Globalisti 1/2012 - Changemaker-lehti by Kirkon Ulkomaanapu / Finn Church Aid

Globalisti CHANGEMAKER -LEHTI 路 1/2012

u ak

tekij채 Piia Rytil채

pä

äk

irj

aseettoman maailman puolesta päätoimittaja Ruut Luukkonen

Puppa J / Rauhantekijä Promoe ft. Lutan Fyah / This is Gunz Hanouneh ft. Promoe / Real Gaza mi seh Raappana / Ei se mitään haittaa Richie Spice / Got to make it J Boog / Low the Guns Tanya Stephens / These Streets Queen Ifrica / Times like these I-Octane / Keep me up Tarrus Riley / Don’t ﬁght me down Juno / Hitto soikoon Sizzla / Be strong Cali P / I know there is life Matisyahu / One day John Holt / For the love of you Paha-Nuutti / Oman elämän freelancer Gracias / Night Shift Listan kokosi Merry Sound

”

lla

Pot

JOTTA PYSYVÄ MUUTOS SAATAISIIN AIKAAN, ON SUKELLETTAVA PINTAA SYVEMMÄLLE.

näyttää olevan, että jopa YK ja maailman konﬂiktien kannalta avainasemassa olevat valtiot tuntevat itsensä aseettomiksi isojen kysymysten edellä. Ratkaisukeinona nähdään esimerkiksi interventio. Tämä kertoo nykymaailman kiireestä ja turtumisesta jatkuvaan väkivaltaan, jota lopulta eteenpäin ajaa väkivallan jatkaminen väkivallalla. ’’Muutoksen ytimessä on ihmisen oma kokemus oikeasta ja väärästä. Ihminen on siinä mukana, mihin hän todella uskoo’’, totesi Changemakerin koulutusviikonlopussa vieraillut Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen. Pentikäinen ja Abdullahi Farah kertoivat Somalian tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä, sotilaallisista kumppaneista, agendoista ja juurista joista muutoksen tulisi liikahtaa eteenpäin. Aseettoman maailman puolesta voidaan taistella muun muassa musiikin kautta. Musiikilla voidaan vaikuttaa asenneilmastoon sekä hyvässä että pahassa. Tässä lehdessä on luettavaa musiikista ja pienaseväkivallasta Jamaikalla, rauhasta ja rauhattomuudesta Euroopassa ja asiaa Rauhantekijä -kampanjasta. Ü

kuv

Vuosittain yli puoli miljoonaa ihmistä kuolee aseiden aiheuttamaan väkivaltaan. Haavoittuneita ja ihmisoikeusloukkauksen kohteiksi joutuneita on moninkertaisesti. Ilmaiskuista ja pommituksista kärsivät eniten siviilit. Asekauppa on bisnes, jossa myös Suomi on mukana. Siksi Changemaker on ottanut asiakseen pureutua rakenteisiin, jotka mahdollistavat aseiden ja puolustustarvikkeiden päätymisen maihin, joissa on sota, konﬂikti tai muuten korkeat väkivaltatilastot. Jotta pysyvä muutos saataisiin aikaan, on sukellettava pintaa syvemmälle. On tiedostettava tosiasiat ja ne rajat joissa asioihin saadaan muutos. Ongelmat tulee nähdä pitkällä kantamalla ja etsiä rakentavia, rauhanomaisia ratkaisuja, joita muodostamassa ovat eri osapuolet. Changemaker ei usko rauhanrakentamiseen, jota käydään aseilla aseita vastaan tai jonka tähtäimessä on yksi henkilö, jonka eliminointi ratkaisisi koko ongelman. Tässä viittaan KONY 2012 -kampanjan pääviestiin. KONY 2012 on vain esimerkki ajatusmallista, jossa sota voitetaan sodalla. Yleinen suuntaus

Tässä lehdessä

Käsiaseiden paratiisi

3 6 8 10 12 14 18 20 26 36 38 44 47 48 49 50 51

Pääkirjoitus Paikallisryhmät Tiimin terveiset Teemaryhmät Periksiantamattomuuden viitta Changemaker ja rauha Puheenvuoro Käsiaseiden paratiisi Rauha ja eurooppa Maailmanmuuttaja Saman auringon toisen säteen alla Maailmankuva Changemaker International Changementor Kirja-arvostelu Maailmaa muuttavaa musiikkia Bittipalsta

S.20

Kannessa Vähemmän aseita, enemmän ystävällisyyttä Mats Miinalainen, 23, kuvattiin Kontulan skeittihallissa Helsingissä. Miinalaisen mukaan laji on kesällä parhaimmillaan. ’’Kaverit, yhdessäolo ja ﬁilis tekevät siitä sen’’, kommentoi kymmenen vuotta skeitannut Miinalainen. Ystävällisyys ja yhdessä eteenpäin eläminen ovat Miinalaisen vinkkejä maailmanrauhaan. Kontulan skeittihalli on Helsingin Nuorisoasiankeskuksen ylläpitämä.

Luotsikatu 1a 00160 Helsinki (+358) 50 342 3799 toimisto@changemaker.ﬁ www.changemaker.ﬁ

S.14

Päätoimittaja Ruut Luukkonen Toimitussihteeri Mimma Jäntti

Changemaker ja Rauha S.12

periksiantamattomuuden viitta

Toimitus Minna Havunen, Jutta Huovinen, Ulla-Sisko Jauhiainen, Sini-Maaria Kauppi, Pertti Keinänen, Tiina Keinänen, Janne Koivisto, Marika Latva-Kyyny, Jarkko Lievonen, Tytti Matsinen, Heta Niemi, Ella Potka, Piia Rytilä, Heidi Torsti, Sini Tyvi, Elina Tyynelä, Suvi-Tuulia Vaara, Mikko Vuolle Avustajat Tomi Eklund, Cecilia Forsén, Lauri Kuusela, Anni Lehtikangas, Iiris Luukkonen, Eveliina Lähteenmäki, Mertsi Murmann, Anna Nádasi, Mikko Näppä, Paavo Pykäläinen, Thorsteinn Valdimarsson Taitto Mikael Björkman Kansikuva Ella Potka, Ruut Luukkonen Kiitokset Helsingin Nuorisoasiankeskus

Changemaker on vaikuttamisverkosto, joka toimii globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Verkoston pääteemoja ovat rauha, velka ja ympäristö. Changemaker toimii Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä. Painettu kierrätyspaperille, joka valmistetaan 100 % uusiokuidusta.

ät

m yh

li al

Pienillä teoilla hyvän äärelle teksti & kuva Jutta Huovinen

KAJAANIN PAIKALLISRYHMÄ JÄRJESTÄÄ PIENIMUOTOISIA TEMPAUKSIA LUKIO TUKIKOHTANAAN. VÄHÄLLÄKIN VAIVALLA VOI SAAVUTTAA PALJON. Kajaanin paikallisryhmässä on kuusi aktiivista jäsentä. Toisinaan heitä avustaa lukion uskonnon ja ﬁlosoﬁan opettaja Raija Väyrynen. Changemaker -ryhmä on keskittynyt pienuudestaan huolimatta heitä eniten askarruttaviin asioihin.

Kirjoja kiertoon ”Viimeisin tempauksemme on Kajaanin lukiolla järjestetty kirjakierrätyspäivä. Kokonaisen päivän ajan Changemaker-ryhmäläiset pitivät lukion aulassa pöytää, johon vanhemmat opis-

kelijat saattoivat tuoda vanhoja kirjojaan uusille opiskelijoille. Nuoret opiskelijat saivat kirjoja halvemmalla kuin kaupasta ja vanhat opiskelijat saattoivat ansaita vähän rahaa tarpeettomilla kirjoillaan”, kertoo ryhmän toiminnassa aktiivisesti mukana oleva Miia Korhonen. ’’Näin ekologisten valintojen ja kierrätyksen merkitys tulee meidän opiskelijoiden arkipäivään.’’

Pienellä suurta Ryhmä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti lukiolla aina,

kun tapahtumia keksitään järjestää. Kokoukset ovatkin tapahtumien ja tempausten valmistelua varten. Tärkeintä heille on hyvän eteenpäin vieminen. ”Meillä on lukiolla pullobokseja, joihin opiskelijat voivat laittaa tyhjät pullonsa. Pulloista saaduilla rahoilla voidaan sitten esimerkiksi ostaa Toisenlaisia lahjoja. Samalla tuemme kierrätystä. Parasta on, että pienilläkin eleillä voi tehdä paljon hyvää’’, Korhonen kertoo. Ü

Ryhmä tuo ekologiset valinnat opiskelijoiden arkipäivään.

kolumni

Ruokakriisissä vielä tekemistä teksti Jarkko Lievonen

”Näkeminen on näennäistä, tekeminen teennäistä, mutta oleminen on olennaista.” Tämä ajatus lohdutti minua hetkellisesti vaalihuuman, talouskriisin, työssäoppimisjakson ja viimeisten graduahdistusten lomassa. Lohduttava vaikutus kuitenkin lakkasi tutustuessani Euroopan Maan ystävien tuoreeseen raporttiin ”Farming money”. Raportin mukaan useat eurooppalaiset pankit, eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt ovat syyllistyneet ruoan ja raaka-aineiden hinnoilla keinotteluun sekä kehitysmaissa tapahtuvien maakaappausten rahoittamiseen. Hinnoilla keinottelu on yksi syy nykyiseen ruokakriisiin, ja se vaarantaa ihmisten oikeuden ruokaan erityisesti kehitysmaissa. Mitä köyhempiin maihin mennään, sitä suurempi osa tuloista kuluu ruokaan − köyhimmillä seuduilla kaikki. Huolestuttavaa on se, millainen vaikutus ruuan hinnan nousulla on jo ennestään vakavaan hiv/aids -tilanteeseen. Yle uutisoi syksyllä 2011 monien aidspotilaiden jättävän lääkityksensä kesken aliravitsemuksen vuoksi. Syynä tähän on se, että tyhjään vatsaan otettuina useat aidslääkkeet aiheuttavat vakavia sivuoireita. Aliravitsemus jouduttaa myös hivin edistymistä aids-asteelle ja altistaa tartunnan saaneet monil-

le vakaville sairauksille, kuten tuberkuloosille. Toisaalta nälän poistaminen lienee monelle ykkösprioriteetti, jos rahat riittävät joko ruokaan tai lääkkeisiin. Ruokakriisistä puhuttaessa meidän changemakerien on hyvä palauttaa mieliimme vientitukikampanjamme vuodelta 2010. Epäreilu maatalouskauppapolitiikka Afrikan maita kohtaan on edelleen yksi ruokakriisin syistä. Samaan aikaan, kun useiden Afrikan maiden tuottajat eivät pysty kilpailemaan länsimaisten tuotteiden kanssa, heidän maaalueitaan kaapataan paikalliset maanomistusoikeudet sivuuttaen. Ahtaalla ovat erityisesti pienviljelijät, joiden markkinat rajoittuvat oman kylän torille tai lähiseudulle. He saattavat joutua jopa jättämään harjoittamansa elinkeinon. Mitä voimakkaasti kärjistyneelle ruokakriisille voidaan tehdä? Maan ystävien raportti vaatii ruokakriisin helpottamiseksi selkeää säätelyä rahoituslaitosten toiminnalle. Ongelma on kuitenkin siinä, että viimeisten vuosikymmenien aikana säätelyä on pyritty nimenomaan vähentämään. Nyt olisi aika vaatia selkeää suunnanmuutosta. Ehkä onkin niin, että meille changemakereille tekeminen ei ole teennäistä, vaan muutoksen aikaansaaminen on olennaisimpia asioita elämässämme. Välil-

lä on kuitenkin hyvä pysähtyä myös olemaan: pohtimaan, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu ja mitä meille kerrotaan tai jätetään kertomatta. Esimerkiksi Maan ystävien raportin esiin nostamat asiat eivät ole eurokriisin täyttämässä mediassa juuri palstatilaa saaneet. Liian usein vähäosaisimmat jäävät varjoihin ja unohduksiin. Heidän asiaansa meidän on pidettävä esillä! Ü

Kirjoittaja on Changemaker -aktiivi ja teologian maisteri Kainuun korpimailta. Changemakerin hänestä tekee pyrkimys ymmärtää asioiden todelliset taustat ja syyt sekä tahto toimia paremman maailman puolesta.

tii

i ve

Strategiaprosessin aika ME TIIMILÄISET, KUTEN EDELTÄJÄMME JA SEURAAJAMMEKIN, HALUAMME KEHITTÄÄ OMALLA OSAAMISELLAMME CHANGEMAKERVERKOSTOA JA KANNUSTAA JÄSENISTÖÄ AKTIIVISEEN TOIMINTAAN.

Tänä vuonna tiimi keskittyy erityisesti strategiaprosessiin, sillä nykyinen strategia vanhenee kuluvan vuoden loppuun mennessä. Uutta strategiaa ei voida vain kirjoittaa, vaan ensiksi on analysoitava verkoston tämänhetkistä tilannetta. Strategian luomiseen yritetään saada mukaan myös tiimin ulkopuolisia jäseniä ja kuulla muun muassa paikallisryhmiä strategian muodostamisessa. Kun strategia on kirjoitettu valmiiksi kuluvan vuoden aikana, alkaa strategiatyöskentelyn viimeinen vaihe, jota lienee syytä painottaa: strategian toteuttaminen! Vuonna 2012 Changemakerin tiimissä toimii kahdeksan henkilöä. Vaikka tiimi puhaltaa yhteen hiileen ja monista asioista päätetään yhdessä, on jokaiselle myös omat vastuualueet. Ruut Luukkonen toimii tiedotusvastaavana ja työskentelee erityisen tiiviisti Globalisti-lehden parissa. Paikallisryhmävastaavat Anna-Maria Timonen ja Ella Potka tukevat vierailuin ja yhteydenotoin noin 20 paikallisryhmää eri puolilla Suomea. Koulutusvastaavana Hannele Tulkki huolehtii mm. koulutusviikonloppujen järjestelyistä. Tänä vuonna pääkampanja keskittyy asevientiin. Kampanjaa luotsaamaan valittiin kampan-

javastaavat Sini-Maaria Kauppi ja Ulla-Sisko Jauhiainen. Heidi Torsti tukee Velka- ja Ympäristöryhmien työskentelyä. Minä olen Changemaker International -vastaava. Tämä vastuualue on uusi ja luotu erityisesti ensimmäistä Suomen isännöimää kansainvälistä Changemaker-tapaamista silmällä pitäen. Changemaker International -tapaaminen kokoaa alkusyksyllä vieraita muiden maiden Changemaker-verkostoista kehittämään yhteisiä pelisääntöjä ja lisäämään yhteistyötä. Tämän tapahtuman järjestämisen päävastuu on siis minun kontollani. Lisäksi olen tiimin yhteyshenkilö eri maiden verkostojen jäsenistä koostuvassa Changemaker International -ryhmässä. Alkuvuoden tapahtumista mainittakoon myös tiimin tapaaminen Kirkon Ulkomaanavun johdon kanssa. Sääntömääräinen tapaaminen ei ollut mitään pönötystä, vaan kuulumisten vaihtoa Changemakerin ja Ulkomaanavun välillä, yhteistä ideointia ja yhteistyömahdollisuuksien pohdintaa. Me paikalla olleet tiimiläiset saimme uusia ideoita, puhtia ja pontta toimintaamme! Changemakerilla on myös kaksi asiansa osaavaa työntekijää, nuorisoverkostokoordinaattori Heta Niemi ja kampanjatyön

koordinaattori Sini Tyvi. Työntekijät ovat koko verkostoa varten, mutta erityisesti tiimi saa heiltä paljon apua. Verkoston vankkumaton perusta ovat kuitenkin vapaaehtoiset. Siksi kutsun sinut mukaan toimintaan! Hyviä tyyppejä ja tekemistä löytyy! Istutko sinä ensi vuoden tiimissä? Käyhän nettisivuillamme www.changemaker.ﬁ ja klikkaa itsesi jäseneksi. Jäsenyys ei velvoita mihinkään, mutta antaa paljon mahdollisuuksia! Voit myös liittyä eri teemaryhmien sähköpostilistoille. Pääset heti toimeen, ideoimaan ja toteuttamaan. Tule ihmeessä myös koulutusviikonloppuihin oppimaan ja virkistymään! Ja tiedätkö mitä: ensimmäistä kertaa osallistuville koulutusviikonloppu on täysin ilmainen! Nähdään! Tiimin puolesta Pertti Keinänen Changemaker International -vastaava

”

VAIKKA TIIMI PUHALTAA YHTEEN HIILEEN JA MONISTA ASIOISTA PÄÄTETÄÄN YHDESSÄ, ON JOKAISELLE MYÖS OMAT VASTUUALUEET.

Tiimiläisiä Changemakerin koulutusviikonlopussa Kouvolan Puhjonrannassa. Ella, Anna-Maria, Hannele, Ruut ja Pertti.

Tiimityöskentely on useimmiten hauskaa. Tiimiläisiä viettämässä strategiaviikonloppua ja lumikenkäilemässä. Anna-Maria, Ulla-Sisko, Ruut, Hannele, Pertti ja Ella.

kuvat Sini Tyvi

ät

Ympäristöryhmän toiminta ei ole pelkkää kokoustamista. Kuva Ruut Luukkonen

Olkiluotoa ja ilmastolakia teksti Elina Tyynelä, ympäristöryhmän yhteyshenkilö

Ympäristöryhmän toiminta on pyörinyt hieman hiljaisemmin kuin kampanjavastuussa olleen velkaryhmän ja tämän vuoden kampanjaa valmistelleen rauharyhmän, mutta täysin toimettomina emme mekään ole istuneet. Viime vuonna valmisteltu ympäristöryhmän periaateohjelma sai jäsenistön hyväksynnän syksyn jäsenkokouksessa ja taustamateriaalin työstö lähenee loppuaan. Tässä vaiheessa onkin aika kiittää lämpimästi kaikkia sekä taustamateriaaliin että periaateohjelmaan panoksensa antaneita ihmisiä!

Mieleenpainuvinta ympäristöryhmän syksyn toiminnassa oli retki Olkiluotoon, jossa kuulimme muun muassa ydinjätteen loppusijoituksesta, mahdollisiin riskeihin varautumisesta sekä siitä, miten ydinvoimala on vaikuttanut ympäristöönsä. Faktavyöry oli valtava, ja hyvät keskustelut jättivät paljon pohdittavaksi myös jälkikäteen. Koska retki saavutti suuren suosion, uutta retkeä johonkin kohteeseen pohditaan. Kuten Olkiluoto-retki, myös tulevat tapahtumat tulevat olemaan avoimia kaikille uusille ja vanhoille

maailmanmuuttajille! Kokouksissa tullaan myös miettimään muun muassa sitä, olisiko ympäristöryhmästä kampanjavastuuseen vuonna 2013. Tervetuloa siis mukaan, kokouksista ilmoitellaan ympäristöryhmän sähköpostilistalla! Pelkkää kokoustamista ei ryhmämme toiminta kuitenkaan ole. Varmistaaksemme hyvän ilmastolain toteutumisen myös käytännössä annamme tukemme Polttava Kysymys -kampanjaan osallistumalla tempauksiin ja muuhun toimintaan. Vaikuttamistyön aika on nyt! Ü

paljon puhetta velasta teksti Heidi Torsti, velkaryhmän aktiivi

Velkaryhmän aika kului viime vuoden pääkampanjan parissa ja loppusyksyllä tempausta suunnitellen ja valmistellen. Halusimme toteuttaa uudenlaisen tapahtuman Velan vangit -kampanjan puitteissa, ja päädyimme järjestämään Puhetta velasta -keskustelutilaisuuden. Tapahtuman järjestelyt pitivät ryhmämme kiireisenä, mutta kova työ kannatti! Saimme paikalle mielenkiintoisia puhujia, ulkoministeri Erkki Tuomiojan, changemakereitä ja muutakin yleisöä, vaikka päivälle sattuikin kolea marraskuinen räntäsade.

Vetoomuksen lisäksi ulkoministeri Tuomioja vastaanotti viilan, jolla vapauttaa velan vangit. Kuluvasta vuodesta velkaryhmälle kehkeytyy edellistä rauhallisempi. Vuoden alusta ryhmälle saatiin uusi yhteyshenkilö, Hannele Tulkki. Suunnitteilla on päivittää muutaman vuoden ikäistä taustamateriaaliamme. Velka-asiat ovat edelleen hyvin ajankohtaisia etenkin Euroopan velkakriisin vuoksi, joten meidän täytyy pysyä ajan tasalla ja olla valmiita nostamaan kehitysmaiden velkaa enemmän esil-

le. Ryhmässä olemme miettineet myös paneutumista maailmantalouteen hieman laajemminkin kuin vain velan näkökulmasta. Kuten Ruut Luukkonen Puhetta velasta -tapahtuman loppujuonnossa osuvasti totesi, puhe velasta ei tule päättymään tähän. Kampanja onnistui hyvin, mutta vielä riittää paljon parannettavaa ja tehtävää! Uutta kampanjointia suunnittelemaan tarvitaan lisää innokkaita changemakereitä, joten tervetuloa mukaan velkaryhmän toimintaan! Ü

Puhetta Velasta -tapahtuma Helsingin Paasikiven aukiolla. Vankihaalareissa Elina Tyynelä. Kuva Sini Tyvi

Kampanjavastaavat Sini Nykänen ja Heidi Torsti luovuttivat vetoomuksen ulkoministeri Erkki Tuomiojalle. Kuva Ruut Luukkonen

teksti Jutta Huovinen /// kuva Kirkon Ulkomaanapu

viitta Periksiantamattomuuden

’’ÄLÄ EPÄILE OMIA KYKYJÄSI – JA VAIKKA EPÄILISITKIN, RIITÄT SILTI AIVAN HYVIN.’’

”

JOKAINEN KOHTAAMINEN MUUTTAA MAAILMAA JOHONKIN SUUNTAAN TAI VOI JOPA MUUTTAA KOKO ELÄMÄN SUUNNAN.

Kaikki alkoi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksesta. Antti Pentikäinen oli vielä nuori opiskelija, joku olisi voinut kutsua häntä jopa huolettomaksi. Häntä pyydettiin hallitukseen, mutta häntä epäilytti lähteä tuhlaamaan aikaansa turhanaikaisen kinastelun seuraamiseen. Luultavasti myöntyminen kuitenkin kannatti. Se oli ponnistuslauta tähän kaikkeen, mitä hänellä nyt on: upeita kohtaamisia ja rikastuttavia kokemuksia ympäri maailmaa. Pentikäinen toimii Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajana. Tehtävään hän palasi syksyllä vietettyään vuoden New Yorkissa Religions for Peace -järjestön konﬂiktinhallintajohtajana. Jos Pentikäistä nuorena mietityttikin vaikuttamiseen ja järjestötoimintaan mukaan lähteminen, ei häntä enää pelota – ainakaan niin paljoa. Hän on vilpittömästi iloinen hänelle osoitetusta luottamuksesta ja toteaakin, että on ajoittain vaikeaa olla lupausten ja sanojensa mittainen. Kun hän aikaisemmin toimi Martti Ahtisaaren neuvonantajana, hän näki, kuinka maailman asioista päätetään. Nyt häntä huolestuttaakin se, miten suurin osa maailman ihmisistä sivuutetaan heitä koskevia asioita päätettäessä. Omassa työssään Suomessa Pentikäinen pyrkii kehittämään Kirkon Ulkomaanapua niin, että se toimisi eräänlaisena siltana vaikeissa oloissa elävien ihmisten ja päätöksentekijöiden välillä.

Rohkeutta katsoa maailmaa silmästä silmään Oman elämänsä mullistuksista hän on vain kiitollinen ja hän toteaakin, että elämän käännekohdat ymmärtää vasta jälkikäteen. Erilaiset työtehtävät ovat vieneet häntä ympäri maailmaa ja hän on oppinut siitä paljon ihmisten kohtaamisten kautta. Yleensä jokainen kohtaaminen muuttaa maailmaa johonkin suuntaan tai voi jopa muuttaa koko elämän suunnan. ”Olen oppinut ihmisiltä, joita olen kohdannut, monia asioita, jotka olen itse oivaltanut vasta kuukausien tai vuosien päästä. Ihmiset ovat ylipäätään aika ihmeellisiä. Se kysyy rohkeutta katsoa maailmaa ja asioita silmästä silmään.”

Periksiantamattomuudella kestävää tulosta Elämässään ja urallaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ajautunut Pentikäinen kertoo salaisuudekseen periksiantamattomuuden. Helpolla kun ei missään asioissa maailmassa yleensä pääse eteenpäin. ”Vaikka omia kykyjään epäilee joskus päivittäin, pyrin silti tekemään työni niin hyvin, kuin suinkin pystyn. Olen periksiantamaton ja luulenkin, että juuri sen ansiosta on saatu tehtyä joitain kestäviä tuloksia.” Jos hän saisi käyttöönsä kaikki maailman resurssit tehdäkseen maailmasta mieluisensa paikan hän antaisi kaikille demokratian. ”Laittaisin päätöksentekijät vastuuseen tekemistään päätöksistä. Ihmiset itse tietävät mikä heille olisi parasta ja ovat keskimäärin siitä aika tietoisia.” Maailmanvaltias hän ei kuitenkaan ole, eikä tule olemaan joten käytettävissä olevilla mahdollisuuksilla hän toivoisikin, että nuorilla olisi intohimoinen suhtautuminen maailman muuttamiseen. Sellainen suhtautuminen, joka ei katoa heti kun ensimmäinen työpaikka, lapsi tai asuntolaina on edessä. Ihmiset kuitenkin ovat maailman suurin resurssi ja uhka. Ü

teksti Sini-Maaria Kauppi, Tiina Keinänen /// toimitus Minna Havunen, Ruut Luukkonen /// kuvitus Lauri Kuusela

Changemaker ja Rauha YKSI CHANGEMAKERIN PYSYVISTÄ TEEMOISTA ON RAUHA. TÄNÄ VUONNA CHANGEMAKER KAMPANJOI SUOMEN ASEVIENNISTÄ JA HAASTAA SUOMEA TARKISTAMAAN PROFIILIAAN RAUHANVÄLITTÄJÄMAANA.

Vuoden 2012 pääkampanjan aiheen valinta oli selvä: asekauppa on tappava ja hyvin korruptoitunut bisnes. Huolimatta ostajamaiden sisäisen tilanteen huomioivista asevientikriteereistä, aseiden viennistä päättävien vaa´assa painavat enemmän taloudelliset edut kuin ihmisoikeudet. Suurin osa länsimaiden suorittamasta aseviennistä kohdistuu Itä-Aasiaan, Lähi-itään ja Eurooppaan. Aseita viedään myös niin kutsuttuihin harmaan listan valtioihin, joissa on sotatila tai korkea väkivaltakuolleisuus, kuten Saudi-Arabia ja Israel. Asekaupan hedelmät ovat tuhoisat: YK:n mukaan vuosittain kuolee keskimäärin 526 000 ihmistä aseellisten yhteenottojen seurauksena. Heistä 55 000 kuolee sodissa ja terrorismin seurauksena, loput muissa aseellisissa yhteenotoissa.

Myös Suomi on asekaupan toimija Suomen asevienti ja aseviennin kriteerit ovat olleet viime aikoina enemmän esillä, kun Suomen hallitus hyväksyi syksyllä 2011 asekaupan Saudi-Arabiaan. Saudi-Arabian kansalliskaartille päätettiin viedä 36 Nemokranaatinheitinjärjestelmää varaosineen sekä 1440 ammusvarastoputkea. Kauppa herätti kysymyksiä Saudi-Arabian sisäisen tilanteen vuoksi. Toinen syy Suomen aseviennin esiin nostamiseen juuri tänä vuonna on, että Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2013-2014. Changemaker kysyy, voiko Suomi proﬁloida itsensä rauhanpuolustajana, kun otetaan huomioon sen nykyiset asekauppakäytännöt? Changemakerin Rauhantekijä-kampanjan tavoitteena on, että länsimaisia aseita tai niiden osia

ei kulkeutuisi sota-alueille tai maihin, joissa väkivaltatilastot ovat korkeat. Näin pyritään ehkäisemään sotien pitkittyminen ja estämään uusien aseellisten konﬂiktien kehittyminen. Rauhantekijä-kampanja pyrkii vaikuttamaan erityisesti Suomen asevientirajoituksiin, jotta niissä huomioitaisin asekaupan vaikutukset kehitysmaiden sisäiseen tilanteeseen. On myös tärkeää tarkastella jokaista maata erikseen, sillä maiden tilanteet ovat keskenään erilaisia. Kampanjalla halutaan myös lisätä suuren yleisön tietoisuutta asekaupasta ja aseviennistä sekä lisätä julkista keskustelua.

”Kännykkäsi todellinen hinta?” Aiemmin Changemaker on kampanjoinut rauhaan liittyen vuonna 2009 teemalla ”Kännykkäsi todellinen hinta?”. Kampanjan avulla Changemaker halusi nostaa esille elektroniikkateollisuuden vaikutuksen Kongon Demokraattisen tasavallan konﬂiktiin.

Kännykkäsi todellinen hinta? -kampanja oli osa MakeITfair -kampanjaa, johon osallistuivat myös Reilun kaupan puolesta ry (nykyinen Eetti ry), Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ry, FinnWatch ja Nuukuusviikko. Kampanjan kohdemaaksi valittiin Kongon Demokraattinen tasavalta, joka suurista luonnonrikkauksistaan huolimatta on yksi maailman köyhimmistä maista. Maassa on jatkunut konﬂikti yhtäjaksoisesti vuodesta 1998 asti.

Vuoden 2009 kampanjan kohdemaaksi valittiin Kongon Demokraattinen tasavalta, joka suurista luonnonrikkauksistaan huolimatta on yksi maailman köyhimmistä maista. Kuva Irina Sytcheva

CHANGEMAKER KYSYY, VOIKO SUOMI PROFILOIDA ITSENSÄ RAUHANPUOLUSTAJANA, KUN OTETAAN HUOMIOON SEN NYKYISET ASEKAUPPAKÄYTÄNNÖT?

”

Konﬂiktin jatkumisen syynä pidetään maan luonnonvaroista käytäviä kiistoja, joihin maassa toimivat elektroniikkayhtiöt ovat osallisia. Elektroniikkayhtiöt käyttävät konﬂiktialueilta tulevia mineraaleja omissa tuotteissaan. Kampanjalla vedottiin Nokiayhtiöön ja vaadittiin, että se selvittää tuotteissaan käytettävien raaka-aineiden alkuperän kaivoksiin asti ja edistää toiminnassaan rauhaa. Lisäksi Nokiaa kannustettiin ottamaan eettiseen koodistoon perustuva valvontajärjestelmä käyttöönsä koko alihankintaketjua myöten ja julkistamaan koko alihankintaketjunsa. Nokia vastasi Changemakerin kampanjaan. Yhtiö kertoi, että se on tietoinen Kongon tilanteesta ja että heidän toimintansa perusteina ovat vastuullisuus ja huolellisuus.

Periaateohjelma viitoittaa rauhantyötä

”

kuva Iina Jokilaakso

ASEITA VIEDÄÄN MYÖS NIIN KUTSUTTUIHIN HARMAAN LISTAN VALTIOIHIN, JOISSA ON SOTATILA TAI KORKEA VÄKIVALTAKUOLLEISUUS.

Changemakerin rauharyhmän toimintaa viitoittaa periaateohjelma. Periaateohjelmassaan rauharyhmä painottaa eettisten kriteerien huomioonottamista ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, kuten rauhan rakentaminen siviilikriisihallinnan ja kehitysyhteistyön keinoin. Innostuneen kampanjatyön lisäksi rauharyhmä on saanut iloita hienosta tunnustuksesta, jonka Changemaker sai alkuvuodesta. Verkostolle myönnettiin tammikuussa Kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinto. Palkinto myönnetään ihmisille tai yhteisölle, joka on pitkäjänteisellä ja vaikuttavalla työllä rakentanut rauhan edellytyksiä ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Tunnustuksella on ollut rauharyhmälle suuri kannustava merkitys uusien haasteiden edessä. Ü

kolumn

Fred är ett ord med vilket man kan vinna ett val i vissa länder. text Jutta Huovinen /// översättning Suvi-Tuulia Vaara

Ordet fred används ofta för att beteckna ett beslut om fred eller ett fredsfördrag, det vill säga ett avtal med vilket två eller flera stater deklarerar kriget mellan dem avslutat. Så här berättar finsk Wikipedia för mig. Inte riktigt det första jag tänker på när jag hör ordet fred, men en helt bra motivering. Parodiversionen av Wikipedia, Hikipedia, har en mycket mer frappant beskrivning av fred: ”Man kan se fred i verksamhet överallt. Stater och deras ledare dödar varandra hela tiden i fredens namn. De mest berömda människorna i historien som har strävat efter fred är Påven och Adolf Hitler. De mest berömda händelserna som har strävat efter fred är korstågen och första världskriget.” Det här är förstås att dra saker till sin yttersta spets, men varje parodi bottnar sig i en sanning. Allt kan inte vara väl i den här världen medan det finns en grund för den här parodin. Ute i världen talas det allmänt om att göra saker i fredens namn, men är alla medel tillåtna när man strävar efter fred? Fred är ju frånvaro av krig, våld och förtryck. Vissa finner

frid inom sig själva och andra hittar den i behagliga hobbyer. Jag har varit scout redan i nästan 15 år och ﬁnner frid i naturen – bort från brådska och tumult. Med mitt eget fredliga energifält försöker jag förmedla den även till människorna omkring mig. För att nå personlig frid är jag redo att göra mycket, men ändå inte vad som helst. Ü

o vu

e uh

Kuinka Somaliaan saadaan rauha? teksti Jussi Ojala /// kuva Kirkon Ulkomaanapu

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön asiantuntija, jonka työalaan kuuluvat muun muassa uskontojenvälinen dialogi ja ruohonjuuritason rauhantyö uskonnollisten ja perinteisten johtajien kanssa.

Somalia on maailman haurain valtio. Ihmisoikeuksien toteutumattomuus on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ihmisoikeusloukkaukset ovat paitsi konﬂiktin seurausta myös syy konﬂiktin jatkumiselle. Kiireiselle lukijalle siis vastaus otsikon kysymykseen heti alkuun: rauha Somaliaan saadaan kun ihmisoikeudet siellä toteutuvat. Seuraava kysymys on, mitkä ovat keskeiset edellytykset oikeuksien toteutumiselle? Kirkon Ulkomaanavun vastaus on ihmisten kyky vaatia oikeuksiaan ja toisaalta vastuutahojen kyky

ja halu olla aidosti vastuullisia kansalaisilleen. Somalian kontekstissa tehtävä vaikuttaa pahimmillaan toiveajattelulta ja parhaimmillaan hyvin pitkältä tieltä. Valitaan jälkimmäinen. Pitkäjänteisyyden vaatimus ei ole vain Ulkomaanavun tai muiden kansalaisjärjestöjen ohjenuora, vaan myös esimerkiksi Maailmanpankki korostaa hauraudesta eroon pääsemisen olevan vuosikymmeniä kestävä prosessi. Pitkäjänteisyys kuitenkin kohtaa karun todellisuuden, kun se laitetaan rinta rinnan keinotekoisten mutta silti raameja asettavien realiteettien, kuten esimerkiksi Somalian väliaikaishallinnon mandaatin päättymistä ohjaavan ”tiekartan” tai niin sanottujen Garowen periaatteiden tai eri projektisyklien (rahoitus) kanssa, joita kaikkia leimaa kiire ja (useimmiten) tarve saada nopeita tuloksia. Ihmisoikeudet eivät valitettavasti toteudu kalenterin avulla. Toinen kestävien tulosten saavuttamisen este on luottamuksen puute. Mikäli luottamusta eri osapuolten välillä ei ole, on hyvin vaikeaa ajatella, että merkittäviä tuloksia voisi syntyä. Voiko somaleita syyttää siitä, että neljäntoista epäonnistuneen ja pitkälti ulkopuolisten toimijoiden pillin mukaan rakennetun rauhanprosessin jälkeen luottamus kansainväliseen yhteisöön on heikkoa? Tuskin. Toisaalta myös paikalliset voivat aiheuttaa luottamuksen menetystä.

Yksi Mogadishussa paljon aikaa viettävä kansainvälisen järjestön työntekijä kehotti testaamaan omien yhteistyökumppaneiden luotettavuuden palkkaamalla ”myyrän”, jonka tehtävä olisi katsoa kuinka moni kumppaneista olisi valmis vedättämään kansainvälistä kumppaniaan ja näin hyötymään rahallisesti. Vuosien kokemuksen omaavan ammattilaisen veikkaus oli, että moni lähtisi mukaan. Omat kokemukseni eivät onneksi tue tätä raadollista kuvaa – monesti somalit itse asiassa kannustavat rahoittajatahoja olemaan kustantamatta kaikkia kuluja ja korostavat paikallisen resurssien mobilisoinnin mahdollisuutta ja näin vahvistuvaa sitoutumista työhön. Kun luottamuksen puutteen takia rauhandialogi on katkennut, on looginen tie rakentaa luottamusta juuri dialogin kautta. Tälle dialogille on tarvetta sekä horisontaalisesti eli paikallisten toimijoiden välillä (mm. konﬂiktin kierteessä olevat klaanit) että vertikaalisesti, jolla tarkoitetaan sillanrakennusta eli paikallisten näkemysten ja suositusten välittämistä kansainväliselle tasolle (YK, EU, Afrikan unioni). Dialogin edistäminen on yksi Ulkomaanavun lisäarvoista Somalian rauhanprosessissa. Kolmas periaate rauhanpyrkimysten tukemisessa niin Somaliassa kuin muissakin hauraissa maissa on erikoistuminen. Kaikkien teemojen parissa työskentely tai yhteistyö kaikkien toimi-

joiden kanssa ei mahdollistaisi lisäarvoa tai organisaation oman ammattitaidon syventämistä. Ulkomaanapu on yhdessä paikallisten kumppaniensa kanssa työskennellyt Somalian uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanpyrkimysten tukena vuodesta 2007 alkaen. Nämä johtajat nauttivat arvostusta ja

vaikutusvaltaa yhteisöissään ja pystyvät auktoriteettinsa avulla toimimaan rauhantekijöinä, mutta tarvitsevat tukea pystyäkseen tekemään työstä. Ulkomaanavun yhteistyö uskonnollisten ja perinteisten johtajien kanssa täyttää edellä mainitut kriteerit: se on pitkäjänteistä, jatkuvaa ja monitasois-

ta luottamuksen rakentamista ja riittävän rajattua. Vaikka ihmisoikeudet eivät edelleenkään toteudu kattavasti Somaliassa, on hyvä ajoittain tiedostaa ne teot ihmisarvon puolesta, joita Ulkomaanapu kumppaneineen on maassa tehnyt. Ja sitten tehdä niitä lisää. Ü

Gallup WHAT IS PEACE? teksti & kuvat Tytti Matsinen

Emily, 27, Canada Peace is trusting in the resilience of a relationship, to give and take what you can and need. I can help the people around me to know that they are worthy of love and respect from their relationships and the world.

Aaron, 21, Northern Ireland Peace is a word people have created to sum up the feelings and emotions we experience when we act as we were intended to. Humans being humans. I can communicate the successes and failures of peace-builders before me in the hope that someone, someday, will ﬁnd the purest equation for peace.

Matt, 25, USA Peace is not just the absence of war but the presence of justice. I can treat others not as others but as neighbours.

sanottua

”Aktivismi on vuokra, jota maksan tällä planeetalla elämisestä.”

ija ja rauhanaktivisti)

- Alice Walker (afroamerikkalainen kirjail

Käsiaseiden paratiisi JAMAIKA ON YKSI MAAILMAN VÄKIVALTAISIMMISTA VALTIOISTA. PÄIVITTÄIN VIISI JAMAIKALAISTA SAA SURMANSA KÄSIASEESTA. teksti & kuvat Ruut Luukkonen

KÄSIASEIDEN HANKKIMINEN ON HELPPOA MAASSA, JOKA SIJAITSEE ASE- JA HUUMEKAUPPAREITTIEN RISTEYSKOHDASSA.

”

Useiden maiden ulkoministeriöt kehottavat turisteja välttämään Jamaikan pääkaupunki Kingstonia, eivätkä paikallisetkaan pidä pääkaupunkiaan kovin turvallisena. Pelkästään Tivoli Gardensin asuinalueella tapahtuu 15 % koko maassa vuosittain raportoiduista murhista. Vuonna 2010 murhia raportoitiin tapahtuneen 1428 kappaletta. Käsiaseiden hankkiminen on kenelle tahansa helppoa maassa, joka sijaitsee ase- ja huumekauppareittien risteyskohdassa. Väkivaltarikokset johtuvat useimmiten jengien välienselvittelyistä. Varsinkin kaupungeissa kulttuuri on jengittynyttä. Jokaisella asuinalueella on oma jenginsä, joka suojelee alueen asukkaita, mutta saattaa olla vaaraksi ulkopuoliselle. Asuinalueen jengiä johtaa Doniksi kutsuttu henkilö, jonka kanssa on syytä pysyä väleissä. Ollessani Kingstonissa ja käydessäni erään lähiön parkkipaikalla pidettävissä sound systemeissä tapasin Don Cassidyn, jonka elämä vaikutti pyörivän

oman asuinalueen, dancehallmusiikin ja huumeiden ympärillä.

Rikollisjärjestöillä poliittista vaikutusvaltaa Keväällä 2010 Yhdysvaltain ja Jamaikan yhteinen operaatio huumepomo Christopher ’’Dudus’’ Coken kiinnisaamiseksi vaati yli 73 uhria, joista suurin osa oli siviilejä. Myös noin 200 ihmistä pidätettiin epäiltyinä Coken avustamisesta. Yhdysvallat on nimennyt Coken yhdeksi maailman vaarallisimmista huumerikollisista. Kingstonissa Coken asuinalueen, mainitun Tivoli Gardensin, ihmiset eivät pitäneet Cokea raakana rikollisena, vaan paremminkin hyväntekijänä. Hyväntekijän leima perustui siihen, että Coke avusti muun muassa terveyskeskuksen rakentamista ja että hänen jenginsä jakoi kadulla leipää. Jamaikan edellisen päämi-

Tuff Gong Recording Studiosilla Kevaughn Fraser ja Ruut Luukkonen.

nisterin Bruce Goldingin vaalipiiri oli juuri tuo köyhä Tivoli Gardens. Aluksi Golding ei olisi halunnut aloittaa Coken kiinniottamista. Kun päätös muuttui, alkoivat väkivaltaisuudet, joiden takia osa Kingstonia julistettiin poikkeustilaan. Levottomuuksissa Coken kannattajat ammuskelivat kohti poliiseja ja rakensivat esteitä ja tiesulkuja vaikeuttaakseen huumepomon löytymistä. Syyskuussa 2011 Coke tunnusti syyllisyytensä yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa. Lopullisia syytteitä ovat kansainvälisen huumeliigan johtaminen, aseellinen väkivalta, huumeiden ja aseiden salakuljetus noin 20 vuoden ajan Jamaikalta Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan. Pisimmillään Coken tuomio voi olla 23 vuotta vankeutta. Vaalien aikana järjestäytyneellä rikollisuudella on myös poliittista vaikutusvaltaa. Rikollisjärjestöjen pomot vaikuttavat ehdokasasetteluun ja mobilisoivat äänestäjät.

Kahvilla ei elä

”

PIENESSÄ YHTEISÖSSÄ EI VAIN PUHUTA MUUTOKSESTA, VAAN SITÄ TEHDÄÄN JA TOTEUTETAAN.

Rastafarien jumalanpalvelus Papinen alueella.

Maan perinteinen vientituote, kahvi, ei enää elätä tavallisia jamaikalaisia. Blue Mountainin vuoristossa viljellään yhtä maailman parhaista kahvilajikkeista, jonka maailmanmarkkinahinta on korkea. Silti yksityiset tuottajat ovat joutuneet myymään plantaasejaan suuremmille yrityksille tai vaihtamaan elinkeinonsa hedelmien tai vihannesten viljelyyn. Aiemmin japanilaiset ostajat maksoivat 8,8 euroa paunasta raakapapuja, mutta nykyään korvaus on enää 1,8 euroa. Blue Mountainin rinteillä asuu noin 7000 kahvintuottajaa, joista 40 % on naisia. Huippulaatuisesta kahvista huolimatta Blue Mountainia voidaan kutsua saarivaltion takapajuisimmaksi alueeksi, koska vuo-

ristotiet ovat surkeassa kunnossa ja palvelut ovat olemattomia.

Vientituotteena dancehall Jamaikan toinen vientituote on musiikki. Maa tunnetaan muun muassa Bob Marleyn kautta reggaemusiikista ja nykyään yhä enemmän dancehallista, joka voidaan nimetä yhdeksi maan vientituotteista. Dancehallille ominaista on yhteiskunnallisten ilmiöiden suora kommentointi, sekä hyvässä että pahassa. Toisinaan lyriikat ovat tahallaan provosoivia ja tyylistä on erotettavissa kaksi negatiivisia asioita promoavaa alalajia slackness ja gunlyrics. Jamaikalla elää syvällä kulttuuri, jossa naisten nähdään kuuluvan miehille. Ajattelutapa ruokkii muun muassa seksuaalista väkivaltaa. Slackness tuo esille korostetun miehistä maailmaa, jossa naiset ovat seksiobjekteja ja joille esimerkiksi seksin harrastaminen ei ole oma valinta. Gunlyrics korostaa lyriikoissaan aseita ja väkivaltaa. Jamaikan hallinto on kuitenkin puuttunut vallitsevaan musiikkikulttuuriin asettamalla soittokieltoja radioon ja puuttumalla sound systemien toimintaan huomattuaan lyriikoiden lisäävän väkivaltaisuuksia ja tappeluita eri jengien alueilla.

Artistit asennevaikuttajina Artistit ovat mielipidevaikuttajia ja nauttivat riistämättömästä huomiosta. Artistit kommentoivat ja piikittelevät lyriikoissa toisiaan, mutta joskus artistien ryhmittymien välinen valtataistelu ajautuu fyysisiin väkivaltaisuuksiin. Esimerkkinä tästä ovat artistit Vybz Kartel ja Mavado, joiden kannattajat ovat kahdessa

leirissä, joko Gazassa tai Gullyssa. Kannattajat eivät voi ﬁilistellä kumpaakin dancehallin suurta nimeä vaan saattavat joutua pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta. Tällä hetkellä Kartel istuu tutkintavankeudessa kahdesta murhasta. Musiikki vaikuttaa osaltaan ihmisten asenteisiin ratkaista arjen ongelmatilanteita, mutta pohjimmiltaan ongelmat ovat rakenteellisia. Tietynlainen dancehall on kuitenkin omiaan lisäämään provokaatiota ja pirstoutumista. Vastapainoksi tehdään musiikkia, joka nostaa esiin elämän hyviä puolia ja puhuu selviytymisestä vaikeuksista huolimatta. Yhteiskunnan rakenteet, eriarvoisuus, poliittinen tilanne, suuret tuloerot ja rajoittuneet elinkeinot aiheuttavat sen, että ihmisten on helpompi luovuttaa ja unohtaa, että heillä voisi olla muunkinlainen tulevaisuus. Lukutaidottomuus ja köyhyys aiheuttavat väkivaltaisiin jengeihin ajautumista.

Musiikki vaikuttaa ihmisten asenteisiin.

Väkivaltaan linkittyvät ongelmat Keskusteltuani Kingstonissa University of the West Indiesin opiskelijoiden Sean Davisin, Kirk Brownin ja Kevaughn Fraserin kanssa he nimesivät maansa suurimmiksi ongelmiksi perheväkivallan, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, lasten hyväksikäytön, kodittomien ja työttömien määrän, nuorten itsemurhat ja muut väkivaltaisuudet, sekä vähemmistöjen tukalan tilanteen. Vähemmistöistä esimerkiksi homoseksuaalien tilanne on hankala, sillä homous määritellään yhä Jamaikan laissa rikokseksi. Myös rastafariuskonnon edustajat ovat heikon kouluksensa ja omaehtoisen yhteiskunnasta vetäytymisensä takia joillakin alueilla syrjitty kansanryhmä. Jamaikalaisista suurin osa on menettänyt luottamuksensa valtion virkamiehiin ja poliisiin, mutta

Bob Marley vaikutti aikanaan myös poliittisesti.

Tuff Gong Recording Studio. Kuva Daniel Szadvari.

kirkkoon ja järjestöihin ihmiset luottavat. Uskonnollisuus on saarella merkittävässä asemassa. Kaksi kolmasosaa on kristittyjä ja heistä suurin osa protestantteja. Monia ongelmia pyritään järjestämällä esimerkiksi urheilumahdollisuuksia ja levittämällä positiivisen dancehallin sanomaa, joka ei kannusta väkivaltaan tai aseeseen tarttumiseen. Koulutusta ja auttavia puhelimia pidetään myös tärkeinä auttamiskanavina.

Järjestöjen tuki Yksi toimiva tapa auttaa on Jones Townin yhteisö, joka auttaa syrjäytyneitä poikia ja nuoria miehiä saamaan uudelleen kiinni

elämästä. Peruskoulutuksen kesken jättäneiden nuorten syrjäytymisvaara on arvatenkin suuri. Jones Townin yhteisö opettaa pojille luku- ja kirjoitustaitoa, tietotekniikkaa ja avustaa pienyritysten perustamisessa. Yhteisö järjestää myös viikon mittaisia leirejä, joiden tarkoitus on saada nuoret pois kaduilta mellakka-aikoina, kuten esimerkiksi vaalien läheisyydessä. Kingstonissa tutustuin lähemmin kehitysprojektiin nimeltä Mustard Seed Communities. My Father’s House -yksikössä toimii yhteisöradio Roots FM, työttömien nuorten työpaja ja kehitysvammaisten lasten koulukoti. Yhteisö avustaa myös teiniäitejä ja ottaa vastaan nuoria naisia ajaksi ennen synnytystä.

Yhteisöradiossa on voimaa Roots FM keskittyy väkivallan vastaiseen työhön ja toimii vapaaehtoisvoimin. Se on avoin tiedotuskanava ja neuvontaväline väkivallan kanssa eläville. Kanavan toimittajat ovat naisia ja ohjelmaa lähetetään ympäri vuorokauden. Puhetta kanavalla on 60 % ja loput 40 % musiikkia. Ohjelma on painottunut erityisesti perheväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen. Kuka tahansa, jolla on sanottavaa näistä teemoista, voi mennä puhumaan Rootsille. Kanavalla toimii myös useita auttavan puhelimen ohjelmia. Roots FM:n toimitusvuorossa ollut Rose kuvaili, että ''Roots

Rastafarit ovat heikon kouluksensa ja omaehtoisen yhteiskunnasta vetäytymisensä takia joillakin alueilla syrjitty kansanryhmä. (ylh.)

Peruskoulun käyminen on esiarvoisen tärkeää syrjäytymisen ehkäisyssä. (oik.)

FM is the voice of the Innercity''. Mustard Seed Communityssä viettämäni päivän jälkeen minulle jäi olo, että yhteisöradiossa on voimaa. Pienessä yhteisössä ei vain puhuta muutoksesta, vaan sitä tehdään ja toteutetaan. Mustard Seed toimii Jamaikan lisäksi myös muun muassa Haitilla, Nicaraguassa ja Kongossa. Kehitysvammaisten lasten leikkihuoneessa soi koko aamupäivän ajan repeatilla Mr Vegasin kappale ’’I am Blessed’’. I am blessed, I am blessed/ Every day of my life I am blessed/ When I wake up in the morning, And I lay my head to rest/ Every day of my life I am blessed.

”

JAMAIKALAISISTA SUURIN OSA ON MENETTÄNYT LUOTTAMUKSENSA VALTION VIRKAMIEHIIN JA POLIISIIN, MUTTA KIRKKOON JA JÄRJESTÖIHIN IHMISET LUOTTAVAT.

KIRJOITTAJASTA Ruut Luukkonen on journalistiikan opiskelija, Globalistin päätoimittaja ja Changemakerin rauhaaktiivi. Hän osallistui Kingstonissa pidettyyn International Ecumenical Peace Convocationiin Changemakerin edustajana.

Rauha ja 26

Eurooppa toimitus Ruut Luukkonen

VIELÄ VIELÄ 1990-LUVULLA 1990-LUVULLA KIEHUNEET KIEHUNEET EUROOPPALAISET EUROOPPALAISET KRIISIPESÄKKEET KRIISIPESÄKKEET OVAT OVAT UUDELLA UUDELLA VUOSITUHANNELLA VUOSITUHANNELLA SAAVUTTANEET SAAVUTTANEET RAUHAN. RAUHAN. MUTTA MUTTA ONKO ONKO RAUHA RAUHA VAIN VAIN AVOIMEN AVOIMEN KONFLIKTIN KONFLIKTIN POISSAOLOA POISSAOLOA JA JA ASEIDEN ASEIDEN VAIKENEMISTA? VAIKENEMISTA? VOIDAANKO VOIDAANKO RAUHALTA RAUHALTA EDELLYTTÄÄ EDELLYTTÄÄ ENEMMÄN? ENEMMÄN? SEURAAVAT SEURAAVAT TEKSTIT TEKSTIT ANTAVAT ANTAVAT LYHYEN LYHYEN KATSAUKSEN KATSAUKSEN BALKANILLE BALKANILLE JA JA POHJOISPOHJOISIRLANTIIN, IRLANTIIN, JOISSA JOISSA VÄKIVALTAISUUDELLA VÄKIVALTAISUUDELLA ON ON PITKÄ PITKÄ HISTORIA. HISTORIA. ALUEIDEN ALUEIDEN NYKYPÄIVÄSSÄ NYKYPÄIVÄSSÄ ON ON PALJON PALJON YHTEISTÄ: YHTEISTÄ: JAKAUTUNEISUUS, JAKAUTUNEISUUS, KANSANRYHMIEN KANSANRYHMIEN ERILLISYYS ERILLISYYS JA JA PYSÄHTYNEISYYDEN PYSÄHTYNEISYYDEN TUNNELMA. TUNNELMA.

Yksi Mostarissa toistuvista grafﬁteista ”Harlem” kirjoitettuna liikennemerkkiin keskellä kaupunkia.

”

VALTA KIERTÄÄ KOLMEN PRESIDENTIN VÄLILLÄ KAHDEKSAN KUUKAUDEN VÄLEIN, MINKÄ PITÄISI TAATA TASA-ARVOISUUS. TOISSIJAISEKSI JÄÄ JÄRJESTELMÄN TOIMIVUUS.

Bosnia-hertsegovinalainen haaste MONELLE BALKANIN MONIKULTTUURISIN MAA TUO MIELEEN ANKARAN SODAN JUGOSLAVIAN ROMAHDETTUA SEKÄ MIELIKUVAN BOSNIAHERTSEGOVINASTA EDELLEEN SOTAA KÄYVÄNÄ MAANA. TODELLISUUDESSA MAASSA EI OLE ENÄÄ ASEELLISTA KONFLIKTIA, MUTTA SE TAISTELEE EDELLEEN USEAN SODANJÄLKEISEN ONGELMAN KANSSA SUURIMPANA NIISTÄ YHTENÄISYYDEN PUUTTUMINEN. teksti & kuvat Janne Koivisto

Bosnia-Hertsegovinan kaupunkien katukuvista näkee, kuinka kivuliaan sisällissodan aiheuttamat haavat ovat vielä umpeutumatta. Kolkot rauniot, tiheään miinoitetut alueet ja luotien reiät muistuttavat sodasta. Ulkoisesti vaikuttaa siltä, ettei eheytymistä ole juuri tapahtunut. Eheytymättömyys näkyy vahvasti yhteiskunnan sosiaalisessa, poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä. Niiden kehitys kertoo yhteiskunnan tilasta paljon. Päällisin puolin voidaan väittää, että Bosnia-Hertsegovinassa on rauha, mutta heikot yhteiskunnalliset rakenteet luovat pohjaa mahdollisille uusille konﬂikteille niin ruohonjuuritasolla kuin koko maassa.

Etninen jakautuminen jokapäiväistä elämää Sosiaalisesti Bosnia-Hertsegovinassa eletään vakavien ongelmien keskellä. Sota on ajanut ihmisryhmiä kauemmaksi toisistaan, jopa omiin maantieteellisiin alueisiinsa, mikä on vuorostaan

aiheuttanut keskinäisen kommunikaation puutetta. Mostarin kaupunki Hertsegovinan alueella on merkittävä esimerkki etnisestä jakautumisesta. Se jakautuu islaminuskoisten bosniakkien ja kristittyjen kroaattien välillä. Ihmisryhmät erottavaa tietä ylitetään harvoin - kaikki elämiseen tarvittava löytyy kummankin ryhmän omista yhteisöistä. Yksi harvoista yleisistä kokoontumisista kahden puolen välillä on vuosittainen jalkapallo-ottelu, jossa Mostarin eri puolet pelaavat vastakkain. Ottelun alussa kannattajat vastakkaiselta puolelta tuodaan stadionille poliisisaattuein ja suljetaan stadionilla pieneen aidoitettuun häkkiin, jota vartioivat turvamiehet. Toisella puolella kenttää tilanne on vastaava - häkin sisällä ovat kotijoukkueen kannattajat ja häkki on huomattavasti suurempi kuin vastapuolella. Tilanne on jännittynyt ja tunnelmaa tihentävät myös mellakkapoliisit, sotilastankit ja vahvasti aseistautuneet turvamiehet ympäri kenttää. Tämä on esimerkki sanatto-

Mostarin Vanhan Pankkin särkyneitä ikkunoita ulkoapäin. Pankki, joka oli vielä rakenteilla, toimi sotilastukikohtana sisällissodan aikana. Kuva Reeta Toivanen.

masta erottelusta, mutta myös osoitus yhteiskunnan haluttomuudesta, jopa voimattomuudesta, puuttua vallitsevaan tilanteeseen. Lopulta tilanne laukeaa kannattajien mellakointina, erilaisten savupommien räjäyttelynä ja pelaajien pahoinpitelemisenä, jota turvatoimin yritettiin estää.

Turhauttava ja toimimaton yhteiskuntajärjestelmä

”

KOLKOT RAUNIOT, TIHEÄÄN MIINOITETUT ALUEET JA LUOTIEN REIÄT MUISTUTTAVAT SODASTA.

Myös poliittisesti bosniahertsegovinalaiset kävelevät heikoilla jäillä. Politiikka on maassa syrjivää, sillä jatkuvasti puhutaan vain kolmesta suurimmasta ihmisryhmästä: serbeistä, bosniakeista ja kroaateista. Maan johtavat elimet koostuvat näiden kolmen ryhmän edustajista, eikä muita yli kymmentä vähemmistöryhmää huomioida lainkaan. Outo ja kömpelö presidenttijärjestelmä ei sekään huomioi vähemmistöjä; neljän vuoden presidenttikaudelle valitaan kolme presidenttiä, jokaisesta kolmesta suurimmasta kansalaisuudesta yksi. Valta kiertää kolmen presidentin välillä kahdeksan kuukauden välein, minkä pitäisi taata tasa-arvoisuus. Toissijaiseksi jää järjestelmän toimivuus. Kömpelöksi voisi myös kuvata maan hallintoa, jossa isänmaalliset edustajat ajavat joustamattomasti omaa etuaan. Myös päättäjä-elimiin kuuluu monia edustajia - esimerkiksi koulutusministereitä on maalla useita, mikä vaikeuttaa päätöksentekoa. Koulutusjärjestelmä on osittain tämän vuoksi jakautunut ja kasvattaa rakoa ihmisryhmien välille. Ihmisryhmät käyvät eri kouluissa ja oppivat eri asiat. Historianopetus on lohduttoman yksipuolista ja opettaa puolueellisen version kivuliaasta sisällissodasta oppilaille. Tällainen poliittinen järjestelmä

Jalkapallo-ottelun viimeiset rauhaisat hetket. Mostarin kaksi puolta pelaamassa vastakkain.

Bosnia-Hertsegovina - Noin 4,6 miljoonaa kansalaista - Bosniakkeja 48 %, serbejä 37.1 %, kroaatteja 14.3 % ja 0.6 % vähemmistöryhmiä - Naapurimaat Kroatia, Serbia ja Montenegro - Kahden kokonaisuuden muodostama tasavalta; Serbitasavalta ja Bosnia Hertsegovinan federaatio - Itsenäisyysjulistus Jugoslaviasta maaliskuussa 1992 - Sisällissota vuosina 1992-1995 - Daytonin rauhanjulistus 19.12.1995, josta tasavallan perustuslaki - Sisällissodassa useita laajoja etnisiä puhdistuksia (mm. Srebrenican joukkosurma) - Euroopan Unionin kahdidaattimaa. EU:lla Bosnia Hertsegovinassa jatkuva rauhanturvaoperaatio. (EUFOR-joukot) Lähteet: * CIA Word Factbook (https://www.cia.gov/library/publications/the-worldfactbook/geos/bk.html) * European Commision Enlargement (http://ec.europa.eu/enlargement/potential-candidate-countries/bosnia_and_herzegovina/eu_bosnia_and_herzegovina_relations_en.htm)

turhauttaa kansalaisia ja heidän vaikuttamishalunsa yhteiskunnassa katoaa. Mainittakoon, että poliittinen epäoikeudenmukaisuus on yksi pääsyy siihen, että EU-jäsenyys jää edelleen maalle kaukaiseksi haaveeksi.

Taloudellinen umpikuja Työttömyys ja kasvavat tuloerot ovat suuri ongelma. Yhä useammat ihmiset joutuvat tyytymään koulutustaan vastaamattomaan työhön. Tämä johtuu siitä, että useat työnantajat palkkaavat työntekijöitä vain omasta etni-

sestä ryhmästään, mikä vaikeuttaa erityisesti vähemmistöjen työllistymistä. Kahvilakulttuuri on maassa vahva ja moni sodan vuoksi työttömäksi jäänyt tai muulle alalle kouluttautunut saakin edelleen elantonsa työstä kahviloissa. Uusille kahviloille ei kuitenkaan ole loputonta tarvetta ja monet jäävät kokonaan vaille työpaikkaa. Taloudellisesti maa odottaakin uutta veturia, sillä tällä hetkellä maan talous on lähes seisahtunut. Työttömyys ei toistaiseksi näy rikollisuustilastoissa kaikkialla maassa, mutta esimerkiksi turvautuminen huumeisiin, käyttäjänä tai välittäjänä, on suosittua. Ü

* Infoplease (http://www.infoplease.com/ipa/A0107349.html?pageno=1)

Verisunnuntain kuuluisimpiin kuuluva valokuva valkoista nenäliinaa heiluttava pastorista, kuolevaa 17-vuotiasta Jackie Duffya kantavista miehistä ja kansalaisoikeuksia polkevasta brittisotilaasta on ikuistettu asuintalon päätyyn.

”

”RAUHAN MUUREIKSI” KUTSUTUT RAKENNELMAT PITÄVÄT YLLÄ RAUHAA EROTTAMALLA ERI VÄESTÖRYHMÄT TOISISTAAN.

Jakautuneisuuden historia POHJOIS-IRLANNIN KONFLIKTIN JUURET OVAT SYVÄLLÄ IRLANNIN HISTORIASSA JA SEN SYISTÄ JA SEURAUKSISTA ON OLEMASSA YHTÄ MONTA KUVAA KUIN IRLANNIN SAARELLA ON ASUKKAITA. teksti & kuvat Tytti Matsinen

Karkea perusasetelma on sama kuin monissa muissakin konﬂikteissa: kuka oli saarella ensin ja mihin valtioon maa ja sen asukkaat kuuluvat. Saaren historia on jakautumisen historiaa. On jako valloittajiin ja valloitettuihin, katolisiin ja protestantteihin, oman valtion kannattajiin ja niihin, jotka tahtovat olla osa Iso-Britanniaa. Lähes sata vuotta sitten saari jakautui maantieteellisesti: syntyi itsenäinen Irlannin tasavalta ja Yhdistyneiden kuningaskuntien hallinnon alle kuuluva Pohjois-Irlanti. Siinä missä itsenäistyneen Irlannin olot rauhoittuivat, Pohjois-Irlantiin jäi voimakas poliittinen jako ja liikehdintä. Pohjois-Irlannin levottomuuksien perusasetelma on sama kuin koko Irlannissa ennen tasavallan itsenäistymistä: osa kansalaisista tahtoo kuulua Yhdistyneisiin kuningaskuntiin,

osan mielestä Irlannin tulee olla yhtenäinen ja itsenäinen saarivaltio. Kahden ääripään välillä vallitsee kuitenkin erilaisten näkemysten kirjo, ja unionistit, lojalistit, nationalistit ja tasavaltalaiset eroavat kukin mielipiteissään toisistaan.

Ongelmien aikakausi 1960-luvun loppupuolella maassa puhkesi levottomuuksia, jotka kestivät aina pitkäperjantaina vuonna 1998 solmittuun rauhansopimukseen saakka. Avoimen väkivaltaisesta aikakaudesta käytetään yleisesti termiä ’’The Troubles’’, eikä muita kaikkien osapuolten käyttöön vakiintuneita nimityksiä ole. Kolmen vuosikymmenen aikana 3529 ihmistä menetti henkensä, suurin osa laittomien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Näitä joukkoja on konﬂik-

”

ASUINALUEILLA ON PALJON SEINÄMAALAUKSIA, JOISSA TEHDÄÄN SELVÄKSI, MIHIN RYHMÄÄN KUULUTAAN TAI MINKÄ PUOLISOTILAALLISEN JOUKON REVIIRIIN ALUE KUULUU.

Derry-Londonderryn Verisunnuntain tapahtumapaikalla Bogsiden asuinalueella entiset puolisotilaalliset seinämaalaukset on korvattu alueen historiaa kuvaavilla maalauksilla.

tin molemmilla puolilla ja niiden kasvualusta on tyypillisimmin työväenluokkaisissa lähiöissä. Aktiivisimmat jäsenet ovat nuoria, jopa teini-ikäisiä poikia ja miehiä. Tunnetuin näistä järjestöistä on Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA, josta on irrottautunut useita vähemmän tunnettuja, radikaalimpia joukkoja. Yhtenä osapuolena konﬂiktissa on ollut myös Iso-Britannian armeija ja poliisivoimat, joista jälkimmäinen on edelleen silmiinpistävän raskaasti varustettu ja näkyvä katukuvassa. 1970luku ja 80-luvun alku olivat levottomuuksien väkivaltaisinta aikaa ja tunnetuin yksittäinen konﬂikti on Derry/Londonderryssä vuonna 1972 tapahtunut Verisunnuntai, jossa 14 siviiliä kuoli ja 12 haavoittui armeijan avattua tulen rauhanomaista mielenosoitusta vastaan. Toinen suomalaismediaakin liikuttanut veriteko tapahtui rauhansopimuksen solmimisen jälkeen elokuussa 1998, kun Omagn'n autopommi-iskussa kuoli 29 ja loukkaantui 220 ihmistä.

Symboleita ja leimaamista Rauhansopimuksen ja viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden aseistariisuntaprosessienjälkeen maa on edelleen jakautunut. Asuinalueista yli 95 % edustaa samaa uskontokuntaa ja sosiaalista taustaa ja niin ikään 95 % kouluista on joko katolisia tai protestanttisia (julkisia) kouluja. Integroituja kouluja on vähän ja niistäkin osa on integroitu vain nimellisesti, sillä perheitä on vaikea houkutella laittamaan lastaan kouluun, jossa tämä ainakin aluksi edustaisi pientä vähemmistöä. Suljetut yhteisöt on monin paikoin erotettu toisistaan fyysisin estein: "rauhan muureiksi"

kutsuttuja rakennelmia ovat niin tarkoituksellisesti kahden asuinalueen väliin rakennetut korkeat betoni- ja piikkilanka-aitaiset muurit, puistoja halkovat portittomat aidat kuin hylättyjen liikehuoneistojen rivit, jotka pitävät yllä rauhaa erottamalla eri väestöryhmät toisistaan. Yhteisöillä on käytössään erilaisia symboleja, joista vahvimpia ja näkyvimpiä ovat liput: Irlannin trikolori, Iso-Britannian Union Jack, oranialaisveljeskunnan Orange Order -lippu tai puolisotilaallisten joukkojen laittomat liput. Belfastin lähiöissä liput ja niiden värit esiintyvät lippuina ovenpielissä ja lipputangoissa sekä kukkaistutuksina talojen edustoilla ja konﬂiktin uhrien muistoksi perustetuissa puutarhoissa, Derry/Londonderryssä myös esimerkiksi maalattuina katukiveyksinä. Tietyillä asuinalueilla on paljon seinämaalauksia, joissa tehdään selväksi, mihin ryhmään kuulutaan tai minkä puolisotilaallisen joukon reviiriin alue kuuluu. Seinämaalauksia on viime vuosina pyritty korvaamaan kulttuurisilla, poliittisesti ja uskonnollisesti neutraaleilla maalauksilla, joiden rahoituksesta vastaavat erilaiset rauhanjärjestöt ja EU. Jakautuneessa maassa konﬂiktin eri osapuolet myös antavat lapsilleen eri nimet, puhuvat eri aksenteilla ja saattavat asioida eri liikkeissä. Paikalliset kykenevät usein kertomaan ensi kertaa tapaamansa ihmisen taustan tämän nimen, aksentin ja asuinalueen perusteella. Maassa syntyvillä lapsilla on myös oikeus saada sekä Yhdistyneiden kuningaskuntien että Irlannin passi ja kahden passin haltijoita onkin paljon. Levottomuuden nostavat päätään vuosittain heinäkuussa, kun marssisesonki on huipussaan. Lähes kaikki marssit ovat pro-

testanttisten tahojen järjestämiä. Suurin paraatihuippu on 12. heinäkuuta, kun oranialaisveljeskunta marssii vuonna 1690 saavutetun taisteluvoiton kunniaksi. Marssireitit, jotka veljeskunnan mukaan ovat historiallisia ja perinteisiä, kulkevat osittain katolisten ja protestanttisten alueiden rajapinnassa ja katoliset pitävätkin niitä loukkaavina ja usein marsseilla esitetty musiikki on kyseenalaista. Marssien aattopäivänä protestanttisissa työväenluokan lähiöissä poltetaan valtavia rovioita, joissa poltetaan puutavaran lisäksi usein myös paavin kuvia, Irlannin lippuja ja banderolleja, joissa solvataan katolisia.

Yhteistyöstä toivoa tulevaisuuteen Toivon pilkahduksia on kuitenkin näkyvissä. Monet pohjoisirlantilaiset nuoret hakeutuvat opiskelemaan maansa rajojen ulkopuolelle ja ulkomaalaisten, sekä maahanmuuttajien että tilapäisesti maassa oleskelevien, määrä on kasvussa. Yhteisöjen välistä työtä tekeviä järjestöjä on paljon ja erilaista toimintaa on tarjolla niin lasten harrastusryhmien, naisten yhteisöryhmien, leirien kuin koulutustenkin muodossa. Yksi pitkäjänteistä rauhan- ja sovintotyötä tekevistä tahoista on Corrymeela Community, joka perustettiin 1965. Yhteisön tavoitteena on kamppailla yhteiskunnan jakautumista vastaan. Yhteisöllä on oma kurssikeskuksensa maan pohjoisrannikolla, jonne erilaiset yhteisöryhmät kokoontuvat leireille. Asuinalueiden jakautuneisuuden vuoksi yhteinen leiritoiminta tai koululaisten toimintapäivät ovat lapsille ja nuorille ensimmäinen mahdollisuus tavata toisten yhteisöjen lapsia ja nuoria. Ü

’’ AJATTELEN POSITIIVISEN KEHITYKSELLISESTI; MAAILMASSA ON AINA ON UUSIA JA MIELEKKÄITÄ HAASTEITA. VAIKKA KRIISEJÄ JA SUURIA ONGELMIA EI OLISI, EI MAAILMA OLISI SILTI VALMIS. VAIKEA KUVITELLA TILANNETTA, JOSSA KAIKKI PYSYY PAIKALLAAN EIKÄ MIKÄÄN MUUTU’’, PIIA RYTILÄ POHTII.

ilm

Piian mielestä maailma ei voi olla koskaan valmis

tta

teksti Tomi Eklund, Mertsi Murmann /// kuvat Tomi Eklund

KUKA OLET, PIIA? Olen 24-vuotias teologian opiskelija Helsingin Yliopistosta ja Changemakerin Helsingin paikallisryhmän vastaava. Erityisesti minua kiinnostaa henkisen tai uskonnollisen inspiraation yhdistäminen aktivismiin. Changemaker on kirkkoa lähellä, joten kiinnostukseni kohteet yhdistyvät järjestössä hyvin. Olen ollut säännöllisesti mukana nyt kaksi vuotta.

MITÄ TEHTÄVIÄ HELSINGIN PAIKALLISRYHMÄN VASTAAVALLE KUULUU? Teen monenlaisia hommia ryhmässämme: koordinoin paikallisryhmän toimintaa ja olen yhteydessä esimerkiksi seurakuntiin ja Changemakerin valtakunnalliseen tasoon. Lisäksi suunnittelen muiden aktiivien kanssa iltoja ja toimin ryhmän yhteyshenkilönä.

MIKÄ SINUSTA TULEE ISONA? Olen pyrkimässä opettajalinjalle, eli hyvin luultavasti uskonnonopettaja. Teini-ikäisenä haaveilin papin urasta. Vaikka tunnen yhä pientä vetoa siihen suuntaan, en pystyisi nyt esimerkiksi sitoutumaan kirkon kaikkiin tunnustuksiin. Ajattelen toisaalta, ettei tilanne ehkä tunnu joskus enää niin ristiriitaiselta. Pysyn avoinna sillekin mahdollisuudelle.

MIKSI OLET MUKANA CHANGEMAKERISSA? En halua pelkästään ajatella, että olisi mukavaa tehdä jotain hyvän edistämiseksi, vaan tahdon oikeasti vaikuttaa. Changemaker on ollut minulle hyvä verkosto siihen.

MILLAINEN ON ONNISTUNUT KAMPANJA? Ihmisillä on oltava kosketuspintaa aiheeseen. Hyvä kampanja herättää ajatuksia nopeasti. Parin vuoden takainen ”Kännykkäsi todellinen hinta” -kampanja oli mielestäni onnistunut. Kampanjan viesti oli se, että kännyköissä ja muussa elektroniikassa käytetään mineraaleja, joista käytävä kauppa pitää osin yllä sotatilaa Kongossa.

ENTÄ MILLAISTA ON ONNISTUNUT KEHITYSYHTEISTYÖ? En ole aiheen asiantuntija, mutta nähdäkseni kehitysyhteistyön on oltava mahdollisimman vastavuoroista. Ei vaan mennä tekemään joillekin jotain vaan kyse on todella yhteistyöstä. Kehitysyhteistyön tulee myös olla mahdollisimman kestävää; toiminnan tulee vaikuttaa rakenteellisella tasolla asti.

MILLOIN TODELLA TUNSIT MUUTTANEESI MAAILMAA? En varmaan ikinä. Mielestäni yksittäisen ihmisen ei tarvitse pystyä muuttamaan maailmaa yksin. Tärkeämpää on osallistua ja työskennellä oikealla tavalla. Vaikka on toki äärimmäisen hienoa jos jossain elämän vaiheessa kokee, että oma panos on vaikuttanut oleellisesti.

MATKAKERTOMUS NAMIBIASTA:

Saman auringon toisen säteen alla ´´VIHDOIN KOTONA, HIKISENÄ MUTTA ONNELLISENA! MIELESSÄ VIELÄ TAPAHTUMAT PORTUGALILAISTEN PITÄMÄN PUODIN PIHALTA, JOSSA MUUTAMA NOIN KYMMENVUOTIAS POIKA ISTUSKELI KERJÄÄMÄSSÄ. MENIMME KAUPPAAN JA OHJAAJAMME OLI SILLÄ AIKAA VIENYT KAIKKI LOMPAKOSTAAN LÖYTYVÄT KOLIKOT POJILLE. SITTEN POJAT OLIVAT KIIVENNEET AIDAN YLI JA SIITÄ KIEMURRELLEET LÄHEISEN MATALAN SILLAN ALLE. SIELLÄ HE VARMAAN ASUIVAT.´´ teksti Ulla-Sisko Jauhiainen kuvat Ulla-Sisko Jauhiainen, Eeva Jauhiainen toimitus Ruut Luukkonen, Sini Tyvi

Näin kirjoitin päiväkirjaani matkustettuamme siskoni Eevan kanssa koko päivän PohjoisNamibian Ambomaalta Oniipan kylästä takaisin maan pääkaupunkiin Windhoekiin. Oniipassa ja sen ympäristössä elävät Oshiwambo -heimon jäsenet asuivat savimajoissa, joita reunustivat oksista kasatut aidat. Naisilla ja miehillä oli eri katokset ruokailemiseen. Suihkussa oli vettä, jos joku oli käynyt hakemassa sitä lähimmästä vedenhakupaikasta, eikä vessaa aina ollut. Tällaisessa tapauksissa naisten oli kuulemma herättävä ennen auringon nousua käymään puskapissalla, sillä seuraavan kerran vessaan pääsi taas auringon laskettua ja koko päivä siinä välissä pidäteltiin. Windhoekiin paremman elämän toivossa muuttavan koti vaihtui savimajasta useimmiten halvasta aaltopellistä, kankaan ja puun palasista kyhättyyn majaan slummissa tai sillan aluseksi, joi-

ta koko kaupungissa on kuitenkin vain pari.

Laulua ja levytystä Reissumme Namibiassa alkoi Suomen siirtyessä kesästä syksyyn. Namibiassa puolestaan oli koittanut lyhyt kevät, joka jo lokakuun alkupuolella muuttui paikallistenkin mielestä kesäksi. Suoritimme kolmen kuukauden aikana Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssin vapaaehtoisen kenttäharjoittelun. Harjoittelumme ohjaajana toimi lähetti Maarit Koivulahti jonka työnkuvaan kuuluu harjoittelijoiden ohjaamisen lisäksi kolmen Namibian luterilaisen kirkon päiväkodin toiminnan kehittäminen Windhoekin köyhässä kaupunginosassa Katuturassa. Saimme muusikkoina osallistua tähän tärkeään työhön kokoamalla päiväkotien käyttöön vuosisuunnitelman teemoihin pohjautuvan laulukirjan. Koska nuotinlukutaito on Namibiassa

”Ken on luonut kukkasen” -laulu kääntyi helposti englanniksi. Meneillään on lintusäkeistö, jossa kysytään ja vastataan: ”Who made all the birds and ﬂies? - Of course our Father God!”

”

TUKKA TAKUSSA JA KIERRÄTYSVAATTEET YLLÄNI MINUUN EI OLTU KOSKAAN AIKAISEMMIN SUHTAUDUTTU KUTEN RIKKAASEEN.

erittäin harvinaista ja ihmiset ovat tottuneet opettelemaan kaiken musiikin pelkästään korvakuulolta, meidän oli oppimisen ja muistamisen helpottamiseksi myös levytettävä kaikki laulut. Lisäksi pidimme erilaisia työpajoja, lapsille muskaria ja opettajille koulutuspäivän, jossa opetimme lauluja, sekä keksimme niihin yhdessä leikkejä ja tansseja. Työskentelykielenämme oli enimmäkseen englanti. Koska lasten äidinkielet vaihtelevat heidän heimotaustansa mukaan, eikä yhteistä kieltä heimokielien joukosta löytynyt, myös kaikkien kolmen päiväkodin kielenä toimii englanti, vaikka se ei ole varsinaisesti kenenkään äidinkieli.

On myös tärkeää, että lapset oppivat englantia jo päiväkodissa, koska he joutuvat opiskelemaan englanniksi heti kouluun mennessään. Päiväkodin musiikkityön lisäksi harjoitteluumme kuului lukuisia vierailuja erilaisissa työympäristöissä, joissa Lähetysseura tekee työtä joko tukemalla hankkeita ja projekteja tai lähettää koulutettua ja osaavaa työvoimaa apuun. Suomen Lähetysseura ei kuitenkaan lähetä työntekijöitään maailmalle ellei heitä kutsuta lähetystyöhön kohdemaasta käsin. Namibiassa koko maan työttömyysprosentti on 51 %, joten ulkomaalaiset eivät saa helposti työviisumia, elleivät he ole kor-

keasti koulutettua apua jollekin työvoimapulasta kärsivälle alalle.

Valkoisia ulkoa, mustia sisältä Namibiassa suomalaisella lähetystyöllä on pitkä historia, sillä ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät suuntasivat askeleensa juuri Ambomaalle. Jotain tästä historiasta kertoo myös se, että kuullessaan meidän olevan suomalaisia, ihmiset ilostuivat silminnähden ja alkoivat toistella osaamiaan suomenkielisiä sanoja. Kuulimme myös kuinka joidenkin namibialaisten mielestä suomalaiset eivät ole

Ystävykset Eeva, Saima, Ulla ja Marjo. Namibia on täynnä Suomifaneja, kuten kuorokaverimme Saima, jonka nimi on annettu suomalaisen lähetystyöntekijän mukaan.

todellisia ”valkoisia”, vaan ovat valkoisia ainoastaan ulkoa ja ”mustia” sisältä. 1960 ja -70 -luvuilla lähetystyöntekijöitä perheineen oli Namibiassa paljon nykyistä enemmän, parhaimmillaan jopa toista sataa. Silloin toiminnassa oli myös suomenkielinen koulu. Lähetystyöntekijöiden työn tarkoituksena on kuitenkin tehdä itsensä tarpeettomiksi, avustaa ihmisiä, kirkkoja ja seurakuntia toimintansa alkutaipaleilla, huomata ongelmakohdat ja auttaa sudenkuoppien yli. Namibiassa tässä on onnistuttu hyvin, sillä maassa työskentelee enää kahdeksan suomalaista lähettiä, naapurimaissa Angolassa ja Botswanassa tosin sitäkin vähemmän.

Koskettavia hetkiä sairaalassa Yksi kaikkein merkittävimmistä lähetystyön saavutuksista Namibiassa on suomalaisen lähetyslääkärin, Selma Rainion, sata vuotta sitten perustama Onadjokwen sairaala. Se on suurin ja laadukkain sairaala PohjoisNamibiassa. Sairaalassa kierrellessämme vierailimme lastenosastolla, jossa pidimme seuraa potilaille.

Katuturan hökkelikylää.

Kaikki osaston huoneet olivat täynnä pinnasänkyjä, jotka olivat monille aivan liian lyhyitä petipaikkoja. Usein sänkyjen vieressä oli kangas, jolla nukkui lapsen äiti, mummo tai täti. Miehet eivät valitettavasti osallistuneet ollenkaan lastenhoitoon. Tullessamme lastenosastolle sain syliini kaksivuotiaan aliravitun tytön. Tytön jalat olivat laihat ja maha pömpötti kertoen A-vitamiinin puutoksesta kylkiluiden paistaessa rankasti rinnasta läpi. Tytön katsetta en tavoittanut vaikka yritin. Huoneen kaikki lapset olivat hiv-positiivisia, ja sylissäni olevan tytön sai-

rauden arveltiin edenneen aidsasteelle. Tuo heiveröinen tyttö oli yksi monista Afrikan lapsista vailla tulevaisuutta. Hän oli syntyessään saanut tappavan sairauden ainoana perintölahjana vanhemmiltaan, jotka pian kuolivat itse pois, ja nyt, kaksivuotiaana, hänenkin päivänsä kuluivat kuolemaa odotellessa. Moni lapsi oli sairaalassa palovammojen vuoksi. Kun ruoka melkein kaikissa kodeissa valmistetaan avotulella, ei se kai ole mikään ihme. Joiltakin lapsilta oli onneksi vain jalka tai käsi kipsattuna.

Päiväkodin lapset suorastaan tunkivat syliin. Meillä oli sylissä pitämiseen aikaa. Isät eivät tavallisesti osallistu lastenhoitoon.

eiden päiväkodeissa, joissa vapaaehtoiset toimivat opettajina, sekä Kilimanjaron hiv-positiivisten naisten kasvimaalla ja leipomossa, jossa valmistettiin perinteistä hirssileipää. Leipä vaivattiin lattialla niin, että taikinaan tarttui mukaan hiekkaa. Paulinumin teologisessa seminaarissa meistä ja erityisesti nuotinlukutaidostamme innostuttiin niin, että päädyimme opettamaan teologian opiskelijoille liturgioiden lauluja. Paulinumiinkin tuli opiskelijoita eri heimoista, joten opetimme kaikille opiskelijoille englanninkielistä liturgiaa ja sen lisäksi suurimpaan heimoon, Oshiwamboihin, kuuluville liturgiaa heidän omalla kielellään ndongaksi.

Yksi poika kiinnitti huomiomme erityisesti. Hänellä oli kipsi molemmissa jaloissa ja toisessa kädessä. Viereisen sängyn takaa toisen potilaan äiti kertoi pojan pudonneen katolta. Hän myös kertoi, ettei pojan luona ollut koko hänen sairaalassaoloaikanaan käynyt ketään. Huomasimme pojan olevan kehitysvammainen. Afrikassa vammainen lapsi on suuri häpeä perheessä, koska lapsen vammaisuus nähdään syy-seuraus suhteessa vanhempien tekoihin: Jos äiti on raskausaikanaan tehnyt jotain pahaa tai väärää, paha henki on langettanut hänen päälleen kirouksen, jonka seurauksena syntyvä lapsi on vammainen. Jotta vanhempien pahat teot eivät paljastuisi, vammaisia lapsia piilotellaan.

Itku kurkussa lauloimme näille lapsille englanniksi laulun ”Pienen pieni leppäkerttu”.

Vierailuja ja ndongaa Yksi hienoista ja ehdottomasti tutustumisen arvoisista kohteista Namibiassa meille oli Diacony in the City -projekti. Hankkeen yhteistyötahoja ovat Namibian luterilaisen kirkon lisäksi Helsingin Diakonissalaitos ja Suomen Lähetysseura. DIC toimii kaikkein köyhimmillä slummialueilla, joita Windhoekissa oli kaksi, Kilimanjaro ja Havana-Kabila. Projektin tavoitteena on yhteisön voimaannuttaminen toimimaan yhdessä oman asuinalueensa ja sen asukkaiden hyväksi. Vierailimme molempien alu-

Päiväkotien pojat leikkivät mielellään vanhoilla autonrenkailla. (vas.)

Namibian luterilaisen kirkon päiväkodeissa köyhän kaupunginosan lapsille tarjotaan päivittäin suolalla ja sokerilla maustettua riisiä tai maissipuuroa. (alh.)

Ihonvärin perusteella rikas? Vaaratilanteisiin emme kaukana Afrikan mantereella joutuneet, mutta epämieluisia tilanteita kyllä tuli vastaan. Windhoekissa ollessamme asuimme valkoihoisten ja rikkaampien tummaihoisten alueella keskustan tuntumassa lähinnä siksi, että Katuturassa meidän olisi ollut turvatonta. Omasta ihonväristään oli Namibiassa koko ajan tietoinen ja siitä, että minä olin valkoisena naisena monien mielestä pelkästään kävelevä ja hyvin syötetty lompakko. Tämä ajatus puolestaan tuntui välillä ahdistavalta, ja se olikin matkani ainoa tekijä joka sai minut kaipaamaan joskus Suomeen. Tukka takussa ja kierrätysvaatteet ylläni minuun ei oltu koskaan aikaisemmin suhtauduttu kuten rikkaaseen.

Kertakäyttö- ja tuontitavaroita Toinen meille epämieluisa asia Namibiassa oli sen roskaisuus ja epäekologisuus. Kaupassa kaikki pakattiin heikkolaatuisiin ja pieniin muovikasseihin, jotka menivät kerrasta rikki, eikä niitä edes voinut yrittää kierrättää. Käytön jälkeen kassit yleensä päätyivät puiden oksille tuulen mukana. Kankaiset kauppakassimme ja kestohedelmäpussimme olivat nähtävyys ja suuri ihmetyksen aihe jokaisella kauppareissulla. Kaupassa myös lähiruoka oli harmillisen usein laadultaan huonompaa kuin esimerkiksi Etelä-Afrikasta tuodut tuotteet. Leipähyllyltä, juustohyllyltä ja varsinkin säilyke- ja karkkihyllyltä löysimme myös kasapäin eurooppalaisia tuotteita ja yhtäkkiä huomasin katsovani Changemakerin toissavuoden vientitukikampanjaa aivan toisesta

näkökulmasta. Ikävintä oli ehkä se, että täällä missä monet hedelmät kasvavat jopa ne olivat useimmiten huonoja kaupoissa ja toreilla. Parhaat hedelmät lähetetään ilmeisesti suoraan rikkaampiin maihin paikallisten tyytyessä huonoihin jämiin. Luomuna ei löydy vielä oikein mitään. Sitä juttua ei ole Namibiassa vielä keksittykään.

Eri maailmat, sama kuoro Lähes jokainen namibialainen kuuluu kuoroon ja vieläpä moneen kuoroon niin, että harjoituksia saattaa olla joka päivä. Oli siis vähintäänkin kohtuullista, että myös me liityimme kuoroon. Laulaminen ja tanssiminen näissä porukoissa olivat jotakin aivan järjettömän ihanaa. Se oli vapautta ja voimaa; itsensä purkamista, jonka aikana saattoi täysin unohtaa sen, ettei ollut syönyt mitään koko päivänä ja että asui suuren perheen kanssa pelkässä hökkelimajassa, jonka katosta ja lattiasta tulee vesi läpi. Tai sen, että oli sattunut syntymään kultalusikka suussa valkoihoisena rikkaaseen maahan, jossa on keksitty sellainen ihme kuin sosiaaliturva. Tuloerojen maassa ja kauniissa vuorimaisemissa opimme sen, että parin kilometrin välein asuvat ihmiset voivat aamuisin herätä täysin erilaisiin maailmoihin. Asuimme rikkaalla alueella, mutta työskentelimme slummien asukkaiden kanssa ja koimme siksi tämän maailmanvaihdoksen lähes päivittäin. Valtaosa namibialaisista jäi mieliimme silti kiitollisena, laulavana ja tanssivana kansana. Näiden ihmisten keskellä saimme vähän aikaa olla hyödyllisiä olemalla omana itsenämme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Ü

”

LÄHETYSTYÖNTEKIJÖIDEN TYÖN TARKOITUKSENA ON TEHDÄ ITSENSÄ TARPEETTOMIKSI.

KIRJOITTAJASTA Ulla-Sisko Jauhiainen on 26-vuotias changemaker -aktiivi, joka suoritti syksyllä 2011 Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssin harjoittelun Namibiassa. Tällä hetkellä Jauhiainen toimii Changemakerin tiimissä kampanjavastaavana, opettaa töikseen Ylä-Savon musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikkileikkikoulua, sekä opiskelee SibeliusAkatemiassa kansanmusiikin maisteriksi.

u nk

lm ai

Jalkapalloturnaus Kawen alueella Dar Es Salaamissa, Tansaniassa. kuvat Paavo Pyk채l채inen

ch in ang te e rn m at ak io er na l

Hi and greetings from Changemaker Iceland! CM Iceland turned five years old in 2011. The founding of the group seems both like forever ago and just last week. We’ve grown and accomplished a lot, but there still remains so much to change and sometimes it feels like we’re all 16 again (well, that’s partly because some of us are). But we keep on going, and that’s the important thing. We’re backed by the Icelandic Church Aid (ICA), and the first years of our existence, when we were but a small group of teenagers, went largely into working with them. The ICA took the initiative to start promoting Fairtrade around that time, and we happily joined in, since it fit the goals of Changemaker perfectly. At the time basically no one in Iceland knew about the Fairtrade, and if there were Fairtrade products in stores, it was by accident, and not

even the clerks knew what the label meant. A booklet was issued, and we started by visiting schools, churches, and workplaces promoting Fairtrade. So awareness was rising, and as a result we noticed that Fairtrade products were actually getting more available. We were proud of the success, and continue promoting the concept, but sadly since the economic collapse we’ve felt that the availability of Fairtrade products has gone a bit down again. But more people know about the importance of fair trading than ever before, and in 2011 we ﬁnished a big campaign challenging shopkeepers to increase availability of Fairtrade products. The other big issue we have worked with is global warming. In 2009 it was our main theme of the year, and the campaign revolved around the issue of climate

refugees. According to predictions, 50 million people would lose their homes because of manmade climate change before 2050. As a western society, Iceland should share the responsibility for that. We set up stunts in Reykjavik, handed out booklets and collected signatures on ice-cream sticks – the ice had melted. A sculpture made of signatures was delivered to the government of Iceland. Over the years we’ve been slowly expanding, with last year a group being formed in Akureyri (biggest town in the north of Iceland), and another one in a suburb of Reykjavík. The future looks bright, and we look forward to continue working together for a better world! Þorsteinn Valdimarsson, activist from Changemaker Reykjavik

changementor Vaihtuvana kolumnistina pitkän linjan changemaker, joka jakaa tunnelmia ja kokemuksia maailmasta ja sen muuttamisesta.

Virtaava joki tarvitsee hiekanjyviä teksti Laura Riuttanen /// kuva Ella-Maria Kyrö

Minussa Changemaker on saanut aikaan ahaa-elämyksen: asioihin voi ihan oikeasti vaikuttaa! Aiemmin olin ajatellut maailman vain olevan sellainen kuin se on – kuin ympärilläni vellova meri, josta on mahdotonta saada otetta. Changemakerista opin asenteen, että jos huomaat jonkin asian olevan pielessä, muuta se. Ja jollei asia ole niin tärkeä, että jaksaisit nähdä sen eteen vaivaa, lopeta valittaminen. Valittamisen sijaan vaadi muutosta ja kerro, miten asiat tulisi hoitaa. Olen itse saanut kokea, että rakentavia parannusehdotuksia on kuunneltu ja niitä antaneita ihmisiä arvostettu. Jos siis huomaat, että a) maailmassa on virhe ja b) keksit, mikä siihen auttaisi: onneksi olkoon! Sitten vain etsit käsiisi oikean henkilön, jolla on valta puuttua havaitsemaasi epäkohtaan. Asialleen omistautuneet johtajat kuuntelevat rakentavia kehitysehdotuksia ja kun esität asiasi hyvin, ei iän tai aseman puute ole ongelma. Tutustuin Changemakeriin ja aloitin meteorologian opintoni vuonna 2003. Tällöin ei ilmastonmuutos vielä ollut lyönyt itseään läpi julkisessa keskustelussa siinä määrin, että yleisesti olisi tajuttu, kuinka suuria muutoksia

yhteiskunnalla on edessään. Nykyään monet valtiot, kunnat ja yritykset ovat asettaneet itselleen jopa 80 %:n päästövähennystavoitteita lähivuosikymmeniksi – ja se on paljon. Vielä kun näkisimme, että tavoitteisiin päästäisiin. Maailma siis muuttuu kaiken aikaa ja meidän sukupolvemme on mukana ennennäkemättömässä muutoksessa. Muutos saattaa olla nopeampi kuin ihmiskunnan sopeutumiskyky. Juuri siksi tarvitaan ihmisiä, jotka kykenevät reagoimaan muutoksiin, aistimaan uusia tuulia ja näkemään kvartaaleja pidemmälle. Yhteiskunnalta vaaditaan ennenäkemätöntä kykyä uudistua ja luoda uutta. Changemakereita tarvitaan joka puolella. Maailma ei siis olekaan vellova meri vaan monista pienistä puroista koostuva virtaava joki. Virtaa ei voi pysäyttää, mutta sitä voi ohjailla pienillä sysäyksillä tai hitailla patorakennelmilla, ja jokainen kivi ja hiekanjyvä vaikuttaa sen kulkuun. Presidentinvaalien alla ystäväni turhautui demokratiaan; siihen että saamme antaa vain yhden äänen. Kuitenkin juuri suorassa kansanäänestyksessä jokaiselle meistä annetaan oma Kirjoittaja toimi Changemakerissa aktiivisesti 2004-2007. Nykyisin hän on perheenäiti ja ilmastotutkija.

vastuualueemme: olitpa kuinka ﬁksu tai vaikutusvaltainen tahansa, sinun osuutesi on 1/5 000 000 Suomesta. Tai 1/6 000 000 000 maailmasta. Kun hoidat sen osan hyvin, se riittää. Minä jatkan työtäni ilmastotutkijana ja toivottavasti -vaikuttajana sekä perheenäitinä. Eivät siis työt lopu kesken. Ü

Kirja-arvostelu PUOLIKAS KELTAISTA AURINKOA Chimamanda Ngozi Adichie teksti Ruut Luukkonen

Puolikas keltaista aurinkoa on elämää kihelmöivä kertomus, jonka teemoja ovat toivo paremmasta ja ihmisyyden heikkoudet ja vahvuudet. Adichie kirjoittaa Afrikan värit, tomun ja itsenäisyyskamppailun lukijan iholle saakka. Tarina seuraa Biafran valtion vaiheita vallankumouksellisen Odenigbon ja rakastettunsa Olannan, sekä heidän palveluspoikansa Ugwun elämänvaiheiden kautta. Keskeisessä osassa on myös Olannan vaikea suhde sisareensa, öljyperilliseen Kaineneen ja tämän englantilaiseen puolisoon Richardiin. Elämä vaihtuu loistosta pakolaisleirien ja sodan kauhuihin, mutta hengissä Odenigbon ja Olannan pitää idealismi, aate ja rakkaus, jotka ennen sotaa ovat erottaneet enemmän kuin yhdistäneet. Romaani on rakennettu kiinnostavasti osiin historiallisten vuosien ja tapahtumien mukaan. Teoksen henkilögalleria on rikas. Paikoitellen teos on raskaslukuinen ja ennalta arvattava, mutta ei taivu naiiviuteen, vaan on elämänmakuinen ja todentuntuinen.

How Bad Are BANANAS: The carbon footprint of everything Mike Berners-Lee teksti Tytti Matsinen

Tiesitkö, että tekstiviestilläkin on hiilijalanjälki tai että banaani on ympäristön kannalta oikein hyvä valinta? Kuvittelitko pyöräilyn olevan päästötöntä? Hauskan nimen ja värikkään kannen takaa paljastuu tuskallinen totuus - päästöjä syntyy kaikesta ihmisen toiminnasta. Berners-Lee on tiivistänyt runsaasti tutkimustietoa ymmärrettävään muotoon ja pyrkii kirjassaan tuomaan esille myös tuotteiden ja toimintojen piilevät päästöt. Huonon omatunnon lisäksi lukukokemus antaa paremman ymmärryksen päästöjen muodostumisesta ja ihmisen toiminnan kerrannaisvaikutuksista. Kukapa olisi ajatellut, että auto-onnettomuudessa päästöjä syntyy sekä menetetyistä ihmishengistä, romutetusta ajoneuvosta että onnettomuuden vuoksi jopa tuntikausia matelevasta liikenteestä. Kirja on jaettu osioihin hiilijalanjäljen suuruuden mukaan, mikä on suhteellisuuden tajun kannalta hyvä asia, mutta tekee lukukokemuksesta hieman luettelomaisen.

Maailmaa muuttavaa musiikkia toimitus Mikko Vuolle, Ruut Luukkkonen

MUSIIKILLA ON KAUTTA AIKOJEN OLLUT VAHVA VOIMA. SE TOIMII MONESTI MYÖS YHTEISKUNNAN OMATUNTONA. OIKEUDENMUKAISUUDEN JA TOIVON ÄÄNEN ON PÄÄSTÄVÄ KUULUVIIN.

NO CHILD SOLDIERS Levyä varten joukko parhaita afrikkalaisia muusikoita on yhdistänyt voimansa yhteisen päämäärän puolesta. Levy liittyy kampanjaan lapsisotilaista, joita arvioidaan viime vuosikymmeninä olleen yli miljoona, nuorimmat heistä kuusivuotiaita. Kampanja sanoo: ”Emme voi muuttaa heidän menneisyyttään, mutta voimme muuttaa tulevaisuuden.” Levyllä laulavat muun muassa Anqelique Kidjo, Youssu N´Dour ja Salif Keita. Musiikillisesti levy edustaa modernia afrikkalaista pop-musiikkia, jonka rytmit kumpuavat mustan musiikin perinteistä. Levy on sopiva matalan kynnyksen kokoelma myös niille, joille tämänkaltainen musiikki on vieraampaa. (0+ Music/Harmonia Mundi, 2006)

COMMON

Like Water For Chocolate Common on Chicagosta kotoisin oleva rap-muusikko. Levyn kansikuva viittaa levyn nimeen: Etelä-Afrikan apartheidin aikana tummaihoiset eivät saaneet käyttää juuri mitään samaa valkoihoisten kanssa, eivät vesiautomaattejakaan. Levyn sanoissa toistuu afrosentrinen teema, taustabiiteihin on puolestaan ammennettu vaikutteita Fela Kutin ja Tony Allenin musiikista. Levyn viimeinen kappale on omistettu Assata Shakurille. Se kertoo Assatan pidätyksestä, vankeudesta ja poliittisesta turvapaikasta Kuubassa. Tapahtumaketjun aiheutti Assatan kuuluminen Mustiin panttereihin, 1960–70-luvulla toimineeseen mustien oikeuksia vaatineeseen järjestöön. Järjestön toimintatavat eivät sovi väkivallattomalle maailmanmuuttajalle, mutta levy avaa oman näkökulmansa Yhdysvaltojen mustien tiehen kohti tasa-arvoa. (MCA, 2000)

Puppa J

Kiveliö kutsuu Puppa J:n toinen sooloalbumi Kiveliö kutsuu jakaa riimejä oman maan perunoista ja mansikoista, multasormista, kansalaispalkasta ja elämästä laatikossa. Levy maalailee kuvia suomalaisesta maalaisidyllistä ja tuo samalla tuulahduksia maailmalta. Reggaepoljentoon fuusioituvat rap- ja folk -tyylit, sekä Puppa J:n maneerinen ääni tuovat esiin totuuksia, joita on jäätävä kuuntelemaan. Paremmasta yhteiskunnasta kertovia kappaleita ovat erityisesti Värinokkonen, Jos ois kansalaispalkka, Maailmankansalainen ja Rauhantekijä. ’’Ei tiedä mitä toinen käsi tekee’’, sanoittaa artisti Suomineidon puuhat globaalina asekauppiaana ja rauhantekijänä. Rauhantekijä piikittää Suomen kaksoisimagoa ja afrikkameiningillään kannustaa kaikkia kantamaan kortensa kekoon aseviennin pysäyttämiseksi. Rauhantekijä on Changemakerin pääkampanjan tunnuskappale ja siihen tehty kampanjavideo on nähtävissä osoitteessa www.changemaker.ﬁ/rauhantekija. (Suomen Musiikki 2012)

bittipalsta toimitus Tytti Matsinen

Huffington Post

(http://www.hufﬁngtonpost.co.uk/)

Hufﬁngton Post kuvaa itseään internetsanomalehdeksi, jonka sivuilta löytyy niin uutisia, videoita, blogeja kuin yhteisöllisyyttäkin. Sivuston ulkoasu on sanomalehtimäinen ja siitä julkaistaan useampia eri maille räätälöityjä versioita. Erona perinteisiin lehtiin on kuitenkin uutisten jaottelu, sillä koti- ja ulkomaan uutisten lisäksi lehden sivuilta löytyy omat osionsa esimerkiksi hyville uutisille, kodittomuudelle, sosiaalisille yrityksille ja globaalille äitiydelle.

Reliefweb

(http://reliefweb.int/)

Reliefweb on tietotoimistosivusto, joka julkaisee eri tahojen - myös Kirkon Ulkomaanavun - lehdistötiedotteita, raportteja ja artikkeleita humanitäärisiin kriiseihin ja katastrofeihin liittyen. Tiedonhaku on helppoa erinomaisilla hakutoiminnoilla, joiden avulla haun voi rajata esimerkiksi tiettyyn katastroﬁin, valtioon tai tiedotteiden lähettäjään. Reliefwebin kautta voi etsiä myös tarjolla olevia koulutuksia ja työpaikkoja.

Desmogblog

(http://www.desmogblog.com/)

Sivusto on maailmanluokan tiedotuskanava ilmastonmuutoskritiikkiä ja maapallon lämpenemistä koskevia vastakampanjoita kritisoivalle. Tarjolla on runsaasti tutkimustietoa, materiaalia eri medioille sekä videoita ja artikkeleita, joiden avulla sitkeidenkin ilmastonmuutoskriitikoiden hiljentäminen on mahdollista.

Al Jazeera

(http://www.aljazeera.com/)

Mitä tapahtuu Syyriassa? Olisiko arabikevään tapahtumia voinut seurata suorana lähetyksenä? Al-Jazeeran kattavat englanninkieliset sivut tarjoavat laajemman kuvan Lähi-Idän tapahtumista kuin suomalainen tai länsimainen media. Sivustolta löytyy niin videoita, reportaaseja kuin blogejakin.

sanottua ”En voi hyväksyä, että realismi merkitsisi kurjuuden, väkivallan ja vihan sietämistä.” - Oscar Arias Sánchez (Costa Rican entinen presidentti, rauhannobelisti)