Tekoja 3/2022: 75 vuotta tekoja ihmisarvon puolesta

Pitkäjänteinen työ ei ylitä uutiskynnystä

TÄTÄ KIRJOITTAESSANI Ukrainan sota on ollut päivittäin uutisotsikoissa yli puolen vuoden ajan. Se on pitkä aika kriisille, ja toivon mukaan Ukrainan tapahtumia seurataan niin pitkään kuin on aihetta.

Medianäkyvyys on tärkeää avustusjärjestöille. Usein kriisit kui tenkin valuvat pois otsikoista, kun mediaa kiinnostavia uusia kään teitä ei ole raportoitavaksi tai jokin muu asia menee edelle. Silloin avustusjärjestöt ehkä vasta käynnistelevät hätäavun jälkeen tulevaa pitkäjänteistä avustustyötä. Uutismaailman logiikka on ymmärrettävä, mutta se vie helposti huomion avustustyön tarpeelta ja tuloksilta.

Sivuilta 6–11 voit lukea Nepalista, joka on yksi pitkäaikaisista avustuskohteistamme. Vuoden 2015 Nepalin maanjäristyksessä kuoli noin 9 000 ihmistä. Määrä on valtava, ja muistamme yhä uuti sista välittyneen hädän. Järkyttävien uutisten keskellä olisi ollut outoa todeta, että maailmalla luonnonkatastrofeissa kuolleiden määrä on laskenut alle puoleen sadassa vuodessa.

Pitkän aikavälin kehityskulut ovat kuitenkin tärkeitä avustus järjestöille. Ennen pandemiaa äärimmäinen köyhyys oli maailmalla puolittunut 20 vuodessa. KUA täyttää tänä vuonna 75, ja näinä vuosina olemme todistaneet ensimmäisen avustuskohteemme Suomen menestystarinaa.

Toista maailmansotaa seuranneen jälleenrakennuksen jälkeen KUA alkoi keskittyä kotimaan sijasta muun maailman kriiseihin. 75-vuotisen taipaleemme takana on kyky sopeutua muuttuvaan maailmaan. Vasta 2010 perustimme maatoimistomme nykymuodos saan. Tässä lehdessä kerromme, mitä oppeja kehitysyhteistyötä on kertynyt vuosien varrella (s. 14–15).

Tänään Kirkon Ulkomaanapu on kansainvälisempi kuin koskaan. Työntekijöistämme 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja, ja heidän ansiostaan lähes puoli miljoonaa ihmistä hyötyi työstämme vuonna 2021. Mikään tästä ei olisi mahdollista ilman lahjoittajiemme vankkumatonta tukea – sivulla 20 voit tutustua meitä 50 vuotta tukeneeseen kuukausilahjoittajaan Heikki Palmuun.

Tukemme Ukrainalle jatkuu, emmekä tule unohtamaan muuta kaan maailmaa. Olemme yhdessä tehneet siitä jo paljon paremman, ja siitä teille jokaiselle sydämellinen kiitos.

teksti: Erik Nyström, viestintäpäällikkö • kuva: Antti Yrjönen

”75-VUOTISEN TAIPALEEMME TAKANA ON KYKY SOPEUTUA MUUTTUVAAN MAAILMAAN.”

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Päätoimittaja Erik Nyström

Toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen

Toimitussihteeri Elisa Rimaila

AD Nici Lönnberg

Kuvatoimittaja Antti Yrjönen

Julkaisija Kirkon Ulkomaanapu PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

Avustustilit

Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH

Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201, arkisin klo 11–16, 8,35 snt/ puhelu + 16,69 snt/min. lahjoittajapalvelu@kua.fi

Kirjapaino

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa säh köinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaanapua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

Kuuntele Tekoja-podcastia!

TULEEKO Itä-Afrikasta seuraava Beyoncé, lisääkö ilmastonmuutos nälkää ja miksi ihmiset pakenevat kodeistaan? Kirkon Ulkomaanavun uudistunut podcastsarja sukeltaa suoraan syvään päätyyn ja selvittää, millä tolalla maailma on. Löydät meidät Suplasta, Spotifysta ja Apple Podcastista.

Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/podcast

04 JUURI NYT: Itä-Afrikka odottaa sateitaan, ja Somaliaa uhkaa suoranainen nälänhätä.

05 PIENET SUURET ASIAT: Hävikkiruokakauppa WeFood lopetti toimintansa, ja seurakuntavaaleissa rakennetaan globaalia kirkkoa.

12 MAASIVU: Puolet asukkaista elää alle eurolla päivässä ja muita hätkähdyttäviä faktoja Nepalista.

13 Kärsimys turruttaa, Jouni Hemberg. Toiminnan johtaja joutui toimituksen piinapenkkiin KUA:n 75. juhlavuoden tiimoilta.

14–15 Miten kehitysyhteistyö alkoi ja missä nyt mennään? Koostimme 10+1 oppia kehitysyhteistyöstä vuosien varrelta.

16 KATSO TARKEMMIN: Näin uusi kouluvuosi alkaa yhä sotaa elävässä Ukrainassa.

17–19 KOLME HENKILÖÄ: Pohjois-Ukrai nassa järjestetyt kesäkerhot antoivat nuo rille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta.

20 Lahjoittaja Heikki Palmu on tukenut KUA:n työtä jo 50 vuotta. Nyt hän kertoo, miksi.

21 OSALLISTU! Lue maailma paremmaksi ja muita tapoja auttaa.

22–23 SVENSKA SIDOR

JOKO TUTUSTUIT?

06–11 REPORTAASI NEPALISTA: Porsaiden kasvatus ja vihannesten viljely tuovat elannon entisten maaorjien ruokapöytiin vuoristoisen maan kaukolännessä.

KUVITUS: SAARA

KUVAT: ANTTI YRJÖNEN

SINÄ VOIT AUTTAA. Lähetä tekstiviesti APU10 (10 €) tai APU30 (30 €) numeroon 16499

Somalia on nälänhädän partaalla – tätä se tarkoittaa

Kirkon Ulkomaanapu tukee ruokakriisistä kärsiviä somalialaisperheitä käteisavustuksin. Rahalla perheet voivat ostaa ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä.

ITÄ-AFRIKAN RUOKAKRIISI syvenee hälyttävästi. Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että YK antoi syyskuussa varoituksen Somaliaa uhkaavasta nälänhädästä.

Somalian nykyinen ruokaturvaongelma johtuu pitkästä kuivasta kaudesta, joka on kestänyt yli kaksi vuotta. Lisäksi koronapandemia ja Ukrainan sota ovat vaikeuttaneet vil jantuontia. Ennen sotaa 90 prosenttia Somalian vehnästä tuotiin Ukrainasta ja Venäjältä. Nyt tuonti on kuihtunut.

Somalian tilannetta vaikeuttavat myös sekä paikalli set konfliktit että terrori-iskut.

NÄLÄNHÄTÄ on selkeästi määritelty hätätila. Ruokaturvat tomuutta kuvaamaan käytetään IPC:n (Integrated Food Security Phase Classification) luokittelua, ja nälänhätä on asteikon viidestä tasosta vakavin. Tilanne Somalian Bayalueella on nyt täyttämässä kriteerit.

Nälänhätä voidaan julistaa, kun viidesosa tietyn alueen kotitalouksista kärsii äärimmäisestä ruokapulasta ja yli 30 prosenttia väestöstä vaivaa vakava aliravitsemus. Tämän lisäksi ihmisiä menehtyy lukumääräisesti mitattuna run saasti: kaksi ihmistä kymmenestätuhannesta päivässä.

”Nälänhätä tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat kuoleman hädässä. Heillä ei ole riittävästi ravintoa pitämään yllä elintoimintoja”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Ikali Karvinen ”Se näkyy ensimmäisenä lasten ja huonokun toisten ihmisten terveyden heikkenemisenä.”

VAKAVA ALIRAVITSEMUS voi johtaa paitsi kuolemaan myös loppuelämän mittaisiin vaivoihin. Aliravitsemuksesta joskus kärsinyt on myöhemmin elämässään alttiimpi sairauksille ja saa muita ihmisiä todennäköi semmin alipainoisia ja liian aikaisin syntyneitä lapsia. Nälänhädän seuraukset kantavat siis sukupolvien yli.

Moni luulee, että nälänhätä johtuu yksinomaan ruoan alituotannosta. Nälänhätä on kuitenkin monen tekijän summa, eikä se iske yllättäen. Sen vuoksi on tärkeää auttaa jo kriisin aikaisimmissa vaiheissa ja yrittää vaikuttaa nälänhädän juurisyihin.

NÄLÄNHÄTÄÄ voidaan onneksi myös torjua, ja avun tarjoaminen ajoissa voi pelastaa miljoonia ihmishenkiä. Esimerkiksi vuonna 2017 kansainvälinen yhteisö tarjosi Itä-Afrikalle auttavaa kättään ajoissa, jolloin tilanne ei päässyt pahenemaan nälänhätään asti. Nyt saman laista apua ei ole ollut saatavilla. Avun viivästyminen on ongelma, sillä ihmisiä kuolee jo ennen kuin nälänhätä on julistettu.

Kirkon Ulkomaanapu tukee tällä hetkellä Somalian haavoittuvassa asemassa olevaa beduiiniväestöä käteisavustuksin.

”Me annamme 80 dollarin käteisavustuksen perheille. Äidit kertovat, että he ovat saaneet lapsilleen vaatteita, ruokaa ja välttämättömiä lääkkeitä. Siitä voi nähdä, mitä yksikin euro pystyy tekemään”, sanoo Ikali Karvinen.

teksti: Björn Udd • kuvat: Mohamed Abdihakim Ali, Dennis Otieno

Itä-Afrikka kärsii kuivuudesta, kun jo viides sadekausi uhkaa mennä pieleen. Kuvat ovat Somalian Baidoasta sekä itäisen Kenian Garissasta.

Hävikkiruokakauppa WeFood lopetti toimintansa

KIRKON ULKOMAANAVUN vuonna 2018 perustama hävikkiruokakauppa WeFood lopetti toimintansa 31.7.2022. Taustalla on verottajan linjaus, joka määräsi WeFoodin maksamaan lahjoitettujen tuotteiden myynnistä arvonlisäveroa.

Kirkon Ulkomaanapu yritti löytää erilaisia tapoja tehdä WeFoodin toiminnasta kannattavaa verottajan päätöksen jälkeen, mutta valitettavasti ratkaisut eivät tuottaneet tulosta.

Kauppakeskus Redissä sijainnut WeFood onnistui vähentämään hävikkiruokaa Suomesta jo 400 000 kiloa. Kirkon Ulkomaanapu on pitänyt toimintaa tärkeänä osana ilmaston muutoksen torjunnassa ja ympäristötietoisuuden levittämisessä Suomessa. Myymälän toimintaan on osallistunut vuosien varrella satoja vapaaehtoisia.

teksti: Ulriikka Myöhänen kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Äänestä seurakuntavaaleissa

MARRASKUUN seurakuntavaaleissa

valitaan seurakunnan toimintaa kehit tävät luottamushenkilöt. He päättävät seurakunnan kirkollisveroprosentista, kansainvälisen diakonian tuen mää rästä ja seurakunnan toiminnan pai notuksista. Globaalikirkko.fi -sivuilla seurakuntavaaliehdokas on voi tehdä lupauksen kansainvälisen vastuun puolesta, ja äänestäjä voi valita tähän sitoutuneen ehdokkaan.

Seurakuntavaalit ovat myös arvo

vaalit. Luottamushenkilöt valitsevat maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Se päättää kirkon oppiin liittyvistä kysymyksistä ja koko kirkon taloudesta.

Seurakuntavaalien yhteydessä toteutetaan myös seurakuntavaalike räys, jossa varoja kerätään konfliktien ja kriisien uhrien tukemiseen kansain välisesti ja Suomessa.

teksti: Ulla Oinonen

kuvat: Juha Ryhänen, Marjo Kiljunen

Äänestä lehden parasta juttua

EDELLISEN Tekoja-lehden 2/2022 parhaaksi jutuksi äänestettiin Kun hirveydet alkoivat, he pakenivat. Reilun kaupan tuotepaketin (20 €) voitti Ilkka Helsingistä. Onnea!

Äänestä tämän lehden parasta juttua ja osallistu arvontaan viimeistään 24.10.2022 osoitteessa kua.fi/tekoja/aanesta tai postitse Kirkon Ulkomaanapu/Tekoja-lehti, PL 210, 00131 Helsinki.

Arvontaan osallistuvien henkilötietojen kerääminen perustuu suostumukseen. Arvon nan toteuttamiseksi kerätään vai tarvittavat osoitetiedot mahdollista arvontapalkinnon postittamista varten. Tiedot tuhotaan arvon nan suorittamisen jälkeen.

teksti: Anne Ronkainen

WeFood sai koko toimintansa ajan hävikkiruoan lahjoituksina yhteistyökumppaneiltaan.

Seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä on 20.11. Ennakkoäänestys on käynnissä 8.–12.11.

MAAORJUUDESTA

OMALLE TILKULLE

Porsaiden kasvatus ja vihannesten viljely tuovat leivän entisten maaorjien ruokapöytiin Nepalin kaukolännessä. KUA tukee paikallisten toimeentuloa, mutta kovaonnisimmissa kylissä elämää haastavat kuivuus ja kaiken mukanaan vienyt tulipalo.

Nepalin kaukolännessä Bipatpurin kylän naiset myyvät normaaleina vuosina kasvattamiaan vihanneksia Mohanajoen vastarannalla Intiassa. Tänä vuonna joen pinta oli kesällä poikkeuksellisen matalalla myöhäs tyneiden monsuunisateiden vuoksi.

NORMAALINA KESÄNÄ Mohanajoen vesi tulvii ja kurkottelee tasai sessa maastossa Bipatpurin kylään asti. Vihanneskuorman kul jettaminen joen vastarannalle Intiaan vaatii sekä veneen että kuljettajan.

Jokavuotinen monsuuni alkaa Nepalin Kaukolännessä yleensä kesäkuun alussa, mutta tänä vuonna sääilmiö myöhästyi viikkoja. Paikalliset naiset ylittävät jokeen piirretyn rajan Nepalin ja Intian välillä kahlaamalla. Vain sarinhelmoja ja housunlahkeita tarvitsee nostaa. Lämpötila on jo toista viikkoa kohonnut yli 40 asteeseen. Maa on kuivuudesta koppuralla, kasvit ja ihmiset tarvitsevat vettä. Osa kylän kaivoista on kuivunut eikä uusia kaivonpaikkoja kannata etsiä, koska pohjaveden löytäminen on liian epävarmaa ja kaivaminen kallista.

Vuosi on ollut muutenkin poikkeuksellinen. Bipatpurin nai silla ei ollut tänä keväänä myytävää joen vastarannalla sijaitseville Intian vihannestoreille. Jo huhtikuussa kylä kohtasi katastrofin, joka vei sadon ja varastot.

PELLOLLE jäävän kasvijätteen polttaminen on Bipatpurissa joka vuotinen perinne, sillä kulotus vapauttaa maaperästä ravinteita.

Tänä vuonna arvaamaton ja poikkeuksellisen voimakas tuuli pilasi kaiken, ja tuli levisi hetkessä. Talot, ruokasäiliöt ja karja suojat paloivat yksi toisensa jälkeen. 71 perheen kodit tuhoutui vat tai vaurioituvat, ja tuli tappoi myös kotieläimiä. Hiiltyneet puunrungot ja pöllit on jo raivattu sivummalle, mutta mieliala kylässä on apea.

”Vain ihmiset pelastuivat”, naiset kertovat.

Tuli vei myös ison osan kylän osuuskunnan säästöistä, jotka olivat yhdessä rasiassa. Belmati Devi Chaudhary, 42, seisoo talonsa hiiltyneen rangan vieressä.

”Kaikki on menetetty. Elämme nyt hätäavun varassa.”

Perhe oli hankkinut Kirkon Ulkomaanavun tuella emakon, joka kuoli palossa. Myös viisi porsasta menehtyi ilman emän hoivaa. Menetys oli Chaudharyn perheelle suuri.

Sikojen avulla Belmati Devi Chaudhary oli säästänyt rahaa ja maksanut lastensa koulunkäynnin. Vanhin poika Sanjay Chaud hary, 23, seisoo neuvottomana äitinsä vierellä.

”Joudun ehkä lähtemään Kathmanduun töihin. Täältä on vai kea saada palkkatyötä”, hän kertoo.

Äiti ei halua pojan lähtevän pääkaupunkiin tai Intiaan, jonne niin moni nuori nepalilaismies on suunnannut vuosien ajan eri laisten hanttihommien perässä.

Chaudharyt ovat entisiä maaorjia, kuten monet muukin

1. Tuli karkasi Bipatpu rin kylään tältä pellolta kulotuksen yhteydessä.

2. Kuivuuden vuoksi kaivot kuivuivat Nepa lin kaukolännessä.

3. Velkaorjuudessa ennen elänyt Bahadur Damain (keskellä)

perhe on saanut KUA:n tukea viljelyyn. Lisäksi Bahadur valittiin toukokuun vaaleissa paikallishallintoon.

4. Sanjay Chaudhary ja hänen äitinsä Belmati Devi Chaudhary menettivät Bipatpurin tulipalossa lähes kaiken.

5. KUA jakoi Bipatpurin tulipalossa keväällä omaisuuttaan ja kotejaan menettäneille hätäapukäteistä. Jokainen tukea saanut sai samalla oman pankkitilin.

Bipatpurin kylässä ja ympäröivän Kailalin alueella. Nepalissa yli 200 vuotta jatkuneet haliya- ja kamayia-velkaorjuuden muodot kiellettiin 2000-luvun alussa, mutta sukupolvilta seuraaville periytynyt heikompi asema tuntuu yhä entisten maaorjien elämässä ja taloudellisessa tilanteessa.

Jumani Chaudhary, 50, on yksi KUA:n tukeman naisten ryhmän 29 jäsenestä. Naiset kasvattavat Gaurigangan kunnan alueella sikoja. Ryhmä on opetellut tekemään sikojen rehuksi puuroa maissista ja vehnän jauhamisen sivutuotteena synty vistä aineksista.

”Säästämme ruokintakuluissa. Rehun ansiosta siat kasvavat nopeammin ja ovat terveempiä”, Jumani Chaudhary kertoo.

Naiset haaveilevat myyvänsä sianrehua pian myös ryhmän ulkopuolelle. Rehutuotannon turvaamiseksi naiset haluaisivat perustaa oman myllyn.

SIKASUOJASSA pilkullinen, ruskea ja vaalea porsas röhkivät ja tuuppivat toisiaan. Ne kerjäävät makupaloja. Emakko porsii ensimmäisen kerran alle vuoden vanhana ja voi synnyttää kym menkunta elävää porsasta kahdesti vuodessa. Oikealla hoidolla ja ravinnolla porsaat kasvavat nopeasti.

”Täysikasvuisesta karjusta maksetaan jopa 30 000 rupiaa”, kertoo Bishni Chaudhary, 43.

Naapurissa asuva, samaan naisten ryhmään kuuluva Sanu

Chaudhary, 27, kertoo ansainneensa äskettäin 50 000 rupiaa myymällä seitsemän porsasta. Euroissa porsaiden hinnat eivät kuulosta kummoisilta, 1 000 rupiaa vastaa noin 7 euroa. Nepalin Kaukolännessä yhden porsaan hinnalla saa kuitenkin tärkeitä asioita kuten lapselle koulunkäynnin mahdollistavat koulupuvun, koulupäivän ateriat lukuvuodelle, vesipullon ja koulutarvikkeet.

”Sikojen kasvattaminen on helpompaa ja vähemmän työ lästä kuin esimerkiksi puhvelien, joista saa maitoa vain osan vuotta eli niin kauan kuin ne imettävät vasikkaa”, kertoo Jumani Chaudhary.

Ilman maidontuotantoa puhveli ei tuota mitään, ja puhvelin hankintahinta on sekin noin kymmenkertainen sikaan verrattuna.

TIE KAUEMMAS LÄNTEEN Dadeldhuran alueelle kiemurtelee veh reiden kukkuloiden rinteillä kapeana nauhana. Dadeldhura on maastonmuodoiltaan tasaista Kailalia kumpuilevampaa, ja välillä korkeuseroja tekee pahaa katsoa juuri ja juuri tielle mahtuvan auton ikkunasta. Vihdoin tie laskeutuu Ganyapdhuran kylään.

Terassiviljelmät vihertävät jo, vaikka sateet ovat myöhässä. Maasta nousee kukkakaalia, perunaa ja kesäkurpitsaa. Dali tien yhteisössä omat vihannesviljelmät ovat tuoneet elämään arvokkuutta.

”Ennen kerjäsimme muilta saadaksemme ruokaa. Nyt

viljelemme vihanneksia myyntiin”, kertoo Gita Devi Sarki, 38.

Viljely palstalla tehostui vuonna 2019, kun Sarkin perhe ja 24 muuta alueen viljelijää saivat Kirkon Ulkomaanavun tuella käyttöönsä tunneliviljelmän. Rakennelman muovikatto säilyttää kosteuden paremmin kuin, jos vihannekset kasvaisivat paahta van auringon ja tuulen armoilla. Lisäksi yhteisö on saanut yhtei sen käsitraktorin, joka helpottaa peltojen kyntämistä. Gita Devi Sarki on naisista ainoa, joka osaa ajaa laitetta – ja hänkin pyytää puolison auttamaan käynnistämisessä.

”Ennen viljelimme vain omalle perheellemme riittävän mää rän maissia ja vehnää. Nyt, kun myymme itse kasvattamiamme vihanneksia, saamme rahaa joka kuukausi säästöön 410 rupiaa”, hän kertoo.

Toki tärkein seuraus vihannesten tuomasta toimeentulosta on se, että parikymmentä vuotta Intiassa työskennellyt puoliso Padam Bahadur Sarki, 42, on pystynyt palaamaan kotiin. 22 vuotta yhdessä olleella pariskunnalla on neljä lasta, ja Gita Devi Sarki on vastannut perheen arjesta yksin lähes koko ajan.

”Palasin koronasulkujen vuoksi Nepaliin”, mies kertoo.

”Hyvä, kun palasit”, Gita Devi Sarki virnistää.

”On ollut ihan okei”, mies sanoo ja saa ympärillä istuvan

naisryhmän rähähtämään nauruun.

Puolison paluu on helpottanut vaimon työtaakkaa pellolla. Perhe suunnittelee liiketoimiensa laajentamista myös vuohien ja kalojen kasvattamiseen laakson pienessä lammessa.

SIEVÄN PIENEN TALON alakerran oviaukosta kurkistelee suurisilmäinen lehmä. Bahadur Damai, 52, viittoo vieraita istumaan katoksen alle varjoon. Muiden vaatteiden parsimisella velkaorjuudessa vielä 2000-luvun alussa elänyt haliya hymyilee läm pimästi kertoessaan kanoistaan ja pienestä räätäliliikkeestä, jonka hän on onnistunut avaamaan läheiseen kyläkeskukseen.

Raha on tuonut perheen elämään vakaamman toimeentulon ja jopa television. Bahadur Damai on myös pystynyt maksamaan kahden aikuisen tyttärensä häät, mistä hän tuntuu olevan ylpeä.

Yksi suurimmista saavutuksista on kuitenkin se, että hänet valittiin toukokuun vaaleissa paikallishallinnon jäseneksi.

”On KUA:n ansiota, että olen tässä. Sain tukea viljelyyn ja kanojen kasvatukseen ja olen pystynyt rakentamaan suhteita, jotka toivat ääniä vaaleissa.”

Lause katkeaa, kun villi tuulenvire meinaa temmata mukaansa kanasuojan aaltopeltisen katon. Bahadur Damai

viittilöi poikaansa lisäämään painoksi isoja kiviä.

”Uusi kanasuoja olisi tietysti kiva”, hän sanoo ja vakavoituu.

”Tiedätkö, meillä on vaimoni kanssa vain yksi merkittävä ero: hän on vanhentunut nopeammin.”

Vakava ilme miehen kasvoilla kertoo, että hän ei ole kerto massa vitsiä.

”Naiset vanhenevat nopeammin täällä, koska heidän elämänsä on merkittävästi rankempaa kuin meidän miesten. Perinteen mukaan he syövät vasta muiden jälkeen, sen, mikä jää. Raskau det, synnytys, kova työtaakka…”, Bahadur Damai luettelee.

”Aion tuoda paikallispolitiikassa esiin yhteisön naisten ongel mia kuten liiallista taakkaa kotitöistä ja kotiväkivallasta.”

Muutakin asiaa hänellä on. Tällä alueella entiset maaorjat eivät vieläkään ole päässeet osaksi Nepalin hallituksen sopeut tamisohjelmaa, jonka turvin heille on luvattu maata, lasten kou lutusta ja nuorille työllistymismahdollisuuksia.

BIPATPURISSA kylän naiset ovat kerääntyneet yhteen katoksen alle. Tai talo tässä ennen sijaitsi, joku tarkentaa. Hiiltyneet kat toparrut on siirretty sivuun ja vaihdettu jo uusiin. Keskipäivän aurinko paahtaa jälleen, ja lämpötila varjossa kipuaa lähelle

1. Gita Devi Sarki on pitänyt perheestä huolta puoliso Padam Bahadur Sarkin työs kennellessä Intiassa. Käsitraktoreja tarvittai siin Ganyapdhuran pie nessä dalit-yhteisössä enemmän kuin yksi.

2. Mahadev Pandey saa kaalipelloltaan niin hyvän toimeen tulon, että rahaa jää säästöön.

3. Sheela Chaudhary, 22, sai KUA:lta pienelle Ronim-pojalleen ruokaan tarkoitettua tukea.

4. Porsaat ovat tuo neet Gaumati Sunarille, 56, vakaamman toi meentulon. Hän myi ensimmäiset kaksi sikaa 20 000 Nepalin rupialla (155 euroa), ja rahaa jäi vielä puhe limen oston jälkeen säästöön.

neljääkymmentä. Myös kylän nimi saa selityksensä. Bipatpur tarkoittaa paikallisella kielellä katastrofia. Niitä, tai vähintään haasteita täällä onkin riittänyt tulvista tulipaloihin.

Mutta ehkä tämän päivän jälkeen mennään taas kohti parem paa. Vieraaksi on saapumassa paikallishallinnon ja pankin edus tajia. Jokainen talonsa kevään tulipalossa menettänyt perhe saa KUA:n tukemana humanitaarista käteisavustusta. Vähemmän vahingoittuneen rakennuksen jälleenrakentamiseen tarjotaan 13 500 rupiaa eli noin 106 euroa ja suurimmat menetykset kokeneet saavat 34 500 rupiaa eli 270 euroa. Summa on 500 rupiaa suu rempi raskaana oleville, imettäville, perheille ja vanhuksille.

Käteisavustus jaetaan ensimmäistä kertaa naisten omille pank kitileille. Nyt heidän rahansa ovat turvassa pankissa, eikä mikään kylää kohtaava katastrofi enää vie aivan kaikkea omaisuutta.

teksti: Elisa Rimaila • kuvat: Uma Bista

Kirkon Ulkomaanavulla on ollut maatoimisto Nepalissa vuodesta 2013 alkaen. Tuemme maassa erityisesti entisten maaorjien toimeentulomahdollisuuksia ja oikeuksien toteutumista ja naisten toimeentuloa. Vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen rakensimme Nepaliin turvallisia koulutiloja 44 000 lapselle, koulutimme opettajia ja tuimme henkistä toipumista. Vuonna 2021 tuimme lähes 18 000 ihmi sen ruokaturvaa, joka oli vakavasti heikentynyt koronaviruspandemian vuoksi.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja katso lisäkuvia verkossa: kua.fi/tekoja/maaorjuudesta-omalle-tilkulle

Maatalous ja turismi tuovat leivän nepalilaisten pöytiin

Väkiluku: 29,7 miljoonaa (2022)

Pääkaupunki: Kathmandu

Pinta-ala: 147 181 km² (n. 43 % Suomen pinta-alasta)

Valuutta: Nepalin rupia (1 nepalin rupia on 0,007 euroa)

Kielet: nepal (60 %), maithili (11,7 %), bhojpuri (6,0 %), tharu (5,8 %), tamang (5,1 %), newar (3,2 %), bajjika (3,0 %), magar (3,0 %), doteli (3,0 %) ja urdu (2,6 %).

Uskonnot: hindut (81 %), buddhalaiset (9 %), islam (4 %), kirant (3,1 %), kristityt (1,4 %), paikalliset ja muut uskonnot (< 1 %).

Tyypillinen ateria: perunaa, kasviksia, pinaattia ja linssipataa samalle lautaselle yhdistelevä thali, joka voidaan tarjota riisin tai paikallisen roti-leivän kanssa lihapadalla tai ilman.

KUA Nepalissa vuodesta 2013

PUOLET nepalilaisista elää alle euroa vastaavalla raha summalla päivässä. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä oli alkuvuonna 2022 humanitaarisen avun tarpeessa. Heistä noin 700 000 oli lapsia.

Maatalous työllistää jopa 76 prosenttia nepalilaisista. Maassa tuotetaan erityisesti riisiä, maissia, sokeriruokoa, teetä, maitoa ja kasvatetaan puhveleita sekä maidon että lihan vuoksi.

Nepal on maailman köyhimpiä maita, mutta 2010-luvulla sen onnistui puolittaa köyhyys ja pienentää tuloeroihin liittyvää epätasa-arvoa. Juuri ennen pande miaa maan talous kasvoi 6,6 prosenttia.

Kaupungistuminen

20,2 % väestöstä asuu kau pungeissa. LÄHDE: STATISTA.COM

Peruselintarvikkeiden

dessa valtavasti.

Internetiä käyttää 38,4 % väestöstä (vuonna 2020 21 %).

LÄHDE: DATAREPORTAL.COM

KORONAVIRUSPANDEMIA heikensi vakavasti sekä turismista riippuvaisten että kaikkein heikoim massa asemassa olevien nepalilaisten toimeen tuloa. Vuonna 2019 maahan saapui 940 000 matkailijaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin 2000-luvun alussa. Pandemia leikkasi matkailijoiden määrästä 70 prosenttia.

Joka kymmenes nepalilainen kotitalous kertoi syksyyn 2020 mennessä menettäneensä toimeentulonsa ja joka kolmas tulojen pienen tyneen merkittävästi. Suurimmat vaikutukset pandemialla oli Nepalin kaukolännessä.

Pandemia vaaransi myös ruokaturvaa. Kaukolännen ja Karnalin alueiden kotitalouksista joka neljäs kertoi ruokaa olevan liian vähän.

Teksti: Elisa Rimaila

54 prosenttia Nepalin väes töstä oli naisia vuonna 2021.

LÄHDE: MAAILMANPANKKI

Lähteet: Nepalin hallinnon verkkosivut, Maailman ruokaohjelma WFP, Kathmandu Post, Wikipedia

VENÄJÄ

VALKO-VENÄJÄ

PUOLA SLOVAKIA UNKARI ROMANIA

MOLDOVA

Kiova Lviv

UKRAINA Barabás Berehove Chop Mariupol Donetsk Luhansk Harkova

Krim

Nepalin kaukolännessä KUA toimii erityisesti entisten maaorjien toimeentulon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Lila Chaudhary, 23, ja tytär Radhika saivat KUA:lta ruoka-apua nepalilaisten toimeentuloa kurittaneen koronakriisin vuoksi.Internetkäyttäjiä

KUVA: UMA BISTA

Kailari Baitadi

Katmandu

TIIBETIN AUTONOMINEN ALUE (KIINA)

INTIA BHUTAN

BANGLADESH

NEPAL

Dadeldhura Kanchapur

Lalitpur Sindhuli Mahottari Danusha

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi ja lue pidempi versio suomeksi verkossa: kua.fi/tekoja/12-vaitetta

Kärsimys turruttaa, eikä mikään enää hetkauta sinua, Jouni Hemberg

Humanitaarisissa kriiseissä ja rockpiireissä kovaksi keitetty toiminnanjohtaja vastasi nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa.

KUA perustettiin 75 vuotta sitten Suomen jälleenrakennuksen yhteydessä. Silloin Suomi oli avunsaaja, ei avunantaja. Nyt Euroopassa on taas sota, ja olemme palaamassa alkupisteeseen. Emme me ole palaamassa juurillemme niin, että keskittäisimme työtämme tänne Suomeen. Ukraina on tällä hetkellä varsinainen työn kohteemme Euroopassa.

Näit nuorena miehenä omin silmin Ceaușescun Romanian kauheudet 90-luvun vaihteessa. Kärsimys turruttaa, eikä mikään enää hetkauta sinua.

Tietyllä tavalla sitä ammattimaistuu, mutta kärsimys hetkauttaa yhtä lailla kuin silloin nuorena miehenäkin. Tärkeintä on pystyä aina tekemään jotain. Toistaiseksi ei ole tullut eteen sellaista, ettei voisi mitään tehdä.

Kehitysyhteistyöhön on turha laittaa lisää rahaa, sillä maailmassa ei mikään muutu paremmaksi.

Kehitysyhteistyöhön kannattaa satsata. On nähty, että äärimmäi nen köyhyys on puolittunut ja koulua käyvien lasten osuus kasvanut, vaikka välillä on takapakkejakin. Kaksi kolmesta suomalaisesta pitää kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä.

Rahakeräyksistä hyötyvät oikeastaan vain isot kihot kuten sinä. Kukkarosi on niin paksu, ettei se mahdu takataskuun. Heh. Kukkaro on paksu, koska siellä on paljon kuitteja. Meidän palkkatasomme ei ole kilpailukykyinen esimerkiksi yksityissektorin tai YK-järjestöjen kanssa. Kirkon Ulkomaanavun taloutta puolestaan valvotaan sekä ulkoisissa että sisäisissä tarkastuksissa. Meille lahjoi tetusta eurosta 90 prosenttia menee suoraan avustustyöhön.

Käteisavustukset eivät taida ratkaista Itä-Afrikan kuivuutta. Olisi parempi kaivaa kaivoja.

Sateiden saaminen Itä-Afrikan kuivuneille viljelysmaille olisi tarpeen. Nyt jo viides sadekausi on menossa pieleen peräjälkeen. Siitä ei pelkällä kaivolla selvitä. Rahan avulla voimme tehdä monimuotoisempaa työtä ihmisten sopeutumisen edistämiseksi.

Luet tuohtuneena somekommentteja, joissa vähätellään koulutuksen merkitystä ja kehotetaan lähettämään Afrikkaan kondomeja ongelmien ratkaisemiseksi.

Miltä tuntuisi itsestä, jos joku kirjoittaisi: Suomessa menee taloudellisesti huonosti, jaetaanpa vähän kondomeja, että ongelmat ratkeavat? Olemme yhtä arvokkaita kaikissa ilmansuunnissa, ja myös ansaitsemme samanlaisen kohtelun kaikkialla.

On outoa, ettei Kirkon Ulkomaanapu keskity ensisijaisesti kristittyjen auttamiseen.

Tehtävämme ei ole pelkästään kristittyjen auttaminen vaan kaikkien avuntarvitsijoiden tukeminen riippumatta siitä, mikä uskonto, ihon väri tai poliittinen kanta on. Humanitaariset periaatteet ovat pohja meidän työllemme.

Sinusta on ihan kiva johtaa Suomen suurinta avustusjärjestöä, mutta kaikista mieluiten ryhtyisit taas rokkariksi.

Heh, heh. Rockmusiikki on sydäntäni lähellä, ja sitä aloin jo vuonna 1967 tekemään. Suomen suurimman kansainvälisen avustusjärjestön johtaminen on aika kokopäiväistä hommaa, mutta tulevina eläkepäivinä minulla on ehkä enemmän aikaa soittohommille.

teksti: Ulriikka Myöhänen • kuva: Tatu Blomqvist Uusi juttusarja haastaa asiantuntijat tiukoilla väitteillä.

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden och läs artikelns längre version på webben: kua.fi/tekoja/strackbanken

OPPIA

KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ

Kehitysyhteistyötä on tehty vuosikymmeniä, Kirkon Ulkomaanapukin jo 75 vuoden ajan. Valtioiden ja järjestöjen maailmanlaajuiset ponnistelut ovat olleet merkittäviä esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisessä ja tyttöjen koulutuksen lisäämisessä. Virheiltäkään ei ole vältytty. Listasimme 10+1 asiaa, joita kehitysyhteistyössä vuosien saatossa on opittu.

1. KEHITYSYHTEISTYÖN ALKU OLI OSIN ITSEKÄS. Kehitystä tukevat järjestöjen lisäksi valtiot. Kehitysyhteistyön alkuaikoina esi merkiksi Suomen valtion osallisuus kumpusi osin halusta näyt täytyä länsimaana ja osana Pohjoismaita – jonain, mikä ei ole Neuvostoliiton talutusnuorassa. Ajan kuluessa toiminta muuttui lähes vienninedistämiseksi: Suomi vei kehitysapurahoilla kehit tyviin maihin suomalaisia koneita ja työvoimaa toivoen lisä kauppaa esimerkiksi metsäkoneiden vientiin. Vastaavia projek teja oli myös monilla muilla mailla.

2. TULOKSETTOMUUS PAKOTTI MUUTOKSEEN. Modernisaatiota ajanut kehitysyhteistyömalli ei toiminut. Surkeiden tulos ten vuoksi linjaa oli muutettava, ja ala siirtyi tarveperustaiseen lähestymistapaan. Vaikka paikalliset avunsaajat osallistuivat avun tarpeiden määrittelyyn, avunantajat suhtautuivat heihin passiivisina olosuhteiden uhreina. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita tai niiden taustoja ei ymmärretty.

3. ERIARVOISUUTTA EI RATKOTA TAVARATOIMITUKSILLA. Nykyisessä kehitysyhteistyön mallissa köyhyyttä ei enää nähdä vain materiaalisena puutteena vaan ihmisoikeuskysymyksenä. Eri arvoisuutta ylläpitäviä rakenteita pyritään murtamaan myös poliittisella vaikuttamisella, jotta kehittyvissä maissa olisi toi miva ja oikeuksistaan tietoinen kansalaisyhteiskunta sekä vas tuullinen valtio. Fokus ei ole alkuaikojen tavoin teollisuuden tukemisessa vaan työ painottuu sosiaaliseen kehitykseen, terveyteen ja koulutukseen.

4. VAHVAT YHTEISÖT EIVÄT JÄÄ APURIIPPUVAISIKSI. Kehitysyhteis työn historian tärkein oppi on, ettei vettä kannata kantaa kaivoon. Paikallisten tarpeiden ja osaamisen on ohjattava työtä, jotta käytännöt juurtuvat. Oleellista on hankkiutua eroon riip puvuutta aiheuttavista avustusmuodoista, jotka eivät vahvista paikallisia yhteisöjä. Ristiriitaista on kuitenkin se, että kukkaroa pidellään yhä länsimaissa: rahoittajat päättävät, mitä rahoite taan ja kuinka suurilla summilla.

5.

+1

CHS-sertifiointi ohjaa KUA:n työn laatua.

KIRKON ULKOMAANAPU sai vuonna 2017 CHS- eli Core Humanitarian Standard -sertifikaatin. Standardi korostaa ihmisoikeusperustaisuutta ja avustustyön laatua, läpinäky vyyttä ja tehokkuutta. Sertifiointi osoittaa KUA:n sitoutumisen sektorin laatu- ja vastuullisuusstandardeihin. Lisäksi KUA käy vuosittain läpi laajan ulkopuolisen tarkastuksen. CHS on KUA:lle mahdollisuus arvioida omaa toimintaansa kriittisesti sekä kehittää toimintatapojaan.

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: fakta-om-utvecklingssamarbete vuosikymmeninä on puhuttu entistä enemmän ilmastosta. Nyt mukaan on otettu – ainakin retoriikan tasolla – myös luontokato. Vaikka ilmastotyön tärkeys tunnistetaan, taloudelliset panostukset ovat vielä huomattavasti puheita pienempiä. Ilmastotyötä leimaa myös ristiriita siitä, että länsimaat eivät ole valmiita tinkimään omasta elintasostaan mutta odottavat kehittyviltä mailta ilmastotekoja.

PAIKALLISET ÄÄNET KUULUVIIN. Joskus paikalliset ihmiset ovat kokeneet, etteivät he ole voineet vaikuttaa siihen, millaista apua heille kriisissä tarjotaan ja miten apu kanavoi daan. Pahimmissa tapauksissa avustustarvikkeet tai -menetel mät eivät ole sopineet paikalliseen kulttuuriin tai kontekstiin. Tämän päivän kehitysyhteistyössä paikallisten osallistaminen ja omistajuus ovat kriittisen tärkeitä.

6.

PAREMPAA VALVONTAA JA VASTUULLISUUTTA. Kehitysyhteis työtoimijat ovat tilivelvollisia paitsi avunsaajayhteisöilleen myös rahoittajilleen ja lahjoittajilleen. Käsite avustusjärjestö jen tilivelvollisuudesta avunsaajayhteisöille syntyi 1990-luvulla, ja humanitaarisen avun laatu ja vastuullisuus -standardi CHS julkaistiin vuonna 2015. Myös avustustyön teknisiä standardeja kehitetään ja valvotaan entistä tarkemmin.

7. ILMASTOKRIISI OHJAA TYÖTÄ. Ympäristöteot ovat olleet osa kehitysyhteistyötä jo 1970-luvulta, mutta viime

8.

KANSALAISMIELIPIDE ON KEHITYSYHTEISTYÖN PUOLELLA Viet namin sota herätti myös suomalaiset 1960-luvun lopulla ymmärtämään, ettemme ole maailmassa yksin. Sittemmin esi merkiksi 90-luvun lama on vaikuttanut siihen, kuinka innok kaasti kansalaiset kehitysyhteistyötä tukevat. Ulkoministeriön tuoreimman mielipidemittauksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tär keänä. Kansan mielestä paras peruste kehitysyhteistyölle on se, että siten Suomi voi vaikuttaa maailman vakauteen.

9.

UUDET KUMPPANIT TUOVAT UUDENLAISIA KEINOJA. Nykyinen kehitysyhteistyö on monialaista. Perinteiset toimijat ja esi merkiksi tutkimus- ja oppilaitokset kehittävät toimintaa yhdessä. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa on verrattain uusi kehitys kulku. Vastuullisella yritystoiminnalla voidaan esimerkiksi tar jota työ- ja kouluttautumismahdollisuuksia kehittyvissä maissa.

10. MUUTOKSIA ON TEHTÄVÄ EDELLEEN. Paljon on jo opittu, mutta kehitettävää riittää. Työn tehokkuutta voivat haitata esimerkiksi rahoituksen ja organisaatioiden siiloutumi nen. Sitoumukset ja julkilausumat saattavat jäädä vuosikausiksi paperille ennen kuin niitä tuodaan käytäntöön. Lisäksi länsi maisen kehitysyhteistyön on pysyttävä jatkuvasti ajan hermolla, sillä kilpailijoita riittää. Esimerkiksi Kiina tarjoaa monille kehit tyville maille rahoitusta ilman ihmisoikeuksiin ja ympäristön suojeluun liittyviä vaateita.

teksti: Anne Salomäki • kuvitus: Carla Ladau

Lähteet: Kirkon Ulkomaanavun laadun ja vastuullisuuden vanhempi asiantuntija Anna Muinonen ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori Juhani Koponen, ulkoministeriön teettämät kehitysyhteistyön mielipidemittaukset, Corehumanitarianstandard.org

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/oppeja-kehitysyhteistyosta

Ukrainan uusi kouluvuosi

Ukrainalaislapset aloittivat kouluvuoden epävarmassa tilanteessa. Tuleva talvi näyttää, pystytäänkö koulua käymään lähiopetuksessa.

Synkät pilvet ja tasaisesti ropiseva sade luovat sopivan tunnelman edessä avautuvalle näylle. Ohjusiskut ovat tehneet tuhojaan pohjoisukrainalaisen koulun pihalla: roinan keskellä lojuu pulpetteja ja tuoleja sekä hylättyjä pehmoleluja. Tämä oli koulu 21, nimetty Tšernihivin koulujen numerointijärjestelmän mukaan.

Ukrainalaisministeriön tietojen mukaan sodan aikana on tuhoutunut yhteensä 286 koulua syyskuun puoliväliin mennessä. Lisäksi 2 477 koulua on vaurioitunut pommi tuksissa ja taisteluissa.

Koulunkäynnin on jatkuttava, vaikka käynnissä on sota. Jo keväällä monet ukrainalaislapset opiskelivat etänä sekä pakolaissuojiin järjestetyissä väliaikaiskouluissa.

Uusi kouluvuosi alkoi syyskuussa – osalla etänä ja osalla paikan päällä. Miehityksen alla olleilla alueilla kouluja ja muita siviilirakennuksia on tarkastettu räjähteiden varalta. Kouluun paluun ehtona on, että rakennuk

sessa on toimivat väestönsuojat. Asiantuntija-arvioiden mukaan 59 prosenttia ukrainalaiskouluista täyttää tämän ehdon. Tšernihivissä koulujen pommisuojat olivat KUA:n kesäkerhoissa varustettu niin, että aktiviteetteja pystyttiin jatkamaan myös ilmahälytysten aikana.

Tulevasta kouluvuodesta voi tulla haastava. Sodan ja energiakriisin vuoksi kouluissa varaudutaan jo siihen, että oppilaat joudutaan lähettämään kotiin lämmityksen puutteen vuoksi. Asiantuntijat painottavatkin nyt, että etäopiskelutaidot ja -välineet tulevat tarpeeseen myös tulevana talvena.

Kirkon Ulkomaanapu jatkaa koulutusteemaista työ tään Pohjois-Ukrainassa. Alueella on alkanut 14 miljoonan EU-rahoitteinen yhteisprojekti, jossa on mukana Kirkon Ulkomaanapu, People in Need -järjestö sekä Pelastakaa Lapset. KUA keskittyy projektissa koulujen kunnostamiseen, väliaikaisten oppimistilojen järjestämiseen, psykososiaali seen tukeen sekä opettajien hyvinvointiin.

teksti: Erik Nyström • kuva: Antti Yrjönen Lähteet: Education Cluster, Saveschools.in.ua

Pohjoisukrainalainen Tšernihivin koulu 21 tuhoutui ilmaiskuissa. Oppilaat jatkavat koulunkäyntiään joko etänä tai väliaikais koulussa.

KRIISIN KESKELLÄ LAPSET JA NUORET

TARVITSEVAT TOISIAAN

Kirkon Ulkomaanavun järjestämissä kesäkerhoissa sotaa nähneet ukrainalaislapset ja -nuoret pääsivät pitkästä aikaa kouluun leikkimään, urheilemaan ja askartelemaan yhdessä.

UKRAINASSA todellisuudet sekoittuvat toisiinsa. Jalkakäytävällä sähköpotkulaudat ohittavat jalankulkijoita turhan läheltä niin kuin missä tahansa Euroopan kaupungissa. Lapset leikkivät riehakkaasti puistoissa. Aikuiset vaikuttavat kiireisiltä, ovat ehkä matkalla töihin.

Tšernihivin keskustassa on vaikea päätellä, että vain kuukausia aiemmin 60 prosenttia kaupungin 285 000 asukkaasta pakeni muualle Ukrainaan ja naapurimaihin – kunnes kulman takaa paljastuu

raketti-iskujen kohteeksi joutunut asuinalue.

Pohjois-Ukrainassa sijaitseva kaupunki ja ympä röivä kunta kärsivät raskaista pommituksista 24. hel mikuuta alkaneen hyökkäyksen ensimmäisistä päivistä alkaen. Huhtikuussa Venäjän joukot vetäytyivät, ja kevään mittaan yhä useampi palasi. Tänään Tšernihi vissä asuu arviolta lähemmäs 200 000 ihmistä.

Sota keskeytti myös koulunkäynnin. Miehityksen jälkeen opettajat kirivät menetettyä aikaa, jotta lapset ja nuoret pääsisivät etenemään seuraavalle luokalle. Kirkon Ulkomaanavun kesäkerhoissa oppilaat pääsivät vihdoin pitämään myös hauskaa toistensa kanssa.

Tässä jutussa paikalliset kertovat, miten kesäkerhot muuttivat yhteisön arkea.

Ukrainalaiset lapset ja nuoret tarvitsevat nyt ennen kaikkea turvallisia ympäristöjä ja aikuisia, kertoo psykologi Zhanna Kudina.

Zhanna Kudina, psykologi ja opettaja PAKENIN TŠERNIHIVISTÄ kolme viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Matkustin Lvivin kautta Tšekkiin, jonne jäin noin kuukaudeksi. Kun kuulin Tšernihivin tilanteen helpottuneen, tunsin että minun oli pakko palata. Koen vahvasti, että tämä on kotini ja koululaiset tarvitsevat minua.

Sota muutti opettajien työtä merkittävästi. Emme enää pelkästään opeta, vaan annamme myös terapiaa. Olin Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä opettajakoulutuksessa kesäkuussa. Siellä opimme mielenterveydestä ja psykososiaalisen tuen kei noista. Itselläni on psykologin tausta, mutta sain paljon uutta tietoa siitä, miten erilaiset leikit ja harjoitukset vaikuttavat lasten hyvinvointiin kriisissä.

Lapset ja nuoret kokevat sodasta luonnollisesti paljon stressiä. Se näyttäytyy eri tavoin riippuen viime kuukausien kokemuk sista. Jotkut ovat joutuneet kestämään rankkoja pakomatkoja, toiset ovat menettäneet läheisiään tai nähneet asioita, joita lasten ei ikinä pitäisi nähdä. Tyypillisimmät oireet ovat olleet ruokahalun puute, unihäiriöt ja vaikeudet keskittyä.

Kesäkerhoissa olemme muun muassa käyttäneet taidetta terapiakeinona. Alussa piirrokset olivat synkän värisiä ja niissä oli sotilaita, aseita ja ohjuksia. Viikkojen mittaan piirroksiin on tullut enemmän väriä, aurinkoa ja kukkia. Moni on menettänyt luottamustaan ympäröivään maailmaan ja kerhojen on tarkoitus luoda heille turvallinen tila. Harjoituksiin kuuluu muun muassa kaatua taaksepäin niin, että luotat ystäväsi ottavan sinusta kiinni.

Psykologina tiedän, että järkyttävien tapahtumien jälkeen tuella on kiire. Mitä pidempään lapset ja nuoret joutuvat odot tamaan, sitä vaikeampi vaikeiden kokemusten jättämiä jälkiä on hoitaa. Olen kuitenkin toiveikas, koska pystyn olemaan täällä tekemässä jotain heidän hyväkseen ja koska olemme saaneet teiltä valtavasti tukea työhömme. Olemme siitä erittäin kiitollisia.

1.

1. Zhanna Kudinan mukaan lapset ja nuoret pääsevät leikkien ja askartelun avulla kiinni tuntemuksiinsa. Se puolestaan auttaa aikuisia arvioimaan lasten hyvinvointia ja mahdollista lisä tuen tarvetta.

2. ”Opettajista on tullut meidän ystäviä kesäkerhojen aikana. Toivomme, että olisimme jatkossakin samassa paikassa etäopetuksen sijaan”, kertoo 14-vuotias Sophia.

3. Vanhemmat Andzey Slautin ja Tanya Slautina ovat helpottuneita siitä, että heidän lapsensa pystyvät raskaan ajanjakson jälkeen kokemaan riemua.

3.2.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen:kua.fi/tekoja/ kesakerhot-tukivat-ukrainalaislapsia

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.fi/tekoja/barn-behover-varandra

Sophia, 14, oppilas

KESÄKERHOISSA PARASTA on ollut nähdä luokkakavereita ja ystä viä. Pandemian takia opiskelimme jo paljon kotoa, ja sitten tuli sota. Mikään ei ole pitkään ollut täysin normaalia. Hyökkäyksen aikana halusimme vain jonnekin piiloon. Kun nyt teemme asioita yhdessä, huomaan, että on paljon helpompi olla. Ajatus ten ja kokemusta vaihtaminen ja yhdessä tekeminen ovat valtavia voimavaroja.

Epäröin ensin kerhoja, koska pelkäsin että ne sisältäisivät perinteisiä oppitunteja, joissa odotetaan suorituksia. Olin vää rässä, täällä on ollut todella rentoa ja opettajat piristävät meitä. He järjestävät meille leikkejä ja pelaamme pallopelejä. Pidin eni ten keskustelukerhosta, jossa leikimme demokraattista päätök sentekoa. Neuvottelimme ja teimme kompromisseja.

Elämä on nyt normaalimpaa, mutta pelkäämme yhä, että mitä tahansa voi vielä tapahtua. Monet aikuiset tekevät vapaa ehtoistyötä. Meidänkin tekee mieli tehdä jotain, jotta asiat oli sivat paremmin. Täällä kesäkerhoissa tuntuu siltä, että teemme jotain yhteisen hyvän eteen.

Ennen sotaa minulla oli paljon haaveita siitä, mitä halusin tehdä tulevaisuudessa. Nyt pystyn vain ajattelemaan, että oli sipa meillä rauha. On vaikea keskittyä muihin haaveisiin. Mutta tilannetta on paljon helpompi sietää yhdessä muiden samanikäisten kanssa. Kotona tunne oli paljon vaikeampi.

Toivon, että koulunkäynti jatkuu normaalisti eikä etäkouluna. Haluamme olla toistemme kanssa.

Tanya Slautina, äiti

SOTA ON VAIKUTTANUT elämässämme kaikkeen. Olimme Tšerni hivissä pahimmat kuukaudet eristäytyneinä kotiimme. Pelko, räjähdykset ja paniikki olivat koko ajan läsnä. Onneksemme lap set eivät nähneet kuolemaa, mutta he olivat hiljaisia ja synkkiä. Toivoimme vain, että selviäisimme.

Kotimme on kunnossa, mutta toiset eivät olleet yhtä onnek kaita. Aloimme kerätä vaatteita ja muita tarpeita auttaaksemme muita perheitä. Työskentelin ennen hyökkäystä pankkivirkai lijana, mutta jätin työni, jotta pystyisin auttamaan lapsiani ja yhteisöämme. Hätä yhdisti meitä.

Tarvitsemme kaikki apua lastemme kanssa ja kesäkerhot oli vat myös meille vanhemmille valtava helpotus. Lapsemme Anas tasiya, 6, Valeziya, 10, ja Maksim, 12, ovat olleet kesäkerhoissa kuusi viikkoa. Tyttäremme esittelevät ylpeinä piirroksiaan ja kouluaskartelujaan. Poikamme viihtyy urheilun parissa. Uuden oppiminen ja innostuminen ovat jatkossakin tärkeintä heille. Heidän pitää pystyä ajattelemaan muuta kuin ympäröivää kriisiä ja olla lapsia ikäistensä kanssa.

Näemme heissä taas iloa ja leikkimielisyyttä, ja heidän hymynsä on meille vanhemmille kaikkein arvokkain palkinto. Saamme siitä paljon voimia ja jaksamista.

teksti: Erik Nyström • kuvat: Antti Yrjönen

Lahjoittajana halki vuosikymmenten

Heikki Palmu ryhtyi Kirkon Ulkomaanavun tukijaksi 60-luvun lopulla. Kuukausilahjoituksilla järjestöt pystyvät tekemään pitkäjänteistä työtä, Palmu muistuttaa.

PUOLEN VUOSISADAN sitoutuminen ansaitsee hatunnoston – etenkin maailmassa, joka muuttuu koko ajan lyhytjänteisemmäksi. Viidenkymmenen vuoden aviotaivalta juhlistetaan kultahääpäivänä, mutta yhtä pitkälle lahjoittajasuhteelle ei ole merkkipäivää.

Heikki Palmun osalta kuukausittainen lahjoittaminen Kirkon Ulkomaanavulle alkoi 1960-luvun lopulla, eikä päätepistettä ole näkyvissä.

”Minulle lahjoittamisen jatkaminen on ollut itsestään selvää. Siinä on valtava ero, autetaanko vain katastrofien aikaan vai säännöllisesti. Kuukausilahjoitusten myötä järjestöt saavat paremman mahdollisuuden tehdä pitkä jänteistä työtä”, Palmu sanoo.

Palmu on toiminut pappina eri puolilla Suomea ja aina Saksassa asti. Pappisuran ohella hän on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa. Sitoutuminen lahjoittamiseen on Palmun mukaan tärkeää mutta myös vaivatonta.

”Säännöllinen lahjoittaminen on helppoa, kun ei tar vitse jatkuvasti miettiä, mihin rahansa laittaa.”

Palmu lahjoittaa hyvään tarkoitukseen prosentin tuloistaan. Prosenttilahjoituksen taustalla on värikäs pala suomalaista kansalaisyhteiskunnan historiaa. YK vetosi jäsenmaihinsa jo yli 50 vuotta sitten, jotta nämä käyttäisivät 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyöhön. Suomi oli 1970-luvulla kaukana tavoitteesta, minkä seurauksena syntyi prosenttiliike, joka kannusti ihmisiä lahjoittamaan joka kuukausi prosentin tuloistaan kehitysyhteistyön hyväksi.

Prosenttiliikkeen tavoitteena oli köyhimpien maiden auttamisen lisäksi kirittää Suomen valtiota kasvattamaan panostustaan. Suomi on yhä sitoutunut 0,7 prosentin tavoitteeseen, mutta tälle vuodelle kehitysyhteistyön määrärahoja on budjetoitu 0,49 prosenttia bruttokan santuotteesta. Kirimisen varaa olisi siis yhä.

Vaikka prosenttiliike ei enää olekaan samalla lailla näkyvissä, pitää Palmu sen periaatteesta yhä kiinni. ”Prosentti ei ole kenellekään kohtuuton, ja sillä voidaan saada jo aikaan jotain. Mitä useampi lahjoittaa, sitä enemmän hyvää voidaan tehdä.”

VIIDESSÄKYMMENESSÄ VUODESSA maailma ehtii muut tua samoin kuin kehitysyhteistyö, joka ennen tunnettiin nimellä kehitysapu. Pitkäaikaisena lahjoittajana Palmu on seurannut Kirkon Ulkomaanavun työtä eri vuosi-

kymmeninä, ja suunta on hänestä ollut hyvä.

”Työ on vuorovaikutusta eikä vain ylhäältä alaspäin auttamista. Sen perustana on kultainen sääntö, jossa ohjeistetaan kohtelemaan muita kuten toivoisi itseään kohdeltavan.”

Erityisen tärkeänä Palmu näkee yksittäisiin osaalueisiin keskittymisen sijasta ihmisten kokonaisvaltaisen auttamisen. Pitkävaikutteisen työn Palmu summaa kii nalaisen sananlaskun sanoin: ”Jos antaa nälkäiselle kalan, apu kantaa päivän. Mutta jos opettaa kalastamaan, se kestää koko loppuelämän.”

teksti: Markus Silvennoinen • kuvat: Kirjapaja

Heikki Palmu on tukenut avustustyötä jo vuosikymmenten ajan. Hänen mukaansa suunta on hyvä: nykyään kehitysyhteistyö on vuorovaikutteista ja vaikutukset pitkä aikaisia.

JAA JUTTU: Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen: kua.fi/tekoja/ puoli-vuosisataa-kuukausilahjoittajana

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden eller gå till adressen: kua.f/tekoja/givare-genom-artiondena

”PROSENTTI EI OLE KENELLEKÄÄN KOHTUUTON, JA SILLÄ VOIDAAN SAADA JO AIKAAN JOTAIN.”

Lue maailma paremmaksi

ETSITKÖ mukavaa tekemistä syysiltoihin? Lue Naiselle Ammatti! Tervetuloa mukaan Naisten Pankin kirjallisuuskampanjaan, jota tähdittävät neljä huippukirjailijaa Lea Pulkkinen, Emmi Itäranta, Leena Virtanen ja Sanna Pelliccioni. Katso kiertuekalenteri: naistenpankki.fi/lue-naiselle-ammatti

MYÖS NÄIN VOI AUTTAA

Ei kestä! -kampanja puuttuu ylikulutuksen ongelmiin

KUA:n nuorisoverkosto Changemaker kampanjoi tänä vuonna Ei kestä! -kam panjallaan ylikulutusta vastaan. Miksi kuluttamamme tavarat hajoavat niin nopeasti, ja miten niiden käyttöikää saisi pidennettyä? Kampanja pyrkii nostamaan esiin ylikulutukseen liittyviä rakenteellisia ongelmia. Lisätietoa löydät osoitteesta changemaker.fi/eikesta

Testamentti on kaunis tapa auttaa

Muistaisitko testamentissasi myös kehittyvien maiden köyhimpiä perheitä? Pienelläkin osuudella voit jättää kestävän jäljen monen lapsen ja nuoren elämään. Testamentin tekeminen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testamenttilahjoittamisen opas lahjoittajapalvelustamme tai osoitteesta kirkonulkomaanapu.fi/testamentti

Opetusosaamista maailmalle

Toisenlainen Lahja uudistuu

OLETKO JO käynyt kurkkaamassa, miltä Toisenlaisen Lahjan uudistetut verkkosivut näyttävät? Vähintään 25 euron lahjoista on sähköisten korttien lisäksi saatavilla myös paperiset kortit. Ketä sinä haluaisit ilahduttaa hyvää tekevällä aineettomalla yllätyksellä? Katso lahjat: toisenlainenlahja.fi

NENÄPÄIVÄÄ vietetään 11.11. Seuraa lähetystä Yle TV1:ltä klo 19 alkaen ja ole mukana tekemässä maailmasta parempi paikka jokaiselle lapselle. Kirkon Ulkomaa napu tukee Nenäpäivä-va roin lasten koulutusta Ugan dassa ja Itä-Jerusalemissa. Lisätietoja: nenapaiva.fi

Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaa ehtoishaku avautuu lokakuussa! Etsimme opetus- ja kasvatusalan asiantuntijoita vaihteleviin tehtäviin sekä etänä että paikan päälle tukemaan KUA:n opetusalan kehitysyhteistyöhankkeita. Ota somekanavat seurantaan ja pysyt perillä avautuvista paikoista!

Lisätietoja: opettajatilmanrajoja.fi.

Lahjoittajapalvelumme on avoinna arkisin klo 10–15. Puh. 020 787 1201 Sähköposti: lahjoittajapalvelu@kua.fi

Långsiktigt arbete når inte över nyhetströskeln

I SKRIVANDE STUND har kriget i Ukraina varit i det dagliga nyhetsflödet i över ett halvt år. Det är länge för en kris, och förhoppningsvis följs händelserna i Ukraina upp så länge det finns orsak till det.

Krisernas synlighet är viktig för hjälporganisationer. Ofta glöms kriserna bort när medierna inte längre hittar nya vänd ningar att rapportera eller nästa nyhet går före. Då kanske hjälporganisationer först påbörjat långsiktigt hjälparbete efter den akuta nöden. Nyhetslogiken är föreståelig, men kan leda till att arbetets resultat inte får uppmärksamhet.

På sidan intill kan du läsa om Nepal, ett av våra långvariga hjälpmål. I jordbävningen år 2015 dog kring 9 000 människor, ett enormt antal offer. Vi minns ännu nöden som förmedlades i nyheterna, och i det läget vore det konstigt att konstatera att antalet människor som dör i naturkatastrofer har halverats under hundra års tid.

Långsiktig utveckling är viktig för hjälporganisationer. Före pandemin hade antalet extremt fattiga i världen reduce rats till hälften över en period på 20 år. Kyrkans Utlandshjälp fyller 75 i år och under den tiden har vi vittnat framgångssa gan av vårt först hjälpmål Finland.

Efter återupbyggnaden som följde andra världskriget skif tade KUH sitt fokus från Finland till den övriga världens kriser. Bakom vår 75 års ålder ligger förmågan att anpassa oss till en föränderlig värld. Först år 2010 grundade vi våra landskontor i sin nuvarande form. Läs mer om utvecklingssamarbetets lär domar på s. 14–15.

Idag är KUH mer internationellt än någonsin. Av vår perso nal är 95 procent lokalt anställda, och tack vare dem nådde vårt stöd nästan en halv miljon människor under fjolåret. Inget av det här vore möjligt utan våra givare – på s. 20 kan du bekanta dig med Heikki Palmu som varit vår månadsgivare i 50 år.

Vårt stöd till Ukraina fortsätter och vi kommer heller inte att glömma resten av världen. Tillsammans har vi redan gjort den mycker bättre, och för det vill jag uttrycka ett hjärtligt tack till er alla.

text: Erik Nyström, kommunikationschef •

: Antti Yrjönen

FRÅN LIVEGENSKAP

TILL EN EGEN JORDLOTT

I Nepal fyller före detta livegna sitt matbord med grön saker de själva odlat och grisar de själva fött upp. KUH stödjer lokalbefolkningen i att tjäna sitt levebröd, men i de mest utsatta byarna gör torka och förödande bränder livet svårt.

DE ÅRLIGA REGNEN har låtit vänta på sig. Monsunregnen sve per vanligtvis över Fjärranvästern i Nepal i början av juni, men det här året är fenomenet flera veckor sent. Kvicksilvret i termometern kryper över 40 grader för andra veckan i streck och jordmånen har skrumpnat i torkan.

Året har varit exceptionellt. I april möttes byn Bipatpuri av en katastrof som svepte skörden och lagren med sig.

ATT BRÄNNA UPP skörderester är en årlig tradition i Bipatpuri, men i år rymde elden. Hus, djurstallar och matlager brann ett efter ett. Elden slukade också en stor del av det lokala kooperativets inbesparingar, som hade lagts undan i en ask.

Belmati Devi Chaudhary, 42, står bredvid det förkol nade skelettet av sitt hus. ”Vi lever nu på nödhjälp.”

Familjen hade med stöd av Kyrkans Utlandshjälp skaffat

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden och se flere bilder på webben: kua.fi/tekoja/egen-jordlott

1.

2.

1. Gita Devi Sarki tog hand om famil jen medan maken Padam Bahadur Sarkin arbetade i Indien.

2. 71 familjers hus förstördes eller ska

dades och många husdjur dog när en brand härjade i byn Bipatpuri.

3. Gaumati Sunari har fått en stadig inkomst genom sina grisar.

4. Tidigare levde Bahadur Damai i skuldslaveri. Nu valdes han in i lokalfullmäktige.

2.

grisar, som nu dog i branden. Med inkomsten från grisarna hade Belmati Devi Chaudhary betalat sina barns skolgång och fått lite pengar över, som hon lagt i spars.

Familjen Chaudhary är före detta livegna, som många andra i byn Bipatpuri och i det omgivande distriktet Kailali. Haliya och kamayia är 200 år gamla former av skuldslaveri, som varit förbjudna sedan början på 2000-talet. Ändå syns den nedärvda lägre statusen fortfarande i de före detta livegnas liv och deras ekonomiska situation. En enda katastrof gör livet otroligt mycket svårare.

Grisar är viktiga också i kommunen Gaurigangan. Där föder en grupp kvinnors upp djuren med stöd av KUH. En fläckig, en brun och en ljus gris skuffar varandra och grymtar. En sugga får sina första kultingar redan under sitt första levnadsår och där efter kan hon föda runt tio levande kultingar två gånger i året.

”En fullvuxen galt kan gå för 30 000 rupier”, säger Bishni Chaudhary, 43. 1 000 rupier motsvarar ungefär 7 euro.

Pengana från en såld gris kan betala för en skoldräkt, ett års skolmat, en vattenflaska och skolmaterialet som behövs.

LÄNGRE VÄSTERUT är de lokala terassodlingarna redan gröna. Trots torkan i Dadeldhura skjuter redan blomkål, potatis och zucchini upp ur marken.

”Tidigare tiggde vi för att få tag på mat. Nu odlar vi grönsaker som vi kan sälja”, säger Gita Devi Sarki, 38.

Familjen Sarki och 24 andra jordbrukare i området kunde 2019, med stöd av Kyrkans Utlandshjälp, skaffa en tunnelodling. Det böjda plasttaket fångar fukten bättre än om grönsakerna

stod ute i vinden under den stekande solen.

Bahadur Damai, 52, brukade försörja sin familj med att lappa kläder. Han är haliya och levde ännu i början av 2000talet i skuldslaveri. Nu berättar han om sina hönor och sin egen skräddarateljé, som han lyckats öppna i ett byacentrum i närheten. En av de största bedrifterna Bahadur Damai lyckats med är ändå att han i valet i maj valdes in i lokalfullmäktige.

”Det är tack vare Kyrkans Utlandshjälp jag är här. Jag fick stöd för odlingen och för hönsuppfödning och har tack vare det lyckats bygga upp sociala band som förde med sig röster i valet.”

I dag är hans inkomst stabil och familjen har till och med lyckats skaffa en tv. Politiskt kommer han att fokusera på att förbättra kvinnornas ställning.

DE FÖRKOLNADE TAKBALKARNA förorsakade av Bipatpur, katastro fen, har flyttats åt sidan.

I dag får varje familj som förlorat sitt hus i branden ett kon tantstöd på humanitära grunder av KUH. De som förlorat mest kan få upp till 34 500 rupier, alltså 270 euro.

För första gången delas stödet ut rakt till kvinnornas egna bankkonton. Nu är deras pengar säkra i banken, och ingen katastrof kan någonsin mera svepa med sig hela deras egendom.

KUH stöder de före detta livegna att försörja sig och talar för deras rättigheter i Nepal. Arbetet utförs via kooperativen för kvinnor och genom att erbjuda olika utbildningar kopplade till lokalbefolkningens livnäring.

text: Elisa Rimaila • foto: Uma Bista

SVENSKA