Tekoja 2/2023: Paikalliset kriisien ytimessä

PSYKOLOGIN RASKAS TEHTÄVÄ

Ihmisarvon puolesta För människovärdet 2/2023

Maanjäristys syöksi Syyrian uuteen kriisiin

10+1 asiaa hätäavusta katastrofeissa

Ukraina-työ laajenee kohti etulinjaa

PÄÄKIRJOITUS

Paikalliset työntekijämme ansaitsevat ison kiitoksen

VIIME AIKOINA on kritisoitu paljon valkoisia pelastajia, ja hyvä niin. Valkoinen pelastaja -narratiivi toistaa iänikuista kaavaa, jossa länsimaalaiset työntekijät menevät kertomaan paikalliselle väestölle, miten työt tehdään.

Todellisuudessa nykyaikainen avustustyö on kaukana valkoisesta pelastajuudesta. Samalla kun kehitys on mennyt eteenpäin autetuissa maissa, myös kehitysyhteistyö on kehittynyt. Kirkon Ulkomaanavun henkilökunnasta 95 prosenttia on paikan päältä palkattua. Työntekijämme ovat alansa huippuammattilaisia. He tekevät työnsä ja asettavat samalla itsensä alttiiksi riskeille, jotka ovat valitettavasti arkipäivää maailman hauraimmissa toimintaympäristöissä.

Viime vuosina avustustyöntekijöitä on kuollut enemmän kuin ennen. Vuoden 2021 aikana avustustyöntekijöitä kuoli 141 – eniten kahdeksaan vuoteen. Heistä 98 prosenttia oli paikallisia ja 2 prosenttia muista maista lähetettyjä. Lisäksi satoja avustustyöntekijöitä joutuu siepatuiksi tai loukkaantuu hyökkäyksissä.

KUA panostaa paitsi työntekijöidensä turvallisuuteen myös henkiseen jaksamiseen. Ukrainassa ammattilaisemme ovat itsekin sodan uhreja, ja Syyriassa maanjäristys muutti paikallisten kollegoidemme elämää (s. 17–18). Avustustyössä on usein vaikeaa kohdata todellisuus, jossa avun tarvitsijoita on enemmän kuin kyetään auttamaan. Tässä lehdessä (s. 6–11) Maureen Achieng muistuttaa, kuinka tärkeää on ottaa vaativissa olosuhteissa myös aikaa itselleen ja pitää vapaata.

Maansa ja yhteisönsä läpikotaisin tuntevat ammattilaiset ovat meille korvaamaton voimavara. Koulutuksen ja kokemusten kautta kerrytetyn osaamisen lisäksi verkostot, kielitaito ja paikallinen tuntemus varmistavat, että hankkeemme ovat toimivia ja ihmisten tarpeita vastaavia. Myös Suomessa paikallistaso on meille elintärkeä. Ympäri maata toimivat seurakuntien yhteys- ja luottamushenkilöt ja muut toimintamme vapaaehtoiset innostavat muita tekoihin paremman maailman vuoksi. Sivulla 13 Liisa Kuparinen kertoo, mikä häntä on kannustanut toimimaan tärkeiden asioiden puolesta.

Sydämellinen kiitos kaikille tukijoillemme työmme mahdollistamisesta.

teksti: Erik Nyström, viestintäpäällikkö • kuva: Antti Yrjönen

”MAANSA JA YHTEISÖNSÄ

LÄPIKOTAISIN TUNTEVAT

AMMATTILAISET OVAT MEILLE

KORVAAMATON VOIMAVARA.”

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Päätoimittaja Erik Nyström

Toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen

Toimitussihteeri Elisa Rimaila

AD Nici Lönnberg

Kuvatoimittaja Antti Yrjönen

Julkaisija Kirkon Ulkomaanapu

PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

Avustustilit

Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04,

BIC: NDEAFIHH

Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46,

BIC: AABAFI22

Tilaukset ja osoitteenmuutokset

Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201, arkisin klo 11–16, 8,35 snt/ puhelu + 16,69 snt/min. lahjoittajapalvelu@kua.fi

Kirjapaino Punamusta / 2.2023 / 36 500 kpl

ISSN 1797-7207

YMPÄRISTÖMERKKI

MILJÖMÄRKT

Painotuotteet 1234 5678

Painotuotteet 4041-0619

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaanapua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

06–11 REPORTAASI KENIASTA: Kuka auttaa auttajaa? Psykologin työ on raskasta pakolaisleirillä, jonka asukkaat ovat todistaneet murhia ja raiskauksia.

JOKO TUTUSTUIT?

Kuuntele Tekoja-podcastia!

MITÄ Ukrainaan kuuluu nyt? Millaista on elämä sähkökatkojen ja ilmahälytysten keskellä? Miten KUA auttaa Ukrainassa?

KUA:n podcastsarja sukeltaa suoraan syvään päätyyn ja selvittää, millä tolalla maailma on. Löydät meidät Suplasta, Spotifysta ja Apple Podcastista.

Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/podcast

04 JUURI NYT: Syyria kulkee kriisistä toiseen. Nyt autetaan maanjäristyksen uhreja.

05 PIENET SUURET: Ikali Karvisesta varatoiminnanjohtaja ja vieraskynässä pastori Maikki. Psst! Vastaa lukijatutkimukseen ja voita palkintoja.

12 KUA tukee ukrainalaiskouluja nyt myös lähempänä eturintamaa.

13 Liisa Kuparinen on mukana päättämässä, miten seurakunnat tukevat katastrofien uhreja.

14–15 Mitä, milloin ja kenelle? Listasimme 10+1 faktaa hätäavusta.

17–19 KOLME HENKILÖÄ: Millaista työskennellä katastrofissa? KUA:n työntekijät Syyriasta, Ukrainasta ja Keniasta kertovat.

20 Changemakerin Pirjo Mäkelä muistuttaa, että aktivismi on meille kaikille paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.

21 OSALLISTU! Maistuisiko kuppi Naisten Pankin kahvia? Etsitkö lahjoja kesän juhliin?

16 Afrikkalaisten on aika auttaa itse itseään – vai mitä, Alexon Mwasi? Toimitus istutti Kenian maatoimiston ohjelmapäällikön piinapenkkiin.

22–23 GODA NYHETER: Fastän tiderna kan kännas dystra sker också mycket gott.

KUVITUS: CARLA LADAU

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/apua-Syyrian-maanjaristykseen

Syyrian maanjäristyksen uhrien auttaminen jatkuu

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/jordbavningen-Syrien

12 vuotta sotaa, monivuotinen pandemia ja tuhoisa maanjäristys. Syyria on kokenut humanitaarisen kriisin toisensa jälkeen.

KIRKON ULKOMAANAVUN avustustyö Syyrian maanjäristyksen uhrien auttamiseksi on jatkunut läpi kevään. Helmikuun 6. päivänä 2023 alkanut maanjäristysten sarja aiheutti valtavia tuhoja Turkissa mutta myös Syyriassa, jossa humanitaarinen tilanne on ollut 12 vuotta kestäneen sodan myötä jo ennestään vaikea.

KUA:n toiminta-alueilla Aleppossa, Hamassa, Homsissa ja Latakiassa kymmenet tuhannet perheet asuvat nyt väliaikaissuojissa ja paikallisten perheiden nurkissa.

”Suuri osa ihmisistä on menettänyt toimeentulomahdollisuutensa. Tuemme käteisavustuksin yli 1 000 perhettä Aleppossa ja Latakiassa, joissa tilanne on haastavin. Käteisen avulla perheet voivat ostaa tarvitsemiaan asioita: esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai hygieniatarvikkeita”, kertoo KUA:n Syyrian ohjelmapäällikkö Karam Sharouf

Järistykset tappoivat Syyriassa ainakin 7 000 ihmistä. Arvioiden mukaan yli 100 000 syyrialaisperhettä joutui jättämään kotinsa keskellä kylmää talvea. Hätäavun alkuvaiheessa noin 4 000 aikuista ja lasta sai KUA:n tuella lämpimiä talvivaatteita ja hygieniatarvikkeita.

KUA:N OPERAATIO maanjäristyksen uhrien auttamiseksi Aleppon alueella ja läntisessä Syyriassa on tällä hetkellä suuruudeltaan noin 1,7 miljoonaa euroa. Tarvikejakelut jatkuvat edelleen, mutta avustustyön uusi vaihe panostaa myös psykososiaaliseen tukeen ja koulutukseen, joka on jo vuosia ollut KUA:n työn painopiste Syyriassa.

Väliaikaissuojissa elävät lapset osallistuvat psykososiaalisen tuen aktiviteetteihin ja tukiopetukseen. Lisäksi lapsille järjestetään tekemistä, jonka tavoitteena on edistää sosiaalisia ja tunnepuolen taitoja. KUA myös kunnostaa maanjäristyksessä kärsineitä kouluja Aleppossa, Hamassa ja Latakiassa.

”Autamme nyt maanjäristyksen uhreja. Lisäksi yritämme pitää kiinni koulutusaiheisista projekteista, jotka olivat käynnissä jo ennen maanjäristystä”, kertoo Sharouf.

KUA:N TYÖ SYYRIASSA on jo vuosia keskittynyt maan koulutussektorin tukemiseen. Sodan aikana vaurioituneita kouluja on korjattu, opettajat ovat saaneet koulutusta ja lapsille on järjestetty tukiopetusta ja erilaisia aktiviteetteja.

”Maanjäristyksen myötä työtuntimme ovat lisääntyneet, tarpeet ovat valtavia eikä kansainvälistä rahoitusta ole saatavilla tarpeeksi. Katastrofi kuormittaa työntekijöitämme lisäksi henkilökohtaisesti, ja yritämme tarjota heillekin henkistä tukea”, sanoo Sharouf.

Miljoonat syyrialaiset olivat avun tarpeessa jo ennen maanjäristystä. Sharoufin mukaan humanitaarinen katastrofi toisensa jälkeen on tehnyt paikallisten elämästä vaikeaa ja ihmiset alkavat olla todella turhautuneita.

”Nuoret yrittävät nyt matkustaa ulkomaille saadakseen itselleen tulevaisuuden. Sotaan ei ole saatu ratkaisua, taloudellinen tilanne vaikeutuu ja ihmisillä ei ole töitä. Lisäksi terveydenhuolto ja koulujärjestelmä ovat heikoissa kantimissa”, Sharouf listaa kotimaansa haasteita.

teksti: Ulriikka Myöhänen kuvat: Kirkon Ulkomaanavun Syyrian-toimisto

1. Maanjäristysten aikaan Syyriassa oli kylmä talvi. Kirkon Ulkomaanapu jakoi kotinsa jättäneille perheille lämpimiä vaatteita, peittoja ja hygieniapaketteja.

2. Lia Mohamad al-Hayek syntyi 6. helmikuuta, samana päivänä, kun maanjäristys ravisteli Syyriaa ja Turkkia. Lia on viettänyt elämänsä ensimmäiset viikot hätämajoituksessa yhdessä äitinsä, isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Lia on kuvassa Kirkon Ulkomaanavun työntekijän Anadelin sylissä.

1.

2.

Ikali Karvisesta KUA:n varatoiminnanjohtaja

KIRKON ULKOMAANAVUN hallitus on valinnut Ikali Karvisen järjestön varatoiminnanjohtajaksi. Karvinen siirtyi uuteen rooliinsa Somalian maajohtajan tehtävästä toukokuussa.

Karvinen on aiemmin ollut maajohtajana KUA:n toimistoissa Kambodžassa ja Eritreassa sekä koordinoinut KUA:n globaalia tutkimustyötä. Karvinen on koulutukseltaan kansanterveyden tohtori. Hänet on myös koulutettu diakoniatyöhön sekä lähetys- ja kansainväliseen työhön.

”Kirkon Ulkomaanapu on minulle unelmaorganisaatio: järjestöllä on

Pastori Maikki vieraskirjoittajana KUA:n blogissa

SOSIAALISESSA mediassa mainetta niittänyt Haaga-Helia ammattikorkeakoulun korkeakoulupappi Marjut Mulari toimii kevään ajan vieraskirjoittajana Kirkon Ulkomaanavun blogissa.

Pastori Maikkina tunnetun Mularin tekstit ammentavat KUA:llekin tärkeistä rauhan, toimeentulon ja koulutuksen teemoista. Kaksi ensimmäistä kirjoitusta on luettavissa KUA:n verkkosivujen Ajankohtaista-osiossa.

teksti: Emma Salminen • kuva: Antti Yrjönen

globaalisti relevantti visio ja se tekee uskopohjaista ja ihmisoikeuksiin perustuvaa työtä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien tukemiseksi”, Karvinen sanoo.

Karvinen tekee työtä yhteistyössä toiminnanjohtaja Tomi Järvisen kanssa. Varatoiminnanjohtaja vastaa muun muassa KUA:n globaalin ohjelman toteutumisen seurannasta ja johtaa strategian kehittämisen osastoa. KUA sai yhteensä 49 hakemusta varatoiminnanjohtajan tehtävään.

teksti: Erik Nyström • kuva: Antti Yrjönen

Vastaa ja voita!

PIDÄTKÖ JUTUISTAMME? Jäätkö kaipaamaan jotain? Haluamme kehittää Tekojalehteä ja kuulla juuri sinun mielipiteesi. Vastaa Tekoja-lehden lukijatutkimukseen ja olet mukana eettisen tuotepaketin arvonnassa. Arvomme vastaajien kesken kaksi noin 50 euron arvoista tuotepakettia ja kolme noin 30 euron arvoista tuotepakettia. Jaa ajatuksesi ja ideasi osoitteessa https://response. questback.com/fca/ 5mutumt2xm 31.8.2023 mennessä! Lämmin kiitos!

Ukraina kiinnostaa yhä lukijoita

EDELLISEN Tekoja-lehden 1/2023 parhaaksi jutuksi äänestettiin Ukrainan-reportaasi Vuosi, jota lasten ei pitänyt kokea. Reilun kaupan tuotepaketin (20 €) voitti Liisa Kiuruvedeltä. Onnea!

Päivitä osoitetietosi!

Onko osoitteesi muuttunut tai haluatko Tekoja-lehden jatkossa vain sähköisesti?

Päivitä yhteystietosi: response.questback.com/ fca/xy6rsmbhrv

teksti: Anne Ronkainen

KUKA AUTTAA AUTTAJIA?

Kakuma-Kalobeyein pakolaisleirillä Pohjois-Keniassa on huutava pula mielenterveyspalveluista. Leirin asukkaat ovat paenneet murhia ja raiskauksia, ja leirillä päivittäinen elämä on jatkunut haastavana. Avun tarve on valtava, ja myös psykologin työ vaati veronsa. Miten omaa jaksamistaan voi vaalia vaikeuksien keskellä?

”ON TÄRKEÄÄ, että elämässä on päämäärä”, sanoo opettaja noin neljänkymmenen oppilaan edessä. Oppilaat kuuntelevat keskittyneinä, vaikka luokassa on hyvin kuuma, yli 30 astetta.

”Mikä voisi olla hyvä päämäärä elämässä?”

”Kiva talo,” vastaa yksi.

”Mahdollisuus syödä makeisia,” vastaa toinen. Kolmas huudahtaa ”hyvä vaimo”, ja kaikki purskahtavat nauruun.

KENIASSA KOULUT olivat toukokuussa parin viikon lomalla, mutta Kalobeyein pakolaisleirillä on käynnissä elämäntaitoleiri. Siellä opetellaan esimerkiksi itsetuntemusta, tavoitteiden asettelua ja konfliktien ratkomista.

Pakolaisleiri on yksi maailman isoimmista, ja siellä asuu noin 300 000 pakolaista. Suurin osa on lapsia ja nuoria. Moni elää yksin tai sisarustensa kanssa, koska heidän vanhempansa ovat joko kadonneet tai kuolleet.

Leirille on kutsuttu 200 nuorta, jotka ovat viime lukukaudella tulleet säännöllisesti kouluun. Kutsu on paitsi palkinto –leirillä saa kouluruokaa – myös tapa välittää viesti eteenpäin. Leirille osallistuneet nuoret todennäköisesti opettavat taitoja kavereilleen tulevaisuudessa.

”Huomasimme, että lomien aikana nuoret saattavat joutua pulaan. Jotkut liittyvät jengeihin, toiset tulevat raskaaksi. Sen takia päätimme, että on hyödyllistä järjestää leiri, jossa opetetaan elämäntaitoja”, sanoo Maureen Achieng, 25.

Maureen Achieng on psykologi Kirkon Ulkomaanavun Kakuma-Kalobeyein kenttätoimistossa Keniassa. Hänen tehtävänsä on tukea lasten ja nuorten psykososiaalista hyvinvointia ja antaa neuvontaa vaikeiden tilanteiden helpottamiseksi.

Leiriin tulee joka viikko uusia asukkaita naapurimaista. Tällä hetkellä pakolaisia tulee eniten Burundista, josta ihmiset pakenevat vuosia jatkunutta väkivaltaa, osa jopa toistamiseen. Samalla odotetaan, millaisia vaikutuksia Sudanissa huhtikuussa puhjenneella konfliktilla tulee olemaan Keniassa.

”Lapsilla täällä on monenlaisia ongelmia: vakavia traumoja kotimaasta tai pakomatkalta, heitä saatetaan pahoinpidellä kotona, on teiniraskauksia. Lisäksi on vielä nuorten normaalit

Elämäntaidontunnilla oppilaat oppivat työstämään minäkuvaansa sekä löytämään omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Taidot ovat tärkeitä, sillä niiden avulla rakentuu terve itsetunto.

ongelmat, kuten koulussa pärjäämisen paine tai sydänsurut”, Maureen Achieng sanoo.

ISOJEN ONGELMIEN käsittelyssä on tärkeää edetä pienin askelin. Maureen Achieng neuvoo nuoria tavoitteiden asettamisessa ja pienten saavutusten juhlimisessa. Koulutuksen hyötyjä on erityisen tärkeää painottaa tytöille, joita yleensä painostetaan naimisiin jo varsin nuorina. Burundilainen Nelly Havyarimana, 15, tietää, miltä se tuntuu.

”Tulimme äitini ja siskojeni kanssa Keniaan 2017. Jouduimme lähtemään kotoa, kun isäni kuoli. Koska minulla ei ollut veljiä, sukulaisemme tahtoivat naittaa tytöt pois. Äitini halusi, että meillä olisi mahdollisuus opiskella, ja pakenimme tänne.”

Elämäntaitoleirillä Havyarimana on oppinut tavoitteiden tärkeydestä.

”Haluaisin isona kirurgiksi. Sellaiseksi ei pääse, jos ei tee kovasti töitä. Pitää osata tehdä päätöksiä tulevaisuutensa eteen ja asettaa tavoitteita pitkin matkaa. Mutta olen toiveikas.”

Toinen hyödyllinen taito, jonka Havyarimana on oppinut leirillä, on konfliktien ratkominen. Pakolaisleirillä asuu monta eri kansallisuutta, ja usein yhteinen kieli puuttuu. Sen vuoksi konfliktit saattavat purskahtaa esiin.

”Nyt tiedän, että kannattaa hakea tukea muista yhteisöistä. Jos esimerkiksi burundilaiset ja sudanilaiset kinastelevat keskenään, minun kannattaa hakea ainakin sudanilainen tukemaan minua, ehkä muitakin. Konfliktin osapuolet rauhoittuvat huomatessaan, että kaikki haluavat heidän lopettavan.”

LEIRIN OHELLA psykologi Maureen Achiengilla on myös muita vastuualueita. Hän tarjoaa koululaisille psykososiaalista tukea. Käytännössä se tarkoittaa ongelmien selvittelyä, terapiaa, opinto-ohjausta ja paljon muuta. Työ on henkisesti rankkaa jopa ammattilaiselle.

”Olen monta kertaa asettunut sellaisen lapsen asemaan, jonka vanhemmat on murhattu tai läheinen raiskattu heidän silmiensä edessä. He ovat joutuneet kävelemään turvaan monta päivää putkeen, ilman unta, ruokaa tai vettä.”

Maureen Achieng on mukana myös järjestöjen välisessä itsemurhien estoryhmässä. Viime aikoina sekä huumeiden käyttö että itsemurhayritykset ovat lisääntyneet leirissä hälyttävästi.

”Ehdottomasti suurin syy on ahdistavat elinolot. Jopa 70 prosenttia itsetuhoisista ihmisistä kertoo elinolojen olevan itsetuhoisuutensa syy. Sama koskee huumeidenkäyttöä. Se on tapa paeta todellisuutta ja toivottomuutta.”

Ryhmä etsii riskiryhmään kuuluvia ihmisiä ja valjastaa koko yhteisöä tunnistamaan ympärillään olevia hälytysmerkkejä.

”Esimerkiksi sovimme leirin kauppiaiden kanssa, että jos joku haluaa ostaa köyden, pitää kysyä pari jatkokysymystä. Mihin tarkoitukseen tämä tulee? Okei, eläimen sitomiseen. Mikä eläin

kyseessä? Ja niin eteenpäin. Tällä tavalla moni luopuu aikeistaan, ainakin hetkellisesti.”

Itsemurhan kaltaisten asioiden kohtaaminen päivittäin vaatii ihmiseltä paljon. Maureen Achieng pitää tärkeänä, että hän voi irtautua töistään vapaa-ajalla. Se ei ole helppoa. Autettavia on paljon, eikä työaika riitä kaikkeen. Sen lisäksi työntekijät asuvat suhteellisen vaatimattomissa oloissa, lähellä toisiaan.

”Vaikka yrittää vaihtaa vapaalle, keskustelut työkavereiden kanssa palautuvat aina työasioihin. Ja heitä on hankala välttää, jos he asuvat viereisissä asunnoissa.”

TOISAALTA MIELTÄ painavien asioiden läpikäyminen on tarpeellista. Maureen Achieng on onnellinen siitä, että hänellä on vanhempi, ulkopuolinen kollega, jonka kanssa voi käydä ajatuksia läpi ja jolta saa hyviä vinkkejä vaikeiden tapausten ratkomiseen.

Nairobista kotoisin olevalle Maureen Achiengille vaihto pakolaisleirin pieniin piireihin vaati myös paljon totuttelua. Tärkeintä oli tehdä omasta kodista kotoisa.

”Minulle tärkein asia kodissa on pelikonsoli, jonka otan mukaan kaikkialle”, nauraa Maureen Achieng. Hän tunnustautuu isoksi formulafaniksi ja pelaa muun muassa autoilupelejä. Konsolin lisäksi Achieng on tuonut kotiinsa

1.

”VAIKKA YRITTÄÄ VAIHTAA VAPAALLE, KESKUSTELUT TYÖKAVEREIDEN KANSSA PALAUTUVAT AINA TYÖASIOIHIN.”

1.Työntekijöiden asunnot Kakumassa ovat pieniä, mikä saattaa lisätä stressiä. Rentoutuakseen Maureen Achieng lukee, maalaa ja pelaa konsolipelejä.

2. Nelly Havyarimana ottaa mielellään kaverit apuun ratkaisemaan konfliktin, jos sellainen puhkeaa.

3. Nelly Havariyanan äiti toi lapset Burundista Keniaan, jotta perheen tytär ei joutuisi nuorena naimisiin. Keniassa lapset saavat käydä koulua.

2.

3.

1. Rashidi Shabani kertoo rauhoittuneensa huomattavasti, kiitos terapian. ”Ymmärrän nykyään myös muiden tunteita paremmin.”

2. Jos jokin asia painaa mieltä. psykologit auttavat oppilaita matalalla kynnyksellä. Kuvassa Lilian Akinyi keskustelee kahden oppilaan kanssa heidän huolistaan.

3. Elämäntaitoleirillä oppilaat kuuntelivat kiinnostuneina ja tekivät muistiinpanoja.

4. Opettajien vertaistukipiiri on tärkeä tapa vaihtaa kuulumisia ja lisätä omaa jaksamista.

1.

2.

4.

3.

lempiherkkujaan ja ruvennut maalaamaan.

”Meillä on välillä lapsille taidetyöpajoja. Voin omakohtaisesti kertoa, että taideterapia toimii”, hän hymyilee.

Maureen Achieng tekee töitä rotaatiossa. Normaalien lomien lisäksi hänellä on seitsemän työviikon jälkeen vapaa viikko.

”Kirjoita juttuun isoin kirjaimin, että rotaatioloma on välttämättömyys”, Aschieng kehottaa.

“Työkavereista huomaa viiden viikon jälkeen, että he ovat uupuneita. Heistä tulee helposti ärtyviä. Varsinkin perheelliset kaipaavat läheisiään, koska aviomiehiä, vaimoja tai lapsia ei voi tuoda tänne. Viikon vapaa auttaa paljon.”

hänen sisaruksistaan joutuivat tapetuksi.

”Asuin maan pohjoisosissa, joten sisällissotaa käyvän maan läpi pakeneminen oli vaikeaa. Menetimme matkalla monta ihmishenkeä”, sanoo Festo.

Koska monella koululaisella on samanlainen tausta, tarinat saattavat nostaa pintaan vanhoja tunteita.

”Olemme saaneet paljon tukea traumoihimme. Meidän pitää aina, joka tilanteessa, olla ammattilaisia ja aikuisia. Ilman terapiaa ja kattavaa koulutusta olisi hyvin paljon vaikeampaa pitää päänsä kylmänä vaikeina hetkinä,” sanoo Festo.

Hän sanoo ymmärtävänsä myös nuorempien polvien oireilua.

”Kaikki on nykyään vaikeampaa. Tullessamme saimme koulukirjat, koulupuvut ja ilmaisen koulutuksen. Nykynuoret joutuvat maksamaan kirjat ja puvut itse.”

Terapia on auttanut Festoa monien asioiden läpikäymisessä.

”Sisällissodassa eläminen on kauheaa. Joutuu tekemään pahoja asioita, liittymään pahoihin joukkoihin. Terapian myötä olen muuttunut.”

PSYKOLOGIT EIVÄT ole ainoita, jotka joutuvat miettimään miten suhtautua oppilaiden kertomiin tarinoihin. Myös opettajat kuulevat niitä säännöllisesti, ja varsinkin pakolaistaustaisilla opettajilla saattaa olla omia käsittelemättömiä traumoja, jotka saattavat laueta. Siksi opettajille järjestetään vertaistukipiirejä, joissa he voivat käydä kokemuksiaan läpi.

Kuukausittainen rituaali on opettajille hyvin tärkeä. Tyhjässä luokkahuoneessa istuu noin kymmenen ihmistä piirissä. Vuorotellen he kertovat, mikä tällä hetkellä askarruttaa eniten.

”Täällä voimme avoimesti puhua ongelmistamme ja siitä, miten luokkia voi hallita parhaalla mahdollisella tavalla,” sanoo englannin ja yhteiskuntatieteiden opettaja Edward Festo

Ja se on tarpeen. Luokkakoot saattavat helposti olla kahdensadan oppilaan tuntumassa, jolloin opettajan työ on vaikeaa.

”Minulla on ääni käheänä joka päivä, kun tulen kotiin. Sen lisäksi olen yleensä henkisesti väsynyt.”

Eteläsudanilainen Festo päätti paeta sisällissotaa vuonna 2016 ollessaan 19-vuotias. Pakoon hän lähti, kun muutamat

TERAPIASTA hyötyvät myös oppilaat. Kuudesluokkalainen Rashidi Shabani, 16, kertoo olleensa aiemmin äkkipikainen.

”Vihastuin hyvin helposti. Kun liikuin ystävieni kanssa, saatoin kimpaantua ja ajauduimme riitoihin. Terapia on auttanut minua. Olemme jutelleet siitä, mikä saa minut kimpaantumaan ja millaisia tunteita minulla on. ”

”Nykyään, jos joudun vaikeaan tilanteeseen, hengitän syvään tai kerron muille, miltä minusta tuntuu. Silloin vihani haihtuu, ja tunnen itseni vapaaksi ja stressittömäksi.”

Shabani pakeni sotaa Kongon demokraattisesta tasavallasta äitinsä ja sisarustensa kanssa vuonna 2016. Hän kertoo, että aikoo tulevaisuudessa auttaa myös ystäviään hallitsemaan tunteitaan. Hän toivoo auttamisesta uraa itselleen.

”Haluaisin isona psykologiksi. Olen saanut paljon apua psykologeilta, he tekevät niin paljon hyvää. Aikuisena haluaisin olla heidän kaltaisensa.”

Teksti ja kuvat: Björn Udd

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/vem-hjalper-hjalparna

5. Edward Festo sanoo, että opettajana on tärkeää olla hyvä esimerkki yhteisössään. ”Terapian kautta olen oppinut pitämään pääni kylmänä.”

”NYKYÄÄN, JOS JOUDUN VAIKEAAN TILANTEESEEN, HENGITÄN SYVÄÄN TAI KERRON MUILLE, MILTÄ MINUSTA TUNTUU.”

5.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja katso lisäkuvia verkossa: kua.fi/tekoja/kuka-auttaa-auttajaa

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/KUA-Harkovassa

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/KUH-Charkiv-operation

KUA laajentaa Ukraina-työtään lähemmäksi eturintamaa

Ponnistelut koulutuksen eteen jatkuvat myös muualla Ukrainassa. Korjatut koulut avaavat oviaan ja päiväkoteihin lahjoitettiin tabletteja.

KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) Ukraina-operaatio laajenee Koillis-Ukrainan Harkovaan, joka on kärsinyt vakavia tuhoja Venäjän suurhyökkäyksen aikana. Vuonna 2022 alkanut KUA:n koulutukseen keskittyvä työ on tähän mennessä painottunut Pohjois-Ukrainan Tšernihiviin ja Žytomyriin sekä pääkaupunki Kiovan seudulle.

Harkovassa KUA kunnostaa sodan aikana vaurioituneita kouluja, varustelee pommisuojia ja panostaa koululaisten ja opettajien psykososiaaliseen tukeen.

“Työn laajeneminen Harkovaan on iso askel. Se tarkoittaa, että työskentelemme jatkossa lähempänä sodan etulinjaa ja alueella, joka vapautettiin vain muutamia kuukausia sitten”, kertoo Ukrainan-maajohtaja Patricia Maruschak

Harkovassa opetus järjestetään yhä etäyhteyksin, sillä lähiopetusta pidetään sotatoimien vuoksi edelleen liian vaarallisena. KUA:n työ katsoo jo tulevaisuuteen.

“Haluamme varmistaa, että koulujen pommisuojat ovat varusteltuja ja toimivia, kun koulut pystyvät jälleen avaamaan ovensa lähiopetukselle”, Maruschak perustelee.

HARKOVAAN LAAJENTUVA työ on osa EU-rahoitteista koulutusprojektia, jossa ovat mukana myös KUA:n kumppanijärjestöt Save the Children International, People in Need ja War Child Holland.

Ensimmäiset EU-varoin kunnostetut koulut ovat jo toiminnassa Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä. Kahteen pommituksissa vaurioituneeseen kouluun vaihdettiin ehjät ikkunat ja lisäksi sisätiloissa korjattiin vahinkoja. Koulujen 1 500 oppilasta ovat voineet palata lähiopetukseen. Kesän kynnyksellä koulujen korjauksia valmistuu lisää.

Työ painottaa voimakkaasti ukrainalaisten henkistä jaksamista vaikeassa tilanteessa, jossa perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa, perheenjäseniä on rintamalla ja läheisiä on kuollut. Tšernihivissä KUA on jo järjestänyt koululaisille ja opettajille psykososiaalisen tuen aktiviteetteja ja koulutuksia. Vastaava työ jatkuu myös Harkovassa.

KIRKON ULKOMAANAPU on läpi vuoden tukenut ukrainalaisia oppilaitoksia myös erilaisissa tarpeellisissa laitehankinnoissa. Huhtikuun lopussa KUA lahjoitti Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tuella kolmeen päiväkotiin Kiovan alueella tablettitietokoneita. Tabletteihin oli asennettu valmiiksi sovellus, jonka avulla päiväkotien alle 6-vuotiaat lapset voivat tehdä iälleen sopivia tehtäviä.

Tabletti sovelluksineen sisältää yli 1 800 erilaista tehtävää ja peliä, joiden avulla pienet lapset voivat opiskella perheidensä ja päiväkodin henkilökunnan kanssa. Sovellus toimii myös offline-tilassa, joten oppiminen voi jatkua myös ilmahälytyksen aikana pommisuojassa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen, Natalia Korolyuk

Kuvat: Natalia Korolyuk, Antti Yrjönen

1. KUA lahjoitti Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tuella 58 tablettitietokonetta päiväkoteihin Kiovan alueella.

2. Koululaiset kokoontuivat pommisuojaan Tšernihivissä alkuvuonna 2023. Pommisuojissa koulunkäynti voi jatkua maan alla myös ilmahälytyksen aikana.

1.

2.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/ tekoja/maailma-kirkon-agendana

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QRkoden eller gå till adressen: kua.fi/ tekoja/varlden-pa-kyrkans-agenda

Liisa auttaa pitämään maailman asioita kirkon agendalla

Luottamushenkilöt ovat mukana päättämässä, miten seurakunnat tukevat katastrofien uhreja.

SUOMEN evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat tärkeitä Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avustustyön rahoittajia. Syyrian maanjäristyksestä tai Ukrainan sodasta kärsivien auttamisesta päättävät seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt.

Kauppatieteiden tohtori Liisa Kuparinen valittiin marraskuun seurakuntavaaleissa luottamushenkilöksi ja vuoden 2023 alussa Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kuparinen työskentelee kansainvälisissä ICT- eli informaatioteknologian alan tehtävissä, ja hän kertoo työnsä kansainvälisen otteen auttavan myös luottamushenkilön tehtävissä.

Kansainvälinen vastuu on Kuparisen mielestä luonteva osa seurakunnan toimintaa. Kuparisen mukaan toisista huolehtiminen, myös kaukaisimmista lähimmäisistä, on osa kirkon sanomaa ja ihmisenä olemista.

KIRKON ULKOMAANAPU, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura haastoivat seurakuntavaaleissa ehdokkaita rakentamaan yhdessä globaalia kirkkoa ja pitämään seurakunnan päätöksenteossa esillä kirkon kansainvälistä tehtävää. Vetoomuksen allekirjoitti 350 ehdokasta. Mukana oli ehdokkaita 132 seurakunnasta. Allekirjoittaneista 62,6 prosenttia sai luottamuspaikan.

Katastrofien sattuessa luottamushenkilön pöydälle tulee esityksiä maailman eri kriisien uhrien taloudellisesta tukemisesta. Liisa Kuparinen oli mukana päätöksenteossa, kun Jyväskylän seurakunta lahjoitti 20 000 euroa Ukrainaan ja 10 000 euroa Syyrian maanjäristyksen uhrien auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.

”Tällaisissa päätöksissä en ole kuullut soraääniä. Auttaminen kuuluu kirkon työn ytimeen,” Kuparinen kertoo.

LUOTTAMUSHENKILÖN tehtävä ei ole aina helppo. Asioiden eteneminen voi olla hitaampaa kuin toivoisi. Kuparista motivoi se, että hän pystyy seurakunnan luottamushenkilönä puolustamaan kansainvälisten asioiden ohella myös lähellä olevia tärkeitä asioita kuten metsiä.

Viime kaudella Kuparinen toimi ympäristö- sekä metsästrategiatyöryhmien puheenjohtajana. Jyväskylän seurakunnan metsänhoitoa määritteleekin nyt metsästrategia, jossa on asetettu tavoitteeksi suojella lähivuosina 30 prosenttia seurakunnan metsistä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on suurempi arvo kuin se, kuinka hakkuista saataisiin suurin mahdollinen tuotto.

Kuparisen mukaan globaali kuva avaa silmät. Ilmastonmuutoksen vastaista työtä voi tehdä lähellä ja kaukana. Pääasia, että työtä tehdään: ilmaston vuoksi yhä useampi

Liisa Kuparinen ja espanjanvesikoira Viva Kuokkalan kirkolla Jyväskylässä. Luottamushenkilönä Kuparinen voi vaikuttaa asioihin lähellä ja kaukana.

joutuu esimerkiksi lähtemään kotiseuduiltaan.

”Suomessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset joutuisi jättämään kotiaan. Turhaudun, jos joku väittää Suomen jo tehneen osansa.”

KIRKON ULKOMAANAVUN työssä Kuparinen arvostaa erityisesti sitä, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Hänen mielestään kansainväliseen työhön varattuja määrärahoja jaettaessa tulisi ottaa huomioon tasa-arvokysymykset ja sitoutuminen yhdenvertaisuuteen.

”Kirkossa ollaan muita varten, ei siksi, että ajetaan omaa etua. Kirkko on lähimmäisen etujärjestö.”

Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Kuparinen pitää tärkeänä koko valtuuston vuorovaikutuksen vaalimista ja sitä, että kaikki kokevat tulevansa kuulluksi, etenkin ensi kertaa luottamustoimia hoitavat nuoret.

”On tärkeää huolehtia myös siitä, että ryhmät keskustelevat keskenään, koska arvokysymyksissä on hyvinkin toisistaan eroavia näkemyksiä,” summaa Kuparinen.

teksti: Ulla Oinonen • kuvat: Antti Yrjönen

”KIRKOSSA OLLAAN MUITA VARTEN, EI SIKSI, ETTÄ AJETAAN OMAA ETUA.”

10+1 ASIAA HÄTÄAVUSTA

Hätäapu auttaa, kun tilanne on toivottomimmillaan. Järjestöjen globaalilla yhteistyöllä suojellaan ihmishenkiä ja ylläpidetään ihmisarvoa, oli kyse sitten äkillisestä luonnonkatastrofista tai pitkittyneestä kriisistä.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/faktoja-hataavusta

1. HÄTÄAPU PELASTAA IHMISHENKIÄ. Monissa katastrofeissa nopea avun saaminen on kirjaimellisesti elintärkeää. Humanitaaristen periaatteiden mukaisesti hätäapu on tarkoitettu niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Sen tarkoitus on olla henkeä pelastavaa ja ihmisarvoa ylläpitävää. Useimmiten kyse on vedestä, ruoasta, suojasta ja lääkkeistä eli välttämättömyystarvikkeista. Myös koulutus on henkiä pelastavaa toimintaa, ja sen vuoksi se on KUA:n työn ytimessä.

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/fakta-om-nodhjalp 7.

2. KOHTEET VALITAAN TILANTEEN JA TARPEEN PERUSTEELLA. Hätäavun tarve voi olla äkillinen tai seurausta pitkittyneestä tilanteesta. Kun tarve nousee, paikalliset ja paikan päällä jo olevat kansainväliset järjestöt pyrkivät antamaan apua heti. Lisäksi YK:n hätäapukoordinaatiojärjestö OCHA seuraa maailmaa ja kartoittaa tarpeita. Kartoituksen avulla kansainvälinen yhteisö selvittää avun tarpeet, tarvitsijat ja aikataulun. Esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä kattava kartoitus valmistuu yleensä parissa viikossa ja toimintasuunnitelma elää tilanteen mukana.

3. APUA ANNETAAN MONESSA MUODOSSA. Tarvekartoitus auttaa ratkaisemaan, mitä apua ihmiset tarvitsevat akuuteimmin. Esimerkiksi KUA:n käyttämät käteisavustukset ovat parempia ja kustannustehokkaampia kuin tarvikelahjoitukset, jos katastrofialueella on edelleen toimivat markkinat. Jos markkinoita ei ole, suorat tavaralahjoitukset voivat olla tarpeen. Tavaratarpeet hankimme aina mahdollisimman läheltä kriisialuetta. Olennaista on kuulla yhteisön toiveita: perheet usein toivovat lasten pääsevän kouluun heti, kun muut perustarpeet on turvattu.

4. KOORDINOINTI ONNISTUU YHTEISTYÖLLÄ. Suurissa katastrofeissa kansainvälisen yhteisön sisäinen koordinaatio on erittäin tärkeää. Järjestöt tulevat mukaan oman erikoisosaamisensa ja aluetuntemuksensa perusteella. KUA osallistuu usein koulutukseen liittyviin ponnistuksiin ja myös johtaa niistä vastaavia yhteistyöhankkeita. Avustustoimien globaali koordinointi pitää kaikki selvillä siitä, mitä apua on tarjolla, missä ja kenelle. Lisäksi huomataan, jos jokin alue on vielä ilman apua.

5. POLITIIKKA VOI VAIKEUTTAA AVUSTUSTYÖTÄ. Konfliktit ja poliittiset kiistat voivat vaikeuttaa hätäavun toimittamista. YK on päätöslauselmassaan vaatinut, etteivät pakotteet saa estää humanitaarista apua. Hankaluuksia voi seurata siitä, että pankit ovat kiinni tai rahansiirrot eivät onnistu pakotteiden vuoksi. Myös tiesulku voi estää avun perille viemisen konkreettisesti.

PAIKALLISET TUNTEVAT oman ympäristönsä ja verkostonsa kaikista parhaiten. Siksi ei riitä, että paikalliset ovat antamassa neuvoja ja toteuttamassa päätöksiä, vaan heidän on oltava mukana myös päätöksenteossa. KUA:n maatoimistoissa toimintaa pyörittävät paikalliset työntekijät, ja monissa avustuskohteissa KUA toimii yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjensä kanssa tai paikallisia järjestöjä tukemalla.

AINA APUA EI VOI VIEDÄ. Avustusjärjestöt toimivat usein erittäin vaikeissa olosuhteissa, ja ne ovat varautuneet monenlaisiin uhkiin. Joskus tilanne voi olla niinkin hengenvaarallinen, ettei henkilökunnan lähettäminen paikalle ole turvallista. Viime vuosina avustustyöntekijöitä kohtaan on myös hyökätty konfliktialueilla. Haastavaa on silloinkin, jos viranomaiset edellyttävät avun jakamista vain ”omilleen” tai vaativat tarvikkeita sotilaille. Järjestöt käyvät jatkuvasti neuvotteluita, jotta apua päästään jakamaan humanitaarisen avun periaatteiden mukaisesti.

8. KATASTROFIRAHASTO VARAUTUU ODOTTAMATTOMAAN. KUA kerää varoja paitsi yksittäisiin kriiseihin myös yleisesti konflikteihin. Katastrofirahastosta voidaan välittömästi vapauttaa varoja silloin, kun rahalle on tarvetta nopeasti ja joustavasti. Rahaston turvin voidaan myös auttaa tilanteissa, jotka eivät välttämättä saa lahjoittajia heti sankoin joukoin liikkeelle.

9. HÄTÄAPUA TARVITAAN AKUUTTEIHIN KATASTROFEIHIN JA PITKÄAIKAISIIN KRIISEIHIN. Hätäavun tarpeen voi herättää akuutti katastrofi, kuten syttynyt sota tai äkillinen luonnonmullistus, tai pitkäaikainen ja kärjistyvä kriisi, kuten nälänhädän aiheuttava kuivuus. Hitaasti kehittyvät katastrofit ovat usein monimutkaisia ja kalliita hoitaa, mutta ne eivät yleensä kerää huomiota lahjoittajilta samoin kuin esimerkiksi yhtäkkinen maanjäristys.

6.

”KAIKKI RAHA MENEE KUITENKIN SOTAHERROILLE” – PAITSI ETTEI MENE. Avustusjärjestöjen varojen käyttöä ja rahan reittejä valvotaan tarkasti, ja korruption vastaiset mekanismit koskevat niin omia kuin kumppaneiden ja alihankkijoiden toimintoja. Monissa hauraissa maissa korruptio on iso ongelma, eikä humanitaarinen apu ole näille ongelmille immuuni. Siksi tapauksia tulee silloin tällöin ilmi. Niiden paljastuminen on kuitenkin osoitus juuri siitä, että valvonta toimii.

10. KAIKKI KRIISIT EIVÄT NÄY OTSIKOISSA. Mediaa seuraamalla ei aina pysy ajan tasalla siitä, missä on nyt suurin hätä. Ukrainasta on uutisoitu ymmärrettävästi paljon, mutta samalla monia muita pitkittyneitä tilanteita on jäänyt taka-alalle. Niihin kuuluu muun muassa Itä-Afrikan pitkittynyt kuivuus. Huonon tilanteen on yleensä kehityttävä erittäin huonoksi ennen kuin se huomioidaan mediassa: esimerkiksi nälänhädän julistaminen on todennäköisemmin uutisissa kuin nälänhädän uhka.

Lähteet: KUA:n humanitaarisen vaikuttamistyön asiantuntijan Merja Färmin ja humanitaarisen avun asiantuntijan Jan De Waegemaekerin haastattelut.

+1 KUA:n hätäavussa paikalliset ovat avainasemassa.

teksti: Anne Salomäki • kuvitus: Carla Ladau

PIINAPENKKI

JAA JUTTU: Lue kaikki väitteet ja vastaukset verkosta: kua.fi/tekoja/oikea-kuva-Afrikasta

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden och läs artikelns längre version på webben: kua.fi/tekoja/korrekt-bild-av-Afrika

Suomalaisten ei kannata sekaantua Kenian konflikteihin –vai mitä, Alexon Mwasi?

Kirkon Ulkomaanavun Kenian maatoimiston ohjelmapäällikkö Alexon Mwasi fanittaa suomalaista kotikaljaa ja harmittelee sitä, ettei länsimainen media piirrä Afrikasta totuudenmukaista kuvaa. Toimituksen piinapenkissä hän vastaa tiukkoihin väitteisiin paikallisen työvoiman ja ulkomaisen avun tarpeista.

Afrikkalaiset varttuvat luonnon ja villieläinten keskellä. Lapsuudessasi norsut vaelsivat takapihallasi, Alexon Mwasi.

Minun kohdallani tämä stereotypia pitää paikkaansa. Perheeni asuu Tsavon kansallispuiston vieressä, joten takapihallamme oli kaikenlaisia villieläimiä vähän väliä. Välillä pelotti kävellä kouluun, jonne oli matkaa monta kilometriä. Nuorena pelko katosi, kun metsästimme antilooppeja.

Olet opiskellut kansainvälistä kehitysyhteistyötä ja ollut alalla töissä vuodesta 2004. Työurasi aikana maailma ei ole muuttunut paremmaksi.

Oho, onpa hankala väite. Ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat vaikeita asioita, joihin kenialaisten on ollut hankala vaikuttaa. Mutta moni asia on muuttunut parempaankin. Esimerkiksi poraamamme kaivot hyödyntävät monia, ja niistä on iloa pitkään.

Keniassa on ollut viime aikoina kaikenlaista hässäkkää: karjavarkauksia ja niistä johtuvia konflikteja, mielenosoituksia ja poliittista epävakautta. Olisi parempi, kun suomalaiset eivät sekaantuisi kenialaisten konflikteihin. Osittain totta. Välillä konfliktit täällä ovat niin vaikeita, että ulkopuo listen on vaikea ymmärtää, saati ratkaista niitä. Toisaalta välillä on hyvä saada ulkopuolista apua ja ajatuksia ongelmiin.

Ulkomaalaiset avustustyöntekijät tekevät työnsä paikallisia paremmin.

Ei missään nimessä pidä paikkaansa. Tarvitaan yhteistyötä. Paikalliset ihmiset ja tahot tuntevat ongelmat ja välillä myös ratkaisut niihin, mutta ulkopuoliset asiantuntijat tuovat muka naan paljon uutta tietoa. Esimerkiksi maanviljelyssä paikalliset yleensä tietävät, mitkä lajikkeet pärjäävät parhaiten ja menevät kaupaksi. Mutta he voivat tarvita apua viljelymenetelmien kehittämiseen ja vedenkäytön tehostamiseen.

Afrikkalaisten on aika auttaa itse itseään.

Totta, mutta kuten sanoin, on myös ongelmia, joihin afrikkalaisten on hankala vaikuttaa. Niihin kuuluu esimerkiksi ilmastonmuutos. Afrikkalaiset ovat aiheuttaneet vähiten päästöjä, mutta silti olemme erittäin alttiita esimerkiksi kuivuudelle. Joissain asioissa meidän pitää auttaa itseämme, mutta muiden asioiden suhteen tarvit semme ihmiskuntana toisiamme.

Länsimainen media piirtää Afrikasta oikeanlaista kuvaa. Länsimainen media on jättänyt esimerkiksi nykyisen kuivuusjakson pitkälti käsittelemättä. Ehkä syy on Ukrainan sodassa ja muissa isoissa tapahtumissa. Sen sijaan meidän äskettäiset mielenosoituksemme näytettiin isoina ja väkivaltaisina uutisissa. Näytti siltä, että koko Kenia palaa, vaikka kyse oli loppujen lopuksi pienestä ilmiöstä.

Sota Ukrainassa ei ole vaikuttanut ihmisten elämään Itä-Afrikassa. Ei pidä ollenkaan paikkansa. Olimme hyvin riippuvaisia Ukrainasta, varsinkin tuontiviljan ja -ruokaöljyn takia. Kun sota alkoi, tuonti loppui kuin seinään. Ruokakriisi ja inflaatio kiihtyivät. Olen ollut yllättynyt ja kiitollinen, siitä, että Ukraina on viime aikoina pystynyt taas tuomaan viljaa Itä-Afrikkaan. Mutta emme vieläkään voi tuoda tarpeeksi ja kärsimme siitä.

Kävit vastikään Suomessa ja rakastuit kotikaljan makuun. Nyt valmistat kotikaljaa KUA:n Nairobin-toimiston siivouskomerossa. Haha, kiinnostava ajatus. Kotikalja oli niin hyvää! Jos saisin mahdollisuuden valmistaa sitä, yksi tai kaksi satsia ei riittäisi mihinkään.

KATASTROFIN KESKELLÄ

Karam heräsi maanjäristykseen, Marianna pakeni sotaa. Susan jättää työpäiviä välistä vedenhakureissun vuoksi. KUA:n työntekijät kertovat, millaista on elää katastrofin ytimessä.

TIESITKÖ, ETTÄ Kirkon Ulkomaanavussa työskentelee yli 3000 ihmistä ja heistä 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja ammattilaisia? Paikalliset työntekijämme ovat avustustyön sankareita. He elävät keskellä niitä katastrofeja, jotka ovat monille kaukaisia.

Tässä jutussa tapaamme KUA:n asiantuntijoita, jotka ovat kokeneet Ukrainan sodan, itäisen Afrikan kuivuuden ja Syyrian tuhoisan maanjäristyksen. Heille työ ei ole pelkästään työtä, sillä pelissä on myös oman perheen ja kotimaan tulevaisuus.

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/mitt-i-katastrofen

Opettaja Susan Abuba Jacksonin mukaan kuivuus on nyt Keniassa iso ongelma. Monet lapset jättävät tulematta kouluun, sillä edes siellä ei ole aina tarjolla vettä.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/katastrofin-keskella

KOLME HENKILÖÄ

”SYYRIAN-TOIMISTON HENKILÖKUNNASTA MILTEI KAIKKI OVAT SYYRIALAISIA. SE ON AIKA POIKKEUKSELLISTA JA HERÄTTÄÄ

PALJON POSITIIVISTA HUOMIOTA.”

Syyrialainen Karam Sharouf on elänyt koko aikuisikänsä katastrofien keskellä, mutta ajattelee silti, että ikkunasta pilkistää valoa.

”ALUKSI LUULIN, että meitä vastaan hyökätään jälleen. Ääni muistutti niitä pommien ääniä, joita olemme sodan aikana tottuneet kuulemaan. Lopulta ymmärsin, että maa järisi.

Oli 6. helmikuuta 2023, aamuyö. Olin nukkumassa kodissamme, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Kaappasin shokissa vaimoni ja lapseni kainaloihini. Tavarat tipahtelivat ja särkyivät, mutta me emme onneksi saaneet vammoja.

Olen 33-vuotias syyrialainen. Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen.

Olen työskennellyt KUA:ssa vuodesta 2019, jolloin minusta tuli KUA:n ensimmäinen paikallinen työntekijä Syyriassa. Jo ennen sitä minulle oli kertynyt kymmenen vuotta järjestökokemusta. Maanjäristyksen jälkeen olemme olleet todella kiireisiä. Meillä ei ole ollut Syyriassa mahdollisuutta varautua maanjäristyksen ja pandemian kaltaisiin katastrofeihin, koska olemme eläneet pommituksen ja hyökkäysten alla viimeisen vuosikymmenen ajan. Meillä ei ole ollut käsitystä siitä, miten hoitaa maanjäristyksen kaltaisia tilanteita.

Juuri ennen järistystä me Kirkon Ulkomaanavussa olimme laajentaneet työtämme Aleppoon ja Raqqaan, jonka moni muistaa Isisin pääkaupunkina. Näiden kaupunkien ihmiset ovat eläneet valtavan paineen alla. He ovat kertoneet tarvitsevansa aikaa vain hengitellä kaiken pahan jälkeen. He eivät olisi tarvinneet maanjäristyksen kaltaista katastrofia elämäänsä. Moni on menettänyt viimeisimmän katastrofin myötä kotinsa tai perheensä.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta ajattelen, että meille syyrialaisille on olemassa pieni ikkuna, josta tulvii sisään valoa. Se pitää minut täällä. Meidän tehtävämme on voimaannuttaa ihmisiä.

Syyrian tulevaisuus riippuu ennen kaikkea paikallisista ihmisistä, vaikka kansainvälisen yhteisön apua tarvitaankin. Kun ihmiset paiskivat töitä oman maansa eteen, syntyy yhteenkuuluvuuden tunne. Olen ollut harmissani siitä, miten valkoiset ihmiset suhtautuvat meihin Lähi-idän ihmisiin. KUA:ssa työskennellessäni en ole huomannut sitä, vaikka olemme jatkuvasti yhteydessä Suomeen ja muihin toimintamaihimme. KUA:n Syyrian-toimiston henkilökunnasta miltei kaikki ovat syyrialaisia. Se on aika poikkeuksellista ja herättää paljon positiivista huomiota.”

1. Karam Sharouf on KUA:n Syyrian-toimiston ohjelmapäällikkö. Hän on seurannut viime vuosikymmenen, miten Syyriaa on kohdannut kriisi toisensa jälkeen.

2. Ukrainalainen Marianna Zhurbenko pakeni kotoaan helmikuussa 2022. Nyt hän on palannut Kiovaan ja työskentelee KUA:n logistiikkakoordinaattorina.

3. Susan Abuba Jackson pakeni sotaa EteläSudanista ja opettaa nyt lapsia Keniassa KUA:n tukemassa koulussa. Kuivuus häiritsee Keniassa sekä lasten että aikuisten arkea.

1.

2.

KUVA: KARAM SHAROUF

KUVA: ANTTI YRJÖNEN

Ukrainalainen Marianna Zhurbenko pakeni sotaa ja avaisi nyt epäröimättä kotinsa myös muille pakolaisille.

”MUISTAN, MITEN tuijotin epäuskoisena taivaalle oman kotini ikkunasta Gostomelissa, Kiovan länsipuolella. Oli 24. helmikuuta vuonna 2022, ja helikopterit pörräsivät ja puhelin soi lakkaamatta. Ystäväni käskivät minua ja perhettäni pakenemaan. Sota oli alkanut, ja rintamalinja oli vain 500 metrin päässä kotoamme. Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa ikkunastani.

Illalla alkoi tykistötulen meteli, ja silloin päätimme mieheni kanssa paeta. Pakkasimme 9-vuotiaan poikamme, kuusi kuukautta vanhan vauvamme ja koiramme autoon. Lähdimme ensin Kiovaan ja sitten läntiseen Ukrainaan. Siellä elin poikieni kanssa seuraavat kuukaudet. Valvoin paljon ja kuuntelin 9-vuotiaani itkua. Nuorimmainen ei onneksi ymmärtänyt tilanteesta mitään.

Tuntemattomat perheet ottivat meidät luokseen asumaan. Yritimme tarjota heille maksua käyttämästämme vedestä ja sähköstä, mutta he eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Sota on yhdistänyt meitä ukrainalaisia. Minäkin avaisin oven vieraille perheille, jos sellainen tilanne tulisi vielä eteen.

Sota on muuttanut omia arvojani. Ymmärsin, ettei tavaroilla ole mitään merkitystä. Elämästä, terveydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta tuli minulle tärkeitä arvoja.

Pääsimme palaamaan kotiimme toukokuussa 2022. Kiova oli silloin tyhjillään. Kotipihallamme oli miinoja ja ammusten osia. Miinat siivottiin, ja nyt lapset voivat leikkiä siellä turvallisesti.

Ennen sotaa työskentelin vastuullisissa tehtävissä ompeluyrityksessä. Kotiinpaluun jälkeen kävi selväksi, että vaikka työpaikkani ei ollut tuhoutunut taisteluissa, kaikki työntekijät

olivat paenneet muualle eivätkä olleet aikeissa palata. Aloitin kesäkuussa 2022 Kirkon Ulkomaanavussa logistiikkakoordinaattorina. Vastaan hankinnoista ja siitä, että esimerkiksi KUA:n kouluihin menevät avustukset löytävät perille.

Olin pakolaisena ja tiedän, miltä ihmisistä tuntuu. Minusta on ihanaa auttaa lapsia. Pidän itsestäni tehdessäni tätä työtä.”

Kenian pakolaisleirillä asuva Susan Abuba Jackson on opettaja mutta joutuu joskus käyttämään työpäivänsä vedenhakureissuun.

”OLEN OPETTAJA. Kuivuus vaikeuttaa paitsi oppilaideni arkea myös omaa elämääni. Minulla on viisi lasta kotona, joten jonain päivinä minun on yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan vettä sen sijaan että tulisin töihin. Muuten lapseni eivät pärjää. Jos minä en saa ruokaa, minulla ei ole energiaa opettaa. Luokkakoot ovat niin isoja, että nälkäisenä ja janoisena on mahdoton jaksaa.

Tulin Keniaan Etelä-Sudanista 2017. Pakenin sotaa. Muistan, että yhtä henkilöä ammuttiin ja seuraavaksi hyökättiin meidän kimppuumme. Pakenin lasteni kanssa tänne Keniaan, mieheni jäi Etelä-Sudaniin sotilaaksi.

Työskentelin opettajana Etelä-Sudanissa 12 vuotta. Kun tulin tänne, aloitin peruskoulunopettajana. Viimeisen kahden vuoden aikana olen työskennellyt lastentarhanopettajana Kirkon Ulkomaanavun pyörittämässä koulussa Kalobeyein pakolaisleirissä.

Pidän lasten kanssa työskentelystä. Lapset ovat joustavia ja suorapuheisia. He oppivat nopeasti. Varhaiskasvatus on myös hyvin tärkeä lapsille. Siinä luodaan perusta kaikelle oppimiselle.

Kuivuus on meille nyt isoin ongelma. Yleensä meillä on 500 oppilasta, mutta moni jättäytyy pois koulusta, koska koulussakaan ei ole vettä. Jos sitä ei ole, emme voi tarjota edes ruokaa.

Täällä olevilla lapsilla on isoja erityistarpeita. Moni on tullut sodan keskeltä, heillä on traumoja, heidän vanhempansa ovat saattaneet kuolla ja he saattavat jopa asua yksin vanhempien sisarustensa kanssa. Meidän tehtävänämme on pitää huolta näistä lapsista ja siitä, että saavat hyvän koulutuksen. Se on tällaisessa tilanteessa vaikeaa.”

Tekstit: Ulriikka Myöhänen, Björn Udd

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/ tekoja/velvollisuutena-aktivismi

Teot ratkaisevat, alleviivaa Pirjo Mäkelä

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QRkoden eller gå till adressen: kua.fi/ tekoja/aktivism-som-skyldighet

”MIETTIKÄÄ, MITÄ TAPAHTUISI, JOS KAIKKI ALKAISIVAT USKOA SIIHEN, ETTÄ OMILLA TOIMILLA ON MERKITYSTÄ. MILLAINEN VAIKUTUS SILLOIN SAATAISIIN AIKAAN?”

Pirjo Mäkelä johtaa Changemaker-nuorisoverkostoa ja muistuttaa, että aktivismi on meille jokaiselle paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.

ILMASTONMUUTOS, luontokato ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat viime vuosina puhutelleet nuoria erityisen paljon. Ilmastolakkoliikkeen käynnistänyt ruotsalainen Greta Thunberg, 20, on noussut aktivismin nuoriksi kasvoiksi.

Nuorissa on tulevaisuus, sanotaan juhlapuheissa, mutta kun päätösten aika tulee, nuorten näkökulma usein unohtuu.

”Vaikka nuorilla on valtavasti tietoa, heidät on helppo sivuuttaa. Nuoria on helppo pitää naiiveina ja idealisteina, jotka eivät ymmärrä elämän realiteetteja”, sanoo Changemaker-nuorisoverkoston puheenjohtaja Pirjo Mäkelä, 32.

Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Mäkelä otti vaikuttamistoiminnan ensiaskeleet yläasteikäisenä nuorisovaltuustossa. Tällä hetkellä Mäkelä opiskelee Helsingin yliopistossa globaalia kehitystutkimusta.

”Opintojen aloittamisen myötä ajattelin, että nyt on aika.”

CHANGEMAKERIN ja Mäkelän yhteinen taival alkoi alkuvuodesta 2021, kun hän osallistui vaikuttamistoiminnan ABC-koulutussarjaan. Pian hän oli jo lähtenyt mukaan verkoston toimintaa koordinoivaan tiimiin. Mäkelä pitää sosiaalista mediaa merkittävänä työkaluna aktivismista kiinnostuneille nuorille.

”Olemme nuorisoverkosto. Jos emme olisi somessa, meitä ei olisi olemassa.”

Changemaker on tehnyt kannanottoja somessa, ja verkoston mielipidekirjoituksia on julkaistu lehdissä. Nuoret ovat jalkautuneet kylttien kanssa tapahtumiin. Verkosto myös julkaisee Globalisti-lehteä ja -podcastia.

Changemakerin ylikulutusta vastustavan Ei kestä! -kampanjan tiimoilta verkosto tapasi eduskuntavaalien alla puolueita. Länsimainen kulutuskulttuuri ruokkii ilmastonmuutosta, joka osuu ankarimmin jo valmiiksi haavoittuvaisimpiin alueisiin. Siksi ylikulutuksen hillintä on myös globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys.

Changemakerin viesti puolueille oli, että korjaus- ja lainapalveluiden arvonlisäveroa pitäisi laskea.

”Tavoitteena on, että olisi aina edullisempaa korjata kuin ostaa uusi”, Mäkelä linjaa.

VAIKKA Mäkelä johtaa nuorisoverkostoa, hän ei halua tehdä liikaa jakoa nuorten ja muiden ikäryhmien ihmisten välillä. Teoilla on vaikutusta iästä riippumatta.

”Miettikää, mitä tapahtuisi, jos kaikki alkaisivat uskoa siihen, että omilla toimilla on merkitystä. Millainen vaikutus silloin saataisiin aikaan?”

Mäkelälle vaikuttamistyö on sekä mahdollisuus että velvollisuus.

”Jos asiat toimisivat optimaalisesti, voisimme kaikki puuhailla omia juttujamme samalla, kun poliitikot tekisivät kestävää ja oikeudenmukaista politiikkaa. Koska niin ei ole, meidän on pakko toimia.”

Pirjo Mäkelä on Changemaker-nuorisoverkoston puheenjohtaja. Changemaker on Kirkon Ulkomaanavun alla toimiva vaikuttamisverkosto 13–35-vuotialle globaalista oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneille. Yhteisten tapahtumien lisäksi verkostolla on myös paikallistoimintaa eri puolilla maata.

Saisiko olla kuppi kahvia ja naisten oikeuksia?

NAISTEN PANKIN uudet kahvit ja teet löytyvät nyt yli sadasta Prismasta, S-marketista ja Food Market Herkusta. Jokaisesta kahvi- ja teepaketista ohjataan lahjoitus Naisten Pankin työhön kehittyvien maiden naisten koulutuksen ja yrittäjyyden hyväksi.

Kahvi ja tee ovat naisviljelijöiden vastuullisesti tuottamia, ja kahvit paahtaa Vantaalla naisyrittäjä Kahvi Charlotta. Herkulliset kahvit ja teet ovat myös ihania lahjoja kevään ja kesän juhliin.

Testamentti on kaunis tapa auttaa

MUISTAISITKO testamentissasi myös kehitysmaiden köyhimpiä perheitä?

Pienelläkin osuudella voit jättää kestävän jäljen monen lapsen ja nuoren elämään. Testamentin tekeminen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testamenttilahjoittamisen opas lahjoittajapalvelustamme tai osoitteesta kua.fi/testamentti

Ilahduta kesäjuhlissa

Toisenlaisella Lahjalla

MUISTA KESÄN juhlasankaria tai vaikkapa hääparia lahjalla, joka tuo monelle iloa. Hankkimalla Toisenlaisen Lahjan autat kaikkein köyhimpiä perheitä saaman oman toimeentulon.

Lahjoituksesta saat annettavaksi sähköisen tai perinteisen paperisen kortin. Löydät kaikki yli 40 lahjaa verkkoosoitteessa toisenlainenlahja.fi

Tietoa testamenttilahjoituksesta

KUVA: MAIJA PARTANEN

KUVA: ANNA

PIHLAJAMÄKI

DELA ARTIKELN: Skanna QRkoden eller gå till adressen: kua.fi/ tekoja/utbildning-ar-att-lara-tanka

”ATT FÅ EN UTBILDNING ÄR ATT LÄRA SIG

TÄNKA PÅ NYA SÄTT”

1. När Anita Margret (t.h.) blev antagen till universitetet var det en tårdrypt fest. Allra mest stolt var hennes moster, som hon också bor hos.

2. Luate Richard vill använda det han lärt sig för att gynna sitt hemsamhälle. Därför gör han också sin praktik i Bidibidi.

För unga flyktingar som bor i flyktingläger kan det vara nästintill omöjligt att få en universitetsutbildning. Avgifterna är höga och avstånden till universiteten långa. Därför stöder Kyrkans Utlandshjälp (KUH) tillsammans med FN:s flyktingorgan UNHCR 50 unga studerandes högskolestudier.

”HELA MITT LIV har jag drömt om universitetsstudier, men jag visste inte hur jag kunde göra det möjligt”, säger Anita Magret, 24. Hon sitter utanför en liten hydda i flyktinglägret Bidibidi i norra Uganda, en av världens största flyktingbosättningar med ca 270 000 invånare. Magret studerar socialt arbete och har kommit hem från Ugandan Christian University, ett av Ugandas toppuniversitet, för att göra sin praktik.

”När det blev klart att jag får stipendiet var det en tårdrypt fest. Hela familjen var så lycklig.”

LUATE RICHARD, 22, har också återvänt till Bidibidi från Kampala, där han studerar mikrofinansiering. Inom mikrofinansiering identifieras så kallade aktiva medellösa – människor som inte har pengar men har stark vilja att grunda eget. Sedan får de finansiering för att komma igång.

”Stipendiet jag fått täcker mitt boende, maten, skolavgifterna och datorn jag behöver för att studera. Min familj skulle aldrig ha råd med det här”, säger han.

Magret och Richard är båda flyktingar från Sydsudan. Båda

är också sina respektive familjers första universitetsstuderande.

”Den här möjligheten betyder så mycket för mig. Det betyder också mycket för min familj”, säger Richard.

De två har mer än så gemensamt. Båda talar också väldigt starkt för att de vill använda sina nya kunskaper för att hjälpa människor i samma situation som de själva varit i.

”Det kändes som att jag var tvungen att åka iväg för att kunna komma tillbaka och hjälpa. Jag valde att studera socialt arbete för att jag vill vara till nytta för mitt samhälle och hjälpa dem som haft en liknande uppväxt som jag hade.”

RICHARD HAR liknande planer. Han säger att det viktigaste har varit att vidga sina vyer.

”När du bor i ett flyktingläger är det lätt att falla in i tankebanor där vardagliga svårigheter och fattigdom är normen. Men en utbildning gör att jag ser andra saker, att jag lär mig tänka i nya banor. Tack vare det har jag en möjlighet att ändra riktningen för mig själv och mitt samhälle.”

existerar utanför lägret.

”Jag har träffat grupper av unga skolflickor här i lägret för att övertyga dem att något sådant här är möjligt. Jag vill att de får mod och hopp av att höra om mitt stipendium och mina studier.”

DELA ARTIKELN: Skanna QRkoden eller gå till adressen: kua.fi/ tekoja/goda-nyheter-i-dyster-tid

Goda nyheter i en dyster tid

I SKRIVANDE STUND ser världen ganska dyster ut. Konflikten som nyligen eskalerat i Sudan riskerar enligt många experter att sprida sig i regionen, Rysslands anfallskrig i Ukraina ser inget slut och torkan i Östafrika kommer, trots de senaste regnen, att kräva många liv innan situationen normaliseras. Ifall den gör det...

Trots det vill vi använda de svenska sidorna till att uppmärksamma goda nyheter. I synnerhet under dystra tider är det viktigt att komma ihåg att genom att stöda våra medmänniskor kan vi bekämpa effekterna av dystra händelseförlopp.

Jag har varit stationerad i Östafrika sedan början av januari. Under den tiden har jag sett hur till synes små hjälpinsatser kan föra med sig stora förändringar. Hur en ung kvinna som fått en skräddarutbildning plötsligt kan anställa en handfull människor, eller vad de betyder för flyktingungdomar att få en universitetsutbildning.

Inverkan av sådana här utbildningar når längre än bara ungdomen som får den. Att se någon närstående få en möjlighet till högskoleutbildning inspirerar yngre släktingar och vänner. Dessutom ger utbildningen de äldre i familjen en känsla av trygghet: någon kommer att kunna försörja mig när jag blir gammal. Det förstärker framför allt självkänslan hos den som utbildar sig och ger framtidshopp.

En utbildning skapar också nya synvinklar till gamla problem. Som universitetsstuderande Luate Richard säger i artikeln bredvid handlar en utbildning mest om att vidga sina vyer och lära sig tänka på ett nytt sätt. Det är oumbärligt när det kommer till att lösa konflikter eller till att tackla ett klimat i förändring och anpassa sig till nuläget.

När jag ser en ungdom med lysande ögon berätta om sina framtidsplaner, vare sig det handlar om att investera i nya skräddarverktyg eller att kunna erbjuda mikrolån till människor i samma situation som hans familj, ger det mig ett hopp om att vi kan klara oss ur de dystra tiderna. Det finns en chans att framtiden blir bättre så länge vi tillsammans jobbar för den.

Björn Udd • foto: Faith Yegon

Viktiga livskunskaper lärs ut i Kenya

I FLYKTINGLÄGRET Kakuma-Kalobeyei i norra Kenya ordnade KUH för andra gången en utbildning i livskunskaper för skolelever. Under utbildningen lärde sig ungdomarna hur man löser konflikter, sätter mål och bygger sin självkänsla.

”Jag delar med mig av det jag lärt mig till mina vänner och bekanta,” säger Idris Kaitale, 14, som kommit som flykting från Tanzania och deltog i den första utbildningen i december.”

”Nyligen hade jag en kompis som inte vågade tala inför människor, men efter att jag använt mina nya kunskaper och gav stöd gick det mycket bättre.”

text och foto: Björn Udd

Alla artiklar finns nu på svenska

ALLA ARTIKLAR i den här tidningen går nu också att läsa på svenska på webben på vår hemsida kyrkansutlandshjalp.fi. Du kan också skanna QR-koden bredvid artikeln med din smarttelefon eller skriva in addressen vid koden i din webbläsare för att direkt komma åt just den artikeln du vill läsa. Du kan bland annat läsa mer om livskunskapsutbildningarna i notisen ovan.

text: Björn Udd • foto: Antti Yrjönen

AUTA KATASTROFIEN UHREJA

Lahjoita MobilePaylla

numeroon 10224

Näin teet lahjoituksen MobilePaylla:

Sodat ja luonnonkatastrofit tulevat pyytämättä ja yllätyksenä, ja katastrofin sattuessa hätä on valtava. Lahjoituksellasi voimme auttaa nopeasti katastrofin iskiessä. Nopea apu voi pelastaa ihmishenkiä.

1. Avaa MobilePay-sovellus

2. Syötä summa, jonka haluat lahjoittaa

3. Syötä lyhytnumero 10224

4. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä

Pienikin lahjoitus on tärkeä. Lämmin kiitos, että autat.