Väki 4/2012

Page 1

Väki 4/12 Työelämänumero


VÄKI•4/2012 3 Pääkirjoitus 4 Hallitusterveisiä 5 Väkigallup: Odotuksia työelämältä 6 Sanat ovat aseeni 8 Soveltavaa antropologiaa 10 Apua, työelämään! 12 Luotijuoksua ja itämerenristeilyjä 15 Rosa - supernainen 18 Miten tänne

on

päädytty?

Oppiaineterveisiä

20

Kuoleman kahdet kasvot 22 Unelmien äärellä 23 Testaa: Mikä sinusta tulee isona? 25 Anonyymi Antropologi 26 Terveisiä Manapahkasta 27 Antrosarjis: Mauss

Julkaisija Mana ry Painos 100 kpl Painopaikka Picaset oy Väki on saanut HYY:n järjestölehtitukea vuodelle 2012.

2

VÄKI

Väki Päätoimittajat Soila Laivo ja Anna Tervahartiala Taitto Tiina-Maaria Laihi Tämän numeron tekijät Tiina-Maaria Laihi, Soila Laivo, Juho Reinikainen, Paula Sahlman, Saija Sarell, Johanna Saviniemi, Anna Tervahartiala ja Oskari Wäänänen


PÄÄKIRJOITUS Ulkona on -20 °C pakkasta. Kävelen lumihangessa takaperin. En halua, että viima ohjaa kylmät ja terävät lumihiutaleet naamaani, mutta eteneminen on hidasta. Pysähdyn ja mietin hetken mihin suuntaan jatkan kävelemistä ja miten päin. Vaihtoehtoja on monia, mutta joka tapauksessa tiedän olevani perille päästyäni jäässä ja yltä päältä lumessa. Kotona odottaa kuitenkin höyryävä kuppi kuumaa teetä ja loimuava takkatuli. Ehkä pääsen jopa saunaan. Päätän jatkaa matkaani normaalisti kävellen, lumimyrskyä uhmaten. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin vaikeampi. Kuulostaako tutulta? Moni varmasti uhmasi muutama viikko sitten Suomessa riehunutta Antti-myrskyä ja huomasi samalla kuinka hidasta tuiskussa on edetä. Lunta tuntui tulevan joka suunnasta ja näkyvyys rajoittui muutamaan metriin. Opiskelujen keskeltä työelämään selviytyminen tuntuu minusta samalta kuin höyryävän teekupin ääreen selviytyminen lumimyrkystä. Eteneminen tuntuu raskaalta, vastoinkäymiset iskevät naamaan ja stressi pureutuu luihin ja ytimiin. Suuntaa ja tapaa edetä tuntuu vaikealta valita, joskin joka puolella näkymät pysyvät samoina – kun valmistun, löydänkö mielekästä oman alan työtä? Näkyvyys on myös yhtä heikko. Maailmanlaajuisen talouskriisin keskellä pystyy vain arvailemaan tilannetta silloin, kun saa maisterin paperit käteen. Epävarmuus ympäröi meidät samoin kuin Antti-myrsky verhosi alleen koko Helsingin. Kaikki on kuitenkin kiinni asenteesta. Siksi Väen toimituskunta päättikin ottaa ohjat omiin pieniin kätösiinsä ja koota teille erikoisnumeron antropologien työelämästä. Toivottavasti numero tuo helpotusta lumimyrskyn keskelle ja luo ajatuksia, joiden kanssa suunnistaa oikean teekupposen ääreen. Tämä on minun ja Annan viimeinen numero päätoimittajina. Haluisinkin kiittää toimituskuntaamme, joka on innoissaan auttanut meitä lehtien teossa. Emme olisi olleet mitään ilman teitä! Seuraavasta numerosta eteenpäin Väkeä luotsaa Johanna Saviniemi. Rauhaisaa joulun aikaa ja houkuttelevaa tulevaisuutta kaikille!

Soila

VÄKI

3


Hallitusterveisiä Palstalla hallitus esittäytyy ja kertoo ajankohtaisista aiheista ja Manan toiminnasta. Tällä kertaa vuorossa hallituksen alumni- ja työelämävastaava Saila Kivilahti. Miksi lähdit mukaan hallitukseen ja miten päädyit työelämä- ja alumnivastaavaksi? Lähdin mukaan hallitustoimintaan, koska halusin mahdollisimman kattavasti mukaan pienen ainejärjestömme toimintaan ja kehittämiseen. Lähdin mukaan myös uteliaisuudesta, koska olin kuullut edellisen vuoden hallituslaisilta niin paljon hyvää ainejärjestön hallitustoiminnasta. Halusin ainejärjestön työelämä- ja alumnivastaavaksi, koska koin ja koen edelleen pestin tärkeäksi ja näin tehtävässä haasteellisuutta antropologien moninaisen työympäristön vuoksi.

Miten mennyt hallitusvuosi on sujunut? Hallitusvuosi on mennyt hyvin nopeasti ja vaihderikkaasti! Suosittelen jokaiselle hallitus- tai muussa ainejärjestötoiminnassa mukana olemista jossain vaiheessa opintoja.

Miten työelämä- ja alumniasioiden ajankohtaisuus näkyy järjestökentällä ja Manan toiminnassa? Työelämäasiat ovat yksi opiskelijoita eniten askarruttava asia. Aiheen ajankohtaisuus näkyy Manan toiminnassa muun muassa ekskursioiden suosiossa ja yleisemmällä tasolla järjestötoiminnan työelämäaiheisessa tiedotuksessa.

4

VÄKI

Millainen merkitys ainejärjestöllä on opiskelijoiden työelämään tutustuttamisessa ja antropologian ilosanoman eteenpäin viemisessä työmaailmassa? Ainejärjestöllä on suuri merkitys erilaisiin työtehtäviin tutustumisessa, esimerkiksi ryhmäekskursioiden järjestämisessä sellaisiin kohteisiin, joihin opiskelijan on vaikeampi tutustua itsekseen. Myös työelämän edustajat ovat olleet innoissaan työelämässä olevien antropologien annista työpaikoillaan sekä antropologian opiskelijoiden kiinnostuksesta erilaisiin työympäristöihin.

Mihin suuntaan työelämä- ja alumniasioita tulisi lähteä kehittämään ainejärjestössämme? Työelämäekskursioissa on onnistuttu hyvin, mutta esimerkiksi työelämäharjoitteluihin, sekä alumnien kanssa järjestettävään toimintaan voitaisiin keskittyä vielä nykyistä enemmän.


Mikä on ollut parasta tehtävässäsi? Parasta on ollut huomata miten erilaisissa työtehtävissä antropologiaa opiskelleet ihmiset toimivat ja kuinka innokkaita he ovat olleet kertomaan työkokemuksistaan.

Mikä on ollut mieleenpainuvin muistosi Manan matkassa?

Mitä haluaisit kertoa niille antropologian opiskelijoille, joiden mieltä painaa työelämäasiat ja työllisyys? Toivoisin, että opiskelijat eivät stressaisi liikaa työelämäasioista ja työllistymisestä, koska uskon, että kaikki antropologiaa opiskelleet löytävät heille sopivan ja ennen kaikkea monipuolisen työuran!

Mieleenpainuvinta on ollut ainejärjestön hallituksen hyvä henki ja motivoituneisuus hallitustyöskentelyyn, sekä järjestön jäsenten aktiivisuus toimintaan liittyen.

Väki-gallup: Mitä odotatte työelämältä?

Raita: Olisi kiva päästä työskentelemään sellaisten aiheiden kanssa, jotka oikeasti kiinnostaa. Valmistuttua olisi kiva tehdä erilaisia projektitöitä, jotta tietäisi, mikä on oma juttu. Isona minusta tulee antropologi, lapsena toiveammattini oli jäätanssija. Noora: Että saisi töitä! Olisi kiva olla järjestössä töissä ja tehdä kaiken näköisiä ja monipuolisia asioita. Pienenä unelmoin, että minusta tulee delfiininkouluttaja.

Laura: Apua, en ole miettinyt niin pitkälle! Odotan ehkä kansainvälisyyttä ja itseään kiinnostaviin aiheisiin tutustumista. Maailmanrauhaa. Haluaisin töihin johonkin järjestöön. Tutkimuksen tekeminenkin voisi olla myöhemmin kivaa. En ole nirso. Mitä tulee vastaan, olen valmis ottamaan. Lapsena halusin olla astronautti.

VÄKI

5


Teksti ja kuvat: Anna Tervahartiala

Sanat ovat aseeni

6

On perjantaiaamu ja Metsätalon ikkunoiden ulkopuolella liikkuva elämä tuntuu etäältä. Korvieni välissä pieni tukahdutettu huuto itkee sälekaihtimien taakse suljetun elämän tuskaa. Yliopisto tarjoaa työkaluja kriittiseen ajatteluun ja yksityiskohtaiseen havainnointiin. Kyllä. Silmistäni on tullut suurennuslaseja, korvistani sisäänrakennettu nauhuri ja sormistani sadepisaroita näppiksellä. Mutta entä jos tieto ei riitä? Entä jos en koekaan istuen oppimista omakseni? Hetken päätä seinään lyötyäni huomaan, että seinä on päätäni kovempi. Vaihdan lähestymistapaa. Aloitan viestinnän opinnot.

keilta ja kuuroilta. Mutta onnellisilta. Sisällä velloo levottomuus ja tukahdutettu tarve huutaa. Tahdon kertoa sinulle mitä näin ja mitä kuulin ja mitä tein ja mitä sinäkin voit tehdä ja mitä me voimme tehdä! Mutta et huuda, eivätkä he kuule. Tieto on kuin tunne; se on todellista vain jaettuna. Havainnoiva osallistuminen on keino lähestyä toista ja ottaa selvää tuntemattomista paikoista ja kasvoista. Etäisyys antaa vapauden tulkinnalle, mutta osallistuminen tunteen tarinoille. Katsomalla mitä ympärillä tapahtuu voi nähdä uusia asioita, mutta kysymällä voi ehkä ymmärtää, kertomalla kenties jopa oppia ja opettaa edelleen.

Katsomisesta kysymiseen

Toimettomuudesta toimittajaksi

Kenties en ole ainoa, joka on istunut bussissa 615 matkalla Helsinki-Vantaalta keskustaan. Käpylän hiekankeltaiset kerrostalot tuntuvat pitelevän maata paikoillaan ja kadunkulkijat näyttävät so-

Viestinnän opintojen myötä suuret teoriat demokratian julkisesta sfääristä ovat iskostuneet luihin ja ytimiin. Toimittajista puhutaan vallan vahtikoirina, portinvartijoina sekä agendan, puheenaiheen,

VÄKI


asettajina. Näissä teoksissa toimittajat itse kertovat oman työnsä merkityksestä. Uusimmat julkaisut ovat myös keskittyneet journalismin murrokseksi kutsuttuun ilmiöön. Entä, jos meitä ei enää tahdotakaan kuunnella? Käytännössä; entä jos meidän kuuntelusta ei enää tahdotakaan maksaa. Läpinäkyvälle kriittiselle yhteiskunnalle on vaikea asettaa hintaa, sillä se ei aina palvele kaikkia. Viestintä on keino hallita, se on huomattu ennen ja sama kuvio elää edelleen. Tämä on syy miksi laadukas toimitustyö on hintansa väärtti; menoja ja kuluja yhteen laskiessa saattaa se olla jopa edullista. Antropologia antaa avaimet näkemään kauas. Menemällä itse paikan päälle ja säilyttäessä yhteyden muualle annamme korvamme, ihomme, mielemme kaikkien nähtäväksi. Ja katsottavaa riittää. Havainnointiin ja osallistumiseen kuuluu kysymysten esittäminen ja vastausten kuunteleminen. Saksassa olen huomannut ihmisten pyytävän lupaa tiettyihin kysymyksiin; ”wenn ich fragen darf…” Kysyä voi aina, mutta vastauksia on turha ottaa itsestään selvyyksinä. Kysymistä on turha lopettaa. Suurin haaste on löytää oikeat kysymykset ja oikeat henkilöt vastaamaan kysymyksiin. Henkilö, joka tietää jotain, mitä muut eivät tiedä. Kysymykset poikivat uusia ajatuksia ja lisäkysymyksiä. Maailma ei lakkaa hämmästyttämästä. Tai jos lakkaa niin kannattaa vaihtaa perspektiiviä. Ehkä osaat seistä käsilläsi?

Sana on aseeni Eräs dokumentti-ohjaaja istui syysiltana Mascotin lavalla keikkuvalla baarituolilla. Hän piteli mikrofonia laihoissa käsissään: ”Aseella voin ampua vihollisen edessäni. Kameralla voin osua asioihin, joita en edes näe, joiden en edes tiennyt olevan olemassa.” Tämä on journalismin, dokumentaation ja tiedon jakamisen voima. Media elää narratiivia, joka ei puhuttele järjellä vaan tunteilla. Retoriikka

paljastaa hapertuneet saumansa suoran lähetyksen, kirjeenvaihtajan kertomuksen tai intensiivisen kuvasarjan rinnalla. Uutisankkurit voivat varoittaa kuvamateriaalien olevan voimakasta ja häiritsevää, eikä soveltuvaa perheen pienimmille. Häiritsevämpää on kuitenkin kuvamateriaalin synty, asiat joita uutisetkaan eivät aina pysty selittämään. Antropologit ovat verkostoja pimeisiin paikkoihin, joista emme ennen kuulleet, joita emme ennen kuunnelleet. Antropologia ei ainoastaan avaa ovia vaan auttaa myös astumaan ulos uuteen maailmaan. Muistan lukeneeni jonkun sanoneen, että on kirjoitettava niin kuin puhuisi. Vain silloin voi olla uskottava. Allekirjoitan. Toiset lukevat paljon, toiset kirjoittavat paljon. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla sekä kuuntelemalla palautetta ja vastareaktioita. Kyse on keskustelusta, ajatusten vaihdosta ja rakentavien vastausten löytämisestä. Maailma ei ole rationaalinen, maailma ei ole objektiivinen, eikä helposti selitettävissä.

VÄKI

7


Teksti: Soila Laivo

Soveltava ja käytännönläheinen antropologia Soveltava antropologia? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kaikki tietävät, että on olemassa soveltavaa antropologiaa, mutta mitä se oikeasti onkaan? Suurin osa antropologian opiskelijoista on tutustunut soveltavaan antropologiaan jo lukiessaan meille legendaariseksi muodostunutta James Peacockin kirjaa ”The Anthropological Lens – Harsh Light, Soft Focus”. Mutta onko kukaan keskustellut aiheesta vakavasti valtsikaan sisäänpääsyn jälkeen? Soveltavasta antropologiasta saattaa löytyä pelastus niille, jotka haluavat päätyä oman alan töihin, mutta eivät missään nimessä halua tutkijaksi, ainakaan sanan traditionaalisessa merkityksessä. Nyt olisi siis tiedossa pikakurssi soveltavaan antropologiaan, oppiaineessamme kun sellaista ei löydy. Soveltava antropologia tarkoittaa antropologisten teorioiden ja menetelmien käyttämistä käytännöllisten ongelmien analysointiin ja ratkaisuun. Samoilla työkaluilla toisin sanoen pyritään vaikuttamaan ja muuttamaan tutkittavia kohteita kohti (toivottavasti) parempaa. Kuulostaako väärältä ja epäeettiseltä? Menettääkö tieteenalamme uskottavuuden tällaisissa sovelluksissa? Käytännönläheinen ja soveltava sekä vaikuttaminen ja muuttaminen voivat tarkoittaa montaa asiaa. Ei pelkästään viidakossa asuvan alkuperäisheimon valjastamista ihmiskokeisiin. Mitä kaikkea muuta soveltava antropologia voi sitten olla? Soveltavaa antropologiaa voi luokitella monellakin tapaa, mutta turvaudun John van Willigenin versioon. Hänen vuonna 1993 tekemänsä jaottelu lähtee väliin tulevasta antropologiasta. Siihen kuuluu eri

8

VÄKI

tyyppisiä toiminnallisia ja aktivistisia muotoja, jotka pyrkivät esimerkiksi yhteisöjen kehitys- ja resurssienhankinta- ja hallintaprosesseihin. Samaan alatyyppiin kuuluu myös sosiaalinen markkinointi ja kuluttajatutkimus. Toinen soveltavan antropologian alalaji on Willigenin mukaan käytäntöjen tutkimus, kuten sosiaalisten vaikutusten arviointi (vertaa ympäristövaikutusten arviointi), erilaisten projektien vaikutusten ja onnistumisen arviointi ja ihmisten parissa toteutettava kenttätutkimus uusien innovaatioiden kehittämiseksi. Sovellettaessa antropologiaa voidaan helposti toimia myös epäeettisesti. Toisaalta sama vaara koskee myös akateemista antropologiaa. Oikeastaan ongelma koskee kaikkea tietoa. Siksi myös soveltavalle antropologialle on laadittu oma eettinen koodistonsa. Sillä on monta omaa järjestöä ja yhteisöä sekä myös omia lehtiä. Sitä on jopa kaavailtu Yhdysvalloissa viidenneksi antropologian alalajiksi. Myös meidän suomalaisten pitäisi olla tietoisia oman tieteenalamme mahdollisuuksista. Jos me antropologit emme tiedä, miten markkinoida omaa osaamistamme, jäämme helposti kortistoon. Nyt kaikki kaivamaan artikkeleita Internetin pimeistä syövereistä ja tutustumaan eniten mielenkiintoa herättäneeseen soveltavan antropologian osa-alueeseen. Seuraavaksi esittelyssä on neljä erilaista tapaa soveltaa rakasta tieteenalaamme. Niitä on kuitenkin muitakin, joten vain mielikuvitus on rajana.


– akateemisen ja teoreettisen vastakohta? Kehityksen antropologia (development anthropology)

Lääketieteen antropologia anthropology)

Kun antropologit omaksuvat kehitysmaatutkimuksen näkökulmia ja keskittyvät kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ja –apuun, syntyy kehityksen antropologia. Teoreettisesti tällä suuntauksella voidaan tarkoittaa kehityksen kritiikkiä, mutta soveltavassa antropologiassa termillä viitataan antropologiaan, joka osallistuu esimerkiksi projektien sovittamiseen kohdemaan tarpeisiin. Antropologit voivat osallistua myös erilaisten kehitysmaissa toimivien projektien laadulliseen arviointiin ja tarkasteluun.

Yksi lääketieteen suurimmista ongelmista on, miten saada ihmiset käyttämään uusia menetelmiä ja teknologioita, joita lääketieteessä on tarjolla. Ne saattavat kohdata kulttuurista vastarintaa ja tässä asiassa antropologit voivat rynnätä apuun. Antropologia pyrkii antamaan lääketieteelle sitä, mitä niiltä puuttuu, sosiokulttuurista näkemystä sairaudesta ja terveydestä sekä kokonaisvaltaista holismia. Lääketieteen antropologia on maailmalla erittäin laajalle levinnyt ja suosittu, mutta jos haluat Suomessa lukea aiheesta, voit ryhtyä JOOopiskelijaksi Kuopion yliopistoon. Tarjolla 2 op. lääketieteen antropologiaa.

Aktivismi ja lobbaaminen Silloin kun antropologit omalla kentällään osallistuvat ratkomaan paikallisten ongelmia, sitä kutsutaan aktivismiksi. Antropologi voi tarjota omaa ammattitaitoaan ja kontaktejaan sekä ajaa paikallisten asiaa myös kentältä lähdettyään. Toisessa laidassa antropologit voivat käyttää omaa ammattitaitoaan aktivistisiin toimiin ja lobbaamiseen heille tärkeissä asioissa. Jos ajattelit, että antropologista aktivistiksi ryhtyminen on vain luonnollinen prosessi, olet väärässä. University of Texas at Austin tarjoaa aktivistisen antropologian (activist anthropology) maisteriohjelman.

NETTISIVUVINKIT The Society for Applied Anthropology www.sfaa.net

(medical

Liiketoiminnan antropologia (business anthropology) Kun ”business anthropology” -termi syntyi, sillä viitattiin yksinomaan alaan, jolle moni antropologi oli alkanut työllistyä; markkinointi ja kuluttajatutkimus. Nyt termi on saanut laajemmankin merkityksen ja sillä viitataan antropologian teorioiden ja käytäntöjen soveltamista yritysmaailman ongelmiin. Markkinoinnin ja kuluttajatutkimuksen lisäksi antropologiaa sovelletaan organisaatiokulttuurin tutkimukseen ja kansainväliseen liiketoimintaan, etenkin kansainväliseen markkinointiin, hallintoon ja viestintään. Lähin alan maisteri-ohjelma löytyy Kööpenhaminan yliopistosta.

The ASA Network of Applied Anthropologists www.theasa.org/networks/apply.shtml NAPA www.pracƟcinganthropology.org

VÄKI

9


Apua, työelämään! Teksti: Tiina-Maaria Laihi

Kuva: Soila Laivo

Valmistuminen häämöttää ja opintotukikuukaudet kuluivat gradun kanssa kamppailuun. Ei auta muu kuin tarttua härkää sarvista ja hankkia töitä. Mutta mistä löytää niitä ihan oikeita töitä, jos CV on täynnä jäätelönmyyntiä lukionjälkeisiltä välivuosilta? Vanha klisee kuuluu, että antropologeilla ei ole mitään tiettyä urapolkua, joten he voivat tehdä mitä vain! Mikä neuvoksi, jos tavoitteena on ne paljon huhutut oman alan työpaikat, mutta ei yhtään tiedä mistä aloittaa? Väki listasi muutaman resurssin työelämäahdistuksen kanssa painiville opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Yliopistolla: Yliopiston urapalveluissa voit tavata työelämäneuvojia ja saada vinkkejä työnhakuun ja työnhakuasiakirjoihin ma - to klo 13-15 opiskelijapalveluiden palvelutoimistossa (PR, 1 krs.). Mahdollisuus myös henkilökohtaiseen ohjaukseen! Yliopiston työelämäneuvojat antavat palautetta työnhakupapereistasi - voit varata ajan tai lähettää paperit sähköpostitse urapalvelut@ helsinki.fi. Asiakaspalvelujen aukioloaikoina palautetta voidaan antaa tilanteen mukaan. Helsingin TE-toimiston Kluuvin toimipisteen korkeakouluneuvojat auttavat urasuunnitteluun ja työnhakuun liittyvissä asioissa. Lisäksi korkeakouluneuvojat ja urapsykologit tapaavat asiakkaita lukukausien aikana myös yliopiston päärakennuksella (1 krs. tiistaisin klo 14-14.45 ja 14.45-15.30). Varaa aika urapalveluihin puhelimitse (09) 191 22125 tai sähköpostilla urapalvelut@helsinki.fi.

Netissä: RekryForumilta voit etsiä työ- ja harjoittelupaikkoja, pro gradutoimeksiantoja sekä tapahtu-

10 10

VÄKI ÄKI

mia, jotka ovat tarkoitettu Helsingin yliopiston opiskelijoille. RekryForumin käyttäjiksi voivat rekisteröityä Helsingin yliopiston opiskelijat ja yliopistosta valmistuneet. Aarresaari.net on tiede- ja taidekorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen muodostama verkosto, joka tuottaa palveluja työnantajille, opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Verkosto toimii samalla sillanrakentajana opiskelijoiden ja työnantajien välillä. Sivustolta löytyy mm. jobboard työnantajien ilmoituksille, työnhakuopas sekä vinkkejä harjoitteluun ja kansainväliseen työnhakuun.

Ehkäpä yrittäjäksi? Tieteestä Toimintaa - Yhteisö yliopistolaisille ja yliopistonmielisille, jotka haluavat yrittää yhdessä. Niille, joita sähköistää työelämän vallankumous, vertaisoppiminen, crowdsourcing, co-working, yhteiskunnallinen yrittäminen, maailman haasteiden ratkaiseminen, mahdollisuuksiin tarttuminen, itse tekeminen ja oman osaamisen kehittäminen yhdessä. Tutustu myös yhteisön Facebook-ryhmään!


Valtiotieteellisen keväällä 2013:

työelämäkurssit

790668 Työelämäportfolio, 1-2 op Moodlessa kurssi: ”Valtiotieteellisen tiedekunnan työelämäorientaatio” 790670, Ammattikuvakurssi, 2 op 15.1.–26.2.2013, ti ja to klo 16–18 790669, Työelämän puheviestintä, 3 op 12.3. - 7.5.2012, ti 9.15-12.30 + harjoitusryhmät

Alumnitoimintaa: Alumnitoiminta antaa mahdollisuuden ylläpitää suhteita yliopistoon valmistumisen jälkeenkin. Toiminta kattaa monenlaista yhteistyötä eri työelämätahojen välillä sekä akateemisia, sosiaalisia ja työelämään liittyviä tapaamisia. Helsingin yliopiston periaatteen mukaisesti myös opiskelijat lasketaan alumneiksi. Alumnikampus

hƩp://www.helsinki.fi/alumni/ Helsingin yliopiston alumniyhdistys

hƩp://www.helsinki.fi/alumniyhdistys/ Valtiotieteellisen alumnit

http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/ Ɵetoa/alumnit/ Antropologian alumnit

htt p s : / / w w w.fa c e b o o k . co m /g ro u p s / antropologianalumnit/

VÄKI Ä KI

11 1


Luotijuoksua ja itämerenristeilyjä Teksti: Paula Sahlman

Normipäivä siis, jos valitset uraksesi antropologian. ”Indiana Jones. Joo joo todellakin, se musta tulee.” Näin vastasin uteluihin tulevasta urastani antropologian opinnot aloitettuani. Huumorilla tosin, muttei heittoni ihan pelkkää läppää ollut. Olihan tyyppi arkeologi, joka kolusi kaikki maailman nurkat ja kolot, seikkaillen viidakosta, vaarasta ja tarinasta toiseen. Samalla hän oli älykäs, hieman nukkavieru, pölyinen ja paperintuoksuinen professori. Ihan kuin minä. Toden totta, antropologit työllistyvät varsin monenlaisiin tehtäviin. Sama homma on muillakin valtsikan pääaineista valmistuneilla. VTM on kovan luokan tutkinto, joka ei varsinaisesti suoraan valmista mihinkään, mutta mahdollistaa vaikka minkälaisen uraputken. Kääntöpuolena on epävarmuus, mutta samalla voit tehdä itsestäsi aivan mitä haluat. Pitää vain itse keksiä, mikä nappaa, ja laittaa oman uran rattaat pyörimään. Yhteiskunnalliset jutut ovat näes se liima, joka maailman loppujen lopuksi pitää koossa. Siksi meitä tarvitaan.

Bisneksen kehittäjä

12

Mikä tekee antropologeista haluttavia työmarkkinoilla? Riikka Koutaniemi, 30, valmistui laitokseltamme muutama vuosi sitten pitkien ja hartaiden opintosessioiden jälkeen. Harjoittelussa hän oli übercoolissa think tankissa Demos Helsingissä, josta hän pomppasi kunnolla työelämään ihan oikeaksi etnografiksi. Riikka kartoittaa asiakasymmärrystä palvelumuotoilun tarpeisiin. Nyt duunipaikka löytyy Palmu Inc. palvelumuotoilutoimistosta Kampista. Mitä on palvelumuotoilu? ”Hyvä esimerkki-case palvelumuotoilusta

VÄKI

on Viking Linelle tehty projekti, jossa pääsimme pohtimaan ravintolapalveluita ja koko risteilykonseptia uusiksi. Risteilimme siis pitkin poikin Itämerta havainnoiden ihmisten toimintaa ja liikettä tilassa, mahdollisia pullonkauloja, ongelmakohtia ja huippuhetkiä.” “Tutkimme sitä, mistä ihmiset nauttivat ja mihin he pettyvät. Haastattelimme laivan henkilökuntaa ja asiakkaita - miksi he ovat ylipäänsä tulleet sinne, mitä he hakevat risteilyltä ja mikä heitä siellä innostaa. Kuvasimme tätä kaikkea, ja päivitimme materiaalia reaaliaikaisesti Viikkarin oman tiimin käyttöön.” “Tästä tiedosta ideoimme ja suunnittelimme yhdessä palvelumuotoilutiimin kanssa sitä, miten Viking Line voisi parhaiten omalla tavallaan vastata siihen kysyntään, mitä ihmiset lomiltaan haluavat”, kertoo Riikka.” Mikä sitten on antropologian valtti bisnesmaailmassa? ”Se, että asioita katsotaan uudella tavalla” sanoo Riikka ja jatkaa: ”Just se niin sanottu thinking outside the box, mitä kaikki yritysgurut toitottaa. Pitäis ajatella tuoreesti ja uudella tavalla jo ihan ongelman määrittelystä lähtien.” “Antropologit on vinkeitä tyyppejä, jotka pystyy monesti kääntämään asiat hyvällä tavalla päälaelleen - osoittamaan, että nää premissit on

Kuva: Reima Rönnholm


tosi luutuneita, eikö me voitais kattoo tätä asiaa ihan toisella tavalla?” Etnografeja ja antropologeja kuitenkin harvemmin suoraan mollissa haetaan. Mikä on saanut Palmun kaltaisen yrityksen tajuamaan tarvitsevansa antropologiaa paremman bisneksen tekemiseen? Reima Rönnholm, Palmun palvelumuotoilija vastaa: ”Se, millä tulevaisuudessa yritykset erottuvat kilpailijoistaan, tulee pitkälti kaikesta aineettomasta, kaikesta pehmeästä, mikä on yrityksiltä hyvin pitkälle hukassa. mikä on yrityksiltä nyt hyvin pitkälle hukassa. Selvitämme, mistä yrityksen tuottama arvo asiakkaille päin syntyy, miksi asiakkaat käyttäisivät yrityksen tuotteita tai palveluita, tai millä perusteilla he yritystä suosittelevat.” ”Perinteisillä markkinatutkimuksilla ja asiakassegmentoinneilla on palvelunkehittämisen kannalta hyvin vähän annettavaa. Asiakasarvon selvittämisessä sukellamme asiakkaan arkeen ja pyrimme laadullisesti ymmärtämään asiakasta ja kysymään niitä miksi-kysymyksiä.” “Tähän löytyy oma erikoisosaamisensa, jonka myötä esimerkiksi antropologien ja psykologien läsnäolo palvelumuotoilussa on helppo perustella.”

Kulttuurien tulkki Toisella puolen duunimaailman laitaa pakertaa Esa Salminen, 36, Kepan tiloissa Töölössä. Esa on kehitysapuhommien moniosaaja. Ura alkoi jo

opiskeluaikana, kun hän toimi Sambiassa yhteystoimitsijana. Sen lisäksi hän on ollut Mosambikissa kehityspoliittisena tiedottajana. Nyt arki kuluu Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteerinä koto-Suomessa. Päivätyön lisäksi Esalla on työelämän sivujuonteena kirjailijan alter ego. Parin kaunokirjallisen teoksen lisäksi, jotka nekin kertovat eri kulttuureista, Esa on työstänyt Madventuresin Tunnan ja Rikun kanssa tänä syksynä ilmestynyttä MadMannerskirjaa. Uutena projektina työn alla on nykysaamelaisuudesta kertova kirja, jota hän tekee Märät Säpikkäät-ohjelman mimmien kanssa. Minkälaista sitten on kehitysavun arki itse kentällä? ”Sambiassa tehtäväni oli seurata kehitysyhteistyöhankkeiden etenemistä ja raportoida niistä. Duunikuvani oli tosi pitkälle kulttuuritulkin hommaa. Iso osa työstä oli sellaista, että piti selittää sambialaisille mitä suomalaiset rahoittajat haluavat ja toisaalta suomalaisille mitä sambialaiset projektien toteuttajat tekevät. Tätä loppujen lopuksi harva tekee”, Esa kertoo. ”Kehitysapuhommiin antropologian paras anti on ollut ihmisen ymmärtäminen, johon antropologia pyrkii” Esa jatkaa. ”Pyritään ymmärtämään ihmisiä, heidän arkeaan ja ongelmiaan heidän omista lähtökohdistaan, klassisen kulttuurirelativistisesti. Sellasesta antropologisesta kiinnostuksesta ja perusvireestä oli paljon hyötyä.” “Mosambikissa kehityspoliittisena tiedottajana tein enemmän tutkimushenkisempää työtä, asiantuntija- ja henkilöhaastatteluja journalistisiin tarkoituksiin ja myös erilaisia julkaisuja varten. Enemmän antropologiasta on kuitenkin ollut hyötyä näissä mun kirjaprojekteissa, varsinkin toinen kirjani on hyvinkin antropologinen romaani.” Mitä antaisit vinkiksi antropologien urasuunnitteluun? ”Ehdottomasti kannattaa alkaa rakentamaan omaa uraansa jo opiskeluaikana. Teen paljon rekrytointeja Kepalla ja tyypit, joilla ei ole yhtään alan työkokemusta, eivät käytännössä koskaan tule valituksi. Pienelläkin työkokemuksella voi vetää toisista hakijoista ohi.”

Kuva: Tuomas Milonoff

VÄKI

13


Lähi-idän kirjeenvaihtaja

“Myös se, että tajutaan mennä sinne ihmisten tasolle, niitten arkeen, ja saavuttaa sitä kautta luottamus, on tärkeää. Esimerkiksi kerran DamasJukka Huusko palasi vähän aikaa sitten vuoden koksessa juttua tehdessä ihmiset tuntuivat tosi pestiltä Helsingin Sanomien Kairon kirjeenvaihepäluuloisilta meitä kohtaan.” tajana takaisin Suomeen. Antropologitaustalla toi“Oli perjantairukousten aika, joten päätimme mittajan hommiin ryhtynyt Jukka matkusti vuoden mennä kuvaajan kanssa muiden mukana aikana runsaasti koko Lähi-idän alueella, myös moskeijaan, tehden kaikki samat jutut kuin sisällissodan raatelemassa Syyriassa. muutkin. Tämä jälkeen tilanne oli aivan toinen. Myös monet muut valtiotieteilijät päätyvät Ihmiset ottivat meidät vastaan toimittajiksi. ”Toimittajaksi ryhtymisessä journalistiikan opiskelu “Opinnoissa ei ollut juuri mi- ja kutsuivat jopa kylään”, avaa ei ole mitenkään välttämätöntä. tään sellasta kättä pidempää, Jukka. Tärkeämpää on omata asian- vaan se kaikki on tuonut intuituntemusta joltakin yhteiskunnal- tiivista osaamista, mutta sitä on ”Sata kertaa ϐiksumpi tyyppi kuin ennen” liselta alalta.” vaikea suoraan markkinoida.”

14

Lähi-idän kulunut vuosi on ollut varsin turbulentTöitä siis löytyy - vieläpä monenlaisia ja huipputi. Pelottiko ikinä? ”Jännin hetki oli juttumatkalla mielenkiintoisia. Opiskelijasta antropologiankursDamaskoksessa kapinallisten hallitsemassa sien sisällöt voivat kuitenkin tuntua melko irrelekaupunginosassa. Päästäksemme eteenpäin meidän vanteilta. Miten esimerkiksi muuttaa ymmärrys piti juosta pienessä pätkissä autiotalosta toiseen vaikkapa ndembujen maitopuurituaalista työpaihallituksen tarkka-ampujien luoteja peläten.” kerkaksi? too Jukka. No tässä olisi nyt vähän sitä Indiana JonesRiikka, jos nyt katsot taaksepäin opiskeluaikoihin, kamaa! Räminää ja räiskettä! ”En opintojeni alussa mitä ajattelet niistä? ”Mä on tosi tyytyväinen mun ajatellut ryhtyväni toimittajaksi. Päinvastoin, pidin opintoihin ja koulutukseen. Musta tuntuu, että oon toimittajia ja journalismia pinnallisena. Opintojeni sata kertaa fiksumpi tyyppi kuin ennen. Kaikki ne loppuvaiheessa ajattelin kuitenkin, että jollakin sitä oivallukset, mitä jossain Siikalan kursseilla tuli, pitää elää. Vähän olen joutunut että ohhoh, maailmaa voi hahmotottamaan takaisin arviotani. Ehkä ” Ehdottomasti kannattaa alkaa taa tälläkin tavalla. Ja se vertailjournalismi tosin on pinnallista rakentamaan omaa uraansa jo eva ote, että kaivaudutaan ilmiöivieläkin, vaikka mäkin olen opiskeluaikana. Pienelläkin työ- hin niin syvälle, että ne muuttuu mukana” Jukka naurahtaa. kokemuksella voi vetää toisista ihan eri värisiksi ja näköisiksi. Se Hän kertoo potevansa usein hakijoista ohi. ” antoi niin paljon perspektiiviä.” ristiriitaista oloa ja huonoa “Opinnoissa ei ollut juuri omaatuntoakin lehtijutuista, jotka antropologian mitään sellasta kättä pidempää, vaan se kaikki on näkökulmasta ovat lähes aina liian pinnallisia. Uutistuonut intuitiivista osaamista, mutta sitä on vaikea toimituksen nopeassa tempossa antropologian suoraan markkinoida.” vaalimasta syvällisestä ymmärryksestä joutuu Ootko ikinä halunnut halunnut Indiana kuitenkin tinkimään. Jonesiksi? ”Todellakin! Seikkailut mielessäni ”Antropologia on toimittajan työssä hyödytlähdin antropologiaa opiskelemaan. Tylsää ei tänyt siten, että tiedostan ymmärtäväni hyvin duuni saa ainakaan olla!” vähän siitä ympäristöstä, josta kirjoitan. Se on tärkeää, koska muuten journalismista tulisi ehkä todella pinnallista ja ylimielistäkin.

VÄKI


Teksti ja kuvat: Soila Laivo

ROSA - Supernainen VĂ„KI

15


Kannunvalajien supernainen Rosa Salmivuori voi jo hymyillä helpottuneesti, sillä rankka vuosi alkaa olla takanapäin. Pesti Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestön puheenjohtajana melkein ohi. Nyt on aikaa miettiä mennyttä vuotta ja keskustella siitä, mitä kaikkea on saatu aikaiseksi. On joulukuun alku, lunta tuiskuttaa taivaalta ja istun vastapäätä ystävääni kalliolaisessa kuppilassa. Ystäväni on Rosa Salmivuori, 22, Kannunvalajien puheenjohtaja vuonna 2012, sosiaali- ja kulttuuriantropologian kolmannen vuoden opiskelija, Juustoliike Lentävän lehmän myyjä sekä positiivisuutta säteilevä ja aurinkoinen nuori nainen.

Kohti puheenjohtajuutta Sofia Vakkila, Mana ry:n vuoden 2012 puheenjohtaja, on syypää siihen, että Rosa ylipäätään lähti tiedekuntajärjestömme toimintaan mukaan. Rosa ja Sofia menivät Kannunvalajien vaalikokoukseen ”vain äänestämään”, kunnes Sofia kuiskasi Rosalle ”Voinko ehdottaa sua?” Rosa myöntyi ja päätyi aloittamaan toiminnan Kannunvalajissa jo fuksivuonna. Hänestä tuli Kannunvalajien fuksi- ja tuutorvastaava hallitukseen vuodelle 2011 ja pääsi integroimaan fuksitoimikuntaa osaksi Kannun-valajia. Ajatus puheenjohtajuudesta heräsi kun eräs ystävä sanoi Rosalle Kannun sieniretkellä ”Susta tulis hyvä pj.” Hän piti todella paljon kannunvalajissa toimimisesta ja halusi joka tapauksessa jatkaa hallituksessa. Hän tiesi, että pystyisi hoitamaan pestin hyvin ja halusi tuoda Kannunvalajat lähemmäksi opiskelijoita. Puheenjohtajuus olisi ”once in a lifetime” -tyyppinen tilaisuus. Yllätyksekseen Rosa voitti kilvan ja aloitti puheenjohtajana tammikuussa 2012.

16

VÄKI

”Ois pitänyt pitää päiväkirjaa.” Hallitusvuosilta on tarttunut mukaan todella hyviä ystäviä ja rakkaita muistoja yhdessä vietetyistä hetkistä. Vaikka tavaroiden roudaaminen ja bileiden jälkeinen siivous ovat aina päivän rankimpia osia, niistä on Rosalla myös parhaat muistot – kummasti ihanien ihmisten kanssa jaksaa touhuta loppuun asti. Kysyttäessä vuoden saavutuksista Rosa antaa kiitosta koko hallitukselle. Hallitus on toiminut yhteen hyvin ja avoimesti, joten mistään hän ei halua ottaa kunniaa pelkästään itselleen. Kun on itse tehnyt ja yrittänyt parhaansa, on jo saavuttanut paljon. Vuoden aikana on tehty monia asioita, onnistuttu ja saatu kiitosta. Vielä nyt on kuitenkin Rosan mielestä liian aikaista sanoa, mitä konkreettista on saatu aikaan. Vuosi on kasvattanut Rosaa todella paljon. Kannunvalajien puheenjohtajana on kyse isoista asioista ja monista ihmisistä. Puheenjohtajana on myös täytynyt ottaa vastuuta sellaisista asioista, jotka eivät ole henkilökohtaisia. Isojen virheiden edessä on pitänyt nöyrtyä ja ottaa torut vastaan. Matkan varrelta Rosa on kokenut saaneensa todella paljon itseluottamusta ja varmuutta, samoin kuin uskallusta heittäytyä ja tehdä uusia asioita. Hän on myös saanut mahdollisuuden tutustua monenlaisiin ihmisiin ja uusiin ystäviin. Yhtenä saavutuksenaan Rosa pitää sitä, että on oppinut elämään hetkessä. Tulevaisuudelta Rosa odottaa, että häntä


ei enää määritellä Kannunvalajien kautta. Hän odottaa sitä hetkeä kun ihmiset alkavat taas kysellä mitä hänelle kuuluu, ei mitä Kannulle kuuluu. Rosa olisi toivonut, että puheenjohtajuuden aikana ihmiset olisivat ymmärtäneet hänen olevan ensisijaisesti oma itsensä, sitten vasta Kannun puheenjohtaja.

Rosan juustovinkit jouluun Thurkäse - Sveitsiläinen lehmänmaitoon tehty juusto, joka on melko pehmeä, pähkinäinen ja voimakas.

Työelämätaitoja oppimassa Toiminnasta isossa järjestössä on varmasti hyötyä tulevassa työelämässä. Rosa kertoo sen opettaneen muun muassa ajanhallintaa, stressinsietokykyä, vastuuta, asioihin tarttumista, organisointikykyä ja erilaisten tahojen kanssa toimimista. Muitakin asioita on jäänyt mieleen ja lihasmuistiin, mutta lopulta todellisen hyödyn saattaa ymmärtää monessa asiassa vasta, kun siitä on konkreettisesti apua.

Ossau-Iraty - Ranskan Pyreneiden baskialueilta tuleva lampaan maitoon tehty lempeä ja hienostunut juusto. Monte Enebro - Raikkaan voimakas pehmeä vuohenjuusto Espanjasta, jossa on tuhkapäällinen.

Opiskelu, työ ja järjestötoiminta, mahtuuko ne edes samaan elämään?

kertomus siitä, miten voi pärjätä ja saada ajan riittämään, jos vain sitä haluaa.

Rosa on elävä esimerkki siitä, että työt voi hoitaa kunnolla, vaikka niitä olisi paljon. Hän on opiskellut, ollut töissä ja toiminut puheenjohtajana vuoden ajan. Sivuaineopinnot ovat kuulemma saaneet jäädä, mutta antropologian opinnoissa hän ei ole jäänyt jälkeen. Salaisuudekseen hän kertoo lyhyet yöunet ja töiden aikataulutuksen. Aamulla ja illalla hoidettiin Kannunvalajien asiat, päivisin taas oltiin töissä tai koulussa. Työ juustopuodissa ja syksyllä uudestaan aloitettu baletti ovat Rosalle henkireikiä, joissa keskitytään täysillä, eikä ajatella muita huolia. Ne ovat stressinlievitystä parhaimmillaan. Rosa tuli hankkineeksi syksyllä pitkän pohdinnan jälkeen myös iPadin. Vastaukseksi kysymykseen ”helpottiko se elämää?” saan innostuneen reaktion ”JOO!” Matka kotiin on usein pitkä ja iPadin avulla bussissakin pystyi hoitamaan töitä tai lukemaan artikkeleita. Tämä ei siis ole mainostusta vaan

Neuvoksi muille Antropologian opiskelijoille neuvoksi tulevaa työelämää varten Rosa haluaa antaa jotain Kannunvalajissa oppimaansa. ”Yks hienoimmista asioista on oppia pitämään siitä tunteesta, että haastaa itsensä ja yrittää. Eli että työnpaikankin kanssa tarttuisi aina mahdollisuuksiin silläkin uhalla, että saattaa epäonnistua. Se on ainoa tapa kasvaa. Että jokainen uskaltaisi tavoitella sellaista, mikä tuntuu välillä mahdottomaltakin.” ”Esimerkiksi Kannun puheenjohtajakilvassa oli kaksi todella vahvaa ehdokasta mua vastassa, jotka olisi voinut puhua mut suohon. Olisi ollut todella helppo luovuttaa, mutta päätin jatkaa, koska ei olisi antanut itselleen anteeksi jossen olisi yrittänyt. Ja tässä ollaan. On todella tärkeää astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.” Rosa on tänä vuonna myös oppinut nauramaan virheilleen. ”Ja on ollut ihan hirveen hauskaa.”

VÄKI Ä KI

17 17


Kuinka tänne ollaan päädytty? Teksti: Anna Tervahartiala

Kuvat: haastateltavien kotiarkistot ja Soila Laivo

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineen henkilöstö on pieni, värikäs ja villi. Keitä he ovat, mistä he haaveilivat ja kuinka he päätyivät kentälle? Kolme antropologia kertoo tiestään tieteeseen. Sirpa Tenhunen Mikä oli lapsena toiveammattisi? Pidin jo lapsena lukemisesta, joten minua on aina kiinnostanut kirjoittaminen ja siihen liittyvät työt. Milloin ja miten löysit antropologian? Lukioaikana satuin löytämään antropologisia kirjoja ja vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa opiskelin antropologiaa. Missä näit työskenteleväsi opiskelujen aikana? Olin kiinnostunut sekä viestinnästä että järjestöalasta.

Sirpa Tenhunen

Missä oikeasti työskentelit opintojen aikana? Työskentelin monena kesänä toimittajana ja yhtenä kesänä harjoittelijana työministeriössä. Kuinka päädyit laitokselle? Gradun tehtyäni ja toimittajana työskenneltyäni kiinnostuin tutkimuksen tekemisestä ja ryhdyin tekemään väitöskirjaa. Sen jälkeen olen ollut pariin otteeseen opetustehtävien sijaisuuksissa ja pääasiassa tehnyt tutkimusta Suomen Akatemian rahoittamana. Pitäisikö antropologiaa opettaa peruskouluissa/ lukioissa? Antropologian opetus joko peruskoulussa tai lukiossa olisi todella tarpeen. Se olisi kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan ja kehittäisi taitoja, joita voisi soveltaa monella alalla. Marianna Keisalo-Galván

18

VÄKI


Marianna Keisalo-Galván

Susanne Dahlgren

Mikä oli lapsena toiveammattisi? Ihan ensimmäinen toiveammattini (7v.) oli sirkustaiteilija. Myöhemmin halusin näyttelijäksi - nämä molemmat taitavat näkyä tutkimuksen kohteiden valinnassa.

Mikä oli lapsena toiveammattisi? Minulla oli niin vauhdikas lapsuus, että en pohtinut aikuisuutta.

Milloin ja miten löysit antropologian? Opiskelin syyslukukauden 1997 City University of New Yorkin Hunter Collegessa ja menin aivan sattumalta antropologian johdantokurssille. En tiennyt alasta juuri mitään ennen kurssia. Missä näit työskenteleväsi opiskelujen aikana? Halusin alusta alkaen tutkijaksi yliopistoon. Kuinka päädyit laitokselle? Edellä mainitun johdantokurssin jälkeen päätin palata Suomeen ja opiskella antropologiaa. Aloitin silloisella kulttuuriantropologian laitoksella humanistisessa tiedekunnassa 1998, enkä vain ole koskaan lähtenyt pois. Jatkoin heti maisterintutkinnon jälkeen jatko-opintoja ja vähitellen sain tuntiopettajan hommia. Mikä on antropologian merkitys tieteenä tulevaisuudessa? Minusta antropologia on äärimmäisen tärkeä tieteenala, koska se käsittelee niin laajasti ihmisyyttä. Vertaileva tutkimus kyseenalaistaa monia itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita, jotka usein ovat esim. poliittisten päätösten taustalla. Olen kuitenkin huolissani siitä, arvostetaanko yhteiskunnassa riittävästi antropologiaa tai ylipäänsä humanistisia tai yhteiskuntatieteellisiä näkemyksiä.

Milloin ja miten löysit antropologian? Löysin antropologian selatessani Humanistisen tiedekunnan opinto-opasta pohtiessani mihin haen koulun jälkeen. Kulttuurien erilaisuus oli sitä ennen avautunut Tintti-kirjojen avulla, joita olen lukenut pienestä pitäen. Missä näit työskenteleväsi opiskelujen aikana? Kuvittelin opiskelujen aikana jääväni politiikkaan. Kuinka löysit kenttäsi? Jemeniin päädyin SYL:n kautta. Yhtenä kesänä minulla ei ollut kesäduunipaikkaa ja kuulin SYL:stä, että Etelä-Jemenissä järjestetään opiskelijarakennusprikaati ja hain paikkaa. Paikalla huomasin olevani ainoa naispuolinen osanottaja sadan leiriläisen parissa ja kentällä, jota kukaan antropologi ei ollut aiemmin tutkinut. Kuinka päädyit laitokselle? Olen Tutkijakollegiumissa Suomen Akatemian tutkija, ja oma laitokseni on Maailmankulttuurien laitos. Antropologeja on siis monella laitoksella. Miksi antropologiaa tarvitaan tulevaisuudessakin? Antropologit jalkautuvat sinne, mistä politiikantutkijat, historioitsijat ja maahanmuuttotutkijat vain haaveilevat.

VÄKI

19


Kuoleman kahdet kasvot Teksti ja kuvat: Juho Reinikainen

20

VĂ„KI


Ensimmäistä kertaa elämässäni näen kuolleen ihmisen, tajusin seisoessani hinduille pyhän Bagmatijoen rannalla katsellessani vainajan tuhkausta. Keski-ikää lähentelevän miehen ruumis makasi kasvoja ja jalkoja lukuunottamatta valkoiseen kankaaseen käärittynä, vajaa metrisistä haloista rakennetun pinon päällä. Punainen tika otsassaan, harmaantuvia haituvia parrassaan ja rauhallinen ilme kasvoillaan. Kaksi pientä poikaa, kymmenen ikävuoden molemmin puolin, pitivät käsissään palavaa soihtua ja kiersivät edesmenneen isänsä kolme kertaa myötäpäivään, lopulta laskien tulen vainajan kasvoille. Viereisellä tuhkauspaikalla tuhkaaja kohenteli hiipuvaa tulta ja hakkasi aikaisemmin krematoidun vainajan hiiltynyttä selkärankaa pienemmiksi palasiksi. Näillä ghateilla maallisen vaelluksensa ovat päättaneet niin köyhät Katmandulaiset kuin edesmennyt kuningasperhekin. Kuoleman läheisyys tuntui käsin kosketeltavalta. Edesmenneen miehen sukulaiset katselivat hiljalleen syttyvää roviota ja juttelivat ryhmissä. Mietin, miksi toimitus tuntuu niin karulta meidän harjoittamaamme ruumiiden maahan laskemiseen verrattuna, vaikka lopputulos on täysin sama. Ehkä siksi, etta ruumiin häviäminen tapahtui siinä, silmieni edessä.

duille että buddhalaisille se on yksinkertaisesti osa elämän kiertokulkua. Hyvän elämän elänyt hindu ottaa kuollessaan vain yhden askeleen lähemmäs mokšaa, vapautumista jälleensyntymien kierrosta, samsarasta. Kuolema ja syntymä ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Esimerkiksi Shiva-jumalaa pidetään toisaalta tuhoajana ja toisaalta uuden luojana. Kuolemaa ei ole erotettu muustakaan elämästä. Jos nepalilaisen perheen ruokapoydässä on lihaa, se on luultavasti kävellyt pihamaalla muutamaa tuntia aikaisemmin. Pelkästään vuoden suurimman juhlapyhän, Dashainin aikaan sadattuhannet vesipuhvelit, vuohet, ankat ja kanat joutuvat uhratuksi Kalijumalattarelle kansanjoukkojen seuratessa vierestä. Dharanin Dantakali-temppelilla nuoret pojat veistivät eläimiltä päitä poikki kun olisivat olleet työvuorossa Snellmanin lihatehtaan linjastolla. Dekapitoinnin jälkeen eläinten omistajat kävivät kaappaamassa vielä sätkivät ruumiit temppelin veriseltä lattialta ja veivät ne suolistettaviksi. Illalla samat eläimet päätyivät suvun yhteiseen juhlapöytään. Jollain tavalla täkäläinen suhtautuminen kuolemaan tuntuu terveellisemmältä. Toisin kuin meillä, Etelä-Aasiassa iloiset broilerifileet eivät vielä kasva pakastinaltaissa, eikä kuolemaa ole eristetty kliinisiin kylmäkammioihin taikka jätetty actionleffojen yksinoikeudeksi.

Siinä missä meidän kulttuuripiirissämme palvotaan ikuista nuoruutta ja kuolema nähdään monesti lopullisena, raadollisena ja pelottavana, sekä hin-

VÄKI

21


Unelmien äärellä Teksti: Saija Sarell ”Noh, Matti-Petteri, mikäs sinusta nyt sitten tulee isona, että mikä se on se sinun unelma-ammattisi?” Isotäti utelee Matti-Petteriä poskesta nipistäen vesselin synttäreillä. Matti-Petteri, kuusi vuotta, pyyhkäisee räkäistä nenäänsä hihansuuhun, ja toteaa vakavana isotätiä suurilla silmillään tapittaen: ”Astlonautti!”. Isotäti hymähtää ja huudahtaa: ”No mutta sehän on hienoa!” Eihän se nyt oikeasti ehkä niin hienoa kuitenkaan ole. Pienestä ja pyöreästä MattiPetteristä tuskin todella koskaan tulee astronauttia, mutta eihän sitä kuusivuotiaalle vekaralle kukaan sano. Ja hyvä niin.

Kuva: Soila Laivo

kaikista oikeasti voi tulla astronautteja. Vai voisiko sittenkin? Jos omistamme elämämme sellaiselle asialle, mitä todella syvällä sisimmässämme rakastamme, emme tee palvelusta vain itsellemme vaan myös muille. Kun teemme sitä mitä rakastamme, uhkumme motivaatiota ja jaamme energiaa ympärillemme. Vastoinkäymisiä kohdatessamme emme luovuta, sillä tiedämme, että teemme töitä sen eteen mitä rakastamme. Miksi tyytyisimme työhön joka ei anna meille tätä tunnetta? Miksemme enää kysy toisiltamme: ”Mikä on sinun unelma-ammattisi?”. Miksi annamme liian usein rahan määrätä sen, minkä sydämen pitäisi kertoa?

Haluamme ehkä vastata yhVielä parempi olisi, että sateiskunnan asettamiin vaatimaa kysymystä kysyttäisiin Miksemme enää vastaa silmät muksiin. Rahan ja statuksen Matti-Petteriltä myös seu- kiiluen, motivaatiota uhkuen, raavana vuonna, ja sitä seu- rehellisesti ja avoimesti kertoen tavoittelu on nykyajan normi omien unelmien toteuttamiraavana. Vastaus todennä- siitä, mitä haluaisimme tehdä sen sijaan. köisesti vaihtuisi, mutta kun ja mistä unelmoimme? Matti-Petteristä ei tullut kysymys pysyisi samana, astronauttia, mutta hän muisti vielä myöhemminkin jotain hyvin tärkeää pysyisi mielessä. Nimittäin se, kysyä itseltään, mitä hän todella haluaa tehdä. Ja että meidän tulisi tehdä sitä, mitä oikeasti rakashän oli myös valmis tekemään töitä tämän unelman tamme. saavuttamiseksi. Hän nauttii työstään ja motivoi Kun yliopisto opiskelijalta kysytään sitä, mitä työyhteisöään olemalla aina innokas ja energinen, hän aikoo tehdä valmistuttuaan, hän usein vastaa saapuen töihin aamuisin hymy huulillaan. mumisemalla huonosta työllisyystilanteesta, palkoista tai mahdollisuuksista saada oman alan Nyt haluaisin kysyä sinulta, mikä on sinun töitä. Mutta mihin ajatus unelma-ammatista on unelma-ammattisi? Mitä sinä haluaisit todella unohtunut? Miksemme enää vastaa kysymykseen tehdä? Ja jos et vielä tiedä, muista kysyä sitä silmät kiiluen, motivaatiota uhkuen, rehellisesti ja itseltäsi. Ja kun keksit sen, pidä mielessäsi, että avoimesti kertoen siitä, mitä haluaisimme tehdä ja meillä on vain tämä yksi mahdollisuus, tehdä juuri mistä unelmoimme? sitä mitä rakastamme. Ei tuhlata elämäämme yrittämällä vastata Ehkä lapsen naiivius on kadonnut, ja samalla usko muiden luomiin vaatimuksiin. omaan itseen. Ymmärrämme ehkä sen, ettei meistä

22

VÄKI


Testaa:

Mikä sinusta tulee isona? Teksti ja kuvat: Johanna Saviniemi Mikä seuraavista on tärkeintä sinulle? A) Vapaa informaatio B) Materia C) Henkilökohtainen vapaa-aika D) Demokratia E) Sosiaalinen kanssakäynti

Mitä välinettä käytät viestimiseen? A) Painettua sanaa B) Facebookkia C) Suuta D) Banderollia E) Kännykkää

Kenen uran seuraavista tunnet parhaiten? A) Timo Harakka B) Conrad Hilton C) R2-D2 D) Malcolm X E) Robin

Mitä haluat kehittää itsessäsi? A) Itsesi ilmaisemista B) Kykyä manipuloida muita C) Backside tailslidea D) Aatteen paloa E) Et juuri mitään

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? A) Kasan kirjoja B) Metsästyskiväärin ja riittävästi luoteja C) Surfilaudan D) Jonkin eläimen E) Kaljaa

Kuinka juhlistat tulevaa siirtymistäsi keskiluokkaan? A) Lasillisella lähimmän 300 ystävän kesken B) Et ehdi juhlia C) Lomamatkalla Goalle D) Molotovin koktaililla E) Hitonmoisilla jurreilla

VÄKI

23


Eniten… …A vastauksia, olet tuleva journalisti Kirkassilmäinen totuudenetsintäsi on realisoitunut Kansan uutisten juorupalstan ylläpitäjänä. Olet saanut myös freelance-pestin Metron tekstiviestipalstan tarkkailijana. Tiesit ehkä alusta alkaen, ettei sinusta tulisi seuraavaa Hunter S. Thompsonia, mutta päästyäsi töihin tajusit jotain vielä surullisempaa. Ymmärsit, etteivät raportit Jussi Parviaisen päivästä vastaa kutsumukseesi lainkaan. Teet työtä rahasta, tarkemmin sanottuna hyvin pienestä määrästä rahaa. Pysyäkseen viroissaan vakioasiakkaasi maksavat sinulle korvamerkittyä rahaa, jolla kustannat henkisen romahduksesi.

…B vastauksia olet ilmeinen markkinointietnograϐi Asiakasbrief, differointi, kohderyhmä, konsepti, positiointi, segmentointi...pahoinvointi. Kaltaisesi kokoomusnuoren kannattaa vielä harkita pääaineen vaihtoa. Isäsi lienee yksi niistä 96 kansanedustajasta, jotka painoivat ”jaa” Lex Nokiaa hyväksyttäessä. Manttelinperijänä haluat jatkaa sukusi kauppatieteellistä kyykytyslinjaa, mutta tehdessäsi etnografista tutkimusta mineraalimeikkien käyttäjien keskuudessa, muistelet kuitenkin lämmöllä lukemistoja Australian aboriginaaleista.

…C vastauksia päädyt surfϐipummiksi Eletään vuotta 2023, lähin assosiaatio peilikuvastasi lienee Bill Gibbons. Ei se mitään, voit nauraa

24

VÄKI

partaasi maailmanlaajuiselle finanssikriisille, jonka kuopassa vanhat opiskelutoverisi kaivavat tietään yhä syvemmälle – varsinkin se, joka dollarinkuvat silmissään myi sielunsa markkinoille. Koska et ole vastuussa oikeastaan yhtään mistään, voit tehdä jotakuinkin mitä haluat, mutta huomaat pian, että työnvälttelykin käy työstä; alennuskuponkeja arvostaakseen ei tarvitse 60 vuoden ikää.

…D vastauksia kunnostaudut aktivistina Valmistuttuasi yliopistosta kehitysyhteistyö on saavuttanut murroksensa, sen parissa työskentelevät enää ainoastaan paikalliset. Kallis ”asiantuntijoiden” lennättäminen kohdemaahan on ymmärretty vihdoin lopettaa, sen tehotessa vain valkoisen miehen taakkaan ja pakonomaiseen matkustelun tarpeeseen. Suuret ikäluokat ovat varastaneet eläkkeesi lisäksi kaiken hauskan, josta akateemisen koulutuksen kustannuksella on tähän asti päästy nauttimaan. Kilpailu on karsinut työpaikkoja, mutta pääset kuin pääsetkin toteuttamaan haavettasi Amnestyn riveissä...feissarina.

…E vastauksia, sinusta tulee sekakäyttäjä Illat Alinassa kiinnostivat sinua enemmän kuin Nuerien sukulaisuusjärjestelmä? Selvä se, niin meitä kaikkia, mutta siirryttyäsi yliopiston lintukodosta oikeaan maailmaan sitä kutsutaan alkoholismiksi. Törmäsit S-marketissa vanhaan kurssikaveriisi, siihen, jolla oli suuret unelmat ventovieraiden pelastamisesta. Mietit paistoiko hänen silmistään sääli vai välinpitämättömyys tunkiessasi porsaankyljystä povitaskuun.


Anonyymi Antropologi

Alppilan viimeinen mohikaani ”ei tää ollu mikään hollywood (kalifornia dreamin`) tää surullinen kylmä paikka ihmisraunioiden kaatopaikka ...yksin joutuu täällä kärsimään, kun ei oo ku kaikki muut” - Pää Kii Kehitys on ajanut ohi. Yrjö on pakkaushommissa. Vanhainkoti ei ole paikka, jossa odottaa laitosmainen tunnelma, suolaton päivällinen ja kuoleman katku, Yrjölle se ennustaa helpotusta. Vesiklosetti ei tule olemaan jäässä, eikä matkalla sinne tarvitse ravistella rottia pois jaloista. Yrjö asuu keskellä Helsinkiä, eletään vuotta 1985. Tunkkainen yksiö on pieni ja täynnä tavaraa. Ikkunalaudalla on gramofoni, jonka takana olevista ruuduista avautuu näkymä hyiseen Helsinkiin. Auttamattomasti kehityksen junasta jäänyttä hellaleivinuunia voi tuskin kutsua käteväksi avuksi ruuanlaitossa. Nurkassa oleva pieni kakluuni kaipaa korjausta; asunnossa on kylmä. On viikoittaisen pesuhetken aika, lähin suihku sijaitsee Kallion uimahallissa. Sen jälkeen on valmistettava ruokaa; kylmäkaapille päästäkseen on kavuttava kellariin. Rotat ovat paenneet pakkasta ja tervehtivät vastaantulijaa uteliaina, etuhampaat välkehtien. Perunat ovat maistuneet parempiin suihin, Yrjön on tyydyttävä tähteisiin.

Vietän krapulapäivää Helsingin kantakaupungissa, eletään kesää 2012. Kellertävä auringonpaiste viettelee kulkijan työväenasuntomuseon pihaan. Opas ehdottaa tiivistettyä kierrosta, sillä kello on puoli tuntia vaille sulkemisajan. Kierrämme kahdestaan huoneissa, jotka joskus kuuluivat kaupungin työntekijöille ja heidän perheilleen. Kierros on täynnä maneereita ja ihmiskohtaloita vuosituhannen, ja sotien, takaa. Kierroksen päätteeksi on vuorossa Yrjö-vainaan viimeinen asuinsija. Lasit ja ristikko ovat vieläkin niillä sijoillaan, joille ne jäivät 27 vuotta aiemmin. Vanha asunto on luovutettu museon kokoelmiin sellaisenaan. Krapulani on vaihtunut lievään päänsärkyyn, kesäpäivä on kuumimmillaan. Mieleni on tyhjentynyt muista mietteistä, ajatukseni ovat ripustautuneet merkilliseen mohikaaniin, joka eli edellisen vuosituhannen puitteilla vuonna 1985. Tiedän kenen kunniaksi kohotan krapularyypyn. ”Näin huusi viimeinen tuo mohikaani, villiä länttä enää ole ei!”

Kun päivällinen on syöty, Yrjö pujottaa villasukat jalkaansa ja istahtaa nojatuoliin keskelle pientä asuinhuonetta. Aikansa kuluksi hän noukkii pöydältä ristikon ja alkaa täyttää kirjaimia ruutuihin. Yrjö laskee ristikon ja silmälasit pöydälle, ja nousee seisomaan. Hän kaatuu lattialle, vasen käsi puutuu ja rintaa puristaa. Hengitys kiihtyy, jonka jälkeen se hidastuu.

VÄKI

25


TERVEISIÄ MANAPAHKASTA! Kuvat: Soila Laivo

26

VÄKI


Oskari Wäänänen

VÄKI

27



Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.