Vankilavirkailijat 2 / 2010

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Kes채kuu nro2 2010

Nro 2/2010 Vas. Jari Tuomela kiitti JHL:n puheenjohtajaa Tuire Santamäki-Vuorta tiloista ja terveisistä liiton pj/lm -koulutuspäivillä luovuttamalla "Sörkän sulattamo" -historiikin. Muita aiheita päiviltä sivuilla 4-7.

Oik. Pyhäselän vankila täyttää 20 vuotta. Jorma Lehden artikkeli Pyv:sta sivuilla 32-35.

Vas. Kerava on saanut nyt vuoden ajan harjoitella avolaitossopeutumista. Laitoksen kuulumisista tarkemmin sivuilla 10-13.

Lisäksi: Keravan sekä muidenkin VVL:n osastojen vuosikokouksista luettavaa sivuilla 2 ja 14-21.

NFU:n jäsenliittojen vuo- JHL järjesti turva-alojen yhteisseminaarin, siraportteja ja muuta uu- JHL:n Mikko Siljander viittoo, Tulliliiton pj. tista on sivuilla 26-31.

Markku Kosonen miettii. Sivut 8-9 ja 24-25.

VVL:n Konnunsuon vankilan osaston 86. toimintavuosi "Vuosi vaihtuu ja huhut ja uhat Konnunsuon vankilan lakkauttamisesta vellovat. Tammikuun 7. päivänä 2009 oikeusministeri Tuija Brax saapuu vihdoin vierailulle Konnunsuon vankilaan. Ministeri tutustuu, on kiinnostunut, kehuu laitoksen johtoa ja henkilökuntaa. “Mitään ei ole vielä päätetty ja hallitus kokoontuu iltakoulussa pohtimaan vankeinhoidon tilaa tammikuun lopulla.”

Uutinen 21.1.2009: - Konnunsuon vankila lopetetaan ja Pelson vankilan toiminaa supistetaan...

Koko maakunta järkyttyy. Irtisanomisille ja työpaikkojen lakkauttamisille on tähän mennessä ollut järkevä syy."

Kuinka asiat etenivät, ketkä hyötyivät, jos hyötyivät "Puheenjohtajana laitan tähän oman arvioni tapahtumien kulusta, vaikka koko totuutta emme varmaan koskaan saa tietää. Kuten monesti on todettu: kun ei ole parempaa tietoa, juuri senhetkistä pidetään varmana. Huonolla johtamisella ja organisoinnilla kuralle saatu vankeinhoito tarvitsi pikaisesti syntipukin. Sijainniltaan syrjäinen (lue: osa henkilökuntaa ei jatka alalla) Konnunsuon vankila sopi tähän erinomaisesti.

Peruskorjaukset olivat siirtyneet ja vielä vähän kun siirrettäisiin, saataisiin siten jo yksi peruste. Jos tämä ei riittäisi, perustellaan toimia vankimäärän laskulla tulevaisuudessa tai tuottavuusohjelman aiheuttamalla paineella. Pääministeri Matti Vanhasen alueellistamispolitiikastaan ei tarvitse välittää.

Konnunsuon vankila ei pysty Ideaparkin tapaan maksamaan korruptiorahoja.

Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston ylijohtajan Jarmo Littusen johdolla valmistellaan ministerille perustelut.

Selvittäjäksi valitaan urallaan ylöspäin pyrkivä, työnantajalle lojaali ja tarpeeksi kylmä aluejohtaja. Vielä kun luvataan tämän säästävän muita laitoksia säästötoimilta - oikeastaan päinvastoin, eli tilalle ehkä jotain hyvääkin - ovat kaikki klassiset neuvotteluvaltit kuten lupaus, kiristys ja uhkailu käytetty.

Tämän, valmiiksi pureskellun sopan, ministeri Brax sitten vie hallituksen iltakouluun. Littunen, aluejohtaja ja pääjohtaja Esa Vsterbacka saavat esitykselleen tuen. Kaiken kaikkiaan

: hirvittävää teatteria, jossa inhimillisyys ja terve järki katosivat totaalisti.

Konnunsuon vankilan lakkauttaminen ei kuitenkaan pelasta tällaisessa johdossa olevaa vankeinhoitoa, tai rikosseuraamusta, tai mikä tämä kohta onkaan? Kaikella on hirveä kiire muuttua, ei edes ehditä katsoa, onko suunta oikea.

Kiitokset kuuluvat Konnunsuon vankilan johdon, Matti J Kurosen ja vankilapastori Ari Riuttaskorven sekä työtovereiden tuelle: näiden avulla olemme selvinneet ilman henkilövahinkoja.

Lähes kolme kuukautta myöhemmin, 11.4.2009, oikeusministeri Brax päätti virallisesti Konnunnsuon lakkauttamisesta. Näin saatiin sopivasti työnantajan tukitoimet soviteltua ennen “virallista” päätöstä. Ne tuntuivat olleen hyvin vähäpätöisiä asioita pääjohtajan mielestä sen julkisen tyytyväisyyden rinnalla, minkä historiallisen laitoksen lakkauttaminen näytti aiheuttaneen.

Väkeä on siirtynyt ja siirtyy koko ajan muihin laitoksiin ja toisten työnatajien kirjoille. Kenelle se lähteminen on helpompaa, kenelle vaikeampaa: elämäntilanteet, perhesuhteet ja muut sidokset ovat niin erilaisia.

VVL:n Konnunsuon osaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä

Kansikuva: Taru Naapuri Keravalta on valmis avoseuraamusten valvontaan. Viestitysvälineetkin ovat nyt kannettavia.

2

2/2010

Helsinki 26.5.2010

Valvomaton koevapaus vai rangaistus valvonnatta?

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu.

Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh.

09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj.

Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: ST1 huoltoasema

Valvottu koevapaus on ollut vankeuslaissa 1.10.2006 alkaen. Samaan aikaan otettiin käyttöön myös ”valvomaton koevapaus". Eduskunta käsittelee nyt lakiesitystä valvontarangaistuksesta. Voikin aiheellisesti kysyä, ollaanko tässä ottamassa käyttöön vankilarangaistuksen sijaan jälleen uusi avoseuraamus ilman valvontaa. Siis: mistä todella päätetään?

Periaatteessa koevapauksien valvontaan on kaikkialla käytössä samanlaiset keinot. Käytännössä valvonta on kuitenkin vaihtelevaa. Parhaimmillaan se on toimivaa, mutta heikoimmillaan olematonta. Kyse on yksinkertaisesti henkilöstön riittämättömyydestä. Samaan aikaan tulostavoitteet valvottuun koevapauteen sijoitetuista laahaavat jatkuvasti jäljessä. Kysymys kuuluukin: kuinka paljon yleinen valvonnan taso kärsisi lisää, jos tavoitteet toteutuisivat?

Valvonnan riittämättömyys on luonut epäluottamusta myös Rikosseuraamusviraston ja kentällä työskentelevien välille. Virastolle asetetut tulostavoitteet - määrällisinä lukuina ja prosentteina - näyttävät toteutuvat sitä paremmin, mitä huonommin valvonta toimii. Ainakin teoriassa viraston etu näyttäisikin olevan siis valvonnan toimimattomuus. Tällaista ajattelutapaa ei tietenkään voi olla vastuullisilla virkamiehillä. Kovin toisenlaisen kuvan silti valvonnan toimivuudesta suhteessa kentän kokemuksiin virasto antaa esim. tiedotusvälineissä.

Keväällä Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos julkaisi varsin perusteellisen, valvottuja koevapauksia koskevan tutkimuksensa. Siinä todettiin myös edellä kuvatut kentän havaintoja valvonnan puutteista, tosin ei ehkä aivan yhtä jyrkästi. Tutkimuksesta kävi ilmi kuitenkin sama valvonnan tason vaihtelevuus.

Samoin havaittiin päihdevalvonnan sekä valvontakäyntien toteutuvan heikoimmin. Intensiivisemmän valvonnan todettiin lisäävän valvotun koevapauden keskeyttämisriskiä. Tämä OPTULAn tutkimustulos on hyvin tunnettu fakta valvontaa tekevissä yksiköissä. Varsinkin niissä, jotka ovat pystyneet tehostamaan em. valvontaa vaikkapa vain väliaikaisesti. Pohjois-Suomen mallissa, jossa valvontaa suorittaa muista tehtävistä irrotettu tiimi, todettiin toiminnan olevan tarkoituksenmukaisempaa ja laadukkaampaa kuin aiemmin.

Jos ja kun lisätään valvotussa koevapaudessa olevien vankien määrää, kasvaa samalla tarve valvontaan, päihdekontrolliin ja muihin tukitoimiin.

Tarpeiden kasvu on huomattavasti jyrkempää kuin avoseuraamuksiin sijoitettavien vankien määrä. Varsinainen pullonkaula muodostuu vuonna 2011, jolloin alkaa valvontarangaistusten suunniteltu toteutus. Samaan aikaan tuottavuusohjelman viimeinen vuosi imee edelleen henkilöstöä vankiloista. Valvontarangaistuksen aloittaminen, koulutus ja valvonnan lisääminen vaativat puolestaan uusia voimavaroja. Käytännössä nämä resurssit otetaan olemassa olevista viroista. Tässä tilanteessa valvontarangaistuksen käyttöönottoa tai tuottavuusohjelman toteutumista tulisikin lykätä vuodella.

Vihdoin myös Risessä ja aluevankilatasolla on herätty siihen, että valvonta on saatava jäntevämmäksi. Erilaisia valvontamalleja selvitetäänkin parhaillaan. Toimivin malli olisi Pohjois-Suomen kaltainen. Joka tapauksessa menetelmän olisi oltava sellainen, että valvontaa suorittavien työaika olisi kohdennettavissa ko. tehtävään, tapahtui se sitten yhdestä tai useammasta yksiköstä. Valvontarangaistuksen myötä itse työtehtävästä tulee myös entistä monipuolisempi.

Viimeistään valvontarangaistuksen myötä Rikosseuraamuslaitoksen on todellakin aika saattaa myös koevapauden valvonta uskottavammaksi, sekä teknisesti että valvontakäyntien osalta.

Jari Tuomela

Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2010

2/2010

3

JHL ja Silja tarjosivat puitteet osastojen luottamushenkilöille

Aiheina edunvalvonta, vankien terveydenhuolto ja turvallisuusalojen yhteistyö

JHL:n suuri luentosali oli tarpeeseen osastojen puheenjohtajien ja luottamushenkilöiden joukolle.

Yli neljäkymmentä liiton ja sen ammattiosastojen luottamushenkilöä osallistui juuri ennen vappua VVL:n järjestämään koulutustilaisuuteen. Kutsut olivat lähteneet osastojen puheenjohtajille sekä luottamusmiehille, mutta myös “sijaistamiset” eli varahenkilöt eri osastoista oli otettu huomioon.

Liiton edustajisto uusine valittuine osastoedustajineen kokoontuu loppuvuodesta. Heille järjestetään luentopäivä kokouksen yhteyteen. Niinpä yhteiset koulutuspäivät osastojen nykyisille luottamushenkilöille puolsivat paikkaansa juuri nyt. Mukana oli muutama kolmen vuoden pestinsä 1.4.2010 aloittanut osaston luottamusmies, joilla oli jo selviä koulutustarpeita jatkoakin ajatellen.

Alustajakaarti oli jälleen mittava: aloittajana JHL.n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori, joka puhui laajemmin julkisten alojen edunvalvonnan tilanteesta. Rikosseuraamuslaitoksen erästä toimintasektoria edusti Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen aluelääkäri Jorma Aarnio Hämeenlinnasta. Hän kertoi persoonallisesti näkemyksiään vankien terveydenhuollosta sekä yleisestä terveydentilasta.

Valtiosektorin neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch JHL:sta oli nyt toistamiseen liiton kutsumana kouluttajana kertomassa jo muutaman kuukauden voimassa olleesta ves-ratkaisusta ja valtion palkkalaisten tilanteesta muutoinkin. Myös JHL:n lakimies/nainen/henkilö Tuuli Vänskä oli jo toistamiseen ja hyvin tottuneella otteella kertomassa VVL:n luottamushenkilöille luottamusmiessopimuksesta ja -koulutuksesta.

Toisena koulutuspäivänä pääalustajana toimi JHL:n edunvalvontaosaston valtiosektorin sopimustoimitsija Mikko Siljander. Hänen viestinään oli jo jonkin aikaa käynnissä ollut julkisten turvallisuusalojen ammattiliittojen keskusjärjestörajat ylittävä yhteistyö sekä JHL:n uudistuva luottamushenkilökoulutus.

Muuten päivän aiheista vastasi liiton puheenjohtaja Jari Tuomela. Mielenkiintoiseksi kehiytyneestä päivien päätösaiheesta ja siitä seuranneesta värikkäästä keskustelusta vastasivat liiton varapuheenjohtaja Ilpo Nummela ja muutamat päivien osallistujat.

4

2/2010

Sopimuskausien epätahtisuus haittaa jatkossa yhteisten linjojen koordinaatiota JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori tuntee julkisen sektorin pitkältä kaudeltaan varsin perusteellisesti. Hän oli monen muun liittojohtajan ohella pettynyt työnantajaleirin ehdottomaan vetäytymiseen laajemmasta tulosopimuksesta viime kierroksella. Palkansaajien keskusjärjestöillä sekä muutamilla liitoillakin oli yhteisiä tavoitteita, joita oli jo kaavailtu linjaksi tuloratkaisuun. Niistä jäi vain muutama lopulliseen haaviin, kuten isyysloma, luottamusmiesten aseman parantaminen sekä muutostilanteiden turvan kehittäminen.

Huonompi asia jatkon kannalta on, että sopimuskaudet “hajosivat” entisestään liittokierroksen vuoksi, vaikka tavoite oli juuri päinvastainen. Toisaalta: palkkasopimuksia ei juuri tehty vuotta pidemmäksi jaksoksi millään sopimusalalla. Sen sijaan neuvoteltavaa palkoista jäi ja jää koko sopimuskauden ajaksi. JHL:n puheenjohtajan mukaan työnantajalla oli em. hajaannuttamisessa oma intressinsä. Silti liittokierros sisälsi - ei palkansaajajärjestöjen yhteisiä - vaan myös ammattiliittojen omia tavoitteita, joita nyt on nähty useilla neuvottelupöydillä ja sovittelijankin residenssissä.

Palkka-ankkurista laahaankkuri?

Teknologiateollisuushan avasi oman kierroksensa 0,5%:n “palkkaankkuriksi” nimetyllä korotuslinjalla. Sekin koski alalla vain syksyn 2009 korotuksia, joten tällaisen ankkurin merkitys myöhempiin sopimuksiin oli ja on kyseenalainen.

Pitkästä aikaa myös työtaisteluuhkia leijui ilmassa kosolti ja niillä tähdättiin aivan oikein työnantajan suuntaan. Lakot olivat hyvin suunniteltuja, kohdennettuja ja vaiheittain toteutettuja. Työnantajalla oli myös uusi ääni kellossa, kun sieltä vannottiin, että “lakossa eivät suinkaan ole työt, vaan työntekijät/ liittojen jäsenet”. Niinpä lakkojen murtamisen renessanssi nähtiin mm. ahtaajien työtaistelun aikana.

Tuire Santamäki-Vuori viittasi huolestuneena myös työmarkkinoiden rakennemuutokseen. Eri aloilla työskentelee yhä enemmän tilapäistä vuokra- ja kausityövoimaa, miten “laillinen” lakko kohta enää voidaan toteuttaakaan? Viimeisimpiä työnantajan vastatoimia on ollut mm. elintarviketeollisuuden työsulku. Työnantaja tosin unohti, että palkanmaksun lopettamisesta eli työsulusta on sovittava lain mukaan yhteisesti osapuolten kesken eikä sitä saa rajata yksipuolisesti. Vain liittoon kuulumattomien kutsu työhön on lakon alaisen työn murta2/2010

mista. Työnantajan hallussa oleva tieto vain jäsenmaksua maksavien työntekijöiden palkanmaksun lopettamisesta on puolestaan sopimatonta ja tietosuojaa loukkaavaa.

Työnantaja on esittänyt uusia avauksia myös verotusasioissa, joilla se pyrkii vaikuttamaan sekä poliittiseen hallitukseen että ay-liikkeeseen. – Sopijan roolia osapuolena ei tunnu löytyvän, sen sijaan mukana oleminen kyllä kelpaisi, ironisoi JHL:n puheenjohtaja työnantajan käyttäytymistä.

Veroilla palvelut tuotetaan JHL:n ja yhteisöliittojenkin varma intressi on saada riittävä veropohja rahoittamaan julkisia palveluja. Ostovoiman kasvattaminen pelkästään veronalennuksin tulee tiensä päähän, mikäli samalla aiotaan turvata julkisten palvelujen taso, saatavuus ja kattavuus.

Työnantajatahon halu hajauttaa sopimustoimintaa työpaikkatasolle aiheuttaa ongelmia työrauhan ja sen ylläpidon tulkinnan suhteen. Missä työrauhaa hajautetusti käytyjen neuvottelujen aikana valvottaisiin ja miten? Olisiko jäsenjärjestön aina erottava emoliitostaan ja liityttävä jälleen takaisin voidakseen olla tasavertainen neuvottelija ja oikeutettu myös työtaisteluun tavoitteidensa lailliseksi saavuttamiseksi…? Myös valtakunnallisten sopimusten “perälaudat” kuuluvat ensisijaisesti keskitettyihin ratkaisuihin ja sopivat, jos kullakin alalla on vain yksi sopijaliitto. – Muuten kyllä kateus vie kalat vedestä, arvioi JHL:n puheenjohtaja.

Tuottavuusohjelma ei lisää tuloksellisuutta Tuire Santamäki-Vuori arvosteli lopuksi tapaa, jolla nykyistä poliittista tuottavuusohjelmaa toteutetaan. Se ei palvele tuloksellisuutta mitenkään eikä missään. Se vain johtaa henkilöstön saneeraukseen ja palvelujen yksityistämiseen.

(AG)

JHL:n puheenhohtaja Tuire SantamäkiVuori

5

Vankien terveydenhuolto vankeinhoitohallinnon organisaatiosopassa Terveydenhuollon tunnuslukuja Poliklinikoista muotoutuu jatkossa yksi hallinnollinen yksikkö, johon sijoittuu n. puolet koko alan henkilöstöstä, mutta vain vähän johtoa. Lääkäreitä on parhaillaan 14 päätoimisina, 30 osa-aikaista ja 16 ostolääkäriä.

Vuotuiset kulut vankien terveyden- ja sairaanhoidosta liikkuvat 15 miljoonan euron luokassa, laskentapohjana on keskivankiluku. Ulkopuolisen sairaanhoidon kustannuksiin menee arviolta miljoona euroa vuodessa eli n. 500 euroa/vanki keskimäärin. Lääkkeisiin kuluu parisen miljoonaa vuodessa.

Vankien nykyinen keski-ikä liikkuu 37 vuoden kieppeissä, mikä äkkiseltään se tuntuu melko korkealta. Naisia on tuosta koko joukosta n. 7%.Toisaalta iästä riippumatta 60-80% vangeista käyttää lääkkeitä. Vankien hoitopäivät ovat erittäin edullisia (n. 200 euroa/päivä) ulkopuoliseen laitoshoitoon verrattuna. Vankisairaalassa Hämeenlinnassa hoitopäivän hinta on 170 euroa. Vuotuisia hoitopäiviä kertyy kuitenkin tuhansittain sekä tavanomaisessa että psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Suurimmat terveyden riskitekijät vangeilla ovat edelleen alkoholi ja tupakka. Tupakkia käryttää n. 80-90 prosenttia vageista. Masennukseen altistuneita on miehissä kymmenkertaisesti muuhun väestöön (miehet 3,5% naiset 6,7%) verrattuna. Naisilla vastaava luku on yhdeksänkertainen.

Korvaushoitoja saa n. 50 vankia/vuosi. Niitä ei pääsääntöisesti aloiteta vankiloissa, vaan ne ovat jatkohoitoja siviilistä. Mikäli selvää väärinkäyttöä korvaushoitolääkkeellä ilmenee, hoito voidaan myös lopettaa. “Bentsot” eli bentsodiatsepiinit eivät kuulu korvauslääkehoitoon. Niistä vieroittamiseen kuluu tapauksesta riippuen aikaa yhdestä viikosta kuukauteen.

Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen ylilääkäri Jorma Aarnio esitteli vankeinhoidon terveydenhuoltoa omalta alueeltaan. Yleisemmin ottaen hänellä ei ollut mitään hyvää sanottavaa 2000-luvun vankeinhoidon hämmentävistä organisaatiokiemuroista tai edes keskushallinnon riittävästä kiinnostuksesta THY:n suuntaan.

Korvaushoidoissa ja testeissä tulossa uutta Jorma Aarnion mukaan ESRA:ella ryhdytään kokeilemaan vankien korvaushoidoissa uutta annostelun rytmitystä. Se helpottaa viikonloppuisin tehtyä korvaushoidon valvontaa, koska ao. bubrenorfiiniannos annettaisiin jatkossa arkipäivinä ja terveydenhuoltohenkilöstön valvomana.

Myös uusia huumetestejä on luvassa.

Niiden osalta paikalla olleet luottamushenkilöt esittivät useitakin varauksia. Kokemukset osoittanevat lopulta, miten uudessa testaamisessa onnistutaan ja säästääkö se toivotusti työvoimaa sekä aikaa.

Lopuksi Jorma Aarnio esitteli osallistumistaan työryhmään, jonka tehtävänä oli nopeasti valmistella vankeuslain mukainen eristämistilanteiden jälkeinen vangin terveyden tilan “välitön” toteaminen. Ylilääkäri Aarnio itse kiitteli liiton puheenjohtajan osuutta ja hyöty lienee ollutkin molemminpuolinen.

Seuraavaksi työryhmän esittämä ratkaisu Turun psykiatrisen yksikön vastuusta tässä asiassa joutunee EOA:n puntariin. Sen jälkeen voidaan kenties lainata tunnettua urheilukliseetä: “Näillä mennään ja katsotaan, mihin se riittää...”

(AG)

Ylilääkäri Jorma Aarnio.

Luottamusmiesten koulutus JHL:ssa uusiin puihin JHL:n sopimustoimitsijan, Mikko Siljanderin ruoteliin kuuluu myös JHL:n ja sen yhteisliittojen ayaktiivien koulutuksen kehittäminen. VVL:n luottamusmiehet saivatkin nyt tuoretta tietoa koulutusrakenteesta, johon tulevan luottamustiedon hankinta pohjaa. Alueellinen lm-koulutus antaa perustietoja edunvalvonnasta ja yhteistoiminnasta työpaikoilla. Muuten opiskelu koostuu lyhyistä jaksoista, pääosin kuitenkin n. kolmen päivän mittaisista aihekokonaisuuksista mm. JHL:n Raseborg -opistolla.

Luottamusmiesten porrastetut koulutuspolut etenevät siis järjestelmällisesti tehtävissä tarvittavaa tietoa tarjoten ja sitä syventäen. Pidempään jo lm-tehtävissä olleille on puolestaan omia täydennyskoulutusjaksoja. JHL:n koulutuksesta tiedotetaan perinteisesti mutta yhä enemmän netissäkin, JHL:n omilla sivuilla. Myös hakeutuminen kursseille on siirtynyt sinne. (AG) 6

2/2010

Palkkakuria valtiolla toteutettiin pilkuntarkasti Valtiosektorin neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch JHL:sta kertasi luottamushenkilöille valtion sopimuksen syntyvaiheita ja lopputulosta. Valtion työmarkkinalaitos, työnantajaleirin uskollisena edustajana ja miksei taktikkonakin, lähti miinusmerkkisestä sopimuksesta liikkeelle. Sen esittämä sopimuskaava oli lyhyt ja tyly. JHL:n tavoitelista sen sijaan oli pitkä ja monivaiheinen.

Näiden kahden toisistaan erittäin kaukana olleiden tavoitteiden vaivalloisesta yhteensovittamisesta tehtiin laiha sopu yhdeksi vuodeksi palkkojen osalta. Prosenttia ei saanut ylittää, ainakaan nimellisesti. Teksteihin piilotettua kulujen lisäystä toki sallittiin jonkin verran.

Tavoitetasot rutkasti jaettavan yläpuolella Virastokohtainen, alle puolen prosentin järjestelyvara sisältää Karraschin mukaan kolmekin varsin kunnianhimoista päälinjaa: “tuloksellisuus”, “palkkakilpailukyky” ja “palkkatasa-arvo”. Jotta noihin tavoitteisiin olisi vähänkään järkevästi ollut mahdollista neuvottelemalla edetä, järjestelyvaran olisi pitänyt olla vähintään kolminkertainen. Kaikeksi onneksi nyt sovittu yleinen perälautamalli antaa osapuolille mahdollisuuden jakaa tuokin hippunen palkkasummasta yleiskorotuksena. VVL:n, muiden alan ay-järjestöjen ja keskusviraston ensimmäinen neuvottelu järjestelyvaran suuntaamisesta tuloksellisesti, palkkakilpailukykyä turvaten ja tasa-arvoa kunnioittaen - käynnistettiin jo toukokuun lopulla. Ensimmäinen takaraja on lokakuun puolivälissä 2010.

Sopimuskauden toinen vuosi avoin useimmilla sopimusaloilla Toisen sopimusvuoden palkoista onkin sitten totinen vääntö tulossa. Valtiontaloudessa heikot näkymät jatkuvat hamaan tulevaisuuteen eikä hallituksen verolöysäily tunnu paljoa korjautuvan näin edsukuntavaalien alla. Niinpä verokertymien lisäyksestä valtion palkkalaisten neuvottelupohjaksi ei ole jatkossakaan paljoa toiveita. Sopimukseen liittyvä irtisanoutumispykälä joutuukin mahdollisesti koetteelle.Valtiosektorin aiempi tavoitelista päivitettäneen kyllä ajoissa jo toista sopimusvuotta silmällä pitäen.

2/2010

Työryhmille töitä riittää Muutamia tärkeitä työryhmiä on myös sopimuskaudelle asetettu. Niissä käsitellään jatkossa mm. valtion omaa muutosturvaa, koska monissa virasto-organisaatioissa on ollut 2000-luvulla käynnissä melkoista turbulenssia. Työaika-asioita ja varsinkin jaksotyötä puurretaan uusiin, joustavampiin ja harmonisoidumpiin, muotteihin. Jaksotyöntekijöiden määrä ei valtiolla ole kovin suuri väen kokonaisuuteen verraten. Silti siihen liityvät työajan käytön tulkinnat ovat sitäkin monimuotoisempia. Valtion nykyisiä palkkausjärjestelmiä aiotaan tarkastella niinikään omassa työryhmässään, samoin nykyistä yhteistoimintamenettelyä valtiolla. VVL:n sitkeästä vaatimuksesta lähtee liikkeelle myös vanhentunutta virkapukuasetusta muokkaava valtion työryhmä.

JHL:n neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch.

Kokonaisuudessaan yksityinen ja julkinen sektori eivät tällä kierroksella päässeet irtiottoihin, mitä tulee palkkatasojen suhteisiin. Sopimusrakenteet muistuttavat paljon toisiaan ja jonkinasteinen “yleinen” sekä varsin maltilinen korotuslinja toteutuu. Vain sopimuskausien epätahtisuus, kuten aiemmin tuli todettua, saattaa olla jonkin verran hankalaa tulevia sopimiskoordinaatioita ajatellen.

Tuuli Vänskä ja luottamusmiesten oikeudellinen asema JHL:n lakinainen Tuuli Vänskä on myös vähitellen myös koulutuksen ammattilainen. Hänen esityksensä luottamusmiesten oikeuksista valtiolla oli selkeä ja viiteen pääaiheeseen tiivistettynäkoulutuspäivien osallistujille jaetussa luentomonisteessa. Moniste pitää sisällään luottamusmiesjärjestelmän perusteet, oikeudellisen ja sopimusvaraisen aseman, tiedonsaantioikeuden, siirtosuojan ja palvelussuhdeturvan sekä muutkin luottamusmiestä koskevat suojakeinot mm. irtisanomistapauksissa.

Uusille luottamusmiehille Tuuli Vänskän alustus kävi johdatukseksi tuleville JHL:n kursseille. Niilläkin tämä JHL:n tuore ja energinen lakinainen tullee käymään läpi samoja aiheita. Kurssilla vain edetään perusteellisemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin mihin nyt kertaluennnolla oli mahdollista.

Kaiken kaikkiaan kaikilla aloilla on tapahtumassa uuden sukupolven asteettainen siirtyminen luottamustoimiin. Näin tapahtuu VVL:nkin osastoissa, joten koulutusvajetta riittää pitkälle tulevaisuuteen. Sopimuspohjaisesti luottamusmiehen neuvottelu- sekä tiedonsaantioikeuksia työpaikoilla on lisätty 2000-luvun sopimuskierroksilla. Vastaavasti on lisätty työnantajan velvoitteita luottamusmiehille tiedottamisen muodoissa ja määrissä.

(AG)

JHL:n lakinainen Tuuli Vänskä.

7

JHL:n turva-alojen aktiiveja Aulangolla 22.-23.5.2010

Turva-alojen yhteistyö, maahanmuuttajakäsite, hankalat kohtaamiset vuorotyö...

Poliisitointa, maanpuolustusta, merivartiointia, tullausta, hätäkeskuspäivystystä ja vanginvartiointia... Yllättävän monialaista, verovaroin yhä kustannettavaa ja samalla kansalaisten perusturvaa tarjoavaa ammattialaa löytyy alle kolmestakymmenestäkin viikonloppukurssilaisesta. JHL:n sopimustoimitsijan Mikko Siljanderin organisoima ensimmäinen yhteistapaaminen oli toivottavasti hyvä alku turva-alojen verkoston laajemmallekin koulutusyhteistyölle. Alojen liittopuheenjohtajien keskenhän verkostoitumista on jo harjoitettu vuoden verran säännöllisesti. (Raportti opintopäivien aiheista jatkuu sivuilla 24-25) Mikko Siljander selvitti aivan aluksi turva-alojen verkostoitumisen taustaa ja merkitystä sekä tavoitteita. JHL:n sisälle on muodostunut selkeä valtion sektorin “klusteri”, jolla on sekä sopimusteknisiä että ammatillisia yhtymäkohtia mm. jaksotyöajan tarkastelun sekä virkavaatetusasetuksen uusimisen suhteen.

Yhteinen uhka, johon on myös aihetta varautua verkostoitumalla, on jatkuva muutosprosessi julkista valtaa harjoittavilla turva-aloilla. Se kohdistuu valtionpalvelusten “tuottavuuden” ja “tuloksellisuuden” nimissä tapahtuviin henkilöstösäästöihin, työpaikkojen vähentämiseen tai muuhun uudelleen järjestelyyn, kuten yksityistämiseen.

Pipsa Härkönen Työväen sivistysliiton Tampereen yksiköstä oli ensimmäisen päivän varsinainen primus motor. Hänen tutustuttamismetodinsa eivät suosineet perinteistä paikallaan istumista. Seisaaltaan tehty pariesittely pani hieman vai-

vaamaan aivosoluja jo heti aamusta ja antoi samalla hyvän kokonaiskuvan osallistujajoukosta.

Nopeat ryhmätyöistunnot loivat teemoja ja toiveita koulutuspäivien tavoitteiksi. Niinpä iltapäivällä Pipsan vetämä “Hankalia kohtaamisia by the laituri” tapahtumaauringon hikisesti kilottaessa oli erinomainen jatkumo sekä päätös ensimmäiselle päivälle. (AG)

Aamukahvilla oltiin vielä odottavalla mielellä. Hyviksi tutuiksi tultiin kohta.

Hankalia kohtaamisia arjessa Pipsa Härkönen veti hankalien kohtaamisten harjoituksen jakamalla porukan seitsemään pienryhmään. Jokaisella ryhmällä oli tehtävänä luoda ensin oma sisäinen keskustelupohja, teema ja myöhemmin purkuesitys jostain hankalasta kohtaamistilanteesta.

Purkutilanteet hoidettiin läheisellä Aulangon venelaiturilla.

Ideana oli saada eri turva-alojen ammattilaiset esittämään hankalan kohtaamisen tapaus ensin myönteisessä, hyvään ratkaisuun päättyneessä valossa. Ja heti perään esittämään samasta “keissistä”, miten se on voinut kehittyä nimenomaan hankalaksi.

Hätäkeskus vastaa kaikille Näitä tapauksia valtion palvelutilanteissa on lähes päivittäin. Eniten, kuten olettaakin sopi, hankalia henkisiä kohtaa8

misia esiintyy hätäkeskuksissa. Vaikka kyse on puhelinyhteydestä, varsinainen puhejudo joutuu melkoiselle koetukselle. Totti Karpela jr:n oppi tuosta budolajista on teoriassa mainio, se myönnettiin.

Mutta pelkän mekaanisen viestintälaitteen varassa tehtävässä työssä puhejudonkin soveltaminen on rajallista.

Hätäkeskuksen palvelurooli vaatii erittäin ammatillista otetta - paitsi välineen asettamien rajoitusten vuoksi, myös siksi, että asiakkaita ei voi koskaan valita. Niinpä vastaamaan joutuu esim. avaimensa hukanneelle keski-ikäiselle, humalassa soittavalle naiselle. Tämä ei suostu ymmärtämään esim. että poliisipartiot tekevät pääasiassa muuta työtä kuin ovien avaamista aamuyöllä. Ja heti perään linjalle saattaa pyrkiä omaisensa sydänkohtausta vieressä seuraamaan joutuva ihminen, jota on rauhoiteltava ja samalla otettava selvää oikeasta osoitteesta avun perille toimittamiseksi. Tässäkin oli vain pari tyyppiesimerkkiä tuhansista ja taas tuhansista hätäkeskuspuheluista.

Pipsa Härkönen TSL.

2/2010

Mikko Siljander ja valtion turva-alojen verkosto Sopimustoimitsija Mikko Siljander on itse aloittanut Helsingin Sompasaaressa Tullin palveluksessa. Aktiivi persoona huomattiin aikanaan myös jäsenistön etujen ajajaksi. Tulliliiton piiriluottamusmiespestin kautta Mikko Siljander siirtyikin vähitellen kokoaikaisiin ay-töihin. JHL:n leivissä Mikko Siljanderin työmaana ovat oikeussekä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalat.

Yksi nykyisen toimitsijalinjan tehtävistä liittyy ay-koulutuksen kehittämiseen, josta toisaalla tarkemmin. Sopimuksen mukaista jaksotyön muokkaamista tulee puolestaan vastaan ao. työryhmässä. Tarkoituksena olisi, Mikko Siljanderin mukaan, saada valtion sekä tesettä ves -määräyksiin yhteiset, selkeämmät ja oikeudenmukaiset määritteet tulkintoineen esim. keskeytyneen jakson työtunneista, sairasloma- ja ylityökäytännöistä sekä koulutukseen osallistuvien työtuntien takaisinteetosta.

Valtion turva-alojen verkostosta uusi yhteistyömuoto Tämäkin verkostoituminen liittyy yhdeltä osaltaan koulutuskentän kehittämiseen. Verkostoon kuuluvat hätäkeskukset, poliisi, puolustusvoimat, rajavartiolaitos tulli, vankilat ja oikeuslaitos. Toiminta on vielä varsin tuoretta. Ensimmäinen vuosi on kokoonnuttu em. turva-alojen liittojen edustamina hieman vaihtelevin puheenjohtaja- ja toimitsijakokoonpanoin. Yhdyshenkilöt ovat pitäneet 23 kokousta vuodessa, koolla on ollut kerrallaan 6-10 henkilöä. Yksi näistä kokouksista pidettiin mm. VVL:n toimistossa muutama kuukausi sitten.

Kokoontumisten eräs keskeinen tarkoitus on - muun turva-alojen yhteisiä näkemyksiä kokoavan keskustelun ohessa koota ja levittää ammattityössä tarvittavia ns. “hyviä käytäntöjä”. Muita yhteisiä pohdittavia ovat esimerkiksi valtion tuottavuusohjelman vaikutukset, muut uudistukset organisaatioissa, valtion virkaehtoasiat, kuten em. jaksotyön kehittäminen, virkapukuasiat, sekä yhteistoiminta- ja työsuojelukysymykset. Tavoitteina ovat tiedonkulun parantaminen verkostoon kuuluvien kesken sekä edellä jo mainittu ajankohtaistiedon vaihto.

Turva-alojen verkoston liittojen yhteistyön tiivistäminen oli perusteena Hämeenlinnan Aulangolla 22.-23.5. JHL:n isännöimille ammatillisille koulutuspäiville.

Turva-alojen verkosto piti juuri koulutusviikonloppua ennen yhden em. vuotuisista kokouksistaan. Syksyllä 2010 verkoston jäsenjärjestöillä on tarkoitus olla mukana valtakunnallisessa turvallisuusmessutapahtumassa. (AG)

Sopimustoimitsija Mikko Siljander JHL:sta manageeraa myös valtion verkostoiuvaa turva-alojen yhteistyötä.

Vartiointi ei ole tutunkauppaa Puolustuslaitoksen vartiointi tiukkoine identifiointivaateineen voi olla ymmärtämättömälle outo asia. Joskus vaikuttaa, että henkilökohtaista ymmärryshaluakin puuttuu. Mukamas tuttu henkilö käy useammin kulunvalvonnan luukulla ja yrittää “yleisellä tunnettavuudellaan” kuitata vaadittavan turvaproseduurin.

Ongelma ei silti ole henkilökunnan, koska ohjeet ovat selvät ja poikkeuksia ei jälkiseurauksitta tehdä. Vankiloiden kulunvalvonnassa - kuten esim. Saranmäessa tuonnoin - on oltu vastaavissa tilanteissa ja “varahan on aina parempi kuin vahinko”.

Kohtaamiset kohta kortilla työpaikoillakin Työpaikkakin voi olla ahdistava paik2/2010

ka. Työtovereiden kohtaamisista sitä voi syntyä lisää, jos nykyinen ihmisiä eristävä kehitys työpaikoilla jatkuu. Kasvokkain ei ehditä olla ja tavata läheskään entiseen malliin, ei ehkä haluta tai enää uskalleta. Avoin keskustelu kuihtuu.

Kontaktit muuttuvat sähköpostien ja kännyköiden varaan.

Vieraantuminen työyhteisöstä ei aina ole edes oma valinta vaan tehokkuuden edellytys. Henkilökohtaiset kohtaamiset, joilla olisi yhteisöä kiinteyttävää, vuorovaikutustietoa välittävää ja huhuja vähentävää merkitystä, muuttuvat yhä harvinaisemmiksi.

Merimies voi olla eri mies, luottamusmies vain luottamusmies Vielä eräs kohtaamisen dilemma luot-

tamustoimessa nousi esiin: sopimuksen tekeminen työnantajan edellyttää aina kompromisseja. Kompromissi on harvoin ketään tyydyttävä.

Jäsenistöllä on oma näkemyksensä siitä, mihin on pyrittävä ja päästävä.

Luottamushenkilön on osattava löytää oikea tapa ja rehelliset perustelut, jolla saavutettu tulos ikään kuin “myydään” liiton jäsenille. Siinä harvoin saa kokea onnistuneen kertojan riemua. Silti itse on neuvoteltuun sopimukseen uskottava ja hyväksyttävä, että kaikkia ei koskaan voi saada ymmärtämään lopputulosta.

Luottamusmiehen ja neuvottelijankin rooli on kuuntelija ja ymmärtäjä, ei suinkaan kaiken paras tietäjä ja yliselittäjä.

Liiton kertomat faktat ovat lopulta ainoita, joita se voi jäsenistölle tarjota, ei koko prosessia ja sen kaikkia vaiheita. (AG) 9

Keravan vankilalla avolaitostoimintaa jo toista vuotta

Poikaosastojen ehostus avovankilaksi ja päälaitoksen tilanahtaus sekä turvallisuus mietityttävät kävijää Maaliskuun lisääntyvä valo antaa paljon anteeksi Keravan vankilan 1960-luvun kiinteistökokonaisuudelle, ainakin vieraan silmin katsottuna. Viime vuonna Seutulan maisemista siirretty avovankilayksikkö on vallannut vanhat POSsit.

Reilusti yli viisikymppisiään viettävän huolettoman vankilarakentamisen muutamat pahimmat rappeutumat on sisätiloissa saatu armeliaasti pintaremonttien alle peittoon.

Tilaa ja rauhaa tuntuu olevan joskin vanki lienee perjantai-iltapäivisin aina yhtä innokas kyselemään omista asioistaan, talosta, linnasta tai seinien kunnosta riippumatta.

Horisontaalisesta vertikaaliin “Rikosseuraamusvartija” (anteeksi vaan herrat tämä keksitty uusnimike!) Ari Häkkinen avolaitoksen respatiskin takana on jo vanha avolaitosveteraani. Katajanokan kiireisistä kuljetuspäivistä on kulunut miehen osalta melkoinen tovi aikaa. Kaplaraittia ja vanhoja parakkeja hän ei ehtinyt nähdä, mutta HelsinkiVantaan maisemissa Naaran yhdenkin rekonstruoidun Mondeon erinomaisuus ehti kiusata automiestä aivan tarpeeksi.

Nyt Ari istuu Keravan nykyisen avolaitoksen sillä kerroksella, jossa henkilökuntaa ja vankeja liikkuu mainittuna perjantai-iltapäivänä melko vilkkaasti. Vangeilla tuntuu olevan asiaa tiskin eteen milloin henkilökohtaisesta postista, milloin joistain vapaa-ajan käyttövälineistä.

Näkyy ja kuuluu, että avolaitoksessa viimeinen sana on edelleen valvontatehtäviä tekevällä henkilökunnalla - kuten olla kuuluukin.

Harjoittelijaneitonen AMK:sta ottaa viikon työrupeamastaan pitkät ja poistuu omalle viikonlopulleen taakseen paljoa katsomatta. Työstään luopuvat muutkin vähitellen, niin vangit kuin osa henkilökuntaa ja siirtymisriitti viikonlopun toimiin tässä saumakohdassa on kaikilla ilmeinen.

10

Keravan entiset poikaosastot eivät päälllisin puolin ole muuttuneet sitten 2004.

...Mutta eipä ole päälaitoskaan, vaikka ahdasta välillä tuppaa olemaan.

2/2010

aina riitä, viemärit eivät vedä kunnolla ja kattorakenteiden kestävyys tulevia kesäsateita ajatellen arveluttaa muitakin kuin Niemisen Ristoa, VVL:n osaston luottamusmiestä Vangit eivät valittane suuremmin olosuhteista. Huonompiakin lusimispaikkoja Suomesta vielä löytyy. Avolaitoksessa sentään - ja onhan Keravakin kaupunkina lähempänä taannoisesta Seutulasta kuin Vantaa tai Helsinki.

Ari Häkkinen virkapaikallaan avolla ja johtaja Koivuniemi virkahuoneessaan.

Mika Seikun kanssa istutaan tovi henkilökunnan tauko- ja kahvihuoneessa, missä sielläkin ollaan taittamassa jo viikkotyön ja jaksotyön väkeä kahteen. Mika on huolissaan Keravan vankeihin kohdistuneen päihdetyön perinteen lakkaamisesta. Se ketjun osanen, jolla Kisko-kuntoutusta on voitu kohtalaisen menestyksekkäästi tähän saakka hoitaa Keravan ao. osastolla, on vähitellen katkeamassa.

Syynä ensisijaisesti luonnollisesti (?) on rahapula kunnilla sekä valtiolla.

Mika Seikku saa Kiskoa viimeisillään.

Pientä pintaremonttia, joo Kerroksilla kiertäessä näkee, että ei valmis ruumis meikkaamisesta sen elävämmäksi juuri tule. Osastojen yleiset tilat ja sellitkin näyttävät kyllä siistimmiltä kuin vielä ennen avolaitoksen muuttoa POSsille. Tosiasia on, että tämän vankilakiinteistön rakenteet eivät edelleenkään täytä kunnon asuttamiseen tarkoitettuja edellytyksiä. Ilmastointi ei toimi, lämpö ei

Toiminnallisia muutoksia tapahtunut Keravan johtajan Koivuniemen mukaan avolaitos on sopeutunut kyllä kohtalaisesti muuhun laitostoimintaan. Päälaitoksen vankeja on kuitenkin nyt siirreltävä alueella aina saatettuna, mikä sitoo enemmän henkilökunnan aikaa aiempaan verrattuna. – Olemme nyt samaa vankilaa, vakuuttaa Koivuniemi.

Hän on saanut todeta muiden mukana, että avolaitoksen tulo on lisännyt vankila-alueen liikennettä. Sitä lisää mm. vankilomat, n. 1500 vuodessa, sekä siviilityössä ja opiskelemassa käynti. Tällä erää avolta oli myös valvotussa koevapaudessa seitsemän vankia, osa näistä Suomenlinnasta.

Henkilöstön yhteinen käyttö on Keravan johtajan mukaan ainakin teoriassa paremmin mahdollista, mutta siten, että vain suljettu laitos voidaan panna entistä suljetummaksi. Avolaitos sen sijaan avataan joka aamu toimimaan. Päälaitoksen suljetut vankipaikat ovat koko ajan melko täynnä, kun taas avolaitoksessa ei olla aivan niinkään ahtaalla. Paikkoja on POSsin entisissä majoitustiloissa nyt 80 avolaitosvangille.

Vankiloiden kaikkia toimitiloja ja tarpeita selvitettiin keväällä 2010 valtakunnallisesti. Voi sanoa viisaasti, että olihan jo korkea aikakin. Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen, siten myös Keravan, osalta kaikki oli käyntihetkellä vielä auki.

Ainoa fakta on, että POSsia korvaavaa laitoskantaa ei ole aivan lähitulevaisuudessa odotettavissa. Nämä vanhat kerrosneliöt on jossain suunnittelutoimistossa kerran kelvollisiksi havaittu ja siihen on toistaiseksi kaikkien tyytyminen. Lisätilaa ei ole nousemassa vielä edes Keravan muuten avarille tanhuville. Vaikka: hyviä suunnitelmia toki on.

Vangeista on n. 80 % päihdeongelmaisia, mutta “kaikki eivät muureja tarvitse”, vakuuttaa johtaja Koivuniemi. Toisaalta työkykyisten vankien väheneminen avolaitoksissa asettaa uusia haasteita muiden kuin työkykyisten tai -haluisten avopollottajien ajankäytölle. Päihdekuntoutus sekä “muu siviiliin valmentava toiminta” (?) voisivat olla työsiirtolamaisen toiminnan osaksi jo koettuja sekä uusiakin lisäaktiviteetteja. Mutta tuskin sekään ilman ammatti-ihmisiä ja palkkarahoja onnistuu? (AG)

Muutosta parempaan päin näkyy sentään jopa siivouskomeroissa: vasemmalla POS -mallia vuodelta 2004, oikealla avoa 2010. Siisteys tuottaa siisteyttä, se on fakta.

2/2010

11

Keravan päälaitoksella (Vos) valvonnan ongelmasiemeniä Joitain parannuksia päälaitoksella on siis avolaitoksen tultua pyritty tekemään.

Sille ei voida mitään, että paine Etelä-Suomen suljetuille vankipaikoille ei tunnu hellittävän oikeusministeriön vankien asuttamiseen liittyvistä idealistisista sijoitus- ja asuttamiskaavailuista huolimatta. Myös alueen rahasampo käy tyhjää, koska sille ei ole tulevissa budjeteissa luvassa sen enempää syötäviä tai myötäviäkään kuin tähänkään saakka.

Vankilan avoin sijainti, piirivalvontatekniikan ikuisuuspuutteet, rahanpuutteen ohella, ja vankien vahvat päihdetausta tuottavat vaikeita valvontayhtälöitä. Nykyisellä asuttamispaineella ja toisaalta valvonnan ohenevalla ketjulla ei saada yllättävien tapausten riskitasoa alennettua kovinkaan helposti.

Päälaitoksen latriinihajut Eräällä kerroksella on siivousurakka saatu juuri päätökseen. Rehellisen ruskea paskavesivana sairaanhoitajan vastaanottotiloissa kertoo kuitenkin että jotain erikoisempaa on päässyt tapahtumaan.

Kiinteät kalusteet huoneessa on irrotettu tai purettu ja ilmassa leijuu vahvojen siivouskemikaalien sekä desinfiointiaineiden sekamelskainen tuoksutus - sen aiemman “itsensä” sijaan.

Suursiivouksen taustalla on ikävä, laitoksen ulkopuolelta maastoa pitkin tapahtunut, huumaavien aineiden salakuljetusyritys; ei ensimmäinen suinkaan tai tuskin viimeinenkään edes Keravalla.

Hivakka oli saatu vippaskonsteilla ennalta sovitusti laitoksen sisälle kerroksille.

Osia tekovälineistä ja mahdollisesti itse hivakastakin matkaa parhaillaan kukaties Itämereen saakka. Siis niitä osia, jotka eivät ehtineet tukkia täydellisesti osaa päätalon viemäriverkostosta. Viitteitä epäillyistä vippaskonstivermeistä löytyi syntyneen paskatulvan jäljiltä putkia rassatessa.

“Paska homma”, sanoisi tapauksesta kuka tahansa asianosainen. Vangit, koska heiltä menivät hyvät massit sivu suonten ja sierainten. Vartijat ja muukin henkilökunta, koska he ajattelevat luonnollisesti myös omaa työhygieniaansa ja vastaista turvallisuutta.

Rakennemuutosuhreja vai uhrautumista Kuvattu ongelman oire sisältyy juuri tuohon aiemmin kerrottuun laajempaan kehitykseen vankeinhoitopolitiikassa.

Sitä kun ollaan tällä erää niin avolaitospainotteisia: leikataan samaa kulunutta peittoa jalkopäästä yläpään jatkeeksi kuin Hölmölässä ikään.

Vankimäärää vähennetään “rakennemuutosperusteisesti” ja säästösyistä suljetuista vankiloista - kiitos oikeusmi12

Maarit Turunen ja päätalon vankilanttiini, tuo "laillinen" virkistysainekeidas.

Keravan narikkakurjuudesta yli viiden vuoden takaa ollaan päästy hieman parempiin sekä toimivampiin olosuhteisiin. Narikkaa tässä päivystävät vuorossa olleet vartijat; heidän nimensä jäivät pikapiipahduksen vuoksi kirjaamatta. Sorry lads!

nisteriön ja keskushallinnon yhteistuumaisuudelle “tuottavuuden” nimissä.

Siinä vain vähenee automaattisesti myös vankiloiden valvonta- ja muukin henkilökunta, kuten Pelson esimerkki osoittaa.

Ongelmat ja niiden aiheuttajat alkavat kasautua yhä enemmän jäljellä oleviin suljettuihin vankiloihin tai niiden jäljelle jääviin osiin – joissa siis taas kerran on entistä vähemmän ammattitaitoista henkilökuntaa.

Helpommalla tuskin silti pääsevät avolaitoksetkaan. Niillehän uusi paine niukasti miehitettyinä (lue: valtiolle edullisina) ja kasvavaa monialaosaamista vaativina seuraamusyksikköinä siirtyy.

Tuleva riemullinen kauhuvisio olisikin, että avolaitoksesta ja/tai muista laajenevista avoseuraamuksista ei juuri millään perusteella olisi mahdollista palauttaa vankia enää takaisin suljettuun vankilaan…? (AG) 2/2010

Otteita Keravan osaston vuosikertomuksesta 2009 Avovangilla lyhyt muuttomatka suljetulle törppöilyn jälkeen Vankeinhoidosta “Hallituksen vankeinhoidolliset linjaukset selvisivät tammikuussa 2009 suruuutisten myötä: Konnunsuon vankila sai lakkautuspäätöksen ja Pelson vankilan toimintaa supistetaan. Vankeinhoitoväen luottamus esimiesvirastoon oli pohjalukemissa ja linjaukset sekä asioista tiedottaminen koettiin ala-arvoisina. Rise palkkasi toukokuussa esimiesvirastoon alan hyvinvointiin keskittyvän virkamiehen, vaikka ei tästä panostuksesta liene enää apua ollut jo tappotuomion saaneille laitoksille tai niiden henkilöstölle.

Lakkauttamispäätöksistä huolimatta valtion tuottavuusohjelman mukaiset henkilöstövähennykset supistivat edellen resursseja eikä uuden organisaation tulovuonna 2010 ainakaan luottamusta ole kentällä herättänyt. Lisää väkeä kenttätyöhön ei edelleenkään saatu. Vuosi 2009 oli taas taloudellisesti tiukka eikä parempia aikoja ole luvassa.

Rise-alan kehittämishankkeessa myös vankiluvun alentaminen ja avoseuraamusten lisääminen on keskeinen tavoite. Käytännössähän tämä tarkoittaa valvotussa koevapaudessa olevien vankien määrän lisäämistä sekä uuden valvontarangaistuksen käyttöön ottamista. Sakkorangaistuksen muuttaminen ei suuria muutoksia, ainakaan toistaiseksi, ole saanut vankiluvun pienentämisessä. Avolaitospaikkojen lisäämiseksi on huhujen mukaan kaavailtu Keravan vankilan yhteyteen rakennettavaksi n. 80 avolaitospaikkaa lisää. Tulevaisuus kertonee, miten hankkeessa lopulta käy.”

Keravan vankilasta “Suurin mullistus Keravan osalta oli poika/nuoriso-osaston lakkauttaminen ja muuttaminen avovankilaksi 1.4.2009.

Samalla Seutulan työsiirtola (Hva/Vaos) lakkautettiin ja sieltä sekä henkilökunta että vangit siirtyivät Keravan entisen Poikaosaston tiloihin. Poikaosaston vangit siirrettin suurimmaksi osaksi Vos:lle ( = Keravan päälaitokselle). Kymmenkunta työluottona ollutta vankia sai sijoittelupäätöksen turvin jäädä aloittavaan avolaitokseen. Lähes kaikki avovankilan huoneet (entiset sellit) ja tuvat saatiin remontoitua ennen muuttoa. Henkilökunnan työtiloille ei kuitenkaan tehty käytännössä mitään ja ongelmana oli myös sopivien lepotilojen saaminen vartijoille.

Kahden erilaisen vankilakulttuurin kohtaaminen tapahtui rytinällä. Seutulasta siirtyi Keravan avolle 11 vartijaa, vankeinhoitoesimies, apulaisjohtaja, kaksi virastosihteeriä, sosiaalityöntekijä, kaksi erityisohjaajaa ja ohjaaja. Keravalta avon vahvuuteen liittyi kaksi vankeinhoitoesimiestä, kolme vartijaa ja sosiaalityöntekijä. Poikaosaston henkilökunta siirtyi siis pääosin Vos:lle ja samalla kaikki suljetun puolen numeropaikat sekä avon kolme paikkaa pantiin auki kaikkien vartijoiden haettaviksi. Tuolloin myös vartijoiden työvuoroja rukattiin taas hieman, kun edellisestä muutoksesta oli kulunut vain muutamia kuukausia. Loppuvuodesta myös Kisko-osaston työntekijöiden työvuorot muutettiin. Näin Keravankin vankeinhoitoväki, vartijat ensisijaisesti, osallistuivat valtion säästötalkoisiin pienentämällä palkkapussiaan.

Karkaamisiltakaan ei valitettavasti vältytty. Kurssikeskukselta karkasi kolme vankia, joista kahden karkumatka opettajan autolla päätyi uutisotsikoihin.

Avolaitosrikkomukset työllistivät myös suljettua puolta, erityisesti vastaanottoa.

Avolaitosvankeja jouduttiin siirtämään suljetulle puolelle mm. lomarikkomusten ja päihtymysten vuoksi, joko tutkintaa tai uudelleen sijoittelua varten. Huhtikuun alusta vuoden loppuun mennessä avolta oli siirretty suljetulle 48 vankia.

Vankilan käyttöaste oli vuoden mittaan nouseva niin suljetulla kuin avonkin puolella. Tilastojen mukaan vankivahvuus 1.2.2009 oli 144 vankia ja vankipaikkojen laskennallinen määrä oli 172 paikkaa. Tammikuun alussa 2010 kirjoilla olevia vankeja oli 156 (päälaitos Vos 85, avolaitos 71), vankipaikkojen laskennallinen määrä oli 169 (Vos 95, avo 74. Ulkomaalaisten vankien osuuus oli edellisvuodesta kasvanut viitisen prosenttia, eli n.

17 %:än vankivahvuudesta.”

Kysynevätkö Keravan luomupellot jatkossa, kenen pääomalla niitä hyödynnetään, kas siinäpä pulma. Ottajia olisi?

2/2010

13

Vuosikokousten jälkikaikuja pohjoisesta, idästä ja vähän etelästäkin

Henkilövalinnat sujuvia, ankeita aikoja ennakoitiin laitostalouteen ja henkilöresursseihin Lehden ilmestymiskertojen harventuminen vaikuttaa ja näkyyykin. Koska osastojen vuosikokoukset tahdittuvat entiseen malliin, yhdenkin numeron pois jääminen keväältä siirtää myös maaliskuisten vuosikokousten raportteja.

Tämän vuotisissa kokouksissa oli ainakin henkilövalintoja, jotka ovat olleet usein mielenkiintoisia. Myös luottamusmiehiä nimettiin, vaikka itse valinta ei vuosikokouslistalle välttämättä kuulukaan.

Osastojen uusien tai jatkavien luottamusmiesten sekä varaluottamusmiesten kausi alkoi taas 1.4.2010 ja kestää seuraavat kolme vuotta.

Yleisesti ottaen osallistumisinnokkuudessa vuosikokouksiin oli jo merkkejä taas aktiivisuuden elpymisestä, varsinkin suurissa osastoissa. Ja olihan joissain osastoissa kokouspaikan valinnallakin väliä...

Konnulla oltiin viimeisen täyden toimintavuoden kynnyksellä Konnunsuon vankilan osaston jäsenkunta vajuu kohti sitä vaihetta, jolloin laitoksen toiminnan lakkauttamisen ohessa itse kunniakkaalle ammattiosastollekin luetaan loppusanat. Viimeisen täyden toimintavuoden kokouksessa oltiin silti optimistisia, koska luottamusmiesvalinta tehtiin vuodelle 2013 saakka.

Osaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä oli saanut uuden pestin vankeinhoitoalan ulkopuolelta ja jätti jäähyväisensä tässä vuosikokouksessa. Vielä kerran hän kuitenkin kävi läpi edellisen toimintavuoden traumaattisimpia muistoja laatimassaan osaston vuosikertomuksessa 2009. (Vuosikertomus on kokonaisuudessaan julkaistu tässä lehden numerossa toisaalla. Toimitus)

Puheenjohtajana toimi Julku ja sihteerinä Henna Surakka.

Henkilövalinnat tilanteen mukaan Koska kaikkien osaston jäsenten asema lakkautuvassa laitoksessa on ajallinen, on kerrattava vain ne tosiasialliset päätökset henkilövalinnoissa, joita voitiin tehdä 10.3.2010 vuosikokouksessa.

Edustajistoon on tulossa Pekka Kortetjärvi ja hänen estyneenä ollessaan tilalle tulee Irene Purtonen. Osaston luottamusmiehenä jatkaa Antti Sievola, jolle jäänee sekä laitoksen valojen sammuttajan virka että luottamustoimen viimeisen pisteen kirjoittaminen osaston 86-vuotisessa historiassa. Osaston puheenjohtajaksi valittiin kokouksessa Kai Karhukorpi. Pian jälkeenpäin myös hän sai työtä muualta, joten puheenjohtajuus vaihtui osastossa jälleen.

Kunniapuheenjohtaja Seppo Suokas Seppo oli itse aktiivi osastossa ja liitossa parisenkymmentä vuotta sitten.

Nyt jo jonkin aikaa eläkkeellä ollessaan hän seuraa silti mielellään vankeinhoidon tapahtumia. Hän kantoi omassa puheessaan huolta, miten halutaan menneitä yleensä muistaa. Tämä oli tullut mieleen, kun osasto oli saanut haltuunsa joskus 80-luvun puolivälissä Lappeenrannassa toimineen työvankilan arkistokirjan. – 14

Kuva ajalta, jolloin rattimieskin raitakuosissaan raitistui kuin raitistuikin Konnunsuota kuokkiessaan. Onnellista perhettä ei tässä tiilitalossa kohta tapauteta.

Sekö oli ainoa, mitä Lappeen työvankilasta, suuresta laitoksesta, jäi jäljelle, pohti Seppo. Hän viittasi muutamiin arkisiin asioihin, joita tuosta dokumentista oli

edelleen ollut poimittavissa.

Konnunsuon osaston paperit tietyiltä toimintavuosilta olivat olleet Sepon aikana aivan eri järjestyksessä kuin mitä 2/2010

hänen viittaamansa Lappeenrannan työvankilan asiakirjat. Hän halusi hoitaa nämä osaston dokumentit kuntoon ja yksi omista tyttäristä suostui ilta-avuksi järjestelyyn. Sepon mielestä työ oli varsin erikoista, mm. kahlata läpi osaston pöytäkirjoja 1940-50-luvuilta. Paperitkin olivat jo huonossa kunnossa, koska niiden materiaali oli sotavuosien vuoksi jo itsessään heikkolaatuista. Lauri Vilkon jäljiltä 60-luvulta lähtien osaston paperitkin olivat taas järjestyksessä paremmin.

– Arkisto jää, vaikka ympäristö katoaa, vakuutti Seppo ja toivoi, että dokumentit saavat aikanaan arvoisensa sijoituspaikan ja antavat jonkinlaisen kuvan menneen ajan toiminnoista. Hän jättikin osaston viimeiselle johtokunnalle kunniatehtäväksi hoitaa osaston arkistot asianmukaisella tavalla talteen.

Osaston kunniapuheenjohtaja Seppo Suokas (vas.) korosti vuosikokouksessa osaston kokouspaperien historiallista arvoa ja niiden säilyttämistä jälkipolville.

Lea Lehtonen suri lähtijöitä, myös Jarmo Mäkelää. Lm. Antti Sievola jää vielä.

Sellitalo kiinni kesäkuussa, maatalous lakkaa Laitoksen johtaja Lea Lehtonen pidätteli liikutustaan muistellessaan mennyttä “kovaa ja helvetillistä” vuotta. Hän kiitti paikalla olleita, että hekin olivat jaksaneet tätä arkea pyörittää. Työmoraali ja motivaatio ovat säilyneet, hanskoja ei ole heitetty tiskiin missään vaiheessa.. Lea Lehtonen kysyikin retorisesti, olisiko vastaavaa “Konnun henkeä” löytynyt muualta.

- Jatkuva alasajo ja hyvästely on rankkaa, erityisesti pari viimeistä viikkoa, tunnusti Konnunsuon vankilan johtaja Lea Lehtonen avoimesti. Maaliskuun puoliväliin mennessä henkilöstöstä oli lähtenyt n. 50 ihmistä ja toukokuussa oli lähtemässä lisää. Lea Lehtonen kiitti tilaisuudessa erikseen osaston lähtevää puheenjohtajaa, Jarmo Mäkelää, jonka kanssa hänen oli ollut helppoa tehdä yhteistyötä tänä aikana.

Muina tiedotusluotoisina asioina johtaja kertoi mm., että sellitalon sulkeminen on edessä kesäkuun alussa suunnitelmien mukaan, koska myös henkilöstöraamia ajetaan alas. Konnun maatalouden lakkautus osuu niin ikään toukokuulle. Sijaisten osa on epävarma. - Työpaikkoja on “putkahdellut” tilanteeseen nähden kuitenkin, arveli Lea Lehtonen. Vaikka tilanteet ovat vaihtelevia, pitää Lea Lehtosen mukaan vain uskoa, että asiat järjestyvät; myös niiden 25 osalta, joilla ei ollut vielä tuossa ajankohdassa jatkosta tietoa.

Muistolahjaksi “Konnun sydän” Osasto halusi muistaa erittäin pidettyä johtajaansa Lea Lehtosta henkilökohtaisella lahjalla. Hänelle luovutettiin Lappeenrannan Patriassa järjestetyssä tilaisuudessa Karelia korusarjasta “Konnun sydämeksi” lahjottajien nimeämä riipus.

Samassa tilaisuudessa Kov:n luottamusmies ja Etelä-Karjalasta Hämeeseen mahdollisesti siirtyvä Antti Sievola sai osastolta jo tässä vaiheessa henkilökohtaisen läksiäislahjan. Se on Sisu-puukko, jonka symboliarvoa ei juuri tarvitse selitellä. (AG)

Jukka Suomen jälkikasvun selässä lukee: "Aikuisten kokouksissa on tyhmää...!"

2/2010

15

Mikkelissä uudisrakennus vaiheessaan, Sulkavalla rauhallista Mikkelin osastosta ei paljoa joutanut vuosikokoukseen väkeä, mutta silti asiat tulivat hoidettua.

Entisen aluevankilarakennuksen suunnitteluhuoneessa pidetty kokous sujui rutiinilla.

Sen sijaan keskustelua viriteltiin Mikkelin vankilan uudisrakennuksen etenemisestä. Matkalla oli projektiin tullut uusia mutkia, joista rahanpuute ja rakentamisen paikallinen kalleus olivat vahvimpia. Mm. kerrospinta-alasta oli jo jouduttu tinkimään. Sillä on suora vaikutus puolestaan suunniteltuun vankipaikkamäärään.

Maaliskuun ensimmäisellä kolmanneksella oli kyllä huhuja liikkeellä enemmän kuin todistettuja faktoja, joten syystäkin vähintään kahta vankilaa, Mikkeliä sekä Konnunsuota, koskeva rakennushanke huoletti. Tiedottamisen puutetta koettiin, jotta huhujen sijaan olisi saatu jotain konkreettisempaa molempiin laitoksiin.

Edustajiston seuraavalle kaudelle Mikkelin osastosta valittiin Harri Autere ja hänen varalleen Ari Hasanen. Autereen Harrille oli tulossa myös luottamusmiespestin jatko kaudelle 2010-2013.

Sulkavalla pyöreän pöydän ääressä Sulkavallakaan ei, Mikkeli tapaan, ahdasta ollut vuosikokoustilassa. Kaikki vuosikokoukseen osallistujat mahtuivat kahvittelemaan samaan pyöreään pöytään, Sulkavan vankilan uutta johtajaa, Mikko Sarvelaa myöten.

Mitään maata mullistavaa tai päälle kaatuvaa ei ollut juuri meneillään Sulkavan järvimaisemassa. Luottamusmieheksi oli valittu Jouni Vanninen. Hän on myös Seppo Ripatin varamies edustajistossa, ellei Seppo varsinaisena edustajiston jäsenenä jostain syystä pääsisikään osallistumaan.

Mikkelin vankilan tilat kaksinkertaistuvat Peruskivi muurattiin keskiviikkona 7.4.2010 Aivan Mikkelin keskustassa Maaherrankadulla sijaitsevan vankilan lisärakennuksen peruskivi muurattiin keskiviikkona. Pääosin kolmikerroksisen lisärakennuksen bruttopinta-ala on 7 760 m 2 ja vankilan kokonaisala 11 390 m2.

Mikkelin vankilan paikkaluku yli kaksinkertaistuu 135:een nykyisestä 56:sta, kun vankilan lisärakennus ja nykyisten tilojen peruskorjaus valmistuvat vuoden 2012 alkuun mennessä. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on noin 26 miljoonaa euroa.

Uudessa rakennuksessa on otettu huomioon kaikki nykyaikaisen vankilarakentamisen uusimmat turva- ja talotekniset erityisvaatimukset niin asuttamisen, valvonnan, toiminnan kuin vankien työtoiminnan ja kuntoutuksenkin suhteen.

Henkilökuntaa Mikkelin vankilassa tulee olemaan noin 95-100.

Vanhin toimiva ehostetaan myös Uuden vankilahankkeen rakennuttajana toimii Senaatti-kiinteistöt. Pääsuunnittelija on arkkitehti Heikki Hoppania Arkkitehtitoimisto Arcadia Oy Joensuusta.

Rakennustyöt aloitettiin viime vuoden marraskuun lopussa.

Lisärakennuksen valmistuttua aloitetaan nykyisen vankilarakennuksen tilo16

Vaikka kaikki oheisen arkkitehtitoimiston tietokonekuvan visiot eivät toteutuisikaan rahanpuutteen vuoksi, on peruskivi nyt ainakin muurattu, toteaa Risen tiedotus.

Uutta tehdään ensin ja sitten on vanhan vuoro, jos ja kun rahaa riittää.

jen peruskorjaus. Yli 150 vuotta vanha Carl-Ludvig Engelin suunnittelema Mikkelin vankila on vanhin Suomessa tällä hetkellä vielä toimiva vankila.

Suomen vankilarakentamisessa on tällä hetkellä poikkeuksellinen tilanne, kun Kuopion vankilan uuden toimintara-

kennuksen on määrä valmistua vielä tänä keväänä, minkä jälkeen myös Kuopiossa tehdään vanhan vankilan laajamittainen peruskorjaus.

Lisätietoja: Vankilan johtaja Hannu Haapasaari p. 050-383 2600

2/2010

Pelson osaston kokous Muhoksella Pelsolaiset olivat menneet alun puolitietä vastaan Oulua ja pitivät kokouksensa Muhoksella. Tavanomainen kokoontumispaikka vankilalla oli nyt vaihdettu maatilamatkailua järjestävän yksityisen toimijan tiloihin. Vanha navetta oli pantu uuteen uskoon ja onnistuneesti sittenkin.

Toista vankilapaikkakuntaa pohjoisessa mainittiin johonkin otteeseen kokouksessa syistä, joilla ei ollut mitään tekemistä itse vuosikokouksen kanssa. Ikävää ilmapiiriä laitoksessa sekä kahden pohjoisen vankilan välillä aiheuttanut nettisolvaaminen oli muuttunut sen verran vakavaksi ja laajaksi, että tutkintapyyntöön oli syntynyt aihetta.

Henkilövalinnat sujuvia ja yksimielisiä Kokouksen tottuneena vetäjänä toimi puheenjohtaja Raimo Kärkkäinen. Raimo halusi jo nyt ilmoittaa, että uusi osaston puheenjohtaja on seuraavaan pestiin ensi vuonna löydyttävä. Sen sijaan Osmo

Mustonen jatkaa Pelson osaston luottamusmiehenä. Samoin jatkaa Ari Turpeinen hänen varamiehenään Kestilässä vaikka Kestilä sinänsä nyt onkin itsenäinen laitos. Edustajistoon valittiin varsinaisiksi ja varaosallistujiksi Raimo Kärkkäinen (Osmo Mustonen) ja Ari Turpeinen (Jouko Ojala).

Hallituksen jäsenehdokkaaksi edustajiston valittavaksi nimettiin yksimielisesti Osmo Mustonen.

Luottamushenkilöiden työskentely heidän omien luonnehdintojensa mukaan ei ollut vuonna 2009 helppoa. Jatkoa ei nähty, toiminnaltaan sekä henkilöstöltään supistuvassa laitoksessa, yhtään helpommalta. Raimo viittasi supistamispäätöksen jälkeisen ilmapiirin huononemiseen ja sairaslomien kasvuun. Luottamusmiesyhteistyö on sen sijaan sujunut hyvin. Vain oman riittämättömyyden tunne on ollut omantunnon vaivana.

Osmo oli paljossa Raimon kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään kulunut vuosi oli raskain viiteen vuoteen. Osmo epäili, että nykyinen kolmen vankeinhoitoalueen jako muuttuu vieläkin. Mihin,

sitä Osmo ei arvioinut, mutta yhden alueen malli lienee ollut mielessä.

Ilmapiirin huononemisesta oli Osmokin huolissaan. Sen kohottaminen työpaikalla on kova haaste ja koviakin keskusteluja on jo käyty. Hän toivoi, että osaston toimintaan ja kokouksiin saataisiin enemmän jäseniä mukaan. Näin tieto korvaisi luuloja ja huhupuheita. Liiton merkitystä on Osmon mielestä myös korostettava entisestään ja Rikosseuraamuslaitokseen vaikuttamiseen saatava lisää vauhtia.

Ari Turpeisella oli myös vain hyvää sanottavaa kuluneen vuoden luottamusmiesten yhteistyöstä Kestilän ja Pelson välillä. Kestilä itsenäistymisen hän näki olevan yksi suurimmista haasteista. Siihen liittyy osaksi Kiskon päihdehuoltotoiminnan lakkauttaminen ja näin vapautuvien virkojen tulevaisuus.

Pelson osasto muisti hopeisin ja kultaisin ansiomerkein osaston aktiiveja jäseniä sekä valitsi perinteisen Pelson vuoden 2009 vankeinhoitajan. Yksi esitys henkilöstä oli jätetty ja Jouko Brotkin tuli näin myös nimetyksi. (AG)

Pelson terveiset Rikosseuraamuslaitokselle vuodelta 2009: “Vuonna 2009 kamppailtiin valtakunnan tasolla raskaista päätöksistä ja sopeuttamisista lakkauttaa Konnunsuon vankila ja supistaa Pelson vankilaa. Pelsolla vieraillut pääjohtaja sai helmikuusa tiedotustilaisuudessaan tuntea konkreettisesti henkilökunnan tunteet tehdystä päätöksestä ja vastata epätietoisuuden valtaamiin kysymyksiin. Kaikkiin hän ei pystynyt edes tyydyttäviä vastauksia antamaan ja epätietoisuuden tunne jäi henkilökunnassa vallitsevana elämään.

On vääjäämättä selvää, että se on vaikuttanut heikentävästi työssä jaksamiseen, työhyvinvointiin ja esimerkiksi työilmapiiriin, joka vuoden 2009 aikana on hälyttävästi muuttunut heikompaan suuntaan.

Jatkuva resurssien puute ja valtion tuottavuusohjelma puhuttivat läpi vuoden Vaikkakin Pelson säilyminen koettiin osastotasolla taisteluna ja saavutettuna torjuntavoittona, eivät vuoden 2009 tunnelmat ja asemat olleet helpottuneita.

Vähenevän henkilöstömäärän edellyttämiin pakollisiin sopeuttamistoimiin oli ryhdyttävä ja sisäinen kartoitus aloitettiin eri työryhmissä. Perustettiin Pelson vankilan ohjaustyöryhmä sekä visioryhmä, joiden tarkoituksena oli suunnitella Pelson vankilan toiminta- ja henkilöstörakennetta sekä niiden suhdetta toimivaksi kokonaisuudeksi jo päätetyn, 120 paikkaisen vankilan tarpeisiin. Ryhmiin saatiin laaja edustus eri sektoreilta ja 2/2010

Hiihtokilpailuissa voivat sukset mennä pahasti ristiin. Symboliikka ei mene pahasti sivuun vankeinhoidossakaan.

henkilöstöryhmistä. Ryhmät tekivät työtään laaja-alaisesti ja päätyivät kompromisseihin. Niiden seurauksena muutamia osastomme jäseniä joutui sopeuttamistoimien kohteeksi, koska ko. virat olivat lakkautuslistalla. Monet hakeutuivat vapaaehtoisesti muissa vankiloissa vapaina oleviin virkoihin tai poliisihallintoon. Loppujen lopuksi vain muutaman virkamiehen tulevaisuus jäi vielä epävarmaksi vuoden 2012 alkuun. Tulevat muutosvuodet voivat vielä tilannetta helpottaa.

Osaston luottamusmiehet ja kiitettävästi myös monet vapaaehtoiset tekivät runsaasti monipuolista ja monialaista työtä muutosprosesssin aikana. Jokainen käytti omia henkilökohtaisia suhteitaan tässä hyödyksi. Pelson tilanteesta tiedotettiin monelta taholta poliittisille päättäjille sekä muille vaikuttaville virkamiehille.

Tehtiin esityksiä, raportteja, ehdotuksia jne. - kansainvälistä CPT-komissiota myöten.

Pääpaino oli siis luottamusmiesten toiminnassa em. asioissa, mutta myös osaston jäsenten hyvinvoinnista ja virkistystoiminnasta pyrittiin pitämään huolta mahdollisimman hyvin, edellisvuosien tapaan. Siihen olisi voitu kenties panostaa vielä lisääkin, mutta osaston mielestä myös vankilan johdon olisi pitänyt enemmän huolehtia henkilöstönsä hyvinvoinnista.”

(Toimituksen editoima ote VVL:n Pelson osaston vuosikertomuksesta 2009)

17

Sukevan osasto pankin tiloissa Sukevalla Pankeilla on hyviä kokoustiloja maaseutupaikoissakin. Sukevankylällä sijaitseva toisen kerroksen huoneisto on osastonkäytössä ollut useamminkin. Tilaa oli, mutta melko paljon oli myös osallistujia Sukevan osaston vuosikokouksessa.

Matti Kauppinen, josta tuli melko äskettäin jälleen myös VVL:n hallituksen varsinainen jäsen sen loppukaudeksi, veti kokouksen. Avauksessaan Matti viittasi keskusteluihin “tiimien” käytön mahdollisuudesta myös Sukevalla. Kyse on väen paremmasta riittävyydestä eri vuoroissa. Vartijoiden virkoja on myös avautumassa Sukevalla useampi kevään kuluessa.

Osaston talous on ollut oikeanlaista, jos sitä mitataan jäsenistölle käytettyinä euroina. Toisaalta Kalamajan tulot ovat nyt jäämässä pois osastolta. Niinpä Matti kehottikin miettimään pian uusia lisätulomuotoja. Miinusmerkkisiä budjetteja ei osastonkaan talous pitkään kestä.

Lopuksi Matti antoi vielä kerran omat ja osaston kiitokset Pekka Luukkoselle tämän luottamusmiestoiminnasta ja toimimisesta osaston pitkäaikaisena sihteerinä. Hyvälle “tiimikumppanille” Pekalle marraskuussa luovutettu liiton kultainen ansiomerkki lehvien kera oli mennyt oikeaan osoitteeseen.

"Katellaan, katellaan..."

Kokous kävi rutiiniasioita läpi ja keskittyi hetkeksi tuumimaan jo puheenjohtajan aiemmin esittämää ideointia osaston kassan kartuttamiseksi. Limuautomaatti ja pienten snacks -makupalojen myynti oli agendalla. Uusajattelua - tai hieman ehkä jo muualla toteutetun idean kopiointia sisälsi sen sijaan t-paitaprojektin käynnistäminen. Sukevan omia nimikkopaitoja olisi suunniteltava myyntiin. Paras tekstiehdotus selkäpuolelle tuli heti tuoreeltaan. Se on Sukevalla hyvin tunnettu virkamiesvastaus jokaiselle vangille, jolla oma kärsivällisyysmittari tuomion pituudesta riippumatta saattaa näyttää punaista: “No, katellaan, katellaan”…

Talkoot muiden virkamiesryhmien kuten poliisin kanssa yhdessä saattaisivat toimen miehille ja naisille olla myös sopivaa järjestettävää. Talkootkin voivat “sivutuottaa”, vaikka ei harmaata taloutta tuettaisikaan.

Juha Ålanderista uusi luottamusmies Pekka Luukkosen osastonluottamusmiehen jälkiä astelemaan valittiin jo aiemmin vaaleissa äänienemmistön saavuttanut Juha Ålander. Mikko Hurskaisesta tuli hänen varamiehensä. Edustajistoon niin ikään nimettiin lähtemään Juha ja varalle Mikko.

18

Matti Kauppinen esitettiin ehdolle valittavaksi edustajistossa jo nyt vakinaiseksi muuttuneelle paikalleen liiton hallituksessa. Sukeva oli ensimmäisiä osastoja myös nimeämään jo nyt liiton puheenjohtajaehdokkaankin: Jari Tuomela.

Helena Kämäräisestä avainhenkilö Johtokunta oli käsitellyt kaki tullutta esitystä Sukevan osaston avainhenkilöksi mallia 2009. Molemmissa oli nimetty sama henkilö: rikosseuraamusesimies Helena Kämäräinen. Hän sai vuosikokouksessa asiaankuuluvat onnittelut sekä avainhenkilölle luovutetut konkreettiset muut vermeet. (AG)

Avainhenkilö 2009 Helena Kämäräinen työpaikallaan Sukevalla

Uusi luottamusmies lähikuvassa Vankilavirkailijain liiton Sukevan osaston vuosikokouksessa vaihtui luottamusmiesvaltikka toiseen käteen pitkäaikaisen luottamusmiehen, Pekka Luukkosen jäädessä hyvin ansaituille eläkepäiville 1.4.2010.

Uudeksi luottamusmieheksi valittiin Juha Ålander ja hänen varamiehekseen tuli valituksi Mikko Hurskainen. Juha toimi aikaisemmin Is-Sprintillä kuvanvalmistajana 22 vuotta. Hän oli siellä varaluottamusmiehenä, joten hänellä on tarvittavaa tuntuma järjestötehtävistä. Sukevan vankilan palvelukseen hän tuli vuonna 2005 suoritettuaan sitä ennen vankeinhoidon perustutkinnon.

Juha pitää tärkeänä hankkia tehtävän hoitamisessa tarvittavaa luottamusmies- ja edunvalvonta koulutusta, josta saa avaimia “pestin” hoitamiseen. Lisäksi on tärkeää pysyä ajan hermolla kaikenlaisissa organisaation muutospyörteissä. On asioita, joihin olisi saatava parannusta. Niistä mainittakoon pisteytys ja vaativuustasojen yhdenvertaisuus (samasta työstä sama palkka). Seikkoja jotka parantaisivat työtyytyväisyyttä huomattavasti.

Kysyessäni Juhalta mitä mieltä hän on liitosta, hän totesi liiton talouden olevan hyvällä “mallilla”, tiedotuksen toimivan - eli siis olevan avointa - sekä liiton johdon olevan osaavissa käsissä.

Toivotan Juhalle onnea ja pitkämielisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä luottamusmiestehtävien hoitamisessa. Totean vielä, että vaikka vaalit ovat ohi, luottamusmies tarvitsee jäsenistön tukea jatkossakin. On ensiarvoisen tärkeää näiden rankkojen muutosten pyörteissä, että osaston jäsenet osallistuvat osaston toimintaan mm käymällä osaston kokouksissa, joissa saa ajan tasalla olevaa tietoa tulevista muutoksista.

Sukevan vankilassa Kuvat ja teksti: Jarmo Eronen Pekka Luukkonen roppasi kouraa Juha Ålanderille vahdinvaihdon kunniaksi.

2/2010

Kuopijolaiset kaapunnilla Tämä Huutoiänestys"-kirjasta lainattu Reiskan lausahdus ei liity mitenkään Kuopiolaisten vuosikokoukseen. Onpahan vain osoitus, että humaania suhtautumista maailmankuuluhin vankeihin on Savossa aina ollut.

Kuopion vankila on muutosten kourissa. Ne merkitsevät eräänlaista uutta alkua entisen lääninvankilan yli satavuotisessa historiassa. Moderni laajennusosa luovutettiin käyttäjille jo toukokuussa ja pian päästäneen (?) remontoimaan tiilimuurivankilaa.

Kuopion osaston pitkäaikainen puheenjohtaja Seppo Vainikainen ei kuiten-

"Ee se pijä paekkaasa, että mies eiku pahenee vankilassa. Tuostakii Mantelasta sukkeutu elinkaatisen aekana resjtentti." kaan yltynyt liikakehulle avauksessaan.

Se, avaus, kuultiin runsaan kivenheiton päässä itse vankilalta ravintolamiljöössä ja osaston tarjoamaa ruokapitoa odotellessa, kuten viime vuosien tapana Kuopiossa on ollut.

Muutosta muutoksen, ei mielekkyyden, vuoksi Sepon mielestä muutosmyllerrys koko vankeinhoidossa on ollut aivan käsittämätöntä, eikä sen päättymisestä ole vie-

läkään selviä merkkejä. Hän epäili, että varsinainen vankien kanssa tehtävä perustyö kärsii koko ajan näissä muutospaineissa. Muutosten seurauksena synnytettävät hallinnolliset “suojatyöpaikat” eivät tätä oloa yhtään huojenna. Tuottavuusohjelman henkilöstösäästöleikkurikin näyttää heilahtavan vain kenttätyötä tekevien kohdalla. Seppo arveli, kuten muutamat muut kollegansa jo aiemmin, että nykyinen, supistunut alueorganisaatio poistuu ajan mittaan kokonaan ja lopulliseksi vankeinhoitoalueeksi muodostuu koko Suomi.

Kuopion vankilan laajennuksen, tuon “hienon kolossin”, Seppo otti mieluisana haasteena, vaikka se lisävaatimuksia ja sopeutumista edellyttääkin. Hän totesi: - Henkisiä resursseja se vaatii ja niitä löytyy. Onnistuu kyllä tältä porukalta.

Lopuksi Seppo kantoi huolta, ei niinkään osaston taloudesta, vaan siitä, että edessä on käytännön hajautuminen kahteen työpaikkaan, uuteen ja vanhaan vankilan osaan. Osastoa hän kiitti kuluneen vuoden aktiivisuudesta ja luottamusmieskumppaniaan Eero Tuppuraista hyvästä yhteistyöstä.

Henkilövalintoja immeisten malliin Eero Tuppuraiselle annettiin jatkopesti osaston luottamusmiehenä. Varalle nimettiin Sami Lumiovaara, joka edustanee jo uutta ay-sukupolvea. Itä- ja Pohjois-Suomen aluevankilan työsuojeluorganisaatioon valittiin Anna-Liisa Keinänen ja varalle Arja Holopainen. Kari Tauriainen nimettiin työsuojelutoimikunnan jäseneksi.

Edustajistoon syksyllä 2010 matkaa varsinaisen jäsenen mandaatilla Seppo Vainikainen ja luottamusmiespari Eero Tuppurainen on varaedustaja. (AG) Kuopion vuosikokouksessa puhuttiin värikkäästi, kuten aina. Olikohan syy...

Kuopion vankilan laajenevan osan valotilojen värejä: ekologisen vihreää... ...vallankumouksen oranssia

...siinä, että Kuopion vankilan laajennus sisältää jo valmiiksi voimakkaita valovärejä, lähes muistumia 40 vuoden takaa?

2/2010

19

Pyhäselän porukka Suhmuran Santran syntysijoilla Pyhäselän osasto tempasi kunnolla ja siirsi kokouksensa korpimaisemiin, pois linnan kupeilta. Myös läsnäolo oli hyvin taattu, lähes parikymmentä osaston jäsentä oli liikkeellä, vaikka matkaa enemmän kuin pyörällä olisi tullut entisen miehen Santran saattokeikalla ehkä tehtyä. Tiekin perille kapeni loppua kohden lumivalliränniksi. Paikka sinänsä oli mitä ihanteellisin maatilamatkailuyrityksen järvenrantahuvila saunoineen ja riittävine kokoustiloineen.

Jari Halonen veti osaston puheenjohtajana vilkasta kokousta, jossa pohjoiskarjalainen temperamentti välillä tuntui kuohuvan vuolaana. Siitä huolimatta huumori oli päällimmäisenä, mikä auttoi monessa asiassa.

Pyhäselän toinen vuosikymmen täynnä Pyhäselän vankila on ehtinyt tänä vuonna toimia 20 vuottaan täyteen. Henkilöstön vanhimmasta päästä on paljon muualta tullutta joukkoa siirtynyt jo ansaituille eläkkeilleen. Silti osaston toimintaan löytyy ihmisiä kaikista ikäluokista ja Pyhäselän kohdalla myös aktiivisia naisjäseniä.

Henkilövalinnoissa osaston luottamusmiesvalinnat ovat Pyhäselän osalta hieman saman oloisia kuin esimerkiksi Pelson ja Kestilän kohdalla. Pyv:n osaston Kestilää vastaa Juuka, jolla on samankaltainen itsenäisen yksikön leima kuin Kestilälläkin. Jännitettä ei kahden yksikön välillä saisi olla, koska osaston edunvalvonnan olisi sujuttava yhteen tällaisesta organisaatiojaosta huolimatta.

Ehdokasasettelussa osaston tulevaksi luottamusmieheksi oli omia vaiheita,

Ääntenlaskijoita tarvittiin Pyhäselän vankilan osaston vuosikokouksessa. Ovaskainen ja Pitkänen laskevat, puheenjohtaja Halonen seuraa katseella.

mutta lopulta selvällä enemmistöllä luottamusmiespestiin äänestettiin Juha Miettinen. Varaluottamusmieheksi tuli Juuasta

Timo Juola. Edustajistoon Pyhäselän osastosta lähetetään Tuija Paukku, varallaan Juha Miettinen. .(AG)

- hyväksyttiin liiton toimintakertomus vuodelta 2009 esiteltäväksi edustajistolle - valtion palkkausjärjestelmän seurantatyöryhmään nimettiin kaudelle 20102012 varsinaisiksi edustajiksi Jari Tuomela ja Ilpo Nummela sekä heidän henkilökohtaisiksi varajäsenikseen Risto Nieminen ja Kari Virtanen - liiton hallitus kävi loput kohdat liiton säännöistä ja niihin tehdyistä muutosesityksistä, jotka hyväksyttiin yksimielisesti; samoin käytiin osastojen mallisäännöt läpi ja hyväksyttiin keskustelun jälkeen niihin asianmukaiset korjausesitykset - liiton uudistetut säännöt ja osastojen mallisäännöt hyväksytetään edustajistossa 2010, kun ne on ensin tarkastutettu yhdistysrekisterissä - todettiin, että JHL:n turva-alojen opintopäiville 22.-23.5.2010 Hämeenlinnan Aulangolla osallistuivat Vankilavirkailijain Liitosta Marko Nurmesniemi

Häv, Jari Tuomela ja Ahti Granat VVL r.y.

- hyväksyttiin alustavasti kaksi kuntoremonttihakemusta vuodelle 2010 - todettiin voimassa olevaan virkaehtosopimukseen pohjautuvan virkapukutyöryhmän pitäneen jo kaksi kokousta ja kolmannen olevan tulossa ennen juhannusta - kuultiin Jari Tuomelan selonteko Hämeenlinnassa JHL:n sopimustoimitsijan Mikko Siljanderin johdolla käydyistä valtion turva-alojen yhteisistä jaksotyöajan pohdinnoista ja vaihtoehdoista työaikamuodon yhtenäisempään soveltamiseen valtion eri sektoreilla - jaksotyön problematiikkaa pohditaan ves-työryhmässä ja todettiin, että JHL:n Mikko Siljander pyritään saamaan johonkin tulevaan liiton hallituksen kokoukseen kertomaan työryhmän työn etenemisestä - seuraava hallituksen kokous on 21.6.

Hallitus 25.5.2009 - merkittiin tiedoksi Timo Lambergin eroilmoitus SAK:n valtuustosta; hänen tilalleen siirtyy VVL r.y.:n SAK valtuuston II varaedustaja Matti Kauppinen - käytiin läpi ja hyväksyttiin lakivaliokunnan jäsenille osoitettu VVL:n kirjelmäluonnos - kirjelmässä perustellaan liiton kielteistä kantaa valvontarangaistuksen yhteyteen esitettyyn valvonnan mahdolliseen ulkoistamiseen - samoin vastustetaan 8 kuukauden maksimiaikaa valvontarangaistuksen pituutena, koska se poikkeaa selvästi esim. pohjoismaisesta käytännöstä (4-6 kk) - VVL:n kantana lakivaliokunnalle esitetään lisäksi, että avoseuraamusten toteutuksen tavoitemääriä suhteutettaisiin siihen, miten niitä voidaan asiallisesti valvoa ja viitataan mm. nykyisten koevapauksien valvonnassa esiintyviin puutteisiin 20

2/2010

Keravan osastolla vahvaa naisenergiaa Keravan osasto oli räntäsateen tuhjuisena ja kylmänkoleana maaliskuun kevättalvi-iltana koolla Järvenpäässä. Paikan nimi ei olisi voinut olla kauempana kuvatusta kelistä, koska “Zapata” tuo mieleen eteläamerikkalaisen tuliset, kuumat ja kuivat maisemat.

Sisällä oli toki kuivaa ja lämmintä. Erinomaista ruokaa ja juomaa oli tarjolla riittävästi. Kokoustila oli lähes viimeistä sijaa täynnä, kolmisenkymmentä jäsentä, joten vuosikokouskutsu oli tehnyt toivottavan vaikutuksen. Otsikossa kuvattua naisenergiaa edusti vajaa kolmannes osallistujista, mikä käynee erittäin hyvästä tasa-arvon ilmaisusta osaston päätöksiä porukalla tehtäessä.

Ansiot esiin ensin Osaston puheenjohtaja Taru Naapuri aloitti kokouksen taktisesti aivan oikein esittelemällä ansioituneita osaston jäseniä ja heidän huomioimisiaan. Useampi osaston jäsen sai liiton hopeisen ansiomerkin. Jopa liiton puheenjohtajallekin luovutettiin osaston myöntämänä VVL:n kultainen rintaneula, jota hän ei ollut aiemmin saanut.

Saman avauksen yhteyteen todettiin osastossa aiemmin tehdyt luottamusmiesvalinnat: Risto Nieminen jatkaa “jäsenistön palvelijana”, kuten hän itse asian ilmaisi. Anu Kantola toimii edelleen Riston varaluottamushenkilönä, joten naiskiintiö osaston johdossa ja luottamustehtävissä on varsin vahva.

Hyvinvointiin panostetaan Vuosikokousasiat olivat täälläkin säännönmukaista rutiinia. Vuosikertomus ansaitsee kuitenkin erityismaininnan: se on perinteellisen tarkka ja asiapitoinen ja tarjoaa varsin hyvän retrospektiivisen näkökulman koko maailman, Suomen, vankeinhoidon sekä lopulta myös Keravan

Kristiina Karvinen ja Heli Seikku laskivat ääniä henkilövaalissa.

vankilan tilanteeseen. Täten, laajasta yksityiskohtaiseen etenevällä kertomuksella, voidaan kartoittaa koko toimintaympäristöä eikä vain päivittäistä todellisuutta. Mikä tietysti on se tärkein.

(Vuosikertomuksesta muutamia asialainauksia toisaalla Keravan jutun yhteydessä.)

Henkilökunnan hyvinvointiin oli vuosikokoukselle esitetty panostettavaksi osaston omasta pussista. Yhteistä kulttuuripläjäystä Helsingin suuntaan olikin esillä valmisteltavaksi eteenpäin. Voi huomata, että verkostoituminen ja tuttuus ihmisten kesken ei ole näissä järjestelyissä haitaksi, päinvastoin.

Taru Naapuri kiinnitti kultamerkin Jari Tuomelan takinkäänteeseen.

Edustajiston edustuksista äänestää rapsautettiin Keravan osaston jäsenmäärä oli maaliskuun 19. päivänä edelleen kiikun kaakun sadan nurkilla. Edustuksen lopullinen koko, yksi tai kaksi henkilöä, ratkeaa vasta keväällä tehdyn jäsenmäärälaskennan perusteella. Niinpä vuosikokous valitsi varmuudeksi myös kahden vaihtoehdon mukaan edustajaehdokkaat.

Kuudesta ehdokkaasta varsinaisiksi edustajiksi tulivat Anu Kantola ja hänen varalleen Seppo Mäntynen. Mikäli osaston jäsenmäärä on yli sadan edustusmandaattien määrää arvioitaessa, toisen varsinaisen edustajan paikan saa Kari Huusko. Huuskon varamiehenä on tällöin Sami Spets.

Huusko ja Mäntynen olivat vastakkain mahdollisen edustajiston varsinaisen kakkospaikan uusintaäänestyksessä, koska ensimmäinen kierros antoi molemmille saman äänimäärän.

Henkilöäänestykset ovat vuosikokousten suola ja pippuri. Samalla niissä mitataan sekä puretaan tiettyjä osaston sisäisiä jännitteitä, joilla on hyvä olla demokraattinen paineventtiili - eli henkilövaalit edustustehtäviin. (AG)

Etualalla Anu Kantola, Maarit Turunen, Jore Tuomiranta ja Risto Nieminen.

2/2010

21

Alueorganisaatio ja henkilöstö Rikosseuraamuslaitos on palaamassa vähitellen arkeen organisaatiomuutoksen pyörteistä. Merkittävin henkilöstöä koskeva muutos on virkojen täyttökiellon purkaminen, joka mahdollistaa normaalin urakierron ja ylipäätään mahdollisuuden työpaikan sekä työtehtävien vaihtamiseen. Paine virkojen avaamiseen kasvoikin jo melkoiseksi. Edelleen valtion tuottavuusohjelma kuitenkin asettaa yhden tulpan, koska Rise, tai oikeammin alueet joutuvat huolehtimaan siitä, että riittävä määrä virkoja on takataskussa säästöjä varten.

Uuden alueorganisaation kunniaksi on sanottava yksi asia. Asia, johon edellinen ei pystynyt: Rikosseuraamusalan poissaolokäytäntöjen yhtenäistäminen. Tähän epäkohtaan otettiin VVL:sta kantaa useassa yhteydessä ja sitä käytettiin esimerkkinä aina oikeusministerin tapaamista myöten siitä, miten eri tavoin samalla hallinnonalalla kohdellaan työntekijöitä.

Hyvä, ettei tätä esimerkkiä enää tarvitse käyttää!

Ohje antaa edelleen soveltamisvaraa, mutta pääsääntö tämän jälkeen on se, että omalla ilmoituksella voi olla poissa kolme vuorokautta. Aiemmin aikaväli on vaihdellut 0-3 vrk. Kolmen poissaolokerran jälkeen voidaan vaatia kaikista poissaoloista todistus. On syytä muistaa, että tämä oikeus on työnantajalla muutoinkin. Omalla ilmoituksella poissaolo on vain poikkeus tästä pääsäännöstä.

Ennen todistuksen laatimista esimies käy virkamiehen kanssa kahdenkeskisen keskustelun nk. varhaisen puuttumisen mallin mukaan. Tämä toimintamalli on valtiolla yleisesti käytössä, joten myös tässä suhteessa Rikosseuraamusalan käytäntö lähenee koko valtionhallinnon käytäntöä.

Aiemmin alueorganisaatio linjasi ja yhdenmukaisti AMK-koulutuksen opintososiaalisia etuja. Ainakin alkuvaiheessa alueorganisaation toiminta henkilöstöä koskevassa päätöksenteossa näyttää terävöityneen positiivisesti. Tämä on varsin myönteistä kehitystä, sillä tällaisilla 22

työnjohto-oikeuden piirissä olevilla asioilla on yllättävän paljon merkitystä työtyytyväisyyden kannalta.

Kesän alkaessa…..

Lehden ilmestymisen aikoihin neuvottelu- ja valmistelutoiminta hiljenee kesälomakauteen. Henkilöstöä kiinnostavista asioista kesken jäävät mm. vasta alkaneet neuvottelut 0,43% virastoerästä ja keskustason työryhmät koskien virkapuku- ja jaksotyöasioita.

Varsinkin jälkimmäinen asia vaatii tarkkaa tarkastelua, mikäli jaksotyön varsin vakiintuneita laskentakuvioita lähdetään muuttamaan. Nykyinen malli ei kuitenkaan ole ainoa oikea, joskin tuttu, mutta ei läheskään aina turvallinen. Tapahtuu ylitöiden menetyksiä ym. tilanteita, joita ei pidetä oikeudenmukaisina, vaikka ne perustuvat nykyiseen laskentamalliin.

Toisaalta nykyinen malli tuottaa jossain tilanteessa myös laskennallista ylityötä. Kysymys kuuluu, voiko näitä asioita laskea uudella tavalla, joka yksinkertaistaisi laskentaa, toisi sen paremmin ennakoitavaksi ja oikeudenmukaisemmaksi? Tämä voi olla mahdollista, mutta se voi aiheuttaa myös kustannuksia.

Tästä johtuen on hyvä, että työryhmän määräaika on vuoden vaihteessa, jolloin kustannukset voidaan ottaa tulevissa neuvotteluissa huomioon. ... hyvää ja rentouttavaa lomaa jäsenistölle!

Jari Tuomela

Muutama oli joukosta poissa 25.5. ...

... Mutta Tero Rönni ja Ilkka Kantola jaksoivat eduskunnassa olla kiinnostuneita VVL:n Jari Tuomelan, Ilpo Nummelan, Kari Virtasen, Olli Pekka Olkkosen sekä JHL:n Tuire Santamäki-Vuoren näkemyksistä EK:n lakivaliokunnalle.

2/2010

Hallitus 19.3.2010 Merkittiin tiedoksi kolmen turkulaisen vankivaunuvartijan aiempaan palkkaukseen (VT5) tehty oikaisu vaativuustason nostamisesta takautuvasti VT6:een kolmen vuoden ajalta (liite).

Kuultiin puheenjohtajan selonteko valtion sektorin ves -neuvottelujen päätymisestä Palkkojen osalta sopimus on yksivuotinen ja irtisanottavissa ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä.

Kustannusvaikutus koostuu 0,55 %:n yleiskorotuksesta, joka maksetaan takautuvasti 1.3.2010 lähtien sekä virastokohtaisesta erästä 0,43 %, jonka neuvotteluohjeet antavat laajan soveltamismahdollisuuden. Virastokohtaisen erän neuvottelujen ehdoton takaraja on joulukuun puoliväliin 2010. Mikäli sen suuntaamisesta ei synny takarajaan mennessä yksimielisyyttä, kyseinen erä maksetaan yleiskorotuksen tapaan kaikille.

Sopimuksen tekstiosien kustannusvaikutus liikkunee n. 0,50 %:n tienoilla. Lisäksi asetetaan useampia työryhmiä, VVL:n jäsenten kannalta merkityksellisiä ovat mm. virkapukutyöryhmä sekä työryhmä, joka pohtii jaksotyön ongelmia.

VVL:n puheenjohtaja osallistuu virkapukutyöryhmän työhön takarajana on 31.12.2010.

Hallitus päätti hyväksyä saavutetun neuvottelutuloksen.

Puheenjohtaja selosti 15.2.2010 tapaamista oikeusministeri Tuija Braxin kanssa. Esillä oli mm. muutamien apulaisjohtajien vaativuustasojen lasku viimeisimmän organisaatiomuutoksen seurauksena.

Hallitus päätti muutamista toimihenkilöiden tilinkäyttöoikeuksien muutoksista Päätettiin lisätä VVL:n pilkkikilpailujen sääntöihin seuraava täsmentävä maininta: “Kukin pilkkijä osallistuu kilpailuun omalla vastuullaan." ja myöntää VVL:n Pyv:n osastolle kilpailujen järjestämiseen 350 euron tuki.

Liiton hallitus päätti myöntää liiton viirin seuraaville liiton jäsenille: Olli Sorvari Riv, Tapani Kemppainen Ouv, Erkki Rantala Hev, Hannu Virtanen Nav, Veijo Kääriäinen Viv, Ilkka Reunamo Tuv ja Osmo Jauhiainen Kuv. Kari Virtanen ihmetteli organisaatiomuutoksessa tapahtuneita Länsi-Suomen vankeinhoitoalueen virka- ja henkilösiirtoja. Vain Länsi-Suomen aluejohtaja oli hänen tietojensa mukaan siirtymässä Tampereelle. Sen sijaan muut ao. hallinnon virkamiehet olivat siirtyneet enintään Käyrän avovankilaan saakka.

Reijo Karjalainen huomautti uuden vuosilomalain ja jaksotyön välisistä laskenta- ja soveltamispuutteista loma-aikaa ja keskeytynyttä jaksoa arvioitaessa.

Pääluottamusmies pyrkii laatimaan esimerkkejä ns. “hyvistä käytännöistä” liiton nettisivuille em. problematiikasta.

2/2010

Todettiin työaikasovellutusten ongelmia myös AMK -opiskelijoiden kohdalla. VVL:n tavoitteena olisi saada työnantajan työaikapäätökset johdonmukaiseen ja yhtenäiseen linjaan.

Hallitus 20.4.2010 Todettiin, että VVL:n hallituksen jäsen Jarmo Mäkelä oli siirtynyt pois vankeinhoitolaitoksen palveluksesta 1.4.2010.

Liiton sääntöjen mukaan ei edustusta liiton hallituksessa ole enää mahdollista jatkaa.

Merkittiin tiedoksi aiemman I varajäsenen Matti Kauppisen siirtyminen varsinaiseksi liiton hallituksen jäseneksi edustajiston seuraavaan kokoukseen 2010 saakka.

Kuultiin RSKK:n johtokunnan jäsenen Olli Sorvarin ajankohtaiskatsaus vankeinhoitoalan perus- ja muustakin koulutuksesta. Sorvari viittasi 2000-luvun työryhmiin, joiden tehtävänä on ollut vartijoiden peruskoulutuksen vaihtoehtojen selvittäminen. Koulutusviranomaiset tai oppilaitokset eivät ole kyenneet esittämään vartijoiden peruskoulutukseen sopivaa vaihtoehtoa.

Sorvari ei silti nähnyt uhkien poistuneen alan peruskoulutuksen osalta: vankeinhoitohallinnon johdossa on edelleen pyrkimyksiä muuttaa alan koulutuksen erityisluonnetta ja korvata mm. vartijoiden perustutkintoa muulla “alalle soveltuvalla koulutuksella.”

Sorvari esitti arvionaan, että vartijan toimenkuvat ja tehtävät ovat 10 vuoden kulttua nykyisestään monipuolisempia.

Vankiloissa hoidettuja erityisammattitehtäviä on ulkoistettu ja valvontahenkilöstö hoitaa käytännössä vankien asioita laaja-alaisemmin. Urakehitysväyliä vankiloiden perushenkilöstölle syntyy uusien seuraamusmuotojen sekä vankien vapautumisen jälkihuollon piiristä.

Tämä visio edellyttää kuitenkin samalla alan oman peruskoulutuksen valmiuksien ylläpitämistä ja parantamista. Jatkoja täydennyskoulutusta on kehitettävä tulevaisuuden tarpeiden mukaiseksi. Alan peruskoulutusta ei enää saisi kokea jarruna, vaan plussana pätevöitymisessä muihinkin vankeinhoitoalan tehtäviin.

Sorvarin mielestä vankeinhoitoalan pakollinen ja ohjelmoitu perusperehdytysjakso olisi tarpeen kaikelle laitokseen rekrytoitavalle henkilökunnalle. Jakso toteutettaisiin koeaikana ja sen suorittaminen olisi vakinaisen viran edellytyksenä.

Viimeisimmälle alan perusjaksolle, joka alkaa syksyllä 2010, oli ollut hakijoita 311.

Keski-ikä liikkuu 32 vuoden korvilla, mikä Sorvarin mielestä on hyvä asia.

Viimeisimmän työryhmän kokoonpanoon ei Sorvari kaivannut OM:n tai Kpo:nkaan edustusta. Sen sijaan työryh-

män puheenjohtajan lojaalisuus vankeinhoidon johdolle on huomattu.

Jos uusittuun koulutukseen liitettäisiin jatkossa verkko-opetusta, se ei poistaisi tarvetta lähioppijaksoihin, mutta vähentäisi koulutuksen kokonaiskuluja.

Hallitus keskusteli myös nykyisen esimiesten koulutusväylän vaikeuksista.

Laurean AMK:un hakeutuminen ja oppijaksojen suoritus on kärsinyt jo työssä olevien rikosseuraamusesimiesten motivaation puutteesta. Tästä osaseurauksena on ollut muodollisesti pätevien, mutta ilman alan peruskoulutusta olevien henkilöiden palkkaaminen esimiestehtäviin. Alan urakierto uhkaa hidastua, mikä on vastoin AMK-tutkinnon perustamisen lähtökohtaa. Myös työn johtamiseen kouluttamisen sisällössä AMK:ssa on havaittu puutteita, vaikka kyse on esimiesasemaan tähtäävästä tutkinnosta.

Puheenjohtaja viittasi edelliseen keskusviraston yt-kokoukseen, jossa oli käsitelty mm. vapauttamisyksikkökokeilun aloittamiseen Kuopiossa. Näitä yksiköitä suunnitellaan perustettaviksi pilottivaiheen jälkeen suurimpiin kaupunkeihin. Kpo odottaa raportointia asian edistymisestä 2010 lopussa.

Asian todettiin olevan hyvin avoin, kuten uuden yksikkömallin kehittäminen nykyisten avovankiloiden oheen, niiden miehitys, sijoittelu, kustannukset jne.

Olli Pekka Olkkonen, joka oli ollut jäsenenä ao. vapauttamisyksikkötoimintaa valmistelleessa työryhmässä, totesi keskusviraston yt-kokouksessa nyt esitettyjen linjausten olevan kaukana valmistelutyöryhmän esittämistä ajatuksista.

Toinen mainittava aihe yt:ssä oli alan toimitilastrategiasta käyty keskustelu.

Linjaukset avovankilaseuraamusten laajentamisesta on jo tehty, mutta toisaalta suljettujen vankipaikkojen tarve on yhä avoin, kuten myös niiden suhde avolaitospaikkoihin sekä muihin seuraamusmuotoihin sijoitettaviin vankeihin. Keskusviraston, Kpo:n ja OM:n linjaus pyrkii pelkästään saamaan aikaan säästöjä ja näyttää olevan johtava periaate myös toimitilastrategiaa luotaessa.

VVL:n lausuntoluonnos koskien valvontarangaistuksen käyttöönottoa käytiin läpi kohdittain ja hyväksyttiin viimeisteltäväksi siihen tehdyin tarkennuksin ja lisäyksin.

Käytiin läpi VVL:n omat säännöt ja niihin tehdyt muutos- ja poistoesitykset kohtaan 23§ saakka. Päätettiin jatkaa käsittelyä seuraavassa hallituksessa sääntöjen ao. kohdasta eteenpäin.

Päätettiin myöntää liiton tunnustusstipendit seuraaville liiton jäsenille: Anu Holm: oman työn ohessa ja omalla ajalla suoritetusta hallintotieteiden maisterin tutkinnosta, 300 euroa; Jani Ratilainen: SM-pronssi penkkipunnerruksessa sarjassa 90 kg, 150 euroa; Johanna Kankus: SM-hopea voimanostossa ja hopea penkkipunnerruksessa sarjassa 67,5 kg, 300 euroa ja Pertti Karppinen: veteraanien MM-hopea 100 metrillä, 300 euroa.

Hyväksyttiin järjestösihteerin esityksen mukaisesti kolme liiton jäsentä 2010 kuntoremonttituen saajiksi . (AG) 23

“Hän (Samuel Oino) tietää hyvin, ettei tämä tilan pysyväisyys ole mitenkään taattua. Häntä saattaa minä päivänä tahansa kohdata vaikkapa työttömyys tai sairaus, hän voi menettää kätensä tai jalkansa tai häneltä voidaan riistää se vähäinen paikka yhteiskunnan koneistossa, josta hän nykyisin saa elatuksensa.” …

“Hänen tehtävänsä on elää tässä maailmassa, ottaa osaa sen iloon ja suruun ja kasvaa suuremmaksi kuin hänen isänsä oli ja nähdä pidemmälle kuin hänen isänsä näki.” (Toivo Pekkanen: Tehtaan varjossa)

Risto Laakkonen siteerasi Teuvo Pakkalaa JHL:n turva-alojen opintopäivillä Kanslianeuvos ja "Hyvän Tahdon Lähettiläs" Risto Laakkosella oli aiheenaan “Erilaisuuden voima – maahanmuuttajat joukossamme”. Risto Laakkonen liikkuu jo korkean ikänsä vuoksi hieman kankeahkosti. Mutta ajatuksen lento on yhä vilkas ja hänen hiljaisen tiedon lähteensä pulppusivat Aulangollakin virkistävinä. Seuraavassa on muutamia helmeilevimpiä puroja mainituista lähteistä.

Aluksi Risto Laakkonen kuitenkin asetteli diplomaatin ammattitaidolla oman taustansa ja paikallaolijoiden verkostoitumisen oikeisiin mittasuhteisiin. Hän näki verkostoitumisen mainiona tapana kehittää saman alan yhteistyötä sekä keinona saada yhteisiä mielipiteitä paremmin esille. Risto Laakkosen - jolla itsellään on metallityöläisen tausta - mielestä nyt koolla olevilla turva-aloilla työskennellään myös valtion ns. “oikeissa töissä”.

Vanhojen ammatillisten ja yhdistymisrajojen sitova merkitys on yhä ilmeinen.

Mutta mikäli ammattiliittoja ja yhdistyksiä perustettaisiin nyt aivan puhtaalta pöydältä, rajanvedot ja yhdistymisperusteet olisivat tänään varsin toisenlaisia, totesi Risto Laakkonen.

"Ensimmäinen suomalainen oli ulkomaalainen” Risto Laakkonen purki heti aluksi myös myytin siitä, että vanhat koulutotuudet olisivat kertoneet lainkaan ensimmäisten maahanmuuttajien kehystarinaa oikein, ennemminkin “päin helvettiä” - alustajan omin sanoin. Kuka sitten suomenniemelle ensin jalkansa muinoin asettikaan, hänen maahanmuuttotaustastaan ja päätulosuunnistaan ei ole nyt epäilystä. Tieteen kehitys on antanut mahdollisuuden tutkia suomalaisuuden juuria entistä tarkemmin. Ja kuinka ollakaan: me olemme vahvasti germaaneja. Idästä tullut perimä geenistössämme on maksimissaan vain viidennes. Ja aivan alkuperäisiä serkkujamme, tosin useammankin väärän koivun takaa, löytyy Afrikasta saakka.

Täältä menty ja tänne aina tultu Risto Laakkonen pani kyseenalaiseksi myös jonkin verran harrastetut äärinationalistiset mielikuvat siitä, että Suomi ja kaikki nykyiset yli viisi miljoonaa suomalaista olisivat aina olleet täällä. Ja että mitään suurempaa muuttoliikettä ei olisi juuri koskaan tapahtunutkaan. Suomen heimot ovat tosin jo varhain muodostuneet vahvoiksi aluehallitsijoiksi ja käyneet keskenään koviakin kamppailuja elintilasta. Mutta vaikka nuo entiset heimoperinteet ovatkin yhä nähtävissä ja muutamat hyvissä voimissakin, niiden 24

Varhainen teollistuminen sekä kaupunkien perustaminen helposti saatavien raaka-aineiden ja luonnollisten kuljetusyhteyksien ääreen olivat osaksi niitä syitä, joiden vuoksi Suomeen tultiin muista maista. Pääomia omistavien sahojen, ruukkien ja tehtaiden ymv. teollisuuden lajien perustajien ohella tärkeimpiä olivat ammatti-ihmiset. Heillä oli halua ja sinnikkyyttä asettua Euroopasta kaukaiseen pohjolaan harjoittamaan ammattiaan ja opettamaan sitä muillekin. Kaupunkeihin ja kartanoiden maille alkoi nousta itsenäistä teollisuutta ja niiden vetäjiksi tuotettiin muualta, usein hyvää maksua vastaan, myös kyseisen teollisuuden asiantuntijoita.

Jotta aika ei unohtuisi. Kanslianeuvos Risto Laakkonen katselee alustuksensa ajankulua isänsä veturinkuljettajan 24 tunnin kellosta - ja pysyy ajan tasalla.

merkitys on enää lähinnä historiallinen.

Suomalaisia on lähtenyt miljoonittain muutaman lähimmän parinsadan vuoden aikana muualle leveämmän leivän ja uuden tulevaisuuden hakuun. Suurimpia muuttokohdemaita ovat olleet Kanada, Yhdysvallat, Australia sekä luonnollisesti viimeisin ja suurin 1960-luvun muutto Ruotsiin. Suomi puolestaan on joutunut itse sisäisen pakolaisuuden eteen reilut kuusikymmentä vuotta sitten. Satojentuhansien nykyisen itärajan takaisten asukkaiden sijoittaminen uudelleen ilman mainittavaa apua ulkomailta (Ruotsia lukuun ottamatta) on ollut melkoinen kansallinen ponnistus, josta voi ja saa olla edelleen kansainvälisestikin ylpeä.

Pääomaa ja ammattitaitoa tuli ja tuotiin myös muualta Maahamme on siis aina muutettu, sen ensimmäisen “ulkomaalaisen” jälkeenkin.

Venäjän vallankumouksen myötä 1900-luvun alussa Suomi “sai” jo yhden erän pakolaisia. Tänä päivänähän muuttoliike, tai ainakin asuttaminen, itänaapurista on huomattavasti vapaaehtoisempaa.

Risto Laakkonen kertoi useita esimerkkejä maahanmuutosta, varhaisemmat 1200-luvun Pohjanmaalle siirtyneistä silloisen Ruotsin emämaan kansalaisista.

Varsinaista ammatti- tai työperäistä muuttoa on ollut vahvasti jo 1700-luvulta.

Mikä onkaan isänmaallisuutta?

Mielenkiintoista onkin seurata muutamien sukujen nimissä yhä säilynyttä ammattitaidon ja tuotannon tuontiliikettä.

Osa on jo muuttanut sukunimiään historian saatossa ja osa muuttunut luonnollista tietä. Risto Laakkosella oli esittää useampia teollisuuden, kaupan ja kulttuurin henkilöitä, joilla oli ja on yhä suvuissaan tällainen työperäinen maahanmuuttotaustaisuus.

Muuttivatko he menestyttyään takaisin lähtömaihinsa? Veivätkö he kenties kerrytetyt ansionsa, pääomansa sekä tuotantolaitoksensa mukanaan? Eivät toki.

Suurin osa työperäisistä maahanmuuttajista jäi hyödyntämään sekä hyödyttämään laajenevine sukuineen kaikkia muita suomalaisia, osana kotimaataan Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa. Toisin on nyt Suhtautuminen muihin kansoihin sekä kansallisuuksiin kertoo Risto Laakkosen mukaan paljon siitä, millaisia itse olemme.

Muutaman vuoden takainen asennekysely osoittaa, että mm. englantilaiset, norjalaiset ja valkoiset amerikkalaiset ovat olleet kovassa kurssissa. Sen sijaan esim. somalit, venäläiset ja yleensä ei-luterilaista uskontoa tunnustavat jäävät suosituimmuuslistan heikoimmille sijoille.

Asenneilmastoa säätelevien vanhojen perusennakkoluulojen ohella myös voimakkaasti uutisoidut päiväkohtaiset tapahtumat saattavat heilauttaa paljonkin näitä vertailuasetelmia, joten kyselyn ajankohdalla on merkitystä.

Kulttuureissa lainvastaisuuksia Kanslianeuvos Risto Laakkonen piti kulttuurista integraatiota kohdemaahan jollain asteella välttämättömänä. Silloin kyse on lähtömaan tavoista, joilla ei enää ole mitään välttämätöntä merkitystä esimerkiksi toimeentulon kannalta. Samalla 2/2010

Työterveyslaitos tutkii jaksotyön sovellutuksia Ihminen on ja pysyy päiväeläimenä Erityisasiantuntija ja fysiologi Tarja Hakola TTL:lta on tuttu vankeinhoitoväelle. Vuoden 2006 lokakuun jälkeisen jaksotyöhön kohdistuneen työaikaseikkailun tuloksena Vankilavirkailijain Liitosta oltiin paljonkin yhteydessä Työterveyslaitokseen.

Julkis- ja yksityisrahoitteinen laitos tekee paljon tutkimustyötä ja sillä on koko ajan vireillä useitakin hankkeita. Aikajänne/tutkimus on yleensä 2-3 vuotta. Työaika sovellutuksineen on yksi merkittävä osa tutkittavaa, koska sillä jos millä on suora yhteys ihmisten hyvinvointiin.

Vuorotyö on klo 8-17 ulkopuolella tehtävää työtä Tarja Hakola käyttää mielellään yleisnimikettä vuorotyö myös jaksotyöstä, jonka hän katsoo olevan yksi vuorotyön muoto. Suomessa 20-25% työntekijöistä tekee jonkinmuotoista vuorotyötä.

Tutkimuksen mukaan vain 1/3 ihmisistä sopeutuu vuorotyöskentelyyn jotenkin, 20% heikosti, 20% ei sopeudu lainkaan ja vielä osa ihmisistä sopeutuu siihen “väärinpäin”. Yötyö sopii 3%:lle ja vain alle 20% sopeutuu siihen edes kohtalaisesti.

Yllättävää on ehkä, että ihmisen sosiaalinen kenttä on merkittävämpi tekijä soputumisessa kuin pelkkä pimeän ja valoisuuden vaihtelu.

Työturvallisuuslaki lähtee vaarojen minimoinnista vuorotyössä. Yksi vaara sisältyy ihmisen kronobiologiaan, jonka koodisto on jo valmiina solurakenteessa.

Se määrittää ihmisen päiväeläimeksi, jolle yövalvominen on poikkeuksellinen tila.

Soluissa oleva koodisto pyrkii siten jatkuvasti balanssiin, tasapainoon. Unen ja valvetilan rytmi on herkkä häiriöille, vaikka yksilöllistä vaihtelua esiintyykin jonkin verran. Yökukkuminen ja päivänukkuminen eivät siis normaalisti kuulu tähän ihmisen alkukantaiseen, fysiologiseen elämänrytmiin.

Selvimmin häiriövaikutukset näkyvät ihmisen vireystilan muutoksina. Aivot ja ihmisen sisäeritys pyrkivät tasaamaan automaattisesti em. normaalia rytmiä, samoin kuin siihen sisältyvät kehon lämpötilan muutokset unen ja valvetilan aikana. Valvominen selvästi latistaa normaalirytmissä esiintyvää, tervettä fysiologista käyrää ja pidemmän päälle johtaa

Tarja Hakola TTL

hormonaalisiin häiriöihin. Tarja Hakola kiteytti hyvän ja huonon rytmin erot seuraavasti: hyvä rytmi = tonaalinen sinfonia, huono rytmi = kakofonia. - Sopeutumisvaikeudet rytmin muutoksiin ovat hyvin yleisiä, totesi Tarja Hakola.

Univelka kasvaa Riittävä unentarve on keskimäärin 78 tuntia vuorokaudessa. Elimistön oma vireystila, joka liittyy normaaliin päivärytmiin, saattaa estää ns.päivänukkumista, jolloin valvomisen jälkeen ei saa nukuttua tuota minimimäärääkään. Ja niin univelkaa alkaa kertyä. Tärkeää olisikin aloit-

ne voivat olla täysin vastoin kohdemaan sa. Muukin fundamentalismi rajautuu lainsäädäntöä ja niihin liittyy vahvaa helpoimmin, jos sen suitsimiseen osallisyksilön henkistä painostusta. Nämä oli- tutaan kunkin etnisen ryhmän oman kultsi käytävä aina maahanmuuton perustei- tuuripiirin sisältä. den yhteydessä läpi. Esimerkkeinä Risto Huoltosuhteen huonontuminen Laakkonen Käyttö: luetteli mm. nuorten tyttöjen ympärileikkauksen, kunniamurhan, pak- näkyvissä * käytetään pääsääntöisesti käräjäkuljetuksiin Risto Laakkonen: - Omista työvoimakoavioliiton, verikoston ja myötäjäiskultvarannoista on huolehdittava. Näin hän tuurin.

Varustelu: Eräänä keinona päästä näiden täysin painotti puhuessaan tulevaisuuden työ* osastointi vieraiden ja jopa rikollisten kulttuuripiir- voimatarpeista. Laakkosella on omassa * karsimisen virve kommunikointi ja paikannuslaitteet. työhistoriassaan ollut erittäin hyvä asiteiden alkuun Risto Laakkonen mainitsi yhteistyön eri etnisten ryh- antuntijan näköalapaikka juuri työvoiman mien ei-fundamentalististen tahojen kans- liikkuvuuteen eri maiden kesken. - Tarvi2/2010

taa päivänukkuminen mahdollisimman pimeässä tilassa, jotta esim. melatoniinin eritys lähtisi normaalisti käyntiin Väsynyt ihminen taas on kuin aikapommi. Reaktionopeus kasvaa, ajattelukyky ja johtopäätösten teko kapenee.

Samalla kuitenkin omien päätösten oikeellisuuden arviointi heikkenee ja riskinotto kasvaa. Väsynyt ihminen on valinnaistehtävissä hyvin varma myös vääristä päätöksistään. Liikenteessä jo yhden yön valvominen saattaa vastata keskimäärin 0,5 promillen humalatilaa.

Sisäerityksessä kortisoli ja adrenaalitasot kasvavat. Väsynyt ja huonosti nukkunut ihminenhän on usein kuin “persiiseen ammuttu karhu”. Kyse on kuitenkin kehon omasta puolustusmekanismista, koska immuunijärjestelmä on uhattuna. Rasva- ja sokeriaineenvaihdunta kasvaa, jolloin ihminen on valvoneena nälkäinen, vaikka energiantarvetta ei olisikaan. Kyse on näin kehon “virheellisestä” tulkinnasta. Kehon melatoniinitaso häiriintyy, jolla on todettu suoraa vaikutusta mm. naisten rintasyövän yleisyyteen.

Työaikaa rukattava terveyden mukaan Tarja Hakolan mielestä työaikajärjestelmien on joustettava mieluummin kuin ihmisten. Riittävä vuorokausilepo on ensisijainen. Lisäksi on otettava huomioon ihmisen ikä, työn “sopiva” rasittavuus ja mahdollisuuus itse vaikuttaa noudatettuun työaikajärjestelmään, tauotukset ja muu riittävä palautuminen, sijaisuudet ja ylitöiden välttäminenkin.

Säännöllisyys ja oikea kierto vuorotyössä, eli aamu-ilta-yö-vapaa, on todettu terveyden kannalta vähiten haitalliseksi, samoin kuin riittävä, yhdenjaksoinen ja vähintään 12 tunnin vuorokausilepo.

Vuorojen yhdenjaksoisuuden pituussuositus olisi 8-10 tuntia, mutta vaihtelu on työtehtävä- ja yksilökohtaista. Myös ihmisen sosiaaliset tarpeet, eli normaali yhdessäolo esim. viikonloppuisin, on tärkeää kokonaishyvinvoinnin kannalta.

(AG) taan työvoiman liikettä molempiin suuntiin, hän lisäsi ja siirsi velvoitteen ay-liikkeen tulevaksi haasteeksi. – Tänään jo tarvitaan ratkaisuja 10 vuoden päähän, nyt tilanne on hallitsematon ja koordinaatio puuttuu, latasi Risto Laakkonen edelleen.

Lopuksi hän päätti useita anekdootteja ja kaskuja sisältäneen alustuksensa muinaisen Maya-kulttuurin aikakäsitykseen: “Aika on jotain, joka on tulevaisuudessa ja josta otetaan käyttöön tänään.”

(AG) 25

Pohjoismaisten veljesliittojen viime vuoden vuosikertomuksista poimittua Vankeinhoidossa on heijasteltu maailman taloustaantuman menoa myös Pohjoismaissa. Se ei ole ainakaan paljoa verovaroin kustannetulle marginaalihallinnolle ja sen työntekijöille luvannut saati antanut. Pahin tilanne linee Islannissa, joka saakin aloittaa tämänkertaisen pohjoismaisten veljesliittojen vuosiraporttien sarjan.

Ruotsista ei raporttia saatu SEKOn kautta siellä vaihtuneiden toimitsijoiden vuoksi. Toisaalta kyseisen yhteisjärjestön teettämä tuore kyselytutkimus alalta kertoo kyllä puolestaan vankeinhoidon tilanteesta länsinaapurissa, samoin Roal Nilssenin terveiset SEKOsta.

Käännökset ja niiden editointi: AG.

Islannin vaikeiden aikojen vaikein vuosi 2009 Parin viime vuoden ajan on koko Islannin julkinen sektori ollut alasajon kohteena. Maa käy läpi talouskriisiään, jonka seurauksena rikollisuus sekä tuomioiden määrät ovat nousseet.

Ei riitä, että yliasutus oli ennen talouskriisiäkin ongelmana Islannin vankeinhoidossa. Nyt tilanne on erittäin vakava ja vaikuttaa jo yleisturvallisuuteen sekä vankiloiden ulko- että sisäpuolella. Lisäksi vankeinhoitoon kohdistuu entistäkin kovempia muita paineita.

Vuonna 2009 otettiin kiinni kolme rikollisjengiä, minkä seurauksena jouduttiin eristämisessä sekä pidätystiloissa vaikeisiin tilaongelmiin. Tällaisessa tilanteessa ei tietenkään voida ruveta vähentämään vankilukua. Vankeinhoito onkin joutunut tekemään väliaikaisia ratkaisuja mm. hankkimalla käyttöönsä erään täysihoitolan tilat läheltä Litla Hraunin keskusvankilaa. Sinne voidaan sijoittaa 20 vankia, joilla on lieviä ehdottomia tuomioita.

Samaan aikaan on tarvetta perustaa lisää erityisturvallisia osastoja. Tähän ei vähäisin syy ole uusintarikollisuuden voimakas kasvu, mikä puolestaan johtuu itäeurooppalaisten rikollisjengien aktiivisuudesta.

Paikallista valvontahenkilöstön palkkaussopimusta ei ole tarkistettu sitten vuoden 2007, vaikka samaan aikaan Islannin kruunu on alamaissa ja inflaatio laukkaa. Lisäksi vartijoiden työaikaa on muutettu myös ylitöiden osalta ja tällä on vaikutusta palkkauksen alavireisyyteen.

Liiton aikaa on, palkkahuolien ohella, vienyt jäsentensä edunvalvonta, joka liittyy lakeihin ja muihin sännöksiin. Vankeinhoidon koulutusyksikkökin oli hetken leikkauslistalla, vaikka neljännes vartijoina työskentelevistä on vailla alan peruskoulutusta. FVFI:n painostuksesta koulutus kuitenkin aloitettiin uudelleen tammikuussa 2010 ja siellä on nyt 9 opiskelijaa.

26

Vartijoiden eläkkeet olivat luupin alla 2009. Eläkesäännös edellyttää vartijoiden eläkeiäksi 65 vuotta, mutta eroamisiän venyttäminen 67 vuoteen on silti mahdollista, koska eläkelaki ei anna erityistä suojaa.

Henkilö, joka haluaa lähteä erityiseläkeiässä (65), saa osan eläkkeestään erityisestä vankeinhoidon hallinnoimasta eläkerahastosta. Rahastolla menee kehnosti ja osan eläkettään sieltä jo saavat sekä ne, joilla eläköityminen on lähellä, ovat syystä huolissaan. Syksyllä saatiin eläkerahaston maksukyky toistaiseksi turvattua valtion budjetin kautta. FVFI aikoo tästä huolimatta taistella 65 vuoden säännöksen puolesta siten, että kyseinen eroamisikä tulee kirjattua suoraan eläkelakiin.

Liitolla on myös muita hommia. Se haluaa mm., että alan koulutusyksikkö aloittaa pitkään alalla työskennelleiden ja peruskoulutettujen vartijoiden jatkokoulutuksen. Koulutusvaliokunta on ollut asialle myönteinen. Tämän ohella liitto on neuvotellut keskusjärjestönsä BSRB:n ay-koulutuksen jatkamisesta.

Kyse on vankeinhoitoalan ay-koulutuksesta. Sen järjestäminen on myös ollut

jäissä, vaikka alan sopimus edellyttää sen toteutuvan säännöllisesti. FVFI aikoo seurata tiiviisti, miten asia etenee ja haluaa tämän osan sopimuksesta tulevan noudatetuksi. Liiton jäsenille on taattava ay-kursseille sopimuksen mukainen osallistumisoikeus. Liiton sisällä on keskusteltu myös koulutuksen sisällöstä, koska FVFIhän on ensisijassa edunvalvontajärjestö.

Liitto aikoo myös tiivistää yhteistyötään muiden yhteiskunnan turvallisuusalojen, kuten poliisin, tullin, rannikkovartioston, palolaitoksen ymv. ammattiyhdistysten kanssa. Tarkoituksena on kunkin alan keskinäisen edunvalvontataidon lisääminen.

FVFI:n yhteistyö mm.Poliisin kanssa sujunee joustavasti, koska liitto ja poliisikoulu toimivat samassa rakennuksessa.

On puhuttu pidemmällekin menevästä yhdistymisestä, mutta se prosessi on vielä avoin. Vaikka ajat ovatkin vaikeita niin yhteiskunnassa kuin vankeinhoidossa, pitää FVFI haasteita vaativina ja jännittävinä. Liitto suhtautuu luottavaisesti ay-toiminnan tulevaisuuteen.

Einar Andresson, formann FVFI

2/2010

Tanskan DF:n vuosikertomus 2009-2010:

Väkivaltauhat kasvavat, yhteistyössä liiton ja keskusviraston kesken toivomisen varaa Oma organisaatio Kuten huomaatte, liitto on muuttanut nimeään. Muutos nähtiin tarpeelliseksi ja uusi nimemme on Faengselsforbund i Danmark. Kotisivujen osoite on myös muuttunut. Se on nyt: www. faengselsforbundet. dk. Niiden muuttumisen toivotaan tuovan lisäpotkua myös niiden käyttämiseen jatkossa.

Kaikilla jäsenillä on nyt mahdollisuuus toimittaa uutisia liiton sivuille. Liiton kuukausijulkaisu “Faengselsfunktionaeren” (Vankilavirkailija) on luettavissa sähköisessä muodossa. Myös NFU:n jäsenille.

Vuonna 2009 saatujen uusien virkojen vuoksi ja myös siksi, että Tanskalla on perinne koko virkapukuisen henkilöstön järjestäytymisestä ammattilalansa liittoon, jäsenmäärämme on kasvanut. Liitolla on nyt 3430 aktiivijäsentä sekä 185 eläkeläistä.

Talous Liiton talous on kutakuinkin terveellä pohjalla. Viime vuonna oli tosin lisäkuluja asianajajien palkkioihin, joilla on muutenkin suuri merkitys koko liiton taloudessa Myös liiton toimistoon on palkattu yksi henkilö lisää, joten henkilöstökulut ovat hieman nousseet.

Yhteistyö liiton ja vankeinhoidon keskushallinnon välillä Parina viime vuonna olemme kertoneet kiristyneistä neuvottelusuhteista liiton ja keskusviraston välillä. Luottamustoimiin liittyvä ajankäyttöopimus on ollut katkolla ja mm liiton luottamushenkilöitä on sanottu irti lyhyen varoitusajan kuluessa sekä heidän työolosuhteitaan on vaikeutettu. Liiton keskusviraston kautta saama säännöllinen toimintatuki, 2 miljoonaa kruunua, lakkautettiin ilman edeltäviä neuvotteluja, joita muutenkin oli ollut hyvin harvoin mistään asioista näinä vuosina. Aivan viime aikoina neuvotteluilmapiirissä on tapahtunut kuitenkin lievää edistystä.

Edelleen silti on nähtävissä, että työnantajan ylin johto noudattaa huonoimpia mahdollisia tulkintoja alaisiinsa nähden.

Joustavien ja parempien sovellutusten ajasta ollaan edelleen kaukana. Tästä huolimatta liitto pyrkii saamaan tilanteesta irti tuloksia parhaansa mukaan.

Palkkaus Liitto kamppailee edelleen sen puolesta, että nykyinen palkkaluokkiin sidottu palkkausjärjestelmä muuttuisi enemmän yksilöllisempään suuntaan. Liiton näkemyksen mukaan valtiovarainministeriö sekä oma keskusvirasto luistavat aiemmasta sopimuksesta, joka neuvoteltiin vuonna 2008. Tilanne on turhauttava ja 2/2010

Kim Østerbye, forbundsformand DF

liiton keskusjärjestö OAO on ottanut myös enemmän tai vähemmän asian esille saadakseen osapuolet kunnioittamaan aiempaa sopimusta.

Vaikeaa on vielä ennustaa, mihin tämä savotta päätyy. Näissä olosuhteissa voi käydä, että liiton jäsenistö joutuu edelleen tyytymään voimassa olevaan, solidaariseen palkkataulukkosysteemiin jatkossakin.

Viime vuonna asetettiin erityinen samapalkkaisuustyöryhmä 2008 sopimuksen pohjalta. Sen tehtävänä oli selvittää julkisen sektorin eri alojen ammattiryhmien keskinäisiä palkkauseroja. Työryhmän työ ei ole vielä valmis ja erimielisyyksiä on ilmennyt luonnollisesti mm siitä, mitä palkkoja vertailun kohteeksi otetaan ja miten vertailua tehdään. Liitto toivoo kuitenkin yhä, että ko työryhmästä saataisiin jotain myönteistä tulosta.

Toisaalta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö valtiovarainministeriö aikoisi kiristää virkaeläkkeisiin liittyviä ehtoja 2011 sopimusneuvotteluissa. Meidän olisi siis jäätävä pidemmäksi aikaa työmarkkinoille ja sen jälkeen pienemmälle eläkkeelle.

Vankeinhoitopolitiikka Liitto kokee yhä jatkuvaa löysäilyä työnantajan suhtautumisessa kurinpitoasioihin. Vankien joutuessa niiden kohteiksi, keskusvirasto siirtää laitosten rangaistuskäytännöt aina tutkinnan johtoon määrätyn alioikeuden tuomariedustajan arvioitaviksi. Mikäli objektiiviseksi määritelty tutkinnan johtaja päätyykin lievempään kp-käytäntöön, tällainen leimaa alan omaa päätöksentekijää hänen tekemänsä kireämmän tulkinnan pohjalta. Käytäntö ei ole aiemmin ollut tällainen. Vankeinhoitolaitos linjasi kp-näkemyksensä omien asiantuntijoidensa antamien neuvojen pohjalta.

Työympäristö Vankeinhoitoalan johdossa on useita hyviä ideoita työympäristön kohentamiseksi. Työskentelyyn liittyy paljon strategisia linjauksia. Siitä huolimatta ne eivät ole yhteneviä kentällä työskentelevien olosuhteiden kanssa. Liiton mielestä esitettyjen visioiden ja arkityön välillä on olemassa ilmiselvä ero. Työuupumuksen vuoksi rivistä poistuneiden määrä on tosin hieman alentunut viime vuoteen edellisestä, mutta se on vankeinhoidossa edelleen huomattavasti suurempaa kuin muilla työelämän alueilla. Viime vuonna 35 vartijaa, s.o. 1,1% koko vartijamäärästä, joutui jäämään työstä pois loppuunpalamisen vuoksi.

Tanskalainen vanginvartija on siis edelleen korkeaa riskiryhmää, mitä tulee varhaiseläköitymiseen em syystä. Tämä syy on yli kolme kertaa suurempi muihin työaloihin verrattuna, joissa vastaava keskimääräinen varhaiseläköitymisen vuosiprosentti on 0,3. Myös mainituista syistä eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on huomattavan alhainen; vuonna 2009 se oli 45 vuotta.

Vuonna 2008 työntekijäorganisaatioiden aloitteesta tehty selvitys osoitti, että vanginvartijan työ on yksi henkisesti ja fyysisesti kuluttavimmista ammateista koko maassa. Sen kuluttava vaikutus ulottuu myös mitattuihin oheisseurauksiin. Työyhteisöön sekä johtoon onkin pantu paljon huomiota ja esitetty kehitysvaatimuksia Tanskassa. Tarkoitus on keskittyä yksilön huollon kehittämiseen, mutta myös johdon positiivisempaan kykyyn vaikuttaa työyhteisössään.

Vankeinhoidossa tähdätään myös parannettuun alan perus- ja johtotason koulutukseen. Puhutaan käsitteestä “sosiaalisen pääoman kehittäminen”. Liitto haluaa olla mielellään rakentamassa keskusviraston puolelta odotettua luottamusta ja yhteisöllisyyttä, jonka pitäisi olla kaiketi seurausta tällaisesta sosiaalisen pääoman keskittymisestä henkilöstön sekä johdon parempaan yhteistoimintaan.

Väkivalta ja sen uhka Vankilan henkilöstöä vastaan tehty väkivalta ja/tai sen uhka on kasvussa, vuonna 2009 tapauksia kirjattiin 441.

Vastaavat luvut vuosilta 2007 ja 2008 olivat 329 ja 382. Poliisille näistä tapauksista vuonna 2009 siirtyi 212. Vastaavat luvut : 2007/160 ja 2008/178.

Uusi vankila Vankeinhoitoon Falsteriin suunniteltu uusi vankila ei ole vielä lähtenyt liikkeelle. Arkkitehtikilpailu järjestetään heinäkuussa 2010 ja liiton puheenjohtaja on mukana arvostelukomiteassa. Oletamme yhä, että vankila on valmis vuonna 2015.

27

Norjan vuosikertomuksesta vuodelta 2009:

Henkilöstöstrategian viimeistely tökkii, laitosten miehitysarviointi ei etene, budjettia vauhditettiin 2 tunnin työseisauksella...

Sopimus «sisällyksellisestä työelämästä» (IA) Alkuperäinen sopimus luotiin jo 2005 ja sen uudistamisesta neuvoteltiin vuoden 2009 aikana. Työmarkkinaosapuolten kesken sovittiin jo heti alusta, että neuvottelujen takaraja on maaliskuu 2010. Sairauspoissaolojen suuri määrä on ollut keskeinen neuvotteluteema.

Osapuolet pääsivät yksimielisyyteen IA-sopimuksen jatkosta vuoteen 2013. Aiemman sopimuksen kolmea päälinjaa aiotaan kehittää, samoin keinovalikoimaa. Sopimuksessa keskitytään työssäolon lisäämiseen ja parempaan työympäristöön sekä sairauspoissaolojen ehkäisyyn ja vähentämiseen.

Myös työstä vieraantumista ja syrjäytymistä pyritään estämään. Kolmas päälinja panostaa työsuojeluun, jolla em. muita tavoitteita saavutettaisiin.

Jäsenkehitys Kertomusvuoden alussa aktiivityössä olevien jäsenmäärä oli 2308 ja vuoden lopulla 2349, nousua vuoden 2009 aikana oli 41 jäsentä. Liitto käy silti yhä kovaa kamppailua pääjärjestäytymisestä YS:n (kilpailevan kahden muun alan järjestön, STL:n ja KLF:n yhteenliittymä) kanssa.

Vaikka liiton jäsenmäärä onkin kasvanut hieman edellisvuoden aikana, vieläkin tätä kasvua suurempi määrä jäseniä siirtyi NFF:sta em. kahteen kilpailevan järjestön STL:n ja KLF:n muodostamaan YS:n kuin päinvastoin.

Talous Liiton talous on hyvässä kunnossa.

Vuoden 2009 budetissa on ylijäämää huolimatta siitä, että liitto on panostanut aktiivisesti mm. luottamushenkilöiden koulutukseen. Liitto järjesti 2009 aikana erillisen keräyksen, johon osallistuivat liiton keskushallinto sekä ammattiosastojen johto. Myös vuodesta 2010 aiotaan tehdä ammattiyhidstystoiminnan aktivointivuosi.

Viranhoitoon liittyvät asiat Esillä oli useita viranhoitoasioita, mm. vankien esittämät syytökset virkamiestä vastaan, korvausasiat, erottamiset ja irtisanomiset. Näistä useimmat tapaukset ovat vaikeusasteeltaan sellaisia, että liitto käyttää apunaan LO:n kokeneita työmarkkinajuristeja. Liitolla on myös edustus erityisessä riita-asioiden lautakunnassa, joka ratkoo valituksia ja vähemmistöasioita.

Vuonna 2008 liitto joutui selvittelemään erään karkaamistapauksen yhtey28

Geir Björkli ja Tita Bråten NFF

dessä vuonna 2006 panttivangeiksi otettujen kahden liiton jäsenen asioita. Jäseniä avusti LO:n juristi varsinaisen oikeusprosessin osalta. Jäsenille kyseinen oikeusapu on maksutonta. Koko juttu on erikoisen hankala ko. liiton jäsenille ja siitä on valitettu viime vuonna. Asiaa käsitellään siten uudelleen 2010 ja LO:n oikeusavustus jäsenillemme jatkuu.

Valtion sopimuksen alakohtainen sovellutus Valtiolle solmittiin vuonna 2009 uusi pääsopimus, mikä aiheutti myös alakohtaisen sopimuksen uudistamistarpeen. Se allekirjoitettiin 15. joulukuuta 2009. Sopimuskausi Norjassa on kaksivuotinen.

Julkisella puolella sopimus tuli voimaan 1.5. ja yksityissektorilla 1.4. Sopimuskauden ansimmäisenä vuonna käydään koko sopimuskautta koskevat neuvottelut.

Vuonna 2009 käytiin tätä neuvottelukierrosta. Keskeinen teema oli valtion eläkejärjestelmä. Hallitus toivoi eläkeuudistusta, mutta osapuolet suhtautuivat epäilevästi lailla säädellyn bruttoeläkejärjestelmän muuttamiseen. Eläkkeen ohella neuvotteluja on käyty muustakin rahasta.

Kruunumääräinen korotus 2400 Nkr sijoittuu palkkaluokkiin 1-45, prosenttikorotuksia 0,68% palkkatasoille 46-80 ja jälleen 4800 Nkr:n kruunuerä taulukkopalkkoihin nrot 81-95. Kaikki sovellutukset huomioon ottaen korotusten kustannusvaikutus on n. 4,4%.

Turvallisuustehtävien henkilöstötilanne Vuonna 2008 saatiin aikaan jo ehdotus alan henkilöstöstrategiaksi, mutta KSF eli Norjan vankeinhoitohallinnnon keskusjohto päättikin 2009, että se toivoo asian käsittelyä siirrettävän, koska KSF ei ollut saanut strategiaa kehitettyä ja siihen vaikuttavissa monissa olosuhteis-

sa sekä keskeisissä tavoitteissakin oli tapahtunut merkittäviä muutoksia.

KSF:n kannassa viitattiin myös vankeinhoitopoliittiseen ohjelmaan, jossa mm. alan korkeakoulutuskysymys oli lopulta selvitetty. Niinpä johtoporukka katsoi, että henkilöstöstrategiaa esitetyssä muodossaan ei ole syytä julkaista. Työryhmän työtä ei haluttu silti hylätä, mtta sen sijaan useita sen esityksiä olisi tarkennettava, kuten yhteisen tietokantajärjestelmän käyttöönottoa, varoitusrutiinien perustamista, vuosittaisia ennusteita koulutetun työvoiman tarpeesta alalla sekä henkilöstö/palkkatilastojen laadun parantamista. KSF halusi myös arvioida, olisiko henkilöstöstrategian kautta toteutettavissa jotain muutakin kuin vain yksittäisiä toimia.

KSF viittasi myös kriminaalipoliittisen ohjelman mukaisiin velvoitteisiin, joilla on tarkoitus kehittää henkilöstö- ja koulutuspolitiikkaa jatkossa. Tässä työssä johto halusi hyödyntää kenttätyössä olevien keskuudesta tehtyjä selvityksiä sekä ehdotuksia,kuten em. henkilöstöstrategiatyöryhmän esityksiä. Miten ja milloin tätä aletaan toteuttaa, jäi edelleen hämäräksi. Liiton hallitus esitti olevansa syvästi eri mieltä KSF:n johdon johtopäätöksistä. (...Johdon tietoista lusmuilua...?!)

Vankeinhoidon henkilöstöohjesääntö Liitto on – niin ikään – useana vuonna maininnut työstä, jonka tarkoituksena olisi ollut saada uusi henkilöstöohjesääntö vankeinhoitoon. Vankeinhoitohallinnon resurssipulaan vedoten työtä ei ole priorisoitu 2009. Vankeinhoidossa makaa edelleen myös esitys, joka koskee henkilöstö- ja tutkintoohjesääntöä. Sekään ei tullut valmiiksi 2009 aikana.

Miehitys Liitto kartoitti syksyllä 2009 kouluttamattomien ja sijaisvartijoiden lukumääriä vankiloissa. Kartoituksen aikaväli oli 1.31.5.2009. Selvityksen mukaan vankiloiden kesken oli vaihtelua siinä, miten henkilöstömiehitystä sijaisilla ja kouluttamattomilla hoidettiin. Koko maata kattavasti voidaan sanoa, että 24% – siis yksi neljästä vartijasta – vankiloissa työskentelee ilman alan ammattikoulutusta.

Erään Hortenin vankilassa syksyllä 2009 tapahtuneen vakavan ja liiton jäseneen kohdistuneen päällekarkauksen jälkeen liitto järjesti suuren mielenilmaisun Hortenin torille lauantaina 5. syyskuuta. Lähes 200 ihmistä, liiton jäseniä ja 2/2010

hyviä työtovereita tuli paikalle ja antoi tukensa päällekarkauksen ja väkivallan uhrille. Kaikki olivat virkapuvuissa ja muutamat olivat tulleet pitkänkin ajomatkan päästä. Vetoomuspuheenvuoroja esittivät luottamushenkilöt, hoitohenkilöstö sekä aluejohtaja. Näissä puheissa oli esillä henkilöstön turvallisuustarpeet työssä sekä useamman sadan lisähenkilön palkkaamistarve alalle. Eräänlaisena etuottona tästä liitto esitti 15 uutta virkaa paikkaaman pienimpien vankiloiden päiväkohtaista tilannetta. Tuloksena oli vankeinhoitoon 12 lisävirkaa budjetoituna vuodelle 2010 ja nämä virat suunnataan heikoimmin miehitettyihin vankiloihin.

Yksimielisyys jo vuonna 2007 vallitsi siitä, että olisi tehtävä erillinen henkilöstömääräanalyysi koko kentällä. Asialla oli silloin Norjan työsuojelun keskusvirasto (SAK). Tähtäimessä oli turvata kaikille alan työntekijöille turvallinen työympäristö. SAK edellytti KSF:lta, että se perustaisi monialatyöryhmän valmistelemaan analyysissa tarvittavia kriteerejä. Järjestetyssä kokouksessa osapuolet esittivät analyysin pohjaksi kolmea toteutustapalinjaa: - Pilottitutkimus, jossa kartoitetaan tilanne 8 alan laitoksessa - Koko vankeinhoitoalaa koskeva kartoitus - Analyysi tehtävien ja resurssien vastaavuudesta tehtyjen kartoitusten perusteella Miehitysanalyysin oli tarkoitus valmistua kesäkuussa 2009. Kuinka ollakaan, KSF ei priorisoinut tätäkään hanketta. SAK:ssa syksyllä 2009 pidetyssä kokouksessa KSF ehdotti että miehitysanalyysiä ei enää toteutettaisikaan SAK:ssa. Sen sijaan keskusvirasto perustaisi itse työryhmän, joka noudattelisi Stortingetin vankeinhoitopoliittista esitystä. Työryhmä sitten hoitaisi myös mm. analyysin jatkototeutuksen. SAK antaisi sivustatukea, tekisi hankkeen seurantaa ja jatkoesityksiä, käsittelisi vastuukysymyksiä sekä työympäristövaikutuksia.

KSF aloitti kartoitustyön syksyllä 2009, mutta se ei valmistunut vielä takarajaan 2010 tammikuuhun mennessä.

Rahoitustilanne/budjetti Hallitus esitteli budjettinsa 13. lokakuuta 2009. Liitto ei ollut siihen tyytyväinen ja osoitti siihen mieltään 13. marraskuuta järjestämällä 2 tunnin työnseisauksen. Liittoa kuultiin myös ST:n lakivaliokunnassa, missä liitto vaati, että alan vuosibudjettia on korotettava ja lisättävä määrärahoja myös vankeinhoidon koulutuskeskukselle.

Liitto piti Oslossa 16. marraskuuta «suurkokouksen», johon osallistui n. 100 vankeinhoidossa työskentelevää. He olivat siellä tukeakseen liiton esittämiä vaatimuksia vuoden 2010 budjettiin.

Kokoukseen oli kutsuttu myös kaikki lakivaliokunnan jäsenet (13), joista 6 noudattikin kutsua. He saivat viemisikseen Stortingetiin n. 2000 allekirjoitusta sisältävän adressin, jonka allekirjoittajat niinikään arvostelivat budjettiesitystä.

2/2010

Väkivalta ja uhkailu Rekisteröityjen tapausten määrä on ollut hieman kasvussa vuodesta 2008, mutta on silti alempi kuin vuonna 2006.

Työsuojelun keskustoimikunta pohti erilaisia raportointimalleja. Esillä oli myös huomion kiinittäminen väkivaltaa estävään ja ennakoivaan työhön. Työnantajalla oli ehdotus raportoinnin sähköisestä yhdistämisestä.

tävästi otetuksi huomioon. Samoin se seuraa miehitysanalyysin etenemistä sekä pätevyysarvioinnin jatkovalmistelua. Yttk voi keskustella muutamista työryhmäselvityksistä ja raporteista niiden eri julkistamisvaiheessa ja esittää näkemyksiään tarvittavista uusistakin linjauksista valmistelun edetessä.

Yttk raportoi toimistaan vankeinhoidon pääjohtajalle sekä oikeusministeriölle.

Rakentaminen ja ylläpitotyöt Norjan «Senaatti» Statsbyggd oli vuonna 2009 päävastuullinen vankeinhoidon rakennusmassasta, samoin siten myös sen ylläpidosta. Liitolla ei näin ollen ollut kovinkaan paljoa huolehtimista tästä puolesta viime vuonna. Liitto tuki kuitenkin erästä uudisrakennushanketta Haugesundissa paikallisosaston ja paikallisten poliitikkojen ohella. Tarkoitus on saada rakennettua uusi vankila «Haugalandiin».

Syksyllä 2009 KSF perusti sisäisen työryhmän tarkastelemaan vankeinhoidon yksikköjen rakennetta ja kehittämistä vuoteen 2015. Tarkoitus on selvittää, vastaako tuleva kehitys poliittisesti arvioitua ja edellytettyä. Liitto sai vihiä työryhmän työstä joulukuussa 2009. Siinä oli tarkasteltu erilaisia visioita siitä, miten suljettujen ja avointen vankipaikkojen tarve ja vaihtoehtoiset seuraamukset kriminaalihuollossa kehittyvät vuoteen 2014 mennessä. Vankeinhoidon käytössä olevaa rakennusmassaa tarkastellaan myös ja tehdään esitys siitä, miten se näyttäisi käyvän yksiin em. Stortingetissä olleen vankeinhoidon kehittämisohjelman kanssa. (Lienee tuttua huttua Suomessakin?)

Täytäntöönpanojonotutkintavankeus Norjassa hoidettiin täytäntöönpanoon jonottavien asia vuonna 2009 pois päiväjärjestyksestä. Saatiin poliittinen lupaus siitä, että vankiloiden asutusta alennetaan asteittain 90%:in, jolloin paine vankiloissa vähenee ja siten myös henkilökunnan työn laajuutta ja mielekkyyttä voidaan paremmin turvata. Syksyllä 2009 ilmeni kuitenkin varsin suurta tarvetta tutkintavankien asuttamiseen, joten vankipaikkamäärää ei voitukaan alkaa alentaa.

Budjettineuvotteluissa sovittiin, että kaikkien vankiloiden kapasiteettia käytetään 94% ja elokuusta alkaen 2010 sitä alennetaan 92%:in, jolloin Haldenin vankila on täydessä käynnissä. Liitto protestoi vahvasti tällaista suunnitelmaa vastaan, koska paine henkilöstöä kohtaan vankiloissa täytäntöönpanojonoista johtuen oli ollut valtava.

Osapuolet olivat lopulta yksimielisiä muutamista hätätoimista, joilla tutkintavankien paikkamäärää voitiin lisätä. Liiton mielestä voitaisiin myös rajoittaa muutamien lievempien seuraamusten, kuten sakon sovittajien, sisäänottoa tutkintavankien ruuhkan ajaksi.

Vankeinhoidon olosuhteista Vuonna 2009 asetettiin erilaisia työryhmiä valmistelemaan Stortingetille jätettävää vankeinhoidon ohjelmaa. Näissä työryhmissä oli aiheina mm. tulkkipalvelut, saamelaiset vangit, kartoitusprojektit, lupamuutokset, säännöstöt, kuntoutustakuu, kapasiteettisuunitelma ja rakenteet, tuomion suorittamiseen kutsuminen ja kokeilulaitoksen (vankilayhteiskunta?) perustaminen.

NFF:n pj Geir Björkli osallistuu erääseen yhteistyötoimikuntaan. Se seuraa vankeinhoitopoliittisen ohjelman toteutusta. Yheistyötomikunta ei voi korvata esim. pääsopimuksen pohjalta käytäviä muita neuvotteluja, mutta voi olla niiden tukena.

Miehitystarpeen analyysi aiotaan panna toimeen ja samalla selvittää vastuukysymyksiä. Samoin selvitellään eri tehtävien pätevyysvaatimuksia tulevaisuuden kannalta. Henkilöstöpolitiikan kehittämisprosessien jatkuvuutta mietitään myös strategisessa työssä, ohjesääntöjen valmistelussa, hallinnossa jne. Aiheiden monialaisuuden vuoksi on tärkeää, että selvitystyövaiheessa muodostetaan tarvittavat työryhmät sekä työnantajan että liiton johtohenkilöistä.

Yhteistyötoimikunnan työnä on koordinoida eri työryhmien työtä ja projektin tutkimusaineistoa siten, että kaikki henkilöstöpolittiset vaikutukset tulevat riit-

Elektronisen valvonnan kokeilu – kotiaresti Syksyllä 2008 aloitetun kokeilun vauhti kiihtyi 2009. Projekti päättyy syksyllä 2010. Kaikissa kuudessa kokeilukunnassa on varaa sijoittaa yhteensä 20 tuomittua suorittamaan omaa kakkuaan samaan aikaan. Puheenjohtaja G Björkli on mukana ohjausryhmässä ja varapj Rita Bråten itse projektiryhmässä. Osa-arviointi tehtiin lokakuussa 2009 ja toimitettiin hallinnolle. Tammikuussa 2010 on julkaistu toinen osaraportti, joka käsittelee valvontaresursseja.

Poliisin mukaan syksyllä 2009 esiintyi tutkintavankien jonoa, minkä seurauksia Oslon ja Rogalandin kohdalla jo selostettiin edellä. Tarvetta oli 20 valvotun sijasta molemmissa 30 valvottavaan. Taustalla oli, että em. kahdessa kunnassa oli muodostunut «jonoa» elektroniseen valvontaan. Näin myös resursseja lisättiin 2010 budjettiin.

Liitto on tiedustellut, onko resurssia riittävästi tehdä ao. valvontaa projektin aikana. Ainoastaan Vestfoldissa tehdään työtä kolmessa vuorossa. Valvonnan työnjakoa on vaihtelevasti eri kunnissa ja eri toimijoiden vastuulla.

Oslo, 15. mars 2010 Geir Bjørkli, puheenjohtaja Rita Bråten, varapuheenjohtaja

29

SEKOn tuorein tutkimus:

Ruotsin vankiloissa yhä ahtaampaa Maan vankiloissa on yhä ahtaammat olot. Useampi kuin joka toinen vankiloissa työskentelevä vartija pitää vankiasutuksen määrää omalla työpaikallaan liian korkeana. Joka kolmannen mielestä määrät ovat kasvaneet viime vuodesta. Tällaisia johtopäätöksiä käy ilmi tutkimuksesta, jonka teetti (Ruotsin) ammattijärjestöjen yhteenliittymä SEKO, Palvelu- ja viestintäalojen ammattiliitto, vankeinhoidossa työskentelevien jäsentensä keskuudessa.

Vankeja, joita makuutetaan lattioilla ja ylitäysissä tutkintavankilatiloissa - viime aikoina SEKO on saanut useampia viestejä jäsenistöltään tilanteen muuttumisesta yhä akuutimmaksi vankeinhoidossa.

Tähän perustuen liitto teetti jokin aika sitten Novus Opinion -yrityksen avulla kyselytutkimuksen vankeinhoidon kentällä.

Tutkimustulokset vahvistavat kuvaa vankeinhoidosta, joka on lähes katkeamispisteessä.

Lähes joka toinen (46 %) vastanneista kertoi yliasutuksesta omalla työpaikallaan. Yli puolet (55 %) jäsenistä oli sitä mieltä, että vankeja on liikaa vankiloissa ja joka kolmas kertoi vankimääräien kasvaneen viimeisimmän vuoden aikana. Lisäksi kolme neljästä vastanneesta (73 %) uskoi asutustilanteen vaikeutuvan entisestään tulevan vuoden aikana, ellei vankeinhoitoon osoiteta lisää toimintaresursseja.

Voimakkaasti huonontunut työilmapiiri Vankeinhoidon vakava tilanne haittaa selvästi koko alan työilmapiiriä. Edellisvuonna jäsenistöltä kysyttiin erityisesti tähän työskentelyilmapiiriin liittyviä kysymyksiä. Nyt ne toistettiin ja saatiin selvä kehityskuvio.

30

SEKOn alan jäsenistä 41 % on sitä mieltä, että työilmapiirissä on tapahtunut huonontumista viime vuoden kuluessa.

(Samaa vertailua tehtiin edelliseltä vuodelta, jolloin luku oli 32 %.) Vastaajista 86 %:n mielestä riski yksintyöskentelyssä on kasvanut (edellisen vuoden luku = 59 %). Oman osaston alimiehityksestä aiheutuvasta turvallisuusuhasta oli huolissaan nyt 66 %, kun edellisellä kyselykerralla luku oli vain 49 %.

Liiton hallitus kävi vanhassa Haaparannan vankilassa jokin vuosi sitten. Jo silloin kuultiin myös pohjoisen Ruotsin vankipaikkojen huomattavasta lisäyksestä - joka ei näytäkään nyt riittävän?

Vankien taholta tulevan väkivallan tai sen uhan kohteeksi kertoi joutuneensa 42 % vastanneista. (Edellisellä kerralla tätä kysymystä ei tehty, joten vertailuakaan ei voitu suorittaa.)

Tämä viimeksi mainittu tutkimus suoritettiin netin avulla. Siihen vastasi 350 liiton jäsentä. Edelliseen kyselyyn, joka tehtiin haastattelemalla ihmisiä puhelimitse, vastasi 2000 henkilöä.

SEKO vaattii rahaa kevään lisäbudjettiin Vankeinhoitoa vaivaavan vakavan tilanteen suurimpana syynä SEKOssa pidetään sitä, että ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen määrä korreloi suoraan poliisin ja syyttäjälaitoksen saamiin mittaviin lisäresursseihin. Samaan aikaan vankeinhoitolaitoksen investoinnit uusiin vankitiloihin on pantu jäihin ja jopa pakotettu ajamaan alas nykyisiä tutkintavankitiloja ja vankiloita. SEKO vaatiikin hallitukselta takuita siitä, että jo suunnitellut uusien vankitilojen rakentamiset rahoitetaan ja viedään päätökseen.

Faktaa Vankeinhoidosta ja SEKOn jäsenkunnasta: SEKOlla on vajaat 4000 jäsentä vankeinhoidon piirissä. Heitä on työssä useammalla ko. alan sektorilla, mutta suurin osa työskentelee tutkinta- ja tuomiovankiloissa, kuljetuksissa sekä kriminaalihuollossa.

2/2010

SEKOn työttömyyskassan johtaja Roal Nilssen NFU:n jäsenjärjestöille

Hyvät pohjoismaiset ystävät: talvet ja kesät tulevat sekä menevät mutta NFU pysyköön!

Vuodesta 1947 lähtien NFU:lla on ollut tunnetusti merkittävä rooli pohjoismaisessa ammatillisessa ja edunvalvonnan yhteistyössä. Erityisesti siitä on ollut hyötyä jäsenistöillemme sekä taito- ja tietohyötyä jäsentemme valitsemille luottamushenkilöille. Toimintaympäristössämme tapahtuneista muutoksista huolimatta NFU on jatkanut uusien haasteiden kanssa vuodesta toiseen.

Ruotsalaisen osapuolen suhde on nyt muuttunut ja NFU:n kanssa tehtävä työ ei ole yhtä priorisoitua kuin aiemmin. Ymmärrän, että tämä muutos aiheuttaa koko joukon kysymyksiä ja ihmetystä alan muissa pohjoismaisissa liitoissa.

Yritän parhaani mukaan selittää ja selventää yllä mainitun kehityksen suuntaa. Koska en itse enää toimi palkattuna toimihenkilönä ko. alan liitossa, on tässä kyse aivan epävirallisesta tiedosta, joka perustuu puhtaasti omiin näkemyksiini.

Seko (aiemmin nimellä Statsanställdas Förbund) rakentuu yhdeksästä eri ammattialasektorista. Yksi näistä on Seko Vård, johon myös vankeinhoitoala kuuluu.

Seko Vårdilla on aina ollut “vankeinhoitomies” päävastuullisena toimitsijana, sellaisia henkilöitä kuten Sven Selin, Ingemar Karlsson ja allekirjoittanut.

Kaikille meille on, muiden työtehtävien ohella, ollut täysin luonnollista pitää yllä alan pohjoismaista yhteistyötä.

Viime vuoden huhtikuussa sain kutsun siirtyä työskentelemään Seko:n työttömyyskassan johtajana. Seko:n vankeinhoitoalan vastuullisena toimitsijana jo 18 vuotta työskennelleenä uusi työ tuntui tuoreelta haasteelta. Olihan minulla toki samalla toiveikas tunne siitä, että vankeinhoitoalalle olisi hyvä saada joku uusi, nuorempi ja “nälkäisempi” toimitsija, joka voisi kehittää alan edunvalvontatyötä edelleen. Niinpä kumarsin ja kiitin uudesta työstä, johon siirryin 1.4.2009.

Koska Ruotsissakin työttömyyskassat ovat itsenäisiä ja erillään liittojen toiminnasta, jouduin luonnollisesti irtisanoutumaan aiemmasta toimestani ennenkuin voi ottaa em. työttömyyskassan johtajan toimen vastaan. Siitä seurasi vuorostaan, että en voinut ottaa enää osaa liittopohjaiseen yhteistoimintaan, kuten esim.

NFU:ssa.

Kun uusi porvarihallitus oli tullut vuoden 2006 syksyllä valtaan, sen aktiivisen hyökkäyksen yksi kärki suuntautui Ruotsin ammattiyhdistysliikkeeseen.

Poliittisin päätöksin, joilla vaikutettiin mm. liittojen jäsenten maksamiin jäsenmaksuihin niitä korottavasti, aiheutettiin maan koko ammattiyhdistysliikkeelle yli 500 000 jäsenen kato! Seko:llekin tämä merkitsi arviolta 30 miljoonan kruunun tappiota/vuosi.

Tästä oli pakollisena seurauksena lii-

NFU:n sihteeristö suunnitteli Suomessa syksyn edustajakokousta ja kurssia

VVL:n Jari Tuomela, Islannin FVFI:n Einar Andresson, Tanskan DF:n Hanne Elbaum ja NFU:n puheenjohtaja Kim Österbye kokoontuivat Helsingissä vuotuiseen NFU:n sihteeristön kokoukseen. Osanotto oli tynkämäinen. Ohessa eräs syy, josta entinen SEKO vårdin toimitsija Roal Nilssen kertoo tarkemmin.

2/2010

tolle mm. uusien toimitsijoiden palkkaamiskielto. Niinpä minun lähtöni jälkeen ei ollutkaan enää mahdollista palkata uutta päätoimista toimitsijaa tilalleni. Näin vapautuneet vastuualueet jaettiin sen sijaan muille jäljelle jääville Seko:n toimitsijoille, joilla oli ollut täysi tekeminen jo omissaankin.

Niinpä myös Bengt-Erik Falck joutui enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti hyväksymään uuden työnjaon ja lisävastuut vankeinhoitoalalta. Bengt-Erik on toki hyvin toimelias ja taitava toimitsija. Hänellä oli jo tehtäväaluellaan kaikkien muiden valtion virastojen edunvalvonta-asoita ym. Juuri vankeinhoitoalan kokemusta häneltä kuitenkin puuttui.

Bengt-Erik otti tehtävät joka tapauksessa hoitaakseen ja itse autoin häntä neuvoin ja näkemyksin niin paljon kuin vain voin ja ehdin.

Hänelle oli kyllä jo varattuna matkajärjestelyt Suomeen, NFU:n sihteeristöön, mutta hän ilmoittikin äkillisesti irtisanoutuvansa kokonaan työstään Seko:n toimistossa. Tällä asialla ei ollut mitään tekemistä vankeinhoitoalan kanssa. Eräässä hänelle tärkeässä periaatekysymyksessä olivat vain menneet sukset lopullisesti ristiin liiton johdon kanssa. Niinpä hän valitsi nopean lähdön.

Entäs nyt?

Uusien toimitsijoiden palkkauskielto liitossa on edelleen voimassa. Liiton mukaan voidaan ainakin toistaiseksi ottaa joku sijainen Bengt-Erikin tilalle.

Toivon mukaan kyseessä on henkilö, jolla on taustaa myös vankeinhoitoalalta.

Vastaisuudessa käykin niin, että Chister Henriksson, jolla on paikallisen puheenjohtajan asema Seko Vårdissa, saa lisää vastuuta lähiaikoina. (Olette tavanneet hänet sihteeristössä jo aiemmin mm.

Islannissa), Kun kyse on NFU:sta ja edustajakokouksesta Kööpenhaminassa, oletan, että mahdollisesti johdan ruotsalaisten delegaatiota siellä. Tulen joka tapauksessa mukaan!

Olenhan yhä NFU:n varapuheenjohtaja seuraavaan edustajakokoukseen 2010 saakka, jolloin seuraajani valitaan.

Tämä oli minun yritykseni omalta puoleltani valottaa Ruotsin tapahtumia. Olen optimisti ja toivon, että pääsemme ongelmissamme täälläoikeisiin ratkaisuihin.

E-postini ja puhelimeni toimivat kuten aiemminkin, ja autan mielelläni jos voin.

Ystävällisin terveisin Roal

31

Pyhäselän vankila 20 vuotta toiminnassa

Kuntoremontti odottaa ovella , olo Itä-Suomessa on vakiintunut

Pyhäselän vankila aloitti toimintansa aprillipäivänä vuonna 1990. Vankilan nimi oli tuolloin PohjoisKarjalan lääninvankila. Vankilarakennuskanta Suomessa oli vanhaa ja huonokuntoista eikä sataan vuoteen ollut rakennettu uutta tutkintavankilaa. Uudesta vankilasta tuli tiloiltaan avara ja valoisa. Rakennukset sijoittuivat laajalle alueelle, mikä on osoittautunut sittemmin valvonnan kannalta hankalaksi. Vankila edusti osin jo valmistuessaan ajattelultaan vanhentunutta vuosikymmenen takaista aikaa. Olihan tontti hankittu jo vuonna 1979 ja esisuunnitelma tehty 80-luvun alussa. Puutteita oli jo heti kättelyssä.

Perhetapaamistila puuttui ja sitä korvaavaksi otettiin poliklinikan potilashuone, joka oli osoittautunut tarpeettomaksi.

Rakentaminen Vankilan suunnittelusta järjestettiin kilpailu ja tarjolla oli useita vaihtoehtoja. Suunnittelijaksi valittiin arkkitehtitoimisto Pajamies. Pääurakoitsijana toimi YIT ja rakennuttajana tuolloinen Rakennushallitus. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1988. Tontti sijoittui Hammaslahden taajaman laitaan teollisuusalueelle. Se osoittautui jo tällöin haasteelliseksi.

Osalla tonttia pohjavesi oli hyvin lähellä maan pintaa, mistä on aiheutunut myöhemmin harmia. Rakentaminen sujui aikataulussa vastaavan mestarin Osmo Nevalaisen luotsauksessa.

Pari paradoksiakin liittyi rakentamiseen. Kaksinkertainen kehäaita ei kuulunut pääurakkaan. Oli suunniteltu, että Juuan vankilaosaston vangit rakentavat sen kesällä 1990. Näin toimien vankila olisi ollut ilman aitaa pitkät tovit. Ja van32

kila ilman aitaahan on kuin päivänpaiste ilman aurinkoa. Lisäksi huomattiin, että turvaurakka olisi tehty ennen aitaurakkaaa. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että kamerat ja liikeilmaisimet olisi laitettu maastoon ilman aitaa. Lopputulos oli kuitenkin, että aita tehtiin omana urakkana syksyllä 1989, jolloin se maksoi vain kolmasosan arvioidusta.

Kalustamisessa pyydettiin apua vankeinhoito-osastosta. Sieltä tuli pitkän maanittelun jälkeen arkkitehti lentämällä ja poltti perillä päivän mittaan askillisen punaista norttia. Anti oli se, että jotakin vaaleata. Konemestari Kurki ja talousmestari Törmälä ottivat kuvat käteensä ja kalustivat sitten vankilan.

Harjannostajaiset olivat tammikuussa 1989. Niitä vietettiin ravintola Santrassa.

Tarjolla oli tyypillisesti hernesoppaa. Taiteilija Jaakko Teppo huolehti lähtemättö-

mällä tavalla tilaisuuden kulttuuriannista. Ylitarkastaja Halinen oli pakahtua, kun Teppo revitteli työkokemuksenaan kahta tuntia Huberilla hajulukkona.

Henkilökunnan rekrytointi Henkilökunnan rekrytointi alkoi syksyllä 1988. Kunnan vuokraamassa teollisuuskiinteistössä 1.2.1989 aloittivat: talouspäällikkö M. Vaittinen, konemestari A. Kurki, toimistovirkailija A. Lehti ja vartiopäällikkö J. Lehti.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kalusteiden kasaaminen ja toimistotarvikkeiden hankkiminen. Varsinaisena tehtävänä oli vankilan toiminnan suunnittelu ja toimia käyttäjän edustajana rakentamisessa.

Pyhäselän kunta avusti kiitettävällä tavalla asunnon hankkimisessa. Kesäkuussa aloitti talousmestari P.Törmälä ja alkusyksystä johtaja A. Pettinen ja apulais2/2010

sena oli, että ruokailuun mentäessä joutuu myös ulkoilemaan. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi esim. tarkastusten ja vangin eristämisen suhteen. Eristyssellit sijaitsevat nimittäin vankilan toisessa päässä.

Pohjois-Karjalasta lähtöisin olevat vangit siirrettiin aluksi Kuopiosta ja Sukevalta. Heille uusi vankila oli kulttuurishokki. Eikä sitä helpottanut edes johtaja Pettisen tarjoamat kakkukahvit. Eräs elinkautisvanki ei päässyt siitä yli koskaan, vaan päätyi kesken tuomion psykiatriselle suljetun osastolle ja on siellä tiettävästi vieläkin.

Vankilassa oli alkuvuosina kaikenlaisia järjestyshäiriöitä. Vei oman aikansa, kunnes niin henkilökunta kuin vangitkin sulautuivat uuteen toimintaympäristöön ja –kulttuuriin.

Valvonnan ongelmia pohtimassa Paalasmaalla.

johtaja H. Kämäräinen. Syksyn mittaan tuli vielä muutama virkamies.

Tuona aikana virisi myös kalastusharrastus. Parhaina päivinä käytiin ruokatunnillakin verkoilla. Työnjohtaja Tuunanen hommasikin sitten myöhemmin TVL:lta vähän käytetyn “virkaveneen”.

Vankilarakennuksen luovuttaminen tapahtui 1.2.1990. Valtaosa henkilökunnasta nimitettiin virkoihinsa 1.3.1990 alkaen. Henkilökunta tuli kuudestatoista eri laitoksesta. Lisäksi virkasiirtoina postista tuli kaksi ja VR:lta viisi henkilöä. Heille järjestettiin erikseen ns. pätevöitymiskoulutus. Eri toimintakulttuurien sovittaminen olikin yksi haasteellisimmista tehtävistä. Tarkoitusta varten järjestettiin koulutusta ja “psyykkaamista”. Koulutuksessa painotettiin kuntoutuksen merkitystä.

Hakijoita oli runsaasti, joten valintaakin voitiin tehdä. Prosessi oli hyvin moniulotteinen, kun nimittäjänä toimi vankeinhoito-osasto. Valvontahenkilökunnan kohdalla pyrkimyksenä oli mm. tasaisen ikäjakauman aikaan saaminen. Tämä ei aivan täysin toteutunut, koska nimittäjä ei aivan noudattanut vankilan tahtoa.

Tilat ja vangit Vankilan tilat jakaantuivat kolmeen osaan: päärakennus, sellirakennus ja työtilat. Päärakennukseen sijoittuvat liikuntatilat olivat hulppeat ja tiloiltaan parasta vankilassa. Vankipaikkoja on 87, joista 17 naispaikkoja. Henkilökunnan asunnot tulivat välittömään läheisyyteen.

Erikoista oli se, että sellirakennus sijaitsee erikseen, jolloin päärakennukseen jouduttiin liikkumaan ulkokautta. Ajatuk-

Henkilökunnan virkistystoiminta Pyhäselän vankilan henkilökunta on tottunut vetämään yhtä köyttä. Siitä on hyvänä osoituksena henkilökunnan vapaa-aika- ja virkistysseura Vaparin omistama mökki Paalasmaalla. Sitä kuten muutakin toimintaa on rahoitettu yhteisen kahvion tuloilla. Mökki hankittiin vuonna 2006. Vankilavirkailijain Liitto oli tällöin luopumassa Saarivaaran virkistyspaikasta, jota henkilökunta oli käyttänyt siihen mennessä.

Työpaikkaliikunta on erityisen suosittua henkilökunnan keskuudessa. Sen mahdollistaa vankilan erinomaiset liikuntatilat ja –välineet. Myöskin erilaisiin urheilukilpailuihin osallistuminen on ollut tiivistä. Lisäksi henkilökuntaa on ollut mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa ja kunnan luottamustoimissa.

Lukuisia hupaisiakin sattumuksia on liittynyt pelireissuihin ja yhteisiin kokoontumisiin.

Matti Vaittisen Emppu-possu koki järkytyksen, kun bussilastillinen pikkujoulujuhlijoita poikkesi aamu kolmelta navettaan. Hetken arvioituaan porukkaa Emppu kellistyi takaisin pahnoille todeten: “Minäkö se sika olen”?

Vankila tänään Pariin otteeseen on vankilassa tehty vuosien mittaan muutostöitä. Perhetapaamistilat on rakennettu porttirakennukseen ja tapaamistilat on uusittu. Osaston valvontatilat, pari vankiosastoa ja vastaanotto on myös saatu ajan mukaisiksi.

Valvonta- ja paloilmaisintekniikkaakin on nykyaikaistettu.

Vankilan toiminta on hyvin monimuotoista aina perinteisestä metalli-puusepästä erilaisiin toimintaohjelmiin kuten väkivaltakurssi. Puusepän lasten kalusteet ja metallin erilaiset pientuoteet ja alihankintatyö ovat olleet erinomainen käyntikortti vankilan ulkopuolelle. Vankilalukio on osoittautunut menestykseksi. Opetuksesta vastaa Pyhäselän lukio. Lähes vuosittain on joku kirjoittanut ja mikä parasta, kaikki ovat päässeet jatko-opintoihin.

Sellitarkastuksen satoa: Vartijat Väyrynen, Joronen, Mecklin, Kinnunen ja rikosseuraamusesimies Halonen.

2/2010

(jatkuu seur. sivulla) 33

(Jatkoa ed. sivulta) Pitkäaikaisvangeilla on vankilassa yliedustus. Elinkautisvankeja oli toukokuun alussa 10.

Lukio-opiskelu soveltuukin hyvin heille. On riittävästi aikaa opiskella ja valmistua.

Lisäksi naisvangit asettavat omat haasteensa. Toiminnan järjestäminen naisvangeille on ollut ongelmallista.

Kuten valtakunnallisestikin naisvangit ovat jääneet huonompaan asemaan. Tätä nykyä tilanne on kuitenkin kohtuullinen.

Pyhäselän kunnan liittyessä Joensuuhun käräjäoikeuteen kuljetukset ja valvonta on lisännyt valvontapuolen työtä.

Videoneuvottelulla on voitu vähentää turhia vangitsemiskäyttöjä. Valvontapuolella ongelmana on edelleen ylityöt ja ns. piikkitunnit. Tämä tarkoittaa siis edelleenkin henkilökunnan alimitoitusta.

Rekrytointiongelmia ei ole ollut ja henkilökunnan vaihtuvuus on minimaalista.

Uhkakuviakin on. Vankila käväisi jopa lakkautettavien listallakin, kuten lähes kolmasosa vankiloista. Tuottavuusohjelma on vielä kesken. Säästämisaste on saavuttanut jo aikaa sitten masokistisen tason. Vankila onkin vuosien saatossa säästötoimina menettänyt toistakymmentä virkaa. Henkilökuntaa on nyt 59, kun sitä alkuvaiheessa oli yli 70. Lisäksi viime vuosina on kiiruhdettu organisaatiouudistuksesta toiseen. Tämä on luonut epävarmuuden tunnetta eikä sillä ole ollut ainakaan ilmapiiriä parantava vaikutus.

Näinhän on tietysti muuallakin.

Vankilaturvallisuuteen liittyen yhteistyö poliisin, rajan ja tullin kanssa on ollut tiivistä.

Piippolan käsi- ja taideteollinen oppilaitos on järjestänyt vangeille vuodesta 2007 lähtien atk-kursseja ja viriketoimintaa. Yhteistyötä Venäjän Karjalan tasavallan vankiloiden kanssa on tehty vuodesta 1993 alkaen. Se on jalostunut viime vuosina Joensuun yliopiston vetämänä työtoiminnan kehittämisprojektina sekä valvontahenkilökunnan vaihto-ohjelmana.

Vankila on siinä iässä, että merkittävät korjausremontit ovat edessä. Tekniikka on vanhentunutta ja tilat kaipaavat pintaremonttia. Lähitulevaisuudessa asunto-osasto remontoidaan. Ovet ja lukitukset menevät uusiksi. Tätä edellyttää jo vasta vankilassa tehty turvallisuusselvityskin.

Parikymppinen elää normaalisti nuoruuden hehkeydessä, mutta vankilan läpi virrannut kuluttava aines on jättänyt jälkensä. Elämä näkyy seinillä.

Vankilalla on ollut selkeä paikkansa ja roolinsa rikosseuraamusalalla huolimatta aprillipäivän aloituksesta. Lakkautuslistalla viivähtäminenkin lienee ollut aprillia – vai oliko?

Yllä: Johtaja Laulumaa vetämässä aamupalaveria.

Vas.:Vankilan tuotteita

Oik.: Vankilan lippulaiva “Usko”-heppa. Keinuhevonen on palkittu vuoden 1992 joululahjana Oulussa.

Alla: Rse Tiina Juola käskyttämässä vartija Reino Ruokolaista ja Tarja Pitkästä.

Hammaslahdessa 4.5.2010 Jorma Lehti

34

2/2010

VVL:n Pyhäselän osasto ja 21. toimintavuosi

Oli kerran Puumanainen

Oli kerran Puumanainen yössä idän ihmeinen.

Tumma, miehenturma vainen...

Miks, oi miks’, näin kyselen?

Pyhäselän osastolla oli hyvät puitteet kokoukselleen luonnon lumihelmoissa.

“Jälleen kerran ollaan muutosten kourissa, eikä tässä tilanteessa liiton ja osaston merkitys suinkaan vähene. Vuosia ollaan ihmetelty muutosten määrää, mutta tällä tiellä ei taida loppua näkyä ja vauhti vain kiihtyy. Aktiivista työtä kentällä tekevät myös näkevät muutosten vaikutukset nopeammin ja selvemmin kuin päättävät henkilöt. Siksi kentän ääni

pitäisi saada kuuluville asioita suunniteltaessa ja päätettäessä.

Vuosia sitten pienetkin muutokset tuntuivat suurilta, koska oli totuttu, että vankeinhoito kulkee radallaan. Mutta “Rikosseuraamusala” taitaa, nimen muutoksen myötä, lähteä aivan uuteen lentoon?

Vanhan toistoa, mutta olemme taas uusien, suurten haasteiden edessä. Vaikutusmahdollisuudet tuntuvat vain kutistuvan, kun alalle tulee uusia “monialaosaajia”.

Heillä on valtaa, mutta ei välttämättä kokemusta tai alan tuntemusta tarpeeksi. Valta tuntuu sokaisevan monet ja siksi vääränlaiseen vallankäyttöön pitäisi pystyä puuttumaan.

Tanssiin kutsui kummajainen mukavasti muristen.

Kuului alta kielen naisen kiihkoisena kuristen: “Sinnuuha mie sovin veikko, niiko hanskaa hukutaa.

Ootha miul se pimmee peikko, vot, päiväsättein nukuttaa?”

Minkäs siinä miesi voipi, kun puuma kuuma sopottaa Nousta alkaa joka koipi ja lässi ei, koht' ropottaa.

--Niin ol’ onni idän brihan puumanainen tavata.

Taasen uksi vieraan pihan aamusella avata.

(Idän panthereille)

Näinpä voimavarat olisi yhdistettävä ja saatava kentän ääni kuuluville. Tähän tarvitaan luottamusmiehiä, liittoa, osaston johtokuntaa sekä tietysti jokaisen rehellistä ja rakentavaa mielipidettä.

Tyhjän saa pyytämättäkin. Mitään ei saa, jollei älyä pyytää, kysyä tai vaatia.”

Vankeinhoitotyö ei tarvitse ylhäältä nenänvartta pitkin alaspäin katsojia.

2/2010

(Toimituksen editoima ote Pyhäselän osaston toimintasuunnitelmasta 2010)

Kuvat ja teksti: AG

35

Minun mielestäni

Tiesitkö?

58 v eläkevalinta 30.6.1999 Mitä se valitsijalleen toi? Vanhemmat pääsivät sen alta pois ja nuorempia se ei koskenut. Ns. väliryhmä, johon itsekin kuulun, joutui tämän uunotuksen kärsijäksi. Koska asia ei ole ollut erityisen ajankohtainen itselle, eikä varmaan monelle samassa tilanteessa olevalle virkaveljelle, on tieto asiasta vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan. Vuoden 2005 eläkeuudistus toi sellaisia muutoksia, joita ei ilmeisesti tarkoituksella ole valinnan piirissä olleille tuotu julki tai ne on vähän kuin pidetty piilossa. Mielestäni valinnan vuonna 1999 tehneille olisi pitänyt informoida uudestaan ja suoda mahdollisuus uudelleenvalintaan. Miksikö ? Siksi, että.

1999 allekirjoitetulla eläkesopimuksella saa pyyhkiä… jääköön sanomatta.

Ne sopimusehdot, joilla nimenomaan eläkeikävalinta allekirjoitettiin ja jotka monen osalta ratkaisivat asian, on poistettu. Tuomela kirjoituksessaan mainitsee (Elämää… ja eläkettä nro 1/2010), että sopimus on Valtionkonttorin taholta sitova ja sitä ei voi yksipuolisesti purkaa.

Näin tietysti on kun Suomessa ollaan, mutta Valtionkonttori, vai liekö hallitus, voi kyllä yksipuolisesti poistaa sopimuk-

sesta ehdot ja vesittää koko asian. Minun mielestä tämä jos mikä on yksipuolisuutta, jolla on nyt kusetettu virkamiestä, eikä asiasta ole pahemmin edes huudeltu.

Koko juttu tuli eteen kuin puun takaa.

Liha on syöty ja luu on jäänyt jäljelle.

Reilua peliä ??

Mitä käytännössä tapahtui 2005 Vuoden 1999 eläkesopimuksessahan oli erityisehtoja. Mm. piti olla valtion palveluksessa vähintään kuukausi ennen 1.7.89, palvelussuhde ei saanut katketa 1.1.1999 jälkeen, karttumatakuu - 30 vuotta palvelusta takasi 60 % eläkkeen palkasta. Tuo ensimmäinen on vielä voimassa, muut on poistettu. Jäljelle jäi, että kyllä 58-vuotiaana eläkkeelle pääsee, mutta eläkerahalla ei saa kuin leivälle voita. Itsekin aikanaan laskeskelin, että tuo karttumatakuu päästää eläkkeelle n. 59 ½vuotiaana 60 % eläkkeellä. Pieleen meni.

Jos nyt haluaa tuon eläkkeen, pitää olla töissä liki 65-vuotiaaksi. 58-vuotiaana minun kohdallani eläke olisi alle 50 % palkasta. Parempi vaihtoehto olisi ollut se uusi eläkevalinta.

Ai miksikö ?

Jos joudut sairauden takia sairaseläkkeelle, mitäs sitten? Sairastumiseen asti eläkettä kertyy kelle mitenkin, mutta siitä eteenpäin lasketaan kertymä eläketapahtumaan asti, joka on nyt se 58 vuotta. Jos se olisikin 63 vuotta (uusi valinta), olisi kertymä sen viisi vuotta pidempi, joka taas rahassa merkitsee yli 200•/ kk. (5v. x 1,5 % = 7,5% x kk ansio). Tämän verran saat vähemmän eläkettä. Jos tuon oivallat ja vaikka esim. Konnun tapauksessa sanot hetkeksi itsesi irti kun töitä - no joo - on luvattu toisesta talosta, niin työsuhteen katketessa vanhan valinnan mukaan siirtyi automaattisesti uuteen eläkejärjestelmään. Nyt ei siirrykään, kun se kohta on pois ja olet edelleen 58 vuo-

den valinnan alainen. Eläkettä et siis saa kerrytettyä sitä viittä vuotta lisää, jos mielessä on pelko sairastua. Eli sekin reikä on tukittu.

Näin meitä on petetty. Eniten se kirpaisee sellaista, joka sairastuu niin, että joutuu sairaseläkkeelle ennen aikojaan.

Sattumoisin jouduin asioita selvittämään ja uskon, että moni muukaan ei tätä tiedä.

Kirjavuutta varmaan on paljon henkilötasolla, miten kenenkin kohdalla asia menee, mutta periaate tuli esille.

Minulle oli ainakin täysi yllätys koko juttu. Minun käsitykseni - yleensä mistä hyvänsä sopimuksesta - on se, että kun allekirjoitetaan, niin sopimus pitää siinä muodossaan, kuin se on allekirjoitettaessa. Nyt allekirjoitettiin sopimus v.1999, jonka ehdot sitten poistettiin. Melkoisen outoa toimintaa. Olikohan vuoden 2005 eläkeuudistus jo silloin tiedossa jossain pöytälaatikossa? Tämä homma vähän haiskahtaa. Sitten vielä tämän vuoden alussa voimaan tullut elinikäindeksi syö eläkettä lisää. “Kyllä meistä pidetään hyvää huolta ja ollaan etenkin reiluja”. Ja eläkeikää pitäisi vielä nostaa? Enkä ole kuullut, että kukaan olisi meitä puolustanut tai että allekirjoitushetkellä olleet ehdot olisi pidetty voimassa 58 v eläkevalinnan tehneiden kohdalla, kun vuonna 2005 eläkeuudistusta tehtiin.

Ja kun meitä kerran ei ole kuin pieni vähemmistö.

Miettikääpäs “väliryhmässä” olevat 58 v eläkevalinnan tehneet virkaveljet omaa kohtaanne. Mietiskely voi tuottaa kyllä pettymyksen, mutta meitä on monta.

Toivon jaksamista ja etenkin terveyttä, että nämä valtion hölmöilyt jaksaisi paremmin kestää.

Valtion tasolla puhutaan eläkepommista, mutta meillä näkyy olevan ihan oma pommi.

Hannu Vauhkonen

Riksussa äänestää rapsautettiin

Kannustusta !

Vankilavirkailija lehden no 1 palstalla “Minun mielestäni” kirjoitus "Toisinajattelijan tuskaa" on osuva kannanotto/ kritiikki menneen vuosikymmenen kehityksestä vankeinhoitolaitoksessa.

Kun ja jos muutaman vuoden päästä älytään laskea mitä pussinpohjalle tämä vouhkaaminen on säästänyt, on tämä kirjoitus hyvä muistaa ja se, että ei täällä kentällä hölmöläisiä olla.

On hämmästyttävää, ettei tänäänkään keskusvirastoa uskalleta arvostella kuin nimettömänä. Se osoittaa , että paitsiovihellys on käytössä. Mutta se saattaa osoittaa senkin kuinka hauras keskusvirasto todellisuudessa on.

Nimimerkille “Ei enää mistään hämmästynyt” rohkeutta kirjoittaa ja omalla nimellä.

Kämäräinen

36

Riihimäellä on liiton hallitusehdokkaiden kesken vaalit käyty. Vaalien tuloksen perusteella me asetamme ehdokkaaksemme Antti Santamäen. Äänioikeuttaan käytti 85 henkilöä ja Santamäki sai 43 ääntä. Vaaleissa oli ehdolla kolme kandidaattia VVL:n hallitukseen.

Kuvassa Antero Keijälä, joka myös käytti mahdollisuuttaan vaikuttaa.

Janne Tikka

2/2010

Teemme sen mahdolliseksi

Nordea Pankki Suomi Oyj

Oletko varmistanut, että sinulle jää rahaa asunnon oston jälkeen myös lomaan?

Kartoitetaan yhdessä kokonaistilanteesi asuntolainan oton yhteydessä.

Näin sinulle jää rahaa nauttia elämästä myös asunnon oston jälkeen.

Meiltä saat hyvät neuvot ja hyvät hinnat.

Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–pe 8–20 tai tule käymään konttorissamme.

Löydä sinulle sopiva asuntolaina osoitteesta nordea.fi/asuntolaina.

2/2010

37

Teppo virkeänä -eli kesän muistoja makeimmillaan eläkkeelle Pyhäselän vankilan vartija Pekka Tepon viimeisten vuorojen kunniaksi järjestettiin perinteinen kahvitilaisuus. Eläkepäivät koittivat 1.6.2010, jolloin tuli tasan 20 vuotta täyteen Pyhäselässä ja yli 36 vuotta kaiken kaikkiaan. Henkilökunta oli runsaslukuisasti paikalla, mikä kertoi omalla tavallaan Tepon asemasta työyhteisössä.

Työura alkoi Keravan nuorisovankilassa joulukuussa 1973.

Ei Pekka poika arvannut varmasti junaan istuessaan, mikä tuli olemaan määrän pää. Taakse jäi Iisalmi ja kotipaikka Peltosalmella. Keravalle vilkas savolaispoika sopeutui nopeasti ja oppi vankeinhoidon perusteet. Poikamiehelle Keravalla kuului olennaisesti Pajan päällä asuminen ja nopeat lähdöt ”kylille”. Työtehtävät olivat kovin moninaiset aina ulkoryhmistä kerroksille.

Vartijakurssin Pekka kävi vuonna 1975 Kakolassa. Kurssi kesti siihen aikaan kolme kuukautta ja kurssille pääseminen edellytti laitoskokemusta. Muutoinhan ei ollut mahdollisuutta päästä koulutukseen.

Helsinkiin muutto ja ”Nokalle” töihin koitti vuonna 1976.

Helsingin vuosia leimasi vakiintuminen nuorikkonsa Marjan huomassa. Ahkerana ja eteenpäin katsovana Pekka hoiteli varsinaisen päätoimensa ohella myös talonmiehen tehtäviä Sturen- kadulla. Valtaosan Nokan vuosista Pekka toimi vankivaunuvartijana Turun suuntaan.

Maalaispojan mieli tekevi maalle. Niinpä Pekka muutti perheineen vuonna 1990 Joensuuhun ja töihin vasta valmistuneeseen Pyhäselän vankilaan. Pyhäselän aika menikin sitten kerrosvartijana. Tämän lisäksi hän on toiminut päihderyhmien vetäjänä ja osallistunut monella tavalla työyhteisön kehittämiseen. Ansioistaan Pekalle on myönnetty Valtion virka-ansiomerkki ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan merkki.

Valoisa ja huumorintajuinen luonne on valanut iloisuutta niin työtovereihin kuin vankeihinkin. Naurun remakasta pystyi aina päättelemään, kuka oli taas asialla.

Liikunta on ollut lähinnä harrastuksista ja etenkin jalkapallo. Sen saivat kokea vastustajat raudan lujasta pakista. Erilaiset pallopelit, hiihtäminen ja pyöräily sujuvat vieläkin. Lisäksi Pekka on ilmiömäinen sienestäjä ja etenkin Marjastaja. Paalasmaalla odotettaessa lossia hän keräsi jo yhden aterian edestä sieniä puhumattakaan Marjasta.

Arvatenkin eläkepäivät sujuvat näissä merkeissä lisättynä matkailulla.

Kiitän Sukevan vankilan henkiökuntaa hyvästä yhteistyöstä.

Kiitän, että sain olla työtoiminnassa mukana.

Kiitän, että sain toimia valvontatehtävissä.

Kiitän, että sain olla edunvalvontatehtävissä mukana.

Kiitän kaikkia työmatkakumppaneita.

Kiitän, että sain hyvää ruokaa keittiön henkilökunnalta.

Kiitän, että olen saanut olla tervennä!

Kiitän VVL:n kaikkia työntekijöitä arvokkaasta yhteistyöstä.

Nyt olen jo vanhuuseläkkeellä ja yritän saada aikani kulumaan verkkoaidan tällä puolella!

Toivotan Teille kaikille iloista mieltä ja työn riemua, sekä aurinkoista kesää?.

J. Lehti 3.5.2010

PAJA-PEKKA

Menneen talven lumia

Teppoa halataan.

Sukevan vankilan entisen työliikkeen johtaja Jussi Pulkka ulkoisti itsensä ulkoilun valvontatilan katolle lumitöihin. Voisiko sanoa, että Jussi muuttaa”työliikkeitä” rahaksi.

38

2/2010 Kuva: J.Eronen

Paavo Alanko Vanv Harri Muntila Riv Jarmo Luukkonen Suv Timo Perälä Miv Markku Larikka Vav Ilkka Reunamo Tuv Ossi Lång Miv Osmo Jauhiainen Kuv Timo Kankaanpää Vanv Timo Juola Pyv Harri Partanen Kov

26.07.2010 27.07.2010 30.07.2010 30.07.2010 02.08.2010 11.08.2010 22.08.2010 10.09.2010 19.09.2010 20.09.2010 21.09.2010

Kiitän Kylmäkosken vankilaa ja henkilökuntaa muistamisesta jäädessäni eläkkeelle 1.4.2010 Jyrki Tervola

Kiitos!

Riihimäen vankilan johdolle, työtovereille muistamisesta jäädessäni 1.4.2010 eläkkeelle.

Eläkeläinen Auvo Partanen

Sirkka Turunen Kuv

20.08.2010

Lämpimät kiitokset Oulun, Pelson ja Laukaan vankilan henkilökunnalle, kun muistitte minua täyttäessäni 50 vuotta.

Tapani Kemppainen, Ouv

VHV:n Lukkosunnuntai Vankeinhoitoveteraanien ensimmäinen kirkkopyhä - “Lukkosunnuntai” - Paavalin kauniissa kirkossa onnistui hyvin.

Paikalla oli VHV:n väkeä 30 henkilöä ja tilaisuutta suosi myös kaunis, keväinen sää. Päivän Raamatun tekstit lukivat kirkossa tyylikkäästi Viljo Jouppi ja Eila Becker.

Jumalanpalveluksen jälkeen pidetyssä kahvitilaisuudessa Risto Kettunen kertoi kirkkoväelle lyhyesti Helsingin van-

Suruviestejä

kilan vaiheista ja luovutti “Sörkän sulattamo” -historiikin Paavalin seurakunnalle. Viljo Jouppi kertoi puolestaan Vankeinhoitoveteraanien toiminnasta ja luovutti seurakunnalle VHV:n viirin.

Kirkkoherra Jorma Parviainen kiitti seurakunnan puolesta ja lupasi osaltaan tilaisuuksille jatkoa.

Kuvat/teksti R Kettunen

1.4.2010 menehtyi vartija Timo Varis (s. 08.11.1970) Mikkelin vankilasta.

Vankilan henkilökunta jäi kaipaamaan pidettyä ja avuliasta Timoa.

Timo jätti vankilalle “suuret saappaat” täytettäväksi niin persoonansa kuin myös työnsä puolesta.

2/2010

39

JÄSENVAKUUTUKSET

Hammaspeikko sai häädön Tallinnassa Ulla oli lähtenyt työkavereiden kanssa Tallinnaan laivalla, kun julma hammassärky alkoi. Laivan infosta saadut särkylääkkeet eivät toimineet pitkään, joten Tallinnassa oli pakko turvautua hammaslääkäriin. Onneksi työkaveri muisti, että heillä on liiton jäsenetuna matkavakuutus.

VVL:n jäsenenä sinullakin on matkavakuutus Ifissä ja yhteistyökumppania käyttäessäsi saat kulut suoralaskutukseen.

Lisäksi sinulla on jo Ifistä mm. tapaturmavakuutus.

Täydennä vakuutusturvaasi ja vakuuta myös perheesi.

VVL:n jäsenenä saat Ryhmäsampo Primus -henkija tapaturmavakuutuksen markkinoiden edullisimpaan hintaan. Suojaudu kolhuilta – hyödynnä jäsenetusi.

Lue lisää if.fi/vankilavirkailijat tai soita 010 19 19 19.

Turvan myöntää Ifin yhteistyökumppani Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

If on Suomen johtava ammatti- ja palkansaajajärjestöjen vakuuttaja.

109 200

Valittujen Palojen lukijat valitsivat Ifin v. 2010 luotetuimmaksi suomalaiseksi vakuutusyhtiöksi.

Kiitos siitä!

Ole huoletta. Me

autamme.

if.fi/vankilavirk ailijat p. 010 19 19 1 9