VÄKI
3/2011
VÄKI
1
Sisällys 3/2011 Pääkirjoitus Emma Rimpiläinen
3
Hallitusterveisiä ympäristövastaavalta Lotta Jäättelä
4
Kiipeily Kiinnostaa Anna Tervahartiala
6
Henkilökunnan kirjavinkit manalaisille Matti Eräsaari vinkkaa
9
Pervo Populääri: Tuottelias Nollywood Emma Rimpiläinen
10
Patterns - webs Anna Tervahartiala
12
Die Antwoord - Kapkaupungin räppärit vakavan huumorin äärellä Jaakko Hammarsten
14
Kenttätyö Etelä-Afrikassa Sissi Korpela
18
Kun tajusin virtaavani Anna Tervahartiala
22
Julkaisija: Mana ry Painos: 100 kpl Painopaikka: Picaset Oy Päätoimittaja: Emma Rimpiläinen Väki on saanut HYY:n järjestölehtitukea vuodelle 2011 2
VÄKI
Ulkoasu ja taitto Emma Rimpiläinen Anna Tervahartiala
Toimituskunta Jaakko Hammarsten Sissi Korpela Emma Rimpiläinen Anna Tervahartiala
P
ääkirjoitus
Lauantai-ilta Aleksandriassa. Taitan Väkeä kuin viimeistä päivää, viereisellä koneella joku feisbuukkaa ja räkättää itsekseen. Riivaa. Lehti piti saada painoon jo viime viikolla, mutta tässä sitä taas ollaan. Työn, opiskelun ja järjestöhommien organisointi ei ilmeisesti helpotukaan kokemuksen myötä, mutta ehkä ”vanhemmiten” on sentään itselleen hieman armollisempi eikä vaadi mahdottomia. Toivottavasti kaikki muistavat tämän ja huilaavat välillä, vaikka se tarkoittaisikin jonkin homman myöhästymistä. Tälle numerolle ei päätetty etukäteen mitään teemaa, mutta syystä tai toisesta moni juttu päätyi käsittelemään Afrikkaa. Sissi Korpela kertoo kenttätyöstään (s. 18-21) Etelä-Afrikan Kapkaupungissa, josta myös omaperäinen rap-trio Die Antwoord ponnistaa. Johtolankoja Die Antwoordin merkityksestä ja alkuperästä voi etsiä sivuilta 14-17. Pervo populääri-sarja puolestaan luotaa tällä kertaa Nigerialaisen elokuvateollisuuden, Nollywoodin, saloja sivuilla 10-11. Jos nyt jälkiviisaasti haluaisin miettiä syytä Afrikan vahvalle läsnäololle Väen sivuilla, yksi tekijä voisi olla afrikkalaisen arkipäivän näyttäminen sen kontekstin ulkopuolella, josta Afrikkaa länsimaissa yleensä katsotaan. Tällä tarkoitan uutisointia, joka näkee Afrikan ennen kaikkea ongelmien pesänä, jota vaivaavat milloin köyhyys, nälänhätä tai ihmiskauppa. Näiden ongelmien lisäksi tai niistä huolimatta Afrikassa ihmiset kuitenkin elävät arkeaan opiskellen, katsellen elokuvia ja kuunnellen musiikkia. Kukaan tuskin haluaa nähdä elämäänsä pelkästään ongelmien sävyttämänä kamppailuna, joten älkäämme mekään. Ihanaa syksyä kaikille! Emma, päätoimittaja
VÄKI
3
Hallitusterveisiä Lotta Jäättelä Toimittanut: Emma Rimpiläinen
Palstalla hallitus esittäytyy ja kertoo ajankohtaisista aiheista Manan toiminnassa. Kuka olet ja mikä on toimenkuvasi Mana ry:n hallituksessa? Olen Lotta Jäättelä, neljännen vuoden antropologian opiskelija ja Manan ympäristövastaava Miksi lähdit mukaan hallitukseen ja miten päädyit valitsemaan toimenkuvasi? Kuulin niin paljon kivoja juttuja hallituksen kokouksista ja muusta toiminnasta, että oli pakko tämäkin nähdä itse. En myöskään osaa olla kovin kauaa toimettomana ja hääräämättä jotain, joten on vain plussaa, jos tällä luonteenpiirteellä on jotain positiivisia sivuvaikutuksia. Ympäristövastaavana voin olla mukana järjestämässä hyvien bileiden lisäksi myös astetta asiallisempia tapahtumia ja huolehtimassa siitä, että ainejärjestö toimii fiksusti ympäristönkin kannalta. Onko todellisuus vastannut odotuksiasi? Todellisuus on ollut odotettua mielettömämpi. Hallituksessa on huippuhyviä tyyppejä ja mahtava meininki. Ei kaduta. Mitä keskeisiä asioita voisit mainita hallituksen toiminnasta tänä keväänä? Tämän hetken kuumin puheenaihe on varmasti manan kulttuurimatka Meksikoon joulukuun lopulla ja reissun oheistuotteena järjestettävät Meksiko-sitsit 10.11. Myös hallituksen kokousten uusi pullavuorokäytäntö aiheuttaa positiivista kuohuntaa.
4
VÄKI
”
Ainejärjestöjen välinen yhteistyö on avain parempaan valtsikaan.
”
Onko sinulla tavoitteita, joita pyrit toteuttamaan hallituksessa? Pyrin siihen, että Mana ry on aktiivisesti mukana toteuttamassa Kannun yhteisiä ympäristötapahtumia, sillä suuremmalla joukolla on hauskempaa ja saa enemmän aikaan. Ainakin keväällä järjestetyt kannukirppis ja ympäristöaiheinen leffailta onnistuivat hyvin porukalla järjestettyinä. Mielestäni ainejärjestöjen välinen yhteistyö on ehdottomasti avain kaikin puolin parempaan valtsikaan. Mikä on mielestäsi ainejärjestön merkitys opiskelijayhteisölle? Ainejärjestö tuo opiskeluun monia tärkeitä ulottuvuuksia, joita ilman ei voi oikeastaan edes sanoa opiskelleensa. Tärkeimpiä ovat ajankohtainen informaatio, innostavat ja hauskat tapahtumat sekä ihanat uudet ystävät. Onko sinulla kehitysehdotuksia koskien ainejärjestön toimintaa? Mielestäni asiat ovat tänä syksynä lähteneet hyvin liikkeelle, ja jos kaikki suunnitellut tapahtumat toteutuvat, olen aika tyytyväinen. Ainahan toimintaa voi kehittää. Toivottavasti opiskelijat lähestyvät hallitusta kehitysehdotuksiensa kanssa, mikäli innovatiivisia ajatuksia syntyy. Terveisesi Helsingin yliopiston antropologian opiskelijoille. Tehdään sateisesta syksystä ihana ja lämmin yhdessä. Mennään Meksikoon vaikka vaan yhdeksi illaksi. Kaikki mukaan kaikkeen! Niin on parasta. V
VÄKI
5
Kiipeily kiinnostaa Tarina ja kuvat Anna Tervahartiala Luen katseellani Puolan maaseutua. Annan laskevan päivänvalon kirjailla kasvoilleni viimeiset lämpimät säteensä ennen illan hämärää. Punavalkoisten varoituskylttien hohtaessa yhä kirkkaammin ajovaloissamme himmenevät lamput takapenkillä. B ja M nauraa räkättävät ja kilistelevät merenvihreitä olutpullojaan tyhjien tuoppien laulaessa jaloissamme. Pehmeän maltainen tuoksu sekoittuu suljetussa liikkuvassa tilassamme pistävään ihmislämmön hajuun. Olemme viettäneet lähes 12 tuntia 300 kilometrin matkaan, Berliini ei ollutkaan niin lähellä kuin luulimme. Ajomatka Tallinnasta Varsovaan kesti noin vuorokauden. Kuskeja oli kaksi ja muita matkalaisia kolme. Neljä nuorukaista ja yksi neito. Kotipihaltani lähtiessä antoi L suukon poskelleni, M ravisteli rastojaan, O puhua louskutti ja B joi kaljaa. Takapenkin vasemmasta kulmasta tuli tähystyspaikkani, oma koloni, josta seurasin liikkuvan linnamme tapahtumia. Suurimman osan matkasta istuu B vieressäni. Tunnen hänet hiljaisena hahmona, jonka olen aiemmin nähnyt arkiaamuisin L:n pihalla heidän lähtiessään yhdessä töihin. B on tervehtinyt minua jäykällä kädenhuitaisulla, ja seuraavana aamuna olen aina pohtinut muistaako hän minua, tai ylipäätänsä mitään, vieläkään. Neljän päivän ajan B oli tuubassa. Milloin riippui seitinohuessa päiväkännissä, milloin vaappui takamus olalla Berliinin yössä. Auringon laskiessa oli meno aina nousussa, Berliinin katutanssit eivät jättäneet kylmäksi, eivät miestä eivätkä naista. B:n jatkuvassa lohikäärmeenmetsästyksestä oli jotain merkillistä. Hän käyttäytyi tiedostavan, mutta tietämättömän itsetuhoisesti Frankenjura ja puhui usein katkonaisin lausein, aivan kuin kykenemättä ilmaisemaan ajatustaan • Noin 400km Berliinistä etelään sijaitseva tavalla, jolla olisi sen tarkoittanut. Hän kalkkikivialue, jolla lähes 700 kalliokieleket- lohkoi ilmasta vitsejä, joille hän yksin tä ja yli 8000 kiipeily-/boulderointi-reittiä nauroi ja minä pitkään hymyilin. • Laaja valikoima eritasoisia reittejä • Suurin lähikaupunki Nürnberg Kaksi viidestä jäi Berliinin sykkeeseen. • Majoitus kylistä löytyvissä hotelleissa, Sunnuntaiaamuna suuntasi sininen purloma-asunnoissa tai leirintäalueella nukkamme pitkin valtatie yhdeksää kohti • Monenlaiset ulkoilumahdollisuudet, vain Etelä-Saksan Nürnbergiä. Kiipeämään kunto ja kekseliäisyys rajana tänään! Kiipeämään iltakiville! Tänään! • Kaunista ja rauhallista maalaismaisemaa Julisti B kylmästä hiestä ja vapinasta riittää välittämättä suoristaen jalat ja kädet auton
6
VÄKI
harmaata kattoa vasten. B ja L hehkuivat sähköä, jota en aiemmin kummassakaan ollut nähnyt, he olivat elossa tavalla, jota edes Berliinin loistavat värivalot ja paksut bassot eivät olleet herättäneet. B:n puhe tärisee. Senat menevät sakaisin ja sanat sekaisin hänen istuessaan auton etupenkillä topo, topografi eli kiipeilyreittikartta, sylissään. Tuonne pikkutielle, bussipysäkistä oikealle. Joo, joo, v— sinne! Jättäessämme auton pellon laidalle parkkiin painelee hän metsään minun ja L:n vielä kerätessä tavaroitamme. Metalliset jatkot, kahden sulkurenkaan ja nauhalenkin varmistusvälineet kilisevät L:n nostaessa painavan nipun olalleen. Pidän tästä äänestä. Seuraan heitä lehtihelman suojaan. Kallioseinä on päivän sadekuuron jälkeen vielä kostea. B ja L kiertävät kiven kasvoja tunnustellen sen poskia, joille eroosio on jättänyt arpensa. Harmaan vihreällä seinällä hohtavat metalliset renkaat, jota pitkin kiipeilyreitti kulkee. Kiipeän kallion vieressä olevalle irtolohkareelle seuraamaan nuorukaisten valmistautumista, tunnen kuinka he unohtavat minut, kuinka muutun pelkäksi äänettömäksi sivustakatsojaksi, linnuksi, joka ei heidän maailmaansa kuulu. Todellisuutemme rajat hämärtyvät, melkein irtautuvat toisistaan. He pukevat valjaat yllensä, heinäsirkat virittävät viulujaan ja hevoset nauravat pellolla. Istun kivellä paljaat varpaani kylmää kalliota vasten. He ovat syvällä omassa maailmassaan, tässä lehtien suojaamassa lasipallossaan. Muutaman päivän päästä olemme heille ennestään tutulla sektorilla. Seinä on kuiva ja vaalea ja täynnä tummia poketteja, sormen mentäviä reikiä ja pieniä paikkoja jaloille. Heidän kiipeämisensä on saanut lisää varmuutta ja heidän valitsemansa sektorit ovat edellispäiviä haastavampia.
VÄKI
7
Kiipeämään!
• Yliopistoliikunta järjestää joka tiistai-ilta kiipeilyn alkeiskurssin, sisältää teoriaosuuden sekä seinäkiipeilyä • Boulderkeskukset löydät Konalasta ja Pasilasta. Ei muuta kuin seinälle kiikkumaan! http://www. boulderkeskus.com
B on ollut jo kauan hiljaa. Hän ei syönyt matkakeittimellä keitettyä lounasta, hän istuu puuhun nojaten villapaita harteillaan. Käärii toista tupakkaa ja polttaa sen hitaasti. Hänen katseensa on sidottu seinään, reittiin, jota hän yritti viimevuonna ja yritti jo aamulla. Hänen siniset silmänsä eivät värähdä katseen liukuessa reittiä pitkin, mielen käydessä askeleiden ja otteiden välistä dialogia. Hänen silmänsä viipyvät reitin alussa olevalla ”hänkällä”, over hanging –osiolla, katoksi kaartuvalle kiven kulmalla. L varmistaa ja B kiipeää. B:n lanteilla roikkuvat jatkot kilisevät hänen liikkuessaan kiven poskella. Käsi, jalka, käsi, jalka. Askel seuraa toista, koko kehon jännittyessä matkan taitteissa. Kivi ei taivu, ei avusta, mutta hän nousee päättäväisesti ja varmasti. Olen hiljaa ja katson vierestä. Jännitämme hänen jokaista liikettään aivan kuin omaamme, L ja B ovat köydellä kytkettyinä toisiinsa, he ovat yhtä ja suoritus nojaa heidän väliseensä yhteistyöhön. B on kaukana meistä, hänen maailmassaan ei ole muuta kuin seuraava ote ja sitä seuraava askel, yllä oleva koukku ja lopussa odottava ankkuri. En tunnista tätä nuorukaista samaksi sumeasilmäiseksi vätykseksi, jonka tehtaanpihalla aamulla tapasin. Auringon paistaessa vihreän katon läpi hehkuu hän voimaa ja eloa. Intohimoa. Hän katsoo kalliota, tunnustelee sen pintaa, kiertää kiveä, joka häntä kiinnostaa. Ensimmäistä kertaa koen tuntevani hänet, koen hänessä olevan tunnetta. Vaikka olen vain yksi metsän monista silmäparista heidän B:n ja L:n yhteistä taivalta tarkkaillessani, näen heistä jotain mitä muut eivät näe; olen osa salaisuutta jonka vain metsä ja sen kivinen kasvo tietävät. Kallion ollessa hiljaa, kuin vihreä maa sateen jälkeen, hohdamme mekin elämää.
V
Lähteitä: Frankenjura coronn.com: http://www.coronn.com/TOPOS/germany/frankenjura/frankenjura.html Kiipeilysanastoa: tammisuo.fi: http://tammisuo.fi/climbing/kiipeilysanastoa
8
VÄKI
Henkilökunnan kirjavinkit manalaisille
Matti Eräsaari
David Graeberin Toward an Anthropological Theory of Value (Palgrave, 2001) on vanhanaikaisella tavalla oppinut kirja. Tällä tarkoitan sitä, että kirjoittaja luovii sujuvasti niin klassikoiden kuin kulttuurialueidenkin välillä, vieläpä tyylillä johon törmää useammin oppihistorian klassikoiden kuin tieteenalan uudempien merkkipaalujen parissa. Graeberin päämäärä on kunnianhimoinen: löytää antropologinen arvon teoria, jossa yhdistyisivät usein yhteismitattomiksi mielletyt arvon teoriat: taloudellinen vaihtoarvo, strukturalistien semanttinen arvo (de Saussurelta peritty ”merkityksellisen eron” ajatus) sekä sosiaaliset ”arvot”, joilla voidaan viitata vaikkapa soveliaisiin tai tavoittelemisen arvoisiin yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Vaikkei Graeber viime kädessä onnistukaan tällaista kaikenkattavaa arvon teoriaa luomaan (eikä kirjan otsikko sitä lupaakaan), tarjoaa kirja kattavan mutta helppolukuisen johdannon arvon tematiikkaan sekä samalla joukon kysymyksiä, joihin antropologit tulevat hakemaan vastauksia vielä pitkään.
Aiempien kirjavinkkaajien tapaan jatkan kaunokirjallisella suosituksella. Paul Austerin New York -trilogia (1985–6) tulee aina olemaan minulle erityisen merkittävä kirja sen vuoksi, että se käännytti minut filologian opiskelijasta antropologiksi. En yritä väittää, että teos olisi erityisen ”antropologinen”, vaan että se pohjautuu ihmiskäsitykseen, jonka lopulta koin kirjallisuudentutkimusta kiinnostavammaksi. New York -trilogiassa (ja useissa myöhemmissä kirjoissaan) Auster näet esittää ihmisen olentona, joka tarvitsee ihmisenä olemiseensa muita ihmisiä; olentona jota ei oikeastaan ole olemassa ilman kanssaihmisiään. Vaikka Austerin abstraktilla, New Yorkiin sijoittuvalla eksistentiaalisella dekkarilla on ensi silmäyksellä hyvin vähän tekemistä vaikkapa ihmisten relationaalisuutta tarkastelevan Melanesiatutkimuksen kanssa, katson silti eräässä mielessä olevani akateemisesti yhä Austerin alkuun saattamalla matkalla. Mutta New York -trilogiaan en ole vielä uskaltanut kajota uudelleen – jos se vaikka ei eläisikään aiempien lukukertojen tasolle.
V
VÄKI
9
Pervo populääri: Tuotteli Minkämaalaisia elokuvia olet katsonut viimeisen vuoden aikana? Jos uskoisi pelkkiä tuotantotilastoja, suuri osa katsomistasi rainoista olisi todennäköisesti Nigeriasta. Emma Rimpiläinen Kuvitus elokuvasta Vampire’s call (2010) Nigerian elokuvateollisuus, vekkulisti nimetty Nollywood, tuottaa Intian Bollywoodin jälkeen toiseksi eniten elokuvia maailmassa. Elokuvatuotanto Nigeriassa sai alkunsa VHS:n kultakaudella 1990-luvulla ja on sen jälkeen räjähtänyt määrällisesti kuvausvälineiden tultua halvemmiksi ja helpommin saataviksi. Lähes koko Nollywoodin tuotanto menee suoraan DVD:lle, sillä Nigeriassa on vain kolme toimivaa elokuvateatteria ja nekin suurimman katsojakunnan tavoittamattomissa. Suoraan DVD:lle tuottaminen on myös halvempaa, eikä kuvanlaadulla ole niin väliä, kun elokuvia ei katsota suurelta kankaalta. Nollywood-elokuvien tuotantoprosessi toimii omaperäisesti: leffat kuvataan nopeasti, tyypillisesti parissa päivässä, ja elokuvien levittäjät toimivat myös niiden rahoittajina. Uutta elokuvaa ehditään yleensä myydä virallisesti noin kaksi viikkoa ennen kuin DVD-piraatit saavat kopiotua elokuvan halvat kopiot valtaavat markkinat. Tämän jälkeen virallisten kopioiden myynti lakkaa ja tekijät alkavat suunnitella uutta rainaa. Suosituista elokuvista tehdään loputtomasti
10
VÄKI
jatko-osia, joiden perustelemiseksi keksitään niin villejä juonenkäänteitä, että amerikkalaisten saippuasarjojen käsikirjoittajia hävettää. Nollywood-elokuvien näyttelijät ovat harvoin ammattilaisia, ja kuvaustekniikka on usein puutteellista. Kaduilla filmatessa katujengit keräävät kuvausryhmiltä ”tuotantoveroa” eli häiritsevät kuvauksia möykkäämällä kuvauspaikan vieressä kunnes heille maksetaan poistumisesta. Silti elokuvateollisuus työllistää Nigeriassa lähes yhtä paljon ihmisiä kuin valtio. Suosituimmat Nollywood-näyttelijät ovat Nigeriassa superjulkkiksia, joiden uusinta elokuvaa odotetaan
ias Nollywood kieli pitkänä myös maan ulkopuolella: elokuvat leviävät piratismin ja Internetin kautta nopeasti ympäri Afrikkaa ja länsimaissa asuville afrikkalaisyhteisöille saakka. Nollywood-elokuvien kieli on useimmiten englanti, mikä edistää elokuvien leviämistä ympäri maailman ja vahvistaa Nollywoodin monopolia afrikkalaisen elokuvan airuena. Muut Afrikan maat, etenkin Ghana, ovat yrittäneet haastaa Nollywoodin omalla elokuvatuotannollaan, sillä Nollywoodin ylivalta on nähty jopa kulttuurisena kolonisaationa, joka muun muassa levittää noituutta ja debilisoi tavallisia ihmisiä. Ghanan elokuvateollisuus (lempinimeltään tietenkin Ghallywood) onkin satsannut etenkin elokuvien laadun parantamiseen. Toistaiseksi Nollywood näyttää silti takovan kilpailijansa maan rakoon, sillä kalliisti tuotetuista elokuvista pyydetään tietysti suurempaa myyntihintaa, mihin monella tavallisella elokuvanystävällä ei ole varaa. Nollywoodissa elokuvien tematiikka koskettaa usein monen katsojan omaa arkipäivää. Helluntailaisuus ja evankelismi leviävät etenkin Afrikassa haipakkaa tahtia, ja suosittu elokuva-aihe onkin kristillisyys: elokuvien henkilöhahmot ovat usein joko uudestisyntyneitä kristittyjä tai synnissä kieriskeleviä pakanoita, joita näiden läheiset yrittävät saada kääntymään pelastaakseen nämä kadotukselta. Myös kaupunkiin muuttaminen ja kaupunkilaiselämään sopeutuminen ovat usein taustatarinoina Nollywood-elokuvissa. Gangs-
terielokuvat ovat suosittu alalaji, mutta niiden käytettävissä olevaa keinovalikoimaa rajoittaa Nigerian elokuvasensori, joka ei yleisen moraalin suojelemiseksi hyväksy elokuvia, joissa rikolliset pääsevät kuin koirat veräjästä. Suuren tuotantomäärän takia sensorin on kuitenkin mahdotonta valvoa kaikkea, eivätkä kaikki elokuvantekijät välitä sen suosituksista. Nollywood-elokuvat ovat etenkin suuren suosionsa takia tutustumisen arvoisia antropologian opiskelijoille ja harrastajille. Elokuvia voi katsoa esimerkiksi Youtubessa, jossa suurin elokuvien julkaisija on NollywoodLove-kanava.
V
”Ghanalaiset elokuvajulisteet ovat paikalliseen katsomiskulttuuriin täysin uniikilla tavalla sovitettuja visioita useista tunnetuista elokuvista. Supersankareilla, fantasiahahmoilla ja paikallisilla myyteillä väritetyt julisteet on maalattu yhteen ommeltuihin jauhosäkkeihin, eikä niistä usein tunnista alkuperäistä elokuvaa kuin nimen perusteella. Näyttelyyn on valikoitu pohjoisamerikkalaisia, aasialaisia sekä afrikkalaisia elokuvia esitteleviä maalauksia. Ghanavisions-julistenäyttely esittelee yhden globaalin elokuvakulttuurin kiinnostavimmista ilmenemismuodoista: kulttuurin versioinnin, täysin kansan tarpeesta lähtöisin olevan taidemuodon.” Myymälä2-Galleria 12.-30.10. Uudenmaankatu 23, www.nightvisions. info/ghanavisions/
VÄKI
11
PATTERNS - WEBS kuvat
12
VĂ„KI
Anna Tervahartiala
For a novel figure, there is little change in appearance when only the orientation of its retinal image is changed. But when the orientation of the figure in the environment is changed, it is generally perceived as different and may not be recognized.*
* Rock, I., 1973. Orientation and Form. New York: Academy Press. Quotation found in Symmetries of Culture; Theory and Practice of Plane Pattern Analysis. Dorothy K. Washburn and Donald W. Crowe, University of Washington Press, 1988. Seattle and London.
VĂ„KI
13
Die Antwoord – Kapkaupungin räp Teksti: Jaakko Hammarsten kuvat: Last.fm ja Wikimedia Commons
Kaksi englantia vahvasti murtaen puhuvaa, rähjäisen oloista hahmoa kertoo tarinaa. Kolmas, kannabiskuvioista huivia päähineenään käyttävä mies, tuijottaa seurueensa ohi tyhjyyteen avaamatta suutaan. Huonohampainen mies selittää joukkion tekevän räpmusiikkia hiljaisen kaverin ”PC-tietokoneella”. Noin metriviisikymmentäsenttinen, jonkinlaiselta keijukaisen ja peikon ristisiitokselta näyttävä ja amerikkalaisen viihdepainijan fanipaitaan pukeutunut nainen nyökkäilee hyväksyvästi. Haastattelija pyytää yhtyeeltä tyylinäytettä. Biitti lähtee soimaan ja mies aloittaa omasta erinomaisuudestaan
14
VÄKI
räppäämisen murretun englannin ja afrikaansin sekaisella uuskielellä. Ensikosketus eteläafrikkalaiseen Die Antwoord -yhtyeeseen on yleensä mieleenpainuva kokemus. Monet, allekirjoittanut mukaanlukien, se on jättänyt jopa pakkomielteisiksi: keitä nämä ihmiset ovat? Onko tämä huumoria? Taidetta? Mistä pirusta oikein on kysymys? Armoton googlaus synnyttää ensialkuun enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämän verran kuitenkin tiedetään: Die Antwoord on taiteilijanimillä Ninja, Yo-Landi Vi$$er ja Dj Hi-Tek kulkevan kolmikon muodostama räp-ryhmä Etelä-Afrikan Kapkaupungista. Bändi näyttäytyi maailmalle ensimmäisen kerran vuoden 2010 alussa internetiin ilmestyneillä musiikkivideoillaan, jotka keräsivät järjettömän estetiikan, hävyttömän tarttuvien kappaleiden ja korkeiden tuotantoarvojen yhdistelmällään valtavasti äimistynyttä yleisöä. Bändi on vahvasti internet-ajan musiikkiilmiö: sen yhteydessä ollaan puhuttu paljon lähes kirjaimellisesti yhdessä yössä räjähtäneestä blogisuosioista. Senkin internet osaa kertoa, että Ninjan hamon takana on Watkin Tudor Jones niminen, pidempään Etelä-Afrikan räpskenessä vaikuttanut hahmo, jolla on aiempaakin historiaa roolihahmojen omaksumisesta
ppärit vakavan huumorin äärellä osana musiikkiprojektejaan. Aiemmin Anicana tunnettu Yo-Landi on myös ollut mukana Jonesin aiemmissa projekteissa ja on ilmeisesti tämän vaimo. Mutta mistä Die Antwoordissa sitten oikein on kyse? Vastauksen etsiminen menee lopulta väkisinkin spekuloinnin puolelle - mutta mikäs siinä, todellista pohdintaa ja keskustelua herättävä taide on tänä maailmanaikana harmillisen harvinainen ilmiö.
Zulu-peikkoja ja suojaseksiä
Yllä kuvatun ”Zef Side” -nimellä kulkevan videopätkän estetiikka toistuu bändin myöhemmissä tuotoksissa, useimmiten vielä pidemmälle äärimmäisyyksiin vietynä. Peruselementit ovat sinänsä lukemattomista pohjoisamerikkalaisista hip-hop-videoista tuttuja: rähjäinen getto, yli-itsevarmat esiintyjät, naurettavuuksiin viety ”bling” ja uho, vähäpukeiset naistanssijat. Lyriikka käsittelee enimmäkseen esiintyjien itsensä ylivertaisuutta ja vastaanväittäjille uhittelua. Tunnistettavista teemoista huolimatta kokonaisuus kuitenkin huokuu ennen kaikkea hämmentävää toiseutta. Paketti on vedetty etäännyttävän surrealismifiltterin lävitse: bändin videot vyöryttävät pahaa aavistamattoman katsojan
silmille muun muassa Zulu-mytologiaan kuuluvan Tokoloshe-peikon, sci-fi -leffa District 9:sta tutun ulkoavaruuden rapumiehen sekä harvinaisesta, fyysistä ulkomuotoa pahoin vääristävästä vanhenemistauti progeriasta kärsivän eteläafrikkalaistaitelija Leon Bothan. Eniten huomio kuitenkin kiinnittyy ristiriitana yhtyeen jäsenten resuisen ja ulkopuolisen habituksen sekä kuvilla ja sanoilla tavoitellun mahtailevuuden välillä. Kun ryhmä vielä ponnistaa Etelä-Afrikan kaltaisesta, useimmille pohjoisen pallonpuoliskon asukeille etäisestä kulttuurien sulatusuunista, ei täkäläinen katsoja ensikosketuksella voi helposti olla varma siitä, mikä on ”totta”, vakavissaan esitettyä ja mikä parodiaa ja kuvilla leikittelyä. Bändi itse määrittelee tyylinsä sanalla ”zef ”. Käsite juontaa juurensa etelä-afrikkalaiseen ”white thrash” -lähiökulttuuriin, mutta ainakaan ilman afrikaansin kielen taitoa ulkopuolisen on vaikea saada selkoa ilmiön syvemmistä taustoista. Oletettavaa on että Die Antwoordin suhde zef-tyyliin on samalla tavalla leikittelevä ja parodinen kuin lännestä lainattuun, perinteisempään hip hop -estetiikkaankin (siis mikäli koko alakulttuuri ei ole täysin bändin itsensä keksintö). Ainakin DA:n esittämänä zefin ydintä vaikuttaisi kuitenkin olevan jonkinlainen oman alaluokkaisuuden karnevalistinen juhlistaminen. Loppujen lopuksi bändin shokkiestetiik-
VÄKI
15
kan takaa on kuitenkin kaivettavissa esiin myös sitä kuuluisaa ”sisältöä”. Katsojan ensialkuun fallossymboliikan määrällään tyrmäävä Evil Boy -video pitää sisällään myös xhosankielisen räppäri Wangan julistamassa kritiikkiä heimonsa rituaalista ympärileikkausta kohtaan ja ottaa samalla kantaa suojatun seksin puolesta. Rich Bitchissä taas pohditaan valtavirran räpkulttuuriin keskeisesti kuuluvan yliampuvan ökyilykuvaston kautta luokkanousun mahdollisuuksia maailman epätasaarvoisimpiin maihin lukeutuvassa Etelä-Afrikassa.
iholla - mutta näinhän popteollisuus on käytännössä toiminut alusta asti. Parodinen elementti on Die Antwoordin kohdalla toki keskimääräistä vahvemmin pinnassa, mutta miten tämä lopulta eroaa esimerkiksi
Vakavaa huumoria? Näistä mukaan livahtaneista poliittisista sivujuonteista huolimatta Die Antwoordin tärkein kannanotto liittynee silti juuri pintaan ja estetiikkaan. Bändissä on kyse lopulta kuitenkin performanssista. Onko asialla sittenkin vain joukko Etelä-Afrikkalaisia taidekouluhipstereitä levittämässä ”ironian” ilosanomaa? Osaltaan ehkä niinkin, mutta ainakin minut Die Antwoordin saagaan paneutuminen johdatti kysymään perimmäisiä kysymyksiä performatiivisuuden ja imagonrakentamisen merkityksestä 2010-luvun musiikkiteollisuudessa. Selvää on, että DA:n viehätys ja merkitys rakentuu pitkälti vain tekaistun pinnan varaan - valkoiset taidekoulun kasvatit lainaavat gettoestetiikkaa ja räppäävät gangstaelämästä keinotekoiset vankilatatuoinnit
16
VÄKI
Lady Gagan ylistetystä Kokonaisvaltaisesta Taideteospersoonasta? Se, mikä erottaa DA:n esimerkiksi övereillä roolihahmoilla kansaa höynäyttelevästä Sacha Baron Cohenista (Ali G, Borat ym.), tai toisaalta esimerkiksi kotoisesta Lordista, on se, että Ninja ja Yo-Landi jatkavat rooleissaan, paitsi kaikissa
antamissaan haastatteluissa, niin silminnäkijähavaintojen mukaan myös liikkuessaan asioimassa kotikaupunkinsa Kapkaupungin kaduilla. Die Antwoordin synnyttyä Watkin Tudor Jones tuntuu kadon-
Die Antwoord ei ehkä ole ”totta” sanan tiukimmassa mahdollisessa merkityksessä, ja pahoin pelkään että monet ohittavat bändin tästä syystä itseriittoisen hipsterironian korkeimpana ilmentymänä sen paremmin asiaan perehtymättä. Tässä Kapakaupunkilaisten taideräppäreiden performanssissa on kuitenkin enemmän asennetta kuin koko tämänhetkisen Billboard-listan kymmenissä jenkkiräppäreissä, saatika sitten pitchfork-uskottavassa indierokkaristossa, yhteenlaskettuna. Sinänsä tässä ilmiössä ei tietenkään ole mitään uutta – kuten todettua, sananmukainen musiikkiteollisuushan perustuu pitkälti juuri myyvien imagojen rakentamiselle. Die Antwoordin tapauksessa omaa vaihtoehtotodellisuutta ja roolihahmoja ei kuitenkaan ole rakennettu kaupalliset motiivit mielessä. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) se tuntuu kaikista performanssibändeistä huolitelluimmalta ja kokonaisvaltaisimmalta.
neen maan pinnalta ja Ninja todella ottaneen hänen paikkansa. Reippaasti yli vedetystä imagosta huolimatta Ninja ja Yo-Landi haluavat myydä vaihtoehtotodellisuutensa kuulijalle mahdollisimman uskottavasti ja pistävät omat persoonansa todella likoon sen puolesta.
Ja niin, opittiinko tästä kaikesta sitten lopulta jotain? En tiedä. En usko. Toisaalta, ainakin minulle juuri tässä on Die Antwoordin suurin arvo: määrittelyiltä karkaamisessa, kaikkien konventioiden rikkomisessa, oman tien kulkemisessa. Vaikka Die Antwoord olisi kuinka parodiaa, niin harvat uskaltavat 2010-luvulla tehdä täysin oman päänsä mukaista musiikkia yhtä tosissaan.
V
VÄKI
17
sa s a k i r f A ä l e t E ö y t ä t t n Ke Teksti ja kuvat Sissi Korpela
Suoritin pro gradu-tutkielmaan kuuluvan kenttätyöni Etelä-Afrikan Kapkaupungissa syksystä 2008 helmikuuhun 2009. Kokemuksesta voin nyt sanoa, että jokaisen maisterivaiheen opiskelijan kannattaa suunnitella kenttätyötä hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä, sillä matkajärjestelyihin viisumi- ja apurahoineen saattaa mennä yllättävän paljon aikaa. Sen lisäksi kontaktien luominen paikallisiin yhteyshenkilöihin ja yliopistoihin voi kestää useamman kuukauden, riippuen vastaavan tahon aikataulusta ja/tai innokkuudesta. Vaikka sähköposteihin ei tule vastauksia, ei kannata lannistua, sillä moni asia hoituu sujuvammin paikan päällä. Suunnitellessani omaa kenttätyötäni otin myös yhteyttä Suomessa toimivaan yhteistyöjärjestöön. Siitä poiki erittäin antoisa yhteistyö järjestön ollessa Etelä-Afrikan Kapkaupungissa seurantamatkoilla oman kenttätyömatkani alussa.
Pienyrittäjä Stellenboschissa
18
VÄKI
Miten sitten kiinnostuin Etelä-Afrikasta? Kirjoitin kandidaatintutkielmani eteläafrikkalaisten seksuaalivähemmistöjen oikeuksista niin kutsutussa ”sateenkaarivaltiossa”, kuten arkkipiispa Desmond Tutu Etelä-Afrikkaa nimitti. Perehdyttyäni pintapuolisesti maata käsittelevään aineistoon kandintyöni parissa halusin sitten laajentaa tietämystäni pro gradu-tutkielmassani. Suuntasin katseeni strategiaan nimeltä Black Economic Empowerment, josta tehtiin luonnoksia jo vuonna 1996. Black Economic Empowerment on tiivistettynä African National Congressin laatima kiintiöstrategia, jolla pyritään antamaan mustalle väestölle sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia valtuuksia rotusyrjinnän jälkeen1 . Gradussani halusin pohtia strategian vaikutusta uuden mustan
Miten graduntekijältä sujuu kenttätyö apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa? Turvallisuusongelmista huolimatta yllättävän hyvin, kertoo Sissi Korpela. eliitin ja keskiluokan syntyyn. Halusin myös tutkia heidän uutta asemaansa ja elämäntapojaan Johannesburgin vilkkaassa liikeelämässä. Etelä-Afrikan valtio on tullut tunnetuksi maailmalla sen laillisesta rotuerottelu ja -syrjintäpolitiikasta, apartheidista. Sen aikana (1948-1991/4) maan väestö jaettiin valkoisiin, värillisiin, intialaisiin sekä mustiin, jotka olivat syrjitty enemmistö. Itse asiassa mustia ei pelkästään syrjitty, vaan heiltä riistettiin maan kansalaisuus, heidät siirrettiin bantustaneihin 2 ja periferian hökkelikyliin ja evättiin peruskoulutus. Tämän lisäksi heillä ei ollut oikeutta liikkua valkoisten asuinalueilla ilman työ- tai kulkulupia. Heidän tuli asioida eri luukuilla, käyttää eri julkisia vessoja ja istua heille määrätyillä puiston penkeillä 3. Apartheidista luovuttiin laillisesti 1994 Nelson Mandelan noustua maan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Mandelan ponnistelut rotuerottelua vastaan ja eteläafrikkalaisen yhtenäisen kansan ja valtion puolesta ovat tehneet hänestä maan ikonin, lähes pyhän hahmon. Häneen nimenomaan kulminoituvat maan mustien toivo, usko ja vapaus. Vapaustaistelujen johtohahmoa ja tämän hallitusta odotti järjettömän ISO tehtävä: yhdistää maan kansa ja rakentaa yhtenäinen ja monikulttuurinen identiteetti. Sateenkaarivaltio, jossa vallitsee rauha ja jossa kaikilla on perusihmisoikeudet. On sanomattakin selvää, että tämä tulee olemaan Etelä-Afrikan suurin haaste vuosikymmeniä jatkuneen riiston, rasismin, väkivallan ja syrjinnän jälkeen. Se, mikä antropologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä Etelä-Afrikassa kiinnostaa, ovat nimenomaan historian ja apartheidpolitiikan jättämät syvät haavat sekä kansan muistot ja selviytymiskeinot. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Miten Etelä-Afrikka kohtaa haasteensa? Millä tavalla yhteiskunta muuttuu tai jäljentää vanhoja malleja? Omaa tutkimusaihettani ajatellen kiinnostaviksi aiheiksi nousivat uuden mustan keskiluokan ja eliitin nousu maan poliittis-taloudelliseksi
1. Esim. taloudellista tukea mustien perustamiin yrityksiin, kiintiötyöpaikkoja yrityksiin ja ilmaisia osakkeita yms.
2. Mustille tarkoitetut valtiot/kotimaat, joiden kansalaisia he olivat. 3. Nämä ovat erillisiä esimerkkejä millä tavalla rotusyrjintä ilmeni arkipäivässä. Syrjinnän tasossa oli suuria alueellisia eroja. Kapkaupungin alue on ollut historiallisesti liberaalimpi kuin esim. buurien dominoima Oranjen vapaavaltio.
VÄKI
19
veturiksi ja se muutos, joka tapahtui mustan väestön ja yksittäisten rikastuneiden identiteetissä ja habituksessa. Kenttätyömatkan lähestyessä jouduin pohtimaan konkreettisemmin oleskeluani Johannesburgissa. Johannesburg on yksi maailman vaarallisimmista metropoleista. Lähinnä turvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen valitsinkin lopulta Johannesburgin sijaan Kapkaupungin. Lähtiessäni varasin vain lennot ja hostellin viikoksi. Tiesin jo silloin, etten tule viettämään 4 kuukautta hostellissa enkä myöskään haluaisi elää isäntäperheessä. Onnekseni löysinkin mukavan solutalon yliopiston läheltä. Talossa asui sekä paikallisia että Etelä-Afrikassa pidempään asuneita ulkomaalaisia. Talon parilla asukkaalla oli oma auto ja asukkaiden viikonloppureissujen yhteydessä pääsin tutustumaan Kapkaupungin uskomattoman kauniiseen luontoon. Auton ja kävelyn lisäksi liikkuminen luonnistui hyvin minibusseilla eli tilatakseilla, junalla ja taksilla.
huoneeni kalteroitu ikkuna, joka t
Kaupunkikohteen vaihtuessa muuttui myös alkuperäinen tutkimussuunnitelmani, sillä vaikka Kapkaupungin asukkaiden välillä on huimia tuloeroja, musta eliitti tai keskiluokka ei ole siellä yhtä etabloitunut kuin Johannesburgin talousmekassa. Tämän lisäksi erään suomalaisen järjestön seurantamatka syys-lokakuun taitteessa taloudellisesti tukemiinsa järjestöihin loi oivan mahdollisuuden ammentaa toisenlaisesta näkökulmasta kiintiöstrategian tutkimiseen. Seurantavierailut järjestöihin, jotka kouluttivat ja rahoittivat mustia, lähinnä slummialueella asuvia pienyrittäjiä, herättivät monia uusia kysymyksiä strategiasta. Kenelle ´Black Economic Empowerment ` -strategia oli laadittu ja ketkä hyötyvät siitä? Koskisiko se myös slummialueen asukkaita, avun tarpeessa olevia mustia pienyrittäjiä? Vauhdittaisiko strategia mustan luokkayhteiskunnan syntyä? Miten strategia määrittelee kategorian ”musta” ja jäljentääkö se jälleen jonkinlaista rotuerottelua? Ja laajemmin teoreettisesti ajatellen: miten uusien lakien kautta hallinnoidaan uutta demokratiaa ja maan identiteettiä. Näitä kysymyksiä pyrin gradussani Hyväntoivonniemi mm. pohtimaan ja olin onnekas, että löysin heti kenttä-
20
VÄKI
toimi myös kuivaustelineenä
työni alkuvaiheessa uuden lähestymistavan. Suomalaisten poistuttua maasta kahden viikon jälkeen jatkoin aineiston etsimistä ja tutkimusta. Päivät täyttyivät kopioidessa ja lukiessa Kapkaupungin yliopiston kirjastossa, tapaamisista poikkitieteellisten opetushenkilökunnan kanssa, nauhoitetuista haastatteluista ja vierailuista organisaatioiden ja hökkelikylien pienyrittäjien luona sekä arkipäiväisistä keskusteluista eteläafrikkalaisten ystävieni kanssa. Kenttätyöni alussa kirjasin ahkerasti kokemukseni ja ajatukseni päiväkirjaan. Ensimmäinen lauseeni taisi olla ”Täällä vallitsee voimakas pelon ilmapiiri!”. Tämä ilmapiiri oli vahvasti läsnä kaikkien eteläafrikkalaisten elämässä ja jouduin itsekin kohtamaan uusia rajoituksia, joihin en ollut tottunut muualla maailmalla ollessani. Nuorena tyttönä minun oli tarkasti huomioitava millä alueilla voin liikkua. Päiväaikataulua määritti auringon valo, hämärän saapuessa noin klo 18 oli oltava jo kotona. Maahan saapuessa ei voi myöskään olla ihmettelemättä kaltereiden paljoutta ikkunoissa ja ovissa sekä talojen ympäröimien muurien korkeutta. Ihmiset suojautuvat rikollisilta ja samalla he sulkivat itsensä vankilaan. Avainnipussani oli kuusi avainta, joiden avulla selvitin tieni talon portilta omaan huoneeseeni. Eteläafrikkalaisilla on kuitenkin omat keinonsa elää pelon ja epävarmuuden kanssa. Selviytymiskeino ovat sosiaaliset verkostot. Eteläafrikkalaisilla on tiiviit perhesuhteet, ystäväverkostot, ja arkipäivää piristetään yhteisillä musiikki-illoilla ja grillijuhlilla. Ihmiset ovat erittäin avoimia, avuliaita ja ystävät pitävät yhtä perheen lailla. Alussa rooliani opiskelijana vähäteltiin, sillä monien mielestä minun piti olla 25-vuotiaana jo naimisissa ja työelämässä, mutta ennakkoluulot murenivat nopeasti puolin ja toisin. En olisi villeimmissä unissanikaan voinut kuvitella tutustuvani niin moneen ihanaan ihmiseen ja löytäväni niin paljon apua, huolenpitoa ja ystäviä. Löysin oman ystäväperheeni monikulttuurisessa maassa ja toivon palaavani maahan pidemmäksi aikaa työn merkeissä.
V
VÄKI
21
Kun tajusin virta Yhden naisen musikaali, Aarteita, kerrostalohuoneistossa Etu-Töölössä, esittävän taiteilijan taiteilijaresidenssissä. Perjantai-iltana, kello seitsemän. Lippuvaraukset sähköpostitse, osoite ja ovikoodi vastausviestissä. Keksinpala halkeaa rasahtaen huulissani istuessani punaiselle tyynylle lattialle. Olen lennonkin hoitaja ja tämä on lennokkien turva-asema. Painan kovan keksinpalan kitalakeani vasten. Se on liian suuri nieltäväksi. Hänen katseensa on polttaa kylmyydellään aivan kuin vesi saa kohmeiset kädet palamaan vaikka niitä paleltaa. Silmät syvän sinistä jäätä. Kasvoni muuttuvat tunnottomiksi ja huoneen ilma saa ne hehkumaan. Tiedän sen vaikka en näe niitä. Katson ja kirjoitan. M:n ääni on korkea. Hän huutaa niin että seinät kaikuvat, mietin naapureita. Mitähän he toisilleen sanovat. Sanoisivat jos tietäisivät heidän alakerrassaan olevan musikaaliesitys. Ovatko he kotona, kenties he ovat tottuneet näihin ääniin. M lopettaa huutamisen ja käy lattialle makaamaan. Puiselle parketille, lattialle joka on minun katsomoni ja hänen näyttämönsä. Hänen selkänsä nousee ja laskee. Hänen pehmeä äänensä valuu lattialle. Hengitys kiipeää seinille laulun kaikuessa tyhjässä huoneessa. M tanssii, hän laulaa, hän näyttelee ja elää. Me istumme hänen kodissaan. Tekeekö hän näin silloinkin kun emme täällä häntä katsele. Esitys on herkkä ja alaston ja hän on pukeutunut mustaan. Lennokkien turva-asemako? Käsissään hänellä oli sulkia. Suuri valkoinen ja pienempi harmaa. En tarvitse sulkia hattuuni siivistäsi, voit lentää vapaasti. En voi kirjoittaa hänen ollessa näin lähellä. Hän istuu omalla sängyllään polvet ristissä ja soittaa kitaralla. Kauniisti. Laulaen. Ilma seisoo ääniaaltojen vyöryessä ylitsemme. Aallot pyöristävät kiven, silittävät meitä, hierovat hellästi. Kuvittelen olevani hänen kanssaan kahden; hänen istuvan ruusupeitollaan ja minä hänen takanaan polviani pidellen. Ikkunan verhot on vedetty kiinni. Niiden väliin jää ohut valoviiru, joka kertoo auringon olevan vielä taivaalla. Valkea harmaa valo hohtaa M:n nenällä, maalaa hänen ääriviivansa valkoisella; kapea nenä ja leuassa luomi.
22
VÄKI
aavani
Sanat ja kuva Anna Tervahartiala
Kynäni osuu paperin kulman hänen katsoessaan minua kohti. Paperini on loppu ja aika pysähtynyt. Do you ever think of me? Hänen jalkapohjansa ovat pölyiset ja lika on tarttunut niihin; varpaisiin, päkiöihin ja kantapäihin. Jalkapohjan kaari on kuiva ja valkoinen. Hänen kehonsa on äänetön, vain hänen jalkansa puhuvat askeleillaan. Lausuvat pieniä lauseita, aina parketilta noustessaan. Aivan kuin imukupit pitäisivät niistä kiinni. Tältäkö vetovoima kuulostaa. Vetovoima, joka pitää hänet maassa, meidät paikoillaan ja antaa hänelle vain tanssilattian ja meille katsojapaikat. Ei päästä meitä otteestaan liitämään huoneen seinillä hänen äänensä tavoin, uimaan kaiun aalloilla, huudahdusten harjoilla. Seinälle heijastetaan elokuva. Nainen, taiteilija, ajaa pyörällä. Samoja teitä, joita pitkin minä pyöräilin tänään. Mukulakivet saivat pyöräni tärisemään ja korini heilumaan. Pelkäsin sen naarmuttavan pyöräni metallirunkoa. Kuva vaihtuu katutaiteilijaan, kultahohtoiseen pelleen, jonka näin viimekesänä. Pelle seurasi minua ja minä häntä. Hymyilimme toisillemme, hän soitti minulle kelloaan. Hymyillessä hänen valkoiseksi maalattu naama lohkeili. Ajoimme yhdessä Hakaniemen torilta Kaisaniemen puistoon. Ajoimme välillä vieretysten sitten taas perätysten. Emme puhuneet toisillemme, mutta tahdoin tehdä hänestä elokuvan. Kuvata kaitafilmille, peittää kaupungin äänet projektorin raksutuksen alle. Nyt näen jonkun tehneen sen puolestani. Taiteilija pyöräilee jälleen. Kuvalla. Nauhalla. Hän pyöräilee ilman käsiä tiellä, jota peittävät suuret nuolet. Jos ajaa pyörällä ilman käsiä, tiellä jossa on nuolia joita seuraat, ajatko itse vai ajaako joku muu, jos ajaa niin kuka se on. Hän antaa käteeni kiven. Ne ovat sieluni syvintä aineista. Sieluni syvintä kiviainesta, jotka hohtavat monissa eri väreissä. Nämä olen maalannut pienenä. Maalannut metallinhohtoisella vihreällä ja vaaleanpunaisella ja niin, hopealla. Mutta ne ovat myös sinisiä, punaisia ja liiloja. Kiven sisällä. Siellä sieluni syvimmässä aineessa. Mutta sori, nyt mun pitää roudata. Yläkerrasta kuuluu yksi matala tömähdys. Katson valkoista kattoa ja mietin miltä tuntuu taivas laskuvarjohypyn jälkeen.
V
VÄKI
23
Väki Ihmiset joukkona tai jonkin yhteisön jäseninä; palvelusväki; työväki; haltijaolento; voima; myyttinen johonkin liittyväksi kuviteltu persoonaton voima, -Mana (Kansanperinteen sanakirja, Toivo Vuorela 1977)
24
VÄKI