Yhmu-palsta

Tällä palstalla Yhmu-opiskelijat voivat ilmaista tuntojaan anonyymisti.

Pari vuotta YHMU:a takana ja pitäisi olla eväät tutkielmaan?

Pääsin sisälle ensimmäisten joukossa keväällä 2017. Kävin valmennnskurssin ja koin vahvasti tämän olevan juuri se minun juttuni. Syksyllä opinnot sitten alkoivat. Ensimmäinen vuosi vierähti pakolllisten johdantokurssien, sekä muiden yleisopintojen parissa. Sivuainetta ehdin lukea melko lailla.

Seuraavana vuonna oletin opintojen syventyvän, mutta todellisuudessa käsittelimme pitkälti samoja asioita, teorioita sekä teimme tietenkin edelleen reflektioita, joista saatu palaute oli aina yhtä suuri yllätys. Joskus tuli täydet ja joskus ei. Laatueroa näiden välillä en itse kyllä juurikaan huomannut.

Toisena vuonna tuli aika pohtia omaa pääainetta. Olin jo lukenut melko kattavasti sivuaineeni opinnot, joten poliittinen historia tuntui melko luontevalta valinnalta. Pääsin pääaineeseeni ja ilmottauduin kandiseminaariin. Syksyllä pitäisi vääntää tutkielma, sillä olenhan jo melko ”vanha” tieteenharjoittaja tässä yhteisössä, joka on lukenut kandiin tarvittavan määrän opintopisteitä. Mitkä eväät minulla siis on?

Laskin, että poliittisen historian kursseja minulla on alla tasan 2, minkä lisäksi teen yhden vielä tutkielman ohessa. Onhan se jo melko paljon, peräti yhden periodin verran. Muita kursseja onkin sitten enemmän, kuten metodiopinnot. Sivuainetta olen lukenut peräti 7-kurssia, minkä valossa tutkielman voisi tehdä suoraan maailmanpolitiikan alla höystettynä pienellä määrällä poliittista historiaa.

Mitä olen sitten näiden vuosien aikana oppinut? Ainakin tekemään reflektioita, sekä pintapuolisesti ymmärtämään kaikkia neljää tieteenalaa. En kuitenkaan koe olevani kovinkaan kompetentti tai varteenotettava henkilö tekemään tutkielmaa poliittisen historian lipun alla tällä opintomäärällä.

Hakiessani tänne oletin, että yliopistossa syvennytään johonkin tiettyyn aiheeseen tietyn tieteenalan työkalujen avulla. Olin väärässä. Ainakin kandivaiheessa syventyminen jää uupumaan.

Yhdessä asiassa tiedekunta on kyllä onnistunut kiitettävällä tavalla. Se on valmistuminen ajallaan, ellei nopeammin. Tämänhetkinen poliittinen ilmapiiri kannustaa meitä valmistumaan mahdollisimman nopeasti ja siirtymään kunnolla työelämään. Tätä tukee minun kohdalla hyvin läsnäolopakko ja nimilistat myös maisterivaiheessa, sillä se estää melko loistavsti työn tekemisen opintojen ohella. Joidenkin kohdalla tämä voi toki toimia käänteisesti, jolloin opinnot vain hidastuvat ja tilalle tulee välivuosia, jolloin pyritään tienaamaan pientä säästöä tulevan varalle.

Parhaiten tämän kokonaisuuden voisi mielestäni keiteyttää aikuisten peruskouluksi. Reissuvihko vain puuttuu :)