Vankilavirkailijat 3 / 2010

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y.

Lokakuu nro3

O

2010

Nro 3/2010

Valtiosihteeri Sailas kävi esikuntineen liitossa, sivut 4-5.

NFU:n kokous ja seminaari Tanskassa, sivut 14-21.

Kuopion uusi vankilan osa valmiina, sivut 6-11.

Kesän iloja pyörän päällä Merikarvialla, sivut 24-25

SAK:n kehittämisjohtaja Eija Hietanen:

Yksioikoiset tuottavuusmittarit vaarantaisivat yhteisen hyvinvoinnin Määrälliset tuottavuusmittarit eivät sovellu julkiselle sektorille, SAK katsoo. Tuottavuuden sijaan tulisi kehittää julkisen sektorin tuloksellisuutta.

henkilöstöä karsitaan, kuinka hoidetaan vanhukset, lapset, mielenterveyspotilaat ja muut apua tarvitsevat, kun nytkin jo tekee tiukkaa? Hietanen kysyy.

- Määrälliset tuottavuusmittarit toimivat kuin hölmöläisten peitto. Kun yhtäältä palveluja leikataan, joudutaan niitä toisaalla lisäämään. Kokonaiskustannukset ovat helposti suuremmat ja palvelu heikompaa. Eniten kärsivät ne, jotka julkisia palveluita eniten tarvitsisivat: pienituloiset, lapsi-perheet ja vanhukset, SAK:n kehittämisjohtaja Eija Hietanen sanoo.

- Kyse on myös työntekijöiden jaksamisesta. Henkilöstön vähennykset lisäävät jäljelle jäävien työmäärää ja kuormitus kasvaa. Työuria ei tällaisilla keinoilla pidennetä.

SAK:ssa painotetaan, että tulokselliset eli laadukkaat ja kattavat julkiset palvelut tukevat talouskasvua, koska ne lisäävät ihmisten hyvinvointia, osaamista ja työssäkäyntimahdollisuuksia.

- Mutta jos julkisen sektorin tuottavuutta mitataan matemaattisilla mittareilla, henkilöstö näyttäytyy kulueränä. Jos

SAK:n mukaan tuloksellisuutta voidaan tehokkaimmin parantaa henkilöstön osaamista ja jaksamista lisäämällä, palvelujärjestelmiä ja sähköisiä palveluita parantamalla sekä johtamista kehittämällä.

Julkisen sektorin tuottavuutta on käsitelty yhdessä kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman kuudesta alatyöryhmästä.

Kansikuva (R. Kettunen): Viipurin kirkon torni uhmaa aikaa, vaikka kaupunki geopolitiikalle joutuikin antautumaan.

2

3/2010

Helsinki 27.9.2010

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu.

Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh.

09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj.

Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: ST1 huoltoasema

Kaikki hyvin Hämeenlinnan vankilassa?

Alkuun lainaus Työterveyslaitoksen sivuilta: ”Terveessä ja toimivassa työyhteisössä tiedonkulku ja vuorovaikutus toimivat avoimesti, ongelmista uskalletaan puhua ja yhteistyö sujuu. Jokaisella työpaikalla syntyy ajoittain ihmisten välisiä konflikteja ja ristiriitoja. Toimivassa työyhteisössä työn tekemisen ongelmista nousevat erimielisyydet ja ihmisten väliset konfliktit otetaan vakavasti ja käsitellään rakentavasti. Kaikki työyhteisön ristiriidat ja yhteentörmäykset eivät ole kiusaamista”.

Hämeenlinnan vankilan työilmapiiri ja ongelmat ovat olleet kuluvan kesän ja alkaneen syksyn aikana useiden lehtien otsikoissa aina Helsingin Sanomia myöten. Johtajan mukaan työilmapiiri on hyvä eikä ongelmia ole. Helsingin Sanomat puolestaan oli löytänyt entisen vangin, joka ”asiantuntevasti” analysoi vankilan sisäisiä ongelmia.

Työterveyslaitoksen tekstiä ja johtajan näkemystä tarkastellessa voi kysyä, onko johtajan epäilemä tappouhkaus ja siitä tehty rikosilmoitus arkipäiväinen asia? Se ei siismitenkään poikkea vankilan normaalista arjesta eikä ole ristiriidassa hyvän työilmapiirin kanssa. Jos näin on, niin tältä(kin) osin voi todeta työilmapiirin olevan hyvä. Tosiasiassa on selvää, että jos työskenneltäisiin normaalissa työyhteisössä, tuollainen oletettu uhkaus ja siitä tehty rikosilmoitus eivät olisi tulleet kysymykseenkään. Väärinkäsitykset olisi hoidettu keskustelemalla.

Kuluneen kesän Hämeenlinnaa koskevat otsikot ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Työilmapiiriä, johtamista ja johdon taholta koettua kiusaamista koskeva vyyhti lähti liikkeelle jo lähes puolitoista vuotta sitten. Koska työnantajan tulee puuttua epäiltyyn kiusaamiseen, selvitystyö jäi aluevankilan tehtäväksi. Tätä selvitystyötä ovat hidastaneet ja vaikeuttaneet johtajan tekemät kantelut (kuvanneeko tämäkin normaalia työilmapiiriä?) ja viimeisin organisaatiomuutos. Hämeenlinnan vankiloiden työntekijät puolestaan ovat aloittaneet johtajaa koskien erilaisia keskeneräisiä prosesseja. Kaikesta edellä mainitusta jokainen voi päätellä sen, ettei Hämeenlinnan vankilan tila työyhteisönä ole normaali. Työilmapiiri ei voi olla sellainen, mitä normaalilta työpaikalta voidaan edellyttää.

Alan ihmiset ovat myös hyvin varovaisia tulemaan julkisuuteen omalla nimellään tai kuvallaan – edes normaaliin vankeinhoitoon liittyvissä asioissa. Kuvaavaa on, että nyt Häv:n virkamiehet ovat toimineet näin, koska varmaan on koettu, että ”viimeisenä” keinona tilanteeseen voidaan vaikuttaa julkisuuden kautta.

Tämä myös valitettavasti kuvaa sitä tosiasiaa, että Rikosseuraamuslaitos työnantajana on epäonnistunut pyrkimyksessään ratkaista Hämeenlinnan työilmapiiriä ja johtamista koskevat ristiriidat. Sinä aikana, jolloin asia on ollut ”työn alla”, ongelma on paisunut kuin pullataikina. Tilanne joka olisi voitu ratkaista vähemmin vaurioin vielä jokin aika sitten, on nyt pattitilanteessa.

Ilman ulkopuolista puuttumista ei työyhteisö enää toimi normaalisti. Tämä on kaiken kaikkiaan toivottavasti karvas opetus myös työnantajataholle. Työantajan, vankeihoitoalan eikä työntekijöidenkään etujen mukaista ei ole ongelmien ruodinta valtakunnan keskeisissä tiedotusvälineissä.

Vaikka asia koskee keskeisesti VVL:n jäseniä, eivät vastakkain ole VVL tai valvontahenkilöstö ja johtaja. Ongelmat koskevat myös muita henkilöstöryhmiä.

Asian ratkaisemiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, jotka edellyttävät työnantajalta vastuullista ja koko henkilöstön hyvinvoinnin huomioon ottavaa toimintaa.

Jari Tuomela

Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2010

3/2010

3

Valtiovarainministerin virkahenkilöitä VVL:n toimistossa:

Valtiosihteeri Raimo Sailasta ja muita VM:n virkamiehiä kiinnostivat erityisesti vankeinhoidon nykynäkymät VVL:n puheenjohtaja oli kutsunut valtiovarainministeriön huippuvirkamiehiä informaatiotilaisuuteen jo kesällä. Vierailu saatiin, ymmärrettävien virkamieskiireiden vuoksi, aikaan vasta syyskuun 23. päiväksi; tosin sopivan tasapuolisesti kalentereissa, jolloin yö ja päivä valtakunnassa ovat yhtä pitkiä.

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen ohella liiton toimistolle saapuivat finanssisihteeri Saija Kaukonen, budjettisihteeri Niko Ijäs ja lainsäädäntöneuvos Jyri Inha. Isäntinä ja järjestelyemäntänä toimivat VVL:n puheenjohtaja Jari Tuomela, liiton varapuheenjohtaja Ilpo Nummela sekä liiton toimistonhoitaja Eila Niska.

Agenda ohjasi mutta ei sitonut Jari Tuomelan laatimalla asialistalla oli kahdeksan keskeistä kohtaa, joista oli tarkoitus liiton pääpiirteisen esittelyn jälkeen käydä keskustelua. Niitä olivat: 1.

Julkisen sektorin tilanne ja tulevaisuuden näkymät, 2. Julkisen sektorin tuottavuus, 3. Valtion tuottavuusohjelma ja toteutus Rikosseuraamuslaitoksessa, 4. Ko. laitoksen organisaatio, 5. Laitoskannan uudistaminen ja painotus avoseuraamuksiin, 6.

Yksityistäminen/ulkoistaminen, 7. Rikosseuraamuslaitoksenkiinteistöt ja palvelussuhdeasunnot sekä 8. Virkavaatetus.

Vieraiden mielenkiinto liiton toimintaan sekä vankeinhoitoon kuitenkin liikkui vapaasti agendan järjestyksestä välittämättä, vaikkakin pysyttäytyi hyvin sen aiheissa. Tämä ei mitenkään vuoropuhelua haitannut, ehkä juuri päinvastoin.

Keskustelu lainehti vapaana ja paikoin sinänsä vakavista aiheista huolimatta hauskanakin.

Tuottavuussäästöt ja ylityöt Jari Tuomela kertoi agendaan liittyen alkuun henkilöstötilanteesta ja ylitöiden määristä, joiden taustalta löytyy jo monivuotinen valtion tuottavuusohjelma henkilöstösäästöineen. Hän viittasi myös liiton selvitykseen päivittäisistä valvontahenkilöstön vajauksista eri laitoksissa.

Raimo Sailas halusi puolestaan tietää, vaikuttaako liiton mielestä laitoskanta tällä hetkellä oikein mitoitetulta. Tuohon voitiin vastata myöntävästi, joskin samalla painotettiin vankisijoittelun alueita tasaavaa merkitystä. Nykyisten vankien sijoitteluperusteiden todettiin - aluejaon 4

VM:n lainsäädäntöneuvos Jyri Inha kirjasi, kylmän voileivän jälkeen, monia aiheita Raimo Sailaksen, Jari Tuomelan ja muiden tilaisuuden osallistujien puheista.

lisäksi - rajaavan jonkin verran vankipaikkojen tasaisempaa valtakunnallista käyttöä. Samoin epätasapainoa on syntymässä avolaitospaikkojen käytössä. Huolimatta virallisesta painotuksesta avoseuraamuksiin on yhä vaikeampi löytää avoimempiin olosuhteisiin sopivia vankeja.

Tällä sijoittelupolitiikalla lisätään liiton mielestä ainakin huomattavasti turvallisuusriskiä.

Aihe johdatti myös valtiosihteerin kiinnostukseen ns. “vahvojen vankien”, eli rikollisuuttaan jatkavien jengijohtajien, esiintymiseen vankiloissa. Ja edelleen tästä hyvin informoituina ministeriön virkamiehet saivat kuulla lisääkin nykyisestä vankitilanteesta. Esillä oli myös henkilöstön ikärakenteesta ja vastaisesta kehityksestä nousseita käytännön näkemyksiä.

3/2010

Eläkeläis-Ainon ja Pelson hevosten ei pidä antaa hämätä Pelson vankilan kykyä sijoittaa uusiin tiloihinsa vaikka valtakunnallista valvontatekniikkaa. Työpaikkoja tarvitaan supistusten jälkeenkin ja juuri siksi.

Johtaminen ei tyydytä Valtiovarainministeriössäkin lienee huomattu joitain heikkouksia vankeinhoitoalan johtamisilmastossa. Jyri Inhan tiedusteluun oli mahdollista vastata vain pidemmän kaavan mukaan. Se alkoi hallinnon kolmiportaisuuden muutoksista 2000-luvun alusta ja päätyi viimeisimpään 2010 hankejohdettuun muutokseen. Yhdistelmäjohtajuus sekä apulaisjohtajien karsiminen puoleen eivät liiton mielestä olleet ainakaan parantaneet päivittäistä johtajuustilannetta. Myös luottamuspulan ylempään johtotasoon todettiin perustuvan em. rakennemuutosten yhteydessä lupailtuun vankiloiden resurssilisäykseen, jota ei koskaan tullutkaan. Tuli sen sijaan useita, päällekkäisiksi ja epäselviksi koettuja hallinnollisia organisaatiotasoja sekä niiden esikuntia kallispalkkaisine viranhoitajineen. Virkoja, sellaisia esimerkiksi kuten “kehittämisjohtajat”, jotka eivät ole olleet ensimmäisinä tuottavuusohjelman henkilöstösäästölistoillakaan.

Pelso sopiva valtakunnallisen valvomon sijotuspaikaksi?

Keskustelussa ei voitu myöskään välttää loppusuoralle kaartuvia Konnunsuon lakkauttamista ja Pelson vankilan supistamista. Todettiin se ikävä tosiasia, että työpaikan lakkauttaminen valtiollakaan ei ole ainoastaan hallinnollinen toimenpide, vaan sisältää paljon inhimillistä ja yksilökohtaista tragediaa. Uuden työpaikan tarjoaminen ja vastaanotto on aina sitä helpompaa, jos se käy luontevasti lähialueelta. Myös hallinnonalan koko resurssi on tarpeen myönteisiin ratkaisuihin pyrittäessä.

Pelson tilanne avaa mahdollisuuden vapaudessa suoritettavan valvonnan keskitettyyn hoitoon Suomessa. Alue on alan työllistymisen kannalta ongelmalli3/2010

nen. Toisaalta kyseisen valvomon virkamiesvastuulla tehty työ sekä fyysiset turvallisuuspuitteet onnistuisivat nyt muutoin supistuvassa vankilassa parhaiten. Valtiosihteeri Sailas tuntui pistävän Pelson nämä erityisominaisuudet visusti korvansa taakse.

Vankiloiden kunto paranemassa Valtiosihteeri Raimo Sailas halusi tietää, missä huonokuntoisimmat vankilat Suomessa sijaitsevat. Tähän olisi vielä viime vuosikymmenellä ollut helppo vastata. Nyt Konnunsuon sinänsä häpeällinen vuosikausien hylkiminen ja toisaalla muut investoinnit ovat vähitellen tuottamassa tulosta. Vankeinhoitoon ollaan saamassa täysin uusia tiloja ja vanhoja sellejä saneerataan mm. entisissä lääninvankiloissa. Ainoana selvänä häpeäpilkkuna loistavat edelleen paljuselliosastot muutamisssa vankiloissa. Nekin ovat toki saneerattavina, jolloin huonokuntoiset tai muuten tiloiltaan moitittavat vankilatilat vihdoin poistuvat.

Parhaillaan selvitetään koko vankeinhoidon kiinteistökantaa ja käyttöastetta. Syytä todella on, sillä nyt tyhjistä seinistä maksetaan Senaatti -moolokille turhia vuokria muutenkin kireistä laitosbudjeteista. Typerä rahan siirtely valtion laitosten kesken taskusta toiseen ei liene VM:nkään mieleen - ainakaan virkamiesten nyökyttelystä päätellen.

Toisaalta liiton puolelta painotettiin nykyisten, vuokriltaan edullisten, virkasuhdeasuntojen merkitystä sekä laitostuvallisuuden että rekrytoinnin kannalta muutamilla vankilapaikkakunnilla. Lähellä vankilaa sijaitsevat henkilökunnan asunnot eivät juuri kelpaa vapaille markkinoille sijaintinsa vuoksi. Toisaalta voi myös väittää, että työssäkäynnin kätevyydestään huolimatta ei vankilan vieressä asuminen kaikkia enää miellytä.

Näin ollen vain asuntojen kohtuuvuok-

Yksityistämisen tie kuljettu loppuun Selvitykset vankeinhoidon laajan toiminnan yksityistämis- tai ulkoistamismahdollisuuksista on suurimmalta osin tehty. Vankiruokailu ulkopuolsten tekemänä todettiin jo kalliimmaksi. Vankikuljetusten ratkaisuhetkiä eletään parhaillaan. Liiton kanta on selvä: Vankien kuljettaminen sekä valvonta ovat virkatyötä virkavastuulla. Myös kuljettajan olisi oltava autorisoitu käyttämään tarvittaessa voimakeinoja lainmukaisesti.

Eräänä merkittävänä teknisenä innovaationa nähtiin liiton taholta videoyhteyksien huomattava lisäys oikeudenkäyntien yhteydessä. Valitettavasti käräjäoikeuksissa - niitä koskeneen viimeisimmän uudistuksen jäljiltä - ei liene ollut aikaa perehtyä tähän puoleen riittävästi. Monta vankikuljetusta voitaisiin välttää ja työtä sekä selvää rahaa säästää kenenkään oikeusturvan vaaraantumatta.

Esimerkkejä video-oikeudenkäyntien volyymista ja toteutuksesta voisi käydä katsomassa vaikkapa Ruotsista.

Valtiosihteeri Raimo Sailas esitti henkilökohtaisena näkemyksenään, että yksi säästökohde olisi ulkomaisten, varsinkin EU-alueelta Suomessa röstöstelleiden ja täällä pidätettyjen rikollisten nykyistä välittömämpi palauttaminen kotimaahansa. Vierailevia virkamiehiä kiinnosti sivujuonteena, miten täällä vankiloissa asutetut ulkomaiset vangit saavat oman kulttuurinsa mukaista dieettiä pidettyä yllä. Saamansa vastaukset tyydyttivät.

Toiset saavat työnantajaltaan pukurahaa työvaatteisiin, toiset maksavat niistä Viimeisimpänä eikä suinkaan vähäisimpänä asiana keskusteltiin nykyisestä valtion virkapukuasetuksesta. Sen vuosikymmenten takainen historia toivotaan saatavan kääntymään vihdoin loppusivuilleen. Koko valtion virkapukuisen väen vaatettaminen verovaroin maksaisi muutaman miljoonan.

Virkapukuahan on välttämätöntä kantaa. Se toimii samalla osittain tai kokonaan suojavaatteen tavoin myös päivittäin. Tähän perustuen ei vanhan, vuoden 1969 asetuksen viranhaltijalle koituvaa maksuosuutta voida pitää mitenkään nykyaikaan kuuluvana rasitteena. Jari Tuomela ao. työmarkkinaosapuolten muodostaman selvitystyöryhmän jäsenenä olikin paras henkilö kuvaamaan asioiden nykytilaa valtiovarainministeriön virkamiehille.

Valtiosihteeri Raimo Sailas oli liiton näkemysten kanssa pitkälle samaa mieltä.

Hänen mukaansa riittävä ylimenokausi kustannusten kuolettamisessa budjettiteitse takaisi virkavaatuksen yleisen rahoituksen lisäämättä sen suuremmin valtion muita menoja. Vierailevien virkamiesten ymmärrys asialle tuntui olevan samansuuntainen, joten tästä valtakunnallisestikin tärkeästä asiasta tuntui olevan hyvä lähteä jatkamaan em. virkapukutyöryhmässä. (AG) 5

Kuopion “Vinnjetti” porskuttaa, vaikka ei vielä täydellisenä Vankilan uusi osa peilaa hyvin (?) nykyvankeinhoitoa: tekniikkaa lisää, ihmisiä vähemmän Kuopion vankilan henkilökunta ja muut laitoksen vieraat ovat nyt harjoitelleet joitain aikoja astumaan työpaikalle aivan vastakkaisesta ilmansuunnasta aikaisempaan verrattuna. Koko vanhan linnan yli satavuotias tillimuuri on nyt karsseerattu ulos vankilatoiminnasta saneerauksen ajaksi. Mutta onhan uusissa tiloissa sentään poikkeuksellisen paljon sellaista, mitä vanhassa tiilitalossa ei koskaan ollut - eikä sinne olisi koskaan ehkä tullutkaan ilman uuden siiven projektia.

Yksi uuden siiven kylki katselee läheisen Kallaveden aalloille päin - jos nyt muurin yli jotain muka näkyisi. Parhaassa näköala-asemassa on tietenkin kaksikerroksisen uusosan hallinto. Lienee vain niin, ettei siellä ehditä juuri muurin ulkopuolisiin luonnonnäkymiin juuttua. Arkkitehdin tiloihin luoma kolmen valovärin värimaailma on myös ainutlaatuinen. Se antaa porraskäytäville ja muille avoimille rakenteille oman, aivan erikoisen sykkeensä.

6

3/2010

Kallaveen "Vinnjetti" seilaa ja vuorokapteeni katsoo horisonttiin.

Vihreää näytti täällä hallintokerroksella, mutta valvomossa soitti punaista?

essa kävijän mieleen muistuu useampikin uuden vankilan porttirakennuksen muoto ja toimintatapa. Sinut nähdään - jo kaukaa - mutta sinä et näe välttämättä ketään, ellei sitten ensimmäisen ulko-oven takana olla henkilökohtaisesti vastassa. Uuden vankilaosan valvontakamera-arsenaali on jo pelkästään vaikuttava: sen käytössä on n. 80 kameraa, joista tusinan verran pyörii ja zoomaa 360 astetta kohteesta toiseen.

Päivystyshuoneen tultua ohitetuksi ja valvomoon astuttua ymmärtää alun Finnjet -vertauksen: valvomotekniikka monitoreineen ja hälytysjärjestelmineen sekä esteetön, yli 180 asteen näkyvyys sisääntulon etumaastoon kaupungille tuovat mieleen suurehkon merialuksen komentosillan. Joka nyt on tosin joutunut kuivalle maalle...

Komea on siis hermokeskus. Puutteena toistaiseksi on kuitenkin em. etumaaston liika avoimuus. Statin kuntit Kuopijossa eivät juuri kunnioita vankila-aluetta, jota ei ole mitenkään erikoisesti pääsisäänkäynnin puolelta aidattu tai edes rajattu. Puomi on kyllä ajoneuvoliikennettä ohjaamassa, mutta muuten koko kaupungin Vinskit saavat melko vapaasti tulla vaikka uuden vankilaosan seinän viereen naukulle.

VVL:n Kuopion vankilan osaston puheenjohtaja ja luottamusmies Seppo Vainikainen, joka on pitkällä urallaan riittävän perehtynyt Kuopion vankilaan, harmittelee, että edes valvomosta ei ole ulkoämyriä, jolla saisi häädettyä asiattomia nurkilta. Valvomosta kun ei ole varaa lähteä sen ulkopuolelle noin vain keskustelemaan geopolitiikasta kantakaupunkilaisten kanssa.

Tekniikka testissä Kesken kaiken valvomoon tulee ovihälytys, joka ei ota sieltä käsin kuittaantuakseen. Alkulähdettä lähdetään tutkimaan siis toiselle kerrokselle, hallintosiipeen. Valvomon yhden monitorin pohjapiirroksen antaman tiedon mukaan hälytyslähde sijaitsee siellä. Asiaa ihmetellään myös kakkoskerroksella, jonka virkahuoneista vankilapastorin ovilukon elektroniikka on tällä kertaa epäilyttävin alkusyy.

Käykin ilmi, että uuteen tilaan on jouduttu muuttamaan hieman keskenaikaisesti. Kaikkea tekniikkaa, sen lastentauteja tai häiriöitä ei ole kyetty tai ehditty tsekkaamaan. Laite- ja järjestelmäasentajia joudutaan siten päivystyttämään vankilaan teknisten virhehälytysten vuoksi, mikä ei suinkaan liene ollut tarkoitus.

Remontti rajaa asutusta Vankila pystyy vanhan osan remontin valmistuttua sijoittamaan yksittäisiin selleihin vajaat sata vankia. Se merkitsee reilua lisäystä nykyiseen suljetun vankivahvuuteen. Paikalla oli syyskuun ensimmäisen viikon lopulla 32 vankia. Näistä 12 suljetulla, neljä on avo-osastolla, kahdeksan sijoittelussa, yksi eristyksessä ja seitsemän matkaselliosastolla.

Tyyppiselli, suihkuineen, vessoineen. Tässä varustettuna 1-3 vangille.

3/2010

(jatkuu seur. sivulla) 7

Ulkopuolella muurin toimii lisäksi tavallaan uudelleen nimetty toimintamuotokokeilu, vapauttamisyksikkö, jossa oli parhaillaan 19 vankia. Vapauttamisyksikön vankijoukko koostuu pääosin mm. siviilityö- ja opiskelulupavangeista sekä lopputuomiotaan suorittavista.

Myöhemmin haastatellun Kuopion vankilan johtajan Harri Pohjolaisen mukaan vapauttamisyksikössä on käynnissä pilottikokeilu valvotun nettiyhteyden sallimisesta vangeille. Myös uuden siiven selliosastojen seinissä on jo tekniset valmiudet, mikäli vankien netin käyttöä joskus laajennettaisiin.

Työtoiminnalle tiloja, mutta työtä ei ehkä tarpeeksi Viimeisin ja vajaan vuoden vasta toteutunut käräjäoikeusuudistus harvensi istuntopaikkojen määrää rajusti. Kuopiossa toimii lisäksi Itä-Suomen hovioikeus.

Niinpä käyttömiehet ovat usein lähes koko kuljetuskalustolla liikkeellä ja ulkopuolella vankilan. Kerroksilta voidaan toki irrottaa vakinaista kerrosvartijavoimaa, mutta vain rajoitetusti. Selliasutus vaatii valvontansa.

On ollut vaikeuksia löytää riittävää määrää sopivia työtilaisuuksia työhön halukkaille vangeille. Kaikki vanha työtoiminta loppui, kun työhuoneet purettiin uuden vankilaosan tieltä. Vaikka kolmessa uudessa työtilassa onkin jonkun verran työtoiminnan perusvalmiuksia ja tiedossa jo armeijan kanssa sovittua alihankinta- ja korjaustyötä, lisä ei olisi pahaksi.

Keittiöllä on joissain aputehtävissä työllistettynä muutama vanki.

Keittiö vimpan päälle Keittiö onkin koko vankilan, tai ainakin sen keittiömestarin ylpeyden aihe ja syystä. Hyvin pitkälle koneistettu ja automatisoitu laitoskeittiö säästää tekijöitä erikoisesti raskaimmissa työvaiheissa.

Samalla tekniikka valvoo, että ruuan valmistumisen lopputulos eli laatu on mahdollisimman tasainen.

Ruokatila on jaettu kahteen osaan väliseinällä. Toisella, pienemmällä puolella syö henkilökunta. Toisella puolella vangit kulkevat puolestaan suurustamaan ja pois metallinilmaisimen läpi tilavassa ruokasalissa.

Ruuan laatu oli todetusti hyvä, vaikka maistamis- ja todistusvelvoitetta ei vieraalla ollutkaan. Myös keittäjien mieli lienee maireana, kun Kuopion vanhan linnan keittiön rapistuneet kaakelit jäivät vihdoin historiaan.

Kuntosalit, saunat ja sisäpelisali Nämä herkut on saatu niin vangeille kuin henkilökunnalle. Kunto- tai punttisalien merkittävin ero täälläkin on, että vangeille ei ole muita hikipuntteja nostella kuin omiaan. Henkilökunnalla sen sijaan on rautaa levyinä ja muina painoina useampaakin lajia. Sauna on käyttövalmis henkilöstön puolella ja vangeille vankilan työjärjestyksen mukaan. Henkilöstön 8

Työtiloissa oli hiljaista. - Mutta ehkei kauaa, toivoi ohjaaja Pekka Vanninen.

Keittäjä Eine Antikainen on tyytyväinen kiiltävän teräksen keskellä.

Keittiömestari Heli Orsjoki &"Sampo": valmista ruokaa nappia painamalla.

Sählymaali uudessa liikuntasalissa viittaa sen yhteen käyttömuotoon.

3/2010

sohvalle ei ole tarvetta mennä sallittua lepohetkeään esittelemään.

Liikuntasali suo tilat lähes kaikkiin pallopelimuotoihin. Luultavimmin Kuopiossa sekä sähly että lentopallo keräävät eniten salin käyttäjiä.

Henkilöstön kuntoharjoittelulla on väljät oltavat, toteaa Seppo Vainikainen (oik.).

Kerroksella vartioivat Kari Tauriainen ja Sakari Pennanen. Narikassa päivysti puolestaan vartija Pasi Keinonen.

Vastaanotossa “hotua” Hotu tarkoittaa avaraa tilaa. Vaikka vankeja ei vielä olekaan lopullista kapasiteettia vastaavasti, voi jo nyt olettaa, että ainakaan narikka ei pullonkaulaksi muodostune. Myös vangin tulo taloon, testaukset, vaatehuolto ja varastointi sekä tavaroiden nopea läpivalaisu helpottavat prosessin läpivientiä. Tapaajat, sijoitettavat sekä luonnollisesti perusteella “syytä epäillä” -tapaukset joutuvat tähän erikoissyyniin. Vankien odotteluun varattujen huoneiden sekä tekniikan oikea sijoittelu vastaanoton toimivuuden takaamiseksi tuntuu ainakin kerta katsomalta loppuun mietityltä.

Sellit avaria, kerrosvalvomossa ahtaampaa Asuinosastoilla on käytävillä riittävästi tilaa ja sellit hyvinkin avaria. Kaksi ja ääritapauksessa kolmekin vankipunkkaa saadaan tilanahtauden yllättäessä kyllä mahtumaan yhteen selliin. Vessa ja suihku joka sellissä pitävät huolen perushygieniasta. Sellien saniteettitilojen liukuovissa on kuitenkin havaittu tuoreeltaan rakennevirhe: kiskomelun vaimentimet eivät tunnu kestävän ja ovet joudutaan mahdollisesti vaihtamaan.

Yksinasutukseen tarkoitettuun ja suunniteltuun selliin jouduttiin pian tupla- ja tripla-asutuksen vuoksi asentamaan lisää rasioita vankien pelikonsolivehkeille.

Televisiothan ovat talon puolesta, mutta niitä lienee jatkossakin vain yksi per selli, asukasmäärästä riippumatta.

Kerrosvalvomo sisältää paljon tekniikkaa. Näkyvyys on hyvä molempiin osaston käytäväsuuntiin. Kun paikalla on kaksi vartijaa, alkaa tässä työpaikassa olla kuitenkin jo melko ahdasta.

Tarpeelliseksi osoittautuneeksi varastopaikaksi on jouduttu ottamaan kerrosvalvomon takaseinästä avautuva huoltotila, jossa kulkee paljon koko rakennuksen yleistekniikkaa. Onneksi sille sentään on jäänyt suunnittelun jäljiltä ylimääräisiä neliöitä…

Vankien terveydenhuolto asianmukaisissa tiloissa Kun uusista tiloista on kyse, on myös laitoksen uuden siiven terveyden- ja hammashuollon hoitoon varattu asianmukaiset vastaanotto-, työskentely- ja varastotilat. Sairaanhoito, vastaanottotoiminta, lääkehuolto kuten hammasoperaatiotkin ovat silti vankeinhoidossa sen omien määrittelyjen ja rajoitusten mukaan toimivia. Kaikkea ei suinkaan tehdä - eikä ainakaan valtion piikkiin.

Sairaanhoitajat Aila Pulkkinen ja Arja Sarin sekä hammashoitaja Sari Parviainen vähitellen tutuksi tulevissa työtiloissaan.

3/2010

(jatkuu seur. sivulla) 9

Laitosapulaiset vastaavat yleisistä tiloista Neliöitä ja kuutioita riittää siivottavaksi uusrakennuksen käytävillä. Yksi kokopäivätoiminen ja yksi osa-aikainen laitosapulainen ovat hyvin työllistettyjä vuoronsa ajan.

Eräs siivoojienkin käytännön harmi, mikä tosinvankilaan kuuluu kuin luonnostaan, ovat runsaat ovet. Siivousvälinekärryjen kanssa jokaisen sadannen oven äärellä saattaa jo sadattelu olla avainläppää lähempänä. Laitosapulaisten liikkumisen helpotukseksi nousi mieleen ensimmäisenä saada kyseinen läppä vaikka ranteeseen kiinni. Näin sen käyttö sekä välineiden ja niiden kuljettajien kulku olisi helpompa ja nopeampaa?

Jätteet lajitellaan ja energiaa säästetään Vankila tuottaa luonnollisesti erilaista jätettä. Kuopion uuden järjestyksen mukaan se lajitellaan alustavasti jo vankilassa. Koko logistiikka niin tulevalle kuin lähtevällekin tavaralle on otettu suunnittelussa hyvin huomioon. Osaksi hyvää logistiikkaa liittyy myös edellä kerrotun vastaanotto-osaston liikenne.

Myös sähköä ja vettä säästetään modernin laitosajattelun sekä tarkan talouden yleisten lainmukaisuuksien vuoksi. Yleisten tilojen sähkövalot toimivat liikeilmaisimien mukaan, eivätkä siis pala turhaan. Vesipisteissä on myös valokennoilmaisimet, joten turha veden lotraus ei ole mahdollista.

Mitä jäi mieleen Kuopion vankilan uusosan valmistumisessa edettiin aikataulussa. Hieman liika kiire sisään muutossa saanee järkevän perusteensa samasta aikataulusyystä. Henkilöstö vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä eikä erehdy varmaan edes ajatuksissaan vanhalle portille.

Toinen ja ankarampi kysymys noussee niin Kuopiossa kuin myöhemmin Mikkelissäkin, kun vanhat osat ovat saneerattu: ketkä henkilökunnasta siirtyvät vanhaan linnaan ja millaisen työjärjestyksen perusteella? Ja muodostuuko näin jyrkästi ajallisesti toisistaan poikkeavista työympäristöistä muukin näkymätön henkinen jakaja? Vaasan vankilan henkilökunta lienee käynyt ainakin osan tästä mietinnästä läpi aikanaan, koska se on toistaiseksi ainoa vankila, johon on rakennettu täysin uusi osa vanhan kylkeen.

Paljon riippunee siitä, millainen on saneerauksen tulos työpaikkana ja vankien asutustilana. Vanhassakin on vara parempi, jos on varaa siitä sellainen tehdä. Ainakaan toisensuuntaiseen lopputulokseen ei olisi varaakaan?

Laitosapulaiset, osa-aik. Leena Korhonen ja kokoaik. Raija Närhi -Pääkkönen.

Kuopion vankilan uuden osan "jätepää" on tehokkaan ja siistin oloinen.

Ahti Granat Rikosseuraamusesimies Henry Lokka huomattavasti arkisemmassa tilassa päivystyksessä kuin Seppo Vainikainen "Tähtiportiksi" nimetyn vankipuhelinaulan greenhouse-tunnelmassa. Uuteen ja vanhaan jatkossa, kas siinäpä pulma.

10

3/2010

johtaja Harri Pohjolainen:

“Tossu-ryhmä töihin syksyllä”

Luonnon omaa väri-iloittelua a) ulkoa, vanhan varjosta ja b) uusien tilojen valoväreistä sisältä.

"Tossu"-ryhmällä lienee jatkossa paljon vastuullaan siitä, että vanhasta linnan muurista ei muodostu kahden laitoksen toiminnallista rajaa.

Harri Pohjolainen oli itse käynnin aikaan, syyskuun 8. päivänä naapurimaassa tutustumassa Ruotsin kokemuksiin mm. yhdistelmäjohtajuudesta sekä pantavalvonnasta. Molemmathan ovat Suomessa vasta sisäänajovaiheessa. Palautetta ainakin yhdistelmäjohtajuuden vaikutuksista päivittäiseen johtamiseen sekä vankien asioiden hoitoon on kuulunut. Siitä myöhemmin muussa yhteydessä.

Harri Pohjolainen arveli vanhan puolen saneerausprojektin olevan samalla esimerkkiä Mikkelissä tapahtuvalle vastaavalle prosessille, joka kulkee inan verran jäljessä Kuopiota. “Tossu”-ryhmäksi nimetty moniammatillinen ja laaja työryhmä alkaa joka tapauksessa suunnitella ja pohtia vanhan osan saneerauksen aikaisia ja jälkeisiä toimia myöhemmin tänä vuonna. Vanha linnahan uudistuu lähinnä asunto-osastokäyttöön. Sellien pintaala ei juuri kasva, mutta kolmesta sellistä keskimmäiseen tehdään jatkossa kulkuaukot viereisistä yksittäiselleistä ja tämä kolmas jaetaan vielä kahtia kahden sellin saniteettitiloja varten.

3/2010

Lisävirkoja paikkamäärän kasvaessa Jo varhain suunnittelun alussa on toiveissa ollut saada riittävästi lisävirkoja vankimäärän kasvaessa. Kaikkiaan on esitetty 10 virkaa, näistä 7-8 valvontasektorille, yksi keittiölle sekä vielä yksi virka erityiseen päihdeohjaukseen ao. toimintaan keskittyvälle osastolle.

Osastointia vanhalla puolella ei ole tarkoitus muuttaa. Kerrokset lyödään toki umpeen, mutta muuten pyritään pärjäämään mahdollisimman laajojen tilakokonaisuuksien hallinnalla suhteessa käytössä olevaan resurssiin. (AG) 11

Elävät eläkkeet Eläkkeistä kirjoittaminen lyhyesti ja asiantuntevasti on nykypäivänä varsin vaikea tehtävä - kuten jäljempänä jutusta ilmenee – saati sitten eläkkeiden laskenta. Eläkeasiat ovat myös järjestöpuolelta vaatineet asiantuntijaroolia. Tästä syystä muutosten valmistelussa ovat olleet mukana keskusjärjestöjen asiantuntijat eikä esim. VVL ole ollut koskaan mukana näissä työryhmissä. Entisen VVL:n keskusjärjestön VTY:n talous- ja sosiaalipoliittinen sihteeri Ilkka Alava oli edustajana valmistelemassa mm. edellistä, v. 2005 uudistusta. Alava on kuitenkin eläköitynyt itse jo pari vuotta sitten, joten hänen kommenttejaan ei ole jutussa mukana.

Miksi eläkejärjestelmiä on muutettu ja ketä se koskee?

Viime vuosikymmeninä tapahtuneet eläkejärjestelmien muutokset perustuvat laskelmiin ns. huoltosuhteen muutoksesta. Väestön ikärakenne on Suomessa muutoksessa, mikä on maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen nopeaa – väestö ikääntyy. Työikäinen väestö maksaa eläkkeensaajien saamista eläkkeistä 75%.

Muutoksella onkin merkittävä vaikutus siihen, miten eläkettä jatkossa voidaan turvata eläleläisen elämän loppuun saakka. Tästä johtuen edelleen käy kuumana keskustelu työurien pidentämisestä. Niitä voidaan kuitenkin ammattijärjestöjen näkemyksen mukaan edistää muilla keinoin paremmin kuin kaavamaisesti eläkeikää korottamalla. Vielä ei tiedetä, mitä ratkaisuja lähivuosina tältä osin toteutetaan.

Eläkejärjestelmien muutokset ovat koskeneet kaikkia eläköityviä yksityisen, kunnan tai valtion eläkejärjestelmien piirissä olevia suomalaisia, alasta riippumatta. Koska kuitenkin ihmisiä kiinnostaa ja heitä koskettaa erityisesti oma tilanne, saattaa tämä seikka jäädä huomaamatta. Kuitenkin valtion erityistä eläkeikää koskevat muutokset kohtelevat samalla tavoin niin vanginvartijaa, poliisia kuin tullimiestäkin.

Mitä on jo tapahtunut?

Yksityisen sektorin, kuntien sekä valtion eläkejärjestelmiä on tässä järjestyksessä muutettu ja kuluvan vuoden alusta käyttöön otettiin elinaikakerroin.

Uudistusten myötä valtiolla (mutta myös kunnilla) erityisestä ammatillisesta eläkeiästä on luovuttu. Muutoinkin kaikkien eläke-etuudet (kertymät ja eläkeikä) muuttuvat siirtymäajan jälkeen samoiksi, tehtävistä ja työnantajasta riippumatta. Näissä uudistuksissa vanhojen edunsaajien asema on pyritty turvaamaan mahdollisimman hyvin. Esim. VTY:n edustajiston kannanotto 13.12.2001 totesi seuraavaa: ”VTY edellyttää, että eläkeuudistuksen yhteydessä turvataan nykyiset suoja- ja siirtymäsäännökset, jotka koskettavat ammatillisen erityiseläkeiän valinneita (esimerkiksi tullimiehiä, vanginvartijoita ja koneenkuljettajia) sekä puolustusvoiminen ja rajavartiolaitoksen siviilejä ja sotilaita”. Tämä tarkoit12

taa mm. sitä, että esim. Rikosseuraamuslaitoksessa ammatilliset erityiseläkeiät ovat säilyneet lakimuutoksista huolimatta. Asiaa pidetään itsestään selvänä, mutta näin asia ei suinkaan ole ollut, vaan ammattijärjestöt ovat pitäneet mm. tätä keskeisenä vaatimuksenaan.

Eläkkeiden taso v. 2005 uudistuksen jälkeen Johdantotekstissä mainittu VTY:n eläkeasiantuntija Ilkka Alava selosti 2000luvun alkupuolen eläkelakien valmistelua eri yhteyksissä mm. VTY:n ja liittojen, myös VVL:n tilaisuuksissa. VTY:n hallinnolle (hallitus, työvaliokunta, joihin myös allekirjoittanut kuului) Alava esitteli myös erilaisia laskentaesimerkkejä. Nämä olivat päteviä kaikkiin valtion hallinnon tehtäviin. Todettakoon selvyyden vuoksi vielä, että eläketyöryhmässä olivat mukana myös Pardian (joka edusti mm. aliupseereja ja edelleen poliiseja sekä osin myös Vhl:n työpuolen erityisen eläkeiän piirissä olevia henkilöitä) ja Jukon edustajat.

Koko valmisteluryhmällä oli käytössään samat laskelmat. Näiden laskelmien perusteella eläkeuudistuksen vaikutukset olivat 1 %:n molemmin puolin suhteessa maksuun tuleviin eläkkeisiin. Pääosin työuran pituudesta riippui, pääsikö muutoksessa plussalle, vai jäikö miinukselle.

HUOM! Tämä oli kuitenkin ennen elinaikakertoimen vaikutusta.

Valintaoikeus ja eläkkeen laskenta Ammatilliseen erityiseläkeikään oikeutetut saivat valita joko entisen eläkeiän tai uuden yleisen eläkeiän. Ylivoimaisesti suurin osa heistä, joilla silloisessa Vhl:ssa oli 58 v. erityiseläkeikä, valitsi sen. Tuolloin vaihtoehtona oli 65 v. eläkeikä, joka viime uudistuksessa muuttui joustavammaksi 63 - 68 vuoden eläkeiäksi.

Viime numeron mielipidepalstalla Hannu Vauhkonen vertaili esimerkkilaskelmin tilannetta, jossa 58 v. erityiseläkeiän valinnut henkilö sairastuu, ja menettää ns. tulevan ajan kertymän viideltä vuodelta (58 – 63 v. välillä), Vertailu tehtiin henkilöön, joka ei olisi valinnut ammatillista eläkeikää, vaan olisi työskennellyt 63 ikävuoteensa saakka. Vertailua ei kuitenkaan voi näin tehdä. Ns. tulevan ajan karttuma

korvaa sairaseläkkeelle joutuvalle työntekijälle sitä eläkekarttumaa, joka jää karttumatta hänen joutuessaan sairaseläkkeelle, koska hän ei ole voinut kartuttaa eläkettään työskentelemällä ko. vuosina.

Näin ollen 58 v. eläkeiän valinneelle korvataan se eläkkeeseen kohdistuva menetys, jonka hän olisi ansainnut työskennellessään ikävuosien 58 – 63 välillä. 58 v. eläkeiän valinnut ei ole kuitenkaan sitoutunut työskentelemään enää ko. aikavälillä. Hän ei olisi ansainnut tältä väliltä enää mitään eläkettään kerryttävää.

Joten mitään menetystä ei myöskään ole voinut tapahtua. Kokonaan toinen asia on se, että 58 v. eläkeiän valinnut voi toki työskennellä pidempään ja näin myös kartuttaa eläkettään, mutta tämä onkin vapaaehtoista.

30 vuoden palvelu ja 60 %:n karttumatakuu Hannu Vauhkonen kyseli myös 30 vuoden työuran ja 60 %:n karttumatakuun perään. Tosiasia on, että tällaista karttumatakuuta ei näin suoraviivaisesti ilmaistuna enää ole. Kuitenkin eläkelakien muuttuessa on vanhat etuudet huomioitu ottamalla lakiin mukaan kirjaus karttumatakuusta (Laki valtion eläkelain muuttamisesta 679/2004). Samalla kuitenkin vuosikarttumat ovat muuttuneet ja kuluvan vuoden alussa käyttöön otettu elinaikakerroin vaikuttaa eläketasoon.

Koska elinaikakerroin vaikuttaa vuosittain eläkkeiden tasoon, on karttumatakuun vaikutusta vaikea arvioida.

Edes Valtiokonttori ei anna esimerkkiä siitä, miten 60 %.n karttumatakuu on muuttunut, vaikka allekirjoittanut sitä kysyi. Kysymys esitettiin tietäen, että nykyisellään ei kukaan voi suoraan soveltaa toisen tilannetta omaansa, koska laskelmat tehdään yksilötasolla. Siksipä liitän tähän saamani vastauksen esittämääni kysymykseen: ”Pohdiskelimme täällä kysymystäsi karttumatakuusta ja totesimme, että se on kohtuullisen hankala laskettava ja selitettäväkin 1.1.2005 jälkeen. Parasta on pyytää asiakkaita ottamaan yhteyttä meidän asiakaspalveluumme, että voimme tapauskohtaisesti selittää kaavan ja lopputuloksen. Muutoin voi tulla väärinkäsityksiä.

Tässä on lyhyesti infoa karttumatakuusta: Jo ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta, ammatillisen erityiseläkeiän valinneille oli valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 10 momentissa turvattu eläkkeen karttumisprosentiksi vähintään 60, jos hänellä oli VEL- eläkeaikaa vähintään 30 vuotta. Kyse oli siis eräänlaisesta karttumatakuusta.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen voimaantulosäännöksen 8 momentissa on 3/2010

Hallitus 30.92010 * kuultiin OP/Pohjola -pankin sijoitusasiantuntijoiden alustus, jonka perusteella voidaan tehdä päätökstä liiton varojen määräaikaisesta sijoittamisesta myöhemmin pidettävässä hallituksen kokouksessa; samalla haluttiin ao. päätöksiä varten ja vertailun vuoksi saada vastaavaa sijoitustietoa toiseltakin pankkiryhmältä, johon liitolla on asiakassuhde * todettiin, että palkankorotusvaran 0,43 % suuntaamisesta on tehty neuvottelijoita varten laskelmia; seuraavaan varsinaiseen ves-neuvotteluun ei nähty olevan syytä muuttaa liiton linjan mukaisia ehdotuksia kohdistamisista * todettiin Rikossuraamuslaitoksen yhteistyökokouksessa esillä olleet asiat, kuten aloitepalkkiojärjestelmän käyttöön vuoden 2004 loppuun tehtävän eläkkeen laskennan yhteyteen säädetty myös karttumatakuu, uudistuksen johdosta tosin hieman muunnettuna. Tämä tarkoittaa sitä, että VEL:n mukaisten eläkkeiden karttumisprosentti on vähintään se sama suhteellinen osuus 60 prosentista, joka saadaan kun verrataan edunsaajan vuoden 2004 loppuun mennessä kertynyttä VEL-eläkettä 30 vuoteen.

Karttumatakuun mukainen karttumisprosentti ei voi kuitenkaan ylittää rajatun yhteensovituksen rajaprosenttia, joka ammatillisen erityiseläkeiän valinneilla on maksimissaan 60. Jos todellinen karttuma on pienempi kuin karttumatakuuta käyttäen laskettu prosenttimäärä, lisätään vuoden 2004 päätetystä palveluksesta laskettuun eläkkeeseen puuttuva määrä. Jos karttumatakuun mukainen karttumisprosentti on suurempi kuin rajaprosentti, voidaan lisäystä tehdä kuitenkin vain rajaprosentin määrään asti. Karttumatakuun mukaiseen karttumaprosenttiin sisältyy myös lisäeläkeosuus (31.12.1994 saakka karttunut 2 %:n karttuman ylittävä 0,2 %:n eläkeosuus)”.

Voiko tätä enää yksinkertaisemmin sanoa? Ei varmaan voi, sillä lakitekstistä luettuna asia on varsinaista kapulakieltä ja tämä on siitä selkokielinen versio.

Todettakoon vielä Valtiokonttorin vastaus toiseen kysymykseeni, jossa pyysin kuitenkin esimerkkilaskelmaa: ”Siirtyminen täysin uudentyyppiseen eläkelaskentaan 1.1.2005 lukien pakotti suhteuttamaan myös karttumatakuun laskennan vuoden 2004 loppuun. Tämä pakko johtuu mm. siitä, että 1.1.2005 lukien eläkeajan laskeminen poistuu laista. Eläkeajalla ei enää 1.1.2005 lukien ole merkitystä eläkkeen karttumisen kannalta, koska eläke karttuu 1.1.2005 lukien vuosityöansioista. Yhden päivän työskentelyllä ja vuoden työskentelyllä voi kartuttaa siten 3/2010

otto, virkamerkkien valmistumisen eteneminen, alan ulkopuolelta palkattujen esimiesten ja apulaisjohtajien perehdytyskoulutuksen aloittaminen, työtyytyväisyyskyselyn käynnistyminen, Rikosseuraamuslaitoksen strategia, tulossopimuksen käsittelyaikataulu sekä palvelujen mahdollinen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta * hyväksyttiin toimistonhoitajalle maksettava kertakorvausluonteinen palkkio toimistotilojen kunnossapidosta * hyväksyttiin Turun psykiatrisen osaston eli Vankimielisairaalan osaston 30-vuotisjuhlakokoukseen ensi vuodeksi esitetty avustus * myönnettiin liiton tunnustusstipendi 300 euroa Riitta Olloselle (Ylitornio) tämän omalla ajalla ja kustannuksella suorittamasta oikeustieteen maisterin tutkinnosta * todettiin valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja hänen esikuntansa käynti liiton toimiston vieraana (käynnistä eri selostus toisaalla lehdessä) * merkittiin tiedoksi valtion virkapukutyöryhmän tekemän kyselyn tuloksia ja täydennyskyselyn tarve

* liiton tositteentarkastaja antoi hyväksyvän raporttinsa tarkastamistaan liiton menotositteista vuoden alusta; samalla päätettiin kilpailuttaa liiton virkistyskohteiden sähkösopimukset jatkossa * päätettiin muokata vielä liiton sääntöesitystä edustajistolle liiton tilintarkastajien osalta vastaamaan nykylain mukaista käytäntöä * hyväksyttiin liiton edustajiston kokoukseen laadittu aikataulu- ja esityslistaluonnokset sekä todettiin tiedossa olevat vieraat ja alustajat * kuultiin järjestösihteerin lisäeläkettä hoitaneen vakuutusyhtiön edustajan selonteko liitolle sekä toimihenkilölle palautettavista osuuksista ko. eläkesummasta sen erääntyessä * todettiin, että järjestösihteerin nykyiseen työsopimukseen, joka päättyy 30.9.

2011, ei hallituksella ole tarvetta tehdä muutoksia, ellei ko. asiaa käsittelevä joulukuun 2010 edustajisto muuta päätä ja edellytä

saman määrän eläkettä, jos molemmista ansaitsee saman verran."

keen tehtävässä. Riittää kun VaEL:n piirissä olevia ansioita on v. 2010 tasossa vähintään 7 386 •/vuosi. Voi siis vaihtaa nimikettä, tehtävää ja alaa jne. c) eläkettä karttuu 1.1.2005 jälkeen myös ansiosidonnaiselta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudelta, ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta ja vuorotteluvapaakorvauksesta sekä tutkintoon johtavan opiskelun ja alle 3-vuotiaan lapsen hoidon osalta.

Elinaikakerroin Kaikkien palkansaajien eläkettä muuttaa elinaikakerroin enemmän kuin mikään muu aiempi uudistus. Elinaikakertoimen tarkoituksena on rajoittaa väestön eliniän pitenemisestä johtuvaa eläkkeiden kasvua. Eli varautua siihen, että eläkkeet voidaan maksaa ongelmitta tulevaisuudessakin. Elinaikakertoimen määrittelyssä käytetään viiden edellisvuoden kuolleisuustilastoja, mistä eliniän pidentyminen heijastuu kertoimeen. Vaikka kuukautta kohden maksettava eläke näin pienenee, saadaan keskimäärin sama summa eläkettä eliniän pidentymisen perusteella. On syytä korostaa, että tässä puhutaan muutoksista keskimäärin. Yksilötasolla pitkän eliniän omaava hyötyy tästä enemmän ja ennen keskimääräistä elinikää menehtyvä jää tappiolle. Joka tapauksessa, kun elinaikakertoimen vaikutus tiedetään, voi jokainen halujensa ja jaksamisensa mukaan kerryttää eläkettään työskentelemällä varsinaista eläkeikää pidempään.

Loppukarenssit ja eläkekertymät palkattomilta ajoilta Vertailua vanhaan valtion eläkejärjestelmään ja karttumiin vaikeuttaa edelleen se, että 1.1.2005 astui voimaan myös monia parannuksia, mikä osaltaan on johtanut siihen, että laskelmat voivat olla vain yksilöllisiä. Niitä varten pitää olla tiedossa kaikki se, mitä aktiivisen työelämän aikana on tapahtunut.

Parannuksia olivat a) eläkkeen karttuminen 18-vuotiaana tehdystä työstä alkaen (aiemmin 23 v. ) b) loppukarenssien poistuminen; enää ei tarvitse työskennellä viidestä viimeisestä vuodesta kolmea ja välittömästi 6 viimeistä kuukautta erityisen ammatillisen eläkeiän omaavan nimik-

Lopuksi Eläkkeissä ei siis ole tapahtunut vain heikennyksiä, vaikkakin tietysti eläkekertymää heikentävät muutokset huomataan ja ennalleen jääneet asiat sekä parannukset tuntuvat itsestään selviltä. Muutokset vaikuttavat kuitenkin erilaisesta työhistoriasta, elämäntilanteista ym. johtuen ihmisiin eri tavoin. On varmaan myös niin, että nyt vallitsevaa tilannetta ja eläkejärjestelmän nykyistä tasoa pidetään varmana saavutettuna etuna (elinaikakertoimen vaikutuskin huomioiden). Näin ei kuitenkaan ole.

Kolmikantayhteistyön valmistelussa ammattijärjestöjen edustajat ovat pyrkineet parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan muutostilanteessa sekä vanhojen työntekijöiden että uusien edut.

Muutokset sopimalla edellyttävät kuitenkin myös kompromisseja, koska yhteisenä pyrkimyksenä on ollut turvata suomalaisten eläkejärjestelmien kantokyky myös tulevina vuosikymmeninä. Silti lopputulos jäsenistön kannalta on aina parempi kuin se, että yksi osapuoli (on se sitten poliittinen tai työnantajataho) sanelisi päätökset. Tältä osin ensi vuosi tulee näyttämään, kuinka voimakkaasti nykyistä järjestelmää ja esim. ammatillisia erityiseläkeikiä vielä joudutaan puolustamaan.

Toistaiseksi se on onnistunut neuvottelupöydässä.

Jari Tuomela

13

NFUn edustajisto koolla Tanskassa syyskuussa:

VVL:n puheenjohtajasta Jari Tuomelasta Vankilavirkailijain Pohjoismaisen Unionin ensimmäinen suomalainen varapuheenjohtaja VVL:n järjestösihteeri NFU:n kunniajäseneksi

NFU:n sihteeristö 2010: Einar Andresson, Islanti, Roal Nilssen Ruotsi, Kim Österbye ja Hanne Elbaum Tanska, Geir Björkli Norja ja Jari Tuomela Suomi.

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n osanottajat edustajakokouksessa olivat puheenjohtajan Jari Tuomelan ohella liiton varapuheenjohtaja Ilpo Nummela ja sihteeri Olli Pekka Olkkonen. Muut “delegaatit”, Heikki Koskinen, Arto Kivirinta, Risto Nieminen, Kari Virtanen, Jarmo Lindqvist ja Seppo Vainikainen, olivat kokouksen seuraajajäseniä.

Järjestösihteeri Ahti Granat toimi kokouksessa liiton lehden päätoimittajan roolissa. Jo toisen kerran Turun kokouksen jälkeen ylivertaista tulkin työtä liitolle jatkoi Hans Virtanen.

Unionin kutsuvieraina Suomen Rikosseuraamuslaitoksen hallinnosta olivat tällä kertaa pääjohtaja Esa Vesterbacka ja koulutusjohtaja Hannu Kiehelä. Kaksi viimeksi mainittua saapuivat paikalle vasta maanantaiksi, jolloin aloitettiin “Huomio vanginvartijaan” -teemalla läpi viety kahden päivän seminaari. Siitä tarkemmin erillisissä artikkeleissa.

Kokousaiheet ja henkilövalinnat Unionin sääntömääräiset kokousaiheet ovat olleet hyvin samankaltaisia parin viime vuosikymmenen kuluessa.

Viimeisin suuri muutos Unionin henkilöjohdossa tapahtui puheenjohtajuuden siirryttyä Norjalta Tanskalle. Myös NFU:n Ammattieettisten linjojen ja Vankeinhoitopoliittisen ohjelman laadinta sekä päivitys ovat olleet säännönmukaisesti esillä.

NFU:n pitkäaikainen varapuheenjohtaja Roal Nilssen Ruotsista oli siirtynyt jo viime vuonna työskentelemään suureh14

Lauantaina 11. syyskuuta kokoontui Vankilavirkailijain Pohjoismainen Unioni (perustettu v.

1947) kolmen vuoden välein pidettävään edustajakokoukseensa.

Osallistujamaat ja samalla vankeinhoidon edustavimmat liitot tulevat alkuperäisen Unionin kokoonpanossa Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Suomi liittyi mukaan 1948 saatuaan “matkustusluvan” ja Islanti otettiin mukaan viidentenä pohjoismaana1980-luvulla.

kon työttömyyskassan johtoon. Niinpä hänen tilalleen valittiin tässä edustajakokouksessa seuraaja. Hän on 11.9.2010 lähtien VVL:n puheenjohtaja Jari Tuomela. Suomelle tämä oli ensimmäinen NFU:n sisäisen hallinnon luottamustehtävä ja niin ollen historiallisestikin merkittävä.

Unionin varsin keveän hallinnon ja samalla työvaliokunnan muodostavat edustajakokousten välillä puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä sihteeri/taloudenhoitaja kolmistaan. Heille kuitenkin siunaantuu sihteeristön vuotuisten kokousten sekä edustajakokousten välille välttämätöntä valmistelutyötä.

NFU:n puheenjohtajana jatkaa Tanskan liiton puheenjohtaja Kim Österbye.

Hänen aisaparinaan jatkaa Tanskan liiton toimitsija ja lakinainen Hanne Elbaum.

Hänen toimenkuvanaan säilyvät Unionin sihteerin ja samalla taloudenhoitajan tehtävät.

Suomessa 2009 kokoontunut Unionin sihteeristö käsitteli jäsenmaista tulleet aloitteet Vankeinhoitopoliittisen ohjelman päivityksiksi. Nyt edustajakokous hyväksyi sihteeristön esityksen uudistetuksi sisällöksi seuraavalle kokouskaudelle. Unionin Vankeinhoitopoliittinen ohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan ohessa. (AG) Kööpenhaminan edustajakokous nimesi Jari Tuomelan 11.9. 2010 Pohjoismaisen Vankilavirkailijain Unionin varapuheenjohjaksi.

3/2010

Unionin kokouksessa hyväksytty ja päivitetty NFU:n Vankeinhoitopoliittinen ohjelma: NFU:n mielestä Pohjoismaiden oikeuskäytännössä ja vankeinhoidossa pitää noudattaa kolmea kantavaa periaatetta. Ne ovat oikeudenmukaisuus, turvallisuus sekä johdonmukaisuus.

Oikeudenmukainen oikeuskäytäntö Oikeudenmukaisen oikeuskäytännön on heijastettava tasaarvoisuuden, solidaarisuuden sekä humaanisuuden perusarvoja, joiden katsotaan kuuluvan pohjoismaisiin poliittisiin perinteisiin.

NFU kannattaa oikeuskäytäntöä, joka estää ennalta sekä rajoittaa kaikenlaista rikollisuutta. Vanhemmat, viranomaiset ja yhteiskunnan vastaavat toimijat ovat vastuussa siitä, että nuori välttyy joutumasta rikoskierteeseen. Monia sosiaalisia ongelmia voidaan estää syntymästä ennakoimalla niitä ajoissa sekä riittävien tukiverkostojen avulla.

Ensisijaista panostusta lasten ja nuorten kasvuolosuhteisiin on lisättävä. Tärkeää on, että koulujen sekä sosiaaliviranomaisten yhteistyötä tiivistetään siten, että ne voivat tarjota apuaan ja tukeaan niin varhain kuin mahdollista. On kyettävä havaitsemaan ne riskitekijät, jotka johtavat tämän päivän rikollisuuteen.

Oikeusjärjestelmässä keskeisenä on pidettävä vankeinhoidon kuntouttavaa osuutta. Se merkitsee vangeille tuomion täytäntöönpanon asiallisia olosuhteita niiden tarjoamine mahdollisuuksineen. Kuntoutuksen tarpeessa oleville vangeille on sellaista maksuttomana järjestettävä. Mikäli vankilassa suoritettavalle tuomiolle on olemassa sopivia vaihtoehtoisia seuraamusmuotoja, on niitä myös harkittava käytettäviksi.

Henkilökunnan suhtautumisen vankeihin on perustuttava jokaisen ihmisarvon kunnioitukseen. Henkilöstön on oltava tietoisia ammatillisuudestaan kunnioittamalla vankien sosiaalisia, kulttuurisia sekä uskonnollisia taustoja.

Lisäksi fyysisten työskentelyolosuhteiden on oltava ajanmukaisia. Laitosrakennuksia on pidettävä jatkuvasti toimintakunnossa ja uudistettava.

Turvallinen oikeuskäytäntö Turvallinen oikeuskäytäntö merkitsee, että vankien voidaan luottaa pysyvän vankilan muurien sisäpuolella siihen saakka, kunnes heidän tuomionsa on päättynyt. Pysyvän turvallisuuden on oltava kunnossa. Vankilasta tapahtuvien karkaamisten määrä on pidettävä alhaisena.

Myös vankien on oltava turvattuja vankiloissa siten, ettei vaaratilanteita toisten vankien taholta pääse syntymään. Dynaamista turvallisuutta, mikä saavutetaan tiiviin henkilökohtaisen valvonnan ja kanssakäynnin avulla, on lisättävä.

Henkilökunnan työskentelyolosuhteiden on oltava kunnossa. Työtä on voitava tehdä ja palkkaa ansaita niin, että siitä ei aiheudu sopimatonta fyysistä tai psyykkistä rasitusta. Hyvä työympäristö on perusedellytys vankeinhoidon henkilöstölle sen päivittäisissä työtehtävissä.

NFU painottaa lisäksi työntekijän omaa turvallisuutta vankeinhoidossa. Kaikkia keinoja on voitava käyttää estämään henkilökuntaan kohdistuvaa väkivaltaa ja sillä uhkailua.

Johdonmukainen oikeuskäytäntö Johdonmukaiseen oikeuskäytäntöön kuuluu, että rankaisujärjestelmällä kyetään turvaamaan sekä parantamaan myös rikoksen uhrin asemaa.

Kaikkien merkittävien rikosnimikkeiden selvitysprosentin on oltava korkea. NFU:n mielestä yleistä oikeustajua murennetaan, ellei rikollisuus johda viranomaisten reagointiin.

Rikollisuuden torjuntaan on panostettava. On tärkeää, että Pohjoismaissa poliisin yhteistoiminta on tiivistä. Teknologinen kehitys merkitsee rikollisuuden liikkumista yhä enemmän pohjoismaisten rajojen yli ja muualtakin maailmasta. Tämä koskee esimerkiksi huumausaineiden salakuljetusta sekä järjestäytynyttä rikollisuutta.

Oikeusistuinten tuomiokäytäntöjen on oltava myös johdonmukaista. Rikosseuraamusten on kohdistuttava oikeassa suhteessa kuhunkin rikokseen ja painotettava samalla yksilön omaa vastuuta teoistaan.

Pohjoismainen Vankilavirkailijain Unioni (NFU) on vankeinhoitoalan suurimpien liittojen yhteiselin Pohjolassa. Järjestö edustaa n. 13 500 viiden pohjoismaan kaikissa vankiloissa työskenteleviä, joista pääosa on valvontahenkilöstöä. Jäsenjärjestöt ovat Islannin FVFI, Tanskan DF, Norjan NFF , Ruotsin SEKO/vård sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y. Suomesta.

3/2010

Pohjoismaiden vankiloissa on oltava tarpeeksi vankipaikkoja.

Tuomitun on vältyttävä automaattiselta pidennykseltä varsinaiseen tuomioonsa. Vankipaikan odottelu on ongelma, paitsi oikeudenmukaisuuden kannalta, myös rikolliselle, jonka olisi saatava elämäänsä järjestettyä mahdollisimman nopeasti ennen ja jälkeen tuomion suorittamisen.

Vankeja on kohdeltava johdonmukaisesti myös vankiloissa.

Omaehtoista aktiivisuutta ja yhteistyökykyä on palkittava vapaammilla olosuhteilla. Väkivaltaan ja uhkailuun on vastaavasti reagoitava tiukemmin. Yhtä tiukasti on suhtauduttava edelleen huumeiden esiintymiseen vankiloissa.

15

Vankeinhoidon painopisteet NFU esittää kolmea toiminta-aluetta, joita erityisesti on painotettava vankeinhoidossa tulevina vuosina: työympäristö, koulutus ja asiakkaat/vangit.

Työympäristö Kaikilla pohjoismaisilla vankeinhoidon työntekijöillä on oikeus turvattuun työpaikkaan. Sen sijaan läheskään kaikki eivät tätä oikeutta koe saavansa päivittäisessä työssään.

Vankilat ovat täynnä ihmisiä, jotka on suljettu sinne vastoin heidän omaa tahtoaan. Se jo itsestään aiheuttaa raskautta työhön. Jokainen päivä saattaa olla kova ja kuluttava vankilassa työskentelevälle. Valvontahenkilöstön korkea sairastavuus ja työn kuluttava vaikutus on suuri ongelma kaikissa Pohjoismaissa. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittavat, että vanginvartijan ammatti on yksi työmarkkinoiden vaativimmista.

Mikäli vankeinhoidossa aiotaan nostaa nykyistä tavoitetasoa, se edellyttää myös, että henkilökunnalla on säälliset palvelusuhteen ehdot.

NFU:n mielestä psyykkisen ja fyysisen työympäristön parantamisen onkin oltava etusijalla kaikissa pohjoismaissa.

Huomiota on kiinnitettävä: - Vankien aiheuttamaan väkivaltaan ja uhkailuun - Kovaan työpaineeseen - Huonoon johtamiseen - Puutteellisiin työskentelyolosuhteisiin - Työtehtävien ja henkilöresurssin oikeaan suhteeseen

loiden kapasiteettiongelmien ratkaisu. Yliasutus vankiloissa merkitsee samalla yksittäiselle työntekijälle aikapulaa sekä siitä johtuvaa riittämättömyyttä hoitaa työtehtäviään asianmukaisesti. Samaan aikaan tapahtuneet tuomioiden yleiset tiukennukset Pohjoismaissa lisäävät paineita vankilakapasiteettiin.

NFU edellyttääkin, että pohjoismaisiin vankiloihin voidaan taata riittävä henkilöstömitoitus. Yksintyöskentelystä on päästävä eroon kokonaan. Vankipaikkoja on oltava aina riittävästi kaikille vangeille. Yliasutusta selleihin ei saisi syntyä.

Henkilöstöön kohdistettuja mitoituksen uudelleenarviointeja on tehtävä riittävän usein ajanmukaista tarvetta vastaavaksi.

Johtaminen Johtamiskulttuurin kannalta on tärkeää, että vankeinhoidon näihin tehtäviin palkatuilla perustiedot ja -taidot hyvään johtamiseen ovat yhteiset.

Johtamiskoulutuksessa samoin kuin päivittäisessä työssäkin on painotettava kykyä motivoivaan henkilöjohtamiseen. Johdon on omalta osaltaan varmistettava, että henkilöstön keskinäinen työskentely vankiloissa perustuu luottamukseen ja uskottavuuteen. Johdon on kyettävä myös olemaan avoin arvostelulle sekä vuoropuhelulle.

Johdon antaman informaation on oltava selkeää. Päivittäiseen työhön liittyvän johtamisen on oltava linjakasta. Henkilöstön on myös tiedettävä, mitä keneltäkin työssä odotetaan.

Lisäksi on korostettava johdon alituista tukea sekä ohjausta henkilöstölle. Henkilökunnan on tämän tuen myötä voitava

Väkivalta ja sen uhka Väkivaltaan ja uhkailuun reagoitaessa on aktiivinen turvallisuus tärkeintä. Syntyviä konflikteja ehkäistään parhaiten siten, että henkilökunnan ja vankien välillä on tiivistä kanssakäyntiä.

Mikään ei silti takaa sitä, ettei väkivaltaa ja uhkailua ilmenisi.

Rikollisuuden muuttuessa yhteiskunnassa, myös vankilaan tulee yhä enemmän kovemmasta rikollisuudesta tuomittuja. Myös vankien moniongelmaisuus on kasvussa, kuten päihteiden väärinkäyttö ja psyykkiset ongelmat. Pienemmistä rikkeistä tuomitaan yhä useammin muihin vaihtoehtoisseuraamuksiin kuin ehdottomaan vankeuteen. Tällainen kehitys osaltaan vaikuttaa siihen, että vankiloissa esiintyvä ja henkilöstöön kohdistuva väkivalta sekä uhkailu ovat kasvussa. Pohjoismaissa on sattunut jopa muutama vangin tekemä henkirikos, joka on kohdistunut työssä olleeseen henkilökuntaan.

NFU:n mielestä henkilökunnalla on oltava lisävalmiuksia kriittisiin tilanteisiin. Se merkitsee henkilöstölle parempaa kouluttautumista konfliktien hallintaan. Myös yksintyöskentelyä vankien kanssa olisi voitava välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Mahdollisten kriisitilanteiden jälkeen on henkilöstölle oltava välittömästi tarjolla asiaankuuluvaa apua ja tukea.

Väkivallasta ja sillä uhkailusta on aina tehtävä ilmoitus poliisille. Väkivaltaan syyllistynyttä vankia on välittömästi myös rangaistava. Laitoksille on hankittava asianmukaista varustusta, jolla edistetään henkilöstön turvallisuutta.

Merkittävin seikka suhtautumisessa työstressiin on vanki16

3/2010

NFU kantana on, että vankeinhoidon hallinnon on harjoitettava tavoitteellista koulutuspolitiikkaa, jolla varmistetaan alalle ammatillisesti osaava ja sitoutunut henkilöstö. Koulutussisällön on muodostuttava työharjoittelun ja teorian vuorovaikutuksesta.

Teoreettisen koulutuksen osa-aluetta on tarpeen mukaan vahvistettava sekä uudistettava ottaen huomioon niitä muutoksia, joita tapahtuu vankien taustatekijöissä.

Konfliktitilanteiden ratkaisutaidot, psykologia sekä yhteistoiminta ovat koulutuksessa ensisijaisia.

Täydennys- ja jatkokoulutus, jota järjestetään tarvetta vastaavasti, on ratkaisevaa silloin kun halutaan pitää ammattitaitoa yllä työssä. Koulutusmahdollisuuksien on kannustettava henkilöstön omaa halua ja kehittämistarvetta.

Vangit/asiakkaat Vankeinhoito ottaa vastaan kaikki kansalaiset, jotka ovat saaneet lainvoimaisen tuomion, samoin kuin rikostutkintaa varten pidätetytkin. vaikuttaa riittävästi omaan päivittäiseen työhönsä. Samoin johdon vastuulla on hyvien kehittämismahdollisuuksien tarjoaminen henkilöstölle.

NFU painottaa kuitenkin, että on olemassa poikkeuksia ja rajoituksia siihen, keitä voidaan sijoittaa rakennuksiin, jotka ovat täynnä muita vankeja.

Vankilarakennukset Vankeinhoidon rakenteellisen toimintaympäristön kannalta Pohjoismaissa on edelleen käytössä liian paljon vanhoja vankilarakennuksia. Useilla niistä on ikää reilusti yli 100 vuotta ja ne ovat huonosti hoidettuja.

Psyykkisesti sairaita ei pidä sijoittaa vankilaolosuhteisiin.

Tämä sillä edellytyksellä, että heidän sairautensa on lain mukaan arvioitu ja heille on samalla taattu lainmukainen oikeus saada sijoituspaikka todettua sairauttaan vastaavassa hoitolaitoksessa.

Rakennukset eivät monessakaan tapauksessa vastaa niitä vaatimuksia, joita asetetaan nykyaikaiselle vankeinhoidolle.

Vangeille ei esimerkiksi ole mahdollisuutta työllistymiseen tai ammattiopetukseen asianmukaisissa työtiloissa. Järkevä osastointi ei näissä vankiloissa onnistu, joten toiminnan kannalta riittävä vankiryhmien erottelu on mahdotonta. Vankilan eri tiloissa saattaa lisäksi esiintyä turvallisuuspuutteita rakennusten ja teknisten turvalaiteasennusten heikon kunnon vuoksi.

Turvapaikan hakijoita ei myöskään pidä sijoittaa vankiloihin, mikäli viranomaisten talteenoton ainoa peruste on juuri turvapaikkapäätöksen odottaminen.

NFU:n mielestä lisärahoitusta nykyisten vankiloiden ylläpitoon, kunnostukseen ja modernisointiin on varattava riittävästi.

Tilojen kunnostukseen on kiinnitettävä huomiota senkin vuoksi, että tänä päivänä vaaditaan yhä enemmän tasoa työympäristöltä, sen terveellisyydeltä ja turvallisuudelta. Uusia laitoksia on myös rakennettava ja kaiken uusrakentamisen on oltava muuteltavissa isompiin ja pienempiin toimintaosastoihin.

Koulutus Vanginvartija on vankeinhoitolaitoksen perustyöntekijä.

Vartijalla on keskeinen rooli sekä vankilan laitosturvallisuudessa että vangin kuntoutuksessa. Vanginvartija vastaa päivittäin siitä, että vangit suorittavat tuomionsa valvotuissa olosuhteissa. Samalla he motivoivat vankeja rikoksettomaan elämään.

Tästä seuraa, että jokainen vartija hallitsee aiempaa paljon laajempaa toimenkuvaa. Tänä päivänä ei riitä, että pidetään vain yllä vankilan staattista turvallisuutta. Vanginvartijat työskentelevät yhdessä vankilan muiden henkilöstöryhmien kanssa vankien asioissa, kuten työllistymisessä ja vapaa-ajan käytössä.

Sekä perus- että jatkokoulutus on aivan ratkaiseva tekijä luomaan ja pitämään yllä vanginvartijan hyvin toimivaa ammatillista otetta.

3/2010

Nuoret, alle 18-vuotiaat on pidettävä erillään muista vangeista. Pohjoismaiden on tässä toimittava YK:n ao. lausuman mukaisesti. Siinä päätetään, että rikoslain nojalla viranomaisten huostaan otettuihin lapsiin ja nuoriin kohdistetaan vankeuden sijaan ensisijaisesti muita toimenpiteitä. NFU:n mielestä 15 vuoden yleistä käytössä olevaa rikosikää ei pidä alentaa.

Muidenkin vankien osalta on vaihtoehtoisiin seuraamuksiin vankilasijoituksen sijaan kiinnitettävä huomiota. Näitä ovat mm. ehdolliset tuomiot, yhdyskuntapalvelu, viikonloppuaresti ja elektroninen valvonta.

Rangaistuskäytännön on pääsääntöisesti perustuttava tuomion ennustettavaan määräaikaisuuteen. Määräaikaisuuden puuttumisen on oltava poikkeus, jota harkitaan vain tapauskohtaisesti.

Vangin päihteiden ongelmakäyttöön on oltava tarjolla useampia kuntoutusratkaisuja. Samalla vankilassa on kuitenkin pidettävä yllä päihdyttävien aineiden käytön nollatoleranssia.

Kriminaalihuollon toimenpiteillä on oltava selkeä jatkumo vankeinhoidossa tehdylle työlle. Yhteistyömuotoja vankiloiden ja vapaudessa tehtävän kriminaalihuollon välillä on vahvistettava.

(Käännös: Ahti Granat)

17

Tanskan vankeinhoitohallinnon pääjohtajan avaus Tervetulopuheen seminaarille pitänyt William Renzmann on Tanskan vankeinhoitoviraston pääjohtaja. Ongelmia hänen aikanaan on riittänyt; syynä oikeastaan yhden laitoksen vartijoihin johdon taholta kohdistunut epäluottamus, jota vielä paikallinen lehti ruokki. Olisiko tuossa jotain tuttua tuolta Hämeenlinnan suunnalta?

Renzmann ei sivunnut tuota episodia.

Sen sijaan hän keskittyi ylistämään hyvää pohjoismaista perinnettä, jota NFU yhdessä vankeinhoidon hallintojen kanssa on Pohjoismaissa tehnyt jo vuodesta 1947. Renzmannin papereissa oli tosin maininta vuodesta 1958, mutta se lienee ollut vain historiallinen lipsahdus. Vuosikymmeniä yhteistyötä riittää tuosta lapsuksesta huolimatta.

Tanskan pääjohtajalla oli hyvää sanottavaa myös 1989 NFU:ssa hyväksyttyjen vankeinhoitoalan eettisten linjojen esillä pitämisestä. Ammattijärjestöt ovat

aktiivisesti osallistuneet mm. työolosuhteiden kehittämiseen.

Pääjohtajilla on tapana ollut kokoontua joka vuosi omiin palavereihinsa vuoroin eri pohjoismaassa. NFU:lla tällainen suurempi tapaaminen on joka kolmas vuosi. Esillä molemmilla tahoilla ovat olleet aivan arkiset, mutta silti tärkeät ajankohtaisasiat.

Renzmann viittasi viiden Pohjoismaan ammattijärjestöjen yhteensä 13 500 jäsenen muodostamaan voimavaraan, johon sisältyy varsin laaja työtehtävien ketju.

Päätoimena vanginvartijoilla on luonnollisesti laitosturvallisuuden takaaminen, mutta myös paljon muuta tehdään. Pääjohtaja arveli, että pohjoismaista mallia vastaavaa koulutuksen ja työkuvien kombinaatioa saa muualta maailmasta hakea. Samalla työ on tutkitusti raskasta, erityisesti on havaittava nopeasti vaihtelevia tilanteita ja samalla pyrittävä ehkäisemään ennalta turvallisuusuhkia.

Tanskan liiton puheenjohtaja ja seminaarin teemat Kim Österbye toimi tämänkertaisen NFU:n seminaarin itseoikeutettuna isäntänä ja aiheeseen johdattajana. Hän kysyi retorisesti alkuun: onko vanginvartijan työssä nyt tasapaino ns. “kovan” ja “pehmeän” vankeinhoidon kesken? Kova tyyli voisi tarkoittaa välttämättömiä kieltoja ja rajoituksia vangeille, pehmeämpään tyyliin siirtymä voisi olla sukevalaisittain “...kattellaan, kattellaan...” ja itse pehmeä vankeinhoito voisi sisältää jopa empaattista myötäelämistä tietyissä tilanteissa.

- Roolijako on hallittava, vakuutti Kim Österbye ja painotti eettisen pohjan sisäistämistä työssä. Yhteiskunnallisena tavoitteena yksilön kohdalla olisi säilyttävä pyrkimys uusintarikollisuuden estämiseen. Kim Österbyekin oli kuullut usein kliseen “tärkein voimavara”. Hän näki vankilassa lähityötä tekevän vartijan olevan puolestaan vangille tämän oman hyvinvoinnin tärkein tae.

Itse seminaarin työskentelytavassa oli tällä kertaa jotain uutta, kertoi Kim Österbye. Vaikka ei aivan: Södertäljessä 1983 oli viimeksi seminaarin käytössä ollut työryhmätyöskentelyä. Nyt jakauduttiin kahtena päivänä kolmeen teematyöpajaan. Osallistujia/paja oli vielä aivan liikaa, mikä kävi selväksi jatkossa.

Vaihtoehtona pelkkään alustusten kuulemiseen yhdessä salissa oli työpajoilla silti tuore vaikutus ja tätä tyyliä jatkettaneen vielä myöhemmin. Yhteisiä luentoja toki oli, mutta vain pääteemaa, “Huomio vanginvartijaan”, kannattavaksi sidokseksi asti.

Kim luetteli osanottajille alustajia ja heidän aiheitaan. Hän viittasi myös tässä joukossa olevaan "ei-vankeinhoidon" asiantuntijaan. Tämä kertoi myöhemmin Tanskan armeijan ulkomaisista komennuksista sotilaille aiheutuvien stressitekijöiden hoidosta.

Pääjohtajat pohjoismaisesta vanginvartijasta Teeman mukainen rajaus ei tietenkään ollut helppo.

Monen pääjohtajan henkilökohtaiset kokemukset vankeinhoidon kentältä eivät olleet juuri sen henkilökohtaisempia kuin heidän edellään esiintyneellä Mikael Bertelsenilläkään. Toisaalta yleistä tietoa oman maan vartijan ammatista nykypäivänä kyllä löytyi jokaiselta pääjohtajalta. - Ja ainakin tavoitteellista sekä toiveikasta ajattelua, millä resursseilla ja ominaisuuksilla pohjoismainen vanginvartija parhaiten työnsä kykenisi hoitamaan.

Seuraavilla sivuilla on tiivistelmiä näistä pääjohtajien ajatuksista. Muihin seminaariaiheisiin ja muutamien työpajojen sisältöihin joudutaan palaamaan vasta joulukuun Vankilavirkailijassa johtuen tämän numeron julkaisuaikataulusta ja sivumäärästä.

Mutta: tosiasiathan eivät vanhene.(AG) 18

3/2010

Itseoppinut radiotoimittaja avovankilassa Ensimmäinen varsinainen seminaarialustaja oli Mikael Bertelsen Tanskasta. Hän kertoili aluksi pitkälti omasta henkilöhistoriastaan ja päätymisestä radiotoimittajaksi. Sen kautta kulki tie myös viikoksi tanskalaiseen avovankilaan tekemään henkilöhaastatteluihin perustuvaa radio-ohjelmaa. Hän ei pyrkinyt miksikään “valevangiksi”, jollainen kokemuskertomuksen keruutapa oli toteutettu muutamia vuosia sitten. Hänelle oli suotu melkoisen vapaa liikkumavapaus sekä henkilökunnan että vankien keskuudessa viikon ajan.

Ennakkoluuloja karisi Tuo viikon visiitti ainakin Mikaelilta oli karsinut omia ennakkoluuloja vankeinhoitoalan ammattilaisista. Hänen, kuten monen muunkin tanskalaisen käsitys vartijan työhön hakeutuneista oli, että alalle oli “ajauduttu”, kun esim. poliisikoulutukseen hausta oli tullut tyssit.

Työtä seurattuaan - ja sittenkin vasta avolaitosolosuhteissa - hän oli ollut valmis muuttamaan asennettaan. Hän piti nyt kokemuksensa jälkeen vanginvartijan työtä jopa poliisityötä vaikeampana ja ammattia raskaana sekä haastavana.

Jos hän oli odottanut näkevänsä jotain “jännittävää”, sellainen jäi kuitenkin näkemättä. Sen sijaan hän kuuli vankien lähes uskomattomia tarinoita ja näki, kuinka vartijoiden on oltava jatkuvasti valppaina. Siitäkin huolimatta, että työ sisälsi paljon odottamista, passiivista valvontaa ja samojen seinien sisällä oleskelua. Mikael ei tavoitellut erityistä dramatiikkaa ohjelmiinsa, mutta huomasi myös vartijoiden olevan varautuneita kertomaan mitään suoraan radio-ohjelmalähetykseen.

Vastapainoiset harrastukset ja omat projektit Yllättävää ei suinkaan olllut havainto, että valvontatyötä tekevillä oli työnsä

Radiotoimittaja Mikael Bertelsen joutui pöllyttämään monia aiempia ennakkoluulojaan ohjelmaa tehdessään.

vastapainona usein jokin erityinen muu toimintasektori tai harrastus. Jos vertaa vaikka Suomen tilannetta, on vankeinhoidon ammattilaisilla kaikenlainen kulttuuri - sekä ruumiin että hengen - kovassa kurssissa Tanskassakin. Muutamissa esimerkeissä Mikaelilla oli esittää kuulijoil-

le tapauksia, joissa vartijan ammatti oli johtanut oheisharrastukseen hyödyttämään mm. vankien vapaa-ajanohjausta tai jopa siviilissä tehtävää jälkihuoltoa.

Mikael esitti omana näkemyksenään, että vankeinhoidon kuntoutustyön idealismi keskittyy Tanskassakin aivan liiaksi suuriin linjatavoitteisiin. Hän näki yksittäisissä viranhoitotilanteissa sellaista venymisiä ja vankiprojekteja, joilla saatiin aikaan parempia ja pysyvämpiä tuloksia. - Paljon pieniä projekteja mieluummin kuin oikein suuria linjoja, oli Mikaelin ohje. Hän kannusti hakemaan vartijan työssä yhä enemmän yksilökohtaisia tavoitteita sekä panostuksia. Toisaalta: eipä kai konkreettinen työnantajan palkitsevuus näissä projekteissa olisi pahasta?

Yksi tapa selvitä päivittäisistä työpaineista oli Mikaelin mielestä vanhempien ammattilaisten kyky keskittää ja valikoida työpanoksensa. Ammatti näytti opettneen, mihin kannattaa milloinkin ammattitaitonsa volyymi käyttää. Tässä kohdin ollaan hieman vaarallisilla vesillä: joku voisi arvella, että vanhempi ammattilainen sen kuin lusmuilee ja nuoremmat painavat duunia heidänkin edestään. Näin yksinkertainen ei Mikaelin oma käsitys ollut, vaan hän näki painopisteiden harkinnassa nimenomaan työssä kestämisen avaimen.

Mielenkiintoinen oli Mikael-toimittajan oma huomio paluustaan “siviiliin” viikon vierähdettyä loppuun. Hän itse koki mielestään selviä vieroitusoireita seisoessaan “vapaassa maailmassa” Kööpenhaminan rautatieasemalla. Siksi vahvan vaikutuksen tuo, sittenkin ranskalainen visiitti, oli vankilaa ennenkokemattomalle tehnyt. (AG)

Marianne Vollan, Norja Marianne Vollan on uusi (nais)kasvo muuten miehisessä pääjohtajaseurassa.

Hän esitteli Norjan osuudessa "keskimääräisen vanginvartijan" Ola Betjentin.

Tämä on 41,5 v., mies ja takanaan 2-vuotinen alan koulutus KRUSissa. Hänellä on sitä ennen ollut työkokemusta toiselta alalta kuusi vuotta ja nyt vankilan tiiltä on tullut purtua 14 vuotta. Ola on alan suurimman ammattiliiton, NFF:n jäsen ja työssä juuri nyt Skienin vankilassa (perustettu 90-luvulla).

Marianne Vollanin mukaan norjalaisen vartijankin toimenkuva on jatkossa yhdistelmä vankien kontrollista ja kuntoutuksesta. Tähän tavoitteeseen tähdätään mm. kehittämällä yhä ammatillista peruskoulutusta, jopa korkeakoulutasoiseksi kandidaattitutkintoon tähtääville. Samalla panostetaan työssä olevien jatko- ja täydennyskoulutukseen, jonka oletetaan kattavan kaikki vuoteen 2015 mennessä. Jatkokoulutuksessa painotetaan mm. eri ammattiryhmien päivittäistä yhteistoimintaa.

3/2010

Marianne Vollan.

Ola Betjentin arkipäivään Skienissä kuuluu siis kontrollia ja kuntoutusta.

Hänellä tuskin on mahdollisuutta puuttua siinä puuhassa yleisempään Norjan vankeinhoitoa vaivaavaan ongelmaan, eli vankijonoihin. Ne putkahtavat istuvien pääjohtajien ongelmaksi aika ajoin. Viisasten kiveä ilman poliittisia päätöksiä ja/tai lisäkapasiteetin rakentamista sekä lisävirkojen perustamista ei silti taida löytyä virkahenkilöiden pöydän takaa.

Norjan vankiloissakin on ulkomaalaistaustaisia vankeja n. 30%. Karkotuksia voidaan tehdä, mutta pääjohtaja arveli niiden hyötysuhteen vankimäärän alentamiseen olevan melko vähäinen.

Marianne Vollan painotti lopuksi vielä valvontahenkilöstön perusetiikan kaksiroolisuutta, eli jo mainittua järjestyksen turvaamista ja samalla vankien ohjaamista. Hänen toiveissaan oli - kuten muidenkin pääjohtajien aatoksissa julistettiin henkilöstön ja vankien keskinäisten suhteiden parantaminen ja yllä pitäminen.

19

Lars Nylén.

Ruotsi: Lars Nylén otti lähtökohdaksi oman maansa historian. Vuosisatoja vanha vanginvartijan ammatti toteutti Ruotsin valtakunnassa (johon Suomikin oli maakuntana liitetty 500 vuotta) perikristillistä näkemystä rikoksesta syntinä, josta on rangaistava jo kirkonkin ylläpitämän eetoksen mukaisesti. Ja olihan noita keinoja: rikas maksoi rahallaan ja köyhä selkänahallaan, usein hengellään myös.

Ruotsissa vakavampi keskustelu tuomion aikaisesta vangin “parantamisesta” aloitettiin 1900-luvun alkukymmenellä.

Hoidon ja vartioinnin ristiriita oli jo tuolloin yhteiskunnallisen keskustelun käyttöaineena.

Tähän päivään tultaessa on sadassa vuodessa paljon muuttunut. Oikeuspolitiikan oma kirjo tuomiokäytännöissä on kasvanut. Samalla on lisääntynyt idealismi, jolle on ollut ajoittain poliittista tilausta. Se ei kuitenkaan vastaa Nylénin mielestä vankeinhoidon ammatillisia mahdollisuuksia. Hän heittikin retorisen haasteen: mikä oikein on tähän päivään sopivaa vankeinhoitoa? Samaan hengenvetoon Ruotsin pääjohtaja luetteli idealismin varjopuolia, kuten vankien 43 %:n päihteiden väärinkäytön (Liian pieni luku jopa Ruotsissa !?), 50 %:lla ADHD -oireyhtymä sekä tuossa joukossa n. 30 %:lla vangeista psykopaattisia oireita. Lisäksi länsinaapurissa toimii vankiloissa 19 erilaista rekisteröityä rikollisjengiä. Useat näistä perustuvat maahanmuuttajien jälkikasvun muodostamiin etnisiin kaupunginosajoukkiohin, osa on ammattirikollisten vankiloissa rekrytoimia omia “bröderskapeja”. Ulkomaalaisvankeja on keskimäärin 1500, näistä n. 30 %:a odottaa karkotus omaan kotimaahansa.

Nylénin mielestä olisi jo korkea aika pohtia enemmän vankiloiden “toksista” eli muita vankeja myrkyttävää vaikutusta. Vankien välinen ja henkilökuntaan kohdistuva painostus sekä suora väkivalta on (myös Ruotsin SEKO/vårdin viikkoraporttien mukaan, toim. huom.) vankiloissa aivan liian yleistä. Eräs syy on vankimäärien kasvu: liian paljon vankeja asutettuna yhdessä tilassa on selkeä järjestys- ja turvallisuusuhka. Samasta yliasutuksen syystä kaikille vangeille ei ole mahdollista järjestää tarpeeksi mielekästä työtoimintaa.

Lars Nylén ei ole tyytyväinen myöskään Ruotsin vankiloiden rakenteisiin.

Osa vankiloista on liian vanhoja ja epäkäytännöllisiä. Pääjohtajan vertaus: Olisi otettava vankeinhoidossakin käyttöön merenkulun vanha mittaraja: vain lastausrajaan saakka, ei enempää! - Vankeinhoito on yhteiskunnan vaikeimpia ammatteja, hehkutti Lars Nylén. Hänen mielestään juuri siksi sen merkitystä olisi nostettava näkyville. Halutaanko esimerkiksi tilastoja työn vaikuttavuudesta näkyviin ja kuuluviin vai ei?

Ala tarvitsee ammattitaitoista henkilökuntaa siinä kuin hyvää johtajuuttakin.

20

Lars Nylén

Omaa ajattelua edellytetään samalla kun noudatetaan tarkasti säänneltyjä julkisia menettelytapoja yhteiskunnan palvelualalla. Pääjohtaja Nylénin käsityksen mukaan vankilat ovat jo nytkin täynnä yleistä moniammatillisuutta ja selkeitä kaksoisammatteja.

Alalle rekrytoinnissa on Ruotsi ottanut periaatteen, että ensin on käytävä peruskoulutus alalle ja vasta sitten saa vakituisen viran. Sijaistyövoiman käyttö on ollutkin Ruotsin eräs ongelma. Peruskoulutusta olisi vankeinhoidon ammateissa oltava tarjolla kaikille. Rahastahan tässä on kysymys ja sitä olisi riitettävä säännönmukaiseen jatkokoulutukseenkin.

William Rentzmann, Tanska: - Oman itsetunnon kohotus olisi tarpeen, pasautti Tanskan pääjohtaja William Rentzmann heti alkuun. - Tarkoittaen luultavimmin tuon “kohotuksen” yleistettynä koko vankeinhoitoalalle enemmän kuin vain vanginvartijoille.

Talouskriisin heijastukset vankeinhoidon rahoitukseen tuskastuttavat. Kun maassa joudutaan jakamaan verovarojen niukkuutta, kilpailu ministeriön budjetin sisällä kovenee. Ollien osat ja paavojen palat kelpaisivat maasta rippusia noukkivalle mateillekin.

Tanskan vankeinhoidossa on jo jonkin aikaa vallinnut hyvinkin kansainvälinen toimintaympäristö. Tässä juuttien ikiaikaisessa tyyssijassa maahanmuuttajataustaisten perheiden jälkikasvu jengiytyy etnisiin ryhmiin. Ollaan tilanteessa, jolloin yhteiskunnassa joudutaan suojaamaan yhä enemmän sekä rakennuksia että ihmisiä. Samaan aikaan on kehitettävä vaihtoehtoisia vankilan ulkopuolella toteutettavia rangaistusmuotoja. Tämän astian toisen kyljen muodostaa suljettuihin vankiloihin “jalostuva” vankijoukko ja sen kanssa eläminen.

Pääjohtaja Rentzmann ei toki epäillyt

toriallisesti katsoen Tanskankin alalle ammattikoulutettu vartijakunta on jo satavuotias. Ensimmäiset ammattiin perehdyttävät kurssit järjestettiin 1912 ja vuonna 1915 koulutukseen lisättiin myös teoreettisia opintoja.

Viimeisin suurempi muutos vartijan ammatin sisältöön sai alkunsa jokin vuosikymmen sitten. Vankiloihin ei Tanskassa ole palkattu juurikaan erikoisosaajia.

Sen sijaan perushenkilökuntaa on koulutettu “monikätisyyteen”, so. kullekin virkailijalle nimettyjen muutaman vangin asioiden kokonaisvaltaista hoitoa tuomion aikana. (Tätä monikätisyyttä on esitelty Vankilavirkailija-lehdessäkin 1980-luvun lopulla ja Tanskan metodista on poikinut mm. Kuopion vankilan tiimityöskentelymalli. Toim. huom.) Tämä malli poikkeaa Rentzmannin mukaan useissa maissa noudatetusta tiukasta valvonnan ja kontrollin ja toisaalta kuntoutuksen, ohjauksen, sosiaalityön sekä koulutuksen sektorijaosta. - Hyvä koulutus ja useampi hallinnassa oleva tehtäväalue, kiteytti Rentzmann vartijan mielekkään työn lähtökohdat.

- Henkilökunnan hyvä suhde vankeihin on keskeinen onnistumisen tae, painotti Tanskan pääjohtaja omana käsityksenään. Toisaalta se edellyttää myös vankien kanssa tekemisissä päivittäin olevan henkilökunnan ja vankien määräsuhteen optimia. Tanskallahan ei tässä suhteessa ole PM-tasolla hävettävää.

Ainoastaan yksiköiden suuri koko voi aiheuttaa sellaista kielteistä blokkiutumista työnjaossa, mistä pääjohtaja itse ei pidä. Tähtäin olisikin oltava pienempiin yksiköihin, jossa voitaisiin paneutua parempaan vankikäsittelyyn. Valvonnan haasteina jatkossakin ovat turvallisuustilanteet sekä vankien itsemurha-aikeiden ennakointi.

Tanskan pääjohtaja arveli Pohjoismaissa olevan alan koulutuksessa melkoisesti vaihtelua. Raha ja poliittiset paineet vaikuttavat luonnollisesti taustalla. Kirjaopin sijaan Rentzmann itse näkisi koulutuksessa tarvetta ongelmakeskeisen ajattelun lisäämiseen. Akilleen kantapäänä ammatissa hän näki jaksamisen työssä vastahakoisen ihmisaineksen kanssa.

Miten mielekkyyttä lisää ammattityöhön vankilassa? Pääjohtaja halusi, että henkilöstö otetaan mukaan entistä enemmän päätöksentekoon. Johdon on osattava kysyä suoraan kentältä, mitä? ja miten? Vuorokeskustelun johdon ja henkilöstön välillä olisi oltava jatkuvaa ja elävää. Johdon vastuu on luottamuksen ja yhteishengen luomisessa ja jatkuvuudessa. Ammattiylpeys ja kollegiaalisuus ovat hyviä käyttöaineita ja yksilön tuen lähteitä aivan kuin sotilaiden kesken syntyvä aseveljeyskin. Itse työn sisältöön olisi pääjohtajan mukaan keskityttävä yhä paremmin, mutta ei suinkaan ilman sellaisesta syventymisestä koituvaa palkkatason nousua. Yhtälö kuuluu: monipuolisempi työ = parempi ansio.

Myös rekrytoinnin olisi kohdistuttava oikein ja oikeisiin henkilöihin, päätti William Rentzmann oman osuutensa.

3/2010

Esa Vesterbacka, Suomi: - Vankeinhoidossa työssä olevilta vaaditaan paljon, vakuutti Suomen Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka. Vaatimukset kohdistuvat yhtä lailla ammatin sisältöön, työympäristöön sekä työolosuhteisiin. Ammatissa olisi kyettävä yhdistämään sekä vankien valvonta että tuki, voitava käyttää voimakeinoja, tultava toimeen suhteellisen suljetuissa olosuhteissa, säilytettävä ammatillinen ote ihmissuhteissa, jaksettava vuorotyössä, oltava valmiina vankien väkivaltaisuuteen sekä sillä uhkaamiseen jne. Vähimpänä haasteena henkilökunnalle eivät suinkaan ole olleet lukuisat organisaatiomuutokset, joita ainakin Suomessa on viime vuosina riittänyt.

Seuraavaksi Esa Vesterbacka tukeutui vartijan roolin kuvaamisessa erilaisiin ammattia sivuaviin suomalaisiin tutkimuksiin. Niistä erään selvityksen mukaan vanginvartijat luottavat työssään kohtuullisesti siihen tukeen ja tietoon, jota tulee kollegoilta ja lähimmiltä esimiehiltä.

Aivan näin puhdaslinjainen ei kuva ole, mitä todistavat muutamat työpaikkakiusaamistapaukset.

Sen sijaan ylempi johto ja keskushallinto eivät kuitenkaan nauti samaa kenttähenkilöstön arvostusta tai luottoa.

Ylemmän hallinnon kyky tukea alan henkilöstöä ja saada tavoitteistaan omaa näkemystä läpi koetaan ongelmallisemmaksi - vaikka ei aivan katastrofaaliseksi sittenkään. Tiedottamisen heikkoudet käyvät ilmi riippumatta oikeastaan minkään tutkimuksen omaksumasta lähestymistavasta.

Myös ammatissa koettu väkivallan uhka koetaan työtä rasittavana, mikä osaltaan murtaa hyvinvoinnin pohjaa.

Jonkin verran tähän koettuun uhkaan vaikuttaa, miten yleensä ilmapiirikysymykset ym. asiat työpaikalla on hoidettu.

Organisaation uudistamisesta johtuvat muutokset työpaikoilla heijastuvat aina työhyvinvointiin, kertovat kaikki tutkimukset. Muutokset molemmissa johtavat tunnettuihin pelkoihin resurssien riittävyydestä nyt ja tulevaisuudessa.

Erään tutkimuksen mukaan vartijoiden asenne vankeja kohtaan oli pääosin kohtelias ja asiallinen mutta samalla selvästi varautunut. Kuitenkin vankien kanssa jatkuvasti tekemisissä oleva henkilöstö piti työnsä rajoittavana tekijänä jatkuvan vankien kontrolloinnin sekä lain ja muiden säännösten tiukkaa noudattamisvelvoitetta. Vuorovaikutuksen puutetta henkilökunnan kanssa oli esiintynyt erityisesti ulkomaalaistaustaisten vankien ja ns. pelkääjäosaston vankien kohdalla.

Järjestystä ja turvallisuutta voidaankin lisätä vankiloissa rakentamalla muodollista sekä myönteistä vuorovaikutusta henkilökunnan ja vankien kesken. Suhteiden on perustuttava aktiiviseen turvallisuuteen sekä huolenpitoon. Se lisää myös vanginvartijoiden työn mielekkyyttä.

3/2010

vuorovaikutuksen osuutta osataan ammatillisesti kasvattaa. Erityisesti tästä ammattitaidosta saadaan hyötyä suljetuissa laitoksissa ja niiden varmuusosastoilla sekä yleensä työskenneltäessä muista vangeista eristettyjen vankien kanssa.

Esa Vesterbacka.

Erlendur S. Baldursson, Islanti Jos Tanskan ja Ruotsin pääjohtajat aloittivat osuutensa vankeinhoidon historiasta, pani Islannin apulaispääjohtajakollega vielä paremmaksi. Baldursson totesi ensimmäisen ihmiskunnan rikoksen olleen Aatamin ja Eevan syntiinlankeemus: omena oli kielletty hedelmä, päädiilerinä toimi aluksi käärme, joka koukutti ensin Eevan ja tämä koukutti puolestaan Aatamin. Poikkeuksena oli tietysti se, että vankilan sijaan tuli kenkää paratiisista - sen avoseuraamuksen jäljethän tässä tiedetään jokainen.

Kun kansantalous on kuralla ja vankeinhoidon resurssejakaan ei juuri kukaan puolusta, huumori lieneekin ainoa keino, joka suojaa liialta kyynisyydeltä ja näköalattomuudelta.

mutta varoitti samalla uskomasta että täydellistä vankilaa olisi olemassa: - Se ei olisi normaalia.

Moniroolisuudesta Islannin apulaispääjohtajalla oli myös oma käsitys: se on vaikea, haastava ja kuluttava tapa tehdä työtä. Yhtään ei helpota, että vankila totaalisena työympäristönä poikkeaa paljon muista työpaikoista ja siten siellä syntyvät ihmissuhteet ovat Baldurssonin mielestä myös muista poikkeavia.

Hän ei voinut silti käsittää, miksi jotkut häpeävät vankilassa työskentelynsä tuomista julki: ovathan vankilat välttämättömiä yhteiskunnan instituutioita. Ihmisiä ei kuriteta vankiloissa ruumiillisesti, länsimaisissa tuomioissa ei myöskään toteuteta lakia, "silmä silmästä…" jne. Jotenkin tämä apulaispääjohtaja ilmaisi asian ytimen aivan nappiin: työtä tehdään osaksi jopa näkyvästi, mutta ei niinkään tiettävästi.

Baldursson kysyi myös yleisen mielipiteen “oikeellisuuden” perään. Saattaisivatko vankilassa käynti ja avoimemmat kokemukset muuttaa sen arjesta em. yleisiä käsityksiä?

Islannin apulaispääjohtajalla oli korkeita käsityksiä vankiloissa tehtävistä yksittäisistä “hengenpelastuksista”, joiden hän väitti olevan joissain tapauksissa tehokkaampia kuin minkään lääkärin yritykset. Toisaalta hänkään ei odottanut erityistä kiitollisuutta jälkikäteen vangeilta, jotka olivat siviilissä selvinneet vankilan tekemän työn ansiosta.

Islannissa volyymit ovat muihin Pohjoismaihin verrattuina pienet. “Hoiva” ja “hoito” voivat toki sisältyä tuomion täytäntöönpanosanastoon, mutta “vankila” ja “vanki” ovat yhä yhtä käyttökelpoisia termejä saarivaltakunnassa, painotti Islannin edustaja. - Kokeneet vartijat, ammattihenkilöt sekä heidän muodostamansa ammattiliitot ovat parhaita vankeinhoidon asiantuntijoita, päätti Baldursson kuulijakunnan itsetuntoa hyvitellen.

Vielä pisteeksi alustukselleen Erlendur S. Baldursson lausui tutun kliseen: Millaiset vangit, sellainen yhteiskunta.

Tuohon toteamukseen perustuen oikea olettama olisi, että Litla-Hrauniin perustetaan jatkossa erityinen entisten pankinjohtajien vankiosasto? (AG)

Toimitukselta:

Erlendur S. Baldursson.

Kuten edellisellä sivulla jo tuli mainittua, NFU:n seminaarin anti oli siksi laajaa ja monipuolista, että tähän Vankilavirkailija -lehden numeroon ei ollut mahdollista tai edes järkevääkään kaikkea mahduttaa. Siksi alustuksista ja työpajoista kertynyttä materiaalia julkaistaan lisää liiton lehden joulukuun numerossa.

21

Entisten vankien paikalle maksavia asiakkaita

Iskolasta Kievari Entisestä Sukevan vankilan omistamasta Iskolan avolaitoksen päärakennuksesta tulee wanhan ajan majatalo Nykyisin Iskola Oy:n omistaman, museoviraston suojeluksessa olevan ja 2000 neliötä käsittävän kartanotyyppisen rakennuksen katolla olevassa viirissä on vuosiluku 1925. Luku kertoo rakennuksen pitkästä historiasta vankeinhoidon parissa. Tästä historiallisesta kokonaisuudesta muotoutuu Anna-Liisa Kaikkosen johdolla majatalo Iskolan Kievari. Se tarjoaa majoitusta ja tilausruokailua tarvitseville. Jo juhannuksen tienoilla on majataloon majoitettu Iskolan jättinavettaa uuteen asuun rakentavia työmiehiä.

Koko Iskolan alue vielä vankilakäytössä ja kuvattuna ilmasta. Ainakaan avaruutta ei jää puuttumaan paikan uuskäyttäjiltä.

22

3/2010

Iskola on myös talvella yövalaistuksessa parhaimmillaan: hohtava hanki tehostaa valon voimaa.

Tilojen täysin valmistuttua on Kievarissa mahdollista pitää kokouksia, pieniä juhlia ja muita tilaisuuksia. Tällä hetkellä paksujen kiviseinien suojissa on majoitustilaa kahdelletoista hengelle. Ensi vaiheen lopussa nukkumapaikkoja on 24, remontin toisessa osassa paikkoja lisätään jonkun verran.

Ruokasalissa on tilaa 60 hengelle, kunhan siihen vaiheeseen päästään. Tällä hetkellä on käytössä II kerroksen kerroskeittiö, jossa on tilaa 20 henkilölle.

Toimistotiloja remontoidaan kokoustiloiksi. Kaikkosen perhe aikoo muuttaa toiseen siipeen asumaan, kunhan tilat on kunnostettu kodinomaisiksi.

Majoitusta läpi vuoden - Tarkoitus on pitää majatalo avoinna ympäri vuoden, Anna-Liisa Kaikkonen kertoo. - Majoitusta tarjotaan matkatyötä tekeville, metsästysretkille tuleville ja kaikille muillekin yösijaa tarvitseville.

Kaikkonen suunnittelee myös muutaman vakinaisemman asunnon rakentamista.

Tilaahan valtavassa kolmikerroksisessa, lähes parintuhannen neliön rakennuksessa riittää.

Iskola oli ennen avovankila, joten siellä on vain yksi varsinainen ”oikea” selli, jossa vessana on betonipytty. Samaa materiaalia oleva punkka löytyy alakerrasta. (Sitähän voisi markkinoida erikoi-

suutena...?) Selli on ollut käytössä eristystarkoitukseen.

Lääniä ja rauhaa riittää Anna-Liisa Kaikkonen on paluumuuttaja, joka edelliset 20 vuotta on viettänyt Seinäjoella. Hän on työskennellyt mm. ravintolan kassa/tarjoilijana. Ruokapuolen hän opiskeli kotitalousopistossa. Nyt hän kertoo pitkäaikaisen haaveensa toteutuvan: - Täällä tuntuu kuin aika pysähtyisi, on luonnon rauhaa ja lääniä riittää hiljentymiseen, perustelee Anna-Liisa Kaikkonen mieltymistään Iskolaan.

Kaikkonen on lisäksi vuokrannut pihasaunan ja varastorakennuksen Iskola Oy:ltä. Urakkaansa Kaikkonen kuvailee eläkeiän projektiksi: - Edetään hitaasti mutta varmasti.

Jarmo Eronen

Iskolan navetta saa myös uudet puitteet. Kuutioita ja neliöitähän seinien sisään kyllä mahtuu.

3/2010

23

MC-Linna Merikarvialla 6-8.8.2010

Rallin tämänvuotinen ajankohta oli 68.8.2010, perjantaista sunnuntaihin. Pääsääntöisesti motoristit saapuivat paikalle perjantaina osan tullessa sitten lauantaina. Taisipa joku käydä sitten vaan ihan käymäseltäänkin, tuttuja tapaamassa.

Osallistujia oli noin 45 henkeä. Majoittuminen sujui todella mutkattomasti, kiitos Jyrki Heinosen, joka oli tehnyt todella hienoa työtä sitä järjestäessään. Asettumisen jälkeen oli ohjelmassa vapaata seurustelua, kuulumisten vaihtoa sekä tutustumista kavereiden ajokkeihin. Niissä olikin tapahtunut jonkun verran uudistumisia edellisestä tapaamisesta.

Vuosikokous valitsi uusia toimihenkilöitä Seuraavana aamuna maittavan aamupalan nautittuamme oli vuorossa MCLinnan vuosikokous, joka Matti Niiniskorven johdolla vietiin läpi hyvässä yhteishengessä. Liittymismaksu on edelleen 10 euroa samoin kuin 10 euron jäsenmaksukin.

Rahastonhoitajalle Jukka Kortelahdelle sekä sihteerille Hannu Salolle myönnettiin pyynnöstä ero. Heidän tilalleen valittiin rahastonhoitajaksi Markku Mäkitalo, joka on seuran perustajajäseniä ja sihteeriksi Kestilästä Jari Hämeenaho.

Jukalle ja Hannulle tässä yhteydessä sanottakoon vielä lämmin kiitos kerhon hyväksi tehdystä työstä.

Seuran tunnuksia on saatavana puheenjohtajalta Matti Niiniskorvelta. Kerhon jäseneksi voi liittyä rikosseuraamuslaitoksessa työskentelevä tai alalta eläkkeelle jäänyt henkilö, joka hyväksyy kerhon tarkoituksen ja säännöt. Lisätietoa saa kerhon sivuilta Ringistä tai hallituksen jäseniltä.

Seuraavan vuoden Pamppurallin kohteeksi valittiin Puumala ja siellä paikka nimeltä Koskenselkä. Ajankohdaksi sovittiin elokuun toinen viikonloppu eli siis 12.14.8.2010. Majoitusmestariksi lupautui 24

jälleen Jyrki Heinonen. Häneen voi siis ottaa yhteyttä majoitusasioissa jo ensi vuotta ajatellen.

Mc-linnan XII:sta pamppuralli pidettiin meren joen ja kulttuurin Merikarvialla ja tarkemmin Mericamping alueella, mistä oli majoitusmestarimme Jyrki Heinonen varannut meille laadukkaat mökit. Jos niitä nyt voi "mökeiksi" kutsua; paremminkin ne olivat laadukkaita huviloita, joissa oli kaikki tarvittavat mukavuudet pyykkikonetta myöten, saunoista puhumattakaan.

Länsi-Suomen merenrantojen vehmautta ja ukkosen jylyä Kokouksen jälkeen oli varsinaisen pamppurallin vuoro. Ajoreittimme noudatteli kauniita rantamaisemia: Peippu– Köörtilä–Ahlainen–Pirttijärvi–LankoskiTuorila ja Merikarvia. Reitti oli todella kaunis ja sopivan polveileva. Lisäksi sää todella helli meitä auringon paistaessa täydeltä terältä.

Lankosken Köffillä pysähdyimme nauttimaan maittavan lounaan, jonka jälkiruokakahvit joimme sitten “kahvimyllyssä”, missä on ennen jauhettu viljaa kosken vieressä kohistessa.

Palattuamme majoituspaikkaan oli vuorossa saunominen. Muutamat uivat “Välimeren” leppeissä aalloissa ja ilta jatkui grillaamisen sekä vapaan seurustelun merkeissä.

Sunnuntaina luonto näytti synkemmän puolen itsestään ukkosen jylistessä ja salamoiden välkkyessä meren yllä.

Siinä ihminen kokee itsensä pieneksi.

Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin yhdessäolo kuin ukonilmakin. Niinpä jätimme jäähyväiset luvaten tapaamisiin taas ensi kesänä.

Turvallista matkaa kaikille tiellä liikkuville liikkuipa sitten yhdellä tai useammalla “pyörällä” Menossa mukana Jarmo Eronen

3/2010

Merikarvian maisema, motoristille mielevä

Jop ol' joukko joltinenki Merikarviaan karannu...

Nähtiin miten päivyt laski meren armahan sylihin...

Jyly moottorein jymisi, jymeämmin ukon nuolet...

Lepo oli aikanansa jokahisen joutokäynti...

Jos oli Linna vieraisilla, kauempata kaitsija tämä...

Kahvimylly, vehnämylly, jyvätpä hyvänmakuiset...

3/2010

25

Ovatko vankeinhoidon tavoitteet avoitteet taloudessa?

Veijo Tuunanen Tohmajärvi

Hesarissa on kirjoitettu vankiloiden huonosta työilmapiiristä.

Esimerkiksi on otettu Hämeenlinnan vankila ja siellä poikkeuksellisen huonosti julkisuuteen hoidettu johtajan ja muutaman vartijan välinen työpaikkakärhämä. Asiasta on mielipiteitä kysytty entiseltä vangilta ja oikeusministeri Tuija Braxilta.

Heidän mielipiteillään tai toimillaan tuskin helpommankaan työpaikan kuin vankilan työilmapiiriä voidaan nopeasti parantaa.

On muistettava, että vankilat ovat sellaisia täyden palvelun majataloja, joissa voimakkaina vaikuttavat taustaltaan ja tavoitteiltaan erilaiset työkulttuurit, myös henkilökunnan keskuudessa.

Vaikeimmin yhteensovitettavia ovat henkilökunnan ja vankien erilaiset tapakulttuurit ja tavoitteet. Henkilökunnan päätavoite on pitää vanki vankilassa ja vangin tavoite lienee päästä vankilassa mahdollisimman helpolla ja nopeasti sieltä pois. Siinä riittää perusristiriitaa ratkottavaksi niin johtajille kuin vartijoillekin vielä pitkälle tulevaisuuteen.

--Viimeksi vankilanjohtaja Samuli Laulumaa pohti vieraskynäpalstalla vankeusrangaistusten sisältöä. Olisiko rangaistusten pituutta lisättävä, niin kuin kansalaisten mielipide näyttää vaativan, vai sisältöä kovennettava?

Mielestäni talouden niukkuus ei ainakaan saa ohjata kriminaalipolitiikkaa. Jos talous pääsee etusijalle vankeinhoidossa - niin kuin yhteiskunnassa on yleisesti käynyt - on vankiloiden tilalle keksittävä jotain muuta. Mitä se muu olisi, sitä ainakin minun on vaikea kuvitella.

Erilaiset muuntorangaistukset, ”leirivankilat”, puhelin- ja tietokonevalvonnat on pidettävä erillään vankilarangaistuksesta. Jos niitä tarvitaan, on niille säädettävä omat lakinsa.Ellei niin tehdä, voidaan unohtaa rangaistusten ja vankilan tärkeä ennalta ehkäisevyys, eli ns. yleisestävyys. Pelotetta tunnutaan nykyisin väheksyttävän, mutta varmasti vapauden menettäminen ja laitosvalvontaan joutuminen pitää yhä monta vankilan ulkopuolella.

--Vielä 80-luvulla juuri vapauden menetystä pidettiin vaikuttavuudeltaan tehokkaimpana rangaistuksena rikoksesta. Ei silloin korostettu niinkään tuomion pituutta vaan rangaistusajan alkuosaa. Sitten tulivat mukaan maailmanparantajat vankeinhoitoa kehittämään. Ensin poistettiin vangilta työpakko. Mikä olikin ihan oikein. Työn pitää olla vangillekin oikeus, ei pakko. Tilalle ovat tulleet osallistumisvelvollisuudet erilaisiin kerhoihin ja kursseihin. Ne eivät vain ole vielä osoittautuneet normaalia päivittäistä työtä tehokkaammiksi vankeinhoidossa.

--Viimeiset kymmenen vuotta on ollut vankeinhoidossa tempoilevaa. Jos on ollutkin varsinaista ohjailtua ja tavoitteellista kriminaalipolitiikkaa, on se samalla ollut ristiriitaista. Tällainen poukkoilevuus puolestaan on sekoittanut vankiloiden päivärutiineita niin henkilökunnan kuin vankienkin osalta. Asiaa on epätoivoisen oloisesti yritetty hoitaa erilaisilla organisaatiomuutoksilla ja johtajien rekrytoinnilla vankiloiden ulkopuolelta. Tuloksetta.

--Pyrittäessä tulokselliseen vankeinhoitotyöhön ovat tulosjohtaminen ja tulosvastuu viimeisimpiä ja samalla hukkaan valuvia yrityksiä. Ensimmäiseksi pitäisi määritellä työn tavoite ja sekin vielä reaaliseksi. Sellaisena tuskin voi pitää pelkkää vankiluvun pienentämistä. Sehän olisikin muuten helppo toteuttaa: avataan vaan portit.

--Ristiriidat alalla ovat osoituksena vankeinhoitotyön vaikeuksista. Vankeinhoito ei saisi jysähtää paikoilleen. Sen on seurattava yhteiskunnan muutoksia. Mutta ei tempoillen, vaan hallitusti.

26

Ei mikään tusinavartija Tää värssyvalmis vartija ei ookkaan ihan tavis On kirja aina luvun alla, riimiplokki plakkaris.

Ei linnan jutut kiinnostaa mua jaksa enää juuri, ois siihen tarvittava muutos aivan liian suuri.

Tää hallinnon on perusvire: rahaa säästää pitää - ja hintana sen säästön on: ei pidä enää mikään.

Me hallitusta tuemme, kun kestämme tuon rumban, leikkaukset nielemme kuin tuhdin tahdin zumban.

On päivän mitta täyttynyt, vaan enemmän se vaatii.

Mut itseäänhän syyttää saa - ei peilii saati raatii.

Vuorokausi tunneissa jo kahdeksan on kolmatta, mut kahteenneljään runttaamme sen hölmöt, rutinatta.

Uus aikamitta, J.E.S (Just Every Second), on ajettuna sisään, sen “kuuskyt minsaa” tunnille meil tuskin rupee riittämään.

Vaan mitäs: homma haisemaan ja paprut täytetään, jos johto lisää leikkaakin, uus lojaalisuus näytetään.

Me vangit kyllä syötetään ja kupeet täyteen vyötetään.

Jos vanki taivu ei ees pyyhkimään, me kyllä pyyhitään.

On tropit, WOPit, STOPit ja GS -opit hallussamme myös, vaan miten soiskaan lyhenteenä: Polvillamme työs?

Eläkkeemme ohut orsi kohoaa ain ylemmäksi yhä, mut lohduttakoon tieto tää: ei palkkamme ees pyhä.

No hitot noista! Ei huono työkään, jos juttuseuraa saa...

Vaan hiiskumatta herroille - tai siitäkin ne verottaa!

Mut, mähän keksin aatteen oivan ratkaisuksi pulmaan: avaimet vaan vangeille ja raksit raporttien kulmaan!

Säästöt koituu valtaviksi, kerman siitä kerää bossit.

Vankikin saa vapauteen opin, kun ottaa yöksi lossit.

Ja onhan siinä mullakin jo mieles pisnesaate: kun oikein juitsut järjestää, käyn veloitta mä maate. ...Siis bonukset vaan himaan, kun tuplatunnit junttaan...

- Mut tuskanhikeen heräänkin, ol kaikki tää vain unta?

Vaan kerroksilla enää kukaan ei uneksia jaksa, moraalia murtaa totuus raaka, siinä sen on taksa.

Niin myös kohtaloni mun on, jatkaa niin kuin aina.

Ainut toive: nelkyt vuotta eläkkeellä, sitten vasta vainaa.

Ei iän pituus tässä nakkaa, mut johtajan jos tapaan...

Ah, nähdä ilmeensä! Hah! - Mies tilin täyden.

- Eläkevapaan.

Vartija N Beckwith, HMP Holme House (Käännös: Ahti Granat)

3/2010

Artosta Euroopan mestari

Arto Eskelinen työpaikallaan Sukevan vankilalla ihmisen parhaan ystävän kanssa.

Sukevan vankilan rikosseuraamusesimies Arto Eskelinen osallistui Unkarin Nyíregyházassa heinäkuun puolivälissä pidettyihin veteraanien yleisurheilun Euroopan mestaruuskisoihin. Siellä hän myös saavutti uransa kirkkaimman mitalin voittaessaan yli 45 -vuotiaiden sarjan kuulantyönnössä. Arton työntämä kuula saavutti maan 15,08 metrin päässä työntöringistä.

Tuoreelta mestarilta jäivät viime kesänä polvivamman takia MM-kotikisat väliin.

Mutta Unkarissa nähtiin tulta ja tappuraa täynnä oleva iisalmelainen kuulantyöntäjä. Sitä todistaa nyt saavutettu Euroo-

pan mestaruus.

- Luulen, että helle vaikutti tulostasoon. Ainakin heittolajeissa näytti mies kuin mies jäävän omasta ennätyksestään selvästikin. Kentällä piti olla useita tunteja ja sellainen vaikuttaa luonnollisesti tuloksiin kisoissa vallinneella helteellä, pohtii Arto Eskelinen.

- Toinen kilpailutyöntöni oli kaikkein paras, mutta tuomareiden mukaan “takajalka” osui työnnön jälkeen tartaniin. Itse arvioin työnnön pituuden olleen sellaisen 15,50 luokkaa, harmitteli Arto yhtä hylättyä suoritustaan.

Todettakoon vielä, että Arton vaimo,

Seija, toi samoista kisoista kaksi Euroopan mestaruusmitalia: kiekosta pronssia ja kuulasta hopeaa.

Arto Eskelinen ei saanut Kalevan kisojen rajaa 15,75 tänä kesänä rikottua. Niinpä yleisen sarjan SM-kilpailuissa kaksi vuotta sitten ennätyksensä, 16,78, tehnyttä visalaista ei nähty.

Onnittelut Artolle, kuin myös hänen vaimolleen, erittäin hienoista saavutuksista niin omasta kuin koko Sukevan vankilan henkilökunnan puolesta!

Teksti/kuva: Jarmo Eronen

Kekkonen vankilakäynnillä 3.9.2010 tuli kuluneeksi 110 vuotta Urho Kaleva Kekkosen syntymästä.

Sen johdosta sallittakoon pieni muistelma: Tultuaan v. 1956 valituksi tasavallan presidentiksi Urho Kekkonen suoritti Kainuun kierroksen. Yhtenä kohteena oli Pelson varavankikla, jossa presidentti oli vieraillut pari kertaa pääministerinä ollessaan.

Valtion päämiehen saapuessa seurueineen vankilaan, oli henkilökuntaa järjestäytynyt paririviin vierasta vastaanottamaan. Presidentti tervehti jokaista kädenpuristuksin. Tullessaan tilanhoitaja Aulis Telkin kohdalle hän totesi: ”Tilanhoitajalla onkin nyt puhdas takki.” Siihen Telkki: ”Uusi puku, uusi puku.” Kekkosen edellisen vierailun aikana oli vankilan pelloilla korjattu satoa, ja tilanhoitajan sininen virkapuku oli harmaana pölystä. Kekkonen muisti sen.

3/2010

Paikalla oli vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja Valentin Soine, joka selosti johtamansa hallinnonalan sen hetkistä tilaa ja sanoi lopuksi: ”Tämän vankeinhoitolaitoksessa erittäin harvinaisen vierailun kunniaksi tarjotaan vangeille tänään juhlapäivällinen.” Siihen seurueeseen kuulunut Oulun läänin maaherra Kalle Määttä huudahti: ”Kylläpä tulee valtiolle kalliiksi tämäkin linnareissu!” Mainittakoon, että laitoksen juhlaruokaan kuului tuolloin sianlihapaisti ja rusinasoppa.

Useat näistä Pelsolla v. 1950 kokoontuneista VVL:n vuosikokousedustajista palvelivat vankeinhoidossa myös Kekkosen presidenttikauden aikana.

Tiedossani ei ole, kävikö Kekkonen muissa vankiloissa.

Jostakin on jäänyt mieleeni, että kun hän ministerinä ollessaan palasi hallituskumppaniensa kanssa presidentin esittelystä Kultarannasta ja kollegat lähtivät yllätysvierailulle Kakolaan, Kekkonen ei lähtenyt mukaan.

Kyösti Kettunen

27

Vankeinhoitoveteraanit ovat ajassa kiinni

Toukokuussa vankeinhoitoveteraanit tekivät viikon välein kaksi samanlaista, kolmen päivän “Viiniä ja kartanoromantiikkaa”-matkaa Viroon. Kuvassa toisen matkan osanottajia Albun kartanokoulun portailla.

”Vankeinhoitoveteraanit on eräs Suomen vilkkaimmin toimivista eläkeläisyhdistyksistä.”

Näin arvioi eräs kokenut ja asioita läheltä seuraava ”kolmannen sektorin” asiantuntija allekirjoittaneelle kevättalvella 2010. Perusteina hän käytti VHV:n tapahtumien määrän ja osanottajien runsautta suhteutettuna yhdistyksen jäsenmäärään. Lisäksi hän hämmästeli talkoohengellä mukana olevien luennoitsijoiden korkeaa tasoa.

Imartelevaa puhetta, mutta ehkäpä totta toinen puoli.

Matti Timosella oli särmää lähteä ja silmää valvoa yksin vaarallisen elinkautisvangin kaksipäiväistä hautajaislomaa 50 vuotta sitten.

28

“Nokan” entinen talousmestari, teräskuntoinen ja terävämuistinen sotaveteraani Aaro Tiihonen muisteli tarinaillassa mm. Tali-Ihantalan-taisteluita, joihin hän otti osaa 19-vuotiaana nuorukaisena.

3/2010

koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi vuonna 2009 VHV:n järjestämään 18 tapahtumaan osallistui peräti 718 henkilöä! Tahti on ollut samanlainen jo usean viime vuoden ajan ja jatkuu vilkkaana myös kuluvana vuonna, kuten jäljempänä ilmenee. Hotelli Katajanokan tarinailta tammikuun puolivälissä avasi monipuolisen tapahtumavuoden. Tilaisuuden alustajina toimivat terävämuistinen ja -kuntoinen sotaveteraani Aaro Tiihonen sekä vankeinhoidon monitoimimies Kalevi Ihalainen. Luontainen tarinaniskijä ja perusrehevä savolainen sanaseppo Matti Timonen. kertoi

alkuvuosina. Kertomus oli mattimaiseen tapaan värikkäitä tapahtumia ja kihelmöivää tunnelmaa täynnä.

Jatkoa on seurannut tiiviiseen tahtiin.

Jäseniä on ”virallisten” tilaisuuksien (vuosikokous ja luentotilaisuus) lisäksi ollut runsaasti mukana Uutisvuodossa ja pikaisesti – alle vuorokaudessa – koottuna yleisönä katsomassa Veikko Vennamon vaiheita Helsingin kaupunginteatterissa. Paavalin kirkossa huhtikuussa pidetty kirkkopyhä osoittautui onnistuneeksi tapahtumaksi ja siitä on tarkoitus

Konnunsuon eläkeläiset ovat tulleet joukolla Vankeinhoitoveteraanien jäseniksi.

Kuva huhtikuun loppupuolella vankilan eläkeläisille järjestämästä kahvi- ja tiedotustilaisuudesta, jonne myös VHV:n edustaja oli kutsuttu paikalle.

...Ja Naantalin aurinko paistoi...

niin paljon tulijoita, että matkoja järjestettiin viikon välein kaksi. Ruotsin, Viipurin sekä Kultarannan/Lomasäkylän matkoilla oli kussakin mukana bussilastillinen porukkaa. Syys-lokakuussa on edessä kaksi matkaa Toilan kylpylään, jonne matkustaa noin 80 henkilöä. Itä-Virossa, lähellä Narvaa sijaitseva Toila on ohjelmassa jo neljäntenä vuonna peräkkäin ja aina yhtä suosittuna. Vuoden 2011 retkien alustavissa suunnitelmissa on ollut esillä muun muassa matka Romaniaan.

Hyvien kokemusten kello kuuluu kauas ja tuo uusia henkilöitä toimintaan mukaan.

Jäsenmäärä onkin kaksinkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja noussut jo 320 henkilöön, joista naisia on 47 ja miehiä 273. Myös jäsenten maantieteellisen jakauma on perusteellisesti muuttunut. Aiemmin jäsenet olivat ensisijassa pääkaupunkiseudulta. Nykyisin lähes 63 % jäsenistä on jo entisen Uudenmaan läänin rajojen ulkopuolelta ja suuntaus jatkuu!

Tietoisuus yhdistyksen olemassaolosta ja toiminnasta on levinnyt kiitettävästi muun muassa Vankilavirkailija- ja Vankeinhoito-lehtien avulla. Lisäksi yhdistyksen puheenjohtaja lähettää kaikille eläkkeelle siirtyville henkilöille jo ennakkoon VHV:n toiminnan esittelykirjeen viimeisimpine tietoineen. Tiedot saadaan Tiedonantolehdestä ja osoiterekisteristä. Yhdistyksen talous on vankistunut vuosi vuodelta, mikä mahdollistaa esimerkiksi oppaiden käytön tutustumiskohteissa. Loppuvuoden aikana otetaan käyttöön myös VHV:n omat kotisivut, joiden ylläpito on suunnilleen nettiyhteyden hintaista.

Vankeinhoitoveteraaneissa arvostetaan ja kunnioitetaan soveltuvin osin vanhoja perinteitä. Kaikkia jäseniä kannustetaan toimintaan ”ylös, ulos ja tapahtumiin mukaan”-periaatteella. Niitä, joille se ei ole mahdollista esimerkiksi sairauden takia, muistetaan muilla tavoin; puhelinsoitoin ja kotikäynnein. Toiminta ei ole kuitenkaan vain vanhojen asioiden kertausta, vaan myös luontevaa uuden oppimista. Tästä parhaana esimerkkinä on sähköpostin ja Internetin käyttäjien huima lisääntyminen jäsenten keskuudessa viime vuosien aikana. Vuonna 2004 oli nettiyhteys vajaalla 20jäsenellä - nyt tasan 200 jäsenellä (62,5 %)! Tämä, jos mikä kertoo, että vankeinhoitoveteraanit ovat ajassa ja elämänmenossa tiiviisti mukana.

Risto Kettunen puheenjohtaja Vankeinhoitoveteraanit ry

Vankeinhoitoveteraanien kaksipäiväinen kesäretki suuntautui elokuun lopulla Varsinais-Suomen maisemiin. Naantalissa tutustuttiin ensin Kultarannan upeaan puutarhaan ja myöhemmin kuunneltiin kahvikupin äärellä mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita presidenttien puolisoista. Illanvietto sujui musiikin, makkaranpaiston ja tarinankerronnan merkeissä Lomasäkylässä kauniin Pyhäjärven rannalla.

3/2010

29

Teemme sen mahdolliseksi

30

3/2010

Hannu Virtanen Nav Veijo Kääriäinen Viv Samu Koskinen Hev Jukka Peltola Käyrä Pekka Nieminen Tuv Jukka Redsven Sulv Jarmo Partanen Kuv Raimo Repo Suv Markku Ehtonen Häv Juha Salminen Kev Jorma Mykkänen Suv Jari Immovaara Häv

28.09.2010 03.10.2010 08.10.2010 30.10.2010 01.11.2010 08.11.2010 09.11.2010 13.11.2010 15.11.2010 27.11.2010 28.11.2010 07.12.2010

Kiitän Suomenlinnan ja Helsingin vankilaa muistamisesta jäädessäni eläkkeelle 1.4.2010.

Kiitokset Rikosseuraamuslaitokselle, Pelson vankilan johdolle, työkavereille sekä VVL:n Pelson osastolle muistamisesta jäädessäni 01.07. 2010 eläkkeelle.

Jouko Romo

Jouko Brotkin

Marja-Leena Turpeinen Ylitornio 02.11.2010 Reijo Salonen Tuv/PSY 02.12.2010

Suruviesti

Kari Virtanen ja Olli Sorvari, tutut ay-miehet Jouni Syrjäsen pitkän uran ajalta.

Suuret kiitokset Vankilavirkailijain Liitolle – Avovankilaosastolle, Etelä-Suomen rikosseuraamusalueelle, Vanajan, Hämeenlinnan, Suomenlinnan, Jokelan, Riihimäen, Keravan vankiloille ja henkilökunnalle muistamisesta jäädessäni eläkkeelle 1.7.2010.

Kiitokset kaikille työtovereille ja yhteistyökumppaneille. Oli ilo työskennellä kanssanne.

Jouni Syrjänen Vanajan vankila

Suruviesti

Seija Salo menehtyi 21.9.2010 sairaalassa. Vielä kesällä hän oli mukana veteraanien Bengtskärin majakkaristeilyllä Eila Beckerin (oik.) kanssa.

3/2010

Veikko Moskari 13.12.1937 – 27.6.2010 Helsingin keskusvankilan entinen työnjohtaja ja Vankeinhoitoveteraanien jäsen Veikko Moskari menehtyi vaikeaan sairauteen sunnuntaina 27.6.2010 Helsingissä 72 -vuotiaana.

Veikko Moskari työskenteli Helsingin keskusvankilan sitomossa työnjohtajana tasan 25 vuotta (1.2.1971 – 31.1.1996). Moskari edusti käsityöntaidon parhaita perinteitä ja hän oli tunnettu laatutyön vaalija. Sörkän sitomossa sidottiin muun muassa paljon oikeusministeriön ja monien muiden viranomaisten asiakirjoja, joilla oli tiukat laatukriteerit. Veikko Moskarin teettämät asiakirjat kestivät aikaa sekä käsittelyä ja keräsivät ihailevia katseita. Työtoverina Moskari oli pidetty ja yhteistyökykyinen.

Moskari myös ajoi 1970 -luvulla vapaa-aikanaan tilausajoja veljensä yrityksessä, jolloin matkojen kohteena oli usein Leningrad. Veikko piti leppoisana matkanjohtajana seurueessa yllä hyvää henkeä, minkä avulla selvittiin vaikeistakin tilanteista.

31

H TA PER VAKUU

EE SI N Y

T

% 0 5 A P JO EDULLI

SEMMIN

VAIKKA HENKESI ON KALLIS, VAKUUTUKSEN EI TARVITSE OLLA. NYT VOIT SAADA HENKIJA TAPATURMAVAKUUTUKSEN JOPA 50 % EDULLISEMMIN. Tiesithän, että VVL:n jäsenenä sinulla on vakuutuksia Ifissä. Sen lisäksi olet oikeutettu moniin etuihin lisävakuutuksia hankkiessasi.

Saat esimerkiksi Ryhmäsampo Primus henki- ja tapaturmavakuutuksen koko perheellesi markkinoiden edullisimpaan hintaan. Voit saada vakuutusturvan itsellesi ja perheellesi jopa 50 % alennuksella. Tutustu

jäsenmaksuusi sisältyviin vakuutuksiin ja muihin jäsenetuihisi osoitteessa if.fi/ vankilavirkailijat. Samalla päivität kätevästi vakuutusturvasi ja varmistat, että saat kaikki sinulle kuuluvat jäsenedut. Ja vahingon sattuessa saat aina korvauspalvelua, joka sujuu niin kuin pitääkin.

Lisätietoja 010 19 19 19 tai if.fi/vankilavirkailijat