Vankilavirkailijat 03 / 11

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Syyskuu Nro 3 • 2011

Nro 3/2011

Vankeinhoidon huumekoirien keskinäiset mittelöt järjestettiin Turussa.

Huumekoirakisasta sekä TATU-harjoituksesta Keravalla s. 4-5. ja 6-7.

Liiton hallitus kävi Käyrän vankilalla ja kuuli avolaitoksen väkeä. Kokous aloitettiin vankilalla ja sitä jatkettiin VVL:n lomakodilla Säkylässä seuraavana päivänä. Sivut 12-17.

Sonkajärven eukonkantokisoihin 2.7.2011 osallistui myös Sukevan vankilan joukkue, s. 24-25 Pamppuralli pärähteli nyt Puumalan maisemissa, s. 26-27.

Kesäkuun alussa tanssilattialle yllättäen menehtyneen Tauno Varenin hautajaiset pidettiin juhannuksen aatonaattona Forssan Koijärvellä runsaan saattojoukon läsnäollessa.

Vankeinhoitoveteraanien kukkalaitteen aktiivisen jäsenen haudalle laskivat Timo ja Ritva Turunen, Viljo Jouppi, Matti Timonen ja Teuvo Korpinen.

Suruviestejä sivuilla 28-30.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly mahdollisesta työmarkkinaratkaisusta:

Ratkaisun syntymiseen tarvitaan tahtoa SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mielestä työnantajien EK:n esittämän työmarkkinaratkaisun ongelma on sen suppeus ja yksipuolisuus. Hänen mukaansa mahdolliseen ratkaisuun sitoutumisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että asioista neuvoteltaisiin ja haettaisiin yhteiset ratkaisut.

- Keskusjärjestöille tarjottua palkkapoliisin roolia emme halua. Tässä on yksi perustavaa laatua oleva eroavaisuus SAK:n ja EK:n lähestymistavoissa. Me haluamme hakea ratkaisua neuvottelemalla, Lyly sanoi SAK:n työmarkkinaseminaarissa Porvoossa.

Hän sanoi SAK:n hakevan muun muassa parempaa työllisyyttä, ostovoiman myönteistä kehitystä ja mahdollisim-

man luotettavaa ennustettavuutta tulevasta, joka varmasti on myös työnantajien ja yritysten intresseissä.

- Muistutan työnantajia valtiovallan kanssa tekemästämme kannanotosta, jonka mukaan työmarkkinaosapuolet jatkavat keskusteluja uusien tapojen hakemisesta, joilla talous- ja työmarkkinapolitiikkaa yhteensovitetaan. Tahtotilan tässä hakemisessa pitäisi olla selvä, Lyly sanoi.

- Varsinaisten neuvottelujen alkamista vaikeuttaa myös asialistan sisältö. Me haluamme ostovoimaa turvaavan sopimuksen, jossa palkankorotus on keskiössä. Myös esimerkiksi pätkätyöntekijöiden asemaa on korjattava ja työttömyysturvaa uudistettava nykyistä työelämää vastaavaksi, Lyly linjasi.

Kansikuva: Vaikka Vankilavirkailija loppuu, vankilavirkailijat eivät ! Maria Pullinen, 24 v, tekee päihdetyötä Kylmäkosken vankilassa.

2

3/2011

Lempäälä 7.9.2011

Vaikuttavuus ja tuloksellisuus tavaksi

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyi 3 kertaa vuonna 2011 Tilaushinta 15 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu.

Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh.

09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj.

Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja Avaimet huoltoasema Muonion SEO, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina SEO 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30 Himoslinna (Isokoskelontie 8 A) Avaimet: ST1 huoltoasema Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2011

3/2011

Näin ainakin käy, jos meidän on uskominen JHL.n puheenjohtajuudesta valtiovarainminmisteriön valtiosihteeriksi siirtyneen Tuire Santamäki-Vuoren haastattelua 6.9.2011 Uutispäivä Demarissa. Valtion tuottavuusohjelmalla oli jo pitkään yhtäläisyysmerkit henkilöstösäästöjen kanssa. Poliittiseen julkiperusteeseen, eli että valtion palvelutason virkoja karsimalla taattaisiin muuten vähenevän työvoiman riittävyyttä yksityissektorilla, ei tainnut uskoa tosissaan kukaan.

Olisiko liian aikaista avata vankeinhoitoalalla, mitä vaikuttavuus ja tuloksellisuus siellä merkitsisi ? Lehtihaastattelussa valtiosihteeri Santamäki-Vuori painottaa tiedolla johtamisen, teknisten ratkaisujen sekä hankintojen koordinointia.

Tärkein havainto valtion palkkalaisten näkökulmasta on kuitenkin valtiosihteerin esittämä uusi marssijärjestys. Henkilöstökehysten aiemman automaattisen supistamisen sijaan tarkastellaan jatkossa ensin kunkin viraston ja laitoksen tehtäviä sekä toimintatapoja.

Hallinto on toki hyvä renki, mutta huono isäntä. Vankeinhoidon moniportaiseksi paisutettu hallinto sisältää viimeisimmänkin organisaatiomuutoksen jälkeen aivan liikaa hallintoa suhteessa vankeuslain tavoitteisiin vaikuttaa tuomittuun vankiin.

Puuttuu oikeaa panostusta vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen päivittäisessä vuorovaikutuksessa. Nämä kaksi edellä mainittua tavoitetta voidaan saavuttaa purkamalla lisää 2000-luvulla pöhötetyn vankeinhoitohallinnon kerrostumia.

Vapautunutta palkkaresurssia, joka em. muutoksissa sijoitettiin hallintoon, olisi taas kohdennettava vangin kanssa lähityötä tekeviin.

Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan itse tehdä, ei edes vankeinhoitoalalla. Sellainenkin illuusio vallitsi vielä viime vuosituhannella. Silti yritykset siirtyä laajemmin yksityisiin ostopalveluihin vankeinhoidossa ovat analyyttisten selvitysten jälkeen osoittautuneet liian kalliiksi tai toimimattomiksi. Ostopalveluista vastaavienhan ei puolestaan tarvitse kantaa huolta lainmukaisista tuloksista tai vaikuttavuudesta.

Riittää, kun tulos mitataan positiivisella vuosikatteella ja voitoilla.

Valtion harrastama omien palvelujen sisäinen yhtiöittäminen näytti alkuun olevan ratkaisu moneen kannattamattomuuspulmaan. Vankeinhoidon hyytyneet rakennusinvestoinnit saivat aivan uutta potkua Senaattikiinteistöjen tultua kuvaan mukaan.

Aavistamatta tai ainakin kunnolla arvioimatta jäi, miten pääomavuokrien ja aiemman rakennusmassan yhtälö toimii. Suuret, vanhat vankilat useine rakennuksineen tai vastaavasti tuliterät tilat korkeine rakennusinvestointeineen ovat johtaneet vankilat vuokrakurimukseen. Seinien hinta on kasvanut taakaksi valtion oman kiinteistömonopolin tavoittelemien vuosivoittojen vuoksi. Julkista keskustelua vankipäivän hinnasta ei siis kannata ihmetellä.

Olen useassa lehden numerossa puuttunut vankeinhoidon johtajuuteen. Tämä sektori on edelleen kenttähenkilöstön ohella yksi tärkeimmistä, jolla kaivattua tulosta ja vaikutusta aiotaan tehdä. Henkilön oma halu ja motivaatio, tiedon taso sekä kyky kuunnella henkilöstöä ovat yhä hyvän johtajan peruspilareita. Tavoitettavuus henkilökohtaisesti ja päivittäin on kaikkien kannalta lisäbonus.

Kun nyt ollaan ohjaamassa valtion purtta uuteen väylään, olisi sen reittimerkkejä kyettävä lukemaan ajoissa. Vaikuttavuutta olisi, että vankien uusintarikollisuus vähenisi ja ainakin osaksi vankeinhoidon keinoin. Sitä olisi seurattava ottamalla huomioon vangin tuomion pituus suhteessa rangaistusajalle suunniteltuun etenemiseen ja toteutumiseen rikoksettomaan suuntaan. Saumattomuus eri viranomaisten työskentelyssä tuomion aikana ja sen jälkeen ei vain näytä kehittyvän suotuisasti. Kunnilla ei ole paljoa intressiä tai varoja panostaa lisää entisten vankien sosiaaliseen kasvamiseen kuntayhteisössä. Päinvastoin: rikollisen elämänmuodon ja päihdeongelmien tyydyttävä, vaikkakin väliaikainen, päätepiste tuntuu olevan vankila. Vankeinhoidon oma tuloksellisuus onkin jo osaksi ratkaistu lainsäädännössä: jokainen tuomio lusitaan loppuun lähes sataprosenttisesti. Vain muutama vanki tuhansista jää vuosittain pidemmäksi aikaa hatkaan.

“Asiantuntijat” ja “asiaa tuntevat”

Vankilasta karanneet tai avovankilasta poistuneet ovat lähes jokakesäinen uutisvuoto. Merkillistä, että toimittajat osaavat vielä kysyä oikeita asioita, mutta vastaajien asioiden tuntevuudessa olisi parantamisen varaa. Tällaiseen johtopäätökseen oli taas aihetta, kun luin eräästä aikakauslehdestä psykiatrin, ylijohtajan ja kriminaalipsykologin kommentteja kesän vankilapaoista ja niiden syistä.

Olisihan noita ollut. Siis “normaalin” vangin kanssa läheisemmin ja päivittäin tekemisissä olevia, oikeita asiantuntijoita. Kesäajasta huolimatta heitä olisi voinut vähällä vaivalla tavoittaa vankiloista tai alan liitosta. Liekö sitten ollut toimittajan omaa laiskuutta, aiheen outoutta vai vain sattumaa, mutta artikkeliin haastateltujen vastaukset olivat pääosin sattumanvaraista arvelua ja/tai mielipidetason oletuksia. Ikävää luettavaa.

Ahti Granat

3

Risen erikoishuumekoirakilpailu Turussa 3-5.5.2011

Turun vankilassa järjestettiin erikoishuumekoirien kilpailu 3-5.5.2011. Kilpailuun osallistui 13 koirakkoa vankiloista eri puolelta Suomea. Kilpailua olivat järjestämässä koiraohjaajat Matti Aalto, Jari Heinonen, Vesa Laakso ja toimitsijoina toimivat vartijat Satu Hattunen ja Elina Kilpeläinen. Tuomareina toimivat Rajavartiolaitokselta Jussi Grönman ja Poliisista Tero Viinamäki, Marko Rantala sekä Tapio Laaksonen. Kuvassa koko osallistujajoukko yhteiskuvassa. Vasemmalla edessä Turun vankilan vt. johtaja Anna Arola-Järvi.

Kilpailu koostui seitsemästä rastista, jotka oli jaettu kolmelle päivälle. Kolme rasteista järjestettiin Käyrän vankilassa.

Huumausaineita etsittiin erilaisista paikoista, kuten ajoneuvoista, varastosta, huoneistosta, piha-alueelta sekä esimerkiksi laukuista.

Tuomarit kiinnittivät huomiota muun muassa etsintätaktiikkaan, koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, merkkasiko koira kätkön selvästi sekä vaikuttiko ympäristö koiran toimintaan.

Koiraohjaajien konkari Mukana kilpailupäivillä oli koiraohjaajien konkari Anita Lindholm, joka ei tällä kertaa osallistunut itse kilpailuun.

Lindholm työskentelee koiraohjaajana Hämeenlinnan vankilassa. Hän on työskennellyt vartijana vuodesta 1989 ja vuonna 2001 hän aloitti koiraohjaajana.

Hän on osallistunut kaikkiin aikaisempiin kilpailuihin, mutta Turun kilpailu jäi väliin koiran ollessa sairaslomalla.

Kilpailujen eduiksi Lindholm kokee sen, että niissä tapaa toisia koiraohjaajia, sekä näkee oman koiransa tason. Hyvin 4

Kissan hännän nostaminen voisi olla sukua tälle operaatiolle? Koirakaan ei itse välttämättä pääse joka paikkaan, joten ohjaajaa todella tarvitaan nostoapuna.

3/2011

menestyvät käyttävät näitä kisoja ponnahduslautana esimerkiksi PM-kisoihin, Lindholm kertoi.

Koirat ja niiden ohjaajat kisasivat mm. varastoissa ja ajoneuvotarkastuksissa...

Kisojen ensikertalainen Ensikertalaisena kilpailussa kisasi koiraohjaaja Kristian Hedborg Riihimäen vankilasta. Hän kilpaili narttukoira Roosan kanssa. Roosa onkin ensimmäinen narttukoira vankiloissa. Muutenkin viranomaiset käyttävät Suomessa lähinnä uroksia. Hedborg kertoi valinneensa narttukoiran, koska hänellä on aikaisempaa kokemusta niistä ja narttukoiria on helpompi kouluttaa sekä ne eivät ole niin paljon hajujen perään kuin uroskoirat.

Hedborg on toiminut vartijana seitsemän vuotta, joista koiraohjaajana kaksi vuotta. Kisoihin innosti ilmoittautumaan se, että oppii uusia asioita, näkee miten itse toimii paineen alaisena ja samalla oppii koirastakin uusia asioita.

Kisan vahvimmiksi osa-alueiksi Hedborg mainitsee varastohaun ja huoneistoetsinnän. Sen sijaan haasteena hän kokee tottelevaisuuden. Perustottelevaisuus on kunnossa, kisatottelevaisuus

...mutta myös muut kohteet ovat huumekoirille tuttuja, kunhan palkitseva kätkö vain tulee merkatuksi.

ei niinkään. Kisojen hyödyksi Hedborg kokee harjoittelun, muiden koiraohjaajien tapaamisen ja ajatusten vaihtamisen.

Hedborg odottaa innolla ja jännityksellä kisoja. Koira on hyvä, mutta aistiessaan ohjaajan jännityksen se vaikuttaa suoritukseen, Hedborg kertoi.

Ensimmäisen kisapäivän jälkeen Hedborg oli tyytyväinen. Yhteistyö koiran kanssa sujui hyvin ja merkkauksiakin tuli. Hedborg totesikin lopuksi; väsynyt mutta onnellinen.

Teksti: Kati Pohjolainen

Kolmen tasaväkisen kilpailupäivän jälkeen mitaleille kurkottivat Jorma Tuomiranta, Pasi Lahikainen ja Tuomo Sarajärvi.

3/2011

5

TATU-ryhmän harjoittelu ja toiminta ei riipu vuodenajoista Ulkona paukkuu lähes -30 asteen helmikuun pakkanen, mutta sisällä Keravan vankilan kerhohuoneen tiloissa lämpö nousee lähes saman verran plussalle. Vankilan yhdeksänhenkinen, nk. “TATU-ryhmä” harjoittelee tulevia koitoksia varten. Puhetta ei liikaa ole, vain muutamia tarkentavia kysymyksiä ja teleskoopipatukan tasainen paukutus “smitseihin” jatkuu...

Ryhmädynamiikka kohdallaan Ryhmä on tiivis, yhteensulautunut, se on aistittavissa heti, kun hetken seuraa toimintaa. Ryhmän luottamus ja kunnioitus toisia jäseniä kohtaan on vankkumaton. Uskalletaan olla, tehdä ja harjoitella vaikeitakin asioita tukien ja opastaen toisia. Ei ole tarvetta pelätä, että joutuisi “naurunalaiseksi”. Tarkoitus on opettaa, kaikkien toisiaan ja myös oppia omista virheistä.

Tätä on nyt jatkunut pari vuotta todella tiiviisti. Noin kerran kuussa harjoitteleva ryhmä on aloittanut säännöllisen kokoontumisen ja harjoitukset pari vuotta sitten.

On harjoiteltu haltuunottoja, raudoitusta (käsiraudoilla), teleskooppipatukan käyttöä, kilpitekniikoita, hätäensiapua ja yleistä tilanhallintaa. Ryhmä on lisäksi käynyt ampumassa ampumaradalla.

Laajennusta pelastusoperaatioihin Tulevaisuudessa olisi tarkoitus paneutua enemmän esim. tulipalouhkiin ja muihin sen kaltaisiin poikkeustilanteisiin.

Nyt on suunniteltu yhteisharjoituksia mm.

Jokelan vankilan TATU-ryhmän kanssa.

Se on jo käynyt seuraamassa harjoituksia Keravalla. Valtaosa ryhmän jäsenistä on myös osallistunut usean päivän kestäviin valtakunnallisiin TATU-koulutuksiin.

Ryhmän “kokeneimmat” jäsenet ovat aloittaneet silloisessa TATU-ryhmässä 10-15 vuotta sitten. Nyt, reilut puolisen vuotta sitten Keravan avovankilaosastolta tultiin mukaan ryhmään - vaikkakin henkilöt ovat olleet TATU-toiminnassa aiemmissa toimipaikoissaan jo useita vuosia.

Jo esimiesasemansa vuoksi ryhmän keulahahmo on ollut tatu-toiminnassa mukana kymmenisen vuotta. Mutta vasta parin vuoden ajan hän on osallistunut siihen intensiivisesti. Nimenomaan hän on saanut aikaan ryhmän toiminnan tällaisenaan, aktiivisena ja innostuneena, yhteensulautuneena “tiiminä”.

"Glamour" ei ole todellisuutta Uusia jäseniä olisi enemmänkin tulossa, mutta liian suurena ryhmää ei voida sen luonteen vuoksikaan pitää.

Salassapito, yllätyksellisyys ja luottamus väistämättä kärsisi, mikäli ryhmän koko kasvaisi liikaa. Todellisen toi6

Kaasuharjoitus maastossa.

Selliinmenoharjoitus.

3/2011

teen ovat ilmeiset. Pääasiassa pyritään käyttämään vankilassa yleisesti käytössä olevia turvallisuusvälineitä ja varusteita.

Ryhmäläiset ovat silti jopa omakustanteisesti hankkineet joitain varusteita.

Muutoinkin vankilalle aiheutuvat kustannukset pyritään pitämään minimissä.

Vankilan, henkilökunnan, vankien sekä yhteiskunnan turvallisuus, joko välillisesti tai välittömästi, on kantava ajatus tämän ryhmän toiminnassa.

3

4

Isojen aseiden käytön maastoharjoitus..

minnan luonteen selvittyä halukkaille pyrkijöille ja turhan “glamourin” kadottua vähenee innokkuus kummasti.

On oltava valmiina myös vapaa-ajalta, lyhyehkölläkin varoitusajalla, osallistumaan erityistarkastuksiin. On pystyttävä itsenäiseen työskentelyyn sekä ryhmätyöhön. On sitouduttava vaitioloon - niin mukavaa kuin olisikin kesken baari-illan “brassailla” mahtavilla saavutuksilla tai tulevilla “ratsioilla”.

Näiden erityistarkastuksien vaikuttavuus perustuu nimenomaan yllätyksellisyyteen ja arvaamattomuuteen. Tieto ei ole saanut saavuttaa kohdetta ennen toimintaa.

Osaaminen käytössä, turvallisuus ohjenuorana Ryhmän sisällä on myös valtava määrä erityisosaamista; hätäensiavun kouluttajia, voimakeinojen käytön kouluttajia, vankilatiedusteluun osallistujia jne. Ylipäätään ryhmäläiset ovat paljolti vaikuttamassa ja osallistumassa arkipäivän vankilaturvallisuuteen ja sen kehittämiseen. Vankilan huumekoira on myös erään ryhmäläisen, koiranohjaajan, ohjauksessa ja mukana säännöllisesti tarkastuksissa sekä vankilan arjessa.

Vaikka ryhmä on pääasiassa itsekouluttautuva ja omatoiminen, sen aikaansaamat vaikutukset vankilaturvallisuu-

"Äksönissä" viranomaisyhteistyötä Ryhmä jää kolistelemaan mellakkavarustuksessa, kilpien ja kypärien kanssa ahtaalle käytävälle. Vielä hetki harjoitusta, pikku tauko ruokailuun ja hengenvetoon sekä valmistumista Keravan vankilan avo-osastolla iltapäivällä alkavaan, tähän asti tehdyistä erityistarkastuksista suurimpaan. Täällä tehdään yhteistyötä yli “puoluerajojen”, koska mukana on väkeä vankiloista, poliisista, rajavartiostosta ja puolustusvoimista. Lisäksi mukana oppia saamassa on joukko vankeinhoidon perustutkintokurssilaisia.

Taru

Peruskoulutuksesta lähtien:

Tämä kuva ei liity suoranaisesti artikkelin TATU-harjoitukseen. Se on parin, kolmen vuoden takainen otos vanginvartijan perustutkinnon kurssin käytännön harjoituksesta RSKK:ssa. Siinä mennään ns. "avoimeen tilaan", tässä liikuntahalliin, rauhoittamaan vankien aiheuttamaa keskinäistä härdeliä.

Varustus, kypärät, kilvet ja muu turvavälineistö, ei ole ylimitoitettua. Vankilan yleisistä tiloista löytyy riittävästi erilaisia astaloita vahingoittamaan niin toisia vankeja kuin henkilökuntaakin.

Yleinen työturvallisuus ja itsensä säilyttäminen vahingoitta on ensisijaista näissä rauhoitusoperaatioissa. Myös väkivaltaisen vangin turvallinen haltuunotto sujuu etukäteen hyvin harjoitellen.

(Toimitus) Kohdehenkilön hallintaharjoitus.

3/2011

7

Puheenjohtajan

Palsta

Kerran viel…..

Kuten muualta lehdestä käy riittävän selkeästi ilmi, tämä on viimeinen Vankilavirkailija-lehden numero. Lehti on perustettu 112 v. sitten. Lehden eräänä tarkoituksena oli kohottaa vartijakunnan sivistyksellistä ja ammatillista tasoa, koska suomenkielistä ammattikirjallisuutta tai ylipäätään painettua tekstiä ei ollut tuolloin saatavilla. Tämä kävi ilmi ensimmäisen numeron kannesta, joka oli kuvaton tekstisivu kuten lehti muutoinkin.

Tätä taustaa vasten tämän viimeisen ilmestyvän lehden kansikuva kuvaa hyvin lehden historian aikana tapahtunutta muutosta. Kannessa poseeraa nuori ja terveenkuuloisella tavalla urahakuinen nainen. Lehden perustamisen ajoista kului kymmeniä vuosia ensimmäisen naisvartijan tuloon miesvankilaan ja siitä vielä jokusia vuosikymmeniä ohjaajien ja kuntoutusteemojen esiinmarssiin. Nyt uraa voidaan luoda alan sisällä tai alan kokemusta hyödyntäen ulkopuolella - myös tavalliset työntekijät, jos vain halua ja lukupäätä riittää.

Rikosseuraamusala tukee edelleen hyvin aikuisopiskelijoita. Kovin montaa alaa ei ole, joissa työaikaa voi käyttää opiskeluun ja siitä maksetaan myös palkkaa. Näitä etuja pidetään ehkä liiankin itsestään selvinä.

Lehdellä on lukijansa ja tekijänsä.

Ammattialan jäsenlehden on vaikea miellyttää kaikkia, varsinkin kun lehti ei ole voinut harvatahtisesta ilmestymisestä johtuen kertoa päiväkohtaisista asioista.

Niinpä jutut ovat olleet ammatillisia, aylähtöisiä tai vapaa-aikaan/harrastuksiin liittyviä. Näistä on monelle lukijalle löytynyt kiinnostava juttu.

Toisaalta juttujen tekijällä on vastuu myös lukijaa kohtaan: jutun olisi oltava lukijaystävällinen. Tässä suhteessa lehdellä on onneksi ollut vuosikymmenten varrella muutamia avustajia, joilla on ollut sana hallussaan.

Suurin kiitos kuuluu kuluneista viimeisistä, lähes kolmesta vuosikymmenestä 8

Ahdille, joka on osaltaan ollut muokkaamassa lehdestä nykyisen kaltaista. Ahti on alan ulkopuolelta tulleena lisäksi aistinut vankila- ja henkilökuvauksissa erinomaisesti vankilan ilmapiirin ja osannut kuvata kiinnostavasti normaaleihin työtilanteisiin ja -sisältöihin liittyvät seikat.

Uskoisinkin juuri kiinnostavien vankila- ja henkilökuvausten olevan kotisivuilla vaikeimmin täytettävä osa-alue.

Toivottavasti tähän löytyy kuvaajia, eikä rimaa toki kannata pitää liian korkealla.

Kiitokset!

Omalta osaltani kiitän siitä yhteistyöstä, jota olen puheenjohtajavuosinani saanut tehdä lehden kirjoittajien kanssa. Toivon teidän edelleen toimivan aktiivisesti myös kotisivujen juttujen suhteen.

Henkilökohtaisesti annan suuret kiitokset Ahdille lehden parissa sekä muutoinkin liiton tehtävissä tehdyn yhteistyön suhteen. Hyvien työtovereiden kanssa on ilo työskennellä vaikeampienkin asioiden parissa.

Jari Tuomela

Työvaliokunta 16.5.2011:

Virkaehtosopimuksen mukaisten alakohtaisten sopimusasioiden osalta puheenjohtaja viittasi selvityksessään ensimmäiseen virastossa käytyyn neuvotteluun, joissa oli lähinnä vahvistettu järjestöjen ja työnantajan neuvottelulinjauksia. Liiton omissa tavoitteissa yhtenä kohteena ollut vastaanotto-osastojen esimiesten vaativuustason korotus edellyttänee joissain laitoksissa tehtäväkohtaisia lisäselvityksiä, mutta suuntaamisen periaate säilyy. Osa käytettävistä euroista on suunnattavissa vaativuusluokituserojen tasaamiseen.

Muiden alan järjestöjen näkemysten todettiin perustuvan omista suuntaamistarpeistaan myös edellisvuonna käytyyn, yleiskorotukseksi päätyneeseen kierrokseen. Mahdolliset yleiskorotukset toteutuisivat prosentuaalisina, mikä merkitsisi suhteellisesti enemmän euroja vaativuustasojen yläpäässä.

VVL:n kotisivujen kehittämistyötä valmistelemaan nimetty työvaliokunta kävi läpi keväällä pidetyn osastojen puheenjohtajien ja luottamushenkilöiden koulutuspäivien työryhmätuloksia. Niissä oli arvioitu liiton nykyisten kotisivujen kehittämistä painettua jäsenlehteä korvaavana tiedotusmuotona. Työryhmillä oli useita esityksiä tiedotusmateriaalin keräämiseen, osastojen ja liiton resurssien hyödyntämiseen, palkitsemiseen sekä korvauksiin.

Työvaliokunta keskusteli työryhmien ehdotuksista, mm. mitä materiaalia sijoitettaisiin liiton ns. etusivun kautta luettavaksi ja minkälaista uutis- tai tiedotusaineistoa vain liiton jäsenille tarkoitettuna salasanan taakse. Myös pääkäyttäjän/käyttäjien tehtävistä, vastuista ja korvauksista sekä osastojen tiedotusvastaavien rooleista käytiin keskustelua. Todettiin, että liiton nettilehden mahdollisimman sujuva sivuhaku, luettava taittoasu ja juttujen sisäinen jaottelu ovat välttämättömiä, samoin kuin juttujen arkistointi mahdollisia jälkikäteisiä tarpeita varten.

Päätettiin jatkaa asian jatkovalmistelua työvaliokunnassa jo ennen kesälomia.

Samalla järjestellään tilaisuutta keskustella käytännön asioista yhdessä työvaliokunnan, Poutapilvi Oy:n edustajan sekä ko. tiedotusmuodon kehittämiseen halukkaiksi ilmoittautuneiden liiton jäsenten kanssa. Valmistellut asiat tuodaan liiton hallituksen arvioitavaksi.

3/2011

Hallitus 28.5.2011 Kuultiin alakohtaisen virkaehtosopimuksen neuvottelujen tilannekatsaus, jossa keskeisin asia oli tasa-arvoerän (0,2 % palkkasummasta) liittäminen 0,5 %:n järjestelyvaraerään yhteispäätöksellä työnantajaviraston kanssa. Todettiin samalla palkkakehityksen hitaus suuremmissa nimikeryhmissä. Liiton neuvottelijoille päätettiin antaa allekirjoitusvaltuutus hallituksessa aiemmin käsitellyn ja päätetyn liiton esityksen pohjalta.

Päätettiin määräaikaistalletuksen (6kk ja 2 %) tekemisestä Helsingin Osuuspankkiin.

Seuraava edustajiston kokous päätettiin järjestää Sokos Hotelli Lappeessa Lappeenrannassa 30.11. - 1.12.2011.

Kuultiin palaute Hämeenlinnan vankilassa kokeiltavina olleista virkavaatteista.

Kokemukset laadusta tai määristäkään eivät olleet kovin hyviä ja siksi toivottiin palautetta virkapukutyöryhmälle sekä Topperi Oy:lle myös muista kokeilulaitoksista.

Hallitus 23. - 24.8.2011

Päätettiin lopettaa liiton käytössä ollut ja tarpeettomaksi käynyt pankkitili.

Myönnettiin AKK Laureassa opiskeleville liiton jäsenille matka-avustusta yhteensä 500 euroa.

Kuultiin selonteko viimeisimmän alakohtaisen järjestelyvarasopimuksen allekirjoittamiseen johtaneista vaiheista.

Ennen korotusten takautuvaa maksatusta, jonka arveltiin siirtyvän syyskuun puoliväliin, oli vielä ollut selvitettävä ilmennyttä epäsuhtaa luvuissa. Todettiin, että liitto oli omalta osaltaan selvittänyt vastaanotto-osastojen vartijoiden lukuja ja huomannut puutteita laitoksista tulleissa esityksissä, mm. Pelsolla. Ohjaajien kohdalla oli täsmennettävä nimikkeiden haltijoiden todellinen osallistuminen ko. koulutusohjelmien toteutukseen Todettiin, että JHL:n sopimustavoitteiden asettaminen odottaa kokonaisratkaisun linjaamista. JHL:lle on jätettävä esitykset liitoilta 30.9.2011 mennessä.

Merkittiin tiedoksi Ilpo Nummelan esitys ja arviolaskelma nykyisen tuntipalkan jakajan uudelleen arvioinnin tarpeesta työmarkkinaratkaisun yhteydessä, perusteena yleisen työajan lyheneminen myös valtiolla.

Asiaa päätettiin selvittää etukäteen JHL:n asiantuntijoilta.

Keskusteltiin valtion turva-aloilla meneillään olevasta vertailuselvityksestä, jonka toivotaan selkeyttävän keskeytyneen jakson työtunneista vallitsevaa kirjavaa takaisinteettokäytäntöä. Asiaan palataan seuraavassa hallituksen kokouksessa.

Keskusteltiin alakohtaisten palkkaneuvottelujen vuoden 2012 tavoitteista.

Pääaiheeksi nousee kerrosvartijoiden asema ja keinot, joilla kyseinen vartijaryhmä olisi saatavissa palkkajärjestelmän avulla tai työnantajan velvoitevastuulla mukaan palkkakehitykseen. Nähtiin aiheelliseksi selvittää mm., miten kerrosvartijoiden työnkuva on muuttunut 3/2011

palkkausjärjestelmän luomisesta lähtien sekä mahdollisen muutoksen vaikutukset korotusperusteisiin. Vertailukohtia kerrosvartijoiden palkkakehityksessä haetaan paremmin vaativuusluokitelluista vastaavista työnkuvista, esimerkkinä Kuopion tiimityöskentelymalli.

Puheenjohtaja viittasi koulutustyöryhmän raporttikeskustelussa Olli Sorvarin liiton tilaisuuksissa antamiin väliaikatietoihin ja selosti muutamia liittoa eniten koskevia kohtia. Hän totesi usean hyvän seikan raportin toimenpide-ehdotuksissa ja katsoi niiden vastaavan sekä opiskelijoiden että liiton etuja pitenevän koulutuksen kustannusneutraalisuuden ohella.

Raportissa nähtiin hyvinä puolina mm. sen sisältämä yhteinen peruskoulutusvelvoite kaikille alalle tuleville, samoin pätevöityminen myös ohjaajan tehtäviin.

Käytännön työhön valmentamisen järjestelyihin vankiloissa toivottiin tarkennusta siten, että se tapahtuisi koulutuksen eikä laitoksen työvoimatilanteen ehdoilla.

Puheenjohtaja totesi, että kesällä pidetty kotisivujen kehittämistyöryhmä sekä mukaan kutsutut Markku Kuikka Riv, Jarmo Kuosmanen Jov ja Poutapilvi Oy:n edustaja loivat pohjaa tulevan kotisivujen kautta tapahtuvaan verkkotiedottamiseen jäsenkunnalle. Kehittämistyöryhmä oli käynyt läpi mahdollisuuksia ja tapoja, joilla verkossa julkaistavaa materiaalia, juttuja sekä kuvia, voidaan saada liiton osastoilta sekä työpaikoilta.

Syksyllä järjestetään työryhmän uusi palaveri, jossa käsitellään osastoilta tulleita ideoita ja jatketaan kehittämistä.

Myönnettiin liiton viiri seuraaville henkilöille: Pekka Kortetjärvi Kov (50 v), Antti Sievola Kov, Lea Lehtonen Kov (johtaja) ja Jouni Vanninen Sulv (50v) Kuultiin puheenjohtajan selvitys Pelson kahden vartijan kohdalla käynnistyneestä sopimusriitaprosessista. Hän viittasi samalla haastekirjelmän luonnokseen työtuomioistuimelle. Kyse on vaativamman tehtävän hoidosta maksettavan korvauksen ristiriidasta palkkausjärjestelmää koskevan sopimuksen kanssa.

Työnantaja ei päättyneissä keskusneuvotteluissakaan ole myöntänyt toimineensa em. palkkausjärjestelmän sopimuksen vastaisesti, joten asia siirtyy työtuomioistuimen harkittavaksi.

VVL:n Riihimäen osaston edustaja Antti Santamäki esitteli Riihimäen vankilan, ammattiosaston ja Rikosseuraamuslaitoksen kesken käytyä mielipiteiden ja dokumenttien vaihtoa, joka koskee eriäviä näkemyksiä vankien iltapalan jakamisesta laitoksessa.

Santamäki pyysi osaston valtuuttamana hallituksen kantaa kyseiseen työnjakokysymykseen. Osaston mielestä työnantaja on esittänyt lyhyen ajan kuluessa toisistaan poikkeavia, mutta valvontahenkilöstöä samalla velvoittavia toimintaohjeita asiassa. Pätevimpänä työnantajaviraston kantana ja samalla osastolle sopivimpana Santamäki piti 4.7.2011 Rikosseuraamusviraston pääjohtajan allekirjoittamaa ohjetta.

Puheenjohtaja esitti, että tiedotuksen yhteistyön tiivistämiseksi pyydetään seuraaviin liiton hallituksen kokouksiin yksi tuttu toimittaja kerrallaan kertomaan edustamansa median tarpeista ja kuulemaan vastaavasti liiton hallituksen jäsenten näkemyksiä. Toivottiin myös, että ammattiosastoista luotaisiin pysyvät yhteydet paikallis- ja aluemediaan. Niitä pitäisi pitää henkilötasolla yllä sekä hyödyntää molemminpuolisesti. Tällainen ennalta luotu, valmis verkosto auttaisi myös liiton omaa nopeaa tiedotusta leviämään vankilapaikkakunnille ja koko maahan.

Kuultiin puheenjohtajan selonteot meneillään olevista työryhmistä. Vankeinhoidon koiratoiminnan vertailu muihin turvallisuusaloihin on käynnissä. Ajoneuvon käyttö ja korvaukset ovat yksi merkittävä osa selvitystä. Työryhmän takarajana on 30.9.2011.

Asuntotyöryhmälle on laitoksista saatu kattava selvitys. Kohteiden jakolinjana ovat ns. ydinalueet, eli laitosten turva-alueiksi määritellyt rajat ja sen ulkopuolelle sijoittuvat muut asuinrakennukset. Tarkoitus on arvioida asuntokannan käyttö jatkossa, ts. niiden vuokraus tai myynti. Nykyisiä säilyttämisperusteita pidetään esillä liiton puolelta, eräänä tärkeimpänä mm. henkilöstörekrytoinnin turvaaminen. Työryhmälle on takarajaksi toistaiseksi määrätty 31.10., jolloin mahdolliset muutokset nykyiseen käytäntöön tulisivat voimaan 1.1.2012.

Alakohtaista työaikasopimusta esitettiin taannoin tarkennettavaksi siten, että myös vartijoille olisi saatu esimiesten listoilla jo käytössä ollut lepoajan vähimmäisaika 7 tuntiin. Esitys ei mennyt läpi Valtion työmarkkinalaitoksessa. Todettiin että alakohtaiset sopimukset allekirjoitetaan syksyllä 2011.

Virkapukutyöryhmä on tehnyt esityksen virkapuvun käytöstä. Sen mukaan sekä suljetuissa että avolaitoksissa virkapuku on käytössä. Samoin koulutuskeskuksessa muutamat opettajat käyttävät sitä tietyin edellytyksin. Johtajilla laitoksissa on oma harkinta oman käytön suhteen kuten myös muun käytön säätelystä (esim. KKS -sektori ja saattovartiointi) laitoksessa.

Virkavaatteet ovat sopimuksen mukaan ilmaisia 1.1.2012 lähtien. Uudet virkapuvut ovat mahdollisesti jaossa ensi vuoden kesällä, kilpailutus niiden valmistuttamisesta käydään lokakuussa 2011.

Muonion majaa koskevat asiat kuultiin Olli-Pekka Olkkosen välittämänä. Hän totesi, että majan ympäristö on raivaussahan tarpeessa. Polttopuut ovat myös melko loppu. Verkot ovat olleet kalastajien omia, vain luvat liiton hankkimia, joten niihin ei tarvinnut ottaa kantaa.

Majan siivouksen arviointi on vieraskirjan merkintöjen varassa eikä ehkä siten tyydyttävällä mallilla. Kaiken kaikkiaan Olli-Pekka Olkkonen katsoi, että Muoniossa olisi mökkitalkkarin tarvetta.

Olkkonen piti Muonion tulevissa investoinneissa ensisijaisena uuden n. 43 - 44 neliön kokoisen varaston rakentamista puuvarastoksi ja suksien huoltotilaksi.

9

Vankilavirkailija-lehti julkaisee syyskuussa 2011 viimeisen paperille painetun numeronsa

Tiedottaminen keskittyy jatkossa liiton omille sivustoille nettiin Viime edustajiston kokouksesta 2010 joulukuussa alkoi prosessi, jolla on tarkoitus muuttaa Vankilavirkailijain Liiton tulevaa konseptia tiedottamisessa. Keväällä koulutukseen Tampereelle kokoontuneet liiton osastojen puheenjohtajat käyttivät osan aikaansa pienemmissä työryhmissä uuden ideointiin. Tarkoitus oli saada käyttökelpoisia aihioita tulevaan nettitiedottamiseen.

Hallitus nimesi liiton työvaliokunnan asiaa valmistelevaksi elimeksi. Se on kuluvan vuoden aikana tehnyt hyvää työtä yhdessä mukaan otettujen liiton jäsenten sekä sivujen ylläpitäjän kanssa.

Ohessa muutamia havaintoja pidetyistä kokouksista sekä tähän lehden numeroon ehtineestä valmistelutyöstä.

Markku Kuikka ja Jarmo Kuosmanen mukaan pääkäyttäjiksi Liiton jäsenistöstä löytyy “ikäpolvien kuluessa” paljon potentiaalia toimimaan netissä. Samoin lehden tekoon on varmasti valmiuksia. Työvaliokunnalla oli jo kevään ensimmäisessä kokouksessa (16.5. 2011 = tiivistelmä toisaalla tässä numerossa) muutamia ajatuksia myös nettijulkaisun suuntaviivoiksi.

Kesäkuun kokoukseen kutsuttiin kaksikin motivoitunutta toimijaa EteläSuomen vankiloista, kohtuullisilta etäisyyksiltä. Toinen heistä on vankeinhoitoesimies Markku Kuikka Riihimäeltä.

Hänen erikoisalaansa, päätoimen ohessa, on musiikin tekeminen. Markusta ja musiikin teknisestä toteutuksesta tietokoneyhteyksin oli Vankilavirkailija-lehdessä nro 3/2009 pidempi juttu.

Taitto on taitolaji Jarmo Kuosmanen on tullut tutuksi allekirjoittaneelle lähinnä Jokelan vankilan osaston vuosikokousten pätevänä sihteerinä. Hänellä on pitkäaikaista kokemusta myös lehden valmistamisesta, kuten taitosta. Juuri nettisivuille laadittavien juttujen taitto helposti luettavaan muotoon onkin oma taitolajinsa.

Työvaliokunta ja tulevat pääkäyttäjät linjasivat toimintatapoja Kesäkuun työvaliokunnassa olivat siis mukana liiton puheenjohtaja Jari Tuomela, varapuheenjohtaja Ilpo Nummela, jäsen Tuija Paukku sekä edellä mainitut kaksi tulevaa pääkäyttäjää Markku ja Jarmo. Sivujen ylläpitäjänä toimivalta Poutapilvi Oy:ltä kokoukseen osallistui ohjelmapäällikkö Wahalahti.

10

Markku Kuikka Riv

Jarmo Kuosmanen Jov

Kokous totesi aluksi nykyisen tilanteen, jossa nettisivujen pääkäytöstä ovat vastanneet liitossa Jari Tuomela, Eila Niska ja Ahti Granat. Paperisen jäsenlehden pitkään 80-luvun lopulta jatkunut ilmestyminen kuusi kertaa vuodessa oli järjestösihteerin osaeläkkeelle siirtymisen myötä 2009 jälkeen supistunut neljään numeroon. Viimeinen varsinainen Liiton jäsenlehti on järjestösihteerin eläkkeelle siirtymisen vuoksi numero 3/2011 ja se ilmestyy syyskuun lopulla.

Tulevaisuudessa pääkäyttöoikeudet VVL:n nettisivustoille saa liitosta 5-6 henkilöä. Tarkoitus on liiton puolelta helpottaa uusien pääkäyttäjien toimintaa siltä osin kuin se on järkevää ja mahdollista. Liiton ammattiosastojen vastuulla on jatkossa tuottaa erilaista ajankohtaista materiaalia työpaikoilta ja jäsenistöstä ja toimittaa se näille pääkäyttäjille. Heidän kauttaan jutut ja muu materiaali, kuten kuvat ymv. visuaalinen rekvisiitta, editoidaan nettisivustolle sopivasti. On mahdollista, että lehden nykyinen poh-

ja voi säilyä netissä ikäänkuin juttujen “alustana”, jolle ne taitetaan.

Oma lukunsa onkin sitten jäsenistön aktivointi osastoissa liiton sivujen käyttämiseen ja täyttämiseen. Tottahan on, että varsinaisen edunvalvontatiedottamisen hoitaa ennsisijaisesti liiton puheenjojhtaja, kuten tähänkin asti. Mutta muu nettisivustoilla tapahtuva vuorovaikutus ja tiedonvälitys jäsenistöltä päättäjille sekä luottamusmiehille ja takaisin jäsenistölle jää paljon paikallisen motivoinnin ja aktiivisuuden varaan. Pääkäyttäjien normaalietujen ohella yksittäistä aktiivisuutta joka tapauksessa aiotaan palkita, kuten paperiversion aikanakin.

Ja lopuksi on hyvä aina muistaa , että netti on vain yksi viestintäväline: kasvokkain tapahtuvaa tiedonvälitystä ei mikään tekninen ratkaisu korvaa.

Ahti Granat Vankilavirkailija Päätoimittaja

3/2011

Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n osastot ja osastojen jäsenet!

Lehden logo: Avain on lukkoa varten. Se tarkoittaa samalla vaitiolovelvollisuuden kunnioittamista. Sulka voi olla paitsi kynä, myös vapauden symboli. Kaikkea tätä ympäröi vankeinhoitoalaa kuvaava vapauden ja vankeuden välinen kehä.

Suomessa vallitsee mielipiteen vapaus. Jokaisella on oikeus ilmaista näkemyksensä asioihin silti ketään loukkaamatta. Tätä oikeutta varten ovat käytössänne Vankilavirkailijain Liiton omat nettisivut .

Tervetuloa joukkoon toimittamaan liiton omaa nettijulkaisua!

3/2011

11

Käyrän vankila - puutaloja, joki ja puisto maalaismaisemassa

Mikään idylli ei ole aivan täydellinen

Liiton hallitus kävi elokuun lopulla aloittamassa kaksipäiväistä kokoustaan lounaisessa Suomessa - tarkemmin sanoen Auran kunnassa sijaitsevassa Käyrän avovankilassa.

Vanhan Prinkkalan kartanon alueelle aikoinaan 1877 muuttanut valtion laitos jatkaa poikakotihistoriansa ja 1970-luvun alun lyhyen pakolaiskeskustoimintansa jälkeenkin sosiaalista kasvatustaan. Paikat ovat kohentuneet entisestään, vankien asuintilat kunnossa ja työtoiminta vakiintunutta, joskin suhdanneherkkää.

Henkilökunnan, valvonnan ja hallinnon, tilat sen sijaan alkavat rapistua, mikä ei toivottavasti ole yleistyvä trendi.

Käyrää vaivaa kaikessa idyllisyydessään se, että siitä saa myös maksaa. Senaatille tilitettävä pääomavuokra useista tuhansista (turhistakin?) neliöistä syö rahaa toiminnalta. Mieleen tulee jälleen KPO:n johdon toteamus kalliista seinistä, joista rahaa pitäisi lappaa valtion yhdestä taskusta toiseen.

Vajailla vankipaikoilla mennään Käyrän nykytilaa hallitukselle valottivat Kari Virtasen ohella apulaisjohtaja Aki Saarinen, VVL:n Avovankilaosaston luottamusmies Hannu Santalahti ja Käyrän veteraani Reijo Aaltonen. Aki Saarinen totesi, Käyrää vielä käymättömille, että laitos on todella avoin joka suuntaan.

Maastoesteitä tai aitoja, rataa tai jokea lukuun ottamatta, ei alueelta löydy.

Vankipaikkoja on virallisessa pumaakassa merkitty Käyrälle 73. Paikalla oli hallituksen käydessä viitisenkymmentä vankia. Henkilökuntaa on täyttämään 28 ja puoli virkaa. Näistä 11 on vartijoita, kaksi rikosseuraamusesimiestä, viisi työnjohtajaa, yksi ylityönjohtaja ja yksi konemestari. Apulaisjohtaja Saarinen tekee Turussa muuten osaksi virkaansa toimittavan johtajan päivittäisiä rutiineita. Lisäksi vankien taustan tietäen on vankeinhoitoon yleensä ja Käyrään näistä erityisesti palkattu kolme erityisohjaajaa.

Ohjaajat keskittyvät päihdeasioihin ja siviiliyhteyksiin. Vankien kurssitusta oli tässä vaiheessa niukahkosti.

Käyrällä on seitsemän vankia koevapaudessa, kun tulostavoite edellyttäisi jopa 10. Sitä pidetään melkoisen kovana ottaen huomioon, että valvonnan uskottavuus olisi samalla kyettävä takaamaan.

Kyllähän vanha syö ja vie, mutta ei juuri tuo Laitoksen budjetti ja sen riittävyys koetaan ikuisuuskysymyksenä Käyrässäkin. Pääomavuokrat ovat tähän liittyvä suuri vuosittainen menoerä. Työtoiminta ja siitä kannattavin osa, eli venetuotanto, on aina hieman kiikun kaakun, mikäli yleinen taloustilanne heikkenee. Toisaalta mielekkäistä työpaikoista tulisi pian puutetta, jos vankipaikkaluvun maksimi ja työinto sattuisivatkin joskus täydellisemmin kohtaantumaan.

Vaikka paikat ovatkin muuten hyvässä kunnossa, ongelmaksi alkaa muodostua valvontarakennuksen remontin kiireel12

Hallituksen jäsenet Juha Mäki-Tikkala ja Olli-Pekka Olkkonen 23.8.2011 kuulolla Käyrän asioista. Niitä selvittivät vt. apulaisjohtaja Aki Saarinen (keskellä) sekä vankilan "valvontavastaavista" Hannu Santalahti ja Reijo Aaltonen.

lisyys. Kosteusvaurioita alkaa ilmestyä tiloihin ja kunnollisen eristämistilan puutekin vaivaa. Myös matkasellejä olisi tarvittu. Kielteisyyden leimaaman vankeinhoidon keskellä myös Käyrässä on näet huomattu, että vangeissa sentään on hyvinkin paljon “positiivisia” löydöksiä.

Yhteydet Turkuun ovat toki olemassa, mutta niiden toimivuuteen ei oltu kaikin osin tyytyväisiä.

Valvontarakennuksen osalta kyse on koko Käyrän aluekokonaisuuteen kuuluvasta puurakennuksesta, johon on sanansa sanottavana myös Museovirastolla. Uuden rakentaminen olisikin todennäköisesti paljon halvempaa kuin jälleen vanhan pieteetillä kunnostaminen.

Amica Oy on pitänyt jo vuosia yllä Käyrän ruokahuoltoa. Siitä lieneekin joukolla vain hyvää sanottavaa, koska

lähibaariin on matkaa ja hyvistä asuintilojen yhteiskeittiöistä huolimatta taitaisi vankien kokkailu jäädä lainmukaisia ruokailutarpeita vastaamattomaksi.

Koevapautta vuodesta 2007 Käyrästä on valvottu koevapaudessa olleita vankeja jo vuodesta 2007 lähtien. Yhteensä heitä on ollut 63 ja Näistä 13:n kohdalla on koevapaus jouduttu keskeyttämään. Suurimpana syynä on ollut päihteiden käyttö, mikä valvonnan yhteydessä on tullut todetuksi. Käyrässä ollaankin oltu äimänä jopa omassa hallinnossa viljellyistä löysistä puheista, joiden mukaan sentään “saunaoluet” pitäisi avovankilassa vangeille sallia?

Avovankilassa ollaan mieluummin nollatoleranssin kannalla. Yleensäkin suhtaudutaan lyhyen visiitin vankeihin 3/2011

kon laitoksen ulkoinen työkohde Turun Forum Marinumissa, eli merimuseokeskuksessa Aurajoen varrella. Siellä käyville maksetaan normaali avolaitospalkka.

Käyrähän on tarkoitettu osaksi myös vajaakuntoisille vangeille sijoituspaikaksi, mutta tähän edellä mainittuun erityiskohteeseen työhön ohjatuilta vaaditaan jo tarkempaa seulaa.

Vaihtuvuus pientä Avolaitos on myös henkilöstölle hyvä työmaa. Vaihtuvuus on pientä ja nykyiseen työvuorotaulukkoon ollaan tyytyväisiä, mikä on yksi viihtyvyyden tae.

Yhdentoista vartijan kierto takaa sopivan työn ja vapaan vaihtelun sekä lomien pyörittämisen samalla listalla. Kaki vartijoista on löysäreitä, muut toimivat numerolla. Kahdeksaa koevapaudessa olevaa vankia valvoo kaksi vartijaa, minkä katsotaan olevankin ehdoton maksimi.

Hallituksen joukot kokoontuivat 23.8. Käyrän vankilan valvomon pihalle. Itse rakennuksessa on saneerausongelmia, joita jouduttaneen ratkomaan yhdessä Museoviraston kanssa.

eri tavoin kuin muihin siten, että heitä ei välttämättä sijoiteta tuotantotyöpaikkoihin. Ja aina uutta tulokasta “silmitellään” jonkin aikaa, aivan turvallisuussyistä.

Ei pitkällä tuomiolla pitkäksi aikaa Vankien yleiskunnon muuttumisesta heikommaksi kertoo se, että lyhyen ajan kuluessa vankien kuulemispöytäkirjojen määrä on kolminkertaistunut. Myös lainmukaisiin kurinpitotoimiin on jouduttu huomattavasti aiempaa enemmän, pääsyynä positiiviset testit “itsensä päihdyttämisen” seurauksena. Testaustiheys on jokainen vanki keskimäärin kerran kuukaudessa.

Elinkautisvankien tai muiden pitkän tuomion vankien sijoittamista lopputuomiolla avovankilaan on Käyrän valvonnan mielestä syytä harkita erittäin

tarkasti. Ainakaan heitä ei saisi siirtää liian aikaisin ennen vapautumista suljetulta avoimiin olosuhteisiin. Skarppina on näissä oltava, vahvistaa myös vt. apulaisjohtaja Aki Saarinenkin. Hänen mielestään ensisijainen kriteeri on aina soveltuvuus avolaitokseen, ei niinkään tuomion pituus tai rikoksen laatu: - Jos ei kerran näyttäisi onnistuvan, ei pitäisi yrittääkään.

Työtoiminnan erikoiskohde Työtoiminnan perinnettä jatketaan Käyrässä siis Bella-lasikuituveneiden valmistamisessa. Muutakin veden päällä kulkevaa lasikuidusta tehdään, kuten kajakkeja ja soutuveneitä. Jonkun verran tilauksesta on valmistettu myös talvenkestäviä ekopuucee -malleja.

Merelliseen, siis vetiseen, ympäristöön liittyy myös Käyrän valikoidun vankijou-

Käyrän “järjestyksestä” Jengiläisiä on ollut melko vähän, mutta heitä koskee ehdoton jengitunnusten kantokielto laitoksen alueella. Vangeille on varattu kerran kuussa asiointivapaa.

Varsinkin vastatulleilla on usein järjestettävää asioissaan siviilissä. Paikallisesta Amican ruokalasta saa tehdä ostoksia aamu- ja iltapäivisin. Siviilistä saa vankilaan tuoda “normaalin” muovikassillisen verran tavaraa mukanaan.

Vierailijoilta ei vanki saa ottaa tuliaisia vastaan. Tapaamisia on lauantaisin ja sunnuntaisin sekä ns. kalenterin mukaisina pyhäpäivinä. Kukin vanki saa kerrallaan ottaa vastaan enintään neljä vierailijaa.

Näistä täytyy kuitenkin valvonnalla olla etukäteistieto ajoissa. (AG)

"Jos ei ole riihiremputtimia, niin ei ole kirkkokimputtimia."

(Aura)

Amican tarjoamiin ruokapalveluihin ollaan oltu tyytyväisiä. Myös vangeille on täältä varattu oma kanttiiniostosaika.

Työtoiminnan tulopuolen helmi vankilalle on edelleen Bella-veneiden valmistus (kuva keskellä), jota hallitukselle esitteli ylityönjohtaja Markku Nieminen (kuvassa oikealla). Kuvat edelliseltä Vankilavirkailijan käynniltä kuusi vuotta sitten.

3/2011

13

Liiton lomakotia Pyhärannassa ehostetaan rakennus rakennukselta

Ympäristön puuston raivaus tuo alueelle lisää ilmavuutta

Jorma Lehtonen katselee kun VVL:n hallituksen sihteeri Olli-Pekka Olkkonen mittailee huoltorakennuksen päätyä.

Vuosikymmenet ovat jo vierineet pitkään siitä, kun Satakunnassa sijaitsevan suomalaisen suurjärven, Pyhäjärven, ainutlaatuinen rantatontti siirtyi Vankilavirkailijain Liiton omistukseen. Alkuun rannalle siirretyt, vankeinhoitolaitoksen käytössä vanhentuneet parakit ovat nyt jo tulleet tai hyvin pian tulossa elinkaarensa päähän.

Vanha lomakodin lautarakenteinen sauna rannalla purettiin jo kohta parikymmentä vuotta sitten ja uusi hirsisauna rakennettiin paremmalle paikalle. Aivan äskettäin sen sisätilat ovat käyneet läpi perusteellisen korjauksen. Saunan rakenteissa ilmenneet tekoviat ja käyttöongelmat on nyt korjattu.

Vanha perinteinen, käyttäjilleen jopa historiallinen, grilli raameineen seisoo yhä paikallaan alueella.

Jokunen vuosi sitten rakennettu uusi ja toimiva grillikatos on jo käytössä ja lienee saanut, kirjaimellisesti, useammankin tulikasteensa käyttäjiltään.

Liiton hallitus vieraili asian päältä Pyhärannassa 24.8. pitäen kokousta ja kuullen samalla lomakodin isäntää Jorma Lehtosta sekä alueen uusien rakennusten urakoitsijaa Juha Peltomäkeä.

14

3/2011

Uutta huoltorakennusta kuvissa:

Uusi huoltorakennus saniteettitiloineen valmis Aivan uusinta uutta rakennuskantaa edustaa vanhan parakin tilalle noussut lomakodin huolto- ja saniteettitilarakennus. Sen toimivuus on jo nyt näkyvissä ja odottelee saniteettitilojensa osalta lähelle lomakodin rajoja jo tulleen kunnallistekniikan kytkemistä. Silloin vihdoin päästäisiin nyt kalliista ja hankalasta kaivojen tyhjennysrumbasta eroon.

Uusi, mutta vanhan parakin perustusten mitoille pystytetty huoltorakennus käsittää toisen pään avokatoksen, joka on erinomainen tilapäinen sateensuoja.

Kiinteässä osassa on runsaat tilat polttopuille sekä lomakodin talvivarastointitarpeisiin. Merkittävin parannus lomakodin käyttömukavuudelle sisältyy kuitenkin huoltorakennuksen toisen pään erinomaisiin saniteettitiloihin, kahteen tilavaan vesivessaan.

Lomaosakkeet käyttöön 2012!

Kolme päärakennukseen jokin aika sitten modernisoitua “lomaosaketta” eivät lomaisännän Jorma lehtosen mukaan ole olleet kuluneena kesänä mitenkään huippukäytössä. Sinänsä harmi, koska niiden sisustus ja mukavuustaso vastaa mitä tahansa lomanviettäjälle tarjolla olevaa vapailla markkinoilla - tietenkin vielä huomattavasti ystävällisempään jäsenhintaan!

Ehkäpä huoltorakennuksen jo mainittu käyttömukavuuslisä sekä saunan peruskorjaus luovat ensi kesäksi paremmat lähtökohdat sekä lomakodin markkinointiin että kysyntään. Ainakin perheellisille liiton jäsenille koko Pyhärannan alue mataline rantavesineen ja tilavine piha-alueineen tuntuisi olevan ihannevaihtoehto esim. kalliille vuokramökille. Hallituksen vierailun yhteydessä oli vakavasti puhetta lapsiperheiden paremmasta huomioon ottamisesta myös mm. erilaisilla puuhakohteilla ja kenttäpeleillä.

Päärakennuksen vanha osa seuraava investointikohde?

Päärakennuksen jäljellä oleva, sen uusimaton osa alkaa auttamatta näyttää tarpeettoman huonolta - mitä se kyllä käytännössä myös onkin. Esimerkiksi katto on vanhan osan päältä pahasti notkahtanut. Pelkkä sen korjaaminen ei kuitenkaan tätä rakennuksen osaa pelasta.

Heimo “Hemppa” Virsulan yksi mestariteos, päärakennuksen mahtava tiilitakka, onkin tilassa enää ainoa säilyttämisen väärti. Muuhun sitä ympäröivän rakenteen uusimiseen on piakkoin löydyttävä ivestointivalmiutta, mikäli lomakodin toimivuus ja jatkokäyttö halutaan taata jäsenistölle. Keskeinen keittiötila, joka on osa vanhaa ja palvelee nyt koko alueen tarpeita, on sekin mietittävä tulevien käyttötarpeiden mukaisesti täysin uudelleen. (jatkuu seur. sivulla) Vanhempaa uutta: päärakennukseen on tehty kolme tilavaa perhehuonetta.

3/2011

15

(jatkoa ed. sivulta)

Vaunualue ja käyttö pohdintaan Aikanaan nähtiin, että Pyhärannan tuotto- ja tulopuoli alkaa jäädä paljon vakinaisten asuntovaunuasujien varaan.

Silloin vaunualueen laajennus oli selkeä vaihtoehto esim. keskustelussa esillä olleiden kevytrakenteisten lomamökkien sijaan.

Luonnollinen kehitys on johtanut kuitenkin vääjäämättä siihen, että alkuperäisiä liiton jäseniä on ollut vuosittain yhä vähemmän niiden joukossa, jotka pitävät asuntovauna ja sen oheistelttaa vakinaisena kesämökkinään alueella. Niinpä hallituksen on ruvettava pohtimaan tulevaa lomakodin alueen markkinointia ja käyttöä varten uutta strategiaa, jossa tämä kehitys otetaan huomioon. Lomakodin koko alue on kuitenkin sesonkipainoitteisuudestaan huolimatta tarkoitettu ensisijaisesti liiton aktiivityössä oleville sekä eläkkeelle siirtyneille jäsenille. Muutosta alueen käytön painopisteessä ei voi, eikä tarvitsekaan tehdä ehkä nopeasti, mutta se on välttämätön.

Koko alueen metsäalue raivattava Luonto kasvaa joka paikassa muista olosuhteista paljoakaan piittaamatta.

Rantaan rajoittuvan, ja samalla näkösuojana toimivan, puuston poistamista ja uusimista säätelee joiltain osin tiukka rantakaava. Liiton lomakodin alueeseen kuuluu kuitenkin myös sankkaa puusto tontin vasemalla reunalla. Varsinkin viimeksi aluevaihtokaupassa pankin kanssa liiton omistukseen siirtynyt metsä on kasvanut kaato- ja raivauskuntoon. Millään talkoilla ei tuohon alueeseen enää kannata ryhtyä, vaan “Kyllä konehella joutuu!” - niinkuin entinen mammakin kirkossa totesi, kun oli jo puoli virttä kanttoria jäljessä.

Huoltajia ja tekijöitä tarvitaan jatkossakin Jorma Lehtosella lomakodin kiistattomana isäntänä on toistaiseksi riittänyt virtaa. Eläkkeelle siirryttyään hän on myös koko kesäajan panostanut Pyhärannan masemiin. Ikä ja fysiikan lainalaisuudet alkavat kuitenkin painaa myös Jormaa ja niinpä lisämietittävää hallitukselle lomakodin sesonkiajan tulevista talonmiestoimista on luvassa.

Liitolla sekä lomakodin uusimisesta vastanneella suunnittelijalla ja rakentajataholla on tähän saakka riittänyt hyvää yhteistyötä ja tuloksena ollut laadukasta jälkeä. Samaa toivoisi tietenkin myös jatkossa. (AG)

Kuvat oikealla: Liiton hallitus kokoontui ensin lomakodin pihalla. Vanha, uusimista vailla oleva päärakennuksen pääty pilkottaa takana.

Matala hiekkaranta ja puhdas vesi ovat lapsille turvallisia.

Saunat (2 kpl) ovat sisältä kuin uusia, kattoa on ehkä remontoitava jatkossa.

16

3/2011

Pyhärannan kesä 2011:

Järvelle osuva uusi puoli päärakennuksessa ulkoa ja sisältä katsoen.

Kulkutien avaaminen suoraan terassilta ulos ja rannalle päin on harkinnassa.

Uusittujen kolmen huoneiston sisustukseen ja viihtyvyyteen on panostettu aivan erityisesti.

Kehittämistä on toki vielä niissäkin, mutta se edellyttää myös käytön lisäystä.

VVL:n Pyhärannan lomakodin kesä oli kuuma, kuten muuallakin pääosin Suomessa. Se ei kuitenkaan näkynyt suoraan käyttäjämäärissä, liekö siis ilmanala sitten ollut jo liiankin kuuma? Lomakodin isäntänä jo parikymmentä vuotta työskennellyt Jorma Lehtonen antoi hallitukselle 24.8. 2011 Pyhärannassa pidetyn kokouksen yhteydessä lyhyen katsauksen menneeseen kesään.

Asuntovaunuja alueella oli ollut 17, joista yksi tosin oli jo poistettavien listalla ja lähdössä. Muiden osalta alle puolella vaunujen asujista oli enää jokin kiinteämpi side vankeinhoitoon ja vain kahden (ja puolen) osalta kyse oli aktiivityössä olevasta vaunuasukista. Kysyntää yhä vaunualueelle silti riittää, vahvisti Jorma, mutta valitettavasti ei kuitenkaan vankiloissa aktiivityössä olevilta.

Jokin liiton määrittämä raja olisi Jorman mielestä jo tarpeen, koska muuten kehitys näyttäisi johtavan ulkopuolisten määrän kasvuun alueella. Myös ulkopuolisten vaununhaltijoiden hinnoittelussa olisi tarkistamisen varaa, arvioi lomaisäntä.

Tässä ei suinkaan käydä suoria neuvotteluja asuntovaunualueen tulevaisuudesta, vaikka puheenjohtaja asukkaita tapasikin 24.8.2011. Aika ja hallitus hoitaa.

3/2011

Uudistetut päärakennuksen majoitustilat ovat hieman samassa tilanteessa ja siksi niitä olisi markkinoitava tehokkaammin juuri VVL:n omalle jäsenistölle.

Hallituksen piirissä ollaankin jo valmiina siirtämään Pyhärannan virkistyskohteen varaus- ja markkinointi samalle tasolle muiden liiton lomakohteiden kanssa. (AG)

17

Maria, Maria!

Nuorna vitsaa jo väännetty Rikosseuraamusalan sosionomin tutkinnon suorittaneella nuorella naisella on iästään huolimatta jo tartuntapintaa alalle, sillä hän on työskennellyt puoli vuotta käräjäoikeuden toimistosihteerin apulaisena sekä Laurea-opiskelujen ohessa ohjaajana nuorisokodissa ja nuorten vastaanottokodissa. Näiden pääkaupunkiseudulla olleiden komennusten lisäksi Maria on ehtinyt olla kolme kuukautta vaihto-oppilaana Sisekaitseakadeemiassa Tallinnassa. Suomenlahden etelärannalla hän kävi tutustumiskäynnillä kolmessa virolaisessa vankilassa. Kotimaisista vankiloista tutuin on Vantaan vankila, jossa Maria suoritti kymmenviikkoisen työharjoittelun 2009 sekä nyt Kylmäkosken vankila. Siellä näillä näkymillä riittää töitä vuoden loppuun saakka.

Sijaisuudet tuttua, mutta ei toivottua työmuotoa Pidemmät työsuhteet olisivat toki Marian toivomuslistalla, sillä lyhyet sijaisuudet stressaavat työyhteisöä ja voivat olla turhauttavia niin vangeille kuin henkilökunnallekin.

Kylmäkosken vankilassa sijaistetaan silti nurkumatta, sillä mm. kaikki kolme varsinaista ransu-työtä tekevää rikosseuraamusesimiestä ovat sijaisia ja jo kolmatta vuotta laitosta luotsaavalla johtajallakin on määräaikainen pesti.

Päihdetyössä Maria kokee haastavimmaksi vangin motivoinnin, niin että tämä hyötyjä ja haittoja punnitessaan alkaisi itse tehdä kuntoutustyötä omaksi parhaakseen. Yleisistä kysymyksistä Maria on sitä mieltä, että vankilan ja poliisin määrärahoista ei enää pitäisi säästää ja joissakin rikoksissa voisi olla kovemmatkin rangaistukset.

Maallakin on mukavaa Vanhempiensa ainoana lapsena Maria ei koe tulleensa silti hemmotelluksi. Vaikka vanhemmat ajoittain saattavat unohtaa, että pieni tyttö on kasvanut aikuiseksi.

Kaksi koiraa, mopseja, on sentään kotona, kun Maria on maailmalla.

Kylmäkosken maalaisympäristössä Maria on työtovereiden lisäksi tutustunut erään työkaverin hevoseen. Pääkaupunkiseudun opiskelujen jälkeen rauhallinen maaseutu on tuntunut mukavalta ja Maria on viihtynyt hyvin Kylmäkoskella. Harrastuksikseen Maria mainitsee kuntosalin, aerobicin sekä kieliopinnot ja ammattikirjallisuuden lukemisen.

18

Alalla kehittyminen kiinnostaa Tässä vaiheessa Marialla on vahva ajatus rikosseuraamusalalle jäämisestä.

Kahdesti oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrittyään hän aikoo seuraavaksi hakea yliopistoon lukemaan psykologiaa. Kokemusta hän haluaisi yhdyskuntaseuraamustyöstä ja erikoissuunnittelijan työstä arviointikeskuksessa. Vankilapsykologin työ kiinnostaisi sitten myöhemmin ja yleensä työ rikosseuraamusalalla.

Maria Pullinen Kyv, päihdetyön erityisohjaaja haluaa jatkaa alalla.

Vankilahenkilökunnan keski-iän noustessa ja liikkeen hidastuessa on piristävää tavata laitoksessa nuori ihminen. Kun sellainen vielä tervehtii, katsoo silmiin ja pukeutuu siistiin virkapukuun, on kyseessä jo keräilykappale. Tällainen löytö on 24-vuotias Maria Pullinen, jolla on elämä edessä ja pitkät hiukset poninhännällä. Päihdetyön erityisohjaajan sijaisuutta tekevä Maria on lähtöisin Etelä-Karjalasta, jossa vankeinhoidolla ei näinä aikoina näyttäisi olevan tulevaisuutta. Marialla on.

Vankeinhoitotaitoa vapaaehtoisena kehitysapuna Työn ja opiskelun lisäksi energisen Marian haaveissa kangastelee vapaaehtoistyö Afrikassa, lasten vankilassa Tansaniassa. Samalla hän kohentelisi kielitaitoaan, tutustuisi uuteen kulttuuriin.

Mariasta välittyy vaikutelma, että mihin hän tulevaisuudessa sitten suuntautuukin, arviointikeskukseen tai Afrikkaan, niin menestymiselle ovat olemassa. Rikosseuraamusala tarvitsee Marian kaltaisia nuoria ihmisiä.

Teksti ja kuvat: Veijo Toivanen (Väliotsikot toimituksen)

"Vielä on kesää jäljellä..." Ja graniitti hikoilee, kun Maria väläyttää hymynsä heinäkuisena iltapäivänä.

3/2011

Varisevat lehdet Suomen kaunis, mutta lyhyt suvi kääntyy lopuilleen edellistensä kaltaisena. Muutama avolaitosvanki on poistunut luvatta työmaaltaan ja aihepulaa poteva iltapäivälehdistö herkutellut “vankikarkureilla” viikosta toiseen.

Lopulta kyörätään “kaikkien vankiloiden ylipäällikkö” ja “vanginvartijoiden piällysmies” tv-studioon vastaamaan tästä hulvattomasta menosta.

hänet on “pakkosiirretty” lopetettavalta Konnunsuolta supistettuun Pelsoon. Lehden tekninen tekeminen ei liene myöskään ihan yksinkertaista, joten silläkin osa-alueella Ahti on ammattimies. Hänen teknistä suvaitsevaisuuttaan kuvaa, että allekirjoittaneen vanhalla sähkökirjoituskoneella kirjoitetut jutut vielä nykyisinkin ovat päätyneet Vankilavirkailija-lehden sivuille.

Näytetään insertti, jossa pari vankilanjohtajaa ja muutama avolaitosvanki kertovat mielipiteensä. Sitten jatketaan studiokeskustelua, joka liikkuu lähinnä kolmanneksen ja kolmenkymmenenseitsemän prosentin välillä. Kyse on avolaitoksissa rangaistustaan suorittavien vankien määrästä. Pääjohtaja tuo esiin kolmensadan henkilötyövuoden säästövelvoitteet ja VVL:n puheenjohtaja Konnunsuon lopettamisen. Toimittajakin muistaa, että vankityövoimalla on tehty lentokenttää. Tuomelan Jari näyttää siltä, että olisi mieluummin Muonion majalla, mutta selvittää kärsivällisesti asioita, joita lienee joutunut aiemminkin selvittämään.

Esa Vesterbacka toteaa, että eduskunnan päätöksiä nykyisessäkin vankeinhoidossa noudatetaan.

Olen kirjoitellut tähän lehteen juttuja neljällä vuosikymmenellä. Tosin välillä pidin kymmenen vuoden tauon, sattuneesta syystä. Omalla nimellän kirjoittava ottaa myös vastuun kirjoituksistaan. Palkkioksi olen saanut kaksi liiton tunnuksin varustettua reppua ja kolme kynää, joten talkoomielellä on oltu mukana. Vuosittain olen kyllä saanut kutsun lehden tomittajapäiville, mutta harvoin sen käyttänyt.

Vankilavirkailija on ollut minulle aina odotettu ja luettu lehti. Toivottavasti se on ollut sitä muillekin.

3

Näin on asia. Mielestäni ohjelma oli kiinnostava ja asiallinen. Ajankohtainen kakkonen. Pääjohtaja, VVL:n puheenjohtaja, vankilanjohtajat ja avolaitosvangit esiintyivät hyvin ja kertoivat näkemyksensä vakuuttavasti. Iltapäivälehtien jutut tehdään usein melko köykäisillä pohjatiedoilla ja vain lehden myyntiä ajatellen.

Ilta-Sanomien sinänsä kiinnostavassa “Kansa taisteli” -sarjassa mainittiin jopa ennen tuntematon Mannerheim-ristin ritari! Hyvä esimerkki siitä, miten vähän asioista otetaan selvää, kun kesätoimittajan mielessä kangastelee huurteinen oluttuoppi.

Lämpimän kesän vedellessä viimeisiään valitettavasti samaa tekee ammattiliittomme pää-äänenkannattaja Vankilavirkailija-lehti. Toisaalta tämä huono uutinen kertoo ammattiliiton vähentyneestä merkityksestä, toisaalta se vähenää sitä entisestään. Lisäksi se kertoo sen, että mikään ei oikein nykyisin kannata ja muut arvot saavat väistyä taloudellisten arvojen tieltä. Lehdellä tarkoitan tässä paperiversiota, sillä jonkinlaisia tiedot3/2011

teita lehden nimellä varmasti netissä jatkossakin julkaistaan. Poliisi-lehti siirtyi nettiin jo aiemmin, joten kyseessä lienee valtakunnallinen ammattikuntien julkaisujen alasajo.

Käsitykseni mukaan järjestösihteeri Ahti Granat on ollut Vankilavirkailijalehden todellinen sielu ja vastannut lehden pääasiallisesta tekemisestä. Mielestäni Ahti on onnistunut välittämään “kentän tuntoja” lehden sivuilla erinomaisella ja suuren kiitoksen ansaitsevalla tavalla.

Välillä on tuntunut, että Ahti on paininut vangin kanssa kongilla, valvonut yötä määrällisesti pienen ja - konstaapeli Reinikaista lainatakseni - “vyysillisesti heikon” valvousporukan kanssa. Tai sitten

Kaikki on katoavaista... Tipurin torppari tekee asiaan kuuluvaa surutyötä - mutta: Veksin maalailema mustahan on vain harmaan yksi aste, johon kuuluu myös mitä valoisin sävy?

Mikäli päätoimittaja Granat ei pyörrä eläköitymispäätöstään - Teemu Selännekin miettii uransa jatkamista - on aika toivottaa hänelle antoisia eläkepäiviä.

Virkeälle toimijalle löytyy varmasti mielenkiintoista tehtävää jatkossakin.

Omasta puolestani haluan Ahdin lisäksi kiittää VVL:n puheenjohtaja Jari Tuomelaa ja liiton toimistonhoitaja Eila Niskaa hyvästä yhteistyöstä. Erityisesti haluan kiittää kaikkia Vankilavirkailija-lehden lukijoita.

Vankeinhoidon alati muuttuvassa maailmassa tulevaisuus on nuorten ihmisten, joita meidän vanhempien tulee tukea ja kannustaa - usein sopivasti opastaakin.

Nuorissa on paljon hyvää. Käyttämättömät voimavarat pitää vain saada toimimaan yhteisöä hyödyntävästi. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta vankeinhoidon ja vankilavirkailijoiden maailmaa kolmisenkymmentä vuotta seuranneena olen itse “Tankki täyteen”-sarjan Sulo Vilenin kanssa samoilla linjoilla. Kotiapulainen Ullan oltua huolissaan, kuinka Emmi Ja Sulo aikovat pärjätä tulevaisuudessa, Sulo vastasi lattian imurointiaan keskeyttämättä: “e on aina pärjätty hyvin tulevaiuudessa!”

Veijo Toivanen Tipurin torppari

19

Vankilavirkailija-lehden vanhojen logojen kertomaa:

Ehdottomasti luetuin palsta. Valitettavasti silti turhan vähän käytetty. Toivottavasti uusi nettisivusto luo aktiivisemman puitteen jäsenten mielipiteille !

Pääsihteeri käsitteenä ja toimihenkilönä poistui hiljaa takavasemmalle samaan aikaan, kun entinen kattojärjestö VTY lakkasi olemasta. VTY:n pääsihteeri oli palstallaan hyvin ajan hermolla SAK:n valtion palkkalaisten, työnantajapolitiikan sekä yleispolitiikan saroilla.

Liittohallitus, tai nykyisin lyhyemmin hallitus, on kertonut päätöksistään lehdessä lyhyin vedoin - jälkikäteen.

Hallituksen jäsenten nopeampi tiedotusosastojen jäsenille tehdyistä päätöksistä on ollut vaihtelevaa. Uusi nettijulkaisu nopeudellaan korvaa tässä vallinnutta ajankohtaispuutetta.

Liiton pitkäaikaiset puheenjohtajat ovat kaikki linjanneet omalla palstallaan niin edunvalvontaan liittyviä neuvotteluja kuin yleisempiäkin liiton kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin.

Sama linjaaminen pysyy ja paranee.

20

Painovirheiksi muka luettiin "vanhaan aikaan" usein myös toimituksen itse tekemiä mokia. Tuorein esimerkki jälkimmäisestäon viime lehden (2/2011) numerossa sivulta 2. Siinä huolimaton päätoimittaja kertoi osastojen toimihenkilöiden koulutustilaisuuteen keväällä osallistuneen henkilön sekä osaston että nimen aivan väärin.

Kyseisessä kuvassa on Hela Hellenurm-Lemmik Vantaan vankilasta eikä suinkaan Christa Pihlbacka Turun vankilasta. Jälkikäteinen nöyrä anteeksipyyntö molemmille on paikallaan!

Pakinoitsijat ja samalla monen asian halki puhujat ovat olleet lehden suolaa ja paljon luettuja. Niihin ovat kuuluneet mm. Veijo Tuunanen (omistuslogo yllä) sekä vielä kerran tässä lehdessä esiintyvä toinen Veijo, Veijo Toivanen.

Blogistejahan nuo ovat, nykyiset nettipagisijat. Mutta tyylin nimihän ei kirjoittajaa pahenna, ellei kirjoittaja blogiaan?

Merkkipäivien julkaiseminen jäsenlehdessäon ollut vankka perinne. Muutamat jäsenet ovat vuosien varrella halunneet, että heidän 50- tai 60-vuotispäiväänsä ei julkistettaisi - ja sitä on ollut ehdottomasti kunnioittaminen.

Joskus on sattunut, että merkkipäiväon jäänyt vahingossa pois, vaikka se olisipitänyt julkaista. Silloin lehdentekijä on saanut huutia...!

Vanhin ja pysyvin kulttuurimuoto vankeinhoidon sekä liitonkin jäsenten piirissä on erilainen liikunta. Joukkueurheilulajit harrastajineen ovat voittaneet tilaa yksilö/yleisurheilulta sekä talvilajeilta. Silti liikunta kuin liikunta on, ja pitääkin olla, keskeinen vireyden ylläpitäjä.

Veikko Anttonenkin jaksoi tätä korostaa ja ollen itse aina paras esimerkki.

Liikuntatapahtumat ovat yhä tärkeitä myös laitoksia yhdistävänä tekijänä

Hyvin lähelle äskeiseen liittyy yksi liiton jäsenpalvelumuoto, virkistystoiminta.

Pitkään Muonion majan ja Säkylän Pyhärannan lomakodin varassa ollut tarjonta haki lisävauhtia Saarivaaran Rajamajalta.

Nykyiset hankinnat Tahkolta ja Himokselta ovat tasapainottaneet jäsenten virkistyskohteiden käyttöä.

Kiitosta kuulee vankilatyössä aivan liian harvoin. Tätä mieltä ovat monet kirjoittajatkin olleet. Työtoverien muistamiset merkkipäivinä ja eläkkeellelähdön aikaan ovat silti saaneet lehdessä asianmukaista kiitosta. Niitä toivoisi näkyvän jatkossa liiton nettisivuillakin.

Syntymä ja kuolema ovat kaikki inhimillistä kiertokulkua. Niinkuin kuuluu niihin iloa, niin kuuluu niihin molempiin myös surua - ja muistamista.

Ahti Granat (Logot: taiteilija Eero-Einari)

3/2011

JÄRJESTöSIHTEERIN JAKKARALTA

Kiitosta on tapana jaella monissa päätöstilaisuuksissa. Se sallittakoon myös tässä, asiaan kuuluvana riittinä.

Kiitän ensiksi oppi-isääni Risto Kettusta, joka välillä molempien kantapäittenikin kautta koulutti minusta toimittajan, toimitussihteerin, valokuvaajan ja lopulta päätoimittajan Vankilavirkailijalehteen.

Vähemmälle ei kiitoksista jää edellisen sukulainen, Kyösti Kettunen, jonka runoriimit ovat mielestäni usein, tilapäästään huolimatta, olleet kansallisrunouden luokkaa.

Lehden atk-taiton minulle puolestaan opetti (tunnissa) VTY:n silloisen lehden päätoimittaja Tuomo Lilja omassa, hyvin järjestetyssä työhuoneessaan.

Tullessani liiton palvelukseen 1983 lehdellä oli useita vakituisia avustajia.

He myös jatkoivat vuosikymmeniä sitä virkaa, vaikka armoton aika heitä siirsikin yhden toisensa perään aktiivityöstä oloneuvoksiksi.

Heistä voi hyvällä omallatunnolla mainita mm. Veijo Tuunasen ja Matti Lahdenperän, joilla molemmilla oli ja on muita ei-vankeinhoitoalaan sekä myös vankeinhoitoalaan liittyviä kirjallisia ansioita. Erkki Laitilan revolverihaastattelut olivat jäsenlehden lukijoille varsin tuttuja, samoin Markku Röntysen sukevalaissuuntaiset terveiset.

Aikansa “blogisti” oli lehdessä jonkin aikaa 80-luvulla esiintynyt ajankohtaispakinoitsija “Nävertäjä”, eli laamanni Jukka Huiskonen, silloin ennen vielä varatuomarismiehiä.

Vakavaakin asiaa alalta sekä kaukomatkakertomuksia tuotti puolestaan Sörkän entinen vartija Jorma Kuittinen.

Mikko Arolta Turusta tuli harvaan, mutta sitäkin paremmin punnittua ja kielellisesti kaunista kannanottoa ajankohtaisaiheisiin.

Lehdellä oli onni saada ammatillisesti pätevää neuvontaa myös valokuvauksessa, kun remmiin astui mukaan Raimo Virtanen Mikkelin vankilalta. Hänen oppinsa eivät ehkä kantaneet riittävästi hedelmää, mutta Raimon jutut mm. kuvausmatkoilta Viron Saarenmaalta muistetaan pitkään.

Samoin muistetaan hänen arkisesta vankeinhoidosta ottamansa kuvat, jotka ovat pysyvää työhistoriaa.

Uusia kirjoittajia sekä vakituisempia avustajia on tullut mukaan vuosien kuluessa. Tarmo Parviaisella ja Veijo Toivasella on molemmilla terävä kynä ja Sörkän tausta. Lyhyiden paikallisten erikoiset saatiin Pelsolta sekä kuvin että tekstein niin kauan, kun niitä toimitteli lehteen Vimparin Pekka. Pelson suunnalta lähti ajoittain tekstiä myös erikoissairaan-

hoitaja Kaija Hannilta (ent. Salonen) sekä Veikko Anttoselta Pelso-Oulu-Ylitornio -akselilta.

Jukka Heleniukselle, ent. keravalaiselle, lankesi toimeksiantona uusien lehtilogojen suunnittelu (ks. esimerkiksi "järjestösihteerin jakkara") - taiteilija EeroEinarin ohessa näkyvien tilalle. Jukalla oli jonkin aikaa myös Raino Huuhkalta peritty sarjapiirtäjän raskas osa.

Jarmo Eronen Sukevalta on ollut viimeisimpiä lehden aktiiveja avustajia, kuten tästäkin numerosta voi havaita.

Keravalta puolestaan tässä on erityisesti kunnostautunut Taru Naapuri.

Monia kirjoittajia, ehkä useinkin esiintyneitä, saattaa tässä nimistä jo dementoituvassa päässäni jäädä mainitsematta. Siinä kun nyt muistamiani lehden avustajia kiitän, pahoittelen samalla puutteellista kiitosgalleriaani.

Kaikille teille se kiitos kuitenkin kuuluu. Ilman teitä, hyvät avustajat ja kertakirjoittajatkin, ei lehden omin voimin tuotettua tekstiä ja muuta materiaalia olisi voinut vuodesta toiseen kirjoittajapäivillä täydestä aiheesta kehua: koskaan se laskenut alle 80 prosentin ja parhaimmillaan se oli yhdessä vuosikerrassa yli 90 prosenttia !

Lehden jakelukuntoon varmistajan kiitos kuuluu lopulta myös Lappeenrannan Kirjapaino Oy:lle ja siellä Kari Kalinille sekä "tuotannolle"!

Nyt haaste lähtee eteenpäin: Vankilavirkailijain Liitto siirtyy tämän vuoden myötä nykyaikaiseen tiedotusmuotoon omille internet-sivuilleen ja se on sähköistä. Samalla sen pitää olla myös teitä, hyvät liiton jäsenet kautta maan, sähäkästi sähköistävää.

Hyvää jatkoa kaikille ja menestystä liiton tiedottamiseen uuden teknologian välinein !

Ainoa järjestösihteerin itse suunnittelema ja myös toteuttama logo kuvaa puntaria, jonka nokassa killuu kysymysmerkki. Punnittu puhe ja punnittu kirjoittelu ovat yhtä tärkeitä mediasta riippumatta.

Aina ei ole tarkoitus antaa vastauksia, vaan jättää joku kysymys ilmaan roikkumaan, edelleen pohdittavaksi.

3/2011

Ahti Granat Järjestösihteeri, VVL r.y.

Päätoimittaja, Vankilavirkailija-lehti

21

Maija Roihasta Sukevan vankilan johtaja kymmenen vuoden vankeinhoitokokemuksella Sukevan vankilan johtoon on valittu y.k./hum. kand. Maija Roiha.

Hän tuli alalle 1991 Pyhäselän vankilaan apulaisjohtajaksi, huomasi vankeinhoidon kiinnostavaksi ja jäi niin sanotusti sille tielleen.

Maija Roiha työskenteli välillä sijoittajayksikön johtajana Kuopiossa 2006 -2009, jonka jälkeen myös vankeinhoitoalueen turvallisuuspäällikkönä. Hän koki turvallisuusasiat erittäin tärkeiksi varsinkin vankila alalla työskenteleville, niin henkilökunnalle kuin myös vangeille.

Päihdeongelmaisten parissa ennenkin Maija Roiha on kotoisin Kontiolahdelta ja asuu edelleen siellä. Hän on työskennellyt ennen vankilaalalle tuloaan päihdehuollon parissa eri tehtävissä ja arvioi kokemuksen siltä alalta olevan hyödyksi myös vankeinhoidossa. Asiakaskunta oli päihdehuollon puolella pitkälti samaa, myös osittain vankilassa ollutta.

Maija Roiha kokee hyvänä kehityssuuntana sen, että vankilassa on lisätty päihdekuntoutusta. - Oikeanlaisen kuntoutumishalun on tultava vangilta itseltään, meidän tehtävämme vankilassa on ohjata kuntoutujaa oikeaan suuntaan. Päihdetyöhön tulee panostaa entistä enemmän. Vangeilla ei ole nykyisin tuntumaa työhön ja he ovat entistä enemmän uusavuttomia.

Vankilan ja ohjaajien panos tulee entistä enemmän painottumaan ohjaavan työn puolelle, arvelee Maija Roiha. - Olen tutustunut Sukevan vankilan työtoimintaan sekä työnjohtohenkilöstöön ja olen huomannut, että sielläkin ollaan valmiina.

Asennoitumista ja ymmärrystä ohjaavaan toiminnan merkitykseen löytyy. Työnjohto taistelee entistä enemmän tuotannollisten tavoitteiden kanssa. Valitettavan usein käy niin, että työnjohto joutuu itse tekemään paljon työtä tuotannollisten tavoitteiden saavuttamiseksi, minkä Roiha ei katso olevan oikein. - Ei käy päinsä, että mestari tekee ja vanki katsoo vierestä: on oltava niin, että vanki tekee ja työjohto ohjaa vankia. Tätä ohjataan ja tuetaan työn tekemisessä ja tekemään oppimisessa.

Sukevalla potentiaalia kehittämiseen Vuonna 2006 toteutettiin aluejakoa ja hallintomalli muuttui. Hyvä puoli siinä on, että meillä on nämä eri alueet ja erityyppiset laitokset niiden sisällä erilaisine toimintoineen. - Kotipaikkaoikeudesta on tingittävä jonkin verran vangin toimintojen järkeistämisen vuoksi, pohtii Sukevan tuore johtaja Maija Roiha.

Rangaistusajan tarpeet ovat ykkösasia, vapautumista lähestyessä korostuvat puolestaan perhesuhteet. Kaikki vankilat 22

Sukevan johtaja Maija Roiha.

eivät voi olla ns. “tavarataloja”, joista löytyy kaikkea vangin valmentamiseen liittyvää. Niitä on eri laitoksissa ja vankia sijoitellaan sen mukaan, miten se nähdään tarkoituksenmukaisimpana Valvottu koevapaus on Maija Roihan mukaan avolaitosten toimintaan liittyvää.

Avolaitoksista olisi siirryttävä valvottuun koevapauteen. Vankia motivoidaan lisäksi osallistumaan aktiiviseen toimintaan koko rangaistusajan. - On erilaisia vankeja ja heidän tuomionsa suorittamista eri vaiheissa on harkittava tapaus kerrallaan, kuten esimerkiksi elinkautisvangeille pakollinen koevapaus. Suljetuissa vankiloissakin joudutaan tekemisiin koevapauden kanssa, mutta pääsääntöisesti koevapaus ja siihen liittyvä valvonta on avolaitosten tehtävä, varmentaa johtaja Roiha vielä.

Panostus ja keskittyminen laitoksen johtamiseen Tulonsa Sukevan vankilan johtoon Maija Roiha otti haasteena, varsinkin kun ottaa huomioon IPRAN erittäin laajan aluekokonaisuuden. Hän asuu viikot Sukevalla ja viikon loput Kontiolahdella.

Johtaja pitää erittäin mukavana uutena piirteenä sitä, että koska hän ei koskaan aikaisemmin ole päässyt kävelemällä töihin niin nyt Sukevan vankilan johtajana vihdoin pääsee.

Maija Roiha pitää Sukevan vankilanjohtajan työtä sen verran haastavana, ettei arki-illoin jää paljolti aikaa harrastuksille,

vaan ne painottuvat viikonlopuille. Hänen harrastuksinaan ovat mm. ulkoilu ja liikkuminen luonnossa, hiihto talvella ja kesäisin samoilu luonnossa. Näihin kaikkiin Sukevalla on hyvät mahdollisuudet, kuten myös melontaan kajakilla.

Sukevan vankilan tulevaisuus on Maija Roihan mielestä valoisa siksi, että tällä hetkellä vankila on Itä- ja Pohjois-Suomen alueen suurin suljettu täytäntöönpanolaitos ja Sukevaa tullaan edelleen kehittämään.

Sukevan lisäetu on hänen mukaansa siinä, että laitoksella on erittäin monipuolisia toimintoja vangeille, vangeilla on tullessaan pitkiä tuomioita - varmastikin joukossa on myös vankeinhoidollisesti hankalia tapauksia.

Sukevalla tullaan johtaja Maija Roihan mukaan kuitenkin toimeen myös hankalien vankien kanssa, on aina tultu ja tullaan jatkossakin.

Sukevan vahvuus on osaavassa ja monipuolisessa henkilökunnassa.

Avoin tiedonkulku on hänen mielestään hyvä asia. Onkin kehiteltävä henkilöstölle avoin foorumi, esim. viikkotiedote, jolla tiedotetaan päiväkohtaisista asioista. Yhteistä palaveria viikonlopun jälkeen olisi pidettävä, näin koko henkilökunta tietää viikonloppuna sattuneista tapauksista. Avoimuutta on lisättävä niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Tärkein asia on, että työvuorotaulukot on laadittu sillä tavalla, että laitos pyörii ja henkilökuntaa on riittävästi toimintoihin nähden.

Ammattijärjestöt ja muut yhteistyötahot Kysymykseen, miten Roiha suhtautuu järjestötoimintaan, Maija Roiha katsoo sen olevan hyödyksi niin työntekijöille kuin työnantajallekin, koska kaikilla vankilassa työskentelevillä on samoja tavoitteita. Samoin yhteistoiminnan muiden viranomaistahojen kanssa Roiha kokee olevan erittäin tärkeää.

Roiha tuumasi, haastattelun lopuksi, ettei naisvankeja Sukevalle tule. Toisaalta hän on sitä mieltä, että naisvartijat pehmentävät myös miesvankilan ilmapiiriä.

Ammattilainen on ammattilainen, olipa kyseessä sitten mies tai nainen. Henkilökohtaisen vastaanoton Sukevalla Roiha sanoi olleen erittäin myönteinen.

Teksti ja kuvat: Jarmo Eronen (vanginvartija) Sukevan vankila

3/2011

Sukevan johtaja Teuvo Heikkinen eläkkeelle pitkän virkauran päättäneenä Sukevan vankilaa 24 vuotta luotsannut Teuvo Heikkinen jäi eläkkeelle 40 vuoden ja 3 kuukauden virkauran jälkeen. Suomussalmelta kotoisin oleva Heikkinen palaa juurilleen ja keskittyy harrastuksiinsa.

Sukevalla virka-asunnossa vuokralla asunut Heikkinen on viettänyt kaikki lomansa syntymäkunnassaan, jonne siirsi viimeisen muuttokuorman kesäkuussa.

3

Hallinnon mullistus suuri haaste Johtajana Heikkisen työajasta suurin osa on kulunut hallinnon hoitamiseen ja yhteistyökumppaneiden kanssa työskentelyyn. Työuransa merkittävimpänä muutoksena Heikkinen pitää hallinnon muutosta. Aluevankilamallia muutettiin

Teuvo Heikkinen.

4

viimeksi muutama vuosi sitten, aluevankiloita on nyt kolme. Laitoksissa tehdään lähityötä vankien parissa, hallintoa on sen sijaan keskitetty.

Teuvo Heikkisen johtama laitos Sukevan vankila on perustettu huhtikuussa 1914. Vanhasta vankilasta on jäljellä vielä Iskolan päärakennus, joka valmistui 1925 joka myytiin 2008 yksityisille. Vankilan rakennukset ovat pääasiassa 1930-luvulta. Keskeisin

Johtajan vaihdos ja avaimen luovutus: Teuvo Heikkinen ja laitoksen uusi johtaja Maija Roiha.

nelisiipinen rakennus valmistui 1939.

Täydennyssiipi, niinsanottu "uusi puoli" valmistui 1984.

Päärakennus aidattiin 1995 ja lisäaitaa rakennettiin 2001. Tuolloin luovuttiin vankilamyymälästä. Nyt Sukevan myyntitavarat viedään kaupungeissa olevien vankiloiden myymälöihin. Jonkin verran niitä on tarjolla myös Sukevan motellissa (paikallisittain "Pölökkylä" toim. huom.), jossa on myös myymälä.

Työtoimintana metalli ja puu Sukevan vankilassa on ollut toiminnassa tiilitehdas sekä saha. Ne ovat Heikkisen johtajakauden aikana suljettu, samoin kuin avolaitosyksikkönä toiminut Iskola on myyty Iskola Oy:lle.

Varsinaista työtoimintaa on Sukevalla enää kahdessa pisteessä: metalliverstaalla, jonka tuotteista mainittakoon erityisesti sosiaalitilojen kaapit. Nykyaikaisella puutyöhallilla valmistuu mm. puutarhakalusteita, kangaspuita sekä puolustusvoimille tilaustyönä tehtäviä tuotteita osaavan työnjohtohenkilöstön ohjaamana.

Johtajuus jatkuu uusin voimin Seuraajalleen Maija Roihalle Teuvo Heikkinen jättää vankilan johtajuuden hyvällä ja turvallisella mielellä.- Ei pitkää työuraa unohda hetkessä, asioita on paljon mielessä. Vastamäkiäkin työssä on ollut, mutta ne olen ottanut haasteena, Teuvo Heikkinen toteaa.

Johtaja Heikkinen piti kutsuvieraille läksiäiset 17.6.2011vankilan juhlasalissa.

Vieraina oli mm. Sonkajärven kunnanjohtaja, samoin eri yhteistyökumppaneita mm. Iisalmen poliisilaitokselta, aluevankilasta sekä muista vankiloista.

Jarmo Eronen

Ohjeeksi suomussalmelaisittain uudelle johtajalle: Sukevan vankilan moniin tarkoituksiin sopiva juhlasali oli jälleen arvoisessaan käytössä kutsuvierasjoukon ja oman väen täyttäessä tilaa.

3/2011

"Katsoin kalu kokoupi, vaan kalu katoo katsomatta".

23

Eukonkantoa Sonkajärvellä jo 20 vuotta

Sukevan vankilan joukkue kolmanneksi joukkuekisassa

Taru kertoo, että joskus - kauan aikaa sitten - eleli Sonkajärven äärettömillä salomailla muuan "RosvoRonkainen", Herkko etunimeltään. Herkko oli rivakka ja vapautta rakastava mies: ärhäkkä luonne johti usein miesporukoissa käsikähmään, joissa saadut arvet koristivat Herkkoa siellä täällä. Herkko oli kerännyt ympärilleen miehiä, jotka herättivät pelkoa ympäristössään metsissä lymyillessään ja talojen aitoista ruokaa varastellessaan.

Elintapojensa vuoksi Ronkainen joutui kavereineen hakemaan naisen lämpimän sylin ikään kuin väkisin.

Naapurikylien tytöt olivat silloin kiikarissa.

Tässä jos missä tarvittiin voimaa. Tyttö harasi tietenkin vastaan ja ainoa keino päämäärään pääsemiseksi oli kiepauttaa tyttö hartioille ja lukita hänen kätensä ja jalkansa lujalla otteella. Sitten siinä eivät vastaan pyristelyt auttaneet.

Siinä kun aikansa loikki tyttö harteilla yli aitojen, kivien ja kantojen, oli selvää, että voimaa tarvittiin paljon. Mitatakseen joukkonsa kunnon Herkko laati testin. Huonokuntoisia ei sakkiin mahtunut. Tullakseen hyväksytyksi kokelaan oli hypättävä ruissäkki olallaan kolmikyynäräisen (n.120 sm, toim. huom.) aidan yli. Ja samalla loikalla tuli päästä ojankin yli. Ojan pohjalla rämpijää ei porukkaan otettu.

24

3/2011

Sonkajärven perinne maailmankartalle Tästä kyseenalaisen legendaarisesta Herkko-testistä on saanut alkunsa maailman laajuinen kisailu eukonkannossa.

Osakilpailuja pidetään eri maissa Yhdysvaltoja myöten ja osakilpailujen voittajat kisailevat sitten Sonkajärvellä kauniissa savolaisissa maisemissa maailmanmestaruudesta.

Säännöistä mainittakoon, että eukko saa olla oma, lainattu tai varastettu. Painoa eukolla tulee olla vähintään 49 kiloa sekä lisäksi säännöissä mainitaan, että kaikilla eukonkantoihin osallistuvilla on oltava hauskaa. Radan pituus on 253,5 metriä ja sillä on yksi vesieste sekä kaksi tukkiestettä.

Voittajia ja kisan huumaa:

3

4

Eukonkannon sivupisnes kukoistaa Eukonkannon ohessa on monenlaista toimintaa, esim. pitäjänmarkkinat, joilla järjestetään letunpaistokilpailut sekä monenlaisia esittelyjä. Ja illalla on luonnollisesti eukonkantotanssit, joita tällä kertaa vauhditti Suvi Teräsniska. Kisaisäntänä oli kaikkien tuntema Mr. Mallorca (alias Jussi Vatanen).

Tänä vuonna oli järjestyksessään 20. eukonkantokisat ja MM-tittelistä kisattiin 16 kerran kovassa helteessä. Paikalla oli 6500 kävijää 11 eri maasta.

Voiton otti jo kolmannen kerran peräkkäin pari Taisto Miettinen ja Kristiina Haapanen. Eroa toiseksi tulleisiin virolaisiin Alar Vooglariin ja Kristi Viltropiin oli vain 79 sadasosaa. Kolmanneksi tuli Kirkliauskas Vytautas ja Kirkliauskiene Neringa Liettuasta. Parhaasta savolaispanoksesta vastasi Iisalmelainen Joni Juntunen ja Jaana Haavikko, heidän sijoituksensa oli seitsemäs.

Kyllä 10 vuodessa kerkiää reenata Joukkuekisa oli erityisen jännittävä, olihan mukana 10 vuoden tauon jälkeen Sukevan vankilan joukkue, jossa kisasivat Petteri Miettinen, Tuomo Mikkola sekä Mikko Hurskainen. Kannettavana heillä oli Emma Juntunen. Järjestäjille tuotti vaikeuksia selvittää, oliko joukkue vankeja vai vartijoita: hämäysmielessä joukkueella oli nimittäin päällään VHL:n (vankeinhoitolaitoksen) oloasut sekä kantoasuna VHL:n shortsit ja t-paita.

Vankilan joukkue menestyi hyvin tullessaan kolmanneksi. Joukkueen kertoman mukaan menestys olisi ollut parempi, jos he olisivat harjoitelleet enemmän juomapuolta. Joukkue aikoi panostaa enemmän seuraaviin eukonkantokisoihin. (Ei tullut selväksi, koskiko harjoittelu enemmän juoma- vai juoksuharjoittelua).

Joukkuekisan voitti Sonkarun, Suomi, toinen oli Söbrad, Viro ja kolmas Sukevan vankila, Suomi. Kerrottakoon, että Sonkarunin joukkueessa kilpaili Toni Hynynen jonka työpaikka on Sukevan vankilassa.

Teksti ja kuvat: Jarmo Eronen (Väliotsikot toimituksen)

3/2011

Vesi pärskyi, miehet korskui ja vaimoväki lie vikissyt vietäessä.

Vesi taisi ollakin erikoisen hyvä elementti kisaajille kuuman ja kuivan kesän vastapainona.

Koko eukonkantokisaa leimaa suuren urheilujuhlan ohessa hulvaton markkinameininki.

Turvallisuusseikat on silti otettu huomioon, kuten HelepposHeikin taustalta näkyy.

25

XIII Pamppuralli 12.-14.8.2011 Puumalassa Koskenselän Camping-alueella

Kylään suhattiin Sulkavan vankilalle Pienenä kertauksena heti alkuun:

Kerhoon voi liittyä rikosseuraamusalalla työskentelevä tai alalta eläkkeelle jäänyt henkilö (KPO,Rise,VHL,KHL ja VHKK) kuten myös “Co Rider” (puoliso, tyttö-, poikaystävä). LINNA MC kerhon tarkoituksena on: - edistää ja ylläpitää rikosseuraamusalan henkilöstön moottoripyöräharrastusta - kasvattaa jäsenissä rehtiä moottoripyörähenkeä - antaa neuvoja ja auttaa jäseniä moottoripyörien käytössä ja huollosssa - järjestää retkiä ja kokoontumisajoja - pitää yhteyttä muihin moottoripyöräkerhoihin "Puumalan rannassa komiata poikaa..."

Viime kesänä päätettiin järjestää tämän vuoden ralli Puumalassa. Jyrki Heinonen valittiin majoitusmestariksi, mikä olikin jälleen hyvä valinta. Majoitussamoin kuin ajoreitin suunnittelu oli hoidettu todella asiantuntevasti.

Perjantai 12.8 kului jäsenten saapumiseen ja majoittumiseen camping-alueelle.

Matka sujui useimmilla aurinkoisen sään vallitessa - mitä nyt joillakin tuli pientä sadetta niskaan. Perjantai-ilta sujui sitten seurustelun merkeissä, kuulumisia vaihdellessa ja motoristien ollessa kyseessä tietysti “katsastettiin” pyörät.

Suomen yhtä suurta sisäjärveä kiertämään 2012 Lauantain valjetessa ja aamupalan nautittuamme oli aika pitää vuosikokous, mikä sujui juohevasti puheenjohtajana toimineen Matti Niiniskorven heilutellessa nuijaa. Keskustelua käytiin mm ensi vuoden rallin paikasta ja ajankohdasta.

Tänä vuonna jäi Oulujärven ympäriajo tekemättä, joten kokouksessa päätettiin siirtää se 2012 kesäkuun toiseen viikonloppuun.

Vuoden 2012 pamppurallin paikkaa kartoitetaan Pielisen seudulle, josta etsitään sopivaa kokoontumispaikkaa. Ajankohdaksi sovittiin elokuun ensimmäinen viikonloppu 3.-5.8.2012.

Tänä vuonna sattui “ jänkhällä jytisee” -kokoontumisajo samalle viikonlopulle pamppurallin kanssa, mikä verotti rallin osanottajamäärää. Erilaisten rallien ajankohdista ja paikoista tiedotetaan jatkossa sähköpostilla jäsenille.

Hallituksen kokoonpano seuraavalle toimikaudelle on: puheenjohtajana Matti Niiniskorpi RSKK, jäseninä Samu Koskinen Hev tiedottaja, Jari Hämeenaho sihteeri, Jyrki S Heinonen Hav ja Jarmo Eronen Suv. Tilinhoitajana toimii Markku Mäkitalo.

26

Pamppuralli Puumalassa kolmentoista pyörän voimin.

Ajokierroksella kalannimiä riitti Kokouksen jälkeen oli aika lähteä perinteiselle ajelulle. Tällä kertaa ajoon osallistui 13 pyörää. Jyrkin suunnittelema reitti kulki Virmutjoen kautta Lohikoskelle, jossa Kahvilaravintola Majakassa nautimme seisovasta pöydästä. Majakassa oli todella tuoreita muikkuja ja täytyy sanoa, että ne kyllä tekivät kauppansakin.

Lohikoskelta matka jatkui Vekaransalmen lossin kautta Sulkavan vankilaan, jossa vankilan henkilökuntaan kuuluvat Kari Rissanen ja Eero Räsänen tarjosivat makoisat kahvit ja maistuvaista piirakkaa.

He esittelivät myös vankilan toimintaa, joten kiitokset tässä samantien koko Sulkavan henkilökunnalle vieraanvaraisuudesta.

Matka jatkui sitten vihreän kullan kulttuuritietä Partalan saaren kautta Kietäväisen virran lossilla mantereelle ja sieltä takaisin Puumalaan. Reitille tuli pituutta 170 km. Ilta jatkui saunomisen, makkaranpaiston ja muun seurustelun merkeissä.

Vapaamuurari Philin terveisin matkaan Sunnuntaiaamuna ravitsevan aamupalan nautittuamme oli aika suunnata etupyörämme koteja kohti. Hallituksen sekä omasta puolestani kiitokset kaikille mukana olleille. Nähdään taas ensi vuonna ja aktivoidaan jäseniä mukaan, niin “vanhoja” kuin uusiakin. Vankilavirkailija-lehti loppuu paperiversiona, mutta jatkuu netissä. Tämä on sitä nykyaikaa... mutta mehän hallitaan nämä jutut?

Turvallisia kilometrejä kaikille kaksipyöräisellä ajaville unohtamatta myöskään autoilijoita. Eli kuten Philip Freemason (Phil) Esterhau, ylikonstaapeli ja vuoropäällikkö Hill Street Blues -sarjassa sanoo: “Hey hey hey, then we are cautious on the road there”.

Teksti ja kuvat: Jarmo Eronen Suv sekä yhteiskuva Co Rider Anne (Väliotsikot toimituksen)

3/2011

Pamppurallin ajopäiväkirjan kuvia:

Tämä on todellinen "pers" spektiivi.

3

Sieltä ne tulee...

4

...ja siellä ne menee.

Kietävälän lossi soi hetken hengähdyksen.

Puumalaa koristaa lossiliikenteen ohessa komea siltakin.

Kari Rissanen ja Eero Räsänen olivat Sulkavalla vieraita isännöimässä.

Pleksi ei suinkaan haitannut hyvien itäsuomalaisten maisemien katselua.

Löytyipä sattumoisin Sulkavan vankilalta neljä vuoden 1982 varijakurssilaistakin samaan kuvaan - 28 vuoden jälkeen!

3/2011

27

Kaarlo Laari

Sosiaalineuvos, ylivartija ja sotaveteraani Kaarlo Laari kuoli 9.6.2011 Haartmanin sairaalassa Helsingin Meilahdessa. Laari oli syntynyt 1.8.1922 Luumäellä. Kuollessaan hän oli 88 -vuotias.

Kaarlo Laarin elämän alkuajat edustavat tuon ajan maalaistalojen poikien tyypillistä elämänpiiriä ja harrastuksia.

Kotona opittiin pienestä pitäen luontevasti työntekoon, vastuunkantoon ja säntillisiin elämäntapoihin. Kodin opetukset näkyivät myös Kallen elämänasenteessa ja työssä. Samantapaisesta elämänpiiristä on vuosikymmenien varrella tullut paljon erinomaisia vankeinhoitajia, mutta myöhempien sukupolvien edustajilta on puuttunut elämän korkeakoulun rankin luokka sotakokemus.

Kallen nuoruusvuodet eivät olleet huoletonta elämää. Sodanuhan synkät pilvet väijyivät 1930 -luvun lopulla taivaanrannalla. Toiminta suojeluskunnan poikaosastossa oli opettelua pahimman varalle.

Siellä opittiin kurinalaisuutta, yhteisvastuuta ja selviytymistä karuissa kenttäoloissa. Näistä taidoista oli paljon apua monissa myöhemmissä elämänvaiheissa.

Niinpä Kalle vartioi Luumäen asemaa talvisodan paukkupakkasilla ja osallistui Salpa -aseman linnoitustöihin välirauhan aikaan. Syksyllä 1941 alkaneen asevelvollisuuden jälkeen nuori mies joutui rintamalle 19 -vuotiaana. Laari osallistui 1942-1944 muun muassa Maaselän ja Karjalan Kannaksen taisteluihin haavoittuen kaksi kertaa. Kalle kantoi toisen haavoittumisen jälkeen koteloitunutta sirpaletta päässään loppuelämänsä ajan.

Se on miun muistomitali, vitsaili Kalle, kun sirpale vain muutama vuosi sitten havaittiin.

28

Kaarlo Laarin siunaustilaisuus oli Savitaipaleen siunauskappelissa 9.7.2011. Muistotilaisuudessa puhuivat kirkkoherran lisäksi Risto Kettunen ja Jari Tuomela.

Kuvassa VVL:n Helsingin keskusvankilan yhdistyksen jäseniä keväällä 1964. VY:n lakosta on aikaa jo vuosi ja ollaan menossa parempia aikoja kohti. Eturivissä istumassa vas. Sulo Ikävalko, Kaarlo Laari, Valtter Joru, V.A. Leino, Väinö Tikkanen ja Eino Salovaara.

Laari kuului VY:n ja VTY:n hallituksiin vuosina 19661980. Kuva vuodelta 1976 VTY:n uuden Merihaan toimiston avajaisista. Kuvassa myös entisiä hallituksen jäseniä. Kuvassa Kallen lisäksi mm. Onni Koski, Lauri J. Havia, Pekka Oivio, Unto Keijonen ja Mikko Laaksonen. Kallen takana “mirri” kaulassa Poliisien Liiton silloinen puheenjohtaja Olavi Martikainen.

Elämä sai sodan jälkeen avioitumisen ja perheen perustamisen myötä uuden suunnan. Laari haki ja pääsi vartijaksi Helsingin keskusvankilaan helmikuussa 1948. Työolosuhteet olivat vaikeat. Sotien jälkeisen rikosaallon seurauksena vankimäärät Suomessa olivat suuria ja olot levottomat ja ahtaat. Sörkän vahvuus lähenteli tuhatta vankia. Ilmapiiri oli raskas ja kireä. Kaiken lisäksi vartijahenkilökunta jakaantui 1950 -luvun alussa vankeinhoidollisesti ja poliittisesti kahteen leiriin.

Niin sodan kuin rauhan töissä Laari oli aina mies paikallaan. Säntillisen ja työnsä hyvin hoitaneen nuoren miehen panivat merkille niin työtoverit kuin laitoksen johtokin. Ura varmistui ja eteni nousujohteisesti vuonna ylivartijan virkaan saakka.

Työssä tuli eteen vuosien varrella eteen useita läheltä piti -tilanteita, joista Kalle selvisi valppautensa ja neuvokkuutensa ansiosta. Kallella sanottiinkin olevan kahdeksan henkeä.

3/2011

Tauno Varen oli isoisänsä peruja melkein seppä jo syntyessään ja hänellä olivat kaikenlaiset käden taidot hyvässä hallinnassa. Nuoruudessaan salskea mies teki metsä- ja rakennustöitä eri puolilla Hämettä. Tulevan vaimonsa Tauno tapasi pääsiäistansseissa Metsämaan maamiesseuran talolla 1956. Häät olivat 30.12.1957, joten Tauno ja Sisko ehtivät olla naimisissa 53 vuotta. Avioitumisen seurauksena suunnitelmat muuttuivat ja elämä sai uuden suunnan. Tauno haki ja pääsi vartijaksi Helsingin keskusvankilaan vapun jälkeen 1958 ja Sisko seurasi pienen ajan päästä perässä..

Sörkässä Taunosta tuli vuosikymmeniksi konepajan isäntävartija. Työhuone oli suuri ja vankeja paljon. Varmaotteinen Tauno saavutti pian niin esimiesten kuin työtovereidenkin sekä vankien täyden luottamuksen. Varen oli myös suvun perintönä aidosti kiinnostunut metallitöistä ja hankki ja omaksui valvontatyönsä sivutuotteena laajan käytännön taidon myös metallitöistä. Varen ei koskaan hakeutunut esimiestehtäviin, vaikka vartiopäällikkö Lampinen siihen useaan kertaan kehotti. Viimeisimmät työvuotensa Tauno hoiti Helsingin keskusvankilan vilkkaan pääportin vartijan vaativia tehtäviä. Sydämen sivistyksen

Tauno Varen 22.1.1931 - 4.6.2011 4

Salamana kirkkaalta taivaalta tuli kesäkuun alkupäivinä tieto Helsingin keskusvankilan vanhemman vartijan ja Vankeinhoitoveteraanien pitkäaikaisen jäsenen Tauno Varenin kuolemasta.

Tauno menehtyi 80 -vuotiaana 4.6 2011 Loimaan Leppihallissa, missä hän oli vaimonsa kanssa tanssimassa.

Tietoa oli ensin vaikea uskoa ja hyväksyä. Miksi juuri Tauno, jota pidettiin ikäihmisten mallikappaleena? Mies, joka eli sopusoinnussa elämän kaikkien perusarvojen kuten: työn, perheen, harrastusten ja ympäristön kanssa.

omaavana, kaikki ihmiset huomioivana ja luontaisena herrasmiehenä Varen sopi tehtävään täydellisesti.

Helsinkiin muuton jälkeen Varen alkoi tehdä vuorotyön tuomina vapaapäivinä rakennustöitä, joista tulikin hänelle toinen elämäntehtävä. Kotipaikaksi vakiintui Itä-Hakkilasta ostettu palsta, jonne Tauno kätevänä kirvesmiehenä rakensi perheelleen pian oman talon. Eikä tämä

talo jäänyt ainoaksi. Päinvastoin. Vuosikymmenien varrella Tauno rakensi sivutyönään työtovereilleen ja muille ihmisille taloja pienen kylän verran. Taitava mies rakensi uutta ja korjasi vanhaa. Kaikki onnistui laatutietoiselta Taunolta, jonka tunnuslause oli: Ei kukaan tule kysymään sinulta missä ajassa tuo työ tehtiin, vaan kuka sen teki.

Valistunut ja harkittu mielenlaatu yhdistyivät Taunossa hienolla tavalla ja antoivat hänen vakaalle esiintymiselleen luotettavan pohjan. Taunolla oli työtovereiden keskuudessa arvostettu asema eikä hänen harkittuja mielipiteitään kyseenalaistettu. Varen saikin 31.12.1957 työstään tunnustuksena Vankeinhoidon ansioristin ja hänelle myönnettiin myös Vankeinhoitoveteraanien viiri.

Eläkkeelle jäätyään 1989 Tauno muutti Siskonsa kanssa synnyinseudulleen nykyiseen Forssaan, missä hän vuosien varrella kunnosti aiemmin ostamansa vanhan sukutilan ympäristöineen kadehdittavan kauniiseen kuntoon. Luonnossa liikkuminen ja oman maatilan metsä- ja rakennustyöt pitivät yllä hyvää kuntoa ja toivat mielihyvää. Vaatimattomana suorastaan ujona luonteena Tauno ei koskaan luetellut tekemisiään, joita me muut vilpittömästi ihailimme.

Rakennus- ja metsätöiden vastapainona Taunolla ja Siskolla oli paljon yhteisiä harrastuksia, joista tanssilla oli tärkeä sija.

Tanssilattialta pääsiäisenä 1956 alkanut yhteinen taival myös päättyi tanssilattialle ja rakkaan aviopuolison käsivarsille.

Uljas lähtö, upealle ihmiselle.

Molempien muistokirjoitusten laatija: Varenit, Sisko ja Tauno, hopeahääkuvassaan.

3/2011

Risto Kettunen

29

Juhlat oli Ilvesmajalla mahtavat...

Suruviesti Kestilästä

Isto viihtyi luonnossa erilaisten harrastusten parissa. Oulujärvi kesäisin ja talvisin antoi hänelle mahdollisuudet kalastella. Talon pihapiiri oli kokonaisuudessaan omin käsin tehty ja jääkaapin ovessa oli muistilista kesän askareista, jotka sitten jäivät toteuttamatta. Usein työvuoroissakin uusia projekteja oli suunnitteilla ja hänen taitojaan hyödynnettiin rakennusja remonttiryhmässä työmaalla.

Elämään mahtuu myös karikoita, eikä Istokaan selvinnyt ilman niitä. Hänen elämänsä suurin suru oli esikoispojan menettäminen traagisessa kotitapaturmassa vuonna 2003. Kuitenkin myönteinen elä-

mänasenne auttoi jatkamaan eteenpäin.

Viimeisestä yhteisestä yövuorosta lähtiessämme Isto oli täynnä energiaa ja kesän odotusta. Enää ei kuitenkaan Cadillacin, jona lava-volkkari tunnettiin, rouskutus kuulu vankilan portilla. Yllättävä poismeno jätti työyhteisöömme ison aukon.

Isto Herranen siunattiin Säräisniemellä 17.6.2011. Tilaisuudessa oli omaisten ja ystävien lisäksi runsaslukuisesti työkavereita eri vankiloista. Perheeseen kuuluivat vaimo ja poika.

Ari Turpeinen

Kesäkuun 1. päivä Kestilän vankilan vartija Isto Herranen menehtyi liikenneonnettomuudessa Siikalatvan Leskelässä. Hän oli virkatehtävässä saattamassa vankia poistumisluvalla. Paluumatkalla hänen kuljettamansa auto törmäsi risteyksessä toiseen henkilöautoon.

Isto Herranen menehtyi välittömästi.

Isto rantautui vankeinhoitoalalle vuonna 1984, oltuaan sitä ennen muutamia vuosia merillä. Pelsolla hän oli vartijan tehtävissä vuoden 2009 loppuun asti ja 1.1.2010 hän siirtyi Kestilään. Henkilönä Isto oli hyvin sosiaalinen persoona, joka tuli toimeen niin työkavereiden kuin vankienkin kanssa. Meille Iston tunteneille ovat jääneet hyvin mieleen hänen tekemänsä pienet kepposet tai jäynät, joita jälkeenpäin voidaan hymyssä suin muistella.

Isto Herrasta oli saattamassa Säräisniemellä kunniakuja työtovereita.

Vankilavirkailija-lehden kiitokset tekijöille ja lukijoille!

Kiitän Oulun vankilan entisiä sekä nykyisiä vankivaununvartijoita sekä muuta henkilökuntaa muistamisesta jäädessäni eläkkeelle.

Jukka Vaittinen Ouv

Suuri kiitos Riihimäen vankilan johdolle, henkilökunnalle ja ammattiosastolle muistamisesta ja runsaista läksiäislahjoista jäädessäni eläkkeelle 1.9.2011.

Lisäksi kiitos Sammaliston Susille ja Kuopion vankilan jalkapallojoukkueelle.

Kuva: Hannu Reinikka, Laukaa

30

Asko Rahkonen Riv

3/2010

Marko Nurmesniemi Häv Ari Siekkinen Kuv Eeva Ylipukki-Asikainen Pev Vesa Korhonen Suv Jari Sulasalmi Ouv Seppo Raappana Pev Paavo Seppänen Pev Harri Mäkitalo Hev Pertti Reiman Pev Jukka Urjo Avv Mika Suokas Häv Anne Salmi Häv Petteri Kauppinen Riv Hannu Järvitalo Pev Jukka Asikainen Pyv Jukka Ylismäki Tuv

Ari Häkkinen Kev Hannu Rauhamäki Avv Reijo Salo Vav Tapani Hemanus Tuv Anna Pekkarinen Vav

15.10.2011 27.10.2011 29.10.2011 05.11.2011 05.11.2011 15.11.2011 15.11.2011 19.11.2011 25.11.2011 25.11.2011 01.12.2011 02.12.2011 03.12.2011 10.12.2011 12.12.2011 13.12.2011

02.11.2011 25.11.2011 12.12.2011 16.12.2011 17.12.2011

PEKU KIITTÄÄ Lämmin kiitos Kylmäkosken vankilan henkilökunnalle muistamisista, sekä läksiäisjuhlasta siirtyessäni emeritus vartijaksi. Työt on tehty, mutta mukavat muistot elävät. Toivon Teille jaksamista siellä epätoivoisessa myllerryksessä.

Jaakolan Peku

Timo Korpi-Kokolle MM-pronssia Ex-vankeinhoitaja Timo Korpi-Kokko suoritti elämäntyönsä Pelson ja Hämeenlinnan vankiloissa ja jäi aikanaan eläkkeelle ylivartijan toimesta. Hän palasi syntymäseudulleen Jalasjärvelle ja jatkoi siellä jo poikasena aloittamaansa yleisurheilua. Vanhat tilastotiedot kertovat, että Timo voitti 15-vuotiaiden 3-ottelun suomenmestaruuden ja parin vuoden kuluttua 17-vuotiaiden kiekonheitossa SM-hopeaa. Urheiluun ei tullut katkosta miehuusvuosinakaan, vaan Timo jatkoi harrastustaan ensin Vaalan Karhun ja sittemmin Hämeenlinnan Tarmon riveissä. Vankeinhoitoväen kisoissa hän oli vakiokävijä ja -menestyjä.

Vaikka eläkkeelle siirtyminen katkaisi menestyksellisen työuran, Timon urheiluharrastusta se ei lopettanut. Hänestä tuli veteraaniurheilun aktiivinen harrastaja, tosin se oli alkanut jo miehen viimeisinä työvuosina. Kiekon- ja painonheitto tulivat miehen leipälajeiksi.

Kolmien MM-kisojen lisäksi Timo on käynyt kaksissa EM-kisoissa ja kerran EM-hallikisoissa. Toinen EM-kisa käytiin Unkarissa, ja siellä Timo sijoittui neljänneksi sekä kiekon- että painonheitossa.

3/2010

Pohjoismaiden mestaruuskisoissa on tullut mitalimenestystä useaan kertaan Tänä vuonna käytiin veteraanien MMkisat USA:n Sacramentossa, jossa Timo kilpaili 65-vuotiaiden sarjassa. Hänellä oli tavoitteena saada hyvä tulos ja sijoittuminen. Ne onnistuivat. Hän sijoittui kiekonheitossa kolmanneksi, saaden näin uransa arvokkaimman mitalin.

Painonheitossa hänen sijoituksensa oli seitsemäs.

Kisat suoritettiin niin paahtavan hellejakson aikana, että ne piti aloittaa aamuisin klo kahdeksan ja pitää päivällä siestaa muutamien tuntien ajan sekä jatkaa kilpailuja iltakuudelta. Hyvin Pohjanmaan mies tämän kaksiviikkoisen kisan kuuman ilmanalan kesti. Sijoitus on siitä hyvä todistus.

Onnittelut Timpalle! Jatkukoon miehen esimerkillinen harrastus ja kannustakoon se muitakin ikänsä urheilleita veteraaniurheilun pariin.

Kyösti Kettunen

(Lähde: Kunnallissanomat, Jalasjärven ja Peräseinäjoen alueiden paikallislehti)

31

PE VAKUUTA

YT RHEESI N

% 0 5 A P JOEDULLISEMMIN

VAIKKA HENKESI ON KALLIS, VAKUUTUKSEN EI TARVITSE OLLA. NYT VOIT SAADA HENKIJA TAPATURMAVAKUUTUKSEN JOPA 50 % EDULLISEMMIN. Tiesithän, että Vankilavirkailijain Liiton jäsenenä sinulla on vakuutuksia Ifissä. Sen ansiosta olet oikeutettu moniin etuihin lisävakuutuksia hankkiessasi.

Saat esimerkiksi Ryhmäsampo Primus -henki- ja tapaturmavakuutuksen koko perheellesi markkinoiden edullisimpaan hintaan. Voit saada vakuutusturvan itsellesi ja perheellesi jopa 50 % alennuksella.

Tutustu jäsenmaksuusi sisältyviin vakuutuksiin ja muihin jäsenetuihisi osoitteessa if.fi/vankilavirkailijat. Samalla päivität kätevästi vakuutusturvasi ja varmistat, että saat kaikki sinulle kuuluvat jäsenedut. Ja vahingon sattuessa saat aina korvauspalvelua, joka sujuu niin kuin pitääkin.

Lisätietoja 010 19 19 19 tai if.fi/vankilavirkailijat