Suurin mies, loistavin hahmo” –Mannerheim

Teksti: Christian Utti

1920-lukua voidaan kiistatta pitää yhtenä maamme sisäpoliittisesti kärjistyneimpänä aikana. Maahan oli saatu uusi tasavaltalainen hallitusmuoto, mikä merkitsi monarkistien viimeistenkin haaveiden loppua. Suomi oli siirtynyt uuteen aikakauteen, mikä merkitsi myös Mannerheimin aseman selvää muuttumista. Hävittyään presidentin vaalit Kaarlo Ståhlbergille, Mannerheim päätti vetäytyä politiikasta rakentaakseen uutta henkilökuvaa. Mannerheim ymmärsi, että pääseminen takaisin maan johtoon edellytti koko kansan tukea.

Kuvat: Christian Utti Siskonsa Sophien ja Erik Mandelinin painostuksella Mannerheim suostui Lastensuojeluliiton puheenjohtajaksi. Kansalaisjärjestön päätarkoituksena oli perustamishetkenä saada Suomeen terveitä ja hyvinvoivia miehiä puolustamaan maata, sillä juuri päättynyt sisällissota oli vaatinut kovan hinnan. Tämä ajatus istui melko täydellisesti kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen arvoihin, niinpä perustajahenkilöinä olivatkin monet aikansa merkittävät Mannerheimin tukijat. Niin kuin arvata saattaakin, järjestö ei aluksi ollut koko kansan suosiossa, sillä Mannerheimin nostaminen kansalaisjärjestön keulakuvaksi synnytti katkeruutta etenkin sodan toisessa osapuolessa. Myös järjestön käyttämä retoriikka oli hyvin isänmaallista ja nosti vahvasti esiin erityisesti valkoisten maksaman hinnan vapauden puolesta. Lastensuojeluliiton ohella Mannerheim toimi vuodesta 1921 lähtien Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana aina kuolemaansa asti. Kyseessä on Irtolaisen toinen artikkeli hallitusmuodon kehitttymisen eri vaiheista. Tämän tarkoituksena on kunnioittaa 100-vuotta sitten alkanutta kehitystä kohti parlamentaarista päätöksentekoa maassamme.

Koko 1920-luvun Mannerheim oli poissa politiikasta. Hän matkusteli, metsästi ja hoiti terveyttään ympäri Eurooppaa pitäen samalla yhteyttä laajaan verkostoonsa joka koostui diplomaateista, sotilashenkilöistä sekä monista kulttuurivaikuttajista. Vasta 1930- luvulla hän asettui takaisin Suomeen. Valkoisena kenraalina hän nautti suurta luottamusta eri puolustuslaitoksissa ja suojeluskunnissa, niinpä Svinhufvudin tultua presidentiksi Mannerheim nostettiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Tämä antoi tulevalle marsalkalle mahdollisuuden uudelleen järjestellä virkoja puolustuslaitoksissa sekä kohentamaan maamme puolustusta.

Talvisodan syttyessä Suomen presidenttinä oli Kyösti Kallio, joka luotti vahvasti Mannerheimiin. Olihan hän yksi Lastensuojeluliiton perustajistakin. Muutokset puolustushallinnossa antoivat Mannerheimille mahdollisuuden johtaa sotaa melko vapaasti, sillä hänen läheinen ystävänsä Rudolf Walden vaikutti niin politiikassa kuin päämajassakin. Talvisodan aikana Mannerheim tuli tunnetuksi päiväkäskyjen kautta voimakkaan retoriikan käyttäjänä etenkin sotilaiden keskuudessa. Talvisodan aikana syntynyt maanpuolustustahto yhdisti niin valkoisia kuin punaisia ja itsenäisyyden säilyessä Mannerheimista alkoi muovautua vähitellen koko kansan marsalkka.

Mannerheim huomasi, että hänen henkilökuvana alkoi muuttua, joten jatkosodan syttyessä hän päätti perustaa uuden kunniamerkin, jonka myöntäminen oli mahdollista sotilasarvoon katsomatta. Mannerheim perusti omaa nimeään kantavan vapaudenristin, jolla pystyttiin nostamaan jalustalle ansioituneita sotilaita. Tällä tavoin saatiin sodan sankaritarinoita koko kansan luettavaksi, mikä osaltaan vahvisti maanpuolustustahtoa pitkälle venyneessä ja ristiriitaisia tunteita herättäneessä jatkosodassa. Mannerheim ristin ansiosta nyt myös tavalliset maanviljelijät ja työmiehet, joiden joukossa oli entisiä punaisiakin saattoivat saada nimensä Suomen puolustuksen kirjoihin koko maan sankareina.

Suomen siirtyessä rauhaan Mannerheimin ympärille oli muodostunut kultin omainen maine, mikä herätti arvostusta ulkomaille asti. Sotien aikana hänen nimeään kantava Lastensuojeluliitto kylvi mainetta koko kansan keskuudessa avustamalla ja keräämällä varoja sotaorvoille. Mannerheimista oli tullut koko Suomen keulakuva. Mannerheim kuoli Sveitsin Lausannessa tammikuussa 1951. Tiedon tultua Suomeen presidentti Paasikivi piti radiopuheen jossa kuvaili Mannerheimia ”yhdeksi Suomen historian suurimmaksi mieheksi ja loistavimmaksi hahmoksi”. Hautajaisiin osallistui satoja tuhansia ihmisiä ja tilaisuus oli oman aikansa isänmaallinen mielenosoitus muuttunutta poliittista kenttää kohtaan.

Mannerheim-kultti oli syntynyt ja elää edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa kiinteänä osana juhlapäiviä sekä itsenäisyyttä.