Tekoja 4/2022: Ruoka, nälkä ja tulevaisuus

Miksi itäinen Afrikka näkee nälkää?

10+1 asiaa ruoasta ja tulevaisuudesta

Koulu yhdisti tytöt ja pojat Syyriassa

Ihmisarvon puolesta För människovärdet 4/2022

KUIVUUS NÄIVETTÄÄ ELÄMÄÄ KENIASSA

Solidaarisuus ja toiminta ovat vastauksia kriisien vyyhtiin

MAAILMAA pitävät tällä hetkellä otteessaan monimutkaiset kriisit. Meillä media antaa eniten tilaa Ukrainan sodalle sekä länsimaissa kiihtyneelle inflaatiolle ja energiapulalle. Samaan aikaan kehittyvät maat kärvistelevät Euroopassa käytävän sodan vuoksi ennennäke mättömässä ruokapulassa, jota on jo vuosia kiihdyttänyt ilmaston muutos. Tämä lehti selittää, miksi nälkä on nyt monille arkipäivää.

Kriisien taustalla on paljon juurisyitä. Ne kaikki muistuttavat siitä, että maantieteellisesti kaukanakin tapahtuvat asiat vaikuttavat vahvasti meidän jokaisen arkeen. Tällä hetkellä itäafrikkalaiset kär sivät Ukrainan sodan myötä keskeytyneiden viljakuljetusten vuoksi (s. 12–13). Tuotteita ei ole saatavilla entiseen tapaan, ja ruoan hinta on noussut köyhimpien saavuttamattomiin. Sivuilla 14–15 esitte lemme syitä siihen, miksi Suomessa ruokaa on inflaatiosta huoli matta roskiin asti, kun toisaalla syötävää ei ole lainkaan.

Itä-Afrikan maat kärsivät nyt pahimmasta kuivuudesta 40 vuo teen. Tilanne vaikeuttaa paikallista ruoantuotantoa ja vedensaantia sekä köyhdyttää karjataloudesta eläviä yhteisöjä. Reportaasimme (s. 6–11) vie lukijan ilmastonmuutoksen aitiopaikalle Pohjois-Keniaan, jossa ihmisten omaisuus ja omavaraisuus ovat kuihtumassa kasaan.

Sivuilla 17–19 voit lukea syyrialaisten oppilaiden ajatuksia koulun käynnistä. Syyria oli ennen Ukrainan sodan eskaloitumista viimeisin tuntuvia globaaleja seurauksia aiheuttanut konflikti. Taisteluiden tasaannuttua jälleenrakennus on mahdollinen, joskin tarpeet ovat edelleen valtavat. Reilusti yli puolet Syyrian noin 18 miljoonasta asukkaasta on ruoka-avun tarpeessa, ja 5,6 miljoonaa syyrialaista on edelleen muualla kuin kotimaassaan. Vertailun vuoksi: Ukrainasta on paennut 7,8 miljoonaa ihmistä. Maailman pakolaisten määrä on nous sut merkittävästi, mikä on tuonut oman lisänsä kriisien vyyhtiin.

Vaikeissa tilanteissa yhteisöt ja yhteistyö ovat merkittäviä voimavaroja. Selän kääntäminen muiden kriiseille vain pahentaa meidän kaikkien tilannetta. Solidaarisuus ja toiminta puolestaan luovat toi voa. Olemme äärimmäisen kiitollisia teille lahjoittajillemme, kun olette tukeneet meitä läpi tämän poikkeuksellisen vuoden. Te ette ole antaneet periksi. Voimavaroja ja sinnikkyyttä tarvitaan vielä vuoden vaihduttuakin.

teksti: Erik Nyström, viestintäpäällikkö • kuva: Antti Yrjönen

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Päätoimittaja Erik Nyström

Toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen

Toimitussihteeri Elisa Rimaila

AD Nici Lönnberg

Kuvatoimittaja Antti Yrjönen

Julkaisija Kirkon Ulkomaanapu PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

”MAANTIETEELLISESTI KAUKANAKIN TAPAHTUVAT ASIAT VAIKUTTAVAT VAHVASTI MEIDÄN JOKAISEN ARKEEN.”

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

Avustustilit

Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201, arkisin klo 11–16, 8,35 snt/ puhelu + 16,69 snt/min. lahjoittajapalvelu@kua.fi

Kirjapaino Punamusta / 3.2022 / 36 500 kpl ISSN 1797-7207

YMPÄRISTÖMERKKI

MILJÖMÄRKT

Painotuotteet 1234 5678

Painotuotteet 4041-0619

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa säh köinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaanapua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

06–11

REPORTAASI KENIASTA: Pohjois-Kenian

04 TEKIJÄ: Jordanialainen maatalous kaipaa uusia innovaatioita.

05 PIENET SUURET ASIAT: Pitkäaikainen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg jää eläk keelle, ja KUA johtaa 14 miljoonan euron koulutushanketta Ukrainassa.

12–13 YLLÄTTÄVÄ YHTEYS: Miksi nälkä riivaa itäistä Afrikkaa?

14–15 Miten konfliktit, ilmastonmuutos ja innovaatiot vaikuttavat ruokapöytiimme? Listasimme 10+1 asiaa ruoantuotannon tulevaisuudesta.

JOKO TUTUSTUIT?

16 Eikö ole rahan hukkaamista korjata kou luja sodan keskellä, Pauliina Kemppainen? KUA:n koulutusasiantuntija vastaa tiukkoi hin väitteisiin toimituksen piinapenkissä.

Kuuntele Tekoja-podcastia!

KÖYHYYS, kuivuus ja satoa tuhoavat heinäsirkkaparvet: ruoantuotanto on isojen haasteiden edessä. Nälkä synnyttää kon flikteja ja saa aikaan muuttoliikkeitä. Mikä neuvoksi? KUA:n podcastsarja sukeltaa suoraan syvään päätyyn ja selvittää, millä tolalla maailma on. Löydät meidät Sup lasta, Spotifysta ja Apple Podcastista.

Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/podcast

17–19 KOLME HENKILÖÄ: Mitä tapahtuu, kun syy rialainen poikakoulu avaa ovensa tytöille? Hamassa poikien koulusuoritukset paranivat.

20 Miltä kuulostaisi aineeton joululahja? Katriina Aalto-Setälä on antanut jo vuo sien ajan Toisenlaisia Lahjoja.

21 OSALLISTU! Joulu on auttamisen aikaa. Nappaa vinkit ja levitä joulumieltä.

22–23

SVENSKA SIDOR

paimentolaisväestö on menettänyt karjansa, ja tilanne vertautuu täydelliseen pörssiromahdukseen Suomessa. Millaista on kuivuuden näivettämä elämä?

KUVA: BJÖRN UDD

KUVITUS: SAARA MANSIKKAMÄKI

KUVAT: ERIK NYSTRÖM

KUVA: SHERBEL DISSI

KUVITUS: CARLA LADAU

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/tekniikkaa-viljelijoiden-avuksi

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/teknik-for-jordbrukare

Jordanialaisnuoren keksintö povaa parempia satoja

Sager Marayha kehitteli laitteen, jonka hän toivoo virkistävän synnyinseutunsa tärkeintä elinkeinoa, maanviljelyä. KUA tukee nuorta maatalousinsinöö riä apurahalla, jonka turvin tuotanto voi käynnistyä.

MARRASKUUN ALUSSA Jordania valmistautuu talveen, mutta maan länsiosissa, suojaisassa Jordanin laaksossa, kesä jatkuu. Kasvihuoneet pursuavat vihreää. Niiden välissä pakataan kurkkukuormaa, joka pian aloittaa mat kan pääkaupunki Ammaniin.

Sager Marayha, 28, seisoo polttavan auringon alla ja hypistelee käsissään pientä muovipussia. Sen sisältö voi tulevaisuudessa helpottaa viljelijöiden työtä.

”Tämä on prototyyppi, kuin pieni tietokone. Nämä sensorit mittaavat maaperän lämpöä, kosteutta, happa muutta ja suolapitoisuutta”, Marayha esittelee.

Marayha tökkää laitteen maaperään ja näyttää, miten tiedot tulevat älypuhelimen sovellukseen.

”Jordanin laakson maanviljelijät käyttävät lannoitetta ja vettä ilman, että heillä on tarkkaa tietoa siitä, mitä viljelyk set tarvitsevat. Laite auttaa vähentämään lannoitteiden käyttöä ja kastelua.”

”TULEVAISUUDESSA PERUSTAN VILJELYNI TIETEELLISIIN MITTAUSTULOKSIIN, EN ARVAILUIHIN. ”

KOKO IKÄNSÄ viljelmillä työskennellyt Marayha tutustui erilaisiin maatalouden mittauslaitteisiin yliopisto-opinto jensa yhteydessä ja ihmetteli, miksi laitteet tuntuivat niin monimutkaisilta ja kankeilta. Voisiko yksi pieni ja helppo käyttöinen antaa kaiken tiedon kerralla?

Viljelijöiden ja median lisäksi Marayhan kehittämästä prototyypistä kiinnostuivat myös tutkijat. Investoijaa vain ei löytynyt. Kirkon Ulkomaanavun ja Hollannin ulkomi nisteriön tuella Marayha pääsi yrittäjyyskoulutukseen. Osoitettuaan sitoutuneisuutensa ja kehittymishalunsa hän sai apurahan, jolla hän pystyy aloittamaan laitteiden tuotannon ja myymään niitä maanviljelijöille.

Ostajaehdokkaita löytyy. Abu Muhammad omistaa 100 kurkkutunnelia ja on valmis maksamaan oman kylän pojan keksinnöstä.

”En ole huolissani hinnasta, enkä välitä siitä. Olen varma, että hankinta on hintansa väärti.”

Abu Muhammad arvelee, että laite on hyödyksi erityi sesti kylvövaiheessa.

”Joskus lannoitan väärin ja menetän sekä lannoittee

viljelijöille

seen laittamani rahat että sadon. Tulevaisuudessa perus tan viljelyni tieteellisiin mittaustuloksiin, en arvailuihin.”

TOIMEENTULON hankkiminen maataloudesta ei ole help poa. Suurin syy on Abu Muhammadin mukaan se, etteivät viljelijät tiedä etukäteen, millä hinnalla saavat satonsa myytyä. Myös muun maailman tilanne vaikuttaa jordania laiseen maatalouteen.

”Ennen viljelimme paljon Syyrian tarpeisiin. Tuot teemme kulkivat Syyrian läpi myös Turkkiin ja sieltä Venä jälle. Naapurimaan sodan vuoksi kauppareitti on ollut kiinni. Markkinat suuntautuivat välillä Persianlahdelle, mutta nyt heillä on omat viljelyksensä”, Abu Muhammad selittää.

Vaikeassa tilanteessa moni viljelijä on joutunut lopet tamaan. Jordania voi joutua jatkossa maahantuomaan ruokaa enemmän, jos viljelijä toisensa jälkeen luopuu ammatistaan eivätkä nuoret innostu alasta.

”On hyvä, että Marayha ja muut nuoret tekijät kehittä vät maataloutta. Kaikki voittavat: maanviljelijät hyötyvät keksinnöistä ja nuoret saavat uusia työmahdollisuuksia”, Abu Muhammad pohtii.

Apurahan avulla Marayhalla on mahdollisuus kehittää keksintöään ja ansaita sillä rahaa. Marayha toivoo, että hänen perheensä taloudellinen tilanne paranee.

”Olen jo saanut kyselyjä henkilöiltä, joiden avulla laitettani voitaisiin käyttää ulkomailla. Unelmani on, että laitteeni tulee käyttöön nimenomaan Jordaniassa ja siten hyödyttää oman alueeni ihmisiä.”

teksti: Ulriikka Myöhänen • kuvat: Sherbel Dissi

esittelee

Vil jelmät omistava Abu Muhammad (oik.) on valmis sijoittamaan oman kylän kasvatin kehittämään tekno logiaan.

Sager Marayha

keksintöään kurkkufarmilla.

Toiminnanjohtaja Jouni Hemberg jää eläkkeelle

Äänestä lehden parasta juttua

EDELLISEN Tekoja-lehden 3/2022 parhaaksi jutuksi äänestettiin Maaorjuudesta omalle tilkulle. Reilun kaupan tuotepaketin (20 €) voitti Leena Espoosta. Onnea!

Äänestä tämän lehden parasta juttua ja osallistu arvontaan viimeistään 9.1.2023 osoitteessa kua.fi/tekoja/aanesta tai pos titse Kirkon Ulkomaanapu/Tekoja-lehti, PL 210, 00131 Helsinki.

Arvontaan osallistuvien henkilötietojen kerääminen perustuu suostumukseen. Arvon nan toteuttamiseksi kerätään vai tarvittavat osoitetiedot mahdollista arvontapalkinnon postittamista varten. Tiedot tuhotaan arvon nan suorittamisen jälkeen.

teksti: Anne Ronkainen

KIRKON

ULKOMAANAVUN

pitkäaikainen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg, 66, jää eläkkeelle loppuvuodesta 2022. Hemberg tuli taloon vuonna 2008 ja hän on ollut toiminnanjohtajana vuodesta 2015 lähtien.

”Oma aikani toiminnanjohtajana on ollut haasteiden keskellä toimi mista: ensin kehitysyhteistyön jätti leikkaukset vuonna 2015–16, sitten pandemia 2020 alkaen ja tietenkin Ukrainan sota, muista maailman tapahtumista puhumattakaan. KUA on valmis kohtaamaan tulevien

aikojen haasteet. ”

Hemberg jäi tehtävästään lomalle lokakuussa, minkä jälkeen väliaikai sena toiminnanjohtajana on jatkanut Tomi Järvinen. Järvinen on ollut KUA:n varatoiminnanjohtajana huhtikuusta 2021 alkaen.

Hembergin seuraajan rekrytointi on käynnissä ja tavoitteena on, että uusi toiminnanjohtaja aloittaa työssään vuoden 2023 alkupuolella.

teksti: Ulriikka Myöhänen kuva: Erik Nyström

KUA johtaa Ukrainassa 14 miljoonan euron koulutusprojektia

KIRKON ULKOMAANAPU on aloittanut Ukrainassa kouluprojektin, jonka 14 miljoonan euron suuruinen rahoitus tulee EU:n humanitaarisen avun pääosastolta. KUA toteuttaa projektin yhteistyössä Pelastakaa Lasten ja People in Need -järjestön kanssa.

Projektin on tarkoitus tavoittaa noin 67 000 lasta. KUA keskittyy projektissa koulujen kunnostamiseen, väliaikaiskoulujen järjestämiseen ja psykososiaaliseen tukeen. Ukrainalais

ten kouluvuodesta on tulossa haasta vaa sodan ja energiakriisin vuoksi. ”Hyvä koulutus on tärkeää ukraina laisille, ja se kaikki on nyt keskeytynyt.

On merkityksellistä, että KUA pystyy tukemaan Ukrainan hallintoa ja kansaa saamaan koulutusjärjestelmän jälleen toimimaan näissä olosuhteissa”, pai nottaa Ukrainan-maatoimiston johta jana aloittanut Patricia Maruschak

teksti: Ulriikka Myöhänen • kuvat: Antti Yrjönen

KUA järjesti kesäkerhoja pohjoisukrainalaisille lapsille heinä-elokuussa 2022.

Lomalle jäänyt KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg kätteli väli aikaiseksi toiminnanjohtajaksi siirtynyttä Tomi Järvistä lokakuussa.

Shedo Isacko kävelee 40 kilometria suuntaansa pääs tääkseen lähimmälle kaivolle. Siellä hän pesee pyykit ja pakkaa perheelleen kahden päivän vedet kanistereihin, jotka Kirkon Ulkomaanapu on jakanut yhteistyössä Kenian Unicefin kanssa.

KUN ELÄMÄ KUIVUU KASAAN

Itä-Afrikka sinnittelee ennennäkemättömän kuivuuden keskellä. Lokakuusta 2020 alkaen neljä perättäistä sade kautta on jäänyt vaisuiksi, ja viideskin uhkaa epäonnistua.

Pohjois-Keniassa paimentolaisväestö on menettänyt koko omaisuutensa eli karjansa, joka on perinteisesti ollut alueen ylivoimaisesti suosituin sijoituskohde. Tilannetta voi verrata täydelliseen pörssiromahdukseen Suomessa.

SHEDO ISACKO ROBA, 25, aloitti taivalluksensa lähimmälle porakai volle ystäviensä kanssa edellispäivänä. Matkaa on noin 40 kilo metriä, ja olosuhteisiin tottunut nuori nainen taittaa sen parissa päivässä. Shedo Isackon kotikylässä Pohjois-Kenian Garerussa ei ole vettä.

Shedo Isacko tietää, miten epäonnistuneet sadekaudet toi sensa jälkeen koettelevat paikallisten ihmisten elämää.

”Viimeisen kahden vuoden ajan olen tullut tänne hakemaan vettä ja etsimään ruokaa lapsilleni”, Shedo Isacko kertoo pestes sään pyykkejään kaivolla.

Pyykit ovat hiekkapölystä niin likaisia, että vesi muuttuu heti ruskeaksi ja huuhtelukertoja tarvitaan useampia.

Pyykinpesun päätteeksi Shedo Isacko täyttää kuluneen näköiset keltaiset muovikannut vedellä ja sitoo ne aasin selkään kotimatkaa varten. 40 litraa vettä riittää viisihenkisen perheen tarpeisiin kahdeksi päiväksi, mutta ruokaa Isacko ei kuivuuden takia löydä tarpeeksi.

”Jaamme perheen kesken sen, minkä saamme. Välillä meillä on ruokaa, välillä meillä ei ole. Elämä on kovaa.”

Isackon perhe elää paimentolaisina, kuten valtaosa seudun asukkaista. Kuivuus on tappanut perheen karjan miltei kokonaan, ja Shedo Isacko suree paitsi menetettyä omaisuutta myös tulevaa.

”Pelkään, ettei sateita tule enää. Kun karja on jo kuollut kui vuuteen, tulemme seuraavaksi menettämään ihmishenkiä. Sitä pelkään.”

Virallisten tietojen mukaan Keniassa ei ole vielä toistaiseksi kuollut ihmisiä kuivuuteen tai ruokapulaan. Naapurimaa Soma liassa tilanne on jo askelia pidemmällä: YK:n raportin mukaan tuhannet ihmiset olivat menehtyneet lokakuun puoleenväliin mennessä ja jopa puoli miljoonaa ihmistä on vaarassa kuolla. Myös Pohjois-Keniassa Marsabitin alueen terveysviranomaiset ovat kehityksestä hyvin huolissaan.

”Tällä hetkellä kuolemat alueella eivät suoraan johdu alira vitsemuksesta, mutta liittyvät vahvasti siihen. Moni kuolema

varsinkin vanhusten keskuudessa johtuu sairauksista, jotka iskevät aliravittuun ihmiseen”, sanoo Marsabitin terveysviran omaisten ravitsemusjohtaja Bokayo Arero

Aliravitut ihmiset sairastuvat muita helpommin esimer kiksi keuhkokuumeeseen, ripuliin ja tuberkuloosiin. Vanhusten lisäksi erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, raskaana olevat naiset sekä vammaiset. Syyskuussa 2022 tehdyn terveys seulonnan mukaan 92 prosenttia Marsabitin alle viisivuotiaista kärsii aliravitsemuksesta ja heistä noin puolet on saanut kiireel listä hoitoa.

Varsinkin lasten kohdalla aliravitsemus johtaa hyvin vakaviin, loppuelämän kestäviin seurauksiin.

”Sekä fyysinen että henkinen kasvu kärsivät aliravitsemuk sesta”, muistuttaa Bokayo Arero.

Ruokapula koettelee myös henkisesti. Ihmiset, joiden koko omaisuus kirjaimellisesti kuivuu kasaan, voivat helposti kärsiä mielenterveysongelmista.

”Väestö täällä on täysin riippuvainen tuotantoeläimistään. Ihmiset tekevät itsemurhia, kun he huomaavat, ettei heillä ole enää mitään”, sanoo Bokayo Arero.

RUOKAPULA JA kuivuus näivettävät myös koulunkäyntiä. Boru Haron kyläkoulun pihalla seisoo muutama kuivettunut puu, joi den varjossa energisimmät lapset leikkivät. Muut oppilaat istu vat koulurakennusten kattojen alla huilaamassa.

Koulun rehtori Wako Salesa Dambi kertoo, että lapset jäävät kuivuuden ja ruokapulan takia pois koulusta. Kouluun tulevat oppilaat ovat yleensä väsyneitä, ja keskittyminen tunneilla tuot taa hankaluuksia.

”Minusta ihan ihmisyydenkin kannalta on tärkeää, että oppi laat saisivat perustarpeensa tyydytettyä. Jos heillä on vatsat täynnä, he kuuntelevat, oppivat ja saavat läksynsä tehtyä”, Wako Salesa sanoo.

Aiemmin valtio tuki kouluruokailua, mutta tällä hetkellä tukea ei ole saatavilla. Resurssit ovat vähissä elokuun vaalien jäljiltä. Vaalien jälkeinen vallanvaihdos pysäytti lähes kokonaan rahaliikenteen valtion ja paikallishallinon välillä.

Kouluruoka on lapselle tärkeä ateria ja monille syy tulla kouluun. Varsinkin nuorimmat oppilaat jäävät kuitenkin her kästi kotiin, jos he eivät ole saaneet ruokaa edeltävänä iltana. 12-vuotias George Guyo on palanut kouluun kymmenen päivän poissaolon jälkeen ja istuu nyt eturivillä oppimassa, miten kelloa luetaan.

”Vanhemmillani ei ole rahaa ruokaan, joten en pystynyt tule maan kouluun. Kun en saa tarpeeksi ruokaa, terveydentilani heikkenee.”

George Guyo huomaa selkeästi, että nälkäisenä koulun käynti vaikeutuu ja oppimistulokset heikkenevät.

”Kun minulla on nälkä, ajattelen ruokaa koko ajan, enkä pysty keskittymään tunnilla.”

”Suurin toiveeni on, että meille lapsille riittäisi ruokaa ja, että meillä olisi mahdollisuus tasapainoiseen ruokavalioon.”

Keniassa järjestetään joulukuussa kansalliset kokeet perus koulunsa päättäville kahdeksasluokkalaisille. Kokeen tulos mää rittää pitkälti, mihin oppilas jatkaa peruskoulun jälkeen. Wako

1.

”VANHEMMILLANI EI OLE RAHAA RUOKAAN, JOTEN EN PYSTYNYT TULEMAAN KOULUUN.

”

Salesa sanoo, että tulokset kärsivät väistämättä ruokapulan takia. ”Hyvän koetuloksen saaminen on vaikeaa niille lapsille, jotka ovat joutuneet jättämään aamiaisen ja lounaan väliin. Olisi hie noa, jos pystyisimme tarjoamaan oppilaille ruokaa, mutta se näyttää mahdottomalta. Vanhemmatkin ovat tällä hetkellä niin köyhiä, että heilläkään ei ole varaa lähettää lounasta mukaan kouluun”, Wako Salesa kuvailee toivottoman oloisena.

YKSI ISOIMMISTA syistä alueen tämänhetkisen köyhyyteen on, että suurin osa karjasta on joko kuollut tai niin huonossa kun nossa, että se on menettänyt arvonsa. Aiemmin nauta myy tiin 20 000 Kenian shillingillä eli noin 160 eurolla. Nyt naudan arvo on laskenut jopa 500 shillinkiin eli noin neljään euroon, sillä karja on kurjassa kunnossa ja moni yrittää samanaikaisesti myydä eläimiään teurastajalle.

Paikallisesti tilanne vertautuu täydelliseen pörssiromahduk seen Suomessa, sillä paimentolaisväestö on perinteisesti sijoit tanut koko omaisuutensa karjaan.

50-vuotias Elema Gufu Sharamu on omien sanojensa mukaan ollut paimentolainen syntymästään asti. Hän on tuonut kamelilaumansa juomaan Kirkon Ulkomaanavun kunnostamasta kaivosta. Hänellä oli aiemmin paljon lehmiä ja vuohia, mutta suurin osa niistä on kuollut kuivuuden luomaan ruokapulaan.

”Aiemminkin on ollut kuivia jaksoja, mutta tämä kaksivuoti nen kuivuus on täysin poikkeuksellinen. Olosuhteet ovat johta neet siihen, ettei ruoho kasva eikä eläimillä ole mitään syötävää.”

Paimentolaisena Elema Gufu on tottunut liikkumaan. Lähimmälle porakaivolle hän taivaltaa kahdeksan tuntia.

”Tämä kaivo on meille hyvin tärkeä. Jos sitä ei olisi joutui simme matkaamaan vielä pidemmälle.”

Sharamun perheeseen kuuluu kaksi vaimoa ja yhdeksän

2. 3. 4.

1. Oppilaiden aliravitsemus heikentää keskittymiskykyä ja vaikuttaa herkästi jopa oppimistuloksiin.

2. Marsabitissä naiset hakevat usein perheelle vettä lähimmästä kaivosta. Kaivolla on myös hyvä hoi taa pyykinpesu ja juoruilu muiden samalla asialla olevien naisten kanssa.

3. Rehtori Wako Salesa haluaisi tarjota oppilailleen koululounasta, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdol lista. Hän pelkää, että kan sallisten kokeiden tulokset kärsivät ruoan puutteesta.

4. 12-vuotias George Guyo oli kymmenen päivää poissa koulusta nälän takia.

SEURAAVAKSI MENETTÄMÄÄN IHMISHENKIÄ. SITÄ PELKÄÄN.”

lasta. Aiemmin hän elätti heidät vaivatta, mutta tällä hetkellä tilanne on toinen.

”Vien karjaa markkinoille ja myyn sitä siellä, mutta hinnat ovat pudonneet rajusti. Minulla ei riitä rahaa ruokaan, ja välillä joudumme jättämään lounaita väliin. Tuntuu pahalta, että minulla ei ole tarpeeksi ruokaa perheelleni.”

Tällä hetkellä Elema Gufu Sharamu lainaa ruokaa naapureiltaan, mutta se ei ole kestävä ratkaisu. Hän pelkääkin per heensä puolesta.

”Jos tämä kuivuus jatkuu ja loput karjastani kuolevat, myös me tulemme kuolemaan. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. En osaa lukea, enkä osaa muita töitä. Kaupungissa minulle ei ole mitään.”

Marsabitin terveysviranomaiset ovat huomanneet, että osa väestöstä liikkuu asutuskeskuksia kohti. Terveysjohtaja Bokayo Areron mielestä siitäkin koituu ongelmia.

”Se ei ole hyvä selviytymismekanismi. Oikeastaan töitä ei riitä edes niille, jotka ovat asuneet kaupunkien lähistöllä aiemmin. Koko perhe saattaa nyt muuttaa jonkun päivätyötä rakennus työmaalla tekevät nuoren miehen luokse. Yksittäisen ihmisen tulot eivät yksinkertaisesti riitä ison perheen elättämiseen.”

MUTTA IHMISET joutuvat välillä olosuhteiden pakosta muutta maan asutuskeskusten lähistölle. Marsabitissa heimojen välillä on jännitettä, joka välillä purkautuu rajusti syystä tai toisesta. Boroayanin perheen koti poltettiin yhteenotoissa vuosi sitten. Aiemmin kuusihenkinen perhe asui omassa talossaan. Heillä oli pieni viljelypalsta, josta he saivat tarpeeksi ruokaa ja he omistivat muutaman vuohen.

”Kun asuin siellä pystyin elämään rauhassa. En tuntenut stressiä. Elimme hyvin viljelmillämme.”

Nyt perhe on joutunut keksimään uusia tapoja elättää itsensä. Biftu Boroyanin aviomies tekee rakennustöitä. Kun Boroyaneilla on tarpeeksi ruokaa kotona, Biftu Boroyani laittaa isomman sat sin kerralla ja myy ruokaa lähialueen rakennusmiehille.

”Viime aikoina meillä molemmilla on kuitenkin ollut vaikeaa löytää työmahdollisuuksia. Kuivuuden ja rahapulan takia harva rakentaa tällä hetkellä, joten rahan tekeminen on vaikeaa.”

Vaikean tilanteen vuoksi Biftu Boroyani pystyi tarjoamaan perheelleen ruokaa ainoastaan kerran päivässä. Häntä stres sasi, kun hän huomasi, että lapset eivät edes jaksaneet leikkiä nälän takia.

”TULEMME

1. Elema Gufu Sharamu on koko elämänsä ollut paimentolainen ja sijoittanut karjaan, mutta nyt iso osa hänen karjastaan on kuollut.

2. Kuivuuden takia monet tuotantoeläimet ovat kuolleet. Henkiin jääneet ovat niin huonokuntoisia, että niiden arvo on tippunut olemattomiin.

3. Heimojen välisissä yhteenotoissa saatetaan jopa polttaa taloja. Väkivalta ajaa omistajat pois kodeistaan.

4. Biftu Boroyani sai käteistukea KUA:lta. Siten hän pystyi ostamaan perheellleen ruokaa ja maksamaan koulumaksuja.

3. 4.

Nyt Boroyanin perhe on saanut käteisavustusta Kirkon Ulkomaanavulta. Avustus on 74 euron suuruinen, ja se annetaan kolmena perättäisenä kuukautena mobiilirahana suoraan matkapuhelimeen. Biftu Boroyani on vastaanottanut ensimmäisen avustuserän, ja sillä hän osti ruokaa ja maksoi lastensa koulumaksuja. Vaikka ruokaa on niukasti, Biftu Boroyanin mielestä lasten koulutus on vähintään yhtä tärkeää.

”Jos lapset saavat hyvän koulutuksen, he voivat saada hyvän työn ja tukea meitä myöhemmin. Sen takia pidän huolta, että koulumaksut maksetaan.”

Vaikka ensimmäinen rahaerä meni ruokaan ja koulutuk seen, Boroyani toivoo voivansa aloittaa seuraavilla avustuksilla pienimuotoista liiketoimintaa. Hän suunnittelee osta vansa perustarvikkeita kaupungista ja myyvänsä niitä kotikulmillaan. Boroyani kuitenkin pelkää, että kuivuus jatkuu.

”En voi tehdä muuta kuin rukoilla, että sateet alkaisivat.”

teksti ja kuvat: Björn Udd

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja katso lisäkuvia verkossa: kua.fi/tekoja/elama-kuivui-kasaan

Miksi nälkä riivaa itäistä Afrikkaa?

Olet varmasti lukenut uutisia Ukrainan sodasta ja Itä-Afrikassa Somaliaa, Keniaa ja Etiopiaa vaivaavasta pahasta kuivuudesta, joka uhkaa 22 miljoonan ihmisen ruokaturvaa? Näillä kahdella uutisaiheella on vahva yhteys toisiinsa. Tämä juttu selittää, mistä on kyse.

TUONTIRIIPPUVUUS

Lähes 90 prosenttia Afrikan sarven, eri tyisesti Somalian, käyttämästä viljasta on tuontitavaraa lähinnä Ukrainasta ja Venäjältä. Kun Venäjä aloitti Ukrainassa hyökkäyssodan helmikuussa 2022, Ukrainan viljantuonti katkesi.

HUMANITAARINEN APU EI YKSIN RIITÄ RATKAISEMAAN NÄLKÄÄ

Vaikka akuutissa nälkäkriisissä tarvitaan ihmishenkiä pelastavaa humanitaarista apua, se ei yksin pysty ratkaisemaan taustalla vaikuttavia taloudellisia, poliittisia ja ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein rajuimmin niiden ihmisten elinolosuhteisiin, jotka ovat kaikkein vähiten osallisia ilmastonmuutoksen kiihtymiseen.

KUIVUUS TUHOAA SADON

Kuivuus on vienyt sadon laajalti Itä-Afrikassa. Viljan hinnan lisäksi ruoanlaittoon käytet tävän ruokaöljyn hinta on noussut rajusti. Somaliassa peruselintarvikkeet ovat kallistuneet alueesta riippuen 30–160 prosenttia. Elinkeino vaarassa

ILMASTONMUUTOS VIE TOIMEENTULON

Karjankasvatus on muuttunut ilmaston muutoksen vuoksi epävarmaksi toimeen tuloksi. Pitkittynyt kuivuus on kesän 2021 jälkeen tappanut Somaliassa yli 3 miljoonaa ja koko Afrikan sarven alueella 9 miljoonaa nautaa ja muuta karjaeläintä.

SUDAN Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kg. LÄHDE: SITRA

Hiilijalanjälki

Keskivertosomalin hiilijalanjälki on 900 kg. LÄHDE: MAAILMANPANKKI

NÄLKÄKUOLEMAT OVAT VIELÄ VÄLTETTÄVISSÄ

YK:n arvion mukaan nälkään uhkaa kuolla pel kästään Somaliassa jopa 213 000 ihmistä, jos humanitaarisen avun tarvetta ei pystytä täyt tämään. Kuivuuden vuoksi joka toinen soma lialainen, lähes 8 miljoonaa ihmistä, tarvitsee jonkinlaista humanitaarista apua. Nälkäkriisiin on olemassa ratkaisuja. Suurin ongelma avun toteutumiselle on se, ettei kansainvälinen yhteisö ole myöntänyt tarpeeksi varoja näl käkriisin voittamiseksi. Rahalla voitaisiin siis pelastaa ihmishenkiä.

Rahoitus laahaa jäljessä 30 %

22 miljoonaa ihmistä koske van nälkäkriisin rahoituksesta on koossa arvioiden mukaan 30 % eli 436 miljoonaa USD. Tarve olisi 1,5 miljardia dollaria.

LÄHDE: YK SYKSYLLÄ 2022

Kuinka moni hyötyy viljalastista?

Ruokapulasta kärsiviä ihmisiä oli syyskuussa Afrikan sarven alueella 22 miljoonaa. Jos yhden rahtialuksen viljalasti olisi jakautunut tasapuolisesti, jokainen ruokapulasta kärsivä olisi saanut kolme viipaletta leipää.

1 250 000 rekkaa ruoan kuljetukseen Sodan vuoksi koko Afrikassa on 30 miljoonan ton nin vaje ruoasta, erityisesti vehnästä, maissista ja soijapavuista. 30 miljoonan tonnin kuljettamiseen tarvitaan 1 250 000 puoliperävaunuyhdistelmän rekkaa. LÄHDE: AFRIKAN KEHITYSPANKKI AFDB

RATKAISUUN TARVITAAN KAIKKIEN PANOSTA

Ilmastotyö pitää ottaa vakavasti globaalisti ja ilmastonmuutoksen hidastamisen eteen on työs kenneltävä määrätietoisemmin. Heikoimmassa asemassa olevat yhteisöt eri puolella maailmaa tarvitsevat koko maailman tuen sopeutuakseen muuttuneisiin olosuhteisiin. Keskeisiä asioita ovat ruoantuotannon ja kuluttamisen tavat ja kestä vyys, koulutus ja monipuolisen elinkeinoelämän kehittäminen.

Kirkon Ulkomaanapu ponnistelee maailman hauraimmissa maissa laadukkaan koulutuk sen, toimeentulon ja rauhan eteen. Koulutus ja toimeentulo ovat paras reitti ulos köyhyydestä ja ne auttavat sopeutumaan myös ilmastonmuutok seen. Rauha on perusedellytys muutokselle.

teksti: Elisa Rimaila • kuvitus: Nici Lönnberg Jutussa on käytetty lähteenä myös Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen vaikuttamistyön asiantuntijaa Merja Färmiä ja Somalian maajohtajaa Ikali Karvista.

SOMALIA

KENIA

ETIOPIA

ERITREA

SUDAN

ETELÄ-SUDAN

UGANDA

DJIBOUTI

TULEVAISUUDESTA

Osalla meistä ruokaa on roskiin asti, toisilla ei lähes lainkaan. Monilla ruokaa on, mutta se ei ole riittävän ravitsevaa. Listasimme 10+1 asiaa, jotka vaikuttavat tulevaisuuden ruoantuotantoomme.

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/matproduktionens-framtid

1.

RUOKAA RIITTÄÄ KYLLÄ

– TEORIASSA. Maailmassa on paitsi nälänhätää myös yltäkylläisyyttä. Nyt globaalisti tuotettu ruoka riittäisi kaikille, jos se jakautuisi oikeudenmukaisesti. Ruoan tuotannon resursseissa on valtavia alueellisia eroja. Ongelma ei ole riittämättömässä ruoantuotannossa vaan heikosti toimivassa ja epäreilussa ruokajärjestelmässä.

2. ILMASTONMUUTOS PAKOTTAA MUUTOKSIIN RUOANTUOTANNOSSA.

Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut pitkiä kuivuusjaksoja, entistä intensiivisempiä myrskyjä ja muita sään ääri-ilmiöitä, jotka kaikki vaikuttavat viljelyn onnistumiseen ja satonäkymiin. Siksi ruoantuotannossa tarvitaan sekä päästövähennyksiä että ilmaston muutokseen sopeutumista. Ruokajärjestelmä itsessään aiheuttaa merkittäviä päästöjä. Sen vuoksi on mietittävä tarkkaan, miten esimerkiksi maankäytössä, ruoankuljetuksessa ja ruokahävikissä voidaan jatkossa vähentää päästöjä. Koska ruokajärjestelmä on myös merkittävä päästöjen aiheuttaja, sen kaikkia vaiheita aina maankäytöstä ruoan kuljettamiseen ja ruokahävikkiin on hyödynnettävä keinona vähentää päästöjä.

+1

KUA tukee toimeentuloa esimerkiksi käteisavustuksin.

MONISSA PAIKOISSA ruokaa on kyllä saatavilla, mutta sen hinta on karannut köyhimpien ulottumattomiin. Kirkon Ulkomaanapu auttaa ruokaturvan kanssa taistelevia ihmisiä esimerkiksi käteisavustuksilla, joiden turvin perheet voivat ostaa ruokaa. Lisäksi KUA tukee kouluttautumista ja toi meentulon itsenäistä hankkimista esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksella. Rauhantyössä rakennetaan vakaampia yhteisöjä konfliktiherkillä alueilla.

terveellinen ruoka. Parempi ruokavalio sekä tekisi meistä terveempiä että auttaisi vähentämään päästöjä.

3.

KONFLIKTIT TYHJÄÄVÄT TILOJA JA LAUTASIA. Viimeistään Ukrainan sota on osoittanut, kuinka moni kehittyvä maa on riippuvainen Venäjällä ja Ukrainassa tuotetusta edullisesta viljasta. Konfliktit kuitenkin häiritsevät ruoantuotantoa, -kulje tuksia ja -myyntiä kaikkialla maailmassa. Kun väkivaltaisuudet pakottavat ihmiset jättämään kotinsa, taakse jäävät usein myös viljelymaat ja elinkeino, jonka turvin ruokaa on aiemmin hankittu. Ilmastonmuutos niukentaa resursseja, mikä puolestaan aiheuttaa tulevaisuudessa konflikteja.

4. TUOTANNON YKSIPUOLISUUS UHKAA MONIMUOTOISUUTTA.

Noin kahdella kolmasosalla maailman peltoalasta kasvate taan yhteensä vain yhdeksää kasvilajia, vaikka viljeltäviä kasvilajeja olisi tuhansia. Tehotuotannon yksipuolisuus köyhdyttää maaperää sekä lisää kasvitautien ja tuholaisten vaaraa. Parempi vaihtoehto on viljellä vaihtelevasti erilaisia lajikkeita ja panostaa agroekolo giseen viljelyyn eli kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen tuotantoon.

5. NOUSEVAT HINNAT JA INFLAATIO KURITTAVAT KESKILUOKKAAKIN.

Ruoan hinta ja inflaatio ovat nousseet niin korkeiksi, että yhdessä esimerkiksi energian hinnannousun kanssa keskiluokkakin päätyy laskemaan rahojaan. Tilanne on katastrofi köyhille, jotka jo ennen nykyisiä kriisejä elivät ateria kerrallaan. Elintarvikejätit ja niiden omistajat kuitenkin hyötyvät. Joidenkin mielestä tilanteeseen pitäisi puuttua poliittisesti esimerkiksi äärimmäistä rikkautta ja yhtiöiden mittavia voittoja verottamalla. Se tosin on hankalaa, sillä monet jättiyhtiöt ovat monikansallisia.

6.

RUOAN KUULUU OLLA RAVITSEVAA. Yksi avainkysymys ruoan tuotannon tulevaisuudessa ja ruokajärjestelmän toimi vuudessa on ruoan ravintosisältö: ruoan on oltava terveellistä ja ravitsevaa. Ei ole järkevää tuottaa valtavia määriä samoja ruokalajeja, jotka eivät ole millään mittarilla ravitsemuksellisesti parhaita. Lisäksi epäterveellinen ruoka on tällä hetkellä usein halvempaa kuin

7.

KOHTI

KASVISRUOKAVALIOTA?

Varsinkin teollisuusmaissa syö dään aivan liikaa lihaa ja eläinperäisiä tuotteita. Kasvipohjai seen ruokavalioon siirtyminen auttaisi niin terveysongelmien rat kaisemisessa, päästövähennysten tekemisessä kuin maankäytön monipuolistamisessa. Aivan kaikkiin tilanteisiin sopiva ratkaisu kasvisruoka ei välttämättä ole, sillä esimerkiksi paimentolaisilla eläintuotteet voivat olla ainoa proteiinin lähde.

8.

RUOKAHÄVIKISTÄ

ON PÄÄSTÄVÄ

EROON. YK:n mukaan lähes puolet maailmassa tuotetuista hedelmistä ja vihanneksista päätyy hukkaan, samoin noin kolmasosa kaikesta ruoasta. Ruokahävi kin ja jätteen määrä vastaa rahassa satoja miljardeja euroja joka vuosi. Vaikka kaikesta ruokahävikistä ei koskaan päästä eroon, pienilläkin teoilla nykyistä hukkaan heittämistä voitaisiin vähentää merkittävästi.

9.

PAIKALLISUUS KUNNIAAN. Koronaviruspandemia ja Ukrainan sota ovat näyttäneet, kuinka vaarallista liiallinen riippuvuus globaaleista arvoketjuista voi olla. Monipuolinen ja jättiyhtiöitä pieni muotoisempi ruoantuotanto voisi parantaa paikallisten ruokaturvaa, luoda mahdollisuuksia biodiversiteetin turvaamiselle ja tarjota elin keinoja paikallisyhteisöille.

10. INNOVAATIOT JA TEKNOLOGIAT OVAT JO

OLEMASSA. Ruoantuo tannon haasteisiin vastaamiseen ei tarvita uusia teknologisia mullistuksia tai täysin uusia menetelmiä: suuri kirjo käytännön kei noja on jo käytettävissämme. Tulevaisuuden teknologioiden sijaan voimme katsoa taaksepäin ja oppia siitä, miten aiemmat sukupolvet maitaan viljelivät. Akroekologinen lähestymistapa auttaa kasvatta maan yhteisöjen resilienssiä ja tukee paikallisia viljelijöitä.

teksti: Anne Salomäki • kuvitus: Carla Ladau

Haastateltavat ja lähteet: Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen vaikuttamistyön asian tuntija Merja Färm, Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö ja erikoistutkija Mila Sell, FAOn raportit Thinking about the future of food safety ja The State of the World’s Biodiver sity for Food and Agriculture, Oxfamin raportti Fixing Our Food: Debunking 10 myths about the global food system and what drives hunger sekä CGIARin Global Food Policy -raportit.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/ruoantuotannon-tulevaisuus

Koulujen korjaaminen sodan keskellä on turhaa puuhaa – vai mitä, Pauliina Kemppainen?

Kirkon Ulkomaanavun vanhempi koulutusasiantuntija ymmärsi Ugandassa kahdensadan ekaluokkalaisen edessä, ettei luokkakoosta voi aina nurista. Nyt Pauliina Kemppai nen vastaa nippuun tiukkoja väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa.

Olet taustaltasi opettaja, Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen ja sinulla on paljon kansainvälistä kokemusta koulutuksen alalta. Mielestäsi on parasta, kun lapset pääsevät kouluun. Ehdottomasti, se on lasten oikeus kaikkialla maailmassa.

KUA kouluttaa opettajia. Kaikista paras tapa auttaa koululaisia olisi kuitenkin viedä kouluihin vihkoja, penaaleja ja aapisia. Aapiset ja kynät eivät itsessään opeta mitään, jos ei ole koulutettua opettajaa. Jos pitäisi valita opettajan ja kynän välillä, valitsisin joka kerta opettajan. Mitä pätevämpi ja paremmin koulutettu opettaja, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on tukea lapsia ja nuoria.

KUA korjaa kouluja konfliktialueilla. Se ei ole fiksua, koska sota voi rikkoa koulut uudelleen. Kasvatamme pelloilla viljaa, jota syömme. Onko fiksua kasvattaa viljaa uudelleen? Väittäisin, että on. Samalla tavalla kouluja on syytä korjata, koska aina tulee uusia lapsia ja nuoria, jotka koulua tarvitsevat kasvun ja kehityksen tueksi.

Ainakin Suomessa pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa. On outoa, että KUA keskittyy niin vahvasti tyttöjen koulutukseen. Poikien ja tyttöjen koulunkäynti on aivan yhtä tärkeää. Silti tytöt ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin pojat: heidän kouluun pääsemistä estetään edelleen monissa paikoissa. Tytöt tarvitsevat buustia, jotta pääsisivät samaan lähtötilanteeseen kuin pojat. Tämä buusti ei vaikeuta poikien kouluun pääsyä.

Ei ole järkeä kouluttaa ihmisiä, jotka elävät savimajoissa ilman toimeentuloa. Ensin pitäisi laittaa perusasiat kuntoon. Se, nouseeko henkilö aamulla ylös savesta, tiilestä vai puusta tehdystä kodista, ei vaikuta siihen, miten tuottava osa yhteis kuntaa ihminen on tai minkälaisia kykyjä hänellä on. Koulutus on jokaisen ihmisoikeus ja ensimmäinen perusasia, joka pitää laittaa kuntoon. Koulutuksen avulla ihminen voi saada toimeentu lon, ja siksi me KUA:ssa panostamme ammatilliseen koulutukseen.

Kehitysyhteistyössä koulutetaan aina mekaanikkoja, puuseppiä ja kampaajia. Osa heistä ei työllisty ikinä. Ammatillista koulutusta suunnitellessamme selvitämme aina, minkä alan osaajille paikallisesti on tarvetta. Jos alueella tarvitaan oikeasti lisää puuseppiä, koulutetaan puuseppiä - mutta vain sen verran kuin on tarve. Emme kouluta tuhatta, jos tarve on kymmenelle.

Perinteisten ammattien lisäksi koulutustarvetta on nykyisin ja tule vaisuudessa myös digipohjaisille ammateille.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on niin ylivertainen muihin verrattuna, että me emme voi oppia keneltäkään mitään. Rohkea väite! Olemmeko me suomalaiset niin ylivertaisia muihin verrattuna, että meillä ei ole mitään opittavaa yhtään keneltäkään? Olin Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Pohjois-Ugandassa vuoden ajan. Olin käynyt suomalaisen luokanopettajakoulutuksen ja olin shokissa. Aiemmin nurisin siitä, että minulla on luokassa 24 lasta. Pohjois-Ugandassa opettajilla oli pakolaisasutuskeskuksessa jopa 200 ekaluokkalaista. Jouduin ajattelemaan opettajuuden kokonaan uudelleen. Se oli valtava oppimisprosessi itselleni.

: Elisa Rimaila • kuva: Antti Yrjönen

teksti

JAA JUTTU: lue kaikki väitteet ja vastaukset verkosta: kua.fi/tekoja/uskomuksia-koulutuksesta

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden och läs artikelns längre version på webben: kua.fi/tekoja/myter-om-skolan

TYTÖT SAIVAT POJAT PARANTAMAAN ARVOSANOJAAN

Vuosien saatossa Syyrian kriisi on kadonnut uutisotsikoista, vaikka avuntarpeet ovat yhä suuria. Kirkon Ulkomaanavun tukema poikakoulu Haman maaseudulla avasi ovensa tytöille. Uusi asetelma haastoi sekä oppilaiden, opettajien että perheiden ajatuksia, mutta ponnistelut palkittiin.

14-vuotias Foton pääsi opiskele maan lähikouluunsa, jossa hän on saanut kavereikseen poikia. ”Koke mus on vahvistanut suhdettani perheeni kanssa”, Foton kertoo.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/ tekoja/yhteiskoulussa-syyriassa

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/forbattrade-vitsord

ILOINEN KILJAHTELU on korvia huumaavaa. Haman maaseudulla läntisessä Syyriassa pieneen luokkahuoneeseen on pakkautu nut kolmisenkymmentä 11–14-vuotiasta tyttöä ja poikaa.

Tilanne näyttää tavalliselta, mutta on nyky-Syyriassa har vinainen. Jo miltei 12 vuotta kestäneen sodan ajan tytöt ja pojat ovat käyneet eri kouluja. Niin ei ole kuitenkaan aina ollut, kou lun johtajat vakuuttavat. Ennen sotaa oli tavallista, että tytöt ja pojat istuivat samoilla oppitunneilla. Sodan aikana säännöt ja käytännöt kiristyivät.

Kirkon Ulkomaanapu tukee EU:n humanitaarisen avun pää osaston myöntämällä rahoituksella entistä poikakoulua, jonka opetukseen on osallistunut vuonna 2022 myös tyttöjä. Koulua on kunnostettu, ja opettajat ovat saaneet koulutusta. Kesän aikana järjestettyyn tukiopetukseen osallistui jopa 380 tyttöä. Nyt 400 oppilaan koulussa opiskelee vakituisesti parikymmentä tyttöä.

Koulun henkilökunnan mukaan luokkahuoneet ovat uudis tuksen myötä täyttyneet iloisella energialla ja positiivisella kilpailulla. Opettaja ja kaksi oppilasta kertovat, millaista elämä sodan keskellä on ollut ja miten tytöt ja pojat samoihin luokkiin koonnut koulukokeilu rikkoi jään yhteisössä.

Oppilas Foton, 14: ”Nyt minulla on jopa poikia kavereina”

”EMME PAENNEET perheeni kanssa, vaan pysyimme tällä seudulla koko konfliktin ajan. 2018–2019 vietimme vuoden päivät suo jassa talomme alla. Piilottelimme vuorokaudesta 20 tuntia. Olin 11-vuotias ja pelkäsin kuullessani helikopterien, ohjusten ja kranaattien äänet. Yksi niistä osui taloomme, ja veljeni menetti tajuntansa. Meillä ei ollut sähköjä eikä vettä. Isälläni oli pieni kauppa, jonka söimme tyhjäksi vuoden aikana.

Oma tyttökouluni oli sen vuoden suljettuna. Kerran isäni yritti viedä meidät kouluun toiselle alueelle, mutta siitä ei tullut mitään. Kaikki olivat peloissaan, eikä opettajiakaan ollut. Siltä vuodelta jätimme koulutuksen sikseen.

Ajattelen, että tilanteeni on nyt parempi kuin ennen. Tun nelma sekakoulussa on iloinen. Aiemmin, ollessani tyttökoulussa, minun oli vaikea puhua pojille. Nyt minulla on jopa poikia kave reina. Meidän ystäväporukkaamme kuuluvat esimerkiksi koulu kaverini Ahmad, Muhammad, Ali ja muita. Aiemmin minulla oli vain perheeni poikia ystävinäni.

Aluksi perheeni pelkäsi, että koulun pojat tulevat vahingoit tamaan minua. Tämä kokemus on kuitenkin vahvistanut suh dettani perheen kanssa. He luottavat minuun. He ajattelevat, että tytär voi mennä poikakouluun ja pitää huolta itsestään.

Ai, mitäkö ajattelen tyttöjen koulutuksesta? Koulutus on minun oikeuteni. Opiskelu, työskentely ja matkustaminen ovat naisten oikeuksia. Meillä on prikulleen samat oikeudet kuin miehillä. Paikkamme ei ole vain kotona. Toivon, että minusta tulisi lääkäri tai insinööri.”

1.

1. 13-vuotiaan Turkin perhe sinnitteli Haman maaseudulla tais teluiden ajan. Pojan mukaan koulussa järjestetty tukiopetus ja muut aktiviteetit auttoivat hetkeksi unohtamaan tuskalli set muistot.

2.

2. KUA on kouluttanut syyrialaisopettajia opetusmenetelmistä ja psykososiaalisesta tuesta. Oppilaiden mukaan opettajat osaavat nykyään ottaa paremmin huomioon yksittäisen oppilaan tarpeet.

3. Englanninopettaja

Najah Kasemin 25 dollarin palkka ei riitä elämiseen. Kesällä oppilaille järjestetyn kertausopetuksen aikana hän sai KUA:lta 50 dollarin lisätienestin.

”AI, MITÄKÖ AJATTELEN TYTTÖJEN KOULUTUKSESTA? KOULUTUS ON MINUN OIKEUTENI.”

”MINÄ JA perheeni jätimme kotimme, kun taistelut alueellamme olivat jo tosi kiivaita. Pakenimme, emmekä ottaneet mukaamme mitään. Koko konfliktin ajan olin tosi peloissani kranaattien ja ohjusten vuoksi. Minulla on yhä pelkotiloja siitä, että joku hyök kää kimppuumme.

Kirkon Ulkomaanapu järjesti koulussamme kertausopetusta. Sodan äänet ovat soineet päässäni pitkään, mutta aktiviteetit antoivat minulle ainakin vähän muuta ajateltavaa ja auttoivat unohtamaan kauhut.

Tämä on kouluni, ja aiemmin olimme täällä vain poikien kesken. Olimme kaikki jotenkin samanlaisia. Nyt me pojat haluamme näyttää, että olemme fiksumpia kuin tytöt. Kilpai lemme opettajan edessä hyvistä arvosanoista. Yritämme olla tyttöjä kohtaan kohteliaita ja kunnioittavia. Poikien kesken meno on usein rajua, mutta nyt luokassa on myös tyttöjä.

Me pojat olemme oppineet tämän kokeilun aikana itseluottamusta. Olen tottunut ajattelemaan, että tytöt ovat ujoja. Kun he tulivat kouluumme, huomasin, että tytöillä onkin itse luottamusta. He ovat kai tavallaan vahvoja naisia.

Minua ei haittaa jatkaa tässä tilanteessa, siis niin, että opis kelemme yhdessä tyttöjen kanssa. Pakko myöntää, ettei tämä kuitenkaan ole ollut ihan helppoa. Tunnen oloni vähän ujoksi. Ajattelen välillä, että olisi parempi, jos he palaisivat omaan kou luunsa. Mutta haluaisinko sitä todella? En, en, en! He lisäävät meidän poikien opiskelumotivaatiota.”

3.

Opettaja Najah Kasem: ”Tytöt ja pojat ovat nyt toisilleen luokkakavereita, ystäviä ja kollegoita”

”SODAN AIKANA moni asia on muuttunut Syyriassa. Monessa asiassa säännöt ovat unohtuneet, ja välillä ihmisryhmät eivät kunnioita toisiaan. Olemme menettäneet sotavuosina paljon mahdollisuuksia ja tippuneet globaalista kehityksestä.

Meidän on korjattava ajatusmaailmaamme myös sukupuoli asioiden suhteen, sillä meidän on pystyttävä hyväksymään toi semme. On tärkeää aloittaa muutoksen ajaminen täällä koulussa nyt. Ai miksi? Opettajana haluan ajatella, että kaikki oppilaani jatkavat yliopisto-opintoihin. Yliopistossa naiset ja miehet opis kelevat yhdessä. Siitä tulee vaikeaa, jos nämä nuoret eivät ole aiemmin tehneet mitään yhdessä.

On hienoa, että tytöt ovat tulleet tähän kouluun. Toisin kuin aiemmin, meillä on nyt aktiviteetteja ja opetusta, jotka yhdistä vät pojat ja tytöt. Olen huomannut, että alkukankeuden jälkeen he ovat alkaneet jutella toisilleen. He suhtautuvat toisiinsa nor maalisti: istuvat vierekkäin ja oppivat yhdessä ilman, että jou tuvat tulkitsemaan tilannetta jatkuvasti. He ovat nyt toisilleen luokkakavereita, ystäviä ja kollegoita. Jää on jotenkin murtunut.

Englanninopettajana on sanottavana, että muutokseen on liittynyt myös haasteita. Kouluun tulleet tytöt eivät olleet juu rikaan opiskelleet englantia. Olen joutunut kertaamaan kaiken alusta alkaen.

Lopulta tästä uudesta tilanteesta on kuitenkin ollut paljon hyötyä. Kokemukseni mukaan tytöt yleensä pärjäävät koulussa poikia paremmin. Uusi tilanne, jossa tytöt ja pojat opiske levat samoilla oppitunneilla, luo oppilaiden välille hyvänlaa tuista kilpailua. Pojat ovat parantaneet arvosanojaan ja muuta koulumenestystään.

Koulutus on merkittävässä roolissa, kun suunnittelemme Syyrian tulevaisuutta. Lapset viettävät koulussa enemmän aikaa kuin kodeissaan. Opettaja on lapselle kuin toinen vanhempi. Kaikki alkaa koulusta: voimme vaikuttaa lapsen ajatusmaail maan, voimme auttaa häntä kehittämään taitojaan ja sen myötä vaikutamme myös siihen, mihin suuntaan Syyria kehittyy ja miten jälleenrakentaminen etenee.”

teksti: Ulriikka Myöhänen • kuvat: Erik Nyström

Oppilas Turki, 13: ”He ovat kai tavallaan vahvoja naisia”

KIINNOSTUITKO? Skannaa

QR-koodi tai mene osoitteeseen: toisenlainenlahja.fi

BLEV DU INTRESSERAD? Skanna

QR-koden eller gå till adressen: toisenlainenlahja.fi/sv/

Lahjoja, joita ei tarvitse varastoida

Varsinkin joulu ja lasten syntymäpäiväjuhlat linkitty vät monien mielessä vahvasti käärepaperien kahi naan. Entä jos antaisit tänä vuonna aineettoman lahjan ja säästäisit samalla luontoa?

LAHJAT ovat suomalaisessa kulttuurissa tärkeä osa erilais ten merkkipäivien ja juhlien viettoa. Lahjojen antaminen on tapa osoittaa, että välittää: olet tärkeä, siksi haluan muistaa sinua lahjalla.

Sanonnan mukaan ajatus on tärkein, mutta millaisia ajatuksia lahjoihin sisältyy? Perinteisesti lahjat ovat olleet jotain konkreettista tavaraa, jonka voi ojentaa ja josta toivon mukaan koituu iloa ja hyötyä saajalle. Yltäkylläi sessä länsimaisessa maailmassa materiasta ei ole pulaa, vaan päinvastoin liiallinen tavara voi aiheuttaa ahdistusta ja hankaluuksia.

Silti olisi kiva muistaa läheistä juhlan kynnyksellä. Lahja on perinne, ja perinteetkin ovat tärkeitä. Professori Katriina Aalto-Setälä on jo usean vuoden ostanut lähei silleen Toisenlaisia Lahjoja.

”Erityisesti olen ostanut niitä jouluisin mutta muuten kin. Joskus olen muistanut läheisiäni ostamalla Toisenlai sen Lahjan ja esimerkiksi kukan.”

KAUPUNKEIHIN ja niiden laitamille on rakennettu enenevässä määrin säilytysvarastoja, kun ihmiset eivät saa kaikkea omistamaansa mahtumaan edes omien kotiensa kellareihin ja ullakoille.

Vaikka tutkimusten mukaan tulemme hyvin toimeen 250 esineellä, niitä on keskimääräisessä suomalaiskodissa kymmeniätuhansia. Puhumattakaan siitä, että planeet tamme tulevaisuuden vuoksi meidän tulisi hillitä tarpeet toman materian kulutusta.

Myöskään Aalto-Setälä ei halua ostaa ihmisille tava roita lahjaksi.

”Aika harvoin kukaan osaa ostaa kenellekään mitään, mitä toinen oikeasti tarvitsee. Ihmiset hukkuvat tavaroi hin. On myös tapoja muistaa toista lisäämättä tavara määrää.”

Aalto-Setälä onkin suositellut myös ystävilleen Toisenlaisten Lahjojen hankkimista, sillä se on hyvä tapa yhdistää läheisten muistaminen sekä kehittyvien maiden ihmisten tukeminen.

”Pääsääntöisesti lähipiirissäni ihmisillä on jo kaikkea, mitä he tarvitsevat. Joku muualla maailmassa hyötyy rahallisesta panoksesta enemmän.”

Jos lahjojen antamisessa ajatus on tärkein, millaisia ajatuksia sinä haluat lahjallasi herättää?

teksti: Markus Silvennoinen • kuvat: Antti Yrjönen

Katriina Aalto-Setälä ei halua ostaa tarpeettomia lahjoja, sillä suomalaiskodit pursuavat tavaroita. Aalto-Setälän valinta on aineeton lahja, joka vie joulumielen perille.

”PÄÄSÄÄNTÖISESTI LÄHIPIIRISSÄNI IHMISILLÄ ON JO KAIKKEA, MITÄ HE TARVITSEVAT.”

Toisenlaiset Lahjat tuovat joulumielen

ILAHDUTA tänä jouluna ystävääsi Toisenlaisella Lahjalla ja autat samalla kehittyvien maiden perheitä. Ainee ton lahja on ympäristöystävällinen valinta, ja sinulla jää lahjastressin sijaan aikaa nauttia joulunajan tun

nelmasta. Saat lahjasta annettavaksi sähköisen tai paperisen kortin. Toisiko Puuntaimet, Vuohi tai Stipendi tytölle läheisellesi joulumielen tänä vuonna? Kaikki yli 40 vaihtoehtoa löydät verk kosivuilta: toisenlainenlahja.fi

Muistaisitko testamentissasi myös kehittyvien maiden köyhimpiä perheitä? Pienelläkin osuudella voit jättää kestävän jäljen monen lapsen ja nuoren elämään. Testamentin tekeminen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testamenttilahjoittamisen opas lahjoittajapalvelustamme tai osoit teesta kua.fi/testamentti

Jaa juhlailoa merkkipäiväkeräyksellä

Juhlitko syntymäpäivää, häitä tai eläk keellelähtöä? Perustamalla merkkipäivä keräyksen vapautat ystäväsi lahjavalinnan miettimisestä ja pääset tukemaan heitä, jotka eniten kaipaavat apua. Voit perustaa keräyskampanjan joko sivulla kua.fi/merkkipaivakerays tai ottamalla yhteyttä lahjoittajapalveluumme.

Toteuta joulun toive –lahjoita naiselle Ammatti

”OMA TYÖ on tehnyt minusta itsenäi sen ja vahvan naisen”, kertoo nepa lilainen Laxmi Darmali, 42. Laxmi on perustanut Naisten Pankin tuella kiiviviljelmän, joka turvaa hänen perheensä elannon. Tervetuloa teke mään joulun toiveista totta. Tuellasi koulutamme naisia ammattiin ja yrittäjyyteen. naistenpankki.fi

Toteuta joulun toive

Pyyhkäise apu matkaan

Lahjoittaminen MobilePay-sovelluksella on vaivatonta. Sinun tarvitsee vain avata sovellus, valita summa ja syöttää lyhyt numero 79555 köyhimpien perheiden tai 10224 katastrofien uhrien tukemiseksi. Pyyhkäise, ja tukesi lähtee matkaan.

Lahjoittajapalvelumme on avoinna arkisin klo 10–15. Puh. 020 787 1201 Sähköposti: lahjoittajapalvelu@kua.fi

Solidaritet och handling biter på kriser när de är som värst

EN MÅNGFALD av kriser håller för stunden världen i sitt grepp. Hos oss ger medierna mest utrymme åt kriget i Ukraina och den eskalerande inflationen och energikrisen. Samtidigt lider länder längre bort av brist på mat som försvårats av kriget i Europa och klimatförändringen. Den här tidningen berättar bland annat varför hunger är vardag för så många. (Du kan läsa en del av artiklarna på svenska på vår webbsida genom QR-koderna i tidningen.)

Bakom kriserna ligger flera grundläggande orsaker som alla påminner oss om att också det som sker geografiskt sett långt borta har en stark inverkan på vår vardag. För stunden lider människor i Östafrika av bristen på spannmål som tills krigets upptrappning importerats från Ukraina (s. 12–13). Varor är inte tillgängliga som förut och priset på mat har stigit utom räckhåll för de allra fattigaste. På s. 14–15 listar vi orsa ker till att det trots inflation finns ett överflöd av mat i Finland medan andra inte har något alls att äta.

Länder i Östafrika lider just nu av den värsta torkan på 40 år. Läget försvårar den lokala matproduktionen och tillgången till vatten samt orsakar fattigdom i samhällen som livnär sig på boskapsskötsel. Vårt reportage här invid för er till norra Kenya där människors möjligheter att försörja sig riskerar torka ihop.

På sidorna 17–19 kan du läsa syriska barns tankar om skol gång. Före kriget i Ukraina eskalerade var Syrien det senaste exemplet på ett krig med stora globala konsekvenser. Åter uppbyggnadsarbetet har kunnat börja på många ställen, men behoven är enorma. Över hälften av Syriens 18 miljoner invå nare behöver mathjälp och 5,6 miljoner syrier bor fortfarande i andra länder. Som jämförelse: 7,8 miljoner människor har flytt kriget i Ukraina. Globalt sett har mängden flyktingar ökat kraf tigt, också det ett tillägg till alla kriser.

I svåra situationer är gemenskap och samarbete bety dande krafter. Att vända ryggen till kriser kan bara försvåra situationen för oss alla, medan solidaritet och handling ska par hopp. Vi är extremt tacksamma för ert stöd under det här exceptionella året. Ork och uthållighet kommer att vara avgö rande också under året som kommer.

text: Erik Nyström, kommunikationschef • foto: Antti Yrjönen

NÄR ALLT TORKAR BORT

Östafrika går igenom den värsta torkan på 40 år. Sedan oktober 2020 har fyra regnsäsonger så gott som uteblivit och nu ser det ut som att också den femte kommer att misslyckas. Traditionellt har herdefolket i Marsabit i Norra Kenya investerat i boskap, men nu dör djuren i torkan. Situationen kan jämföras med vad en total börskrasch skulle få till stånd i Finland.

SHEDO ISACKO ROBA inledde sin två dagar långa vandring till det närmaste borrhålet i går. Borrhålet ligger 40 kilometer från hembyn Gareru i Marsabit i norra Kenya. I Gareru är brunnarna torra.

”De senaste två åren har jag kommit till borrhålet för att hämta vatten och mat till familjen”, säger Shedo Isacko medan hon tvättar sina kläder.

Sanden och dammet har gjort kläderna så smutsiga att vattnet direkt blir brunt och det kräver många sköljningar innan plaggen är rena.

Efter att hon tvättat sina kläder fyller Shedo Isacko vatten i sina väderbitna plastbehållare och knyter fast dem på en åsnas rygg. 40 liter vatten räcker i två dagar för tre barnsfamiljen, men mat hittar Shedo Isacko inte tillräckligt.

”Vi delar på det vi hittar. Ibland har vi mat, ibland inte. Livet är hårt.”

Familjen Isacko är herdar, precis som största delen av befolkningen i området. Torkan har dödat nästan all boskap familjen ägde. Shedo Isacko oroar sig över framtiden.

”Jag är rädd för att regnen fortsätter utebli. Efter att boskapen dött kommer vi att mista människoliv. Det oroar mig.” Officiellt har ingen ännu dött av undernäring i Kenya, men hälsovårdsmyndigheterna är oroliga över utvecklingen. ”För tillfället beror inte dödsfallen i området direkt på undernäring, men nog på sjukdomar kopplade till under näring”, säger Bokayo Arero, näringschef för Marsabits hälsovårdsmyndigheter.

1. George Guyo har svårt att koncentrera sig när han är hungrig.

2. Shedo Isacko passar på att tvätta kläder vid borrbrunnen.

3. Boskapspriserna har fallit drastiskt och Elema Gufu har svårt att få ihop till mat för sin familj.

4. Vägen till närmaste borrhål är lång och kvinnorna i Mar sabit kan vandra flera dagar för att hämta vatten.

De som lider av undernäring har sämre motståndskraft mot sjukdomar som diarré, lunginflammation och tuberkulos. Spe ciellt sårbara är barn, gravida och åldringar. Enligt en hälsoutredning gjord i september 2022 är upp till 92 procent av barn under fem undernärda. Det kan föra med sig livslånga följder.

”Både den fysiska och den mentala utvecklingen lider av undernäring”, säger Boko Arero.

DET SER MAN i klassrummen. Ute på gården i byskolan Boru Haro leker de barnen som har energi i skuggan av några uttorkade träd. Resten sitter under skolbyggnadernas tak.

Skolans rektor Wako Salesa Dambi berättar att eleverna allt oftare stannar hemma på grund av hunger. De som kommer till skolan är håglösa och har svårt att fokusera.

”Av helt mänskliga skäl skulle det vara viktigt att barnen fick sina basbehov uppfyllda. När de är mätta lyssnar de, lär sig och gör sina läxor”, säger Wako Salesa.

Tidigare kunde skolan erbjuda lunch, men på grund av maktskiftet som är på hälft efter valet i Kenya i augusti har finansieringen från staten till lokalmyndigheterna trutit.

Maten är ett viktigt sätt att få barnen att komma till skolan. 12-årige George Guyo har återvänt efter att ha stannat hemma hungrig i tio dagar.

”Mina föräldrar har inte råd med mat, så jag kunde inte komma till skolan”, säger George Guyo.

”När jag är hungrig tänker jag bara på mat, och kan inte följa med på timmarna.”

EN AV DE STÖRSTA

orsakerna till fattigdomen på området är att största delen av boskapen dött. Resten av djuren är i så dåligt skick att de tappat allt värde. Tidigare kunde man sälja en ko för upp till 20 000 kenyanska shilling, 160 euro. Nu när alla vill sälja sina kor till slaktarna innan de dör går korna för så lite som 500 shilling, 4 euro.

I Marsabit har boskap varit det vanligaste sättet att investera sina pengar, så situationen kan jämföras med en total börskrasch i Finland.

Elema Gufu Sharamu, 50, har varit herde sedan han föd des. Han har hämtat sina kameler till ett borrhål som Kyrkans Utlandshjälp nyligen reparerat. Tidigare hade han många kor och getter, men nu har största delen av dem dött.

”Jag för boskap till marknaden och säljer den där, men priserna har fallit drastiskt. Jag har inte råd med mat åt min familj.”

För tillfället lånar Elema Gufu mat av sina grannar, men det är inte en hållbar lösning.

”Om torkan fortsätter och resten av boskapen dör kommer min familj också att göra det. Jag har ingen annan möjlighet. Jag kan inte läsa, så vad ska jag jobba med om jag flyttar till staden?”