sääntömääräisiä asioita voi, talousasiakirjat sekä lausunnon käsiteltyään, myöntää tai evätä vastuuvapauden tilivelvollisten osalta.

- Myönnettiin liiton oikeusapua kahdelle liiton jäsenelle - Myönnettiin liiton tukena 300 euroa Naarajärven osaston 65-vuotistapahtumaan.

- Liiton tunnustusstipendi 200 euroa myönnettiin Ville Vanhaselle Lav vapaaottelun SM-hopeamitalin saavuttamisesta.

- Päätettiin, että työvaliokunta kokoontuu lähiaikoina valmistelemaan liiton kotisivujen kehittämistä perustuen osaksi äskeisten puheenjohtajapäivien ideoimiin aloitteisiin.

- Liiton puheenjohtaja sekä varapuheenjohtaja lähtevät RSKK:n edustajien ja Vakhe:n pääluottamusmiehen kanssa 4.5. Ruotsiin. Tarkoitus on tutustua sähköisen nk. “pantarangaistuksen” valvontaan sekä henkilöstön koulutukseen.

- Myönnettiin SAL:n perhekuntoremonttituki Tuija Taskiselle Riv. - Keskusteltiin Olli-Pekka Olkkosen alustuksen pohjalta Haminan varallaolojärjestelmän purkamiseen johtaneista syistä ja seurauksista. Vaikka Konnunsuon lakkauttamisesta juontuva virkojen lisäys Haminan avovankilaan olikin odotettavissa, lisävirkojen oheen kytketty nykyisen varallaolojärjestelmän purku ei Olkkosen mukaan vaikuta järkevältä useastakaan syystä: yksikön nettokustannukset kasvavat arviolta parisataatuhatta vuodessa tuomatta lisää liikkumavaraa yksikön toimintaan, kuten esim. vapau-

dessa tehtävään valvontaan. Haminasta kaukana asuvan enemmistön ja siellä työssä kävijöiden työmatkojen määrä kuukaudessa kasvaa moninkertaiseksi, samoin kuin niiden aiheuttamat kustannukset.

Myös päätös varallaolon purkamisesta oli tehty kuulematta lainkaan Haminassa työskentelevien omaa mielipidettä.

Valtakunnallinen vertailusuhde henkilökunta/vankimäärä muuttuu Haminassa fyysisten asutusolosuhteiden pysyessä ennallaan. Lisäuhkana laitokselle on vankipaikan hinnan vertailtavuuden vinoutuminen ja koko yksikön joutuminen VM:n tarkkailtavaksi kalleutensa vuoksi.

- Todettiin, että liitolla ei ole alustuksessa esille tuotuihin näkemyksiin lisättävää ja ne on myös työnantajavirastolle esitetty. Päätettiin keskustelun jälkeen ottaa kuitenkin asia perusteineen esille seuraavan oikeusministerin nimittämisen jälkeen toteutuvassa liiton ja ministerin tapaamisessa.

2/2011

35

WORLD CHAMPION 2011

Pienissä häissä Syksy 1973. Kupittaan jäähalli on remontissa. TPS ja TuTo pelaavat syyskauden kotiottelunsa Forssan kuplahallissa.

Metsässä kasvaneena näen ensimmäisen jääkiekon SM-sarjaotteluni kuusitoistavuotiaana. Tuntuu uskomattomalta, että HIFK, takavuosien mestari (1969 ja -70) tulee pelaamaan vain kymmenen kilometrin päähän kotoani.

Olen hallilla kahta tuntia ennen pelin alkamista, pelosta että pääsyliput loppuvat. Huomaan pian yliarvioineeni forssalaisten lätkäinnostuksen. Sen aika tulee myöhemmin, kun kotikaupungin seura FoPS nousee SM-liigaan, jota ei vielä ole. Katselen ihastuneena punapaitaisia pelaajia, joilla on tähdet olkapäillä ja hieno IFK-vaakuna rinnassa. Sponsorinkin teksti tuntuu sopivalta, kun katsoo Esa Peltosen vauhdikasta luistelua: Sasjets.

Esan poika on syntynyt toukokuussa.

Ville.

Näen kerralla pelaajat, joiden pelinumeroista koostuu kestolottorivini vielä 38 vuotta myöhemmin: 1 Stig Wetzell, 2 Juha Rantasila, 5 Heikki Riihiranta, 6 Esa Peltonen, 9 Juhani Tamminen, 17 Matti Murto, 20 Matti Hagman.

Kolmannessa erässä Rantasilan lämäri puhuu: 3-2 IFK:lle. Tarkistan, milloin pelataan TuTo:n “kotiottelu” IFK:ta vastaan ja poistun sateenkuhjaiseen iltaan onnellisena miehenä. Keväällä HIFK on mestari.

85 mummonmarkkaa. Maksan trokarille 150 ja maksaisin enemmänkin. Pertti “Ruoska” Lehtosen rystylaukaus pomppii perille ja se on siinä. Luonnollisesti minulla on jo HIFK:n pusero. Stockmannilta ostettu. Siihen aikaan ei nykyisin muodissa olevia pelipaitoja myyty ollenkaan, vaan fanit tunnisti puserosta ja kaulaliinasta. Pipoakin myytiin, mutta sitä pitivät Helsingissä korkeintaan pikkupojat.

Mestaruusjuhlissa kaupungilla sinua ei arvaisi Hämeestä tulleeksi ja Pihtiputaalla syntyneeksi.

Samanlainen pusero on työkaverillani Hannulla, joka on todellinen IFK-fani.

Kysyn töissä silmiään siristelevältä Hannulta, missä hänen silmälasinsa ovat?

“Särkyivät vieraspelissä Oulussa, mutta niistä on jo rikosilmoitus tehty”. Turun vierasottelussa Tepsiä vastaan Pekka Rautakallio tekee loppuhetkillä IFK:n voittomaalin ja halli hiljenee. Melkein.

Hannu ja minä huudamme ja riekumme TPS-fanijoukkoa kohti tuuletellen, Mikä tulee huomatuksi, koska paikkamme katsomossa ovat lähes jään tasolla.

Sitten meillä onkin täysi työ väistellä istuintyynyjen sadetta. Niitä tulee kohti lujaa ja paljon. Hallin parkkipaikalla tilanne kehittyy uhkaavaksi, mutta meidät pelastaa kuskimme, vanhempi työkaverimme, jonka joku tepsiläinen tunnistaa: “Sehän on Risto!” Niinpä Risto, entinen turkulainen, jää pidättelemään tepsiläisiä ja kuuluu selittelevän: “Mukavia

Seuraavina vuosina joudun matkustamaan HIFK:n kotimatseihin kuin ne olisivat vierasotteluita. Ajan lumipyryssä kehätien ramppia ylös ja vastaani tulee paljon ystävällisiä, valoja vilkuttavia ihmisiä. Poliisi pysäyttää minut ja pelkään suurempaa sakkoa. Saan ankaran nuhdesaarnan ja joudun puhdistamaan itäautoni ikkunat virkamiehen valvonnassa. Pian Mossen lasit loistavat, jatkan matkaani sakoitta kuin Kaisa Mäkäräinen ja ehdin katsomaan, kuinka ystävyysottelussa Winnipeg Jetsin Bobby Hull ampuu kiekon HIFK:n verkkoon Wetzellin ehtimättä efedriiniä sanoa. Melkoisia pelimiehiä näin Nordenskiöldinkadun hallissa jo 1970-luvulla. Kiitos sinulle, tuntematon konstaapeli.

1980 HIFK voittaa neljännen mestaruutensa. 1983 asun jo Hesassa ja olen paikalla kuuluisassa viidennessä finaalissa Jokereita vastaan. Lipun hinta on 36

Elämä ilman vankilaa vielä edessä ja melkein tukkakin: 17 kesää ja Helsingin IFK:n pelin Forssan kuplahallissa nähnyt Veijo Toivanen.

poikia, kunhan koohottavat!” Mukavat pojat linnoittautuvat vähin äänin Riston autoon.

Muutan 1990-luvulla maalle ja puseroni haalistuu. En sulata HIFK:n modernisoitumista, jossa perinteisen vaakunan tilalle pelipaidan rintamukseen ilmestyy kissanpää. Ilvestäkin isompi, kuten 1998 finaalissa selviää. HIFK vie mestaruuden ylivoimaisella joukkueella, jonka pelaajista moni on tehnyt myöhemmin tiliä Atlantin takana. Tämä ei ole se IFK, jota kannatan. En osaa iloita mestaruudesta.

Kanada-maljassa kuumennetaan nakkeja.

Poika saunoo.

2000-luvulla vaakunakilpi palaa paikalleen joukkueen pelipaitaan. Vuosikymmenen loppupuolella aikanaan IFK:ssa kaltoin kohdeltu Kari Jalonen tekee come backin - nyt arvostettuna valmentajana.

Palaset alkavat osua kohdalleen. Vielä kun syksyllä 2010 Esan poika Ville palaa isänsä maalle IFK:n kapteeniksi, ilmassa on mestaruuden odotusta. Puolivälierässä Jokerit on kova, IFK:n superlahjakkuus Mikael Granlund saa aivotärähdyksen, mutta IFK vie ottelusarjan seitsemännessä pelissä. Välierässä Lukko on jo helpompi vastus. Loppuottelussa Blues kaatuu suoraan neljässä pelissä. Viimeisessä Esan poika Ville tekee hattutempun.

Etsin 1980-luvulla Stockmannilta ostetun puseroni ja menen se päällä kylmänä tiistaiaamuna töihin. Ajattelen edesmennyttä työkaveriani Hannua, jonka suosikkipelaaja oli maalintekijä Tony Arima, hänkin joukostamme poistunut.

Toivoisin, että he tietäisivät IFK:n voittaneen seitsemännen Suomen mestaruuden.

Puseroni hihansuut ovat rispaantuneet ja toppaukset kulahtaneet, mutta jokin siinä lämmittää. En gång IFK alltid IFK! Ja vielä: HIFK:n mestarijoukkueesta valitaan MM-kisoihin Ville Peltonen ja Mikael Granlund. Peltonen on saanut kolhuja viimeisessä finaalipelissä eikä lähde kisoihin. Kevään 1995 Suomen MM-sankarista ei tule kevään 2011 maailmanmestaria. Granlundista tulee.

Ruotsalaiset kaatuvat loppuottelussa 6-1 viidentenätoista toukokuuta. Se on kaatuneitten muistopäivä. De stupades dag.

Veijo Toivanen

2/2011

Maailmanparantajien taivaskin olisi varmasti yhtä helvettiä. Ai miksi? No tietysti siksi, että miten siellä muuten tyytymätön tulisi toimeen?

Rikkiviisasteluksihan tämä järjestösihteerin loppusuora näyttää vähitellen menevän. Olisi kyllä vakavampaakin kirjoitettavaa, mutta tuuleensylkijälle ei edes kunnon pyyhkeitä siitä näytä tulevan.

Yritetään kuitenkin. Vesi kielellä tai sitten vaihtoehtoisesti kuivuvin suin odottelemme tässä hallitusneuvottelujen tulosta. Liiton kannalta tärkein momentti koetaan, kun saadaan selville seuraava oikeusministeri. Yritin tuossa muistella niitä kaikkia tapaamiani lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta... Louekoski, Taxell, Pokka, Halonen, Häkämies, Järventaus, Niinistö, Koskinen, Luhtanen, Brax...

Eihän heitä kaikkia edes jaksa muistaa, mutta liekö enää niin väliäkään?

Oikeusministeri on kuitenkin oman hallinnonalansa poliittinen päällikkö, jonka linjaukset näkyvät milloin ministerineuvostoissa, milloin hallituksen iltakoulujen jälkikaikuina ja aivan varmasti budjettien valmisteluväännöissä. Ei ole yhdentekevää, onko henkilö suuremmasta vai pienemmästä hallituspuolueesta.

Useimmin, joskaan ei ehkä aina, tuohon oikeusministerin virkaan on nimitetty jonkun suuren hallituspuolueen tunnetumpi kasvo. Painava salkku siis...vai?

“Vestigia terrent” - jäljet pelottavat.

Näin totesi sanakirjan mukaan kettu “jalopeuralle”, jonka luolaan meni kyllä useitakin jälkiä, mutta vain yhdet ja samat tassunkuviot sieltä palasivat. Suomen jalopeura näyttää nälkiintyvän yhä pahemmin, vaikka makeaa mahan täysi saatiinkin leijonaparven kummikuulapeleissä. Pan et circenses. Leipää ja sirkushuveja. Niinpä valtion palkansaajaväki (ja kunnat myös) saa kyllä kettuilla jalopeuralle luolan suulla, mutta ei siitä edemmäs kuin omalla vastuulla..

“Julkisen talouden tasapainottaminen” on nälän yksi nimi, joka näyttää saavan mitä merkillisempiä muotoja. Yksi niistä on tätä kirjoitettaessa vielä tuore oikeusministeriön esitys vankeusrangaistusten kategorisesta lyhentämisestä. Kyllä on kynä (näppäimistö) pyörinyt ministeriön virkamiesten hyppysissä taajaan, kun on tuollaiseen intoon revennyt jo ennen hallituksen lopullista kokoamista. Kukahan siellä on ollut tulisia hiiliä lapioimassa moisen aivoriihen arinalle?

Eipä ihme, että juuri talouselämän äänitorvi saikin ensioikeudet julkistaa 2/2011

Motto: Maailmaa ei saa valmiiksi, mutta paremmaksi sitä voi yrittää

MID FIN MAN

tätä säästämiskiihkon ejakulointia. Jollain suunnalla nyt oikeusministeriössä tuntuu olevan jo todellinen pakkomielle siitä, että vankiloita pitää sulkea, hinnalla millä hyvänsä. Toistan: hinnalla millä hyvänsä. Konnunsuon toimivan vankilan lakkauttaminen, oikeammin sanoen hengiltä kuihduttaminen ja Pelson vankilan typistys ovatkin näille eminensseille vain alkusoittoa. Kun pää on saatu auki, kaikki käy.

Sitä "hintaa" maksetaan jo nyt. Jokainen vankilassa työskentelevä voi olla vapaasti epävarma siitä, kenen työpaikkaa uhataan tai uhrataan seuraavaksi. Motivaatio tehdä mitään järkevää vangin eteen, vankeuslain kirjaimen päälle, tuhotaan jo etukäteen. Kansalaisten yleinen oikeustaju ei ohjaakaan enää päätöksiä ja lainsäädännön kehitystä.

Oikeuslaitoksen itsenäisellä päätösharkinnalla teon edellyttämistä rikosseuraamuksista pyyhitään ministeriössä persettä. Sen sijaan siellä näytään kyllä puolustettavan henkeen ja vereen ulkomaalaisten vankien asemaa. Olkoot näiden perimmäiset tavoitteet olleet sitten minkälaisia hyvänsä - vaikkapa vain a) tehdä tuottoisia rikoksia tai b) joutua/päästä täysihoitoon suomalaiseen vankilaan.

Yksinkertaisinta on siis mulkata Suomen lainsäädäntöä vaikka oikeustajun vastaisesti. Moninkertainen vaikeus ja jopa “epärealistisuus” leimaa sen sijaan jo ennakkoon ehdotuksia suitsia lisääntyvää kv-rikollisuutta edes palauttamispelotteella?

Ehkä vielä mieltäkääntävämpi on ministeriön heittämä idea jostain laajapohjaisesta komiteasta, joka alkaisi valmistella 200 vangin päivittäisen keskimäärän alentamista. Komitean brutaalin säästötoimeksiannon verhoksi toki heitetään “kaikista eri rikoksista tuomittavien rangaistusten ankaruuksien suhteiden arviointia”... Ikäänkuin tuollainen arviointi olisi mitenkään edes mahdollista. No, huhhuh!

Vankien määrä on Suomessa jo hyvin alhainen, kuten HEUNIn Kauko Aromaa Hanasaaressa jälleen kerran todisti. Vankimäärän virkamiesmanipulointia, ainoana ja yksinomaisena perusteena valtion menojen alentaminen, voi pitää jo lähes koko oikeuslaitoksen herjauksena.

“Raha ratkasee”, sen tiesi jo Irwinkin.

Nyt helmitaulua ja laskutikkua heiluttavat vanhan riistoajan auguurit. Näille kelpaa kyllä se, että markkinatalous saa voittonsa pitää jatkossakin, kunhan loppulasku tappioista osoitetaan yksinkertaisille mutta tyhmille maksajille. “Julkinen talous” on niin kivan epämääräinen jo käsitteenä. Sitä voidaan huoleti yksityistää, lakkauttaa, supistaa, palvelutasoa heikentää sekä jättää se aina mopen osalle, kun yhteiskunnan tulonjaosta ja palveluista päätetään.

Ei tule mieleen, että joku sielläkin virastossa, laitoksessa tai kunnassa jäljelle jäävät työt joutuu tekemään? Tai sitten “julkisen talouden tervehdyttämisprosessin” jälkeen lemput saatuaan joutuu hakemaan samoja, omia töitään - yksityiseltä palveluntarjoajalta. Tosin huonommilla ehdoilla ja jopa vuokratyöfirman kautta, kuten on ollut markkinatalouden tapa toimia.

Olisikohan tällainen tervehdyttävä rotaatio tarpeen jo siellä ministeriön aivoriihessäkin?

Velkaa on siis otettu valtiolle hartiavoimin ja takauksia myönnetään miljarditolkulla. Muiden töppäilyjä maksetaan konttikaupalla siksi, ettei oma pussinsuukin repeäisi. Kauhun tasapaino pitää yhdessä.

Pian lieneekin politiikassa taas aika ehdottoman vaihtoehdottomuuden sakraalioikeuden, kuten 1990-luvulla. Sen edessä nyt pyöritellään lakkia ja toivotaan, ettei aiemmasta tyhmyydestä lankeava sakko olisi liian korkea... (AG)

37

Jopista" Sukevan vankilan avainhenkilö

SAK:n nuorisosihteeriksi Tatu Tuomela

Vvl:n Sukevan vankilan osasto valitsi vuosikokouksessaan maaliskuussa vuoden 2010 avainhenkilön valituksi tuli sukevalainen Jorma Mykkänen Jorma tunnetaan Sukevalla henkilökunnan kanssa hyvin toimeen tulevana selliosaston hengen luojana. Myös vangit kunnioittavat Jormaa oikeudenmukaisena, rehtinä vartijana.

Jorma eli tuttavallisemmin "Jopi" työskentelee Sukevalla selliosasto IV:lla, jossa sijaitsi aiemmin päihteetön osasto.

Sen siirryttyä entiseen yhteisvankilaan asutettiin kerrokselle niin sanottuja pelkääjä vankeja. Kyseisellä osastolla Jorma on työskennellyt 10 vuotta.

Sukevan vankilaan Jorma tuli vuonna 1982 Sukevalla pidetyn perehdyttämiskurssin kautta. Hän työskenteli kesän kesävartijana vuonna 1982. Syksystä sitten hän toimi rakennusmiehenä niinsanotun "uuden puolen" rakennuksella vankilalla.

Seuraavana kesänä Jorma jatkoi vartijana ja kävi vartijakurssin 1983, jonka jälkeen hän työskenteli lomalöysärinä eri toimipisteissä. Jorma muun muassa ajoi vankilan kuorma autolla vankilatuotteita joka puolelle Suomea.

Laaja harrastusten kirjo Hänen harrastuksistaan mainittakoon Sukevan palomiesyhdistys, jossa Jorma on ollut pikkupojasta lähtien tähän päivään. Hän on toiminut mm. savusukeltajana, sammutus- sekä pintapelastajana ja jatkaa edelleen.

Myös metsästys on lähellä Jorman sydäntä: harrastus, joka alkoi jo kun pyssy oli miestä pidempi Kalliosuon Erässä (vankilan metsästysseura). Jorma on ollut johtokunnan jäsenenä vuodesta 1983 ja toiminut myös seuran johtajana.

Erityisesti mainittakoon Jorman harrastuksista jääkiekko, jota hän on ruvennut harrastamaan viisikymppisenä (moniko pystyy samaan?).

Moottoripyörä vie miestä kesäisin paikasta toiseen. Jorman puoliso myös harrastaa moottoripyöräilyä.

Tuomela on 29-vuotias tuotantotyöntekijä ja pääluottamusmies Vantaalta. Vuosina 2006 - 2010 hän työskenteli Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton, SAKKI ry:n järjestö- ja koulutussihteerinä.

Työnsä SAK:n nuorisosihteerinä Tuomela aloittaa kesäkuussa.

SAK:n nuorisosihteeri toimii nuorisopolitiikan asiantuntijana sekä kehittää ja suunnittelee SAK:laista nuorisotoimintaa. Hän vastaa myös keskusjärjestön ja liittojen välisen nuoriso- ja koulutiedotustoiminnan, nuorten edunvalvonnan ja yhteiskuntavaikuttamisen kehittämisestä.

Tuomelan mukaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaa pitäisi pohtia uusin silmin ja löytää uusia toimintatapoja, jotka kiinnostavat nuoria ihmisiä.

- Ay-liikkeen pitää näkyä ja kuulua kaikkialla yhteiskunnassa.

Siksi SAK:n pitää määrätietoisesti töniä liittoja yhteistyöhön etenkin järjestötoiminnassa ja luoda yhteistyölle mahdollisuuksia, Tuomela sanoo.

Alalle muualta tuleville esimiehille koulutusta Ammatillisista asioista Jorma mainitsee, että kaikkien alalle tulevien on saatava riittävästi koulutusta. Varsinkin esimiehille, jotka eivät ole olleet vankien kanssa lähityöskentelyssä, eivätkä ole toimineet esimiestehtävissä, on tätä koulutusta tarjottava, jotta he selviäisivät päivittäisistä käytännön toimista. Kirjoittaja yhtyy täysin tähän edelliseen kannanottoon.

Onneksi olkoon Jorma nimityksen johdosta! Valinta meni oikealle henkilölle ja uskon , että koko Sukevan vankilan henkilökunta yhtyy onnitteluihin.

Teksti: Jarmo Eronen Kuvat: Pekka Ruotsalainen, Kaisa Riikola

RAUHA MAASSA Herrat mietti ratkaisua aika monta vuotta, väsyksissään oikeuksiaan vaati järjen väki.

Onneksi ei protestoitu syyttä eikä suotta.

Päätös saatiin, että siirtyy syrjään Kärjenmäki.

Tölkkimäellä tunnettiinkin suurta helpotusta, sairaslomat vähenee, kun taloon saatiin rauha.

Tirehtöörin perään tunneta ei kaipausta.

Myrskyn jälkeen ilmasto on vankilassa lauha.

Ei ihan "Poika", mutta merkittävä huomionosoitus Jorma Mykkäselle. Saavat siitä nauttia myös Jorman pelikaverit.

38

Kun nyt tiilitalossa on sovun ilmapiiri, työhön tullaan iloisina, hymyssä on huulet.

Nostettakoon salkoon siksi lippu taikka viiri, puhaltakoot siihen aina reilun hengen tuulet.

KK

2/2010

Risto Kettunen täytti ikävuosia 70

Lämpimät kiitokset Sinulle Jari ja sinun kauttasi Vankilavirkailijain Liiton hallitukselle huomaavaisuudesta merkkipäivänäni

Hannu Apell Kev Taimi Kiviaid Häv Pekka Siro Vanv Jouni Huhtaniemi Tuv Jorma Saarinen Häv Merja Karppinen Ouv Matti Kellokumpu Ouv Pekka Kortetjärvi Kov Jouni Vanninen Sulv Eija Rantala Kyv Ari Nenonen Sulv Tuula Kemppi Kev Jarmo Leinonen Pev Hannu Lintunen Pyv

26.06.2011 01.07.2011 02.07.2011 18.07.2011 26.07.2011 30.07.2011 04.08.2011 09.08.2011 12.08.2011 18.08.2011 24.08.2011 25.09.2011 04.10.2011 05.10.2011

Markku Virmakari Hev Mauno Vihavainen Nav Reijo Fabricius Tuv

26.08.2011 17.09.2011 20.09.2011

Kiitos Vantaan vankilan vankeinhoitoväelle yhteistyöstä ja huomionosoituksista oloneuvokseksi siirtymisen johdosta.

Haminassa 28.3.2011

Risto Kettunen 2/2010

Kake Vento RSE

PERHE VAKUUTA

E SI N Y T

% 0 5 A P O J EDULLISEMMIN

VAIKKA HENKESI ON KALLIS, VAKUUTUKSEN EI TARVITSE OLLA. NYT VOIT SAADA HENKIJA TAPATURMAVAKUUTUKSEN JOPA 50 % EDULLISEMMIN. Tiesithän, että Vankilavirkailijain Liiton jäsenenä sinulla on vakuutuksia Ifissä. Sen ansiosta olet oikeutettu moniin etuihin lisävakuutuksia hankkiessasi.

Saat esimerkiksi Ryhmäsampo Primus -henki- ja tapaturmavakuutuksen koko perheellesi markkinoiden edullisimpaan hintaan. Voit saada vakuutusturvan itsellesi ja perheellesi jopa 50 % alennuksella.

Tutustu jäsenmaksuusi sisältyviin vakuutuksiin ja muihin jäsenetuihisi osoitteessa if.fi/vankilavirkailijat. Samalla päivität kätevästi vakuutusturvasi ja varmistat, että saat kaikki sinulle kuuluvat jäsenedut. Ja vahingon sattuessa saat aina korvauspalvelua, joka sujuu niin kuin pitääkin.

Lisätietoja 010 19 19 19 tai if.fi/vankilavirkailijat