Tekoja 1/2023: Vaikeuksista kohti parempaa tulevaisuutta

KENIALAISNUORTEN RATKAISEVA MAALI

PÄÄKIRJOITUS

Väkivallan seurauksista voi päästä irti

TURVATTOMUUS ON TUNNE, joka on viimeisen vuoden aikana vahvistunut maailmalla ja Suomessa. Väkivalta näkyy meillä uutisissa vahvemmin Ukrainan sodan myötä. Kaukana otsikoista myös ilmastonmuutos aiheuttaa ja syventää kriisejä ja sen myötä epävakautta.

Tämän lehden jutut kertovat siitä, miten rakennamme parempaa tulevaisuutta haastavista olosuhteista huolimatta.

Kenian maaseudulla väkivaltaiset konfliktit leimahtavat, kun laidunmaasta, vedestä ja ruoasta on pulaa. Koulutus on yksi tärkeimmistä keinoista väkivaltaa ja turvattomuutta vastaan. Koulussa opimme sosiaalisia taitoja, ongelmanratkaisua ja kykyä ajatella kriittisesti. Koulut käyneinä teemme todennäköisemmin elämänvalintoja, jotka edistävät rauhaa ja yhteisöllisyyttä. Niin ajattelee myös 24-vuotiaana karjavarkaudet taakseen jättänyt Kipkorir. Sivuilta 6–11 voit lukea, miten hän pääsi irti väkivallan kierteestä Kenian Kerion laaksossa.

Afrikan sarvessa kuivuus pakottaa ihmisiä myös jättämään kotinsa. Sivuilla 19–21 jo pitkään konflikteista kärsineet somalialaiset kertovat, miten ilmastonmuutoksen ja Ukrainan sodan vaikutukset näkyvät arjessa. Ilmastonmuutoksen edessä tarvitsemme paitsi kriisiä lieventäviä keinoja myös sopeutumista –sivuilla 16–17 listaamme, miten Kirkon Ulkomaanapu huomioi ilmastonmuutoksen työssään.

Ukrainassa sota on kestänyt vuoden. Koulu tuo sodan keskellä lapsille ja nuorille turvaa ja rutiineja. Oppiminen ja yhdessä tekeminen ovat osa tärkeää psykososiaalista tukea, ja ne vievät ajatuksen pois vaikeista olosuhteista ja kokemuksista edes hetkeksi. Ukrainalainen perhe kertoo äärimmäisen haastavasta vuodestaan ja tulevaisuuden haaveistaan sivuilla 12–15.

Entä miten voimme Suomessa päästä turvattomuuden tunteesta irti? Yksi hyväksi todettu keino on auttaminen, joka tutkitusti myös lisää onnea ja merkityksellisyyttä (s. 22). Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessä voit tukea nuoria väkivaltaistuvassa maailmassa.

Tunne siitä, että tekee jotain, lisää myös turvan tunnetta. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajillemme siitä, että tuette työtämme.

”KOULUT KÄYNEINÄ TEEMME TODENNÄKÖISEMMIN ELÄMÄNVALINTOJA, JOTKA EDISTÄVÄT RAUHAA JA YHTEISÖLLISYYTTÄ.”

Tekoja-lehti

Päätoimittaja Erik Nyström

Toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen

Toimitussihteeri Elisa Rimaila

AD Nici Lönnberg

Kuvatoimittaja Antti Yrjönen

Julkaisija Kirkon Ulkomaanapu

PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

Avustustilit

Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04,

BIC: NDEAFIHH

Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46,

BIC: AABAFI22

Tilaukset ja osoitteenmuutokset

Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201, arkisin klo 11–16, 8,35 snt/ puhelu + 16,69 snt/min. lahjoittajapalvelu@kua.fi

Kirjapaino Punamusta / 1.2023 / 36 500 kpl

ISSN 1797-7207

YMPÄRISTÖMERKKI

MILJÖMÄRKT

Painotuotteet 1234 5678

Painotuotteet 4041-0619

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaanapua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

Teksti: Erik Nyström, viestintäpäällikkö • Kuva: Antti Yrjönen

on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

06–11 REPORTAASI KENIASTA: Kun karjavarkaat tappoivat isän, Festus Kipkorir tunsi tarvetta kostaa. Nyt 24-vuotias Kipkorir edistää rauhaa kotiseudullaan ja toivoo nuorten pysyvän koulussa.

04 TEKIJÄ: Nairobilainen Christine Murugi rakastaa piirrettyjä, ja pian niistä voi tulla hänelle ammatti.

05 PIENET SUURET ASIAT: Tomi Järvisestä tuli Kirkon Ulkomaanavun uusi toiminnanjohtaja, ja ruotsinkielinen Tekoja siirtyy aiempaa kattavampana digiaikaan.

12–15 UKRAINALAISTEN KOVA VUOSI: Sodassa lapset näkevät ja kuulevat jo pieninä asioita, joita lasten ei koskaan pitäisi kokea. Ukrainalaisperhe kutsui toimituksen kotiinsa viettämään uutta vuotta.

16–17 Kuinka voimme auttaa ilmastokriisistä kärsiviä sopeutumaan ja rakentamaan uutta? Listasimme 10+1 näkökulmaa KUA:n ilmastotyöstä.

18 Avustukset sujahtavat sota herrojen taskuun, Ikali Karvinen. KUA:n Somalian maajohtaja vastaa tiukkoihin väitteisiin toimituksen piinapenkissä.

Tule mukaan Yhteisvastuuseen!

KIRKON ULKOMAANAPU tukee Yhteisvastuuvaroin kenialaisnuorten kouluun paluuta alueilla, joilla ilmastonmuutos on lisännyt turvattomuutta. Nuoret ansaitsevat väkivallattoman tulevaisuuden. Lue lisää:

Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: yhteisvastuu.fi

19–21 KOLME HENKILÖÄ: Ruoanhinta nousee, ja kotinsa jättäneet somalialaiset etsivät elinkeinoa KUA:n käteisavustusten turvin.

22 Tiesitkö, että sekä auttaminen että avun pyytäminen voivat lisätä onnellisuutta? Haastattelussa tutkija Lotta Uusitalo.

22–23 OSALLISTU! Kevättalvella muistetaan ystäviä ja puolustetaan tasa-arvoa. Nappaa vinkit ja auta.

JOKO KUULIT TÄSTÄ?

TEKIJÄ

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/animaatiotaituriksi-keniassa

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/animation-kenya

Nairobilainen Christine Murugi tähtää animaatiotaituriksi

Kirkon Ulkomaanapu on jo pitkään tukenut nuorten ammattiin valmistumista. Kampaajat, kokit ja mekaanikot ovat perinteisiä ammatteja, mutta muuttuvien työmarkkinoiden mukana myös koulutustarpeet muuttuvat. Keniassa koulutetaan nyt digiosaajia.

PIENESSÄ LUOKKAHUONEESSA Kenian pääkaupungissa Nairobissa istuu 18 nuorta näppäilemässä tietokoneita. Yksi opiskelijoista, Christine Murugi, pyörittelee Kätyritelokuvasta tuttua 3D-mallia ja miettii, mikä on paras tapa animoida hahmon käsi.

20-vuotias Murugi opiskelee Kirkon Ulkomaanavun luovien alojen (Creative Industries) -ohjelmassa animaattoriksi. Opinnoissaan hän harjoittelee luomaan kolmiulotteisia hahmoja ja liikuttamaan niitä.

”Pidän todella paljon piirretyistä. Ne ovat niin hauskoja, rakastan niiden tarinoita. Minusta olisi mielenkiintoista olla mukana luomassa piirrettyjä”, Murugi kuvailee.

Tällä hetkellä Murugia inspiroi muun muassa Disneyn animaatioelokuva Bolt, joka kuvaa koiran elämää tvtähtenä. Murugi ammentaa ideoita myös aniomaatiosarja DC League of Super Petsistä, joka kertoo supersankareiden lemmikkieläimistä.

KUA:n luovien alojen koulutusohjelma on ilmainen ja suunnattu vähävaraisille opiskelijoille. Opiskelijat kouluttautuvat ohjelmassa esimerkiksi graafikoiksi, digimarkkinoijiksi tai animaattoreiksi. Christine Murugi on onnellinen mahdollisuudesta, sillä ilman sitä yksinhuoltajaperheen ainokaisella ei olisi mahdollisuutta opiskella.

”Kun korona tuli, äidin rahatilanne kiristyi entisestään.

”OLEN EHKÄ LUOKAN

PARAS, TAI AINAKIN PÄRJÄÄN HYVIN.”

Silloin jouduin jäämään pois koulusta. Onneksi kuulin tästä ohjelmasta, niin sain tilaisuuden jatkaa opiskelua.”

Opintojen alku mietitytti. Animointi on maailmanlaajuisesti ja myös Keniassa miesvaltainen ala, ja Christine Murugi on luokkansa ainoa nainen.

”Tullessani olin ainoa tyttö 18 oppilaan luokalla. Aluksi se oli aika jännittävää, mutta nyt olen ystävystynyt luokkatovereitteni kanssa, joten voin olla vapautuneempi”, hän sanoo.

Koulukaverit ovat alkujännityksen jälkeen yksi opintojen parhaita puolia. Murugi pitää uusista ystävistään.

VAIKKA älypuhelimet ovat yleisiä Keniassa, joillekin opiskelijoille tietokone on yhä täysin tuntematon esine. Kaikki koulutusohjelman opiskelijat käyvät tietotekniikan peruskurssin. Christine Murugi osasi käyttää tietokonetta jo entuudestaan. Hänellä oli lukiossa tietokonetunteja, joten perustoiminnot ovat tuttuja. Muutenkin opinnot ovat sujuneet suunnitellusti.

”Olen ehkä luokan paras”, hän naurahtaa. ”Tai ainakin pärjään hyvin.”

Hyvästä menestyksestä huolimatta tulevaisuus arveluttaa Murugia hieman. Keniassa digiteollisuus on nousussa, mutta kilpailu on kovaa ja maailmanlaajuista.

Christine Murugi on kuitenkin päättäväinen. Ei ole kahta sanaa siitä, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa.

”Ehdottomasti elokuvia! Rakastan elokuvia, ja niitä haluan tehdä. Voisin tällä koulutuksella luoda esimerkiksi verkkosivuja, mutta ainakin toistaiseksi tähtään elokuvateollisuuteen.”

Teksti ja kuvat: Björn Udd

Kenialainen Christine Murugi toivoo, että piirretyt ovat hänelle tulevaisuudessa ammatti. KUA:n luovien alojen koulutusohjelma on ilmainen ja suunnattu vähävaraisille opiskelijoille.

Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajaksi

KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) hallitus valitsi joulukuussa Tomi Järvisen järjestön toiminnanjohtajaksi.

Filosofian tohtori ja teologian maisteri Järvinen siirtyi vuoden alussa tehtävään KUA:n varatoiminnanjohtajan ja strategisen kehittämisen johtajan paikalta. Järvinen

tuli KUA:an vuonna 2013, ja hänellä on pitkä kokemus kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä etenkin Afrikassa, muun muassa World Visionin ja Fida Internationalin johtotehtävissä.

Toiminnanjohtajaa etsittiin syk-

syllä avoimella haulla, kun edellinen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg ilmoitti jäävänsä eläkkeelle.

”Olen iloinen valinnasta. KUA perustettiin toisen maailmansodan jälkeen kanavoimaan apua suomalaisille. Autettavasta kasvoi lyhyessä ajassa auttaja ja ennen kaikkea rinnalla kulkija. Saamme olla olkapää kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa eläville”, Järvinen sanoo.

Läs våra artiklar på svenska på webben

DU HITTAR en stor del av artiklarna som publicerats i Tekoja också på svenska på vår webbsida, kyrkansutlandshjalp.fi. Sedan i fjol har vi invid tidningens finskspråkiga artiklar satt in QR-koder som leder rakt till den svenskspråkiga översättningen.

I det här numret har uppslaget Svenska Sidor uteblivit för att möjliggöra ett bredare urval ämnen i vår tryckta tidning. Samtidigt har vi numera fler artiklar på webben för

er som vill läsa om Kyrkans Utlandshjälps arbete på svenska. Reportaget som tidigare varit en förkortad version i vår tryckta tidning hittas nu också som en oförkortad, lång version.

Scanna QR-koderna med en smarttelefon via kameran eller med en applikation för QR-koder och klicka på länken som dyker upp. Vi tar gärna emot feedback om hur QR-koderna fungerar.

Text: Erik Nyström

• Foto: Antti Yrjönen

Äänestä lehden parasta juttua

EDELLISEN Tekoja-lehden 4/2022 parhaaksi jutuksi äänestettiin reportaasi Kun elämä kuivuu kasaan. Reilun kaupan tuotepaketin (20 €) voitti Kirsi Espoosta. Onnea!

Äänestä tämän lehden parasta juttua ja osallistu arvontaan viimeistään 10.4.2023 osoitteessa kua.fi/tekoja/aanesta tai postitse Kirkon Ulkomaanapu/Tekoja-lehti, PL 210, 00131 Helsinki.

Arvontaan osallistuvien henkilötietojen kerääminen perustuu suostumukseen. Arvonnan toteuttamiseksi kerätään vain tarvittavat osoitetiedot mahdollista arvontapalkinnon postittamista varten. Tiedot tuhotaan arvonnan suorittamisen jälkeen.

Teksti: Anne Ronkainen

Kirkon Ulkomaanavun uutena toiminnanjohtajana on aloittanut Tomi Järvinen, joka tuli taloon vuonna 2013.

Teksti: Erik Nyström • Kuva: Ville Maali

Väkivallan uhka kietoutuu Kenian Kerion laaksossa vahvasti vuodenkiertoon. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt ovat viime vuosina vaikeuttaneet entisestään ennakointia ja luoneet tilanteita, joissa ihmiset turvautuvat epätoivoisiin keinoihin.

VÄKIVALTA JÄTTI SYDÄMEN

Väkivallan kierre ja ilmastonmuutos uhkaavat viedä tulevaisuuden Kenian Kerion laakson nuorilta. Tämä on tarina siitä, miten erään nuoren miehen onnistui siirtyä karjavarkauksista rauhan asialle.

LAUMA VAALEITA, ruskeita ja laikukkaita nautoja pysäyttää auton etenemisen kapealla hiekkatiellä. Pientareiden piikkipensaat, isot kivet ja punaruskeaan hiekkaan painuneet syvät kuopat eivät jätä edes nelivedolle tilaa väistää.

Auton keulan edessä uneliaat naudat katselevat autoa, mutta kiirettä niillä ei ole. Hiki kastelee kainalot, kun odotus aamupäivän paahteessa pitkittyy. Kuljettaja odottaa kuitenkin kärsivällisesti, että nauta yksi toisensa jälkeen siirtyy pois hitaasti eteenpäin ryömivän ajoneuvon tieltä.

Tämä on näky, josta kannattaa iloita. Kerion laaksossa LänsiKeniassa asiat ovat hyvin, kun karja laiduntaa vapaasti. Naudat, kuten myös täällä harvinaisemmat kamelit, ovat arvokasta omaisuutta. Laakson yhteisöt varastavat karjaa toisiltaan. Väkivalta kiihtyy valitettavan usein konfliktiksi, joka ei säästele ihmishenkiä.

”Varkaat tappoivat isäni vuonna 2002. Olin silloin aika pieni. Menetin samalla myös tätini. Kaksi ihmistä kerralla”, kertoo Festus Kipkorir, 24, ja katselee ympärilleen.

Tässä samassa tien ja Keriojoen väliin jäävässä pusikossa isä oli paimentamassa perheen karjaa, ja täältä hänen ruumiinsa löydettiin. Naudat jatkoivat varkaiden ajamina matkaa todennäköisesti joen toiselle puolelle. Kipkoririn perheelle isän ja arvokkaimman omaisuuden menettäminen tiesi kovia aikoja.

VAIKKA PERHEEN taloudellinen tilanne heikkeni äkillisesti, Kipkorir onnistui käymään koulua kahdeksannelle luokalle asti. Isän kohtalo jäi silti raastamaan mieltä.

”Väkivalta jää sydämeen”, Kipkorir kuvaa kostonkierteeseen johtavaa tunnetta, jolta lapset ja nuoretkaan eivät välty.

”Pitelin asetta ensimmäisen kerran 13-vuotiaana”, hän kertoo.

Jopa 10-vuotiaat pojat joutuvat osaksi väkivaltaa, kun karjavarkaiden välinen konflikti roihahtaa. Nuorimmat jätetään vartioimaan omaa kylää, vanhemmat pojat lähtevät yön pimeydessä miesten mukana naapurialueille. Karjan varastaminen joen toiselta puolelta on yhteisössä riitti, jonka myötä pojista kasvaa miehiä.

Miehet järjestäytyvät karjavarkausretkelle usein joukoksi, jossa voi olla lopulta jopa sata nuorta miestä. Iso joukko varmistelee ryöstöretken onnistumista, ja toisaalta pääluku luo pelotetta vastapuolelle.

”Ei sinne mennä tappelemisen vuoksi. Kerralla saatetaan viedä jopa kaksituhatta eläintä”, Kipkorir paljastaa.

KIPKORIR ON rakentanut peltikattoisen kaksi huonetta käsittävän talonsa itse. Ulkolämpötila on kohonnut yli kolmenkymmenen

asteen, ja Kipkorir kutsuu vieraat kotinsa varjoihin. Kuuma maitotee, chiya, höyryää mukeissa.

On aika puhua ympäristösyistä, jotka ylläpitävät konfliktia Kerion laakson yhteisöjen välillä. Laakson heimot ovat perinteisesti elättäneet itsensä paimentolaisina. Karja, erityisesti naudat ja kamelit, ovat perheille yhtä aikaa kuin setelitukko lompakossa, luottokortti ja sijoitusrahasto. Nautoja myymällä perheet voivat maksaa laskuja ja laittaa lapsensa kouluun ja sijoittaa esimerkiksi yritystoimintaan.

Karja tarvitsee paljon syötävää ja sitä on paimennettava laajoillakin alueilla. Erityisesti viime vuosina tilannetta Kerion laaksossa on kiristänyt laidunmaiden supistuminen kuivina kausina. Ilmastonmuutos on tehnyt vuodenkierrosta epävakaan.

Keniassa sateet ovat viivästyneet erityisesti maan itä- ja pohjoisosissa Garissan ja Marsabitin alueilla, mutta myös täällä lännessä Kerion laaksossa syksy 2022 oli melko kuiva. Vuodenkierto on muuttunut arvaamattomammaksi, ja alueen maastossa olosuhteet eroavat toisistaan.

”Keriojoen toisella puolella maasto on aivan erilaista kuin tällä puolella. Hyvin kuivaa, ei puita, vain piikikkäitä puskia ja hiekkaa”, Kipkorir kertoo.

”Siksi naapurimme toiselta puolelta tuovat karjaansa yhä useammin myös joen tälle puolelle laiduntamaan. Se

1.

2.

”PELKÄSIN JA RUKOILIN AINA, KUN HÄN LÄHTI. ”

aiheuttaa riitoja, kun karjalle on vähän syötävää.”

Kipkorir asuu Keriojoen länsirannalla, eikä elämä täällä ole sidottu vain karjaan kuten joen kuivemmalla puolella. Laaksoa ympäröivät kukkulat kohoavat jopa kahden ja puolen kilometrin korkeuteen merenpinnasta. Rinteillä riittää kasteluvettä, mikä helpottaa vihannesten viljelyä. Heti rinteiden alapuolella kasvatetaan maissia, tomaattia, papuja ja papaijoita.

Kipkorir ohjaa istumaan mangopuun alle. Tässä on hänen uusi elämänsä, syy jättää karjavarkaudet: mangot, vihannesmaa ja niukkaa ravintoa tehokkaasti käyttävä lypsylehmä, joka tuottaa maitoa myytäväksi asti. Lehmä huiskii kärpäsiä hännällään, ja sen leuat jauhavat rauhallisina.

”Suurin syy karjavarkauksien vähenemiselle on se, että ihmiset ovat saaneet koulutusta maanviljelyyn eivätkä he ole enää riippuvaisia karjan laidunmaista”, Kipkorir sanoo.

KARJAVARKAIDEN yhteisöstä on vaikea irrottautua, vaikka omat valinnat tuottaisivat surua ja pelkoa läheisille.

”Osallisuuteni karjavarkauksiin selvisi äidille, kun hän ei nähnyt minua hetkeen”, Kipkorir kertoo.

Äiti ei hyväksynyt pojan rikollista ja vaarallista elämää.

”Yritin selittää hänelle, että tässä on kyse minusta, ei hänen asioistaan. Sitä luulee olevansa oikeassa. Ei kiinnosta muiden

3.

1. Kun yöllinen karjavarkaus lähestyi, keikalle osallistuvat miehet kokoontuivat laaksossa tietyn puun alle odottamaan merkkiä.

2. Salome Kiptoo ei hyväksynyt poikansa Festus Kipkoririn elämäntapaa, johon kuuluivat karjavarkaudet.

3. Festus Kipkorir menetti isänsä väkivallan uhrina ja vietti

vuosia kostaen tämän kohtaloa. Lopulta hänen onnistui löytää parempi suunta elämälle koulutuksensa ansiosta.

4. Kun karja laiduntaa vapaasti, Kerion laaksossa on rauha.

4.

1. Lasten on tärkeää päästä kouluun, että he voivat saada itselleen kunniallisen elämän, Festus Kipkorir uskoo. Hänen esikoisensa menee kouluun, kun on siinä iässä.

2. Joen länsipuolelta ei ole asiaa itäpuolelle, kun väkivalta roihahtaa. FC Totin jalkapallojoukkue matkasi moottoripyörien kyydissä pelireissulle.

3. FC Totin jalkapallojoukkueen (taustalla) valmistautuessa peliin joukkueen fanit odottivat ottelun jatkumista. Veitset ovat arkipäiväisiä, myös moottoripyörien korjaamiseen sopivia työkaluja Kerion laaksossa.

4. Festus Kipkoririn puoliso Francisca Kiptoo ripusti pyykkiä pienen perheen pihamaalla.

1.

2.

3.

mielipide. Halusin myös kostaa isäni kuoleman”, Kipkorir sanoo.

Äiti Salome Kiptoo kertoo pelänneensä, palaako poika yöllisiltä retkiltä kotiin. Osa nuorista miehistä ei palaa, jotkut palaavat vammautuneina.

”Pelkäsin ja rukoilin aina, kun hän lähti. Muistan vielä, miten hyvä ja ahkera oppilas hän oli koulussa”, äiti sanoo.

VÄKIVALLAN KIERRE ja perheiden äkillinen köyhtyminen uhkaavat Kerion laaksossa myös lasten ja nuorten koulutusta. Esteet koulunkäynnille ovat sekä taloudellisia että turvallisuuteen liittyviä. Karjavarkaat ovat viime vuosina iskeneet alueella myös kouluihin ja jopa koululaisia retkelle kuljettaneeseen linja-autoon.

”Osa Kerion laakson kouluista on menettänyt paljon oppilaitaan. Ne, joilla on rahaa, ovat siirtäneet lapsensa muualle kouluun. Jotkut eivät yksinkertaisesti päästä lapsiaan kouluun”, kertoo ohjelmajohtaja Alexon Mwasi Kirkon Ulkomaanavusta (KUA).

Oikukas ilmastonmuutos lisää köyhyyttä. Unescon arvion mukaan noin kaksi miljoonaa 6–17-vuotiasta lasta Keniassa ei käy koulua.

”KUA tukee Kerion laaksossa ja muutamalla muulla kuivuudesta pahasti kärsivällä alueella köyhimpiä perheitä, jotta niiden lapset voivat palata kouluun. Tarkoituksena on tavoittaa noin 41 500 koulupudokasta”, sanoo Mwasi.

KIPKORIR TIETÄÄ olevansa onnekas, koska pystyi lopulta suorittamaan koulunsa loppuun. Hän uskoo koulutuksen auttaneen

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja katso lisäkuvia verkossa: kua.fi/tekoja/vakivallasta-eroon

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/avslutade-valdsspiralen

OSALLISTU YHTEISVASTUUKERÄYKSEEN

Lähetä tekstiviesti APU30 (30 € lahjoitus) numeroon 16588 tai lahjoita valitsemasi summa MobilePaylla numeroon 85050.

KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) tukee Yhteisvastuukeräyksen avulla lasten ja nuorten koulutusta Keniassa, jossa ilmastonmuutos on lisännyt köyhyyttä ja turvattomuutta. Nuoret joutuvat osallisiksi eri yhteisöjen välisiin paikallisiin konflikteihin. Kouluun palaamisen, materiaalisen tuen ja tukiopetuksen lisäksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevat nuoret saavat psykososiaalista tukea. Yhteisvastuu kerryttää KUA:n katastrofirahastoa, jonka avulla voidaan auttaa siellä, missä hätä on suurin. Yhteisvastuu.fi

häntä jättämään karjavarkaudet. Kokemustensa perusteella hän on yrittänyt parhaansa mukaan taivutella entisiä ystäviään jättämään väkivaltaisen elämän taakseen.

”Olen muistuttanut, että myös he ovat käyneet koulua aivan kuten minä. Koulussa meille on opetettu yhteisöllisyyttä ja veljeyttä. Ei ole oikein tappaa ja varastaa.”

Kipkoririn mukaan osa entisistä karjavarkaista on nykyisin hänen laillaan rauhan asialla. He pelaavat nuorempien poikien kanssa samassa jalkapallojoukkueessa.

”Jalkapallo antaa mahdollisuuden tutustua naapureihimme joen toisella puolella. Pelaaminen on parempi tapa mitellä voimia”, Kipkorir sanoo.

”Me olemme rauhanlähettiläitä tällä puolella, naapurimme toisessa joukkueessa ovat rauhanlähettiläitä omalla puolellaan. Yhdessä lopetamme väkivallan.”

SALOME KIPTOON suuret lempeät silmät loistavat, kun hän puhuu poikansa muutoksesta.

”En ensin uskonut, kun hän kertoi jättävänsä karjavarkaudet. Lopulta aloin kuitenkin uskoa. Autoin Kipkoriria ostamaan siemeniä, jotta hän voi kasvattaa vihreitä linssejä ja papuja.”

Pojalla on nyt oma pieni maatila ja perhe, vaimo ja poika. Aivan kuten äiti toivoi.

”Uskon, että kestävä rauha tuo monta siunausta. Ei tarvitse pelätä, etteivät lapset palaa illalla kotiin. Kaikki hyötyvät”, sanoo Salome Kiptoo.

Kipkoririn oma poika on vielä pieni. Mitä nuori isä toivoo lapselleen?

”Haluan, että hän käy koulunsa.”

Juuri nyt on rauha. Koulupukuiset lapset kävelevät tien laitaa, suurten puiden varjoissa istuu eri ikäisiä ihmisiä ja matalien peltikattoisten kioskien ovet ja ikkunat ovat auki. Kuoppaisella tiellä kuorma-autot pomppivat ja huojuvat renkaidensa päällä ja miehet noukkivat niiden kyytiin tien laidalle kasattuja mangosäkkejä.

Teksti: Elisa Rimaila • Kuvat: Antti Yrjönen

4.

VUOSI, JOTA LASTEN

KOKEA

Äiti haavoittui raketti-iskussa, isä on viettänyt vuoden armeijan riveissä ja lapset kaipaavat huoletonta arkea. Starodubin perheen vuosi on ollut henkisesti rankka kuten monissa ukrainalaisperheissä. Uudelta vuodelta he toivovat tavallista elämää ilman ilmahälytyksiä.

10-VUOTIAS MARIA katsoo keskittyneesti peiliin ja levittää violettia väriä ronskisti luomilleen. Äiti Oksana istuu vieressä ja tuijottaa kauhunsekaisin ilmein tyttärensä touhuja.

Starodubin perheessä Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä vietetään tammikuun puolivälissä juliaanisen kalenterin mukaista uutta vuotta. Naapuruston lapset piipahtelevat ovilla laulamassa ja saavat palkaksi makeisia ja pikkurahaa.

Maria virnistää äidilleen ja pohtii, millaisen karkkisaaliin hän mahtaa saada kasaan illan aikana. Meikin pitää olla näyttävä, sillä laulamaan mennään värikkäisiin huiveihin ja kukkapantoihin sonnustautuneina.

Päällisin puolin kaikki vaikuttaa normaalilta, mutta itse asiassa mikään ei ole. On onnekasta, että perheen lapset Maria ja Kyryl saavat tänään nauttia sekä isänsä läheisyydestä että äitinsä ruokapatojen antimista. Viimeinen vuosi on ollut perheelle tuskallinen.

PAHAENTEINEN. Niin Oksana kuvailee maaliskuun 6. päivän aamua vuonna 2022. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli kestänyt pari viikkoa, ja Tšernihiv oli ankaran tulituksen alla.

Oksana oli aamupäivällä vapaaehtoistöissä koululla, jossa hän opettaa ukrainan kieltä. Elintarvikealalla uraa tehnyt perheen isä Mykola oli värväytynyt Ukrainan armeijan alueellisiin joukkoihin.

Iltaviiden aikaan Oksana komensi lapset perheen kodin ikkunattomalle käytävälle, talon suojaisimpaan paikkaan. Sen lattialla äiti ja lapset olivat nukkuneet kaikki yöt hyökkäyksen alusta lähtien. Oksana itse kärsi kuumeesta ja lepäsi pimeän kodin makuuhuoneessa. Hän puhui miehensä kanssa puhelimessa, kun

1. Opettaja Oksana Starodubin koulu Ukrainan Tšernihivissä on tammikuussa 2023 pakkasasteilla. Oppilaat ovat etäopetuksessa, ja koulun kirjaston kirjat on säilötty pusseihin.

2. Kulunut vuosi on ollut ukrainalaisperheille raskas. Oksanan mukaan rutiinit auttavat jaksamaan, mutta uuden vuoden viettäminen ei tunnu samalta kuin aiemmin. Oksana sytytti kynttilän kirkossa, joka sijaitsee sotilassairaalan lähellä.

”HUOMASIN, ETTÄ YHDEKSÄSLUOKKALAISISTA

OPPILAISTANI OLI KASVANUT PUOLESSA VUODESSA AIKUISIA. SOTA TEKEE SEN LAPSILLE. ”

räjähdys tuli. Ikkunat paiskautuivat sisään, ja tavarat lentelivät.

”Ymmärsin, että jaloilleni kävi jotain. Olin shokissa. Viskelin rojua pois jalkojeni päältä ja raahauduin lasteni luo”, Oksana kuvailee.

”Näin heti, ettei äiti ollut kunnossa. Verta oli hirveästi. Lantio oli murtunut”, 15-vuotias Kyryl kommentoi ja muistelee, kuinka he yhdessä sitoivat haavaa pikkusiskon ponikuvioisella villapaidalla. Puhelinlinjoille yksin jäänyt Mykola ymmärsi tilanteen ja alkoi järjestää vaimolleen apua yhdessä muiden sotilaiden kanssa. Koko perhe muistaa vieläkin, miten 10-vuotias Maria parkui tuona iltana sydäntä särkevästi.

SODASSA LAPSET näkevät ja kuulevat jo pieninä asioita, joita lasten ei koskaan pitäisi kokea.

Starodubin perheessä menneen vuoden tapahtumista puhutaan avoimesti, etteivät lapset jäisi yksin ajatustensa kanssa. Erityisesti Maria on oirehtinut tapahtumia jälkikäteen. Oksana kertoo, ettei perhe ole vielä tarvinnut psykologin apua, mutta arvelee, että sekin on paikallaan aikanaan.

Aikuisetkaan eivät ole välttyneet traumoilta. Oksana muistelee, miten hän haavoittumisensa jälkeen makasi

2.

liikuntakyvyttömänä sairaalan viidennessä kerroksessa ja kuunteli pommituksia.

”Hoitajat kiirehtivät pommisuojaan ja käskivät meitä potilaitaan rukoilemaan. Sairaalan ikkunat helisivät”, Oksana kertaa tapahtumia tuskainen katse silmissään.

Kriisin keskellä ihmismieli kaipaa rutiineja ja normaaliuden tunnetta, ja niitä on yritetty vaalia myös Starodubin perheessä pitkin poikkeuksellista vuotta. Tytär Maria osallistui viime kesänä Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen kumppanijärjestön DOCCUn järjestämiin kesäkerhoihin.

”Se oli ihanaa”, huudahtaa Maria. ”Katsoimme videoita ja liikuimme yhdessä. Eniten pidin lautapeleistä. Niitä pelatessa tapasin tytön, josta on tullut sittemmin hyvä ystäväni.”

Kerhoja järjestettiin heinä-elokuussa, ja niissä lapsille tarjottiin myös psykososiaalista tukea. Maria piti kerhoista niin paljon, että hän osallistui niihin koko kesän ajan.

VENÄLÄISJOUKOT vetäytyivät Tšernihivin alueelta maalishuhtikuun vaihteessa. Tammikuussa 2023 edellisen kevään kauheuksista muistuttavat pommitetut rakennukset, ilmahälytykset ja jatkuva sähköpula.

Oksanan oma koulu on kylmillään. Raketti-iskussa rikki menneet ikkunat on jo korjattu, mutta lämmitysjärjestelmän viat pitävät koulun pakkasasteilla. Seinät ovat monin paikoin lommoilla raketti-iskujen jäljiltä. Oksana opettaa etäyhteyksin.

”Haluaisin päästä takaisin kouluun, omalle liitutaululle, nähdä lapset nauramassa”, Oksana pohtii ja pyyhkii silmäkulmiaan.

Hän kertoo palanneensa opettamaan elokuussa, kun jalat oli leikattu ja liikkuminen alkoi onnistua.

”Tapasin silloin jo keväällä valmistuneita oppilaitani. Huomasin, että yhdeksäsluokkalaisista oppilaistani oli kasvanut puolessa vuodessa aikuisia. Sota tekee sen lapsille.”

Oksanan mukaan opetukseen palaaminen on ollut voimaannuttava kokemus. Oksana puhuu koulutuksen eturintamasta, siitä, miten tärkeää se on ukrainalaislasten tulevaisuuden kannalta. Hän kertoo, miten sota on kasvattanut lasten ja nuorten kiinnostusta Ukrainan historiaa ja kulttuuriperinnettä kohtaan. Se lämmittää äidinkielen opettajan mieltä.

TAMMIKUUN 13. PÄIVÄN iltana Starodubin perheen keittiössä riittää säpinää. Vanhan ortodoksisen perinteen mukaisesti päivä on ennen kaikkea Pyhän Basileios Suuren juhla. Pyhimys suojelee yhteisöjä ja kaikista heikoimmassa asemassa olevia.

Mykola on päässyt armeijasta neljän päivän lomille. Maria antautuu vähän väliä isänsä suukoteltavaksi ja esittelee laulamalla hankkimaansa karkkisaalista. Kyryl suunnittelee illaksi miesten välistä shakkipeliä ja rapsuttaa perheen kissaa Lordia, joka on

hakeutunut paikalleen keittiön patterin lämpöön.

Oksana paistaa pannulla ukrainalaisia lettuja, jotka täytetään raejuustolla ja kuivatuilla hedelmillä. Pöydän antimissa on suomalaisille paljon tuttua: nämä ovat kaalikääryleiltä, tuossa on jotain rosollin tapaista ja tässä piiraassa maistuu maksalaatikko.

Tarjolla on myös kutiaa, ukrainalaista joulun ja uuden vuoden herkkua, jota valmistetaan ohraryyneistä, rusinoista, pähkinöistä ja hunajasta. Pyhän Basileioksen päivänä pöydässä pitää olla myös sianlihaa, sillä sen uskotaan lisäävän perheen vaurautta.

Mykola katselee lapsiaan ja vaimoaan lämpimästi, arvoituksellinen hymynkare huulillaan.

”Uudelta vuodelta toivomme voittoa ja Ukrainan hyvinvointia. Kun sota loppuu, haluan olla kotona kasvattamassa lapsiani. Haluan tavallisen elämän ilman ilmahälytyksiä”, Mykola suunnittelee.

Myös lasten puheissa vilahtelevat hyvin arkiset unelmat. Viime kesänä ei päästy uimaan, koska kaupungin hiekkarannan puhuttiin olevan miinoitettu. Rentojen kesäpäivien lisäksi Maria haaveilee matkustavansa kotimaassaan ja näkevänsä kaikki paikat, joista on lukenut.

Juttu keskeytyy, kun ovikello soi. Jälleen yksi rooliasuihin pukeutunut lapsikatras kajauttaa laulut oven suussa. Lähtiessään lapset toivottavat vielä perheelle kaikkea hyvää: terveyttä, rauhaa, yhdessä oloa.

Onnea tarvitaan, sillä Oksana ja Mykola kantavat mielessään raskasta tietoa. Sota jatkuu, ja Mykola on saanut siirron lähemmäksi eturintamaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen • Kuvat: Antti Yrjönen

1. 10-vuotias Maria auttoi äitiään Oksanaa uuden vuoden aaton illallisen kattamisessa.

2. 15-vuotias Kyryl tunnetaan varsinaisena shakkihaina. Isä Mykola hävisi tämänkin erän.

3. Naapuruston lapset tulivat ovelle laulamaan perinnelauluja. Palkaksi lapset saivat makeisia.

4. Starodubit illallisella. Ruokapöydän antimet ja lasten asut noudattelevat ukrainalaisia perinteitä.

KUA panostaa koulutukseen ja psykososiaaliseen tukeen

KIRKON ULKOMAANAVUN työ Ukrainassa alkoi helmikuussa 2022 hätäapuna, jota järjestettiin yhteistyössä unkarilaisen kumppanijärjestön Hungarian Interchurch Aidin kanssa. Sittemmin Kirkon Ulkomaanapu on perustanut Ukrainaan oman maatoimiston ja aloittanut koulutusteemaisen työn Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä. Kumppanijärjestöjen avulla apua toimitetaan myös muualla Ukrainassa.

Kirkon Ulkomaanavun kesäkerhoihin osallistui miltei 6 000 lasta. Lisäksi noin 530 opettajaa on saanut koulutusta ja 70 opettajaa ja koulupsykologia on osallistunut erityiseen psykososiaalisen tuen koulutukseen.

KUA:n, kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön, People in Needin ja War Child Hollandin yhteinen 14 miljoonan euron EU:n rahoittama projekti tavoittaa vuoden 2023 aikana 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja katso lisäkuvia verkossa: kua.fi/tekoja/ukrainan-lapset

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/ukraina-barnen

2.

3.

4.

10+1 NÄKÖKULMAA KUA:N ILMASTOTYÖSTÄ

Sään ääri-ilmiöt, kuten Afrikan sarven epätavallinen kuivuus, ovat ilmastonmuutoksen ilmeisiä seurauksia. Ilmastokriisi vie toimeentulon miljoonilta, vaikeuttaa lasten kouluun pääsyä ja lisää luonnonvaroja koskevia konflikteja. Autamme heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä sopeutumaan ja rakentamaan uutta.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/kuan-ilmastoteot

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/kuh-klimatarbete

1. TARKASTELEMME YMPÄRISTÖ- JA ILMASTOVAIKUTUKSIA. Mikä on oman toimintamme hiilijalanjälki? Miten hankkeemme rasittavat ympäristöä ja paikallisia yhteisöjä? Ovatko käyttämämme resurssit ja hankintaketjut kestäviä? Pyrimme tunnistamaan tapoja, joiden avulla pystymme käyttämään luonnonvaroja ja muita resursseja kestävillä tavoilla. Olemme sisällyttäneet ympäristövaikutusten tarkkailun osaksi hankesuunnitteluamme ja etsimme koko ajan uusia tapoja sopeutua ilmastokriisiin. KUA:lle jo vuonna 2008 myönnetty WWF:n Green Office -sertifiointi velvoittaa. Huomioimme hiilijalanjälkemme aina tulostettavan paperin määrän vähentämisestä pakollisten työmatkalentojen kompensointiin.

+1 Salainen ase ilmastokriisiä vastaan: KOULUTUS

LAADUKAS KOULUTUS on työkalu, jonka avulla voimme pienentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja luoda kestävämpiä yhteiskuntia. Tarjoamme välineet, tukemme ja tekniikkaa, mutta lopulta yhteisöt itse saavat muutoksen aikaan.

2.

HARKITTUA RESURSSIEN- JA MAANKÄYTTÖÄ. KUA tukee ihmisten koulutusta ja toimeentuloa. On tärkeää, ettei ihmisten auttamiseen keskittyvä avustustyömme kuten maanviljelyelinkeinon tukeminen vaaranna luonnon monimuotoisuutta ja paikallisia ekosysteemejä. Vanhojen koulujen korjaaminen on kestävämpää kuin uusien rakentaminen. Uutta rakentaessa laskemme ja analysoimme tarkkaan, minkälaisia vaikutuksia suunnitelmalla ja materiaaleilla on ympäristöön. Pyrimme käyttämään jo olemassa olevia rakenteita ja ehkäisemään päästöjä.

90 prosenttia on paikallisia ammattilaisia, jotka ymmärtävät paikallisia tarpeita. Idai-myrskyn jälkeen vuonna 2019 jälleenrakensimme kouluja Mosambikissa. Työssä ratkaisevan tärkeiksi nousivat paikalliset tavat varautua esimerkiksi rakennusmateriaalien saatavuuden avulla. Paikalliset pystyivät hyödyntämään koulujen korjauksessa käytettyä tekniikkaa ja materiaaleja myös kotiensa jälleenrakentamisessa.

3.

KIERTOTALOUS KUNNIAAN. Kiertotaloushankkeemme osoittavat, ettei taloudellinen kasvu riipu uusiutumattomista luonnonvaroista. Myös jäte kelpaa tuotantomateriaaliksi. Naisten Pankin kanssa olemme innovoineet Nepalissa hankkeen, jossa naiset tuottavat mustasotilaskärpäsen toukista biopolttoainetta, kompostimultaa ja rehua kotieläimille. Toukat ruokitaan koti- ja maatalousjätteellä.

4. OIKEUS YMPÄRISTÖÖN ON IHMISOIKEUS. Ilmastoteot ovat tekoja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Keniassa työskentelemme yhdessä Taka Taka Solutions -jätteenkäsittely-yrityksen kanssa. Naisia jätteenkäsittelyalalle työllistävässä Naisten Pankin hankkeessa on onnistuttu vähentämään kaatopaikkajätettä, ja kuukauden kasvihuonekaasupäästöt ovat pienentyneet 100 tonnia. Se vastaa puolta koko Uudenmaan jätteiden käsittelyn päästöistä vuonna 2021. Kaatopaikat ovat edelleen suurin lähde metaanille, joka on 23-kertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi myrkyllinen kasvihuonekaasu. Yrityksen pitkän ajan tavoite on vaihtaa aurinkoenergiaan.

5. LUONTOKATO ON PERUUTTAMATON. Ilmastokriisin yhteydessä

ei voi unohtaa muita ympäristöön liittyviä huolia kuten saastumista, luontokatoa ja typpikasaumaa. Pystymme sopeutumaan, mutta ympäristön tuhoutuminen, merien happamoituminen ja lajikato ovat peruuttamattomia kehityskulkuja. Seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Siksi hankkeidemme ympäristölle aiheuttamaa painetta on tarkasteltava kaikista näkökulmista.

6. PAIKALLINEN ASIANTUNTIJUUS ON KULLANARVOISTA. Kestävyys tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, mutta se voi olla myös erilaista eri paikoissa. Hankkeidemme kehitysvaiheessa kuulemme paikallisia yhteisöjä. KUA:n maatoimistojen henkilöstöstä

7. TUOMME PAIKALLISTA ÄÄNTÄ ESIIN. Liian moni maailman heikoimmassa asemassa jo valmiiksi olevista ihmisistä joutuu elämään ilmastokriisin vaikutusten kanssa. Samat ihmiset ovat vaikuttaneet kaikkein vähiten ilmastokriisin syntyyn ja kiihtymiseen. Heillä on parasta ensikäden kokemusta ja tietoa, joiden pitäisi ohjata ilmastopolitiikkaa ja meidän muiden tekoja. Pahin kuivuus vuosikymmeniin on tuhonnut miljoonien ihmisten elämän ja toimeentulon Keniassa ja Somaliassa. Kuivuutta kutsutaan monesti luonnonkatastrofiksi, mutta sen taustalla ovat ihmisen ilmastokriisiä kiihdyttävät toimet.

8. AVUSTUSTYÖTÄ OHJAA MYÖS REALISMI. Hätätilanteessa nopeus säästää ihmishenkiä. Jos meille esimerkiksi kriisin keskellä tarjotaan jaettavaksi muovisia vesipulloja, otamme ne vastaan, koska sekä vedelle että pulloille on käyttöä ihmisten auttamisessa. Samalla pyrimme pohtimaan, kuinka pystymme parantamaan toimintaamme ja muokkaamaan hätäaputyötämme siihen suuntaan, että se hyödyttää sekä ihmisiä että ympäristöä.

9.

VARAUTUMISTA JA VAIHTOEHTOJA. Katastrofit opettavat varautumaan paremmin. Asiantuntijakielellä puhutaan resilienssin eli sopeutumiskyvyn kasvattamisesta. Emme vain jää odottamaan päälle vyöryvää katastrofia vaan pystymme aktiivisesti estämään sen omilla toimillamme. Vaihtoehtoisesti voimme kehittää uusia tapoja elää niin, että katastrofeilla on vähemmän vaikutuksia. Tuemme ihmisiä löytämään monipuolisempia toimeentulon lähteitä ja kehittämään joustavia tapoja koulutukseen.

10. KATSOMME TULEVAAN. Seuraavien vuosien aikana näemme entistä useammin ilmastokriisin vaikutuksia, ja ne vauhdittavat siirtolaisuutta, inflaatiota ja ruokapulaa. KUA:n ilmastostrategia elää tilanteen mukaan. Toimimme ilmastokriisin torjumiseksi nyt ja suuntaamme katseen tulevaan varautuaksemme huomiseen.

Teksti: Aly Cabrera, Ruth Owen ja Elisa Rimaila • Kuvitus: Carla Ladau

PIINAPENKKI

JAA JUTTU: lue kaikki väitteet ja vastaukset verkosta: kua.fi/tekoja/kysymyksia-somaliasta

Avustukset menevät sotaherrojen taskuun – vai mitä, Ikali Karvinen?

Kirkon Ulkomaanavun Somalian maajohtaja Ikali Karvinen on joutunut miettimään paljon, miksi ihmiset eivät yksinkertaisesti muuta pois paikoista, joissa on vaikea elää. Nyt Karvinen vastaa tiukkoihin väitteisiin, joita tulee usein vastaan myös KUA:n sosiaalisessa mediassa.

Ikali Karvinen, johdat KUA:n Somalian maatoimistoa. Aiemmin olet ollut Kambodžan maajohtajana, tehnyt töitä Eritreassa ja matkustellut Pohjois-Koreassa. Taidat kulkea kurjuuden perässä. KUA toimii siellä, missä meitä tarvitaan eniten. Ihmisillä ei ehkä ole elinkeinoja tai romahtanut valtio ei pysty tarjoamaan koulutusta. Ne ovat kiehtovia konteksteja, jotka haastavat myös meitä yksittäisiä työntekijöitä. Niissä on mahdollisuus oppia uutta.

Olet suomalaisena maajohtajana Somaliassa. Suomalaiset kertovat somalialaisille, miten hommat hoidetaan kunnolla. Kehitysyhteistyö on muuttunut viime vuosikymmenien aikana, ja meistä kansainvälisistä työntekijöistä on tullut ikään kuin konsultteja. Emme sano somalialaisille, että näin teidän tulee tehdä asiat. Kerromme, että meillä on tällainen kokemus Suomesta ja tästä teille voisi olla hyötyä. Maatoimistomme työntekijät ovat pääosin somalialaisia, ja voimme ulkomaalaisina oppia paljon itse. Se, mitä opin Somaliassa, voi rikastuttaa Suomea, kun palaan sinne.

Olet terveystieteen tohtori ja tutkinut esimerkiksi katastrofeihin varautumista. Somaliassa kuivat jaksot eivät tule enää kenellekään yllätyksenä. On outoa, etteivät ihmiset varaudu paremmin. Somaliassa pitkäaikainen sisällissota ja konflikti ovat romahduttaneet valtion. Kun peruspalvelut eivät ole kunnossa, on hirveän vaikea katsoa tulevaisuuteen. Monet muutkin valtiot ovat heikosti varautuneita kiihtyvään ilmastonmuutokseen.

Nälänhädän partaalla eläviä somalialaisia tuetaan käteisavustuksilla. Se tuntuu kummalta, kun samaan aikaan puhutaan, ettei ruokaa ole riittävästi.

Tämä on mahtava havainto. Käteisavustukset toimivat niin pitkään, kun markkinat toimivat. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä merkkejä siitä, etteivät markkinat toimisi Somaliassa. Eli jos ihmisillä on rahaa, he pystyvät vielä ostamaan ruokaa. Ongelma on, että äärimmäisen köyhillä ihmisillä ei ole varaa. Käteisavustuksia saavat ihmiset ovat jättäneet kotinsa ja menettäneet kaiken omaisuutensa. Silloin käteisavustus. auttaa merkittävästi.

Apua ei kannata antaa, sillä se menee vain sotaherrojen taskuun. Somalia on korruptioindeksillä mitattuna valtioiden häntäpäässä, emmekä voi sulkea silmiä väärinkäytösten riskeiltä. KUA:ssa rahankäyttöä valvotaan tarkasti. Käteisavustuksissa varmistamme, että avustusten saajat on rekisteröity. Sen jälkeen tarkastamme, että

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden och läs artikelns längre version på webben: kua.fi/tekoja/fragor-om-somalia

mobiilirahana toimitettu avustus on mennyt perille juuri oikean henkilön puhelimeen.

Somalia on hyvä esimerkki maasta, johon ei ikinä saada rauhaa. Maailmassa on konfliktipesäkkeitä, joissa lyhyen rauhan jakson jälkeen konflikti puhkeaa uudestaan. Minulle se kertoo, etteivät kaikki konfliktin osapuolet ole osallistuneet sovinnon tekemiseen. KUA tukee Somaliassa kansallista sovintoprosessia, johon haluamme mukaan kaikki: myös nuoret, naiset ja vammaiset henkilöt vähemmistöklaaneista. Niin sovinto rakentuu kestävälle pohjalle.

Somalialaisten elämä tuntuu olevan vaikeaa vuosikymmenestä toiseen. Muuttaisivat pois sieltä, niin ongelmat ratkeaisivat. Olen pohtinut omista lähtökohdistani, mikä on ihmiselle paras paikka elää ja asua. Usein koti ja läheiset ihmiset sitovat siihen maahan, jossa on elänyt ensimmäiset vuotensa. Vaikeudetkaan eivät välttämättä saa lähtemään kotiseuduilta. Toisaalta on positiivista, että vaikeissa oloissa elävät ihmiset uskovat pystyvänsä tekemään maastaan asuinkelpoisen.

Teksti: Björn Udd • Kuva: Antti Yrjönen

Faduma Nour Husein tuli Tawakalin leirille aviomiehensä ja seitsemän lapsensa kanssa. Perheenäiti käyttää Kirkon Ulkomaanavulta saamansa käteisavustuksen toimeentulon hankkimiseen.

KÄTEISAVUSTUS RAKENTAA TULEVAISUUTTA SOMALIAN PAKOLAISLEIRILLÄ

Somalia on nälänhädän partaalla kuivuuden, heikentyneen turvallisuustilanteen ja ruoan hinnan nousun vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu auttaa maan sisäisiä pakolaisia käteisavustuksilla. Niillä ihmiset voivat hankkia ruokaa ja toimeentulon.

TAWAKALIN LEIRILLE Baidoaan saapuu joka päivä lisää ihmisiä, joita vaivaavat nälkä, elinkeinon menettäminen ja väkivaltaisuuksien pelko. Leirillä oleminen ei kuitenkaan tarkoita, että ongelmat ovat ohi. Ruokaa ja puhdasta vettä on vaikea löytää, suojat romahtelevat ja huonon hygienian vuoksi myös taudit leviävät. Leirin muutamalla terveysasemalla on hälyttävän paljon aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia.

Humanitaarinen apu kallistuu, kun maailmanlaajuinen inflaatio muuttaa markkinoita yhdessä Ukrainan sodan globaalien vaikutusten kanssa. Noin 90 prosenttia Somaliassa käytettävästä viljasta on tullut maahan Mustanmeren kautta, joten hinnat ovat nousseet jopa puolitoistakertaisesti myös Baidoassa.

Kriisillä on myös pitkäaikaisia vaikutuksia. Noin 70 prosenttia somalialaislapsista ei käy koulua kuivuuden vuoksi. Leireillä olevista lapsista puolet ei saa minkäänlaista koulutusta.

KUA auttaa kaikista heikoimmassa asemassa olevia leiriin saapuvia perheitä. Monet heistä ovat entisiä maatilallisia, jotka ovat menettäneet maansa ja karjansa kuivuudelle ja terroristiryhmille. Käteisavustuksen turvin he voivat hankkia uuden elinkeinon ja pitää lapsensa koulussa. Kaksi KUA:lta käteisavustusta saanutta somalialaista ja KUA:n työntekijä kertovat kokemuksistaan leirillä.

”TEEN KOVASTI TÖITÄ SELVIYTYMISEMME ETEEN, JA NYT PÄRJÄÄMME PAREMMIN.”

Faduma Nour Husein tuli leiriin aviomiehensä ja seitsemän lapsensa kanssa.

”TOTTA PUHUAKSENI elämä leirillä on kurjaa. Aiemmin asuimme kaupungissa, jossa työskentelimme maatalouden parissa, mutta täällä olemme slummeissa eläviä pakolaisia.

Saapuessamme yritimme vuokrata taloa, mikä osoittautui valtavan vaikeaksi. Aina kuukauden lopulla omistaja tuli perimään vuokran. Koska meillä ei ollut rahaa, meidän oli pakko muuttaa maan sisäisten pakolaisten leirille. Selviämme tekemällä satunnaisia töitä.

Aviomieheni huolehtii karjasta, joka tuodaan Keniasta Somalian pääkaupunkiin Mogadishuun. Hän on aina liikkeellä. Itse onnistuin perustamaan pienen yrityksen. Aloitin leipomalla, sitten myymällä maitoa. Nyt myyn hedelmiä ja vihanneksia.

Tulojen turvin saan ostettua ruokaa perheelleni ja maksettua koulumaksut. Lapsistani neljä käy sekä tavallista että koraanikoulua. 19-vuotias esikoistyttäreni valmistuu pian lukiosta Baidoassa. Maksan 15 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa hänen koulutuksestaan.

Teen kovasti töitä selviytymisemme eteen, ja nyt pärjäämme paremmin. Kirkon Ulkomaanavun hätäkäteisavustus on auttanut paljon, ja olimme mielissämme kuullessamme, että sitä jatketaan.

Lyhyen tähtäimen suunnitelmani on käyttää tulevat käteisavustukset yritykseni laajentamiseen. Pitkän tähtäimen suunnitelmana on asettua Baidoaan, saada lapsilleni koulutus ja löytää kunnollinen työpaikka. Jos saisin palasen maata, voisin muuttaa sinne ja asettua aloilleni.”

Harraw Ali Borrow on 14 lapsen isä, josta on tullut leirin asukkaiden edustaja.

”ELÄMÄSTÄ KOTONAMME Dinsoorissa oli tullut sietämätöntä: tavaroiden hinnat tuplaantuivat, eikä meillä ollut tuloja. Aasikärryt olivat ainoa kulkuneuvomme, mutta taisteluiden vuoksi eläimiä usein tapettiin ja kärryjämme poltettiin. Öisin kuului tykistötulta ja automaattiaseiden ääniä. Monia taloja tuhottiin pommein. Siksi pakenimme pelastaaksemme lapsemme. Ne, jotka jäivät, elävät edelleen kurjaa elämää.

Kun saavuimme Tawakalin leirille, saimme terveydenhoitoa ja muunlaista tukea. Nyt leirillä olevien ihmisten määrä on kuitenkin toistuvien kuivuusjaksojen vuoksi kasvanut, eikä heitä voida auttaa lainkaan. Sotaa ja köyhyyttä pakenevia ihmisiä saapuu leirille joka päivä. Monet ovat päiväkausia nälissään.

Pyydämme avustusjärjestöjä auttamaan meitä millä ne ikinä pystyvätkin: ruoalla, teltoilla, sim-korteilla, hyttysverkoilla, makuualustoilla ja niin edelleen. Kirkon Ulkomaanavun

2.

hätäkäteisavustuksista on ollut valtava apu. Ihmiset käyttävät niitä elättääkseen perheitään ja apua tarvitsevia naapureitaan. Jotkut ovat sijoittaneet rahat aloittaakseen tai laajentaakseen pientä yritystoimintaa, kuten polttopuiden keräämistä ja myyntiä, maidon myyntiä ja ostamista sekä kauppiaana toimimista.

Minäkin sijoitin ensimmäisen KUA:lta saamani käteisavustuksen myyntikojuun ja aloitin pienen yrityksen. Pärjään nyt paremmin kuin aiemmin ja olen siirtänyt pienen päivittäistavarakauppani leiriltä päätien varteen, jossa kauppa käy paremmin.

Elinkustannusten nousu viime kuukausina on huolestuttanut minua suuresti. Jos olemme riippuvaisia avustusjärjestöjen tuesta, voimme olla pulassa sitten kun se päättyy. Lapsemme tarvitsevat ruokaa, vaatteita ja koulutuksen.

Yksi leirin asukkaiden suurimmista ongelmista on nälkä. Muita murheita ovat väliaikaisten suojiemme muovien kuluminen ja repeily, riippuvaisuus käteisavustuksista ja se, ettei juomakelpoista vettä ole saatavilla lähettyvillä. Veden hakeminen voi viedä 4–5 tuntia kävelymatkat ja jonotus mukaan lukien.”

Zeynab Mohamed Abdi on KUA:n humanitaarisen avun koordinaattori, joka työskentelee Baidoan pakolaisleireillä.

”SUURIN OSA Tawakalin leirillä asuvista pakolaisista on maatalousyrittäjiä, kauppiaita ja satunnaistöiden tekijöitä Dinsoorista, joka sijaitsee useamman kymmenen kilometrin päässä Baidoasta.

He tulevat leireille monista eri syistä. Ensimmäinen tekijä on

Dinsoorin huono turvallisuustilanne. Toinen on kuivuus, joka on vaikuttanut heidän elinkeinoonsa – viljelysmaat ja karja ovat käyneet vähiin. Perheiden on ollut vaikeaa löytää muita keinoja elättää itsensä.

Venäjän Ukrainassa aloittama sota on nostanut ruoan hintaa, mikä on lisännyt ihmisten arkisia haasteita entisestään. Esimerkiksi polttoaineen ja kuljetusten hinnat ovat nousseet dramaattisesti. Koska suurin osa ruokatarvikkeista tulee leireille pääkaupungista, niiden hinnat ovat nousseet pilviin. Kuluttajat saattavat päätyä maksamaan tuplat alkuperäisestä. Monet näkevät nälkää, koska heillä ei ole varaa välttämättömyystarpeisiin.

Kirkon Ulkomaanapu on antanut kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleville perheille hätäkäteisavustuksia. Aluksi jokainen perhe saa 80 Yhdysvaltain dollaria kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen apua jatketaan yleensä vielä toiset kolme kuukautta, jos sille on tarvetta. Vastaanottajat voivat käyttää käteisen miten parhaaksi näkevät.

Tunnen myötätuntoa pakolaisia ja heidän kärsimystään kohtaan, sillä he elävät ilman tukevaa suojaa ja vakaita tuloja. Toivomme, että KUA:n tuki auttaa olojen parantamisessa ja joissain tapauksissa muuttaa perheiden elämän.

KUA on auttanut Baidoassa 700:aa perhettä kesällä ja syksyllä 2022. Alkuvuonna 2023 avustettavia perheitä on yhteensä 1100. Perheet saavat kuukausittain 80 Yhdysvaltain dollarin avustuksen. Etusijalla ovat yksinhuoltajaäidit, lapset, vanhukset ja vammaiset. Viimeisimmällä avustusjaksolla tuettiin 5 646:ta ihmistä.”

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/kontantstod-somalia

Teksti: Ruth Owen • Käännös: Anne Salomäki • Kuvat: Mahamud Utaama

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja katso lisäkuvia verkossa: kua.fi/tekoja/avustuksia-somalialle

1. Harraw Ali Borrow sijoitti ensimmäisen käteisavustuksensa myyntikojuun. Pienyritys tuo tuloja suurperheelle.

2. Zeynab Mohamed Abdi tuntee Tawakalin leirin vaikean tilanteen. Hän toivoo, että käteisavustus parantaa arkea leirissä.

3. Faduma Nour Husein toivoo lapsillensa hyvää tulevaisuutta ja mahdollisuutta käydä koulua.

3.

Tiesitkö, että sekä auttaminen että avun pyytäminen voivat lisätä onnellisuutta? Kokeile, sillä kukapa ei haluaisi olla onnellinen.

IHMISKUNTA ON vuosituhansien ajan tavoitellut onnea. Yhdysvalloissa onnellisuuden tavoittelu nähdään niin tärkeänä perusoikeutena, että se on kirjattu jopa maan perustuslakiin. Suuri kysymys kuitenkin on, kuinka onnea kannattaisi tavoitella.

Yksi tieteellisesti todennettu tapa lisätä omaa onnellisuuttaan on auttaa muita. Helsingin yliopiston erityispedagogiikan dosentti, onnellisuutta tutkinut Lotta Uusitalo sanoo auttamisen ja onnellisuuden yhteyden johtuvan siitä, että auttaminen lisää merkityksellisyyden tunnetta.

”On vaikeaa kokea syvällistä onnellisuutta, jos ei koe mitään merkitystä omassa elämässään. Yleensä merkityksellisyys tulee siitä, että kannetaan kortta kekoon yhteisössä, autetaan toisia.”

Toisten pyyteetön auttaminen voi auttaa myös itseä. Uusitalo muistuttaa, että esimerkiksi vapaaehtoistyön tekeminen ei yleensä sada suoraan tekijän ”omaan laariin”. Silti se voi tuoda elämään merkityksellisyyttä ja sitä kautta onnellisuutta.

Koska merkityksellisyyden tunne on niin keskeinen osa hyvinvointia, antaa Uusitalo yllättävän vinkin, jolla voi auttaa huonosti voivaa läheistä.

”Avun tarjoamisen sijaan voi myös kokeilla pyytää tältä apua johonkin, jotta toinen saa auttaessaan kokea merkityksellisyyttä.”

YKSI TAPA auttaa on tehdä lahjoituksia. Uusitalon mukaan rahalahjoitus esimerkiksi kuivuudesta kärsivään maailmankolkkaan voi lisätä myös omaa hyvinvointia, vaikka itse eläisi toisella puolella maapalloa.

Länsimaista kulttuuria kuvataan usein yksilökeskeiseksi, mutta Uusitalo ei näe asiaa niin yksioikoisena. Myös viime vuosina maailmaa ravisuttaneet kriisit ovat kasvattaneet ihmisten välistä solidaarisuutta.

”Olemme alkaneet katsoa oman itsemme ulkopuolelle. Se että ajattelemme isompaa hyvää, vaikuttaa onnellisuuteemme vahvasti.”

World Happiness Report on valinnut Suomen jo viisi kertaa putkeen maailman onnellisimmaksi maaksi. Monia melankoliseksi mielletyn maan valinta on voinut yllättää, mutta ei Uusitaloa.

”Meillä on hyvä terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja koulutus sekä vähän korruptiota. Voimme luottaa järjestelmään.”

KIINNOSTUITKO? Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/lahjoita/kuukausilahjoitus

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/att-hjalpa-ger-lycka

”AVUN TARJOAMISEN

SIJAAN

Uusitalo muistuttaa kuitenkin, että tutkimuksessa mitattiin enemmän yleistä elämäntyytyväisyyttä kuin varsinaista onnellisuuden kokemusta.

Auttamisen lisäksi hyviä tapoja nostaa omaa onnellisuutta ovat tietoisuusharjoitukset ja kiitollisuuspäiväkirjat. Uusitalon mukaan onnellisuus palautuu paljolti kiitollisuuden kokemukseen ja siihen, että osaa nähdä hyviä asioita ympärillään. Hän kannustaa kuitenkin myös kiinnittämään huomioita ympäröiviin ongelmiin.

”Hyvien asioiden näkeminen voi myös antaa voimia taistella isoja epäkohtia vastaan.”

Onnellisuutta tutkinut Lotta Uusitalo arvioi, että viime vuosien kriisit ovat kasvattaneet ihmisten välistä solidaarisuutta. Auttaminen luo pohjaa onnellisuudelle.

Yllätä ystävä 14.2. Toisenlaisella Lahjalla

HYVÄT YSTÄVÄT ovat kullan arvoisia. Mitä jos ilahduttaisit ystävänpäivänä sinulle tärkeää ihmistä antamalla hänelle Toisenlaisen Lahjan?

Hoi kaikki tasaarvon puolustajat!

NAISTENPÄIVÄÄ vietetään jälleen 8. maaliskuuta, ja me teemme töitä naisten työn ja päätösvallan eteen. Tule mukaan! Seuraa Naisten Pankin tapahtumia ja kampanjointia verkossa ja paikkakunnallasi. Yhdessä muutamme maailmaa. naistenpankki.fi

MYÖS NÄIN VOI AUTTAA

Opettajayhteistyötä

etänä ja maailmalla

Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoishaku avautuu jälleen maaliskuussa. Etsimme opetus- ja kasvatusalan asiantuntijoita vaihteleviin tehtäviin sekä etänä että paikan päälle. Tilaa verkoston uutiskirje nettisivuilta opettajatilmanrajoja.fi ja seuraa somea avautuvista paikoista!

Testamentti on kaunis

tapa auttaa

Sähköinen kortti ehtii nopeasti perille. Kaikki lahjat löydät verkkoosoitteesta: toisenlainenlahja.fi

Muistaisitko testamentissasi myös maailman köyhimpiä perheitä? Pienelläkin osuudella voit jättää kestävän jäljen monen lapsen ja nuoren elämään. Testamentin tekeminen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testamenttilahjoittamisen opas lahjoittajapalvelustamme tai osoitteesta kua.fi/testamentti

Jaa juhlailoa

merkkipäiväkeräyksellä

Juhlitko syntymäpäivää, häitä tai eläkkeellelähtöä? Perustamalla merkkipäiväkeräyksen vapautat ystäväsi lahjastressistä ja pääset tukemaan heitä, jotka apua eniten kaipaavat. Voit perustaa keräyskampanjan joko sivulla kua.fi/merkkipaivakerays tai ottamalla yhteyttä lahjoittajapalveluumme.

Lahjoittajapalvelumme on avoinna arkisin klo 10–15. Puh. 020 787 1201 Sähköposti: lahjoittajapalvelu@kua.fi